Rajan ylittäviä ajatuksia

Teksti: Jyrki Niemenmaa · Kuvat: Elina Söderström

Kirjoitin vuosi sitten Pohjola-Nordenin aluelehdessä paluumuuttajan havainnoista rajalla. Sen jälkeen koronan useat aallot ovat vyöryneet niin rajaseutumme kuin muidenkin seutujen yli, kunnioittamatta rajoja. Poliitikot ja viranomaiset ovat parhaansa mukaan yrittäneet rajoittaa ja sallia, sulkea ja avata milloin mitäkin. Nyt näyttäisi lopultakin olevan vapaampaa, normaalia elämää näkyvissä, kun rokotusaste ja ihmisten immuniteetti virusta vastaan alkavat olla sillä tasolla, että pahojen sairastumisten tsunamia ja sairaalapalveluiden romahdusta ei tarvitse enää pelätä.

Toivottavasti pääsemme rajalla nopeasti normaaliin kanssakäymiseen naapureidemme kanssa. Ja toivottavasti rajan sulkemisesta aiheutuneet riidat unohdetaan pian, meidän kaikkien etu on tehdä sujuvaa yhteistyötä rajan yli, ilman vanhojen muistelua. Pohjola-Nordenin yhdistyksillä rajan molemmin puolin on hyvät mahdollisuudet auttaa tässä prosessissa.

Kirjoitin vuosi sitten, että Tornio vaikuttaa elinvoimaiselta ja vauraalta, mutta Haaparanta vaisulta, eläkeläisten pikkukaupungilta. Silloin en tiennyt Pohjois-Ruotsiin suunnitelluista valtavista investoinneista. Investoinnit Norrbotteniin ja Västerbotteniin ovat lähitulevaisuudessa niin suuria, että niitä on vaikea käsittää: lähimmän parinkymmenen vuoden aikana 100 miljardin euron luokkaa. Tämä tarkoittaa viisi miljardia euroa per vuosi. Näillä investoinneilla on varmasti myönteistä vaikutusta myös Haaparantaan ja sen kehitykseen, kuten myös Tornion.

Pohjois-Ruotsin vihreiden ja ilmastoystävällisten investointien ajureina ovat pääasiassa teräs-, kaivos- ja akkuteollisuus, mutta myös julkinen sektori panostaa huomattavia summia infrastruktuurin, muun muassa satamien ja rautateiden parantamiseen. Valtavat investoinnit tuotantolaitoksiin merkitsevät tietysti myös energian tarpeen huomattavaa kasvua, Piteån tuulivoimapuistoon suunnitellaankin seitsemän miljardin euron investointeja. Investoinneista 70 miljardia euroa olisi tulossa Norrbotteniin, aivan naapuriimme. Pelkästään LKAB on investoimassa 40 miljardia euroa ilmastopäästöjä vähentävään uuteen tuotantoprosessiin vuoteen 2040 mennessä, siis noin kaksi miljardia euroa per vuosi. Tässä yhteydessä voidaan mainita, mitenkään väheksymättä, että Metsä Groupin investointi Kemin biotuotetehtaaseen on kokonaisuudessaan 1,6 miljardia euroa. Norrbottenilla näyttää siis menevän lujaa, kasvuyritysten määräkin on huomattavasti suurempi kuin Ruotsin muilla, samankokoisilla lääneillä. Joten, katsotaan miltä Haaparanta näyttää kymmenen vuoden kuluttua!

Norrbotten joutuu varmasti kovan haasteen eteen yrittäessään houkutella kaikenlaisia tekijöitä pohjoiseen. Investoinnit luovat suomalaisille toimijillekin mahdollisuuksia: alihankkijoille, palvelujentuottajille, asuntorakentajille, kulttuuripalveluiden, terveydenhoitopalvelujen ja koulutuksen tuottajille. Tarve ei siis ole vain teollisuudessa, vaan sen ympärille tarvitaan tulevina vuosina paljon muutakin uutta, jotta ihmisiä saataisiin pohjoiseen.

Minulle on mysteeri, mistä tämä pohjoisen investointibuumi lähti käyntiin, mutta toivotaan, että investoinnit onnistuvat ja että ne kehittävät kestävästi pohjoisen alueita ja rajaseutuammekin.

Vuosi sitten kirjoitin, että alkuaika Pohjola-Norden Tornion jäsenenä on antanut hyvin positiivisen, energisen ja iloisen kuvan yhdistyksestä. Kulunut vuosi on vain vahvistanut tätä käsitystä, yhdistyksessä on tekemisen meininki, rentoa, iloista tekemistä ilman turhanpäiväistä pönötystä. Kun korona hellittää, pääsemme varmasti vielä paremmin kehittämään rajan ylittävää yhteistyötä.