Pointti 2-2017

Hetken suomalaisia / Sarjallisen taiteen parissa / Pointin suuri ravintolakierros

pointti.

2/2017 Porin ylioppilaslehti

elijaedut ijaedut satakun sataku kunnasta nnasta SUOMEN PARHAAT

Katso sad Katso sadat opisk opiskeli osoittee osoitteesta

OPISKELIJAEDUT PORISTA paikalliset tdat paikalliset

kelijaedut lijaedut esta SLICE.FI a SLICE.FI

TUNNISTAT OPISKELIJAETUJA KYSYKYSY OPISKELIJAETUJA AIN OPISKELIJAETUJA NÄHDESSÄSI TÄMÄN TA NÄHDESSÄSI TÄMÄN TARRA MYÖNTÄVÄTSäästät YRITYKSET Säästät satoja euroja satoja euroja vuodessa vuodessa SLICE-TARRASTA KYSY ETUJA AINA NÄHDESSÄSI TARRAN.

YRITYS: Sli

JA NAAINA suomen parhaat suomen parhaat TARRAN. AN.

opiskelijaedut opiskelijaedut satakunnasta satakunnasta Katso sadat paikalliset Katso sadat paikalliset

unnasta nnasta

Sisällys

Pääkirjoitus.................................................................................4

dat paikalliset paikalliset kelijaedut ijaedut esta SLICE.FI a SLICE.FI

Pointerin blogi..............................................................................5 Hetken suomalaisia...........................................................................6 Elämän perustarpeita........................................................................10 Sarjallisen taiteen parissa.................................................................12 Risottopallukoita ja ei niin kekseliäitä keksejä - Pointin suuri ravintolakierros...........14

Kesäkaverit ja kumpparit Kirjurissa.........................................................18 Hyödynnä Suomen parhaat opiskelijaedut Slice-yrityksissä!...................................20 Musiikki-arvio..............................................................................21 Elokuva-arvio...............................................................................22

Kirja-arvio.................................................................................23

A AINA NA ARRAN. AN.

Punajuuri tanssahteli kielellä ice.fi/liity tomaattisalsan kanssa. S. 16

Opettajankoulutuslaitos, Rauman yksikkö Opettajankoulutuslaitos, Rauman yksikkö

Käyn saunassa joka viikko!

S. 6

Kypsemmälle iälle ehtineet festarivieraat nauttivat selvästi mutakylvyistä keikan aikana. S. 20

Toimitus: Pointer ry / Pointti / PL 181 281200 Pori pointti.lehti@gmail.com / www.porinylioppilaslehti.com Päätoimittaja: Tytti Wallenius / Taitto: Mira Metsälä Tekijät: Antti-Jussi Vesa, Riikka Huuskonen, Atte Timonen, Aleksi Olander, Lassi Sirén, Anna Hokkanen, Sanna Rauhala, Vilho Pirttijärvi, Esa Keskinen ISSN 1779-6627 / Painopaikka: Plusprint / Julkaisija: Pointer ry

3

Pääkirjoitus

Tytti Wallenius

Parempi huominen alkaa juuri sinusta

K

paremmin.

Ikävä kyllä juuri koulutuksesta on viimevuosina leikattu, eivätkä kaikki maahanmuuton vastustajatkaan kovin usein pidä etenkään korkeakoulutusta arvossaan. Jostain syystä suvaitsevaisuus ja asioista keskusteleminen luokitellaan tietyissä piireissä kouluttautuneen väestönosan hurskasteluksi.

Ajatus on monella tapaa erikoinen, sillä on aivan selvää, että akateemisen väen joukkoon mahtuu paljon erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Näin on varmasti kaikissa ihmisryhmissä, koulutuksesta riippumatta.

Sen, että olemme valmiita keskustelemaan ja pyrimme ymmärtämään, mistä esimerkiksi terrorismista on kyse, ei pitäisi olla tekopyhyyttä, vaan kaikkien velvollisuus.

Toivonkin, että niin uudet kuin vanhat opiskelijat aloittavat uuden lukuvuoden hyvillä mielin, mutta muistaen, että meidän tehtävämme on keskustella ja puolustaa tarpeen vaatiessa heikompia. Meidän tulee myös pyrkiä löytämään vastauksia niihin kysymyksiin, jotka vaivaavat koko kansakuntamme mieltä. Toivon, että perustamme vastauksemme aina faktaan ja tutkittuun tietoon, emme arvauksiin, spekulaatioihin tai muiden maineen lokaamiseen.

Sillä se on yliopiston tehtävä: kasvattaa meistä itsenäisiä ajattelijoita, jotka osaavat tarkastella erilaisia ilmiöitä monelta kantilta, objektiivisesti ja ennen kaikkea rehellisesti, todelliseen tietoon pohjaten. Me emme lietso someraivoa, emme alistu pelkäämään, emmekä anna sijaa vihapuheelle.

Valtaosa ihmisistä haluaa uskoa hyvään ja tehdä kaikkensa sen eteen, että Suomi on meille edelleen turvallinen ja paras mahdollinen kotimaa. Me opiskelijat voimme olla niitä, jotka näyttävät muille tietä paremman huomisen saavuttamiseksi.

un suunnittelin tämän numeron pääkirjoitusta, mielessäni olivat opintonsa jännittyneenä aloittavat fuksit, kesälomalta palaavat vanhemmat opiskelijat ja jälleennäkemisen riemu. Turun surulliset tapahtumat kuitenkin muuttivat mieleni. En voi ohittaa niin traagista tapausta.

Suomi on välttynyt Eurooppaa vainonneilta terroriteoilta näihin päiviin asti, mutta nyt kävi, kuten oli ennustettu.

Suomessa tapahtui terrori-isku. Kaiken surun ja vakavuuden keskellä netti täyttyi ruumiiden ympärillä tanssivista rasisteista, joiden mielestä ”suvakit” saivat nyt sen, mitä olivat kerjänneet.

En pystynyt lukemaan lehtien kommenttipalstoja tai edes omaa Facebook-uutisvirtaani moneen päivään Turun surmien jälkeen. Vihanlietsonta, pelko ja avuttomuus turhauttivat niin paljon, että yritin leikkiä, ettei mitään puukotusta ollut edes tapahtunut.

Nyt kun kauhunpäivästä on kulunut jo muutama viikko, pystyn tarkastelemaan tilannetta ja etenkin tapauksesta syntynyttä jälkipyykkiä objektiivisemmin.

