Pelastustieto 8/2014 by Pelastustieto

22.10.

8 2014

Sankarieläke ei auta palomiehiä s.8

Ensihoitomalli säästää miljoonia Pohjois-Karjalassa s. 22

Ruotsin metsäpalo tuhoisin vuosikymmeniin s. 16

Vapaaehtoisvoimaa testattiin Pihlus-harjoituksessa s. 46

PT 9/2014 ILMESTYY 19. MARRASKUUTA TEEMASIVUILLA KODIN TURVALLISUUS

LAATU YHDISTÄÄ!

Nopea palvelu ja huolto vahvoilta kotimaisilta, nyt yhdestä osoitteesta.

VESITYKIT

SAMMUTUSVESIPUMPUT

Since 1968

Liikkuvaan kalustoon kiinteästi asennettavien sammutusvesipumppujen kotimainen ja kokenut valmistaja. Esteri 10-2000

Kotimaiset TR-vesitykit ammattilaisille yli kolmen vuosikymmenen kokemuksella.

Esteri 10-4000 (D-240)

Esteri 10-6000 (LK-6000)

Esteri 3000K suurtehoruisku ja Esteri vesihuoltoyksikkö

TR-Vesitykit Oy on metallialan konepaja, joka on jo vuodesta 1981 valmistanut palonsammutustyöhön laadukkaita suomalaisia vesitykkejä sekä niiden lisälaitteita. Tuotevalikoimaan kuuluu pääasiallisesti käsikäyttöisiä sekä hydraulisia vesitykkejä, jotka voidaan asentaa paloautoihin, nostolavalaitteisiin, tehdasalueille, tai mihin tahansa missä on tarvetta palosammutuskalustolle.

Pääkirjoitus lokakuu 2014

Esa Aalto Päätoimittaja 050 5620 735 Kimmo Kaisto Toimittaja, taitto & ulkoasu 044 728 0402

Mikä on ensihoidon kohtalo sote-ratkaisussa?

Kaisu Puranen Toimittaja 044 728 0403 Minna Kamotskin Myynti ja markkinointi 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi Vakituiset avustajat Mika Rinne, Saku Rouvali, Piatta Rulja, Ulla Ylönen, Kati Kottila-Etuaro Tilaajapalvelu YAP-Solutions Oy, 0303 9778 tilaukset@pelastustieto.fi Yhteystiedot Pasilankatu 8, 00240 Helsinki www.pelastustieto.fi etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi www.facebook.com/pelastustieto Julkaisija PALO- JA PELASTUSTIETO RY

Kirjapaino PunaMusta 2014 ISSN 1236-8639 Tietosuoja Lehden tilaajat ovat kustantajien asiakasrekisterissä, jossa olevia tietoja käytetään asiakassuhteen ylläpitoon. Kustantajalla on oikeus käyttää rekisteriä henkilötietolain mukaan. Tilaajalla on oikeus kieltää tietojensa käyttö markkinointitarkoituksiin ja -tutkimuksiin ilmoittamalla asiasta kustantajan tilaajapalveluun.

22.10.

8 2014

Sankarieläke

ei auta palomiehiä s.8

Ensihoitomalli säästää miljoonia Pohjois-Karjalassa s. 22 PT 9/2014 ILMESTYY

Ruotsin metsäpalo tuhoisin vuosikymmeniin s. 16 A TEEMASIVUILLA 19. MARRASKUUT

Terveydenhuoltolaki järjesti ensihoitoa uuteen asentoon. Nyt edessä on mahdollisesti entistäkin järisyttävämpi muutos, kun lausunnolla olevaa sote-uudistusta aletaan käsitellä eduskunnassa. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus, entinen kokoomuslainen oikeusministeri, vaati yksityisiä sairaankuljetusyrityksiä edustavan järjestön 50-vuotisjuhlassa, että sote-uudistuksessa on myös ensihoidossa huomioitava nykyistä paremmin yksityinen palvelutuotanto. Järventauksen mielestä julkisen toimijan roolia korostava terveydenhuoltolaki on heikentänyt ensihoitopalveluja ja lisännyt kustannuksia. Kuntaliiton tekemä selvitys ensihoitotoiminnasta kertoo, että sairaanhoitopiirit ovat pääosin tyytyväisiä palveluun. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa pelastuslaitoksen ensihoitopalvelu on tuonut selkeitä säästöjä. Ensihoidon vastuulääkärin mielestä toimivaa mallia ei pitäisi muuttaa. Sote-uudistuksessa keskustelu kiteytyy muun muassa eri palvelutuotantomuotoihin; yksityinen vai julkinen. Poliittiset kannat seilaavat tämän kysymyksen ympärillä. Myös eduskuntavaalit lähestyvät. Suurten ratkaisujen keskellä pitää tuoda voimakkaasti esille, että julkinen toimija pystyy tuottamaan laadukkaat ja kustannustehokkaat ensihoitopalvelut. Palvelutuotantoa täydentää korkeatasoiseksi hiottu ensivastetoiminta, jota tekevät pelastuslaitokset ja sopimuspalokunnat.

Oman alan lehdellä tärkeä merkitys ”Erinomaista kun asioita tarkastellaan myös koulutuksellisesta näkökulmista. Lehdessä on laaja-alaista tietoa jota pystyy hyödyntämään. Lehti on tärkeä oman osaamisen kehittämisen ja päivittämisen vuoksi sekä pelastustoimen tilannekuvan luomiseksi. Pelastustieto on yksi varma tiedonlähde alan asioihin liittyen. Netistä pitää oikein hakemalla hakea, että löytää.” Näin muun muassa vastattiin Pelastustiedosta, joka osallistui Aikakausmedian ja Innolink Research -tutkimuslaitoksen ammattija järjestölehtien Adam-kyselytutkimukseen. Pelastustieto on alalle tärkeä viestintäväline, sillä runsaat 80 prosenttia vastaajista totesi lehden olevan tärkeä. Sisällöstä ylitse muiden nousevat keikkajutut, kuten pari vuotta julkaistu Marko Partasen toimittama hälytysilmoitus-sarja.

Vapaaehtoisvoimaa testattiin Pihlus-harjoituksessa s. 46 KODIN TURVALLISUU

Kansi Palomiehet eivät voi hyödyntää pitkän ja raskaan työuran tehneille ehdotettua työuraeläkettä. Useimmat jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle kauan ennen vaadittua 63 ikävuotta. Arkistokuva: Filippo Zambon.

Esa Aalto Päätoimittaja esa.aalto@pelastustieto.fi

Sisällys Pääkirjoitus ��3

Yli Hyvä Juttu ehkäisee nuorten syrjäytymistä �� 40

Ajassa ��6

Paloalan koulutus alkoi sata vuotta sitten ��42

Sankarieläke ei hyödytä palomiehiä ��8

PEKEn lyhyt historia �� 44

Pelastustoimi turvaamaan vanhusten kotona asumista �� 12

Pihlus 2014 -öljyntorjuntaharjoitus �� 46

Ruotsin suurin metsäpalo vuosikymmeniin �� 16

Vaativa vesipelastustehtävä �� 48

Vieraanamme Veli-Pekka Ihamäki �� 19

Piipaata ja paloautoja Raision kaupunginkirjastolla �� 50

Ensihoitopalvelussa eroja maan eri kolkissa ��20

Itämeren mailla yhteinen turvallisuustavoite ��52

Pohjois-Karjalan ensihoitomallista miljoonasäästöt ��22

Keskustelua �� 54

Ensihoitajan ammatti avasi uusia ovia ��26

Mirafoni ��56

Ensivastetta saaristossa ��28

Trendinä keveät ja kompaktit työkalut �� 57

Ensivastetoiminnassa eroja alueiden välillä �� 31

Käry ja oikeus ��59

Ralliautosta pelastaminen kiinnostaa maailmalla ��33

Ulkomailta �� 60

Pirkanmaan ensihoitotaso säilyy ��33

Tavoitteena turvallisempi tehdas ��62

Kaikille nopea ja laadukas apu Huittisissa ��34

Hyvä, paha varallaolo �� 64

Turvallisuutta tien päälle CRM-menetelmällä ��36

50 vuotta sitten ��66

Poistumisharjoitus koulussa — kuinka sen toteuttaisin? ��38

Eläkeuudistus ei auta vanhenevien palomiesten eläköitymisongelmaan. Kahden vuoden päästä 60 täyttävä ylipalomies Kimmo Heinonen Helsingin Kallion keskuspelastusasemalta on toistaiseksi pysynyt työkykyisenä. Jos fysiikka ei tulevaisuudessa riitä raskaisiin hommiin, työtä voi jatkaa esimerkiksi autonkuljettajana.

8/2014

Ruotsin metsäpalo

Västmanlandin läänin palossa tuhoutui metsää 21000 jalkapallokentän edestä. Viime kesänä poikkeuksellisessa helteessä ja kovassa tuulessa alkanut palo levisi nopeasti, ja tilanne muuttui äkkiä kaoottiseksi. Apuun pyydettiin myös ranskalaisia ja italialaisia, päätyökseen metsäpaloja sammuttavia huippulentäjiä. s. 16 Pohjois-Karjalan ensihoito

Pohjois-Karjalan pelastuslaitos tuottaa kaikki alueensa ensihoitopalvelut. Niiden tilaajana on Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä. Pelastuslaitoksen ja sairaanhoitopiirin synergia säästää noin 40 henkilötyövuotta eli pari miljoonaa euroa. s. 22

Palomiehestä ensihoitajaksi

Useita vuosia palomiehen töitä tehnyt Juha Nieminen siirtyi kokonaan ensihoitajan hommiin. KeskiUudenmaan pelastuslaitoksella työskentelevä Nieminen kiinnostui hektisestä sekä ihmisläheisestä työstä ja suoritti sairaanhoitajan tutkinnon sekä ensihoidon erikoistumisopinnot. s. 26 Ensivastetta saaristossa

Saariston olosuhteet ensivastetoiminnassa ovat haasteelliset. Taalintehtaalla Kemiönsaaren kunnassa operoi Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen lisäksi paikallinen Dragsfjärdin toimenpidepalkkainen palokunta. s. 28

AJASSA

Pelastustoimi myllerryksessä Samaan aikaan, kun pelastuslaitosten pitää etsiä säästöjä 7,5 miljoonan euron edestä, alkaa myös tulevaisuuden pohdinta. Suuri kysymys on se, miten sosiaali- ja terveyspalvelujen palvelurakenneuudistus vaikuttaa ensihoitoon. Ovatko pelastuslaitokset myös tulevaisuudessa keskeisiä ensihoidon tuottajia? Ohjausryhmän puheenjohtaja, kansliapäällikkö Päivi Nerg sanoo, että säästökohteiden tarkentamista tehdään parhaillaan. Samalla ollaan käynnistämässä omaa selvitystä pelastustoimen tulevaisuuden skenaarioista. Siihen on kutsuttu mukaan pelastuslaitosten ja ammatti- sekä muiden järjestöjen edustajia. Sisäministeriön tulevaisuuskatsauksessa todetaan, että rakenteellisista uudistuksista tulevalla hallituskaudella merkittävimmät vaikutukset tulevat olemaan pelastustoimen rakenneuudistuksella. Siinä todetaan myös, että pelastustoimen alueellistamisen ja Hätäkeskuslaitoksen perustamiseen pohjautuvien kokemusten perusteella pelastustoimen rakenneuudistus edellyttää riittävää valmistelu- ja toimeenpano-organisaatiota. ”Meillä pitää olla yhteinen näkemys siitä, millaisena näemme pelastustoimen tulevaisuuden. Tietoja pitää olla käytettävissä jo ennen ensi kevään eduskuntavaaleja, mutta lopullisesti strategia valmistuu ensi vuoden loppupuolella”, Nerg sanoo. Rakenteet ovat hänen mukaansa vain pieni osa kokonaisuutta, mutta niistäkin pitää keskustella.

”Seuraavan hallituksen ohjelmassa voi mitä todennäköisemmin olla jokin näihin liittyvä kirjaus. Siksi haluamme olla itse vaikuttamassa siihen, mitä sellainen kirjaus voisi pitää sisällään.” Kansliapäällikkö korostaa nyt myös alan yhteisen valmistelun merkitystä. ”Me tiedämme puutteet erityisesti alan tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Myös alan yhteisen osaamisresurssin hyödyntäminen on puutteellista. Mikä on tulevaisuudessa vapaaehtoisen toiminnan merkitys tässä kokonaisuudessa? Mikä on suomalaisen pelastustoiminnan suhde EU:n kansainväliseen pelastustoimintaan? Mikä on sote-ratkaisun vaikutus ensihoitoon? Miten ratkaistaan ensihoidon ja ensivasteen järjestäminen tulevaisuudessa?” ”Nämä ovat isoja kysymyksiä. Meidän pitää yhdessä pohtia erilaisia malleja. Varmasti siinä yhteydessä keskustellaan myös, millaisin rakentein toimintaa on paras tehdä.” ”Millaisiksi muotoutuu pelastustoimen aluerakenne? Onko se kunnallista vai valtion hoitamaa toimintaa? Muodostuvatko alueet esimerkiksi viiden sote-alueen mukaan vai syntyykö jokin muu määrä pelastuslaitoksia?”

Ensihoidon tulevaisuus askarruttaa Päivi Nergin mielestä suurin kysymys ja myös huolenaihe pelastuslaitosten tulevaisuudelle on ensihoidon järjestyminen suurilla sotealueilla.

Tulevaisuuden hahmottelua Sisäministeriön tulevaisuuskatsauksessa todetaan muun muassa, että pelastustoimen rakenneuudistuksen edellytyksenä on mahdollisuus jatkaa ensihoitopalvelujen tuottajana. Tulevaisuuskatsauksessa ehdotetaan myös, että sisäisen turvallisuuden kokonaisuudistusta varten hallituksen tulisi hyväksyä sisäisen turvallisuuden resursseista pidemmän aikavälin kokonaissuunnitelma. Vaihtoehtoisen kehityskulun mukaan turvallisuuden sektorilla jatkuvasti supistuvat resurssit ovat jyrkässä epäsuhdassa lisääntyvien ja monimutkaistuvien tehtävien, kansalaisten odotusten sekä toimintaympäristön nopean muutoksen kanssa. Voimavarat joudutaan kohdistamaan aivan välttämättömiin ydintehtäviin, ja operatiiviset virkamiehet joutuvat priorisoimaan tehtäviä. Merkittäviä uusia kehittämishankkeita ei voida käynnistää. Ennaltaehkäisevän työn vähentyminen näkyy rikosten ja onnettomuuksien määrän lisääntymisenä. Kansalaisten luottamus viranomaisiin ja toiminnan uskottavuuteen murenee. Tulevaisuuskatsaus löytyy: www.intermin.fi/julkaisu

”Uhkakuva on ensihoidon siirtyminen pois pelastustoimesta. Sellainen rapauttaisi myös ensivastetoimintaa. Se muuttaisi radikaalisti pelastustointa ja sen osaamispohjaa.” ”Kun suurempi sote-alue alkaa vastata ensihoidon järjestämisestä, voi olla mahdollista, että se järjestää ensihoidon muutoin kuin pelastuslaitosten kanssa. Se on voimakkaasti poliittinen ratkaisu. Miten nähdään julkisen ja yksityisen toimijan rooli tässä kokonaisuudessa.” Pelastustoimi voi hänen mukaansa edesauttaa tilannettaan suhtautumalla myönteisesti tulevaisuuteen. ”On hyvä pohtia ennakkoluulottomasti erilaisia rakennevaihtoehtoja ja tarkastella, mitkä ovat kapeikkoja kehittämisessä. Pelastustointa pitää nyt kehittää oikeaan suuntaan. Hyviä esimerkkejä löydämme naapurimaistamme. Siellä ei enää esimerkiksi ole perinteisiä palokuntaorganisaatioita, vaan laajempien turvallisuuteen liittyvien asiakokonaisuuksien hallitsijoita. Tätä meidän on otettava toimintaamme mukaan.”

Sisäisen turvallisuuden selonteko Nergin mielestä hedelmällinen yhteistyö muiden toimijoiden, kuten sosiaalitoimen kanssa on tervetullutta. ”Osaamista pitäisi kehittää yhteisen tavoitteen hyväksi, molempien voimavaroja hyödyntäen. Yhteinen tavoitteemme on palvella parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi vanhenevaa väestöämme.” Hyvä turvallisuustoiminta edellyttää hänen mielestään myös kunnollisia resursseja. ”Haastamme poliittiset päätöksentekijät arvioimaan sitä, mikä on Suomen sisäisen turvallisuuden taso. Jos kurjistamme resursseja, sisäinen turvallisuutemme kärsii.” ”Millaisella tasolla haluamme sisäisen turvallisuutemme olevan. Helposti heitellään kauniita sanoja, mutta käytäntö on täysin toisenlaista. Ei ole mahdollista säilyttää hyvää tasoa, jos rahahanoja väännetään tiukemmalle.” ”Jos esimerkiksi pelastustoimessa halutaan vasteajat säilyttää nykyisellä tasolla ja tarvittaviin fyysisesti vaativiin tehtäviin riittävästi tekijöitä, pitää huolehtia, että meillä on varaa huolehtia näistä resursseista.” ”Myös sisäiseen turvallisuuteen tarvitaan oma selontekokeskustelu”, Päivi Nerg ehdottaa. Teksti ja kuva: Esa Aalto

8/2014

Säästöjä haetaan hallinnosta ja toimitiloista Säästöjen etsintä on käynnissä pelastuslaitoksissa. Tarkoitus on löytää vuositasolla 7,5 miljoonan euron säästö ja kuntien maksuosuus pelastuslaitokselle jäädytetään tämän vuotiselle tasolle vuoteen 2017 saakka. ”Joillakin pelastuslaitoksilla on talousarviossa suuriakin investointeja. Nyt tullaan arvioimaan ja tarkentamaan, mistä ja miten tarvittavat säästöt saadaan aikaiseksi”, rakenneuudistusta valvovan ohjausryhmän puheenjohtaja, kansliapäällikkö Päivi Nerg sanoo. Säästöt löytyvät hänen mukaansa hal-

linnosta ja toimitiloista, mutta ei operatiivisesta toiminnasta. ”Vielä on vaikea sanoa, miten tässä onnistumme, mutta yhteinen tahtotila on olemassa.” Kansliapäällikkö katsoo yhteistyön pelastusalan toimijoiden kanssa sujuvan nyt hyvin. Se on myös selkiintynyt aikaisemmasta ja keskustella voidaan avoimesti kaikista asioista. ”Haemme yhteisiä tavoitteita, mistä säästökohteet löytyvät ja miten voidaan turvata pelastustoimen tason säilyminen.” Nergin mukaan käytössä on nyt ensim-

mäiset tiedot, kuinka paljon pelastuslaitokset säästävät ensi vuonna. ”Seuraavassa ohjausryhmän kokouksessa tarkennetaan tietoja. Säästökohteita haetaan myös koko ajan aktiivisesti.” ”Täsmentämistä tarvitaan vielä. Pelastuslaitoksilla alkaa kuitenkin karu totuus hahmottua. Erityisesti säästöjen kannalta kova tulee olemaan vuosi 2016.” Päivi Nerg huomauttaa myös, että säästöjen kannalta oleellista on saada päällystöhenkilöstön määrä suhteellisesti sellaiseksi, että säästöt voidaan saavuttaa.

Timantinkovat valmistuivat 50 vuotta sitten Toisen palopäällystöluokan päättymisestä tuli kuluneeksi 50 vuotta kuluvan vuoden keväällä. Luokalta valmistui 26 palopäällystöopiskelijaa. Timantinkovat pitivät syyskuussa juhlaluokkakokouksen laivaristeilyllä. Matkalla oli mukana kahdeksan Timantinkovaa, osa vaimoineen. Kolme Timantinkovaa ei päässyt tällä kertaa mukaan. Sitova yhteishenki sykki tälläkin kertaa osanottajien keskuudessa, kun muisteltiin opistovuosia, työelämän vuosikymmeniä ja yhteisiä kokouksia sekä retkiä, joista viimeisin oli jo 29. Ja jatkoa seuraa. Kokous päätti jatkaa yhteisiä tapaamisia edelleen parin vuoden välein ehkä vähän muuttuneissa merkeissä. Aika näyttää mihin vanhat konkarit vielä ehtivät.

SPEKin johtoon 43 hakijaa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön toimitusjohtajan tehtävää haki 43 henkilöä. Puheenjohtaja Juha Hakola on tyytyväinen hakijamäärään ja hakijoihin. ”Hakijat ovat tosimielellä mukana ja hakijajoukko on kova.” Valtaosa hakijoista on Hakolan mukaan pelastusalan ulkopuolisia hakijoita. SPEKin työvaliokunta alkaa nyt seuloa hakijajoukkoa ja valitsee haastatteluun kutsuttavat. Tavoite on, että uusi toimitusjohtaja aloittaa Ratamestarinkadulla heti vuoden 2015 alussa. Toimitusjohtajuutta hoitaa väliaikaisesti hallintojohtaja Marko Hasari.

Timantinkovat juhlakokouksessa: Gunnar Lindqvist (vas.), Pentti Herala, Hannu Koski, Pentti Turjas, Juhani Pirttiaho, Pekka Louhi, Lasse Syrjä ja Veikko Kauppinen. Kuva: Marja Lindqvist

Jyrki Oksanen on Stadin brankkari Jyrki Oksanen on Stadin brankkari 2014. Hän aloitti työskentelyn pelastuslaitoksella vuonna 1981 päätoimisena sairaankuljettajana. Palomies-sairaankuljettajaksi hän valmistui vuonna 1985, minkä jälkeen palomiehen työ tuli mukaan hänen työnkuvaansa. Oksanen on työskennellyt myös lääkäriyksikön sairaankuljettajana ja lääkintäesimiehen viransijaisena. Viime vuosina hän on työskennellyt tiiviisti nostolavatoiminnan kehittäjänä ja kouluttajana sekä aseman kalustovastaavana. Jyrki Oksasen valintaa vuoden 2014 Stadin brankkariksi perustellaan myönteisellä asenteella, luotettavuudella sekä monipuolisella ja 33 vuotta kestäneellä työuralla kaupunkilaisten turvallisuuden takaamiseksi. Kuva: Päivi Aravuori

8/2014

Tuomo Kortelainen ja Kimmo Heinonen työskentelevät Helsingin Kallion pelastusasemalla. Palomiehet pitävät itsensä työkuntoisina muun muassa käymällä paloaseman omalla salilla. Hyvä kuntokaan ei silti ehkäise palomiehille tyypillisiä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Molemmat tulevat todennäköisesti jäämään eläkkeelle jo ennen varsinaista vanhuuseläkeikää.

8/2014

Sankarieläke ei hyödytä palomiehiä Eläkeuudistus ei vaikuta palomiehiin käytännössä mitenkään. He eivät pääse käyttämään pitkän ja raskaan työuran tehneille ehdotettua työuraeläkettä, koska useimmat jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle kauan ennen vaadittua 63 ikävuotta.

Teksti: Kaisu Puranen Kuvat: Jussi Helttunen, Esa Aalto, Toni Koskinen

ankarieläkkeeksi tituleeratusta työuraeläkkeestä ei ole iloa palomiehille. Palomiesliiton puheenjohtajan Kim Nikulan mukaan palomiesten eläkeikä olisi pitänyt pudottaa 55 vuoteen, jotta eläkeuudistus olisi auttanut alalla työskenteleviä. Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen syyskuun lopulla neuvottelemassa eläkeuudistuksessa nousi esiin sankarieläkkeeksi kutsuttu työuraeläke, joka antaa mahdollisuuden hakeutua eläkkeelle 63-vuotiaana, kun työuraa on karttunut 38 vuotta. Edellytyksenä eläkkeelle on raskas ja pitkä ura. Useimmat palomiehistä joutuvat jättämään työnsä jo noin 54-vuotiaina. ”Jos rehellisesti asia todetaan, niin eläkeuudistus ei mitenkään parantanut palomiesten asemaa. Me tipahdamme jo alkumetreillä pois tästä ringistä”, Kim Nikula sanoo. Vuonna 2010 palomiehet jäivät työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 54,4-vuotiaina. Nikulan mukaan nykyisin noin puolet operatiivisesta henkilöstöstä jää työkyvyttömyyseläkkeen kautta pois työmarkkinoilta. Eläkeratkaisu ei tuo myöskään apua palomiesten ikääntymisongelmaan, joka Nikulan mukaan on jatkunut jo 1980-luvulta lähtien. ”Palomiehillä tulisi olla oikeus jäädä ter-

denmukaisempi työeläkekertymä, joka alkaa heti työuran alkuvaiheessa. Liitto sai myös pitää aikaisemmat eläkeratkaisunsa. Eläkekorotuksen piirissä eivät ole julkisen sektorin työntekijät, jotka ovat aikoinaan valinneet vanhan eläkejärjestelmän. ”Se antaa meille hetken vielä armonaikaa.”

Pienen piirin eläke Kim Nikula.

veenä eläkkeelle omasta ammatistaan”, Nikula painottaa. Palomiesliitto yritti vaikuttaa eläkeratkaisuun niin, että siinä huomioitaisiin palomiesten työura sekä työn henkinen ja fyysinen raskaus. ”Valitettavasti tässä yhteiskunnassa ei voida tehdä erillisiä eläkeratkaisuja, ja tehtiin sitten tällainen tasapäistämispoliittinen ratkaisu. Me emme tietenkään sitä kannattaneet.” Nikulasta ammatillinen eläkeikä 55 vuotta olisi ollut nykyistä parempi ratkaisu. ”Meillä on kokemuksia 55 vuodesta, ja se oli vielä siedettävä tilanne.” Puheenjohtajan mukaan eläkeratkaisussa oli myös muutamia hyviä asioita, kuten oikeu-

Myös Eläketurvakeskuksen johtaja Mikko Kautto nostaa esiin kysymyksen, kuinka montaa prosenttia pelastusalan henkilöstöstä uusi työuraeläke voi ylipäätään koskea. ”Tässä ajatellaan lähtökohtaisesti henkilöitä, jotka ovat täyttäneet 63 vuotta ja ovat vielä töissä. Se on yksi rajoittava tekijä. Missä määrin alalla on tällaisia henkilöitä vielä työelämässä mukana?” Kautto kysyy. Reunaehdot vuonna 2017 voimaantulevalle työuraeläkkeelle ovat 63 vuoden ikä ja 38 vuoden työura. Lisäksi työterveyshuolto arvioi vielä erikseen eläkkeenhakijan työn raskautta. Arviointi ei siis ole ammatti- eikä alakohtainen. ”Arviointi on nimenomaan yksilön tekemän työn raskauteen liittyvä. Näyttötaakka on ikään kuin yksilöllä. Pitää ensin olla todistettavasti 38 vuoden työura takana, ja sen jälkeen

8/2014

työterveyshuollolta saatu lausunto siitä, että tästä 38 vuoden työurasta suurin osa on raskasta työtä”, Kautto sanoo. Julkisen sektorin eläkkeistä huolehtivan Kevan johtava asiantuntija Markku Salomaa sanoo, että eläkeuudistuksen sisältöehdotus on tällä hetkellä melko tulkinnanvarainen. ”Täytyy odottaa reilut puoli vuotta, että lainsäädäntö ja pykälät perusteluineen on saatu valmiiksi, jolloin pystymme arvioimaan, mitä esimerkiksi tarkoitetaan raskaalla ja kuluttavalla työllä.” Salomaan mukaan työuraeläke ei tule olemaan laajalti käytössä. ”Uskon, että se jää hyvin marginaaliseksi, koska sen kriteerit ovat aika tulkinnanvaraiset, ja kun lähtöikä on 63, käytännössä vanhuuseläkkeen alarajaan on enää vähän aikaa.” ”Jos on siihen saakka sinnitellyt, uskon, että ihmiset tekevät kaikkensa pystyäkseen työskentelemään vanhuuseläkkeeseen saakka, sillä työuraeläke on tasoltaan heikompi.” Salomaa vahvistaa, että palomiehille ainoa tapa eläköityä ennen 63 vuoden ikää on työkyvyttömyyseläke. ”Pääväylät eläkkeelle ovat vanhuuseläke ja työkyvyttömyyseläke.” Hänen mukaansa työuraeläkkeen tulkinnanvaraisuus mietityttää Kevassa.

Palomiesten eläkeikä ja terveydenhuolto saavat Kallion paloaseman Kari Nurmisen, Hannu Kahilan ja Tuomo Kortelaisen mietteliäiksi.

”Toivotaan, että lopullisesta pykälästä saadaan mahdollisimman selkeä, koska muuten ongelmia tulee toimeenpanossa ja ihmisillä on hankaluuksia ymmärtää, onko heillä oikeuksia eläkkeeseen vai ei. Se poikii kaikenlaisia valituksia.”

Salomaan mukaan ratkaisu palomiesten työssä jaksamiseen voisivat olla esimerkiksi kevyemmät työtehtävät. ”Jos se vain on työyhteisössä mahdollista, työtehtäviä jotka eivät ole fyysisesti niin raskaita ja vaarallisia.”

Varhennettu eläke tulee kalliimmaksi Pelastuspäällikkö Mika Kontion mukaan palomiehille pitäisi löytää pelastuslaitoksilta väliaikaisia, kevyempiä töitä, jos heidän työkykynsä on alentunut. Työt eivät kuitenkaan saisi olla pysyviä etenkään pienissä laitoksissa. Kontio on puheenjohtaja Pelastustoimen urapolut -hankkeessa, joka valmistuu lokakuussa. ”Monissa pelastuslaitoksissa on olemassa työtehtäviä, joihin voi sijoittaa henkilöitä, joilla on alentunut työkyky. Ne voivat olla väliaikaisia paikkoja, jotta henkilö kykenee kuntoutumaan takaisin työkykyiseksi. Näitä on olemassa ja kartoitettu, mutta niitä ei ole kaikissa laitoksissa”, Kontio kertoo. Pelastuslain mukaan pelastushenkilön työja toimintakyvyn tulee olla sellainen, että hän selviytyy tehtävistään. ”Tämä problematiikka liittyy käytännössä savu- ja pelastussukellukseen. Jos ei kykene siihen, jäljelle jäävät tietenkin kaikki muut tehtävät. Silloin täytyy lähteä katsomaan, onko organisaatiossa sellaisia yksittäisiä palomiehen tehtäviä, joissa esimerkiksi savusukellusvelvoitetta ei ole”, Kontio sanoo. Korvaavia tehtäviä voivat olla esimerkiksi sammutus- ja pelastusyksikön kuljettajana

8/2014

Mika Kontio.

toimiminen, mikäli henkilön ei tarvitse toimia suojaparina. Henkilö voi toimia myös esimerkiksi puomitikas- tai nostolava-auton kuljettajana, jos hän ei joudu savusukeltamaan. Pelastushenkilö voi myös olla säiliöauton kuljettaja, turvallisuusviestintäosaava tai mukana esimerkiksi viesti- ja johtokeskustoiminnassa. Kontion mukaan monissa laitoksissa pelastushenkilöitä on jo siirtynyt kevyempiin töihin. Esimerkiksi Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella on 54 vaihtoehtoista tehtävää, kun operatiivisessa työssä on 250 pelastushenkilöä. Usein henkilöitä, jotka tarvitsisivat kevyempiä töitä, on liian paljon. ”Problematiikka syntyy siitä, kun tulee 55. ihminen, jolla toimintakyky on alentunut. Siksi nämä eivät missään tapauksessa saisi olla pysyväisluonteisia sijoituksia.”

Pienillä pelastusasemilla organisaation vahvuus ei siedä sitä, että henkilö sijoitetaan kevyempiin tehtäviin. Se johtaa väistämättä sairaslomaan. Mikäli kuntoutuminen ei onnistu, vaihtoehtoja voivat olla varhennettu eläke, työkyvyttömyyseläke tai Kelan kuntoutusmääräraha, jonka avulla henkilö pyritään kouluttamaan uudelleen. Kontion mukaan varhennettu eläke on työnantajalle kalliimpi kuin vanhuuseläke. ”Siitä, että jää varhennetulle eläkkeelle, muodostuu varhaiseläkemenoperusteisia kustannuksia, ja kyllä, se on kalliimpaa”, hän sanoo. Varhennetulta eläkkeeltä henkilö pystyy vielä palaamaan työelämään jos kuntoutuu, työkyvyttömyyseläkkeeltä ei. Varhaiseläkeperusteinen eläkemaksu eli varhe on työnantajalle muodostuva kustannus varhennetusta eläkkeestä. Vuonna 2010 varhaiseläkeperusteiset maksut olivat noin 4,2 miljoonaa euroa, 2009 noin 3 miljoonaa. ”Kun siirrytään vanhuuseläkkeelle, siitä ei organisaatiolle tule käsittääkseni läheskään tämänkokoisia maksuja”, Kontio sanoo.

Rankka työ rikkoo paikat ”Minulla tulee olemaan 44 vuoden operatiivinen ura. Se on pirun pitkä aika pitää itsensä tikissä”, sanoo 35-vuotias palomies Hannu Kahila. Kahila työskentelee Helsingin kaupungin keskuspelastusasemalla Kalliossa. Aseman palomiehet ovat yhtä mieltä siitä, että nykyiseen 63–65 vuoden eläkeikään pääseminen on lähes mahdottomuus työn fyysisen raskauden takia. Eläkeuudistuksessa mainittu sankarieläke ei alenna palomiesten eläkeikää, ja useimmat tekevät töitä niin pitkään, että jäävät lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle, yleensä alle 60-vuotiaina. Työuraeläke ei siis koske palomiehiä mitenkään, vaikka työn rasittavuuden takia juuri he tarvitsisivat alhaisempaa eläkeikää. Hyvästä peruskunnostaan huolimatta esimerkiksi Kahilalla on jo nyt monenmoista fyysistä vaivaa. ”Polvi ja selkä on leikattu jo nuorena. Nyt jonotan käsikirurgille, koska oikea käsi ei enää nouse. Eihän tässä ole kuin 30 vuotta enää jäljellä”, Kahila hymähtää. ”En pidä todennäköisenä, että lähden vanhuuseläkkeelle. Jään sairauseläkkeelle tai hakeudun muihin hommiin”, hän sanoo. Itsensä kunnossa pitäminen on Kahilan

mukaan nuoralla tanssimista: työn lisäksi myös vapaa-ajan treenaamisesta syntyy rasitusvammoja, mutta toisaalta kunto huononee, jos siitä ei pidä huolta vapaa-ajalla. Kahila ihmettelee päättäjien logiikkaa. ”Helsingin kaupunki tulee maksamaan paljon enemmän siitä, että porukka jää varhaiseläkkeelle. Palomiesten eläkkeelle pitäisi olla järkevä aikamääre, sitten nuoret ja terveet tilalle.” Tilannetta ei helpota se, että palomiehet joutuvat jonottamaan erikoishoitoa julkisella puolella. Hoitoon pääsy venyy, ja siksi moni maksaa vaivojensa hoidon omasta pussistaan. Tyypillisiä ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä selkä-, lonkka- ja olkapääongelmat. Esimerkiksi ylipalomies Kimmo Heinonen kustansi polvileikkauksensa itse. ”Hain työterveyshuollosta lähetteen keväällä, olisin päässyt syyskuussa Jorviin, väliin jäävä puoli vuotta sairauslomalla. Maksoin leikkauksen itse”, Heinonen kertoo. Varhaisen eläkeiän puolesta puhuvat muutkin seikat kuin pelkkä fyysinen kunto. Palomiehet korostavat, että vanhetessa pettävätkin muut kyvyt kuin varsinainen fysiikka. Näköja tasapainoaisti sekä nopeus eivät ole enää entisellä tasollaan.

”Vaikka jaksaisi pyöräillä Porvooseen, ei pysyisi pystyssä, jos joku tönäisisi pyörää. Koordinaatiokyky heikkenee vääjäämättä”, Hannu Kahila sanoo. Nopeus ja koordinaatiokyky ovat hyvin olennaisia asioita palomiehen työssä. Hälytysajossa kaiken täytyy onnistua kerralla, eikä varaa säätämiseen ole. Palomiehet muistavat kerran, jolloin hälytysautoa kuskannut ei nähnyt lukea karttaa, joten takana istuvat suunnistivat hänen puolestaan. Ensihoidossa taas voi törmätä niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin lääkeampullien pieneen pränttiin, jota ei näe lukea nopeasti ilman silmälaseja. ”Minulla on ollut piilarit kolme–neljä vuotta”, 58-vuotias Kimmo Heinonen sanoo. Palomiehet huomauttavat, että vaikka heidän fyysistä kuntoaan testataan säännöllisesti, henkistä puolta arvioidaan vähän. Asemamestari Kari Nurmisen mukaan arviointi on pitkälti esimiesten ja kollegoiden vastuulla. ”Rankkojen keikkojen jälkeen työyhteisöllä on käytössä purkujärjestelmä, jossa tapahtunut käsitellään, hän kertoo. Myös esimies tiedustelee alaisiltaan tavallista rankempien keikkojen jälkeen, tarvitseeko asiasta puhua.

Palomies Hannu Kahila on viettänyt pitkiä päiviä Kallion pelastusasemalla. Keittiössä palomiehet kokkaavat ja viettävät aikaa vuorojensa aikana. Kahila yrittää pitää kunnostaan huolta monin tavoin. ”Vastuu vaivoista on myös ihmisellä itsellään. Ne pitäisi hoidattaa omaehtoisesti. Laitan sata euroa kuukaudessa hierojalle, että pysyn työkykyisenä, ja silti paikkoja on rikki,” hän kertoo.

8/2014

Pelastustoimi turvaamaan vanhusten kotona asumista Jos pelastus- ja sosiaalitoimen yhteistyötä tiivistetään sote-uudistuksen myötä, pelastustoimen ammattitaitoa saatetaan tarvita vanhusten ja pitkäaikaissairaiden asumisolosuhteiden turvaamiseen.

