Pointti 3/2011

pointti Porin ylioppilaslehti

Alf Rehnin pirullisia ongelmia Aaltoesin vieraana Henkilökuvassa Tapio Kankaanpää Madventuresin maailmankatsomus

“Jokaisen pitäisi saada tehdä sitä, mitä oikeasti rakastaa”

pointti1. 1

Pointti 3/2011 3

Piäkirjoitus

4

Vieraskynä

5

Orientaatioviikko ja kastajaiset

DIAKin tervehdys

Miten uusi lukuvuosi polkaistiin käyntiin

14

Kansallinen tapahtuma antoi asennekasvatusta epäonnistumiseen

16

Intohimosta ammatti

17

Kun unelma toteutuu isossa mittakaavassa

6

Tekemisen mallia kansalle

8

Yrittäjyysoppia jo nuoresta pitäen

Viikko Ponterin hallituksen matkassa

11

Kaupunkitila tarkastelussa

12

Pirullisia ongelmia sekä näkemyksiä 18 Tapio Kankaanpää yrittäjyydestä ja luovuudesta “Kannan tätä seutua sisälläni”

Mikä on Aalto Enterpreneurship Society?

Niilo Rinteen kaupunkityöpaja

Kärkevien ajatuksien Alf Rehn

Mitä voi saada aikaan kun kunnianhimoisesti ja ennakkoluulottomasti pyrkii tekemään jotain suurta?

Mitä jos voisit tehdä uran siitä mitä rakastat eniten?

Nuorten tekijöiden huippuseminaari

19

Minkä väriset haalarit opiskelijapartiolaisella on?

20

Taideväen tupareissa

21

Gallup

Opiskelijapartiolaiset yhdistävät hulluja ja fiksuja ideoita

Galleria 3h+k:n avajaisista

pointti

22 Madventures Tarkastele maailmaa - opi tuntemaan itseäsi ja muita

Jälleen sananen unelmista

Piäkirjoitus

M

Kuva Joni Kantonen

onesti, kun unelmat käyvät toteen, on hetki maaginen. Ja usein unelmat tuovat paljon muassaan myös muille - usein kun unelmien tavoittelija haluaa laittaa kaikkensa peliin unelmansa saavuttamiseksi. Tai niin ainakin pitäisi tehdä, eihän kai unelmiaan muuten niin suurella todennäköisyydellä saavuta.

Laajan unelmien käsitteen alle voidaan tunnistaa useita sen pikkuserkkuja - onnistumiset, saavutukset, toiveet ja onnellisuus. Onnellisuus on näistä kenties kinkkisin, sillä se ei ole yksi päätepiste, vaan kokonaisvaltainen tila, jonka tietenkin soisi elävän itsessä jatkuvasti. Omasta näkökulmastani onnellisuus kulkee unelmien kanssa rinta rinnan, sillä unelmiinsa pyrkimällä voi tuntea olevansa onnellinen.

Unelmahan rakentuu ihmisestä itsestään ja miten silloin ei voisi olla onnellinen, kun toteuttaa ominta itseään?

Myrkkyä tietenkin on, jos ”unelma” on rakentunut jostakin aivan muusta kuin ihmisestä itsestään; markkinamiesten luomista mielikuvista, yhteiskunnan, suvun tai perheen odotuksista; roolimalleista. Itse voisin sanoa yhden pahimmista myrkyistä tällä saralla olevan sen, että unelmat rakentuvat materiasta. Kun omakotitalo, viimeisintä huutoa oleva auto ja pienemmät kilkkeet määrittävät ihmisen onnellisuutta, millainen lommo siihen tulee, kun materia otetaan heiltä pois, tuhoutuu tai katoaa? Jos onnellisuuden lähteet rakentaa ensisijassa mieleensä, sitä ei niin vain pois otetakaan - ja se kulkee kevyesti mukana minne tahansa menetkin.

Tämänkertainen Pointti kertoo pintansa alla juuri unelmista. Hans-Peter Siefenillä oli unelma tuoda muun muassa Al Gore Jyväskylään, Miki Kuusella on unelma tehdä yhteiskunnasta parempi yrittäjyyden keinoin ja Madventures-kaksikolla on unelma reissata maailmalla ja tuoda noita kokemuksia kotisohvillemme. Kaikki nuo unelmat kävivät ja käyvät toteen vain kovan työn seurauksena ja varsin moni on siitä hyvästä saanut nauttia, mitä nämäkin unelmat ovat mukanaan tuoneet.

Tämän vuoden alussa meillä oli unelma tehdä Pointista Porin ylioppilaslehti, aito lehti, josta lukijat voisivat saada eväitä elämäänsä. Kolmen lehden julkaiseminen vuodessa opintojen ohessa käy työstä. Mitenkään emme siinä olisi onnistuneet ilman toinen toistamme - sitä mahtavaa porukkaa, joka on jälkensä lehdelle antanut. Emmekä pelänneet epäonnistua - kunhan yritimme, se riitti kaikille. Vain taivas oli rajana toimituskunnallemme ja kolmas kerta toden sanoo - Pori on saanut ansaitsemansa ylioppilaslehden.

Jani Wahlman, päätoimittaja Kirjoittajalla on ollut vuodesta 2002 lähtien unelma matkustaa Kaakkois-Aasiaan. Tuo unelma aloittaa toteutumisensa 4.12.2011.

TOIMITUS Pointer ry / Pointti PL 181 28100 PORI pointti.lehti@gmail.com

PÄÄTOIMITTAJA Jani Wahlman jani.wahlman@tse.fi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Nana Keränen TOIMITUSSIHTEERI Tuomas Koivisto

TAITTO Isabell Vanhatalo Mira Metsälä Heidi Jarsma TEKIJÄT Vaula Toivanen Joni Kantonen Tea Grönberg

ISSN 1799-6627 PAINOPAIKKA Ai-Ri Offset Ky 28430 Pori PAINOS 250 kpl

pointti

. 4

Vieraskynä

Ylpeyttä vai ennakkoluuloja?

Eräänä koleana keväisenä torstaiaamuna tien toisella puolella kävelee pieni joukko haalaripukuisia ihmisiä.

