Hedvig ja Hannes Gebhard - Osuustoiminnan tulisielut

Aija Karjalainen • Mauno-Markus Karjalainen

Hedvig ja Hannes Gebhard Osuustoiminnan tulisielut

Hedvig-sarjis_kannet.indd 3 Reflex Blue

13.10.2017 12:05:59 Musta

*

* Osuustoimintaliike!

SISÄLTÖ 1. ELÄMÄN ÄKKIÄ YHTYVÄT POLUT

Kertojana Hannes Gebhard: Viimeinen tervehdys ....................................................... 4 Kemijärveltä Kajaaniin ................................................... 5 Nuoret kuin taivaan linnut............................................. 6 Nuorison esikuviksi?......................................................... 7 Elämän yhtyvät polut....................................................... 8 Helmikuun järkyttävä manifesti 1899........................... 9

2. TAISTELUN JA LÄPIMURRON VUOSIKYMMENET

Suomen nousulle pomminkestävä perustus................ 10 Vauhdilla osuuskuntia perustamaan........................... 11 Kertojana Hedvig Gebhard: Pellervon äiti .................................................................. 12 Isoja iloja, suuria suruja ................................................ 13 Kun kansa sai äänioikeuden ......................................... 14 Maailman ensimmäinen aviopari parlamentissa ...... 15 Kansanliike repeää kahtia............................................. 16 ”Yksi komitea liikaa!”.................................................... 17 Syvenevien ristiriitojen vuosi 1917.............................. 18 Porvarina punaisessa Helsingissä ................................ 19 Elämän hurjassa keinussa ............................................. 20 Perhe syvän surun keskellä........................................... 21

© Aija Karjalainen, Mauno-Markus Karjalainen ja Pellervo-Seura ry Kustantaja: Pellervo-Seura ry, PL 77, 00101 Hki. Sähköposti: toimisto@pellervo.fi www.pellervo.fi ISBN: 978-952-5276-43-5 Paino: PunaMusta Oy 2017

Hedvig-sarjis_kannet.indd 4

3. SUOMI OMIN VOIMIN MUTTA YHTEISTYÖLLÄ PAREMPIIN PÄIVIIN

Pienviljelysaatteen kärkikaksikko, Hannes ja Maiju.............................................................. 22 Mitä osuustoiminta nykyään merkitsee suomalaisille?................................................................ 23 ”Elämänkatsomus kuin säihkyvä soihtu”.................... 24 Rakas, raskas lehtityö..................................................... 25 Voittoja ja tappioita kansanedustajana....................... 26 Isänmaan puolesta sodassa ja rauhassa....................... 27 Suomen osuustoiminnan äiti ja isä ............................ 29

4. YHTEENVETO: KESTÄVÄN KEHITYKSEN TIE

Yhteinen unelma: Suomen kansan kohottaminen...................................... 30 Unelma, joka lopulta lähes toteutui.............................. 32 Yhteisen yrittämisen ajaton idea ................................. 34 Lähteet............................................................................. 35 Julkaisun tekijät.............................................................. 35

”Eräs osuustoiminnan ystävä” Katso Hedvig Gebhardista kertova dokumentti. pellervo.fi/hedvig-elokuva Osuuskunta Trikkikuva

13.10.2017 12:06:17

Hedvig ja Hannes Gebhard Osuustoiminnan tulisielut

Piirtänyt: Aija Karjalainen Kirjoittanut: Mauno-Markus Karjalainen

H

Gebhard He

dv i g

Gebhard

50 vuotta

1

1

50 vuotta

Hannes &

Hannes &

g edvi

3 hedvig_sarjisUUSI.indd 3

13.10.2017 11:53:42 Reflex Blue

Musta

1. ELÄMÄN ÄKKIÄ YHTYVÄT POLUT KERTOJANA HANNES GEBHARD

Viimeinen tervehdys

4 hedvig_sarjisUUSI.indd 4

13.10.2017 11:53:48

Hedvig ja Hannes Gebhard

Kemijärveltä Kajaaniin

5 hedvig_sarjisUUSI.indd 5

13.10.2017 11:53:55

Nuoret kuin taivaan linnut

6 hedvig_sarjisUUSI.indd 6

13.10.2017 11:54:02

Hedvig ja Hannes Gebhard

Nuorison esikuviksi?

ORAAN JA KAISUN HÄÄT Vasemmalta Hedvig, Oras, Kaisu ja Hannes Gebhard Koivuniemessä heinäkuussa 1917.

➤ Hannes oli mies, joka kulki omia polkujaan, eikä välit-

tänyt, mitä muut hänestä sanoivat. Hän ei karttanut henkien taistelua, vaan taistelun keskellä hän juuri tunsikin olevansa oma itsensä, kun sai säälimättä paljastaa ja ruoskia inhimillisiä heikkouksia, ihmisten pienuutta ja itsekkyyttä...

Mutta arvosteluun liittyi hänellä aina myös tarmokas työ paremman aikaansaamiseksi. Ilman kykyä kertoa paremmasta ja realistisesta vaihtoehdosta monen suupaltin kannattaisi nykyäänkin mieluummin olla hiljaa.

Ystävän, professori Ernst Nevanlinnan mukaan Hannes oli vahva tunneihminen, suora ja välitön. Hän oli vahvojen sympatioiden ja väkevien antipatioiden mies. Ei hän osannut näytellä, eikä ollut vähimmässäkään määrin muoto-ihminen. Siksi asioiden sisältö oli hänelle kaikki kaikessa, muoto ja muodollisuus eivät mitään. Elämän kriisivuosien 1918-20 omat haaveet diplomaatin uraan vaihtamisesta hän itsekin päätyi lopulta hylkäämään.

Tulokset perustuivat yhteistyöhön Hanneksen vahvuuksia olivat muuttuvien kokonaisuuksien erinomainen ymmärtäminen, organisointikyky, luovuus, kestävät ideat ja strategiat, mutta pahoja heikkouksia mielialojen suuri vaihtelu, taipumus masentua ja herkkyys joutua riitoihin. Terveys reistaili usein. Alaisilleen hän oli hyvin vaativa, mutta hyvistä työntekijöistä hänen kerrotaan pitäneen omalla isällisellä tavallaan hyvin huolta.

Lehtien päätoimittajana Hannes oli räväkkä ja kaukokatseinen. Pellervossa ja Suomen Osuustoimintalehdessä hän 1911-12 esimerkiksi paljasti yksityisyritysten (osuustoimin-

nan kilpailijoiden) isot väärinkäytökset siemen-, rehu- ja lannoitekaupoissa. Myös monet yksityiset koneagentit kuuluivat hänellä usein ns. ”nylkyrikauppiaiden” -sarjaan.

Hedvigin suuri tuki miehelleen oli erinomaisen tärkeää.

Hanneksen pulppuavat ideat tulivat käytännölliseen järjestykseen ja ne pantiin pian toimeksi. Hannes saattoi jopa herättää vaimonsa yöllä innoissaan: ”Heddi, Heddi, minulla on idea!”

Hedvig osasi mm. hoitaa kansainvälisiä yhteyksiä, kirjeenvaihtoa, kääntää, toimittaa, esiintyä ja organisoida suuriakin tapahtumia. Usein hän joutui toimimaan miehensä varalla. Heidän todella pitkää yhteistä osuustoimintatyötään ei kannata yrittää eriyttää. Se on niin ainutlaatuinen.

Hedvigille tyypillistä oli erinomainen joustavuus, nopea sopeutuminen muuttuviin oloihin, diplomatia ja yhteistyöhakuisuus. Hän todennäköisesti pärjäisi niillä hyvin nykyisenkin työelämän vaatimuksissa.

Molemmat painottivat oikeaa osuustoimintahenkeä, joka oli ratkaiseva tekijä onnistumiselle. Se vaati ehdotonta rehellisyyttä. Se vaati Hanneksen sanoin sitäkin, että ”osuustoimintaan liittyneet kykenevät kukistamaan oman häijyytensä, itsepäisyytensä, epäluulonsa, kateutensa, erimielisyytensä ja alistuvat yhteisten päätösten alle.”

Aika ei koskaan kulje taaksepäin Kysymys, kelpaisivatko he esikuviksi nykynuorille, on sikäli vaarallinen, että kukin aika vaatii omanlaisiaan esikuvia ja johtajia. Hannes oli vakavamielinen ja patriarkaalinen johtaja, jollaisen olisi ehkä erittäin vaikea menestyä nykyisin. Mutta hänen kirkas ja juureva osuustoiminta-ajattelunsa kestää hyvin nykyisenkin kritiikin.

Molemmilla oli sellaisia henkisiä ominaisuuksia, joille taatusti olisi edelleen tarvetta. Esimerkiksi elämän tavoitteiden asettaminen ja niiden taakse pitkäjänteisesti sitoutuminen tuntuvat päätä huimaavilta. Myös gebhardilaista organisointikykyä tarvitaan aina.