Teksti: Kaisu Puranen Kuva: Kimmo Kaisto

elastustoimelle ja erityisesti palotarkastukselle saattaa koitua lisätyötä, jos suunnitelmat sosiaali- ja pelastustoimen yhteistyön vahvistamisesta toteutuvat. Peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) painotti tiiviimpää yhteistyötä puhuessaan sote-uudistuksesta Jyväskylän turvallisuusmessuilla syyskuussa. ”Sosiaali- ja pelastustoimen yhteistyön tiivistämistä tarvitaan ehdottomasti”, hän sanoi tuolloin. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja ja Suomen Palopäällystöliiton puheenjohtaja Jari Sainion mukaan yhteistyön tiivistäminen näkyisi käytännön tasolla esimerkiksi siinä, kuinka pelastuslaitokset huolehtisivat vanhusten ja pitkäaikaissairaiden uusien asumismuotojen turvallisuudesta. Sainion mukaan tulevaisuudessa pyrkimyksenä on sijoittaa entistä enemmän ja entistä huonokuntoisempia vanhuksia sekä pitkäaikaissairaita mahdollisimman kodinomaiseen ympäristöön hoitolaitosten sijaan. Pelastustoimen ammattitaitoa tarvitaan, jotta tilat olisivat turvalliset asua, vaikka päävastuu turvallisuudesta onkin toiminnan järjestäjällä. Turvallisuuden täytyisi olla samalla tasolla kuin hoitolaitoksissakin. ”Se voisi tarkoittaa ensihoidon osalta erilaista roolia ja tiiviimpää yhteistyötä kotisairaanhoidon kanssa, mahdollisesti myös jonkinlaista turvapuhelinpäivystystä ja henkilökunnan koulutusta”, Sainio kuvailee.

Yhteistyötä on jo olemassa Jari Sainio muistuttaa, että yhteistyötä sosiaa-

8/2014

Pelastusjohtaja Jari Sainio.

li- ja pelastustoimen välillä on jo nyt paljon. ”Pelastuslaitokset hoitavat esimerkiksi ensihoitoa ensivastetoiminnasta hoitotasoon ja jopa kenttäjohtoyksiköihin ympäri Suomen aika laajalti.” Yhteistyön lisääminen tarkoittaisi pelastuslaitoksille entistä haastavampaa tehtäväkenttää. ”Jos meillä on jatkossa niin sanottu normaali kerrostalo, jossa on lähes sänkypotilaita, silloin esimerkiksi poistuminen ja rakennuksen turvajärjestelyt täytyy miettiä aivan uudella tavalla”, Sainio kertoo esimerkkinä. Yhteistyön vahvistumisen myötä pelastuslaitokset joutuisivat lisäämään erityisesti riskienhallintatyötään. ”Päivystysten ja teknisten hälytysten osalta se voisi tarkoittaa esimerkiksi tekniikan- ja kulunvalvomista ja turvapuhelinpäivystystä.” Sainion mukaan toiminta koskisi myös

VPK-kenttää ja ensivastetoimintaa, jos kodinomaisia asuntoja on paikoissa, joissa ei ole päätoimista henkilöstöä ja välitöntä valvontaa. ”Tämä on kaiken kaikkiaan iso paketti, jos sitä ruvetaan laajentamaan.” Tiiviimpi yhteistyö tarkoittaisi lisätyötä erityisesti palotarkastuspuolelle. ”Kyllä operatiivinen henkilöstö varmaan osansa tekee, mutta ensisijaisesti muutos koskisi suunnitelmien ja piirustusten hyväksymistä ja katsomista sekä sitten tapauskohtaisesti jonkinnäköistä tarkastustoiminnan painopisteen muutosta.” Sainio painottaa sitä, että tulevissa muutoksissa täytyisi nähdä kokonaisuus. ”Tällä hetkellä mietitään talouspainotteisesti, ja monessa paikassa on sellainen tuntuma, että pienemmillä resursseilla täytyy tehdä enemmän töitä. Kyllä jonkun täytyisi olla fiksu ja filmaattinen ja nähdä kokonaisuus sekä muutosten hyödyt”, hän huomauttaa. ”Idea sosiaali- ja terveystoimien yhdistämisessä ja isoissa sote-alueissa on se, että oikeasti katsotaan kokonaisuuden ja asiakkaan kannalta eikä niin, että jokainen koettaa optimoida omaa työtään.” Sainio huomauttaa, että sote-uudistuksen myötä Suomeen perustettavat 11 sosiaali- ja pelastustoimen yhteistä viesti- ja johtokeskusta ovat vielä avoin kysymys. Näistä viittä johtokeskusta esitetään perustettavaksi yhdessä sote-alueiden kanssa. ”Keskusten rooli ja keskinäinen työnjako on iso kysymys, johon on yhtä monta mielipidettä kuin miestäkin.”

Kenttäjohtaja Antti Tannisen palkan maksaa Itä-Savon sairaanhoitopiiri, ensihoitaja Elisa Seppänen on EteläSavon pelastuslaitoksen palkkalistoilla. Molempien työpaikka on Savonlinnan paloasema. Tuliterä ambulanssi otettiin käyttöön lokakuun alussa.

Etelä-Savossa kolmenlaista käytäntöä Teksti ja kuvat: Ulla Ylönen

Etelä-Savon pelastuslaitoksen toiminta-alueella ensihoidosta vastaavat Etelä-Savon sairaanhoitopiiri, Itä-Savon sairaanhoitopiiri ja Heinävedellä Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä. EteläSavon pelastuslaitos tuottaa palveluja kaikille kolmelle sairaanhoitopiirille. Pelastuslaitoksen tuottamien palvelujen laajuus vaihtelee sairaanhoitopiireittäin. Kenttäjohtaja Antti Tanninen ohjaa Savonlinnan ja neljän ympäristökunnan ensihoidon yksiköitä Savonlinnan paloasemalta. Tannisen – kuten viiden muunkin vuorollaan päivystävän kenttäjohtajan – palkan maksaa ItäSavon sairaanhoitopiiri. Ensihoitajien työnantaja on puolestaan Etelä-Savon pelastuslaitos. Kotisairaanhoidon tehtävät ovat Savonlinnassa toistaiseksi olleet satunnaisia. ”Ensihoitajat on pyydetty apuun, jos esimerkiksi kotisairaanhoidon iltavuorossa ei ole ollut lääkeluvallista hoitajaa”, kertoo Tanninen. Rantasalmella ensihoitajat ottavat myös verikokeita. Syyskuussa pidetyn seurantapalaverin mu-

kaan pelastustoimen ja Itä-Savon sairaanhoitopiirin eli Sosterin yhteistyö on toiminut hyvin. ”Kuvio on vasta kehittymässä”, kuvailee itsekin kotikäyntejä tehnyt Tanninen. Sosterin päivystyksen ja ensihoidon ylilääkäri Minna Pitkäsen mukaan yhteistyö on käynnistynyt kitkatta. ”Ennalta sovittuja kotikäyntejä on toistaiseksi ollut vähän, mutta jatkossa ensihoitajien osaamista on tarkoitus hyödyntää muun muassa kotona annettavissa antibioottihoidoissa”, sanoo Pitkänen. Hänen mielestään kotisairaanhoidon tehtävät ovat hyvä lisä ensihoitajan työhön ja pitävät osaltaan yllä heidän ammattitaitoaan. ”Ensihoitajia voidaan käyttää – ja on käytettykin – konsulttiapuna kotona hoidettavan potilaan kunnon arvioinnissa”, sanoo Pitkänen.

Ensihoitajien kotikäynnit kasvussa Mikkelissä kuvio on muutamassa vuodessa vakiintunut organisaatiomuutokseen asti. Etelä-Savon pelastuslaitos otti vuonna 2010 hoitaakseen Mikkelin kotisairaalan ilta- ja

yöpalvelut. Kun ensihoito lainmuutoksen myötä siirtyi Etelä-Savon sairaanhoitopiirin vastuulle, siirtyivät ensihoitajat sairaanhoitopiirin palkkalistoille. Ensihoitajien kotipesä on edelleen paloasemalla. He tekevät kotisairaanhoidon eli kotisairaalan käyntejä joka ilta ja yö. Vuonna 2013 Mikkelin kotisairaalalle kirjattiin 6045 kotikäyntiä, joista joka kymmenennen – yhteensä 633 kotikäyntiä – tekivät ensihoitajat. Ensihoitajien kotikäyntien määrä lähes kaksinkertaistui vuodesta 2012. ”Merkittävin syy lienee se, että kotisairaalavaihtoehto opittiin tuntemaan niin terveyskeskuksessa kuin keskussairaalassakin”, sanoo kotisairaalan vs. osastonhoitaja Arja Rissanen. Määrällisesti eniten kotisairaalaan siirretään asiakkaita keskussairaalan päivystyksestä ja terveyskeskuksen akuuttipalvelusta. Mikkelin kotisairaalan asiakkaat ovat pääasiassa suonensisäistä lääkitystä tai nesteytyshoitoa saavia potilaita, jotka muutoin joutuisivat jäämään päiväkausiksi sairaalaan parin tunnin päivittäisten hoitojen takia. ”Kotona saatava hoito on niin yhteiskun-

8/2014

nalle kuin asiakkaillekin edullisempaa kuin sairaalahoito. Ja kyllähän hyväkuntoiset potilaat mieluummin ovat kotona kuin sairaalassa”, sanoo Mikkelin kotihoidon vs. esimies Sari Luukkonen.

Mikkelin kotisairaalan vs. osastonhoitaja Arja Rissasen (vas.) ja vs. esimies Sari Luukkosen mielestä nykyinen käytäntö toimii hyvin.

”Yhteistyön lisääminen järkevää” Etelä-Savon pelastusjohtaja Seppo Lokka pitää ensihoidon ja pelastustoimen yhteistyötä hyvänä. Kuntaliiton julkaisemat tuoreet laskelmat osoittavat, että yhteistyön syventäminen alentaa pitkässä juoksussa kustannuksia. Lokka arvelee, että maan jakaminen viiteen sote-piiriin tulee synnyttämään erilaisia palveluntuotantoalueita. ”Pohjan on kuitenkin oltava julkisen vallan järjestämisvastuulla”, Lokka sanoo. Pelastustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen välisen yhteistyön lisääminen on järkevää myös Mikkelin sosiaali- ja terveystoimen

tuotantolautakunnan puheenjohtajan Pekka Moilasen mielestä. ”Kun ensihoitoyksikkö päivystää kuntataajamassa 12 tuntia vuorokaudessa, on järkevää käyttää ensihoitajia muissakin terveyspuolen tehtävissä. He voivat avustaa myös terveyskeskuksissa, joiden yhteydessä heidän toimitilansakin yleensä ovat”, sanoo Moilanen.

”Pienissä kunnissa ei ole montaa hälytystä päivässä”, hän lisää. Moilanen muistuttaa, että haja-alueilla ensivaste on ehdottomasti tärkein palvelu, ja marssijärjestys päällekkäisyyksien sattuessa on selvä. Eteläsavolaiset saavat pian uutta pohtimista, sillä Rantasalmen kunta on päättänyt irtautua Itä-Savon sairaanhoitopiiristä ja ostaa ensi vuoden alusta perusterveydenhuollon palvelut Terveystalolta.

Vanhusten asuntojen paloturvallisuus on unohduksissa Noin satatuhatta vanhusta Suomessa ei selviäisi huonon kuntonsa takia ulos palavasta asunnosta. Pirkanmaan pelastuslaitoksella pelastuspäällikkö Seppo Männikkö kehittää keinoja estää ja rajoittaa asuntopaloja. Hänen johdollaan toimivan Pirkanmaan Turvallisuusklusterin verkoston kehittämä huoneistokohtainen sammutusjärjestelmä sai vastikään Palosuojelurahaston innovaatiopalkinnon. Automaattinen sammutusjärjestelmä on tällä hetkellä ainoa keino, jonka avulla huonokuntoinen, yksin asuva vanhus voi pelastua tulipalosta. Seppo Männikkö arvioi, että tällä hetkellä Suomessa on noin satatuhatta vanhusta, joiden toimintakyky on heikentynyt niin paljon, etteivät he todennäköisesti selviäisi omin avuin ulos palavasta asunnosta. Tämä on ongelma, johon Suomessa ei toistaiseksi ole varauduttu juuri millään lailla. ”Kun vanhustenhoito viedään koteihin, tulipalon syttyessä ihmiset, jotka eivät ehdi poistua riittävän nopeasti, kuolevat sinne”, Männikkö sanoo. Männikkö toimii aktiivisesti Pirkanmaan Turvallisuusklusterissa, joka on alueellinen turvallisuustoimijoiden osaamisverkosto. Hän on ollut kolmisen vuotta sitten käynnistämässä hanketta nimeltä Iäkkäiden hen-

8/2014

Pelastuspäällikkö Seppo Männikkö kantaa huolta kotona asuvien vanhusten turvallisuudesta. Palvelutaloissa se on jo pitkälti kunnossa, kuten tässä tamperelaisessa vanhusten palvelutalossa. Viola-kodin turvallisuuteen tutustumassa myös yli-insinööri Kirsi Rajaniemi sisäministeriön pelastusosastolta.

kilöiden asumisturvallisuuden parantaminen ja palokuolemien vähentäminen. Männikön mukaan vanhusten asumisen paloturvallisuuteen havahduttiin noin 15 vuotta sitten, kun Maaningalla palvelukodin tulipalossa kuoli viisi ihmistä. ”Silloin havahduttiin siihen, että toimintakyvyn alenemista ei ole huomioitu edes hoitolaitoksissa ja palvelutaloissa.” Nykyisin palvelutalojen ja hoitolaitosten paloturvallisuuden suhteen ollaan voiton puolella. Yli puolet niistä on suojattu automaattisella sammutuslaitteistolla. Huomiota ei kuitenkaan ole kiinnitetty siihen, että yh-

teiskunnan vanhustenhoitopolitiikan muutoksen vuoksi yhä useampi huonokuntoinen vanhus asuu yksin talossa, jossa ei ole minkäänlaista palosuojausta. ”Laitoksissa asukkaiden toimintakyvyn heikkeneminen kompensoidaan esimerkiksi teknisillä turvalaitteilla. Jos syttyy tulipalo, se sammutetaan heti alkuunsa sammutuslaitteistolla, niin että henkilö ei joudu hengenvaaraan”, Männikkö kertoo. Nykyisin vanhusten asuminen painottuu koteihin, eikä Männikön mainitsemaa kompensaatiota ole. ”Se on tilanne, jota ei voi hyväksyä. Ylei-

Tupakointi yhä yleisin syy palokuolemaan

Turvallisuusmessut 2016 Jyväskylässä Seuraavat Turvallisuusmessut järjestetään Jyväskylän Paviljongissa 7.–9.9.2016. Jyväskylässä syyskuun alussa pidettyjen messujen kokonaiskävijämäärä oli 10249. ”Ensisijainen rekisteröinti messuilla kertoo sen, mihin messukokonaisuuden tapahtumista kävijä on rekisteröitynyt. Näin ei kuitenkaan saada tietoon sitä, kuinka moni tutustuu kuhunkin tapahtumaan. Esimerkiksi kuinka moni Tekniikkamessuille rekisteröinyt tutustuu myös Turvallisuusmessujen tarjontaan”, Jyväskylän Messut Oy:n toimitusjohtaja Leo Potkonen sanoo. ”Tämä on hyvin yleinen tapa messujärjestäjillä.”

sesti tätä ongelmaa ei ole saatu julkiseen keskusteluun, ja se pahenee, kun tilanne kehittyy siihen, että kotona hoidetaan yhä enemmän ja yhä huonokuntoisempia ihmisiä”, Männikkö painottaa.

”Pelastuslainsuojattomien suoja” Männikkö huomauttaa, että jo lainsäädäntö edellyttää varautumista siihen, kuinka toimi-

Tulipaloissa on tänä vuonna kuollut 60 ihmistä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön alustavien tietojen mukaan. Palokuolemia on 21 enemmän kuin viime vuonna. Tupakointi on yhä yleisin syy kuolemaan johtavalle tulipalolle itsestään sammuvista savukkeista huolimatta. Perinteisten savukkeiden aiheuttamien palojen lisäksi paloja on syttynyt sähkösavukkeiden latauslaitteista. Vuonna 2010 tuli voimaan säädös, jonka mukaan Suomessa saa myydä vain itsestään sammuvia savukkeita. Tupakasta aiheutuvat palokuolemat vähenivät 10–15 tapauksella vuosittain. Myös tupakoinnista aiheutuneet tulipalot ovat vähentyneet viidenneksellä uudistuksen jälkeen. Silti vuonna 2013 tupakoinnista syttyi 256 rakennuspaloa. Tupakoinnin aiheuttamat paloriskit eivät liity pelkästään savukkeeseen vaan myös käytettyihin tulentekovälineisiin. Sähkösavukkeiden käyttö on tuonut uusia tupakointiin liittyviä turvallisuusriskejä. Tupakointituotteita tilataan paljon maista, joissa ei ole Suomen tasoista

taan tulipalon syttyessä. Toistaiseksi pelastusviranomaiset ovat keskittyneet vain siihen, kuinka tulipalon riskiä voidaan pienentää. Männikön mukaan ongelmaan on kaksi ratkaisua. Ensimmäinen on pyrkiä tehostamaan työtä, jolla tulipaloja saadaan estettyä. ”Siinä tehdään yhteistyötä esimerkiksi kotipalvelun ja yleensä sosiaalitoimen kanssa. Meillä Pirkanmaalla yksi henkilö tekee päätoimisesti kotipalveluasukkaiden asuntojen palotarkastusvalvontaa ja -ohjausta.” Toinen ratkaisu on automaattinen sammutuslaitteisto joka huolehtii, ettei tulipalo pysty muuttamaan olosuhteita hengenvaarallisiksi. ”Tulipalon syttymiseen on pakko varautua, siihen varaudutaan kaikkien muidenkin ihmisten kohdalla. Tässä on kysymys pelas-

Seppo Männikkö (vas.) ja Jukka Suoja vastaanottivat Innovaatiopalkinnon pelastustoimen ajankohtaisseminaarissa Jyväskylässä syyskuussa 2014.

markkinavalvontaa. Huonolaatuiset sähkösavukkeiden laturit ovat aiheuttaneet tulipaloja. Tuotteista voi saada myös sähköiskun. Sähkösavukkeet ovat aiheuttanut myös erheellisiä paloilmoituksia, kun savuilmaisimet ovat reagoineet sisätiloissa tupakointiin. Alustavien tietojen mukaan tulipaloissa on tänä vuonna kuollut 60 ihmistä 54 eri palossa. Kuolleista 40 oli miehiä ja 17 naisia. Palokuolleista yli 65-vuotiaita on ollut 12. Viime vuonna vastaavaan aikaan palokuolemia oli 39. Lisätietoja: www.spek.fi palokuolematilastot Tiedot palokuolemista perustuvat SPEKin mediaseurantaan ja pelastusviranomaisten PRONTO-tietokantaan. SPEK seuraa palokuolemien määrää tiedotusvälineiden uutisista. Tilastointia nykymuodossaan on tehty vuodesta 1999 alkaen. Mediaseuranta on usein vastannut hyvin viranomaisten PRONTO-tilastointia.

tuslainsuojattomien henkilöiden ryhmästä, jonka turvallisuutta nykyinen lainsäädäntö ei suojaa.” Männikkö arvioi, että huoneistokohtainen sammutusjärjestelmä maksaa noin 5000– 7000 euroa. Esimerkiksi uusiin senioritaloihin rakennettava perinteinen järjestelmä on huomattavasti edullisempi, noin 1000–2000 euroa. Koko rakennuksen suojaaminen on halvempaa kuin yksittäisten huoneistojen. ”Toisaalta, kun henkilö voi turvallisesti asua kotona, se on niin paljon edullisempaa kuin laitospaikka, että kokonaisuudessa yksittäisen sammutuslaitteiston kustannus on hyvin pieni.” Konkreettisia tuloksia ikäihmisten turvallisuuden parantamiseksi on jo saatu. Yksi edistysaskel on huoneistokohtainen automaattinen sammutusjärjestelmä, jonka Männikkö on kehittänyt yhdessä Jukka Suojan kanssa. Suoja on kiinteistötekniikkaan keskittyneen yhtiön Caverionin liiketoimintayksikön johtaja. Caverionin laitteistolle tekemä patenttihakemus on parhaillaan vireillä. Teksti: Kaisu Puranen Kuvat: Esa Aalto

8/2014

Tulikek채leet olivat suurimmillaan keilapallon kokoisia.

8/2014

Ruotsin suurin vuosikymmeniin Västmanlandin läänin viimekesäinen metsäpalo oli Ruotsin suurin vuosikymmeniin. Palo vaikutti ruotsalaiseen yhteiskuntaan siten, että asukkaiden tarpeet suurpalossa huomattiin uudella tavalla. Tulipalo tuhosi metsää 14700 hehtaaria miljardin kruunun arvosta. Alue oli yhtä suuri kuin 21 000 jalkapallokenttää ja pisimmillään 60 km. Teksti: Ari Vakkilainen Kuvat: Ruotsin rannikkovartiosto

alo alkoi perjantaina 31.7.2014. Suomenkin mediassa oli keskustelua eräästä helikopterista, joka oli ollut työtehtävissä lähialueella. Sen lentäjillä oli palon syttymishetkellä jäljellä kaksi tuntia lentoaikaa. Ruotsissa on hätätilanteessa mahdollisuus lisätä lentoaikaa kahdella tunnilla. Tämä oli pelastustyönjohtajan tiedossa, mutta silti tehtiin päätös, ettei kyseessä olevaa helikopteria käytetty. Olisiko sillä ollut merkitystä, ei tiedetä. Palon syttymisen aikaan Ruotsissa oli yhtä kuuma ellei jopa kuumempi kuin SuomessaLämpötilat olivat +34–35 celsiusastetta, kosteusprosentti alle 30. Paloalue levisi maltillisesti sammutustoimista huolimatta maanantaihin 4. elokuuta asti. Maanantaina alueelle saapui tuuli, jonka nopeus oli 15 metriä sekunnissa. Neljässä tunnissa paloalue kaksinkertaistui. Tilanne muodostui pahaksi, ellei kaaottiseksi. Tuona kriittisenä päivänä sammutustöitä johtanutta henkilöä vaihdettiin viisi kertaa. Ruotsissa lääninhallitus/maaherra ottaa vastuun pelastustoimesta sen laajentuessa suurpaloksi. Västmanlandin maaherra kutsui ulkopuolisen paloupseerin johtamaan tilannetta tiistaina 5. elokuuta, kun paikalliset paloupseerit sitä nimenomaan halusivat. Normaalisti käytetään alueen viranomaista. Tuo uusi, ulkopuolinen henkilö oli palopäällikkö Lars-Göran Uddholm. Kirjoittaja sai häneltä maastopalosta selvityksen, jonka perusteella tämä kirjoitus on tehty. Uddholm johti tilannetta tiistaista koko loppuajan palon sammumiseen 11.8.2014 saakka. Uddholmin pitäminä lepoaikoina hänen avustajansa tulivat kysymään häneltä tärkeät päätökset. Hän myös tiedotti ainoana henkilönä palosta medialle. Hän perusteli

asian siten, että hän itse kertoi tekemistään päätöksistä, koska oli niistä myös vastuussa.

Apua Ranskasta ja Italiasta Paikalle pyydettiin paloa sammuttamaan palomiehiä ja sotilaita sekä helikoptereita ympäri Ruotsia. Sammutuslentokoneita pyydettiin Ranskasta ja Italiasta. Uddholm ajatteli, että näitä lentäjiä joutuisi opastamaan palon sammuttamisessa. Siinä hän sanoi erehtyneensä, sillä nuo lentäjät olivat huippuammattilaisia, jotka päätyökseen sammuttavat metsäpaloja. Ruotsalaiset olivatkin oppilaan asemassa. Pyynnöstä kului vuorokausi, kun koneet olivat sammutusvalmiudessa. Ranskasta saapui kaksi konetta ja Italiasta toiset kaksi. Koneet täydensivät säiliönsä lentämällä veden pinnassa. Lentokoneet toivat paloalueelle vettä 10 miljoonaa litraa. Italialaiset koneet tankkasivat vesisäiliönsä kolmen tunnin aikana 90 kertaa. Myös venäläiset tarjosivat vesipom-

Ranskalaiset ja italialaiset lentokoneet toivat paloalueelle vettä 10 miljoonaa litraa. Ne täydensivät säiliönsä lentämällä veden pinnassa.

mittajiaan. Näistä kieltäydyttiin, vaikka niissä on erittäin suuret vesimäärät. Tuon kaltaiset koneet tankataan sammutusvedellä lentokentällä. Paloalue oli kuitenkin rajallinen ja siellä oli edellä mainittujen sammutuslentokoneiden lisäksi 13 helikopteria toiminnassa. Lentoturvallisuuden vuoksi Uddholm ei ottanut venäläisten tarjoamaa apua vastaan.

Tuhat ihmistä evakuoitiin Sammutustoiminnan aikana palomiehiä oli niin vähän, että heitä riitti yksi mies 900 metrin matkalle. Luoteen ja lounaan välinen tuuli sekä kova palon voima levittivät paloa tehokkaasti lentävien ja maahan satavien hiili- ja kekälekappaleiden avulla. Nuo tulikekäleet olivat suurimmillaan keilapallon kokoisia. Palo hyppäsi pahimmillaan 1700 metrin matkan. Palon leviämisnopeus oli kolme kilometriä tunnissa. Palon vuoksi evakuoitiin 1 000 ihmistä ja 800 lehmää ja lammasta. Palossa tuhoutui 26 rakennusta, joista 11 oli asuintaloa. Yhden kuorma-auton kuljettaja kuoli ja toinen sai vakavia vammoja. Eräs erikoislaatuisuus palossa oli se, että se jätti välillä ”keitaita” paloalueelle. Jokin alue jäi siis täysin vahingoittumattomaksi. Näin esimerkiksi kuvan eräästä talosta, jonka ympäristö oli täysin palanut, mutta itse rakennuksessa ei ollut palon merkkejä. Paloa oli sammuttamassa 150 palomiestä 69 palokunnasta, 220 sotilasta, 100 vapaaehtoista henkilöä tukemassa sammutustyötä ja auttamassa ihmisiä sekä 12 kirvesmiestä. Kunnissa moni teki palosta johtuvaa taustatyötä. Erikoiskalustoa oli esimerkiksi FRF:n käytössäkin olevan Nasu Sisun kaltainen Bandvagen, joita oli käytössä 16. Motoja, traktoreita ja moottoriruiskuja oli lukematon määrä.

8/2014

Motoilla tehtiin palokujia. Moottoriruiskuja tuhoutui paljon. Sammutusletkua käytettiin 680 kilometriä. Jopa letkutehdas herätettiin kesälomaltaan valmistamaan lisää letkua. Vapaaehtoiset järjestivät ruokaa, wc:itä ja nukkumapaikkoja niin sammuttajille kuin kansalaisillekin. Kansalaiset lahjoittivat kärsimään joutuneille ihmisille leluista alkaen kaikenlaista tavaraa. Pohjoismaalaisena hyvinvointivaltiona myös ruotsalaiset olivat odottaneet, että valtio olisi huolehtinut näistä asioista.

Kuvia myytiin lehdistölle Kun sammutustyönjohdossa tajuttiin palon suuruus, päätettiin perustaa lehdistövastaavan tehtävä. Avattiin Facebook-sivusto, joka olikin hyvä keksintö. Sivuilla oli ollut 500000 lukijaa kolmen päivän aikana, jonka takia sivusto kaatui. Paloalueen kohdalla oleva ilmatila suljettiin 3000 jalan korkeudelta (noin 1000 m). Media hankki paikalle koneita, jotka lensivät 1100 metrissä ja kuvasi tuhoutuneita taloja. Tämä oli ollut asukkaille paha asia, sillä he näkivät lehdissä kuvia tuhoutuneista taloistaan. Pelastustoiminnan johto nostatti lentokieltokorkeuden 7000 metriin, joka auttoi. Puolustusvoimat antoi virka-apua siten, että se lennätti helikoptereilla asukkaita katsomaan tuhoutuneita/säästyneitä kiinteistöjä. Toisen ongelman oli aiheuttanut sammutushenkilöstö, joka oli ottanut kamerakännyköillään kuvia tuhoutuneista taloista ja myi kuviaan lehdistölle. Näitä kuvia oli otettu tuhansia. Pelastustoiminnan johto joutui teettämään niin sanotun MISSION CARDin, jossa oli ohjeet olla hienotunteinen ja olla levittämättä valokuvia. Kortissa oli myös sammutushenkilöstölle tärkeitä puhelinnumeroita valmiiksi painettuna.

Mitä opittiin? Tilanteen alkuvaiheessa oli ollut liian vähän sammutushenkilöstöä. Tilannekuvan muodostaminen oli ollut vaikeaa. Helikoptereiden avulla yritettiin muodostaa käsitystä paloalueesta, mutta savun muodostus oli niin suurta, että paloalueen määrittely oli epätarkkaa. Satelliittikuvia saatiin, mutta niissä oli sama ongelma. Paikalliset palomiehet työskentelivät kymmenen tunnin vuoroissa. Kauempaa tulleet olivat paikkakunnalla kolme vuorokautta. Heillä oli myös työajan vapautukset. Puolustusvoimien edustajat olivat olleet paikalla viisi vuorokautta. Sammutushenkilöstöllä oli onneksi vain pieniä tapaturmia hankausnirhamien ja pienten polvi- ja kantapää vammojen muodossa. Usealla helikopterilla ei ollut sellaisia viestivälineitä, että niihin olisi saanut yhteyttä. Palokunnilla on Ruotsissa erilaisia viestijärjestelmiä Osalla vielä VHF:t ja osalla Rakel.

8/2014

Sammutuslentokoneiden lisäksi paloalueella toimi 13 helikopteria. Lentoturvallisuuden vuoksi sammutustöitä johtanut palopäällikkö Lars-Göran Uddholm ei ottanut venäläisten tarjoamaa apua vastaan.

Rakel on Virven kaltainen Tetra-verkko, joka toimi erittäin huonosti paloalueella. Myös kännykät olivat toimineet huonosti. Internetyhteyksissä oli ollut myös ongelmia. Kaiken kaikkiaan kommunikointi/viestintä oli aiheuttanut paljon ongelmia. Ruotsin valtioneuvosto asetti selvitysmiehen selvittämään tulipalon aikaisia sammutustoimia. Ruotsissa kriisinhallintajärjestelmää käsitellään kaiken kaikkiaan. Uddholm

oli sitä mieltä, että ilmastonmuutoksesta johtuvat äärisääilmiöt tulevat lisääntymään ja aiheuttavat kuivuudesta johtuvien maastopalojen lisäksi myös Malmön kaltaisia suurtulvia, joten sääilmiöiden aiheuttamiin ongelmiin varautumisesta tulee huolehtia paremmin. Hänen mielestään myös EU:ssa olisi oltava ohjeistus palokuntien mahdollisuudesta toimia yhdessä huomioiden kaluston yhteensopivuus ja kommunikointi.

Suomi vahvasti mukana metsäpalotorjunnassa Suomi ja suomalaiset asiantuntijat ovat osallistuneet voimakkaasti kansainvälisen metsäpalontorjunnan kehittämistyöhön viime vuosikymmenien aikana. Suurin osa suomalaisten asiantuntijoiden toiminnasta on toteutettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin. Suomen Opetushallitus käynnisti kehitysmaille suunnatun metsäpalontorjuntakoulutuksen 1983. Suomalaisten tekemä metsäpalontorjuntakirja saavutti maailmanlaajuisen suosion. Kirja toimii vuonna 2014 YK:n alaisen FAO:n välityksellä 233 valtion metsäpalontorjunnasta vastaavien viranomaisten ja kouluttajien oppikirjana. Kirja painottuu voimakkaasti ennaltaehkäisevään toimintaan. Kirjan tekijöistä Timo V. Heikkilä ja Roy Grönqvist ovat paloalan ammattilaisia, Mike Jurvélius edustaa metsäalan ammattilaista ja metsäosaamista. Tähän mennessä suomalaista englannin kielellä painettua palokirjaa on käännetty ja julkaistu seuraaville kielille: arabia, englanti, farsi, italia ja venäjä. Kun Venäjällä riehuivat suuret metsäpalot vuonna 2008 ja Venäjä pyysi kansainvälistä apua, sisäministeriön pelastusosasto päätti lähettää vuonna 2007 painetun suomalaisen Wildland Fire Management -palokirjan Venäjälle. Myöhemmin Venäjän pääministeri Vladimir Putinilta tuli kiitoskirje kirjasta. Filippiinien Manilaan iski voimakas taifuuni 2009. Pelastustoimia johtava kenraali käytti hyväksi suomalaisessa palokirjassa olevaa kriisinhallinnan johtamisjärjestelmää.

VIERAANAMME Kirjoittaja Veli-Pekka Ihamäki on Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja

Ensihoidon pykälähaasteet Aluksi tarkoitukseni oli kirjoittaa otsikolla ”ensihoidon ongelmat”, mutta nykyään puhutaan muodikkaasti vain ”haasteista”, jotka sitten sujuvasti ratkaistaan. Toisaalta ensihoidossa sinällään ei ole haasteita — tai no, ehkä jotain ihan pientä saattaisi löytyäkin — vaan mielestäni ensihoitopalvelujen ongel… anteeksi haasteet ovat ensihoitoa käsittelevissä säädöksissä. Vuonna 2011 voimaan tulleen terveydenhuoltolain mukaan ensihoidon järjestämisvastuu on sairaanhoitopiireillä. Nämä voivat järjestää ensihoitopalvelun alueellaan tai osassa sitä hoitamalla toiminnan itse, järjestämällä ensihoitopalvelun yhteistoiminnassa alueen pelastustoimen tai toisen sairaanhoitopiirin kanssa taikka hankkimalla palvelun muulta palveluntuottajalta. Viimeksi mainitussa ”hankkiminen” tarkoittaa käytännössä kilpailuttamista. Suomen 22 pelastuslaitoksesta 19 on ensihoitopalvelujen järjestäjänä yhteistoimintamallisesti. Yli 73 prosenttia suomalaisista on pelastuslaitosten ambulanssien piirissä. Samat asemat, samat tukitoiminnot, osin sama henkilöstö, samat toimintamallit, yhteiset harjoitukset; synergiaedut pelastustoimen kanssa ovat merkittävät. Oma pelastuslakimme sanoo yksiselitteisesti, että pelastuslaitos voi suorittaa ensihoitopalveluun kuuluvia tehtäviä, jos asiasta on terveydenhuoltolain mukaisesti sairaanhoitopiirin kanssa sovittu. Tähän asti kaikki on selvää. Onneksi meillä on EU ja Suomi mallioppilaana siinä, sillä elämässähän pitää olla haasteita. Keväällä 2014 tulivat voimaan EU:n julkisia hankintoja koskevat direktiivit. Kansallinen hankintalainsäädäntö tulee saada vastaamaan EUdirektiiviä viimeistään kahden vuoden kuluessa. Työ- ja elinkeinoministeriössä työ on jo käynnistynyt, hankintalainsäädännön kokonaisuudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2016 keväällä. Direktiivissä on erityispoikkeuksia. Sitä ei sovelleta palveluhankintasopimuksiin, jotka koskevat …”väestönsuojelua, pelastuspalveluja ja vaarojen ehkäisyä koskevia palveluja, joita tarjoavat voittoa tavoittelemattomat organisaatiot tai yhteenliittymät”, kuitenkin ”lukuun ottamatta sairaankuljetuspalveluja”. Meidän omassa terveydenhuoltolaissamme puhutaan sekä ensihoitopalveluista että potilaiden siirtokuljetuksista eli sairaankuljetuksesta. Mitähän tämä EU-direktiivissä käytetty termi sairaankuljetus tarkoittaa? Pelastustoimen järjestämisvastuu on kunnilla. Katsotaanpa siis myös kuntalakia. Siihen on lisätty syksyllä 2013 niin sanottu yhtiöittämispykälä. Sen mukaan kunnan hoitaessa tehtäviä kilpailutilanteessa markkinoilla, tulee kunnallinen toimija yhtiöittää. Toisaalta yhtiöittämisvelvoitetta ei ole, jos lain perusteella kunta voi nimenomaisesti tuottaa palveluja toiselle taholle. Pelastuslaitoshan järjestää ensihoitopalveluja terveydenhuoltolain mahdollistamana. Jotta haasteet eivät loppuisi kesken, lisätään siihen yksi vuosikymmenien suurimmista uudistuksista: sosiaali- ja terveystoimen

uusi järjestämismalli, sote. Vuosikausia odotettu ja hartaudella valmisteltu sote-uudistus julkistettiin keväällä. Ilmassa leijui vahva poliittinen konsensus. Juhannuksen korvilla parlamentaarinen valmistelutyöryhmä pääsi ratkaisuun sote-järjestämislain keskeisistä pykälistä ja jatkotoimista. Hallituksen esitys järjestämislaiksi on lausuntokierroksella, eduskuntakäsittely alkaa marraskuussa. Uudessa sote-mallissa on erotettu palvelujen järjestäminen ja tuottaminen toisistaan. Järjestämisvastuu tulee olemaan viidellä sote-alueella. Tuottamisvastuu on kunnalla tai kuntayhtymällä. Sote-alue tekee päätöksen siitä, mitkä kunnat ja kuntayhtymät ovat tuottamisvastuussa. Ne voivat järjestämispäätöksen mukaisesti edelleen tuottaa palveluja itse tai hankkia palveluja myös muutoin, kuten järjestöiltä, yrityksiltä ja palveluseteliä käyttämällä. Myös sote-alueella voi olla omaa tuottamisvastuuta tukipalveluista, ja vain poikkeustapauksessa joistakin muista palveluista. Tarkoituksena on, että terveydenhuoltolain mahdollistamat järjestämistavat olisivat jatkossakin käytettävissä. Hallituksen esityksessä sote-laiksi on ensihoidon kannalta monia tärkeitä ylösnostoja. Sote-alueen tulee sopia yhteistyössä tuottamisvastuussa olevien kuntien kanssa ensihoitopalvelun suunnittelusta, toteutuksesta ja palvelutasosta. Ensihoitopalvelun, mukaan lukien lääkärihelikopteritoiminta ja ympärivuorokautinen päivystys, tulee muodostaa toiminnallinen kokonaisuus. Samoin järjestämisvastuussa olevan sote-alueen ja tuottamisvastuussa olevien kuntien tai kuntayhtymien tulee yhdessä määritellä ensihoidon johtokeskukset. Johtokeskuksilla on valtion turvallisuusverkon (TUVE) ja kenttäjohtamisjärjestelmän (KEJO) käyttövelvoite. Esityksessä on selviä kannanottoja siihen, että ensihoitopalvelut ovat tehokkaimmillaan, kun ne ovat alueellisesti laajoja, toiminnassa katsotaan toiminnallisia kokonaisuuksia ja tehdään viranomaisten välistä yhteistoimintaa. Erinomaista! Todettakoon, että pelastuslaitoksille ensihoitopalvelujen kuuluminen osaksi terveydenhuollon ketjua ei ole mikään mörkö. Totta kai hoitoalan ammattilaiset määrittelevät hoitoprotokollat ja toimintatavat. Tietenkin ensihoitopalvelujen järjestäjänä voi olla sellainenkin organisaatio, joka hallinnollisesti ei ole osa sairaalaa. Ammattilaispiireissä sitä kutsutaan yhteistoiminnaksi. Julkisten menojen tuottavuusvajeessa viranomaisten yhteistoimintaa kutsutaan välttämättömyydeksi. Missä oli se otsikon mukainen haaste? Niitä on kaksi. Ensimmäinen haaste on meidän ymmärryskyvyssämme. Lakipykälät ja direktiivit tuntuvat menevän vähintäänkin ristiin, riippuen aina siitä minkälainen lopputulos halutaan. Tässäkin kirjoituksessa mahdollisesti hämäsin lukijoita tekemällä vääriä tulkintoja oikeista pykälistä tai toisinpäin. Toinen haaste on siinä, että miten sote-uudistus osataan rakentaa ja pykälät kirjoittaa siten, että pelastuslaitoksien voimavarat ja synergiaetu olisivat yhteiskunnan käytettävissä ensihoitopalveluissa tulevaisuudessakin.

