Pointti 3-2017 by Pointti

Mu Pori o #instagrammable / Unelmien maanantaikappale / VĂĽrt land, ett nordiskt land

pointti. 3/2017 Porin ylioppilaslehti

Sisällys

Pääkirjoitus.................................................................................3 TYYn edustajistoon kolme porilaista järjestöaktiivia.........................................4 Loppuvuoden tapahtumakalenteri...............................................................6 Laserhippaa neonvaloissa.....................................................................7 Mu Pori o #instagrammable....................................................................8 The Legend of Zelda: Breath of the Wild – pelaamisen hauskuus heräsi kuolleista.............10 Tähtäimessä peliala – IGDA Satakunta opiskelijan näkökulmasta...............................12 Media, sanavapauden asialla.................................................................14 Norjalaiset lapset liikenneturvallisuuden salaisina agentteina..............................16 Fokuksessa fuksit...........................................................................18 Unelmien maanantaikappale...................................................................20 Singapore top 5.............................................................................24 Runo: Itsenäisyyspäivänä....................................................................26 Vårt land, ett nordiskt land................................................................27 Kirjat......................................................................................28 Musa........................................................................................29 Leffat......................................................................................30 Pointerin PJ................................................................................31

Viikon ensimmäiset päivät ovat juhlaa siinä missä viikonloputkin. S. 20

“Vapaus on aika haastavaa, kun ei ole ketään patistamassa hommiin”. S. 18

Toimitus: Pointer ry / Pointti / PL 181 281200 Pori pointti.lehti@gmail.com / www.porinylioppilaslehti.com Päätoimittaja: Tytti Wallenius / Taitto: Mira Metsälä Tekijät: Atte Timonen, Outi Vänskä, Eeva Mustakallio, Juho Virtanen, Karoliina Aho, Pinja Akkanen, Anna Kimpimäki, Riikka Huuskonen, Markus Ketola, Susanna Oksanen, Esa Keskinen, Vilho Pirttijärvi, Antti-Jussi Vesa ISSN 1779-6627 / Painopaikka: Plusprint / Julkaisija: Pointer ry

Pääkirjoitus

Tytti Wallenius

Kliseiden äärellä

ruotsin kielen taitoni on pahasti ruosteessa ja jännitin jutun lukemista. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kun huomasin ymmärtäväni jutusta, jos nyt en ihan kaikkea, niin ainakin jutun pääidean. Suosittelen tarttumaan tuohon tekstiin ennakkoluulottomasti. Järjestämässämme rekryillassa nousi esiin myös toive artikkeleista, joissa kerrottaisiin jo valmistuneiden tarinoita: mitä he tekevät työkseen ja missä he vaikuttavat nyt. Kirjoitin itse artikkelin Turun yliopistossa opiskelevasta koruntekijästä (s. 20), josta tuli menestynyt yrittäjä sattumalta. Toivon, että kyseinen juttu tavoittaa uratarinoista kiinnostuneet lukijat. Uusimmassa Pointissa pohditaan myös, onko suomalainen media puolueeton. No, ainakaan minä en median edustajana voi väittää olevani puolueeton kirjoittaessani viimeistä pääkirjoitustani. Minun on nimittäin väistämättä palattava niihin kliseisiin, joita aluksi välttelin ja kehuttava Pointtia, täysin puolueellisesti. Porin ylioppilaslehti Pointti on antanut minulle paljon. Se on mahtava lehti, josta olen ylpeä, ja toivon että myös te kaikki lukijat olette tyytyväisiä siihen, että meillä on oma painettu lehti. Tätä lehteä tekevät rakkaudella ihan mielettömän upeat tyypit. Kaikessa amatöörimäisyydessään Pointti ei kalpene muille ylioppilaslehdille ja haluankin päättää päätoimittajan urani tässä lehdessä ehkä suurimpaan kliseeseen tähän mennessä: Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat matkan varrella olleet mukana tekemässä Pointtia yhdessä minun kanssani. Ilman teitä en olisi nyt tässä, kirjoittamassa viimeistä pääkirjoitustani. Onnellisena ja ylpeänä, ja ennen kaikkea rakkaudesta lajiin.

ämä pääkirjoitus on minulle ehdottomasti vaikeimpia kirjoittamiani tekstejä. En haluaisi ladella teille kliseitä siitä, kuinka olen kasvanut ihmisenä päätoimittaessani Pointtia. En myöskään haluaisi kirjoittaa uusista haasteista, jotka minua nyt odottavat. Molemmat seikat pitävät toisaalta paikkaansa: olen oppinut paljon uutta ja löytänyt uusia puolia itsestäni. Ja kenelläpä meistä ei olisi aina uusia haasteita edessään, kävi vanhoille projekteille miten tahansa? Ajattelin, että kliseiden sijaan kertoisin teille, mitä kaikkea tämä lehti pitää sisällään. Pari kuukautta sitten järjestetty Pointin rekryilta inspiroi minut ja muut toimituskunnan jäsenet kirjoittamaan juttuja, joiden ansiosta tämä lehti on kenties paras, jonka olen koskaan päätoimittanut. Lehti alkaa tuttuun tapaan sisällysluettelolla ja pääkirjoituksella. Toisella aukeamalla kirjoitetaan ajankohtaisista asioista: kolme porilaista opiskelijaa valittiin Turun yliopiston y l i oppi l a s ku n n an edustajistoon (s. 4). Toimittajamme ovat kuvanneet niin Poria (s. 8) kuin Singaporea (s. 24) ja lehden teemaksi nousi, osin sattumalta, pelit ja kulttuuri pelaamisen ympärillä (mm. s. 10 ja 12). Itsenäisyyden satavuotisjuhlaa ei myöskään ole tässä numerossa unohdettu, vaikka kevään lehti olikin selvästi teemaltaan enemmän Suomi 100. Elokuva-arviossa pohditaan uuden Tuntemattoman sotilaan merkitystä (s. 30) ja Suomi-aiheinen runo kysyy, millainen itsenäinen maamme oikeastaan on (s. 26). Yksi tämän lehden mielenkiintoisimmista artikkeleista on kirjoitettu ruotsiksi (s. 27)! En tiedä teistä, mutta oma

Teksti: Pinja Akkanen / Kuvat: edaattoreiden vaalimateriaali

TYYn edustajistoon kolme porilaista järjestöaktiivia Turun yliopiston ylioppilaskunnan vuoden 2017 edustajistovaaleissa valittiin yhteensä 41 jäsentä edustajistoon, joka käyttää ylioppilaskunnan ylintä päätäntävaltaa. Tänä vuonna ehdokkaita oli ennätysmäärä: yhteensä 360 opiskelijaa asettui ehdolle kolmeltatoista eri vaalilistalta. Myös äänestysprosentti nousi edellisistä vaaleista. Äänestysprosentti oli tämän vuoden vaaleissa 41.98 eli lähes 6000 Turun yliopiston opiskelijaa käytti ääntään. Porista TYYn edustajistoon valittiin kolme ehdokasta: Jonatan Jarkia, Jenni Jäntti sekä Sonja Lautamatti. Tulevan edustajiston kaksivuotinen toimikausi alkaa tammikuussa 2018 ja päättyy vuoden 2019 lopussa.

Jenni Jäntti

oista vuotta digitaalista kulttuuria opiskeleva Jenni Jäntti valittiin TYYn edustajistoon ainoana ehdokkaana humanistilistalta, 28 äänellä. Jennillä on tällä hetkellä monta rautaa tulessa, sillä hän on sekä Kulma ry:n hallituksessa kulttuurivastaavana että Pointer ry:n hallituksessa tutorvastaavana ja tapahtumavastaavana. Lisäksi Jenni on monille tuttu kasvo Pointer ry:n opiskelijapalvelupisteeltä. Jenni uskoo, että Pointer ry:n hallituksessa toimiminen ja TYYn edustajistotoiminta tukevat hyvin toisiaan. Jenni tiivistää olevansa ensisijaisesti porilainen, toissijaisesti humanisti ja näiden lisäksi opiskelijakulttuurin suojelija. TYYn edustajistossa Jenni haluaa pitää huolen siitä, että Porin yliopistokeskuksen opiskelijat otetaan huomioon päätöksenteossa. Humanistina hän haluaa myös toimia äänitorvena kaikille humanistisen tiedekunnan jäsenille, esimerkiksi viemällä eteenpäin saavutettavuuden kehittämistä sekä Turun tilakysymyksiä. Lisäksi Jenni toivoo, ettei opiskelijakulttuurista leikattaisi enää yhtään enempää.

Jonatan Jarkia

arkkinointia pääaineenaan opiskeleva Jarkia sai TSE-listan toiseksi suurimman äänimäärän komealla 77 äänellä. Porin Kylterit ry:n hallituksen puheenjohtajana toimiva Jarkia osasi odottaa suurta äänisaalista sekä hallituspestinsä että näkyvän kampanjan ansiosta. Uusi edaattori kuitenkin myöntää, että suuri äänimäärä hämmensi häntä aluksi. PorKy:n puheenjohtajan innostus järjestötoimintaan syttyi jo ensimmäisenä opiskeluvuotena Porissa. Jonatan on kuitenkin suunnitellut ensi vuonna jättävänsä PorKy:n hallitustoiminnan. Järjestökonkarille TYYn edustajisto vaikutti mielenkiintoiselta seuraavalta haasteelta. TYYn edustajistossa Jonatan haluaa toimia yhtenä TYYn filiaalien äänitorvena, jotta näiden olemassaoloa ei sivuuteta palvelujen kehittämisen yhteydessä. Tulevalta kahdelta vuodelta TYYn edustajistossa Jonatan odottaa eniten hyviä keskusteluita sekä konkreettista vaikuttamista.

Sonja Lautamatti

olmannen vuoden kulttuuriperinnön opiskelija Sonja Lautamatti oli yksi kolmesta ehdokkaasta, jotka valittiin Soihdunkantajien listalta TYYn edustajistoon. Sonja sai vaaleissa huimat 54 ääntä, mistä hän oli ehdottomasti yllättynyt. Kokemattomana Sonja ei suinkaan TYYn edustajistoon lähde, sillä hänelle on kertynyt aikaisempaa kokemusta järjestötoiminnasta jo lukioikäisestä lähtien. Sonja on ollut mukana Suomen Lukiolaisten Liiton toiminnassa, jossa hän toimi Kaakkois-Suomen Lukiolaisten hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana. Porin yliopistokeskuksen sisällä Sonja on toiminut Pointer ry:n puheenjohtajana ja kaksi vuotta Kulma ry:n varapuheenjohtajana. Lisäksi kesästä lähtien Sonja on toiminut myös kunnallisissa luottamustoimissa lautakunnan varajäsenenä sekä jaoston jäsenenä. Sonjalle TYYn edustajistoon hakeminen tuntuikin luonnolliselta jatkumolta aikaisempien luottamustoimien jälkeen. Edustajistossa Sonja haluaa erityisesti vaikuttaa etäopiskelumahdollisuuksien ja opintojen joustavuuden parantamiseen muun muassa luentojen striimaamisen ja etätenttien muodossa.