Nuoruuden epävarma etsintävaihe heilläkin oli. Hanneksella se oli pitkä ja vaikea. Historia ja opetusala häntä kiehtoivat nuorena. Mutta syvimmiltään hän ”vain jollakin tavoin tahtoi parantaa maailmaa”. Mutta kun oululainen opiskelijakaveri Edvin Hedman sitten tuon vastauksen ilahtuneena kuultuaan houkutteli häntä kanssaan kehitysvammaisten kasvattajaksi, niin Hannes parahti heti, että se olisi aivan liian ahdasta hänelle.

Väitöskirjansa Hannes teki Savon asutushistoriasta, ja toimi Pohjoismaiden historian dosenttina Helsingin yliopistossa. Hän onnistui vaihtamaan yliopistouransa maatalouden kansantalous- ja tilastotieteeseen, jossa eteni professoriksi. Yliopiston sisällä se merkitsi kymmenen vuoden sisäistä taistelua. Tiukimmat vastustajat olivat pitkään tiedekunnan ruotsinkielisiä silloisen enemmistöasemansa turvin.

7 hedvig_sarjisUUSI.indd 7

13.10.2017 11:54:05

Elämän yhtyvät polut

8 hedvig_sarjisUUSI.indd 8

13.10.2017 11:54:13

Hedvig ja Hannes Gebhard

Helmikuun järkyttävä manifesti

9 hedvig_sarjisUUSI.indd 9

13.10.2017 11:54:24

2. TAISTELUN JA LÄPIMURRON VUOSIKYMMENET neet vastustaa. Kansan kurjuus oli hyvin tiedossa, joskaan maaorjuutta ei onneksi Suomessa Venäjän tapaan ollut.

Siten lähtökohdat myös demokratian ja kansalaisyhteiskunnan kehittymiselle olivat Suomessa, kuten muissakin pohjoismaissa, paljon paremmat. Talonpojat olivat itsenäisiä vaikka yleensä köyhiä. Sosiaaliset ongelmat näkyivät maaseudulla pahiten niiden joukossa, jotka eivät omistaneet maata. Sellaisia olivat esimerkiksi torpparit, mäkitupalaiset ja työväki.

Hannes oli juuri se vaikuttaja, joka tosissaan vuodesta toiseen sinnikkäästi yritti ratkaista juuri näitä silloisen yhteiskunnan kaikkein polttavimpia ongelmia.

Toimivien markkinoiden rakentaja

Suomen nousulle pomminkestävä perustus

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun lopussa 1939 ja pommitti raskaasti Helsinkiä. Alkoi talvisota, jolloin Gebhardien koko elämäntyön arvo todella punnittiin käytännössä.

Kansa yhdistyi ja Suomi kesti rankat koettelemukset.

➤ Ennen Gebhardeja Suomen sivistyneistö tiesi osuustoiminnasta vain vähän, saati ymmärsi sen todellisia mahdollisuuksia. Joitakin harvoja ja hajallaan toimineita osuuskuntia oli jo ennen Pellervo-Seuraa perustettu, mutta niiden tulokset olivat yleensä jääneet hyvin vaatimattomiksi.

Pellervo pystyi luomaan yhteistyön kentälle aktiivisen ja tavoitteellisen toimintatavan ja -strategian, joka on sittemmin kestänyt.

Osuustoimintapioneerien syvän isänmaallista motiivia ei sopinut helmikuussa 1899 alkaneen sortokauden aikana paljastaa viranomaisille, joista ylimmät olivat venäläisiä.

Silloin myös Pellervon alkuun saama valtionapu olisi saattanut äkkiä katketa. Kuitenkin osuustoiminta käytännössä edisti juuri suomalaiskansallisia päämääriä. Tosin sen käytännön vaikutukset tulivat näkyviin vasta vuosien ja vuosikymmenten myötä.

Venäläisten aloittama sensuuri piti etenkin julkisessa toiminnassa kielenkannat kurissa. Pellervon julkaisut eivät pelätyn kenraalikuvernööri N.I. Bobrikovin lakkautuslistalle joutuneet. Viljelijöille suunnattu Pellervo alkoi ilmestyä joulukuussa 1899 ja osuuskuntien johdolle ja hallinnolle suunnattu talousalan Osuustoimintalehti vuoden 1909 alusta. Ne ovat aikakauslehdistön pioneereja omalla alallaan. Hannes toimi molempien päätoimittajana aina dramaattiseen joulukuuhun 1917 saakka.

Osuustoiminnan kehittämistä eivät venäläisetkään voi-

Osuustoimintayritykset kehittyivät ja kasvoivat voimakkaasti. Se heijastui vahvasti etenkin maatalouden nousuun.

Esimerkiksi maidosta ja lihasta viljelijät alkoivat saada kunnon hintaa. Myös maatalouden neuvonta ja tukipalvelut kehittyivät. Syrjäiset alueetkin kytkettiin tasa-arvoisina toimiviin markkinoihin. Tuloksena oli myös markkinoiden toiminnan merkittävä parantuminen.

Osuuskassoja syntyi lähes joka kylään turvaamaan rahoituksen, terveen säästämisen ja estämään koronkiskonnan ja ihmisten ajautumisen velkaorjuuteen. Sortokaudella venäläiset pelkäsivät eniten osuuskassoja. Hannes joutui matkustamaan Pietariin vakuuttelemaan, etteivät osuuskassat lähde heidän pelkäämäänsä vallankumousta rahoittamaan. Niin lupa nykyisen OP-ryhmän edeltäjän perustamiseen heltisi.

Kaupan alalla käytiin paikoin hyvin värikästä ideologista taistelua osuuskauppojen ja yksityiskauppojen välillä.

Osuuskaupat etenivät ja vaikuttivat vähitellen liiketapojen siistiytymiseen. Nykyisenkaltaista kuluttajansuojaa ei vielä tunnettu.

Useimmat perustetuista osuuskassoista ja osuuskaupoista jäivät kuitenkin pian liian pieneksi, mikä merkitsi mittavien fuusioiden alkamista. Alkujaan kyläkunnittain perustetut osuuskunnat yhdistyivät muillakin aloilla vaihe vaiheelta yhä suuremmiksi. Niillä on sitten riittänyt hartioita vastata nykyiseenkin koventuneeseen kilpailuun.

Muutama osuustoimintayritys on ajan saatossa kilpailussa kaatunut, mutta pellervolaisella puolella konkurssit ovat olleet huomattavan harvinaisia. Sen sijaan Pellervosta vuosina 1916-17 eronnut työväenliikkeen edistysmielinen osuustoiminta kärsi pahoin 1990-luvulla.

Hanneksen tiukasti alussa ajamalla Pellervon avoimella tiedottamisella ja koulutuksella heikkoja osuustoimintayrityksiä on myös usein pystytty ennakolta varoittamaan pahimmista karikoista, joskin se linja oli välillä pitkään hukassa. Ongelma tuli herättävällä tavalla näkyviin HankkijaNoveran konkurssissa kesällä 1992. Karvaasta menetyksestä muut pellervolaiset pystyivät ottamaan oppia.

10 hedvig_sarjisUUSI.indd 10

13.10.2017 11:54:26

Hedvig ja Hannes Gebhard

Vauhdilla osuuskuntia perustamaan

11 hedvig_sarjisUUSI.indd 11

13.10.2017 11:54:34

KERTOJANA HEDVIG GEBHARD

”Pellervon äiti”

12 hedvig_sarjisUUSI.indd 12

13.10.2017 11:54:40

Hedvig ja Hannes Gebhard

Isoja iloja, suuria suruja

13 hedvig_sarjisUUSI.indd 13

13.10.2017 11:54:47

Ruotsinkielisyys oli vähällä kaataa Hedvigin ehdokkuuden ensimmäisissä eduskunta­vaaleissa.

Naisten aseman heikkoudesta eduskuntatyön alkuvuosina kertoi esimerkiksi tapaus, kun Hedvig anoi itselleen passia. Nainen saattoi saada sen ainoastaan miehensä luvalla. Tilanteen koomisuuden tajunnut Hannes vielä vinoili asiasta vaimolleen, joka vaikutti aktiivisesti myös naisasialiikkeessä. Monet tällaiset vanhat normit saatiin Hedvigin kansanedustaja-aikana Suomessa kuitenkin purettua.

Kun kansa sai äänioikeuden

➤ Hedvigillä ja Hanneksella oli elämässään monta työtä ja roolia. Kaikki ne pohjimmiltaan kietoutuivat nuoruuden yhteisen unelman – Suomen kansan kohottamisen – ympärille.

Hedvigistä kehittyi naisasialiikkeen tunnetuimpia aktiiveja Suomessa. Suurissa suomenkielisissä puhetilaisuuksissa Hedvig alkuun jännitti ruotsinkielisyyttään. Aivan turhaan, sillä yleisö oli hänen puolellaan. Pieni kielellinen kankeus vain viehättävästi väritti sanomaa, josta pidettiin.