8/2014

Ensihoitopalvelussa eroja maan eri kolkissa Ensihoitopalveluiden järjestämistavoissa, voimavaroissa, kustannuksissa ja toiminnassa on eroja sairaanhoitopiirien välillä. Osittain erot johtuvat väestön tarpeista ja maantieteellisistä olosuhteista, mutta niitä selittävät myös toiminnalle asetetut erilaiset tavoitteet ja vaihtelevat toimintakäytännöt.

untaliiton tekemässä selvityksessä todetaan, että toiminnasta on tietoa vasta yhdeltä vuodelta, eikä muutokselle asetettujen tavoitteiden toteutumista ole vielä mahdollista arvioida. Ensihoito siirtyi sairaanhoitopiirien vastuulle vuonna 2013. Valtakunnallisten tietojärjestelmien käyttöönoton uskotaan lisäävän tilastoinnin yhtenäistämistä ja helpottavan luotettavan tiedon saamista kehittämisen tueksi. Uusittu päivystysasetus tulee voimaan vuoden 2015 alussa. Se vaikuttaa sairaaloiden päivystystoiminnan sisältöön ja sairaaloiden työnjakoon. Todennäköisesti päivystysten verkko harvenee. Tästä aiheutuu uusia haas-

teita ensihoidolle ja sen yhteistoiminnalle päivystyksen kanssa. Toiminnan kehittämiseen tarvitaan kattavaa ja luotettavaa tietoa myös toiminnan sisällöstä ja laadusta. Selvityksen mukaan ensivasteyksiköiden määrä on lähellä ambulanssien yhteenlaskettua määrää. TYKS:n ja KYS:n erityisvastuualueilla ensivasteyksiköitä on selvästi enemmän kuin ambulansseja. Perustason ja hoitotason ambulanssien lukumäärien tarkastelu osoittaa, että vuonna 2014 hoitotason ambulanssien määrä lisääntyi hieman. Pelastuslaitokset ovat suurin ensihoitopalvelujen tuottaja. Yli puolet kaikista maamme

sairaanhoitopiirin shp H:gin ja Uudenmaan HUS HYKS alue HUS Hyvinkään sha HUS Lohjan sha HUS Länsi-Uudenmaan sha HUS Porvoon sha Etelä-Karjalan Kymenlaakson - Carean HYKS erva Varsinais-Suomen Satakunnan Vaasan TYKS erva Pirkanmaan Etelä-Pohjanmaan Kanta-Hämeen Päijät-Hämeen TAYS erva Pohjois-Savon Etelä-Savon Itä-Savon Keski-Suomen Pohjois-Karjalan KYS erva Pohjois-Pohjanmaan Kainuun Keski-Pohjanmaan Lapin Länsi-Pohjan OYS erva Yhteensä

8/2014

yksityisten tuottajien

pelastuslaitoksen

ambulansseista ajaa pelastuslaitoksen tunnuksin. Poikkeuksena on maan pohjoisosat, jossa Pohjois-Pohjanmaata lukuun ottamatta pelastuslaitoksen yksiköitä ei juurikaan ole ja jossa sairaanhoitopiirin omien ambulanssien osuus on suuri. Yksityisten yksiköiden määrä vaihtelee rajusti sairaanhoitopiireittäin välillä, mutta koko maassa niiden osuus on noin kolmannes.

Pitkät välimatkat vaikuttavat Ambulanssia kohden eniten tehtäviä oli HYKS-ervan (erityisvastuualue) alueella ja vähiten OYS-ervan alueella, mikä selittyy Pohjois-Suomen pitkillä välimatkoilla.

muun tuottajan

2013

2014

2013

2014

2013

2014

26 8 2 8 8

43 29 6

13 9 3

1 10 37 23 12

13 6 1

2 10 38 25 14

39 28

35 27

6 49 13 8 15 36 11

6 49 12 8 15 35 12

9 30 19 6

8 29 20 17

2 30 2 1

2 29

17 10 39 9

14 22

25 11 50

14 9 28 11 62

17 22

17 10 38 9 7 7 15 24 62 19

11 1

4 1

128

156

158

142

206

2013

ambulansseja yhteensä

2014

2013

2014 72 37 11 8 8 8 11 16 99 34 24 15 73 39 21 17 20 97 29 17 7 33 24 110 41 14 13 29 11 108 487

72 37 11 8 8 8 12 16 100 34 23 15 72 39 21 17 21 98 30 15 7 33 24 109 41 14 13 26 11 105

197

484

7 15 24 55 19

Taulukko kertoo, kenelle sairaanhoitopiirien ensihoidon ambulanssit kuuluvat.

Palvelutason arvioidaan parantuneen Tehtävien määrä 10000 asukasta kohden oli vuonna 2013 koko maassa keskimäärin 1368. HYKS- ja TYKS-ervan alueella tehtävien määrä alitti keskiarvon. TAYS-ervan alueella tehtävien määrä oli lähellä keskiarvoa. Keskiarvo ylittyi selvästi OYS-ervan alueella ja oli korkein KYS-ervan alueella. Henkilökunnan yhteiskäyttö ensihoidossa ja muussa toiminnassa oli yleistä. HUSalueella yhteiskäyttöä oli vain Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueella. Yhteiskäyttöä ei ollut lainkaan Vaasan, Kanta-Hämeen, KeskiSuomen eikä Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiireissä. Näissä piireissä käytettiin pääasiassa pelastuslaitosta ambulanssipalveluiden tuottajana. Siirtokuljetuksia hoidetaan yleensä samoilla yksiköillä kuin ensihoitotehtäviä. HUS:lla ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirillä on omat logistiikkayksikkönsä, jotka hoitavat suunnitellut siirrot. Sairaanhoitopiireiltä kysyttiin, onko alueella käyty keskustelua ensihoidon palvelujen saatavuuden ja toimivuuden huononemises-

ta uudistuksen jälkeen. Vastauksissa kerrottiin tiedotustilaisuuksien ja väärien tietojen oikaisemisen tarpeesta. Pienistä ja syrjäisistä kunnista oli tullut yksittäisiä valituksia palvelutasosta. Ambulanssien sijoituksista oli paikoin jouduttu käymään pitkiäkin keskusteluja. Yleisesti ottaen palvelutason arvioitiin parantuneen ja yhteistyö kuntien kanssa oli kuitenkin sujunut kohtuullisen hyvin. Lääkärihelikopteritoiminnan merkitystä oli arvioitu kriittisesti. Erittäin tärkeänä sitä Kuntaliitto teki selvityksen sairaanhoitopiirien vastuulle siirretyn ensihoidon järjestelyistä, resursseista, järjestelmistä ja kustannuksista koko maan sairaanhoitopiireissä. Ensihoitoa koskeva kysely lähetettiin sairaanhoitopiirien ensihoidosta vastaaville ylilääkäreille. Kysely valmistui syyskuussa. Kaikki sairaanhoitopiirit arvioivat onnistuneensa ensihoidon tehtävissä vähintään kohtuullisesti. Yhteensä 13 piiriä ja kolme HUS:n sairaanhoitoaluetta arvioi pärjäämisensä hyväksi. Kolme sairaanhoitopiiriä ja kolme HUS:n sairaanhoitoaluetta arvioi onnistuneensa ensihoidossaan erinomaisesti.

pidettiin vain yliopistopiireissä sekä Lapissa. Helikopterin hyödyllisyyteen vaikuttavat toimintasäde ja tavoittamisviiveet sekä sääolosuhteet.

Pohjois-Karjala malliesimerkki Ensihoidon kustannuksista ei ole olemassa riittävän luotettavia vertailutietoja. Joidenkin kuntien kustannukset ovat nousseet, mutta yleensä maltillisesti. Samalla kuitenkin palvelutaso on parantunut. Asukastiheydelläkään ei näytä olevan vaikutusta ainakaan kustannusten nousuun. Kustannuskäyrässä on kuoppa PohjoisKarjalan kohdalla, koska se on onnistunut toteuttamaan yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa erittäin kustannustehokkaan ratkaisun. Ensihoitoyksiköissä on miehityksenä pelastaja ja ensihoitaja. Varallaolon kustannukset kirjautuvat puoliksi pelastustoimeen ja puoliksi ensihoitoon ja tehtävien kustannukset kunkin tilanteen mukaisesti. Ambulansseilla ei ole kiinteitä asemapaikkoja. Teksti: Esa Aalto

8/2014

Pohjois-Karjalan ensihoitomallista miljoonasäästöt Teksti ja kuvat: Mika Rinne

Käytännön tehokkuutta

Pohjois-Karjalan pelastuslaitos tuottaa kaikki alueensa ensihoitopalvelut. Niiden tilaajana on Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä eli sairaanhoitopiiri, jonka vastuulle ensihoitopalvelut siirtyivät vuoden 2013 alussa. ”Laskimme, olisiko meidän itse kannattanut tuottaa ensihoitopalvelut, mutta totesimme yhteistyön pelastuslaitoksen kanssa kustannustehokkaimmaksi ja eniten synergiaa antavaksi vaihtoehdoksi,” kertoo ensihoidon vastuulääkäri Susanna Wilen Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymästä. Ensihoitopalvelujen tuottamisessa pelastuslaitoksen etuna on Wilenin mielestä pitkä kokemus onnettomuustilanteista, pitkäjänteinen ensihoidon kehittämistyö ja joustava työkulttuuri. ”Pelastuslaitos hallitsee hyvin muuttuvat olosuhteet. Mikäli toisella paikkakunnalla oleva ensihoitaja sairastuu, niin sinne voidaan siirtää nopeasti sijainen naapurikunnasta. Työkäytännöt ovat yhtenäiset ja puolisotilaallisessa organisaatiossa on kulttuuri, jossa asiat tehdään. Tämä kaikki edistää tehokkuutta.”

8/2014

Ensihoitoyksikkö lähdössä tehtävään Joensuun paloasemalla.

Sairaanhoitopiiri ja pelastuslaitos ovat sataprosenttisesti kuntien organisaatioita ja se on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jorma Parviaisen mielestä tiedostettu maakunnassa. ”Organisaatiot tekevät yhteistyötä tavoitteena, että maakunnan asukkaat saavat laadukkaita ja tehokkaasti tuotettuja ensihoitopalveluja. Roolit ovat myös selvät, eli pelastuslaitos on palveluntuottaja. Olemme siten myönteisessä mielessä löysässä hirressä, sillä asetelma panee meidät huolehtimaan ensihoitopalvelujen laadusta ja synergioiden kehittämisestä. Siten tuotteemme hinta säilyy jatkossakin edullisena”, Parviainen kertoo. Pelastuslaitoksen ja sairaanhoitopiirin synergia säästää noin 40 henkilötyövuotta eli pari miljoonaa euroa. Lisäksi yhteiset tilat tuovat myös säästöä jonkin verran.

Pohjois-Karjalassa oli viime heinäkuun alun tilastojen mukaan noin 165000 asukasta. Lisäksi runsaan 3600 asukkaan Heinäveden kunta Etelä-Savosta kuuluu Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiriin. Ensihoitopalveluiden hoitamiseen menee 156 henkilötyövuotta. Vuosibudjetti on 10,5 miljoona euroa ja tehtäviä noin 40000 kappaletta. Välittömässä lähtövalmiudessa olevia ensihoitoyksiköitä on 23. Ensihoitoresurssia käyttää kenttäjohtaja koko maakunnan alueella huomioiden myös aika-ajoin syntyvät ambulanssityhjiöt. Tällöin kenttäjohtaja tarvittaessa siirtää alueelle resurssia muualta maakunnasta. “Perusperiaate toiminnassa on se, että tehtävään lähtee aina yli kuntarajojen niin sanottu lähin ambulanssi,” Parviainen sanoo. Paloasemaverkosto on tiheä, jolloin hoidon alkamisviiveet saadaan mahdollisimman pieneksi. Toimintaohjeet ja kalusto ovat identtiset koko maakunnassa. Wilenin mukaan ensihoito on tasalaatuista ja terveysprotokollan ohjeita noudatetaan varsin hyvin. Ensihoitopäällikkö Petteri Hakkarainen korostaa henkilöstön koulutusta. ”Pelastuslaitos on panostanut henkilöstön koulutukseen yli kymmenen vuoden ajan. Esimerkiksi 80 pelastajaa on käynyt lähihoitajakoulutuksen. Tämän ansiosta pelastaja voi toimia ambulanssissa tai päinvastoin. Tästä on

Ensihoidon vastuulääkäri Susanna Wilen ja ensihoitopäällikkö Petteri Hakkarainen ovat tyytyväisiä Pohjois-Karjalan ensihoitomalliin.

suuri hyöty tasalaatuisen hoidon ja laadukkaan hoidon resurssien tehokkaassa käytössä.” Ne ensihoitohenkilöstöön kuuluvat, joilla ei ole pelastusalan koulutusta suorittavat SPEKin ja Pohjois-Karjalan pelastusalanliiton sopimushenkilöstön kursseja. Näin ollen he pystyvät tarvittaessa avustamaan myös tulipaloissa ja pelastustehtävissä ja synergiahyötyä tulee myös toisinpäin. Vakinaisen väen lisäksi pelastuslaitos on kouluttanut sopimushenkilöstöstään yli 200 hengen suuruisen ensivastehenkilöstön, joka on merkittävä resurssi isoissa onnettomuustilanteissa. Lisäksi pelastuslaitos on tehnyt Harva-toimintaan liittyen ensivastesopimuksia Pohjois-Karjalan rajavartioston, tullin, Järvipelastajien ja Enocellin tehdaspalokunnan kanssa. ”Edellä mainitut hälytetään, jos ne ovat lähempänä kuin lähin pelastuslaitoksen paloasema tai ambulanssi. Hädässä olevan kannalta ei ole mitään merkitystä kuka auttaa, vaan

tärkeintä on, että joku auttaa. Etenkin PohjoisKarjalan raja-vartioston toiminta-alue ja tehtävämäärä ovat niin suuria, että vuositasolla toiminta pelastaa useita ihmishenkiä”, pelastusjohtaja Parviainen kertoo. Pelastuslaitos hoitaa kiireellisten tehtävien lisäksi myös potilaiden siirtokuljetukset. Hakkaraisen mukaan käytäntö tehostaa logistiikkaa. Autoilla ei ajella tyhjillään vaan aina kun joku viedään jonnekin, niin katsotaan voidaanko joku toinen henkilö tuoda paluukyydillä takaisin.

Kenttäjohtaja Kari Törrösen mielestä kenttäjohtajan ja palomestarin yhteinen työtila tehostaa resurssien käyttöä.

Kevyt ja matala hallinto Ensihoitopalveluiden hallinto, valvonta, koordinointi sekä palvelutason seuraaminen toteutetaan pelastuslaitoksen ja sairaanhoitopiirin yhteistyönä. Hallinnossa ei ole päällekkäisiä tasoja vaan siinä suositaan matalaa organisaatiota, josta on karsittu pois kaikki ylimääräinen. Sairaanhoitopiirillä sekä pelastuslaitoksella on yhteinen ensihoitopäällikön virka. Kenttäjohtajia on kahdeksan ja sairaanhoitopiiri vastaa heidän kustannuksistaan 60 prosenttia ja pelastuslaitos 40 prosenttia. Kenttäjohtaja ja päivystävä palomestari työskentelevät Joensuun paloasemalla samassa huoneessa.

Kenttäjohtaja Kari Törrönen pitää järjestelyä erinomaisena. ”Tiedän koko ajan missä mennään, kun kuulee mitä toinen tekee, eli ei tarvitse erikseen kysellä. Samalla se helpottaa omassa työssä resurssien tehokasta käyttöä koko tehtävän ajan, tai esimerkiksi voimme yhdessä etsiä sijaisia. Tässä myös tutustuu työkaveriin sekä ymmärtää paremmin, miten pelastustoimi pyörittää päivittäisrulettia.”

Pullonkaula ja sote-soppa Pohjois-Karjalan ensihoitomallista ei löydy suuria pullonkauloja. Wilenin mukaan ainoas

Pensi/PK/1014

Tie sileäksi! Pensi rappulaskujärjestelmä nyt myös ErgoGo-siirtotuolissa. Sen avulla kuljetat potilaan alas nopeasti, turvallisesti ja ergonomisesti.

Kiitämme mielenkiinnosta kaikkia Turvallisuus 2014 -messuilla osastollamme vierailleita!

Sovi nyt esittely ja koe keveys itse! Made in Finland Pensi Rescue Oy Ahertajankatu 5 38250 Sastamala FINLAND

Puh. 03 512 5600 Fax 03 512 5644 E-mail: pensi@pensi.fi www.pensi.fi

8/2014

taan sairaalan päivystyksen ja ensihoidon välille on muodostunut jonkinasteinen muuri. ”Ennen sairaankuljettajat olivat hommissa terveyskeskuksessa tai sairaalassa. Nyt kun tehdään vain ensihoitoa, niin ei ole enää samanlaista yhteyttä päivystyksen työntekijöiden kanssa eli ei tunneta ihmisiä niin hyvin, kuin voisi tuntea.” Sote-uudistuksen vaikutuksista ensihoitoon ja alueisiin Wilen sanoo, että järjestämisorganisaation asia on päättää mistä tilaa palvelut. ”Pelastuslaitos voisi tuottaa palvelut kun on hyvä ja kohtuuhintainen tuote, jota olisi into jatkaa. Miksi toimivaa mallia pitäisi muuttaa?” Wilen kysyy.

Päivystävä palomestari ja ensihoidon kenttäjohtaja työskentelevät Joensuun paloasemalla yhteisessä päivystyshuoneessa. Kuvassa ovat palomestari Matti Lamberg ja ensihoitopäällikkö Petteri Hakkarainen.

Ensihoito tyhjästä käyntiin Nurmeksessa Ambulanssi lähtee hälytykseen Nurmeksen paloasemalta sireenit ulvoen ja valot vilkkuen. Autoilija ja mopoilija ovat kolaroineet keskenään aseman lähistöllä. Vielä kaksi vuotta sitten ambulanssi olisi lähtenyt liikkeelle Nurmeksen terveyskeskuksesta, mutta ei enää. Viime vuoden alusta alkaen kaikki Nurmeksen ensihoitopalvelut on hoidettu paloasemalta kahden auton voimin. ”Tämä on meillä isoin mullistus kautta aikojen. Jouduimme rakentamaan sairaankuljetuksen tyhjästä, sillä ne hoidettiin aiemmin terveyskeskuksen ja yksityisen voimin. Meillä oli tallissa vain vara-auto,” kertoo asemamestari Sami Meriläinen Nurmeksen paloasemalta. Ympärivuorokauden minuutin lähtövalmiudessa olevien sairaankuljetusyksiköiden toiminnan käynnistyminen merkitsi 16 uuden työntekijän tulemista Nurmeksen paloasemalle. Sitä ennen päätoimisia oli vain muutama, mutta nyt aseman vahvuus on 20 henkilöä.

Ensihoitoyksiköt ovat vilkastuttaneet Nurmeksen paloaseman hälytystoimintaa. Kuvassa ovat ensihoitajat Jari Ruokolainen ja Hannu Lipponen sekä asemamestari Sami Meriläinen.

”Olemme tehneet lisää valmiushuoneita ja niille on erityistä tarvetta, sillä monet tulevat tänne vuorokauden mittaisiin vuoroihin pitkänkin matkan päästä. Uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ei enää kulu kovinkaan paljon aikaa, sillä ensihoidon toimintamalli ja kalusto on samanlainen ympäri maakuntaa,” Meriläinen toteaa. Ensihoitaja Jari Ruokolainen vastasi ensihoidon välineiden, varusteiden ja tilojen kuntoon laittamisesta Nurmeksessa. Tästä hyvästä aktiivisena työn kehittäjänä tunnettu Ruokolainen valittiin elokuussa Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksessa vuoden ensihoitajaksi.

Jari Ruokolainen valittiin Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksessa vuoden ensihoitajaksi.

8/2014

”Ensihoito on laadukasta ja kustannustehokasta tänä päivänä. Alueella on vain yksi toimija, joten nyt ei astuta toisen varpaille. Ennen systeemi oli sekava, sillä kaikki kolme autoa olivat eri organisaatioiden alla. Pahimmillaan potilas oli kaikkien autojen kyydissä ennen sairaalaan pääsyä,” Ruokolainen päivittelee menneitä aikoja. Maantieteellisesti kuljetusmatkat ovat pitkiä Pohjois-Karjalassa. Yksistään Suomen neljänneksi suurimman järven eli Pielisen kiertäminen pidentää ajomatkoja. Edestakainen sairaalakeikka Nurmeksesta Joensuuhun kestää noin kolme tuntia. ”Pitkä kuljetusaika on haaste ensihoitajille, sillä tuon ajan puitteissa potilaan hoidossa ehtii tapahtumaan vaikka mitä. Sen vuoksi potilas pitää hoitaa hyvin ennen kuljetusta,” Ruokolainen sanoo. Teksti ja kuvat: Mika Rinne

Ensihoidon yhteinen harjoituspankki Suomalaiselle ensihoidolle on syksyllä 2014 perustettu uusi valtakunnallinen harjoitusmateriaalipankki. Harjoituspankin internetalustana toimii Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston ylläpitämä verkko-oppimisympäristö Moodle. Harjoituspankki on syntynyt YAMK-opinnäytetyön yhteydessä. Kyseisessä opinnäytetyössä tutkittiin erilaisten ensihoidon harjoitussuunnitelmien laatimista sekä niissä tärkeinä ja olennaisina pidettyjä asioita. Tutkimusten tulosten perusteella laadittiin lopuksi valmiit harjoitussuunnitelmapohjat simulaatioharjoitukselle sekä suuronnettomuusharjoitukselle. Näitä pohjia käyttäen täytetään ensihoidon harjoituspankki erilaisista valmiista harjoitussuunnitelmista, jotka on jaoteltu EVY-, perus- ja hoitotason harjoituksiin. Harjoituspankissa on lisäksi esimerkiksi EKG-arkisto sekä tilaa kaikenlaiselle muullekin koulutusmateriaalille. Harjoituspankin käyttöoikeudet on pyritty jakamaan jokaiselle pelastuslaitokselle, jossa harjoitetaan ensihoitoa. Käyttöoikeudet on annettu pääsääntöisesti koulutuksista vastaaville tai niitä aktiivisesti järjestäville henkilöille. Viranomaisyhteistyömenettelyl-

lä käyttöoikeuksia on annettu myös sellaisten sairaanhoitopiirien koulutusvastaaville, joissa sairaanhoitopiiri on vahvasti mukana ensihoidon järjestämisessä. Vaikka käyttöoikeudet harjoituspankkiin ovatkin vain nimetyillä yhteyshenkilöillä, voivat harjoitussuunnitelmia käyttää ja luoda vapaasti kaikki muutkin pelastuslaitoksilla ja sairaanhoitopiireillä työskentelevät henkilöt. Jokaisessa organisaatiossa voidaan yhdessä päättää, kuinka harjoituspankin materiaalia sisäisesti jaetaan. Mate-

riaalia voidaan esimerkiksi tallentaa pankista omaan intranettiin. Harjoituspankin käytössä pyritään siihen, että jokaisesta osallistuvasta organisaatiosta saataisiin vuosittain jotakin uutta tuotosta yhteiseen käyttöön. Jakamalla omaa valmista materiaalia vähintään kerran vuodessa lunastetaan samalla oman organisaation oikeus käyttää harjoituspankkia. Lisätietoa: Kati.Saarikivi@porvoo.fi

8/2014

Ensihoitajan ammatti avasi uusia ovia Teksti ja kuva: Kaisu Puranen

Palomies Juha Nieminen tekee nykyisin pelkkiä ensihoitajan töitä. Ammattiin houkuttelivat kiivas tahti, pitkä asiakaskontakti ja työllistymismahdollisuudet.

uha Nieminen on päivystänyt koko kuluneen vuorokauden. Kello on puoli kymmenen sateisena keskiviikkoaamuna pelastuskeskuksessa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella Vantaalla. ”Tulin eilisaamuun kello yhdeksään. Vähän sai yön aikana torkkuakin”, hieman valvoneen oloinen Nieminen kertoo päivystyshuoneessa. Nieminen on yksi laitoksen noin kymmenestä palomiestaustaisesta ensihoitajasta. Hän on valmistunut lähihoitajaksi vuonna 2003. Vuonna 2005 hän kouluttautui palomieheksi ja toimi ammatissa pitkään, kunnes 2013 hän valmistui sairaanhoitajaksi ja suoritti ensihoidon erikoistumisopinnot. Nyt Nieminen on työskennellyt noin vuoden ensihoitajana Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen H + P -ensihoitoyksikössä. Pelastuslaitos hoitaa pääsääntöisesti alueen kiireelliset ambulanssikuljetukset, yksityiset tahot taas kiireettömät. ”Tämä on kuormittavampaa kuin palopuolella. Siellä keikkoja on kahdesta neljään vuorokaudessa, täällä 8–12”, Nieminen kertoo.

Juha Nieminen tekee työsykliä, jossa yhden vuorokauden päivystämisen jälkeen on kolme vapaapäivää.

8/2014

Tyypillisellä keikalla potilaalla voi olla esimerkiksi rintakipua tai hengitysvaikeuksia. Myös myrkytykset ja yleistilan laskut työllistävät ensihoitoa. Nieminen vaihtoi ammattinsa ensihoitajaksi koska oli kiinnostunut työstä. Ensihoitajan palkka on myös jonkin verran korkeampi kuin palomiehillä. ”Olen aina ollut ensihoito-orientoitunut palomies.” Hän pitää ensihoitajan työstä, mutta parhainta hänen mielestään olisi, jos voisi tehdä samalla myös palomiehen hommia. Toistaiseksi se ei ole mahdollista. Kaksi ammattia tuo joka tapauksessa paremman turvan tulevaisuuden varalle kuin yksi. ”Tässä on auki monta ovea. Jos saisin palomiehen hommissa esimerkiksi astman, en voisi enää savusukeltaa. Ja vaikka kroppa pettäisi niin, ettei voisi olla töissä kummallakaan puolella, on mahdollista hakeutua esimerkiksi kouluttajaksi”, hän sanoo. Nykyisessä työssään hän pitää siitä, että saa tehdä enemmän keikkaa ja olla enemmän tekemisissä ihmisten kanssa kuin palomiehenä. Hän uskoo, että moni muukin vaihdon tehnyt ajattelee samoin. ”Kummatkin ovat auttamisammatteja, mutta palomiehen työssä asiakaskontaktia on vähemmän. Kontakti loppuu esimerkiksi siihen, kun potilas on irrotettu autosta, ensihoitajalla kontakti on pidempi.” Palomiehen ammatti voi olla monelle kimmoke hoitoalalle jopa siinä määrin, että he hakeutuvat lääketieteelliseen saakka. ”Osa meidän ensihoitolääkäreistämme on alun perin palomiehiä”, Nieminen kertoo. Nieminen ei kokonaan ole sulkenut palomiehen työtä tulevaisuuden vaihtoehdoistaan. ”Palomiehen ammatissa ei ole mitään huonoa. Suurella todennäköisyydellä palaan vielä jossain vaiheessa palopuolelle.”

”Kaikkien kanssa on tultava toimeen” Ensihoidon erikoislehti Systolen päätoimittaja, Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella palomiehenä työskentelevä Marko Partanen ei pidä kovinkaan yleisenä sitä, että palomieheksi kouluttautunut henkilö siirtyy kokonaan ensihoitajaksi. Hänen mukaansa se, miten henkilö hoitotason ensihoitoa pelastuslaitoksella tekee, riippuu myös kyseisen talon järjestelmästä. ”Esimerkiksi Helsingissä palomies voi työskennellä samanaikaisesti hoitotasolla edellyttäen, että hänellä on myös asianmukainen terveydenhuoltoalan tutkinto. Meidän talossamme tällainen käytäntö on poikkeuksellista ja hoitotasolla työskennellään pääasiassa päätoimisesti.” Partanen uskoo, että ensihoitajiksi siirtyvät palomiehet haluavat hyödyntää pitkän, ammattikorkeakoulutasoisen

koulutuksensa. Lisäksi muutamia satasia parempi palkkaus houkuttaa. ”Nämä henkilöt ovat aidosti enemmän kallistuneita ensihoito- kuin palomiespuolelle.” Partanen arvioi, että ensihoitajan työ on hektisempää kuin palomiehen. ”Siinä on ehkä enemmän vastuuta, kun aletaan hoitaa ihmisten sairauksia kotona ja tehdään toimenpiteitä, annetaan lääkkeitä. Tehtävään täytyy mennä vähän eri tavalla sisälle. Se on toimimista ihmisten kanssa. Joka keikalla on aina joku ihminen vastassa, enemmän tai vähemmän sairastuneita ja loukkaantuneita. Kaikkien kanssa on tultava toimeen, ja näkisin että tämä ihmisläheisyys on jonkin verran siinä mukana.” Teksti: Kaisu Puranen Kuva: Kimmo Kaisto

TÄYDENNYSKOULUTUS

Ensihoidon opetustiimimme järjestää teemaseminaarin

Moniviranomaisyhteistyö - Tunne ketjukaverisi toiminta Aika ja paikka:

27.11.2014, Pelastusopisto (Hulkontie 83, Kuopio)

Kohderyhmä:

Ensihoitopalvelussa ja muussa akuuttihoidossa työskentelevät sekä yhteistyöviranomaiset poliisista ja pelastustoimesta.

www.pelastusopisto.fi > Ensihoidon täydennyskoulutus 8/2014

Ensivastetta saaristossa Ensivasteella on pitkät perinteet Suomessa. Ensivastetoiminta alkoi Vantaan kaupungissa, kun pelastuslaitos alkoi tehdä ensivastetehtäviä lokakuussa 1988. Oman haasteensa ensivastetoiminnalle antavat saariston olosuhteet. Dragsfjärdin puolivakinainen palokunta menee keikalle usein kivikoita varoen.

Teksti ja kuvat: Saku Rouvali

nsivaste on osa porrastettua ensihoitojärjestelmää ja sillä tarkoitetaan hätätilapotilaan luokse lähetettävää lähintä mahdollista pelastustoimen yksikköä. Ensivasteyksikön pitää pystyä aloittamaan välittömät toimenpiteet potilaan peruselintoimintojen turvaamiseksi ja kykenemään tehostettuun ensiapuun sekä arvioimaan potilaan tilan ja raportoimaan tilanteesta eteenpäin. Ensivasteyksikkönä toimivaa yksikköä ei koskaan hälytetä kohteeseen ainoana yksikkönä eikä se koskaan kuljeta potilasta oma-aloitteisesti. Ensivasteyksikkö voidaan myös hälyttää kohteeseen lisävasteeksi, avustamaan pelastus- ja ensihoitotehtävissä tai opastamaan kauempaa tulevia yksiköitä. Ensivaste on pelastuslaitoksen ja myös monen sopimuspalokunnan yksi normaali osaamisalue.

Dalsbruk första respons Dalsbruk, eli suomeksi Taalintehdas, on noin 1700 asukkaan taajama Kemiönsaaren kunnassa, Varsinais-Suomessa. Kemiönsaaren kunnassa asuu noin 7000 asukasta ja se on

8/2014

Suomen suurin saari. Palo- ja pelastustoiminnasta alueella vastaa luonnollisesti Varsinais-Suomen pelastuslaitos, mutta paikallisesti alueella operoi Dragsfjärdin toimenpidepalkkainen palokunta, Dragsfjärd HOBK (Halv Ordinar Brandkår). Dragsfjärdin toimenpidepalkkainen palokunta on toiminut vuodesta 1978, oltuaan aiemmin tehdaspalokunta. Vuositasolla Dragsfjärd HOBK:lla on noin 80 ensivastetehtävää. Palokunnassa on kaksi lähihoitajaa jotka opiskelevat sairaanhoitajiksi. Lisäksi kaksi henkeä opiskelee lähihoitajiksi, joten viimeisin alan tieto-taito on läsnä EVY-harjoituksissa ja keikoilla.

Dragsfjärd HOBK:n palokunnan päällikkö Roger Forss muistuttaa ensivasteen merkityksestä. ”Ensimmäiset minuutit ovat aina ratkaisevat. Jos voimme olla pelastamassa yhdenkin ihmishengen olemme missiossamme onnistuneet. Olenkin ylpeä motivoituneesta ensivasteryhmästämme”, kertoo Roger Forss.

Dragsfjärd HOBK – Dragsfjärdin puolivakinainen palokunta Perustettu 1978 Hälytysosastossa jäseniä 24, joista naisia 3 Nuoriso-osastossa jäseniä 15 Ensivastetta tekeviä 13 Kokonaisvahvuus 39 jäsentä Kalusto Sammutusauto Scania C124, D-11 Säiliöauto Scania P360, D-13 Miehistöauto Mercedes-Benz Vito, D-17 Moottorivene Yamarin Big Catch, DV-13 Moottorivene Lamor 7000, DV-12 Hälytykset 2013: Palo- ja pelastustehtäviä 76 kpl Ensivastetehtäviä 73 kpl

Sairaanhoitajaopiskelija Jens Tegengren, sairaanhoitaja Anna Eriksson ja ensivasteryhmäläiset Andreas Nyman sekä Jessica Pietikäinen ovat juuri saapuneet ensivastekeikalta saariston uumenista. Hälytystehtävä meni hyvin ja jälleen todettiin ensivasteen erittäin tärkeä merkitys.

”Palokunnan ensivastetoiminta alkoi kesäkuussa 2004. Alkuun ensivastetehtäviä oli 120–130 tehtävää vuodessa, mutta nyt määrä on hieman laskenut. Yleisimmät tehtävät meille tulevat koodilla 704, joka tarkoittaa rintakipua. Toiminta-alueemme on laaja, siksi operoimme kohteisiin autolla ja veneellä. Saaristo-olosuhteet tuovat lisää haasteita toimintaan. Pitää tarkkaan tietää missä saaressa tehtäväkohde on ja edetä varovasti kohteeseen kivikoita varoen. Talviaikana ensivastetehtäville kuljemme autolla tai vastaavasti Rajavartiolaitos käy helikopterilla hakemassa potilaan”, kertoo palokunnan päällikkönä toimiva Roger Forss.

8/2014

Saumaton yhteistyö Rajavartiolaitos ja paikalliset ambulanssit toimivat yhteistyössä ensivastetoiminnassa Dragsfjärd HOBK:n kanssa. Useilla tehtävillä ollaankin mukana kaikkien kolmen toimijan kera ja se mahdollistaa nopean avun kohteeseen. Rajavartiolaitoksella on lähimmät partioveneet merivartioasemilla Hiittisissä ja Nauvon Pärnäisissä (Pärnäs). Raja-HeKo operoi Turusta ja on aktiivisesti mukana haastavissa paikoissa. Raja-HeKo onkin talvella aivan ehdoton, sillä palokunnalla ei ole moottorikelkkaa tai mönkijää. Jääteitä ei ole lainkaan, sillä todella harvoin saariston jäät tulevat niin paksuiksi että ne kantaisivat varmasti auton painon.

Taalintehdas kesällä Taalintehdas on ehdoton kesäkaupunki. Vuosittain järjestettävät Baltic Jazz -festivaalit sekä Lövö broloppet -puolimaraton lisäävät saarella kävijöitä. Jazzien aikaan käy kyseisenä viikonloppuna liki 10000 musiikin ystävää. Kesämökkejä saarelta löytyy tuhansia. ”On helppo ottaa tulipalotilanteessa vettä suoraan merestä, jos ollaan rannan lähettyvillä. Saarelta löytyy palopostiverkosto, joka

Ensivasteryhmäläiset Jessica Pietikäinen ja Andreas Nyman huoltavat ensivastelaukkuja hälytystehtävän jälkeen. Huoltotoimenpiteet ovatkin erittäin tärkeät, jotta laukut ovat valmiina seuraavaa tehtävää varten.

palvelee sisämaassa asuvia. Lisäksi lukuisat sisäjärvet ja kaivokset mahdollistavat veden oton sisämaassa. Meillä onkin useampia irtoruiskuja näitä varten, ja niillä on kätevä täyttää säiliöauton tankki,

tai tehdä suoraan selvitys kohteeseen jos mahdollista”, sanoo palokunnan päällikkö Roger Forss. Jutun kirjoitushetkellä oli käynnissä ensivastetehtävä saaressa. Mukana tehtävällä oli Kemi-

östä tullut ambulanssi ja rajavartiolaitoksen yhteysalus. Yhteistyö eri auttajien kesken on ihailtavaa ja sujuvaa. Ammattitaitoista työskentelyä on aina ilo seurata.