Loppuvuoden tapahtumakalenteri / Joulukuu 5. 6. 7. 11.-12.

Itsenäisyyspäivän aaton kahvihetki //UCPori Pointer ry:n itsenäisyyspäivän kulkue //Pointer Pointerin joulugaala //Pointer Työelämäseminaari //Kulma

Kilpailut - Etkot Ainejärjestön/killan illanvietot Kaveriporukalle paljon pelejä

Opiskelijatapahtumat nousi Porissa

uudelle tasolle! YÖPELIT OVAT MEGAZONEA E HALVIMMILLAAN. ME TARJOAMM NYT OPISKELIJOILLE YÖPELIT VIELÄ EDULLISEMMIN!

YÖPELITARJOUS! TI-PE 75 € ALENNUS

Yöpelit ovat yksityistilaisuuksia, jotka kestää vähintään neljä tuntia. Pelit voidaan aloittaa klo 19-20, jonka jälkeen koko pelivalikoimamme ja kaikki tilat ovat ryhmäsi käytössä. Useimmiten yöpeleissä on mukana yli 30 pelaajaa. Isolla porukalla hinta jakautuu todella opiskelijaystävälliseksi. Tutustu yöpelitarjontaan onlinevarauksessa tai ota yhteyttä sähköpostitse.

Tarjouksen voi käyttää vähintään 4 tunnin yöpeleihin. Ota tämä ilmoitus mukaasi, voimassa 2018 loppuun asti.

Megazone Pori 020 721 9490

www.pori.megazone.fi

Teksti: Atte Timonen / Kuva: Anna Kimpimäki

ILMOITUS

Laserhippaa neonvaloissa V

ihreät valot kiiltävät käytävän seinillä. Siellä täällä näkyy kumarassa juoksevia hahmoja. Pimeässä on vaikea sanoa, onko hahmo ystävä vai vihollinen. Pyyhin hikeä kasvoiltani, ja otan kunnon otteen aseesta kädessäni. Ase hurahtaa käyntiin, enteillen tulevaa tehtäväänsä. Nojaan seinään. Vihollisen pesäke on vain muutaman metrin päässä. Hengähdän syvään, ja otan askeleen eteenpäin: nyt tai ei koskaan! Piuum! Aseeni ja liivini valot välkkyvät hetken, ja sitten aseen pieneen näyttöön ilmestyy teksti. Minua on ammuttu selkään. Joudun odottamaan kahdeksan sekuntia aseeni uudelleen aktivoitumista. Raahustan suojaan, ja odotan kuumottavan pitkät sekunnit muiden jatkaessa peliä. Megazone-erä kesti 20 minuuttia, mutta en osaa jälkikäteen sanoa, tuntuiko peli pitkältä vai lyhyeltä. Pelin jälkeen keskustelen pelikokemuksesta Pointista tuttujen tiimiläisteni Vilho Pirttijärven, Marika Österlundin ja Anna Kimpimäen kanssa. Annan mielestä peli kului nopeasti. Myönnän, että aika tosiaan kuluu nopeammin kun on hauskaa. En juuri harrasta kuntoliikuntaa, mutta megazonen jälkeen tuntui kuin olisin ollut kuntopiirissä. Siinä mielessä peli oli juuri sopivan pituinen, sillä ei sitä juuri tämän pidempään olisi jaksanutkaan fyysisesti. Pelaaminen oli mukaansatempaava kokemus, mitä en osannut ennen pelaamista odottaa. En pidä itseäni kovin kilpailuhenkisenä, toisin kuin Marika, mutta silti voitosta ja viholliseen osumisesta tuli nopeasti tärkeä tavoite. Etenkin jos kyseinen vihollinen oli ampunut sinua selkään juuri hetkeä aiemmin. Yritin treenata aseen käyttöä pelin aikana, katsoa kuinka tarkasti tuolla vihreällä laserilla voisi tähädätä. Vilho luotti laadun sijaan määrään, ja ampui pelin aikana tuplasti enemmän laukauksia kuin minä. Lopputulos näkyi osumisprosenteissa minun edukseni. Porin Megazonen tiloissa aika ja tila vääristyivät nopeasti. Nopealla vilkaisulla pelitila näytti pieneltä ja pelin kesto loi mielikuvan vähemmän fyysisestä pelistä, jossa keskitytään

Megazone Pori

oman tukikohdan puolustamiseen. Tämä mielikuva katosi nopeasti pelin alettua. Hölkkäilin ympäri pelitilaa vastustajien perässä unohtaen ajan kulun. Mielessäni pyöri vain ajatus siitä, että haluan ottaa kiinni sen vastustajajoukkueen tyypin, joka kehtasi häiritä suurta hyökkäystäni punaisen joukkueen tukikohtaan. Hänen päivänsä, tai ennemminkin seuraavat kahdeksan sekuntiaan, olivat luetut. Megazone Pori tarjoaa lasersota-pelejä aivan Porin ydinkeskustassa, kävelykadun varrella. Megazonessa järjestetään kaikille avoimia peli-iltoja viikoittain. UV-valaistussa sokkelossa pelattavaa sotapeliä voi tulla kokeilemaan niin kaveriporukassa kuin yksinkin.

Yrjönkatu 12 7

www.pori.megazone.fi

Teksti ja kuvat: Outi VĂ¤nskĂ¤ (@outivanska) ja Eeva Mustakallio (@eeevam)

Valveutunut nykyaikainen matkailija googlaa ennen matkaansa kohteensa Instagramystävällisimmät kadunkulmat ja kahvilat. Mutta miksi matkustaa New Yorkiin tai Tokioon saakka hyvien kuvien perässä, kun Poristakin löytyy kauniita miljöitä sometukseen? Pointti etsi Porin kuvauksellisimmat paikat, ohitti kliseiset Raatihuoneet ja kirkot, ja hyödynsi syksyisen ruskan. Tässä vinkkejä, mistä löydät opiskelukaupunkimme uniikit kohteet omiin sosiaalisen median kanaviisi.

Café Solo Porin Puuvilla on Porin kauneimpia ja viihtyisimpiä kahviloita, joten se ansaitsee paikkansa kollaasissa. Kahvilan yleisilme on sellainen, ettei sen kuvaamisessa voi epäonnistua.

Kivi-Pori, eli Porin vanhakaupunki, on kokonaisuudessaan niin kaunis, että kuvaamiselle löytyy valinnanvaraa. Ikuistimme Suomen vanhimpiin kuuluvan kivirakenteisen kaupunginosan väripilkun, Etelärannan Antinkadun kulman.

Klubin Jätskipysäkki on tältä vuodelta jo sulkenut luukkunsa, joten kesäisiä kuvia jäätelötötteröistä joutuu odottamaan ensi vuoteen. Kioski ja sen lämmin värimaailma kuitenkin toimivat kuvissa, etenkin näin syksyllä.

Annankatu 6:den, eli Anniksen graffitit yllättävät. Sisäpihalla avautuu ympäristöönsä nähden aivan uusi maailma, joka jakaa mielipiteitä. Pointti kuitenkin peukuttaa urbaanille katutaiteelle.

Emme tietenkään voineet jättää kaunista yliopistokeskustamme kuvaamatta. Nappasimme malleiksi Sofiasta pari kuvauksellista kylteriä.

Etelärannan julkisivun lisäksi kannattaa kurkata arvokiinteistöjen sisäpihoille. Myös porttikongit toimivat kuvissa.

Porin kaupunginkirjasto tapaa esiintyä äänestyksissä, joissa etsitään Porin ruminta rakennusta. Uskallamme väittää vastaan, sillä kirjaston graafinen ilme ja selkeä värimaailma toimivat taustana mukavasti.

Porin kaupungintalon sisäpiha saattaa ohikulkumatkalla jäädä huomaamatta. Myös Junneliuksen palatsina tunnetun venetsialaistyylisen rakennuksen siimeksessä lymyilevä piharakennus on kuin Lumikki-satujen seitsemän kääpiön mökki! Kaupunginteatterin ylväät pylväät antavat aurinkoisella säällä kontrastia kuvaan. Leikittele siis valoilla ja varjoilla!

Vinkit onnistuneisiin kuviin: Myös puhelimella voi saada hyviä kuvia. Suosi luonnonvaloa, puolipilvisellä säällä saa taltioitua kuviin kauniit sävyt.

Kuvankäsittelyllä voi saada ihmeitä aikaan. Lisää kontrastia ja huolehdi valkotasapainosta, jottei kuva ole liian keltainen tai liian sininen. Hyviä puhelimen kuvankäsittelyohjelmia ovat esim. VSCO Cam ja Snapseed. Erilaisilla perspektiiveillä saa feediin eloisuutta. Keskittymällä muutamaan suodattimeen puolestaan saa kuvavirran näyttämään harmoniselta ja sävyt sopimaan yhteen. Tärkeimpänä: muista pyyhkiä puhelimen linssi ennen kuvausta. Ero likaisen ja puhtaan linssin välillä on valtava.

