KOKEMUKSIA RUOTSINKIELISESTÄ ASEPALVELUKSESTA Teksti & kuva: Sirpa Korhonen Kuka olet? Olen Terho Nissilä, olen 20-vuotias kuopiolaislähtöinen tuleva rakennetun ympäristön opiskelija. Minulle tärkeitä harrastuksia on maastohiihto, pyöräily ja ehkä sen uutisten seuraamisenkin voi laskea harrastukseksi. Miten ylioppilaskirjoitukset meni? Kirjoitin ylioppilaaksi Kuopion klassillisesta lukiosta keväällä 2019. Kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa keskipitkän ruotsin, maantieteen, äidinkielen, pitkän matematiikan, kemian ja fysiikan. Kävin kuitenkin vielä keväällä 2020 välivuodellani kirjoittamassa uudelleen fysiikan ja pitkän matematiikan. Ensimmäisen välivuoden aikana löysin oman alani ja pääsin E:n papereilla opiskelemaan unelma-alaani. Mitä opiskelet nyt? (Onko sinulla jatko-opintosuunnitelmia?) Tällä hetkellä en opiskele vielä, vaan aloitan opinnot Aalto-yliopistossa rakennetun ympäristön laitoksella syksyllä 2021, kun opinnot siirtyivät vuodella asepalveluksen suorittamisen vuoksi. Miten pohjoismaisuus ja ruotsin kieli ovat mukana elämässäsi? Seuraan aktiivisesti ruotsin kielistä mediaa (SVT, Svenska Yle) somessa ja kuuntelen silloin tällöin podcasteja ja äänikirjoja ruotsiksi. Lisäksi päädyin suorittamaan asepalvelukseni ruotsinkielisessä Dragsvikin varuskunnassa Uudellamaalla.
Miksi lähdit Dragsvikin varuskuntaan asepalvelukseen? Halusin oppia ymmärtämään puhuttua ruotsia paremmin ja oppimaan käytännön ruotsia. Oli myös ajatuksena, että voisin joskus työskennellä myös ruotsin kielellä, joten ajatukseni oli lähteä kohottamaan kielitaitoa. Mistä ja milloin idea Dragsvikista syntyi? Ensimmäisen kerran törmäsin Dragsvikin varuskuntaan ruotsin 4. kurssilla lukiossa, kun eräs tekstikappale käsitteli ruotsinkielistä asepalvelusta Dragsvikissa. Ajatus sinne hakemisesta lähti kypsymään ja päätin sitten, osin hetken mielijohteesta, kirjoittaa kutsuntalomakkeeseen ensimmäiseksi toiveeksi Dragsvikin varuskunnan. Miten siellä sujui? Millainen asepalveluksen "normipäivä" oli? Hyvin sujui, vaikka kyllä sinne rankkojakin hetkiä mahtui. Aluksi vähän jännitin, miten pärjään kielen kanssa, mutta ns. viralliset asiat henkilökunnan kanssa pystyi hoitamaan suomeksi. Käytäväkieli oli pääosin ruotsi, mutta monet puhuivat kyllä suomea, lukuun ottamatta osaa Pohjanmaan pienistä ruotsinkielisistä kunnista tulleita palvelustovereita. Heidän murteeseen tottuminen vaati aluksi hieman aikaa.
Palveluksen normipäivä koostui yleensä erilaisista koulutuksissa prikaatin alueella ja päivistä ampumaradalla ja metsäleireistä. Prikaatilla koulutukset olivat luentotyyppisiä oppitunnilla, liikuntakoulutusta esimerkiksi juoksulenkillä tai sitten maastokoulutusta lähimetsässä. Mitä hyötyjä näet ruotsinkielisessä asepalveluksessa (ja siinä, että sinne otetaan myös suomenkielisiä)? Ensinnäkin se on oikeudenmukaista, että asevelvollisuuden voi suorittaa molemmilla virallisilla kielillä. Erityisesti näin suomenkielisen näkökulmasta, onhan se hieno mahdollisuus päästä kohottamaan kielitaitoa, toisaalta monet pääsivät myös käyttämään suomea. Ehkä se voi rikkoa joltain osin ennakkoluuloja, kun mukana on myös minunkaltaisia suomea puhuvia. Kertynyttä kielitaitoa voi hyödyntää työelämässä. Lisäksi saa mahdollisuuden oppia lisää suomenruotsalaisesta kulttuurista, esimerkiksi itselle konkretisoitui vasta asepalveluksessa, miten paljon erilaisia murteita suomenruotsissa lopulta on, eivätkä kaikki puhu sitä samaa pääkaupunkiseudun ruotsia. Vähän erilainen ruotsin kielen leiri Alokkaiden syyt valita varusmiespalveluksen suorittamiseen juuri Dragsvikissa on erilaisia. Toiset tähtäävät nimenomaan ruotsinkieliseen koulutukseen kielen takia, joillekin kieli on toissijainen. Yhdellä oli motivaationa se, että hän oli lähdössä ruotsin opettajaksi ja oli tullut juuri kielen takia. Osa oli ajautunut sinne niin, että halusivat tietyn saapumiserän ja muilla prikaateilla ei ollut paikkoja. Yhdellä oli todella hyvä kielitaito. Hän puhui ranskaa ja espanjaa, mutta ei ollut opiskellut aiemmin ruotsia, joten hän tuli inttiin opettelemaan ruotsia. Lähtötaso oli huomattavasti heikompi, mutta todella nopeasti hän oppi.
Visio työelämässä on vielä auki, mutta kiinnostuskohde on löytynyt tekniikan alalta. Syksyllä Nissilä aloittaa opinnot Aalto-yliopistossa rakennetun ympäristön koulutuksessa. -Maankäytön suunnittelu ja liikennetekniikka rupesi kiinnostamaan 2019 yhteishaun jälkeen. Sinä keväänä en päässyt vielä kouluun, hyvä niin. Silloin oli ajatus, että tekniikan alalle ja diplomi-insinööriksi. Sitten rupesin tutustumaan aloihin ja vastaan tuli liikennetekniikka ja se rupesi kiinnostamaan. Nissilä kannustaa nuoria haastamaan itseään ja kehuu Dragsvikia inttipaikkana. - Kannustan hakemaan sinne rohkeasti! Jos ruotsin kieli kiinnostaa ja sitä haluaisi petrata. Minua ei kaduta! Koronan takia meillä oli pidennetyt lomat, joten lomilla ehti tulla kotiseudullekin. Itse kokemuksena voin suositella. Se on hyvä meriitti CV:ssäkin, että on lähtenyt vähän haastamaan itseään ja ajattelemaan ”out of the box”. Itsekin lähdin siksi, että oppisi puhekielistä ruotsia, mitä ei tule koulukirjoista. Siihen peilaten se oli onnistunut reissu. Sen päälle on helppo rakentaa uutta kielitaitoa. Puoli vuotta on melkoinen kielikylpy.