Pelastustieto

9/2014

ilmestyy 19. marraskuuta teemasivuilla kodin turvallisuus. Varaa ilmoituspaikkasi 29.10. mennessä. Netissä myös ensi vuoden ilmestymispäivät ja teemasivut: www.pelastustieto.fi > mediatiedot.

8/2014

Ensivastetoiminnassa eroja aluiden välillä Teksti ja kuvat: Arto Papunen

Ensihoidon järjestämisvastuun siirtymisen kunnilta sairaanhoitopiireille on tuonut ensivasteeseen alueiden sisälle yhteneväisyyksiä. Erilaisia toimintatapoja ja sopimuksia sekä toimintaympäristön eroavaisuuksia on eri pelastuslaitosten ja sairaanhoitopiirien kesken.

Erilaisia sopimuksia ja ohjeita Länsi-Uudellamaalla on sopimuspalokuntien ensivastesopimuksia irtisanottu kaupunkien keskustoissa olevilta sopimuspalokuntien paloasemilta. Esimerkiksi Espoon kaupungin alueella ensivastesopimus on vapaaehtoisista palokunnista enää Vanhankylänseudun VPK:lla. Sairaanhoitopiirien ja pelastuslaitosten rajat eivät koko valtakunnassa mene samoin, tästä voi aiheutua pieniä ongelmia esimerkiksi kenttäjohtajalle. Tälläisiä kuntia ovat esimerkiksi Iitti, Pukkila, Myrskylä ja Jämsä.

Lisäksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on jaettu eri sairaanhoitoalueisiin. Ensivastetoiminta on nähty etenkin maaseudulla tarpeelliseksi. Sairaanhoitopiirien ensihoidon kustannusten noustessa on kuitenkin ensihoitoyksiköitä eri aluelta vähennetty ja myös ensivasteyksiköiden hälytyskriteerejä on paikoin nostettu, jolloin ensivastehälytysmäärät ovat pudonneet. Yksi tapa onkin hälyttää yksikkö A-tehtäviin ja muihin tehtäviin joko tietyn kilometrimäärän mukaan tai ensihoidon kenttäjohtajan harkinnan mukaan. Tietyillä alueilla kuten Etelä-Pohjanmaalla on tiukennettu kriteerejä. On määritelty tietyt hälytyskoodit, joihin A-kiireellisyysluokassa hälytetään vain silloin, jos ei toista ensihoidon yksikköä ole saatavilla nopeammin, muuten lisähälyttäminen on kenttäjohtajan päätettävissä. Etelä-

Pohjanmaan alueen ensivastehälytykset ovat vähentyneet viime vuoden 2200 hälytyksestä syyskuun lopun 700 hälytykseen. Etelä-Pohjanmaalla pelastuslaitos on myös ottanut vastatakseen alueen turvapuhelinhälytyksiä.

Ensivasteessa käytetään erilaisia ajoneuvoja Ensivasteyksikköinä käytetään vakinaisten palokuntien osalta pääsääntöisesti sammutusautoa. VPK:iden tai puolivakinaisissa palokunnissa ensivasteessa käytetään hieman alueesta riippuen joko sammutusautoa, miehistönkuljetusautoa tai maasturia. Ensilähdön sammutusauto on kuitenkin määritetty joillakin alueilla, kuten Jokilaaksojen alueella käytettäväksi ajoneuvoksi. Pienemmän auton käyttöä voidaan perustella, että ensivasteessa toimii jäseniä, jotka eivät osallistu pelastus-

Isojoen ensivasteryhmässä aktiivisesti osallistuvat Sami Paavola ja Isojoen palomiehet ry:n puheenjohtaja Ari Asukas.

8/2014

puolen tehtäville tai C-kortillisia on vähän ensivasteryhmäläisisissä. Etelä-Pohjanmaan alueella on sairaanhoitopiiri antanut ensivastekäyttöön vanhoja ensihoitoyksiköitä. Näiden yksiköiden hyötynä nähdään toimiminen mahdollisessa monipotilas- tai suuronnettomuustilanteessa. Samalla yksikkö voi toimia tietyillä asemilla myös ensihoidon yksiköiden varayksikkönä. Äkäslompolon VPK Lapin Kolarissa sijaitsee hiihtokeskuksen naapurissa. VPK tarjoaa myös majoitusta vieraileville palokuntalaisille. Vierailevat palokuntalaiset osallistuvat hälytystehtäville yhdessä Äkäslompolon hälytysosaston kanssa. Suuri osa VPK:n hälytyksistä on ensivastetehtäviä tai ihmisen pelastamista maastosta. Tämäntyyppisiin tehtäviin saatetaankin auton sijasta lähteä suoraan paloasemalta moottorikelkalla tai mönkijällä. Vaatetus ensivasteilla on kirjavaa, sammutusutolla liikkuvilla on yleensä sammutusasut mukana. Tehtävällä saatetaan pitää sammutusasun alaosa ja ensivastetakki tai liivi päällä. Muita mahdollisia varustuksia on joko pelkkä liivi/takki tai takki ja housut.

I-Gel putki on yleistynyt Suomen ensivasteiden käytössä. Putkea pidetään helppokäyttöisenä apuvälineenä aiempiin nähden ensivasteen käytössä.

Hoitovälineissä ja lääkkeissä eroja Ensihoidon ammattilaisten toimiessa ensivasteyksikössä on myös alueellisia eroja siinä, onko heillä oikeudet toimia ensivasteyksikössä. Ensivasteen käytössä olevat tyypillisimmät lääkkeet ovat ASA, Dinit, Epipen, Glucagen ja lääkehiili. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen alueella ei sopimuspalokunnilla ole lääkkeitä ensivasteen käytössä. Etelä-Pohjanmaan alueen eroavaisuus on verensokerimittarien puuttuminen ensivasteen hoitovälineiden joukosta. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ensihoidon vastuulääkäri Raimo Jokisalo perustelee päätöstä sillä, että sokeriarvojen mittauksella ei ole hoidon kannalta merkitystä. Jokilaaksojen pelastuslaitoksen alueella ensivaste toimii ensihoito-oppaan ensiauttajan ohjeiden mukaan. Hapetus tapahtuu vain maskia ja paljetta käyttäen. Jokilaaksojen alueella asemilla, joilla on ensihoidon ammattihenkilökuntaa, on välineistöön lisätty niin sanottu korotettu ensivaste. Ensihoidon ammattihenkilökunnan ollessa mukana tehtävällä, ensivaste voi käyttää myös mukana kulkevia perus iv-nesteitä, 10-prosenttista sokeriliuosta, iv-adrenaliinia ja bukkaalista midatzolaamia sekä LT hengitysteiden varmistamiseen. Alueesta riippuen myös ensivasteen koulutus on joko alueen pelastustoimen ensivastekouluttajien tai sairaanhoitopiirin järjestämää. Eri alueilla voi olla vaatimuksena käydä tietty määrä koulutusta ensivasteryhmässä pysyäkseen. Länsi-Uudellamaalla ensivastevastaavat käyvät kuukausipalaverissa, jossa on paikalla laitoksen edustaja ja vierailevia luennoitsijoita. Miehistön ylläpitokoulutukseen käytetään kuukausipalaverin materiaalia.

8/2014

Perusensivastetarvikkeisiin kuuluu hoitolaukku, happi ja defibrillaattori.

Ralliautosta pelastaminen kiinnostaa maailmalla Suomen Palopäällystöliitto ry ja AKK Motorsport ry tekivät kuluvan vuoden keväällä sopimuksen uudesta koulutuspaketista. Tarkoituksena on tarjota muun muassa ralleissa, rallicrossissa ja rallisprinteissä päivystäville palokunnille koulutuspaketti ralliauton käsittelyyn ja erikoiskokeilla toimimiseen. Kävi pian ilmi, että tällä koulutuspaketilla on myös kansainvälistä mielenkiintoa. Sosiaalisen median aikana tieto kulkee nopeasti. Kuvat suomalaisista koulutustilaisuuksista tavoittivat RescueDAYSin järjestäjät ja kesällä Saksasta kysyttiinkin, olisiko suomalaisilla mahdollisuutta järjestää ralliauto tapahtumaan. Edellisenä vuonna vuoromestari Mikko Saastamoinen Etelä-Karjalan pelastuslaitokselta oli käynyt luennoimassa kyseisessä tapahtumassa ralliautosta pelastamisesta ja tänä vuonna järjestäjä halusi ralliauton esille. Palopäällystöliitto järjesti yhdessä AKK Motorsport ry:n kanssa auton Saksasta. Auton hankinnassa avusti Racing Rescue & Medical Teamin Pasi Rosendahl, jonka lisäksi Saksassa vierailivat Juha Kukkonen AKK:n turvatyöryhmästä sekä Mikko Saastamoinen.

Avoimien ovien päivänä RescueDAYSille oli vapaa pääsy ja ralliauto varastikin päähuomion.

Ralliauto olikin suuri vetonaula tapahtumassa, jossa palomiehet ympäri maailman pääsevät tutustumaan uusien autojen, hybridien ja kaasuautojen rakenteisiin leikkelemällä niitä. Moni ulkomaalainen palomies totesikin, ettei ennen ole päässyt tutustumaan ralliautoon näin läheltä.

Avoimien ovien päivänä RescueDAYSille oli vapaa pääsy ja ralliauto varastikin päähuomion myös paikallisten asukkaiden keskuudessa. Suomessa tänä vuonna lanseerattu koulutus on saanut paljon huomiota. Lisätietoa koulutuspaketista saa Palopäällystöliitosta Pasi Uurasmaalta.

Ensihoitotaso säilyy Pirkanmaalla Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuusto päätti äänestyksen jälkeen, että ensihoidon palvelutaso pysyy alueella ennallaan ja lakkautettavaksi esitetyt ensihoitoyksiköt jatkavat Kuhmoisissa, Kangasalan Sahalahdella, Vesilahdella ja Mäntässä. Tampereen alueelle ehdotetut muutokset sen sijaan päätettiin toteuttaa ja Tampereen ensihoidon laatutasoa nostettiin. Tampereen yksikkö EPI 161 päätettiin muuttaa kuljettavaksi hoitotason yksiköksi ja yksi perustason yksikkö muuttaa hoitotason yksiköksi. Lisäksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuusto muutti äänestyksen jälkeen kuntien kustannusten jakoperiaatetta. Kustannukset jaetaan vuoden 2015 alusta lähtien 70 prosenttia toteutuneiden tehtävien mukaan ja 30 prosenttia kunnan asukasluvun mukaan. Tällä hetkellä kustannukset jaetaan tasan tehtävien määrän ja asukasluvun perusteella. Valtuusto päätti lisäksi hallituksen esityksen mukaan, että Kela-korvaukset hyvitetään kunnille kiireellisen ensihoitopalvelun kuntakohtaisten bruttokustannusten maksuosuuksien suhteessa. Ensihoidon vuonna 2012 päätetty palvelutaso on toteutunut Pirkanmaalla hyvin ja paikoin jopa erinomaisesti. Tavoitettavuudessa

Pelastuslaitos vastaa ensihoidosta suurissa asutuskeskuksissa Pirkanmaalla. Lääkintäesimies (L4) Marko Pieniaho esittelee nykypäivän ensihoitovarusteita.

on kuitenkin esiintynyt huomattavia kuntakohtaisia eroja. Palvelutaso toteutui täysin tai lähes täysin palvelutasopäätöksen mukaisesti yhdeksässä kunnassa Pirkanmaan sairaan-

hoitopiirin 23 jäsenkunnasta. Pirkanmaan pelastuslaitos vastaa ensihoidosta Tampereella, Nokialla, Pirkkalassa, Lempäälässä ja Valkeakoskella.

8/2014

Paloesimies Marko Toivio seuraa vierestä, kun palomies Pasi Kivikko tarkastaa ensivastelaukkujen varustusta. Ensivastelaukuissa löytyy kaikki tarvittava hapesta lääkkeisiin.

8/2014

Huittisissa yli sata ensivastetehtävää vuodessa

Kaikille nopea ja laadukas apu Teksti ja kuvat: Saku Rouvali

Ensivastetoiminta on tuttua kauraa myös miehitetyillä paloasemilla. Pelastajat suorittavat vuositasolla useita ensivastetehtäviä. Huittisissa ensivastetehtävien määrässä mennään yli sadan, vaikka alueella on oma ambulanssi.

nsivastetehtävä annetaan pääsääntöisesti silloin, kun potilaan peruselintoiminnot ovat uhattuina. Ensisijaisesti tämä tarkoittaa A-luokan tehtäviä, mutta myös B-luokan tehtävät saattavat tulla kyseeseen paikallisen sairaanhoitopiirin linjauksesta riippuen. Ensimmäiset minuutit ovat aina ratkaisevat. Elottomalle ihmiselle pitää saada pikaisesti apua, jotta aivot saavat happea. Tajuttoman ihmisen ilmateiden pysyminen auki on varmistettava ja suuret verenvuodot tyrehdytettävä. Ensivastetoiminnan idea onkin lyhentää hoidon alkamisviivettä. Pelastajat ja sopimuspalokuntalaiset ovat erinomaisia ensivasteessa. Rauhallisuus on kaiken A ja O. Järjestäytynyt apu on huomattavasti tehokkaampaa kuin omaisen antama ensiapu. Ambulanssihenkilöstö kaipaa paikalta lisätietoa, sillä ensivastehenkilöstö on ratkaisevassa asemassa potilaan tilan arvioinnissa ja potilaan auttamisessa.

Ensivastetoiminta Huittisissa Huittinen on reilun 10000 asukkaan kaupunki Satakunnassa. Huittisissa on monenlaista teollisuutta sekä isoja maatiloja. Satakunnan sairaanhoitopiirin ensihoitokeskus vastaa alueen ensihoidosta. Huittisissa on ambulanssi ympärivuorokautisessa valmiudessa. A-luokan ensihoidon tehtäviin hälytetään Huittisten miehitetyn paloaseman pelastusyksikkö. Virka-aikana pelastusyksikön vahvuus on 1+3 ja sen ulkopuolella 0+3.

”Huittisissa ensivastetoiminta on aloitettu jo vuonna 1996, jolloin hankittiin lahjoitusvaroilla ensimmäinen defibrillaattori. Vuonna 2003 tulivat mukaan lääkkeet, jolloin toimintakyky parantui huomattavasti. Huittisten uimahallissa on tällä hetkellä oma defibrillaattori ja lähiaikoina on tulossa lisää laitteita suurempiin kohteisiin kaupungissa”, kertoo palomies Kimmo Rantala.

Yksikin menetys on liikaa Ensivastetoiminta on todella tärkeää. Jokainen voi ajatella omalle kohdalleen, miltä tuntuu kun apu ei tule heti ja oma tai läheisen tila on heikko. Jokainen potilas on yhtä tärkeä ja kaikille pitää saada laadukas ja nopea apu. Yksikin menetetty ihmishenki on liikaa. Ensivastetoiminta on perusteltua etenkin maaseudulla, jossa ambulanssin tulo kestää tai on mahdollisuus tulla ambulanssityhjiö. Ensivastehälytys voi tulla myös toiselle ambulanssille,

Satakunnan pelastuslaitos Huittisten paloasema - Vuorovahvuus virka-aikana 1+3, virka-ajan ulkopuolella 0+3 - Aseman kokonaisvahvuus 15 palomiestä ja 1 paloesimies - Paloasemalla lisäksi 2 palomestaria, paloasemamestari sekä toimistonhoitaja Kalusto - Sammutusauto Scania P360, SA 401 - Säiliöauto Scania P380, SA 403 - Vaihtolava-auto Sisu SK-250, SA 4094 - Mönkijä Polaris Bigboss 500 6x6, SA 4098 - Moottorivene Buster R 40 hv, SA 408 - Kumivene Mercury 430 20 hv, SA 4082 - Varajohtoauto VW Transporter T4, SA 42 - Tarkastusautoja 2 - Huoltokontti - Letkukontti - Alipaineimukontti - Vahingontorjuntakontti Hälytykset 2013: - Palo- ja pelastustehtäviä 224 kpl - Ensivastetehtäviä 121 kpl www.satapelastus.fi

Palomies Kimmo Rantala on ollut alusta asti kehittämässä Huittisten ensivastetoimintaa. Ensin Kimmo toimi ensivasteryhmässä Huittisten VPK:n päällikkönä, nykyään Satakunnan pelastuslaitoksen palomiehenä.

mutta usein se ei ole perusteltua, koska silloin on kaksi ambulanssia sidottuna samaan tehtävään. Järkevintä on käyttää ensivasteessa esimerkiksi vakinaista tai sopimuspalokuntaa.

Kakkua ja pullaa kiitokseksi ”Yleisimmät ensivastetehtävät meille tulevat koodilla 704, joka tarkoittaa rintakipua. Ensivastekeikkoja tulee lähinnä päivällä ja illalla. Suurin syynä tähän on se, että ambulanssi on kuljettamassa potilasta Poriin tai johonkin muuhun sairaalaan. Ensimmäiset minuutit ovat ratkaisevia potilaan kannalta ja silloin ensivasteyksikkö on todella tarpeellinen. Eniten mieltä lämmittää, kun näkee kaupungilla kävelemässä henkilön, jota on ollut elvyttämässä tai muuten oltu avuksi. Siinä on todettavissa, että oma työ on kantanut hedelmää. On tänne paloasemalle tuotu kakkua ja pullaakin kiitokseksi onnistuneesta elvytyksestä”, kertoo paloesimies Marko Toivio.

8/2014

Turvallisuutta tien päälle CRM-menetelmä ilmailusta hälytysajokoulutukseen Pimeä talvinen yö, lunta tulee niin paljon ettei eteensä ole nähdä. Takana jo 20 tuntia töitä ja unetkin ovat jääneet muutamaan tuntiin. Kohteessa 700A, lapsipotilas. Hoitovuorossa oleva työkaveri puhuu Virveen, kännykkään ja selaa hoito-ohjeita samaan aikaan. Tilanne tuntuu jo lähtökohtaisesti toivottomalta. Miten tuo kaikki vaikuttaa hälytysajoon ja sen turvallisuuteen? Hyvinkin paljon, jos katsotaan asiaa ilmailussa käytössä olevan CRMmenetelmän (Crew resourse management) kautta. CRM pyrkii minimoimaan ihmislähtöisistä tekijöistä johtuvat vaaratilanteiden osatekijät ja käyttämään kaikkia mahdollisia resursseja turvallisuuden takaamiseksi. Näihin resursseihin lukeutuvat inhimilliset-, toiminnalliset sekä tekniset resurssit. Ari-Pekka Ronkaisen ja Tommi Sillanpään Oulun seudun ammattikorkeakoululle opin-

8/2014

näytetyönä tekemässä hälytysajokoulutuksen teoriamateriaalissa on tuotu uutena näkökulmana hälytysajon taktiikkaan kyseinen menetelmä. Koulutuksessa CRM-menetelmä on jaettu seitsemään eri osa-alueeseen, joita ovat: inhimilliset tekijät, stressi, kommunikaatio, tiimityöskentely ja johtaminen, päätöksenteko, tilannetietoisuus sekä turvallisuuskulttuuri. CRM-menetelmästä on myös muita muunnelmia, mutta oamk:n koulutuksessa päädyttiin käyttämään kyseistä mallia.

CRM:n OSA-ALUEET: > Inhimilliset tekijät: selkeällä kommunikoinnilla ja ääneen ajattelemalla pyritään minimoimaan inhimillisten erehdysten mahdollisuus. > Stressi ja stressin hallinta: ennakkovalmistautumisella vähennetään stressiä ja stressaavia tilanteita. > Kommunikaatio: selkeällä työpari-/tiimikommunikaatiolla edistetään tilanteen kokonaiskuvan luomista sekä tehtävien jakoa ja niiden suorittamista. Toistetaan ohjeet, jolloin varmistutaan viestin perille menosta oikeassa muodossa.

> Tiimityöskentely ja johtaminen: selkeä tehtävien jako ja johtajuus varmistavat resurssien tehokkaan hyödyntämisen. Annettujen käskyjen noudattamista valvotaan. > Päätöksen teko: päätökset tehdään perustellusti ja ne noudattavat suunniteltuja protokollia. Uudet päätökset tuodaan tiimin jäsenten tietoisuuteen. Päätöksen vaikutuksia tulee seurata. > Tilannetietoisuus: tiimin jäsenten tietoisuus tilanteesta edistää turvallisuutta ja auttaa varautumaan muutoksiin. ”Pelisilmä”. > Turvallisuuskulttuuri: työpaikan suhtautuminen turvallisuustekijöihin. Esimerkiksi käytetäänkö hälytysajossa äänimerkkejä yöllä.

Yksinkertaisia asioita CRM-menetelmä on hienosta nimestään huolimatta suurimmaksi osaksi yksinkertaisia asioita, joilla voidaan vaikuttaa merkittävästi hälytysajon turvallisuuteen. Asioiden etukäteen suunnittelulla ja valmistautumisella mahdollistetaan vaikeassa tilanteessa kaikkien resurssien tehokas käyttö. Mietitään etukäteen mitä tehdään ja miksi, sekä mitä vaikutuksia päätöksillä on. Näin tiukan paikan tullen voidaan

Ensihoito-, pelastus- ja hälytysvälineet 040 358 8936 040 561 7689 www.fernonorden.fi LAAJA JA LAADUKAS VALIKOIMA VÄLINEITÄ ENSIHOITOON JA PELASTAMISEEN.

1 20.1.2012 MYÖSplastusilmo58x50lop.pdf -HÄLYTYSVALOT!

VA H I N G O S S A M U K A N A M

Hälytysajokoulutuksessa on tällä hetkellä

suurta vaihtelua ainakin alan oppilaitoksissa.

CMY

helpottaa omaa ja muiden toimintaa. Kun reitti on valmiiksi suunniteltu lähtiessä asemalta, ei sitä tarvitse miettiä matkalla, eikä näin kuluttaa käytössä olevia resursseja siihen. Hyvä ja selkeä kommunikaatio parantaa molempien tilannekuvaa ja estää väärinymmäryksien aiheuttamia vaaratilanteita. Esimerkiksi apukuskin paikalla istuva näkee risteyksessä oikealta tulevan auton ja ilmoittaa siitä selväsanaisesti kuskille. Ennalta sovitulla tiimityöskentelyllä voidaan myös jakaa hälytysajon aikaiset tehtävät niin, että kuski pystyy keskittyämään vain ajamiseen. Kun hoitajan vuorossa oleva osallistuu myös hälytysajoon, pystyy hän navigoimaan sekä lisäämään turvallisuutta havannoimalla myös liikennettä.

Sopii myös potilaan hoitoon CRM-menetelmä on otettu käyttöön hälytysajon lisäksi potilaan hoidossa. Hoidettaessa potilasta joko työparin tai useasta yksiköstä muodostuvassa ryhmässä, voidaan käyttää samaa CRM-menetelmää. Menetelmän avulla ryhmän jäsenten työpanos tulee käytettyä tehokkaasti ja voidaan mahdollisesti vähentää hoito- ja muiden virheiden määrää. Esimerkkinä hoitotyössä käytettävästä CRM:stä ovat erilaiset tarkastuslistat ja annettavien lääkkeiden tuplatarkistus. Myös ryhmänjohtaja voi käyttää CRM:n oppeja tehostaakseen resurssien käyttöä ja turvallisuutta. Esimerkkinä ryhmän-

johtajan tulisi varmistaa, että kaikki osalliset tietävät potilaan senhetkisen tilan ja ovat tietoisia tehdyistä päätöksistä, kuten missä potilaalla on vammalöydöksiä tai onko taktiikkana ”stay and play” vai ”load and go”. Vaikka hälytysajo sinällään ei ole mikään uusi asia, voidaan siihen tuoda uusia näkökulmia. Näiden näkökulmien tarkoitus on parantaa työntekijöiden, potilaiden sekä muiden tielläliikkujien turvallisuutta. CRM on yksi näistä uusista näkemyksistä. Hälytysajokoulutuksessa on tällä hetkellä suurta vaihtelua ainakin alan oppilaitoksissa. Kirjoittajien alan oppilaitoksille tekemä kysely paljasti, että koulutuksissa keskitytään käytännön ajoharjoitteiden lisäksi teoriassa lakeihin ja pintapuolisesti taktiikkaan. Taktiikassa ei kuitenkaan juurikaan kouluteta CRM:n kaltaista parityöskentelyä. Tähän toivommekin muutosta, koska esimerkiksi CRM on tehokkuutensa vuoksi jo arkipäivää ilmailussa. Oulun seudun ammattikorkeakoulun ensihoitajaopiskelijoille pidettyjen koulutusten palautteissa pidettiin CRM:ää todella hyvänä lisänä hälytysajon turvallisuuteen. Ari-Pekka Ronkainen Ensihoitaja amk, hoitotason ensihoitaja Oulu-Koillismaan Pela Tommi Sillanpää Ensihoitaja amk hoitotason ensihoitaja LPSHP Kuva: Kimmo Kaisto

www.mediseam.fi

Hälytys- ja viestintälaitteet HÄLYTYS- ja VIESTINTÄTEKNIIKKAA vaativaan ammattikäyttöön • PETO-tilannekeskusjärjestelmä • SNP status/navigointi -ohjelmistosovellukset • YLLI VIRVE -sovitinyksiköt ja SALSA-asemahälytysohjelmistot • SKL-statuslähettimet ja ACTIS-älynavigaattorit • TEHO-ULVO -väestöhälyttimet ja ohjausjärjestelmät • ULVO-SIRRA- ja JULUEN-ääni- ja valohälyttimet • VIRVE, DMR ja PMR -radiolaitteet • TETRA/VHF/GPRS -hakulaitejärjestelmät

Leppäkuja 2, 14200 TURENKI Puh. (03) 630 830, fax (03) 688 3836 elektro-arola.fi

Tammivilkut * PREMIER HAZARD -> maahantuonti * LED paneelit, ruuhkavilkut & majakat * Valomastot ja LED työvalot * Äänilaitteet ja kaiuttimet * Laaja mallivalikoima * Myynti, huolto, asennus ja maahantuonti Virusmäentie 47 puh. 020 792 4880 20300 Turku tapio.tammi@co.inet.ﬁ www.tammivikkut.com

www.suomenpelastuskeskus.fi

10.

tumisreitit ja sammuttimien sijainnit pysyvät varmasti mielessä. Poistumisharjoituksen neljäs vaihe on koko koulun poistumisharjoitus. Tällaisia harjoituksia on hyvä järjestää koululla vuosittain ja joskus on hyvä tehdä yhteistyötä paikallisen pelastuslaitoksen kanssa. Harjoituksessa testataan kaikkien harjoitukseen osallistuvien toimintaa mahdollisessa onnettomuustilanteessa. Pelastuslaitoksen osallistuminen harjoitukseen tuo harjoitukseen näkökulmia pelastusviranomaisten kannalta. Harjoituksissa havaitut ja korjatut puutteet saattavat pelastaa jopa ihmishenkiä todellisen onnettomuustilanteen sattuessa. Tällaisia melko yleisiä puutteitta ja kehittämisen kohteita ovat esimerkiksi kohteen pelastusteiden avoimuus pelastusajoneuvoille, kiinteistön avainten toimivuus kaikkiin tiloihin ja yleisten tilojen tarkastamisen puuttuminen oppilaiden poistumisen aikana.

Poistumisharjoitus koulussa – kuinka sen toteuttaisin? Poistumisharjoituksen työryhOman toiminnan merkitys on mät

ratkaisevaa onnettomuuden sattuessa, ja korostuu Poistumisharjoietenkin suutuksessa on Pelasrissa kohteissa. Tämän huomatusopiston mallin simme muun muassa viime talmukaisesti neljä vena tapahtuneessa Kouvolan eri ryhmää: harjoiyhteiskoulun tulipalossa. tuksen johto, pelastuslaitos, tilan-

Kouvolan yhteiskoulun opettajat onnistuivat nekuvaryhmä ja hyvin evakuoimaan oppilaat rakennuksesta, tarkkailijat. Johtoja ehkäpä siksi henkilövahingoilta vältyttiin. ryhmän tehtävänä Tämänhetkiset määräykset eivät vaadi on perehdyttääesimerkiksi kouluille automaattisia paloilmaiosallistujat pelassimia tai palovaroittimia, joten tulipalo voi tussuunnitelmaan kehittyä melko pitkälle, ennen kuin se huoja tarvittaessa päimataan. Tämä vähentää poistumisaikaa ravittää pelastuskennuksesta. Varmasti jokainen tietää, että Poistumisen täytyy olla johdettua ja johdonmukaista. Johtajien tulee erottua selkeästi muista. suunnitelma, suunnitella johtaa harjoitus,Pelastusopisto. järjestää palautekeskustelu sekä ryhtyä palautteiden ennalta harjoittelu ja toiminnan suunnittelu Kuva:jaKari Koivistoinen, ovat tärkeä osa onnettomuuksien ehkäisyä. Mutta se, kuinka harjoittelu käytännössä toteutetaan, ei välttämättä ole yhtä kirkkaana kaikki poistuneet rakennuksesta. Usein tämä toimintaa mahdollisessa onnettomuustilanonnistuukin hyvin, mutta on hyvä miettiä, ku- teessa. Pelastuslaitoksen osallistuminen harmielessä. Vanhempi opettaja Ilkka Kaarakainen ka tarkastaa koulun muut tilat kuten esimer- joitukseen tuo harjoitukseen näkökulmia peopettaa pelastusalan opiskelijoita Pelastus- kiksi wc-tilat. Tällaisia henkilöitä voisivat olla lastusviranomaisten kannalta. Harjoituksissa opistolla järjestämään poistumisharjoituksia esimerkiksi sovitut kerros- tai aluevastaavat, havaitut ja korjatut puutteet saattavat pelastaa jopa ihmishenkiä todellisen onnettomuustimuun muassa kouluissa. Kaarakaisen oppi- jotka poistuvat viimeisenä rakennuksesta. Toisessa vaiheessa järjestetään sekä oppi- lanteen sattuessa. Tällaisia melko yleisiä puuten mukaisesti poistumisharjoitus toteutetaan nousujohteisesti neljässä eri vaiheessa. Har- laille että opettajille koulutusta onnettomuus- teitta ja kehittämisen kohteita ovat esimerkikjoituksen suunnittelussa on hyvä olla läsnä tilanteiden varalta. Tässä vaiheessa opettajat si kohteen pelastusteiden avoimuus pelastusharjoittelevan osapuolen edustajia koululta ovat saaneet koulutuksen onnettomuusti- ajoneuvoille, kiinteistön avainten toimivuus ja myös pelastuslaitoksen henkilökuntaa. lanteisiin ja voivat jakaa oppimaansa tietoa kaikkiin tiloihin ja yleisten tilojen tarkastaoppilaille syventäen samalla omia valmiuk- misen puuttuminen oppilaiden poistumisen Poistumisharjoituksen vaiheet siaan. Tässä vaiheessa järjestetään sellaisia aikana. Ensimmäinen vaihe poistumisharjoituksen pienimuotoisia poistumisharjoituksia kertoteuttamisessa on pelastuslaitoksen järjestä- roksittain, joissa testataan poistumisen suju- Poistumisharjoituksen työryhmät mä koulun henkilökunnan oppitunti. Oppi- vuutta. Tärkeää on myös herätellä oppilaita Poistumisharjoituksessa on Pelastusopiston tunnin tavoitteena on opetella oikeat toimin- siihen, että poistumiskehotukset on otettava mallin mukaisesti neljä eri ryhmää: harjoituktamallit teoriassa ja tutustua henkilökunnan aina vakavasti. sen johto, pelastuslaitos, tilannekuvaryhmä ja Poistumisharjoituksen kolmas vaihe on tarkkailijat. Johtoryhmän tehtävänä on perehkanssa kiinteistön poistumisreitteihin. On tärkeää kiinnittää huomiota poistumisreittien turvallisuuskävely, jonka oppilaat kulkevat dyttää osallistujat pelastussuunnitelmaan ja turvallisuuteen ja havaittavuuteen sekä tar- opettajan johdolla. Turvallisuuskävely olisi tarvittaessa päivittää pelastussuunnitelma, kastaa poistumiskehotuksen kuuluvuus kiin- hyvä tehdä joka syksy kaikkien oppilasryhmi- suunnitella ja johtaa harjoitus, järjestää palauteistön kaikkiin tiloihin. Poistumisharjoitus en kanssa, jolloin poistumisreitit ja sammut- tekeskustelu sekä ryhtyä palautteiden mukaitulee järjestää kiinteistön pelastussuunnitel- timien sijainnit pysyvät varmasti mielessä. siin toimiin. Johtoryhmän yhtenä tehtävänä Poistumisharjoituksen neljäs vaihe on ko- on myös tiedottaminen. Tällaisissa harjoitukman mukaisesti ja mahdollisimman realistisesti. Tässä vaiheessa on hyvä tarkastaa, oli- ko koulun poistumisharjoitus. Tällaisia har- sissa on tärkeää tiedottaa ennalta koululaisten siko pelastussuunnitelmassa parannettavaa. joituksia on hyvä järjestää koululla vuosittain vanhempia, lähialueen asukkaita, mediaa seOpettajan vastuulla on ohjata oppilaansa ja joskus on hyvä tehdä yhteistyötä paikalli- kä erilaisia yhteistyökumppaneita, kuten häturvaan kokoontumispaikalle ja ilmoittaa tur- sen pelastuslaitoksen kanssa. Harjoituksessa täkeskusta ja poliisia. Harjoituksen aikana on vallisuusjohdolle, ovatko hänen ryhmästään testataan kaikkien harjoitukseen osallistuvien myös hyvä harjoitella median tiedottamista

8/2014

Hälytys- ja viestintälaitteet sekä tiedotustilaisuuden järjestämistä, sillä onnettomuustilanteissa näiden taitojen hallinta korostuu. Pelastuslaitoksen ryhmä vastaa luonnollisesti harjoituksen pelastustoimista sekä omalta osaltaan pelastussuunnitelman toimivuuden arvioimisesta. Harjoituksen aikana pelastuslaitoksen ryhmä saa arvokasta kohdetietämystä ja harjoitusta suuronnettomuuden varalle sekä antaa myös arvokkaita näkemyksiä ja parannusehdotuksia kouluille. Harjoituksen toteutuksessa pelastusyksiköt tulee sijoittaa omille asemapaikoilleen, jotta harjoituksesta saadaan mahdollisimman realistinen. Tällä tavalla havainnollistetaan sekä koulun henkilökunnalle, oppilaille että pelastustoimintaan osallistuvillekin todellisia aikaviiveitä tehokkaan pelastustoiminnan aloittamiseen. On myös järkevää käyttää sopimuspalokuntien henkilöstöä osana harjoitusta joko pelastustoimintaa tukevina tai suorittavina pelastusryhminä. Harjoitukseen osallistuvien henkilöiden turvallisuudesta tulee huolehtia harjoituksen aikana ja tarvittaessa harjoitukseen on järjestettävä erillinen turvaryhmä. Tilannekuvaryhmä eli niin sanottu maaliryhmä tekee harjoituksesta mahdollisimman todenmukaisen suunnittelemalla harjoituksen huolellisesti. Tilannekuvaryhmän tehtävänä on varata harjoitukseen sopiva kalusto ja henkilöstö sekä jakaa tehtävät henkilöstölle. Tilannekuvaryhmä toimii myös harjoituksen hätäkeskuksena ja avustaa pelastustoimintaa hoitavaa ryhmää siltä osin. Harjoituksen toteuttamisessa voidaan käyttää hyödyksi esimerkiksi savukoneita ja vapaaehtoisia potilaita, jolloin harjoituksesta saadaan mahdollisimman todentuntuinen. Potilaat voivat olla esimerkiksi innokkaita koululaisia, pelastuslaitoksen henkilökuntaa, sopimuspalokuntalaisia tai vaikkapa palokuntanuoria. Olen entisenä palokuntanuorena ollut useissakin harjoituksissa potilaana ja voin kertoa harjoitusten olleen erittäin mieleenpainuvia ja innoittavia nuorelle palokuntalaiselle. Poistumisharjoituksen arviointi antaa tärkeää palautetta toiminnan kulusta sekä koululle että pelastuslaitokselle. Harjoituksen tarkkailijoina on hyvä olla sekä pelastuslaitoksen että koulun henkilökuntaa kuin myös mahdollisesti jonkin kolmannen osa-

puolen edustajia, esimerkiksi toisen koulun henkilökuntaa. Näin saadaan mahdollisimman laajakatseinen arviointi harjoituksen kulusta jokaisen arviointiryhmän arvioidessa omaa osaamisalaansa. Harjoituksen jälkeen pidetään yhteinen palautetilaisuus, jossa kaikki neljä ryhmää ovat paikalla. Palautetilaisuudessa on hyvä käydä keskusteluja siitä, mikä meni hyvin ja mitä voitaisiin kehittää, sekä tärkeimpänä, miten asiaa lähdetään kehittämään. Tarkkailijaryhmän tehtävänä on kirjata näitä asioita ylös ja laatia harjoituksesta raportti, jota on helppo hyödyntää havaittujen epäkohtien kehittämisessä.