Teksti: Juho Virtanen / Kuva: Nintendo

Pelaamisen hauskuus heräsi kuolleista Tuoreimman The Legend of Zeldan maailmassa pelaaja saa päättää, mihin vihjeisiin hän tarttuu tai on tarttumatta. Pointin pelitoimittaja Juho Virtanen heittäytyi uutuuspelin syövereihin ja koki pelaamisen hauskuuden heränneen kuolleista.

eräät pimeästä kammiosta. Et muista kuinka päädyit sinne. Nouset ylös ja venyttelet särkeviä raajojasi. Kävelet haparoivin askelein kohti uloskäyntiä ja astut sokaisevaan päivänvaloon. Silmäsi tottuvat hiljalleen kirkkauteen ja tarkentavat kauas horisonttiin. Kauniin vehreät kentät luovat vahvan kontrastin mustanpuhuvan Kuolemanvuoren kanssa, jonka rinteitä pitkin juoksevat oranssit laavavirrat hohkaavat lämpöä ilmaan. Jalkasi pettävät alta, kun pelin tunnusmusiikki kajahtaa soimaan ja ymmärrät, että maailma on todellakin osterisi ja voit mennä minne haluat. Tämä ei todellakaan ole kuten mikään aikaisemmin pelaamasi Zelda, tai kuten muutkaan pelaamasi pelit. The Legend of Zelda: Breath of the Wild (BotW), julkaistiin maaliskuussa 2017 Nintendon Wii U:lle ja pelitalon tuoreimmalle konsolille, Nintendo Switchille. Kokoluokkansa puolesta peliä ei voi sättiä, sillä sen pelimaailma on noin 1,5 kertaa suurempi kuin sandbox-pelien klassikossa, Skyrimissä, joka vielä kuusi vuotta ensijulkaisunsa jälkeen tekee paluun Nintendon tuoreimmalle. Muihin Zeldoihin verrattaen kokoero on valtava, sillä esimerkiksi pelisarjan edelliseen Twighlight Princessiin verrattuna sarjan tuorein peli on 12 kertaa suurempi. BotWin-kartan kokoluokaksi laskettiin noin 360 neliökilometriä, joka vastaa noin 140 Vatikaanivaltion pinta-alaa, ja introa lukuunottamatta sen maasto ei sisällä mitään pelattavuutta rajoittavaa. Pelaaja aloittaa seikkailunsa hypyllä tuntemattomaan. Ajatus helposti yli sata pelituntia vievästä pelistä, jonka eteneminen on lähes kokonaan riippuvaista pelaajan itsensä halusta löytää uusia alueita ja paljastaa pelimaailman salaisuuksia, voi monista pelinkehittäjistä tuntua huonolta konseptilta. Jo pelkkä johdattelevan narratiivin ja rakenteen puute voi tuntua pelaajasta ylitsepääsemättömältä esteeltä, joka riistää peli-ilon hetkessä. Breath of the Wild onnistuu kuitenkin viekkailla keinoilla auttamaan pelaajaa navigoimaan laajassa peliympäristössä ilman, että se tuntisi liian johdattelevalta. Miten siinä onnistutaan?

Miniversio pelimaailmasta Ensimmäinen esimerkki Nintendon hellästä ohjauksesta löytyy heti pelin alusta. Totutun tutoriaalitehtävän sijaan pelaaja on suljettuna suurelle tasangolle, josta ei pääse etenemään ennen liitovarjon löytämistä. Suuri tasanko on kuin pienoisversio koko pelimaailmasta ja onnistuu opettamaan pelaajalle pelin taistelumekaniikan, säätilojen vaikutukset pelattavuuteen ja vaatetuksen merkityksen sääolosuhteiden vaikutusten minimoimiseen. Mikä tärkeintä, peli esittelee pienillä vivahteilla, miten pelin sisäistä karttaa avataan ja miten tyhjä kartta vaatii pelaajan oma-aloitteisuutta täyttyäkseen. Se ei ole tutoriaali, vaan kokonainen pelikokemus joka on sisällytetty kahden tunnin miniseikkailuun. Breath of the Wild osoittaa pelaajalle olevansa pääasiassa seikkailupeli, jonka ytimessä on alueiden perinpohjainen

tutkiminen. Peli ei kerro pelaajalle mitä hänen kuuluisi tehdä, vaan näyttää miten pelaaja voi tehdä sitä mitä itse haluaa. Hellä ohjaaminen ja kannustaminen antaa pelaajalle syyn jatkaa, ja työkalut omien tavoitteiden luomiseen. Miten päästä tutkimaan aktiivista tulivuorta, kun ympäröivä ilma on niin kuumaa, että pelaaja menettää muutaman sekunnin välein osan elämästään? Miten pelaaja selviää erämaan paahteen ja hiekkamyrskyn läpi alueen toiselle puolelle? Mikä siellä odottaa? Pelin idea muistuttaa kiireetöntä road tripiä. Karttaan on merkitty muutama välietappi ennen viimeistä määränpäätä, mutta niiden väliin mahtuu kokonainen maailma.

Ammottava tyhjyys Toinen huomionarvoinen ominaisuus Breath of the Wildissa on sen pelimaailman ammottava tyhjyys. Osa kaupungeista on raunioina ja pedot ovat vallanneet tienvarret. Sivilisaatiosta on hyvin vähän jäljellä, eikä muita ihmisiä juuri tapaa. Ajatuksena tyhjyyttä huutava pelimaailma kuulostaa omituiselta, mutta Breath of the Wild onnistuu siinä missä niin monet muut ovat epäonnistuneet: pelaaja tahtoo keskustella pelin sisällä olevien hahmojen kanssa. Uteliaisuutta herätellään hahmoilla, jotka eivät koskaan vain seiso paikallaan, vaan suorastaan hyppäävät esiin muuten niin seesteisestä pelimaailmasta. Tällä tavalla Nintendo on onnistunut korjaamaan sivutehtävien pakkosuorituksen, joka on alkanut olla avointen pelimaailmojen kompastuskivi. Pelaaja suorittaa sivutehtäviä tietääkseen enemmän pelistä, mutta on myös oikeutettu vain kävelemään pois tilanteesta. Mitään ei tyrkytetä suoraan tarjolle. Sama pätee myös ympäristöissä piileviin salaisuuksiin. Pelaajan huomion saattaa herättää muuten niin tasaisella maastolla yhtäkkiä ylös nouseva kivikko, tai metsikössä yhtäkkiä liian suorassa rivissä seisovat puut. Nämä ovat hyvin usein johtolankoja sivutehtäviin, joiden suorittamista seuraa palkinto. Keksisin lukuisia esimerkkejä siitä, miten peliin upotetut vihjeet onnistuvat vaikuttamaan ja manipuloimaan pelaajan omiin valintoihin. Pelaaja on itse vastuussa omasta etenemisestään ja suorituksestaan, eikä mikään estä pelaajaa kohtaamasta pelikartan keskellä uhkaavasti odottavaa loppuvihollista jo ensimmäisten tuntien aikana. Pelaaja voi käyttää pelin pelaamiseen yli 140 pelituntia, ilman aikomustakaan lopettaa sitä lähiaikoina, kuten minä tein. The Legend of Zelda: Breath of the Wildin nerokkuus piilee juuri siinä, että pelihahmo on pelaajalle vain kulkuväline, jolla on peliympäristöstä täysin samat tiedot kuin pelaajalla itsellään. Edetessään pelaaja täyttää tarinaa eikä valmiiksi annettujen tehtävien listaa. Pelin tarkoituksena ei ole kuljettaa pelaajaa kädestä pitäen alusta loppuun, vaan tarjota satoja apua antavia käsiä joihin pelaaja voi halutessaan tarttua, tai jättää tarttumatta. Breath of The Wild onkin yksi modernin videopelihistorian merkkipaaluista, jonka vaikutuksen tulemme näkemään kaikissa onnistuneissa avoimen pelimaailman peleissä vuodesta 2018 eteenpäin.

Teksti ja kuva: Karoliina Aho

IGDA Satakunta opiskelijan näkökulmasta Millainen on pelialan nykytilanne Satakunnassa ja millaiselle osaamille alalla on tarvetta? Entä millaista on työskennellä ja toimia naisena miesvaltaisella pelialalla? Miten toteutetaan koukuttava ja hyödyllinen oppimispeli? Näihin kaikkiin kysymyksiin olen saanut vastauksen IGDA Satakunnan tapaamisissa.

Peleistä kiinnostunut humanisti otettiinkin vakavasti!

järjestetty keskustelupaneeli Women in Games. Puhujiksi oli saatu useita pelialalla työskenteleviä naisia, jotka kertoivat niin omasta työskentelystään ja historiastaan pelien parissa kuin alan nykytilasta eritoten naisen näkökulmasta. Kiinnostavaa tietoa oli tarjolla naisten järjestäytymisestä ja verkostoitumisesta miesvaltaisella alalla, sekä ammattimaisten peliprojektien ajanhallintakysymyksistä ja tavoista välttää loppuun palamista intensiivisessä työympäristössä. IGDA Satakunnan kokoontumisia leimaavat rento ja innostava ilmapiiri. Osallistujat saavat vapaasti jakaa projektityöskentelynsä tuloksia tai ihan vain imeä itseensä kollektiivista innostusta pelejä kohtaan. Vielä keskeneräisten pelien testailu ja pelien syntyprosesseihin tutustuminen ovat auttaneet ymmärtämään pelien kehittelyä paremmin. Suuriin mittakaavoihin paisuneella ja muotoaan muuttavalla pelialalla on nykyisin tarvetta myös muulle kuin pelisuunnittelun tai koodauksen osaamiselle. Markkinointi-, laki- ja sopimusosaamista kaivataan, sillä pelien valmistussekä myyntiprosessit voivat olla monimutkaisia. Peleistä kiinnostuneena opiskelijana olen kiitollinen IGDA:lle siitä, että kokoontumiset ovat antaneet pehmeän laskun pelialan pyörteisiin. Mahdollinen alalle työllistyminen ei tunnu enää hurjalta ajatukselta, sillä ammattilaisten ja alaa opiskelleiden kanssa jaetut kokemukset ovat antaneet uutta tietoa ja itsevarmuutta

nternational Game Developers Association, lyhyesti IGDA, aloitti toimintansa virallisesti vuonna 2016. IGDA kokoaa pelialan osaajia ja alasta kiinnostuneita yhteen Satakunnan alueella. Paikallisen IGDA hubimme juuret ulottuvat Peliala Satakunta -tapaamiseen syksyllä 2015, jonne kokoontui lähes neljäkymmentä pelialan ammattilaista, opiskelijaa tai muuten aiheesta kiinnostunutta. Nykyisin kokoontumisia järjestetään yhteistyössä paikallisten pelialan yritysten ja oppilaitosten kanssa, mutta verkosto ulottuu myös Satakunnan ulkopuolelle: puhujia ja vierailijoita voi tulla kokoontumisiin eri puolilta Suomea. Kiiruhtaessani ensimmäiseen IGDA Satakunta tapaamiseeni pohdin kuumeisesti, miten selittäisin kiinnostukseni ja oman linkittymiseni pelialaan opiskelujeni kautta. Jutustelin opiskeluistani hieman epävarmasti uusien ihmisten kanssa, kunnes koin huiman helpotuksen tunteen – peleistä kiinnostunut humanisti otettiinkin vakavasti! Pelikulttuureita tutkivana opiskelijana IGDA:n toimintaan osallistuminen on alkujännityksen jälkeen tuntunut luontevalta. Varsin hyödyllisenä olen kokenut sen, että noin kuukausittain järjestettävät tapaamiset auttavat pitämään ajan hermolla jatkuvasti muuttuvan alan pyörteissä. Lisäksi IGDA Satakunta on tarjonnut hyviä mahdollisuuksia osallistua pelialan tapahtumiin myös toimialueensa ulkopuolella. Yksi mieleenpainuvimmista tilaisuuksista oli viime kesän Wargaming Party Parolan Panssarimuseossa, jonne pelialan osaajia ja opiskelijoita saapui eri puolilta Suomea. Tapahtuma oli hyödyllinen verkostoitumisen näkökulmasta, mutta tarjolla oli myös viihdyttävää ohjelmaa, ruokaa ja juomaa sekä mahdollisuus tutustua historialliseen sotakalustoon – niin reaalimaailmassa kuin World of Tanks -pelissä. Toinen erityisesti mieleen jäänyt IGDA:n järjestämä tilaisuus oli SuomiAreenan yhteydessä