Haluan pohtia, mikä saa ihmiset vihaamaan ja pelkäämään. Mikä saa ihmiset toimimaan, kuten Turun puukottaja toimi? Ja mikä saa ihmisen kirjoittelemaan nettiin omalla nimellä asioita, joita ei ehkä kannattaisi ääneen sanoa?

Eräs ystäväni kertoi jonkin aikaa sitten, että hänen perheensä sisällä on hyvin erilaisia arvoja, ja että Turun puukotus kiristi välejä entisestään.

Ystäväni syytti näkemyseroista tietämättömyyttä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Tiedon jakaminen ja koulutus ovat avain paremman yhteiskunnan muodostamiseen.

Suvaitsevaisuus kasvaa, kun ihmiset ymmärtävät toisiaan

4

Antti-Jussi Vesa

Pointerin blogi

Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä

A

kannalta oleellisiin kansallisen päätöksenteon kysymyksiin voi vaikuttaa luontevasti ylioppilaskuntien kautta. Tänä syksynä järjestetään taas edustajistovaalit, joihin kannustan jokaista kiinnostunutta lähtemään mukaan ehdolle tai vähintään äänestämään niissä. Pienen filiaalin ääni hukkuu helposti suurien ja toisinaan jäykkien ylioppilaskuntien prosesseissa. Siksi taitavien porilaisten edustajien saaminen niiden päätöksentekoelimiin on verrattoman tärkeää. Toivottavasti saamme myös edustajistojen kokouksia filiaalimme vieraaksi tulevinakin vuosina.

Jos ylioppilaskuntatason vaikuttaminen tuntuu itselle liian kaukaiselta tällä hetkellä, hommat voi aloittaa myös lähempää Pointer ry:n kautta. Loka marraskuussa järjestettävä vaalikokous onkin elämäsi tilaisuus tulla osaksi porilaisten opiskelija-aktiivien jatkumoa ja päästä tutustumaan kaupungin opiskelijaelämään pintaa syvemmältä, mutta erityisesti luomaan elinikäisiä muistoja ja ystävyyssuhteita. Voit kysyä hallitustoiminnasta lisää esimerkiksi suoraan allekirjoittaneelta, Pointerin toimistosta tai tuutoriltasi. Vaikka hallitustyö ei olisi juuri sinua varten, suosittelen joka tapauksessa tarkistamaan Pointerin maksuttoman jäsenyyden tarjoamat edut. Kerrothan meille, mikäli niistä puuttuu jokin juuri sinua palveleva asia, jotta voimme alkaa etsiä ratkaisua tarpeeseen. Suurin yksittäinen tavoitteemme opiskelijayhteisönä onkin lopulta jokaisen opiskelijan viihtyvyys ja hyvinvointi rakkaassa koti- ja opiskelukaupungissamme. Takaamme sen parhaiten toimimalla määrätietoisesti yhdessä tuijottamatta liikaa haalarien väriin tai kotikampuksen osoitteeseen.

lkava syksy tuo Poriin uudistuksia, jotka näkyvät konkreettisesti opiskelijan arjessa. Matkakeskus siirtyy Asema-aukiolle ja Porin linjojen uusi City-linja aloittaa syyskuun alusta liikennöimisen yliopistokeskuksen ja SAMKin uuden kampuksen välillä. Keskussairaalalle asti vartin linjaväleillä kulkeva yhteys avaa kaupungissa uusia mahdollisuuksia niin asumisen kuin opiskelun suhteen. Tiilimäeltä pääsee nyt kätevästi yliopistokeskukselle myös julkisilla, mikä lievittänee edes vähän SAMKin muuton synnyttämää painetta keskustan pienten asuntojen vuokrien nousulle.

Kestävä ratkaisu olisi kuitenkin opiskelijoille suunnattujen asuntojen rakentaminen kampusten läheisyyteen.

Opiskelijaystävällistä keskusta-asumista onkin jo kaavoitettu SAMKin kupeeseen, mutta ymmärrettävästi sen konkretisoituminen muuttovalmiisiin asuntoihin on vielä matkaa. Tulevassa rakennusprojektissa opiskelijajärjestöjen on kuitenkin pidettävä huolta, että ainakin osa asunnoista osoitetaan jäsenistömme käyttöön. Siksi asia on pidettävä esillä myös jatkossa. Pointerin ja SAMKin opiskelijoiden iskuryhmä onkin parhaillaan vierailemassa uusissa valtuustoryhmissä kertomassa muun muassa opiskelija-asumisen tilasta ja kehitystarpeista.

Yliopistokeskuksen ja SAMKin maantieteellinen lähestyminen antaa aihetta pohtia syvempää yhteistyötä myös opintojen tasolla. Miksei opiskelijoille voisi tarjota nykyistä enemmän mahdollisuuksia hyödyntää oppilaitosten tarjoamia koulutusmahdollisuuksia ainakin kandivaiheen kursseilla? Duaalimallin rakenteisiin ja muihin opiskelijan

5

6

Teksti ja kuvat: Tytti Wallenius

Hetken suomalaisia Tämän vuoden helmikuussa 24 namibialaista vaihto-opiskelijaa saapui talviseen Suomeen.

Heitä vastassa olleet opiskelijatutorit olivat kauhuissaan, sillä kaikilla namibialaisilla ei ollut mukanaan talvitakkeja, saatikka kelin vaatimia kenkiä: yksi vaihto-opiskelija asteli koneesta ulos sandaaleissa. Namibialaiset itse olivat tohkeissaan. He muuttaisivat kahdeksi vuodeksi uuteen maahan ja edessä olisi ennennäkemätön seikkailu.

O

n kaunis ja lämmin kesäpäivä Raumalla. Namibialaiset vaihto-opiskelijat ovat olleet Suomessa jo puoli vuotta ja kauan odotettu kesä on vihdoin täällä. Istumme pienen kahvilan sisäpihalla ja siristelemme silmiämme auringon häikäistessä talon seinustaa. Elias Octavius ja Zelda Modise hörppivät kahvia samalla kun kyselen heiltä, mitä kaikkea he tiesivät Suomesta ennen tänne saapumistaan. ”Tämä osa maailmasta ei juuri näy meidän uutisissamme”, Elias kertoo. ”Olin kuitenkin lukenut teidän opetusjärjestelmästänne.” Myös Zelda oli kuullut suomalaisen koulutuksen korkeasta tasosta.