Kangastuksia ei yleensä nähdä täälläpäin, sillä länsirannikon tuulella on taipumus puhaltaa ne matkoihinsa, mutta aamulla postinjakoaikaan vastaantulija saattaa ajatella tätä arktiseksi harhaksi. Porilainen opiskelija saattaa luulla olevansa ihan normaali. Porilainen opiskelija saattaa toisaalta myös tietää, että hänet erottaa muista se, että hän tekee kaikkea hullua.

Niin tai näin, porilaisen opiskelijan elämää voisi ajatella vaikka tv-sarjana, jokaisella omanlaisensa. Porilainen opiskelija tanssii alasti uima-altaassa ennen kuin kukaan muu on ehtinyt edes korkata pulloa. Porilaisella opiskelijalla on hyvä viinapää, ja kun aurinko alkaa nousta ja kaikki muut ovat jo aikoja sitten sammuneet, hän harrastaa uima-altaassa kuviokelluntaa. Kun aamu alkaa valjeta, voisi luulla nopeasti katsottuna, että uimaaltaaseen on eksynyt delfiini.

Porilainen opiskelija osaa elää tässä hetkessä ja välillä tekeekin tahallaan hulluuksia. Hän ei odota eikä oleta kaikkien hyväksyntää tai anna muiden mielipiteiden vaikuttaa vaan päättää lähteä Bora Boralle. Naamakirjasta toverit saavat lukea valkoisesta rannasta, kirkkaasta vedestä ja maahan iskeneestä hirmumyrskystä. Kun porilainen opiskelija palaa kotiin hän kertoo että oli eräänä iltana pakanallisissa bakkanaaleissa ja joi liikaa sokeriruokoviinaa, eikä tiedä yhtään miten pääsi kotiin. Kun porilainen opiskelija aamulla heräsi yksiöstään ja katsoi ulos ikkunasta Bora Bora oli kadonnut.

Joskus hirmumyrskyt tuntuvat hylkäävän porilaisen opiskelijan. Hän tuntuu rauhoittuvan ja tasoittuvan, keskittyy jälleen opiskeluun ja siivoaa kämpän. Saattaa olla, ettei häntä näe vähään aikaan vaan hän pitää matalaa profiilia. Eräänä päivänä saa kutsun hänen luokseen ja kun katsoo syvälle silmiin näkee, että porilainen opiskelija on porilainen opiskelija. Vaikka hän nyt tarjoilee teetä Ikeasta ostetusta sekapariteeastiastostaan, hän saattaa koska tahansa nousta pöydästä, istahtaa hurrikaanin selkään ja matkustaa Bora Boralle.

Ja kysymykseen ”mikä v***u meitä porilaisia vaivaa?” Vastaisin ei mikään – me vain erotutaan massasta. Olen ylpeä porilaisuudestani. Olkaa tekin ylpeitä, avoimia ja ennakkoluulottomia. Uskaltakaa olla ja tehdä. Niin, ja uusille opiskelijoille mitä lämpimimmin tervetuloa. Jos ei ole varaa Bora Boralle – käykää Yyterissä. terveisin, Sanna Hakala puheenjohtaja Opiskelijayhdistys Podia / DIAK

pointti

“pori lais elämä en opiske lija äv vaikk oisi ajatel n a tv-s l arjan a a”

Teksti: Heidi Jarsma Kuvat: Joni Kantonen

t e s i aja

Orientaatioviikko

Jälleen uusi lukuvuosi polkaistiin käyntiin, kun uudet opiskelijat perehdytettiin yliopistokeskuksemme käytäntöihin orientaatioviikon aikana ja toivotettiin kastajaisissa tervetulleiksi opiskelemaan Porin yliopistokeskukseen.

st a k &

sitä vapautuneempia mitä pidemmälle orientaatioviikko eteni. Osanottajia tapahtumiin riitti pääsääntöisesti hyvin, ja ainejärjestöt saivat niistä enimmäkseen positiivista palautetta.

Kuvasatoa yliopistokeskuksen kastajaisista.

Orientaatioviikolla ainejärjestöt järjestivät uusille opiskelijoille ohjelmaa, johon kuuluivat muun muassa kaupunkikierros Porissa, tutustumisiltoja sekä saunomista. Ainejärjestöjen mukaan tunnelma orientaatioviikolla oli hyvä, jännittynyt sekä ”odottava ja samalla innokas”. Myös yhteishenki oli hyvä, ja uusista opiskelijoista tuli

sivat jatkobileet, jotka jatkuivat yömyöhään. Haasteellisesta säästä huolimatta kastajaisten tunnelma ja yhteishenki olivat korkealla.

Jätesäkit päällä kohti Porin toria

terille

sminis u t e p o a o t t o nnan

sa ka

luovuttamas

Orientaatioviikko huipentui kastajaisiin. Yliopistokeskuksen uudet opiskelijat kokoontuivat yliopistokeskuksen auditorioon laulun, virvokkeiden, puheiden ja askartelun merkeissä. Yliopistokeskukselta matka jatkui jätesäkit päällä ja itse askarrellut päähineet

päässä Porin torille, missä Porin yliopistokeskuksen johtajan Harri Peltoniemen puheen jälkeen jakauduttiin ryhmiin rasteja varten. Rasteilla muun muassa laulettiin karaokea ja mainoslauluja sekä heitettiin frisbeegolfkiekkoja. Kastajaispäivän kruuna-

Porin ylioppilasyhdistys tapasi opetusministeri Jukka Gustafssonin Eetunaukiolla 25. elokuuta. Pointer osallistui SDP:n järjestämään, yleisölle avoimeen kyselytuntiin, johon demariministerit saapuivat tentattavaksi. Pointer kysyi opetusministeriltä, miten tämä aikoo toimia säilyttääkseen ylioppilaspohjaisen sisäänoton Porin yliopistokeskuksessa.

Kyselytunnin jälkeen opetusministerille luovutettiin kannanotto yliopistokeskuksen monipuolisen sisäänoton säilyttämisen puolesta.

