Kahvelista hantuukiin

Kuten meille koulussa opetettiin, kotimaassamme on seitsemän murrealuetta. Oulun puhetapa sijoittuu pohjoispohjalaisiin murteisiin. Kyseessä on länsisuomalainen sekamurre. Käsitteenä Oulun kaupungin murre on hieman ongelmallinen, koska kielialue rajoittuu pohjoisessa Kuivaniemeen ja YliIihin, päättyy etelässä Siikajoelle ja idässä Muhokselle, Rantsilaan ja Revonlahteen. Ei siis vain kotikaupunkiimme. Rajat ovat tosin hieman häilyvät.

Teksti: Ulla Haverinen

Oulun kauppias- ja porvarissuvut olivat varakkaita tervanviejiä ja laivanvarustajia. Tämä niin sanotusti parempi väki oli usein ruotsalaisperäistä. Seurapiireissä selskaapattiin siis på svenska. Kauppiassukujen jälkeläiset kävivät usein työharjoittelussa ruotsalaisissa ja saksalaisissa kauppahuoneissa. Tyttäriä lähetettiin lomailemaan Svea mamman hoteisiin. Palvelusväki eli lähinnä piiat pajattivat sujuvasti niin kutsuttua köökiruotsia. Ulkomailla seilanneet merimiehet olivat myös jossain määrin kielitaitoisia. Lukio oli nimeltään Trivialskola. Alkeisoppilaitos oli Elemäntarläroverket i Uleåborg, jonka opetuskieleksi ruotsi vakiinnutettiin vuonna 1873. Kaupunginvaltuuston pöytäkirjat kirjoitettiin ruotsiksi vuoteen 1894 saakka. Viranomaisten ruotsinkielisyyttä kyllä pidettiin vääryytenä ja joutavana hienosteluna. Ruotsalaisuudet eli svetisismit hiipivät silti vai vihkaa kaupunkilaisten arkipuheeseen ja murteeseenkin. Tosin nykyoululaiset tuskin enää kykenevät tunnistamaan vanhahtavaa murrettaan. Ruotsinkieliset sanat ovat kadonneet puhujien muistoista.

Oulun ”peruskieleen” on siis sulautettu ja sulautunut runsaasti jokapäiväistä ruotsin lainasanastoa. Sanastoa, joka on mukautunut äidinkielemme äänne- ja muotorakenteeseen. Vähän vieraita kieliä opiskelleet suomalaiset kokivat ruotsalaiset äänteet b, g, d ja f vaikeiksi. Ne katosivat tai korvattiin tutuilla konsonanteilla p, k, t ja v. Esimerkiksi betyg > pettyyki (todistus) tai fattighus > vattihuusi (köyhäintalo). Samanalkuiset konsonanttiyhtymät ovat muuttaneet muotoaan. Esimerkiki grön > rööni (vihreä). Tai skriva > riivata (kirjoittaa).

Monet nominit ovat suomen kielelle taipuessaan saaneet tavanomaisen loppu-i:n tai a:n, kuten rör > rööri (putki) tai verbi baka > paakata (leipoa). Entäpä sitten molemmissa kielissä yleiset yhdyssanat? Ensimmäisen ryhmän muodostavat kokonaisuudessaan lainatut ruotsalaisuudet: ringblomma > ringanlumma (kehäkukka). Seuraavissa esimerkeissä määriteosa on ruotsia ja perusosa suomea. Affärsman > affäärimies (liikemies), mörkblå > mörkinsininen (tummansininen). Seuraavissa esimerkeissä yhdyssanat muodostuvat päinvastoin: skosnöre > kengännöri (kengännauha), vårstorm > kevättormi (kevätmyrsky). Neljännessä yhdyssanaryhmässä esiintyy esimerkiksi styrman > styyrmannismiäs (perämies), stickelbär > tikkerperimarja (karviaismarja). Murteen puhujat eivät ole hallinneet ruotsia eivätkä näin ollen ole tunnistaneet yhdyssanan eri osien merkitystä.

Oulun ”peruskieleen” on siis sulautettu ja sulautunut runsaasti jokapäiväistä ruotsin lainasanastoa .

Toisaalta pyrkimys hienompaan puhekieleen näkyy murresanoissa, kuten trenki, knapit ja rovasti. Näihin on liitetty ruotsin kielen sanan alkukonsonantti: dräng (renki), knappar (napit) ja prost (rovasti).

Tässä yhteydessä täytynee vielä tarkastella sanojen semantiikkaa, eli niiden alkuperää ja merkitystä. Seuraavat lainat liittyvät kotiin, esineisiin, vaatteisiin ja ruokaan. Esimerkiksi farstu > porstuva (eteinen), kök > kööki (keittiö), spruta > pruuta (ruisku), bottfoor > potfoori (päällyskenkä) ja morot > muuretteri (porkkana). Ihmisiä tarkoittavat lainasanat, jotka kuvailevat sukulaisuutta, ammattia ja ihmisominaisuuksia. Tässä esimerkkejä: moster > musteri (täti), översköterska > ylisööteska (ylihoitaja) ja vaikkapa nyfiken > nyyfiiki (utelias).

Yllätys. Unessa fröken Sara Wacklin, maineikas tyttökoulun opettaja on kutsunut minut (Ulrike Haffuerin) ja ystävättäreni mamselli Emilie Bergrosin visiitiille ja kaffelle kotiinsa Torigatanille. Istahdamme salonkiin. Fröken Wacklin huhuilee paikalle Iida-piian ja pyytää tätä tuomaan meille prikalla kolme klasia makeaa sherryä. Diskuteeraamme edellisen viikon Seurahuoneen baaleista. Kylläpä oli sangen mainio orkesteri ja komeita herroja tanssittamassa. Ahaa, nyt Iida tulee stuukkaamaan pöytää. Hän asettelee valkoiselle tuukille kaffekupit, sokkerskoolin ja retsnekan. Isoilla talriikeilla on tarjolla bakkelseja, ja örfiilejä. On myös fleetaa ja ulkomaan eksoottisia nöttereitä. Tarjoilu on niin runsasta, että Emilie alkaa kruusailla. Vem kommer först?

Neiti Wacklin kertoo meille lähtevänsä peräti Ranskaan täydentämään opettajan opintojaan. Aikoo sitten muuttaa Helsingforssiin ja perustaa sinne yhä uudemmanlaisen tyttöjen yläkoulun. Kylläpä hän on toimelias, ajattelen kateellisena. Entä ne kahveli ja hantuuki? Suomeksi kahveli ja käsipyyhe.

Lähteet

• Huhtala (nyk. Rossi) Paula: Kultaknapit ja knaffolit – ruotsalaisperäisistä sanoista Oulun murteessa. XXVII Kielitieteen päivät Oulussa. (SKS 2000). • Ukkola, Jukka: Ookko nää. Oulun murteen uusi sanakirja. (BoD, Norstedt, Saksa 2016) • Pääkkönen, Matti: Oulun seudun murrekirja. (SKS 1994) • Lipponen, Kustaa, Heikki ja Eino: Ooppa ölövinä. (Multiprint Oulu 2008).