Molemmat valittiin suomalaisesta puolueesta (kokoomuksen edeltäjä) maan ensimmäiseen eduskuntaan 1907.

Uudistus oli kymmenkertaistanut äänioikeutettujen määrän aiempaan säätyedustukseen verrattuna. Myös naiset saivat äänioikeuden. Hedvig oli heidän joukossaan, kun maailman ensimmäiset 19 naiskansanedustajaa aloittivat työnsä.

Hedvig teki eduskunnassa paljon yhteistyötä muiden naisedustajien kanssa puoluerajoista välittämättä. Pitkäaikaisimpia yhteistyökumppaneita olivat edistyspuolueen Mandi Hannula ja sosialidemokraattien Miina Sillanpää.

Hannes kyllästyi pian politiikkaan ja etenkin siihen, että ylin päätösvalta oli vielä edelleen Venäjän keisarilla. Kun perhe kasvoi, niin myös Hedvig jättäytyi eduskuntatyöstä pois, mutta palasi kymmenen vuoden tauon jälkeen takaisin keväällä 1919. Hän toimi aktiivisena kansanedustajana, yhdellä katkolla, vuoteen 1929.

Hedvigin yliopisto-opinnot jäivät kesken, mutta sellaista hän ei jäänyt murehtimaan. Putoaminen eduskunnasta 1929 ja sitä seurannut syrjäyttäminen kokoomusnaisten kärkiehdokkaana 1930 olivat kovempi isku. Silloin tuuli vei oikealle, eikä puolueen Uudenmaan naisjärjestössä katsottu suopeasti heitä, jotka jo silloin epäröivät puolustaa kieltolakia. Se oli aatteellinen kysymys. Hanneskin oli mennyt kirjoittelemaan kieltolain aiheuttamista kasvavista ongelmista.

1930-luvun alussa Hedvig tiettävästi harkitsi hetken maalaisliittoon siirtymistä, mutta päätyi siihen, että ei lähde enää ehdokkaaksi vaaleihin. Vuoden 1941 Vem och vad

-kirjaan hän ilmoitti puoluekannakseen: Aiemmin kokoomus, nykyään puolueeton.

Demokratian oppikoulu Suomen kansalle Ensimmäisissä osuuskunnissa merkittävä joukko kansalaisia opetteli yhteisten asioiden hoitoa, kokouskäytäntöjä ja vaalien järjestämistä. Siten osuuskunnat toimivat hyödyllisenä demokratian oppikouluna kansalle jo puolikymmentä vuotta ennen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden tuloa valtiolliseen päätöksentekoon. Jäsen ja ääni -periaate oli tullut osuustoimintalakiin jo 1901. Kunnallinen äänioikeus saatiin vasta 1918 ja kattavasti 1920.

Osuuskunnissa saatu kokemus helpotti myöhemmin siirtymistä muillekin foorumeille. Monen tie vei kunnanvaltuutetuksi. Myöhemmin jotkut etenivät kansanedustajiksi ja ministereiksi asti. Kaikki saivat arvokasta kokemusta demokraattisista toimintatavoista. Sillä oli oma syvä mutta hidas vaikutuksensa poliittisesti hyvin levottoman Suomen vakautumisessa ennen sotia.

Suomen viisi osuustoimintapresidenttiä Lähes puolella Suomen presidenteistä – viidellä kahdestatoista – on ollut oman aikansa mukainen vahva osuustoimintatausta. Luottamustehtävien konkareihin luetaan Kyösti Kallio, J.K. Paasikivi, Mauno Koivisto ja Tarja Halonen.

Lisäksi L.K. Relanderilla oli kahteen otteeseen työsuhde osuustoimintaan: hän oli Hankkijalla Tampereella ja myöhemmin keskinäisen palovakuutusyhtiön toimitusjohtajana.

Paasikivi oli kokoomuslainen. Kallio ja Relander olivat maalaisliiton miehiä ja Koivisto ja Halonen sosialidemokraatteja. Eniten osuustoiminnan luottamustehtäviä viime vuosikymmeninä on ollut maalaisliitto-keskustan ja SDP:n taustan omaavilla edustajilla.

Pellervolaisten piirissä poliittiset taustat kannattaa kuitenkin tulkita väljästi. Mukana toiminnassa on paljon myös sitoutumattomia ja osuuskuntia on hyvin erilaisia. Gebhardit joutuivat 1910-luvulla tiukkaan taisteluun sosialisteja vastaan juuri osuustoiminnan puolueettomuuden puolesta.

14 hedvig_sarjisUUSI.indd 14

13.10.2017 11:54:50

Hedvig ja Hannes Gebhard

"Maailman ensimmäinen aviopari parlamentissa"

15 hedvig_sarjisUUSI.indd 15

13.10.2017 11:54:57

Kansanliike repeää kahtia...

16 hedvig_sarjisUUSI.indd 16

13.10.2017 11:55:04

Hedvig ja Hannes Gebhard

”Yksi komitea liikaa”

17 hedvig_sarjisUUSI.indd 17

13.10.2017 11:55:11

Syvenevien ristiriitojen vuosi 1917

18 hedvig_sarjisUUSI.indd 18

13.10.2017 11:55:19

Hedvig ja Hannes Gebhard

Porvarina punaisessa Helsingissä

19 hedvig_sarjisUUSI.indd 19

13.10.2017 11:55:25

Elämän hurjassa keinussa

20 hedvig_sarjisUUSI.indd 20

13.10.2017 11:55:33

Hedvig ja Hannes Gebhard

Perhe syvän surun keskellä

O

21 hedvig_sarjisUUSI.indd 21

13.10.2017 11:55:40

Pienviljelys -aatteen kärkikaksikko, Hannes ja Maiju

22 hedvig_sarjisUUSI.indd 22

13.10.2017 11:55:48

Hedvig ja Hannes Gebhard

3.

SUOMI OMIN VOIMIN, MUTTA YHTEISTYÖLLÄ PAREMPIIN PÄIVIIN Mitä osuustoiminta merkitsee suomalaisille nykyään?

Mikä on osuustoiminnan merkitys nykypäivän tavallisille suomalaisille? Onko se vain osuuskaupan tai osuuspankin muovikortti kymmenien muiden korttien rinnalla ilman mitään syvempää aatteellista sisältöä? ➤ Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Markku

Kuisma Helsingin yliopistosta vertaisi Pellervon Päivässä 2014 osuustoiminnan saavutuksia kahdeksan tunnin työpäivään, joka oli toisen suuren kansanliikkeen, työväenliikkeen, keskeinen tavoite. Tänä päivänä saavutus tuntuu itsestään selvältä.

– Samalla tavalla suuret osuustoimintayritykset ovat tulleet meidän arkeemme. Niitä ei tarvitse ajatella, paitsi jos niitä ei olisi.

Osuustoiminnassa ei ole enää läpimurtovaiheen eetosta ja aatteellista intoa. Mutta ajatus siitä, että osuustoiminta on varteenotettava ja kilpailukyinen yritystoiminnan muoto, on toteutunut. Kyllähän miljoonat jäsenkortit sen omalla tavallaan todistavat.

Köyhyyden jatkuva kierre katkaistiin Gebhardien toimeliasta pariskuntaa yhdisti ihmisten eriarvoisuuden käytännöllinen tasoittaminen yhteiskunnassa. Köyhyyden kierre paljolti voitettiin. Sosiaalinen nousu mahdollistettiin myös yhteiskunnan syrjässä eläville.

Kun järjestäytynyt osuustoimintaliike syntyi Suomeen, maalaisväestöä oli 80 %. Gebhardit pystyivät herättämään sen aktiiviseen toimintaan. Osuustoiminta soveltui hyvin varsinkin viljelijöiden yritystoimintaan, pankkitoimintaan ja kuluttajien kauppaliikkeeseen.

Kuisma korostaa pariskunnan yhteisessä työssä Hedvigin merkitystä. Naisten asema oli siihen aikaan turhan tiukasti määritelty. Hanneskin oli siinä oman aikansa vanki. Hedvig näki ruohonjuuritason työn merkityksen. Hän meni kotiin ja perheisiin, sinne missä piti leikata lapsilta tukka ja niistää nenä.

Osuustoiminta oli keskeinen osa suomalaisen kansalaisyhteiskunnan nousua. Silloin syntyneistä kansanliikkeistä pellervolainen osuustoiminta on osoittautunut väkevimmäksi, mikäli asiaa mitataan jäsenmäärillä. Suomen osuustoiminnan piirissä on yhteensä jo yli seitsemän miljoonaa jäsentä. Moni on useamman osuuskunnan ja keskinäisen vakuutusyrityksen omistajien joukossa.

Isossa kuvassa osuustoiminta ja työväenliike tähtäsivät aikanaan samankaltaisiin päämääriin, vaikka ne törmäsivät etenkin politiikassa ja tuottaja-kuluttaja -suhteissa keskinäisiin ja sisäisiin ristiriitoihin. Molemmat olivat kuitenkin köyhän ja vähitellen vahvistuvan keskiluokan kansanliikkeitä.