Ennalta tiedossa oli myös se, että Suomessa on talvella kyl-

mä. Kuinka kylmä, se selvisi kuitenkin vasta kun pakkasen tunsi ihollaan. Kun kysyn, miltä Suomi vaikutti heistä aluksi, Elias naurahtaa. ”North of the wall”, hän toteaa ja viittaa sanoillaan Game of Thrones -televisiosarjaan. Muurin pohjoispuoli on sarjassa kylmä, pimeä ja vaarallinen alue. Pimeää ja kylmää helmikuisessa Suomessa toki oli, mutta kovin vaaralliseksi Raumaa ei voida sanoa.

Se oli yksi namibialaiset yllättänyt seikka. Elias ja Zelda kertovat, että erityisesti suurissa kaupungeissa yksin liikkuminen iltaisin ei ole Namibiassa suositeltavaa. Tutorit joutuivatkin vakuuttelemaan osaa vaihto-opiskelijoita siitä, että Suomessa yöllä kotiin käveleminen ei ole hengenvaarallista.

7

Eroja koulutuksessa

sainvälistä joukkoa.

Maidemme väliset erot ovat paljastuneet osittain myös opintojen kautta.

Suomalaiset lapset kasvatetaan Zeldan mielestä itsenäisemmiksi ja omatoimisemmiksi kuin namibialaislapset.

Vaikka puhumme paljon syrjäytymisestä ja siitä, kuinka kaikki nuoret eivät saa opiskelupaikkaa toisen asteen tai edes peruskoulun jälkeen, niin tilanne on verrattain hyvä.

Namibiassa lukion käyvät kaikki.

Jos lukion reputtaa, vaihtoehtoja ei juuri ole: loppukokeita ei saa uusia, jatko-opinnot eivät enää ole mahdollisia ja työllistyminenkin saattaa vaarantua. Suomessa opinnoissa mokaaminen ei vielä tarkoita umpikujaa, josta ei ole poispääsyä. Vaihtoehtoja on monia ja korkeakouluihin voi (ainakin vielä) pyrkiä huonoista lukioarvosanoista huolimatta.

Namibiassa lukion käyvät kaikki. Jos lukion reputtaa, vaihtoehtoja ei juuri ole.

Zeldan ja Eliaksen opinnot ovat osa sopimusta, jossa Namibian valtiollinen Students Financial Assistance Fund (NSFAF) ostaa kandidaattitason tutkintokoulutuksen Suomesta.

Sopimus on ensimmäinen Finland Universityn koulutusvientiprojekti.

Opettajantutkinto on Namibiassa kolmivuotinen, joten kotiin palatessaan Zelda ja Elias ovat harjoittelua vaille valmiita opettajia.

Sekä Zelda että Elias ovat viihtyneet Suomessa tähän mennessä hyvin. Suomalaisten ystävällisyys ja yliopisto-opintojen joustavuus ovat ilahduttaneet heitä molempia.

Ensin mainittu saattaa tuntua suomalaisista oudolta: mekö muka lämminsydäminen ja ulkomaalaiset tervetulleeksi toivottava kansa? Zeldan ja Eliaksen mukaan ihmisten ystävällisyys on ylittänyt jopa odotukset.

Lämpimän vastaanoton lisäksi namibialaiset ovat saaneet Raumalla osakseen paljon ihmetystä. ”Meitä tuijotetaan kyllä usein pitkään, mutta katseet eivät ole epäystävällisiä. Ihmiset vain ovat uteliaita!” Zelda kertoo.

Uteliaisuus ei ole ihme, sillä Raumalla ei todennäköisesti ole ennen nähty yhtä suurta, selvästi muista erottuvaa kan-

Suomalaiset eivät syö lihaa Kahden vuoden opintojen tarkoituksena on ottaa mallia Suomen opetusjärjestelmästä ja viedä tietotaitoa Namibiaan. Alku ei ole ollut kaikille helppo, sillä pimeys ja kylmyys alkoivat huolestuttaa keväällä opiskelijoita. Tulisiko kesää ollenkaan? ”Kun kesä lopulta saapui, se tuli yhdessä yössä! Yhtäkkiä

8

Sauna, hiukset ja kielimuuri

puut olivat puhjenneet lehteen ja aurinko valaisi aamusta iltamyöhään”, Zelda hehkuttaa.

Vaikeuksia aiheutti myös ruokaan tottuminen. Namibialaiset ovat tottuneet Eliaksen mukaan mausteiseen ja melko lihapitoiseen ruokaan. Vaikka me suomalaiset usein miellämme itsemme kovan luokan lihansyöjiksi, namibialaisten silmissä olemme lähes kasvissyöjiä. ”Kaupassa käyminen oli myös aluksi hankalaa, sillä tuotteet ovat todella erilaisia. Lisäksi kaupoistanne ei saa samanlaisia mausteita kuin Namibiasta!” Elias harmittelee.

Mauttoman ruuan lisäksi namibialaisia on ihmetyttänyt suomalaisten suhtautuminen muiden ihmisten statukseen: Namibiaan verrattuna sillä ei ole Suomessa kovin suurta merkitystä. Hyviä esimerkkejä löytyy paljon: emme teitittele itseämme vanhempia ihmisiä juurikaan, yliopiston henkilökuntaa kutsutaan etunimillä ja kadulla vastaantulevia vanhempia henkilöitä ei tarvitse tervehtiä. Päin vastoin.

Suomessa ventovieraiden ohi kuljetaan pää painuksissa, oli vastaantulija sitten yhteisön merkkihenkilö tai lähikaupan myyjä. Vieraille tervehtiminen olisi outoa.

Eroja selittää myös valtioidemme ikäero: ”Yhteiskuntamme on vain parikymmentä vuotta vanha”, Elias muistuttaa. ”Monet asiat ovat menossa parempaan suuntaan, mutta vuonna 1990 saavutetusta itsenäisyydestä ei ole vielä kovin pitkä aika ja asiat muuttuvat hitaasti.”

Eliaksen mukaan naisten oikeudet ovat verrattain hyvät.

Namibian pääministeri on esimerkiksi nainen, mutta siitä huolimatta perinteiset sukupuoliroolit saattavat istua tiukassa. ”Miehet harvemmin tekevät kotitöitä, ne jäävät naisten vastuulle”, Zelda toteaa.

Elias mainitsee erään tapauksen esimerkkinä naisten aseman vahvistumisen vaikeuksista. Muutama vuosi sitten Namibialaiset naiset protestoivat kadulla poliisien ehdottamaa minihame-kieltoa vastaan. Tapaus herätti huomiota myös kansainvälisesti ja asiaa kritisoitiin laajasti, eikä kielto lopulta astunut voimaan. Lopputulos vahvisti naisten asemaa ja muokkasi toivon mukaan myös kansalaisten asenteita.