Ministeri suhtautui asiaan myönteisesti, joskaan suoranaista konkretiaa hänen vastauksessaan ei ollut.

pointti1. 5

EN MALLIA KANSALLE

TEKEMISEN MALLIA KANSALLE

TEKEMISEN MALLIA KANSALLE TEKEMISEN MALLIA KANSALLE

SEN MALLIA KANSALLE

TEKEMISEN MALLIA KANSALLE TEKEMISEN MAL TEKEMISEN MALLIA KANSALLE

TEKEMISEN MALLIA KANSALLE

. 6

Teksti ja kuvat: Jani Wahlman

TEKEMISEN MALLIA KANSALLE

Pointilla oli ilo ja kunnia tutustua Aalto Enterpreneurship Societyn eli tuttavallisemmin Aaltoesin toimintaan samalla, kun Stanfordin yliopiston yrittäjyyden professori, sarjayrittäjä Steve Blank vieraili Suomessa syyskuussa.

Aaltoes on paljon otsikoissa, mutta mikä se tarkalleen ottaen on?

ovat muun muassa suomalaiset Rovio ja Remedy.

- Olemme eri yhteisöjen muodostama organisaatio, joka tuo ihmisiä yhteen kasvuyritysten aikaansaamiseksi. Aalto Venture Garage on 1500 neliön tila, jossa kaikki tämä tapahtuu, kertoo Aaltoesin puheenjohtaja Miki Kuusi.

Tehtävänä toimia

Aaltoes on nuori organisaatio, joka sai alkunsa Facebookissa ja kasvoi viidessä vuodessa viiden hengen organisaatiosta 50 hengen vahvuiseksi.

- Organisaationa toimitaan, kuten startup-yritys, olemme meritokraattinen organisaatio eli jos olet hyvä tekijä, pääset tekemään isoja juttuja nopeastikin, kuvailee Kuusi.

Pointti vierailee paikalla sunnuntaina, jolloin organisaation ohjelmaan kuuluu brunssi tai ”Sunday Service”, kuten tilaisuus Aalto Design Factoryllä majailevassa organisaatiossa tunnetaan.

- Käytönnössä se on syömistä ja kuusi tuntia raakaa työtä. Sanotaan, että ”nämä ja nämä asiat pitää saada tehdyksi” ja sitten ne tehdään, Kuusi mainitsee.

Syksyllä porukkaa pitävät kiireisenä juuri samaisena sunnuntaina alkava Steve Blankin vierailuviikko, Kansallinen Epäonnistumisen Päivä sekä Slush, joka on pohjoismaiden suurin startup-konferenssi. Siellä mukana

pointti

Aaltoesin olemassaololle on Kuusen mukaan selkeä syy: - Nyt tarvitaan kunnianhimoisia yrityksiä joiden unelmana on valloittaa myös Suomen ulkopuolinen maailma.

Kaikki puhuvat asiasta, mutta konkretiaa on vähän. Unelma on se, että Suomi olisi 20 vuoden jänteellä hieno ja kukoistava maa, hän kiteyttää.

Vastaavaa toimintaa on myös muualla Suomessa: Boost Turku ja Stream Tampere ovat vain muutamia esimerkkejä verkostosta, joka tekee arvokasta työtä valtakunnassa. Miten missä tahansa muulla paikkakunnalla voisi aloittaa vastaavaa?

- Aluksi vastaavaan tarvitaan esimerkiksi 10 hengen intohimoinen kaveriporukka, joka alkaa tehdä hommia.

Tarvitaan toki sparraajia ja esikuvia.

Mekin haluamme viedä porukkaa ulkomaille oppimaan. Meillä pienen tiimin ympärille on kasvanut nyt iso joukko. Mutta ongelmana on pikemminkin kansallinen nykyasenne yrittäjyyttä ja sen teemoja kohtaan, Kuusi kuvailee ja jatkaa: - Tarvitaan hyvä porukka, jossa on täysin erilaisia tyyppejä. Sitten he tulevat juttelemaan vaikka Aaltoesiin

ja esimerkiksi rahoittavat itse reissun Piilaaksoon. Täälläkin ollaan kysytty vaan rohkeasti ihmisiltä, että mitä pitäisi tehdä.

Design Factoryllä toimintaa seuraavana voi huomata, että suunnitelmien maalailujen sijaan tehdään oikeasti hommia. Esimerkiksi vierailun puitteissa Steve Blankille rakennetaan jonkinlaista backstage-tilaa yhteisvoimin.

- Tapahtuma, jossa on 10 000 kävijää, tarkoittaa sitä, että kannamme sen 10 000 tuolia – tarvitaan oikeasti konkreettista tekemistä, Kuusi tiivistääkin osuvasti.

Tietoisku: Startup-toimintaa turkulaisittain

L

Myös Turussa toimii yrittäjyysyhteisö, Boost Turku.

Professori Steve Blankin vierailuun valmistautumista tuttujen lintukaverien kera.

Tulevaisuus ja menetyksen eväät Tulevaisuudessa Aaltoesin kaltaista organisaatiota ei toivottavasti tarvita, kertoo Kuusi, mutta jatkaa tämän vaativan sitä, että vastaavat asiat alkavat tapahtua yhteiskunnassa itsestään.

- Yhteiskunnan tasolla siinä kestänee 20 vuotta. Tällä hetkellä lukioissa olevat ja yliopisto-opintonsa aloittaneet ovat sukupolvea, jossa asennemuutos näkyy jo nyt, hän arvioi.

Missä voisi olla Aaltoesin kasvavan menetyksen salaisuus missionsa toteuttamiseksi?

- Meillä siedetään epävarmuutta todella paljon. Tarkoitus on oppia niin paljon, että pystyy itse perustamaan kasvuyrityksen Esimerkiksi Tuubio keräsi 100 000 euroa rahoitusta taannoin ja kaikki sen kontaktit ja osaaminen ovat syntyneet Aaltoesin kautta, Kuusi mainitsee.

Boost järjestää sekä yksittäisiä tapahtumia että pidempikestoisia kehitysohjelmia. Toimintaan voi helposti tulla tutustumaan vierailemalla Boostin Startup Farmilla joko muuten vaan tai osallistumalla tapahtumiin. Lisätietoa sivuilta www.boostturku.com.