Vastapainoa tarvitaan jatkuvasti – Niin suuri osuustoiminnan ystävä minä en kuitenkaan ole, että koko kansantalouden pitäisi rakentua sen varaan, Kuisma totesi. – On erittäin hyvä, että osuustoiminta on vahvaa. Silloin se tarjoaa myös vastapainoa pörssi- ja sijoittajavetoiselle yritystoiminnalle. Molemmille löytyy oma tärkeä paikkansa.

– On tärkeää, ettei kukaan hallitse areenaa yksin. Yhteiskunnassa ja vallanjaossa tulee aina olla kilpailua, se on terveellistä kokonaisuuden kannalta. Vallan keskittyminen pelkästään hierarkian huipulle on vaarallista.

Niin pellervolaisuuden kuin työväenliikkeen viime vuosisadan alun ohjelmat on nyt toteutettu. Mutta itse liikkeitä tarvitaan edelleen. Monet ongelmat pakenevat kohti horisonttia, ja myös uusia syntyy. Ehkä keskiluokan merkitys rapautuu. Moni kantaa huolta siitä, kuinka kansalaisyhteiskunnalle käy.

– Osuustoiminta organisoitumisen mallina voisi olla hyvin pätevä keino meneillään olevan murroksen hallinnassa.

Moni kokee nykyisin ongelmaksi sen, että osuustoiminta ei juurikaan näy valtamediassa. Uusosuustoimintakin lakkasi kiinnostamasta mediaa, kun toiminta 2000-luvulla vakiintui.

Kuisma kysyi, tarvitseeko osuustoiminnan median loisteessa näkyäkään. Aatteen paloa ei jäsenistöltä edellytetä kunhan vain tiedetään, että osuustoiminta on fiksu tapa hoitaa omia ja yhteisiä asioita. Toki parempi medianäkyvyys auttaisi monia asioita.

– Jäsenistön ei myöskään aina tarvitse olla lojaali omille yrityksilleen. Esimerkiksi osuuskauppojen pitää vain pystyä tarjoamaan niin hyviä tuotteita sellaiseen hintaan että asiakkaita jatkuvasti riittää. Myös Hannes Gebhard lähti siitä, että jäsenten asiointi ei voi perustua vain lojaliteettiin vaan nimenomaan yritysten kilpailukykyyn.

– Nykyinen ultrayksilöllisyys on muoti, joka ajan myötä muuttuu. Ihminen kuitenkin on laumaeläin. On tarve tehdä yhdessä oman yhteisön asioita. Tai sitten yhteiskunnat ajautuvat niin suuriin kriiseihin, että oppi tulee kantapään kautta.

– Näen paljon merkkejä siitä, että yhdessä tekemisen ilo, tunne ja tyydytys on pikemminkin lisääntymässä kuin vähentymässä.

Professori Markku Kuisma

23 hedvig_sarjisUUSI.indd 23

13.10.2017 11:55:52

"Elämän­ katsomus kuin säihkyvä soihtu..."

24 hedvig_sarjisUUSI.indd 24

13.10.2017 11:56:00

Hedvig ja Hannes Gebhard

Rakas, raskas lehtityรถ

25 hedvig_sarjisUUSI.indd 25

13.10.2017 11:56:07

Voittoja ja tappioita kansan­ edustajana

26 hedvig_sarjisUUSI.indd 26

13.10.2017 11:56:15

Hedvig ja Hannes Gebhard

Isänmaan puolesta sodassa ja rauhassa

27 hedvig_sarjisUUSI.indd 27

13.10.2017 11:56:22

28 hedvig_sarjisUUSI.indd 28

13.10.2017 11:56:31

Hedvig ja Hannes Gebhard

Suomen osuustoiminnan äiti ja isä

Koko Gebhardin perhe on haudattu Helsingin Hietaniemen vanhalle alueelle 25 (kulku esim. Mechelininkadun ja Lapinlahdentien kulmasta). Haudalla on Osuustoiminnan soihdunkantajan muistomerkki, jonka Felix Nylund veisti Hanneksen toiveiden mukaan.

Hedvig Gebhard, os. Silén 14.12.1867 Turku – 13.1.1961 Helsinki • Talousneuvos 1937. Ylioppilas 1889 (Tukholma) ja 1890 (Helsinki), opintoja Helsingin yliopistossa (ei valmistunut).

• Kansanedustaja (suomalainen puolue/kokoomus) 190709 ja 1919-22 sekä 1924-29, viisi komiteapuheenjohtajuutta (mm. Valtion kotitaloustoimikunta), eduskunnan työväenasiainvaliokunnan (nykyisin lähinnä sosiaalivaliokunta) pitkäaikainen jäsen ja 1924 myös valiokunnan puheenjohtaja. Helsingin kaupunginvaltuutettu 1919-21 ja 1923-25.

Yleisradion hallintoneuvoston jäsen 1930-49.

• Toimittaja (ruotsinkielinen Pellervo 1900-20 ja Kotiliesi 1923-61). Hyvin runsaasti muita kirjallisia töitä, mm. Pellervon oppaita ja kalentereita sekä naisjärjestöjen ja osuuskuntien julkaisuja ja artikkeleita.

• Perustajajäsen naisasiajärjestö Unionissa 1892 ja puheenjohtajana Suomalaisessa naisliitossa, Kotitalousopettaji-

Hannes Gebhard 8.4.1864 Kemijärvi – 23.2.1933 Helsinki • Professori • Ylioppilas 1882, filosofian kandidaatti 1887, filosofian lisensiaatti ja filosofian tohtori 1890.

• Helsingin yliopiston Pohjoismaiden historian dosentti 1890-99, yliopiston kassanhoitaja 1892-1909, maanviljelyksen kansantalouden ja tilastotieteen dosentti 1899-1906 ja saman aineen ylimääräinen professori 1909-27.

• Osuustoiminnan leviämiseen Suomessa paljon vaikuttanut pääteos: Maanviljelijäin yhteistoiminnasta ulkomailla, Otava 1899. (Hedvig toimi tutkimusavustajana.)

• Kansanedustaja (suomalainen puolue) 1907-09, jäsen maatalousvaliokunnassa, suuressa valiokunnassa ja talousvaliokunnassa. Sihteeri Tilattoman väestön alakomiteassa 1898-1906. Säätyvaltiopäivien 1891 suostuntavaliokunnan sihteeri.

en yhdistyksessä ja sota-aikana valtion perustamassa Naisten työvalmiusliitossa. Puheenjohtajuudet Kansainvälisen äänioikeusliiton suomalaisessa komiteassa ja Pohjoismaiden naisasiakomiteassa. Jäsenyydet Kansalaiskorkeakoulun hallintoneuvostossa ja Suomen kotitalouskeskuksen johtokunnassa.

• Pitkäaikainen ja tunnettu kuluttajaosuustoiminnan luottamushenkilö (Jäsenyydet Elannon hallintoneuvostossa 1905-17, sen jälkeen HOK:n luottamushenkilöjohdossa 1917-25 ja SOK:n hallintoneuvostossa 1930-49 sekä Henkivakuutusyhtiö Pohjan hallintoneuvostossa. Puheenjohtajuudet Helsingin osuuskauppapiirin toimikunnassa ja kansalaissodan jälkeen orpoja hoitaneen SOK:n lastenkotien johtokunnassa).

• Lapset: Oras 15.4.1894 – 10.9.1919, Maiju 15.9.1896 – 18.7.1986 ja Tapio 23.6.1903 – 23.10.1913. Ottolapsi: Anna-Liisa Gebhard (Oraan tytär, myöhemmin Sysiharju) 7.6.1919 – 28.4.2014.

• Kustannus Oy Otavan 1. toimitusjohtaja 1890-92, Pellervo-Seuran toimitusjohtaja 1899-1917, Osuuskassojen Keskuslainarahaston toimitusjohtaja 1903-17 ja 1921-33 ja Osuuskassojen Keskusliiton toimitusjohtaja 1926-33.

• Suomen hallituksen maatalouspoliittinen asiamies Skandinaviassa, Saksassa ja Sveitsissä 1918-20.

• Aikakauslehti Valvojan toimitussihteeri 1888-95, Pellervon päätoimittaja 1900-17, Suomen Osuustoimintalehden päätoimittaja 1909-17 ja Osuuskassalehden päätoimittaja 1929-33. Erittäin runsaasti muuta kirjallista tuotantoa.

• Puheenjohtajuuksia Helsingin maanviljelyslyseon johtokunnassa, Vientikunta Munan hallintoneuvostossa, MTK:n valtuuskunnassa ja Pienviljelijäin Keskusliiton johtokunnassa (1922-33) sekä Kansantaloudellisessa yhdistyksessä. Jäsenyyksiä Kansainvälisen maatalousinstituutin osuustoimintakomitean ja Osuuskassojen Keskuslainarahaston johtokunnissa sekä Kordelinin rahaston hallituksessa.