Kun kahvikupit on juotu tyhjiksi ja haastattelu lähenee loppuaan, en voi vastustaa kiusausta kysyä Zeldalta ja Eliakselta saunasta. Kuten niin moni muukin Suomeen ulkomailta muuttava saa huomata, sauna on kansallisaarteemme ja haluamme istuttaa vieraamme lauteille, oli kesä tai talvi. ”Ei se aluksi ollut oikein minun juttuni, mutta nyt käyn saunassa joka viikko”, Zelda naurahtaa.

Eräs ongelma, jonka namibialaiset huomasivat melko nopeasti Suomeen saavuttuaan, liittyy heidän hiuksiinsa. ”En löydä täältä kampaajaa, joka osaisi käsitellä hiuksiamme. Leikkaukseni olisi aivan erilainen Namibiassa”, Elias kertoo. Myös Zelda valittelee etnisten kampaamoiden vähyyttä: lähin löytyy Turusta. ”Hiuslaatumme on niin erilainen, että kampaajan tulee olla erikoistunut kiharaan tukkaan”, Zelda selventää.

Hiustenleikkuun, liian kasvispitoisen ruuan tai pimeän talven lisäksi hankaluuksia on muodostanut kielimuuri.

Elias oletti, että vielä useampi suomalainen osaisi englantia. Toisaalta esimerkiksi yliopistolla kommunikointi on helppoa.

Suomea namibialaiset ovat oppineet jonkin verran, mutta pidemmät keskustelut eivät vielä onnistu. Perusteet alkavat kuitenkin olla jo hallussa, joten ehkäpä parin vuoden päästä suomen kielestä on tullut heille yhtä tuttu asia, kuin saunasta ensimmäisen puolen vuoden aikana.

Namibian pääministeri on nainen, mutta siitä huolimatta perinteiset sukupuoliroolit istuvat tiukassa.

9

Teksti: Riikka Huuskonen, kuva: PP

Elämän perustarpeita Pointti haastatteli supersuosittua Pierupersettä ja sai vinkkejä opiskeluun ja elämään noin yleensä.

Lisäksi taiteilija loihti ikioman sarjakuvaklipin meille porilaisille opiskelijoille.

10

Mistä kaikki sai alkunsa?

Eräänä sateisena päivänä sain näyn, jossa minua kehotettiin lataamaan sukupuolielimien kuvia internetiin. En kuitenkaan tohtinut ryhtyä kuvaushommiin, joten päätin tarttua tussiin.

Mistä ideat kuviin syntyvät?

Syntyprosessia voisi verrata ruoansulatukseen: syöt erilaisia ruokia, ja ne aloittavat matkansa kehosi läpi. Elimistösi käsittelee ruoka-aineet ja työntää lopulta kaiken sen, mitä ei ole voinut hyödyntää, ulos paskana. Ja tästä paska etenee luonnon kiertokulkuun, esimerkiksi lannoitteeksi. Pieruperseen tapauksessa tosin en ahmi ruokaa, vaan ympäristöäni.

Sinulla on 20 000 seuraajaa. Miltä se tuntuu?

Kiitolliselta. Ja huolestuneelta. Setäni tapasi sanoa, että suuren yleisön mukana tulee suuri vastuu. Siksi olenkin päättänyt lopettaa alapäähuumorin sekä kirosanojen viljelyn ja kehittää Pierupersettä eteenpäin. Vuoden 2018 alusta Pieruperse lähtee Miinan ja Manun viitoittamalle tielle, hieman opettavaisempaan suuntaan.

Pori esiintyy kuvissasi useasti, onko siihen jokin syy?

Porilaiset. Puhun siis nyt niistä ihmisistä. Pori on hieno kaupunki, jonka asukkailta löytyy muutaman oluen jälkeen aimoannos itseironiaa.

Mikä Porissa inspiroi piirtämään uusia, ja taas uusia kuvia?

Kaupunkilaisten tavat ja paikalliset erikoisuudet, jotka muiden silmissä näyttäytyvät eksoottisina. Ja tuleehan Porista myös monia kuuluisuuksia. Odottelen vain, milloin saan kirjeen Visit Porilta.

Olet usein hyvin ajan hermolla. Luottaako tekijä siihen, että myös seuraajat ovat?

Luotan. Pieruperse pyörii kuitenkin pitkälti elämän perustarpeiden ja asioiden äärellä, kuten paskantamisen ja pierujen.

Minkälaista palautetta olet saanut teoksistasi?

Mahtavaa, kiitos siitä! Laittakaa näppis laulamaan ja boksi tukkoon.

Missä menee hyvän ja huonon huumorin raja? Onko raja ylittynyt joskus?

Se jääköön muiden päätettäväksi.

Mitä mieleesi tulee sanoista porilainen opiskelijaelämä?

Koko elämän kestävä oppiminen, joka ei lopu koskaan. Opiskelemme kaikki elämän koulussa.

Mitä vinkkejä voisiti antaa uutta lukukautta aloitteleville opiskelijoille?

Kynä ja pyyhekumi helpottavat tenttejä.

Miltä Pieruperseen tulevaisuus näyttää?

Eteenpäin mennään. Päivä kerrallaan, mutta eteenpäin mennään. Yhdessä.

Miten tiivistäisit Pieruperseen tuotannon kolmella sanalla?

Pieru ja perse.

11

12

Teksti ja kuva: Atte Timonen

Sarjallisen taiteen parissa K

aikki ovat joskus lukeneet sarjakuvia. Lapsena se oli helpompaa kuin kirjojen lukeminen, sillä kuvat ja teksti auttoivat toinen toistaan tarinankerronnassa. Aku Ankka oli monille se ensimmäinen sarjakuva ja osalle lukijoista se on yhä kiinteä osa arkea. Mutta miksi tuntuu siltä, että sarjakuvaa ei arvosteta taidemuotona yhtä paljon kuin kirjoja, elokuvia tai musiikkia?

Olen itse lukenut sarjakuvia siitä lähtien, kun olen osannut lukea. Aku Ankka ja Nalle Puh vaihtuivat kasvaessani Asterixiin ja Tinttiin, sitten taas Hämähäkkimieheen, Batmaniin ja Teräsmieheen. Yläasteen ja lukion aikoihin löysin kotimaisen sarjakuvan menestystarinat kuten Villimpi Pohjola, Fingerpori ja Praedor-fantasiasarjakuvat (Petri Hiltunen). Nykyään luen muitakin kuin suomalaisia sarjakuvia: yhdysvaltalaisia, saksalaisia, norjalaisia, japanilaisia skeä brasilialaisia. Mukana on pysynyt myös Aku Ankka.

