Suomalaisen naiskiekkoilijan juhlaa ja arkea Ruotsissa

Luleå Hockey on pitkään arvostanut suomalaista jääkiekkotaitoa. Aluksi miehet, mutta myöhemmin myös suomalaiset naiskiekkoilijat ovat saaneet tilaisuuden näyttää osaamistaan sekä Luulajassa että muualla Ruotsissa. Luleå Hockeyn naiset saavuttivat vuonna 2022 jo viidennen kerran Ruotsin mestaruuden. Voittaneessa joukkueessa pelasi kuusi suomalaista ratkaisevissa rooleissa: Kapteeni Jenni Hiirikosken lisäksi joukkueessa pelasivat Noora Tulus, Viivi Vainikka, Petra Nieminen, Ronja Savolainen – jotka kaikki ovat myös Pekingin olympiamitalisteja - sekä Jenna Pirttijärvi, Ranuan Impiön kylän lahja Luulajalle. Saimme haastattelun Jenniltä, Nooralta ja Viiviltä Luulajan kultajuhlissa voitetun finaalin jälkeisenä päivänä.

Teksti ja kuvat: Asko Pietarila

Minkälaisia ovat teidän kokemuksenne naisjääkiekkoilijoina Ruotsissa?

Jenni Hiirikoski: Olemme viihtyneet todella hyvin ja olemme ylpeitä, että saamme edustaa tällaista seuraa ja organisaatiota, joka on lähtenyt panostamaan todella paljon naisten jääkiekkoon ja luonut mahdollisuuden harjoitella hyvin ja pelata upeissa olosuhteissa. Arvostan suuresti ja olen iloinen tästä mahdollisuudesta omalle uralleni.

Noora Tulus: Tulin aikanaan ensimmäisenä suomalaisena joukkueen pudotuspeleihin 2016 ja sen jälkeen on alkanut tulla lisää muita suomalaisia.

Viivi Vainikka: Minulla viime kausi oli ensimmäinen kausi Luulajassa ja nyt pelaan toista kautta.

Jenni: Ruotsissa SDHL, naisten jääkiekkoliitto, on tehnyt paljon töitä naiskiekkoilun hyväksi ja samoin seuratasolla panostetaan hienosti myös naisiin, ja kiinnostavuus on koko ajan noussut. Peleissä on ollut hyvin yleisöä paikalla sekä Luulajassa että vierasotteluissa. Oli tosi huikeaa pelata finaalisarja. Gävlessä tehtiin uusi yleisöennätys, 7765 katsojaa! Itse voin tällä pitkällä kokemuksella todeta, että ne ovat olleet tosi hienoja paikkoja mihin olemme päässeet ja seurat ovat tehneet paljon töitä, että on saatu paljon katsojia halleihin.

Miten pelaajan arki eroaa Suomen ja Ruotsin välillä?

Viivi: Ruotsissa voimme pelata ammattilaisena, ei tarvitse tehdä töitä pelaamisen ohessa. Se on hyvä, että pystyy panostamaan täysin jääkiekkoon ja pystyy treenaamaan hyvin. Se on iso ero Suomeen verrattuna.

Jenni: Me tulemme aamulla hallille. Teemme oheisharjoitukset yhdessä ja sen jälkeen vielä jäälle ja loppuverryttelyt. Siitä sitten kohti lounasta ja kotiin lepäämään. Osa tekee vielä omatoimisen harjoituksen illalla.

Noora: Se suurin ero Suomeen minun mielestäni on juuri se, että pystyy tekemään pääharjoituksen aamupäivällä, eikä työpäivän jälkeen illalla. Silloin harjoituksista saa myös enemmän irti.

Minkälaista on suomalaispelaajien arvostus Ruotsissa?

Jenni: Luulajassakin on pitkät perinteet suomalaisista jääkiekkoilijoista, alkuun tietysti miesten puolelta. Täällä arvostetaan suomalaisten työmoraalia, sitä intohimoa millä pieteetillä asioita tehdään. Se on varmasti yksi asia.

Noora: Niin ja sitten se, että kun on pieni kaupunki ja mitä pidempään on ollut täällä, niin kyllä tuolla kaupungilla tunnistetaan ja tullaan juttelemaan. Se on vain positiivista.

Miten ruotsin kieli taittuu nykyään?

Noora: Itse ainakin olen nyt kuusi-seitsemän vuotta Ruotsissa asuneena oppinut käyttämään ruotsia kaikissa tilanteissa. Se on rikkaus, kun on saanut peliuralla samalla uuden kielen.

Viivi: Itse en puhunut ruotsia tänne tullessani, tai edes ymmärtänyt. Nyt ymmärrän jo tosi hyvin ja pystyn jo vähän puhumaankin.

Jenni: Pelaajakaverit ovat ottaneet meidät hyvin vastaan, vaikka välillä kuittailevatkin Suomi-mafiasta, kun puhutaan liikaa suomea keskenämme. Meillä on kuitenkin pääkielenä ruotsi ja kaikki ovat oppineet sitä käyttämään. Minun kieleni kapteenina on kylläkin sellainen ”svfienglish” – tulee välillä kaikilla kolmella kielellä ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Pääasia on, että porukka ymmärtää.

Minkälaisia terveisiä lähetätte suomalaisille tytöille?

Jenni: Yksi asia, mitä itse olen aina vienyt eteenpäin on se, että on tärkeää nauttia siitä, mitä tekee. Sellaisia asioita mistä tykkää ja uskaltaa heittäytyä sille asialle, mitä haluaa tehdä. Itselläni se on ollut urheilu – jos intoa on niin rohkeasti vaan hanat kaakkoon, kokeilemaan kortit ja katsomaan mihin rahkeet riittävät.