Haastattelun lopuksi on mielenkiintoista tietää, miten Kuusi itse on ajautunut Aaltoesin pariin?

- Halusin aikoinaan tehdä jotain omaa.

Kauppakorkeakoulussa se meinasi unohtua. Sitten törmäsin Aaltoesiin ja menin tapahtumaan, jossa kaikki kertoivat mitä villeimistäkin ajatuksistaan toisille. Ja löysin taas oman juttuni – itse tekemisen. Tärkeintä mulle on tehdä omaa juttua; miten siistiä on, kun pääsee itse tekemään! Ja kaikki on ihmisistä kiinni, esimerkiksi meillä on porukkaa, joka oikeasti haluaa tehdä asioita. Ei vain astuta siihen putkeen, jota koulutus tarjoaa.

Aaltoesin toimintaa luotsaa Miki Kuusi.

Opiskelijavetoinen Boost Turku ry perustettiin keväällä 2010.

Boost auttaa alueen korkeakouluopiskelijoita luomaan ja kehittämään skaalautuvia liikeideoita.

Yhdistys on 18 toimintakuukautensa aikana tukenut lähes 50 ideaa, joista 21 on kehitetty vähintään alkuvaiheen yritykseksi.

Teksti ja kuva: Laura Elomaa / Boost Turku

pointti1. 7

. 8

Yrittäjyysoppia Teksti: Jani Wahlman

1995 Suomessa alkanut Nuori Yrittäjyys -toiminta opettaa yrittäjyyden arvoihin jo nuoresta iästä asti.

- Viime lukuvuonna eri yrittäjyyskasvatuksen ja talousosaamisen kehittämisohjelmiin osallistui noin 15 000 nuorta, kertoo Nuori Yrittäjyys Ry:n ohjelmapäällikkö Turo Numminen.

2007 vaikutuksia tutkittiin viisi vuotta aikaisemmin ohjelmissa käyneiden parissa laajemmalla eurooppalaisella tutkimuksella. Tuloksista ilmenee muun muassa, että kaksinkertainen määrä keskimääräiseen eurooppalaiseen väestöön verrattuna on perustanut oman yrityksen ja esimerkiksi 70 % ohjelmiin osallistuneista ilmoitti ryhmätyö- ja yhteistyötaitojensa kehittyneen.

jo nuoresta pitäen

Nuori Yrittäjyys -toiminta kattaa kahdeksan erilaista opinto-ohjelmaa alkaen esiopetuksesta ja päätyen korkeaasteelle.

se on uskallusta ottaa omat taidot ja vahvuudet käyttöön ja kykyä nähdä mahdollisuuksia omassa toimintaympäristössään, Numminen kertookin.

- Ensimmäisellä luokalla tutkitaan omia taitoja ja opitaan toimimaan ryhmässä. Korkea-asteella harjoitellaan oman tulevaisuuden yrityksen pyörittämistä, mainitsee Numminen esimerkkejä käytännön sisällöistä.

Porissa ja laajemmin Satakunnassa toiminta pyörii yrittäjyyspalveluja tarjoavan YES:n puitteissa, joka taas toimii Porin Seudun Kehittämiskeskus Oy:ssä eli POSEKissa.

Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena ei niinkään ole tehdä nuorista yrittäjiä, vaan tarjota työkaluja aktiiviseen ja itsenäiseen toimintaan millä tahansa elämän osa-alueella.

- Nuorille yrittäjyyskasvatus tarkoittaa oma-aloitteisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden kehittämistä. Lisäksi

Lue lisää: www.nuoriyrittajyys.fi

“työkaluja aktiiviseen ja itsenäiseen toimintaan”

Viikko Pointerin hallituksen Elinan mielestä viikko oli haastava ja mielenkiintoinen.

matkassa

Porin Ylioppilasyhdistys Pointer ry:n puheenjohtaja Elina Valtonen ja varapuheenjohtaja Aleksi Väänänen pitivät viikon ajan kirjaa Pointeriin liittyvistä menoistaan.

Luottamustehtävät Pointer ry:n hallituksessa ovat moninaiset, ja jokainen viikko on hieman erilainen. Normaalisti Elinan ja Aleksin viikon täyttävät ”epäsäännöllisen säännöllisesti” tapaamiset, työryhmäedustukset, puhelut ja sähköpostit. Hallitus kokoontuu

pointti

Pointer: - Virallinen nimi: Porin Ylioppilasyhdistys Pointer ry - Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden opiskelijayhdistys - Toimintaan kuuluvat tiedotus, opiskelijapalvelut Porissa, edunvalvonta, yhteistyö ja tapahtumien järjestäminen - Jäsenet: ylioppilaskuntamaksunsa maksaneet yliopistokeskuksen opiskelijat - Jäseniä hallituksessa: 11 Teksti: Heidi Jarsma Kuvat: Joni Kantonen

viikoittain muutaman tunnin ajaksi hallituksen kokouksen tai iltakoulun merkeissä.

laadita virallista pöytäkirjaa. Siellä valmistellaan varsinaisen kokouksen asioita, selventää Elina.

- Iltakoulu on kuin kokous, vaikkakin se on epävirallinen. Siellä ei tehdä virallisia päätöksiä eikä kokouksesta

Molemmilla on viikossa myös päiviä, jolloin ei ole mitään Pointerin asioita hoidettavana.

Pointerin tehtäviin käytettävä aika - Viikosta menee noin viidestä kuuteen tuntia ja siihen päälle vielä kaikki valmistelut, kertoo Aleksi Pointerin tehtäviin käyttämästään ajastaan.

Tiettyinä viikkoina yhdistystoimintaan menee aikaa jopa kymmenen tuntia, ja suurimmat tapahtumat, kuten risteily ja vappu, vievät paljon aikaa. Elina arvioi viikkotuntimääräkseen normaaleina viikkoina viidestä tunnista aina viiteentoista tuntiin asti.