Jatkuva koulutus luo valmiudet Jatkuva henkilökunnan ja oppilaiden turvallisuuskoulutus luo valmiuksia onnettomuustilanteessa toimimiseen niin koulumaailmassa kuin muuallakin. Rutiininomainen toiminta saavutetaan toistuvalla harjoittelulla, josta on suuresti hyötyä onnettomuuden sattuessa. Kahdeksasluokkalaisille järjestetään vuosittain valtakunnallinen Nou Hätä! -kilpailu ja siihen liittyvät turvallisuuskoulutukset. Olisi kuitenkin hyvä, että koululaisten turvallisuuskoulutus aloitettaisiin jo varhaisemmassa vaiheessa. Ensimmäisiä turvallisuuskoulutuksia voidaan järjestää jo alakouluikäisille lapsille heidän oppimistasonsa ja oppimistyylinsä huomioiden. Opettajien valmiuksia tulee ylläpitää paloturvallisuuteen, ensiapuun ja uhkatilanteisiin, sillä opettajan toiminnalla voi olla ratkaiseva merkitys koko oppilasryhmän kannalta. Pelastuslaitosten, kaupunkien ja koulujen välillä on suuresti eroja, kuinka tällaisia koulutuksia ja harjoituksia järjestetään. Osa on panostanut selkeästi koulujen turvallisuuteen, joissain paikoissa siinä on vielä hurjasti parannettavaa. Uskon kuitenkin vahvasti, että viimeistään viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet heräteltyä aiheen vakavuuteen, ja luvassa on parannuksia. Joskus ajallisesti pieni panos koulutukseen voi pelastaa jopa satojen ihmisten henkiä ja ehkäistä suuronnettomuuden syntymisen. Mikä parasta, nämä taidot toimivat myös siviilielämässä läpi elämän. Josefina Nissilä Palopäällystöopiskelija AMK N12

VHSXUD s/Zs ͲƉƵŚĞůŝŵĞƚ

ZZZ ,16$/.2 IL www.INSALKO.fi

Mini Blue väyläsahköjärjestelmä miehistö- ja johtoyksiköihin

www.standby.fi

TAATTUA TURVALLISUUTTA Hälytysajoneuvot

• Hälytys- ja komentovahvistimet • Tehokaiuttimet • Valopaneelit • Integroidut valoratkaisut • Vilkkumajakat • Ruuhkavilkut • LED-valot

Väestönsuojelu • Suurtehohälyttimet

Alkometrit ja -lukot

Katso lähin jälleenmyyjäsi www.sarco.fi tai soita (09) 777 1500

Arkistokuva on nuorisotyöstään palkitun Savion VPK:n nuoriso-osaston harjoituksista. Kuva: Kimmo Kaisto.

Yli Hyvä Juttu – syrjäytymisen ehkäisyä nuorisopalokuntatoiminnalla "Sehän on se juttu, et he on mukana siinä niin sanotusti normaalien porukassa ja saavat kokea siellä niitä onnistumisia", kuvailee eräs nuorisopalokunnan vastuuhenkilö Yli Hyvä Juttu -toimintamallin mukaisesta nuorisopalokunnan toiminnasta. Yli Hyvä Juttu on toimintamalli, jonka avulla sopimuspalokunnat ja VPK:t tarjoavat yhteistyössä sosiaali-, sivistys- ja nuorisotoimen kanssa lapsille ja nuorille edullisen sekä toiminnallisen nuorisopalokuntaharrastuksen.

Toimintaa tarvitsevat lapset ja nuoret Palokuntanuorissa on yleensä noin 7–17-vuotiaita lapsia ja nuoria, joilla on suuri toiminnallisuuden tarve. Tuohon ikäluokkaan kuuluvat tarvitsevat omaan elämäänsä sisältöä ja samanikäisistä sosiaalista seuraa, jotka vaikuttavat muun muassa omaan itsenäistymiseen ja yhteiskuntaan kiinnittymiseen. Kuitenkin on todettava, että alle 18-vuotiasta ei pidetä aikuisena, ja näin ollen ohjatun toiminnan järjestäminen on merkityksellistä tällaiselle ikäkaudelle. Erityisesti syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja nuoret, joilla ei ole harrastusta, vetäytyvät syrjään sosiaalisissa tilanteissa, tuntevat itsensä yksinäisiksi tai ulkopuolisiksi, ovat rajojen tarpeessa ja tarvitsevat säännöllisen harrastuksen, jossa menestyminen ei ole tärkeintä.

8/2014

Palokuntanuorten toiminta sopii kaikille sosiaaliseen taustaan ja erityistaitoihin katsomatta, mutta johonkin on vedettävä raja. Esteinä nuorisopalokuntaan osallistumiselle voivat olla esimerkiksi päihdeongelmat, taipumukset tuhopolttoihin, rikollinen toiminta tai seksuaalinen häiriintyminen. Toiminnan päätarkoituksena ei ole vain rekrytoida pelastustoimen pariin lisää henkilöitä, vaikka nuorisopalokunnan toiminta tukee palokuntatyötä ja sen jatkuvuutta. Pääasiassa toiminta on lasten ja nuorten kasvatustyötä, joka tapahtuu ohjauksen ja läsnäolon kautta.

Opinnäytteen toteutus Tein opinnäytteen aiheesta syrjäytymisen ehkäisy nuorisopalokuntatoiminnalla – Yli Hyvä Juttu -toimintamallin arviointi. Työssäni arvioin pelastustoimen näkökulmasta, miten toimintamalli soveltuu syrjäytymisvaarassa olevan lapsen ja nuoren elämään ja elämänhallintaan. Tavoitteena oli selvittää, mitä hyötyä toimintamallista on syrjäytymisvaarassa

olevalle lapselle ja nuorelle sekä miten pelastustoimi voi tukea näitä henkilöitä. Teoreettinen viitekehys muodostui syrjäytymisen, harrastustoiminnan ja palokuntatoiminnan aihepiireistä. Tutkimusaineisto kerättiin kahdella ryhmähaastattelulla EteläPohjanmaan ja Varsinais-Suomen pelastuslaitosten alueilta. Haastateltavia oli kymmenen. Liäksi aineiston tukena oli ennen haastatteluja tehty VPK-toimijoiden kysely, jonka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) toteutti.

Syrjäytyminen yhteiskunnan huolena Syrjäytyminen on ymmärretty yleisesti huono-osaisuuden kasautumisena. Nykyisin syrjäytymisestä puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten taloudellisista ja sosiaalisista syistä johtuvaa syrjäytymistä. Käsite rinnastetaan siis usein huono-osaisuuden, köyhyyden, poikkeavuuden tai avuttomuuden kanssa, mutta käsitteelle ei ole olemassa yhtä ja vakiintunutta määritelmää. Syrjäytymisen yleisiä piirteitä ovat taloudellinen tai sosiaalinen huono-osai-

Yli Hyvä Juttu on toimintamalli, jossa sopimuspalokunnat ja VPK:t tarjoavat yhteistyössä sosiaali-, sivistys- ja nuorisotoimen kanssa lapsille ja nuorille mahdollisuutta lähteä mukaan edulliseen ja toiminnalliseen sopimuspalokunta- eli VPK-toimintaan. VPK-toiminnassa opitaan vertaisryhmässä palomiestaitoja ja turvallisuutta edistäviä toimintatapoja. VPK tarjoaa käyttöön tarkoituksenmukaiset varusteet. Yli Hyvä Juttu -toimintamalli on tarkoitettu 7–17-vuotiaille ja erityisesti sosiaalisesti syrjään vetäytyville, yksinäisille; seuraa, rajoja tai erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille. VPK:lle ei välity tietoa siitä, kuka lapsista ja nuorista on tullut mukaan toimintaan Yli Hyvä Juttu -mallin välityksellä esimerkiksi sosiaalitoimen kautta. Toimintamallin käyttöönottoa ja koordinointia rahoittavat Palosuojelurahasto ja sisäministeriön pelastusosasto. Yli Hyvä Juttu -toiminta on alkanut vuonna 2007 Etelä-Pohjanmaalla ja nyt toimintamallia ollaan laajentamassa muuallekin Suomeen. Vuodesta 2011 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on koordinoinut toimintamallin levittämistä. Lähde: THL.

suus sekä terveydelliset ja koulutukselliset ongelmat. Sen eteneminen on usein vaiheittaista ja voi jatkua sukupolvien yli. Enemmistö tutkijoista kuitenkin ajattelee lapsen ja nuoren elämänvaiheissa olevan useita murros- tai muutosvaiheita, jotka eivät ole kovin pitkäkestoisia. Voidaankin kysyä, onko lasten ja nuorten kohdalla tarpeen puhua syrjäytymisestä vai syrjäytymisvaarasta.

Harrastukset auttavat Lapsen ja nuoren elämän perusta on turvallinen sekä hyvinvoiva koti, jossa on sekä rakkautta että rajoja riittävästi. Toisin sanoen edes koulu ja harrastukset eivät voi korvata kodin antamaa kasvatusta, mutta harrastustoiminta on usein tukemassa kasvua ja kehitystä sekä vanhempien kasvatustyötä. Harrastuksen kautta syntyvä tiivis yhteisö on lapselle ja nuorelle tärkeää, koska mielekäs harrastus antaa sisältöä elämään. Lisäksi harrastuksessa voi oppia myös hyödyllisiä käytännön tietoja ja taitoja. Mielenkiintoinen toiminta, jossa pääsee toteuttamaan itseään sekä kohtaamaan ja käsittelemään erilaisia haasteita, auttaa ihmistä kiinnittymään yhteisöön ja näin ollen yhteisön tai jopa yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisen riski pienenee. Harrastukset tukevat myös perheiden ja sen taustayhteisöjen, kuten koulujen, kasvatustyötä. Harrastus auttaa solmimaan myös uusia ihmissuhteita.

Tuloksia ja pohdintaa Nuorisotyön nähtiin olevan tärkeässä roolissa lapsen ja nuoren yhteiskuntaan sopeuttamisessa. Toimintamallin mukaisella toiminnalla, jossa opitaan hyödyllisiä arjen turvallisuustaitoja sekä opitaan toimimaan ryhmässä, koettiin olevan selvä yhteiskunnallinen vaikutus. Lisäksi nuorisopalokunnan ympäristön ja arvojen koettiin olevan tukemassa syrjäytymisvaarassa elävän henkilön kasvua ja kehitystä. Nuorisopalokunnan koettiin olevan sopiva harrastus erityisesti syrjäytymisvaarassa elävälle lapselle ja nuorelle. Tulokset osoittivat, että sopimuspalokunnat voivat auttaa kiinnittymään sosiaaliseen verkostoon. Saatujen tulosten perusteella huomattiin, että toimintamallin toteuttaminen vaatii kuitenkin saumatonta yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa, jotta toimintamalli tulisi kaikille tutuksi ja sitä kautta saataisiin ohjattua lisää henkilöitä nuorisopalokuntaharrastuksen pariin. Saatujen tulosten perusteella voitiin todeta, että toimintamalli antaa nuorisopalokuntaharrastuksen avulla mahdol-

lisuuden kuulua sosiaaliseen ryhmään. Toimintamallin ehkä merkittävin tehtävä on edistää nuoren osallisuutta yhteiskunnassa. Nuorisopalokunnan toiminta on sisällöllisesti sellaista, jossa lapsi tai nuori saa onnistumisen kokemuksia ryhmässä ja häntä kuunnellaan sekä arvostetaan. Palokunnan arvomaailma ja toimintaympäristö perustuvat selkeisiin sääntöihin ja rajoihin, jotka luovat turvallisuuden tunnetta. Harrastustoiminnan säännöllisyys ja edullisuus auttavat kiinnittymään harrastukseen. Vertaisryhmään kuuluminen lisää yhteisöllisyyttä ja näin ollen laajentaa myös sosiaalista verkostoa. Lisäksi nuoriso-osastojen vastuuhenkilöt vaikuttavat omalla persoonallaan lapsen ja nuoren kehityskulkuun ja heillä on vastuullinen tehtävä, koska nuoremmat ottavat heistä turvallisen aikuisen mallia. Tärkeän kasvatuksellisen tehtävän lisäksi nuorisopalokunnassa opitaan hyödyllisiä arjen turvallisuustietoja ja -taitoja, joita voi joutua hyödyntämään esimerkiksi onnettomuustilanteessa. Toimintamallin käyttöönotto ei ole ollut mutkatonta, koska aluksi pelättiin sen tuovan nuoriso-osastoihin pelkkiä sosiaalitoimen lähettämiä ongelmahenkilöitä ja pelättiin palokunnan imagon menettämistä. Ennakkoluulot kuitenkin osoittautuivat hyvin nopeasti turhiksi. Yli Hyvä Jutun ansioista vastuuhenkilöt ovat saaneet uusia näkökulmia ja ymmärrystä kohdata syrjäytymisvaarassa olevia henkilöitä. Toimintamallin myötä on opittu muun muassa sisäistämään vaitiolovelvollisuuden merkitys sekä opittu ymmärtämään paremmin sosiaalitoimen asiakkuus. Yleisesti nuoriso-osasto nähtiin merkittävänä kasvatusyhteisönä paikallisella tasolla. Ennen kaikkea palokunnan osallistuminen Yli Hyvä Juttuun on mahdollistanut syrjäytymisvaarassa olevan lapsen ja nuoren osallistumisen yhteisölliseen toimintaan ja sitä kautta tavoitteena on ollut vähentää syrjäytymisen riskiä sekä yhteiskunnan ulkopuolelle joutumista. Yhteiskunnallisesti lasten ja nuorten kiinnittyminen yhteisölliseen toimintaan koettiin muun muassa säästävän kustannuksia ja vähentävän onnettomuuksien määrää. Toimintamallia ollaan levittämässä koko Suomeen, koska tulokset osoittavat sen pienentävän syrjäytymisriskiä. Teksti: Tapani Kellosaari Palopäällystön koulutusohjelma Pelastusopisto Savonia AMK

Palo- ja pelastusautot

Huippulaatua kaikkiin käyttötarkoituksiin Hannu Gunnar Markku Andersson

puh. 010 569 3628 puh. 010 569 3623

Veho Hyötyajoneuvot | Erikoismyynti www.vehotrucks.fi

Nostolava-autot

HYDRAULISET NOSTOLAVAT Suoritamme myös huolto- ja korjaustyöt sekä vuosikatsastukset. Huoltotöiden varaukset ja tiedustelut puh. 050 395 8567 Vema Lift Oy, Voivalantie 30, 20780 Kaarina puh. 010 616 1500, fax 010 616 1501, www.vema.fi

Palokunta-asut

Palokunnan virkapuvut

Pajunen Oy, PL 141, 38700 Kankaanpää Puh. (02) 572 1082, 050 598 1057 Helsingin toimipiste: Pohjoinen Rautatiekatu 29 Avoinna sop. mukaan. Soita ja sovi tapaaminen. pajunen@pajunen.fi • www.pajunen.fi

Paloalan koulutuksella sata vuotta historiaa Järjestelmällinen palokoulutus alkoi, kun Suomen Yleinen Palokuntaliitto järjesti Vaasassa vuonna 1914 viikon mittaisen kurssin vapaaehtoisten palokuntien päällystölle. Yleinen Palokuntaliitto aloitti opetuskurssit tasan sata vuotta sitten toukokuussa 1914. Päällystöä koulutettiin oman palokuntansa opettajaksi perusasioissa. Varsinaisesta päällystötaitojen opetuksesta ei vielä ollut kyse.

Koulutustarve oli huutava On helppo kuvitella, kuinka vaikea koulutustilanne on ollut palokuntatoimintamme 1800-luvun jälkipuoliskolla käynnistyessä ja vielä 1900-luvun alussa. Paljon oli yritystä ja hyvää tahtoa, mutta rajoitetusti koulutustietoa taidosta puhumattakaan — edes päälliköiksi valituilla. Oskar Ekmanin, silloisen Yleisen palokuntaliiton puheenjohtajan sanoin: ”On usein pakko valita päälliköksi henkilöitä, jolla oikeastaan ei ole aavistustakaan sii-

”Käynti ensimmäisessä palokuntakoulussamme”. Näin nimesi Oskar Ekman Yleisen Palokuntaliiton järjestämän viikon kestäneen koulutustilaisuuden Vaasassa tasan sata vuotta sitten. Kurssilaisia käsivoimaruisku- ja jatkotikaskoulutuksessa toukokuussa 1914.

tä, miten tulensammutustyö on järjestettävä ja sen alkuvaiheet suoritettava. Usea heistä voi kylläkin olla tunnollinen ja hankkia tietoja itseopiskelun avulla ja tekemällä matkoja muille paikkakunnille, mutta näin eivät suinkaan kaikki menettele. Seurauksena on ollut, että on ollut sellaisiakin palokuntia, joiden esiintymisessä voi havaita tuskin jälkeäkään järjestäytyneen tulensammutusjoukon työstä. Kalustosta ja teoreettisista tiedoista ei edes kannata puhua. Tämä ilmeinen epäkohta on antanut Yleisen Palokuntaliiton keskushallinnolle aihetta ryhtyä toimenpiteisiin oppikurssien järjestämiseksi, joissa vapaaehtoisten palokuntien päällystöt saisivat sopivia ohjeita siinä, mitenkä heidän tulee suorittaa tehtävänsä parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi”, Suomen palotoimen isähahmo kirjoitti Palorvi-Brandluren -lehdessä maaliskuussa 1914, jolloin maassamme oli yli 200 vapaaehtoista

palokuntaa, mutta vain kahdeksan vakinaista palokuntaa.

Poimintoja kurssiohjelmasta Ensimmäiset kurssit järjestettiin 24.– 30. toukokuuta. Osallistujia oli Vaasan ja Oulun lääneistä yhteensä 24. Kurssin vetäjä oli Vaasan palomestari (silloinen palopäällikön virkanimike) Karl A. Arell. Kurssin ohjelmassa oli kalustoharjoituksia joka aamu- ja iltapäivä. Myös marssiharjoituksia pidettiin. Loppuiltapäivästä kuultiin esitelmiä, ja iltaisin tehtiin tutustumiskäyntejä mielenkiintoisiin kohteisiin, muun muassa lähiseudun paloasemiin ja tehtaisiin. Vaasan Palosaaren uudella paloasemalla tutustuttiin muun muassa ”kiinteään, sähkölläkäypään keskipakoispumppuun”. Harjoitusvälineitä olivat käsivoimaruisku, höyryruisku, moottoriruisku, jatko-, haka-,

Maaliskuussa 1914 maassamme oli yli 200 vapaaehtoista palokuntaa, mutta vain kahdeksan vakinaista.

8/2014

Palopumput

-PALOPUMPUT

Autoilijankatu 8 Puh. (02) 2162 112 20780 KAARINA Fax (02) 4692 115 www.veikkonummela.fi esteri@veikkonummela.fi

EsitystĂ¤ valaisivat â&#x20AC;?mieltĂ¤kiinnittĂ¤vĂ¤t ja opettavat kemialliset kokeetâ&#x20AC;?.

veto- ja koneelliset tikapuut, hyppypurje, palopurje sekĂ¤ â&#x20AC;?vesijohtokalustoâ&#x20AC;?. Ennen vĂ¤lineiden kĂ¤yttĂśĂ¤ selitettiin niiden tarkoitus ja vaikutus. KĂ¤ytĂ¤nnĂśn harjoittelusta vastasivat Arell, ruiskumestari K. Haavi ja palokersantti E. Lax. EsitelmĂśijinĂ¤ olivat ins. G. Heikel, tri K. Hedman ja lĂ¤Ă¤ninarkkitehti A.W. Stenfors. Erityisesti kuulijoita innosti Heikelin esitys tulesta ja palamisesta, itsesyttymisestĂ¤ sekĂ¤ rĂ¤jĂ¤hdyksestĂ¤. EsitystĂ¤ valaisivat â&#x20AC;?mieltĂ¤kiinnittĂ¤vĂ¤t ja opettavat kemialliset kokeetâ&#x20AC;?. EsitelmĂ¤n aikana tuli ilmoitus tulipalosta, jonne kukin riensi kuka millĂ¤kin keinoin, muun muassa juosten ja polkupyĂśrĂ¤llĂ¤. Ins. Heikel oli jĂ¤Ă¤nyt odottamaan, joten tunkiolaatikkopaloksi osoittaneen pienpalon jĂ¤lkeen kurssia jatkettiin. Viikon aikana kuultiin myĂśs lĂ¤Ă¤ninarkkitehti Stenforsin esitelmĂ¤ eri rakennusaineiden kestĂ¤vyydestĂ¤ tulipaloissa, palo-ovista ja tulenkestĂ¤vĂ¤stĂ¤ lasista.

â&#x20AC;?Ensihoitoaâ&#x20AC;? 1900-luvun tapaan Seuraavassa suora sitaatti torstaipĂ¤ivĂ¤n kurssiannista: â&#x20AC;?K:lo 5,30 i.p. piti Tri K. Hedman kĂ¤ytĂ¤nnĂśllisillĂ¤ osoituksilla valaistun esitelmĂ¤n ensimmĂ¤isestĂ¤ avusta onnettomuustapauksissa. EsitelmĂśitsijĂ¤ palkittiin kĂ¤ttentaputuksin. K.lo 7 i.p. oli Vaasan palokunnan nĂ¤ytĂśs paloasemalla. Tulipalon oletettiin syttyneen kaupungintalon ullakolla, jonka saman rakennuksen alimmassa kerroksessa paloasema sijaitsee. Palokunta hĂ¤lytettiin aseman kalustohalliin sijoitetusta palokaapista, ja lĂ¤hti se liikkeelle kalusto- ja miehistĂśvaunun, tynnyriruiskun ja koneellisten tikapuiden keralla. Kun oli kierretty kortteli, jossa kaupungintalo sijaitsee, hyĂśkĂ¤ttiin tulen kimppuun hiilihapporuiskun avulla pitkin rakennuksen portaita, ja tynnyriruiskulla ko-

neellisia tikapuita myĂśten. Muuan palokuntalainen pelasti koneellisten tikapuiden avulla tekonuken, joka vietiin pois paareillaâ&#x20AC;?.

â&#x20AC;?EnsimmĂ¤inen palokuntakoulummeâ&#x20AC;? Viimeisen kurssipĂ¤ivĂ¤n illanvieton aikana lĂ¤hetettiin puheenjohtaja Ekmanille tervehdyssĂ¤hkĂśsanoma: â&#x20AC;?Innostuneina palokuntalaiskursÂ sien tuloksista ja vakuutettuina siitĂ¤ ettĂ¤ aloitettu tyĂś tuottaa maallemme hyĂśtyĂ¤, pyydĂ¤mme ettĂ¤ tĂ¤tĂ¤ tyĂśtĂ¤ jatkettaisiin ja lĂ¤hetĂ¤mme veljellisen tervehdyksenâ&#x20AC;?. Ekman iloitsi menestyksestĂ¤. Kurssin jĂ¤lkeisessĂ¤ Palotorvessa hĂ¤n kirjoitti. â&#x20AC;?EnsimmĂ¤iset kurssit on pidetty ja on palokuntalaisten osanotto niihin ollut sangen vilkas. Kokonaista 26 henkilĂśĂ¤ oli ilmoittautunut niihin ja ottivat he innolla ja harrastuksella osaa kaikkiin sekĂ¤ tietopuolisiin ettĂ¤ kĂ¤ytĂ¤nnĂśllisiin harjoituksiin. EpĂ¤ilemĂ¤ttĂ¤ ovat he vieneet mukanaan hyvĂ¤n ja arvokkaan tuloksen tĂ¤stĂ¤ kĂ¤ynnistĂ¤Ă¤n meidĂ¤n ensimmĂ¤isessĂ¤ palokuntakoulussamme (alleviivaus kirjoittajan) ja varmaa on, ettĂ¤ heidĂ¤n siellĂ¤ saavuttamat tiedot ja taito tulevat suuressa mĂ¤Ă¤rin hyĂśdyttĂ¤mĂ¤Ă¤n palotointa kotiseuduillaan. TapausÂmerkitsee epĂ¤ilemĂ¤ttĂ¤ kĂ¤Ă¤nnekohtaa maamme palotoimemme historiassaâ&#x20AC;?. Teksti: Juhani KatajamĂ¤ki CTIF:n historiakomission kongressissa Saksan CellessĂ¤ oli aiheena kansallinen palokuntakoulutus. Pelastustietoon kirjatussa laajennetussa referaatissa on satavuotista koulutushistoriaamme korostaen keskitytty vain varhaishistoriaan. Pois on jĂ¤tetty Pelastusopiston, (Helsingin) Pelastuskoulun ja jĂ¤rjestĂśjen antama nykykoulutus, joka oli pĂ¤Ă¤osassa Suomen CTIF-esityksessĂ¤.

Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX

Helppo tapa 5HDG\ VDUMD pumpata

+HOSSR WDSD SXPSDWD

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ YXRNUDXV 5HDG\ VDUMD Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX 3â&#x20AC;? dieselkĂ¤yttĂśinen pumppu Ready-sarja

5HDG\ VDUMD

+HOSSR WDSD SXPSDWD

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ +HOSSR WDSD SXPSDWD

0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK +HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW +HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW SXPSSXMHQ YXRNUDXV XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX SXPSSXMHQ YXRNUDXV

SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX ;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP

Rullapaloverhot

Pelastustoimen kenttäjohtamisjärjestelmä nykyisin osa arkista työtä

PEKEn lyhyt historia Pelastustoimen kenttäjohtamisjärjestelmä on kymmenessä vuodessa tullut osaksi arkista työtä maamme pelastuslaitoksissa. Kehitystyö jatkuu edelleen. Pelastustoimen ensimmäiset askeleet kohti PEKEä otettiin vuonna 2004. Tuolloin sisäasiainministeriön pelastusosasto antoi tehtäväksi selvittää POKEn soveltuvuutta pelastustoimen käyttöön. ”Pelastustoimen sanomapohjaisten tietokanta- ja paikannuspalveluiden hankkimiseksi viranomaisradioverkossa” -neuvottelumenettely käynnistettiin silloisen poliisin tietohallintokeskuksen (PTHK) kanssa, jonka tehtävänä oli valmistella myös poliisin kenttäjohtamisjärjestelmän, POKEn käyttöönotto ja tuottaa jatkossa palvelut myös tälle järjestelmälle. Valmistelutyöhön tulivat mukaan myös Pelastusopisto ja viranomaisradioverkko VIRVEn operaattori Suomen Erillisverkot Oy, koska suunnitelmissa olevan järjestelmän keskeinen viestikanava tuli olemaan VIRVE. Erillisverkot on paitsi ollut kehittämässä PEKEä, myös käyttöönottovaiheen jälkeen vastannut PEKEn valtakunnallisesta pääkäytöstä. Pelastustoimella oli kokeilussa ensimmäiset esiversiot kenttäjohtamisjärjestelmästä vuonna 2006, jolloin myös käyttöönotto ja kehitysprojekti aloitettiin. Kenttäjohtamisjärjestelmän sovelluksiin pääsivät ensimmäisinä tutustumaan Keski-Uudenmaan ja PäijätHämeen pelastuslaitokset. Kenttäjohtamisjärjestelmän esiversioiden ominaisuudet olivat vaatimattomia. Ensimmäisillä versioilla oli mahdollista viestittää sovellusten välillä ja paikantaa kyselyn avulla, mutta niillä ei pystynyt ottamaan vastaan hälytyksiä tai reitittämään onnettomuuspaikalle.

Koekäyttöön 2007 Sisäasianministeriön pelastusosasto teki lop-

Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen aseman 42 (Sysmä) käyttäjiltä järjestelmä sai alusta lähtien positiivisen vastaanoton. Kuvassa Sami Siniranta. Kuva: Jorma Sainio, Sysmän VPK.

puvuonna 2006 sopimuksen poliisin tietohallintokeskuksen (PTHK) kanssa data- ja paikannuspalveluista viranomaisradioverkossa. Hanke nimettiin pelastustoimen kenttäjohtamisjärjestelmäksi (PEKE). Sopimuksen mukaisesti järjestelmän palvelin, ohjelmisto- ja käyttäjälisenssien kustannuksista vastaa sisäasianministeriö ja palvelun kehittämisestä ja ylläpidosta vastaa korvausta vastaan PHTK. Pelastuslaitoksille edellä mainituista palveluista ei aiheutuisi kustannuksia. Ministeriön tekemän linjauksen mukaisesti pelastuslaitokset vastaavat päätelaite- ja niiden käytöstä aiheutuvista tietoliikennekustannuksista. Pelastustoimen PEKE-ohjausryhmä hyväksyi pelastustoimen kenttäjohtamisjärjestelmän tuotantokäyttöön ja hallinnon tietotekniikkakeskus (HALTIK) tehtäväksi alkoi palvelun tuottajaksi. Se toimitti ohjelmiston asennusmedian pelastuslaitoksille. Käyttäjille, pelastuslaitoksille jäi vastuu käyttö- ja laitekustannuksista sekä henkilöstön koulutuksesta.

Käyttöönotosta nykypäivään Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella PEKE otettiin koekäyttöön hankintasuunnitelman mu-

Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella PEKE otettiin koekäyttöön hankintasuunnitelman mukaisesti vuonna 2007. Kuvassa Marko Nieminen ja Heikki Suomalainen. Kuva: Päijät-Hämeen pelastuslaitos,

8/2014

”Yhteistyö muiden pelastuslaitosten PEKEpääkäyttäjien välillä on sujuvaa ja toimintamalleja on kehitetty yhteistyössä”, kertoo palomestari Tero Haapala. Kuva: Kanta-Hämeen pelastuslaitos.

kaisesti vuonna 2007. Ohjelmisto asennettiin vakinaisten palokuntien pelastusyksiköihin. PEKEn koekäyttövaiheessa oli hankaluuksia ohjelman luotettavuuden kanssa. Sovellus saattoi kaatuilla ja tehtävät jäivät tulematta. Kun PEKEn kehitystyö saatiin kunnolla käyntiin, alussa esiintyneet ongelmat jäivät pois luotettavuuden alta. Ohjelmiston luotettavuus saatiin viitisen vuotta sitten sellaiselle tasolle, että se voitiin hyväksyä tuotantokäyttöön pelastustoimessa. PEKEen on tehty paljon muutoksia ja uusia toiminnallisuuksia. Ne ovat vieneet ja vievät PEKEä koko ajan eteenpäin. Matkan varrella on ohjelman arkkitehtuuria muutettu, palvelimia päivitetty sekä lisätty ja poistettu ominaisuuksia käyttäjien tarpeiden mukaan. Osa muutoksista on tapahtunut nopeasti ja osaan

on mennyt enemmän aikaa, mutta koko ajan on menty eteenpäin. Päijät-Hämeessä on pääsääntöisesti kaikki uudet sammutusautot varustettu automaattisesti PEKE-tietokoneella. Sammutusautojen lisäksi ohjelmiston käyttöä on lisätty päällystön ja alipäällystön toimistoihin. Lisäksi PEKEä ollaan ottamassa käyttöön paloasemien kalustohalleissa. PEKE on saanut käyttäjienkin keskuudesta positiivista palautetta. Nykyisellään PEKE koetaankin PäijätHämeessä tärkeäksi osaksi päivittäistä toimintaa koko pelastustoiminnan osaston osalta. Palomestari Tero Haapala kertoo, että Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella PEKE otettiin kaupallisen ohjelmiston tilalle ainoaksi johtamissovellukseksi loppukesästä 2013. ”Ennen tuota hetkeä PEKEä testattiin yksiköissä ja toimistokoneissa. Hyvien kokemusten myötä päätettiin irtisanoa kaupallinen ohjelmisto. Näin saavutettiin kustannussäästöä sekä helpotusta johtamissovelluksen ylläpitoon ja pelastustoiminnan johtamiseen. Pelastuslaitoksen pääkäyttäjä voi tehdä tiettyjä kehittämis-, korjaus- ja ylläpitotoimintoja itsenäisesti, emmekä ole enää riippuvaisia kaupallisten toimijoiden toimenpiteistä tai aikatauluista.” ”Yhteistyö muiden pelastuslaitosten PEKE-pääkäyttäjien välillä on sujuvaa ja toimintamalleja on kehitetty yhteistyössä. Kun aloitimme käyttäjinä huomattavasti myöhemmin kuin useat muut pelastuslaitokset, jouduimme hyppäämään liikkuvaan junaan. Saimme kuitenkin apua ja tukea muilta pääkäyttäjiltä, jolloin vältimme suuren osan niistä erehdyksistä ja virheistä jotka olisivat voineet olla vaarana uuden järjestelmän käyttöönottovaiheessa”, Tero Haapala sanoo. Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen aseman 42 (Sysmä) käyttöön järjestelmä saatiin pari vuotta sitten. Alusta alkaen se sai käyttäjiltään positiivisen vastaanoton. ”Pienen alkututustumisen ja käyttöohjeen lukemisen jälkeen järjestelmän käyttö oli helppo omaksua tuoden mukanaan monta helpotusta yksikönjohtajan rutiineihin hälytystehtävien hoitamisessa”, kertoo palokunnan päällikkö Jorma Sainio.

Kehittäminen kohti KEJOa PEKEn kehitys jatkuu, vaikka se on jo saavuttanutkin odotetun luotettavuuden ja toiminnallisuuden. Vaikka KEJO tekeekin tuloaan, niin PEKEn

kehitystyötä jatketaan käyttäjiltä tulevien kehitystarpeiden mukaisesti. Niin kauan kuin se resurssien puitteissa on tarkoituksenmukaista. PEKE toimii osaltaan hyvänä kehitysalustana KEJOssakin hyödynnettäville ominaisuuksille ja mahdollistaa niiden testauksen käytännössä, ennen kuin niitä voidaan testata KEJOlla. Koska PEKEn valtakunnallinen ylläpito ja kehittäminen on jatkuva prosessi, voidaan hyväksi havaittuja ominaisuuksia ja toimintoja viedä edelleen uusiin ohjelmaversioihin. Tällöin yksittäistenkin käyttäjien kehittämistyö ja ideointi palvelee paitsi omaa pelastuslaitosta, myös muita käyttäjiä. Tämä on tärkeää, koska pelastusyksiköt lähtevät matkaan vielä monta kertaa ennen kuin PEKE on väistynyt uusien tekniikoiden tieltä.

Pelastustarvikkeet Kemikaalinkestävä us Tilavu 0 l 0 50 Eccotarp-ALLAS 25 - 3

Katso video eri käyttötarkoituksista: www.peltaco.com/ altaat

Kartanonkatu 6, 70700 Kuopio Puh. 017-368 4000 | www.peltaco.com

Yhteiset seurantaryhmät On tärkeää, että esimerkiksi poliisin johtamissa operaatioissa pelastuslaitos ja ensihoidon yksiköt tulevat paikalle turvallisista suunnista ja asettuvat turvallisiin paikkoihin odottamaan mahdollista tehtävää. Tästä syystä yhteisten seurantaryhmien perustaminen on tarkoituksenmukaista. Niiden avulla parannetaan yhteistoiminnan sujuvuutta ja kommunikointia. Käyttäjien mielestä kenttäjohtamisjärjestelmät tulisi saada sille tasolle, että seurantaryhmään seurattavat resurssit tulisivat automaattisesti samaan aikaan muiden hälytystietojen kanssa. Yhteistoimintatehtävän päättymisen jälkeen poistuisivat seurantaryhmän resurssit reaaliaikaisesti karttanäkymästä tehtävän hoitamisessa käytettävien statuksen (tehtävä hoidettu/asemalla) mukaisesti. Sisäministeriön pelastusosasto ja Palosuojelurahasto ovat ottaneet huo mioon jo hankkeen alkuvaiheessa yhdenvertaisuuden eri pelastuslaitosten kesken. Hankintaan ovat vaikuttaneet toiminnalliset tarpeet eivätkä vain kustannukset. Suomen Erillisverkot, HALTIK, hankkeeseen osallistuneet pelastuslaitokset sekä PEKEn käytön ja kehityksen työryhmä (PKKtr) ovat tehneet pitkäjänteisen työn pelastustoimen kenttäjohtamisjärjestelmän saamiseksi pelastustoiminnan johtamisen toimivaksi ja kustannustehokkaaksi työkaluksi. Hanke on edennyt ja etenee edelleen sisäministeriön vankassa ohjauksessa ja myötävaikutuksella. Teksti: Heikki Suomalainen aluepalopäällikkö Päijät-Hämeen pelastuslaitos

Väestönsuojat ja vss-varusteet

KARANTTIA ELEMENTTIVÄESTÖNSUOJA

Katariina Saksilaisen katu 6 B TH 4, 00560 HELSINKI Puh. (09) 756 8320, fax (09) 755 5503 www.karanttia.com

Kilvet

Uusi turvakilpikuvasto Tilaa tai tutustu turvakilvet.fi Suomen Turvakilvet Oy

Savenvalajantie 2 | 85500 Nivala Puh. 08-442 131 | Fax 08-443 061 myynti@turvakilvet.fi | turvakilvet.fi

WWF:n vapaaehtoiset demonstroivat harjoituslauantaina öljyn keräämistä Nurmesluodon Lemmenpuhtista rakkolevän eli raumalaisittain ”haurun” avulla. Käytössä oli skimmereitä ja manuaalisia harjakeräimiä.

Pihlus 2014 –öljyntorjuntaharjoitus testasi johtamista, huoltoa ja logistiikkaa

Vapaaehtoisissa on voimaa Selkeä tarve, täsmällinen tehtävänanto, tavoitteellinen vapaaehtoisorganisaatio ja innostunut tekemisen meininki. Siinä pääkohtia niin sanotun kolmannen sektorin toimintakyvystä viranomaisten apuna yhteiskuntamme hyvinvoinnin ylläpitämisessä. ”Kahden vuoden työrupeama Selkämeren öljyntorjuntaharjoituksen toteuttamisessa huipentui 15.–17. elokuuta 2014 pidettyyn Pihlus 2014 -viikonvaihteeseen Raumalla. Tulokset ylittivät odotukset”, hehkuttavat harjoituksen johtaja Kai Tuominen ja Satakunnan pelastuslaitoksen palomestari Ari Joelsson. Pihlus 2014 -harjoituksessa keskityttiin erityisesti joukkojen kuljetuksiin ja huoltoon sekä vapaaehtoisten väliseen yhteistyöhön. Tilannekuvan ylläpito johtokeskuksessa toteutettiin paikantavin Virve-puhelimin ja BORIS2-järjestelmän mukaisella vahinkokartoituksella. Kuljetukset mantereelta Nurmesluotoon ja takaisin tehtiin henkilöstön osalta pääosin D-luokan aluksilla, joiden liikkeet näkyivät koko ajan Rauman seurakunnan Meriristin toimintakeskukseen sijoitetun harjoitusesikunnan (TASO) tilannekuvassa.