29 hedvig_sarjisUUSI.indd 29

13.10.2017 11:56:35

4. YHTEENVETO: KESTÄVÄN KEHITYKSEN TIE Laivamatka Sotkamosta Kajaaniin kesällä 1887 oli Hanneksen ja Hedvigin suhteen alku. Jyrkät kielija luokkarajat sekä ennakko­ luulot rikottiin raikkaasti ensi kerran. Myöhemmin Hannes vielä sai Hedvigiltä postia, jonka allekirjoittajana oli rennosti ”Pöty”.

Yhteinen unelma: Suomen kansan kohottaminen ➤ Hedvig ja Hannes Gebhard jättivät edelleen näkyvän

jäljen nousevan Suomen historiaan. Kaikki syntyi yhteisestä nuoruuden unelmasta, joka lopulta toteutui, mutta hieman toisella tavalla kuin he ajattelivat.

Isänsä töiden mukana nuorena Kainuussa kiertäessään Hannes oppi näkemään kansan kurjat elinolot. Hän näki

senkin, miten yleisesti petäjän kuorista tehtiin leivän jatketta, pettuleipää, tai oljista olkileipää. Asialle täytyi tehdä jotakin!

Hannes sisäisti jo kouluaikoinaan nousevan suomalaisuusliikkeen pyrintöjä, vaikka koulu olikin Oulun ruotsalainen lyseo. Liikkeeseen hän tempautui vielä vahvemmin mukaan opiskellessaan Helsingissä. Se imaisi hänet vuosiksi aikakauslehti Valvojan toimitussihteeriksi ja myöhemmin kustannusyhtiö Otavan ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi. Toisaalta hän itsenäisenä ajattelijana osasi välillä varoittaa suomenmielisiä, fennomaaneja, liiallisesta propagandasta.

Hedvigille rakastuminen Hannekseen merkitsi huimaa hyppyä ruotsinmielisistä suomenmielisiin. Kieli- ja luokkarajat olivat vielä pitkään Suomessa todella jyrkät. Hanneksen mukana Hedvigin tie vei vuosien myötä jopa fennomaanien ydinjoukkoon.

Kun nuoret 1880-luvun lopulla rakastuivat, niin heille kehittyi iso yhteinen unelma. Se tiivistyi kolmeen valtavaan sanaan: Suomen kansan kohottaminen. Se tarkoitti laajaalaista ja määrätietoista taloudellista, sosiaalista, sivistyksellistä ja eettistä kehitystyötä kansan parissa. Eettisen sijasta silloin tosin puhuttiin kansan siveellisestä kohottamisesta.

Hanneksen ja Hedvigin ylivoimaisesti tuloksellisin työmuoto löytyi 1890-luvun alussa. He menivät Saksan matkallaan professori Max Seringin luennoille Berliinin yliopistoon. Professorin välittämä aito innostus osuustoimintaliikkeen ideaan ja mahdollisuuksiin tarttui heihin pysyvästi. Seringistä perheineen tuli heidän ystävänsä, yksi hyvin monista korkeasti sivistyneistä perheistä.

Myös Irlannin matka oli poikkeuksellisen hedelmällinen. Irlannin osuustoimintajohtaja, Sir Horace Plunkett teki Hannekseen syvän vaikutuksen. Plunkett rikkaana aatelisena ei itse osuuskuntia tarvinnut, mutta hän uurasti kaikkensa niiden köyhien viljelijöiden eteen, jotka sitä todella tarvitsivat, ja erinomaisella tuloksella. Irlannin maatalousosuustoiminta oli sopivasti kymmenisen vuotta Suomea edellä.

Tehokaksikko pani heti toimeksi

SIVISTYNEISTÖN VAHVA TUKI SIIVITTI ALKUUN. Osuustoimintajärjestö Pellervo-Seura perustettiin Helsingin ylioppilastalolla 2.10.1899. Perustajina oli mm. 25 professoria Helsingin yliopistosta ja 11 entistä tai silloista senaattoria. Maanviljelijät tulivat mukaan vasta myöhemmin.

Suomessa aloitettiin pitkäjänteinen työ osuustoiminnan rakentamiseksi. Aatetta eteenpäin viemään ja vaalimaan perustettiin Pellervo-Seura 1899. Hannes valittiin sen toimitusjohtajaksi ja Hedvigistä tuli hänen läheisin avustajansa ja uskottunsa.

Työtä vauhditti ja sille antoi vahvaa pontta ja yhteiskunnallista kaikupohjaa Venäjän keisarin Nikolai II:n 1899 antama helmikuun manifesti. Autonominen Suomi yritettiin venäläistää ja itsehallinto lopettaa pakolla.

Alkoi sortokausi, joka laittoi myös Suomen puoluera-

30 hedvig_sarjisUUSI.indd 30

13.10.2017 11:56:40

Hedvig ja Hannes Gebhard

kenteen uusiksi. Perustuslailliset eli nuorsuomalaiset ja ruotsalaiset, suhtautuivat venäläisiin ehdottomuudella, mutta vanhasuomalaiset harjoittivat taktista myöntyvyyspolitiikkaa. Varovaiset Gebhardit lukeutuivat jälkimmäisiin.

Pellervo palkkasi konsulentteja, jotka usein polkupyörillä ja junilla kiersivät ympäri Suomea perustamassa osuuskuntia, neuvomassa niitä ja tarkastamassa niiden tilejä.

Etenkin osuusmeijereitä, osuuskauppoja ja osuuskassoja syntyi runsaasti. Myös monia puhelin-, sähkö-, kone- ja kalastusosuuskuntia perustettiin. Kylien sonniosuuskunnatkin olivat tuolloin tarpeen.

Suomen ensimmäinen osuustoimintalaki saatiin jo 1901, paljolti Hanneksen ja lakitieteen tohtori Julian Serlachiuksen ansiosta. Pellervon lakimieheksi palkattiin J. K. Paasikivi. Hän neuvoi, kirjoitti osuuskunnille mallisääntöjä ja oli mukana perustamassa monia osuuskuntia ja keskusliikkeitä. Lakimiespestin jälkeen Paasikivi toimi Pellervon hallituksessa 1903-09.

Paikalliset osuuskunnat perustivat Pellervon tuella myös itselleen keskusliikkeet. Esimerkiksi osuuskaupat perustivat SOK:n, osuusmeijerit Valion ja osuuskassat OKO:n.

80 prosenttia asui maaseudulla Hannes valittiin myös OKO:n ensimmäiseksi pitkäaikaiseksi toimitusjohtajaksi 1903. Vahva esikuva oli Saksan osuustoiminnallinen Raiffeisen -pankkiryhmä, joka oli jo saanut toiminnallaan yksityisen koronkiskonnan kuriin.

Ilmiö ei enää rasittanut sikäläisen maatalouden kehittämistä.

Helsingin yliopistossa Hannes eteni Pohjoismaiden historian dosentiksi ja myöhemmin maanviljelyksen kansantalouden ja tilastotieteen dosentiksi ja lopulta aineen professoriksi. Pohjimmiltaan hänen oppiaineensa oli maatalouspolitiikka, mutta sana ”politiikka” oli sortokauden aikana aivan liian vaarallinen. Pitkä kiertoilmaisu varmisti nimityksen.

Hannes uskoi, että viljelijöiden yhteistoiminta oli se kallio, johon Suomen suuret sosiaaliset parannukset ja jatkossa ehkä myös valtiollinen itsehallinto oli mahdollista perustaa. 1900-luvun alkupuolella neljä viidesosaa väestöstä asui maaseudulla.

Viriävä teollisuus ja palvelut eivät vielä pitkään aikaan pystyneet tarjoamaan riittävästi työpaikkoja erityisesti maaseudun liikaväestölle.

Kansanliike repesi kahtia Kun osuuskuntien perustamat keskusliikkeet vahvistuivat, niin Pellervon asema heikentyi. Hanneksen sana ei enää riittänyt sisäisten reviiritaistelujenkaan estämiseen.

Myös järjestön aiempi vanhasuomalainen ja aristokraattinen ihanne ajautui syveneviin vaikeuksiin. Vasta 1920 Pellervon hallitukseen pääsi ensimmäinen tunnettu maalaisliittolainen viljelijä. Äänestyksellä tuli valituksi Kyösti Kallio, joka hoiti luottamustehtävää vuoteen 1925. Ensim-

mäinen vanhasuomalainen viljelijä oli J. E. Antila Ilmajoelta jo 1901-07.

Nopeasti vahvistunut osuustoimintaliike kuitenkin repesi osuuskauppojen pitkään ja mutkikkaaseen äänivaltakiistaan 1916. Työväen hallitsemat, kaupunkien suuret osuuskaupat erosivat SOK:sta. Uusi ryhmä otti nimekseen edistysmielinen osuustoiminta (myöhemmin E-liike). Sen henkinen johtaja oli Elannon vahva toimitusjohtaja ja sosialidemokraattien puheenjohtaja Väinö Tanner.