Aleksin mukaan Pointerin tehtäviä on pyritty jakamaan, mutta puheenjohtajalle tulee kuitenkin eniten tehtävää, kun hänen edustustehtävänsä lasketaan mukaan.

Pointer ja edunvalvonta Elinan ja Aleksin mukaan edunvalvonnan osalta kulunut viikko oli Pointerissa hiljainen. Muutama kestoaihe

on kuitenkin kulkenut taustalla koko kuluneen hallituskauden.

- Rahoitusratkaisut ja ylioppilaspohjaisen sisäänoton tulevaisuus ovat ne, joita hallituksessa on jauhettu ja jauhetaan tulevaisuudessakin. Myös opiskelijatalon kehittäminen on ollut sellainen, mitä on käyty läpi, Aleksi kertoo.

Elina lisää, että loppuvuotena mietitään lisäksi ehkä myös sitä, miten ylioppilaskuntiin saataisiin pidettyä kiinteämmin yhteyttä ja varmistettua heidän tukensa tänne suuntaan.

Aleksi kertoo, että Pointerin hallituksessa jokaiselle on määritelty oma toimenkuva, joka voi joustaa tarpeen mukaan.

Puheenjohtajiston päiväkirja Maanantai: Elina (E): Sähköpostien lukemista (mm. ilmoittautuminen TTYY:n vuosjuhliin) sekä pari puhelua.

Sähköpostit luettava 2-3 kertaa joka päivä.

Aleksi (A): Päivä meni kokonaisuudessaan Pointerin risteilyllä. Varapuheenjohtajana olin vastuussa matkan järjestelyistä sekä toimin reissussa matkanjohtajana.

Tiistai: E: 9.00–9.15 Lyhyt tapaaminen yliopistokeskuksen johtajan kanssa.

Keskiviikko E: 13.30–14.00 Opiskelijasihteerin kanssa jutustelua yhdistyksen asioista.

E: 9.30–10.00 Kassan lasku (rahastonhoitaja kipeänä), papereiden allekirjoittamista, sähköpostien lukemista.

Torstai E: 10.00–11.30 Opiskelijayhdistyksen pitämä palaveri rahoituskuvioista.

E: 14.00–14.45 Yliopistokeskuksen kaikille avoimet iltapäiväkahvit.

E&A: 15.00–16.00 Haastattelu Pointtiin.

E: 16.00–17.00. Puheenjohtajien kuukausittainen tapaaminen.

E&A: 15.00–16.15 Hallituksen kokous.

E&A: 18.00–20.00. Hallituksen iltakoulu.

E&A: 16.30–17.30 Urheilutapahtuma Loikassa katsomassa SAMMAKKOn ja Pointerin välistä jalkapallopeliä.

Perjantai E: 11.00–13.00. Opiskelijasihteerin kanssa keskustelua yhdistyksen rahatilanteesta ja yliopistokeskuksen johtoryhmälle tehtävistä esityksistä.

pointti1. 9

Opiskelija – ota Easysti!

Älä laske pennosia, vaan ota Easy-opiskelijapakettimme, jonka saat alle 26-vuotiaana opiskelijana maksutta käyttöösi. Poikkea Länsi-Suomen Osuuspankkiin ja saat: • OP-Visa Electron- tai OP-Visa Debit -kortin • OP-verkkopalvelutunnukset • verkkotiliotteen • Oma talous -palvelun • e-laskupalvelun • OP-mobiilin (käytössäsi tulee olla iPhone 3 GS -malli tai uudempi) Opiskelevan omistajajäsenen Superetu: Easy-vakuutus vuodeksi maksutta Easy on edullinen ja joustava vakuutuspaketti, jonka voit ottaa 15–25-vuotiaana yksin tai yhdessä avo- tai aviopuolison kanssa. Vakuutuksen myöntää Pohjola Vakuutus Oy.

Yhdessä hyvä tulee.

Lisäetu 1: Opintolainan korkomarginaali 0,2 % Hae opintolainaa verkon kautta osoitteessa op.fi niin saat lainan ilman toimitusmaksua ja 0,2 % korkomarginaalin. (Etu koskee uusia opintolainoja.)

Lisäetu 2: Tee säästösopimus, voit saada luotollisen tilin Saat meiltä 200 euron luoton käyttötiliisi, kun keskität pankkiasiasi meille ja teet jatkuvan säästösopimuksen.

Minimisäästö 30 eur/kk.

Extraetuna korkeakouluopiskelijalle: • 90 opintopisteen jälkeen voit hakea OP-Visa-korttia 1 000 euron luottorajalla.

Kaupunkitila tarkastelussa Teksti: Jani Wahlman Kuva: Niilo Rinne

Porin yliopistokeskuksessa Aaltoyliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Porin yksikössä opiskeleva Niilo Rinne toteutti kevään 2011 aikana Kaupunkityöapajanimeä kantaneen yhteisötaiteellisen projektin. Projektin huipentumana oli Antinkadulla järjestetty näyttely, jossa Pointtikin pääsi projektin upeita lopputuloksia katsastamaan.

Porin taidemuseon ja Porin lastenkulttuurikeskuksen kanssa yhteistyössä järjestettyyn projektiin osallistui oppilaita Porin Kuninkaanhaan yläkoulusta ja Porin seudun steinerkoulusta. Käytännössä nuoret toteuttivat ”kuvanveiston ja kuvamanipulaation keinoin havainnekuvia julkisista taideteoksista itse valitsemaansa kaupunkitilaan Porissa”, kuten projektin blogissa mainitaan.

- Sain ajatuksen kurssilla ideoinnin lomassa. Osallistuneet oppilaat tekivät siis pieniä veistoksia, jotka suurennettiin kuvamanipulaatiossa johonkin Porin kohteeseen, kommentoi Rinne.

Idean saamisen jälkeen projektissa oli tekemistä itse tehtyjen ryhmätöiden ja valokuvaamisen lisäksi näyttelypaikan pystytyksessä.

Työt toteutettiin kouluaikaan maalistoukokuussa ja syksyn aikana projektista tehtiin loppuosuudet.

- Palaute oli positiivista niin oppilailta kuin opettajiltakin. Projektissa oppi myös paljon itse esimerkiksi opetusta nähdessä, kertoo Rinne.

