Kesäpäivä Kangasalla

Päivä oli mitä kaunein ja lämpimin kuin tilauksesta, kun lähdimme katsomaan Kangasalan nähtävyyksiä ja kuulemaan ruotsalaisuudesta Kangasalla 1500 luvulta alkaen. Oppaanamme toimi itse kuningatar Kaarina Maunun tytär, joka oli naimisissa kuningas Erik XIV:n kanssa. Kaarina kertoi elämästään Ruotsin hovissa Tukholmassa. Lämpimästä ilmasta huolimatta opas, Sinikka Meurman, oli pukeutunut sen ajan paksuun pukuun.

Matkamme alkoi Kangasalan keskusta kohti Haralan vuorta ja ensimmäiseksi ohitimme Suomen ensimmäisen postikonttorin. Rakennuksessa toimii nykyään leipomo/konditoria, jossa voi myös kokoustaa ja ruokailla. Matkalla pysähdyimme Suinulan verilöyly- muistomerkin luona, vuoden 1918 taistelusta, jossa monet nuoret opiskelijat menettivät henkensä.

Haralanharjun näkötorni oli remontissa, joten nautimme kauniista maisemasta kalliolla seisten Zacharias Topeliuksen muistomerkin luona ja lauloimme Kesäpäivä Kangasalla laulun, joka on Pirkanmaan maakuntalaulu. Topelius kirjoitti runon 1853 siellä ihaillessaan maisemia ja Gabriel Linsén sävelsi runon 1864. Nykyinen torni on jo kolmas, mutta ensimmäinen rakennettiin sinne jo 1895. Nautimme herkulliset kahvit tornin terassilla.

Palasimme keskustaan ja jatkoimme edelleen tutustumaan Liuksialan kartanon kappeliin. Lyhyt kävelymatka kartanon koivukujalta kauniiden viljavainion läpi kulkevaa tietä pitkin kappelille oli niin rahoittavaa, kuin olisi siirtynyt vuosisatoja ajassa taaksepäin.

KAPPELISSA KUULIMME SEN historiasta; Kangasalan seurakunta erosi Pirkkalan seurakunnasta vuonna 1366 itsenäiseksi seurakunnaksi. Kangasalan varhaisin kirkollinen keskus sijaitsi 1600-luvulle asti Liuksialassa. Vanhin kirjallinen maininta Liuksialan kirkosta on vuodelta 1646, jolloin piispa Iisak Rothovius määräsi kirkon rakennettavaksi uudelleen. On kuitenkin hyvin mahdollista, että kirkko oli ainakin toinen samalla paikalla. Puukirkon vieressä on ollut satakuntalaiseen tapaan kivinen sakasti. Kirkon vanhaan ikään viittaa myös tieto, että paikka oli kirkon haltuun otettu vanha uhrilehto. Kappelissa on Kangasalan urkutehtaan valmistamat urut vuodelta 1859.

Teimme pysähdyksen Liuksialan kartanon portilla ja kuulimme mielenkiintoisia asioita kartanon elämästä. Liuksialasta, joka oli Kangasalan vanha kirkonkylä, muodostettiin vuonna 1566 kuninkaankartano. Ruotsin entinen kuningatar Kaarina Maununtytär asui kartanossa miehensä Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n kuoltua vuodesta 1577 lähtien. Hänen jälkeensä sen omistivat muun muassa hänen tyttärensä Sigrid Vaasa sekä tämän jälkeläiset Åke Tott ja Klaus Tott. Sitten Liuksialan kartano siirtyi Creutzeille. Vuodesta 1821 se on ollut Meurman-suvun omistuksessa. Kartanon osti tuolloin tykistökapteeni Karl Otto Meurman, tunnetun suomalaisuusmies Agathon Meurmanin isä. Osa suvusta suomensi nimensäkin Liuksialaksi. Kartano siirtyi aikanaan Agathon Meurmanin nuorimmalle pojalle, kunnallisneuvos Jalmari Meurmanille.

SEURAAVAKSI OLI VUOROSSA tutustuminen Kangasalan kirkkoon ja sen historiaan niin sisältä kuin ulkoakin, kuten kirkon ulkoseinässä olevaan Verikiveen. Sen päälä mestattiin noitana syytön Kuussalon Kaarina.

PYSÄHDYIMME VIELÄ Vääksyn kartanon mailla olevan Suomen vanhimman kansanopiston edessä. Se perustettiin 1889 naisten opiskelupaikaksi, jossa opiskeltiin mm. töitä, uskontoa ja maataloutta. Itse kartanon maille ei valitettavasti ole mahdollista mennä, sillä se on nykyisin yksityiskäytössä ja siellä toimii ratsutila ja kauppapuutarha. Kartano valmistui 1500 luvulla ja kuningas Juhana III lahjoitti sen rakastajattarelleen Kaarina Hannun tyttärelle 1564.

Kangasalan kolme Kaarinaa tulivat tutuiksi päivän aikana ja lounaalla Automuseo Mobiliassa kuulimme vielä Torsti Tulenheimon koosteen ruotsalaisuudesta Kangasalla. Osa meistä kävi tutustumassa automuseoon ennen kuin kävimme vielä bussilla harjulla katselemassa maisemia. Siellä on yksi Kangasalan neljästä näkötornista.

Paluumatkalla keskustaan kuulimme myös Punamultalukosta ja Vehoniemellä asuneesta taitelija Virpi Kinnusesta. Tie Tampereelle kulki aikoinaan Roineen ja Längelmäveden välisellä korkealla kannaksella, joka sain nimensä Venäjän keisari Aleksanteri I vierailtua harjulla vuonna 1819. Jo tätä aiemmin 1700-luvun lopulla komeita maisemia oli ihaillut Ruotsin kuningas Kustaa III matkallaan Tampereelle. Saavuimme keskustaan antoisan ja monipuolisen päivän päätteeksi. Palautteesta päätellen osallistujatkin olivat hyvin tyytyväisiä.

Ensi kesän retkeä odotellen.

MARITTA KÖNÖNEN, SISÄ-SUOMEN ALUEEN PUHEENJOHTAJA