Tanner katsoi, että elintarvikkeiden tuottajien ja kuluttajien välinen ristiriita ei ollut sovitettavissa yhteiseen järjestöön kuten Gebhardit halusivat. Edistysmieliset perustivat tukkukauppa OTK:n ja Kulutusosuuskuntien Keskusliiton KK:n. Ne sitoutuivat osaksi poliittista työväenliikettä.

Gebhardeille kaikki sellainen oli suuri kauhistus. Hedvig erosi 1917 tuohtuneena heti Elannon hallintoneuvostosta päätöksen jälkeen. Porvarillinen kilpailija HOK rekrytoi Hedvigin heti mukaan hallintoon. Elannon siirtyminen vasemmalle tapahtui vuotta myöhemmin kuin muualla osuuskaupoissa.

Pellervolaisessa osuustoiminnassa puoluepolitiikka pidettiin vähintään käsivarren mitan päässä liiketoiminnan ytimestä korostaen sitoutumattomuutta. Valta- ja omistusrakenteeltaan pellervolaisista muodostui hyvin hajautettu ryhmä.

Paljon myöhemmin, 1990-luvun myllerryksessä hajautus sitten oli yksi pellervolaisten pelastustekijöistä. Hankkija-Noveran konkurssi kesällä 1992 ei kaatanut muita. E-liikkeen puolella pääsi käymään päinvastoin. Osuuskunta Tradeka ja sen omistama Restel säilyivät, mutta kauppatoiminta on nykyisin myyty Keskolle. Elanto fuusioitui onnistuneesti porvarillisen kilpailijansa HOK:n kanssa.

Viime vuosikymmeninä Pellervo on koonnut suomalaisen osuustoiminnan rivejä. Ruotsinkielinen Andelsförbund päätti palata takaisin jo 1992. Lisäksi pienosuustoimintaa edustava Osuustoiminnan kehittäjät ja vesiosuuskuntien järjestö SVOSK ovat myöhemmin liittyneet järjestöjäseniksi. Vuonna 2016 myös SOK ja useat alueosuuskaupat palasivat takaisin Pellervoon.

Väinö Tanner (vas.) ja Hannes Gebhard olivat molemmat vahvoja osuustoimintajohtajia, mutta suhtautuminen politiikkaan johti pitkään riitaan ja repivään valtataisteluun etenkin osuuskauppaliikkeestä.

31 hedvig_sarjisUUSI.indd 31

13.10.2017 11:56:43

TALONPOIKAINEN IDEAALIMALLI KESTI PUOLI VUOSISATAA Itsenäisen Suomen 1920-luvun laajat uudistukset – torpparivapautus, Lex Kallio ja Lex Pulkkinen – toimivat kaikki samaan ”gebhardilaiseen” suuntaan, tasavaltaan ja osuustoimintaan luottavan vapaan talonpojan ja heidän keskinäisen yhteistyönsä hyväksi. Oikeastaan vasta 1960-luvulla tämä pientiloihin ja kovaan yritteliäisyyteen pohjaava ideaali alkoi henkisesti murtua teollistumisen, maatalouden koneillistumisen ja laajan maaltamuuton myötä.

UNELMA, joka lopulta lähes toteutui Osuustoiminta loi sekä käytännön työkalut että rohkaisevat näkymät paljolti juuri vähävaraiselle väestölle, keitään muitakaan syrjimättä, oman osansa parantamiseen. Se myös käytännössä tasoitti tuloeroja ja yhdisti kansaa. ➤ Ennen muuta osuustoiminta onnistui motivoimaan kansan ahkeraan työhön. Niin Suomi nousi pahnan pohjilta yllättävän nopeasti maailman eturivin valtioiden joukkoon.

Ennakkoluuloton agraarireformaattori Hannes Gebhard oli keskeisesti ratkaisemassa Suomen silloisia polttavimpia ongelmia, maa- ja torpparikysymyksiä. Maan kattavissa analyyseissään hän vakuutti osaamisellaan. Mutta välttämättömien maareformien lykkäytyminen aivan liian pitkään turhautti hänet monta kertaa.

Myöhemmin Väinö Linna on Täällä alla Pohjantähden -romaaneissaan kuvannut, miten Akseli Koskela ja muut hämäläiset torpparit lähtivät sisällissotaankin saadakseen viimein torpparivapautuksen. Sodan he verisesti hävisivät, mutta voittanut ”valkoinen Suomi” reformit kuitenkin pian toteutti. Vuokraviljelijöiden torpparivapautus tuli jo 1918 ja lisämaan saantia muillekin turvannut Lex Kallio 1922. Uusia tiloja syntyi yksityismaiden lisäksi runsaasti myös valtion metsämaille.

Lex Pulkkinen 1925 rajoitti suurten metsäfirmojen voimakasta tilojen hankintaa. Professori Markku Kuisman mukaan se esti Suomen tärkeimmän luonnonrikkauden, metsäomaisuuden, keskittymisen taloudellisen oligarkian käsiin. Sen jälkeen suomalaisen metsäteollisuuden oli välttämätöntä kehittää itselleen parempia kilpailutekijöitä kuin puun alhainen hinta.

Nykyisin Suomen metsäteollisuus on noussut nimenomaan teknisesti maailman valioluokkaan. Lisäksi 1947 syntynyt Osuuskunta Metsäliitto osaltaan on eri tavoin ollut turvaamassa puunmyyjien asemaa markkinoilla.

Hannes teki maakysymyksissä paljon yhteistyötä Kyösti Kallion kanssa, vaikka hän piti silloisia maalaisliittolaisia kansanedustajia ”liian sivistymättöminä”. Kallio kuitenkin toimi useaan otteeseen ministerinä ja pääministerinä, ja hänen sanansa painoi.

Hannekselle oli erityisen tärkeää, että maareformeissa syntyneet tilat olisivat kaikki elinkelpoisia. ”Liian pienistä” tiloista hän varoitti. Viljelijöillä tuli myös olla taitoa viljelyyn ja tiloilla riittävästi tuotantokykyä.

Nykykatsannolla toki lähes kaikki silloiset tilat olisivat liian pieniä. Mutta tässä puhutaan maatalouden käsityövaltaisesta ajasta ennen koneistusta ja muita isoja muutoksia.

Silloisissa oloissa uusien pientilojen perustaminen merkitsi tuotannon selvää tehostumista, ja tekeviä käsiä riitti.

Yhteinen projekti kesti lähes 30 vuotta Riitoihin ratki väsynyt Hannes erosi Pellervosta joulukuussa 1917. Osuustoiminnan henkisen johtajuuden luovuttaminen oli vanhenevalle miehelle kova paikka, etenkin kun Pellervon johtoon nousi Valion toimitusjohtaja F.M. Pitkäniemi. Hän oli luonteeltaankin täysin toista maata kuin Hannes. Miesten epäluulo oli myöhemmin johtamassa skandaalimaiseen oikeusriitaan, joka olisi todella kannattanut välttää.

Perhettä koetteli myös pitkä ja hankala aviokriisi. Molemmat pojat menehtyivät. Lapsista vain Maiju sai elää pitkän ja täysipainoisen elämän.

Hannes matkusti tammikuussa 1918 Ruotsiin hoitamaan horjuvaa terveyttään. Hedvig jäi Helsinkiin, jossa samaan aikaan punakaarti sai vallan. Taloudenhoitaja Fanny Hallava jäi Hedvigin tueksi. Ja kertyihän asuntoon punakaartia piileksimään myös kaksi tunnettua porvarivaikuttajaa, perheen pitkäaikaisia ystäviä.

Niin Hedvigin ja Hanneksen jo 1890-luvun alussa alkanut yhteinen osuustoimintaprojekti päättyi. Sen jälkeen he hoitivat työnsä ja luottamustoimensa itsenäisesti. Osuustoiminta kuitenkin säilyi pyrintöjen keskiössä.

Kotien ja perheiden puolesta Hannes palasi maailmalta kotiin ja OKO:n johtoon 1921.

Seuraavana vuonna hän perusti puolueista riippumattoman Pienviljelijäin Keskusliiton. Siitäkin hän joutui käymään ensin kovan taistelun, kun vanhat toimijat kiivaasti vastustivat uutta hanketta. Mutta se onnistui erinomaisesti.

32 hedvig_sarjisUUSI.indd 32

13.10.2017 11:56:47

Hedvig ja Hannes Gebhard

Myös Hedvigin koti Helsingin Töölössä joutui punakaartin kotitarkastuksen kohteeksi keväällä 1918.

Pienviljelijäin arvostettuna puheenjohtajana Hannes toimi elämänsä loppuun asti.