Sarjakuva ei ole genre. Sarjakuva on medium, taiteenmuoto jolla kertoa tarinoita. Supersankarit taas ovat vain yksi genre, vaikka stereotyyppisesti aikuisten lukemat sarjakuvat ovat juuri supersankaritarinoita. Sarjakuvat voivat olla viileitä noir-mysteerejä, lennokkaita scifi-seikkailuja, historiallisia kertomuksia, teiniromansseja, kauhua, wes-

ternejä, elämäkertoja, opiskelijaelämää kuvaavia tarinoita tai vaikka vain ajatuksen ja taiteen virtaa neljän ruudun kaavassa. Mitä tahansa mikä voi taipua elokuvaksi, voi tehdä myös sarjakuvana, ja usein sarjakuvassa budjetti tai erikoistehosteet eivät ole rajana mielikuvitukselle.

Sarjakuva yhdistää hyvän käsikirjoituksen tuoman eleganssin taiteilijan visuaaliseen näkemykseen. Vaikka joskus piirtäjä myös käsikirjoittaa tarinansa, on kahden ihmisen, kirjoittajan ja kuvittajan, välisen yhteistyön tuottama lopputulos usein vielä vaikuttavampi. Sarjakuvat kuten Perkeros (KP Alare ja JP Ahonen), Giant Days (John Allison ja Max Sarin) ja All-Star Superman (Grant Morrison ja Frank Quitely) ovat esimerkkejä kahden taiteilijan saumattomasta yhteistyöstä. Tosin Don Rosan kirjoittama ja kuvittama Roope Ankan elämä ja teot on ehkä vaikuttavimpia sarjakuva-kokonaisuuksia koskaan.

Sarjakuva ei ole pelkästään lasten juttu, tai ainoastaan huumoria päivän lehdessä. Sarjakuva on yhtä monimuotoinen kuin elokuva tai mikä tahansa muu kerronnan muoto.

Jos jokin tietty genre tai aihe kiinnostaa, siitä luultavasti on tehty sarjakuva. Kokonainen taidemuoto odottaa sinua.

Sarjakuvalukupiiri alkaa Turun yliopistossa, Porin yksikössä 25.10.2017. Ilmottautuminen Atte Timoselle osoitteeseen atttim@utu.fi. Kurssi on avoin kaikille, mutta vaatii ristiinopiskeluoikeuden. Haku kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen ristiinopiskeluun on auki ympäri vuoden. Lisätiedot www.ucpori.fi/ristiinopiskelu.

13

Teksti ja kuvat: Aleksi Olander ja Lassi Sirén

Risottopallukoita ja ei niin kekseliäitä keksejä

Pointin suuri ravintolakierros Porin ravintolatarjonta on viime vuosina kehittynyt suurin harppauksin eteenpäin ja ketjuravintoloiden rinnalle tuntuu aukeavan säännölliseen tahtiin mielenkiintoisia uutuuksia. Elokuun puolessavälissä Porissa järjestettiin jo toista kertaa Pintxoviikko, jossa ravintolat kilpailivat keskenään parhaimman suupalan tittelistä. Pointti lähetti herkkuperseduonsa Aleksin ja Lassin tutustumaan tapahtumaan.

T

apahtuman järjestäjä, rotisseur Touko Setälä halusi laajentaa San Sebastianin Tamborrada-tapahtumasta inspiraation saanutta ja Tampereella jo viisi kertaa järjestettyä tapahtumaa kotikaupunkiinsa Poriin.

Porilaiset ovat ottaneet tapahtuman hyvin vastaan. Koko pintxoviikon liikkeellä oli paljon syöpöttelijöitä ja juopottelijoita kiertelemässä ravintoloita iloisella mielellä. Toimituksen saamien tietojen mukaan eräässä ravintolassa viikon aikana myytyjen annosten määrä mitattiin tuhansissa.

“Pintxot ovat kiinnostavia, sillä ne tuovat kaupunkiin jotain aivan uutta. Ravintolat voivat luoda aivan millaisen annoksen haluavat, mikä näkyikin annosten laajassa kirjossa”, selventää Setälä.

Myös kriitikkomme kiinnittivät huomiota annostarjonnan monimuotoisuuteen.

Osa pintxoista oli tehty valmiiksi vitriiniin “grab to go” -tyylisesti nautittavaksi, kun taas osa annoksista valmistettiin tilauksesta pöytiin tarjoiltuina.

Annosten raaka-aineista tai kuvista oli vaikea päätellä, tuleeko pintxosta pitämään vai ei. Osa paperilla hyvältä kuu-

lostavista annoksista osottautui pettymyksiksi, kun taas osa onnistui yllättämään todella positiivisesti.

“Tämän vuoden kilpailun taso oli todella kova, ja jopa viimevuotista kovempi. Tuomariston oli todella vaikea päättää paras annos”, Setälä kertoo.

Kilpailuraadin arvio muodostui pisteytyksellä 60p mausta, 20p ulkonäöstä ja 20p innovatiivisuudesta. Pointin raadin arvio perustui perstuntumaan.

Osa ravintoloista tarjosi pelkästään kilpailupintxon, ja osa oli valmistanut laajemman valikoiman makupaloja.

Pointin raati arvioi vain kilpailupintxot, mutta saattoi sortua maistelemaan kierroksen aikana myös ylimääräisiä herkkupaloja asiaankuuluvine ruokajuomineen.

Pointin arviot olivat yllättävänkin hyvin linjassa yleisön suosikkien ja asiantuntijaraadin valintojen kanssa. Raadin suosikit olivat Winston, Merry Monk ja Borg.

Yleisön suosikit taas Petras Cafe, Borg ja Merry Monk. Borgin pintxo ei Pointtia vakuuttanut, mutta syy saattoi olla joko ravintolan tai kriitikoiden huonossa päivässä.

Kasperi Onnela tarjoili pintxoja Petras Cafessa.

14

Blind Burger Perushyvä, mutta hiukan tavallinen. Nautamousse oli miellyttävän makuista, mutta joskus vähemmän on enemmän. Punasipulista plussaa.

Aleksi: 7,5, Lassi: 8+

Borg Lettumainen leipätaikina tai joku rieska, liian suolainen.

Kalan purutuntuma hyvä. Rehellinen kala. Gluteenitonta tai kasvissyöjälle sopivaa versiota ei ollut tarjolla.