Mahdollinen alalle työllistyminen ei tunnu enää hurjalta ajatukselta. 13

Teksti ja kuvat: Anna Kimpimäki

MEDIA SANANVAPAUDEN ASIALLA

Julkisen Sanan Neuvoston (JSN) mukaan media on sananvapauden tärkeimpiä toteuttajia ja edistäjiä. Median tehtävänä on käyttää tätä vapautta kansalaisten hyväksi ja pyrkiä totuudenmukaiseen tiedon välittämiseen. Sen vastuuna on toimia vallan vahtikoirana ja tuoda esiin yhteiskunnallisia epäkohtia. Joukkotiedotusvälineiden tulisikin aina olla luotettavia ja puolueettomia, pyrkiä toimimaan eettisesti oikein ja edistää täten sananvapautta.

iten hyvin median puolueettomuus lopulta toteutuu? Asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta lähtökohtaisesti tulisi muistaa, että toimittajat ovat tavallisia ihmisiä, joilla on omia henkilökohtaisia mielipiteitä ja poliittisia näkemyksiä. Tämän vuoksi JSN on laatinut Journalistin ohjeet, joiden tarkoituksena on tarjota eettisiä ohjeita toimittajille. Toimittajien tulisi pyrkiä puolueettomaan uutisointiin ja yleisön tulisi pystyä muodostamaan oma näkemyksensä käsiteltävästä asiasta objektiivisten artikkeleiden pohjalta. JSN ei ole kuitenkaan tuomioistuin, eivätkä Journalistin ohjeet ole laki, jolloin ohjeiden tarkka noudattaminen riippuu julkaisusta ja toimittajasta itsestään. Media on täynnä uutisia, joissa toimittajien omat mielipiteet ovat selvästi havaittavissa. Mediaorganisaatioita kritisoidaan usein siitä, että ne ovat salakavalasti asettuneet politiikassa tiettyjen puolueiden puolelle ja osoittaneet tukensa julkisesti julkaisemalla vain positiivisia uutisia ilman kritiikkiä, jättäen samalla raportoimatta muista puolueista tasavertaisesti. Toisinaan julkaistavia uutisia ei valita yhteiskunnallisten intressien tai eettisten arvojen perusteella, vaan uutisointiin vaikuttavat enemmän liiketoimintaa edesauttava ja yleisöä houkutteleva viihde. Median seuraajat saattavat toivoa

saavansa tietoa toisista yhteiskunnassa vallitsevista epäkohdista huomattavasti enemmän kuin toisista. Mediat pyrkivät herättämään voimakkaita tunteita yleisössä ja samalla saamaan valitsemilleen aiheille näkyvyyttä. Välillä uutisen kärjistäminen ja siitä syntyvä viihdearvo ovat huomattavasti tärkeämpiä seikkoja, kuin faktat, puolueettomuus ja etiikka. Yksi median tärkeistä tehtävistä on etsiä uutisia myös sieltä, mistä vallankäyttäjät eivät haluaisi niitä löytyvän. Uskallan kuitenkin väittää, että lähiaikoina myös Suomessa poliittista valtaa nauttivat henkilöt ovat painostaneet tiedotusvälineitä ja täten vaikuttamaan uutisten aiheisiin ja näkökulmiin. Seurauksena on huonolaatuista, yksipuolista uutisointia. Voiko media sitten koskaan olla puolueeton? Vastaus on ei. Puolueettomuus on utopian kaltainen asia, johon tulee pyrkiä, mutta jonka täydellinen saavuttaminen ei koskaan ole mahdollista. Suomalainen uutismedia pyrkii puolueettomuuteen, onnistuen siinä vaihtelevasti. Mielestäni suomalaisten medioiden tulisi pyrkiä vielä nykyistä uskaliaammin kohti puolueettomuutta, jolloin se pystyisi kytkeytymään vahvemmin yhteiskuntaan ja olemaan aidosti vapaa ja aktiivinen demokratian kehittäjä.

Antti Bister

Olavi Blomqvist

Taru Äkräs

Dunia Toropainen

Pointti kysyi yliopistokeskuksen opiskelijoilta, mitä mieltä he ovat median puolueettomuudesta. 1. Mitä tulee ensimmäiseksi mieleen median puolueettomuudesta?

4. Voiko mikään media olla aidosti puolueeton? A. Ei voi. Kaikki mediat joutuvat näyttämään jostain asiasta tietyn, tietoisesti valitun näkökulman. Tietyt näkökulmat korostuvat tietyissä medioissa enemmän kuin toisissa.

A. Demokraattisen ja toimivan lainsäädännön ja median puolueettomuuden pitäisi olla yhteiskunnallisen toimintamme kulmakiviä. Puolueettoman median kautta kaikki ihmiset saavat äänensä kuuluville.

O. Ei voi. Median takana on aina ihminen, jonka tietyn tason tunteet uutisaihetta kohtaan vaikuttavat jollain tapaa sen uutisointiin.

O. Uutistoimittajan ei tulisi ikinä ottaa puolueellista asemaa, eikä hänen omat mielipiteensä saisi näkyä. Toimittajan tulisi aina pyrkiä neutraaliin uutisointiin, jolloin uutinen olisi luotettavampi.

T. Ei voi olla. D. Ei voi olla.

T. Se, että mediat eivät käsittele asioita kovin neutraalisti, vaan uutisoinnissa näkyy tilanteesta riippuen tahattomasti tai tahallisesti asenteita, jotka voivat olla peräisin niin toimittajalta, uutismedialta tai yhteiskunnallisesta asenneilmapiiristä.

5. Tuoko Suomen media tarpeeksi esille yhteiskunnallisia ongelmia? A. Kyllä, tarpeeksi. O. Silloin, kun asiat ovat pinnalla. Jälkikäteen niistä ei enää hirveästi keskustella. Ihmiset tyytyvät siihen, että jos asioista ei keskustella mediassa, niitä ei myöskään ole olemassa.

D. Se ettei se ole puolueeton. Jokainen katsoo asioita omien näkökulmien ja tulkintojen kautta. Uutisissa käytetyt aiheet, niissä ilmenevät näkökulmat ja niiden tarkastelu eri näkökulmien kautta, joudutaan aina valikoimaan.

T. Ajankohtaisista asioista koen saavani tarpeeksi tietoa. Kaikesta ei pysty uutisoimaan samaan aikaan, jolloin jokin tapahtuma saattaa viedä tilaa toiselta tapahtumalta. Uutisoinnissa on nähtävissä myös tietynlainen syklisyys.

2. Minkälaisia uutisia Suomessa suositaan tällä hetkellä? A. Poliittiset asiat ovat tällä hetkellä korostuneita, etenkin presidentinvaaleihin liittyvä uutisointi.

D. Kyllä tuo, kenties jopa liikaakin.

O. Negatiivisia asioita tuodaan esille paljon. Oikeastaan liikaakin, jolloin ns. onnelliset, positiiviset uutiset jäävät niiden peittoon.

6. Onko suomalainen uutismedia luotettava ja uskottava? A. Kokonaisuutena kyllä.

T. Suomi- ja Eurooppakeskeisiä. Maahanmuuttoon liittyvät kysymykset.

O. Kyllä on.

D. Terrorismiin ja luonnonkatastrofeihin liittyvää uutisointia.

T. Luotan kyllä esimerkiksi Ylen uutislähetyksiin, mutta en loisi käsityksiäni asioista vain Iltalehden uutisotsikoiden pohjalta.

3. Mistä aiheista olisi tärkeää uutisoida enemmän?

D. Kyllä ja ei. Suomen media kietoutuu liikaa illuusioon, että media on puolueeton ja ettei Suomessa ole korruptiota.

A. Positiivisista asioista. Olisi tärkeää uutisoida enemmän inspiroivista asioista, kuten uusista lääketieteellisistä ja teknologisista keksinnöistä.

7. Mistä yleensä luet uutisia?

O. Tasa-arvosta ja yleisestikin positiivisista asioista.

A. Helsingin Sanomat.

T. Ihmisoikeuksista. Asioista voitaisiin uutisoida useammasta eri näkökulmasta, mikä ehkäisisi väärinymmärryksiä ja toisi monipuolisemmin asioita esille.

O. Taloussanomat, Ilta-Sanomat, sosiaalisen median yhteisöpalvelut. T. Iltalehti, Helsingin Sanomat, Satakunnan Kansa.

D. En koe, että mitään tiettyä aihetta tarvitsisi tällä hetkellä uutisoida enemmän. Etsivä löytää kyllä uutisoinnit aiheista, joista haluaa tietää enemmän.

D. Ilta-Sanomat, sosiaalisen median yhteisöpalvelut: Twitterin kautta ilmestyvät uutiset.

Teksti: Riikka Huuskonen / Kuvat: The Traffic Agent

Norjalaislapset liikenneturvallisuuden salaisina agentteina Koulureittejä on yhtä monta kuin itse koululaisia. Porin kaupungin liikenteessä liikkuu arkisin arviolta 7300 peruskoululaista. Onko koulureitti kaikille turvallinen? Palaako valo jokaisessa lyhtypylväässä? Onko koulun lähellä sopivat nopeusrajoitukset autoille? Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan Oslossa päivittäin. Norjan kansallinen liikennesuunnitelma on jo vuosia keskittynyt autoilun vähentämiseen ja kevyenliikenteen kasvuun. Jalankulkijat, pyöräilijät ja julkinen liikenne ovat suunnittelun lähtökohtina. Yksi erityinen näkökulma on lapset. Norjan laki määrää, että lapsilla on oikeus osallistua heitä koskevaan julkisen palvelun suunnitteluun.

