Pelastustieto 9/2013

14.11.

9 2013

Tosi tilanne

tutussa paikassa!

– Isä ja poika jään alla s.8

Kittilän VPK:lla yli sata ensivastekeikkaa vuodessa s. 28

Pelastuslaitosten karsinta puoleen säästökeinona tyrmätään s. 24

VPK:laisten siirto kaupungille närkästyttää Jyväskylässä s. 50

PT 10/2013 ILMESTYY 19. JOULUKUUTA TEEMASIVUILLA PELASTUSVÄLINEET

13.–15.11. MESSUKESKU

tärkein tapahtuma, 2013 on turvallisuusalan Kansainvälinen FinnSec turvallisuudesta ti ja asiantuntevasti kaiken joka esittelee monipuolises iskuja ja tieto , reja inaa sem olla sille on tarj ja suojelusta. Ammattilai ja sähköisistä allisuudesta palosuojeluun tuoteuutuuksia henkilöturv . taan allin turvajärjestelmistä riskienh Tervetuloa oppimaan lisä

ä!

TAPA HTUM AA SEIT SEM ÄN AMM ATTI YHDE LLÄ KERT AA

KIINTEISTÖ VIHERTEK JULKISIVU

Turvallisuusalan ammattilaiset kohtaavat kansainvälisillä FinnSec-messuilla 13.–15.11.2013 Helsingin Messukeskuksessa

VÄRI&PINTA

MESSUTARJOUS SÄHKÖ

Päämediakumppani:

www.finnsec.fi. steröitymällä ennakkoon: Varmista sisäänpääsysi reki skuksessa. suke Mes llä pää an paik 9–16 Voit myös rekisteröityä 9–17 • perjantai 15.11. klo 13.11. ja torstai 14.11. klo Aukioloajat: keskiviikko ETUS TULEVAISUUTE AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSK

EN.

Tule osastollemme 7b49 ja tartu tarjoukseen.

Tilaa mahtava lukupaketti koko vuodeksi puoleen hintaan!

OIKEITA KOHTAAMISIA.

–50 %

, Tee tilaus messuosastolla saat itsellesi lahjan.

Tule ja testaa muistisi!

Koskee vain uusia tilauksia. Alennus lasketaan tämänhetkisestä vuositilaushinnasta.

Ei koske opiskelija-/nuoriso-/kestotilauksia. Tilaus jatkuu normaalina kestotilauksena.

Tarjous on voimassa 31.12.2013 asti.

Ota yhteys • puh. 0303 9778 • tilaukset@pelastustieto.fi • www.pelastustieto.fi

9/ 2013 Palo-, pelastus- ja väestönsuojelualan johtava ammattilehti, 64. vuosikerta TOIMITUS: Esa Aalto Päätoimittaja 050 5620 735 Kimmo Kaisto Toimittaja, taitto & ulkoasu 044 728 0402 Saku Rouvali Avustava toimittaja 044 728 0400 MYYNTI JA MARKKINOINTI: Minna Kamotskin Markkinointisihteeri 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi TILAAJAPALVELU: YAP-Solutions Oy 0303 9778 tilaukset@pelastustieto.fi JULKAISIJA: Palo- ja pelastustieto ry.

Pasilankatu 8, 00240 Helsinki YHTEYDET: www.pelastustieto.fi www.facebook.com/pelastustieto etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi KIRJAPAINO: PunaMusta 2013 ISSN 1236-8639 Aikakauslehtien liiton jäsen

14.11.

9 2013

Tosi tilanne paikassa!

PT 10/2013 ILMESTYY

Kuntien lakisääteisiä tehtäviä pitää karsia, jotta valtiovarainministeriön esittämä miljardin säästö kunnilta saadaan aikaiseksi. Sisäministeriön hallinnonalalla kunnallista toimintaa on ainoastaan pelastustoimi. Sisäministeriö päätyi esittämään 13 miljoonan euron säästökeinona pelastuslaitosten määrän vähentämistä puoleen nykyisestä. Yhtä monta kuin on nykyisin poliisialueita eli 11.

Sisäministeriö toteaa esityksessään, ettei sillä ole säästövalikoimassaan muuta.

Muutoin pitäisi puuttua omistusjärjestelyihin ja palvelutasoon. Valtiolle siirtokin on ollut mielessä, mutta valtiovarainministeriö ei sallinut ehdotuksia, joissa olisi siirrelty tehtäviä toiselle toimijalle.

Pelastuslaitosten määrästä on keskusteltu jo pidempään, joten sinällään ministeriön esitys ei ole uusi. Toisaalta arvioita siitä, miten pienemmällä laitosten määrällä saavutettaisiin henkilöstösäästöjä, pidetään käytännölle vieraana. Esimerkiksi eläköitymisten kautta ei tavoitetta saavuteta. Säästöt pitäisi saada aikaiseksi vuoteen 2017 mennessä.

Pelastustoimen 13 miljoonan euron säästö on pienen pieni osa miljardia.

Oleellisemmat säästöt syntyvät sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä opetustoimesta. Siksi niitä edustavien ministeriöiden esitykset ovat olleet suuri pettymys ja varmaankin niiden osalta otetaan käyttöön järeämmät, keskitetysti hoidettavat säästötoimet.

Tuskin pelastustoimi tulee kuitenkaan välttymään kuntien yhteisistä säästötalkoista. Ne olisi varmaankin parempi tehdä ja toteuttaa itse. Pelastusjohtajien puheenjohtajan mielestä laitokset kyllä pystyvät sen tekemään. Tulevaisuudessa kyyti on kylmää koko julkiselle sektorille.

Onneksi on Kaisa Teräksen kaltaisia lähimmäisiä Pelastuslain 3. pykälässä todetaan, että jokaisen on viipymättä ilmoitettava vaarasta, tekemään hätäilmoitus ja ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin.

Ihmiset voivat olla jopa niin välinpitämättömiä, etteivät kiinnitä huomiota vaaraan tai soittavat hätäkeskukseen selvittämättä edes onko kyseessä minkäänlainen hätätilanne.

Raaseporilainen Kaisa Teräs toimi toisin. Mallikelpoisesti, juuri kuten laissakin todetaan. Hän kuuli avunhuudot ja riensi pelastamaan jokeen hypännyttä isää, jonka pieni poika oli laskenut pulkalla sulaan.

Onnettomuus sai onnellisen lopun, kun sekä isä että poika pelastuivat.

Kaisa Teräs sai hengenpelastusmitalin, jonka myöntämiskriteerit ovat tiukat. Onneksi Teräksen kaltaisia kanssakulkijoita on olemassa.

P.S. Pelastuslaitosten valtakunnallinen työhyvinvointikysely järjestetään sähköpostitse tapahtuvana webropol-kyselynä 18.11.–13.12.2013. Toivottavasti pelastuslaitosten henkilöstö osallistuu runsaslukuisesti tärkeään kyselytutkimukseen, jonka tulokset valmistuvat ensi keväänä.

tutussa – Isä ja poika jään alla s.8

Kittilän VPK:lla yli sata 28 ensivastekeikkaa vuodessa s.

Kyyti on kylmää kuntatalouden kunnostamisessa

Pelastuslaitosten karsinta puoleen säästökeinona tyrmätään s. 24 19. JOULUKUUTA

VPK:laisten siirto kaupungille närkästyttää Jyväskylässä s. 50

TEEMASIVUILLA PELASTUSVÄL

INEET

KANSI: Pintapelastaja Toni Kallinen Pumppulahdessa lokakuussa 2013.

Helmikuussa hän oli mukana pelastamassa isää ja poikaa samassa paikassa.

Kuva: Marko Partanen.

PÄÄKIRJOITUS esa.aalto@pelastustieto.fi

14.11.2013

9 2013 14.11.

9/ 2013

tässä numerossa

ne Tosi tilan paikassa!

tutussa alla s.8 – Isä ja poika jään

sata Kittilän VPK:lla yli vuodessa s. 28 ensivastekeikkaa PT 10/2013

24 Pelastuslaitokset puolittamalla 13 miljoonan euron säästö 25 Jotain pitää tehdä, mutta tämä ei ole oikea tapa 26 Aluehallinnon roolia syytä miettiä uudelleen 32 Pelastaja on kuumaa kamaa ensihoidossa Saku Rouvali

34 Ensihoidon koulutusten kirjo laajenee Kati Saarikivi

karsinta puoleen Pelastuslaitosten s. 24 säästökeinona tyrmätään ILMESTYY

19. JOULUKU

UTA TEEMASIV

UILLA PELASTU

le VPK:laisten siirto kaupungil sä s. 50 närkästyttää Jyväskyläs SVÄLINEET

hälytysilmoitus Viime helmikuussa raaseporilainen Kaisa Teräs suuntasi Samuel-poikansa kanssa kävelylenkin Karjaan Pumppulahteen. – Käymme joka päivä lenkillä, mutta emme koskaan päiväsaikaan Pumppulahdessa, Kaisa Teräs sanoo.

Hieman ennen kuin Mustiojoki levenee Pumppulahdeksi ja ennen kuin näkymät Pumppulahteen aukesivat, Teräs kuuli miehen avunhuutoja. s. 8

36 Hälytysajon riskit hallintaan Kati Saarikivi

teema

38 Palokunnasta pelastuskunnaksi ja lääkinnälliseksi ensihoito-organisaatioksi Juhani Katajamäki

Kittilän VPK:n ensivasteryhmä aloitti toimintansa syksyllä 2009 Lapin sairaanhoitopiirin ensivasteprojektin myötä.

Ensivasteryhmiä on kaksi, Kittilän ja Sirkan osasto. Suunnitteilla on myös lisätä kunnan pohjoisosassa toimivaan Raattaman kyläosastoon ensivasteosasto. Lapissa sairaanhoitopiiri ottaa ensihoitopalvelun vetovastuun vuoden 2014 alusta. s. 28

40 Toimiva ensihoitopalvelu tärkeää alueen asukkaille Saku Rouvali

42 Rajavartiolaitoksella kymmenittäin ensivaste­ tehtäviä vuodessa Saku Rouvali 43 Miten luoda hyvä ensihoidon harjoitus?

Kati Saarikivi

45 Ilmailun opit ensihoidon suunnannäyttäjänä Kati Saarikivi

52 Rescue Days Saksassa Jarno Joensuu 54 Sprinklerikeskustelussa huudellaan toisten ohi 56 Taivassalon VPK on 80-vuotias Brita Somerkoski 57 PK81 järjesti suuren pelastusharjoituksen Josefina Nissilä

60 Äänekosken kalenteripojat tukevat lapsia Mika Rinne

vpk toimii Vapaapalokuntalaiset arvostelevat kovin sanoin Keski-Suomen pelastuslaitosta VPK-yhdistyksiä koskevan työsuhdeasian valmistelussa.

Keskisuomalaiset VPK-yhdistykset kokevat, että pelastuslaitos on marssinut asian valmistelussa heidän yli. Pelastuslaitoksen mukaan kyse on vain normaalista kehittämistyöstä. s. 50

VAKIOT

palovaroitin

23 Vieraanamme: Roger Nybom

Kannattaako ostaa kaksi palovaroitinta kympillä tarjoushyllystä vai maksaa yhdestä 15 euroa?

Pitkän linjan alan yrittäjä on eläkepäivilläänkin huolissaan siitä, että ihmiset valitsevat halvan palovaroittimen, jonka toimivuus on kyseenalainen.

Tukes valvoo, että markkinoilla olevat palovaroittimet täyttävät vaatimukset. Halpa tuontielektroniikka voi tulla kalliiksi. s. 48

55 Mirafoni: Mira Leinonen 58 Ulkomailta: Risto Lautkaski 64 Tuotehakemisto

SIVU 62 Päivitä tilaajatietosi kätevästi netissä!

4

9/2013

nettigallup Kysyimme nettigallupissa ”Antaako pelkästään sprinkleri lisää aikaa ihmisen pelastamiselle tulipalosta?”

Enemmistö oli sitä mieltä, että ei anna.

Anna äänesi seuraavassa nettigallupissa!

Ehdota myös mistä aiheesta haluaisit tulevan gallupin.

– Brandvärn Palontorjunta en tt si ta ot 50 vu

Palomäärässä laskua Maassamme sattui vuonna 1962 tulipaloja kaikkiaan 7908 (ed.v. 8213), joiden aiheuttamat vahingot oli­vat 3 407 652 040 vmk. (ed.v. 2 929 182 938 vmk.), jois­ta kiinteistövahingot olivat 2 085 904 774 vmk ja irtai­ mistovahingot 1 321 747 266 vmk. Tulipaloista oli kau­pungeissa ja kauppaloissa 3661, eli noin 46 % kaikista tulipaloista. Kaupungeissa ja kauppaloissa sattunei­den tulipalojen vahingot olivat 1 432 888 862 vmk. eli noin 42 % maamme tulipalojen aiheuttamasta koko­naisvahinkomäärästä. Syttymissyitä tarkasteltaessa kiintyy huomio kah­teen ensimmäiseen syttymissyyhyn nimittäin ”vialli­ nen tulisija tai savujohto” ja ”tulisijan tai savujohdon liikakuumeneminen”, jotka ovat

� � huomattavasti lisään­tyneet, vaikka tulipa-

kerättä­ hankittu ostajat . Ennakolta oli paperit ja lumput sanomalehdet kanssa hinnoista, jan osta ttu välle rojulle, sovi koa ennen sönosastoon viik . "mainokset" ylei ottivat vastaan ysautojen ivat mainoksia kerä laat jat" teili "tai ja poikaosaston

--

lojen kokonaisluku on vähenty­nyt... lue koHYVÄ YS -JA PAPERINKERÄ ROMU-, LUMPPU KEINO RAHANHANKINTA

kylkiä varten.

n perä­ kerääjien käyttöö

ät luovuttivat maanviljelij at tilastot: Useja ko juttu www.pelastustieto.fi > ar-Keräystä oli kuorma-autoja. torinsa, liikkeet trak iset null vau ja ystävällisistä ta K:s VP kistojutut. aa stä ja poik ittamassa 25 mie teja suor

. Työtun vei aikaa 3 iltaa Lastaus ja selvitys ja ja 0 kilosta lumppu sta romua, 1.00 kilo 00 10.0 . kertyi 250 650,00 nmk. palokunta hankki eria pap sta a 5.000 kilo että joku voi saad toilla vain siksi, Tämä lehden pals ja keväällä elmat valmiiksi nnit suu a vell Tal hyvän vihjeen. ntiin! gin "siivous" käy lan tai kaupun kunnan, kauppa n ja se on ei ole mahdoto s tulo :n mk ,00 1.500,00-2.500 ttöön. astonhoitajan käy palokunnan rah ker­ jo hyvä summa koilta kerätään ulla kun e, parane Paloturvallisuuskin iin. t romukuorm n tyneet palokuorma Eino ]. Virtane

sivullista.

n VPK ää, onko monikaa oista saada tiet Olisi mielenkiint varoja käyt­ paperikeräyksellä ja ppu lum tanssi­ hankkinut romu-, palokunnalla on a vapaaehtoisella töönsä. - Monell ta tans­ kin "tuohta", mut asti kov ä ehk ään lava tms., jolla tehd Useimmat skään kaikilla. tta ei ole lähe illa sittamismahdollisuu ntämillä vuotuis myö tien kun a toimeen a­ VPK:t saavat tull rahareikiin. Rah kiin kaik riitä a eivät määrärahoilla, jotk :ssa. Kun palo­ VPK san ikan s meitä Ves pulma kiusasi myö 1961, li­ sto tammikuussa stettiin poikaosa a­ kuntaamme peru in. Uuden poik ja rahaa kaivatti ot men alla sam sääntyivät kesänä virallinen ttiin seuraavana este järj esta osaston toim tuisasta kä­ iin "kansan kart jäys), jolla saat rahankeräys (ker kalusto­ elurahasto myönsi suoj Palo . nmk palo­ destä'' n. 850,00 saaduilla varoilla näin ja nmk ,00 hankintoihin 600 kaat ym. uiskun, jatkotik orir oott oism pien kuntamme hankki

Hyvin rajoitettu suurpalo A. Ahlström Osakeyhtiön Warkauden Tehtailla Lauantaina 28.9.1963 klo 05.24 syttyi A. Ahlström Osakeyhtiön Warkauden Tehtaiden rimalevytehtaan ulkopuolella olevasta puutavaran kuumakuivurista ulos vedetty kuorma. Tuli levisi rimalevytehtaan ulkokuoria pitkin laajalle alalle. Vahingot olivat 865000 mk, josta rakennusvaurioiden osuus on 460000 mk, koneistovaurioiden osuus 279 000 mk ja puolivalmiste- ja valmistevahinkojen osuus 126 000 mk.

Puinen, 1-kerroksinen, puuvälikattoinen osittain lasivilla-, osittain purueristeinen Valtion Palokoulun oppilaskunta sai lokakuun aikana uuteen kirjastokaappiinsa Palontorjunta-lehden tähän mennessä ilmestyneiden vuosikertojen sidotut kappaleet. Lehden toimituskunnan lahjoitukseen sisältyi vielä irtonumeroina saapuva ilmainen vuosikerta Palontorjunta-lehteä kuhunkin majoitushuoneeseen. Luovuttaessaan vuosikerrat lehden toimitussihteeri L. Santala totesi tulipunaisten kansien sisään sidotun noin 5.000 sivua paloalan tekstiä, jota vuosien­varrella on ollut laatimassa alan kirjoittajavoimien parhaimmisto. Hän kiinnitti lisäksi huomiota oppilaskunnan aktiivisuuteen viihtyvyyden ja opiskelumahdollisuuksien parantamisessa.

Kirjasto, jota nyt mm. hankitaan, on opiskelun kannalta tarpeellinen.

nerivaraston (61) ja lautatarhan välisellä alueella (ks. piirros). Etäisyys vaneritehtaaseen on 34 m, vanerivarastoon 18 m ja lautatarhalle noin 60 m. Palotapahtumahetkellä ko.

Vesikansan VPK etäisyydet kuitenkin olivat pienempiä, sillä vaneritehtaan ja vanerivaraston puoleisille seinustoille oli osittain tilapäisiin vaneriSAKEYHTIÖ U TUSO KU katoksiin ja osittain VA ulos varastoitu puolival. misteita. Rimalevytehtaan ja LO lautatarhan pienempää kalustoa I oi Jovi kassassa UHvän lisääntyessä kasv aosaston toiminna osta. Jou­ ansi ym. den eroi ja Poik furalkattoinen rimalevytehdas (54), jonlisellä alueella oli puolestaan varastoitu rimapus apukujen ja suoj ujen un kitt han 2112 päädyttiin saad - PUHELIN 64 rahansa 2-4 - HELSINKI ka ovatäännoin 35anti mkein X oja 63 jam,vali sijaitsee levyjen sydäntavaraksi tiin miettim dutmitat EERIKINKATU tarkoitettua... lue kottiin rynnistys­ räykseen. 6. 10. -63 uke rom aan vihjeen muk joukkoon lisätty puuteol­ lja isuusalueella vaneritehtaan ko juttu: www.pelastustieto.fi > arkistojutut. iin oli romujen(56), vamukaan kerättäv päiväksi,

kipinäsuojaus

Hitsauspaikalle illä. verhoilla ja asbestilevy

asbesti­

en työvarustuk­

Työntekijälle turvallise eet, asbestiesiliina seen asbestikäsin ös asbestitakki nteen vaatiessa my

utettu heittä onalku on tukahd Moni yllättävä pal säkkeen päälle ope pal S GA AN mällä ASBESTIK

/ / U PARAISTEN KAlKKIVUORI OSAKEYHTI 9 92013 2013

5

LI SUOMEN .MiNERAA ki,

'lii'> 64 20 2 Fredrikinkatu 47

Satelliittipaloasema Kotkaan U

usi päivystysasema vähentäisi henkilökunnan altistumista nykyisen paloaseman epäterveelliselle sisäilmalle.

Kotkan kaupunginjohtaja Henry Lindelöf esittää ensi vuoden budjettiin 0,5 miljoonan euron suunnittelurahaa satelliittipaloaseman rakentamista varten.

Yhden pelastusyksikön ja ensihoitoyksikön kotipesänä toimiva ns. satelliittipaloasema aiotaan rakentaa vuonna 2015. Hankkeen kokonaiskustannusarvio on 2,8 miljoonaa euroa.

Lopullisen päätöksen aseman rakentamisesta tekee kaupunginvaltuusto, joka käsittelee ensi vuoden talousarviota marraskuun puolivälissä.

Sisäilmaongelmista johtuvat sairastumiset ovat vaivanneet Kotkan paloaseman henkilökuntaa vuosikaudet. Jylpyn kaupunginosassa sijaitsevaa paloasemaa on korjattu kolmeen kertaan, mutta huonoin tuloksin. Osa henkilökunnasta on jo vuosia sitten muuttanut pysyvästi paloaseman pihalle pystytettyihin parakkeihin.

– Tilanne on paha. Pelastuslaitos on turvallisuustekijä, ja työnantajan velvollisuus on pitää henkilökunnasta huolta, sanoo Kotkan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Nina Brask.

Hän otti satelliittiasema-vaihtoehdon esille vierailtuaan kesällä paloasemalla. Silloin huonolle si-

säilmalle altistuneita tai sairastuneita oli yli 20, syksyyn mennessä heidän lukumääränsä on noussut kolmeenkymmeneen.

– Kaupunginhallituksen ensimmäisessä käsittelyssä esitys meni suoraan läpi, vaikka jotkut kyselivätkin tarve- ja hankesuunnitelman perään. Ei ihmisten terveydellä pidä leikkiä, sanoo Brask.

– Sen kaikki jo uskovat, et­ teivät Jylpyn aseman tilat korjaamalla parane, sanoo Kymenlaakson pelastusjohtaja Vesa Parkko.

Satelliittipaloasemalle on jo paikkakin katsottuna. Se rakennetaan Kotkansaaren länsilaidalle, Kotkan keskustan ja Mussalon sataman puoliväliin.

Kotkan paloasemalla on kärsitty homeesta. Ongelmasta kärsiviä varten pihalle on pystytetty parakki.

Satelliittipaloasema-hanke on osa Kotkan ja Haminan seudun paloasemaverkoston uudistusta.

Mikäli suunnitelmat toteutuvat, on Kotkalla ja Haminalla vuosikymmenen loppuun mennessä yhteinen, uusi keskuspaloasema sekä toinen satelliittiasema Haminassa.

Teksti ja kuva: Ulla Ylönen

Paloturvallisuusviikko tulee taas Tämän vuoden Paloturvallisuusviikko haastaa suomalaisia tekemään Oman paloharjoituksen. Oma paloharjoitus on kampanjaformaatti, johon mallia on otettu Norjasta. Kodeissa ja eri yhteisöissä voidaan testata pelastussuunnitelman toimivuutta, laatia pelastautumissuunnitelma ja ehkäistä tulipaloja kartoittamalla riskejä.

Paloturvallisuusviikkoa vietetään tänä vuonna 23.11.–1.12. Viime vuoden tapaan viikko koostuu kolmesta kampanjasta, mutta nyt uutta on Oma Paloharjoitus, jolla perheitä ja eri organisaatiota haastetaan parantamaan paloturvallisuuttaan netissä olevin selkein ohjein. Oman paloharjoituksen lisäksi viikon kokonaisuuteen kuuluvat Päivä Paloasemalla ja Pohjoismainen palovaroitinpäivä.

Oma paloharjoitus on haastekampanja, joka innostaa ihmisiä ja eri yhteisöjä itse parantamaan omaa tai läheistensä paloturvallisuutta. Ilmoittautuneet järjestävät oman paloharjoituksen, esimerkiksi poistumisharjoituksen tai kodin paloturvallisuustarkastuksen. Keskeistä on myös pa6

9/2013

lovaroittimen toiminnasta huolehtiminen.

Kampanja toimii niin, että ihmiset ilmoittautuvat Omaan paloharjoitukseen Paloturvallisuusviikon nettisivujen kautta. Jokainen paloharjoitukseen osallistuvat päättää harjoituksen sisällöstä itse, hyödyntäen halutessaan nettisivuilla olevia ohjeita. Omaan paloharjoitukseen ilmoittautuneet saavat tammikuussa palautekyselyn, jossa he kertovat, miten Oma paloharjoitus onnistui. Palautekyselyyn vastanneiden kesken arvotaan upeita palkintoja.

Paloharjoitus suositellaan pidettäväksi 23.11.–31.12.2013 ja tällöin mieluiten varsinaisen Paloturvallisuusviikon, viikon 48 aikana. Päivään Paloasemalla -tempaukseen on tänä vuonna ilmoittautunut yli 280 paloasemaa. Tavoitteena on saada paloasemille ainakin 70000 kävijää.

Tänä vuonna Päivä Paloasemalla -tapahtuman tekijät ja Lastenklinikoiden Kummit ilahduttivat pieniä potilaita viemällä tapahtuman pienimuotoisena lastenklinikoille. Lastenklinikoiden Päivä Paloasemalla -tapahtumissa lapset pääsivät juttelemaan palo-

Palomiehet Kaisa ja Marko veivät Teemu-nallen kanssa hyvää mieltä ja paloturvallisuustehtäviä Oulun lastenklinikalle, josta alkoi pelastuslaitosten, VPK:iden ja Lastenklinikoiden Kummien yhteinen Päivä Paloasemalla -lastenklinikkakiertue.

miesten kanssa ja tekemään paloturvallisuusaiheisia tehtäviä. Pelastuslaitokset ja VPK:t järjestivät tempauksen Oulussa, Kuopiossa, Tampereella, Turussa ja Helsingissä.

Pohjoismaisena palovaroitinpäivänä kuullaan kaupallisilla radiokanavilla yhteispohjoismaista radiospottia. Kampanja edistää erityisesti palovaroittimien asianmukaista käyttöä.

Uusi 112-sarja tutuilta tekijöiltä Subilla alkaa pyöriä tammikuun puolivälissä uusi ohjelmasarja 112. Kyse on dokumenttisarjasta, jossa seurataan hätäkeskusvirkailijoiden työtä ja arkea sekä myös itse hätätilanteita kentällä palokunnan, ensihoidon ja poliisin silmin.

– Käytännössä päästään seuraamaan koko auttamisen ketjua hätäpuhelusta ja sen käsittelystä aina avun perille saapumiseen asti. Suuri osa hätäpuheluista on aitoja tallenteita, joskin muutamia juttuja joudutaan yksityisyyden suojan ja muiden lakiteknisten haasteiden takia muokkaamaan, kertoo kuvaaja ja ohjaaja Tapio Sovijärvi.

Tuotantoyhtiö on sama Century Films, joka on tuottanut muun muassa sarjat Pelastajat ja Lainvalvojat.

Turku 11:sen miehistöä keskustan tuntumassa sattuneessa risteyskolarissa.

Sarjan idea syntyi muutama vuosi sitten, kun Sovijärvi istui monet kerrat paloauton kyydissä Pelastajat-sarjan kuvauksissa.

Hän mietti, että mitähän siellä virve-radion toisessa päässä hätäkeskuksessa oikein tehdään.

Sarjaa tehdään yhteensä kaksikymmentä tunnin mittaista jaksoa. Ensimmäiset kymmenen

Kestävä pelastustoimi etenee Palopäällystöliitto toteuttaa paraikaa Palosuojelurahaston rahoittamaa Kestävä pelastustoimi -hanketta, jossa on arvioitu pelastuslaitosten ja palokuntien toimintaa ja sen ympäristöja ilmastonäkökulmia. Tarkastelussa on niin pelastustoiminta, harjoittelu ja onnettomuuksien ehkäisy kuin asemapalvelu, rakennustekniikka ja työmatkaliikkuminenkin.

Hankkeessa tuotettu ohje on valmis ja se on saatavilla liiton nettisivuilta: www.sppl.fi > ”Asiantuntijatoiminta” > ”Pelastustoimen ympäristö- ja ilmasto-ohjelma”. Seuraavana hankkeessa toteutetaan koulutuskierros pelastuslaitosten kiinnostuksen mukaan ja työtä esitellään eri koulutustapahtumissa.

Maailmalla on jo monia esimerkkejä, kuinka pelastustoimi osallistuu ympäristö- ja ilmastotyöhön muiden toimijoiden tavoin. Ympäristövastuullisuus on myös Suomessa osa pelastustoimen arvopohjaa ja sitä kautta perustehtävää. On korkea aika pelastustoimen osoittaa sitoutumisensa tuohon tavoitteeseen ja ryhtyä järjestelmällisiin toimiin toimintansa ympäristöja ilmastonäkökulmien huomioimiseksi. Palopäällystöliitto tarjoaa tähän työhön työntöapua.

Työhyvinvointikysely käyntiin Pelastuslaitoksissa ensimmäistä kertaa valtakunnallisesti tehtävä työhyvinvointikysely toteutetaan 18.11.–13.12.2013. Sähköpostilla lähetettävä webropol-kyselyn saa koko päätoiminen henkilöstö.

Kyselyn tavoitteena on kerätä tietoa valtakunnallisesti pelastuslaitosten henkilöstön työhyvinvoinnista ja kerätä kehittämistarpeita. Kyselyn tulokset julkaistaan ensi keväänä.

nähdään kerran viikossa tammikuun puolivälistä alkaen ja toiset kymmenen syksyllä 2014.

– Tyylilajiltaan 112 on pikemminkin sarja huoliteltuja dokumentteja kuin realityä. Lisäksi se kuvataan niin sanotussa cinemascope-formaatissa. Kuvasuhde on sama kuin suuressa osassa elokuvia ja ahtaissa tiloissa kuvaan

mahtuu ”enemmän”. Tyylillisesti lähin vertailukohta lienee YLE:n esittämä ruotsalainen Malmöpolisen, Sovijärvi kuvailee.

– Pelastustoimi ja ihmisten hätä on valtakunnallinen. Maailma on erilainen, kun poistutaan Helsingistä Kehä I:n ulkopuolelle. Pelastustoimen osalta liikutaan Vantaan, Espoon, Turun, Tampereen ja Kuopion seuduilla.

– Esimerkiksi Turussa pelastustoimen alue ulottuu laajasti maakuntiin ja saaristoonkin. Yritämme kuvata eri pelastustoimialuei­ den ominaispiirteitä ja haasteita.

Keikoilla voi näkyä myös sopimuspalokuntia. 112 on suunnattu ”suurelle yleisölle” eli kaikille kiinnostuneille. Kuka tahansa voi joutua soittamaan hätäpuhelun, halusi tai ei, Sovijärvi painottaa.

Tulimerelle uusi laiva ja ennätysyleisö Perinteinen Tulimeri-palokuntaristeily irtoaa laiturista 24.1.2014 peräti 17. kerran. Matkan on varannut jo 2008 palokuntalaista, joten luvassa on ennätysristeily.

Reittinä on vanha tuttu 23 tunnin risteily Turusta Tukholmaan, mutta laivana on reitillä uusi m/s Baltic Princess.

– Tulimeri-risteily on LänsiSuomen Pelastusalan Liiton rekisteröity tavaramerkki ja LSPeL koordinoi risteilyn toimintoja vuosittain sovitulla työryhmällä, johon kuuluu edustajia myös Uudenmaan Pelastusliitosta sekä Kaakkois-Suomen Pelastusalanliitosta. Matkatoimisto on otettu mukaan vuosien saatossa, kun risteilyn kävijämäärät alkoivat olla sitä luokkaa, että varaukset ja muutokset vaativat jo ammatti-

laisen apua, kertoo järjestöpäällikkö Anssi Lamminen LSPeL:sta ja jatkaa.

– Tuleva Tulimeri on poikkeuksellinen myös siksi, että perinteinen laiva (Europa) vaihtuu.

Tämä vaikuttaa ilman muuta järjestelyihin. Moni asia pitää suunnitella uudelleen ja miettiä, missä mikäkin toiminto voidaan toteuttaa.

Tulimeren esiintyjät julkaistaan, kun kaikkien artistien kanssa on asiat sovittuna. Haasteellisen artistihankinnan tekee se, että moni tähtiartisti lomailee tammikuussa.

– Palautteet kuitenkin kertovat, että artistilla ei ole juuri merkitystä. Pääasia on saada paljon saman alan harrastajia ja ammattilaisia koolle ja tavata vanhoja tuttuja kerran vuodessa eri puolelta Suomea, Lamminen kertoo.

Tulimerellä on vahvasti mukana myös Pelastustieto-lehti.

Risteilyn historia alkaa 1970-80 luvun taitteesta, kun Turun- ja Porin läänin palokuntanuorten ohjaajat, etenkin Rauman alueelta, alkoivat kokoontua vuotuisesti risteilylle. Tulimereksi tapahtuma paisui vuonna 1998, jolloin risteily alkoi laajeta Länsi-Suomen kaistalta laajemmalle Suomen palokunta- ja pelastuskenttään.

9/2013

7

8

9/9 2013 /2013

H채lytyti,sRaialsempoori itus Pumppulah vedest채 Ihmisen pelastaminen

3.2.2013

9/9 2013 /2013

9

Avunhuutoja Pumppulahdesta Tekstit: Marko Partanen Kuvat: Hanna Raijas, Marko Partanen, Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos, Kimmo Kaisto Grafiikka: Peter Bange

Viime helmikuussa raaseporilainen Kaisa Teräs suuntasi Samuel-poikansa kanssa kävelylenkin Karjaan Pumppulahteen.

”K

äymme joka päivä lenkillä, mutta emme koskaan päiväsaikaan Pumppulahdessa, Kaisa Teräs sa-

noo.

Hieman ennen kuin Mustiojoki levenee Pumppulahdeksi ja ennen kuin näkymät Pumppulahteen aukesivat, Teräs kuuli miehen avunhuutoja.

– Joku huusi ”apua”. Aloin miettiä, mistä ääni kuuluu ja samalla juoksimme ääntä kohti.

Kaisa ja Samuel juoksivat polkua pitkin Pumppulahteen. Siellä he näkivät kaksi naista, joiden takaa ääni kuului. Toinen naisista sanoi soittavansa 112:een.

– Etsin samalla koko ajan katseella, mistä ääni tulee – ja sitten näin: Siellä se on ihminen vedessä, Teräs päivittelee.

Sankarillista rohkeutta Hän oli aina pelännyt jäälle menoa. ”Ihminen vedessä – sinne on mentävä”, Teräs ajatteli. Hän mietti, että miten saisi miehen nostetuksi sulasta jäälle. Apuvälineitä ei ollut, joten hän keksi riisua takin yltään ja heittää toisen pään miehelle. Samalla hän huusi pojalleen, että pysyttelee rannalla.

huone.fi-sivustolta.

Kuvakaappaus tilanne

– Olen fyysisesti vahva, vaikka olenkin pienikokoinen. Tiesin, että saan vedettyä miehen ylös, vaikka hän oli isokokoinen, Teräs kertoo.

Hän sai vedettyä miehen jäälle ja huokaisi helpotuksesta.

– Sitten sain jostain kuulla, että myös lapsi on vedessä. Aloin heti katseella etsiä, että näkyykö – sitten näin, että virta vie toppaasuista lasta. Piti päättää, että uskallanko hypätä jokeen: joo tai ei. Sanoin isälle, että en pysty pelastamaan lastasi, Teräs muistelee.