Aleksi: 7, Lassi: 7

Elba Tarjolla monenlaisia pintxoja, joista kaikki testatut olivat erinomaisia. Hyvä leipä, sopiva suolaisuus. Hiukan dominoiva punajuuri, mutta pääraaka-aineen varmaan kuuluukin olla. Punajuuri tanssahteli mukavasti suussa tomaattisalsan kanssa.

Aleksi: 8+, Lassi: 8

Amarillo Hauska miniburgeri täynnä makua! Nimessä oleva sipuli löytää tiensä makunystyröille ja kokonaisuus on mehukas. Amarillon tyylille uskollinen.

Aleksi: 9-, Lassi: 8,5

Steak and Whisky House Galle Minttujogurtti peittää strutsin alleen. Raati ei tiennyt tarkkaan, miltä strutsin olisi pitänyt maistua, mutta tuskin ainakaan minttujogurtilta. Muuten hyvä ja raikas kokonaisuus. Strutsi juoksi raatia karkuun. Hyvästä palvelusta plussaa.

Aleksi: 8,5, Lassi: 8 15

Winston Yllättävän hyvä! Saaristolaistyylinen maukas makea leipä yhdistettynä mehevään pulled porkiin ja rapeaan olutpekoniin. Leipä oli oleellinen osa pintxoa.

Aleksi: 9, Lassi: 9

Olivo Food Factory Mehevä friteerattu risottopallukka, jonka sisällä maukasta possua. Erilainen kuin missään muualla, hyvä suutuntuma ja koostumus.

Aleksi: 9, Lassi: 9-

Porin suomalainen klubi Ravintolan tyylille ominainen tyylikäs graavisiika saaristolaistyylisellä leivällä. Kala oli tuoretta ja raikasta, mutta kokonaisuudesta jäi ehkä jokin puuttumaan.

Hieman viimeistelemätön.

Aleksi: 8,5, Lassi: 8

Anton Once again, saaristolaisleivän varaan rakennettu pintxo, kuitenkin mielikuvituksellisilla raaka-aineilla höystettynä. Hapankaali tuli hyvin esiin, mutta ei liian korostetusti. Jännä muna.

Aleksi: 8,5, Lassi: 8+

Rosso Kaksikerroksinen merellinen limppuherkku jonka pääosassa olivat herrat rapu ja lohi, jotka muodostivat annoksen jingin ja jangin. Ei ylimääräistä hienostelua, vaan hyviä ja puhtaita makuja.

Aleksi: 9-, Lassi: 9 16

ki

osik u s n i Aleks

Martina Todella toimivaa vaihtelua monessa muussa ravintolassa nähdylle saaristolaisleivälle! Halloumi toimi hienosti suolaisen ja makean välillä tasapainoilevassa pintxossa.

Aleksi: 9+, Lassi: 9

Petras Cafe Tyylikäs ulkoasu ja kerralla suuhun sopiva pala. Vuohenjuusto on ammattitaidolla valmistettua ja mansikka tuo palaan mukavasti makeutta. Ryhdikkään makuinen pintxo!

Aleksi: 9, Lassi: 9+

Torero Paperilla hyvän kuuloinen pintxo, aiheutti yhden pahimmista pettymyksistä. Kokonaisuus jätti ikävän jälkimaun, päällimmäisenä suuhun jäi palaneen lihan maku.

Aleksi: 6,5, Lassi: 6,5

Coffee house Makea lopetus kierrokselle! Kovan kuoren alta löytyi pehmeä sydän. Ei kovin kekseliäs, mutta kuitenkin keksimäinen. Hillolla ja kermavaahdolla on aika hankala saada huonoa pintxoa tehdyksi.

Aleksi: 8+, Lassi: 8+

Lassin

Merry Monk

suosik

ki

Rapealla perunasipuliröstillä herkullista haukea ja sitruunamoussea. Maut täysin tasapainossa, mitään ei ollut liikaa tai liian vähän. Annos oli hienosti kasattu ja viimeistelty ja tehty paikallisista raaka-aineista. Ei yksinkertaisesti mitään moitittavaa. Tätä herkkua ei Aleksi valitettavasti päässyt maistamaan.

Lassi: 10 17

Teksti ja kuvat: Anna Hokkanen

Kesäkaverit ja kumpparit Kirjurissa

P

Porisperen tiedottajan Tomi Nordlundin lisäksi kysymyksiimme ehtivät vastata ensihoitaja Jonna Elonen, sekä talkoolainen Lea Borisoff.

Lea Borisoff on toiminut järjestäjätiimin yleisnaisena jo Beachfutis-tapahtumassa ja hänet soitettiin mukaan myös tämän kesän festivaalille. Borisoffin poika on alkuperäisiä festaritiimin jäseniä, myynnistä ja kumppanuuksista vastaava Jussi Leinonen. Borisoff päästää festarikansaa porteista sisään, laskee kävijämääriä sekä tauottaa muita talkoolaisia.

Erityisen hyvää palautetta hän on saanut rautaisista “lehmän hermoistaan” ja positiivisesta asenteestaan festarikävijöitä kohtaan. Parasta Porisperessä hänen mielestään onkin nimenomaan iloiset ihmiset. ”Mamma” tulee mielellään töihin myös jatkossa.

ointti vietti jälleen kesäisen viikonlopun Porisperen merkeissä Kirjurinluodolla. Aiempina vuosina pääasiassa auringonpaisteesta nauttinut festivaali tarjosi tänä vuonna hieman vetisemmät puitteet, tehden siitä huolimatta jälleen kerran kävijäennätyksen. Lauantai myytiin päivän aikana loppuun, ja yli 8000 kävijän yhteislaulutuokiot Dingon, Haloo Helsingin ja Apulannan keikoilla soivat korvissa vielä maanantaiaamunakin. Hyvin tehty porilaiset.

Pointtilaisten paskaiset hai-saappaat villiintyivät tanssiin erityisesti Turmion Kätilöiden järjestämässä diskoteekissa.

Kypsemmälle iälle ehtineet festarivieraat nauttivat selvästi mutakylvyistä keikan aikana.

Tänä vuonna Pointti halusi jututtaa tapahtuman taustalla vaikuttavia henkilöitä. Kiireisestä aikataulusta huolimatta

18

Tomi Nordlund on toiminut Porisperen tiedottajana vuodesta 2011 saakka, aivan festivaalin alkutaipaleelta asti. Festarin järjestäjäporukan ydin on pysynyt muutenkin samana vuodesta toiseen, ja kesän kohokohta on tavata tutuksi tulleet ihmiset yhteisissä festaritalkoissa.