Mitkä ovat teidän henkilökohtaiset haaveenne?

Noora ja Viivi: Kyllähän siellä olympialaisissa olisi kiva mitali kirkastaa.

Jenni: Minä nautin tästä tekemisestä tällä hetkellä. Minulle riittää se, että arki on haasteellista ja mukavaa. Tykkään siitä mitä nyt teen ja minulla on kolmen vuoden sopimus seuran kanssa.

Luleå Hockeyn miesten puolivälieräpelin tauolla selfiekuvaajat piirittivät naissankarimme. / Under en paus i Luleå Hockeys kvartsfinal för herrlag belägrade selfie-fotografer våra kvinnliga hjältar.

Fest och vardag hos finska damhockeyspelare i Sverige

Luleå Hockey har länge uppskattat finska hockeykunskaper. Inledningsvis har män, men även senare finska damhockeyspelare haft möjlighet att visa sitt kunnande både i Luleå och på andra håll i Sverige. 2022 vann damerna i Luleå Hockey Svenska mästerskapet för femte gången. I det vinnande laget spelade sex finländare i avgörande roller: förutom kapten Jenni Hiirikoski hade laget Noora Tulus, Viivi Vainikka, Petra Nieminen, Ronja Savolainen – alla medaljörer från OS i Peking samt Jenna Pirttijärvi, en gåva från byn Impiö i Ranua till Luleå. Vi fick en intervju av Jenni, Noora och Viivi på guldfesten i Luleå dagen efter den avgörande SM-finalen.

Text och bilder: Asko Pietarila

Vad är dina erfarenheter som damhockeyspelare i Sverige?

Jenni Hiirikoski: Vi har haft det riktigt bra och vi är stolta över att få representera vår klubb och organisation, som verkligen har satsat mycket på damhockey och skapat förutsättningar för att träna bra och spela i fina omständigheter. Jag uppskattar och är glad för denna möjlighet i min egen karriär.

Noora Tulus: Jag var den första finska damspelaren som kom till slutspelet 2016 till Luleå Hockey och sedan dess har det börjat komma fler finländare.

Viivi Vainikka: Förra säsongen var den första i Luleå och nu spelar jag den andra säsongen.

Jenni: I Sverige har SDHL, damhockeyförbundet, gjort ett stort arbete för damhockeyn och även på klubbnivån satsar man på ett fint sätt för damerna och intresset har vuxit hela tiden. Matcherna har haft bra med publik i både Luleå och borta. Det var verkligen fantastiskt att spela i finalserien. Nytt publikrekord sattes i Gävle, 7765 åskådare! Med min långa erfarenhet kan jag konstatera att det har har varit fina tillfällen som vi har fått uppleva och klubbarna har gjort mycket arbete för att få in många åskådare i hallarna.

Hur skiljer sig en spelares vardag mellan Finland och Sverige?

Viivi: I Sverige kan vi spela som proffs – vi behöver inte jobba medan vi spelar. Det är bra att kunna satsa fullt ut på hockey och kunna träna bra. Det är en stor skillnad jämfört med Finland.

Jenni: Vi kommer till hallen på morgonen. Vi gör förberedande övningar tillsammans och sedan på isen och därefter sluträning. Därifrån går vi sedan för att äta lunch och hem för att vila. Vissa gör fortfarande en fristående övning på kvällen.

Noora: Den största skillnaden mot Finland, enligt mig, är att du kan göra huvudövningen på morgonen och inte efter jobbet på kvällen. Då kan du också få ut mer av din träning.

Jenni Hiirikoski, Viivi Vainikka ja Noora Tulus kultatunnelmissa. / Jenni Hiirikoski, Viivi Vainikka och Noora Tulus på gyllene humör efter SM-guld.

Hur uppskattas finska spelare i Sverige?

Jenni: Luleå har också en lång tradition av finska hockeyspelare, först så klart från herrsidan. Här värdesätts finländarnas arbetsmoral, passionen som saker görs med. Det är en sak

Noora: Ja och så det faktum att det här är en liten stad och ju längre du har varit här, ja, då är du kändis i staden och man kommer att prata med dig. Det är bara positivt.

Hur går det med svenska språket i dag?

Noora: Jag har åtminstone under dessa sex-sju år nu lärt mig att använda svenska i alla lägen. Det är en rikedom när du samtidigt har fått ett nytt språk i din spelarkarriär.

Viivi: Personligen pratade jag inte svenska när jag kom hit - eller förstod ens. Nu förstår jag riktigt bra och jag kan också prata lite.

Jenni: Vi har blivit väl mottagna av våra medspelare, även om de ibland tar upp den finska maffian när vi pratar för mycket finska med varandra. Däremot har vi svenska som huvudspråk och alla har lärt sig att använda den. Mitt språk som kapten kan beskrivas något som heter ”svfienglish” – ibland på alla tre språken: svenska, finska och engelska. Huvudsaken är att laget förstår.

Vilka hälsningar till unga finska tjejer?

Jenni: En sak jag alltid har tagit fram själv är att det är viktigt att njuta av det man gör. Sådana saker man gillar och vågar kasta sig in i det man vill göra. För mig själv har det varit idrott. Jag tycker att där intresset finns är det bara att pröva – klackarna åt sydost, testa korten och se hur långt det räcker.

Vilka är era personliga drömmar?

Noora och Viivi: Ja, det skulle vara fint att få en ädlare medalj på OS.

Jenni: Jag tycker om att göra det som jag gör här just nu. För mig räcker det att vardagen är utmanande och bekväm. Jag gillar det jag gör nu och jag har ett treårskontrakt med klubben.