Hän sanookin, että vaikka aikaa oli vähän, siinä ehti miettiä triljoona eri asiaa. Esimerkiksi, jos hän hyppäisi, niin pääsisikö hän millään ylös tai pystyisikö rannalla odottava poika auttamaan hänet ylös. Ajattelin, että palomiehet tulevat pian. Samalla aloin miettiä, saataisiinko poika jollain muilla keinoin ylös. Matkaa häneen oli kymmenisen metriä.

– Sanoin Samuelille ja miehelle, että antakaa takkinne. Niistä sain sidottua pitemmän ”köyden”, Teräs muistaa.

Missä jää kestää, missä ei Kun mies oli antanut takkinsa, hän lähti auttamaan poikaansa edeten jäätä pitkin.

– Hän putosi uudelleen veteen, aivan poikansa viereen. Huusin hänelle, että ”käänny, ota kiinni”, Teräs kertoo.

– Mies oli selkäpäin lapseensa eikä nähnyt tätä. Mies kääntyi neuvottujen huuto-

jen mukaan, kauhaisi lapseen päin ja samalla poika painui uppeluksiin, Teräs kertoo.

Hän konttasi jäätä pitkin tunnustellen samalla missä kestää ja missä ei. Pian hän oli jo aika keskellä lahtea. Teräs kuvaa, että jäästä muodostui ”kuunsirppi”, jonka alle lapsi ajautui. Mies oli kainaloitaan myöten jään päällä. Teräs ei uskaltanut mennä lähemmäksi, koska jää oli heikkoa.

Käskytin pelastautumaan – Huusin hänelle, että ”pelastut – polski, polski, tänne päin”, mutta mies huusi minulle ”en jaksa”. Jatkoin huutamista: ”Polski, polski, älä anna periksi”, Teräs kertoo.

Kun Teräs piti pienen tauon, tuntui, että mies lopettaa, piti vain jatkaa huutoa. Sitten mies liikkui lähemmäksi Terästä, jolloin hän sai heitettyä tälle takkiköyden, mutta se ei ylettynyt ja pian virta vei miehen taas kauemmaksi. Mies pääsi hivuttautumaan kuitenkin uudelleen lähemmäksi ja hän pystyi tarrautumaan takkiköyteen.

– Samalla alkoi kuulua jään ritinää. Anna nyt jään kestää, ajattelin, Teräs kertoo. Kun Teräs yritti kiskoa miestä uudelleen jään pinnalle, tämä painoi enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Jään ritinä jatkui.

– Voi Luoja, mitä nyt teen, Teräs ajatteli. Siinä kohtaa ideavarasto ehtyi, hän kertoo.

Teräs katsoi taakseen, olisiko joku, joka voisi auttaa. Sinne oli tullut joku, joka yritti heittää Teräkselle sähkökaapelia kelalta. Teräs neuvoi häntä, että ottaa kaapelista löysiä nippuun ja heittää sitten koko nipun.

– Kun sain kaapelin, se oli mahtava tunne. Sidoin siitä kainaloiden alle lenkin, enää ei ollut hätää, Teräs kertoo. Tämän jälkeen kuulin paloauton.

– Ratsuväki saapuu! Se oli mahtava hetki, Teräs sanoo.

”Kamala hetki muistella”, Kaisa Teräs sanoo.

10

9/2013

Häl

yt y silm

oitu

s

Kaisa Teräs on rannassa suurin piirtein sillä paikalla, jossa hän kuuli ensimmäisen kerran poikansa kanssa kuinka "mies huutaa hirvittävästi".

9/92013 /2013

11

s

itu o lm

si y t y äl

H

4-vuotiaan pojan pulkka kulkeutui mäenlaskussa Pumppulahden jäälle ja lopulta avantoon.

Apuun tullut ohikulkija Kaisa Teräs veti isän takillaan ylös avannosta.

Kaisa Teräs sai heitettyä isälle uudelleen takin. Teräkselle heitettiin rannalta sähkökaapelia, jonka hän sitoi ympärilleen.

12

9/92013 /2013

Isä kiirehti apuun ja putosi myös avantoon.

Poika oli edelleen veden varassa.

Isä lähti uudelleen auttamaan poikaa ja putosi taas avantoon.

Jäällä ollut pintapelastaja Martti Nikunoja näki pojan jään alla. Jää rikottiin ja poikaa alettiin hoitaa.

9/92013 /2013

13

Pintapelastustehtävä:

ihminen vedessä Länsi-Uudellamaalla, Karjaalla päivystävä Raaseporin 701-hööki oli juuri palannut keskustan automaattikeikalta. Heittomies oli ehtinyt asemalle Lohjalta. Hätäkeskus hälytti yksikön uudelleen. Paloesimies Marko Mustonen ajatteli, että automaattikohde hälyttää uudestaan. Ei hälyttänyt.

483A,

ihmisen pelastaminen vedestä.

Kohde oli noin minuutin ajomatkan päässä miehistön väliaikaisesta päivystyspisteestä. Pintapelastajat alkoivat kiireessä pukea varusteitaan.

– Pintapelastuspuvut puimme auton vieressä vyötäröitä myöten ja loput matkalla. Matka oli kuitenkin niin lyhyt, että täydellistä varustusta emme ehtineet sen aikana saada ylle.

Lähimmät pelastussukeltajat hälytettiin paikalle noin 15 minuutin ajomatkan päästä Tammisaaresta. Samalta asemalta lähti liikkeelle myös päivystävä palomestari Stig Saarinen. Lisää sukeltajia hälytettiin Lohjalta ja Espoon Niittykummusta, yhteensä viisi.

– Hälytysilmoituksesta en saanut selvää, oliko veden varassa yksi vai useita, mutta sen sain selville, että nyt on oikeasti kiire, pelastussukeltaja Jonas Taipale sanoo.

Yleensä hän pukee sukelluspuvun ennen auton lähtöä vyötäröön asti, nyt hän jätti pukemisen kokonaan automatkalle. Myös Taipaleen pari, Jari Kuutti, oli pelastussukeltaja.

Pintapelastaja Toni Kallisella oli kiire pukeutua. Apua tarvittiin parin sadan metrin päässä asemasta.

14

9/2013

Häl

yt y silm

oitu

s

Lisää pelastajia Karjaalle lähti Tammisaaresta. 801-pelastusyksikkö sai tehtäväkseen ihmisen pelastamisen veden alta. Kuvassa vasemmalta Joonas Taipale, Kim Sellman, Björn Olander ja Stig Saarinen.

Paloesimies Kim Sellman tiesi kohteen, etäisyys tieltä rantaan tai rannasta avantoon ei tulisi olemaan pitkä.

– Kaikkien jäälle menevien oli kuitenkin pukeuduttava siltä varalta, että jää ei kestäisi, Sellman sanoo.

Matkan aikana 801:n takapenkillä oli kova rumba, kun kaksi pelastussukeltajaa puki varusteitaan yhtä aikaa vauhdissa.

Äkkiä veteen Kohde oli pelastajille tuttu paikka, siellä oli harjoiteltu monet kerrat. Siinä jokiuoma levenee lahdeksi. Lahti oli jäässä, mutta virtaavan veden kohdalla oli sulia kohtia. Virtaavaan kohtaan oli rannalta 20–30 metriä.

Kun lähin 701-hööki saapui kohteeseen, Kaisa Teräs piti pitkän takin avulla miestä sulan reunalla. Mies oli käsien varassa jään reunalla ja Teräs pidätteli häntä takkiköyden avulla, ettei virtaava vesi veisi häntä mukanaan.

– Kun näimme tilanteen autosta, jalkauduimme heti, pintapelastaja Martti Nikunoja sanoo.

Pintapelastajat aloittivat työn kohteessa neljä minuuttia hälytyksestä. Pintapelastaja Toni Kallinen otti naskalit mukaan eikä ilmannut pukuaan ollenkaan, jotta puku kelluttaisi mahdollisimman hyvin, lisäksi Kal-

lisella oli paukkuliivit. Narua ei selvitetty ollenkaan, vaan Kallinen sanoi parilleen Nikunojalle, että tämä saisi hakea hänet tarvittaessa noin kolme metriä kanttiinsa olevasta sulasta. Kun Kallinen juoksi avantoa kohti, hän käski sivulliset pois jäältä. Viimeisillä askelillaan ennen sulaa hänen jalkansa upposivat läpi jään. Nikunoja kuvailee, että veden varaan joutunut mies huusi hädissään ja järkytyksessään.

– Kun pääsin avantoon, iskin naskalin kiinni jäähän ja tartuin miehen ympäri toisella kädellä. Virtaus oli sen verran kova, että virta vei mukanaan pintapelastuspuvun kel-

luttamaa kehoa vaakatasossa, Kallinen kertoo.

Heikko jää kesti onneksi naskalin ja siinä roikkuvan taakan. Syvyyttä vedessä oli sen verran, että pohjasta ei voinut ottaa tukea.

Kallinen pysyi paikallaan naskalin avulla.

Hankala nosto Nikunoja otti Teräksen paikan ja alkoi pidätellä miestä takeilla. Seistä ei voinut, eikä ottaa kunnon nostoasentoa jäänreunalta.

Jää oli lumesta puhdas, minkä vesi oli tehnyt liukkaaksi. Kun sulan reunalle yritti mennä, se hajosi alta. Miehen auttaminen oli todel-

Pintapelastaja Martti Nikunoja löysi pojan jään alta.

9/92013 /2013

15

la raskasta. Sitten Nikunoja sai kunnolla tukea rannalta selvitetystä narusta ja puolittain taaksepäin jäätä myöten maaten hän sai vedettyä miehen ylös.

– Kului varmasti minuutti tai kaksi, kun saimme miehen jäälle. Hän oli toimintakyvytön, kylmettynyt, hysteerinen ja jatkoi järkyttynyttä huutoaan, Nikunoja kertoo.

Hälytyksestä oli kulunut kuusi minuuttia, kun miespotilaasta annettiin tietoja ambulanssille. Minuuttia aiemmin Meripelastuskeskus ilmoitti, että Rajavartiolaitoksen helikopteri on lähdössä. Palomestari Saarinen tiedusteli onko heillä sukeltajia, ei ollut. Rajavartiolaitokselta kysyttiin, että onko kopterille tarvetta ollenkaan. Saarinen halusi kopterin mukaan, jotta he voisivat poimia Espoosta tulevat sukeltajat matkalta kyytiin.

Kohtauspaikaksi sovittiin Kirkkonummi.

Uusi tehtävä Nikunoja ja Kallinen huokaisivat jäällä helpotuksesta: Olipa raskas tehtävä, nyt se on ohi. Sitten tuli uusi käsky: Takaisin veteen.

4-vuotias poika oli vielä veden varassa. Häntä ei näkynyt sulassa, mutta pintapelastajan välinein päätettiin tehdä se mikä oli tehtävissä, kunnes vesisukeltajat tulevat kohteeseen.

Oli Nikunojan vuoro mennä sulaan. Mustonen komensi varmuuden vuoksi, että jään alle ei mennä. Nikunoja etsi pintapelastajan keinoin, mutta tehtävä oli hankala, sillä nä-

16

9/2013 9/2013

Jari Kuutti avusti sukeltajaa. Naru pureutui jäähän, eivätkä narumerkit menneet perille.

kyvyys vedessä oli olematon. Virta oli niin kova, että vastavirtaan täysiä kroolaamalla pysyi vain paikoillaan.

– Noin kymmenen minuuttia etsimme sulassa uiden, mikä oli melko epätoivoista, Nikunoja sanoo.

Vaativa kohde sukeltajalle Tammisaaren hööki saapui kohteeseen, pelastussukeltaja Taipale oli vajaa minuutti

ennen kohdetta saanut itsensä sukelluskuntoon. Matkaa höökiltä avannolle oli 100– 150 metriä.

– Juoksin sukellusvarustein hangessa, jossa jokainen askel upposi polvea myöten. Kun pääsin jäälle, pulssi oli korkealla, Taipale sanoo.

Jää oli heikkoa ja Taipale neuvoi narumieheksi jäänyttä työpariaan Kuuttia jäämään selvästi etäämmälle avannosta.

”Olemme harjoitelleet Pumppulahdella useita kertoja pintapelastusta ja sukellusta.

Silti kohde yllätti meidät. Olosuhteet: jää ja virtaus olivat yllätykselliset,” paloesimies Marko Mustonen kertoo.

Häl

yt y silm

oitu

s

Poika löytyi noin 70 metrin päästä vajoamispaikasta.

– Jos narumies olisi pudonnut jäihin ja päästänyt narusta, olisi virta vienyt minut pitkälle, Taipale sanoo.

Pintapelastaja Nikunoja nousi pois vedestä, hänen takkinsa alkoi olla jo melko tyhjä.

Pelastussukeltaja Taipale hyppäsi pettävältä jään reunalta avantoon samalla kun jää lohkesi hänen altaan. Voimakas virta yllätti Taipaleen. Hän yritti etsiä ensin sektorimenetelmällä, mutta kovan virran takia se oli mahdotonta. Virtaa vastaan ei pystynyt etenemään. Täysillä uimalla pysyi vain paikallaan ja kun lopetti uimasta, niin virta vei.

– Narumerkeistä ei saanut selvää. Naru oli syönyt itsensä heikon jään sisään, koska naruttaja joutui naruttamaa kaukaa ja naruun muodostui jään reunalla 90 asteen mutka, Taipale kertoo.

Hän arvelee, että näkyvyys vedessä oli noin 70 senttiä, pohjalla vesi oli selkeämpää. Sukelluksen maksimisyvyys oli 3,5 metriä, mutta olosuhteet olivat vaativat.

– Kovan virran lisäksi pohjassa oli paljon metrien pituisia oksia ja muuta veden liikuttamaa törkyä, niihin olisi voinut naru tarttua. Kun järjestelmällinen etsintä ei onnistunut, tarkistelin oksia, ja olisiko lapsi voinut tarttua niihin, Taipale sanoo.

– Sitten huomasin jään läpi, että sen alla liikkuu jokin. Luulin sitä ensin muovipussiksi, mutta kun se liikkui, niin ajattelin että se voisi olla poika, mutta en uskonut siihen, koska paikassa oli kova virta. Menin siihen kohdalle ja pompin jään rikki ja poika pullahti ylös avannosta, Nikunoja kertoo.

Kuuden minuutin sukelluksen jälkeen Kuutti veti Taipaleen pois vedestä.

– Kun nousin jäälle, näin, että poika oli löytynyt ja häntä kannettiin rannemmaksi, Taipale sanoo.

Poliisi etsi jokitörmältä jälkikoiran avulla mahdollisten muiden veteen joutuneitten jälkiä, niitä ei löytynyt. Poika löydettiin 70 metrin päässä paikasta, jossa hän oli joutunut veden varaan. Pelastuslaitoksen pintapelastajat ja sukeltajat alkoivat elvyttää poikaa jäällä. Paikalle tuli ambulanssi ja FinnHEMS 10.

– Kun ambulanssin ovet lyötiin kiinni, tilanne katkesi. Ensin oli kova säpinä – sitten kaikki oli ohi, Mustonen sanoo.

den ja Kuvakaappaukset Iltaleh vuilta.

Västra Nylandin nettisi

Löytyi!

Sulasta noussut pintapelastaja Nikunoja jäi vaihtamaan muutaman sanan sukeltajan naruttajan, Kuutin kanssa.

9/2013

17

Iso vesialue Raaseporin alueella on paljon vettä, siihen kuuluu Tammisaaren saaristo ja rantaviivaa Inkoosta ja Kirkkonummesta aina Saloon asti.

– Vesipelastustehtäviä kertyy vuosittain jonkin verran, tänä vuonna niitä on ollut viisi. Tyypillisesti ihminen vedessä -tehtävät ovat epäonnisen uintireissun seurausta, palomestari Stig Saarinen sanoo.

Palomestari Stig Saarinen päivystää Tammisaaressa.

”Kun ambulanssin ovet lyötiin kiinni, säpinä oli ohi.”

18

9/92013 /2013

Erikoistehtävänä vesisukellus Vesisukellus eli pelastussukeltajan tehtävä on palomiesten erikoisosaamista.

Pelastussukeltajaksi päästäkseen palomiehen on haettava 6 viikkoa kestävälle kurssille. Fyysisiä testejä on enemmän ja ne ovat vaativampia kuin pelastajakursille haettaessa. Kurssille valittaessa vaikuttaa myös alueellinen tarve, mutta tietenkin siten, että pääsyvaatimukset on selvitettävä. Kaikki pelastuslaitokset eivät tee pelastussukellusta, sillä vesisukellus ei kuulu varsinaisiin pelastustoimen tehtäviin.

Pelastusukeltaja työskentelee aina pintaköyden kanssa. Hän tarvitsee sukellustehtävällä ja harjoituksissa avustajan, narumiehen. Narumies ja sukeltaja voivat kommunikoida radion avulla ja köysimerkein.

Keski-Suomen pelastuslaitos on kouluttanut pelastussukeltajia oppisopimuksella. Arkistokuva on Kärkistensalmesta vuodelta 2009.

Häl

Muistithan köysimerkit

oitu

Turvallisuusmerkit köysimerkki avustajalta

sukeltajalta

1 nykäisy 2 nykäisyä 3 nykäisyä 3 nykäisyä ja ravistus 4 nykäisyä tai enemmän

Kaikki kunnossa!

Seis!

Vedä ylös!

– HÄTÄMERKKI!

Onko kaikki hyvin? Jatka!

Seis! Pysy paikalla!

Tule suoraan ylös!

Tule laskeutumiskohdasta ylös!

–

yt y silm

Etsintämerkit köysimerkki avustajalta

sukeltajalta

Ravistus Huomio!

Ravistus ja nykäisy Oikealle!

Ravistus ja 2 nykäisyä Vasemmalle!

Ravistus ja 3 nykäisyä Käänny takaisin!

1 nykäisy ja ravistus Jatka köyden suuntaan!

Suoritettu/kohteessa Lisää löysää!

– Löysä sisään!

–

s

Tilannepäiväkirja keikasta Tilannekeskuspäivystäjä Jessica Hallio päivysti Raaseporin tapauksen aikaan Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen tilannekeskuksessa. Hän laati tehtävästä tilannepäiväkirjan.

– Kun kuulin, että “lapsi veden alla”, aloin heti täyttää tilannepäiväkirjaa. Samalla laitoin nauhurin päälle, joka nauhoittaa radioliikennettä. Herkkä laite taltioi myös kaiken tilannekeskuksessa puhutun, Hallio

sanoo. Tehtävä ei kestänyt kauan, sen jälkeen Hallio alkoi ohjata tilannekeskukseen tulleita puheluita.

– Silloin olimme vielä keskuspaloasemalla ja päivystin yksin. Etenkin yksin päivystäessä kaikkia tietoja ei aina ehdi tilannepäiväkirjaan kirjata. Nyt olemme remontin alta paossa Tapiolassa ja meitä on aina kaksi, Hallio sanoo. Tilannepäiväkirja tehdään jokaisesta keskisuuresta tai sitä isommasta

tehtävästä ja ihmisen pelastustehtävästä.

– Aloitamme tilannepäiväkirjan teon pienellä kynnyksellä, sen voi sitten lopettaa, jos tuntuu, ettei tarvetta ole, Hallio sanoo. Tilannepäiväkirjoja laaditaan viikoittain, parhaana kuukautena tänä vuonna niitä on tehty 27.

Tilannepäiväkirja on todettu hyväksi työkaluksi myös toiminnan kehittämisessä.

Hetki hetkeltä 14.24 14.25 14.28 14.29 14.30 14.31 14.32 14.33 14.34 14.36 14.38 14.42 14.44 14.49 14.50 14.53

Hälytysilmoitus: Pumppulahti, Raasepori, ihmisen pelastaminen vedestä. RLU33, 701, 201, 801, 601, BRH200, ELU3211. Lisätiedot: Lapsi veden alla.

Hätäkeskus varmistaa, onko lähin yksikkö matkalla, joka kuittaa olevansa 500 metrin päässä kohteesta.

Pelastusyksikkö 701 aloittaa pintapelastuksen.

Rajavartiolaitoksen helikopteri on lähdössä, vahvuudessa ei sukeltajaa.

Mieshenkilö pelastettu, tarvitsee ambulanssin. Lapsi edelleen vedessä.

FinnHEMS 10 ja Rajavartiolaitoksen kopteri tulossa.

Ensimmäiselle sukeltavalle yksikölle määritellään sukellustehtävä: etsintä.

Rajavartiolaitos ei odota oman sukeltajan saapumista, mutta kopteri lähtee matkaan.

Lapsen etsintä jatkuu, miestä hoidetaan.

Pelastusyksikkö 801 kohteessa.

Sovitaan, että Rajavartiolaitoksen kopteri ottaa Esposta tulevan pelastusyksikön 201 väen kyytiin Kirkkonummelta.

Pyydetään lisää ensihoitoyksiköitä.

FinnHEMS 10 ilmoittaa, että noin 10 minuuttia lentoaikaa jälellä.

Rajavartiolaitoksen kopterissa olevia sukeltajia pyydetään valmistautumaan, on vielä epäselvää, onko vedessä enemmänkin lapsia.

FinnHEMS 10:lle tarjotaan laskupaikkaa.

Varmistuu, että tapaukseen liittyi vain yksi lapsi, joka on löydetty. Rajavartiolaitoksen kopteri perutaan.

9/92013 /2013

19

Poliisin kertomana

ivustolta.

Kuvakaappaus poliisi.fi-s

Isä ja 4-vuotias poika olivat Pumppulahden rannalla pulkkamäessä. Poika laski mäkeä alas, mutta pulkka liukui oletettua pitemmälle, lopulta Pumppulahden jäälle ja siellä olevaan sulaan. Isä juoksi heti poikansa perään ja hyppäsi jokeen pelastamaan poikaansa. Joessa oli tapahtumahetkellä erittäin kova virtaus eikä isä yrityksistä huolimatta saanut poikaansa pelastettua. Isä oli itse lähellä hukkua. Mäen päällä kävelytietä pitkin kulkenut Kaisa Teräs juoksi jäälle apuun.

Pintapelastaja löysi pojan jään alta noin 70 metrin päästä paikasta, jossa hän joutui veden varaan. Löytöhetkellä poika oli ollut n. puoli tuntia veden varassa ja elvytystoimenpiteet aloitettiin heti. Poika kuljetettiin lastenklinikalle Helsinkiin, josta hänet kotiutettiin tiistaina 12.2.2013.

Poikkeuksellinen tunnustus Hengenpelastusmitali on poikkeuksellinen tunnustus. Se myönnetään yksittäisestä uroteosta, kun taas suurin osa tunnustuksista myönnetään pitkästä palveluksesta. Hengenpelastusmitalin myöntämiskriteerit on määritelty asetuksella. Mitali annetaan tunnustuksena erittäin rohkeasta tai neuvokkaasta taikka oman hengenvaaran uhalla suoritetusta teosta, jolla toisen ihmisen henki pelastetaan uhkaavasta vaarasta.

Mitalia ei myönnetä palomiehelle, sopimuspalokuntalaiselle poliisille tai muulle ammatinharjoittajalle, jolla katsotaan olevan ammattinsa puolesta erityisiä taitoja tehdä kyseinen teko, vaikka kyseessä oleva henkilö pelastaisi ihmisen vapaallaollessaan. Mitalia ei myöskään voi saada oman alaikäisen lapsensa pelastanut aikuinen.

– Mitali on erittäin arvokas, sen korkean statuksen säilyttämiseksi myöntämiskriteereitä on pidetty asetuksessa säädettyä tiukempana. Mitali myönnetäänkin vain niissä tapauksissa, joissa pelastajan oma henki on ollut vaarassa, sanoo hengenpelastusmitalilautakunnan sihteeri Arto Tiukkanen.

Joskus mitali on myönnetty lievemmillä kriteereillä lapselle tai vanhukselle, kun on katsottu, että teko on ikään tai toimintakyykyyn nähden erityinen.

– Kaisa Teräkselle myönnettiin mitali, vaikka hänen tapauksessaan hengenvaaran uhka ei ollut itsestään selvä, Tiukkanen sanoo.

Hengenpelastusmitalilautakunta esitti mitalia Teräkselle.

– Vuosittain mitalia haetaan 70–90 ihmiselle. Noin kymmenen

20

9/92013 /2013

prosenttia hakemuksista päätyy mitalin myöntämiseen. Tällä hetkellä pinossa on jo 32 hakemusta, Seuraavat mitalit myönnetään ensi kesänä, Tiukkanen sanoo.

Mitalia voi hakea kuka tahansa, yksityinen ihminen tai yhteisö. Mitali voidaan myöntää myös yhteisölle. Mitalihakemukset osoitetaan paikalliselle aluehallintovirastolle, jonka verkkosivuilta löytyy hakuohjeet ja -kaavakkeet.

nettisivulta.

Kuvakaappaus Iltalehden

Erittäin rohkeaa ja neuvokasta toimintaa Hengenpelastusmitalilautakunta esitti Tasavallan presidentille, että Kaisa Teräkselle myönnettäisiin hänelle haettu hengenpelastusmitali: ”Teräs toimi erittäin rohkeasti ja neuvokkaasti mennessään pelastamaan veden varaan joutunutta henkilöä. Teräs sitoi yhteen omansa ja toisen henkilön takin pelastusköydeksi ja sai pidettyä kahteen kertaan veden varaan joutunutta henkilöä jään päällä. Pelastettavan painon vaikutuksesta Teräs kuitenkin liukui jään reunalle päin. Pitämällä toisella kädellä kiinni saamastaan sähköke-

lan päästä, Teräs sai kuitenkin pidettyä henkilöä osittain jäällä siihen asti kun pintapelastajat saapuivat paikalle. Teräs on toiminut erittäin rohkeasti ja neuvokkaasti pelastaessaan hädässä olleen henkilön.”

Hengenpelastusmitalit jakoi EteläSuomen aluehallintoviraston johtaja Anneli Taina.

– Mitalinjakotilaisuus oli mukava, varsinkin kun saatiin lehdistö sieltä pois. Oli sellainen tunne, että ei tästä nyt ryhdytä henkseleitä paukuttelemaan, Kaisa Teräs kuvailee tunnelmia.

9/2013

21

s

itu o lm

si y t y äl

H

Sanomien nettisivulta.

Kuvakaappaus Helsingin

Ovikello soi – Eräänä sunnuntaina ovikello soi. Ihmettelin, että ketä sieltä tulee. Pieni poika, nainen ja mies toivat minulle kukkia, Kaisa Teräs muistelee.

– Ihmettelin ensin, että keitä he ovat, sitten tunsin miehen kasvon piirteistä. Sanoin, että ”sinähän se olet”.

Kuvassa on se mäki, josta poika laski jäälle ja veteen.

Hälytysilmoitus-keikkoja etsitään!

Mikäli sinulla on tiedossa keikka, josta voisi olla seuraavaksi Hälytysilmoitus-jutuksi, niin älä epäröi ottaa yhteyttä: marko.partanen@pelastustieto.fi tai puhelimitse 0400 674 208 / Marko Partanen.

Vieraanamme Kirjoittaja ylipalomies Roger Nybom toimii vt. paloesimiehenä Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella. Kirjoitus perustuu alipäällystökurssilla 14.4.2013 tehtyyn kehittämishankkeeseen.

Työturvallisuus vaatii jatkuvaa seurantaa Vaara- ja läheltä piti -tapahtumia sattuu huomattavasti useammin kuin tapaturmia ja onnettomuuksia. On todettu, että yhtä työtapaturman kautta tapahtuvaa kuolemantapausta kohti tapahtuu kymmenen vakavaa työtapaturmaa, kolmekymmentä lievää työtapaturmaa ja jopa kuusisataa vaaratilannetta. Raportointia seuraamalla ja kehittämällä voidaan katkaista tapahtumaketju, joka pahimmassa tapauksessa johtaa onnettomuuteen.

Pelastustoimelle tulisi kehittää poikkeamaraportointijärjestelmä, jonka kautta kaikki pelastuslaitokset saisivat tiedon operatiivisessa toiminnassa tapahtuneesta vakavasta työtapaturmasta tai vaaratilanteesta mahdollisimman nopeasti tapahtuman sattumisesta. Vaaratilanteesta ilmoittaminen, sen analysoiminen ja tapahtumasta tiedottaminen ja sitä kautta oppiminen mahdollistaisivat parhaimmillaan sen, että samankaltainen tapahtuma ei tapahdu uudelleen.

Raportointia seuraamalla ja kehittämällä voidaan katkaista tapahtumaketju, joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa onnettomuuteen.

Pelastusalalla tiedotetaan pelastustehtävistä ja siellä tapahtuvasta toiminnasta välittömästi medialle, joten pelastuslaitosten sisäistä tiedottamista tulisi kehittää vähintään samalle tasolle. Kyse on meidän, ihmisten ja omaisuuden pelastamiseksi työskentelevien, omasta turvallisuudesta ja työhyvinvoinnista. Ilman toimintakykyistä ja tervettä pelastushenkilökuntaa ei tule mediatiedotteita pelastetusta omaisuudesta tai ihmishengestä.

Kehittämishankeeni kautta olin yhteydessä muihin Pohjoismaihin.

Ruotsissa toimii yritys, joka kokoaa Internet-sivustoilleen www.utkiken.net tietoa tapaturmista, raporteista ja muista ajankohtaisista asioista pelastusalan työturvallisuuteen liittyen. Norjassa on kehitteillä poikkeamaraportointijärjestelmä pelastustoimelle yhteistyössä paikallisen sisäasiainministeriön kanssa. Tanskassa pelastustoimella ei ole omaa poikkeamaraportointikäytäntöä.

Turvallisuuskulttuurin ja varhaisen välittämisen tärkeyttä päivittäisessä pelastustoiminnassa ei ole oivallettu kaikilla pelastuslaitoksilla. Hyvän turvallisuuskulttuurin myötä voidaan saada merkittäviä säästöjä. Esimerkkinä palomiehelle sattunut työtapaturma, josta seurasi 24 tunnin työvuoron poissaolo: poissaolijan palkasta on vähennetty vakuutusyhtiöltä saatava korvaus ja hänelle on hankittu sijainen, jonka ylityöpalkka on lisätty loppusummaan. Kustannuksia muodostuu myös ylimääräisten töiden järjestelyistä. Loppusummaksi muodostuu 1280 euroa yhdestä palomiehelle sattuneesta tapaturmasta työvuoroa kohden. Laskennan perusteena on käytetty Tilastokeskuksen tilastoja vuodelta 2008.

Aluepelastuslaitoksilla tulisi olla yhtenäiset tietojärjestelmät asiaan liittyen. Kehitteillä olevaa Varanto-järjestelmää tulisi käyttää hyväksi

myös tässä asiassa. Turvallisuuden kehittäminen olisi alueiden kesken helpompaa, mikäli näihin liittyviä tuloksia voisi vertailla suoraan keskenään ja sitä kautta tunnistaa mahdolliset ongelmakohdat.

Jos jollakin laitoksella tietyissä tehtävissä vaaratilanteet ovat yleisempiä kuin muilla laitoksilla, tämä näkyisi tilastoissa laitosten välisessä vertailussa ja korjaaviin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä heti.

Samasta laitoksesta ei välttämättä saada monta samankaltaista raporttia, mutta yhdistämällä laitosten tilastot ja niitä vertailemalla voidaan ongelmaan päästä nopeammin käsiksi ja tätä kautta estää mahdollinen työtapaturma.

Pelastuslaitosten valtakunnallisen työsuojelujärjestelmän luominen ja koordinointi voisi tapahtua Pelastusopiston kautta. Pelastusopistoon tulisi nimetä henkilö, joka neuvoo ja kouluttaa pelastuslaitoksia työturvallisuuteen liittyvissä asioissa. Tällaisen työsuojelukoordinaattorin johdolla tulisi perustaa työryhmä, joka koostuisi pelastuslaitosten työsuojelupäälliköistä sekä työsuojeluvaltuutetuista.

Työryhmän voisi perustaa esimerkiksi pelastuslaitosten kumppanuushankkeen yhteyteen, koska sitä kautta on jo olemassa oleva verkosto laitosten välillä. Työryhmän ensimmäinen tehtävä voisi olla verkoston luominen kaikkien pelastuslaitosten työsuojeluorganisaatioiden välille. Jokaisen pelastusalueen työsuojelupäällikkö tekisi määräajoin raportin omalta alueeltaan operatiivisessa toiminnassa tapahtuneista vakavista vaara- ja läheltä piti -tilanteista. Työryhmä käsittelisi asiat kokouksissaan ja tiedottaisi muille työryhmän ulkopuolella toimiville pelastuslaitosten työsuojeluorganisaatioille kyseisistä tapahtumista.

Valtakunnallinen seurantajärjestelmä ei kuitenkaan ole ainoa ratkaisu työturvallisuuden kehittämisessä. Suurin tehtävä on asenteiden muuttaminen ja tapahtumista ilmoittaminen. Turvallisuuskulttuurin kehittäminen lähtee turvallisuusjohtamisesta. Johdon sitoutumisen myötä turvallisuusajatteleminen siirtyy vaiheittain hierarkias­ sa alaspäin aina suoritusportaalle asti.

Pelastusopistolla on merkittävä rooli työturvallisuuden kehittämisessä.

Opiskelijoille opetetaan turvalliset työskentelymenetelmät ja työvälineet. Heidän kauttaan tieto siirtyy pelastuslaitoksille, mikä puolestaan auttaa turvallisuuden kehittymistä koko alalla.

Verkottumisen ja tiedottamisen kautta voimme ehkäistä jonkun työtapaturman syntymisen ihan vain varoittamalla vaaratilanteesta tai viallisesta laitteesta heti, valtakunnallisesti.

9/2013

23

Sisäministeriö ehdottaa:

Pelastuslaitokset puolittamalla 13 miljoonan euron säästö Teksti: Esa Aalto Grafiikka: Sisäministeriö

Sisäministeriö ehdottaa pelastuslaitosten määrän puolittamista kuntatalouden säästökeinona. Valtiovarainministeriö halusi ministeriöiden kokoavan miljardin euron edestä säästöjä kuntien normeja ja velvoitteita karsimalla. Sisäministeriön osuus tästä on 13 miljoonaa euroa. Sisäministeriö toteaa, että aluejakomuutos on mahdollista tehdä nykyisen pelastuslain mukaan, jos valtioneuvosto päättää asiasta. Uudet pelastuslaitokset aloittaisivat toimintansa vuoden 2015 alusta.

S

isäministeriö totesi omassa esityksessään, että pelastustoimen osalta velvoitteet, joilla on kustannusvaikutuksia, olisivat olleet lähinnä kunnan velvoite järjestää pelastustoimi sekä mitoittaa se riskien mukaisesti. Sisäministeriö ei pidä mahdollisena näiden kahden turvallisuuden kannalta keskeisen normin kumoamista. Tämän takia sisäasiainministeriö esittää rakenteellisia muutoksia pelastustoimen järjestämiseen.

Pelastustoimen järjestelmän uudelleenorganisoinnin laskentaperusteena on käytetty sitä, että nykyisten 22 pelastuslaitoksen sijasta olisi 11 pelastuslaitosta. Järjestelmämuutos mahdollistaa ehdotuksen mukaiset kustannussäästöt, mutta vaatii kuntien sitoutumista säästötoimenpiteisiin.