Ennen ja jälkeen. Muutostöitä yksinkertaisimmillaan

un Oslon kaupunki antoi Urbaanin ympäristön yksikölle (Agency of Urban Environment) tehtäväksi kartoittaa kaupungin koulureittien turvallisuuden, palkattiin Vibeke Fredrikke Rørholt, 54, tehtävän johtoon. Rørholt on varhaiskasvatuksen ja esikoulun opettaja, mutta hän on luonut uransa liikenneturvallisuuden parissa. Rørholt sai idean The Traffic Agent -sovellukseen, kun hän tajusi, että aineiston kerääminen koululaisten mielipiteistä paperille olisi ollut kaupungin 64 000 peruskoululaiselta

täysi mahdottomuus. Vuonna 2015 julkaistu The Traffic Agent -sovellus antaa lapsille suoran mahdollisuuden vaikuttaa oman koulureittiensä turvallisuuteen ja kunnossapitoon. Sovelluksen idea on yksinkertainen: lapsi toimii agenttina, jonka tehtävänä on raportoida koulumatkastaan sovelluksen kautta. Raportointi on tehty yksinkertaiseksi ja ymmärrettäväksi myös lukutaidottomille lapsille. Palaute annetaan symbolien avulla ja siihen voi liittää mukaan kuvan ja tekstiä.

Lasten antamat palautteet näkyvät kartalla ylä- ja alapeukkuina.

Palaute tallentuu elektroniselle kartalle, jonka tarkistavat päivittäin kaksi sovelluksen työntekijää Tina Hofland Engen ja Britt-Ida Tøftum. Yleisimmät sovelluksen kautta saapuvat palautteet liittyvät kaahaileviin autoihin ja pyöräilijöihin, vaaralliseksi koettuihin suojateihin ja tiheästä kasvillisuudesta johtuvaan huonoon näkyvyyteen. Saadun datan perusteella Engen ja Tøftum ilmoittavat Oslon kaupungin koulureittien kunnossapito-osastolle korjauskohteet ja parannusehdotukset. The Traffic Agent -sovellusta käyttää Oslossa 75 koulua 163:sta, ja sovelluksen kautta on saapunut lähes 9000 palautetta. Kunnostetut kohteet ovat olleet yksinkertaisimmillaan kasvillisuuden leikkaamista ja lamppujen vaihtamista. Suurimmat muutostyöt ovat uudistaneet kokonaisia risteyksiä, madaltaneen nopeusrajoituksia ja siirtäneet suojateitä turvallisempiin kohtiin.

lemme lakiasioiden parissa, seuraavana tekniikan, sitten olemmekin ulkona tutkimassa ja yhtäkkiä Brysselissä kertomassa sovelluksesta Euroopan komissiolle. Työ on hektistä, mutta hauskaa!” Engen ja Tøftumin mukaan parasta työssä on turvallisen, terveellisen ja ympäristöystävällisen liikkumisen mahdollistaminen. ”Uskomme, että lapsille on tärkeää saada yhteyskanava paikalliseen hallintoon ja saada kokemus siitä, että heitä oikeasti kuunnellaan ja asioiden eteen toimitaan. Tämä on hyvä tapa kasvattaa luottamusta lasten ja hallinnon välillä. Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun lapsilla mahdollisuus vaikuttaa heitä koskevaan turvallisuuteen. Lapset ovat teiden käyttäjiä tänään ja tulevaisuudessa. Kun luomme heille hyvät mahdollisuudet kävellä, pyöräillä ja liikkua julkisilla nyt, luomme heille hyvän pohjan käyttää terveellisiä ja ympäristöystävällisiä matkustuskeinoja myös tulevaisuudessa.”

Tavoitteet tulevaisuudessa Sovelluksen tavoitteena on saada loputkin Oslon koulut mukaan ja kasvaa kansalliseksi, sekä kansainväliseksi sovellukseksi. Norjassa mukana on jo kaksi kuntaa, Stavanger ja Fjell, ja sovellukselle etsitään parhaillaan kansainvälisiä pilottikaupunkeja. Sovellus on kerännyt runsaasti huomiota kotimaassaan sekä ulkomailla. Tänä vuonna sovellus valittiin suomalaisen HundrEDin 100 Most Inspiring Innovations For Children And Education Globally-listalle. Engen ja Tøftum vierailivat Helsingissä 4.–6.10. järjestetyssä HundrED-tapahtumassa kertomassa sovelluksesta. Pointti haastatteli kaksikkoa heidän työstään. Engen ja Tøftum kertovat, ettei yksikään päivä sovelluksen parissa ole samanlainen. ”Yhtenä päivänä työskente-

Teksti ja kuvat: Outi Vänskä

Fokuksessa fuksit Näin marraskuussa lukuvuosi alkaa olla jo siinä vaiheessa, että fuksit ovat ehtineet saada hieman syvempää kosketuspintaa yliopisto-opintoihin ja opiskelijaelämään. Alkujännityksestä ja ensimmäisten viikkojen haipakasta on selvitty ja ensimmäinen tenttiviikko nähty. Koska ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat jo vajaat kaksi periodia vanhempia ja viisaampia, Pointti halusi selvittää, miltä heistä nyt tuntuu. Neljä fuksia jakoi toimitukselle kokemuksiaan ensimmäisistä kuukausistaan Porin yliopistokeskuksessa.

mma Pösö 21, Patrik Kukkonen 21, sekä Daniel Böning 21, opiskelevat ensimmäistä vuotta Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä. Emma on asunut koko ikänsä Porissa, kun taas Patrik on muuttanut Poriin Turusta ja Daniel Lohjalta. Wenla Koski 19, opiskelee ensimmäistä vuotta humanistisessa tiedekunnassa ja on kotoisin Helsingistä. “Pääaineeksi mitä luultavimmin valikoituu digitaalinen kulttuuri”, Wenla sanoo. Emma, Daniel ja Patrik luultavasti päätyvät kaikki pääainevalinnassaan laskentatoimeen ja rahoitukseen. Vaikka pääainevalintoja ehtii vielä miettiä, ajankäytön haastavuus ja kurssien työmäärä ovat teemoja, jotka ovat jo tuttuja kaikille neljälle. Lyhyessä ajassa on kyettävä tekemään paljon, eikä aina pysty aloittamaan ajoissa, vaikka haluaisikin. “Kurssien vaatimustaso on iskenyt vasten kasvoja aika kovaa”, Patrik toteaa. Hommien priorisointi ja ajankäytön organisointi eri kurssien välillä on helpommin sanottu kuin tehty. Myös yliopisto-opintojen vapaus on yllättänyt. “Vapaus on aika haastavaa, kun ei ole ketään patistamassa hommiin”, Wenla painottaa. Lisäksi Emman mielestä puheet siitä, että pääsykoe olisi yliopistouran haastavin etappi, eivät pidä paikkaansa. Orientaatioviikon jälkeen työtahtiin on täytynyt tottua nopeasti ja uusien asioiden opettelu vie aikaa. ”Haastavinta on varmasti ollut ajan jakaminen koulun, urheilun ja vapaa-ajan välillä. Välillä tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen, mutta toisaalta ei myöskään haluaisi karsia vapaa-ajan aktiviteeteista”, Daniel sanoo. Vaikka opiskelut ja yliopisto-opintojen työtahtiin tottuminen ovatkin vieneet suuren osan ajasta, ovat fuksit ehtineet oppia muutakin. ”Jos jotain olen oppinut niin sen, ettei Porissa kannata jättää pyörää mihinkään, sillä se löytää nopeasti uuden omistajan”, Patrik vitsailee. Danielilla puolestaan talousmatematiikan kurssin matriisit

ovat jotenkuten hallussa, mutta sitäkin tutummaksi ovat tulleet opiskelijaelämän rytmit. ”Tähän voi tarvittaessa hakea tarkennusta joltain pupulta torstaiaamuna ennen talousmatematiikan luennon alkua”, Daniel heittää. Ensimmäiset kuukaudet uudessa ympäristössä ovat luonnollisesti olleet fukseille kutkuttavia. Sekä aloitusviikko, että uusiin ihmisiin ja kaupunkiin tutustumien on fuksien mielestä ollut jännittävää. ”Jännittävintä tähän asti on ollut käveleminen ensimmäisenä päivänä sisään yliopistokeskuksen ovista, täysin ventovieraiden ihmisten sekaan. Siitä ensimmäisen päivän hetkestä, kun suunsa sai avatuksi ja alkujännityksestä pääsi eroon, on opiskelijaelämän aloittaminen ollut mahtavaa. Uudet ihmiset ja ystävät ovat olleet erityisen huikeita!” Daniel hehkuttaa. ”Aloitusviikon iltojen bileet olivat tietysti jännittäviä, mutta myös tenttiviikko toi jännitystä elämään muutamaksi viikoksi”, Emma lisää. Vaikuttaa siltä, että fuksit ovat päässeet kärryille siitä, millaista yliopistossa opiskelu on. Vaikka töitä riittää, opiskelupaikkaa on kuitenkin toivottu ja siitä ollaan innoissaan. Myös uusista ystävyyssuhteista fuksit ovat onnellisia. ”Uusia kavereita on jo löytynyt paljon ja niiden myötä myös hauskoja tarinoita” Patrik kertoo. Ystävyyssuhteiden ohella Emma, Patrik, Daniel ja Wenla odottavat innolla uusien aineiden opiskelua sekä ammatillisten valmiuksien kehittymistä. ”Eniten odotan sitä, mitä kaikkea opiskelijaelämä tuo tullessaan ja myös kulttuurituotannon sivuaineen alkamista odotan innolla!” Wenla sanoo. ”Opiskelemaan pääsy on pitkäaikainen haave, jonka myötä toivottavasti saan valmiudet toimia useissa erilaisissa tehtävissä”, Emma pohtii. Opiskelijaelämään olennaisesti kuuluvia haalareita odotetaan myös jo malttamattomana. ”Kovasti jo odotetaan haalareita, jotka toivottavasti saamme piakkoin pupuille”, Daniel kuittaa.