Nordlundin mielestä viime vuoden Twisted Sisterin veto oli ehdottomasti yksi ikimuistoisimmista keikoista. Myös Dingon paluu Lokkilavalle tänä kesänä nousee Porispere-keikkojen kärkikastiin. Suurin haave olisi nähdä vielä joskus Pearl Jam Porisperen lavalla.

"Parasta festivaalipäivinä on kirjoittaa backstagella Porisperen somepostausta ja kuunnella samaan aikaan, kun Lokkilavan yleisö mylvii täysillä artistien hittien tahtiin. Tänä vuonna erityisesti Haloo Helsinki! herätti ihan käsittämättömän

mekkalan. Sitä oli ilo kuunnella töiden lomassa."

Backstagella koettiin myös Nordlundin mukaan ikimuistoinen hetki, kun Napalm Deathin solisti Mark “Barney” Greenway sekä Dingon Neumann eli “Nipalm Death” saatiin samaan kuvaan.

Ensiapupisteeltä löysimme ensihoitaja Jonna Elosen tekemässä pitkää päivää festivaalivieraiden turvallisuuden hyväksi. Ensiapupisteen porukka on paikalla porttien avautumisesta niiden sulkeutumiseen reilusti keskiyön jälkeen. Elonen kiertää työtovereidensa kanssa myös muita Satakunnan tapahtumia, ja olikin Porisperessä vahtivuorossa jo toista vuotta peräkkäin. Lauantain alkuiltaan mennessä festarialueella oli ollut suhteellinen rauhallista: "perus festarimeninkiä". Plussaa oli tietenkin bändien kuuleminen työpisteelle saakka.

19

Teksti ja kuva: Sanna Rauhala

Hyödynnä Suomen parhaat opiskelijaedut Slice-yrityksissä!

S

lice.fi on helmikuussa 2017 avattu opiskelijaetupalvelu, joka yhdistää Satakunnan alueen yritykset ja opiskelijat. Se on tuotettu yhdessä paikallisten opiskelijajärjestöjen, koulujen ja yritysten kanssa. Slice-jäsenyrityksiä on jo yli 300, joista suurin osa on Porissa ja Raumalla. Palvelusta löytyy yli 400 erilaista opiskelijaetua, jotka helpottavat opiskelijan jo muutenkin tiukkaa budjettia huomattavasti. Opiskelijamyönteinen imago kehittää Satakunnan vetovoimaisuutta ja parantaa sen elinkeinoelämää.

Slice on toiminut erinomaisena oppimisympäristönä noin sadalle opiskelijalle. Opiskelijat ovat päässeet työskentelemään tiimeissä ja rakentamaan yhteistyössä yritysten ja järjestöjen kanssa suurta kokonaisuutta. Monelle Slice on toiminut myös mahdollisuutena oppia itsenäiseen työskentelyyn ja oman ajan suunnitteluun.

Opiskelijaetuja on myönnetty valtavasti monelta eri toimialalta. Edut ovat helposti haettavissa Slice.fi-sivustolta, josta yrityksiä voi hakea toimialan, yrityksen tai hakusanahaun mukaan. Alueeltamme löytyykin nyt enemmän

opiskelijaetuja, kuin mistään muualta Suomessa. Opiskelijan kannattaakin aina ennen ostopäätöstään katsoa, mitkä alueemme yritykset tarjoavat opiskelijaetuja. Edut myönnetään kaikilla voimassa olevilla korteilla, riittää että sinulla on voimassa oleva opiskelijakortti.

Slice-jäsenyritykset ovat helposti tunnistettavissa sinivalkoisesta Slice.fi-tarrasta, joka on yleensä sijoitettu kassojen tai sisäänkäyntien yhteyteen. Kysy etuja ja näytä opiskelijakorttiasi aina nähdessäsi tämän tarran - säästät valtavasti selvää rahaa. Slice.fi. Palvelua voi ja kannattaakin seurata sosiaalisessa mediassa. Seuraamalla Slice.fi:tä Facebookissa ja Instagramissa pysyt parhaiten perillä uusimmista eduista ja kilpailuista. Slice on avoin oppimisympäristö kaikille alueemme opiskelijoille.

Mikäli sinua kiinnostaisi työskennellä (harjoittelut, projektit, opinnäytetyöt, kesätyöt, kurssitehtävät) Slicen parissa, ota rohkeasti yhteyttä. Slice tarjoaa esimerkiksi harjoitteluita, projektityötä, mahdollisuuden opinnäytetyöhön tai kurssitehtäviin sekä kesätöihin!

20

Arvostelut

Vilho Pirttijärvi

Kuudes Silmä - Pelko Svart Records

H

elsinkiläisen jälkipunkyhtye Kuudennen silmän toinen albumi Pelko on tuhti levy. Yhtyeen nimeä kantanut ensilevykin oli tiivis, paksu kokonaisuus, mutta Pelko soi eri tavoin. Levyllä soittaa itsekseen tunnistettava yhtye, joka on luonut nahkansa Debyytillään Kuudes silmä oli maaninen, vaarallinen ja hyökkäävä. Se levy oli punklevy. Nelihenkinen yhtye oli soinniltaan kuin auto, jonka yhden renkaan pultit olivat löysällä. Jos kauhealla vauhdilla kohti tulleesta äänivallista olisi tippunut yksi jäsen pois, olisi matka päättynyt kuin autolla, jonka takarengas on paennut pientareelle.

Kakkoslevyllään Pelko, Kuudes silmä on erilainen. Vaarallisuus, niin itselleen kuin kuulijoilleen on vaihtunut uhkaavuudeksi. Uhka ja vaara ovat käsitteinä lähellä toisiaan, mutta nyanssiero on selvä. Vaara on sisäsyntyistä, uhka on tietoista.

Pelko on rocklevy. Yhtye kuulostaa jykevältä ja kappaleiden vimmainen kaahausmentaliteetti on vaihtunut harkitumpaan, vakaampaan ja määrätietoisempaan intensiivisyyteen. Levy-yhtiön tiedotteessa yhtyeen suunnanmuutoksesta puhutaan “pieninä askeleina kohti goottilaista kypsyyttä” ja se ehkä onkin helpoin tapa tiivistää se mistä levyllä on kyse.

Debyyttilevyllään Kuudes silmä oli hiukan kornilla tavalla synkkä ja itsetuhoinen laulaessaan muun muassa helpoista itsemurharatkaisuista. Se oli vähän ylitsevuotavaa ja kiusallista, mutta rehellisyydessään tehokas tapa saada viesti perille. Minä pidin siitä.