Pelastuslaitoksia yhdistämällä vapautuisi ministeriön mukaan 11 alueelta suoraan 33 päällystövirkaa uudenlaisiin tehtäviin. Tämän lisäksi järjestämällä hallintotehtäviä tehokkaammin voidaan päällystövirkoja sijoittaa uudella tehtäväkuvalla siten, että yhteensä organisaatiouudistus mahdollistaisi 60 henkilötyövuoden säästön vuoden 2016 loppuun mennessä.

Sisäministeriölle asetettu 13 miljoonan eu24

9/2013

11 poliisilaitosaluetta ja 11 poliisilaitosaluetta 11 pelastustoimialuetta? ‐ ‐ ‐ ‐ ‐ ‐ ‐ ‐ ‐ ‐ ‐

Lapin poliisilaitos Oulun poliisilaitos Pohjanmaan poliisilaitos Sisä‐Suomen poliisilaitos Itä‐Suomen poliisilaitos Lounais‐Suomen poliisilaitos Hämeen poliisilaitos Kaakkois‐Suomen poliisilaitos Länsi‐Uudenmaan poliisilaitos Itä‐Uudenmaan poliisilaitos Helsingin poliisilaitos

Lappi

Oulu

Pohjanmaa

Itä‐Suomi

Sisä‐Suomi Häme Kaakkois‐Suomi Itä‐Uusimaa Länsi‐Uusimaa Helsinki

Lounais‐Suomi

ron säästötavoite edellyttäisi tämän lisäksi noin 100 henkilötyövuoden vähentämistä.

Tämä tavoite olisi mahdollista saada aikaan karsimalla paloasemaverkkoa ja päivystysjärjestelyjä palvelutuotannon tarpeen perusteella. Säästöjä syntyisi 8,8 miljoonaa euroa.

Tilannekeskuksista säästöjä Vuonna 2015 toteutuvan uuden hätäkeskustietojärjestelmän suunnittelun perusteena on tällä hetkellä se, että jokaiselle 22 pelastuslaitokselle rakennettaisiin tilannekeskus. Tilannekeskuksiin tarvittavat tietoliikennejärjes-

telmien integrointikustannusten on arvioitu olevan 300 000 euroa tilannekeskusta kohden. Tämän lisäksi tulisivat tilannekeskusten investointikustannukset sekä ylläpitokustannukset. Jos tilannekeskus miehitetään yhdellä henkilöllä ympärivuorokautisesti, se vaatii 6 henkilötyövuotta toimiakseen. Jos tilannekeskukset rakennetaan 22 pelastuslaitoksen sijasta 11 pelastuslaitokselle, saataisiin tietoliikennekustannuksista 3,3 miljoonan euron kertasäästö, jonka lisäksi ylläpitokustannuksista saataisiin arviolta vähintään 3,3 miljoonan euron kustannussäästö.

Tämän lisäksi pelastustoimen organisaation suurentaminen mahdollistaisi ministeriön mukaan hankintojen paremman suunnittelun sekä suurempien hankintamäärien kautta saatavat alennukset hankintahinnoissa. Laskentaperusteena tässä ehdotuksessa on käytetty sitä, että pelastuslaitokset käyttäisivät investointeihin saman verran rahaa kuin todellisuudessa käyttivät vuonna 2012 eli 30 miljoonaa euroa. Saman hankintamäärän hankkimisen nykyistä keskitetymmin ministeriön laskee alentavan investointimenoja 3 prosenttia eli 900000 euroa suurempien hankintaerien määräalennusten kautta.

Aluejaon muutos ei ministeriön mukaan edellytä varsinaisesti lainsäädännön tarkista-

mista. Sairaankuljetusta ja ensihoitoa koskevaan lainsäädäntöön ei tarvitse tehdä muutoksia vaan toiminnot jatkuvat nykyisen lainsäädännön pohjalta.

Kaksiportainen johtamisjärjestelmä Esitetyt säästöt voitaisiin ministeriön mielestä saada aikaan hyödyntäen vuoden 2016 loppuun mennessä tapahtuvaa eläköitymistä.

Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että pelastusalueet omilla päätöksillään toteuttavat edellä mainitut toimet. Sisäministeriö seuraisi ja arvioisi pelastuslaitosten toimenpiteiden riittävyyttä. Säästöjen saavuttaminen ja toteuttaminen siten, että kansalaisten saamat pelastustoimen palvelut eivät heikenny edellyttää

sisäministeriön vahvempaa ohjausta. Tämä voi edellyttää lainsäädännön tarkistamista.

Sisäministeriö esittää myös, että pelastustoimessa siirryttäisiin kaksiportaiseen johtamisjärjestelmään. Vaativuus- ja tuloksellisuusohjelmassa tehdyn esityksen mukaisesti aluehallintovirastoissa olevat noin 30 henkilötyövuotta siirrettäisiin Pelastusopiston yhteyteen perustettavaan tutkimus- ja kehittämiskeskukseen. Tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tuella pystyttäisiin kehittämään pelastuslaitosten toimintamenetelmiä ja toiminnan tehokkuutta sekä esimerkiksi valtakunnallisia järjestelmiä ja saada aikaan kustannushyötyjä, joiden suuruutta ei voida vielä arvioida.

Jotain pitää tehdä, mutta tämä ei ole oikea tapa Pelastusylijohtaja Esko Koskinen sanoo sisäministeriöllä olleen velvollisuus tehdä jonkinlainen esitys valtiovarainministeriölle, koska 13 miljoonan euron edestä on säästettävä.

– Halusimme antaa esittämillämme rakenteellisilla uudistuksilla tilaa sille, että kunnat voivat löytää pelastustoimesta tarvittavat säästöt.

– Meillä ei ole pelastustoimessa sellaisia velvoitteita, joista voitaisiin säästää. Kunnilla pitää olla pelastuslaitos ja riittävät valmiudet riskeihin nähden. Niihin emme halunneet kajota, Koskinen sanoo.

Koskinen sanoo, että esillä oli myös pelastustoimen valtiollistaminen, mutta valtiovarainministeriö ei sallinut esittää säästöjä toimintoja siirtämällä.

– Olisiko säästöjen toteuttaminen helpompaa valtion järjestelmässä, voidaan kysyä. Kun aikataulu säästöjen toteuttamiseksi on tiukka, vuonna 2017, on se valtiolle siirtämisessä liian nopea aikataulu.

Rakenteellisella uudistuksella kunnat voivat Koskisen mukaan pystyä tavoiteaikataulussa tekemään säästöt.

– Säästöjen toteuttaminen tällä tavalla ja tässä ajassa ei ole mahdotonta. Nyt jää nähtäväksi, uskooko poliittinen päätöksentekijä, että kunnat tekevät tarvittavat säästöt myös pelastustoimessa. Rakenneuudistus ei itsessään sitä tee, vaan siihen tarvitaan kuntien päätöksiä. Jos mitään ei tehdä, voi eteen tul-

Ei ole vastaus

Esko Koskinen.

la pohdinta, pystytäänkö tarvittavat päätökset tekemään keskitetymmässä järjestelmässä.

– Itse en halua olla sellaisen ajatuksen takana, Koskinen korostaa.

Hän muistuttaa, että sisäministeriön ja pelastustoimen osuus, 13 miljoonaa euroa, on pieni osa miljardista.

– Tuskin sitä katsottaisiin hyvällä, jos pelastustoimi ei olisi mukana näissä yhteisissä talkoissa. Joku voi silloin kysyä, onko järjestelmä jotenkin epäkelpo ja riittävästi johdettavissa, jos mitään ei tapahdu.

Esko Koskisen mielestä nyt tehty esitys säästöistä ei merkitse pelastustoimen alasajoa.

– Pelastustoimen on vain oltava yhtenä kunnallisena toimintana mukana tässä. Säästöjä haetaan monesta muustakin toiminnasta. Esimerkiksi Hätäkeskuslaitoksesta vähennetään sata henkeä eikä toimintoja ajeta alas, vaan se tehdään palvelutaso säilyttäen, mutta tinkien kustannustasosta, Esko Koskinen sanoo.

Kuntaliiton varatoimitusjohtajan Timo Kietäväisen mielestä hyvää on se, että pelastustoimen säästöistä puhuttaessa ei esille nosteta valtiollistamista.

– Se ratkaistiin jo Paras-hankkeen alussa.

On tärkeää, että pelastustoimi on osa kunta-alaa ja se on ollut myös Kuntaliiton lähtökohta. Pelastustoimen kehittämiselle olisi vahingollista, jos alettaisiin jälleen puhua omistajuudesta.

– Sisäisen turvallisuuden asiantuntijuus kuntasektorin osana tuo uusia haasteita pelastusalalle.

Sisäministeriön 13 miljoonan euron säästötoimenpide valtiovarainministeriön vaatimukseen ei saa Timo Kietäväisen hyväksyntää.

– Pelastusalueiden määrän vähentäminen ei ole vastaus valtiovarainministeriön kysymykseen vähentää kuntien lakisääteisiä tehtäviä. On järkevää pohtia myös rakenteita, mutta se pitäisi tehdä sen jälkeen, kun kuntien tehtävien normistoa on kevennetty.

– Tulevaisuudessa on varmaankin tarkoituksenmukaista vähentää pelastuslaitosten määrää, mutta ei ministeriön esittämässä aikataulussa.

Kuntaliitto ei toistaiseksi ole ottanut kantaa sisäministeriön esitykseen, mutta Timo Kietäväinen sanoo oman arvionsa olevan, että sellainen on toimenpiteenä liian raju.

– On myös ensin pohdittava koko kunta-alan rakenteiden tulevaisuus, jonka jäl9/2013

25

Timo Kietäväinen.

keen pohdittavaksi tulee myös pelastusalueiden määrä.

Hän myöntää, että pelastustoimessa ei ole erityisen paljon karsittavia normeja. Enemmänkin kyse on toimintatapaan liittyvistä asioista.

– Meidän pitäisi pohtia, miten saamme toiminnot järjestettyä kustannustehokkaammin. Esimerkiksi hätäkeskukset pitäisi saada parempaan yhteistyöhön pelastuslaitosten kanssa, jolloin esimerkiksi hälytykset voitaisiin hoitaa tarkoituksenmukaisimmin hälytettävien yksiköiden määrillä.

Hänen mielestään valtiovarainministeriössä pitäisi arvioida myös jokaisen toimialan voimavarat säästöjä vaadittaessa.

– Toivoisin, että säästöjä ei haettaisi jokaiselta toimialalta samalla tavalla kaavamaisesti, koska kaikilta toimialoilta niitä ei löydy, hän sanoo ja viittaa muun muassa pelastustoimeen.

Kietäväisen mielestä toiminnan kehittäminen on merkittävää ja siinä pitää päästä eteenpäin.

– Kelpoisuusehtoja tulisi muuttaa joustavammaksi, toimintavalmiutta tarkastella uudelleen ja myös tehtäviin lähtevien ryhmien kokoa. Tarpeen olisi pystyä pohtimaan toimintoja uudella tavalla.

Kietäväiseltä löytyy ymmärrystä ministeriöön. Valtiovarainministeriö yrittää etsiä säästöjä taloudellisessa ahdingossa kamppailevista kuntien toiminnoista ja myös sisäministeriön piti jonkinlainen esitys saada aikaiseksi.

– Sisäministeriön esitys ansaitsee kiitosta konkreettisuudesta verrattuna muihin ministeriöihin, joiden hallinnon aloilta säästöt ovat monta kertaa suuremmat. Valtiovarainministeriö ei toisella kerralla saanut ha-

luamaansa, joten epäilen, että kolmannella kerralla ei säästöesityksiä enää kysytä, vaan ne valmistellaan keskitetymmin.

Timo Kietäväinen sanoo, että säästöt eivät pelastustoimessa synny alueiden määrää vähentämällä, koska siihen sisältyy paljon muuta järjestettävää. Alan johtamisjärjestelmän uudistamista, vastuukuntien uusi tilanne ja sopimuspalokuntien tulevaisuus.

– Tämä tarvitsee paremman pohdinnan, hän korostaa eikä lähde arvioimaan, mikä olisi tulevaisuudessa sopiva pelastuslaitosten lukumäärä.

– Mutta hyvä, että ministeriö on nyt avannut keskustelun pelastustoimen rakenteista, Kietäväinen sanoo.

Laitokset voivat säästää omin voimin Pelastusalueiden määrän vähentäminen ei Pelastusjohtajayhdistyksen puheenjohtajan Simo Tarvaisen mielestä ole oikea keino etsiä säästöjä.

– En usko, että ministeriön eläköitymislaskelmat toteutuvat. Ne eivät perustu käytäntöön.

– Jos laitoksilta olisi suoraan kysytty, ne

Aluehallinnon roolia syytä miettiä uudelleen K

untaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväisen mielestä kuntasäästöjen yhteydessä olisi pohdittava myös, miten valtionhallinnossa voitaisiin organisoida tehtäviä uudella tavalla. Sieltäkin löytyisi merkittäviä säästömahdollisuuksia.

– Kunnallisessa toiminnassa pelastustoimikin uudistettiin, mutta valtionhallinnossa ei samanlaisia uudistuksia ole nähty.

Hän pitää kuitenkin tervetulleena uuden pelastusylijohtajan Esko Koskisen ajatuksia uudistaa aluehallintoviraston pelastustoimen ja varautumisen toimintoja, mutta Kietäväisen mielestä pelastustoimintaa ei pidä välttämättä kokonaan lakkauttaa aluehallintovirastoista.

– Niiden toiminta pitää miettiä uudella tavalla. Myös aluehallintovirastotasolla pitää olla kriisivalmius kansallisesti merkittäviä tilanteita varten ja edellytykset tehtävien organisointiin.

Pelastusjohtajayhdistyksen puheenjohtaja Simo Tarvainen pitää hyvänä ajatusta miettiä aluehallintoviraston pelastustoimen ja varautumisen voimavarat uudelleen.

– Nykymuodossa niitä ei enää tarvita. Siksi on hyvä ajatus siirtää resurssit tutkimukseen ja kehittämiseen.

– Aluehallinnon pelastuslaitoksia valvo26

9/2013

va rooli ei ole enää järkevää. Kunnat tekevät palvelutasopäätökset, joita aluehallintovirasto valvoo. Hyvä olisi, että tutkimuksen ja kehittämisen kautta ne edistäisivät pelastustoimea.

Simo Tarvaisen mielestä on kuitenkin tärkeää, että aluehallintoviraston voimavarat säilyvät eikä niitä menetetä uudistuksessa.

Varautumisessa hän näkee enemmänkin tarvetta valtionhallinnon väliportaalla. Tosin se ei hänen mielestään ole ollut järkevää, että pelastustoimen resursseilla on toteutettu esimerkiksi maanpuolustuskursseja.

– Nyt on oikea hetki selvittää, miten resurssit voidaan parhaalla mahdollisella tavalla säilyttää. Varautumisessa aluehallintovirastolla voisi olla yhteen sovittava rooli. Toisaalta ne tulevat myös lähelle pelastuslaitosten työmaata, joten tätä pitää huolella selvittää.

Mitä tavoitellaan?

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston pelastustoimen ja varautumisen johtajan Tarja Wiikinkosken mielestä on tarve pohtia pelastustoimen tutkimus- ja kehittämisresursseja.

– Ennen kuin uusista toimenpiteistä päätetään, pitää miettiä, mitä tavoitellaan ja ketkä tulevat tekemään uusia toimintoja.

– Mikään uusi asiahan uuden pelastusylijohtajan esitys ei ole, mutta asiaa ei ole sen tarkemmin suunniteltu. Nytkin tarvitaan ensin tavoitteen asettelu, mitä lisäarvoa nykyiseen verrattuna saavutetaan. Mikä on tutkimuksen ja kehittämisen tila tällä hetkellä ja mitä uutta tietoa turvallisuudessa nyt tarvitaan.

– Pelastustoimen kehittämisessä on tälläkin hetkellä monta toimijaa. Nyt on syytä käydä läpi olemassa oleva resurssit.

Hänen mielestään aluehallinnossa tärkeää on toimia kumppanuuden kautta yhteistyössä pelastuslaitosten kanssa ja tämä toteutuu läheisyysperiaatteen ansiosta.

– Aluehallintovirastolla on oma valvontatehtävänsä esimerkiksi informaatio-ohjauksen kautta ja on tärkeää, että valvonta toimii läheisesti. Tunnemme toisemme ja sen ansiosta on helppo toimia. Mielestäni aluehallintoviraston nykyinen toiminta suhteessa pelastustoimeen pitäisi käydä huolella läpi, kun mietitään uusia tehtäviä, Tarja Wiikinkoski sanoo.

Varautumisessa yhteensovittaja jo nyt Pohjois-Suomen aluehallintoviraston pelastustoimen ja varautumisen johtaja Pasi Ryynänen pitää ajatusta siirtää aluehallin-

olisivat voineet hyvinkin toteuttaa tarvittavat säästöt omin voimin.

– Palvelutasoa heikentämällä niin paljon kuin ohjeet antavat myöden, säästöt saavutettaisiin. Sitä en pidä hyvänä, että alueita suurentamalla päätöksenteko viedään kauemmas. Uhkana voi silloin olla muun muassa, että sopimuspalokunnat loitontuvat pois toiminnasta.

– Myös kansalaisten turvallisuus voi tämän seurauksena heikentyä.

Säästää voidaan Tarvaisen mielestä palvelutasosta, jossa on varaa tinkiä.

– Me olemme juuri säästäneet Keski-Suomessa 100 000 euroa karsimalla varallaoloa.

Myös investointeja vähentämällä saadaan säästöjä aikaiseksi.

Hän kuitenkin myöntää, että tällaisissa säästötoimissa voi kansalaisten turvallisuus vaarantua.

– Apu tulee kauempaa ja pienemmin resurssein. Mutta jos säästää pitää, tämä on siitä seurausta. Yhteiskunta kantaa siitä vastuun. Kyse on arvovalinnoista.

Tällaista kehitystä voi hänen mukaansa kutsua myös pelastustoimen alasajoksi.

Simo Tarvainen.

– Niin tapahtuu monella muullakin toimialalla.

Simo Tarvainen kuitenkin huomauttaa, että olisi syytä tarkastella, miten muut hallinnon alat ovat säästämässä.

– Eivät samalla tavalla ja samassa suhteessa kuin esimerkiksi pelastusala. Esimerkiksi sosiaali- ja terveys sekä opetustoimen säästöesitykset ovat olleet täysin mitättömiä. Pelastustoimi on tässä sarjassa kuin mallioppilas.

Tarvaisen mielestä on täysin mahdollista, että puheet pelastustoimen valtiollistamisesta kiihtyvät.

– Nyt olemme voineet neuvotella kuntaomistajan kanssa toiminnasta ja säästöistä, mutta valtiolla säästäminen on kasvottomampaa. Silloin ei enää neuvotella.

Hän myös huomauttaa, että esimerkiksi Jyväskylässä joudutaan nyt tekemään suuria säästöjä. Siinä on pelastustoimikin mukana.

– Joudutaanko tässä säästämään toistamiseen. Ketään ei ole toistaiseksi irtisanottu pelastuslaitoksista, mutta sekin päivä voi vielä olla edessä.

Tarvaisen mielestä on myös arvioitava kriittisesti pelastustoimen toimintatapoja.

– Tasavahvuuksin toimitaan, vaikka voimavarat pitäisi suunnitella toiminnan ja tehtävien mukaan. Työaika ohjaa myös palkkarakenteeseen, jossa haittakorvaukset ovat merkittävä osa palkkaa. Joustavoittamalla toimintatapoja voidaan saavuttaa myös kustannussäästöjä, Simo Tarvainen huomauttaa.

Virpiarolle ja Saurille ensimmäiset demokratiatunnustukset toviraston voimavarat tutkimukseen ja kehittämiseen mielenkiintoisena avauksena. Hän huomauttaa myös, että valtionhallinnossa resurssit ovat niukat, niin myös aluehallintovirastossa.

– Ennen kuin ratkaisuja uudesta voidaan tehdä, on syytä tarkoin tarkastella asiaa monesta eri näkökulmasta. Aluehallintovirastossa pelastustoimen ja varautumisen tehtäväkenttä ja toimenkuva on laaja. Ei pelkästään pelastustoimeen keskittyvä. Varautumisessa olemme laajasti yhteiskuntaan yhteen sovittava toimija.

Ryynänen muistuttaa myös, että valvontatehtävässä tarvitaan usein paikallista asiantuntemusta.

– En lainkaan kyseenalaista tutkimustoiminnan tarpeellisuutta, mutta nyt tarvitaan lisää tietoa suunnitelmista ennen kuin päätöksiä uudesta voidaan tehdä, Pasi Ryynänen sanoo.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston pelastusylitarkastaja Matti Virpiaro ja Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri saivat ensimmäiset demokratiatunnustukset. Sen myönsivät Suomen Kuntaliitto, valtiovarainministeriö ja oikeusministeriö selkeästä ja ymmärrettävästä viestinnästä sekä työstä avoimen hallinnon ja kansalaisten vaikuttamisen edistämiseksi.

Vuoden 2013 tunnustuksen erityisenä teemana oli selkeä kieli. Molemmat vuoden 2013 tunnustuksen saajat ovat hyviä esimerkkejä kaikille julkishallinnossa työskenteleville.

Pelastusylitarkastaja Matti Virpiaron viestintä on selkeää, asiallista ja ymmärrettävää.

Hänen tuottamaansa informaatiota leimaa keveys ja lukemisen helppous. Hänen toi-

110 vuotta palokuntatyötä

110 VUOTTA PALOKUNTATYÖTÄ

Rovaniemen VPK on ollut 110 vuoden toiminta-aikanansa monessa mukana.

Yhdistys perustettiin 1900-luvun alussa, koska yksityinen omatoiminen palontorjunta ei enää riittänyt takaamaan yhä kasvavan yhdyskunnan suojelemista tulipalon sattuessa.

Sammutustoimintaa rahoittaakseen yhdistys alkoi järjestää iltamia, näyttää elokuvia ja esittää näytelmiä komeassa toimitalossaan. Pian VPK:lla oli myös tärkeää nuorisotoimintaa tekevä urheiluseura sekä puhallinmusiikista innostuneista soittajista koottu soittokunta.

Teksti: Esa Aalto

VPK:n toiminnalla on ollut suuri vaikutus rovaniemeläisten elämään.

Kun Lapin raunioittaneen sodan jälkeen VPK:n rakennuttama uusi toimitalo osoittautui riittämättömäksi, yhdistys pani alulle mittavan rakennushankkeen. Valistus- ja Urheilutalosta tulikin vuosikymmeniksi rovaniemeläisten keskeinen kokoontumispaikka.

1900-luvun ensimmäisinä 60 vuosikymmenenä VPK:n yhdistystoiminta oli vireää ja VPK:lla oli oma merkittävä vastuunsa tulipalojen sammuttamisessa.

Teoksessa tulee toisaalta esille myös, kuinka 1970- ja 1980-lukujen hiljaiselon jälkeen Rovaniemen VPK:sta on kehittynyt systemaattisesti harjoitteleva ja aktiivisesti toimiva Lapin pelastuslaitoksen sopimuskumppani.

Mirafoni-palstaa pitävä kolumnistimme Mira Leinonen kirjoitti keskusvirastoasiasta Pelastustiedossa 2/2013. Jos maaliskuussa ilmestynyt lehti ei ole enää tallessa, voit lukea Miran kirjoituksen: www.pelastustieto.fi

ROVANIEMEN VAPAAEHTOINEN PALOKUNTA RY. 1900–2010

110 VUOTTA PALOKUNTATYÖTÄ -historiikissa kuuluu yksittäisten, sekä entisten että nykyisten vpk-laisten ääni. Kaikki haastattelut, kirjoitetut muistelukset sekä asiantuntemus ja -tiedot ovat antaneet persoonallisen värinsä ja tärkeän panoksensa kirjan sisältöön.

ISBN-koodi

mialallaan selkeä viestintä yhtä lailla kansalaisten kuin päättäjienkin suuntaan on hyvin tärkeää. Se vaatii taitoa keskittyä oleelliseen ja suunnata viestien sisältö ja muoto kohderyhmälle sopivaksi.

Virpiaro on ollut mukana kirjoittamassa turvallisen asumisen ja väestönsuojelun oppaita ja hänellä on ollut keskeinen rooli muun muassa joulukuussa 2004 tapahtuneen tsunamikatastrofin evakuointioperaatiossa.

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on siellä missä kuntalainenkin on. Hän on viranhaltijana helposti lähestyttävissä ja hänen käyttämänsä kieli on vaikeistakin aiheista ymmärrettävää ja kansantajuista. Hän informoi, viestii ja vastaa molemmilla kotimaisilla kielillä sekä englanniksi.

Kulttuuria, urheilua ja nuorisotyötä Ulla Leino

Rovaniemen VPK julkaisi 110-vuotisesta taipaleestaan historiikin, jonka on tehnyt lehtori Ulla Leino. Yhdistys perustettiin 1900-luvun alussa, koska yksityinen omatoiminen palontorjunta ei enää riittänyt takaamaan yhä kasvavan yhdyskunnan suojelemista tulipalon sattuessa.

Kun Lapin raunioittaneen sodan jälkeen VPK:n rakennuttama uusi toimitalo osoittautui riittämättömäksi, yhdistys pani alulle mittavan rakennushankkeen. Valistus- ja Urheilutalosta tulikin vuosikymmeniksi rovaniemeläisten keskeinen kokoontumispaikka.

9/2013

27

Kittilän VPK:lla vuosittain toistasataa ensivastetehtävää Kittilän kunnassa on hieman vajaat 6500 asukasta. Kittilässä sijaitsee Euroopan suurin kultakaivos, joka myös asettaa tiettyjä haasteita alueen pelastushenkilöstölle. Kittilässä pelastustoiminnasta vastaa Lapin pelastuslaitos, apunaan Kittilän VPK kahdella alaosastollaan.

Teksti: Saku Rouvali Kuvat: Pasi Koutaniemi

”K

ittilän VPK:n ensivasteryhmä aloitti toimintansa syksyllä 2009 Lapin sairaanhoitopiirin ensivasteprojektin myötä. Ensivasteryhmiä on kaksi, Kittilän ja Sirkan osasto. Suunnitteilla on myös lisätä kunnan pohjoisosassa toimivaan Raattaman kyläosastoon ensivasteosasto. Raattaman kyläosastolla on jo ennestään defibrillaattori ja muita ensiapuvälineitä. Tällä hetkellä Kittilän ja Sirkan ensivasteryhmiin kuuluu hieman vajaat 40 henkilöä, ja toiminta on tietenkin vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Mukana ensivasteryhmässä on palokuntien ensiapukurssin suorittaneita ja ensivaste (EVY) -kurssin käyneitä palokuntalaisia, lähihoitajia, sairaanhoitajia, ensihoitajia ja lääkäri. Ensivasteosasto eriytettiin omaksi osastokseen vuonna 2011, kertoo ryhmän päällikkönä toimiva ensihoitaja Janne Paksu Kittilän VPK:sta.

Harjoittelulla tuloksia EVY-ryhmillä on käytössä oma harjoitusohjelma, jonka mukaan harjoitellaan joka kuukauden viimeisenä tiistai-iltana. Harjoituksessa treenataan erilaisia hätätilapotilaan hoitoon tarvittavia toimenpiteitä ja simuloidaan erilaisia tehtäviä.

Tutuksi ovat käyneet potilaan kohtaaminen, shokkipotilaan hoito ja eloton potilas. Harjoituksia vetävät aktiivisesti ensivastetoiminnassa toiminnassa olevat henkilöt, ensihoitoalan ammattilaiset sekä ulkopuoliset luennoitsijat. Luennoimassa on ollut myös lastentautien erikoislääkäri. Tämä onkin hyödyllistä, sillä lapsipotilaan kohtaaminen on aina erittäin rankkaa. Säännöllinen harjoittelu auttaa ryhmäläisiä toimimaan keikoilla ja varautumaan yllättäviinkin tilanteisiin. Harjoittelu pitää myös motivaatiota yllä. Keikalle lähteminen on helpompaa, kun asiat on opiskeltu ja harjoiteltu hyvin ennen tositilannetta.

Kittiän VPK:n rahastonhoitaja Timo Sattanen esittelee kylmäsuojauspukua.

Hymystä päätellen puvussa tarkenee.

ENSIHOITO & ensivaste

Moottorikelkkaonnettomuuteen joutunutta tajutonta uhria siirretään rankalaudalta tyhjiäpatjalle.

Kokemus tuo varmuutta Alkuun hälytyksiä oli vähemmän, noin 35 kappaletta vuodessa. Hälytysmäärät ovat nousseet reiluun sataan hälytykseen vuodessa, johon se on myös vakiintunut. Vuonna 2013 tammi–lokakuussa Kittilän ensivasteryhmät ovat saaneet jo 76 hälytystä. Hälytyksistä hieman suurempi osa suuntautuu Sirkan osastolle. Sirkan kyläosaston suurempi tehtävämäärä selittyy Levin matkailukeskuksella.

– Levin matkailijamäärät kasvavat kokoajan ja tämä lisää tehtäviä. Myös pitkät etäisyydet vaikuttavat, sillä ambulanssiasema on Kittilässä. Lapissa ensivasteen erityispiirteenä on se, että EVY-yksiköt joutuvat toimimaan kohteessa monesti hyvinkin pitkiä aikoja il-

man ambulanssin apua, joka voi olla useiden kymmenien kilometrien päässä kohteesta. Tällöin toimitaan puhelimitse tapahtuvan hoito-ohjeistuksen ja Lapin sairaanhoitopiirin kirjallisen hoito-ohjeistuksen mukaan. Monesti ensivastehenkilöstö joutuu tekemään kohteessa myös nopeita ratkaisuja itsenäisesti, jolloin koulutuksen ja mukana olevien ammattilaisten tuoma varmuus on kullanarvoisa etu, Janne Paksu sanoo.

Kittilän VPK:n päällikkö Jani Jauhojärvi kertoo, että ensivasteryhmiin on saatu hyvin motivoituneita henkilöitä mukaan runsaasti.

– He ovat jaksaneet olla aktiivisesti toiminnassa mukana. Kiitos siitä kuuluu heille, sekä myös hyvästä ja monipuolisesta harjoittelun järjestämisestä huolehtiville kouluttajille.

Kittilän Vapaaehtoinen Palokunta Ry. > Perustettu 1958 > Jäsenmäärä noin 130 henkeä, joista hälytysosastossa 70 henkeä > Naisosastossa 20 henkeä > Nuoriso-osastossa 30 henkeä > Veteraaniosastossa 25 henkeä > Sukellusosastossa 15 henkeä > Hälytyksiä 358 kpl vuonna 2012 > Palo- ja pelastustehtäviä 315 kpl > Ensivastetehtäviä 128 kpl Kittilän VPK toimii Lapin pelastuslaitoksen ensimmäisen valmiusasteen sopimuspalokuntana. www.kittilanvpk.fi

Ensivaste alkoi 25 vuotta sitten Ensivaste kuuluu porrastettuun ensihoitojärjestelmään ja sillä tarkoitetaan hätätilapotilaan luokse lähetettävää lähintä mahdollista pelastustoimen yksikköä. Ensivasteyksikön pitää pystyä aloittamaan välittömät toimenpiteet potilaan peruselintoimintojen turvaamiseksi ja kykenemään tehostettuun ensiapuun sekä arvioimaan potilaan tilan ja raportoimaan tilanteesta eteenpäin. Ensivasteyksikkönä toimivaa yksikköä ei koskaan hälytetä kohteeseen ainoana yksikkönä eikä se koskaan kuljeta potilasta oma-aloitteisesti. Ensivasteyksikkö voidaan myös

hälyttää kohteeseen lisävasteeksi, avustamaan pelastus- ja ensihoitotehtävissä tai opastamaan kauempaa tulevia yksiköitä.

Ensivastetoiminnalla on jo pitkät perinteet Suomessa. Ensimmäinen ensivastetoiminta alkoi Vantaalla, kun pelastuslaitos alkoi tehdä ensivastetehtäviä lokakuussa 1988. Myöhemmin ajatusmalli laajeni, ja 1990-luvun alussa ensivastetoimintaa olikin jo useassa pelastuslaitoksessa. Tämän jälkeen oli sopimuspalokuntien vuoro.

Alkunsa ensivastetoiminta sai USA:sta, kun 1973

Department of Transportation – National Highway Safety Admistration perusti kyseisen koulutusohjelman. Tavoitteena koulutuksella oli vähentää loukkaantumisia ja kuolemia USA:n valtateillä. Koulutusohjelman virallinen nimi on First Responder, Emergency medical care training. Koulutus kuuluu nykyisin USA:ssa poliisin- ja pelastustoimen sekä teollisuuden koulutusohjelmiin. Suomessa poliisin ensivastetoiminta on vielä harvinaista, vaikka koulutusta heille siihen annetaankin.

9/2013

29

Sairaanhoitopiiri ottaa vetovastuun Lapin ensihoidossa Teksti: Saku Rouvali Kuvat: Pasi Koutaniemi

Lapin sairaanhoitopiiri ottaa itselleen ensihoitopalvelun järjestämisen vuoden 2014 alusta. Se sai vuoden jatkoajan, kun vuonna 2011 voimaan tulleen terveydenhuoltolain mukaan ensihoitopalvelu piti siirtää kunnilta sairaanhoitopiireille tämän vuoden alusta alkaen.

L

apin sairaanhoitopiirin ensihoito on toteutettu 1.1.2012–31.12.2013 väliaikaisen palvelutasopäätöksen turvin.

Lopullinen muutos toimintaan tapahtuu ensi vuoden alusta, jolloin tulee voimaan uusi palvelutasopäätös. Väliaikaisessa toiminnassa LSHP on järjestänyt toiminnan itse Rovaniemellä ja portaittain Kittilässä, Pellossa sekä Kemijärvellä. Ennen vuodenvaihdetta myös Muonio siirtyy SHP:lle. Toiminnan porrastus on ollut haastava pakko Lapin ensihoitoyritysten pitkien sopimusten vuoksi.

1.1.2014 Utsjoen osalta edetään vielä mallilla, jossa SHP ostaa palvelut kunnalta ja tämä käyttää sopimuskumppaniaan vuoden 2015 loppuun saakka alihankintana. LSHP:n siirtokuljetukset ovat olleet omana toimintana ja menestyksekkäänä synergiana integroitu järjestelmään jo vuoden 2012 alusta.

Lappi on haastava alue ensihoidolle Lappi alueena on erityisen haastava. Väestö on sijoittunut siten, että Rovaniemel30

9/2013

lä asuu puolet väestöstä ja on näin selkeän kaupunki­mainen ympäristö. Vertailuna Rovaniemi pelkästään kaupunkina vastaa pintaalaltaan ainakin lähelle useaa sairaanhoitopiiriä, myös väestöpohjaltaan. Loppu LSHP:n alue on pinta-alaltaan kolmasosa Suomea, kuntia on Rovaniemen lisäksi 14, väestömäärältään 1000–9000 henkilöä. Lähes poikkeuksetta kuntien välinen etäisyys toisistaan on 80–150 kilometriä. Tästä seuraa esimerkiksi se, että sinänsä pienen väestöpohjan alueelle on täytynyt luoda järjestelmä, jossa myös hoitotasoisen ensihoidon täytyy tavoittaa potilaita 30 minuutin ajassa määritellyllä prosentilla. 1-riskiluokkaa löytyy vain Rovaniemeltä, mutta 2-riskiluokkaa yhdeksän kunnan alueelta ja 3-luokkaa neljäntoista kunnan alueelta. Alueellisen tasa-arvon lähestymissuunnasta se vaatii välitöntä valmiutta ja hoitotasoa käytännössä kaikkiin kuntiin, Utsjoen ollessa poikkeus vain 4- ja 5-riskiruutujen osalla.