Patrik Kukkonen, 21

Wenla Koski, 19

Emma Pรถsรถ, 21

Daniel Bรถning, 21

Teksti ja kuvat: Tytti Wallenius

UNELMIEN

MAANANTAIKAPPALE Matleena Töhönen suunnitteli ensimmäiset omat korvakorunsa noin vuosi sitten. Sen jälkeen hän on tehnyt satoja koruja ja ne on viety lähes käsistä: nyt mallisto laajenee ja nuoren yrittäjän haaveilla on vain taivas rajana.

iime vuonna raumalaisen ainejärjestön, TK-killan joulumyyjäisissä kävi kuhina. Myynnissä oli nimittäin 40 paria käsityön aineenopettajaksi opiskelevan Matleena Töhösen puisia korvakoruja. Myyjäisistä yli jääneiden korujen piti päätyä joululahjoiksi Töhösen ystäville, mutta näin ei kuitenkaan käynyt, sillä tuntia myöhemmin koruja ei enää ollut jäljellä. Pian korujen tekijä alkoi saada yhteydenottoja, joissa tiedusteltiin, koska koruja tulee lisää ja mistä niitä saa. Graafiset puukorut ovat toimineet mainoksena itse itselleen riippuessaan raumalaisten korvissa. Aluksi korujen myynti tapahtui sähköpostin välityksellä, mutta kun sähköposti alkoi ruuhkautua, Töhönen perusti verkkokaupan. Instagram-tili toi lisää näkyvyyttä ja korut myytiin hämmästyttävän nopeasti: ensimmäinen erä vain tunnissa, toinen yhdessä päivässä. Oli sanomattakin selvää, että ih-

miset olivat rakastuneet uuteen korusarjaan ja sen pastellisiin väreihin. Korujen nimi, Maanantaimalli, kuvastaa Töhösen mukaan sitä, että viikon ensimmäiset päivät ovat juhlaa siinä missä viikonloputkin. “Ehkä maanantait eivät tunnu niin raskailta, kun laittaa korviin mieluisat korvakorut ja huuliin lempi huulipunaa”, Töhönen toteaa hymyillen. Nuorella yrittäjällä onkin aihetta hymyyn, sillä Maanantaimallia myydään nyt myös lukuisten jälleenmyyjien hyllyissä ja korujen suosio vain kasvaa. Porissa koruja voi ostaa KATOKOsta tai Hair Statement -kampaamosta. “Minun ei ole tarvinnut etsiä jälleenmyyjiä, sillä he ovat olleet yhteydessä minuun. Olen joutunut jopa kieltäytymään joistain yhteistyöpyynnöistä, sillä niitä on tullut paljon”, Töhönen kertoo.

Yrittäjäksi sattumalta Matleena Töhönen lähti yritystä perustaessaan liikkeelle täysin nollasta. Ensimmäiset korut hän valmisti itselleen opintojensa harjoitustyönä, mutta pian koruja valmistui myös ystäville ja lopulta myös oman ainejärjestön joulumyyjäisiin. Matkalla yrittäjäksi Töhösen mieleen on noussut välillä epäilys omista kyvyistä, eikä prosessi ole ollut helppo. “Apua yrityksen perustamiseen on kuitenkin runsaasti tarjolla ja se kannattaa hyödyntää!” Töhönen neuvoo yrittäjyydestä haaveilevia. “Ei voi olettaa, että ilman vaivannäköä pääsisi eteenpäin,

mutta rankoista päivistä huolimatta tämä on aivan mahtavaa. Yrittäjänä voit tehdä ihan mitä vain”, hän täydentää. Töhösen into yrittäjyyteen on säilynyt alun haasteista huolimatta. Maanantaimallin Instagram-tiliä seuraavat pääsevät kurkistamaan yrityksen kulissien taa lähes päivittäisten julkaisujen kautta. Töhönen julkaisee kuvia ja videoita uutuuksista, uusista yhteistyökumppaneista, korujen tekemisestä ja mainoskuvien kuvaamisesta. Ennen yrittäjäksi ryhtymistä Töhösellä ei ollut aiempaa kokemusta siitä, mitä yrittäjän arki todella tarkoittaa. “Ajattelin, että yrittäjällä ei koskaan ole lomaa ja että yrittäjästä tulee oman työnsä vanki. Olen kuitenkin joutunut toteamaan olleeni väärässä! Yrittäjyydestä saa jotain

sellaista, mitä ei muista töistä voi saada”, Töhönen kuvailee tuntemuksiaan. Erilaisia graafisia koruja tehtaillaan nyt ympäri Suomea innokkaasti. Mikä sitten erottaa Maanantainmallin kilpailijoista? Töhönen kertoo, että hän seuraa jatkuvasti, mitä muut korutaiteilijat tekevät. Näin hän varmistaa, että omat korut erottuvat massasta. Lisäksi häntä kiinnostavat muiden yrittäjien tarinat, sillä ne toimivat myös kannustimena oman yrityksen pyörittämisessä. Töhösen periaatteena on, että hän haluaa hyödyntää lähipiiristään löytyviä taitavia ihmisiä mahdollisimman paljon. “Mainoskuvien mallit ovat kaikki tuttujani, eivät palkattuja ammattilaisia. Lisäksi valokuvaaja on tuttuni”, Töhönen kertoo. Ehkäpä korujen suosio perustuukin Töhösen konstailemattomaan tapaan tehdä asioita: hän pyrkii olemaan mukana kaikissa korujen tekemisen ja myynnin vaiheissa ja hän tietää, mistä korut tulevat, kenen kasvoilla niitä myydään ja kuka on eri työvaiheiden takana. Esimerkiksi puuosat valmistetaan perheyrityksessä Hauholla. Samalla Töhönen on kuitenkin nöyrä ja aidosti kiitollinen siitä, kuinka hyvin hänen luomuksensa on otettu vastaan.

Unelmissa vain taivas rajana Kun kysyn Matleena Töhöseltä, millaisia suunnitelmia hänellä oli elämälleen viisi vuotta sitten, hän miettii hetken. “Olen aina halunnut luovalle alalle. En kuitenkaan halua asettaa tiukkoja tavoitteita elämässä, mutta haaveilen paljon! En nytkään ole suunnitellut, missä olen viiden vuoden päästä, mutta seuraavaksi edessä on valmistuminen yliopistosta. Toivon myös, että yrittäjyys pysyy osana elämääni”, Töhönen pohtii. Yksin hän ei kuitenkaan unelmiensa kanssa ole. Ystävät ja lähipiiri ovat olleet Töhösen tukena matkan varrella ja jopa tekemässä koruja. Yli tuhannen korvakoruparin tekeminen on vienyt aikaa, mutta Töhänen paljastaa, että poikaystävä kyllä huomauttaa hänelle, kun korujen ääressä on vietetty tarpeeksi aikaa yhdelle päivälle. Maanantaimalli on mainio esimerkki siitä, kuinka harrastuksesta voi syntyä jotain paljon suurempaa, jopa yritys. Sosiaalisen media on myös näyttänyt voimansa puukorujen suosion leviämisen kohdalla: koruja tilataan ulkomaille asti. Omasta osaamisesta saa ja kannattaa olla ylpeä, vaikka toisinaan se ei ole helppoa meille suomalaisille. Myös Töhönen tunnistaa tämän piirteen itsestään. “Olen ylpeä tekemästäni työstä, vaikka joskus suomalaisuus iskee ja vähättelen aikaansaannoksiani”, koruntekijä naurahtaa.

Maanantait eivät tunnu niin raskailta, kun laittaa korviin mieluisat korvakorut ja huuliin lempi huulipunaa.

Teksti ja kuvat: Markus Ketola

Singapore top 5

1. Ruoka

2. Infinity pool

Ruoka aasilaisessa kulttuurissa on tutustumisen arvoista. Mikäli puikoilla syöminen ei onnistu, kannattaa sitä treenata hieman ennen matkalle lähtöä. Esimerkiksi Chinatownin lukuisista ruokapaikoista saa mitä mieluisampia ja kokeilun arvoisempia herkkuja. Chinatownista löytyy myös maailman halvin Michelin-tähden ravintola, jossa ruoka on erittäin hyvää ja halpaa. Budjetti pysyy kasassa, kun välillä eksyy syömään hieman kauemmas keskustasta.

Marina Bay Sands -hotellin katolla on vain hotellivieraille tarkoitettu Infinity Pool, josta on henkeäsalpaavat näkymät. Hotelli on sijoitettu siten, että uima-altaalta avautuu hieno näkymä kaupungin keskustaan ja kohti pilvenpiirtäjiä tai satamaa. Maisemia kannattaa mennä katsomaan auringonlaskun aikaan ja tilata auringonottotuolille vaikka Singapore sling -juoma.

3. Sentosa Sentosa on yksi Singaporen saarista. Saarelle pääsee kätevästi Sentosa-expressillä tai koppihissillä. Saarella on kaksi rantaa ja vesipuisto. Universal Studio Singapore kuuluu myös saaren lukuisiin viihdenähtävyyksiin.

4. Korkeat kerrostalot

5. Puutarhat

Busines district pitää sisällään toinen toistaan korkeampia rakennuksia. Rakennusten seasta löytyy kiireisiä bisnesmiehiä kännykät kourassaan, mutta mukaan mahtuu myös lukuisia ostoskeskuksia, joiden ilmastoiduissa tiloissa kannattaa käydä viilentymässä, sillä Singaporessa ilmasto on kostea ja kuuma. Myös jonkin pilvenpiirtäjän katolla sijaitsevassa kattobaarissa kannattaa vierailla. Asuksi baarivierailuun suosittelen jotain muuta kuin shortseja, mikäli ei halua erottua muusta joukosta turistina. Näkymät pilvenpiirtäjien huipuilta ovat mainiot Singaporen vilinän tarkkailuun.

Singaporesta löytyy monia toistaan hienompia puutarhoja ja puistoja. Esimerkiksi kasvitieteellisestä puutarhasta löytyy oma orkideapuutarha isomman puutarhan sisällä. Muuten puutarha on ilmainen, mutta orkideapuutarhaan on pieni sisäänpääsymaksu. Kansainvälisellä opiskelijakortilla sisään pääsee yhden Singaporen dollarin hinnalla. Varaa piknik-eväät mukaan ja vietä rento iltapäivä ihaillen luonnon kauneutta. Kasvitieteellisestä puutarhasta löytyy myös esimerkiksi sademetsäosio. Myös Marina Bay Sands -hotellilla on oma puutarha, josta löytyy iltaisin valotaidetta ja pilvipuisto.