Itse näyttely on tätä kirjoittaessa jo ohi, ja taiteilija Rinnekin opiskelemassa Berliinissä, mutta projektin upeita töitä ja tekemisen yksityiskohtia pääsee vielä tarkastelemaan osoitteesta: kaupunkityopaja.wordpress.com.

Taiteilija Rinne esittelee yhtä pienoismallia, joka on siirretty taustan kuvamanipulaatiossa Porin maisemiin.

pointti1. 11

. 12

Pirullisia ongelmia

sekä näkemyksiä Teksti ja kuvat: Jani Wahlman

Tuottava vastuullisuusseminaarissa puhui myös bisnesajattelija, professori Alf Rehn otsikolla ”Tulevaisuuden kestävyys - ajatusmallit, uhat ja uudet mahdollisuudet”.

Esityksessään Rehn totesi, että usein saatamme luottaa liikaa itseemme.

- Meillä on niin paljon älyä ja kauneutta, että ajatellaan joka tapauksessa onnistuvamme, hän totesi.

yrittäjyydestä ja luovuudesta

- Kun olemme kutsuneet Al Goren tänne, voimme todeta, että olemme jo tehneet hyvän työn.

Pointti sai energisen ajattelijan esiintymisensä jälkeen haastatteluun. Tulivatko seminaariesityksessä ilmi kaikki näkökulmat seminaarin teemasta, tuottavasta vastuullisuudesta, ja mitä aiheen pitäisi merkitä suomalaisille?

- Lavatyöni rooli ei ole kommunikoida tietoa, luentohan on siihen helkkarin huono tapa. Pyrkimyksenä on lähinnä saada yleisö herätetyksi ja pohtimaan, Rehn toteaa ja lisää, että esimerkiksi erilaiset paneelit eivät ole kovinkaan dynaamisia ratkaisuja.

Sitten professori totesi että kestävä kehitys on pirullinen ongelma, ”wicked problem”, ja se vaatii pirullisen ”Suomalaisilla on Seminaarin aikaratkaisun; tavanna esillä oli useita omainen ratkairajoittunut aiheeseen liittyviä su ei ongelmaan näkemys maailmasta” teemoja, mutta proauta. fessori itse pohtii palTähän liittyen hän totesi ihmisten jon veteen liittyviä kysymyksiä, jotka olevan oman järkensä vankeja; luu- ovatkin varsin keskeisiä, sekä ruoan lemme, että juuri oma osaamisemme tulevaisuutta. vie meitä eteenpäin ja pidättäydymme - Suomalaisilla on rajoittunut näkesiinä. mys maailmasta; on huomattava, että - Aivoissa on paljon oikoteitä, helppo- mitään ei paljoa viedä maahan, jossa ja ratkaisuja - menemme sinne, missä on nälänhätä, hän vastaa vielä kysyon kivaa ja mukavaa, Rehn tähdensi myksen loppuosaan. ja jatkoi: - Vihaan termiä ”best practice”, koska se tarkoittaa tukeutumista siihen, mikä oli parasta eilen. Tarvittaisiin pikemminkin ”next practice”.

Herättelevässä puheenvuorossaan Rehn sai varmasti kuulijat ajattelemaan, että oman osaamisensa ja kokemustensa piiriin ei tule jumiutua.

Sarkastisesti hän totesikin vielä esityksessään:

pointti

Paljon puhuttava yrittäjyys

Pointin yksi teema on tällä kertaa yrittäjyys. Mitä mieltä johtamisen professori on yrittäjyydestä? Siitä puhutaan paljon näinä päivinä, mutta ehkä teema kaipaa syvempääkin ajattelua taustalleen.

- En halua väittää, että jos et ole toiminut yrittäjänä, et ole elänyt. Se on tavallaan kauhean amerikkalaista. Ta-

vallisetkin, työssäkäyvät ihmiset ovat kivoja, Rehn aloittaa ja jatkaa paheksuvansa yrittäjyyshörhöjä, jotka tekevät asiasta moraalikysymyksen.

- Mutta jos et yritä pelkojesi takia, se on eri asia, hän tähdentää.

Rehn ei halua kertoa esimerkiksi lapsilleen, mitä heidän olisi tehtävä elämässään.

Kuka on Alf Rehn? ♦ Åbo Akademin johtamisen professori. ♦ Maailman liiketaloudellisia kärkiajattelijoita listaava Thinkers 50 -sivusto listasi Rehnin vuonna 2009 sijalle 13 kuumimpia guruja bongaavassa Guru Radar -toiminnossaan, koko maailmassa. ♦ Tunnettu kirjoittaja ja puhuja. ♦ Viimeisin kirja Vaaralliset ideat. ♦ Koulutukseltaan tekniikan tohtori ja taloustieteen maisteri.

- Sanon, että tehkää sitä, mihin haluatte panostaa; missä haluatte tulla hyviksi. Jokaisen pitäisi saada tehdä sitä, mitä oikeasti rakastaa. Yrittäjyys toimii, jos se on sitä, mitä haluaakin tehdä, Rehn mainitsee.

Yrittäjistä puhuttaessa saatetaan ajatella Rehnin mukaan sliipattua kaupparatsua tai pellolla kulkevaa hevosmiestä. Sitten on vielä sankariyrittäjyys.

- Yrittäjyys polarisoi ihmisiä ja ajatuksia. Keskeinen problematiikka onkin, että halutaan vain yrittäjän identiteetti ja halutaan olla tällainen ”sliipattu”. Harrastetaan ”huraa, me ollaan yrittäjiä”-läppää, mutta ei olla kiinnostuneita aidosti tekemään asioita, Rehn selventää.

Hänen mukaansa todellinen yrittäjä ei välitä tällaisesta, vaan tekee asioita, koska ne ovat hauskoja tai tärkeitä.

Oleellista onkin onnellisuus, ei rikkaus. Ja yrittäjät harvemmin puhuvat asioistaan - he ovat rakentamassa yrityksiä.