Kenttäjohtajan merkitys tilanteessa – Kenttäjohtotoimintaa on väliaikaisen palvelutasopäätöksen aikana pilotoitu kahden alueen mallilla, jossa pohjoisesta Lapista on vastannut FinnHEMS 51:n hoitaja ja Eteläisen lapin toiminta-alueesta on vastannut Rovaseudun kenttäjohtaja. Kenttäjohtamisessa siirrytään yhden päivystävän kenttäjohtajan malliin ja hänen työpisteensä on Rovaniemellä. Kenttäjohtaja toimii sekä tilannekeskuksessa että omassa yksikössä. Kenttäjohtoyksikössä on kahden hengen

miehitys, jolla turvataan operatiivinen kenttätoiminta kahdesta suunnasta; tilannejohtamisen näkökulmasta, kuin myös hoitotason vararesurssinäkökulmasta. Kenttäjohtoyksiköllä voi myös kuljettaa potilaita, Lapin sairaanhoitopiirin ensihoitokeskuksen ensihoitopäällikkö Vesa Kauppinen kertoo ja jatkaa.

– Kenttäjohtajan vastuulla on kokonaisresurssien hallinta. Ajoneuvossa, kuten tilannekeskuksessakin, on johtamisjärjestelmä. Kenttäjohtajalla on oltava mahdollisuus keskittyä johtamiseen, viestintään ja tilannekuvan ylläpitämiseen niin päivittäistilanteissa kuin poikkeavissakin monipotilas- ja suuronnettomuustilanteissa. Yksikön kuljettaja vastaa ajamisesta, toimii viestitukena ja ottaa vastaan tilannekeskuksessa siirtokuljetukset annettujen ohjeiden mukaisesti.

– Laajasta maantieteellisestä todellisuudesta johtuen moni onnettomuus johdetaan alueellisesti ”Lauri-5” -mallilla, jossa ensimmäinen kohteeseen saapunut hoitaja ottaa tilannejohtovastuun ja nimeää itsensä Lauri-5:ksi. Tähän suunnataan alueellamme kehitettyä monipotilas- ja suuronnettomuuskoulutusta, jolla toiminta ja osaaminen turvataan. Hoitotason yksiköiden ohjeistuksella ja koulutuksella haetaan muutaman vuoden siirtymässä laadukasta, alueellisestikin tasalaatuista palvelua, joka vastaa mahdollisimman tehokkaasti tarpeisiin. Niin sanottuna vati-yksikkönä toimii FH51, mahdollisesti myöhemmin Rovaniemen hoitotason yksikkö. Perustasoa on suurimmissa kunnissa/ kaupungeissa ja siirtokuljetukset on osa jär-

Ensivastepäällikkö Janne Paksu kertoo hypotermian oireista ja hoidosta.

monesti yhden yksikön 3–4 tunnin ajelua pisteestä A pisteeseen B ja takaisin, ja sitä ei kannata tehdä kaiken varalta. Vaihtoehtoina ovat tehtävien yhdistämiset, vastaanajo ja potilaiden vaihtaminen yksiköiden välillä.

Ne ovat valmiuden kannalta tehokkaampia toimintamalleja. Myös tekstiviestihälytysjärjestelmät ovat valmiina varayksiköiden miehittämistä ajatellen, Vesa Kauppinen sanoo.

ENSIHOITO & ensivaste

Sidosryhmien yhteistyö on tärkeää jestelmää. LSHP on sitoutunut koulutuksen kautta isoon panostukseen ja 30 opintopisteen koulutusta toteutetaan yhdessä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa.

Turhat valmiussiirrot ovat isotöisiä ja kalliita – Toiminnallisesti filosofiaamme on nyt muutettu katsomaan kokonaisuutta, jossa pelkät valmiussiirrot eivät ole ratkaisu alueellisen valmiuden ylläpitämiseen. Kuntarajat on poistettu ja yhteinen tavoite tulee suuntautua potilaan lisäksi tuotteeseen nimeltä valmius. Erityisesti kenttäjohdolta, mutta yhtäläisesti alueen tuntevilta ensihoitoyksiköiltä vaaditaan innovatiivisuutta, joustoa ja pelisilmää, jonka avulla toimintakenttää pelataan. Siirtokuljetusten ottaminen osaksi toimintaa, vahvistaa liikkuvien yksiköiden määrä pelikentällä, myös ajolinjat, tehtävien­ yhdistäminen ja niihin oma-aloitteinen reagointi ovat avainasemassa toiminnan onnistumiseksi. Esimerkkinä päätös tehdä yksinkertainen valmiussiirto, tarkoittaa meillä

Harvaan asutulle alueelle tyypillisesti keskeisiä kumppaneitamme ovat myös muut viranomaiset. Useat yhteistyömallit ovat vielä käynnistämisprosessin jaloissa, mutta myös useita voimassa olevia tai loppumetreillä olevia sopimusmalleja on käytössä. Ensivastetoimintaa on käytännössä kaikkien kuntien alueella, joissain jopa useampia yksiköitä esimerkiksi matkailukeskittymissä.

Pelastustoimen kanssa tehdyllä sopimuksella ensivasteyksiköt vastaavat erityisesti kuntakeskusten ulkopuolella hätätilapotilaan tavoittamisesta ensiarvoisen tärkeinä resursseina. Pohjoisessa on myös yhteistyötä Rajavartioston partioiden kanssa, jotka ovat koulutettu EVY-toimintaan. Rovaniemen poliisilla on yhdessä partioautossa ensivastevalmius ja myös poliisivankilassa on annettu koulutusta ensivastetoimintaan. Pohjoisessa myös Inarin järvipelastusyksikkö on koulutettu ja varustettu toimintaan. Rovaniemellä sijaitseva rajan vartiolentueen tukikohdan yksikkö vastaa myös sopimuksella EVY-toiminnasta kahden operoivan kopterin voimin. Tukikohdan koptereita käyte-

tään tarvittaessa myös muihin ensihoitotehtäviin, kuten monipotilas-suuronnettomuustilanteissa, jolloin se miehitetään yleensä Rovaniemen ensihoidon asemapaikan hoito tai perustason hoitajalla tai tietyissä poikkeustilanteissa FH51:n hoitajalla. Sopimukseen on sisällytetty myös molemminpuolinen koulutus. Rajan helikoptereita käytetään myös virka-apuna muun muassaTEMS-ryhmän kuljetuksiin, valmiusryhmän siirtoihin tai kenttäjohtajan siirtymiseen tilannejohtajaksi.

Ajoneuvot ja asemapaikat tulossa Syksyn kiivaimpia haasteita ovat tällä hetkellä asemapaikkojen löytäminen ja perustaminen, kaluston ja ajoneuvojen hankinta sekä henkilöstön rekrytointi ja varustaminen.

– Kokonaisvahvuus suoraan ensihoitopalvelun käytössä LSHP:n alueella on 17 asemapaikkaa (4 ensihoitoaluetta), 29 päivystävää ensihoitoyksikköä, 44 ambulanssia, yli 30 EVY-yksikköä, HEMS-kopteri ja maayksikkö noin 160 vakituista henkilöstöä, ja yli 300 ensiauttajaa. Tehtäviä alueella on yli 20000 vuodessa. Keskimääräinen tehtävän kesto noin kaksi tuntia, mutta vaihtelu on suurta. Pisin yhtenäinen yksittäiseen potilaaseen kohdentuva alueen akuuttitehtävä voi olla jopa matkassa mitattuna yli 1300 km. Esimerkiksi reitin Enontekiö–Kilpisjärvi–Rovaniemi–Oulu meno- ja paluumatka on tällainen. Lisäksi siirtokuljetuksia on tehty Etelä-Ruotsia myöten, ensihoitopäällikkö Kauppinen kertoo.

Pelastushelikopteri Aslak lentää edelleen

Kittilän VPK:n ensivasteryhmän jäsenet Pekka Lehto, Jani Jauhojärvi ja Susanna Tammela tutkivat kaatunutta ja kätensä murtanutta potilasta jolla on diabetes. Uhria näytellyt Sandra Tammela on siis hyvässä hoidossa.

Pelastushelikopteri Aslak operoi Sodankylästä ja on pelastustoimen resurssi. Aslakin maayksiköstä on olemassa kenttäjohtajalle ohje, jonka mukaisesti sitä käytetään. Kopteria käytetään samoin periaattein kuin muutoin virka-apua pelastustoimelta pyydettäessä. Aslak on myös mukana pelastustoimen vasteissa. Aslak on avannut oman lääkäriaseman helikopteritukikohtaan Sodankylään ja näin tehostanut toimintaansa. Aslakin lääkäriasema tuottaa lääkäripalvelun pelastushelikopteriin. Pelastushelikopteri sekä maayksikkö on varustettu ensihoidon varusteilla sekä välineillä siten, että se mahdollistaa lääkäritasoisen ensihoitopalvelun.

9/2013

31

ENSIHOITO & ensivaste

Pelastuslaitoksen ambulanssin miehittää monissa tapauksissa hoitaja sekä pelastaja.

Kuvassa Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen Forssan paloaseman hoitotason ambulanssi.

Pelastaja on kuumaa kamaa ensihoidossa Teksti: Saku Rouvali Kuvat: Erno Notko, Kimmo Kaisto

P

elastusopistosta valmistuu vuosittain noin 120 pelastajaa. Pelastajatutkinnon opinnot kestävät kolme lukukautta, jonka aikana oppilas saa koulutusta onnettomuuksien ehkäisyyn, valistukseen ja neuvontaan, pelastustoimintaan, sairaankuljetukseen ja ensihoitoon sekä väestönsuojelun miehistötason tehtäviin. Pelastajatutkinnon suorittanut henkilö on myös tutustunut vapaaehtoisen palokuntatoiminnan perusteisiin. Pelastajien pitää olla valmiita hyvään yhteistoimintaan vapaaehtoisen ja sivutoimisen henkilöstön sekä muiden sidosryhmien kanssa.

Useassa pelastuslaitoksessa suoritetaan ensihoidon tehtäviä. Pelastuslaitoksilla on luonnollisesti palkkalistoillaan pelastajia ja nämä henkilöt saavatkin Pelastusopistossa hyvän opin myös ensihoitoon.

Myös Helsingin Pelastuskoulu kouluttaa pelastajia, tutummin kutsuttuna palomiessairaankuljettajia. Nykyään Helsingistä valmistuvia kutsutaan palomies-ensihoitajiksi.

Helsingin Pelastuskoulusta valmistuu vuo32

9/2013

sittain noin 15 opiskelijaa pelastuslaitoksen omiin tarpeisiin. Helsingin Pelastuskoulusta valmistuvien koulutus kestää vuoden pitempään kuin Pelastusopistossa. Syynä tähän on kaksi neljän kuukauden harjoittelujaksoa sekä Helsingin muut vaativat erikoisolosuhteet.

Pelastaja ensihoidossa Ensihoito on kehittynyt jatkuvasti kokonaisvaltaisemmaksi potilaan hoidontarpeen arvioinniksi ja toisaalta kotona tai hoitolaitoksessa pärjäämisen arvioinniksi. On huomattavan vaativaa arvioida tuntemattoman ihmisen kuntoa ja pärjäämisen tasoa siinä vaiheessa, kun ihminen itse tai hänen omaisensa eivät sitä ole enää kyenneet tekemään. Omaiset turvautuvat tällöin toiseen instanssiin eli soittavat hätäkeskukseen pyytääkseen apua. Perinteisissä tilanteissa joissa vaaditaan nopeita ratkaisuja, mutta jotka ovat tulleet puutteellisilla esitiedoilla, vaativat aina ajatustyötä, sekä luovaa ratkaisukykyä.

Ensihoitopäällikön näkökulmasta – On sanomattakin selvää, ettei kukaan voi olla uransa alkuvaiheessa mestari alalla, jossa ei koskaan tulla valmiiksi. Tämä koskee niin pelastajaa kuin myös ensihoitajaa. Kukaan ei voi olettaa pärjäävänsä ensihoidossa, jos luulee saaneensa kaiken opin jo pelkästään koulusta. Ensihoitoa on tehtävä, kyytiä on ajettava ja saatava kokemusta. Kokemuksen myötä teoria kääntyy käytäntöön ja jalostuu ammattimaiseksi osaamiseksi, KantaHämeen pelastuslaitoksen ensihoitopäällikkö Lasse Hakala sanoo ja jatkaa.

– On myös aktiivisesti kehitettävä itseään ja osaamistaan. Tämä koostuu omaehtoisesta opiskelusta, täydennyskoulutuksesta, aktiivisesta mielenkiinnosta koettua kohtaan sekä kyseenalaistamisesta, mutta ennen kaikkea asenteesta. Jos asenne on sellainen, että kaiken tekee niin hyvin kuin osaa, silloin myös toteuttaa edelle mainitut itsensä ja osaamisenkehittämisen keinot. Jos tällaista asennetta ei ole, se näkyy väistämättä ih-

misen toiminnassa negatiivisesti, koulutustaustasta riippumatta.

Lakimuutoksen myötä uudistuksia Uuden terveydenhuoltolain ja ensihoitoasetuksen myötä kaksi pelastajaa ei voi enää toimia kahdestaan perustasoisessa yksikössä. Se, että ensihoitoyksikössä on pelastaja ja hoitaja, takaa laajemman osaamisen edellä kuvattujen haasteiden edessä.

– Toiminnallisuuden lisäksi tulee olla ymmärrystä myös erilaisista sairauksista, ikääntymisen aiheuttamien ongelmien ilmentymisestä sekä erityisryhmien kohtaamisessa. Ensihoitaja kohtaa useasti potilaan, jonka yleiskunto on laskenut. Sellainen potilas ei vaadi nopeaa päätöksentekoa eikä sankarillisia toimenpiteitä. Sen sijaan tilanne edellyttää inhimillistä ohjausta sekä kokonaisvaltaista arviota ja harkintaa, jotta päästään onnistuneeseen lopputulokseen, Lasse Hakala sanoo.

Kokonaisuus ratkaisee asenne, hivenen elämänkokemusta ja ripaus pelisilmää. Myös ensihoitotehtävässä saattaa tapahtua vaaratilanne, johon pelkästään ensihoitoon suuntautuneella henkilöllä ei ole kokemusta. Tällaisessakin tapauksessa pelastaja on kullanarvoinen työpari.

Ensivastelaukussa on yleisimpiä lääkkeitä, joita sairastunut kohdehenkilö saattaa tarvita.

Pensi/PK/1013

Motivoitunut pelastaja on hyvä työpari ambulanssissa. Pelastajan ammattitaitoa arvostetaan ensihoidossa ympäri Suomen. Pelastaja ja ensihoitaja muodostavat tehokkaan, moniammatillisen työparin, jolla parhaassa tapauksessa on vahva osaaminen, nöyrä

Tie sileäksi Rapputuolin avulla tuot potilaan portaita alas kevyesti ja turvallisesti, ilman kantamista.

Pensi ErgoGo tekee työn selkäsi puolesta!

Kiinnostuitko?

Ota yhteyttä ja tutustu tarkemmin kotimaisiin Pensi-potilaansiirtovälineisiin: rauno.heiskala@pensi.fi, puh. 040 160 9140 Pensi Rescue Oy Ahertajankatu 5 38250 Sastamala FINLAND

Puh. 03 512 5600 Fax 03 512 5644 E-mail: pensi@pensi.fi www.pensi.fi

Made in Finland

9/2013

33

Ensihoidon koulutusten kirjo laajenee Teksti ja kuva: Kati Saarikivi

Ensihoidon kouluttautumismahdollisuuksia on monenlaisia. Normaaleja tutkintoja voi täydentää erilaisilla täydennyskoulutuksilla. Lisäksi ensihoidon erikoistumisopinnot vastaavat uudistetun Terveydenhuoltolain asettamiin vaatimuksiin. Muutamia sosiaali- ja terveysalan YAMK-tutkintojakin suunnataan yhä enemmän ensihoitoon.

E

nsihoito on terminä ehkä vieläkin tuore, mutta sana ”sairaankuljetus” tiedetään jokaisen suomalaisen suussa. Olkoon termi mikä tahansa, on kiireellisen potilaan hoitamista opetettu Suomessa jo vuosikausia ennen ensimmäisiä ensihoitajatutkintojakin. Aikojen saatossa ovat koulutukset kuitenkin muuttuneet ja muuttuvat yhä. Ensimmäiset suomalaiset ensihoitajaopiskelijat aloittivat opintonsa jo 15 vuotta sitten neljässä eri oppilaitoksessa. Ensihoitaja­ tutkinnon suosio on yhä samaa luokkaa kuin alkuaikoina ja hakijoitakin on moninkertaisesti aloituspaikkoihin nähden.

Ensihoitaja AMK-tutkinnon voi tällä hetkellä opiskella kahdeksassa eri ammattikorkeakoulussa Helsingissä, Lappeenrannassa, Kotkassa, Tampereella, Turussa, Oulussa sekä Kuopiossa.

Myös aikuispuolen ensihoitajatutkintoja on aloitettu monissa kouluissa, sillä uudistettu terveydenhuoltolaki ”pakottaa” monet jo työelämässä

34

9/9 2013 /2013

olevat ensihoidon ammattilaiset koulunpenkille päivittämään tutkintonsa AMK-tasoiseksi. Tulevaisuudessa aikuiskoulutus on koko ajan kasvava osa koulutusta, sillä yhä nopeammin muuttuva työelämä vaatii koko ajan uudenlaisia osaajia.

Joidenkin ammattikorkeakoulujen YAMK-tutkintoja on myös viety enemmän ensihoidolliseen suuntaan. Helsingin Metropoliassa voi lukea ensihoidon johtamiseen suunnattua YAMKtutkintoa ja Laurea-ammattikorkeakoulussa alkoi syksyllä 2013 jo toinen kriisi- ja erityistilanteiden johtamiseen keskittynyt ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Tutkinnon jälkeen voi sijoittua vaikkapa esimieheksi sosiaali- ja terveystoimen tehtäviin tai kriisi- ja erikoistilanteiden johtamisen asiantuntijaksi. Ylemmät AMKtutkinnot antavat saman pätevyyden työelämässä kuin yliopiston maisteritutkinnot.

Ammattikorkeakoulut ovat parhaillaan kaksivaiheisen uudistuksen edessä. Ensimmäisessä vaiheessa ammattikorkeakouluja koskevaan lainsäädäntöön tehdään muutoksia, joilla opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan vauhditetaan ammattikorkeakoulujen rakenteellista uudistamista sekä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden parantamista. Toisessa vaiheessa on tarkoitus siirtää vastuu ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta kokonaan valtiolle ja tehdä ammattikorkeakouluista itsenäisiä oikeushenkilöitä.

Tarve koulutukseen kasvaa Myös ammattikorkeakoulujen järjestämien 30 opintopisteen ensihoidon erikoistumisopintojen suosio on ollut nousussa, sillä nykyinen laki

vaatii esimerkiksi sairaanhoitajatutkinnon käyneitä suorittamaan nämä opinnot, jos toiveena on työskentely ambulanssissa. Myös ensihoidon kenttäjohtamisen kehittyminen Suomessa on synnyttänyt useita nimenomaan ensihoidon hallinnolliseen ja operatiiviseen johtamiseen keskittyneitä lisäopintoja.

Kaikki erikoistumisopinnot saivat suuren haasteen eteensä, kun niiden valtionrahoitus yllättäen lakkasi ja näin ollen opintojen hinnat pomppasivat useisiin tuhansiin euroihin opiskelijaa kohden. Monelle tämä onkin liian suuri summa itse maksettavaksi, eikä monikaan työnantaja sijoita yhteen ensihoitajaan näin suuria rahamääriä.

Sosiaali- ja terveysministeriö olisi vierittämässä joka tapauksessa maksuvastuuta sairaanhoitopiireille, ensihoitoyrityksille tai opiskelijoille itselleen. Asiaan ei vielä ole löytynyt ratkaisua ja tilanne onkin kiusallinen: valtio on itse uudessa terveydenhuoltolain asetuksessaan määritellyt, että sairaanhoitajakoulutuksen käyneellä tulee olla ensihoidon erikoistumisopinnot suoritettuna. Kuitenkin opintojen suosio on hintojen noususta huolimatta pitänyt pintansa ja hakijoita on toistaiseksi riittänyt, vaikka hakijamäärät ovatkin opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen mukaan olleet lievässä laskussa jo useamman vuoden.

– Kurssit ovat meillä olleet täynnä ja niille on ollut pientä jonoakin, Arcadan erikoistumisopinnoista vastaava opettaja Juha-Pekka Laakso sanoo.

Myös esimerkiksi Kuopiossa erikoistumisopinnot ovat säilyttäneet suosionsa.

ENSIHOITO & ensivaste

Kaikki erikoistumisopinnot saivat suuren haasteen eteensä, kun niiden valtionrahoitus yllättäen lakkasi.

– Sairaanhoitajille suunnatut ensihoidon erikoistumisopinnot ovat erittäin suosittuja, eivätkä kaikki hakeneet mahdu meilläkään koulutukseen, kertoo Savonian ensihoidon lehtori Marko Tolonen.

Muutamat yksityiset yritykset ovat järjestäneet henkilöstönsä koulutusta esimerkiksi ostamalla ammattikorkeakouluilta kokonaisia kursseja oman henkilöstönsä kouluttamiseen, jotta hoitotason henkilöstön työvoimapulasta selvittäisiin. Kuitenkin yleisesti kiistellään edelleen siitä, kenen niskoille maksujen sitten tulisi jäädä.

Kunnille on muutenkin ollut suuri yllätys kulujen kasvu ensihoitopalvelujen tuottamisessa. Voi silti hyvinkin olla, että pätevyysvaatimuksien lisäksi myös kulujen jakautumista joudutaan tarkastelemaan uudestaan.

– Itse kannattaisin kolmi- tai kaksikantaa kurssien rahoitukseen, joissa kulut jaettaisiin osallistujan, työnantajan ja mahdollisesti valtion välillä, Laakso pohtii.

Täydennyskoulutusta Ensihoidon täydennyskoulutusta on saatavilla monissakin eri kouluissa.

– Täydennyskoulutukset ovat usein muutaman päivän mittaisia kursseja, joissa keskitytään tiiviisti yhteen asiaan, kuten vaikkapa EKG:n tulkintaan tai potilasluokitteluun, Tolonen kertoo.

Koulutus ei lakisääteisesti pätevöitä mihinkään työtehtäviin, vaikka se pätevöittää siitä huolimatta laajasti erilaisten työtehtävien hoitamiseen. Esimerkiksi Pelastusopistolla järjestetään vuosittain kattavasti ensihoidon täydennyskoulutuksia, jotka ovat pääosin räätälöityjä

koulutuspaketteja esimerkiksi työnantajille tai oppilaitoksille. Lisäksi tarjolla on runsaasti vapaassa haussa olevia lyhyitä kursseja, seminaareja ja opintopäiviä.

– Meillä voidaan toteuttaa vaikkapa perusja hoitotason harjoituksia simulaatiotiloissamme sekä harjoitusalueellamme. Ammattikorkeakouluille on tarjolla myös ensihoidon johtamisja viranomaisyhteistyöharjoituksia, joissa mukana on tarpeen mukaan pelastustoimen, poliisin ja ensihoitolääkärin edustajat, vanhempi opettaja Kai Helveranta Pelastusopistolta sanoo.

– Vuodesta 2015 lähtien olemme siirtymässä oppilaitoksille tarjottavan ajokoulutuksen osalta kattavampaan koulutuspakettiin, jolloin myös oppilaitoksille tarjotaan ensihoitopalvelun hälytysajoneuvon kuljettajakurssia esimerkiksi valinnaisina opintoina. Tähän haluaisimme saada jonkin oppilaitoksen pilottiryhmäksi, Helveranta valottaa Pelastusopiston suunnitelmia.

Ensihoidon hälytysajoneuvon kuljettamiseen liittyvät koulutukset ovat muuallakin Suomessa olleet puheenaiheena jo pitkään. Ensihoitajien­ nykyiseen koulutukseen ei kuulu välttämättä lainkaan hälytysajoneuvon kuljettajakoulutusta, mitä pidetään uhkana niin liikenne-, potilaskuin työturvallisuudellekin. Asiaa on pohdittu jo ylemmälläkin tasolla, sillä ministeri Päivi Räsäseltä odotetaan virallista lausuntoa hälytysajoneuvokuljettajien koulutuksen kysymyksistä vielä tämän vuoden puolella.

lisäykset tunnu silti kattavan vielä kokonaan sitä vajetta, jonka uudistettu terveydenhuoltolaki jätti työvoimaan etenkin hoitotason ensihoitajien osalta. Rekrytoinnit ovat toki ohi, mutta silti hoitotason ensihoitajia ei ole kaikkialla kattamaan esimerkiksi sairaslomia tai vuosilomia.

Yksityisillä yrityksillä pulaa tuntuu olevan eniten.

– Kouluttautumismahdollisuuksia tulee lisätä, sillä kentällä on edelleen pulaa hoitotason ensihoitajista. Olisi syytä selvittää esimerkiksi mahdollisuus muuntokoulutukseen sairaanhoitajasta ensihoitajaksi, Tolonen sanoo.

Tästä muuntokoulutuksesta suunnannäyttäjänä toimii Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, joka haki syksyllä 2013 sairaanhoitajapohjaisia ensihoidon ammattilaisia päivittämään tutkintonsa ensihoitajaksi. Sairaanhoitajan tutkinnon ja työkokemuksen hyväksiluvun jälkeen opintoja jää suoritettavaksi noin yhden vuoden ajalle.

Koulujen välistä tiivistä yhteistyötä on toivottu paikkaamaan sitä kirjavuutta, jota opetuksessa esiintyy jopa saman koulutusohjelman sisällä.

Esimerkiksi lähihoitajatutkinnon suorittamiseen on ehdoteltu mallia, jossa perustason opetusta annettaisiin samansisältöisinä moduuleina oppilaitoksista riippumatta. Näin ei vielä ole ja koulujen linjat ovat hyvin toisistaan poikkeavia, vaikka toisin ehkä puhutaankin ja jopa papereissa lukisi. Myös ensihoitajan ja sairaanhoitajan koulutusohjelmaan on ollut suunnitteilla suurempia uudistuksia. Mitä – sitä ei vielä kukaan tiedä.

Hoitotason ensihoitajista pulaa Vaikka koulutusmahdollisuudet ovatkin viime vuosina ensihoidossa lisääntyneet, eivät nämä

9/92013 /2013

35

Hälytysajon riskit hallintaan Teksti ja kuvat: Kati Saarikivi

Hälytysajon korkeat riskit tunnetaan ja ne ovatkin aiheuttaneet laajalti keskustelua. Siitä huolimatta ei ajokorttia lukuun ottamatta ole pakollista koulutusta tai standardeja, jotka koskettaisivat kaikkia ensihoidossa työskenteleviä. Pelastusopistolla on haluttu reagoida asiaan järjestämällä uudenlainen ensihoitopalvelun hälytysajoneuvon kuljettajakurssi.

”S

uomessa on toki järjestetty aiemminkin varsinkin ajoneuvon käsittelytaidon kursseja, mutta Pelastusopistolla Kuopiossa pyritään luomaan uudenlainen, laajempi näkökulma hälytysajoneuvon kuljettamiseen, opettaja Ari Kivari sanoo.

– Ei riitä, että kurssilla ajetaan suoritteita ajoharjoitteluradalla ja treenataan ajoneuvon käsittelytaitoja. Ajoneuvon hallinnan tasosta on siirryttävä laajempaan, riskien ennaltaehkäisyn näkökulmaan. Jos kurssilla keskitytään pelkästään ajoneuvon hallintataitoihin, vaarana on se, että onnettomuudet tutkimusten mukaan jopa lisääntyvät.

Reagointi ärsykkeisiin ja stressiin

”Jos kurssilla keskitytään pelkästään ajoneuvon hallintataitoihin, vaarana on se, että onnettomuudet tutkimusten mukaan jopa lisääntyvät.”

36

9/92013 /2013

Hälytysajoneuvokoulutuksen on Kivarin mukaan oltava tavoitteellista toimintaa, jolla pyritään kuljettajan liikennekäyttäytymisen muutokseen monen eri vaikuttavan tekijän kautta. Jotta saadaan muutos kuljettajan liikennekäyttäytymiseen, on vaikutettava yhtenä osana esimerkiksi kuljettajan tietoihin, taitoihin ja asenteisiin. Toisena asiana on vaikutettava liikennekäyttäytymisen eri hierarkioihin, jotka rakentuvat ihmisen persoonasta ja elämänhallinnasta saakka, siitä miten ihminen reagoi ärsykkeisiin ja stressiin.

– Siitä päästään pyramidia ylöspäin ensin ajamisen motiiveihin, sitten liikennetilanteiden hallintaan ja vasta viimeisenä ajoneuvon hallintaan, Kivari luettelee.

Kolmas osa-alue, johon kurssilla pyritään vaikuttamaan, on ennakoinnin taito hälytysajon eri vaiheissa.

Pelastusopiston uudenlainen ensihoitopalvelun hälytysajoneuvon kuljettajakurssi järjestettiin pilottina ensimmäistä kertaa keväällä 2013 yhteistyössä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksoten) kanssa noin vuoden kestäneen perinpohjaisen suunnittelujakson jälkeen.

– Ennen kurssia keräsimme ennakkotehtävät ja itse kurssi alkoi teoriaosuudella, jossa puhuttiin juuri hälytysajon riskien hallinnasta. Kolmepäiväiseen kurssiin sisältyi myös välitehtäviä, ajoharjoittelua ja näyttösuoritteita ajoharjoitteluradalla, Kivari kertoo.

ENSIHOITO & ensivaste

Eksotelta kurssille osallistui 11 ensihoitajaa, joilta kerättiin palautetta pitkin kurssin etenemistä. Palaute oli pääsääntöisesti positiivista. Kurssista on tekeillä myös gradu ItäSuomen yliopistosta.

Pitkän linjan ammattitaito Pelastusopiston pätevyys järjestää hälytysajoneuvon kuljettajakursseja perustuu pitkän linjan ammattitaitoon sekä siihen, että opettajia on koulutettu esimerkiksi Naarajärvellä poliisien järjestämällä ajokurssilla. Lisäksi useita opettajia on koulutettu Poliisiammattikorkeakoululla Tampereella viikon kestäneellä ennakoivan ajon kouluttajakurssilla.

– Tulevaisuudessa Pelastusopistollakin todennäköisesti järjestetään ensihoitopalvelulle suunnattuja kouluttajakursseja. Mutta sinne päästäkseen on ensin oltava kuljettajaperuskurssi suoritettuna, sillä kouluttajakurssilla kouluttajaoppilas ei enää aja, vaan nimenomaan harjoittelee toisten kouluttamista, Kivari kertoo.

Seuraavat ensihoitopalvelun hälytysajoneuvon kuljettajakurssit järjestettäneen ensi talvena.

”Pelastusopistolla Kuopiossa pyritään luomaan uudenlainen, laajempi näkökulma hälytysajoneuvon kuljettamiseen”, opettaja Ari Kivari sanoo.

9/2013

37

Suomi: palokunnasta pelastuskunnaksi ja lääkinnälliseksi ensihoito-organisaatioksi Teksti: Juhani Katajamäki Kuvat: JK ja Helsingin pelastuslaitos/Palomuseo

Nykymuotoinen pelastustoiminta tuli palolaitoksiin niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa 1900-luvun jälkipuoliskolla.

Tänään Suomen pelastuslaitokset ovat paitsi palokuntia ja pelastuslaitoksia myös henkeä pelastavaa tai vamman pahenemista estävää hoitoa eli ensihoitoa tuottavia toimijoita.

P

elastuslaitosten toimintatilastoissa tulipalot ovat jo kauan olleet vähemmistönä. Erilaiset pelastustoiminnaksi luettavat tehtävät ovat lukumäärissä ajaneet ohi.

Seuraavassa esitellään Suomen pelastuslaitosten uusin toimintasektori, ensihoito.

38

9/2013

Ensihoito on lääkinnällistä pelastustoimintaa. Onnettomuustilanteessa ensihoitoyksikkö tuo potilaalle ensimmäisen avun, josta termi ensihoito.

Ensihoito on korvannut ”sairaankuljetuksen” Ensihoito tarkoittaa potilaan sairaalan ulkopuolella sairaankuljetus- tai pelastustoimen yksikön toimesta annettavaa henkeä pelastavaa tai vamman pahenemista estävää hoitoa. Ensiavusta sen erottaa suorittajien saama ammatillinen koulutus sekä käytettävissä olevat hoitovälineet. Ensihoito annetaan ensihoitajien toimesta sairaalan ulkopuolella potilaan kotona tai onnettomuuspaikoilla.

Sairaalan ulkopuolisen hoidon aktivoiminen tapahtuu avuntarvitsijan soittaessa hätänumeroon (Suomessa 112). Hätäkeskuspäivystäjä tekee riskiarvion ja lä-

hettää ennalta määritellyn ohjeistuksen mukaan oikeanlaista apua soittajalle.

Suomessa sairaalan ulkopuolella ensihoitoa tarjotaan neliportaisen ensihoitojärjestelmän avulla: ensivaste, perustaso, hoitotaso sekä lääkäriyksikkö.

Ensivasteella tarkoitetaan hätätilapotilaan luokse lähetettävää lähintä mahdollista pelastustoimen yksikköä, joka pystyy aloittamaan välittömät toimenpiteet potilaan peruselintoimintojen turvaamiseksi, kykenee tehostettuun ensiapuun ja arvioimaan potilaan tilan ja raportoimaan tilanteesta eteenpäin.

Ensivasteyksikkönä voi toimia pelastuslaitoksen miehistöauto tai mikä tahansa palo- tai pelastusajoneuvo, jos sen henkilökunta on saanut ensivastetoimintaan vaadittavan koulutuksen. Ensivasteyksikkö ei kuljeta potilasta muuta kuin poikkeustapauk-

sessa. Maaseudulla ensivasteyksikköinä toimivat pääsääntöisesti alueen pelastuslaitokseen kuuluvien sopimuspalokuntien koulutetut miehistöt.

Pitkien etäisyyksien Suomessa ensivasteyksikkö hälytetään aina silloin, kun se saavuttaa potilaan merkittävästi nopeammin kuin lääkinnällisen pelastustoimen yksikkö. Ensivasteyksikkö ei yleensä aloita lääke/nestehoitoa, ellei miehistössä ole hoitoalan ammattilaista kuten ensihoitoon suuntautunutta lähihoitajaa, ensihoitajaa, sairaanhoitajaa, palomies-sairaankuljettajaa tai lääkäriä.

Tällä hetkellä suurin osa varsinaisista ensihoitoyksiköistä toimii perustasolla, mutta jatkossa etenkin pitkien välimatkojen alueilla ambulanssit tulevat olemaan enimmäkseen hoitotasoisia.