Itsenäisyyspäivänä Suo Jumala viisautta enemmän kuin vähän, päättäjiemme päähän tänään Jotta suojelemaan pystyvät he - sen, minkä te meille taistelitte, rakensitte. Että arvokkaampi ois uhrinne ja maamme tää, - kuin se raha, joka omaan käteen jää. Se rohkeus, palo löytyisi selkärangasta ja rinnastaan - jolla itse kävitte kotimaata, sen arvoja puolustamaan. Maamme rajat, ja sen lait tuttuja oisi, - määrätietoisuus, harkinta, turvallisuutta loisi. Verovaroin vain tuottavalla työllä, - pendelöintiä tukien, kilpailukyvyn ase Suomi-neidon vyöllä. Infra upea, kuin solki hopea nahkavyöllä, - pyörii liikenne turvallinen ja nopea, suomalaisella työllä Kiesi uudempi turvallisempi ois - jos sellaisen palkallaan ostaa vois? Tehtaan Patruunaa ja veljiään myös pahalta suojele - jottei valtais mieltään ahneus, Perkele Myydä tai raiskata ethän salli Suomineitoo, kotimaatas. Rukoilen; laki suomen ja oikeus kun väärin tehneen kaatas Suo meidän kaikkien kotimaassamme turvassa olla - ja liikenneonnettomuustilastojenkin se toivottu pyöreä nolla Valaise ja turvaa rehelliselle ties suo meille; rauha, työtä, leipää, terveyttä ja lämmin kotilies Kiitos siitä, että vielä ollaan tässä, kotimaamme Suomen itsenäisyyspäivää viettämässä.

Teksti: Susanna Oksanen / Kuva: Jari Kuusenaho/Tampereen taidemuseo

Vårt land, ett nordiskt land D

e nordiska folken förenas av starka historiska band. De finns inte bara i historieböckerna. Det är en levande kultur! I år (2017) firar vårt nordiska land Finland sitt 100-årsjubileum. Jag kommer ihåg hur jag tittade på ett TV-program och fick en varm känsla, när Jenni Haukio sade att den nordiska gemenskapen är som en middag med familjen. Vi har genom tiderna samarbetat så mycket med varandra. Sverige har påverkat Finland i stor grad. Vi har en gemensam historia och har byggt upp våra samhällen tillsammans. Vi har en likadan kultur och religion och likadana lagar. Dessutom är Finlands andra nationella språk svenska. Vi måste veta vem vi är. Vi har våra rötter i det förflutna och vi måste komma ihåg dem för att vara fullständiga människor. Svenska språket är en del av allmänbildningen i Finland. Genom att studera svenska lär man känna Finlands historia och kultur. Tänk till exempel på den kända konstnären Axel Gallén (senare Akseli Gallen-Kallela), på vår internationellt mest kända kompositör Jean Sibelius, kompositören och dirigenten Robert Kajanus och musikern Oskar Merikanto. I tavlan Symposion, målad av Gallen-Kallela, sitter tre viktiga personer - Sibelius, Gallen-Kallela och Kajanus - men det fanns många andra viktiga författare, konstnärer, artister och musiker. Symposion-kretsen började ta form år 1892. De har påverkat mycket vår uppfattning om hurdant Finland och finländarna är. Om man går till rådhuset i Björneborg, till salen på andra våningen och tittar på taket, vad ser man? En kvinna och flera änglar. Änglarna har alla någonting händerna. En av dem har böcker och en penna, en annan har musik, en har en lagbok och en har pensel och färger. På samma sätt som de nordiska länderna samarbetar de alla för att nå ett gemensamt mål. Skalden Johan Ludvig Runeberg har skrivit en dikt om vårt land år 1846. I början var dikten den första i

diktverket Fänrik Ståhls sägner. Kompositören Fredrik Pacius tonsatte den år 1848. Nuförtiden är Vårt land är Finlands nationalsång. Tidigare kunde de flesta människor sjunga den på svenska också, men nuförtiden är det inte så många som kan göra det. Enligt min åsikt är det kulturarv som vi ska återuppbygga och bevara. Sara Van Rompaey, representant för en internationell sakkunniggrupp som besöker Malmi flygplats förra år (2016) sade att Finland är världskänt för sin modernistiska arkitektur och finländärna själva ska inte förringa det. Vi måste bevara Finlands kultur och komma ihåg att den har stort värde. Det är någonting som vi måste satsa på. I Sverige har folk bättre självkänsla, de är stolta över sin kultur. Jag tror att vi finländare kan bli bättre på det. Man säger ”Borta bra, men hemma bäst.” När jag är i Finland eller i Sverige, känner jag mig som hemma, även om vissa saker där är lite annorlunda än här hemma. Vi kan verkligen njuta av livet i våra nordiska samhällen.

Esa Keskinen

Arvostelut

Kaiken kulttuurihistoria Juha Hurme: Niemi. Teos. 448 s

rannikoilta jonnekin Hämeeseen. Tämän Niemen reunoilla kulkee sitten saamelaisia ja karjalaisia, jotka tosin sekoittuvat iloisesti niemeläisten kanssa. Meren yli Niemen yhteiskunnallisia oloja tulee kehittämään milloin juutteja, milloin saksalaisia. Puhuttu kieli muuttuu alati. Hurmeen historiankirjoitus ei koreile, vaan on rehellistä. Niemeläisen ihmiselon nuhjuiset, rivot ja ylevät puolet näytetään rinta rinnan. Väinämöisen seksilelut kaivetaan esiin ja sitä rataa. Lokakuussa Hurme luennoi Tampereen pääkirjasto Metson musiikkiosastolla. Illan esityksen otsikkona oli “100 000 vuotta suomalaista musiikkia”. Hän ei kaihda suuria aiheita. Niemessä Hurme tempaa mukaansa kuvittelemaan, millaista Suomen-niemellä oli elää 200 vuotta, 1000 vuotta, 3000 vuotta, 10 000 vuotta ja 100 000 vuotta sitten. Joka kerta lukijassa herää ajatus, että noinhan se on voinut olla! Tekstin rupatteleva sävy kätkee alleen laajan tietämyksen uusimmasta tutkimustiedosta, mikä taas on pohjana Hurmeen omille oivalluksille. Hurmeen teksti on kerroksellista ja poukkoilevaa, kuten oikea historiankulkukin. Hurme saattaa kertoa ensin antiikin suurista kertojista, kuten Saphoksesta, ja siirtyä sitten fiilistelemään, kuinka samoihin aikoihin “niemeläiset” viettivät karhupeijaisia, joiden dramaturgia veti vertoja Kreikan amfiteatterien esityksille. Juuri tähän tapaan Hurme löytää kulttuurivirroista kytkentöjä toisiinsa, ajasta ja paikasta piittaamatta. Hyppäyksistä huolimatta itse punainen lanka etenee kronologisesti alkuräjähdyksestä kohti nykyaikaa. Kyllä, tässä kirjassa Suomen historia aloitetaan alkuräjähdyksestä ja atomien järjestymisestä.

uttu on ikivanha, suomenkielinen sana. Se on helppo uskoa. Juttuja on kerrottu, kuultu ja keksitty. Juttu voi olla vähän mitä vain: esine, ilmiö, tapahtuma tai jopa tunne. Nuorilla pareilla voi olla vähän juttua, mutta ei tietenkään mitään sen vakavampaa. Tämä lukemasi teksti taas on lehtijuttu, jonka on kirjoittanut joku jutustelija. Juttu on ollut elinehto. Näillä leveysasteilla on ollut vähän kirotun pimeää ja kylmää ennen sähkövaloa ja kaukolämpöä. Aika on pitänyt jotenkin kuluttaa: kertomalla juttuja. Ne ovat tehneet hommasta edes inasen siedettävämpää. Kirjailija, näyttelijä ja teatterintekijä Juha Hurme on jutunkertojien kärkeä. Finlandia-ehdokkaaksi valittu Niemi (2017) jatkaa Nyljetyt ajatukset -teoksen (2014) sivistyksellistä linjaa. Niemi haluaa kertoa meille, keitä me olemme. Niemi kertoo Suomen kulttuurihistorian alkuräjähdyksestä Ruotsin vallan päättymisen tienoille asti. Pääteesi on se, että Suomen tai Niemen, kuten Hurme kirjassa ilmaisee, historia on sekava keitos erilaisia porukoita, kieliä ja kulttuureja, jotka ovat vaikuttaneet toisiinsa. Täällä suomenniemellä ei ole säästynyt suuria monumentteja tai kaupunkeja, joten Hurme hyödyntää kaikkea, mitä kulttuurimme kantaa mukanaan. Hurme on perehtynyt sanojen etymologiaan ja kielen historiallisiin kerrostumiin. Kalevalaa ja Kanteletarta perataan hieman pintaa syvemmältä, stereotypioita testataan ja historialliset harhakäsitykset ammutaan alas. Mitään Suomea ei Hurmeen tekstissä edes ole, vaan tosiaankin puhutaan Niemestä ja niemeläisistä, ihmisjoukoista, jotka ovat elelleet näillä main. Niemi rajoittuu maantieteellisesti eteläisen Suomen

Arvostelut

Vilho Pirttijärvi

Sujuvuutta edesauttaa se, että tarinaniskijänä ja kuvittelijana Hurme on ehdottoman hyvä. Kulttuurihistoriaa, lennokkaita anekdootteja, nimien tiputtelua, suullista perinnettä, tutkimustietoa, kaskuja ja omia kokemuksia sekoittava esseistinen tyyli on tosin melkoista tykittelyä. Tiheää tekstiä. Jokaiseen tekstikappaleeseen on ladattu suuri määrä tietoa. Lukeminen onkin intensiivinen kokemus, minkä takia kirja täytyy välillä laskea käsistään. Onneksi tekstiä ryydittää Hurmeen omintakeinen huumori, joka keventää kokemusta. Hurme käyttää esimerkiksi nykykielestä tuttuja ilmaisuja kuten sote ja kilpailukyky kuvaillakseen vaikkapa idäntiellä kauppaa tehneen Varjagi-aikojen Suomen taloudellisia oloja. Niemi nostettiin Finlandia-ehdokkaaksi toisaalta aivan

ansaitusti, toisaalta varmastikin Suomen 100-vuotisjuhlan hengessä. Niemi voisi tosin kilpailla myös Tieto-Finlandiasta, niin purevasti kirja kertaa kaiken koulunpenkiltä ja historiadokumenteista opitun ja unohdetun. Suomen historiantutkimuksen Seppo Räty, Teemu Keskisarja, totesi kirjan olevan paras historiakirja aikoihin. Puiseva se ei ainakaan ole. Hurmeen järkäle kannattaa lukea, jos kaipaat perspektiiviä maailmaan tai selvyyttä siihen, mitä Suomi on. Käy kirjakaupassa lukemassa ainakin kaunis esipuhe äitilinjasta. Hurme näyttää kirkon, Acrigolan ja muun kulttuurisen kitkemisen ikeessä selvinneen rikkaan ja omalaatuisen niemeläisen kulttuurin, joka kytkee meidät osaksi yleismaailmallista inhimillistä perimää. Ja muistuttaa, että lopulta sekin kaikki on lainattua.