Luovuuden ytimessä Rehn tunnetaan jonkinlaisena luovuuden puhemiehenä Suomessa, jo-

ten lienee paikallaan kysyä, miten luovuus tunnutaan miellettävän täällä?

- Luovuuden mieltäminen tuntuu olevan kaikkialla maailmassa samankaltaista. Asiaa on vaikea kiteyttää... näen, että luovuuden määritelmän kanssa kamppaillaan, Rehn toteaa.

Samalla luovuudesta on tullut ruma asia - Hömppää, joka ei kuulu ”järjen fetissiin”, professori tarkentaa.

Tokaisua ”mä olen luova ihminen” käytetään myös aggressiivisena argumenttina. Yleensä tähän voisi Rehnin mukaan vastata lähinnä tokaisemalla, että ”et sä ole luova, sä olet ärsyttävä!”

- Tai sitten todetaan ”mutku mä olen vaan tämmönen, mä olen luova.”

Luovuutta ei pitäisi käyttää näin pelkistetyllä tavalla, Rehn kertoo.

Ylipäätään vaikuttaa siltä, että suomalaiset pelkäävät teemaa. Sanotaan joko olevansa luova tai sitten ei missään nimessä olla. Rehn haluaisi Suomen näkevän monia luovuuksia, välimalleja.

Hän mainitsee usein puheenvuoroissa sen, että luovuuden ei tulisi olla kivaa pikku puuhastelua. Millainen sitten on se epämukavuus ja kitka, jota luovuuden kentällä pitäisi kokea?

- Primääristi epämukavuusalue on jokaisella erilainen, se on henkilökohtainen asia. Jokaisen pitäisi tutkia epämukavuusalueitaan, että ”miksi musta tuntuu tältä nyt?” Täytyy ajatella asioita, joissa ei tunne olevansa hallinnassa, Rehn selventää ja jatkaa: - Esimerkiksi itse haastan itseäni tiedon kohdalla; mikä muka voisi olla tiedossa niin hienoa? Olen tehnyt näitä asioitani noin 10 vuotta ja silti kämmään välillä; saatan kangistua hetkeksi vanhoihin kaavoihin.

Luovuudesta usein kuvitellaan, että se joko on tai ei ole.

- Oikeasti luovaksi tuleminen on kovaa ja jatkuvaa duunia, vähän kuin juokseminen. Ei voisi juosta viikossa rankasti ja sitten kolmen vuoden päästä juosta 100 kilometriä putkeen, bisnesajattelija valottaa.

pointti

13

Kansallinen tapahtuma antoi asennekasvatusta epäonnistumisista Teksti ja kuvat: Jani Wahlman

”Maamme tarvitsee yli 200 000 uutta työpaikkaa tulevan 10 vuoden aikana, jotta yhteisen velkamme kasvu saataisiin taitettua ilman hyvinvointivaltion merkittävää alasajoa. Tarvitsemme kunnianhimoisia riskinottajia, jotka haluavat muuttaa maailmaa, yrittävät, epäonnistuvat, yrittävät uudelleen ja ennen pitkää luovat nuo huomisen menestystarinat — sekä tulevaisuuden työpaikat niiden mukana.”

Näin kulkee Kansallisen Epäonnistumisen Päivän manifesti, päivän, jota vietettiin 13.10. ympäri Suomea. Sen toteuttivat Aaltoes, Boardman Tulenkantajat sekä monet ylioppilaskunnat ja muut yhteisöt valtakunnassa. Tukijoissa olivat muun muassa EVA, Sitra

ja Elinkeinoelämän Keskusliitto.

Mikä lyhykäisyydessään oli Kansallinen Epäonnistumisen Päivä, projektin yksi päävetäjistä, Riku Lindholm?

- Tapahtuman ideana on vaikuttaa viiteen asiaan: kunnianhimoon, riskinottoon, yrittämiseen, onnistumiseen ja epäonnistumiseen. Tarkoituksena on tuoda esiin valtakunnallisesti ja paikallisesti tunnettuja henkilöitä, jotka kertovat epäonnistumisistaan.

Tätä kirjoittaessa Kansallisen Epäonnistumisen Päivän nettisivuilla onkin tarinoita epäonnistumisiin liittyen muun muassa valmentaja Jukka Jaloselta, Rovion Mighty Bird Peter Vesterbackalta, Jorma Ollilalta, Wallu Walpiolta ja Madventuresin Riku Rantalalta. Päivän tukijakuntaan

kuuluvat lisäksi muun muassa Mikael Jungner, Jyrki Kasvi, Mårten Mickos, Alf Rehn ja Risto Siilasmaa.

Päivän päätapahtumat nähtiin Aaltoesin Venture Garagessa, mutta toimintaa oli myös Tampereella, Turussa, Lappeenrannassa, Oulussa, Jyväskylässä ja Pietarsaaressa.

- Tarkoituksena on olla koko kansan juttu kaikkine aloineen, esimerkiksi kulttuuri ja urheilu mukaanlukien, Lindholm kertoo.

Riku Lindholm, kuinka sitten epäonnistumisista pettyminen voidaan kääntää voimavaraksi?

- Pitäisi rohkeasti kertoa epäonnistumisista ja saada palautetta niistä.

Tarinoita epäonnistumisten ja niistä oppimisen maailmasta

. 14

Teksti: Jani Wahlman, kuva: Tuuti Piippo

Tammikuun 2012 lopulla ilmestyy Tammen julkaisema kirja Kantapään kautta, joka on myös yliopistokeskusta lähellä oleva teos: kirjailijat Tuuti Piippo ja Miika Peltola opiskelevat yliopistokeskuksen CBM-maisteriohjelmassa.

He eivät muista tarkalleen, mistä ajatus teokseen sai alkunsa. Kirjailijat tapasivat valintakokeen jälkeen junassa ja myöhemmin kahvitauolla opintojen aikana. Keskustelusta alkoi versoa ajatuksia kirjasta, yhtenä pontimena silloiset Nokian irtisanomiset ja ”lopun alun” tunnelmat.

pointti

- Meitä raivostutti, ettei Suomessa juuri koskaan myönnetä virheitä julkisuudessa, kertoo Piippo.