Suomessa on myös maitse liikkuvia lääkäriyksikköjä sekä heli-

ENSIHOITO & ensivaste

Suomalaisen ensihoitopaletin koko kirjo: ensivasteyksikkö, perustason/hoitotason yksikkö ja lääkäriyksikkö.

kopterilla operoivia lääkäriyksiköitä ja ensihoitajilla miehitettyjä pelastushelikoptereita. Myös rajavartiolaitoksen helikopterit toimivat joillakin alueilla ensihoitoyksikköinä.

Ensihoito tähtää välittömään hengenvaarallisen tilan hoitamiseen. Myös lievemmät vammat ja haitat kuuluvat ensihoidon piiriin.

Viime vuosina sana ensihoito on ambulanssipalvelua paremmin kuvaavana terminä korvan-

nut sanan sairaankuljetus. Modernin ensihoitopalvelun ensisijaisena tavoitteena ei siis enää ole potilaan kuljettaminen, vaan potilas hoidetaan mahdollisuuksien mukaan kuntoon jo hälytyskohteessa, ja läheskään jokaista potilasta ei enää kuljeteta sairaalaan.

Kirjoitus on lyhennelmä kirjoittajan esityksestä CTIF:n History Commissionin konferenssissa Tsekin Pribyslavissa 10. lokakuuta 2013.

CTIF:n historiakomission kokous Pribyslavissa lokakuussa. Kuvaan mahtuvat vasemmalla Maurice Cole Iso-Britannia, Herbert Brandstetter (tulkki) Itävalta, Per Rosen Ruotsi, Ingo Valentini (historiatyöryhmän puh.joht.)

Itävalta, H. Sallaberger Itävalta, seisomassa Dieter Farrenkopf (komission puh.joht.) Saksa, Rolf Schamberger Saksa, oikealla edestä Lubomir Janeba Tsekki, A.M.M. Van Haandel Hollanti, Adolf Schinnerl (historia työryhmän ent. puh.joht.) Saksa ja Frederik Madsen Tanska.

Ensihoito on korvannut ”sairaankuljetuksen”

Ensivasteen esiaste vuosimallia 1926 Vanha valokuva 85 vuoden takaa pysähdyttää. Siinä Helsingin palolaitos esittelee ensimmäistä “teknisen pelastustoiminnan yksikköään” (pioneeriyksikön ja sen seuraajan, pelastusauton edeltäjää). Sen varustukseen kuuluivat savutuuletuslaite, valonheittimelle ja tuuletuslaitteelle virtaa syöttävä generaattori, asbestipuku ja savusukellukseen muutama happilaite ja raitisilmakoje.

Varustukseen kuuluivat myös paarit, lääkepakki ja kuvan ensiapukalusto.

Kahdeksanmiehisen ajoneuvoyksikön tuon aikainen nimi oli savusuoja-auto. Jos 1920-luvun palolaitos olisi aavistanut lääkinnällisen pelastustoiminnan olevan lukumäärissä mitattuna 2000-luvun pelastuslaitoksen päätuote, brankkarit olivat kuvassa esitelleet Suomen ensimmäistä ensivasteyksikköä.

Juhani Katajamäki ja Helsingin kaupungin palomuseon kuva-arkisto

9/2013

39

Toimiva ensihoitopalvelu tärkeää alueen asukkaille Teksti & kuvat: Saku Rouvali

HUS

Porvoon sairaanhoitoalueen ja ItäUudenmaan pelastuslaitoksen välisen yhteistoiminnan käynnistyminen aloitettiin kesällä 2011.

Eli puolisen vuotta ennen varsinaisen yhteistoiminnan käynnistymistä. Molempien organisaatioiden edustajilla oli selkeä ja yhdenmukainen näkemys tulevaisuuden ensihoitopalveluista ja sen organisoinnista. Tämä helpotti toiminnan käynnistymisen edellyttämän nykyaikaisen ajoneuvokaluston ja hoitovälineistön hankintaa, henkilöstön rekrytointia ja kahden uuden asemapaikan perustamista.

Avainasemassa toiminnan käynnistymisessä oli Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen palveluksessa toimineet ensihoitajat, joita hyödynnettiin toiminnan suunnittelussa ja uuden laajemman organisaation rakentamisessa. Avainteemana oli Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen korkealaatuiseksi koetun ensihoitojärjestelmän jalkauttaminen koko HUS Porvoon sairaanhoitoalueelle. HUS Porvoon sairaanhoitoalueella on yhteensä noin 96000 asukasta (Askola, Lapinjärvi, Loviisa, Pornai40

9/2013

nen, Porvoo ja Sipoo). Ensihoitopalvelusta laaditun, ja toistaiseksi voimassa olevan yhteistoimintasopimuksen mukainen yhteistoiminta alkoi 1.1.2012. Ensihoitopalvelun kokonaiskustannukset ovat noin 36 euroa asukasta kohden vuodessa. Ensihoidon taloudenhallinta on läpinäkyvää, sillä ensihoito muodostaa oman tehtäväalueen ja oman kustannuspaikan Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen talousarviossa.

Ensihoitopäällikkö luotsaa väkeä – HUS Porvoon sairaanhoitoalueen palveluksessa toimii puolikas ensihoidon vastuulääkäri, ensihoitopäällikkö ja kuusi ensihoidon kenttäjohtajaa. Ensihoitopäällikkö toimii puolet työajastaan kenttäjohtajan tehtävissä. Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen palveluksessa toimii ensihoitopäällikkö, neljä vuorovastaavaa ja 32 hoitotason sekä 14 perustason ensihoitajaa. Kaikki toimissa olevat ensihoitajat, kuten myös ympärivuotiset sijaiset, ovat suorittaneet terveydenhuoltoalan ammattitutkinnon. Omasta vapaasta tahdostaan perustason hoitovelvoitteen omaavia pelastajia käytetään lähinnä vain äkkiarvaamattomissa poissaoloissa sekä ensihoidon ruuhkatilanteissa, ensihoitopäällikkö Jorma Kuikka Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselta kertoo.

Ensihoitopäällikkö Jorma Kuikka on tyytyväinen tehokkaaseen ja edistykselliseen ensihoitojärjestelmään.

Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen ambulanssit ovat jatkuvassa valmiudessa. Myös vara-autoista pidetään huolta.

Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen ensihoitajien työaikana on poikkeusluvan mukainen 42-tuntinen viikkotyöaika tai vastaavasti yleistyöaika päiväyksiköissä. Valtaosalla työvuorot ovat joko 24:n tai 12 tunnin työvuoroja riippuen asemapaikasta ja yksikön valmiudesta. Käytössä olevan työnkiertojärjestelmän ensihoitajat kiertävät viiden eri asemapaikan välillä säännöllisen väliajoin. Tämä on koettu henkilökunnan kesken mielekkääksi sekä sairaanhoitoalueen, että ensihoitohenkilöstön osalta, koska hoitotoiminteet yhdenmukaistuvat ja koko toiminta-alue sekä henkilöstö mukaan lukien pelastushenkilöstö tulevat tutuiksi kaikille ensihoitajille.

Kalustoa riittävästi.

Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen hallinnoimia ambulansseja on yhteensä kahdeksan kappaletta, joista viisi on ympärivuorokautisessa valmiudessa, kaksi 12 tunnin valmiudessa viikon jokaisena päivänä ja yksi ambulanssi on 8 tunnin valmiudessa arkipäivisin. Jokaisessa ensihoitoyksikössä, pois lukien päiväyksikkö, toimii vähintään yksi hoitotason ensihoitaja. Ensihoitoyksiköillä on vuosittain noin 12 000 tehtävää sisältäen alueen kiireelliset ja kiireettömät hoitolaitossiirrot, joita hoidetaan ensihoidon kenttäjohtajan määrittelemillä yksiköillä. Ruuhkatilanteessa kiireettömät hoitolaitossiirrot delegoidaan HUS Logistiikka Sairaankuljetuksen hoidettavaksi.

Ensivastetoiminta myös tärkeää – HUS Porvoon sairaanhoitoalueella toimii yhteensä 11 ensivasteyksikköä, joilla on vuosittain noin 550 ensivastetehtävää. ”Ensivasteyksiköistä kolme on vakinaisen (Porvoo, Sipoo ja Loviisa) pelastushenkilöstön, kolme sivutoimisen (Askola, Lapinjärvi ja Ruotsinpyhtää) pelastushenkilöstön ja neljä sopimuspalokuntien (Isnäs, Pellinki, Sarvisalo ja

Pornainen) pelastushenkilöstön sekä kaksi teollisuuspalokuntien (Neste Oil Oyj Kilpilahti ja Fortum Loviisan voimalaitos) pelastushenkilöstön miehittämiä. Jokaiselle ensivasteyksikön jäsenelle sairaanhoitoalue ja pelastuslaitos järjestävät yhteistyössä riittävää vuosittaista ensivastekoulutusta, ensihoitopäällikkö Kuikka kertoo.

Tehtävät selvillä Ensihoidon kenttäjohtaja ja vuorovastaava ensihoitaja työskentelevät työparina Porvooseen sijoitetussa EIU8210-yksikössä.

– Kenttäjohtaja valvoo alueen ensihoidollista valmiutta, annettujen hoito- ja kuljetusohjeiden noudattamista sekä opastaa ja valvoo hätäkeskusta tehtäville hälytettävistä yksiköistä. Vuorovastaava ensihoitaja vastaa ensihoitohenkilöstön hallinnollisista tehtävistä ja siitä, että työvuoroissa on riittävästi henkilöstöä ja heillä on riittävät hoitovelvoitteet. Kenttäjohtajan ja vuorovas-

taavan työnjako on koettu mielekkääksi ja selkeäksi, koska molemmat ovat tietoisia omista tehtävistään ja velvoitteistaan työvuoronsa aikana. Heidän miehittämänsä ensihoitoyksikön käyttöaste on noin kymmenen prosenttia, joka mahdollistaa hallinnollisten ja myös omien henkilökohtaisten vastuualuetöiden tekemisen työaikana, ensihoitopäällikkö Jorma Kuikka kertoo.

Ensihoidon tehtävin liittyviä reklamaatiota oli vuonna 2012 yhteensä 19 kappaletta. Lokakuun lopulla 2013 niitä oli 10 kpl. Noin puolet reklamaatioista liittyy potilaan kuljettamatta jättämiseen. Tätä ongelmaa on pyritty ratkaisemaan asiakkaalle ja hänen omaiselleen jätettävällä lisäohjeella, jossa todetaan miksi potilas on jätetty kuljettamatta ambulanssilla ja miten hänen tulee menetellä jatkossa. Tästä voidaankin todeta, että reklamaatiomäärä ovat todella pieni suhteutettuna tehtävien kokonaismäärään.

ENSIHOITO & ensivaste

Tavoitteita tulevalle vuodelle HUS Porvoon sairaanhoitoalueen ja Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen ensihoitopalveluiden kehityshankkeita 2013–2014: • Potilasturvallisuus- ja laadunhallintasuunnitelman laatiminen, jonka tavoitteena on potilasturvallisuuden varmistaminen osaksi rakenteita ja toimintaa.

• Vastuuhenkilöiden toimesta laadittavat kirjalliset prosessikuvaukset ja riskianalyysit eri ensihoidon vastuualueista.

• Ensihoitohenkilöstön työkykyä ylläpitävän fyysisen kunnon testaus yhteistyössä työterveyshuollon kanssa.

• Haittatapahtumien ja läheltä piti tilanteiden raportointi ja niistä johtuvien vaaratilanteiden hallinnan prosessikuvausten ja riskimatriisin luominen.

• Ensihoitajien ajokoulutuksen järjestäminen.

• Asiakastyytyväisyyskyselyn toteuttaminen.

Lisätietoa www.iupela.fi

MEKAANINEN ÖLJYNTORJUNTA

Mekaaniset puomit ja pintakerääjät A-puomit 450/750 kompaktissa säkissä Troiltankit eri kokoja (1000–11000 l) Viemärinsulkumatot ja rajoituspadot Polymeeriteknologia ja laitteistot

TELKO-IMEYTYSAINEET

Mobiili Kit -öljyntorjuntaa (eri kokoja) Imeytyspuomit (useita kokoja) PIG® Blu -sarja uusin ja imutehoisin Sorbix-rouheet (Unv kaikille nesteille) Valuma-altaat (useita kokoja) Maahantuoja: Telko Oy, Ympäristötuotteet Lintulahdenkuja 10, PL 80, 00501 HELSINKI Puh. (09) 5211, Fax (09) 521 2728 www.telko.com/portal/fi/kemikaalit/ymparistotuotteet

9/2013

41

Rajavartiolaitoksen Super Puma osallistuu usealle ensivastekeikalle vuosittain.

Rajavartiolaitoksella kymmenittäin ensivastetehtäviä vuodessa Teksti & kuva: Saku Rouvali

S

uomenlahden Merivartioston merelliset yksiköt ovat osallistuneet jo vuosia ensihoitotehtäviin saaristoalueella. Toiminta tuli sopimuspohjaiseksi kesällä 2013 HYKS Erva:n ja Suomenlahden Merivartioston (SLMV) ensivastesopimuksen myötä. Sopimuksen mukainen toimintamalli oli koekäytössä Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson alueella vuoden 2012 alusta lähtien. Kokeilun perusteella hyväksi koettu toimintamalli antoi perustan sopimukselle ja nykyiselle käytännön toiminnalle. Kaikki SLMV:n merelliset yksiköt eli merivartioasemat ja vartiolaiva Merikarhu ovat EVY-yksiköitä. Merivartioasemat ovat valmiudessa 24/7 joko työajalla tai varallaolossa. Merivartioasemia SLMV:n alueella on kahdeksan eli Hurppu, Haapasaari, Kotka, Glosholmen, Suomenlinna, Porkkala, Tammisaari ja Hanko.

Suomenlahden merivartioston johtokeskuksen varapäällikkö Jarmo Häkkinen kertoo, että ensivastetoimintaa tehdään Suomenlahden merivartioston lisäksi myös muissa Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköissä.

Ensivastetoiminta Suomenlahdella – Suomenlahden merivartioston EVY-yksiköt ovat suoraan hätäkeskuksen vasteissa ensihoidon tehtäväluokissa saaristoalueella, joten tehtävät menevät SLMV johtokeskuksen lisäksi suoraan yksiköille. Ensihoidon kenttäjohtaja tekee päätöksen tehtävään liitettävistä yksiköistä. SLMV-johtokeskus (MRSC Hki) vahvistaa tehtävän yksiköille, ja viime kädessä SLMV-kenttäjohtaja päättää yksikön osallistumisesta tehtävään, Jarmo Häkkinen kertoo.

Merivartioaseman partion päällikkö valitsee tehtävän saatuaan soveltuvimman venekaluston ottaen huomioon olosuhteet, paikan ja muut lähtökohdat. Valittavina on esi42

9/2013

merkiksi partiovene, nopeavene, apuvene, ilmatyynyalus, jääkulkuneuvo ja myös auto.

Merellisten yksiköiden lisäksi Rajavartiolaitoksen Vartiolentolaivueen helikopteri, Rajaheko eli päivystävät meripelastushelikopterit ovat sopimuksen piirissä. Saaristoalueella pitkät välimatkat sekä mahdolliset huonot olosuhteet ja matalat saarten rannat puoltavat Rajahekon käyttöä usein kiireettömissäkin ensihoitotehtävissä. Helikopterin pintapelastaja on aina ensihoitokoulutettu, joten apua pystytään antamaan heti alkuvaiheessa.

Ensimmäisenä kohteessa Pääperiaate on, että merivartioston yksikkö on merialueella ensimmäisenä kohteessa, mutta käytäntö vaihtelee riippuen muun muassa alueesta, tehtäväluokasta tai partion­ sijainnista. Tavoitteena on aina potilaan kannalta paras ja tehokkain toiminta. Saaressa sijaitsevien merivartioasemien toimintaalueella useimmiten merivartioston yksikkö menee suoraan kohteelle ja ensihoitohenkilöstö siirtyy kohteelle mahdollisesti toisella SLMV:n venepartion kyydillä tai pelastus-

Rajavartiolaitos perustettiin vuonna 1919 ja nykyisen muotonsa se saavutti sotien jälkeen. Rajavar-tiolaitos johtaa meripelastustoimintaa ja suorittaa valvonta-alueellaan etsintöjä ja sairaankuljetuksia. Rajavartiolaitos hoitaa myös poliisitehtäviä ja vastaa tullivalvonnasta niillä rajanylityspaikoilla, joilla Tullilaitos ei toimi. Rajavartiolaitoksen alukset ja ajoneuvot toimivat tietyillä alueilla myös ensivasteyksikköinä. Rajavartiolaitoksen ensivastetoiminnasta puhuttaessa tulee erottaa toisistaan ensihoito-tehtävät ja meripelastuksen ensihoitotehtävät. Meripelastuksen ensihoitotehtävät joissa potilas on merellä veneessä, laivassa, meressä tai jäällä ovat meripelastusta, ja siten Rajavartiolaitoksen johtovastuulla. Meripelastustoimen tehtävissä tukeudutaan ensihoitopalveluun tarvittaessa.

toimen veneyksiköllä. Mantereella olevien merivartioasemien, kuten Kotkassa, toiminta-alueella usein ensihoitohenkilöstö lähtee suoraan merivartioston EVY-yksikön mukana kohteelle.

– Yksiköt toimivat aina ensihoidon kenttäjohtajan alaisuudessa tehtävässä ollessaan.

SLMV:n ensivasteyksiköt toteuttavat hoitoa HYKS Erva:n ensihoidon vastuulääkäreiden hyväksymien ensivasteen hoito-ohjeiden mukaisesti. Tehtävänaikaisen hoitoohjepyyntöjen osalta tukeudutaan ensihoidon kenttäjohtajaan tai HYKS Erva:n päivystävään vastuulääkäriin, Jarmo Häkkinen sanoo.

Sijaintitiedot helpottavat Ensivastesopimuksen myötä myös yksiköiden eli partioiden status- ja sijaintitieto sovittiin jaettavaksi sopimusosapuolien kesken tarvittavilta osin. Sijaintitiedon näkyvyyden tekninen toteutus on vielä kesken, mutta tulee toimintaan vielä tämän vuoden aikana.

Toiminnan tehostamiseksi myös ensihoidon puheryhmiä on saatu käyttöön SLMV:ssa.

Siten SLMV:n yksiköillä on tehtävän aikana suora yhteys ensihoidon kenttäjohtajaan, ensihoidon yksiköihin tai päivystävään vastuulääkäriin.

SLMV:lla on alueelliset nimetyt vastuuhenkilöt, jotka hoitavat käytännön yhteistyön sairaanhoitoalueiden/piirien kanssa liittyen ylläpitävään koulutukseen ja varustetäydennyksiin.

Ensihoitotehtäviä, joihin Rajavartiolaitos on osallistunut, mutta joissa ei ole mukana meripelastuksen ensihoitotehtäviä, on Suomenlahdella saaristoalueella ollut tänä vuonna noin 130 tehtävää.

Lisätietoa Rajavartiolaitoksen toiminnasta: www.raja.fi

ENSIHOITO & ensivaste

Miten luoda hyvä ensihoidon harjoitus?

Teksti: Kati Saarikivi

H

arjoittava opetus yleistyy yhä enemmän ensihoidon opetuksessa. Ensihoidon oppiminen ja opettaminen on kallista, mutta jos ja kun halutaan opetuksessa yhdistää teoriaa ja käytäntöä, täytyy oppilaille järjestää simulaatio-opetusta. Se taas vaatii kouluilta resursseja.

Simulaatio-opetusta annetaan tänä päivänä kuitenkin jo monessa ensihoitoa opettavassa koulussa. Simulaatioharjoitukset ja muut käytännön harjoitukset ovat pikku hiljaa yleistymässä myös työelämässä. Koulut järjestävät räätälöityä simulaatio-opetusta työyhteisöille, mutta monet koulut järjestävät myös esimerkiksi simulaatio-ohjaajan opetusta ensihoidon ammattilaisille. Näistä täydennyskoulutuksista saatua oppia voidaan taas viedä mukana työpaikoille.

Pelastusopiston opettaja Risto Törrönen on suunnitellut harjoittavia opetuksia eri muodoissa työnsä puolesta jo pitkään. Hänen mukaansa harjoitus on hyvä, kun se on ajankohtainen ja realistinen. Silloin päästään harjoittelemaan haastaviksi koettuja tilanteita tai hyväksi havaittuja työskentelymalleja. Kaikkien työntekijöiden tulee päästä mukaan harjoitukseen ja siihen on hyvä saada mukaan myös esimiehiä. Harjoituspäivä ja aika on ilmoitettava vuorolle tai osallistujille hyvissä ajoin ja siitä muistutetaan vielä aamun vuoronvaihdossa. Hyvin valittu ajankohta takaa osallistujien paremman aktiivisuuden.

– Välineiden ja tilojen on myös oltava asianmukaiset, tämä tuo harjoitukseen realistisuutta, Törrönen sanoo.

Harjoituksen rakenteluun ja sen läpikäymiseen olisi hyvä valjastaa vähintään kaksi henkilöä.

Harjoituksen vetäjien tulee olla sitoutuneita harjoitukselle asetettuihin tavoitteisiin ja pystyä luomaan yhdenmukainen harjoitus kaikille. Harjoitukseen lähdetään aluksi luomalla hyvä harjoitussuunnitelma. Harjoitussuunnitelman noudattaminen on tärkeää eikä siitä pidä liikaa poikkeilla. Suunnitelmaan tulee laatia myös varasuunnitelma, jos päivän ajankohta ei sovellukaan harjoitukseen jostain muusta tärkeästä tilanteesta johtuen.

itopiiri Etelä-Savon Sairaanho Ensihoitokeskus 7 Porrassalmenkatu 35–3 50100 MIKKELI hp.fi ensihoitokeskus(at)ess www.esshp.fi

Tekniset tavoitteet n Ambulanssissa olevie laitteiden hallinta men Välittömien hoitotoi n ne mi itta alo piteiden

SIMULAATION OPPIMISTAVOITTEET

TAPAUS TIEDOT Tehtäväkoodi Osoite

B705

Mik päi

Yksiköt Lisäyksiköt

Yksikkö: EES521

Lis Yk

Potilaan nimi ja henkilötunnus

Nimi: Pekka Ponteva

So

, jolle on i Potilaana mieshenkilö tkellises he yt nn kalla. Potilas me 112. Pu a itta so (autonkuljettaja) a hyvä ins int juihinsa ja kokee vo

Skenaarion yhteenveto (esitiedot)

Yksinkertaiset perustavoitteet Törrönen kertoo, että harjoituksen suunniteluun kannattaa lähteä yksinkertaisista perustavoitteista: – Mikä on harjoituksen keskeisin tavoite? Onko harjoitus osa jotakin suurempaa oppimistapahtumaa? Tavoitteet voidaan luoda myös osatavoitteiksi niin, että kokonaisuus rakentuu vas-

Tahdistus

nro. 5

Lähtötilanne (oire, vamman löydökset) Sairaudet

penkillä, Potilas Istuu auton etu etyylissä orientoitunut, lievässä (tuettun lanssiin. Potilas siirtyy uus. He äkkinen reagoimattom

ja verenpai Korkea kolesteroli Lääkitys (kts. Lista)

ENSIHOITO & ensivaste

ta myöhemmin. Tavoitteet eivät saa olla salaisia, vaan ne tuodaan harjoittelijoille julki.

Pieni teoriamuistelu ennen harjoitusta voisi olla myös paikallaan, hän neuvoo.

Harjoitusta varten luodusta harjoitussuunnitelmasta on käytävä siis ilmi tavoitteet, joita ei kannata olla liikaa, vain kahdesta kolmeen. Harjoitussuunnitelmassa tulee näkyä myös harjoituksen skenaario eli tapahtumatiedot. Tähän riittää esimerkiksi lyhyt kuvaus tapahtuneesta: tila tavattaessa, sairaudet, lääkitykset ja lyhyt status.

– Hengitystaajuus 30, hengitys nopeaa, syvää ja huokaavaa, apulihakset käytössä, saturaatio 92 %, hengitysäänet puhtaat ja symmetriset, radialispulssi tuntuu taajuudella 110, lämpöraja ranteessa, GCS 13…, Törrönen luettelee esimerkkiä statuksesta.

Hyvä etukäteisvalmistelu tärkeää Etukäteisvalmisteluun kuuluu harjoituksen tehtävien jakaminen. Osallistujille annetaan erilaisia havainnointitehtäviä päivän tavoitteiden mukaisesti: erilaisia asioita, joihin heidän tulee tarkkailijoina kiinnittää harjoituksen kulussa huomiota. Seuraajat pääsevät myöhemmin antamaan rakentavaa palautetta kollegoilleen. Suorittajien ja seuraajien yhteinen reflektointi tapahtuneesta luo oppimista parhaiten.

– Palaute tapahtuu aina positiivisessa hengessä ja rakentavasti. Rauhoitutaan ensin oikeaan tilaan eikä touhuta mitään muuta. Puheenjohtajana toimii toinen harjoituksenvetäjistä.

– Ensin keskustellaan hieman yleisesti tehtävästä: mikä keikka ja mitä oli tapahtunut.

Sen jälkeen jokainen saa kertoa vuorollaan mitkä asiat menivät hyvin, Törrönen opastaa.

Seuraavalla kierroksella keskitytään mahdollisiin parannusehdotuksiin, mikäli ei olla kaikessa tyytyväisiä omaan, kaverin tai tiimin tekemisiin. Lopuksi käydään suorittajien kanssa läpi ne asiat joita opittiin ja joita kannattaa jatkaa työelämässä.

– On hyvä myös muistaa, että kaikki lääketieteelliset virheet korjataan palautteessa - vaikka harjoituksen tavoite olisikin ollut muu kuin lääkitys!

44

9/92013 /2013

> Harjoitus on hyvä, kun se on ajankohtainen ja realistinen. > Välineiden ja tilojen on myös oltava asianmukaiset. > Harjoitusta suunnittelemassa ja vetämässä on hyvä olla kaksi henkilöä. > Luo aluksi harjoitukselle yksinkertaiset ja saavutettavissa olevat perustavoitteet. > Harjoitussuunnitelmasta on käytävä ilmi esimerkiksi tavoitteet ja tapahtumatiedot. > Järjestä pieni teoriamuistelu ennen harjoitusta. > Palaute tapahtuu aina positiivisessa hengessä ja rakentavasti. > Suorittajien (tekeminen) ja seuraajien (havainnointi) yhteinen reflektointi tapahtuneesta luo oppimista parhaiten.

Palautteen jälkeen myöhemmin voi vielä kerätä palautetta nimettömänä harjoituksen vetäjille siitä, minkälaisen harjoitus koettiin ja mitä toivottaisiin jatkossa korjattavan harjoituksen onnistumiseksi.

– Palautteen saaminen auttaa ohjaajia motivoitumaan työhönsä, Törrönen tietää.

Pelastustieto pyysi kolmea ensihoidon ammattilaista luomaan omanlaisensa harjoitussuunnitelmat.

Harjoituksia suunnittelivat ensihoidon kenttäjohtaja Simo Ekman Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta sekä ensihoidon kenttäjohtajat Tomi Partti ja Lauri Sandman Etelä-Savon sairaanhoitopiiristä.

Lue suunnitelmat: www. pelastustieto.fi

Harjoitussuunnitelma – po tilasluokittelu monipotila s-­‐ ja suuronnettomuustilan Ensihoitopalvelut teissa

Harjoitussuunnitelma Aihe: Potilasluokittelu monipo tilas-­‐ ja suuronnettomu Aika: ustilant Viikkoharjoitus ohjelma n mukainen Laatija: Simo Ekman / Keski-­‐Uude nmaan pelastuslaitos Harjoituksen

pitäjä: Kesto: 20 – 30 min Paikka: Palo-­‐ tai sairaankuljetusa sema Kohderyhmä: Ensivastehenkilöstö, peru s-­‐ ja hoitotason ensihoit Tarvittavat ohenki 1. Numeroidut potilasku vaukset (malli varusteet: harjoitussuunnitelman lii tteenä), joista löytyy tarvi tiedot potilaasta primaa riluokittelua varten 2. Potilaskuvauksien käs ikirjoitus, josta löytyy jo kaisee potilaskuvaukseen liitty vä luokittelutulos 3. Potilasluokitteluvälin eet (merkintävälineet ja kirjanpitolomakkeet) 4. Viestiliikennevälinee t (2 VIRVEä / luokittelup Harjoituksen ari) Harjoituksen tavoitteena on : tavoite: 1. kerrata potilasluokitt elun periaatteet ja luokit telun aikana toteutettavan ho idon periaatteet 2. harjoitella käytössä ol evien luokitteluvälineiden käyt 3. harjoitella luokittelu toimintaan liittyvää vies Valmistelut: tili ike nn Ennen harjoitusta käydää n läpi potilasluokitteluun liittyvä teoriakoulutus, jossa ke rrataan alueella käytössä ol eva potilasluokittelumalli, lu okittelun aikaiset hoitot oim et sekä tutustutaan potilasluokitt eluvälineisiin.

Harjoituksen Harjoitusta varten harj oitukseen osallistuvat jae toteutus: taan luokittelupareihin.

Jokaista luokittelupari a varten harjoituspaikall e levitetään 15-­‐20 kpl potila skuvauksia.

Harjoituksen johtaja j akaa luokittelupareille

teissa

FinnHEMS:n lentäjiä ja HEMS-pelastajia koulutetaan simulaattorissa nykyisin Porin ilmailuopiston lisäksi joka vuosi myös Saksassa.

Ilmailun opit

ensihoidon suunnannäyttäjinä Teksti ja kuvat: Kati Saarikivi

T

erveydenhuollon kehittyvään potilasturvallisuuskulttuuriin ja simulaatio-oppimiseen on tuotu ittavat näkökulmia lentotoiminnasta. Kuitenkin ensihoitopalvelu on vielä lapsenkengissä ilen mailuun ja sen pitkälle hiottuihin tiimityön protokolliin verrattuna. Opittavaa on paljon, mutta oikealla tiellä kuitenkin ollaan.

– Finnhems one zero, Turku tower.

– Finnhems one zero.

– Finnhems one zero, what is your distance from Korppoo?

Finnhemsin lentäjä keskustelee Turun kuvitteellisen lennonjohdon kanssa Suomen Ilttöä mailuopistolla Porissa sijaitsevassa helikopterisimulaattorissa. Kun radioliikenne hiljenee, nettä lentäjä briiffaa lentoavustajansa, HEMS-pelastaja Seppo Sallankiven, ja kertoo huolellisesti laskeutumissuunnitelman. Sen on olä tava nyt erityisen tarkka, sillä ilma on todella sumuinen. Simulaattoria ympäröivät pyöreät­valkokankaat ovat kauttaaltaan harmaanvalkoisia. Kohta koneen mittaristoon

ilöstö

syttyy merkkivalo, joka näyttää huolestuttavan punaiselle. Lennonopettaja ja simulaation vetäjä Rauno Hartikainen on sytyttänyt sen tietokoneeltaan, jonka avulla hän säätelee mittaristoa, maisemaa, säätilaa, käytännössä kaikkia simulaattorin toimintoja. Samalla hän pelaa lennonjohdon roolia.

– Tulipalo ykkösmoottorissa, Sallankivi infoaa lentäjää ja käsi hapuilee jo tarvittavaa nappulaa valmiiksi.

– Sammutanko ykkösmoottorin?

– Ykkösmoottori palaa, sammuta ykkönen kokonaan, lentäjä kuittaa ääneen.

– Sammutan ykkösen.

Klik. Niin sammutetaan toinen moottori.

– Lue mulle tehoja ja korkeuksia, kun lähdetään laskuun, lentäjä pyytää ja kertoo vielä uuden suunnitelmansa laskeutumisen suhteen. Joka puolella on edelleen sumuista ja pilvistä.

– 500 feettiä, nopeus 80, 400 feettiä…, Sallankivi luettelee.

Seuraavien minuuttien kuluessa nähdään

tapahtuma, joka on tarkan protokollan mukainen. Tulee paljon dialogia, kun kaikki puhutaan ja kuitataan ääneen niin keskenään kuin lennonjohdonkin kanssa. Välillä Sallankiven käsissä käy erilaisia check-listoja, joista tarkistetaan asioita. Kopterissa pysytellään rauhallisina koko ajan. Kohta jalakset tapaavat maahan ja valkokankaalla näkyy maisemaa maan tasalta. Tilanne päättyy turvallisesti.

Simulaattorikoulutusta Finnhemsin HEMS-pelastajat harjoittelevat Suomessa ja tulevaisuudessa myös Saksassa simulaattoreissa yli sata tuntia vuodessa.

Koulutusta on kaiken kaikkiaan moninkertaisesti. Tilanteista pyritään tekemään rutiineja ja nimenomaan yhteistyötä harjoitellaan juuri simulaattoreissa todella paljon.

– Tarkoitus on saada työskentelystä vakioitua ja niin rutiininomaista, että kaikki pelaavat samalla tavalla turvallisesti tiiminä yhteen. Ei ole mitään väliä kuka työskente9/2013

45

lee kenenkin kanssa. Nytkin harjoittelen eri toimipisteen lentäjän kanssa. Työtavat ovat kaikilla samat ja tarkkaan harkitut, Sallankivi kertoo. Myös huumorintajua tuntuu porukassa olevan.

– Jos koneesta on hävitettävä äkillisesti painoa, niin lääkäri tiputetaan aina ensimmäisenä, simulaattorissa vitsaillaan.

Lennonopettaja ja Medi-Helin entinen lentäjä Rauno Hartikainen muistuttaa varasuunnitelmien ja tiimityön tärkeydestä.

– Aina on oltava plan B, plan C ja niin edelleen, jos joku asia ei toimikaan kuten pitäisi. Kaikki meidän lentäjät ja HEMS-pelastajat ovat todella ammattitaitoista porukkaa, mutta aina voi tapahtua jotain odottamatonta. Näihin odottamattomiin tilanteisiin ja tiimirutiineihin niiden hoitamiseksi täällä simulaattorissa pyritään vaikuttamaan, hän sanoo.

– Koko ajan on tarkistettava kaikki toiminta ja tapahtumat kaverilta ääneen.

Check, check, check. Tsekkaaminen ei vie aikaa kuin muutamia sekunteja ja ne sekuntit lisäävät turvallisuutta merkittävästi, tässä kuitenkin pelataan ihmishengillä.

Nuori turvallisuuskulttuuri Myös ensihoidossa ”pelataan ihmishengillä”.

Miksei turvallisuusajattelussa kuitenkaan olla vielä niin pitkällä?

– Lentotoimintakaan ei aina ole ollut yhtä turvallisella tasolla kuin se nyt on, jostain heidänkin on täytynyt aikanaan lähteä liikkeelle. Ensihoidon turvallisuuskulttuuri on vielä nuori ja koko ajan hitaasti kehittymässä, Arcadassa työskentelevä opettaja JuhaPekka Laakso muistuttaa.