8/2014

Alukset olivat Rauman, Luvian ja Merikarvian VPK:iden kalustoa ja operoimia. Aluksia kuljettivat myös MPK:n kouluttamat vene- ja kansimiehet. Öljyntorjuntakaluston kuljetukset Rauman Nurmesluotoon hoidettiin yksityiseltä vuokratulla työlautalla. Myös huolto toimi D-luokan alusten voimin. Harjoitusta varten oli Saaristomeren Merivartioston kilta merkinnyt ja poijuttanut useita reittejä sekä maalle että merelle. VAPEPA:n partiot tiedustelivat vahinkoalueen ensimmäisenä harjoitusiltana. Kai Tuominen kiittelee Pihlus 2014 -harjoituksen huollon toimintaa. Ruokahuollosta vastasi sopimuksella Rauman seurakunta, ensiavusta Rauman seudulta koottu SPR:n ea-ryhmä, autokuljetuksista sekä Länsi-Eu-

Mönkijät toimivat tehokkaasti eri kuljetustehtävissä. MPK:n paikallisosasto koulutti mönkijöiden kuljettajia erilliskurssilla.

ran että Rauman VPK:n ryhmät. Maanpuolustuskouluksen eli MPK:n Meripuolustuspiirin Rauman meriosaston henkilöstö hoiti mönkijäkuljetukset Nurmesluodossa. Reitit oli valittu siten, että luonto ei vahingoitu, ja kaupungilta oli haettu asiaankuuluvat luvat.

Rahkeet tuhanteen henkilöön ”Pihlus 2014 -harjoitukseen osallistui nyt vähän yli sata henkeä, mukaan luettuna 32 hengen WWF:n kokoama rantapuhdistajien joukkue kenttäkoordinaattori Teemu Niinimäen johdolla. Tarpeen vaatiessa organisaatio olisi johtamisen ja huollon puolesta kasvattaa jopa tuhanteen henkeen”, Kai Tuominen ja Ari Joelsson arvioivat. MPK:n Meripuolustuspiirin piiripäällikön Henrik Nystenin mukaan MPK:n rahkeet yhteistyössä muiden vapaaehtoisjärjestöjen kanssa riittävät tähän. Harjoituksen suunnittelussa ja toteutuksessa vahvaa roolia vetäneen Saaristomeren Merivartioston killan jäsenet vahvistavat myös vapaaehtoisten innostuksen. ”Jokainen silti miettii asiallisesti mielessään mahdollisuuksiaan, jos haverin sattuessa mereltä tuulee 20 metriä sekunnissa ja räntä lentää vaakasuoraan. Silloinkin on huollon toimittava. Toimintakyvyn avaimia ovat kunnollinen suunnittelu ja koulutus.”

20 valmistavaa kurssia Kahden vuoden valmistautuminen Selkämeren Pihlus 2014 -öljyntorjuntaharjoitukseen sisälsi lukemattomia suunnittelupalavereja. Niiden pohjalta yhteistyössä eri viranomaisten kanssa toteutettuja MPK:n Meripuolustuspiirin paikallisvoimin toteuttamia kursseja. MPK koulutti tehtävää varten vuonna 2013 hieman yli sata henkeä 20 kurssilla. Kurssit sisälsivät muun muassa esikuntatyöskentelyä, harjoitusjoukkojen perustamista, saastuneen alueen tiedustelua, veneenkuljetuskoulusta, vartiointia ja kohteensuojausta, ensiapua, joukkomuonitusta, mönkijän käsittelyä, Virve- ja muuta viestikoulutusta sekä kaaritelttojen pystytystä. Samalla testattiin palomestari Ari Joelssonin mukaan, minkä tyyppisistä koulutuksista ja kursseista saadaan paras hyöty mahdollista tositilannetta varten. Satakunnan pelastuslaitokselle on annettu tehtäväksi varautua 5000 tonnin öljyvahingon torjuntaan ja sen mukaisesti noin 50 kilometrin mittaiseen rantojen puhdistukseen. Vertailun vuoksi: Pihlus 2014 -harjoituksen kuvitteellinen lähtötilanne oli aluksen ajaminen karikolle Rauman edustalla, jolloin sen polttoainetankeista pääsi karkaamaan 50 tonnia raskasöljyä. Se ajautui Nurmesluodon rantaan Rauman pohjoispuolelle saastuttaen kahdeksan kilometriä rantaviivaa. Kuvitteellinen öljyonnettomuus kuvattiin raumalaisittain ”haurulla”, joka on rannoilla

Pihlus 2014 –öljyntorjuntaharjoituksen johtaja Kai Tuominen nopean yhteysvene ”Leilan” kyydissä. Väylät oli tiedusteltu poijutettu etukäteen, sillä rannat ovat kivikkoisia. Paikallistuntemuksella oli merkitystä.

yleistä rakkolevää. Skimmereillä ja käsiharjoilla koottiin useita säkillisiä haurua ja vettä, joka sitten lajiteltiin ja kuljetettiin mönkijöillä harjoitussuunnitelman mukaisesti edelleen käsiteltäväksi. Tositilanteessa jätteen kuljetukseen voisi olla käytettävissä myös helikopteri. Ari Joelsson muistuttaa, että merellä tapahtuvan öljyvahingon hoitamisessa ei rantojen puhdistuksella ole tulenpalavaa kiirettä. Jossain vaiheessa öljy kuitenkin ajautuu rantaan, ja se on sieltä kerättävä asianmukaisesti pois. Kyse voi olla jopa kahden viikon ”armonajas-

ta”, jolloin vapaaehtoiset saadaan käskytettyä, kalusto koottua ja henkilöstö pikaisesti kertausharjoitettua. ”Ydinjoukko Rauman seudulla on nyt kuitenkin koossa ja peruskoulutettuna. Ja MPK:n huoltoviirikkö on valmiina johtamaan, kuljettamaan ja huoltamaan yhteistyökykyisiä vapaaehtoisia”, Kai Tuominen ja Ari Joelsson uskovat. Teksti: Herkko Vähämäki Kuvat: Esa Urhonen ja Herkko Vähämäki

Viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistyön kehittämiseksi laaditaan toimintamalli Öljyonnettomuuksissa viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistyö on välttämätöntä. Yhteistyön tehostamiseksi aiotaan laatia selkeä toimintamalli, jonka avulla viranomaiset pystyvät entistä paremmin jakamaan tehtävät ja ohjeistamaan vapaaehtoiset toimimaan öljyntorjuntatehtävissä. Toimintamallia testataan käytännössä Varsinais-Suomessa ja Etelä-Savossa Saimaan alueella vuoden 2015 aikana. Öljyonnettomuuksiin varautuminen on viranomaisten vastuulla, mutta vapaaehtoisilla on tärkeä merkitys käytännön tehtävissä. Öljyonnettomuuksien tuhoista ei ole mahdollista selvitä ilman yhteistyötä WWF:n, valmiusjärjestöjen ja palokuntien vapaaehtoisten kanssa. Esimerkiksi kesäkuisessa Raahen öljyonnettomuudessa oli mukana satoja vapaaehtoisia kahdeksan päivän ajan – jopa 130 henkilöä päivässä. Ja Raahen onnettomuus oli verrattain pieni. Jotta toiminta voisi olla tulevaisuudessa mahdollisimman tehokasta, vapaaehtoisten öljyntorjuntatyötä varten tarvitaan selkeä toimintamalli, koulutus ja tehtäväjako. Niitä kehitetään Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön organisoimassa hankkeessa Vapaaehtoisten osallistuminen öljyntorjuntaan. ”Haluamme vahvistaa pelastuspalvelujärjestöjen, palokuntien ja WWF:n öljyntorjuntajoukkojen yhteistoimintaa. Lisäksi hankkeessa otetaan huomioon uusien vapaaehtoisten rekrytoiminen ja kouluttaminen sekä myös ennestään järjestäytymättömien toi-

mijoiden auttamishalun kanavoiminen onnettomuustilanteessa”, SPEKin erikoistutkija Ilona Hatakka kertoo. Itämeren alueella ja erityisesti Suomenlahdella tapahtuva suuri öljyonnettomuus on yksi vakavimmista elinympäristöä ja yhteiskuntaa vaurioittavista riskeistä. Välittömien ympäristö-, terveys-, omaisuus- ja talousvaikutusten lisäksi onnettomuus voi pahimmillaan aiheuttaa vuosien jälkitoimet. ”Vahva vapaaehtoisosaaminen on tärkeää, koska se sekä vahvistaa yhteiskunnan kriisinsietokykyä että nopeuttaa toipumista vakavista öljytuhoista”, painottaa SPEKin varautumisjohtaja Karim Peltonen. ”Sitä paitsi on todettu, että öljykatastrofien kaltaisissa suuronnettomuuksissa ihmisten auttamishalu kasvaa. Siksi on tärkeää, että uudet vapaaehtoiset saavat tilaisuuden osallistua toimintaan.” Vapaaehtoisten osallistuminen öljyntorjuntaan -hankkeessa ovat mukana myös vapaaehtoisia öljyntorjuntajoukkoja ylläpitävä Suomen WWF, Vapaaehtoista pelastuspalvelua koordinoiva Suomen Punainen Risti, Suomen Meripelastusseura ja Suomen Lentopelastusseura sekä pilottialueiden pelastuslaitokset, ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus ja Rajavartiolaitos. Hanketta rahoittaa Reijo Rautauoman Säätiö, jonka ensisijaisena tarkoituksena on muun muassa edistää ja tukea pelastustoimintaa.

8/2014

Vaativa vesipelastustehtävä pääsiäislauantaina Olimme Jannen kanssa sahaamassa rankoja, kun havahduimme tekstiviestin värinään ja ääneen. Hätäkeskus hälytti koodilla 483, joka tarkoittaa ihmisen pelastamista vedestä. Lähdimme välittömästi paloasemalle. Yksikkö oli jo täyttymässä, kun Janne hyppäsi autoon. Itse jäin pois, koska ajattelin, ettei minua tarvita muutenkin hyvässä ryhmässä. Asemalta soitin kuitenkin välittömästi pelastuslaitoksen vesisukellusryhmän vanhimmalle Tapani Haveriselle ja ilmoitin tapahtuneesta. Tapani aikoi lähteä kohti Pyhäjärveä. Tapahtuma alkoi pääsiäislauantaina klo 15.09, kun hätäkeskus vastaanotti ilmoituksen ”Mies ja koira potkurin kanssa veteen, pää näkyy pinnalla”. Vajaan viidentoista kilometrin päässä sijaitsevaan kohteeseen lähti RJO 221 vahvuudella 1+4. Kuljettajana toimi vanhempi sammutusmies Unto Rasila. ”Nyt ei vitkastella. Ajoin sen minkä turvallisesti yksikköä ja muuta liikennettä vaarantamatta autosta irti sain”, Unto kertoi jälkeenpäin. Yksikönjohtajana toimi Pekka Röytiö, pintapelastajina palomies Joona Rasila sekä pelastajaoppilas Janne Rasila. Lisäksi mukana oli vanhempi sammutusmies Joni Kananen. Päällystöpäivystäjänä kohteeseen hälytyksen sai myös palomestari Matti Lehtinen. Ensimmäisenä kohteeseen ehti ensihoitoyksikkö jossa työparina olivat Antti Vierimaa ja Matti Isola. Kohdetta lähestyttäessä he käyttivät äänimerkkejä tiedottamaan veden-

Jokaiselta keikalta on jotain opiksi otettavaa ja kehitettävää vastaisen varalle. Myös tältä keikalta voi oppia. > Pintapelastajien fyysinen ja sitä myöten psyykkinen kunto olivat avainasemassa tehtävän onnistumisessa. Fyysisen kunnon ylläpitämiseen kannattaa satsata aikaa ja resursseja. > Pintapelastuslaudan työntäminen paineen alla näinkin pitkän matkan (yli 800m) päähän on erittäin vaativa tehtävä. Työntökahvoihin tulee asentaa taitettavat jatkokahvat jotta työntöasennosta saisi pystymmän. > Toinen pintapelastuspari tulisi varustaa ja laittaa vastaan ensimmäistä paria. Varsinkin kun selvitysmatka on pitkä.

8/2014

Miellyttävä tapaaminen puolin ja toisin. Janne Rasila, Jorma V ja Joona Rasila.

varassa olevalle avun olevan tulossa. Rannalle päästyään ensihoitajat alkoivat äänekkäästi kannustaa vedessä olijaa, jotta hän jaksaisi odottaa pintapelastajien saapumista. ”Matkalla kohteeseen teimme suunnitelmaa kuinka toimitaan, kun päästään perille”, Janne ja Joona muistelivat. ”Joni auttoi vetoketjujen kanssa ja vettä tuli tankattua.” Kohteeseen saavuttaessa yksikön jäsenet saattoivat todeta varsinaisen kohteen olevan vajaan kilometrin päässä Parvialansaaren itäpuolella. ”Taitaa tulla hikinen urakka”, Janne ja Joona miettivät valmistautuessaan heikoille jäille lähtöön. Kiire oli luonnollisesti kova. Avannossa taisteltiin elämästä. Puvun tarkistuksen jälkeen Janne lähti välittömästi yksin etenemään kohti avantoa Joonan jäädessä odottamaan Jonin ja Unton irrottamaa Hansa-lautaa. Isolan Matti kiikaroi Parvialansaaren suuntaan ja antoi aika ajoin Jannelle käsimerkein suuntia, missä päin avanto ja mies ovat. ”Räpylät käsissä etenin. Välillä mieleen pukkasi ajatus, ettei hapoille kannata juosta matkalla, varsinainen fyysinen tehtävä alkaa vasta avannossa”, Janne muisteli. Matkalla Jannea vastaan tuli uhrin koira, joka oli ennättänyt käydä jo Parvialan saaressa. Isäntänsä putoamisen jälkeen koira odotteli avannon reunalla siihen asti kunnes pintapelastajat lähestyivät. ”Uhria lähestyttäessä aloin huutaa ja kannustaa, että jaksaisi vielä taistella, taisinpa voimasanojakin käyttää”, Janne kertoi myöhemmin.

”Uhri päästeli joitain ääniä kun saavuin aivan tumman jään alueelle, laitoin räpylät jalkaan ja laskeuduin avantoon. Otin uhrista tiukan otteen ja kerroin että apu on nyt tässä. Vilkuilin samalla missä asti Joona on tulossa. Mietin myös riittääkö puvun noste vai laukaisenko paukkuliivin.” ”Janne sai noin 200 metrin etumatkan kunnes lähdin Hansa-lautaa työntäen Jannen perään. Matka tuntui pitkältä ja tunsin pulssin kiihtyvän, kun kiirehdin sen minkä kykenin”, Joona muisteli jälkeenpäin. ”Päästyäni miltei perille kysyin onko uhri tajuissaan. Janne vastasi myöntävästi.” ”Kysyin uhrilta viikonpäivää, johon myös sain vastauksen”, Joona muisteli. Hieman ennen avantoa jää petti Joonan alta. Heikkoa jäätä rikkoen myös Joona pääsi viimein uhrin luo. Uhri oli tarrautunut voimakkaasti mukanaan olleeseen kylmälaukkuun. Joona komensi päästämään laukusta irti ja lopulta napautti laukun irti uhrin käsistä jotta hänet saatiin nostettua laudalle. ”Painoimme molemmin puolin laudan kärkeä uhrin alle ja nostimme hänet laudalle.” Seuraavaksi lauta ja uhri tuli saada kantavalle jäälle. Tehtävä oli vaativa, koska jää rikkoutui sitä mukaa kun lautaa työnnettiin jään päälle. Joona nousi laudalle makaamaan ja veti naskaleita apuna käyttäen laudan kantavalle jäälle Jannen työntäessä laudan peräpäästä. ”Tunsin olevani tosi väsynyt enkä itse päässyt kantavalle jäälle ilman naskaleita”, Janne muisteli tilannetta sen jälkeen, kun lauta oli saatu jäälle.

”Kun olimme kaikki kantavalla jäällä, lähdimme rantaa kohden. Silloin tuntuivat voimat olevan täysin lopussa, mutta psyyke ja tahto ratkaisivat”, Joona muisteli. ”Meidän on jaksettava lähteä etenemään rantaa kohden, matka on pitkä ja potilas pahasti kylmettynyt. Nyt punnitaan miesten fysiikkaa ja ennen kaikkea psyykettä. Nyt kiireesti rantaa kohden”, Jannen ja Joonan päässä takoi. ”Uhri on vielä tajuissaan! Komensin miestä pysymään hereillä, kun juoksimme rantaa kohden. Välillä oli pakko lepuuttaa selkää pystyssä asennossa, mutta sitten kiire ajoi taas matkaan. Vaihdoimme muutamaan kertaa puolia kun työnsimme lautaa eteenpäin. Tällä tavoin saimme rasitusta hieman jaettua toisille lihaksille, siltä se ainakin tuntui tuolloin”, Janne muisteli. ”Rannan lähestyttyä huusimme rannalla olleille että tulisivat vastaan, nyt ei jaksa enää.”

Rannalla valmistaudutaan Rannalla odottaneet ensihoitajat ja loput yksikön jäsenet valmistautuivat uhrin vastaanottoon miettimällä eri hoitovaihtoehtoja potilaan tajunnan ja voinnin mukaan. ”Viimein kun saimme jalat kuivalle maalle ja kylmettyneen uhrin ensihoidon hoiviin, takki oli täysin tyhjä ja paine purkautui voi-

makkaana yökkäämisenä ja itkun sekaisena hyvänolon tunteena”, Joona ja Janne muistelivat. Sitä tunnetta kesti pitkään ja tunteet vain voimistuivat uhrin puolison tullessa halaamaan ja kiittämään. Helpotus oli valtavan suuri, tehtävä onnistui ja uhri saatiin hengissä ensihoidon hoiviin. ”Tehtävässä mukana olleet yksikön jäsenet kävivät yksi toisensa jälkeen taputtamassa olalle ja kyselemässä vointia. Tuntui hyvältä, välillä oli käytävä kasaamassa itseään paloauton takana”, Joona ja Janne muistelivat. ”Pääsiäisenä elettiin tähänastisen pelastajaurani ykköshetkiä”, Janne muisteli jälkeenpäin, kun häntä juttua varten haastattelin. Matti ja Antti hoitivat potilasta siirtokuntoon ja saatuaan pelastushelikopterista lääkärin mukaansa lähtivät he kohti Oulua.

Kiitokset kakkukahvien kera Viikko tapahtuman jälkeen olimme juuri lopettelemassa perjantaista työpäivää, kun yllättäen paloasemalle saapui hymyilevä mieshenkilö täytekakun ja tykötarpeiden kera. Jäistä pelastettu oli saapunut kiittämään pelastajiaan. Sattumalta asemalla oli useita pelastustehtävässä mukana olleita henkilöitä, niin pelastuksen kuin ensihoidonkin puolelta. Oli hie-

noa todistaa sitä kiitoksen ja hyvänolon henkeä, jota tuollaisessa tapaamisessa pelastajien ja pelastettavan kesken säteili. Huumorillakin tapahtumaa muisteltiin. Haastatellessani myöhemmin Jormaa hän kertoi hälytysautojen sireenien äänen auttamaan jaksamaan: apu on tulossa, on jaksettava. Hän antoi myös kiitokset naisystävälleen, joka oli vaatinut pukemaan pelastusliivit päälle ennen verkoille lähtöä. ”Laitoin pelastusliivit haalareiden päälle, reisihihnat vain jäi kiinnittämättä. Tästä syystä liivit nousivat häiritsevästi kaulalle asti ja haittasivat avannossa oloa, jopa hengittämistä.” ”Kävimme edellisenä päivänä kokemassa samaiset verkot, joita lauantaina lähdin sitten hakemaan pois. En uskonut että jää on jo näin haurasta. Onneksi naisystäväni oli mukana ja rannalta nähtyään jäihin putoamiseni hän soitti heti apua. Avannossa apua odotellessani mietin jo että tässäkö tämä oli. Tajunta alkoi jo hämärtyä, mutta onneksi apu tuli ajoissa”, Jorma lähettää lopuksi kiitokset pelastajilleen. Teksti ja kuva: Esko Rasila palomies, Pyhäjärven paloasema Jokilaaksojen pelastuslaitos

viiltosuojakäsineet pelastustyöhön

WWW.RAUPLAN.COM WWW.RAUPLAN.MOBI rauplan@rauplan.com

Salvumiehenkatu 10, 20320 TURKU p. (02) 273 18 00 f. (02) 273 18 10

8/2014

Piipaata ja paloautoja Raision kaupunginkirjastolla

eskuudessamme kulkee kurahousuissaan joukko matalaa väkeä, jolle parasta päivässä on paloauto tai kaksikin. Raision kaupunginkirjaston lastenosaston Pii Paa! -päivänä turva-asioita opittiin kuuntelemalla, kokeilemalla, maistamalla, kiipeämällä ja katsomalla.

Pii Paa! -päivänä kirjaston pihalla saattoi kiivetä oikeaan paloautoon tai kokeilla kuljettajan taitoja polkuauton ratissa. Rauhallisemmasta menosta pitäville oli tarjolla lukunurkkaus ja pienten paloautojen näyttely lasivitriinissä. ”Raision kaupunginkirjaston lastenosastol-

la järjestetään vaihtuvia teemapäiviä. Viime vuonna paloturvallisuuspäivää järjestettiin meillä ensimmäistä kertaa. Suosio oli valtava, vaikka aamulla vettä tuli vaakasuoraan. Tänä vuonna päivä päätettiin uusia, koska yleisö piti teemasta niin kovasti. Teemme yhteistyötä Raision VPK:n kanssa. Naisosasto paistoi makkaraa ja VPK:n hälytysosasto piti alkusammutusnäytöksen”, sanoo osastonjohtaja Marjo-Riitta Eterma. Juuri ennen tilaisuutta Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen palotarkastaja Ari Airio kuljetti paikalle poljettavia autoja. Eterma kehuu yhteistyötä pelastustoimen ja kolmannen sektorin kanssa mukavaksi ja helpoksi. Myös poliisi pääsi vierailemaan päivään. ”Meillä oli myös aikuisille ohjelmaa; käsisammuttimen kunnon tarkastusta pihalla, mahdollisuus kokeilla alkusammutusta ja vanhojen palokuvien näyttely kirjaston sisä-

Pauli Pupu ja FireFoxies tavoitti yleisönsä.

8/2014

Osastonjohtaja Marjo-Riitta Eterma (vas.) Raision kaupunginkirjaston lastenosastolta arvelee, että Piipaasta saattaa tulla jokavuotinen tapahtuma.

tiloissa. Juhlatunnelmaa toi Pöytyä Puhaltajat fanfaareineen. Tänä vuonna meillä oli erityinen juhlakerta, sillä vastaanotimme Palosuojelurahastolta ja Länsi-Suomen Pelastusalan Liitolta stipendin. Minusta alkaa näyttää siltä, että tästä teemapäivästä tulee jokavuotinen perinne. Nyt paikalle tuli parisensataa henkeä. Toivomme, että muutkin kirjastot innostuisivat”, Eterma jatkaa. Hän pitäisi tärkeänä, että kaikki hallinnonalat huomaisivat, miten hieno paikka kirjasto on. ”Raision kaltaisessa kaupungissa uusi kirjastorakennus voisi toimia kaupungin kulttuuritoimen lippulaivana vielä näkyvämmin”, Eterma pohtii. Suomen oloissa on tärkeää löytää sellaisia turvallisuusviestinnän muotoja, joilla voidaan saavuttaa oikea kohderyhmä. Pelkästään palomieselämyksen tuottaminen ei ole turvallisuusviestinnän paras muoto, vaikka rekrytointi tuleekin aloittaa varhain. Raision tilaisuudessa esiintyi Nousiaisten VPK:n FireFoxies-ryhmä, jonka esityksessä kodin paloturvallisuusriskien hallintaan saattoi perehtyä draaman keinoin. Esitys oli vuorovaikutteinen ja nuorelle yleisölle sopiva. Kokenut kouluttaja tuntee, kun viesti on mennyt perille. Kun kyse oli rasvapalosta ja

Lukunurkkauksessa kuunneltiin paloturvallisuustarinoita. Palkkioksi saattoi saada vaikka pinssin.

vedestä, esityksen turvallisuussanoma ei todellakaan jäänyt epäselväksi. ”No just meille tuolla ulkona se näytettiin, et tuli tosi vaaralliset lieskat!”, neljävuotias kiljahti yleisöstä. Raision kaupunginkirjaston lastenosaston järjestämä Pii Paa! -päivä osoitti hen-

kilökunnalta paitsi energistä tarmoa, myös erinomaista turvallisuusasennetta. Viestinvälittäjien joukkoon saatiin Raisiossa uusia ammattilaisia. Teksti ja kuvat: Brita Somerkoski

Tilaa syksyn kirjauutuudet verkkokaupastamme • Poistumisturvallisuusopas • Turvallisuuskävelyopas • Asukkaan turvallisuusopas

Lisätiedot ja tilaukset: www.sppl.fi/verkkokauppa

8/2014

BaltPrevResilience:

Itämeren mailla yhteinen turvallisuustavoite Naapurimaista kannattaa ottaa oppia ja tehdä yhteistyötä, kun halutaan parantaa turvallisuuskulttuuria. Ruotsin Karlstadissa sijaitseva MSB koordinoi hanketta, jonka tarkoituksena on tunnistaa yhteisiä turvallisuustavoitteita (Evidence Based Every Day Accident Prevention, Disaster Prevention and Resilience Promotion). Ehkäisevän toiminnan muodot ovat hyvinkin erilaisia, mutta ongelmat samanlaisia: tilastojen hajanaisuus, ikääntyvä väestö, ennakoimattomat luonnonolot, nopeasti laajenevat suuret onnettomuudet ja arjen turvallisuus. BaltPrevResilience -EU-hankkeella kartoitetaan yhteisiä hyviä käytäntöjä ja luodaan kontakteja lähimaihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on mukana MSB:n koordinoiman hankkeen kumppanina Suomesta. Muut osallistujat ovat Puolan pelastuskoulu Varsovasta, Jalgavan kaupunki Latviasta, Viron sisäasiainministeriön pelastusosasto ja Tanskan Frederikssund-Hals naesin pelastuslaitos. Suomen pelastuslaitoksia edusti tilaisuudessa pelastuspäällikkö Jyri Silmäri Etelä-Savon pelastuslaitokselta. Kick off -kokouksessa ja kutsuseminaarissa Helsingissä pyrittiin keskustelemaan pelastustoimintaan ja arjen turvallisuuteen liittyvistä tilastoista, tietojen keruusta ja niiden käyttämisestä tehokkaasti onnettomuuksien ehkäisyyn. Oma lukunsa on yhteisten käsitteiden löytäminen. Mitä tarkoitetaan resilienssillä? Mitä on arjen turvallisuus? Civil protection? ”Skandinavian maiden tapaturmatilastot näyttävät hyviltä. Suomessa ja Baltiassa on edelleen paljon tehtävää tällä saralla. Olemme kuitenkin saavuttaneet loistavia tuloksia esimerkiksi liikenneturvallisuudessa; parissakymmenessä vuodessa liikennekuolemat ovat vähentyneet puoleen. Myös Viron tulok-

THL:n Pirjo Lillsunde ja MSB:n Rainar All toteavat, että Baltian maiden yhteistyöllä voidaan saavuttaa hyviä tuloksia. Mallia voidaan ottaa Suomen ja Ruotsin liikenneturvallisuushankkeista, joissa on saavutettu erinomaisia tuloksia. Grzegorz Beltowski Varsovan pelastuskoulusta ja Ulf Bjurman Ruotsista korostavat tilastojen hyödyntämistä onnettomuuksien ehkäisyssä. Tilanne Baltian maissa on erilainen; puolalaisille heijastimet ovat vieraita, Ruotsissa puolestaan ehkäisevää työtä on tehty jo vuosikymmeniä. Yhteistyö mahdollistaa naapurilta oppimisen ja hyvien käytänteiden leviämisen.

set ovat parantuneet uskomattomasti hyvin viime vuosien aikana”, Pirjo Lillsunde THL:n Tapaturmien ehkäisy -yksiköstä pohtii.

Ruotsissa IDA palvelee tiedonhakijaa Pelastustoimen tilastojärjestelmän jatkona Ruotsilla on oma onnettomuustietokantansa, IDA. ”Tämä tiedottamiseen keskittyvä järjestelmä tukee viranomaisia päätöksenteossa nopeasti, yksinkertaisesti ja avoimesti. Erityisesti lehdistö on ollut kiinnostunut IDA:n tiedoista. Järjestelmästä saadaan tulostettua valmiita koosteita ja graafeja esimerkiksi palokuolemista, kynttilöiden aiheuttamista tulipaloista joulun aikaan tai lumilautaonnettomuuksista”, kertoo Colin McIntyre MSB:stä. Latvialainen Reinsons Gints (vas.), MSB:n Anneli Bodin, Viron sisäasiainministeriön pelastusosaston Kristiina Vilu ja Jelgavan kaupungin Maris Mielavs valmistautuvat Itämeren alueen laajuiseen yhteistyöhön. Tuloksia odotellaan sekä paikallisella että kansallisella tasolla kahden vuoden aikana.

8/2014

Järjestelmän käyttö on houkuttelevaa ja yksinkertaiset kuvasymbolit ohjaavat tiedonhakijaa helposti eteenpäin. IDA:n tiedot perustuvat viranomaisten lähettämään dataan. Pelastuslaitoksilla on lisäksi oma järjestelmänsä onnettomuuksista tiedottamiseen. ”Tässä hankkeessa tavoitteenamme on luoda yhteinen ajatusmalli osallistujamaiden välillä siitä, miten tilastoja voidaan käyttää hyväksi. Aiomme selvittää, millaista tilastotietoa partnerimaissa käytetään. Hyödynnämme tätä tietoa yhteistyössä, kun kehitämme turvallisuuskulttuuria. Näin voimme toimia tehokkaammin onnettomuuksien ehkäisemiseksi”, sanoo Rainar All Ruotsin MSB:stä.

Mikä ihmeen resilienssi? Resilienssin käsite on ollut paljon esillä viime aikoina Suomessa. Seminaarissa pohditiin, millä tavoin resilienssi käännetään partnerimaiden kielille ja mitä sillä yleensäkin tarkoitetaan. Yksinkertaisimmillaan pelastustoimessa resilienssillä tarkoitetaan kykyä estää kriisitilanteita ja toisaalta kykyä selviytyä niissä.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa THL:n ja Karlstadin yliopiston yhteistyönä kartoitetaan laadullisella aineistolähtöisellä analyysilla ja teemahaastatteluilla millaisia tilastointijärjestelmiä partnerimailla on, ja miten järjestelmiä voidaan käyttää hyväksi. THL:n Tapaturmien ehkäisy -yksikön tilastoasiantuntijat Anne Lounamaa ja Antti Impinen kartoittavat Baltian maiden tilastointijärjestelmiä ja professori Ragnar Andersson puolestaan kokoaa katsauksen tilastoinnin menetelmistä. Lisäksi Ruotsin asiantuntemusta hyödynnetään nopeasti etenevien onnettomuuksien tapaustutkimuksilla. Paikallistasoa edustaa latvialainen Jevgenan kaupunki. BalticPreventionResilience -hankkeessa todettuja käytänteitä hyödynnetään, kun kaupungissa kehitetään tilastointijärjestelmiä.

Lahjaideoita

ystävälle tai itselle

Arjen onnettomuudet tärkeitä, isot uutisoidaan Osallistujamaiden huoli on yhteinen. Osallistujat kuvasivat tapahtumakenttää loppupuheenvuoroissaan. ”Isoista onnettomuuksista uutisoidaan näyttävästi. Luonnononnettomuuksista on tullut arkipäivää, esimerkiksi tulvat uhkaavat monia eurooppalaisia kaupunkeja. Toisaalta tässä seminaarissa on osoitettu, miten tärkeää on huomata arjen onnettomuudet. Näissä kuolee vuosittain enemmän ihmisiä kuin suuronnettomuuksissa”, sanovat Maris Mielavs ja Gint Reisons Latviasta. Hankkeen ruotsalaiset koordinaattorit korostavat sitä, että tilastotietoa on saatavilla melko paljon. Ongelmana on se, miten tilastoista saatavia tietoja voidaan evaluoida ja miten niiden perusteella voidaan muuttaa toimintaa käytännössä. ”Puolassa on vielä paljon opittavaa ennalta ehkäisevistä toimista. Tilastotietojen käyttäminen onnettomuuksien ehkäisyyn on vielä melko vähäistä, vaikka meilläkin on kansallinen, suomalaista PRONTOa vastaava järjestelmä käytössä. Täällä huomasin myös monien käyttävän heijastimia. Puolassa sellaisia ei ole, mutta saisi kyllä olla, sillä kaupungitkin ovat iltaisin pimeitä, pelastuskoulun edustaja, varsovalainen Grzegorz Beltowski sanoo. Seminaarissa esiteltiin suomalaisia tavoiteohjelmia ja erityisesti esillä oli Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn ohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Merja Söderholm peräänkuulutti pelastustoimen yhteistyötä sosiaalitoimen kanssa. Toiminnasta on hyviä kokemuksia Suomessa. ”Virossa on aloitettu järjestelmällinen ennalta ehkäisevä toiminta pelastustoimessa vasta vuoden 2006 jälkeen. Nyt meidän pitäisi keskittyä enemmän siihen, että saamme yhteyksiä sosiaalitoimeen. Ikäihmisten tapaturmien ehkäisyyn pitäisi saada lisää välineitä”, Kristiina Vilu toteaa. Tanskan ja Suomen turvallisuuskulttuuria on helppo vertailla. Kulttuuritausta on pohjoismainen ja väestöä on suurin piirtein saman verran. ”Myös Tanskan näkökulma on sellainen, että pelastustoimen tulisi tehdä enemmän yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Esimerkiksi sosiaaliviranomaisten ja pelastustoimen yhteys on Tanskassa liian vähäinen. Minua kiinnostaa myös tutkimukseen perustuva tieto turvallisuudesta ja yhteistyö yliopistojen ja kolmannen sektorin kanssa”, sanoo Kim Lintrup FredrikssundHalsnaesin pelastustoimesta Tanskasta. Hänellä on paljon aiempia hankeyhteyksiä Suomeen ja hän on CTIF-toiminnassa Tanskan edustajana. BaltPrevResilience -hanke jatkuu kahden vuoden ajan. Tuloksena on parhaimmillaan joukko menetelmiä, joilla maiden turvallisuuskulttuurin parantaminen on mahdollista.

Sankoruiskun pienoismalli Suomalainen, sepän käsin valmistama. Korkeus n. 9,5 cm. Kiinnitetty puualustaan.

Hinta • 159 € (sis. alv)

Kynttilänsammutin Hertta tai Pikku palokuntalainen

Pieni ja kätevä kynttilänsammutin. Suunnittelija ja valmistaja keraamikko Riitta Mustakoski.

Hinta • 8,20 € (sis. alv)

Öljytuikku Hertta

Kaunis pieni, keraaminen öljytuikku. Suunnittelija ja valmistaja keraamikko Riitta Mustakoski.

Hinta • 26 € (sis. alv)

Verkkokaupastamme löydät lisää hyviä lahjaksi soveltuvia tuotteita, käy tutustumassa!

Tilaa:

verkkokauppa.spek.fi Puh. 09 4761 1300

Teksti ja kuvat: Brita Somerkoski Lisätietoa: www.msb.se/baltprevresilience, www.thl.fi/fi_FI/ web/fi/tutkimus/hankkeet/ehkaise_tapaturmat, http://ida. msb.se, www.desinventar.net, www.msb.se

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi

8/2014 Sankoruisku pienoismalli.indd 1

53 7.10.2014 14:27:30

KESKUSTELUA Palopäällystöopiskelijoilla huoli koulutusohjelman tulevaisuudesta Pelastusopisto on maamme johtava oppilaitos pelastushenkilöstön koulutuksessa. Helsingin Pelastuskoulu kouluttaa miehistöä ja alipäällystöä pelkästään Helsingin pelastuslaitoksen omiin tarpeisiin. Pelastusopisto vastaa koko muun maan pelastushenkilöstön kouluttamisesta. Sen korkeatasoisista koulutusohjelmista valmistuvat tällä hetkellä pelastustoimen operatiivisen henkilöstön lisäksi hätäkeskuspäivystäjät sekä palopäällystön viranhaltijat. Palopäällystön koulutusohjelma järjestetään yhteistyössä Savonian ammattikorkeakoulun kanssa ja rahoitetaan sisäministeriön ja Savonian ammattikorkeakoulun yhteisrahoituksella. Savonian koulutukseen myöntämä rahoitusosuus vuonna 2012 oli noin 1,9 miljoonaa euroa. Ammattikorkeakouluihin kohdistuvien säästöpaineiden vuoksi myös Savonia joutuu supistamaan päällystökoulutusohjelmaan käyttämiään määrärahoja. Koulumme johto esitteli edellisellä viikolla Savo-

nian tulevia säästösuunnitelmia ja luvut olivat lohduttomia. Säästöt tehdään asteittain niin, että vuoteen 2017 mennessä Savonian myöntämä rahoitusosuus tippuu noin 750000 euroon eli alle puoleen vuodesta 2012. Me opiskelijat ja koulun henkilökunta ymmärrämme säästöjen välttämättömyyden myös pelastustoimen koulutuksessa. Koulun ammattitaitoinen henkilöstö tekee jo tällä hetkellä kaikkensa säästöjen aikaansaamiseksi. Säästösuunnitelman mukaiset varsinaiset suuret leikkaukset ovat kuitenkin vasta tulossa. Rajut säästöt tulevat väistämättä laskemaan opetuksen laatua. Jos säästöt toteutuvat suunniteltuina vuoteen 2017 mennessä, herää huoli, voidaanko päällystöä enää kouluttaa jäljelle jäävällä rahoituksella. Haluammekin nyt kiinnittää päättäjien huomion säästöjen kohteeseen. Palopäällystön koulutusohjelmasta valmistuneita työskentelee pelastustoimen päällystötehtävien

lisäksi laaja-alaisesti erilaisissa turvallisuustehtävissä yksityisellä sektorilla. Alalla työskentelevinä ja opiskelevina näemme palopäällystön koulutuksesta säästämisen koko maata koskettavana turvallisuuspoliittisena ratkaisuna. Pelkäämmekin, että palopäällystön koulutusohjelmaan kohdistuvat mittavat säästöt näkyvät myöhemmin pelastustoiminnan, onnettomuuksien ennaltaehkäisyn sekä kriiseihin varautumisen laadussa kautta maan. Savonian suunnittelema leikkaus päällystöopetuksen rahoitukseen on kestämättömän suuri Pelastusopistolle ja koko pelastustoimelle. Ala on budjetiltaan yksi pienimmistä julkista valtaa käyttävistä toimialoista. Huolimatta siitä, että toimiala on pieni, se vaikuttaa jokaisen kansalaisen päivittäiseen turvallisuuteen. 2. vuosikurssin päällystöopiskelijoiden puolesta Eero Nyman Pelastusopisto

Lähtökohta messujen siirrolle Jyväskylään oli erittäin haasteellinen. Tampereella oli ajauduttu tilanteeseen, jossa paloja pelastustoimen mielipiteillä ei ollut riittävää painoarvoa. Tästä osoituksena oli messujen siirtäminen ilman neuvotteluja marraskuulle. Esimerkiksi ulko-osastojen osalta se koettiin täysin mahdottomaksi ajankohdaksi. Edessä oli uuden yhteistyökumppanin etsiminen. Haasteelliseksi messujen järjestämisen teki erittäin lyhyt valmistautumis- ja myyntiaika. Käytännössä aikaa jäi vain reilu vuosi. Tässä ajassa paloja pelastusalan osalta pystyttiin kuitenkin totetuttamaan kautta aikain laajimmat ja kattavimmat Turvallisuusmessut. Kiitos siitä myös erityisen innokkaasti mukana olleille alan yhdistyksille sekä KeskiSuomen pelastuslaitokselle. Työturvallisuuden, kulunvalvonnan ja paloturvallisuustekniikan osalta messujen markkinointi lyhyessä ajassa oli haasteellisinta. Monet olivat jo vuoden 2013 syksyllä tehneet päätöksensä vuoden 2014 messuosallistumisista ja niihin raameihin eivät meidän messumme sopineet.