G-Mies & Matti Tamonen: Ja pointti oli?

tamisesta. Kotimaan matkailu, internetissä käyttäytyminen ja neuroottinen onnettomuuksien pelko ovat kuitenkin aivan hyviä aiheita. Arjesta viistolla tavalla kerrotut tarinat ja sutkautukset ovat Tamosen ja G-Miehen juttu. Riemastuttavasti nörttiyden viileäksi tekevä G-Mies varastaa usein valokeilan Matti Tamoselta. Tamosta on nimitetty “Suomen arkisimmaksi räppäriksi” ja hänen hohdokkuudesta riisutut tekstinsä jäävät usein huomattavasti humoristisemman duopartnerin varjoon. On kuitenkin myönnettävä, että kahden räppärin erilaiset tyylit tukevat toisiaan hyvin. Levyn taustat ovat ikään kuin pölyn peitossa. Videopeleistä, auringonpaisteesta ja 1990-luvun amerikkalaisesta hiphopista muistuttava nuhjuinen äänimaailma on hyvin miellyttävä. Levyn soundi muistuttaa tyyliltään paljon viime vuonna julkaistua G-Miehen vallan oivaa soolo-ep:tä. Nykytrendin mukaisesti albumilta on julkaistu singlenäytteitä jo viime vuoden lopulta lähtien. Singleiksi ovat valikoituneet levyn parhaat kappaleet, Netiketti, Maksimaalinen munkitus ja Maakuntamatkailu. Albumiraidat eivät kuitenkaan jää kauaksi singlejen laadusta. Levy on hieman etupainoinen. Parhaat vedot kuullaan levyn ensimmäisen puoliskon aikana, ja loppupuolella levy jopa toistaa itseään jonkin verran. Se ei kuitenkaan häiritse suuresti, sillä levy on maltettu pitää sopivan lyhyenä. G-Mies ja Tamonen räppäävät 9 kappaletta puolessa tunnissa. “Ja pointti oli?” ei esittele suuria oivalluksia, mutta on viihdyttävä ja hauska levy. Aiemmin mainitsemani maailman pelastaminen on tärkeä aihe, mutta tämä levy ei sitä käsittele. G-Miehen ja Matti Tamosen hyviä fiiliksiä painottavat kappaleet voivat kuitenkin siivittää kuuntelijansa onnistuneisiin maailmanparantamissuorituksiin.

Överdog

arvalla julkaisulla artistit kyseenalaistavat teoksensa olemassaolon ja oikeutuksen otsikossa ja ensimmäisellä kappaleella. Kepes Mode -duossa räppäävän G-Miehen ja sooloartistina ja Kolmiyo-yhtyeen jäsenenä levyttäneen Matti Tamosen yhteislevy “Ja pointti oli?” tekee niin.  Se on terve lähestymistapa ottaen huomioon albumin luonteen. G-Mies ja Matti Tamonen eivät saarnaa maailman pelas-

Teksti: Atte Timonen / Kuva: Juuli Aschan

Arvostelut

Kolmas kerta toden sanoo – vai sanooko sittenkään

untematon sotilas kuuluu kotimaisen fiktion artefakteihin, oli kyseessä sitten Väinö Linnan alkuperäisteos tai Edwin Laineen vuoden 1955 elokuva. Hahmot ovat aikaa sitten muuttuneet perussotilaista ikonisiksi sankareiksi, ja teosten tunteminen on osa kotimaista perussivistystä. Voin vain kuvitella, millaiset paineet Aku Louhimiehellä ja näyttelijöillä oli, kun he lähtivät tuomaan elokuvateattereihin 2017 uutta versiota tarinasta. Olin pitkään pessimistinen koko projektin suhteen. Koko elokuva tuntui mielestäni turhalta elokuvalta, kotimaisen sota-nostalgisoinnin tarpeettomalta elvytykseltä. Elokuva onnistui kuitenkin yllättämään minut. Uusi Tuntematon sotilas ei ole mikään kotimaisen elokuvan mestariteos, mutta ei se myöskään ole pliisu tai turvallinen kopio. Se on ylpeästi oma teoksensa, hyvine ja huonoine puolineen. Jotkut lisäykset ja poistot toimivat, toiset taas saavat raapimaan päätä kummastellen. Parasta elokuvassa on tekninen toteutus: kuvaus, lavastus, puvustus ja erikoistehosteet ovat huippuluokkaa, ja kuvaaja Mika Orasmaa ansaitsee kiitokset, kuvatessaan lumisia korpia ja

taistelun raiskaamia metsiä niin suuressa kuin pienessäkin mittakaavassa. Tarina on jaettu selkeästi kolmen miehen harteille: Kariluodon, Rokan ja Koskelan. Johannes Holopainen suoriutuu hyvin idealistisena ja hieman epävarmana Kariluotona, mutta Jussi Vatanen on lähinnä puuduttava Koskelana. Elokuvan parhaan roolisuorituksen tekee kuitenkin Eero Aho Rokkana. Hän tuo paljon uutta hahmoon synkkyyden ja aggression muodossa, mikä tasapainottaa tämän kepeää asennetta kuriin. Tuntematon sotilas näyttää myös elämän kotirintamalla, ja perheen joka Rokkaa odottaa kotona. Tuntematon sotilas uskaltaa myös esittää sodan ruman puolen. Kyseessä oli hyökkäyssota, natsi-Saksa oli liittolaisiamme ja Petroskoin valtauksessa ei ole mitään kunniallista. Tuntematon sotilas on yhä pinnan alla sodanvastainen elokuva, ja se ei esitä pelkästään sotilaiden uhrauksia vaan sitä, miten se vaikuttaa ihmismieleen. Edes Vanhala ei naura enää sodan loppuessa. Tuntematon sotilas on raadollinen ja taidokkaasti tehty, mutta hieman turvonnut elokuva, joka kuitenkin nousee adaptaatioiden ykköseksi juuri tunnelmansa vuoksi.

Antti-Jussi Vesa

Pointerin PJ

Riko putkinäkö ja tartu opiskelijaelämän mahdollisuuksiin

Minulla oli kuitenkin onnea, sillä pääsin jo valmistumistani seuraavana vuonna toteuttamaan haavettani KTM-tutkinnosta Porin yliopistokeskuksessa. Päätin tuolloin, että opinnoilta ja töiltä on löydyttävä aikaa myös opiskelijaelämälle. Nyt, jälleen valmistumisen aattona, voin viimein todeta, että mitään en tekisi toisin. Opiskelijana olen tutustunut uskomattoman hienoihin ihmisiin, osallistunut ikimuistoisiin tapahtumiin ja päässyt kehittämään Poria opiskelijakaupunkina sekä Turun yliopiston ylioppilaskuntaa porilaisopiskelijoille paremmaksi paikaksi. Se maksoi minulle puoli vuotta myöhäisemmän valmistumisen sekä aimo kasan menetettyjä ansiotuloja, mutta antoi sitäkin enemmän inhimillistä pääomaa. Putkinäön rikkominen ei siis ole tärkeää vain sotimisessa, vaan myös elämässä yleisesti. Määrätietoisuus on hyvästä, mutta se kääntyy itseään vastaan, mikäli se pakottaa elämään puoliteholla. Siksi kehotan kaikkia teitä, arvon opiskelijakollegat, rikkomaan putkinäön säännöllisesti ja vilkuilemaan rohkeasti sivuillenne. Ei vaanivien vaarojen vuoksi, vaan ympärillänne olevien mahdollisuuksien vuoksi. Olivatpa ne sitten eri laitosten sivuainemahdollisuudet, järjestöelämä tai vaikka kansainvälistyminen. Muistakaa, että opiskelemme elämää ja itseämme varten. Myös yliopistossa.

uosi lähenee loppuaan. Tämä tarkoittaa järjestöelämässä vaalikokouksia, sekä omalla kohdallani opiskelijatoiminnan vääjäämätöntä päätöstä, sillä graduni on parhaillaan esitarkastettavana. Tämä herättää valmistumisen riemun lisäksi myös haikeuden tunteita, sillä opiskelijaelämä on sisältänyt tähänastisen elämäni parhaimpia hetkiä. Mitkä ovat siis sen loppukaneetit? Mitä olen oikeastaan oppinut? Katson opiskelu-urani alkaneen armeijaan lähdön yhteydessä, sillä olin saanut tiedon valtio-opin paikastani vain hieman aiemmin. Omasta armeija-ajastani on vierähtänyt jo sen verran kesiä, että osa sen aikaisista muistoista on ehtinyt unohtua ja osa jopa kultaantua. Alokasajalta muistan kuitenkin hyökkäysammuntaharjoitukset, joissa meille vastasaapuneille aamukasoille opetettiin, kuinka rikotaan taistelustressin aiheuttaman adrenaliiniryöpyn muodostama ”putkinäkö”. Käytännössä tämä tarkoitti vain katseen nopeaa pyyhkäisemistä puolelta toiselle, jotta fokus ei herpaantuisi ympärillä olevista vaaroista. Päästyäni aloittamaan opintoni tuoreena (mutta ei niin nohevana) reservin vänrikkinä, unohdin tämän alokasajan arvokkaan opin nopeasti. Uraputken siintäessä silmissäni keskityin tiiviisti opiskeluelämään, mutta unohdin samalla opiskelijaelämän. Havahduin tähän vasta valmistumisen kynnyksellä, jolloin asiaan ei juuri enää voinut vaikuttaa.

Muistakaa, että opiskelemme elämää ja itseämme varten. 31

Yhteisistä vuosista kiittäen A-J Puheenjohtaja Pointer ry VTM ja viittä vaille KTM

S I N U S T A K O Pointti LEHDEN UUSI

Päätoimittaja? HAKU KÄYNNISSÄ NYT.

Lisätietoa ja vapaamuotoiset hakemukset 8.12. mennessä osoitteeseen pointti.lehti@gmail.com.