– Ensimmäiset varsinaiset simulaatioharjoitteet suomalaisessa ensihoidossa on suoritettu vasta 2000-luvun alkupuolella, jonka jälkeen lentotoiminnan tiimityöajattelua alettiin myös tuoda mukaan ensihoidon opetukseen. Ilmailun käyttämän CRM-kä-

HEMS-pelastajat Teppo Koskue (vas.) ja Seppo Sallankivi saavat lentämiseen liittyviä eri tyyppisiä koulutuksia lähes 270 tuntia vuodessa.

sitteen (crew resource management, miehistön hallinta turvallisuuskriittisessä tilanteessa) sijaan on ensihoidossa nyt siirrytty puhumaan enemmänkin ei-teknisistä taidoista, non-technical skillseistä, Laakso kertoo.

Suomalainen ensihoidon simulaatio-oppiminen on saanut pedagogiset vaikutteensa pitkälti Tanskasta ja Saksasta. Simulaatiooppiminen on kymmenessä vuodessa jo levinnyt käytännössä kaikkiin ensihoitoa opettaviin kouluihin. Kuitenkaan sitä ei ole saatu jalkautettua kentälle siinä määrin kuin olisi tarpeen, kuten ei myöskään potilasturvallisuusajattelua.

– Käytämme simulaatio-oppimisessa samoja työkaluja kuin ilmailukin ja äskettäin valmistuneet ne kyllä osaavat. Haaste on nimenomaan jo työelämässä olevien tieto ja osaaminen ei-teknisistä taidoista.

Esimerkiksi lääkärin ammattia on kautta aikojen pidetty ”käsityöammattina”, jolloin

työtavat ovat kirjavat ja moninaiset. Näin on valitettavasti käynyt myös ensihoitajan ammatille.

– Ensihoidosta puuttuu täydennyskoulutuskulttuuri. Sen jälkeen kun valmistutaan koulusta, ei viranomainen enää samalla tavalla vaadi koulutusta, niin kuin esimerkiksi juuri ilmailuviranomainen vaatii. Yksittäinen sairaanhoitopiiri tai muu organisaatio saattaa toki järjestää ja jopa sitouttaa osallistumaan ensihoidon työpaikkakoulutuksiin, mutta menettelyt ovat ympäri Suomen hyvin kirjavat ja koulutusten määrät vaihtelevat. Terveydenhuollossa on aina ollut jonkinasteinen ”työ tekijäänsä opettaa” -mentaliteetti. Tällä alalla on melko liberaalisti sovellettu erilaisia malleja ja työtapoja tilanteen mukaan.

Näin ei saisi olla vaan työtavoista tulisi tehdä yhtenäisempiä, Laakso miettii.

– Ensihoitoon pitäisi luoda yhtenäinen toiminta- ja turvallisuuskulttuuri, joka mahdollistaa jatkuvan ammattitaidon ylläpitämisen ja kehittämisen.

Miksi virhe tapahtui?

Hyvään potilasturvallisuuskulttuuriin ei kuulu syyllistäminen, jossa suomalaiset tuntuvat vielä tällä hetkellä olevan kuitenkin kohtalaisen hyviä. Päinvastoin huomio tulisi kiinnittää asioiden läpikäymiseen ja siihen, mitkä tekijät johtivat virheen tapahtumiseen, mitkä olivat virheelle altistavia tekijöitä.

– Käytännössä aina virheen taustalla on inhimillinen tekijä, Laakso tietää.

– Inhimillisen virheen mahdollisuuden marginaali pienenee, jos tiimityöskentelyä

Tiimityöskentelyä hiomalla pyritään minimoimaan inhimillisten virheiden mahdollisuus

46

9/2013 9/2013

on hiottu yhtenäisemmäksi ja rutiininomaiseksi. Tätä koulutuksissa halutaan nyt terveydenhuollossakin painottaa.

Miten sitten saada turvallisuuskulttuuria ja simulaatio-oppimista vietyä enemmän työelämään? Miten tehdä siitä samanlainen pakollinen ja kaikille toimijoille yhtäläinen vaatimus, kuin ilmailussa on tehty?

– Lentotoiminta on kehittynyt nykyiselleen, kun ylempi taho on kouluttautumista vaatinut.

Ilmailussahan harjoitellaan todella moninkertaisesti meihin verrattuna, tuhansia tunteja vuodessa. Koulutuksesta valmistumisen jälkeen tulisi tehdä myös terveydenhuollossa kaikille samanlainen vaatimus eikä suositus. Potilasturvallisuusajattelun ja ei-teknisten taitojen tulisi olla osa ammattitaitoa ja koko työprosessia, jota pidetään jatkuvasti yllä, Laakso sanoo. Hänen mielestään suomalaisen ensihoidon osaamisen taso on kyllä korkea, mutta nimenomaan tiimityössä on vielä paljon kehitettävää.

– Emme me missään nimessä nytkään ole huonoja, mutta olemme vasta alkutaipaleella.

Jos turvallisuusajattelua halutaan viedä eteenpäin, on kaikkien aivan ruohonjuuritasosta johtoportaaseen sitouduttava sen kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

– Ensihoitoon tulisi luoda samanlainen kulttuuri kuin vaikkapa Töölön sairaalan traumatiimillä on, Laakso antaa esimerkin.

– Ennen tiimin osana toimimista on oltava mukana simulaatio-oppimistilanteissa. Vasta sitten voi osallistua potilaiden hoitoon oikeassa tilanteessa. Tämä on vakioitu käytäntö ja kaikki ovat sitoutuneet siihen. Lisäksi kaikki traumatiimissä toimivat simuloivat jatkossakin säännöllisesti.

Pitää muistaa paljon ulkoa Porin helikopterisimulaattorissa valmistaudutaan uuteen tehtävään. Hartikainen selostaa jo etukäteen mitä seuraavaksi harjoitellaan ja että luvassa on pyrstöroottorin vika kesken lennon.

Valkokankaalta näkee, että matkaan lähdetään tällä kertaa Finnhemsin Helsinki–Vantaan tuki-

kohdasta. Maisema ja horisontti kankaalla heilahtaa hyvin autenttisesti, kun kopteri nousee ilmaan. Sitä ennen on käyty läpi checklista, jonka Sallankivi lukee lentäjälle ääneen kohta kohdalta ennen jokaista nousua. Mihinkään ei lähdetä, ennen kuin lista on käyty läpi ja ohjaamossa on kuultu sanat ”Before takeoff checklist completed”.

– On merkillistä miten paljon ensihoidossa täytyy muistaa asioita ulkoa. Ajatellaan liikaa, että ”se vaan pitää osata”, ”se vaan pitää muistaa”, lähes kaksikymmentä vuotta helikopterissa työskennellyt Sallankivi hämmästelee.

– On asioita, joita harjoitellaan paljonkin, esimerkiksi elvytys ja sen protokollat. Kuitenkin on paljon muitakin vaativia tilanteita, joita yksittäiselle ensihoitajalle tulee harvoin vastaan, eikä niihin ole olemassa minkäänlaisia vakioituja työkaluja joiden avulla toimia.

Ilmailussa checklistat, calloutit ja briiffaukset ovat normaali käytäntö.

– Ensihoidonkin kannattaisi käyttää entistä enemmän checklistoja, sillä ne leventävät turvallisuusmarginaalia oleellisesti.

Myös briiffaukset ja ääneen puhuminen kannattaa, sillä kukaan meistä ei ole ajatustenlukija, Sallankivi huomauttaa.

Toki lentotoiminnassakin on parantamisenvaraa ja riskienhallintaa kehitetäänkin koko ajan uusien menetelmien avulla. Osa kansainvälistä ilmailun tulevaisuutta on esimerkiksi väsymysriskin hallintaan liittyvä raportointimenetelmä FRMS (Fatique risk management system).

– Tämä menetelmä auttaa kartoittamaan väsymyksestä aiheutuvat riskit sekä minimoimaan väsymisestä tai univajeesta aiheutuvat haitat. Järjestelmän avulla voidaan tehdä poikkeamaraportti, jos esimerkiksi koetaan, että työkaveri on liian uupunut työntekoon, Sallankivi valottaa tulevaa uudistusta.

– FRMS:n tuleminen ilmailun rutiiniksi merkitsee taas uuden oppimista ja vastuunottoa, mutta samalla myös pitkäaikaista sijoitusta hyvinvointiin ja turvallisuuteen.

Tilaa nyt lahjaksi itselle tai ystävävälle Collegetakki 24365

Mustaa, pehmeää puuvillaa.

Edessä oikealla 24365 -painatus. Koot: S-XXXL.

• 42,05 €

Kupu palovaroitin

Tekstiilipintainen, suunnittelija Harri Koskinen. Saatavana valkoinen, harmaa, vaaleanpunainen, ruskeaa, vihreä ja kromi.

• 24,90 €

Kynttilänsammutin Hiippa tai Pikku palokuntalainen

Kotimainen käsin valmistettu. Suunnittelija keraamikko Riitta Mustakoski

• 8,20 €

Lento palovaroitin

Suunnittelija Paola Suhonen. Saatavana valkoinen, musta, harmaa, vaaleanpunainen ja vihreä.

• 29,90 € Muki

Pieniä paloautokuvioita mukin pinnassa.

• 11,90 €

Palo-olkaimet

Leveät punaiset “henkselit”, joissa palo-alan tunnuskuvio.

• 16,30 €

Saapaslasi

0,5 l tai 1 l vetoinen saappaan mallinen lasi, jossa palokypärä/kirves/suihkuputki -tunnus.

• 18,69 € / 24,40 € Solmioneula

Solmioneula kullattua hopeaa, jossa paloalan tunnus.

• 50,88 €

Hinnat sisältävät alv:n.

Tilaa:

verkkokauppa.spek.fi Puh. 09 4761 1300 Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi 9/2013

Pelastustieto_lahjat.indd 1

47 11/4/2013 3:15:34 PM

Kun tuodaan maahan halpaa elektroniikkaa, on vaara että lopullisessa tuontierässä ei olekaan samat sisuskalut kuin hyväksytyssä mallikappaleessa oli. Halvoista optisista palovaroittimista voi puuttua esimerkiksi metallinen suojaverkko kennon ympäriltä.

Varo HUONOA varoitinta Teksti ja kuvat: Kimmo Kaisto

Halvalla ei saa hyvää -sanonta pätee myös palovaroittimiin. Pitkän linjan alan yrittäjä on eläkepäivilläänkin huolissaan siitä, että ihmiset valitsevat halvan palovaroittimen, jonka toimivuus on kyseenalainen. Myös yrittäjä saa olla tarkkana, ettei tartu aina halvimpaan vaihtoehtoon ja myy sitä asiak­kailleen. Tukes valvoo, että markkinoilla olevat palovaroittimet täyttävät vaatimukset.

B

L-Palontorjunta Oy:n perustaja Bo Lind kutsuu Aasiasta tuotavia halpatuotteita kyseenalaisiksi palovaroittimiksi.

– Kaikki suuremmat keskusliikkeet myyvät näitä kyseenalaisia tuotteita palovaroittimina. Hyllyssä on myös kunnollisia laitteita, mutta ihmiset valitsevat helposti halvimman vaihtoehdon. Kunnollista palovaroitin-

ta ei saa alle kympin, vaan pitää maksaa 12– 15 euroa. Halpisvaroittimien takaisinvetoilmoituksia näkee lehdissä koko ajan. Mielestäni ne toimivat samalla yrityksen mainoksina. Kun palautetaan muutaman euron palovaroitinta, ostetaan samalla kaikenlaista wcpaperista lähtien. Myös kaupan sisäänostajilta puuttuu tarvittavaa tietotaitoa.

Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes valvoo, että markkinoilla olevat palovaroittimet täyttävät vaatimukset. Tuoteturvallisuusinsinööri Katri Sihvola kertoo, että Tukesissa palovaroittimien­markkinavalvonta kuuluu Pelastustoimen laitteet ja rakennustuotteet -ryhmälle. Sihvolan toimenkuvaan kuuluu pelastustoimen laitteista kuluttajatuotteiden markkinavalvonta.

– Palovaroittimien markkinavalvonta on keskitetty yhdelle henkilölle, mutta markkinavalvonta on ryhmätyötä. Sitä tehdään markkinavalvontaprojektein ja ilmoitusten perusteella. Kentällä käydään resurssien­ puitteissa. Kenttävalvonnassa tarkastetaan markkinoilla olevien tuotteiden merkintöjä­

ja käyttöohjeita. Kohteena ovat riskinar­ vioinnin perusteella vähittäismyyjät ja maahantuojat.

– Pelastustoimen laitteiden tulee olla käyttötarkoitukseensa sopivia ja toimintavarmoja. Valtioneuvoston asetuksen (291/2009) mukaan palovaroittimien on täytettävä yhdenmukaistetun tuotestandardin SFS-EN 14604 Palovaroittimet vaatimukset. Palovaroitin tulee tyyppitarkastaa ilmoitetussa laitoksessa ennen markkinoille saattamista ja se laatii vaatimustenmukaisuustodistuksen.

Valmistajan on laadittava rakennustuoteasetuksen (2011/305/EU) mukainen kirjallinen suoritustasoilmoitus. Palovaroittimien vaatimustenmukaisuus osoitetaan rakennustuoteasetuksen mukaisella CE-merkinnällä.

Takaisinveto tai poisto markkinoilta Sihvolan mukaan palovaroittimia valmistavalla tehtaalla tulee olla sisäinen laadunvalvonta ja ennalta määrätyn testaussuunnitelman mukainen näytteiden testaus.

Valmistaja, maahantuoja, myyjä tai muu laitteen luovuttaja vastaa siitä, että markkinoille saatettava palovaroitin on sitä koskevien vaatimusten mukainen.

– Aiempien vuosien perusteella palovaroittimia myydään satoja tuhansia vuosittain. Tukesin markkinavalvontaprojektien puitteissa tai riskinarvioinnin perusteella tesBL-Palontorjunta Oy:n toimitusjohtaja Kai Rinteen (vas.) kädessä on Mäntsälän Metalli Oy:n palovaroitin 1980-luvun puolivälistä. Yrityksen perustaja Bo Lind esittelee Honeywellin palovaroitinta vuodelta 1977. Molemmat ovat sitä mieltä, että palovaroittimesta ei olisi saanut tulla muutaman euron ruokatavaratuote.

tautetaan noin kymmenen palovaroitinta vuosittain. Testatuista palovaroittimista keskimäärin 10–20 prosenttia ei täytä vaatimuksia. Mikäli palovaroitin ei toimi vaaditulla tavalla, esimerkiksi ei reagoi määräajassa testisavuun, Tukes voi määrätä maahantuojan ryhtymään takaisinvetoihin tai poistamaan tuotteen markkinoilta.

Sihvolan mukaan palovaroittimet ovat halpaa kulutuselektroniikkaa. Ongelmalliset palovaroittimet on useimmiten valmistettu Kiinassa. Hän kehottaa yrityksiä valppauteen, jotta ne eivät osta myyntiin vaarallisia tuotteita.

Hinta näkyy laadussa, RAPEXia kannattaa seurata – Mekin saamme olla ostajina tosi tarkkana ja pitää kyseenalaistaa kiinalaisten tapa kaupata tavaroita. Kun hinta menee alas, se näkyy aina laadussa. Luotamme vain tiettyihin valmistajiin, kertoo BL-Palontorjunta Oy:n toimitusjohtaja Kai Rinne.

RAPEX on Euroopan yhteisön nopea tietojenvaihtojärjestelmä, jonka avulla komissio, jäsenvaltiot sekä eräät muut järjestelmän piiriin kuuluvat maat vaihtavat tietoja toimenpiteistä, jotka liittyvät vaarallisiin tuotteisiin.

– Jäsenmaiden valvontaviranomaisilla on lakisääteinen velvoite raportoida RAPEX-järjestelmään markkinoilta löytämänsä vaaralliset tuotteet ja kerrottava myös, mihin joko vapaaehtoisiin tai viranomaisen määräämiin toimiin on ryhdytty, Katri Sihvola kertoo ja jatkaa.

– RAPEX-ilmoitusten seuraaminen on myös yritysten edun ja toiminnan luotettavuuden kannalta tärkeää. Näin yritykset voivat ennakolta välttää ostamasta vaarallisia tuotteita. TuotteiMarkkinavalvontarekisteri sisältää tiedot niistä tuotteista, joiden myyntiä ja markkinointia on rajoitettu Tukesin tekemillä hallintopäätöksillä kolmen viime vuoden aikana. Nämä tuotteet ovat osoittautuneet Tukesin

den vetäminen pois myynnistä ja kuluttajilta saattaa aiheuttaa suuriakin kustannuksia. RAPEX-järjestelmä ja komission viikoittaiset tiivistelmät vakavan riskin aiheut­tavista tuotteista tekevät seurannan helpoksi, Sihvola kertoo.

Tukes seuraa säännöllisesti viikoittaisia tiivistelmiä myös palovaroittimien osalta. Tarpeen tullen selvitetään onko Suomen markkinoilla kyseisiä tuotteita ja ryhdytään toimiin. Vaikka palovaroitin olisikin laadukas, on se oikea käyttö ja huolto tärkeää.

– Huoneiston haltijan eli asukaan on tarkastettava palovaroittimen toiminta säännöllisesti valmistajan ohjeiden mukaan ja tavallinen paristo on vaihdettava vuosittain. Palovaroitin kerää helposti pölyä, jolloin se voi aiheut­taa erheellisiä hälytyksiä.

Laite kannattaa puhdistaa muutaman kerran vuodessa kevyesti imuroiden ja päältä kevyesti kostutetulla pyyhkeellä. Huoltotoimien jälkeen palovaroitin on aina testattava testinapista painamalla. Virhehälytysten ehkäisemiseksi ja toimintavarmuuden takaamiseksi palovaroittimet suositellaan uusittavaksi 5–10 vuoden välein enemmistön toimiessa kymmenisen vuotta, Sihvola opastaa.

Litiumparistoa kuormitettava Bo Lindin mielestä kuluttajien luottamus on jo horjunut lukuisten palovaroittimien takaisinvetokampanjoiden jälkeen. Mutta myös oma käyttö vaikuttaa varoittimen toimivuuteen ja näin myös turvallisuuteen.

– Litiumparisto vaatii jatkuvaa kuormitusta ja kerran minuutissa vilkkuva pieni valo ei siihen riitä. Samalla testataan, että palovaroitin toimii, Bo Lind opastaa. teettämissä testauksissa vaarallisiksi tai muuten merkittävästi niitä koskevien vaatimusten vastaisiksi.

Niin toiminnanharjoittajien kuin kuluttajien kannattaa seurata rekisteriä, koska se sisältää tuotteita koskevien toimenpiteiden syyt, tuotteisiin liittyvät vaarat tai puutteet sekä toimintaohjeet kuluttajille: http://marek.tukes.fi Osoitteessa www.tukes.fi löydät linkit Tukesin markkinavalvontarekisteriin ja EU-komission vaarallisten tuotteiden viikkolistoihin (RAPEX).

Palosuojelurahaston vuoden 2014 Innovaatiopalkinto Palosuojelurahaston Innovaatiopalkinto jaetaan vuosittain tunnustuksena pelastustoimeen kohdistuneesta ansiokkaasta innovaatiosta.

Palkinnon tarkoituksena on kannustaa pelastusalan henkilöstöä, yrityksiä, yhteisöjä ja yksityisiä henkilöitä kehittämään uusia, tehokkaampia ja turvallisempia laitteita, toimintatapoja tai työmenetelmiä sekä parantaa pelastusalan näkyvyyttä sekä arvostusta yhteiskunnassa.

Innovaatio voi olla laite, väline tai kone, työmenetelmä, toimintatapa tai muu vastaava uusi keksintö, joka edistää tai tehostaa pelastuslaitoksen tai palokunnan toimintaa tai onnettomuuksien ehkäisyyn kohdistuvaa työtä.

Rahapalkinnon suuruus on yhteensä enintään 15 000 euroa.

Ehdotuksia palkittavista voivat tehdä kaikki yksityiset henkilöt ja yhteisöt. hakuaika: Vapaamuotoiset innovaatioehdotukset lähetetään 31.3.2014 mennessä Palosuojelurahastolle. Lisätietoja Palosuojelurahastosta ja Innovaatiopalkinnosta löytyy sivulta www.psr.fi.

Lähetetyt ehdotukset liitteineen ovat julkisia. Kaikki oikeudet innovaatioon ja sen hyödyntämiseen säilyvät innovaation tekijöillä.

Palkinnonsaaja julkistetaan syksyllä 2014 Pelastustoimen ajankohtaispäivillä.

Lisätietoja: www.psr.fi/innovaatiopalkinto 9/2013

49

Pelastuslaitoksen sopimusesitys sai VPK:laiset tuohtumaan Keski-Suomessa

Sanelua vai kehittämistyötä?

Teksti ja kuvat: Mika Rinne

Vapaapalokuntalaiset arvostelevat kovin sanoin Keski-Suomen pelastuslaitosta VPK-yhdistyksiä koskevan työsuhdeasian valmistelussa. Keskisuomalaiset VPK-yhdistykset kokevat, että pelastuslaitos on marssinut asian valmistelussa heidän yli. Pelastuslaitoksen mukaan kyse on vain normaalista kehittämistyöstä.

K

eski-Suomen pelastuslaitoksen tavoitteena on saada kaikki VPK:laiset omiksi työntekijöikseen. Tällä hetkellä Keski-Suomessa on noin tuhat vapaaehtoista, joista noin puolella on työsuhde VPK-yhdistyksen kanssa ja toisella puolikkaalla suoraan pelastuslaitoksen kanssa.

Käytännössä kuitenkin pelastuslaitos on huolehtinut yhdistysten puolesta monista työnantajan velvoitteista.

Pelastusjohtaja Simo Tarvainen kertoo, että tilanne on aiheuttanut ongelmia esimerkiksi palkanmaksussa ja verottajan kanssa. Lisäksi pelastuslaitos menettää myös Kelalta saatavia korvauksia.

Jyväskylän VPK:n yksikönjohtaja Pasi Kunelius ja Vaajakosken VPK:n päällikkö Pasi Penttinen eivät hyväksy pelastuslaitoksen sanelupolitiikkaa sopimusasioissa.

50

9/2013

– Me maksamme työterveyskuluja, mutta Kela ei korvaa niitä VPK-yhdistyksille eikä pelastuslaitokselle. Tämä merkitsee vuosittain noin 10000–20000 euroa saamatta jääneitä rahoja laitokselle, Tarvainen harmittelee.

Suomen Sopimuspalokuntien Liiton toiminnanjohtaja Isto Kujala ei sulata KeskiSuomen pelastuslaitoksen suunnitelmia saada VPK:laiset työntekijöikseen.

– Toivon, ettei kukaan suostu esitykseen, sillä se merkitsee VPK-toiminnan alasajoa.

Tämä on laitoksen puolelta sanelupolitiikkaa kun isketään valmis esitys pöytään kuulematta VPK-yhdistyksiä, Kujala jyrähtää.

Kujalan mukaan VPK:t eivät sinänsä vastusta sitä, että laitos saisi Kelan korvaukset.

Kujala ihmettelee mistä kenkä puristaa, jos kymmenien miljoonien eurojen budjetilla toimivan laitoksen pitää lähteä esittämään työsuhteeseen muutoksia parinkymmenen tuhannen euroa takia.

– Halutaan tappaa VPK-toiminta. Kelakorvaukset on tekosyy, jonka avulla sopimuksia halutaan muovata vapaapalokuntaisille epäedulliseen suuntaan, Kujala toteaa.

Pelastusjohtaja Tarvainen painottaa, että kyse ei ole sanelupolitiikasta, vaan normaalista virkamiestyöstä.

Uuraisten VPK:n puheenjohtaja ja päällikkö Markku Vanhalan mielestä vapaaehtoisten motivaatio laskee, mikäli pelastuslaitos valmistelee asioita heitä kuulematta.

– Me emme käskytä VPK:laisia, mutta normaaliin virkamiehen työhön kuuluu kehittää organisaatiota ja etsiä mahdollisia säästöjä, Tarvainen perustelee.

Kentällä käydään kuumana Keski-Suomen Sopimuspalokunnat ry:n hallituksen jäsen ja Vaajakosken VPK:n päällikkö Pasi Penttinen pelkää, että vapaaehtoistyö näivettyy mikäli VPK:laiset siirtyvät pelastuslaitoksen eli Jyväskylän kaupungin työntekijöiksi.

Pohjois-Savossa ohjeet traumaattisten töiden purkuun

Suomen pelastustoimi pelaa pitkälti vapaaehtoisten palokuntien varassa.

Kuvassa on meneillään Uuraisten VPK:n maastoharjoitus.

– VPK saa ottaa jäsenikseen ketä haluaa, mutta mielestäni uusi sopimus rajoittaisi tätä vapautta. Saattaisi käydä niin, että enää vain timmissä kunnossa olevat hyväksyttäisiin sammutus- ja pelastustyöhön. Meillä on kuitenkin paljon semmoista porukkaa mukana toiminnassa, jotka eivät kykene suoraan hälytystoimintaan. Sen sijaan he osallistuvat moneen muuhun arvokkaaseen tukitoimintaan, Penttinen huomauttaa.

Penttistä harmittaa kun sopimusasioista ei annettu ennakkotietoa tai puhuttu ensin VPK:laisten kanssa vaan esitys vietiin suoraan johtokunnan käsiteltäväksi. Penttinen arvioi, ettei esitys mene läpi, vaikka sen valmistelua jatketaankin.

– Me ei suostuta siihen, koska meille tulee lisää velvoitteita, jos on suorassa työsuhteessa. Silloin tämä ei ole enää harrastus, Penttinen sanoo.

VPK-sopimuksiin kajoamista eivät kannata myöskään Uuraisten VPK:n päällikkö Markku Vanhala tai Jyväskylän VPK:n yksikönjohtaja Pasi Kunelius. Jälkimmäisen miehen mielestä koko asia on hoidettu tähän asti liian virkamiesvetoisesti. Keski-Suomen Sopimuspalokunnat ry:n puheenjohtaja ja Jämsänkosken VPK:n päällikkö Pertti Leppänen ei myöskään kumarra pelastuslaitoksen esitykselle.

– Me tehdään vapaaehtoistyötä ja tässäkö on meidän arvostus. Pelastuslaitos ei ymmärrä, että VPK:laisten rivit harvenevat, jos meidän sopimuksiin kajotaan kovakouraisesti, Leppänen jyrähtää.

Leppäsen mukaan kenttäväki ihmettelee miksi Kela-korvauksia ei ole hoidettu kuntoon jo aiemmin ministeriöiden kanssa.

– Pelastusjohtaja Tarvainen toimii itse pelastusjohtajien puheenjohtajana, joten olisi luullut sitäkin kautta saatavan asiat kuntoon. Toisaalta nyt ei kannata kuluttaa turhia paukkuja, jos pelastuslaitosten aluejakoa aiotaan muuttaa, Leppänen tuumii.

Esitys jäi pöydälle Keski-Suomen pelastuslaitoksen johtokunta käsitteli VPK-yhdistyksiä koskevaa työsopimusesitystä lokakuussa, mutta jätti asian pöydälle. Multialla asuva johtokunnan varapuheenjohtaja Marjut Raution mukaan asian käsittelyssä otettiin ottelu ja erätauko, sillä monet johtokunnan jäsenet halusivat kysellä VPK:laisten mielipidettä asiasta.

– Pelkona on, että aatteellinen puoli kärsii, jos ei kuunnella kentän mielipiteitä, Rautio toteaa.

Johtokunnan jäsen Pirjo Käpylä Uuraisilta huomauttaa puolestaan, että asian valmistelussa tarvitaan lisäselvityksiä ja aikalisä.

– Halutaan keskustella asiasta VPK:laisten kanssa. Lisäksi Jy­väskylän kaupungissa on meneillään yt-neuvottelut, joten ei ole järkevää ottaa nyt kaupungin palkkalistoille lisää väkeä, kun vähennyspaineet uhkaavat nykyistäkin kaupungin henkilöstöä, Käpylä sanoo.

Pelastustiedon saamien tietojen mukaan Keski-Suomen pelastuslaitoksen johtokunta käsittelee VPK-yhdistyksiä koskevaa työsopimusesitystä joulukuun kokouksessa.

Pohjois-Savon pelastuslaitoksella julkaistiin toimintaohjeet traumaattisten työtilanteiden jälkipurkutoimintaan lokakuussa. Jälkipurkujen eli defusing-istuntojen vetäjiksi on koulutettu yhteensä 16 henkilöä.

– Ensihoitajien ja pelastajien työ on kuormittavaa. He joutuvat näkemään ihan kaikkea. Vuosien mittaan kuorma kasvaa, ellei sitä pääse purkamaan, kertoo Pohjois-Savon pelastuslaitoksen ensihoitopäällikkö Jukka Hartikainen.

Jälkipurkukeskustelujen tarkoituksena on palauttaa työntekijän työkyky mahdollisimman nopeasti.

Puhumisen avulla tullaan tietoiseksi siitä, että auttajien kokemat oireet ovat normaaleja ja niistä selvitään.

– Mahdollisuus jälkipurkuun edistää työhyvinvointia. Tarvitsemme valmiit mallit kuormittavien työtilanteiden purkamiseen.

Hartikainen tietää mistä puhuu.

Kokemusta ensihoitajan ja lääkintäesimiehen tehtävistä on niin EteläKarjalan kuin Etelä-Savonkin pelastuslaitoksista. Pohjois-Savon pelastuslaitoksella hän on toiminut ensihoidon hallinnon tehtävissä vuodesta 2011. Hartikainen on toiminut

myös ensihoidon opettajana Pelastusopistolla. Ensihoitaja (AMK) koulutuksen lisäksi takana on ensihoidon johtamisen opinnot ja parhaillaan Hartikainen suorittaa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa terveydenhuollon johtamisesta ja kehittämisestä.

Jälkipurut Pohjois-Savon pelastuslaitoksella järjestetään muun muassa silloin, kun autettavina ovat lapsipotilaat, kyseessä on ollut läheltä piti-tilanne tai auttajan henkeä on uhattu.

– Kynnys avun hakemiseen on matala. Kuka tahansa henkilökunnastamme saa pyytää apua ja sitä hänelle myös annetaan. Jälkipurkuohjeet on kohdennettu koko talon väelle, Hartikainen painottaa.

Työvuorojärjestelyt on suunniteltu siten, että jälkipurkuvetäjiä löytyy vähintään kaksi jokaisesta työvuorosta, ja kaikkina vuorokaudenaikoina. Päivystävä lääkintäesimies organisoi istunnon järjestämisen ja sopii käytännön järjestelyistä henkilöstön lähiesimiehen kanssa.

– Järjestämme jälkipurkujen vetämiseen säännöllistä lisäkoulutusta ja ylläpidämme henkilöstömme osaamista, Hartikainen lupaa.

Pelastusalan neuvottelupäivät 11.–13.12. M/S Silja Serenade

Tervetuloa turvallisuusalan ammattilaisten perinteiseen tapahtumaan, jossa Suomen parhaat asiantuntijat alustavat pelastusalan ajan­ kohtaisista teemoista. Lue lisää ja ilmoittaudu 18.11. mennessä:

www.spek.fi/neuvottelupaivat SPEKin kanssa yhteistyössä: Suomen Paloinsinööriyhdistys ry Vakuutusalan tekniset tarkastajat ry Suomen Palopäällystöliitto Yritysturvallisuuden kansallinen yhteistyöryhmä

www.spek.fi 9/2013

51

Rescue Days 2013 Geldernissä Saksassa

Pikkukaupungin kadulla purettiin 32 uutta autoa Teksti ja kuvat: Jarno Joensuu

P

elastusvälinevalmistaja Weber Rescuen jo perinteeksi muodostunut Rescue Days tapahtuma järjestettiin 4.–6. lokakuuta 2013 Saksassa Geldernin kaupungissa. Tapahtuman paikkakunta vaihtelee vuosittain ja tänä vuonna kohdekaupunki sijaitsi Luoteis-Saksassa, lähes Hollannin rajalla. Alun perin saksalaisille suunnattu tapahtuma on paisunut nykyisin jo yli 800 osanottajan tapahtumaksi. Tapahtumaan osallistuu pelastusalan henkilöstöä maailmanlaajuisesti.

Tapahtumaa on järjestetty viime vuosina suljetuilla alueilla ja edellisenä vuonna Bremenissä Rescue Days pidettiin messuhallissa. Tänä vuonna tapahtuma oli tuotu aivan Geldernin kaupungin keskustaan ja sille oli rajattu oma katu. Näin tehtiin myös neljä vuotta sitten Hampurin lähellä sijaitsevassa Norderstedtin pikkukaupungissa järjestetyssä Rescue Days -tapahtumassa.

Tapahtumakadun varrelle oli rakennettu onnettomuustyypeittäin erilaisia rasteja.

Ryhmät kiersivät päivittäin eri rasteja. Toimintaa seuraavat VIP-osallistujat ja myös paikalliset asukkaat pääsivät seuraamaan läheltä rastien toimintaa. Esillä oli saksalaisten 52

9/2013

autotehtaiden uutuuksia ja paikalle oli saatu myös tehtaiden kalleimmasta päästä olevaa tuotantoa. Tapahtuman aikana purettiin 32 uutta autoa. Tuskin kukaan on harjoituksessa aiemmin purkanut esimerkiksi MB SL 630 AMG:tä, jonka antaman esimerkin mukaisesti vahvat rakenteet asettavat pelastustoimessa purkamiselle haasteita.

Rastien aikana harjoiteltiin myös vaihtoehtoisten pelastusmenetelmien käyttöä, eli tilannetta, jossa käytettävissä olevilla pelas-

tusvälineillä ei kykene normaalein pelastusmenetelmin autoa purkamaan. Tämä tilanne on hyvinkin mahdollinen uusien autojen käsittelyssä, etenkin erityisen vahvan B-pilarin katkaisussa, jossa vaihtoehdoksi tulee pilarin repiminen ylä- tai alaosastaan irti tankolevittimen avulla. Lisäksi yhdellä rastilla harjoiteltiin Suomessakin eteen tulevaa mahdollista tilannetta, jossa käytettävissä on vain levitin tai leikkuri toisen työkalun rikkoutumisen vuoksi.

Rescue Days 2013 -tapahtumaan osallistui Suomesta 14 henkilöä.

Tapahtumassa harjoiteltiin harvinaisempia onnettomuustyyppejä, tässä auto moottoritiekaiteen päällä katollaan.

Myös hybridejä ja vaihtoehtoisia polttoaineita käyttäviä autoja oli saatu harjoituksessa käytettävien autojen joukkoon. Näiden osalta harjoiteltiin vaarattomaksi tekemistä sekä lopuksi purkamista. Lisäksi vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien autojen osalta tutustuttiin polttoainesäiliöiden rakenteeseen sekä monipuoliseen sijaintiin, joka voi olla esimerkiksi auton alla tai takaluukussa.

Suosio kasvaa Rescue Daysin suosio tuntuu kasvavan vuosittain ja osallistujamäärää ei juurikaan voida enempää kasvattaa. Tämä tarkoittaa rajallista osanottajamäärää jokaiselle maalle, joten kaikille halukkaille ei voida tarjota mahdollisuutta osallistua koulutukseen. Tänä vuonna Suomesta osallistui 14 henkeä ja suomalaisryhmä oli suurimpia osallistujaryhmiä koko tapahtumassa.

Autoteknologia kehittyy maailmalla huimaa vauhtia ja kouluttajat saavat joka vuosi uusia haasteita. Weberin omat kouluttajat ovat päässeet hiomaan tietotaitonsa autotehtailla käydessään.