Tytär Maiju Gebhard valittiin pienviljelijöiden ensimmäiseksi kotitalouskonsulentiksi. Hän rakensi maanlaajuisen kotitalousneuvonnan verkoston. Se toi tukea, neuvoja ja iloa lukemattomiin koteihin. Maijun työ jatkui myöhemmin Työtehoseurassa.

Hedvig siirtyi lehtityöhön Kotilieteen, jonka WSOY perusti 1922. Siinä roolissa Hedvig viihtyi elämänsä loppuun asti, lähes 40 vuotta.

Talvisodan pommitusten alkaessa 30.11.1939 kehittyi ns. talvisodan henki, joka yhdisti kansaa ja auttoi kestämään sotien valtavat rasitukset. Myös kommunistit totta kai suuttuivat työläiskortteleiden pommituksista. Osuustoiminnalla oli ollut pitkä vaikutus suomalaisten yhteishengen ja keskinäisen luottamuksen syntymiselle.

Hedvig kiersi laajalla puhekiertueella Ruotsissa apua Suomelle keräten. Hän toimi myös Naisten työvalmiuskeskuksen puheenjohtajana. Kaikilla Gebhardin perheen jäsenillä oli sota-aikana aktiivinen ja rakentava osuutensa.

Kestävän kehityksen tie Lopulta yhteinen unelma Suomen kansan kohottamisesta toteutui, tosin ei vielä kokonaan Hanneksen elinaikana.

Mutta hänkin ehti kokea hienon äänioikeusuudistuksen, surkean sisällissodan, Suomen itsenäistymisen ja suuret maareformit, mutta ennen muuta osuustoiminnan jatkuvan kehittymisen.

Hedvigille elämän viimeiset vuodet merkitsivät jo lukemattomien kiitosten ja huomionosoitusten vastaanottamista. Hän pystyi silloin aidosti kertomaan osuustoimintapioneerien ajatuksista. Hänelle aina elintärkeä pohjoismaisen yhteistyön korostus tuntuu nykyisin entistäkin ajankohtaisemmalta.

Suomen historiassa sittenkin voitti evoluutio, rauhallisen kehityksen tie revoluutioon eli vallankumoukseen verrattuna. Kansainvälinen osuustoiminta on ytimeltään juuri evoluutio-ajattelua.

Osuustoiminnan juuret löytyvät 1700-luvun lopun valistuksesta. Sen arvot kiteytyvät kuuteen sanaan: tasa-arvo, demokratia, oikeudenmukaisuus, solidaarisuus, omatoimisuus ja omavastuisuus. Nykyisin ne eivät ehkä kuulosta kovin radikaaleiltakaan. Mutta sitä ne todella olivat silloin kun osuuskuntien käytännöllinen toimintamalli kehittyi Englannissa 1800-luvun puolivälissä.

Aate on kuitenkin riittävän väljä ja toimintamalli joustava, joten osuustoiminta on siitä lähtien – hyvin poikkeuksellisella tavalla – kestänyt kaikki maailman sodat ja myrskyt.

Tuorein lisäys Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n määrittelemiin osuustoiminnan periaatteisiin on kestävän kehityksen tavoite jo vuonna 1995. Gebhardilainen laaja-alainen ajattelu edusti aikanaan juuri tuollaista pomminkestävää yhteiskuntapolitiikkaa, kestävän kehityksen tietä. Siihen sisältyi niin sosiaalinen, taloudellinen, poliittinen kuin myös henkinen kehitys.

Maiju ja Hedvig viljelivät yhdessä pitkään Koivuniemen tilan puutarhaa. Näin saadusta käytännön tiedosta ja ammattituntumasta oli suurta apua molemmille.

Iloiset puutarhurit pystyivät jakamaan työssään neuvojaan ja kokemuksiaan kaikille suomalaisille kotitalouksille.

Kun maausko loppui...

Mutta 1960-luvulta alkaen suomalainen yhteiskunta muuttui hyvin nopeasti. Gebhardilainen ajattelu ja siinä erityisesti ns. maausko joutuivat kovaan vastatuuleen. Kymmenillä tuhansilla pientiloilla lyötiin laudat oviin ja ikkunoihin ja etenkin nuoriso muutti kaupunkeihin, ja moni myös Ruotsiin.

Mutta se olisi jo toinen tarina toisenlaisissa oloissa.

Osuustoiminnan työ joka tapauksessa jatkuu ja toiminta kehittyy. Paikoilleen ei yritystoiminnassa, ei myöskään järjestötoiminnassa, pidä koskaan jäädä.

Etenkin henkisellä puolella toimeliaille Gebhardeille riittäisi edelleen paljon tehtävää. He varmaan kovasti ihmettelisivät maailman nykyisiä erilaisia populistiliikkeitä Euroopassa ja Amerikassa. Viime vuosikymmeninä ihmisten henkinen huolto on osuustoiminnassakin jäänyt aivan liian vähälle huomiolle.

33 hedvig_sarjisUUSI.indd 33

13.10.2017 11:56:51

myös työttömyysturva työkeikkojen välillä voi säilyä. Silloin jäseniä ei automaattisesti leimata yrittäjiksi.

Myös tiimityön oppiminen vie aina eteenpäin. Mutta jos osuuskunnan ryhmäytymisessä tulee vain jatkuvia riitoja, niin sitten on parasta kääntää kantapäät vastakkain ja etsiä itselleen paremmin sopivaa seuraa. Lisäksi joillekin yksinyrittäminen sopii paremmin kuin yhteisyrittäminen.

Talonpoikaisesta Suomesta nykyaikaan

Yhteisyrittämisen ajaton idea Nykypäivän nuori voi hautautua yksin esimerkiksi työttömyyteen, heikkoon koulumenestymiseen ja syrjäytymiseen.

Monet koulut ovat jo huomanneet osuuskunnan hyväksi alustaksi harjoitella nuorten talous- ja yhteistoiminnan taitoja. Ajatus niveltyy hyvin myös aktiivisten kansalaistaitojen oppimiseen.

➤ Professori Markku Kuisman mukaan osuustoiminnan pysyvin ja tärkein anti on yhteisen yrittämisen idea, joka hylkää passiivisen julkisen avun odottamisen ja vaatimisen sekä yksilön hautautumisen yksin omaan surkeuteensa.

– Osuustoiminta nostaa etualalle aktiivisen, omatoimisen ongelmanratkaisun. Kaiken tämän se tekee tasaveroisen yhteistyön luovan voiman tajuten ja sitä hyödyntäen, Kuisma määritteli Suomen Kuvalehdessä 14/2014. Suomen ja Pohjoismaiden historian professorina Helsingin yliopistossa hänkin on Hannes Gebhardin työn jatkajia.

Osuustoiminta on täysin ajaton toimintamalli. Jos nuoret kaipaavat yritystoiminnalta enemmän yhdessä tekemistä ja yhteisöllisyyttä, niin heidän kannattaa kokeilla osuuskuntaa.

Kaikkien jäsenten ei silloin tarvitse olla kaikenosaavia. Mutta joku taito itse kunkin olisi tarpeen osata hyvin.

Välillä pari untelompaakin voi joukossa pärjätä, jos osuuskunnan henki on hyvä ja kaikkia jäseniään tukeva.

Työssä oppiminen on pelastanut monta sielua, kun myös unteloista on kasvanut tositekijöitä.

Ajattomaan ideaan kuuluu tehdä passiivisista kansalaisista – yhteistyön keinoin – oman onnensa takojia. On lupa välillä myös epäonnistua – ja yrittää uudelleen, paremmalla onnella. Jos osuuskunnassa on vähintään seitsemän jäsentä, niin

Suurin muutos sarjakuvan tapahtumista on tullut Suomen väestö- ja ammattirakenteessa. Gebhardien aikana pienviljelyvaltainen maatalous oli ylivoimaisesti suurin elinkeino. Se perustui hevosiin ja tekeviin käsiin ennen koneiden yleistymistä. Metsätyöt toivat leivänlisää talvella ja puunuitto keväällä. Elanto oli aineellisesti tiukkaa, mutta yhteisöllisyys oli voimissaan. Se kantoi ihmisiä.

Nykyisin osuustoiminnan ei enää erityisesti tarvitse taistella reilujen liiketapojen tai kuluttajansuojan puolesta, kun lainsäädäntö ne turvaa, vaikkei ihan aukottomasti. Tietyistä ongelmakohdista myös markkinoiden toiminnassa edelleen osuustoiminnan piirissä keskustellaan aktiivisesti.

Suomi on osuustoiminnan monilla aloilla – esimerkiksi pankki- ja vakuutusalalla, kaupassa ja lihanjalostuksessa – kirinyt kirkkaasti Ruotsin ohi, vaikka meillä alkuun olikin paljon heikommat lähtökohdat. Jouduimme elämään satoja vuosia Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa – ja käymään vielä neljä raskasta sotaa.

Kansantalouden kokoon suhteutettuna Suomi on maailman osuustoiminnallisin maa. Helsinkiläiseltä valtamedialta se toki on jäänyt huomaamatta. Helsingin perspektiivistä osuustoiminta ei ehkä itsekään ole pystynyt erottautumaan yhtä hyvin kuin useimmissa maakunnissa.