8/2014

Kuva: Kimmo Kaisto

Turvallisuusmessut täyttivät ennakko-odotukset

Mielestäni Jyväskylässä oli kuitenkin riittävästi myös näiden alojen yrityksiä ja mikä tärkeintä, he olivat messuihin tyytyväisiä. Tämä

antaa hyvän lähtökohdan seuraaville Turvallisuusmessuille 2016 Jyväskylässä. Nyt aikaakin on riittävästi ja paikka tuttu.

Päiväkotitapahtumassa riitti vilskettä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos ja poliisi kutsuivat Espoonlahden ja Espoon keskuksen alueiden päiväkodit tutustumaan paloja poliisiajoneuvoihin sekä paloja poliisihenkilöstöön. Esittelyssä oli molempien viranomaisten kalustoa. Tapahtumat pidettiin päiväkotien kannalta saavutettavalla etäisyydellä olevilla hiekkakentillä. Lapset saivat sammuttaa sankoruiskulla palavan talon näköistä sammutusseinää. Päiväkotipäivät ovat yleensä olleet hyvin suosittuja, niin tänäkin vuonna. Kumpanakin päivänä paikalle saapui useita satoja lapsia hoitajineen. Päiväkodeista saadun palautteen mukaan pikkuväki oli ”ihan täpinöissään” retkestä. Hyvin viihtyi myös paloja poliisihenkilöstö. Päiväkotipäivät ovat helposti järjestettävissä ja tavoittavat hyvin kohderyhmänsä. Tapahtuma on järjestetty joka toinen vuosi tai vuosittain, päiväkotialuetta vaihtaen. Olisiko omalla alueellasi innostusta kokeilla vastaavaa tapahtumaa? Teksti ja kuva: Susanne Vuorinen

Messuilla vieraili yli 10000 kävijää, joista yli 3000 oli ilmoittautunut ensisijaisesti Turvallisuusmessuille. Hallien välistä liikennettä ei rekisteröity, mutta sen verran vilkasta se oli, että tuhannet Tekniikka- ja Kyberturvallisuusmessuille rekisteröityneistä kävijöistä tutustuivat myös Turvallisuusmessuihin. Myös työturvallisuustuotteiden markkinoijat olivat tyytyväisiä saatuihin kontakteihin. Näin se synergiaetu jota tavoiteltiin, täyttyi sekä näytteilleasettajien että messukävijöiden osalta.

Vastakkaista palautetta Pelastustieto-lehden 7/2014 laajasta messupalautteesta on nähtävissä hyvinkin vastakkaiset kannanotot, kuten aina ennenkin. Hyvänä esimerkkinä on messujen järjestämistiheys. Siihen on palattu vuosikymmenten aikana useita kertoja. Vakioesitykset ovat messujen järjestäminen kahden, kolmen, neljän tai viiden vuoden välein. Asiaa on kuitenkin tutkittu vuosien kuluessa useampaankin otteeseen ja aina runsaat kaksi kolmasosaa näytteilleasettajista on kannattanut nykyistä kahden vuoden periodia. Totuus on, ettei alallamme tapahtuva tuotekehitys tuo markkinoille riittävästi mielenkiintoisia tuotteita parissa vuodessa. Messut ovat kuitenkin paras mahdollinen foorumi luoda ja ylläpitää asiakassuhteita, verkottua, verrata omaa toimin-

Päiväkotipäivässä Espoon keskuksessa riitti vilinää ja vilskettä. Lapset olivat innoissaan pelastus- ja poliisiajoneuvoihin tutustumisesta. Päiväkotipäivät on hyvän mielen tapahtuma kaikille osallisille!

taa kilpailijoihin ja tuotteita heidän tuotteisiinsa. Messut ovat kokonaisuudessaan myös erittäin sosiaalinen tapahtuma. Oheisohjelmista ollaan myös aina oltu erimielisiä. Nytkin osa katsoi, että ne veivät liikaa kävijöitä pois näyttelyosastoilta ja osa taas odotti lisää osallistujia näihin tapahtumiin. Aikanaan ongelmana olivat koko päivän kestävät seminaarit, jolloin messuihin tutustumiseen ei jäänyt riittävästi aikaa. Niistä on tietoisesti pyritty eroon tai ne on jaettu ly hyempinä useammalle päivälle. Kriittistä palautetta tuli kuulutuksista ja opastuksesta ulkoalueille sekä toimintanäytöksiin. Varsinkin ensimmäisenä messupäivänä näitä puutteita esiintyi, mutta asia korjautui jatkossa. Kuulutusten osalta ongelmana olivat viidellä ohjelmalavalla tapahtuneet hyvin runsaslukuiset tietoiskut kestoltaan yleensä 20–30 minuuttia. Niitä ei haluttu kuulutuksilla häiritä. Kun kuitenkin ilmeni, etteivät messukävijät seuranneet ohjelmatarjontaa lukuisilta näyttötauluilta, lisättiin kuulutuksia.

Yksi sisäänkäynti ensi messuilla Nyt messujen sisäänkäynti oli jakautunut kahteen pisteeseen. Seuraavilla messuilla pyritään siihen, että messuille tullaan yhden pääsisäänkäynnin kautta. Silloin kaikki messukävijät tulisivat kulkemaan ulko-osaston läpi.

Messualue, liikenneyhteydet ja varsinkin hotellien sijainti saivat poikkeuksetta kiitosta. Lauantaipäivän osalta yleisömäärä oli pettymys. Vaikka se olikin lähes kolminkertainen verrattuna edelliseen lauantaipäiväkokeiluun Tampereella, olivat odotukset paljon korkeammalla. Pääsyynä oli tiedottamisen epäonnistuminen. Ennakkomainonta painottui ainoastaan varsinaisiin ammattimessuihin. Paikalle saapuneet 1300 henkilöä olivat kuitenkin tyytyväisiä tapahtumaan ja monet mukana olleista toimijoista erittäin tyytyväisiä päivän antiin. Tästäkin on hyvä jatkaa. Viralliseen palautteeseen tutustuessani oli mielenkiintoinen havainto, että yritykset joiden kutsuilla kirjautui eniten asiakkaita sisään, olivat myös messuihin tyytyväisimpiä. Olisiko tästä vedettävissä johtopäätös, että ennakkotyö toi toivottua tulosta ja kutsujen postitus luo pohjan onnistuneille messuille. Sammutin Oy:n Juhani Härkönen totesi edellisessä Pelastustieto-lehdessä: ”Myönteinen tunnelma jäi ja odotukset täyttyivät”. Hän ei ollut ajatuksineen yksin. Tavataan Turvallisuusmessuilla Jyväskylässä seuraavan kerran 7.–9.9.2016. Juhani Costiander Turvallisuusmessutoimikunta

8/2014

MIRAFONI Kirjoittaja Mira Leinonen työskentelee projektipäällikkönä ja toimii Anjalan VPK:ssa. Sähköposti: mirafoni112@gmail.com

Haista home! Sisäilmaongelmat, kansankielellä homeongelmat, ovat paitsi kansantaloudellinen ongelmamme, myös yksi suurimmista työturvallisuutta vaarantavista tekijöistä pelastusalalla. Paloasemia on yksi toisensa jälkeen joutunut saneeraukseen homeongelmien ilmettyä. Monien paloasemien kohdalla on käynnissä vielä niin sanottu kieltämisvaihe — ongelmaa ei ole yleisesti olemassa niin kauan kuin sen olemassaolo kielletään. Paloasemien suhteen ongelma on kuitenkin valtakunnallinen, se koskee niin uusia kuin vanhoja rakennuksia. Sisäilmaongelmat ja sitä myöden homeelle altistuminen vaikuttavat merkittävästi työkykyyn. Homeelle altistumisen ongelmat näkyvät ihmisissä erityisesti hengitystieoireina, mutta oireet ovat yksilölliset. Toisilla ne näkyvät esimerkiksi muistamattomuutena ja selittämättöminä sairaskierteinä. Home vaikuttaa hengitysteihin ja voi sairastuttaa esimerkiksi astmaan — ei tarvitse olla mikään neropatti todetakseen, että erityisen dramaattiset vaikutukset sisäilmaongelmilla on siis pelastustoimen operatiivisessa toiminnassa toimiville henkilöille. Jos sairastut astmaan, voit käytännössä hyvästellä sukeltamisen kaikissa muodoissaan. Jatkuva sairastaminen näkyy myös heikentyneenä työssäjaksamisena. Home vaivaa niin uusia kuin vanhoja rakennuksia. Vanhoissa rakennuksissa aika ja usein tiivistynyt kosteus ovat tehneet tehtävänsä. Valitettavan useata uuttakin rakennusta vaivaavat ongelmat sisäilmassa, kun betonin ei anneta kuivua riittävän kauan, sääsuojaus on puutteellinen ja rakentamisessa käytetään kosteita rakennusaineita; kaiken kaikkiaan rakentamisen valvonnasta livetään. Usein sisäilmaongelmien käsittelyn logiikka työpaikoilla on vähintäänkin sumea — homeelle altistuneet ja oirehtivat työntekijät saatetaan jopa siirtää, mutta saastuneissa tiloissa pidetään vielä ne, jotka eivät oirehdi. Homeesta saastuneita työvälineitä käytetään eikä niitä puhdisteta. Home ei katoa silmiä sulkemalla tai edes sutimalla maalia päälle. Homeongelmat tulee ottaa vakavasti heti ensimmäisten merkkien ilmaannuttua. On häpeä, että turvallisuusviranomaisiksi itseään tituleeravat henkilöt toisessa yhteydessä suhtautuvat sisäilmaongelmaan, siis työturvallisuutta vaarantavaan ongelmaan, vähättelevästi.

8/2014

Syy, miksi homeongelmiin suhtaudutaan vähättelevästi, löytyy yleensä rahasta. Väistötilojen rakentaminen, olemassaolevan kiinteistön saneeraaminen ja työntekijöiden työkyvyn turvaaminen maksavat. Lisäkustannuksia tulee vielä, jos olemassaolevan paloaseman läheltä ei löydykään sopivia väistötiloja. Joudutaan tekemään tilapäisratkaisuja palvelutason ylläpitämiseksi riskialueilla; näin ainakin nohevan pelastuslaitoksen tulisi ymmärtää tehdä. Kuitenkin homeongelman kieltämistä mahdollisimman pitkään ja toimenpiteiden täytäntöönpanon viivyttämistä voidaan katsella toiselta kantilta; homeongelmat työpaikalla voivat johtaa todettuihin ammattitauteihin ja jopa ennenaikaiseen työkyvyttömyyteen. Työnantaja velvoitetaan pääsääntöisesti ammattitautitapauksissa vahingonkorvauksiin, joiden suuruudet vaihtelevat. Kunta-alalla jokainen työkyvyttömyyseläke maksaa 56000 euroa. Nämä ovat merkittävimmät kustannuserät, mutta myös jokaiselle sairauspoissaolopäivälle voidaan asettaa hinta; kunta-alalla jokaisen sairauspoissaolopäivän hinta vaihtelee 110:stä 330 euroon. Jouduin omakohtaisesti tutustumaan sisäilmaongelmiin altistuttuani työpaikallani homeelle. Onnekseni koitui työnantaja, joka heti ongelman ilmaannuttua työyhteisössämme otti asian vakavasti; järjesti työntekijöille tarvittavat tutkimukset ja hoidot, saneerasi huolellisesti työtilat, puhdisti tai hävitti saastuneet työvälineet ja järjesti väistötilat työskentelyn turvaamiseksi. Näistä toimenpiteistä huolimatta sairastelin paljon ja fyysinen kunto romahti. Viisi vuotta prosessin jälkeen on sanottava, että en toivo kokemusta kenellekään. Tämä ei onneksi todistetusti aiheuttanut minulle pysyvää haittaa, mutta kaikki eivät ole näin onnekkaassa asemassa. Siksipä näkisin tärkeänä, että sisäilmaongelmia varten pelastuslaitokset laatisivat yhteistyössä ohjeen, kuinka toimia niin työntekijöiden kuin tilojen suhteen sisäilmaongelmien ilmaannuttua, jottei joka kerta tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen. Paloasemien tulee olla kaikissa tilanteissa puhtaita.

Palomies Toni Keto jakoi kokemuksiaan pelastusvälineistä Dafo Oy:n tuoteryhmäpäällikölle Lasse Moisiolle (vas.), Holmatron myyntijohtajalle Edwin Haarselhorstille ja pääjohtaja Harm Hermansille. Keskusteluun osallistui myös Kedon takana seisova Dafon toimitusjohtaja Hannu Sartovuo.

Lisätietoa:

Holmatron pääjohtaja vaikuttui ensivisiitillään Suomen pelastustoimesta

Trendinä keveät ja kompaktit työkalut Hollantilainen Holmatro valmistaa hydrauliset työkalut ihmisen pelastamiseen oli kyse sitten liikenneonnettomuudesta tai rakennussortumasta. Yritys valmistaa hydrauliikkaa myös esimerkiksi satamiin ja teollisuuteen. Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Pekka Vänskä esitteli Holmatron pääjohtajalle Harm Hermansille suomalaista pelastustoimea tämän ensivisiitillä ja kysymyksiä sateli. ”Nähdäkseni Suomessa on korkeatasoisin pelastustoimi Euroopassa. Henkilöstö haluaa kehittää osaamistaan ja parantaa ensivastetta. Silti on mielenkiintoista miettiä, miten voisi lyhentää vasteaikoja esimerkiksi Helsingissä. Ei ole yhtä ratkaisua siihen, miten tehostaa toimintaa ja päästä nopeammin paikalle.” ”Meilläkin on muutamia MB-Sprinterin pohjalle rakennettuja nopeita ensivasteyksiköitä”, Pekka Vänskä kommentoi. Hermansia askarrutti myös, mikä on naisten asema palokunnissa Suomessa. ”Fyysiset testit ovat samat niin miehille kuin naisille, mutta ensihoidossa naisia on paljonkin”, Vänskä valaisi.

Koulutusta, ideoita ja vaihtoehtoja ”Holmatrolle isoimmat markkinat ovat USA:ssa, Kiinassa ja Venäjällä. Myös Pohjoismaat on meille tärkeä ja yritämme pitää asemamme täällä. Holmatron markkinaosuus Suomessa on merkittävä. Tehtaat ovat Hollannissa ja USA:ssa, myyntikonttorit Englannissa, Puolassa ja Kiinassa”, Harm Hermans kertoo. ”Holmatrolle kyse ei ole vain tuotteista, vaan tarjoamme käyttäjille myös tukea ja koulutusta. Esimerkiksi tabletilla toimiva koulu-

Pääjohtaja Harm Hermans kertoi palomies Juha Gröhnille (2. oik.), että Holmatrolla on velvollisuus antaa käyttäjille tukea, koulutusta ja kehittää uusia innovatiivisia tuotteita. Hyvät ideat tulevat usein kentältä käyttäjiltä. Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Pekka Vänskä kertoi suomalaisesta pelastustoimesta Harm Hermansille, jota kiinnostivat varsinkin pelastusalueiden erot kustannuksissa. Operatiivista yhteistyötä tehdään päivittäin yli rajojen. Neljä pelastuslaitosta hankki yhdessä myös kemikaalintorjuntayksikkö KU3058:n vuonna 2010.

tusmateriaali sisältää myös videoita ja päivittyy jatkuvasti.” ”Trendi ovat kevyet ja kompaktit työkalut. Kehitys on ollut huimaa. Akkukäyttöiset pelastusvälineet toimivat 20 asteen pakkasellakin ja ovat nopeasti käyttövalmiita ilman pumppuja ja letkuja. Emme näe niitä kuitenkaan korvaavina vaan lisälaitteina. Haluamme tarjota ideoita ja vaihtoehtoja. Tärkeintä

meille ovat luotettavuus ja laatu”, Harm Hermans kuvailee. Uusia pelastustyökaluja edustavat Turvallisuus-messuilla esitellyt akkukäyttöiset Holmatron Greenline-tuotteet sekä jo käytössä olevat kevyet 5000-sarjan yhdistelmälaitteet. Holmatroa on edustanut Suomessa jo pitkään Dafo Oy. Teksti ja kuvat: Kimmo Kaisto

8/2014

Vesiturvallisuus teemana Pyhäjärvellä Upea syyssää houkutteli runsaasti lapsiperheitä viettämään syyskuista lauantaita Pyhäjärvelle. Lasten maatalousnäyttelyn järjestäjä, Pyhäjärven 4H-yhdistys oli saanut tapahtumaan runsaasti näytteilleasettajia ja luonnollisesti myös meidät. Olimme vahvasti mukana jakamassa turvallisuustietoja ja opastamassa käytännön taitoja. Näyttelyn pääteemana oli vesistö ja erityisesti maakuntajärvi Pyhäjärvi. Myös meidän osastoamme painotettiin vesistöön. Laiturin läheisyyteen aseteltiin eri etäisyyksille maalipisteitä kohoista ja merkkilipuista. Osastomme vieraat heittivät heittoliinaa, pelastusrengasta ja yksinkertaisinta apuvälinettä, vedellä painotettua mehukanisteria. Pelastusliivit ja veneilyliivit olivat myös pääosassa rastillamme. Osastoamme alettiin suunnitella jo kevättalvella. Samalla varattiin SPEKistä benji-juoksurata, joka osoittautuikin varsinaiseksi vetonaulaksi. Pelastuslaitoksen vakinaisen henki-

Joni Kananen (vas.) ja Joona Rasila.

Janne ja Susanna rataa testaamassa.

lökunnan lisäksi mukana oli niin Pyhäsalmen VPK:n hälytys- kuin nuoriso-osastolaisiakin. Perheen pienimmille järjestettiin sankoruiskun käyttöharjoitus, jota vetivät yksikönjohtaja Pekka Röytiö, sammutusmies Hannu Parviainen ja nuorista Mikael Miettinen. Vuorotasatunnein esitettävät näytökset kiinnostivat yleisöä. Vesipelastusnäytöksessä ”Touholan serkukset” toheloivat rannan läheisyydessä soutuveneellä ilman pelastusliivejä. Käsikirjoituksen mukaisesti seisomaan noustessa ja paikkoja vaihdettaessa molem-

mat rojahtivat veteen. Toheloivina serkuksina olivat Janne ja Joona Rasila. Päivä oli hyvin onnistunut. Järjestäjän mukaan tapahtumassa kävi noin 3200 vierasta, joista karkeasti kolmasosan arvioin viettäneen aikaa myös meidän osastollamme. Luku voi olla suurempikin. Tuhat ihmistä merkitsin PRONTOn selostuksiin turvallisuusviestintätapahtuman kävijämääräksi. Teksti ja kuvat: Esko Rasila palomies, Pyhäjärven paloasema Jokilaaksojen pelastuslaitos

Perinteinen loisteputkivalaisin on riski Useimmissa loisteputkivalaisimissa piilee palovaara, jota moni ei tiedä. Jos valaisimeen tulee vika, se saattaa kuumeta hetkessä yli 200-asteiseksi ja aiheuttaa tulipalon. Toimintahäiriön tunnistava turvasytytin on edullinen turva tulipalojen varalta. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin tilastojen mukaan valaisin on toiseksi yleisin sähköpalojen aiheuttaja Suomessa. Toisin kuin kärkipaikkaa pitävän sähkölieden kohdalla, valaisinpaloissa syypäänä on lähes aina itse valaisin, ei sen käyttövirhe. Valaisimiin tulee jokin vika, jonka seurauksena ne palavat. Yksi useimmin palohälytyksiä aiheuttavista valaisintyypeistä on loisteputki. Viime kuukausien aikana pelastustoimen hälytystehtävien joukossa on ollut kymmenkunta keskisuuren tai suuren rakennuspalon sammutustehtävää, joiden syynä on ollut syttynyt valaisin. Esimerkiksi heinäkuussa loisteputki-

8/2014

valaisimia ylikuumeni valtioneuvoston juhlahuoneisto Smolnassa.

Nopeasti vaarallisen kuumaksi Loisteputkivalaisin, jossa on magneettinen kuristin, muodostaa vikaantuessaan vakavan riskin. Kun putkesta vuotaa kaasua, perinteinen sytytin yrittää sytyttää putkea turhaan. Valaisimen komponentit voivat tällöin kuumentua erittäin nopeasti yli 200-asteisiksi ja sytyttää esimerkiksi ympäröivät rakenteet palamaan. Markkinoilla on myös elektronisella kuristimella varustettuja loisteputkilamppuja, joissa samanlaista vaaraa ei ole, mutta juuri magneettiset loisteputkivalaisimet ovat Suomessa elektronisia huomattavasti yleisempiä. Elektroninen turvasytytin tunnistaa myös muita vikoja valaisimesta, jotka toteutuessaan voivat aiheuttaa tulipalon. ”On oikeastaan pöyristyttävää että tavallisia palovaarallisia sytyttimiä saa ylipäänsä

myydä. Mielestäni yksi iso askel kiinteistöjen paloturvallisuuden parantamisessa olisi kieltää perinteisten sytytinten myynti kokonaan. Monissa yrityksissä käytetään paljon loisteputkivalaisimia. Vikatilassa olevaa loisteputkivalaisinta ei pysty aina havaitsemaan silmämääräisesti ellei se vilku tai särise”, toteaa vahingontorjuntapäällikkö Niko Satto Ifvakuutusyhtiöstä.

Turvasytytin ratkaisu ”Tämä koko ongelma on ratkaistavissa helposti ja melko edullisesti. Kun perinteiset sytyttimet korvaa elektronisilla turvasytyttimillä, ne eivät yritä sytyttää vikaantunutta putkea eivätkä siten kuumenna valaisinta”, sanoo Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen riskienhallintapäällikkö ja Suomen Palontutkijat ry:n puheenjohtaja Tuomas Pälviä.

KÄRY & OIKEUS

Tällä palstalla paloerotuomari Marko Partanen ruotii asiat linjaan. Tutkittaessa kuullaan harvoja ja valittuja. Kun päätös harkinnan jälkeen syntyy, siitä ei voi valittaa.

Case: Mikä on palokunnan tehtävä? Palokunnan tehtävän sanotaan olevan elämän ja omaisuuden pelastaminen. Palokunta on kuitenkin totuttu pyytämään apuun moniin tehtäviin, joissa oma ongelmanratkaisu vähänkin viipyy. Ja palokuntahan auttaa. Ei ole erikoista, että palokunta kerää junan alle silpoutuneen ihmisen kappaleita, vaikka liikenne- ja jännitekatkon jälkeen sen voisi tehdä kuka tahansa muukin — henkeäkään ei voida enää pelastaa. Gerbiilin jalka on ollut häkin ja seinän välissä nalkissa siten, että sitä irrottamaan on tarvittu hööki vahvuudella 1+3. Kauppaan on päässyt lintu, pannaan hööki ja haavi paikalle. Miksi kauppias ei itse hanki haavia? Myös se ojassa uinut sorsa, jonka autoilija tulkitsi vauhdista siipeensä saaneeksi, käytiin pelästyttämässä lentoon samalla vahvuudella. Peura avannossa tarvitsi jo mittavamman pintapelastustehtävän, joka sitoi kunnan ainoan yksikön. Kumpi on vahvempi, luonnon- vai pelastuslaki? Eritasoiset puukeikat ihmetyttävät myös. Raflaavin niistä on sähkölinjan kannatukselle kaatunut puu, joka uhkaa asuinrakennusta tai kaatua tielle. Riittäisikö palokunnan osuudeksi paikan eristys, vai ryhdytäänkö tee-se-itse -partner-henkilöinä vaativaan tehtävään? Ihmisen auton bensatankkiin oli tullut reikä, joka valutti ainetta maahan. Vahvuudella 1+3 pelastajat ratsastivat paikalle ja asettivat vuodon alle vadin. Olisiko ihminen selvinnyt tästä tilanteesta neuvonnalla? Onko pelastuslaitoksen tehtävä oikeasti kaikki, mihin sitä kehdataan pyytää?

Paloristikuulustelu Tekeekö pelastuslaitos sille kuulumattomia tehtäviä? ”Uusavuttomuus ja kännykät ovat yleistyneet nykypäivänä siten, että on helppo hälyttää apua vaikkapa liikkuvasta autosta. Kun ei saada lisätietoja, on hätäkeskuksen laitettava keikka eteenpäin. Pelastuslaitos lähtee keikalle. Tässä kohtaa voisin lainata Cheekiä: ”Kuka muu muka”. Edesmennyt palopäällikköni tapasi sanoa, että jos muuta hommaa ei päivällä ole, niin ajakaa pari kierrosta kylän ympäri, niin kuntalaiset näkevät, että olemme olemassa”, Pirkanmaan pelastuslaitoksen paloesimies Vesa-Pekka Kemppainen sanoo. ”Kautta aikojen kansalaiset ovat mieltäneet, että palokunta auttaa. Se, kuuluuko pulma palokunnan tehtäviin, on eri asia. On kuitenkin hyvä, että ihmiset kääntyvät meidän puoleemme ja kokevat, että osaamme melkein kaiken. Nämä tehtävät, jos mitkään kiillottavat kilpeämme enemmän kuin mitkään muut operatiivisen työn duunit. Pääsemme kansalaisten iholle. Palokunnan kirkkain liekki on auttaa pulaan joutuneita. Kaikki muu on toisarvoista. En koe,

että meillä on turhia keikkoja, mutta muuta turhaa työtä tehdään paljon, palotarkastukset on niistä turhin.” Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen evp. asemamestari Juha Valtanen sanoo. ”Käsittääkseni ”muiden tehtävien” tekeminen on aika yleistä. Usein niitä hoidetaan niin sanotusti PR-mielessä, mikä on sinänsä ok. Jos paikalle on kerran menty ja homma voidaan hoitaa, niin miksei sitä hoidettaisi? Palautekin näistä tehtävistä on yleensä ihan positiivista: ”hyvä, että edes joku hoitaa!” Tästä malliesimerkkinä ovat ensivastetehtävät. Evy-toiminta alkoi pelastuslaitosten omasta aloitteesta, kun huomattiin toiminnan tarve ja itseltä löytyvän siihen kapasiteettia ja kompetenssia. Nykyään evy on laajentunut lähes valtakunnalliseksi ja sopimusperusteiseksikin. Aina ei kuitenkaan töihin kannata ryhtyä suin päin, päätös asiasta on vahvasti tapauskohtainen. Itselläni on sellainen nyrkkisääntö, että jos esimiehen tai mestarin mielestä on olemassa edes pieni mahdollisuus onnistua tehtävässä, kannattaa jotain tehdä. Pelkästään näön vuoksi en kuitenkaan tekisi mitään”, sisäministeriön pelastusylitarkastaja Rami Ruuska sanoo. Voidaanko vetää raja mikä on palokunnan tehtävä ja mikä ei? ”Rajaa ei ole, teemme kaiken minkä kykenemme”, Valtanen sanoo ”Raja on häilyvä. Usein se riippuu soittajan syntymävuodesta ja hätäkeskuspäivystäjän ammattitaidosta”, Kemppainen sanoo. ”Rajanveto on vaikeaa. Se on myös tehtävään hälytetyn henkilöstön ammattitaitokysymys. Ajattelisin siten, että kun hätäkeskus on meille tehtävän antanut, niin hoidetaan homma, jos siihen on valmiudet. Samanaikaiset selvästi meille kuuluvat tehtävät luonnollisesti ajavat muiden tehtävien yli”, Ruuska sanoo.

Loppulauselma ”Pelastuslaitosten tehtävät on määrätty pelastuslaissa. Voimassa olevasta pelastuslaista poistettiin eduskuntakäsittelyn yhteydessä nimenomaan säännös, jonka mukaan pelastuslaitos voi hoitaa myös muita sille soveltuvia tehtäviä, jos niistä ei ole ilmeistä haittaa pelastuslaissa säädettyjen tehtävien hoitamiselle. Sisäministeriö ja aluehallintovirasto ohjaa ja valvoo — ja ottaa siten kantaa — ainoastaan pelastuslaitoksen pelastuslaissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen ja palvelutasoon”, todetaan sisäministeriöstä. Savunhajuisen henkilöstön näkemys pulassa olevaa kohtaan on inhimillinen, siitä paistaa auttamisen halu. Juuri nämä seikat, auttamisen halu ja inhimillisyys, näkyvät vuodesta toiseen ammattien arvostuksessa tehdyissä gallupeissa. Lopetan loppulauselman eläkkeellä olevan asemamestarin toteamukseen: ”Jokainen keikka oli mielestäni sitä aitoa duunia. En jäänyt niitä märehtimään, sillä hyvin tehty duuni on se mistä tässä on kyse.”

8/2014

ULKOMAILTA

Käännökset Risto Lautkaski

Yli 140 palokuntaa lähettää ensipelastajan Ensipelastaja (Första insatsperson) on osa-aikainen paloesimies, joka ajaa kevytyksiköllä suoraan kohteeseen. Hän pystyy nopeasti pelastamaan tai aloittamaan sammutuksen, mikä lyhentää palokunnan toimintavalmiusaikaa. Tavallisesti hän arvioi tilanteen, pyytää vahvennuksia tai ilmoittaa aiheettomasta hälytyksestä. Liikenneonnettomuudessa hän eristää onnettomuuspaikan ja valmistelee uhrien pelastamista. Jo yli 140 Ruotsin palokuntaa lähettää ensipelastajan. Kevytyksikön koko ja varustelu vaihtelevat. Pienemmissä autoissa on ensihoitolaukku, joitakin työkaluja ja sammuttimia. Suuremmissa autoissa on sammutusleikkuri tai vaahtokalustoa, joilla ensipelastaja pystyy rajoittamaan paloa. Gästriken pelastuslaitos keräsi vuonna 2011 ensisammuttajien toiminnasta saatuja kokemuksia. Sen puolivakinaisilla palokunnilla on seitsemän asemaa, jotka käyttävät ensipelastajaa. Tutkimuksessa selvitettiin järjestelyllä saavutettavaa ajansäästöä, tehtäviä, joihin ensipelastaja soveltuu sekä henkilöstön koke-

muksia. Lähtövalmiusaika lyheni keskimäärin 2 min 43 s ja toimintavalmiusaika keskimäärin 2 min 15 s. Ensisammuttajina toimivat paloesimiehet kertoivat, että suurin hyöty saavutetaan sydänpysähdyksissä ja vastaavissa sairauskohtauksissa. Myös liikenneonnettomuuksissa ensipelastajasta on hyötyä. Suurin taloudel-

linen hyöty saavutetaan rakennuspaloissa, joiden sammutus voidaan aloittaa nopeasti. Kaikki olivat sitä mieltä, että kuntalaiset saavat nopeammin ja parempaa apua kuin vanhassa järjestelyssä. Haittapuolena pidettiin ensipelastajan suorituspaineita ja joissain tapauksissa kuntalaisten osoittamaa pettymystä sen johdosta, että vain yksi palomies saapuu. Johtopäätöksenä tutkimuksesta oli, että maaseudulla ensipelastajista on suurta hyötyä. Toimintavalmiusaika lyhenee erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Koska ensipelastaja päivystää kotonaan tai työpaikallaan, hänen ei tarvitse asua paloaseman lähellä. Tämän ansiosta puolivakinaisten palokuntien saattaa olla helpompi palkata esimiehiä. Brannmannen 4/2013 Lähde: FiP – Ett kostnadseffektivt hjälpmedel för ett likvärdigt skydd mot olyckor? Ett analys av Gästrike Räddningstjänsts satsning på FiP – första insatsperson http://www.lu.se/lup/publication/2202594

Ovi sammutushyökkäyksen harjoitteluun Ensiksi on tutkittava oven ulkopinnan lämpötila. Usein ovi on murrettava. Sitten on hajasuihkulla tarkistettava palokaasujen lämpötila. ”Suihkua ohjaavan sammuttajan on pysyteltävä kumarassa”. Alkuvuodesta 2013 Multerer ja hänen toverinsa Florian Pfeffer päättivät rakentaa sammutushyökkäyksen harjoitteluoven. Oven karmit valmistettiin nelikulmaisesta teräsprofiilista. Ovena toimi millin alumiinilevystä tehty kotelo. Kotelon yläosaan sijoitettiin sähkölämmityselementti. Oven keskelle jäi suorakulmainen aukko vaihdettavaa puulevyä varten. ”Puulevyllä harjoitellaan pistosuihkuputken käyttöä”, Pfeffer kertoo.

Oven reunaan sijoitettiin kaksi ovenkahvaa ja lukkoa, toinen ulko- ja toinen sisäoven tyyppiä. Ovea pitävät pystyssä karmin alanurkkien vinot tuet ja ylänurkkiin kiinnitetyt harukset. Ovi valmistui 25 työtunnissa ja sen tarvikkeet maksoivat 350 euroa. Ovi kootaan neljästä osasta, jotka painavat yhteensä 100 kiloa. Osat kuljetetaan perävaunulla. Ovi voidaan koota ja pystyttää muutamassa minuutissa. Lämmityselementti tarvitsee sähköpistokkeen. Ovea käyttävät harjoituksissaan alueen kaikki 34 palokuntaa. Teksti Jan-Erik Hagemann Feuerwehr-Magazin 9/2013

Epätavallinen keittiöpalo Arrach (Saksa). ”Sammutushyökkäyksessä oven väärä avaamistapa saattaa olla vaarallinen ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa leimahduksen”, kertoo Arrachin palokunnan savusukelluskouluttaja Mathias Multerer.

8/2014

Tucson (Arizona). Palokunta hälytettiin palvelutaloon, jonka yksi asunto oli savun täyttämä. Talon asukas oli kuivattanut kastunutta WC-paperirullaa mikroaaltouunissa. Palokunta kertoi, että mikroaalto-

uunien palot eivät ole harvinaisia, mutta siihen mennessä vain ruoka oli niissä syttynyt palamaan. Brand en Brandweer 6/2013

Paloturvallisuuskoulutusta peruskoulussa Flevolandin ja Gooi en Vechtstreekin pelastuslaitokset lähettävät palomiehiä opettamaan peruskoulun neljäsluokkalaisia, jotka Hollannissa ovat 7–8-vuotiaita. ”Kaikissa kouluissa annetaan paloturvallisuusopetusta. Sen lisäksi me olemme myös tutkineet, kuinka tieto on mennyt perille”, kertoo ryhmäpäällikkö Hildemarie Schippers. ”Tämä teetti paljon työtä, mutta nyt tiedämme, kuinka parhaiten tavoitamme lapset ja heidän vanhempansa. Aikaisempi tutkimus osoitti, että erityisesti perheet, joissa on pieniä lapsia, ovat vaarassa joutua asuntopalon uhreiksi. Tutkimus osoitti myös, että 7–8-vuotiaat lapset pystyvät seuraamaan opetusta ja ymmärtävät syy-yhteydet.”

Palomies Cor Kraaijhagen on vuoden 2012 aikana pitänyt oppitunnin yhdeksän peruskoulun neljäsluokkalaisille. Hänellä on mukanaan matkalaukku, jossa on kaikenlaisia palokuntaan liittyviä esineitä, kuten palovaroitin. Naamion avulla lapset voivat kokeilla, millaista on, kun huoneessa oleva savu estää näkemästä kättä pitemmälle. Lapsille annetaan kotiin vietäväksi paloturvallisuustiedote. Myös luokanopettaja on paikalla, jotta hän saa tietää, mitä opetettiin ja voi myöhemmin vastata lasten mahdollisiin kysymyksiin. Lapset palasivat innoissaan kotiin ja kyselivät kodin paloturvallisuudesta. ”Äiti, miksi meillä on tavaraa portailla? Se estää poistumisen! Isi, onhan meillä palovaroitin?”