Saksalainen Jörg Heck toimii hollantilaisella Moditechillä insinöörinä ja on ollut kehittämässä Crash Recovery System -ohjelmaa (CRS). Hän toimi tällä kertaa yhtenä kouluttajana rastilla, jossa yhdistettiin CRS:n käyttö rastiharjoitteluun. Tulevaisuudessa CRS-tyyppisten ohjelmasovellusten merkitys tieliikennepelastamisessa tulee korostumaan, koska autoteknologian kehittyessä turvavarusteet ja rakenteet kehittyvät. Tietoa näistä tulee olla kentällä nopeasti käytettävissä.

Suomalaisluennoitsija kertoi kilpa-autopelastamisesta Rescue Days -tapahtuman yhteydessä on joka vuosi ollut useita

seminaareja ja luentoja. Weber Rescuella on tarkoituksena hakea tieliikennepelastamiseen uusia näkökulmia vuosittain. Tänä vuonna pyydettiin luennoitsijat Suomesta ja Ruotsista, koska aiemmin luennoitsijat ovat olleet pääosin saksalaisia.

Pohjoismaalaisia luennoitsijoita ei ole tapahtumassa aiemmin ollut, joten ruotsalainen, jo Suomessakin tunnetuksi tullut Jimmy Säfström luennoi kahtena päivänä ketjuvetopelastamisesta ja raskaan kaluston pelastamisesta. Suomesta, lappeenrantalainen vuoromestari Mikko Saastamoinen luennoi perjantaina ja lauantaina kilpa-ajoneuvosta pelastamisesta. Puolen tunnin mittainen englanninkielinen esitys sisälsi toimintamalleja pyörillään, kyljellään ja katollaan olevan kilpa-ajoneuvon pelastustekniikoista. Se on erilaista normaaleihin henkilöautoihin verrattuna, koska kilpa-ajoneuvon rakenteet ovat vahvennetut.

Kaatovideot suomalaisilta pikataipaleilta aloittivat esityksen ja havahduttivat yleisön tajuamaan, millaisesta toiminnasta on kyse ja kuinka siihen tulee varautua. Mikon luennossa esiin tuodun esimerkin mukaisesti Suomessa havahduttiin todellisuuteen vasta eräässä SM-rallissa tapahtuneen ulosajon jälkeen, jossa loukkaantuneen kuljettajan irrotus kesti yli kaksi tuntia. Koulutusta tulisi lisätä kilpa-ajoneuvojen kanssa toimimisessa.

Suurin osa yleisöstä oli saksankielisiä ja Mikon englanninkielisen esityksen Saksaksi käänsi Rudiger Knoll Weber Rescuelta.

Suomessa hankala järjestää Suomessa vastaavan tapahtuman järjestäminen tässä mittakaavassa on hankalaa, koska jo yhden uuden auton saaminen harjoitukseen saattaa tuottaa suuria hankaluuksia. Pelastuslaitoksilla tieliikennepelastamisen vastuukouluttajina toimivien henkilöiden olisi hyvä osallistua tutustumaan uuteen autoteknologiaan, kuten myös uusiin ja monipuolisempiin pelastusvälineisiin sekä -tekniikoihin. Rescue Days 2014 järjestetään Saksassa Heitersheimissä.

Finsatecin Pekka Vesiaho ja ylipalomies Teuvo Myllymäki suunnittelevat kuljettajan irrotusta.

Vuoromestari Mikko Saastamoinen luennoi tapahtumassa kilpa-ajoneuvosta pelastamisesta.

UUSI SAVUSUKELLUSJÄRJESTELMÄ TULITAISTELIJALLE Interspiro QS II

savusukellusjärjestelmä – Uudistettu kasvo-osan hihnasto ja soljet – Kasvo-osia saatavilla 3 eri kokoa – Uudistettu korkeussäädettävä selkäteline pelastus/kantohihnalla – Uudistettu säädinyksikkö huoltovapaalla pillivaroittimella Lue lisää:

polarsafety.fi/interspiro ja pyydä tarjous

WWW.POLARSAFETY.FI

Tilaa uutiskirjeemme osoitteessa polarsafety.fi – pysyt ajan tasalla

9/2013

53

HUS:n turvallisuuspäällikkö Aaro Toivonen sprinklerikeskustelusta:

Huudellaan toisten ohi H

elsingin-Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) turvallisuuspäällikkö Aaro Toivonen on harmissaan siitä, että sprinklerikeskustelussa ei tahdota kuulla ja ymmärtää mitä toinen sanoo.

– Keskustelu on alun perin lähtenyt väärin liikkeelle jonkinlaisena lähes ideologisena väittelynä, vaikka kyse on yhdestä palon rajoittamis- ja sammutusmenetelmästä. Ideologinen suhtautumistapa asiaan ei palvele kenenkään etua. Eri tahot huutavat toisiaan hiljaisiksi, mutta kukaan ei tahdo kuulla mitä sanottavaa toisella on, Toivonen toteaa.

Hän haluaa täydentää edellisessä lehdessä (8/2013) olleesta sprinklereitä käsittelevästä jutusta lausumaa, josta saattaa saada sellaisen kuvan, että automaattiset sammutuslaitteistot olisivat tällä hetkellä vieras asia ja niitä vastustettaisiin ihan periaatteesta. Näin ei Toivosen mukaan ole.

– Sprinkleri- ja muut automaattiset sammutuslaitteistot ovat monissa tiloissa, kuten tunneli- ja korkeissa tiloissa erittäin hyvä paloturvallisuustyökalu. Myös monissa sellaisissa suoraan potilastoimintaan kuulumattomissa tiloissa, kuten varasto-, arkisto-, ja teknisissä tiloissa automaattinen kaasu­ sammutusjärjestelmä puolustaa ilman muuta paikkaansa. Henkilökunta voi laukaista sammutuksen kun tilanne niin vaatii eikä sammutus tuhoa materiaaleja tai aiheuta oheisvahinkoja.

– Sen sijaan monissa potilastiloissa ja esimerkiksi leikkaussaleissa niiden käyttöä olisi syytä miettiä perusteellisesti. Sellaisissa tiloissa ne voivat aiheuttaa myös riskejä ja näiden tilojen käyttö pitää myös aina varmistaa. Se on potilasturvallisuuden ja leikkaustoiminnan jatkuvuuden kannalta välttämätöntä.

Kyllä sillä on merkitystä, onko leikkaussali pois käytöstä jälkivahinkojen vuoksi päiviä, viikkoja vai kuukausia.

Toivonen esittää pohdittavaksi puoliautomaattisten järjestelmien käyttöä tällaisissa tiloissa; esimerkiksi ulkoisesti laukaistavilla sammutusjärjestelmillä.

– Alkusammutustoimenpiteiden ja potilaiden evakuoinnin jälkeen henkilökunta voisi aktivoida tällaisen järjestelmän tarpeen niin vaatiessa. Olennaista on se, että potilaan hoidosta vastuussa oleva henkilökunta tekee tilannearvion ja päätöksen oikeasta toimintatavasta kussakin tilanteessa.

Potilas saattaa nimittäin olla hengenvaarassa toisestakin syystä ja tässä on sitten henkilökunnan arvioitava, mikä on kokonaisuute54

9/2013

na oikea toimintatapa. Mielestäni asiaa tulisi voida tarkastella tästä toiminnallisestakin näkökulmasta kun puhutaan erityisesti sairaaloista. Muut esimerkiksi vanhustenhuollon laitokset ja erilaiset tuetun palveluasumisen yksiköt ovat aivan eri asia. Niissä automaattinen sammutusjärjestelmä on ilman muuta paikallaan.

Ei kategorista vastustusta Toivosen mukaan sairaaloiden turvallisuuspäälliköt eivät kategorisesti vastusta automaattisia sammutuslaitteistoja.

– Keihin mahdetaan viitata, kun todetaan, että suurimpien sairaanhoitopiirien turvallisuuspäälliköt ovat viimeinen linnake sprinklerivastustajien joukossa. Miksiköhän näin on, Toivonen kysyy.

– Kyllä minusta voi ihan aiheellisesti myös kysyä, kuinka monta palokuolemaa meillä on ollut sairaaloissa ja olisiko automaattisesta sammutusjärjestelmästä ollut hyötyä näissä? Meillä on sairaaloissa ollut syttymisiä ja tulipalojakin, se on fakta. Mutta en oikein hyväksy väitettä, että kaikesta on aina vain selvitty ”tuurilla” tai ”jonkun yksittäisen henkilön neuvokkuuden ansiosta”. Esimerkiksi omassa yksikössäni työskentelee neljä turvallisuusasiantuntijaa, joiden tehtävänä on jatkuvasti kouluttaa, ohjeistaa ja harjoituttaa henkilökuntaa sairaalojen paloturvallisuusasioissa.

– Järjestelmällistä paloturvallisuustyötä tehdään koko ajan. Viime vuonna järjestimme noin 130 erilaista turvallisuuskoulutusta henkilökunnallemme. Vaikka paljon on tehtävää, niin kyllä sairaaloissa jotain oikeinkin tehdään, kun palot havaitaan ja alkusammutus onnistuu. Itse asiassa kyse on tietoisesta etupainotteisesta paloturvallisuusajattelusta, jossa kiinnitetään huomio vähäiseen palokuormaan (rakenteet, kalustus ja materiaalit) ja syttymisen hidastamiseen (tekstiilit ja materiaalit), syttymisen nopeaan havaitsemiseen (automaattinen ja herkkä paloilmoitus) ja alkusammutukseen (koulutus ja ohjeistus).

– Tässä asiassa ei voi olla vain yhtä totuutta. Sprinklereitä pitäisi tarkastella yleisen riskinarvioinnin perusteella. Ei voi olla niin, että kaikenlaiset tilat niputetaan samaan riskitasoon. Pidän sitä heikkona ja epäanalyyttisenä näennäisriskienhallintana. Riskienhallinnan tavoitteenahan tulisi löytää optimaalinen, eikä maksimaalinen, turvallisuustaso kulloiseenkin riskiympäristöön.

Ei vähätellä Toivonen ei missään tapauksessa halua vähätellä palo- ja poistumisturvallisuuden merkitystä, vaan sanoo, että sairaaloissa ja muissakin suurissa laitoksissa tulipalo on suurin yksittäinen riski. Eri laitosten toiminnot ja toimintavalmiudet paloturvallisuuden suhteen ovat kuitenkin hyvin erilaisia.

Automaattiset sammutusjärjestelmät myös ikääntyvät ja ikääntyessään ne vikaantuvat ja voivat silloin aiheuttaa tarpeettomasti lauetessaan suuriakin vahinkoja.

– Jorvin sairaalassa järjestelmä laukaistiin äskettäin myös ilkivallan takia ja sairaalakoulun tiloissa kaksi kerrosta juuri remontoituja tiloja kastui. Vahingot ovat mittavat. Järjestelmien elinkaareen ja virhelaukeamisiin liittyvästä ongelmasta tulisi myös keskustella nykyistä avoimemmin. Jo nyt voidaan lähes päivittäin lukea eri laitosten kosteusvaurio- ja sisäilmaongelmista.

Naapurimaissamme sprinklerit ovat säädetty lakiin tai normistoon.

– Jos meillä näin tehtäisiin, niin sitten toki toimittaisiin sen mukaisesti. Eihän siihen ole mitään sanomista. Mutta kokonaan toinen asia on se, onko kansantaloudellisesti ja muutenkaan tarkoituksenmukaista alkaa säätää paloturvallisuustyökaluja lakitasolla. Mielestäni ei. Ihan jo siksikin, että automaattiset sammutuslaitteistot kehittyvät koko ajan ja lainsäädännön pitäminen ajan tasalla olisi varsin haastavaa, Aaro Toivonen lisää.

Hänen mielestään meillä lainsäädäntö ja muu rakennusnormisto jo nyt määrittelee rakennusten turvallisuustason vaatimukset varsin seikkaperäisesti. Menetelmäasioita ei pitäisi kirjata lakiin ja sellaisena se olisi varsin järeä toimenpide.

– Yhtä hyvin voidaan saavuttaa samanlainen turvallisuustaso ilman menetelmiin puuttuvaa lainsäädäntöä. Joka tapauksessa nykyistä korkeamman paloturvallisuustason saavuttaminen vaatii pelastusviranomaisten ja toimijoiden aitoa vuoropuhelua ja yhteistyötä.

– Meidän pitäisi yhdessä pelastusviranomaisten kanssa miettiä nykyistä enemmän yhteistä etua tässä asiassa ja sopia asioista.

Olen varma, että meillä on olemassa yhteinen tahto ja tavoite tässä asiassa.

Teksti: Esa Aalto

Mirafoni Kirjoittaja Mira Leinonen työskentelee projektipäällikkönä ja toimii Anjalan VPK:ssa. Sähköposti: mirafoni112@gmail.com

Kuluvan vuosikymmenen suurin muutos pelastustoimessa on jo ovella!

L

okakuun lopulla suurin uutispommi pelastustoimessa vuosikymmeneen putosi, kun sisäasianministeriö ehdotti kuntien tehtävien karsimiseksi pelastustoimen järjestelmän uudelleenjärjestelyä. Käytännössä tämä tarkoittaisi pelastuslaitosten lukumäärän puolittamista 11 pelastuslaitokseen ja aluehallintovirastojen tehtävien­purkamista ja avien henkilöstön siirtämistä Pelastusopiston tutkimus- ja kehitystoimintaan. Esityksessä tuotiin esille asioita, jotka ovat olleet pitkään kuiskauksina ilmassa, mutta mitkä nyt vihdoin sanottiin ääneen. Tällä saavutettaisiin esityksen mukaan 13 miljoonan euron kustannussäästöt. Edessä on siis iso muutos, joka vaatii päämäärätietoista johtamista. Työhyvinvointi on ollut pelastustoimessa viime aikoina tapetilla ja siihen halutaan panostaa.

Muutosjohtaminen on olennainen osa työhyvinvoinnin luomista.

On siis näytön paikka.

Luo muutosenergia. Pelastuslaitosten lukumäärän puolittaminen ja aluehallintoviraston henkilöstön siirtäminen Pelastusopiston yhteyteen ovat pelastustoimessa organisaation uudelleenjärjestelyssä sellaisia toimia, jolla on SM:n pelastusosaston näkemyksen myötä nähty säästöpotentiaalia kuntien tehtävissä. Uusi järjestely sisältää myös paljon uhkia, jotka tulee kartoittaa ja nämä on ennaltaehkäistävä. Onko pelastuslaitoksille esitetty lukumäärä 11 valistunut HiRa(hihasta ravistettu)-arvaus vai voisiko määrä olla jopa pienempi? Pelastuslaitokset ovat itsenäisesti jo toteuttaneet esimerkiksi päällystöpäivystys-, ohjeistus-, hankinta- ja tilannekeskusasioissa keskinäistä synergiaa isommassa mittakaavassa, olisiko tuo yhteistoiminta hyödynnettävissä myös tässä? Aluehallintovirastot tekevät paljon muutakin kuin tilastoja, seurantaa ja peruspalvelujen arvioin­tia – millä resursseilla nämä tehtävät jatkossa hoidetaan ja mitä jätetään tekemättä? Onko kustannuspotentiaalia etsitty oikeista kohteista vai olisiko pelastuslaitosten tehtävien sisällössä vielä säästöpotentiaalia esitettyjen toimenpiteiden sijaan?

Perusta riittävän arvovaltainen muutoksen johtotiimi. Tulevaa muutosta ei saada jalkautettua ainoastaan Kirkkokadulta johdettuna.

Pelastustoimen rakenteen uudelleenjärjestely kaipaa koko kentän ääntä edustavaa muutosagenttien tiimiä, yksilöitä, jotka luottavat toisiinsa.

Luo innostava muutosvisio. Kustannuspotentiaalin etsiminen valtionvarainministeriön käskystä pakotti sisäasiainministeriön tuottamaan melko radikaalin esityksen. ”Pakko” harvoin kuitenkaan motivoi hyvään lopputulokseen ja tilanne tulisikin nähdä pelastustoimen kannalta mahdollisuutena kehittää omaa toimintaa. Kulukurimuksen parissa pyöriskeleville pelastuslaitoksille muutos voisi tuoda uusia toimintamahdollisuuksia ja -tapoja – ja työ on jatkossakin tehtävä vähintään yhtä ammatillisesti, inhimillisesti ja luotettavasti kuin aiemminkin.

Viestitä muutosvisio. Viestinnän puute on muutoksen jalkauttamisen kompastuskivi. Muutosviestinnässä henkilöstön tulisikin olla aina etusijalla ja viestinnässä pitää olla aktiivinen ja avoin. Pelastustoimessakin on töissä vain ihmisiä, joissa muutos voi aiheuttaa

huolta ja ahdistusta. Erilaiset kysymykset pyörivät varmasti monen mielessä: ”Kuinka minun työni nyt käy? Tarvitseeko minun nyt perheeni kanssa muuttaa?” Vaikka töissä onkin aikuisia ihmisiä, on muutos usein sellainen asia, ettei se mene kertasanomisella perille. On jaksettava toistaa ja johtaa muutosta omalla esimerkillään.

Poista muutoksen esteet. Pelastustoimessa on varmasti nykyisellään paljon organisaatiorakenteita, työnkuvia, osaamista ja toimintamalleja, jotka ovat täysin ristiriidassa pelastustoimen rakenteen uudelleenjärjestelyn kanssa. Nämä muutoksen esteet vaativat niitä taitavimpia pelastustoimen muutosjohtajia töihin. Passiivinen vastarinta hyydyttää muutoksen hyvin äkkiä. Jos vaikka erilaiset organisatoriset rakenteet, asenteet tai tietojärjestelmät ovat hyvin erilaisia keskenään, voidaan niistä saada muutoksen toteuttamisen kannalta sellaisia peikkoja, ettei pelastustoimen rakenteen uudelleenjärjestelyä saada vietyä onnistuneesti maaliin.

Lyhyellä aikavälillä on saatava näyttöjä muutoksesta. SM:n esityksen mukaan pelastustoimen rakenteen uudelleenjärjestely tuottaa yhteiskunnalle 13 miljoonan euron kustannussäästöt. Tämä luku pysyy kentän väen mielessä varmasti pitkään ja lyhyelläkin aikavälillä penätään lukuja pöytään, onko muutoksessa todella onnistuttu?

Menestyminen ja onnistuminen ovat asioita, jotka lisäävät motivaatiota muutoksen läpiviemiseen. Älä juhli voittoa liian aikaisin. Voidaan sanoa, että pelastustoimi on vasta ehtinyt toipua lähes kymmenen vuotta sitten toteutetusta, edellisestä pelastustoimen rakenteen järjestelystä. Tuotakaan muutosta ei kannattanut juhlia vielä silloin, kun asiasta oli esimerkiksi tehty oma lakinsa, vaan todellinen muutos on istunut todella syvällä. Tämä on syytä pitää mielessä ja suhtautua muutoksen läpiviemiseen pitkämielisesti.

Ankkuroi uusi toimintatapa organisaatiokulttuuriin. Pelastustoimen rakenteen uudelleenjärjestely tulee varmasti saamaan useamman arkkitehdin, jotka tulevat olemaan myös ”pelastustoimi vol 2.0” -versiossa keskeisessä roolissa, aivan kuten monet edellisen uudistuksen pääarkkitehdit toimivat vaikkapa pelastusjohtajina. On helpompi johtaa jotain sellaista, mitä on itse ollut suunnittelemassa ja läpiviemässä kuin ottaa asioita ylhäältä annettuna.

Edellä esitetyt tummennetut kohdat ovat Kotterin 8 porrasta onnistuneeseen muutokseen (1996). Onnistumista tältä muutokselta odotetaan ja onnistuminen loisikin paremmat edellytykset oven takana odottelevaan pelastustoimen valtiollistamista koskevaan muutosehdotukseen, joka nousee keskusteluihin aina korkin tavoin säännöllisin väliajoin varmaan siihen asti hamaan tappiin asti, kunnes se lopulta tapahtuu. Nyt kun tämä muutos on vihdoin ääneen sanottu, on syytä tarttua toimeen ja tehdä töitä onnistumisen eteen ennemmin kuin heittäytyä vastarintaan ja vetää liinat kiinni. Jonkinlainen muutos tulee joka tapauksessa, halusimme sitä tai emme, joten toimialan itsensä kannalta toivon muutoksesta onnistunutta.

9/2013

55

Taivassalon VPK 80 vuotta:

Saaristossa jokaisen osattava varautua Teksti: Brita Somerkoski Kuva: Heini Koski

T

aivassalon kunnan järjestyssäännöt määräsivät vuonna 1915, että tulipaloon piti lähteä auttamaan sakon uhalla kirveen ja sangon kera. Lisäksi taloissa piti olla aina vesiastia täytettynä tulipalon varalle. Vaikka saaristokunnan kylät olivatkin hyvin varustautuneet hätätilanteisiin, opettaja Salosen ehdotusta vapaaehtoisen palokunnan perustamisesta pidettiin kannatettavana 80 vuotta sitten.

Vuonna 1933 Taivassaloon perustettiinkin Vapaaehtoinen palokunta. Ensin oli pelkkä autotalli ja kolme lahjoituksena saatua sähkölamppua, autoakaan ei ollut. Alkuun sammutustoiminnassa oli hankaluuksia. Historiankirjojen mukaan Perttalan tilan tulipalossa veden niukka saanti haittasi suuresti sammutusta, eikä kulkupelikään ollut kovin hyvässä kunnossa. Sittemmin autoja ja kalusteita uusittiin ja toiminta pääsi hyvään vauhtiin.

Erityisasema meren lähellä Koska Taivassalo on rannikkokunta, merellä hoidettavat pelastustehtävät ovat tavallisia.

VPK sai oman öljyntorjuntaveneen vuonna 1984.

– Saaristolaiset ovat tottuneet mereen ja osaavat ottaa hyvin huomioon sen luonteen.

Kesäaikaan mökkiläiset moninkertaistavat 56

9/2013

kunnan väkiluvun. On hienoa, jos mökkiläisetkin omaksuvat hyvän turvallisuusasenteen, VPK:n päällikkö Timo Koski sanoo.

– VPK-toiminta on ollut Taivassalossa koko perheen harrastus. Into on tarttunut sukupolvesta toiseen. Erityistä Taivassalossa on myös se, että paikkakunnan sopimuspalokuntalaiset ovat innokkaasti ottaneet osaa kilpailutoimintaan. Historiikin kirjoittaja kunnallisneuvos Birgitta Tommila nimittää menestystä CTIF-kilpailukierteeksi. Kokoustilan palkintokaappi kertoo mahtavasti vuosien menestystarinoista.

Päätökset kaukana, toiminta lähellä Timo Koski on toiminut Taivassalon VPK:n päällikkönä 30 vuotta.

– Melkein tekisi mieleni sanoa, että vähän liian kauan. Se, että Taivassalossa on näin vireää ja mukavaa toimintaa johtuu varmaan siitä, että meillä on historian päivien varrella ollut innostavia palopäällikköjä, jotka kunnan palkkalaisina ovat olleet erittäin myönteisiä VPK:lle ja tätä pidän merkittävänä asiana palokunnan kehittymisessä. Tommilankin mainitsema kansainvälinen kilpailutoiminta on tuonut näkökulmaa toimintaan.

Kilpailuissa on oltu mukana jo vuosikymmeniä. Ensimmäinen kilpailu oli Italiassa vuon-

Kuvassa vas. Taivassalon VPK:n päällikkö Timo Koski, juhlapuhuja SSPL:n toiminnanjohtaja Isto Kujala, VPK:n hallituksen puheenjohtaja Janne Vähätalo, runoilija Heli Laaksonen ja naisosaston johtaja Jenni Leppänen.

na 1977 ja viimeksi kisattiin Ranskassa, Timo Koski sanoo. Koski uskoo, että vapaaehtoistoiminta nostaa tulevaisuudessa päätään, kun kuntataloudessa ollaan tiukoilla.

– Päätökset tehdään Taivassalon näkökulmasta nykyisin aika kaukana, mutta toiminta on kuitenkin tässä meidän lähellämme, Koski lisää.

80-vuotiaan, ikääntyneen VPK:n juhlapäivä oli täynnä yhteistä iloa. Suomen Sopimuspalokuntien Liiton puheenjohtaja Isto Kujala muistutti juhlapuheessaan yhteishengen ja yhteisöllisyyden merkityksestä.

– Vuonna 2009 Taivassalon VPK valittiin Vuoden vapaaehtoispalokunnaksi. Palokuntalaiset voivat olla ylpeitä toiminnastaan ja palokunnan sisäinen yhteishenki on paras tae menestymiselle, Isto Kujala totesi.

Yhteishenkeä ja paikallisväriä lisäsi juhlassa osaltaan varsinaissuomalainen runoilija Heli Laaksonen, joka riemastutti juhlayleisöä poiminnoilla murrekirjoistaan.

PK 81 järjesti suuren pelastusharjoituksen J

okasyksyinen poistumisharjoitus sujui kuopiolaisessa Jynkänlahden koulussa tänä vuonna hieman toisin, kuin aikaisempina vuosina oli totuttu. Tänä vuonna poistumisharjoitus kasvoi samalla pelastusharjoitukseksi pelastajakurssi 81:n osallistuessa mukaan harjoitukseen.

Joulukuussa Pelastusopistosta valmistuva pelastajakurssi 81 suunnitteli harjoituksen kulun ja toteutuksen osana turvallisuusviestinnän opintojaksoa. Harjoituksen järjestelyistä vastasi erillinen pelastajakurssin opiskelijoista koostuva tilannekuvaryhmä, jonka jäsenet toimivat potilaina ja järjestivät keinosavun koulunkäytäville. Operatiivisesta pelastustoiminnasta vastasi kaksi pelastusryhmää ja yksi ensihoidon yksikkö, jotka oli miehitetty pelastajakurssin opiskelijoilla. Harjoitusta seurasi ja arvioi tarkkailijaryhmä, jonka vastuulla oli kiinnittää huomiota sekä koulun henkilökunnan ja oppilaiden, kuin myös pelastusryhmien toimintaan.

Harjoituksesta tehtiin mahdollisimman todenmukainen sekä koulun henkilökunnalle että pelastajaopiskelijoille. Tämän vuoksi harjoitukseen osallistuvat pelastusyksiköt sekä ensihoitoyksikkö sijoitettiin Petosen paloasemalle ja kauempana sijaitsevalle Kuopion paloasemalle, todellisten aikaviiveiden havainnollistamiseksi. Harjoituksessa koulussa oli ilkivaltaisesti sytytetty tulipalo, josta muodostuva savu täytti nopeasti koulunkäytävät. Opettajien huomatessa savunmuodostuksen aloitettiin hätäpoistuminen keskusradiossa kuulutettujen ohjeiden mukaisesti ja onnettomuudesta tehtiin hätäilmoitus. 420 yläkoululaisen poistuminen palavasta rakennuksesta kokoontumispaikalle sujui varsin rauhallisesti ja organisoidusti opettajien johdolla. Rakennukseen jäi kolme potilasta, jotka eivät päässeet pelastautumaan ulos rakennuksesta.

Lisää yhteisiä harjoituksia ja yhteistyötä Pelastusryhmät saivat kokea varsin todenmukaisen harjoituksen suuressa ja ennalta tuntemattomassa kohteessa. Harjoituksessa korostui koulun henkilökunnan toiminta ja yhteistyö pelastusryhmien kanssa. Koulun henkilökunnan järjestämän opastuksen ja ryhmänjohtajien tilannearvion perusteella savusukellus saatiin aloitettua ripeästi ja potilaat pelastettiin rakennuksesta ensihoidon huomaan. Vaikka koulussa on pidetty vuosittain poistumisharjoituksia, löytyi toiminnasta kehitettävää pelastajaopiskelijoiden muodostaman tarkkailijaryhmän ja pelastusryhmän toimesta. Osa näistä puutteista olisi tuskin tullut ilmi aivan tavallisen poistumis-

harjoituksen yhteydessä. Nyt koulu pääsee kehittämään omaa turvallisuuttaan pelastajaopiskelijoiden antaman palauteraportin perusteella. Pelastajaopiskelijat Miikka Numminen ja Teemu Pietikäinen uskovatkin, että harjoitukseen suhtauduttiin kenties hieman vakavammin kuin aikaisemmin järjestettyihin poistumisharjoituksiin ja toivottavasti se näkyy turvallisuuskäytäntöjen kohoamisena jatkossa. Näistä syistä olisikin varsin tärkeää, että vastaavanlaisia harjoituksia järjestettäisiin pelastuslaitoksen toimesta kouluissa ja muissa riskikohteissa.

Kuopion kouluissa yksi toiminnan painopiste on tänä vuonna koulujen turvallisuus.

Koulujen turvallisuuskäyttäytyminen onkin noussut viimeisen viiden vuoden aikana huimasti, aiempien ikävien koulutragedioiden seurauksena. Opettajat sekä oppilaat ovat ymmärtäneet toiminnan merkityksen eivätkä pelastussuunnitelmat ole enää pelkästään hyllyssä pölyyntymässä, kertoo Jynkänlahden koulun rehtori Risto Pirinen.

Pelastusopiston opiskelijat ovat aikaisemminkin käyneet pitämässä koululla turvallisuusoppitunteja ja Pirisen mukaan yhteistyö on auttanut vähentämään esimerkiksi poistumisreittivalaistuksiin kohdistuvaa ilkivaltaa koulussa. Pelastusharjoitus kohdistui koulun henkilökunnan toimintaan, koska he vastaavat oppilaiden turvallisesta poistumisesta rakennuksesta. On tärkeää näyttää nuorille ja heidän vanhemmilleen, että nuorista pidetään huolta sekä opettajien että pelastustoimen puolesta. Harjoitus sai toivottavasti myös nuoret miettimään, kuinka omalla toiminnalla voi joko edistää tai vaikeuttaa pelastustoiminnan sujuvuutta.

Kokemusta tuleville pelastajille Pelastajaopiskelija Pekka Rintalan mukaan harjoitus antoi hyviä kokemuksia tuleville pelastajille suurten harjoitusten suunnittelusta sekä tällaisten kohteiden pelastustoiminnasta. Näin suuren harjoituksen suunnittelu oli koko pelastajaryhmälle täysin uutta, joten oppimista tapahtui varmasti jokaisen kohdalla. Pelastajakurssi pääsi itse suunnittelemaan harjoituksen ja tekemään näin harjoituksesta omannäköisensä. Harjoitusta valmisteltaessa pohdittiin harjoituksen mahdollisia riskejä ja niihin varautumista. Esiin nousivat vesivahinkojen ja liikenneonnettomuuksien mahdollisuudet, sekä oppilaiden turvallisuuteen liittyvät seikat. Harjoitusta valmisteltaessa nousi esiin myös ennalta tiedottamisen tärkeys. Harjoituksesta tiedotettiin muun muassa oppilaiden vanhemmille, lähistön asukkaille, medialle, pelastuslaitok-

Ryhmänjohtaja Teemu Pietikäisellä oli suuri rooli pelastustoiminnan onnistumisessa.

selle, poliisille ja hätäkeskukselle. Näin haluttiin välttää mahdollinen paniikki ja väärän tiedon leviäminen pelastusyksiköiden saapuessa koulun pihaan. Tiedottamisen tärkeys korostuu koulujen ja päiväkotien kaltaisissa kohteissa, aikaisempien ikävien tapahtumien­ seurauksena.

Pelastusopistolla hyvä harjoitella Pelastajakurssi kokee, että vastaavanlaisia harjoituksia pitäisi järjestää opintojen aikana useampia, jotta kaikki pääsisivät osallistumaan harjoituksissa esimerkiksi tilannekuvaryhmän toimintaan. Olisi myös hienoa että Pelastusopistolla järjestettäisiin enemmän harjoituksia, joihin osallistuisivat pelastajakurssien lisäksi opiskelijoita myös hätäkeskuspäivystäjä-, alipäällystö- ja päällystökursseilta. Pelastusopistolla on hyvät resurssit luoda todenmukaisia tilanteita, käyttää pelastuskalustoaan sekä eri kurssien oppilaita harjoituksissa. Tämä loisi todenmukaisen onnettomuustilanteen, antaisi kaikille harjoituskokemuksia ja lisäisi kurssien välistä yhteistoimintaa. Uskoisinkin, että kaikki olisivat positiivisella mielellä mukana tällaisissa harjoituksissa.

Josefina Nissilä Palopäällystöopiskelija AMK N12

9/2013

57

ULKOMAILTA Käännökset Risto Lautkaski

Pelastajat tarvitsevat apua Vuonna 2006 olin työskennellyt 30 vuotta palomiehenä ja osallistuin laajaan tutkimukseen, joka osoitti, että palomiehillä on yli kaksinkertainen riski sairastua tiettyihin syöpämuotoihin. Suurin riski on sairastua luuydin-, imusolmuke-, eturauhas- ja kivessyöpään. Tukholman palomiesten kuolleisuudesta vuosina 1931–83 tehty tutkimus osoittaa, että pahanlaatuisten kasvainten esiintyminen kasvaa iän, työssäoloajan ja altistumisen kasvaessa. Viiden työvuoden jälkeen palomiesten syöpäriski on kaksinkertainen muuhun väestöön verrattuna.

Tämän tutkimuksen perusteella Ruotsin palomiesliitto päätti käynnistää projektin ”Friska brandmän” (Terveet palomiehet), jonka tavoitteena on luoda turvallisempi työympäristö. Ongelmana on, että palosavu muuttuu jatkuvasti yhä myrkyllisemmäksi. Paloissa on mukana yhä enem-

män kemikaaleja, joiden käyttäytymistä ja muuntumista ei tunneta.

Tiedämme, että palosavussa on syöpävaarallisia kemikaaleja, kuten bentseeniä, kloroformia, nokea, styreeniä ja formaldehydiä. Palossa muovimattojen ja tekonahan PVC sekä muut materiaalit tuottavat kloorivetyä sekä dioksiineja ja furaaneja, joiden tiedetään olevan erittäin syöpävaarallisia. Kun saumausaineena ja patjoissa käytettävä polyuretaani palaa, muodostuu isosyanaatteja, jotka ärsyttävät silmiä ja keuhkoja, ovat syöpävaarallisia ja saattavat aiheuttaa astman terveille ihmisille.

Syöpävaaralliset aineet joutuvat elimistöön nenän, suun ja ihon kautta, kulkeutuvat elimistössä ja kertyvät rasvaan, soluihin sekä elimiin. Ne aiheuttavat soluvaurioita, jotka saattavat johtaa syöpään.

Olemme luottaneet siihen, että paineilmahengityslaite suojaa hengityselimemme.

Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että syöpävaaralliset aineet pääsevät elimistöön ihon kautta. Paloasun on oltava tuulettuva, jotta hikoilu pääsee jäähdyttämään kehoa. Tällöin syöpävaarallisia aineita joutuu iholle.

Aiemmin luulimme, että iho estää myrkyllisten aineiden pääsyn elimistöön. Nyt tiedämme, että tietyt aineet imeytyvät ihon kautta jopa helpommin kuin keuhkojen kautta.