Vahvimmiksi osuustoimintamaakunniksi on todettu Keski-Pohjanmaa, Kanta-Häme ja Etelä-Savo (OT 5/11).

Osuuskuntien ja keskinäisten vakuutusyritysten jäsenyyksiä on jo yli seitsemän miljoonaa. Väkilukuun suhteutettuna se on maailman ennätys. Keski-Pohjanmaalla jokainen asukas on keskimäärin kahden eri aloilla toimivan osuuskunnan jäsen. Aikuisväestöön rajattuna luku olisi suurempi.

Osuustoiminnan suora työllisyysvaikutus on lähes 100.000, vaikka viime vuodet ovat olleet vaikeita. Mukana luvussa ovat osuuskunnat ja keskinäiset sekä arvio pienosuuskunnista. Mukana ovat totta kai myös osuuskuntien omistamat osakeyhtiöt, kun osuuskunnassa määritellään omistajan tavoitteet ja strategiat. Siten omistajuuden käytännön toteutuminen on vielä tärkeämpää kuin yritysmuoto sinänsä, kuten esimerkiksi Nobel-palkittu taloustieteilijä Bengt Holmström on todennut (OT 4/01).

Lisäksi yrityksillä on yleensä aina henkilöstömääräänsä verrattuna moninkertaiset kerrannaisvaikutukset oman ympäristönsä työllisyyteen. Osuustoiminnan kohdalla se on useita satojatuhansia, mutta täsmällistä ja ajantasaista lukua ei ole selvitetty. Metsäteollisuudella ja elintarvikealalla on positiivisimmat vaikutukset Suomen maakunnissa.

34 hedvig_sarjisUUSI.indd 34

13.10.2017 11:56:56

LÄHTEET 1. ELÄMÄKERRAT JA OSUUSTOIMINTA-AATE Aulis J. Alanen: Hannes Gebhard. Kirjayhtymä 1964.

Riitta Mäkinen, Anna-Liisa Sysiharju: ETEENPÄIN JA YLÖSPÄIN – Hedvig Gebhardin osuus ja toiminta. Otava 2006.

Uranuurtajia ja rakentajia, toimittanut Y.R. Mäkihovi. Pellervo-Seura 1950.

Mauno-Markus Karjalainen: Osuustoiminnan vanhemmat. Suomen Kuvalehti 14/2014.

Kari Inkinen, Mauno-Markus Karjalainen: OSUUSTOIMINNAN JUURILLA – Aatteen sankareita vai veijareita? Pellervo-Seura 2012.

Mauno Saari: Muistiin merkitsi Väinö Tanner. Gummerus 2005.

Osuustoiminnan periaatteet 2000-luvulle. Kansainvälinen osuustoimintaliitto ICA. Suomen Kuluttajaosuustoiminnan Liitto ja Pellervo-Seura 1996.

Tärkeimmät lähdekirjat

2. SUOMALAISEN OSUUSTOIMINNAN HISTORIA Markku Kuisma, Annastiina Henttinen, Sami Karhu, Maritta Pohls: KANSAN TALOUS – Pellervo ja yhteisen yrittämisen idea 1899-1999. Pellervo-Seura ja Kirjayhtymä 1999.

Seppo Simonen: Pellervolaisen osuustoiminnan historia. Pellervo-Seura 1949.

Esko Seppänen: Punapääoman romahdus. WSOY 1995.

Jouko Väänänen: MAALAISTENTALO – Maaseudun ja osuustoiminnan kotipesä keskellä Helsinkiä. Maalaisten Talo Oy 2009.

Osuustoiminta-lehden vuosikerrat 1909-1912 ja 1987-2016. Pellervo-Seura.

3. SUOMEN HISTORIA Henrik Meinander: Suomen historia – Linjat, rakenteet, käännekohdat. WSOY 2007.

Seppo Zetterberg ym.: Suomen historian pikkujättiläinen. WSOY 2003.

Salme Vehvilä, Matti J. Castren: Suomen historia. WSOY 1970.

JULKAISUN TEKIJÄT Kuvittaja, kuva-artesaani Aija Karjalainen on Metropolian ammattikorkeakoulun graafisen linjan opiskelija. Sarjakuvien teon hän aloitti Pellervo-Seurassa harjoittelijana keväällä 2012. Aiheena oli silloin nuorten pienosuuskuntahankkeen eteneminen otsikolla ”Uutta etsimässä”. Vuoden 2014 alusta sarjakuvan aihe vaihtui historiaan, Hannes ja Hedvig Gebhardiin.

Käsikirjoittaja, YTM Mauno-Markus Karjalainen on vapaa toimittaja, joka työskenteli Pellervon Julkaisupalvelun (PJP) ja Osuustoiminta-lehden (OT) toimituspäällikkönä ja tuottajana Pellervo-Seurassa vuosina 1987-2012.

Tekijät ovat isä ja tytär Järvenpäästä.

Hedvig-sarjis_kannet.indd 5

13.10.2017 12:07:07

Yhteinen unelma siivitti pitkälle Hedvig Silén oli ruotsinkielisen, varakkaan kauppiasperheen tytär Turusta ja Hannes Gebhard metsänhoitajan poika Kajaanista, kun he rakastuivat.

Hedvigille rakastuminen vahvasti suomenmieliseen poikaan merkitsi radikaalia hyppyä yli aikansa tiukkojen kieli- ja luokkarajojen. Hanneksen mukana Hedvigin tie vei vuosien myötä jopa fennomaanien, suomenmielisen puolueen, ydinjoukkoon.

Nuorille kehittyi huikea yhteinen unelma: Suomen kansan kohottaminen. Se oli valtava urakka, mutta yksin sellaiseen ei tarvinnut lähteä. Monet tunnetut aate- ja ikätoverit K. J. Ståhlbergista, Mikael Soinisesta, Niilo Liakasta ja A.O. Kairamosta alkaen kulkivat tukena vuosikymmeniä.

Ylivoimaisesti tuloksellisin työmuoto löytyi, kun Gebhardit Saksan matkallaan menivät professori Max Seringin luennolle Berliinin yliopistoon. Seringin aidosti välittämä idea ja innostus osuustoimintaliikkeen mahdollisuuksiin kansan olojen parantajana tarttui heihin pysyvästi.

Suomessa osuustoiminta-aatetta toteuttamaan perustettiin Pellervo-Seura 1899. Hanneksesta tuli sen toimitusjohtaja ja Hedvigistä hänen läheisin avustajansa ja uskottunsa. Työtä vauhditti Venäjän keisarin antama helmikuun manifesti, jolla autonominen Suomi yritettiin venäläistää. Gebhardien perin isänmaallista motiivia ei sopinut venäläisille vallanpitäjille paljastaa. Saihan Pellervo alkuvuosina valtionapuakin.

Gebhardit olivat maailman ensimmäinen aviopari, joka valittiin eduskuntaan 1907. Hannes kyllästyi puoluepolitiikkaan pian, mutta Hedvig toimi kansanedustajana pitkään. Hedvigistä kehittyi myös tunnettu naisasia-aktiivi, toimittaja ja luottamusnainen. Hannes eteni Helsingin yliopistossa professoriksi, mutta Hedvigin omat opinnot jäivät kesken. Niin aktiivisesti hän silloin miestään tuki ja perhettä rakensi.

He saivat kokea hienon äänioikeusuudistuksen, verisen sisällissodan, Suomen itsenäistymisen, suuret maareformit, mutta ennen muuta suomalaisen osuustoimintaliikkeen jatkuvan kehittymisen.

Sisällissodan alla he eivät onnistuneet estämään liikkeen repeämistä. Elannon toimitusjohtaja Väinö Tannerin johdolla työväen suuret osuuskaupat lähtivät omille teilleen. Hannes eli kolme kriittisintä vuotta 1918-20 paossa perheestään ja kalvavista työhuolistaan Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Kirjeet kulkivat silloin tiuhaan, puhelin yleistyi ja julkaisut olivat täynnä aikakautensa suuria aatteita.

Niistä kestävimmäksi on osoittautunut osuustoiminta, jota he yhdessä määrätietoisesti rakensivat kolme vuosikymmentä. Sen jälkeen Hedvig toimi vielä neljäkymmentä vuotta luottamustehtävissä.

He ovat suomalaisen osuustoiminnan äiti ja isä.

Osa aineistosta on ilmestynyt sarjakuvina Osuustoiminta-lehdessä 2014-16. Tähän julkaisuun tarinaa on merkittävästi täydennetty ja taustoitettu. Yhteenvedon analyysi ulottuu nykypäivän osuustoimintaan asti.

Gebhard

Hedvig-sarjis_kannet.indd 2

He

dv i g

Gebhard

50 vuotta

1

1

50 vuotta

Hannes &

Hannes &

dvig

He

13.10.2017 12:07:32