Lapset toivat vanhemmilleen kyselykaavakkeet, joista 138 palautettiin. Ainakin 94 prosentissa kodeista keskusteltiin lapsen kanssa paloturvallisuudesta. Projekti jatkuu vuonna 2013 alueiden kaikissa peruskouluissa. Lisää palomiehiä koulutetaan opettamaan paloturvallisuutta 7–8-vuotiaille lapsille. Apuna ovat palomies Corin oppitunnista tehty video ja 16 tarvikelaukkua. Lisäksi jokainen lapsi saa paloturvallisuutta käsittelevän työ- ja värityskirjan sekä pelejä. Pelastuslaitokset aikoivat kehittää opetuspaketteja myös muille peruskoulun luokille. Teksti Jolanda Haven Brand en Brandweer 3/2013

Vesisumu ryöstö- ja murtosuojauksena Viime vuosina ulkomaiset varasliigat ovat iskeneet elektroniikka-, kultasepän- ja merkkituoteliikkeisiin Norjassa. Huolellisesti suunnitellut murrot tehdään niin nopeasti, että vartijoiden tai poliisin saapuessa tekijät ovat jo tiessään. Viime vuosina arvotavaraa myyvät liikkeet sekä Euroopassa että USA:ssa ovat ottaneet käyttöön vesisumusuojausjärjestelmiä. Tilaan purkautuva korkeapainesumu vie näkyvyyden alle 20 sekunnissa. Tällöin ryöstäjät tai varkaat eivät löydä varastettavaa. Sumu ei aiheuta vahinkoja ja tila voidaan suhteellisen nopeasti tuulettaa. Eräät järjestelmät karkottavat varkaat sumun lisäksi strobovaloilla ja kovalla äänellä. Vaikka vesisumujärjestelmät estävät tehokkaasti murtovarkauksia, niillä on haittapuolensa. Sumu saattaa laukaista paloilmaisinjärjestelmän tai ohikulkija saattaa luulla, että

myymälä on savun täyttämä. ”Tulipaloon” hälytetty palokunta on muutamassa tapauksessa turhaan murtautunut myymälään. Määräysten mukaan vesisumujärjestelmän asentajan on ilmoitettava asennuksesta palokunnalle. Järjestelmien myyjillä on tätä varten kaavakkeita. Järjestelmien kokeiluista ja harjoituksista on ilmoitettava etukäteen hätäkeskukseen. Toisaalta tulipalo saattaa laukaista järjestelmän tai savua luullaan vesisumuksi. Tila, johon vesisumujärjestelmä on asennettu, on merkittävä eurostandardin mukaisilla varoitusmerkeillä. Merkit kiinnitetään oviin ja ikkunoihin. Merkinnöillä on myös ennaltaehkäisevä vaikutus rikoksiin. Myös palo-kuntien on tunnettava merkit.

Vahingonkorvaus? Sunnuntaiaamupäivänä Flekkefjordin palokunta hälytettiin myymäläpaloon. Myymälä

näytti savun täyttämältä, mutta todellisuudessa vesisumujärjestelmä oli lauennut vian takia. Vakuutusyhtiö vaatii palokuntaa korvaamaan turhaan murretusta ovesta 50000 kruunua (6250 euroa). Vakuutusyhtiön mielestä palokunnan olisi pitänyt tietää, että myymälässä oli tällainen järjestelmä. Lisäksi sen ovessa ja ikkunoissa oli varoitusmerkit. Myymälä oli suojellulla puutaloalueella. Palomestari Terje Glendrangen mukaan tuuli oli navakka ja palon leviämisriski suuri. Palokunnalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin murtaa ovi. Palopäällikkö Svein Gunnar Larsen sanoo, että palokunta ei tiennyt järjestelmästä eikä hyväksy korvausta, koska se ei tehnyt mitään väärin. Teksti: Thor Martin Bjerke Brannmannen 4/2013

Intercity suistui asemalla Brétigny-sur-Orge (Ranska). Pariisista Limogesiin lähtenyt Intercity-juna suistui raiteilta 12.7.2013 ohittaessaan Brétigny-sur-Orgen asemaa nopeudella 137 km/t. Junassa oli kuusi vaunua ja 285 matkustajaa. Juna katkesi neljännen ja viidennen vaunun välistä. Viides ja kuudes vaunu suistuivat risteysvaihteessa ja kaatuivat välilaiturille. Junan alkupää pysähtyi 300 metrin päässä, missä neljäs vaunu kaatui. Ensimmäiset pelastajat tulivat alle kolmessa minuutissa läheiseltä paloasemalta. Kaikkiaan paikalle saatiin 300 palomiestä, joista 150 tuli Essonnen pelastuslaitokselta, sekä 100 muuta

pelastajaa. Toiminta oli pelastussuunnitelman mukaista. Johtokeskus perustettiin vastapäätä asemaa. Ensihoitopaikka perustettiin asemahalliin ja vahingoittumattomat, mutta järkyttyneet matkustajat opastettiin asema-aukiolle. Poliisi ohjasi lukuisat ensihoito- ja sairaankuljetusyksiköt pelastussuunnitelman mukaiselle ryhmittymisalueelle. Kuusi helikopteria hälytettiin. Kaikki Île-de Francen läänin sairaalat kohottivat valmiuttaan. ”Meidän oli leikattava metallia, levitettävä ja katkaistava palkkeja, ryömittävä vaunuihin

ja tutkittava kaikki paikat”, komentaja Christian Sureau kertoo. Uhrien irrottamiseen erikoistuneen ryhmän apuna oli kaksi pelastuskoiraa ohjaajineen. Epätietoisuus kaatuneiden vaunujen alle jääneiden uhrien määrästä päättyi vasta seuraavana iltana, kun Belgiasta saapui 70 tonnin nosturi. Laiturilta löytyi neljä uhria, matkustajista oli kuollut kolme ja loukkaantunut 192. Onnettomuuden syynä oli sidekiskon irtoaminen ja kiilautuminen vaihteen kielen sekä vastakiskon väliin. Sapeurs-Pompiers de France 9/2013

8/2014

Tavoitteena turvallisempi tehdas ”Työn ja vapaa-ajan pitää olla mielekästä ilman tapaturmia.” Näin lyhyesti kiteytän Nokian Renkaiden tavoitteen laajemmin käsitettävästä kokonaisturvallisuudesta.

ykyisin Nokian Renkaana tunnetun rengastehtaan turvallisuuskulttuuri on saanut alkunsa vuodesta 1904 Suomen Gummitehdas Osakeyhtiön aloittaessa toimintansa Nokialla. Työhyvinvointia on kehitetty viime vuosisadan alkupuolelta lähtien. Vuonna 1930 toimitusjohtaja Eduard Polón huolehti työväestön työhyvinvoinnista ymmärtäen, että vastapainoksi työlle pitää olla yrityksen tukemaa mielekästä vapaa-aikaa, jolla olisi positiivinen vaikutus työssä jaksamiseen. Työhyvinvointikulttuurimme peruskivenä voidaan pitää Polónin omilla varoillaan rakennuttamaa vapaa-ajantaloa kumiyhtiön työväestön kulttuuriharrastusten edistämiseksi. Huhtikuussa 1930 käyttöön vihitystä Kerholasta tuli Polónin toivoma työväestön keskuspaikka, jossa oli teatteri-, torvisoittokunta- ja konserttiesityksien lisäksi suuri lukusali sekä kirjasto. Nykyisin Nokian kaupungin omistamassa kiinteistössä järjestetään muiden palvelujen ohella myös Kerholan historiaan sopivia Nokian Renkaiden henkilöstöjuhlia.

Eduard Polónin edelleen juhlakäytössä oleva vuonna 1930 työväestölle rakennuttama vapaa-ajan keskuspaikka.

8/2014

Monipuoliset virkistystarjontamme saavat jatkoa Polónin vuosikymmeniä sitten aloittamasta työväestön vapaa-ajan hyvinvoinnista tarjoamalla henkilöstölle liikunta- ja kulttuuriseteleitä. Nokian Renkaiden tukemat kerhotoiminnat ovat suosittuja, joista aktiivisemmin kuntoilijoita houkuttelevia ovat jääkiekko, sähly sekä äijäjumppa. Kesäisin järjestämme tosissaan tai hupimielellä kilpaileville Hakkapeliitta Triathlonin koko perheen tapahtumana. Joululoma aloitetaan perinteisesti Nokian kirkossa joululauluja laulamalla. Käytetyllä vapaa-ajalla on suuri merkitys työelämänsä aikana antaen mahdollisuuden henkilölle jäädä hyväkuntoisena ansaitulle eläkkeelle.

asiat nopeasti näkyville. Viestintään käytämme Insitea, sisäistä TV-kanavaa sekä Nokian Renkaiden omaa henkilöstölehteä. Pidämme turvallisuusasioita voimakkaasti esillä. Kokonaisturvallisuudesta tulee helpommin ymmärrettävä, kun puhutaan työturvallisuudesta sekä työssä viihtymisestä. Henkilöstö on sisäistänyt turvalliskulttuurin erittäin hyvin ja samalla mieltää tehtaassa työskentelyn turvalliseksi, kun koneet ja työtavat ovat muokkaantuneet vuosien saatossa toimiviksi. Nokian Renkailla kokonaisturvallisuuden hallitsevana osana on työturvallisuus sekä asenne. Hyvin toteutetun työturvallisuuden paras mittari on se, että pääsee työpäivän jälkeen terveenä kotiin.

Yritysjohdon tuella

Kokonaisturvallisuus paremmaksi

Lisäkehitystä kokonaisturvallisuuden eteen työstetään jatkuvasti. Johdon rooli turvallisuuskehitystyön kärjessä on tärkein suunnannäyttäjä henkilöstölle, turvallisuus on ohittamaton ykkösasia. Lisääntynyt yhteistyö eri osastojen välillä kuljettaa meitä kohti turvallisempaa tehdasta. Hyviä paikkoja yhteistyökeskusteluille ovat osastoille perustetut työsuojelun kehitysryhmät, joissa käsitellään osastojen sisäisiä ongelmia – kuten tapaturmia – kokonaisvaltaisesti. Keskusteluissa ovat mukana osaston työsuojeluasiamiehet, esimiehet, turvallisuuspäällikkö sekä työsuojeluvaltuutettu. Kokonaisturvallisuuden hallinta antaa esimiehille työturvallisuuteen oikeita työkaluja. Näitä ovat tiedon kerääminen kentältä, analysoitujen tuloksien perusteella uudistettuja käytännön toimenpiteitä sekä valvonta. Joskus kokonaisturvallisuuden parantamiseksi rikomme perinteitä siirtämällä vanhat tavat roskakoriin uusien tieltä. Toimintatapojen uudistuessa järjestämme myös koulutusta. Turvallisuusviestinnällä on tärkeä rooli tuoda

Kokonaisturvallisuuden parantamiseksi täytyy käydä monia neuvotteluja esimiesten ja työntekijöiden kanssa sekä jalkautua kentälle koulutuksiin. Vuosia jatkuneen työn tuloksena näkee selkeästi osastojen sitoutumisen jatkuvaan parantamiseen, kuten siistit ja hyvin valaistut työpisteet turvallisuuskatselmuksissa. Tapaturmien vähentäminen on tällä hetkellä näkyvin asia tehtaalla. Siihen on vaikuttanut asennemuutosten myötä voimakkaampi yritysjohdon sitoutuminen. Vakavimpia ympäristöön vaikuttavia päästöjä ei ole tapahtunut tiukan kemikaalivalvonnan sekä oikeanlaisen kemikaalikäsittelyn ansiosta. Palohälytysten määrä tehtaalla ja tehtaaseen ulkopuolelta kohdistuva rikollisuus on vähentynyt. Vakavasti otettavana miinuksena on henkilöstön heikentynyt ilmapiiri, jonka eteen on tehtävä töitä vielä paljon. Työilmapiirin heikentyessä asenteet työturvallisuuskulttuuria kohtaan ovat kuitenkin parantuneet ja osastot ovat alkaneet kiinnittää enemmän huomiota osastokohtaisen turvallisuuskulttuurin kehittämiseen.

EHS-päällikkö Sirkka Leppänen (vas.), ympäristöinsinööri Kaisa Mäkinen, työsuojeluteknikko Harri Laine ja turvallisuuspäällikkö Matti Luoto pohtivat turvallisuusasioita uudessa koulutushuoneessa.

Tutkimme jokaisen tapaturman mahdollisimman nopeasti. Tapaturman tutkinnan tekevät osastot itsenäisesti ja raportoivat siitä EHS-osastolle raportilla kuvien kera. Raportti toimitetaan nimettömänä osaston turvallisuustaululle, josta jokainen voi sen lukea ja mahdollisesti itse välttyä samalta tapaturmalta. Avoimuus ja nopea toiminta uuden tapaturman ehkäisemisessä on ollut yksi syy miksi olemme saaneet tapaturmataajuudet puolitettua edellisen vuoteen verrattuna. Läheltä piti -ilmoitukset käymme läpi kerran viikossa ja neljästi vuodessa osaston esimies käy ilmoitukset läpi alaistensa kanssa. Nokian Renkaiden henkilöstö kirjaa tuhansia ideoita vuosittain, joista osa käsittelee turvallisuutta sisältäen myös ratkaisun ongelmaan. EHS-osasto on palkinnut hyvästä ideasta ja toteutuksesta esimerkiksi ensiapulaukuilla. Asennemuutosta turvallisuuskulttuurin luomisessa voidaan pitää suurimpana onnistumisena. Kahdesti vuodessa EHS-osasto tekee jokaisella osastolla esimiesten, työsuojeluvaltuutetun sekä -asiamiesten kanssa sisäisen turvallisuuskatselmuksen ulkoalueita myöten. EHS-osaston eri alojen asiantuntijat kirjaavat poikkeamia kaikesta näkemästään ja toimittavat raportin korjausehdotuksineen osastojen vastuuhenkilöille. Havaintoja tehdään muun muassa koneista, paloturvallisuudesta, kemikaaleista, henkilöturvallisuudesta, valaistuksesta ja melusta. Turvallisuusasenteen parantuessa ovat esimiehet ottaneet turvallisuuskierrokset hyvin vastaan. Esimiehet ”käräyttävät” itse epäkohdan omalta tontiltansa ja pyytävät kirjaamaan sen raporttiin.

Uuden henkilön koulutus Nokian Renkaiden järjestämä Tervetuloa taloon -päivässä käydään tehtaan muiden asioiden lisäksi myös turvallisuusasioita. Päivän aikana jokainen saa alkusammutuskoulutuksen käsisammutinta ja sammutuspeitettä käyttäen. Harjoittelun avulla haluamme opettaa toimimaan oikein sekä poistaa pelon ja epävarmuuden palotilanteessa. Tuotantoon työntekijä koulutetaan työnopastajan valvonnassa. Kouluttaja sekä koulutettava seuraavat työnopastuskaavakkeesta eri osa-alueita mitä kyseisen koneen käyttäminen vaatii. Koulutus annetaan myös osastolta toiselle vaihtavalle henkilölle työvuosien määrästä riippumatta. Koko henkilöstö suorittaa kumialan oman työturvallisuuskorttikouluLassila & Tikanojan palveluohjaaja Valtteri Valoma hoitaa Nokian Renkaiden vaarallisten aineiden keräyspistettä.

Mitä mieltä ovat asiantuntijamme? Miten käsität kokonaisturvallisuuden Nokian Renkailla? Sirkka Leppänen, EHS-päällikkö: Käsitän kokonaisturvallisuuden hyvin laajasti. Se kattaa ainakin seuraavat osa-alueet: työ-, palo-, ympäristö-, kemikaali-, kiinteistöja tietoliikenneturvallisuuden. Työturvallisuuden alle laskisin ainakin työsuojelun, hyvinvoinnin, suojaimet, koulutukset sekä koneturvallisuuden. Kemikaaliturvallisuuteen kuuluu sekä turvallisten kemikaalien valinta että niiden turvallinen käyttö, johon luetaan asianmukainen varastointi ja käyttö, suojaimet, kohdepoistot, käsittelyohjeet sekä hävitysohjeet. Tavallaan kemikaaliturvallisuuteen kuuluvat osaltaan siis myös painelaite- että sähköturvallisuus, kuten ATEX-asiat. Matti Luoto, turvallisuuspäällikkö: Tapa toimia siten, että vahinkojen määrää tavoitellaan jatkuvalla kehityksellä kohti nollaa. Jari Lehti, työsuojeluvaltuutettu: Kokonaisturvallisuus on mielestäni sitä, että ihmisillä on turvallinen olo sekä hyvä fiilis tullessaan töihin ja sieltä lähtiessään. Tämä pitää sisällään muun muassa kone- ja laiteturvallisuuden, hyvän työilmapiirin sekä tiedon siitä miten toimia esimerkiksi onnettomuuden tai tulipalon sattuessa. Harri Laine, työsuojeluteknikko: Siihen liittyy kiinteistön, ympäristön, koneiden, henkilöstön sekä alihankkijoiden toiminnan yhdistäminen kokonaisuudeksi, jolloin on mahdollisuus tehdä työtä turvallisesti ja hyvässä yhteistyössä, tällöin kaikki pääsevät ”terveenä kotiin.” Kaisa Mäkinen, ympäristöinsinööri: Jokaisella on oikeus turvalliseen työympäristöön työstä riippumatta. Miten kokonaisturvallisuuden puolesta tehty työ näkyy juuri sinun työssäsi? Sirkka: Lisääntyneenä raportointina johdon suuntaan. Matti: Työpäivät ovat monipuolisia ja mielekkäitä. Minun on mukavaa tulla jokaisena päivänä töihin ja pääsen terveenä kotiin. Jari: Ei tule tapaturmailmoituksia niin paljon kuin aiemmin eli tapaturmien määrä on vähentynyt. Harri: Näkyy lisääntyneenä dokumentointina sähköisiin järjestelmiin. Tällä tarkoitan sitä, että dokumentointi kuuluu yhtenä osana turvallisuuden kehittämiseen sekä turvallisuudesta tiedottaminen henkilöstölle tuottaa välillä tavallista kiireisempiä päiviä. Kaisa: Asennekasvatusta on jo tehty paljon ja se näkyy joillakin osastoilla. Asenteet ovat ne vaikeimmat mihin vaikuttaa, mutta myös ne tärkeimmät. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

tuksen tulevaisuudessa. Tulityö-, trukki sekä EA-kursseja järjestetään tarpeen mukaan.

Ulkopuoliset ammattilaiset Alihankkijoita työskentelee Nokian Renkailla monenlaisissa tehtävissä, kuten vartioinnissa, osittain kunnossapitopalvelussa, siivouksessa, piha-alueiden kunnostamisessa, henkilöstöravintoloissa sekä vaarallisten aineiden lähetyspisteen hoitamisessa. Pyrimme kasvattamaan kaikki tehtaalla työskentelevät alihankkijamme Nokian Renkaiden turvallisuuskulttuuriin vaatimalla samanlaista turvallisuuskäytäntöä kuin itseltämmekin. Vuosia Nokian Renkaille alihankintapalvelua tuottanut Lassila & Tikanojan proses-

sipuhdistuksen työntekijät ilmoittavat vaarapaikoista ja käyvät säännöllisesti alueen esimiesten kanssa työympäristöä sekä henkilöturvallisuutta parantavia turvallisuustuokioita. L&T:n yhteyshenkilönä toimiva palveluohjaaja Valtteri Valoma pitää huolen siitä, että tieto normaalista poikkeavista työtehtävistä kulkee tieto esimiesten sekä Lassila & Tikanojan henkilöstön välillä. Valoman mielestä työturvallisuusyhteistyö heidän sekä asiakkaan kanssa on aiempaa aktiivisempaa. Eniten vaikutuksen huomaa avoimessa keskustelussa läheltä piti -tilanteiden selvittämisessä sekä lisääntyneessä kommunikaatiossa porrastettujen konehuoltojen yhteydessä. Avoimen keskustelun avulla on päästy turvallisuutta ajatellen hyvään tilanteeseen. Nokian Renkailta on aina löytynyt henkilö, jolta on voinut kysyä työhön liittyvistä riskeistä sekä yleisestä turvallisuudesta. Arto Simola Suojeluteknikko, Nokian Renkaat Oyj Kirjoittaja on koulutukseltaan palomies, joka nykyisin työskentelee Nokian Renkaiden EHS-osastolla paloturvallisuusasioissa

8/2014

Hyvä, paha varallaolo? Pelastustiedon viime numerossa 7/2014 kerrottiin Itä-Suomen aluehallintoviraston puuttumisesta Pohjois-Savon pelastuslaitoksen liian suuriin varallaolomääriin. Niitä on ilmennyt erityisesti pienillä paloasemilla, jotka toimivat pääosin sopimuspalokuntalaisten voimin. Aluehallintoviraston mukaan varallaolotuntien paljous haittaa palomiesten vapaaajan käyttöä ja aiheuttaa siten kuormitusta. Viraston tulkinnan taustalla on työaikalaki, jonka tarkoituksena on suojata työntekijää kohtuuttomilta kuormituksilta varallaolon kautta. Jutussa Rautavaaralla työskentelevä päätoiminen palomies Janne Pursiainen ja Rautavaaran Palomiehet ry:n puheenjohtaja Harri Korhonen kertoivat, etteivät he pidä varallaolomääriä liian kuormittavana. Osa pelastusalan henkilöstöstä tekeekin mielellään varallaoloja mahdollisimman paljon, sillä se nostaa ansiotuloja. Toisaalta monet pelastusalalla työskentelevät kokevat varallaolon kuormittavaksi. Pelastusalalla työskentelevät Jussi Herranen ja Jarno Honkala tekivät vuonna 2012 palopäällystön koulutusohjelmassa opinnäytetyön, jossa selvitettiin varallaolon vaikutusta päätoimisen pelastushenkilöstön työhyvinvointiin. Opinnäytetyöstä kerrottiin Pelastustiedossa 4/2012. Suurin osa Herrasen ja Honkalan kyselyyn vastanneista koki varallaolon rasittavaksi. Varallaoloa pidettiin työnä, jonka aikana useimmat vastaajista eivät kyenneet viettämään normaalia perhe-elämää. Lisäksi varallaolon koettiin vaikeuttavan harrastuksia, parisuhdetta, arki-elämää ja heikentävän työmotivaatiota. Varallaolosta löytyi kyselyn perusteella myös myönteisiä puolia. Sen koettiin esimerkiksi vaikuttavan positiivisesti kokonaisansioon. Varallaoloa pidettiin kustannustehokkaana yhteiskunnalle ja yhtenä keinona riittävän pelastustoimen toimintavarmuuden järjestämiseksi pienillä paloasemilla.

Varallaolomääriä valvotaan Työsuojelu on ottanut pelastuslaitosten työajat ja varallaolon tarkempaan syyniin ItäSuomen lisäksi myös Pohjois-Suomessa. Pari vuotta sitten tarkastuksen kohteena olivat alueen kunnallinen ja yksityisen sairaankuljetus. Tuolloin työsuojelu joutui antamaan toimintaohjeita sairaankuljetuksen varallaoloista, joita oli kertynyt liian suuria määriä. Tänä vuonna tarkastettavana ovat Jokilaaksojen, Kainuun, Oulu-Koillismaan sekä Lapin pelastuslaitokset. Työsuojelun vastuualueen ylitarkastaja Jari Toivonen Pohjois-

8/2014

Janne Pursiainen ei ole kokenut varallaoloa liian kuormittavaksi.

Suomen aluehallintovirastosta kertoo, että varallaoloissa on menty aiempaa parempaan suuntaan. ”Työaika- ja varallaoloasioihin ei ole jouduttu puuttumaan miehistön osalta. Sen sijaan pienempien yksiköiden esimiesten kohdalla on tullut esille kuormittuneisuutta, joka johtuu muun muassa pitkistä etäisyyksistä ja resurssien pienuudesta”, Toivonen sanoo. Työsuojelutarkastajat ovat käyneet läpi yli 30 yksikköä Pohjois-Suomessa. Toivosen mukaan suurin osa tarkastuksista saadaan tehtyä kuluvan vuoden aikana, mutta seurantaa jatketaan ensi vuonna.

Linjanvetoa oikeudessa Varallaoloon liittyviä työaikasäädöksiä on arvosteltu eri yhteyksissä liian tulkinnanvaraisiksi. Herranen ja Honkala pitävät lainsäädäntöä jopa puutteellisena, sillä sen perusteella pelastuslaitokset ovat pystyneet luomaan omat ohjeensa ja voineet teettää kohtuuttoman määrän varallaoloja. Tulkinnanvaraisuutta on yritetty suitsia työsuojelutarkastuksilla ja työneuvoston antamilla lausunnoilla, jotka linjaavat varallaolon käytäntöjä. Lisäksi varallaolon arviointiin haetaan linjauksia oikeuskäytännöistä, joista yksi tapaus tulee korkeimman oikeuden käsittelyyn tänä vuonna. Varsinais-Suomen pelastuslaitos määräsi taannoin palomiehen varallaoloon Laitilan paloasemalle viikon jaksoiksi. Aseman paloautolla oli viiden minuutin lähtövalmius. Työnantaja oli antanut palomiehelle luvan asua vuorojen aikana asemalla, sillä lähtöval-

miuden takia hän ei voinut asua kotonaan toisella paikkakunnalla. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden mielestä varallaolo rajoitti miehen liikkumista niin paljon, että se katsottiin varsinaiseksi työajaksi, eikä vapaamuotoiseksi varallaoloksi. Turun kaupunki tuomittiin maksamaan miehelle valmiusvuoroista korvauksia liki 25000 euroa. Kaupunki sai tuomiosta valitusluvan ja sen vuoksi asiaa tullaan puimaan korkeimmassa oikeudessa. Oman värinänsä varallaoloon saattaa tuoda tulevaisuudessa EU:n työaikadirektiivin uudistus, joka on ollut vireillä pitkään. Hallitusneuvos Tarja Kröger työ- ja elinkeinoministeriöstä kertoo, että esitystä ei ole odotettavissa ainakaan ensi vuonna. ”Muutoksia saattaa tulla nopeammin ainoastaan, jos Euroopan yhteisöjen tuomioistuin lähtee kehittämään direktiiviä oikeuskäytännön kautta”, Kröger huomauttaa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tehnyt tähän mennessä lääkäreiden työpaikalla tapahtuvaan päivystykseen liittyviä ennakkopäätöksiä, joiden mukaan kaikenlainen varallaolo on täyttä työaikaa. Teksti ja kuva: Mika Rinne

Tutustu Jussi Herrasen ja Jarno Honkalan opinnäytetyöhön osoitteessa www.pelastustieto.fi hakusanalla ”varallaolo” tai avaa PDF suoraan oheisesta QR-linkistä.

Koulutustarjontaamme loppuvuonna 2014 Ammatillinen täydennyskoulutus Nro Kurssi 20351 Turvallisuuskouluttajan peruskurssi 20662 Moniviranomaisyhteistyö - Tunne ketjukaverisi toiminta

Aika 11.-13.11.2014 27.11.2014

Hinta € 435 150

Haku päättyy 24.10.2014 29.10.2014

Koko koulutustarjonta on nähtävillä Pelastusopiston verkkosivuilla > Täydennyskoulutus. Ilmoittaudu kurssille verkkosivuillamme. Kurssitarjonnassa kurssin kuvauksen yhteydessä on sähköisesti täytettävä ilmoittautumislomake. Hakuajan päätyttyä vapaita paikkoja voi tiedustella opintotoimistosta, puh. 0295 453 492. Kurssien opetussisällöstä antavat tietoa kurssien johtajat, jotka on nimetty yhteystietoineen kurssikuvauksien yhteydessä, puh. 0295 450 201.

www.pelastusopisto.fi

Seuraa meitä myös somessa: www.facebook.com/pelastustieto

Palo-, pelastus- ja väestönsuojelualan johtava ammattilehti. Perustettu vuonna 1950. www.pelastustieto.fi www.facebook.com/pelastustieto Tilaushinnat 2014 Kestotilaus 61 € /vsk, vuositilaus 68 €/vsk, opiskelija-/eläkeläistilaus 34 €, ½ vuoden kestotilaus 34 € Tilaajapalvelu Yap-Solutions Oy, puh. 0303 9778, tilaukset@pelastustieto.fi Ilmestymisajat 2014 N:o Ilmestyy Varauspvm Valmis aineisto Teemasivut 1 12.2. 22.1. 29.1. Vesipelastus 2 12.3. 19.2. 26.2. Hälytysajoneuvot ja kalusto 3 9.4. 19.3. 26.3. Viestintä 4 14.5. 23.4. 30.4. Pelastusvälineet 5 12.6. 22.5. 28.5. 6 27.8. 6.8. 13.8. Turvallisuusmessut 7 24.9. 3.9. 10.9. Vapaa-aika 8 22.10. 1.10. 8.10. Ensihoito ja ensivaste 9 19.11. 29.10. 5.11. Kodin turvallisuus 10 17.12. 26.11. 3.12. Liikennepelastaminen Kirjapaino:

Osaaminen on työpaikkasi turvallisuuden perusta – kouluta turvallisuustehtävissä toimivat! Pelastusalan neuvottelupäivät Pelastusalan uudet tuulet ja parhaat puhujat jälleen 10.–12.12.2014 Silja Serenadella Rakenteellisen paloturvallisuuden kurssi 7.–18.3.2015 Helsinki Paloilmoittimen hoitajakurssit Oulu 6.11.2014 Ylivieska 11.3.2015 Rovaniemi 10.11.2014 Mikkeli 25.3.2015 Helsinki 18.11.2014 Vaasa 14.4.2015 Vasa (sv.) 15.4.2015 Sprinkleri- ja vesisumulaitteiston hoitajakurssit Oulu 7.11.2014 Mikkeli 26.3.2015 Rovaniemi 11.11.2014 Vaasa 15.4.2015 Helsinki 19.11.2014 Vasa (sv.) 16.4.2015 Ilmoittautumiset kursseille: https://koulutus.spek.fi

2014

ISSN 1236-8369, Aikakauslehtien liiton jäsen Painotuote

PEFC/02-31-151

8/2014

50 VUOTTA SITTEN Suuria palovahinkoja Tulipaloja sattui viime kesänä edellisvuotista vähemmän, mutta siitä huolimatta vahinkojen yhteismäärässä on rahallisesti arvioiden tapahtunut noin kuuden prosentin kasvu, kerrotaan Vakuutusyhtiöiden tiedotuskeskuksesta. Vakuutusyhtiöiden touko– elokuussa palovahingoista maksamat korvaukset nousevat 14,2 miljoonaan markkaan niiden jäätyä viime vuoden vastaavana aikana 13,4 miljoonaan markaan. Vastaava palovahinkojen määrä on tältä vuodelta 3495 kappaletta viimevuotisen noustua samalta ajalta aina 5783 kappaleeseen. Tämän vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana vakuutusyhtiöiden tietoon on tullut 9576 palovahinkoa, joista maksettujen korvausten yhteissumma nousee 27,3 miljoonaan markkaan. Viime vuoden vastaavat luvut ovat jonkin verran suuremmat, 10 811 palovahinkoa ja 30,7 miljoonan markan korvaussumma, joskin viimeksimainittua paisuttaa voimakkaasti Typpi Oy:n viime vuoden tammikuussa sattunut räjähdysvahinko.

Suurpalojen osuus yli puolet Yli 50000 markan vahingot aiheuttaneita suurpaloja on tänä vuonna sattunut elokuun loppuun mennessä 74 kappaletta, joista maksettujen korvausten yhteissumma nousee aina 14,6 miljoonaan markkaan. Suurpalojen osuus näkyykin voimakkaasti tämän vuoden palotilastoissa, sillä niiden osalle tulee maksetuista korvauksista yli puolet. Tämän vuoden suurimmat vahingot aiheuttanut palo sattui 18.7. Nurmeksessa, missä Nurmeksen Saha Oys:n tuotantolaitoksia ja varastoja tuhonnut palo aiheutti 2,1 miljoonan markan vahingot. Nurmeksen lautatarhapalo on suurin lautatarhapalo sitten vuoden 1949, jolloin Kemi Oy:n Karihaaran saha tuhoutui liekeissä. Yli 20 000 markan korvaukset aiheuttaneita palovahinkoja on tämän vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana sattunut 119 kappaletta eli jokseenkin yhtä paljon kuin viime vuonnakin, jolloin niitä sattui vastaavana aikana 123 kappaletta.

Harjoitustalo tehdään vielä ja sitten on Vaasan paloasema valmis Kuvitelkaa mikä muutos: yli puoli vuosisataa eli vakinaisen palokunnan koko tähänastisen olemassaolon ajan on Vaasan kaupungin palokunta majaillut kaupungintalon kellariker-

rostiloissa ja nyt, kun ympärillä ovat vihdoin omat seinät, ne eivät ole mitkään turhan vaatimattomat. Kaupunki uhrasi paloasemaa varten rahaa 1.590.000 mk ja sillä saatiin erilaisia tiloja yhteensä 13600 m3. Uusi paloasema otettiin käyttöön toukokuun 4. päivänä -64, mutta asemaa ei ole vielä vihitty eikä vihitäkään ennen rakenteilla olevan harjoitustalon valmistumista. Vaasan paloasemaa on suunniteltu vuodesta 1946 asti, mutta vasta 1962 oltiin niin pitkällä, että työt päästiin aloittamaan. Kaupunki toimi itse rakentajana. Suunnittelusta vastasi oululainen Suunnittelu Oy E. Niemelä. Todettakoon, että monia piirustuksia asemasta oli vuosien varrella laadittu ja osaa niistä käytettiin hyväksi nytkin. Oppia oli otettu lähinnä Helsingborgin, Porin ja Haagan paloasemista. Itse paloasema muodostaa kokonaisuuden, josta erillään on vain harjoitustalo. Yhtenäiseen rakennusmassaan ei kuitenkaan ole menty, vaan asema jakautuu laajaa tonttia hyväksi käyttäen siipien tai muutoin selvien erottelujen avulla eri toiminta-alojen mukaisiin osiin. Keskeisimpään varattiin tilat sellaisille

Suomalaisia moottoriruiskuja Colombiaan

Kotimainen palokalustoteollisuus on osoittanut kansainvälistä kilpailukelpoisuutta saamallaan uudella tilauksella: kuvassamme esiintyvät kymmenen ESA-20 merkkistä keskiraskasta moottoriruiskua on äskettäin pakattu Oy Veljekset Kulmala Ab:n tehtailla Pitäjänmäellä ja laivattu kuljetettaviksi Colombiaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole yhtiön ensimmäinen ulkomaanvienti, sillä aikaisemmin on toimitettu moottoriruiskuja mm. Turkkiin ja viimeksi keväällä 12 kpl KääpiöESA ruiskuja Norjaan. Suomalaisia moottoriruiskuja kohtaan tunnetaan ulkomailla kiinnostusta ja tuntuu siltä, että nykyistä avarampia vientimahdollisuuksia on olemassa. Todettakoon, että Kulmala on viime vuosina valmistanut yhteistyössä Oy Suomen Autoteollisuus Ab:n kanssa kadunkasteluautoja, joista 12 kpl on toiminnassa Etelä-Amerikassa.

tärkeimmille tekijöille kuten hälytyskeskukselle, palopäällikön, palomestareiden sekä alipäällystön toimistoille ja näiden yläpuolelta toisesta kerroksesta luentosalille. Edelleen tähän osaan on katsottava kuuluviksi maanalaiset suojat palokunnan omaa sekä kaupungin vss-keskusta varten, varavalaistuskone- ja muuntajahuoneet. Lue koko juttu: www.pelastustieto.fi > arkistojutut

Sopii Sinulle ja teht채viisi.

Uusi Dr채ger HPS 7000.

5020

Luo toivomustesi mukainen kyp채r채: http://campaigns.draeger.com/hps7000/fi

. a a m il a a m n la a s u t s la Avaa pe . ia is o t n ii k n le ie m t u Case-jut t a v u t u e k u t t e s k o in Huomatuimmat ma . n ö ö lt ä is s n e d h le i t vahvas Aikakausmedian teettämä tutkimus* ammattija järjestölehdistä kertoo lukijoiden mielipiteet tutkimuksessa mukana olleista lehdistä. Kaikkien tutkittujen 26 lehden mainosten keskihuomioarvo oli 50 prosenttia. (Vaihteluväli 46–91 %).

Tämän Pelastustiedossa 1/2014 julkaistun ilmoituksen huomioarvo oli peräti 83 prosenttia. Tätä mainosta piti kiinnostavimpana 44 prosenttia vastaajista.

ISTA! A IM T O K N A H IT D A VA si. o ovat aina lähellä Palvelu ja huolt

”Haluamme välittää oman alamme lehden välityksellä keskeisimmän markkinointiviestimme: Vaadithan kotimaista! Pelastustiedossa ilmoittamalla saamme tämän viestin parhaiten perille. Informatiivinen, tuotteitamme esittelevä mainonta auttaa meitä arkisessa työssämme”.

Toimitusjohtaja Iivari Kalliomäki Veikko Nummela Oy

kuvaan Suomen johtava liik asennettavien kalustoon kiinteästi pujen valmistaja. mp ipu ves tus mu sam eh

amm äristöystävällisyyden taka Korkean laadun ja ymp llä amma työntekijöidemme hyvä lellisella suunnittelulla ja riaale mate sillä välli öystä ympärist taidolla, laadukkailla ja lla se n perusteellisella testaukse valmistamiemme tuotteide iikk polit sitoutumisella tämän laatu koko henkilökuntamme . iseen attam me noud Esteri 10-2000

0) Esteri 10-4000 (D-24

Esteri 10-6000 (LK-6

imaiset Erittäin kestävät kot isille yli kolmen ttila ma am it ityk ves TRemuksella. vuosikymmenen kok

paja, sa toimiva metallialan kone ön TR-Vesitykit Oy on Kaarinas istanut palonsammutustyöh valm 1 198 esta vuod joka on jo lisälaitteita. vesitykkejä sekä niiden ia alais suom ita ukka s laad jaan yrity Tauno Rantanen, ja alku Yrityksen on perustanut T.Rantanen Ky. toimi nimellä Konepaja

Gator 855D horuisku ja John Deere Esteri 3000K suurte

isiä u pääasiallisesti käsikäyttö Tuotevalikoimaamme kuulu paloaujä, jotka voidaan asentaa sekä hydraulisia vesitykke nsa taha n tehdasalueille, tai mihi toihin, nostolavalaitteisiin, mutuskalustolle. sam palo tta tarve on ä miss

ti Terätie 4 • 20760 Piispanris it.ﬁ .trvesityk p. (02) 243 3685 • www

*ADAM – Ammatti- ja järjestölehtien tutkimuskokonaisuus 2014 (Aikakausmedia – Innolink Research)

Kotimaisen laadun tunnistat tuotemerkistämme vesitykissäsi.

in tavoite Kaiken toimintamme tärke Tuotteidemme on tyytyväinen asiakas. liikkeelle n mite kehittely lähtee useim toiveista. asiakkaittemme esittämistä

VEIKKO NUM

VUOT 1968 –

2162 1 0 KAARINA | puh. (02) Autoilijankatu 8, 2078 fi | www.veikkon esteri@veikkonummela. faksi (02) 4692 115 |

ukses