Olemme perustaneet palomiesten syöpärahaston, joka kerää varoja tieteelliseen tutkimukseen, jonka tavoitteena on ehkäistä ammattiin liittyviä syöpäsairauksia. Tutkimme, onko mahdollista kehittää vaatteita, jotka suojaavat nykyisiä paremmin syöpävaarallisilta aineilta. Kiinnitämme huomiota terveysriskeihin ja tiedotamme niistä sekä turvallisemmista työmenetelmistä. Pyrimme myös lisäämään terveystarkastuksia sekä sisällyttämään terveellistä ravintoa ja elämäntapoja koskevan neuvonnan ammattikoulutukseen.

Skellefteån malli Skellefteån pelastuslaitos laati ensimmäisenä toimintaohjeet, joita noudattamalla palomiesten altistumista syöpävaarallisille aineille voidaan rajoittaa. Ohjeet ovat: • Lähdettäessä paloauto ja paloasut ovat puhtaat.

• Kohteessa sijoita paloauto siten, että se joutuu mahdollisimman vähän kosketukseen syöpävaarallisten aineiden kanssa.

• Valitse tilanteeseen sopiva paloasu.

• Käytä paineilmahengityslaitetta kaikissa tehtävissä, joissa saatat joutua kosketukseen syöpävaarallisten aineiden kanssa.

• Sammutuksen jälkeen vaihda saastunut paloasu puhtaaseen.

• Pakkaa saastunut paloasu suljettuun säkkiin ja sijoita se auton takaosan kaappiin.

• Saastuneet paloasut pestään paloasemalla vain niille tarkoitetulla pesukoneella. Paineilmahengityslaitteet ja paloauto puhdistetaan.

Skellefteån mallista tehty diaesitys on osoitteessa www.friskabrandmän.nu Teksti: Anders Cederberg Brannmannen 2/2013

58

8/2013

Pikatiivistys ”Viisi vuotta sitten näin televisiossa kuvia öljykatastrofista, jossa laivan säiliön vuotoa ei saatu tukittua. Päätin kehittää oman tukkimismenetelmän”, kertoo sähköasentaja Martin Stoll.

Teräkseen kiinnittyneet neodyymimagneetit kantavat kuorman, joka on 1500 kertaa niiden paino. Vuonna 2011 valmistuivat prototyypit, joita oli seitsemän erilaista. Perusratkaisultaan ne olivat kuitenkin samanlaisia: levyn muotoiset magneetit puristavat tiivistekumin vuotoaukon päälle. Joissain malleissa magneetit on liitetty tiivisteeseen, toisissa käytetään sankaa. Magneetit on kiinnitetty kuusiopulteilla ja -muttereilla metallilautaseen.

Pelastajat yksinkertaisesti painavat magneetit kiinni metalliin vuotokohdan ympärille.

Vuoto lakkaa, kun magneetit puristavat tiivisteen vuotoaukon päälle. Tiiviste irrotetaan kiertämällä pultteja esimerkiksi akkuruuvinvääntimellä, jolloin magneetit irtoavat metallista ja tiiviste voidaan poistaa. ”Tiivisteet kestävät öljyjä ja happoja. Laite kestää komponenteistaan riippuen jopa 30 baarin paineen ja lämpötiloja –40:n ja +70 asteen välillä”. Laitteita kokeiltiin Freiburgin pelastuslaitoksen harjoitussäiliöllä sekä kahdessa pelastusopistossa. Niiden käyttö opittiin helposti, mutta staattisen varauksen kipinöinnin estäminen vaati jatkokehitystä.

Stoll ratkaisi ongelman kolmella muutok-

Savusukeltajat pystyivät toimimaan vain pari minuuttia Göteborg, maaliskuu 2011. Maanalainen autohalli oli kaksikerroksinen ja kerrosala oli 4500 m2. Palo alkoi ylemmästä kerroksesta. Ensimmäiset savusukeltajat menivät sisäänajoportista, mutta matkaa paloon oli 70–80 m ja eksymisen vaara oli suuri. Kun vahvennuksia oli saatu, savusukellusryhmät hyökkäsivät kolmesta suunnasta.

Tunnin kuluttua yksi savusukellusryhmä hyökkäsi porraskäytävän kautta, mursi palooven ja käytti savutuuletinta. Mutta sisällä oli uskomattoman kuuma ja savusukeltajien

oli vetäydyttävä jo parin minuutin kuluttua. ”Kuumimmissa kohdissa lämpötila oli 1100– 1200 °C, koska autojen pellit sulivat”, palomestari Ulf Bergholm kertoo.

Kolmen tunnin kulutta hälytyksestä palo oli saatu hallintaan. Eri tavoin vaurioituneita autoja oli 140. Aineelliset vahingot olivat 15 miljoonaa kruunua (1,75 miljoonaa euroa).

Kuumimmalta alueelta löytyi palon tuhoama akkulaturi, jota ei kuitenkaan pystytty osoittamaan syttymislähteeksi.

Tjugofyra7, 14/2012

Eisleben (Saksa). Asunnossa syttyi keittiöpalo. Kun palomies avasi asunnon oven, hänen kimppuunsa hyökkäsi kissa. Vaikka miehellä oli palokäsineet, hän joutui menemään sairaalaan hoidattamaan saamiansa puremia ja raapaisuja. Sisällä oli yhteensä 13 kissaa, joiden kiinniotosta vastasivat paikallisen eläinten turvakodin työntekijät.

FWM 8/2012

Väärin sammutettu?

Palomiesten oli vetäydyttävä. Kaksi kemikaalisukeltajaa sekä kolmas palomies kuljetettiin sairaalaan tutkittaviksi. Kellertävä kaasupilvi lyötiin maahan vesitykeillä. Samaan aikaan 130 ihmistä evakuoitiin viereiseltä asuinalueelta ja neljä heistä kuljetettiin sairaalaan tutkittaviksi. Säiliötä jäähdytettiin vesisuihkuilla ja sen kansiluukku avattiin. Luukusta suihkutettiin vettä säiliöön hapon laimentamista varten. Tehtävä oli suoritettu vasta kuuden tunnin kuluttua.

Umeå. Palava ruokaöljy sytytti asunnon liesituulettimen ja keittiökaapin. Palokunta sammutti palon nopeasti kahdella sumusuihkulla. Palon kestoksi arvioitiin 15–20 minuuttia. Sitten palokunta tarkisti infrapunakameralla, että keittiön hormissa ei ollut kuumia kohtia. Kahdeksan tuntia myöhemmin rakennuksessa syttyi ullakkopalo, joka tuhosi kolme rakennusta.

Aineelliset vahingot olivat yli 100 miljoonaa kruunua (12 miljoonaa euroa).

Tutkinnassa kävi ilmi, että hormin eristyksessä oli halkeama, josta ullakon sahanpurueristys syttyi.

Vakuutusyhtiö katsoi, että palokunta toimi väärin ja oli huolimaton, kun se ei tarkastanut ullakkoa. Vakuutusyhtiön käyttämien asiantuntijoiden mukaan ullakkopalon vaara oli ilmeinen. Käräjäoikeus katsoi, että palokunnalla ei ollut mahdollisuutta tunnistaa ullakkopalon vaaraa. Oikeus ei myöskään nähnyt, että palokunta olisi tehnyt virheen lopettaessaan pelastustoiminnan.

FWM 7/2012

Tjugofyra7, 14/2012

Pelastajat olivat nopeasti paikalla, mutta heidän oli odotettava, kunnes rautateiden edustaja oli hätämaadoittanut ajojohtimen. Poika nostettiin alas ja kuljetettiin helikopterilla palovammaklinikalle.

FWM 7/2012

Vaarallinen reaktio Bretten (Saksa). Yritys käytti suola- ja typpihapon seosta peittaukseen. Peittausaltaassa käynnistyi kemiallinen reaktio. Happo siirrettiin imusäiliöautoon ongelmajätelaitokselle kuljettamista varten. Kemiallinen reaktio jatkui kuitenkin auton säiliössä.

Kemikaalisukeltajat saivat kemiallisen reaktion lakkaamaan lisäämällä altaaseen virtsahappoa. Imusäiliöauto oli ajettu hallista ulos ja neste sen säiliössä kuumeni yhä. Paineistunut säiliö alkoi vuotaa ja aukosta purkautui ruskeaa kaasua: typen oksideja.

Teksti Michael Rüffer FWM 9/2012

13 kissaa

Valokaari ratapihalla Delmenhorst (Saksa). 13-vuotias poika kiipesi järjestelyratapihalla seisovan säiliövaunun päälle tarkoituksenaan kurkistaa täyttöluukusta säiliöön. Tällöin hän tuli liian lähelle 15 kV:n ajojohdinta, jolloin syntyi valokaari. Vaikeasti palanut poika jäi makaamaan vaunun päälle. Hänen kaverinsa kuului pamauksen ja totesi tilanteen.

sella. Tiivistekumiin sekoitettiin grafiittia, tiiviste sekä vuotava säiliö tai putki yhdistettiin maadoitusjohtimella ja magneetit eloksoitiin kuparilla. Näin standardin EN 13463 vaatimukset täytettiin ja laitteesta tuli ATEX-direktiivin mukainen.

Magneetit eivät tartu alumiiniin eivätkä jaloteräkseen, mutta niitä varten Stoll kehitti imukuppitiivisteet. ”Imupumppu synnyttää sellaisen alipaineen, että jopa pesubetonilaattoja voidaan nostaa”, Stoll vakuuttaa.

9/2013

59

Palomiehet tekivät kalenterin Äänekoskella

Ä

änekosken palomiehet ovat laajentaneet auttamistyötään pelastustehtävistä hyväntekeväisyyteen.

Keski-Suomen pelastuslaitoksen äänekoskelaiset brankkarit poseeraavat nyt seinäkalenterissa. Vuoden 2014 palomieskalenteri on ensimmäisen laatuaan Keski-Suomessa.

Idea kalenterista syntyi noin vuosi sitten. Äänekoskella paloesimiehenä toiminut Jari Leppänen kertoo, että paikallislehti halusi tehdä jutun siitä kun miehistö keräsi rahaa eturauhassyövän hoitoon ja tutkimukseen viiksien avulla.

– Hankimme viiksenkasvatukselle tukijoita, joiden lahjoitukset ohjattiin Syöpäsäätiölle. Meistä tehtiin juttu paikallislehteen ja siitä kului noin viikko kun meille soitettiin jälleen lehdestä ja kysyttiin kiinnostaisiko tehdä kalenteri, Leppänen muistelee.

Kalenterin kuvaukset aloitettiin viime ke-

väänä ja ne kestivät kesän yli. Leppänen oli valitsemassa ja ylipuhumassa miehistöä kuvauksiin.

– Aseman väki lähti innolla mukaan kuvauksiin, sillä kyse oli hyväntekeväisyydestä.

Olemme nähneet työn kautta, että on tuen tarpeessa olevia perheitä, Leppänen sanoo.

Sisä-Suomen Lehden toimittaja Sanna Kuitunen otti kalenterin valokuvat, joissa paljastetaan palomiesten ammatin saloja osittain humoristisella ja fiktiivisellä otteella. Tarjolla on myös vähän silmänruokaa sitä kaipaaville. Kuvaukset tarjosivat Kuituselle näköalapaikan palomiesten työhön.

– Uutistyössä näkee vain pintapuolisesti miten monipuolisesta ammattilaisjoukosta on kyse. Aseman väki oli innostunutta ja ideoita riitti. Välillä kuvaukset menivät osaltani kahvinjuonnin puolelle, kun työvuoro lähti hälytykseen, Kuitunen kertoo.

Kalenterista on otettu 500 kappaleen painos ja sitä painetaan lisää menekin mukaan.

10 euron hintaista kalenteria myydään Äänekoskella Sisä-Suomen Lehden konttorissa, Citymarketissa ja Kuntokeskuksessa.

Kalenterin tuotto käytetään lyhentämättömänä äänekoskelaisten vähävaraisten lapsiperheiden harrastustoiminnan tukemiseen.

Avustukset jaetaan tarpeen mukaan Äänekosken seurakunnan diakoniatyön kautta.

– Kirkkoon kuulumisella ei ole tässä tapauksessa merkitystä, vaan kaikki avuntarvitsijat ovat samalla viivalla. Lapsi voi saada avustusta esimerkiksi urheiluvälineiden hankintaan. Olemme tyytyväisiä, jos saamme yhdenkin lapsen johonkin hyvään harrastukseen mukaan, Leppänen painottaa.

Noin 20 vuotta Äänekoskella paloesimiehenä toiminut Leppänen on siirtynyt kesän aikana Keski-Suomen pelastuslaitoksen palveluksesta ensihoidon kenttäjohtajaksi Keski-Suomen sairaanhoitopiirin riveihin.

– Ikäni puolesta oli viimeinen hetki vaihtaa työkuvioita. Uusi työ on mielenkiintoista ja se painottuu entiseen hommaan verrattuna enemmän hoitopuolelle. Vaikka minulla on uudet työkuviot, niin entisiä työkavereita näkee työtehtävissä tienpenkalla ja käyn myös vapaa-ajalla kahvittelemassa Äänekosken asemalla, Leppänen kertoo.

Keski-Suomen ensimmäiselle palomieskalenterille on tulossa hyvin todennäköisesti jatkoa äänekoskelaisen tekijäjoukon kovan innostuksen ansiosta. Leppänen haastaa uusiin kalenteritalkoisiin mukaan myös paikalliset poliisit ja Jyväskylän paloaseman porukan.

Teksti: Mika Rinne Kuva: Sanna Kuitunen

Kaspelin naisilta eka oma kalenteri

Kuvat: Jani Jääskeläinen

Kaakkois-Suomen Palokuntanaiset tekivät ensimmäistä kertaa kalenterin.

– Ajatuksenamme oli saada palokuntanaisten monipuolista toimintaa tutuksi hauskoin kuvin, varapuheenjohtaja Leena Mustonen kertoo.

Seinäkalenteria myydään 10 eurolla ja varat käytetään palokuntanaisten toiminnan tukemiseen.

Koulutusta

Puhelinnumeromme ovat muuttuneet!

Uudet numerot verkkosivuillamme.

Koulutustarjontaamme syksyllä 2013 - alkukeväällä 2014 Ammatillinen täydennyskoulutus Nro 20590 20551 20290 20099 20032 20361 20034

Kurssi Aika Teemaseminaari; Kun räjähtää tai ammutaan - Kuinka toimit? 10.12.2013 Ensihoitopalvelun hälytysajoneuvon kuljettajakurssi 1. mod. 14.-15.1.2014 2 . mod. 15.4.2014 Väestönsuojan tarkastajan kurssi 7.-9.1.2014 Maatilojen palotarkastus 25.-27.2.2014 Hengityssuojainten huoltajakurssi Dräger 21.-23.1.2014 Hälytysajon kuljettajakoulutus 11.-13.2.2014 Korkealla työskentelyn kouluttajakurssi 24.-28.3.2014

Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön täydennyskoulutus 20043 Sopimuspalokunnan päällikkökurssi, 31.1.-2.2./22.-23.2./31.3.-4.4.2014 (1. ja 2. jaksot pidetään Kouvolassa ja 3. jakso Kuopiossa) 20039 Sivutoimisen teollisuuspalopäällikön peruskurssi, 1. jakso 3.-14.2.2014 2. jakso 10.-21.3.2014

Hinta € Haku päättyy 200 1.12.2013 690 13.12.2013 435 435 310 426 610/865

18.12.2013 5.2.2014 13.12.2013 24.1.2014 28.2.2014

1000

31.12.2013

1800

10.1.2014

Kaikki koulutustarjonta on nähtävillä Pelastusopiston verkkosivuilla > Täydennyskoulutus.

Ilmoittaudu kurssille verkkosivuillamme, kurssitarjonnassa kurssin kuvauksen yhteydessä on sähköisesti täytettävä ilmoittautumislomake. Kurssien opetuksen sisällöstä antavat tietoa kurssien johtajat, jotka on nimetty yhteystietoineen kurssikuvauksien yhteydessä, puh. 0295 450 201.

www.pelastusopisto.fi

Lähetä kuva – paras palkitaan Ota ja lähetä meille kuva, joka liittyy jollain tavalla palo- ja pelastusalaan.

Se voi olla kuva palomiehen arjen työstä: keikkapaikoilla, palotarkastuksissa, paloasemilla…tai oman palokuntasi viikkoharjoituksesta, tapahtumasta, yleensäkin arjen askareista sopimuspalokuntatoiminnassa.

Kirjoita myös 250–1000 merkin se-

lostus, mitä kuvassa tapahtuu ja keitä kuvassa on. Toki lupa pitää olla kuvan mahdolliselle julkaisemiselle kuvassa olijoilta. Palkitsemme kuukauden kuvan ottajan lehden vuosikerralla. Kuva voidaan julkaista vapaasti Pelastustiedon printtilehdessä, nettisivulla ja Facebookissa.

– Paloautot kiinnostavat kovasti poikia ikään katsomatta. Kuva on palokuntanuorisotyön 100-vuotishistorian takakannen kuva. Kuvan olen ottanut yleisölle suunnatusta paloturvallisuuden tiedotustilaisuudesta palokuntamme pihalla. Kirja julkaistiin vuonna 2008. Lahden VPK:n viettäessä maamme vanhimman palokuntanuoriso-osaston 100-vuotistapahtumaa, järjestettiin Lahdessa tämän kunniaksi Veikon-Malja -kilpailu. Tästä kehittyikin oivallinen tilaisuus kannustaa nuoria vpk-toimintaan. Niinpä Lahdessa päätettiin julkaista Palokuntanuorisotyön 100-vuotishistoria. Historiaan pyydettiin maamme vapaapalokuntien nuoriso-osastoilta lyhyet historiaselvitykset perustamisvuosista alkanen. Iloksemme saimme aineistoa lähes 40 vapaapalokunnalta, joiden tekstit kuvien kera ikuistettiin kirjan sivuille, kertoo Lahden VPK:n kunniajäsen Jorma Honkala.

9/2013

61

PÄIVITÄ TILAAJATIETOSI KÄTEVÄSTI NETISSÄ 1. Avaa www.pelastustieto.fi Klikkaa etusivulta ”Ylläpidä tilaustietojasi” 2. Seuraavaksi avautuu tilajaapalveluosio, jossa voit muokata omia tietojasi. Eli klikkaa ”Omat tiedot”.

3. Sisäänkirjaus opastetaan tässä kohdassa. Käyttäjätunnus on oma nimesi ja salasana asiakasnumerosi.

Sen löydät laskusta tai lehdessä olevasta osoitteesta.

Nyt voit tehdä muutoksia tilaustietoihisi. Kätevää ja vaivatonta.

Voit käyttää palvelua milloin ja missä tahansa.

Pelastustieto 10/2013 ilmestyy 19.12. teemalla

PELASTUSVÄLINEET

.11.2013 mennessä!

Varmista ilmoituspaikkasi 29 oon 044 728 0401, er m nu e ill in sk ot m Ka na in M Soita to.fi meilaa ilmoitukset@pelastustie i tai klikkaa www.pelastustieto.f

Avoimia virkoja & toimia Luotettava kalenteri luotettaville ammattilaisille

PALOMIEHEN KALENTERI 2014

Helsinki rekrytoi Koko 85 ∞ 162 mm Hinta 11,25 + alv + toimituskulut

Palomestari, 2 virkaa Hakemukset ja lisätietoa: helsinkirekry.fi Työavain 27-20 -13

Palomiehen Kalenteri on taskukokoon tiivistetty, erittäin runsas ja monipuolinen tietopaketti palo-, pelastus- ja väestönsuojelutietoutta. Se sisältää pelastuslain, tärkeää tietoa pelastusalan sidosryhmistä, Suomen palolaitosten yhteystiedot sekä työvuorotaulukon.

4VPNFO ,BMFOUFSJU 0Z

Tilaa heti

• puh. (09) 222 3700 • myynti@suomenkalenterit.fi • www.suomenkalenterit.fi

Meiltä myös Palo- ja Rakennuslainsäädäntö 2013 TILAA!

Nyt postikulujen hinnalla!

Nimityksiä ELEKTRO-AROLA OY Elektro Arola Oy:ssä on nimitetty myyntisihteeriksi Pirkko Sundell. Hän on toiminut jo aiemmin yrityksessä toimistonhoitajan sijaisena Uudeksi tuotantopäälliköksi on nimitetty Pekka Järvinen.

Petri Kaikko on nimitetty ohjelmistoasiantuntijaksi vastuullaan pelastustoimen ohjelmistoratkaisut. Pelastusalalle Petri on jo aiemmin tuttu Vaahtotykki-hälyttämisohjelmistosta (katso Pelastustieto 9/2009) ja hän on osallistunut myös Palosuojelurahaston innovaatiopalkinnon saaneen hälytysajoneuvojen liikennevaloetuusjärjestelmän HALI (katso Pelastustieto 8/2013) kehittämiseen.

Pelastustieto julkaisee veloituksetta nimitysuutisia, tietoja eläkkeelle siirtyneistä ja muistokirjoituksia sekä lähinnä tasavuosia täyttävien syntymäpäivätietoja. Voitte lähettää lyhyen tekstin mieluiten erilliseen tiedostoon (rtf tai doc) tai suoraan viestiin

hoista jutuista?

Oletko kiinnostunut van ntisia vuosikertoja. aka kov ita use tyy Hyllystämme löy kiinnostaa ja si voi äsi Kerro, mikä vuosi itse lujen hinnalla tiku pos i lles itse at kirj saat kirjan/ etkellä löytyi vielä: ish am oitt alla! Kirj tai ilmaiseksi itse hakem 4, 1978.

8–2000, 1995, 1987, 198 2008–10, 2002–03, 199 to stie stu ela m/p k.co Tsekkaa www.faceboo stustieto.fi ela @p itus toim tä: eyt Ota yht

kirjoitettuna sekä kuvan omana tiedostonaan esim. jpg-muodossa tai perinteisenä paperikuvana. Aineiston voi lähettää sähköpostitse: toimitus@pelastustieto.fi tai postitse: Pelastustieto, Toimitus, Pasilankatu 8, 00240 Helsinki.

Tule FinnSec-messuille!

Pelastustiedon osasto 7b49.

Tervetuloa tutustumaan!

9/2013

63

Ensihoito-, pelastus- ja hälytysvälineet 040 358 8936 040 561 7689

www.fernonorden.fi LAAJA JA LAADUKAS VALIKOIMA VÄLINEITÄ ENSIHOITOON JA PELASTAMISEEN.

1 20.1.2012 MYÖSplastusilmo58x50lop.pdf -HÄLYTYSVALOT!

Hälytys- ja viestintälaitteet

VHSXUD s/Zs ͲƉƵŚĞůŝŵĞƚ

Hälytysajoneuvot

• Hälytys- ja komentovahvistimet • Tehokaiuttimet • Valopaneelit • Integroidut valoratkaisut • Vilkkumajakat • Ruuhkavilkut • LED-valot

10.51

C

VA H I N G O S S A M U K A N A M

ZZZ ,16$/.2 IL www.INSALKO.fi

Y

CM

TAATTUA TURVALLISUUTTA

Väestönsuojelu • Suurtehohälyttimet

Alkometrit ja -lukot

Katso lähin jälleenmyyjäsi

MY

www.sarco.fi tai soita (09) 777 1500

CY

CMY

K

www.mediseam.fi Henkilökohtaiset suojaimet ja varusteet

www.pelastustieto.fi Hälytys- ja viestintälaitteet HÄLYTYS- ja VIESTINTÄTEKNIIKKAA vaativaan ammattikäyttöön • PETO-tilannekeskusjärjestelmä • SNP status/navigointi -ohjelmistosovellukset • YLLI VIRVE -sovitinyksiköt ja SALSA-asemahälytysohjelmistot • SKL-statuslähettimet ja ACTIS-älynavigaattorit • TEHO-ULVO -väestöhälyttimet ja ohjausjärjestelmät • ULVO-SIRRA- ja JULUEN-ääni- ja valohälyttimet • VIRVE, DMR ja PMR -radiolaitteet • TETRA/VHF/GPRS -hakulaitejärjestelmät

Mini Blue väyläsahköjärjestelmä miehistö- ja johtoyksiköihin

www.standby.fi

64

9/2013

Erityismyynti • Palo- ja pelastusajoneuvot puh. 010 555 5273 • www.scania.fi

Tammivilkut * PREMIER HAZARD -> maahantuonti * LED paneelit, ruuhkavilkut & majakat * Valomastot ja LED työvalot * Äänilaitteet ja kaiuttimet * Laaja mallivalikoima * Myynti, huolto, asennus ja maahantuonti Virusmäentie 47 puh. 020 792 4880 20300 Turku tapio.tammi@co.inet.fi www.tammivikkut.com

www.suomenpelastuskeskus.fi Kilvet

Uusi turvakilpikuvasto Tilaa tai tutustu turvakilvet.fi

Leppäkuja 2, 14200 TURENKI Puh. (03) 630 830, fax (03) 688 3836 elektro-arola.fi

Palo- ja pelastusautot

Suomen Turvakilvet Oy

Savenvalajantie 2 | 85500 Nivala Puh. 08-442 131 | Fax 08-443 061 myynti@turvakilvet.fi | turvakilvet.fi

Huippulaatua kaikkiin käyttötarkoituksiin Hannu Gunnar Markku Andersson

puh. 010 569 3628 puh. 010 569 3623

Veho Hyötyajoneuvot | Erikoismyynti www.vehotrucks.fi

PALOPALO-,,PELASTUSPELASTUS-JA JAVSS-ALAN VSS-ALANTUOTETUOTE-JA JAOSOITEHAKEMISTO OSOITEHAKEMISTO Tässä Tässähakemistossa hakemistossaononalan alantuotteita, tuotteita,tarvikkeita tarvikkeitajajapalveluja palvelujatarjoavia tarjoaviayrityksiä. yrityksiä.Hakemisto HakemistolÜytyy lÜytyyPelastustieto-lehden Pelastustieto-lehdenjokaisesta jokaisestanumerosta. numerosta.

Palokunta-asut

Pelastustarvikkeet

Sammutusasut

Palokunnan virkapuvut

Pajunen Oy, PL 141, 38700 Kankaanpää Puh. (02) 572 1082, 050 598 1057 Helsingin toimipiste: Pohjoinen Rautatiekatu 29 Avoinna sop. mukaan. Soita ja sovi tapaaminen. pajunen@pajunen.fi • www.pajunen.fi

Palopumput

Sammuttimien myynti ja huolto • PrestoŽjauhe-, vaahto-, rasvapalo-, CO2- ja harjoitussammuttimet • PrestoŽpikapalopostit, suihkusuuttimet, palopostien letkut • Kauttamme myÜs Sthamer vaahtonesteet

Eläinpelastus -PALOPUMPUT

Autoilijankatu 8 Puh. (02) 2162 112 20780 KAARINA Fax (02) 4692 115 www.veikkonummela.fi esteri@veikkonummela.fi

Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX

Helppo tapa 5HDG\ VDUMD pumpata

+HOSSR WDSD SXPSDWD

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ YXRNUDXV 5HDG\ VDUMD ¾ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX ¾ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX 3� dieselkäyttÜinen pumppu Ready-sarja

5HDG\ VDUMD

ELÄINPELASTUSvälineet

Vaativiin kohteisiin kevyt ja tehokas Presto PG6 uuden teholuokan 6kg jauhesammutin (55A 233B C)

• koti-, • tuotanto- ja • villieläinten pelastukseen

Kartanonkatu 6, 70700 Kuopio puh. (017) 368 4000 | www.peltaco.com

Rullapaloverhot

Presto Paloturvallisuus Oy Teerisuonkuja 7, 00700 Helsinki puh. 010 3877 200

www.presto.fi

VäestÜnsuojat ja vss-varusteet

KARANTTIA ELEMENTTIVĂ„ESTĂ–NSUOJA

+HOSSR WDSD SXPSDWD

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ +HOSSR WDSD SXPSDWD 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK +HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl

ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl

XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW SXPSSXMHQ YXRNUDXV XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX SXPSSXMHQ YXRNUDXV

SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX

Nostolava-autot

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP

Katariina Saksilaisen katu 6 B TH 4, 00560 HELSINKI Puh. (09) 756 8320, fax (09) 755 5503 www.karanttia.com

Suojavarusteet

HYDRAULISET NOSTOLAVAT Suoritamme myÜs huolto- ja korjaustyÜt sekä vuosikatsastukset.

HuoltotĂśiden varaukset ja tiedustelut puh. 050 395 8567 Vema Lift Oy, Voivalantie 30, 20780 Kaarina puh. 010 616 1500, fax 010 616 1501, www.vema.fi

Heijastinasu Oy

Sahaajankatu 49, 00880 Helsinki Puh. +358 9 664 639 • Gsm +358 40 759 1771 pia.vonkoch@heijastinasu.com • www.heijastinasu.com 9/2013 65

T U N T E M A T O N

– Tuollaista tietä sitä tankki tuskin pystyy.

– Ai hiton nulikka minkä tek. Ja mie neljä tuntii hänel just sitä selitin.

P A L O S O T I L A S

Tuntematon palosotilas sisältää lainauksia ja muokattuja kohtia Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas. Kuva: Arto Pääkkönen, teksti: Väinö Linna ja Marko Partanen.

Palo-, pelastus- ja väestönsuojelualan johtava ammattilehti 64. vuosikerta. www.pelastustieto.fi Julkaisija:

PALO- JA PELASTUSTIETO RY

Pasilankatu 8, 00240 Helsinki sähköpostit: etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi Päätoimittaja Esa Aalto, Puh. 050 5620 735 Ilmoitusmyynti Minna Kamotskin, Puh. 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi Tilaushinnat 2013 Kestotilaus 57 €/vsk, vuositilaus 64 €/vsk

Tilaajapalvelu Yap-Solutions Oy, puh. 0303 9778, tilaukset@pelastustieto.fi Ilmoitushinnat 2013 Koko (sivua).................. koko mm (l xk) ........................Neliväri 1/1............................................ 184 x 270................................ 2400 € 2/3............................................ 184 x 180 ................................1600 € 1/2.................................184 x 135 (90 x 270).....................1200 € 1/3 .............................................184 x 90.................................... 800 € 1/4..................................184 x 65 (90 x 135)......................... 600 € 1/6 ..............................................90 x 90...................................... 400 € 1/8...............................................90 x 65...................................... 300 € 1/12............................................90 x 35...................................... 200 € II/III-kansi.................................................................................... 2500 € IV-kansi........................................................................................ 2600 € Aukeaman ilmoitukset sopimuksen mukaan.

Työpaikkailmoitukset 2,10 €/pmm (4-väri) Sekalaiset 2,50 €/pmm (4-väri) > Ilmoitushintoi­hin lisätään alv. 24 %. Em. hinnat edellyttävät painovalmiin aineiston mieluiten PDF-muodossa: Press quality PDF 1.6 (CMYK, ISOcoated_v2_300_eci). Lisätöistä veloitetaan työmäärän mukaan.

66

9/2013

Ilmestymisajat 2013 & 2014 N:o Ilmestyy Varauspvm Valmis aineisto Teemasivut 10 19.12. 29.11.

5.12. Pelastusvälineet 1 12.2.2014 22.1.

29.1.

Vesipelastus 2 12.3. 19.2. 26.2. Hälytysajoneuvot ja kalusto 3 9.4. 19.3. 26.3. Viestintä 4 14.5. 23.4. 30.4. Pelastusvälineet 5 18.6. 28.5. 4.6.

6 27.8. 6.8. 13.8. Turvallisuusmessut 7 24.9. 3.9. 10.9. Vapaa-aika 8 22.10. 1.10. 8.10. Ensihoito ja ensivaste 9 19.11. 29.10. 5.11. Kodin turvallisuus 10 17.12. 26.11.

3.12. Liikennepelastaminen Pankit: Nordea IBAN: FI89 2058 1800 0118 30 • BIC/SWIFT: NDEAFIHH Danske Bank IBAN: FI13 8000 1901 3930 75 • BIC/SWIFT: DABAFIHH

Kirjapaino: 2013 ISSN 1236-8369, Aikakauslehtien liiton jäsen PEFC/02-31-151

Painotuote

Kehitä lehteä kanssamme!

Mikä oli mielestäsi uusimman Pelastustiedon kiinnostavin sekä vähiten kiinnostava juttu ja miksi? Mistä aiheista haluaisit lukea lehdestä lisää? Kehitä lehteä

kanssamme ja meilaa: toimitus@ pelastustieto.fi! Tutustu myös Pelastustiedon www- ja Facebooksivuihin ja arkistokuviin menneltä vuosilta ja vuosikymmeniltä.

PARANNA AVAINSÄILÖSI AVAINTURVALLISUUTTA

Kun liität ABLOY® PROTEC2 CLIQ -järjestelmän ABLOY® -avainsäilöön, jää jokaisesta avauksesta jälki kulkurekisteriin. Lisäksi etähallinta mahdollistaa aikaan sidottujen kulkuoikeuksien joustavat päivitykset sekä kadonneiden avainten poistamisen helposti! Lisätietoja ABLOY®-valtuutetuista lukkoliikkeistä sekä www.abloy.fi.

TUPLAVARMISTETTUA KULUNHALLINTAA YRITYKSELLESI

Havator — SAFE

Future Area

Safety, Activity, Flexibility and Experience

Havator on nostopalveluita, erikoiskuljetuksia, elementti­ asennuksia ja satamanosturipalveluita tarjoava konserni.

Havatorin erikoisosaamista on projektikokonaisuuksien hallinta yhdessä laadukkaiden yhteistyökumppaneiden kanssa.

Havator toimii Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Venäjällä ja Baltian maissa. Konsernin liikevaihto on yli 110 miljoonaa euroa ja sen palveluksessa on noin 600 työntekijää.

www.havator.com Havator_pelastustieto_5-2013-versio2.indd 1

8/9/13 2:55 PM

Turva2013-ammattimessut Tampereella pe–la 22.–23.11. klo 11–17

Ajankohtaisia seminaareja . Messutarjouksia . Rompetori . Tuoteuutuuksia Mukana mm. Turvata Oy Ab, Palokamu, Turvanasi®, MSA, Gloria®, PELI, AFT­mikropisarasammuttimet, Gumotex­ilmakaariteltat, Holik, SEMCO

TurvaTa Oy ab on palo- ja pelastusalan johtava toimija Suomessa. Turvata järjestää nyt ensimmäistä kertaa ammattilaisille suunnatut Turva2013-messut Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa. Turva2013-messut järjestetään samaan aikaan kuin auto- ja korjaamoalan Korjaamo2013ammattilaismessut.

Lauantain messupäivä huipentuu messujen suljettua messukävijöille ja näytteille­ asettajille järjestettyihin vuoden kovimpiin piKKujOuluiHiN messukeskuksen uudessa E­hallissa. Pikkujouluissa viihdyttävät Tigers-tanssiryhmä, taikuri Keke pulliainen, Svoboda ja illan kruunaa todellinen bilebändi jeanS. Pikkujoulujen hintaan 64 € kuuluu tervetulojuoma, kolmen ruokalajin illallinen, lasi viiniä sekä näyttävä show. Lauantain Pikkujoulut ovat K18. Pikkujouluihin ja lauantain ilmaisiin messukuljetuksiin varataan paikat ennakkorekisteröitymisen yhteydessä.

Tervetuloa messuille! Rekisteröidy messukävijäksi ennakkoon osoitteessa:

www.lyyti.in/Turva2013