Pelko-levyllä askeleet jo mainittua goottilaista kypsyyttä kohti ovat selviä. Yhtye ei ole enää niin suora ja armoton synkkyydessään. Minä kyllä pidin ensimmäisen levyn shokkiarvoista. Pelko ei ole aivan niin pelottava levy kuin edeltäjänsä.

21

Arvostelut

Atte Timonen

Kahden miehen show

Michael Bryce (Ryan Reynolds, vasemmalla) ja Darius Kincaid (Samuel L. Jackson, oikealla) elokuvassa THE HITMAN’S BODYGUARD. Kuva: Jack English.

J

oskus ei tarvita muuta kuin kaksi karismaattista ja hauskaa näyttelijää pitämään elokuva pystyssä. Patrick Hughesin uusin toiminta-komediapätkä The Hitman’s Bodyguard elää ja hengittää täysin päätähtiensä Ryan Reynoldsin ja Samuel L. Jacksonin kautta. Reynolds esittää maineensa menettänyttä henkivartijaa Michael Brycea, joka palkataan suojelemaan todistajaa matkalla kansainvälisen oikeusistuimen eteen. Kyseinen todistaja on Darius Kincaid (Samuel L. Jackson), maailman pahamaineisimpia palkkatappajia, jolla on yhteistä historiaa suojelijansa kanssa. Matkalla on takaa-ajoja, räjähdyksiä ja tulitaisteluita, sillä syytetty diktaattori Dukhovich (Gary Oldman) lähettää tappajiaan pysäyttämään Kincaidin.

Ja siinä se aika lailla onkin. The Hitman’s Bodyguard on toimintaroskaa, jossa roisia huumoria kuullaan Reynoldsin ja Jacksonin suusta. Tämä parivaljakko on ainoa syy

siihen, miksi elokuva on muutakin kuin unohdettavaa ajantuhlausta. Juoni on täynnä pieniä monimutkaisuuksia, jotka vain vievät aikaa, sivuhahmot ovat joko unohdettavan tylsiä kuten Brycen ex-tyttöystävä Roussel (Elodie Yung) tai paljon mielenkiintoisempia kuin muut hahmot elokuvassa, kuten Kincaidin vankilassa istuva vaimo Sonia (Salma Hayek).

Gary Oldman on konnan roolissa yleensä varma nakki, mutta käsikirjoitus ei anna hänelle paljonkaan tekemistä, jolloin hän ei pääse riehumaan kunnolla. Mutta huumori kahden päätähden välillä toimii, heidän persoonallisuutensa osuvat hyvin yhteen ja yliampuvan toiminnan yhdistäminen komediaan toimii todella hyvin. Ja tämä tekeekin The Hitman’s Bodyguardista ihan viihdyttävän leffan, jonka toivoisi olevan vähemmän geneerinen mutta enemmän yksinkertainen.

22

Arvostelut

Esa Keskinen

Toven toiset puolet Tove Janssonin novelli- ja kuvituskokoelma esittelee taiteilijan häikäisevää monipuolisuutta.

P

ulkopuolisuus ja etäisyys yhuolison murhaaminen, distettynä lämmön ja kumppapariisilainen vaanija ja nuuden löytämiseen. muumilaakson arkkiKirjoittajana Jansson oli tehtuuri seuraavat toisiaan sutarkka ja näkevä. Tyyliltään lassa sovussa novellikokoelma miellyttävän eleetön, mutta tarBulevardin sivuilla. Bulevardi peen tullen pirskahteleva. Sama esittelee Tove Janssonin (1914– rytmi on hioutunut Muumien 2001) unohdetumpaa tuotantoa lentäviksi lauseiksi. vuosilta 1934–1995. Mukana Vaikka Jansson kuvitti monet on novellien ja pohdiskelevamlehtitekstinsä itse, on mukana pien esseiden lisäksi Janssonin myös muiden teksteihin tilattulehtikuvituksia. ja kuvituksia. Nekin kommenMoni novelleista sijoittuu toivat mielenkiintoisella tavalla Euroopan kaupunkeihin. Niissä kirjan novelleja ja avaavat uusia tuoksuu mennyt Eurooppa. näkymiä Janssonin tuotantoon.

Avausnovelli Bulevardi kertoo Janssonilta on irronnut merenPariisin kaduilla ja ravintoloissa rantojen, dekkarikohtauksien haahuilevasta Monsieur Chataija kaupunkimaisemien lisäksi nista, joka päätyy seuraamaan painajaismaisia näkyjä, joissa nuorta pariskuntaa. Mestanunnia vajoaa jokeen samalla, rillisessa metatarinassa Kirje kun juna jahtaa sillalla pakoon Dresdenin rautatieasemalla juoksevaa ihmistä. viettää aikaa yksinäinen mies, Vaikeasti saatavilla olevia joka päätyy oman kujeilunsa lehtitekstejä ei ole aiemmin vauhdittamana auttamaan koottu samojen kansien väliin. nuorta tyttöä löytämään rakasKokoelma oikoo vinoutunutta tettunsa. Vuokrataan huone... kuvaa Janssonista ”pelkkänä” taas vie Helsinkiin hilpeään muumikirjailijana. Jansson oli vuokrakämpän hakuun. aikansa tilatuimpia piirtäjiä, Novellissa Ei ikinä enää Tove Jansson Bulevardi ja muita kirjoituksia taidokas kynäilijä ja edelleen Caprille! tarkastellaan moderToim. ja suom. Sirke Happonen. Tammi 2017. 288 s. käännetyimpiä suomalaisia kirnin ihmisen tyhjyyden tunnetta jailijoita. Jansson muuten marssi ja aitouden kaipuuta kinasLinnan juhliin pariskuntana elämänkumppaninsa Tuulikki televan pariskunnan kautta. Pohjimmillaan tarinassa on Pietilän kanssa aikana, jolloin lehdistö syytti heitä presidenkyse pettymisestä ihmissuhteisiin tai niiden ideaaleihin. tin häpäisemisestä.

Tämä odotusten ja todellisuuden ristiriita toistuu monissa Mikä tärkeintä, Jansson antoi maailmalle muumit ja kokoelman teksteissä. niiden filosofian. Tove Janssonille liputuspäivä.

Janssonin avainteemana läpi uran vaikuttaa olleen tietty

23

Kiinnostaako Pointin tekeminen?

Ota yhteyttä: pointti.lehti@gmail.com Aiempaa kokemusta lehden tekemisestä ei tarvita!

Pointti Porin ylioppilaslehti

@pointtilehti

Takakannen kuva: Aleksi Malinen