Matkan varrella mukaan mentoroimaan lähtivät muun muassa tulevaisuudentutkilja Mika Pantzar ja Suomen Bonnierin vetäjä Marjaana Toiminen. Ratkaiseva vaihe oli opintomatka Piilaaksoon Aaltoes:n kanssa - Osallistuimme FailCon-seminaariin ja imimme itseemme San Franciscon energiaa. Siellä tapasimme myös ensimmäisen haastateltavamme Mårten Mickosin, Piippo mainitsee.

Teosta suunniteltiin opintoihin kuuluvilla kursseilla ja mentoreiden lisäksi

opiskelukavereiden tsempillä projekti lähti kunnolla alkuun. Sitten tuli yhteydenotto kustantajaan Tammeen, epäonnistumisseminaaria ja haastateltavien kontaktointia. Kirjaan on päätynyt tarina 15 ihmiseltä. Mukana on ihmisiä eri aloilta; muun muuassa Anssi Kela, Mikael Jungner, Ismo Leikola ja Eva Wahlström.

- Olemme kirjoittaneet haastattelujen pohjalta tarinoita, joihin lukija voi sukeltaa. Halusimme päästä käsiksi tilanteisiin, tunteisiin ja yksityiskohtiin, Piippo kertoo.

Jos kukaan ei puhu niistä, kukaan ei myöskään niistä opi ja tulevaisuudessa ei pärjätä.

Epäonnistumiseen rohkaisemalla tähdätään samalla myös siihen, että ihmiset eivät epäonnistumisen pelossaan jättäisi yrittämättä.

Entä kuinka Lindholm epäonnistui viimeksi itse?

Erittäin hienoa oli huomata, mitä voi saada aikaan kun kunnianhimoisesti ja ennakkoluulottomasti pyrkii tekemään jotain suurta

- Hain aikoinaan kunnianhimoisesti opiskelemaan tuotantotaloutta ja en päässyt sisään. Olin tuollon rikki, mutta en kuitenkaan lannistunut. ’Ei tämä maailma tähän lopu’, totesin.

Jälkifiilikset Kansallinen Epäonnistumisen Päivä onnistui hyvin ja palaute siitä oli yllättävänkin positiivista.

- Saatiin muutekin kansallinen media kokonaisuudessaan mukaan: muun muassa Helsingin Sanomat, MTV3 ja iltapäivälehdet. Yleisesti oli hienoa huomata, että aiheesta puhuttiin oikealla tavalla ja ymmärrettiin päivän tarkoitus, kommentoi Lindholm tapahtuman jälkeen Pointille.

Tuntuuko jälkikäteen sille, että tapahtumalle oli tarvetta?

Epäonnistumisista kannattaa kertoa Epäonnistumisista kertominen ja niistä oppiminen ei kalva vain suomalaista kulttuuria.

- Kyllä se iskee muiltakin ilmat pihalle. Mutta koska olemme pieni kansakunta, emme voi pärjätä sulkeutumalla ja kyräilemällä, Piippo kertoo ja jatkaa maailman muuttuvan niin nopeasti, että siinä pärjää enää oppimalla nopeasti kaikesta, myös virheistä.

Kirjailijoiden mielestä suomalaisille ei kuitenkaan pidä kertoa epäonnistumisesta, vaan suomalaisten pitää itse kertoa epäonnistumisistaan.

Teoksen tärkeimmäksi anniksi kirjailijat kertovat sen ymmärtämisen, että epäonnistumiset kuuluvat elämään, ja että meistä menestyneimmätkin pelkäävät niitä.

- Avoimuudella ja rohkeudella ne voi kuitenkin ylittää ja muuttaa polttoaineeksi. Pahin epäonnistuminen ja suurin riski on se, ettei tee mitään eikä ota riskiä – kokeileminen ja tekeminen on ainoa tapa onnistua.

- Jäi sellanen olo, että oli todellakin tarve ja asia otettiin juuri oikeaan aikaan esille. Päivän teema vaatii kuitenkin jatkumon. Päivä järjestetään ensi vuonna uudestaan.

Millaiset tunnelmat Lindholmille itselleen jäi tapahtumasta?

- Todella hyvät ja erityisen siistiä oli nähdä, miten pelkästä ideasta voi rakentaa pienellä ja kunnianhimoisella porukalla muutamassa kuukaudessa kansallisen ilmiön. Järjestäminen oli myös erittäin hyvä oppimiskokemus.

Täytyy kuitenkin myöntää, että moni pikkujuttu osui nappiin. Erittäin hienoa oli huomata, mitä voi saada aikaan kun kunnianhimoisesti ja ennakkoluulottomasti pyrkii tekemään jotain suurta, mies kertoo.

sitiivisen stressin. Vauhtiin päästyään kirjoittamistyö sujui luonnollisesti.

- Nyt tuntuu myös siltä, että kaikkea oppimaansa ei ole ehtinyt prosessoida.

Jonossa odottaa miljoona oivallusta, joita tuskin maltamme olla jakamatta myöhemmin netissä, sanoo Piippo.

Osoite www.kantapaankautta.fi aukeaakin piakkoin.

Projektin koko lamaannutti ensin tekijänsä, mutta aiheeseen tavallaan kasvoi kiinni.

Nettisivun aukeamista ja kirjan käsiinsaamista ennen kirjailijoiden epäonnistumistsemppaus Pointin lukijoille antaa pohdittavaa toviksi:

- Tajusimme, että tämä pitää tehdä nyt tai ei koskaan, Piippo kertoo.

- Jos et voisi epäonnistua, mitä tekisit?

Itse teoksen kirjoittaminen lykkäntyi pitkään, mutta loi loppua kohden po-

pointti1. 15

a

t s o m tohi

Teksti ja kuva: Nana Keränen

In

ammatti

Mitä jos voisit tehdä siitä, mitä eniten rakastat maailmassa, uran? Sarjakuvataiteilijat Milla Paloniemi ja Anni Nykänen tietävät, miten omalla intohimolla maksetaan laskut ja kuinka vaativaa se välillä on. Silti kumpikaan heistä ei vaihtaisi päivääkään pois.

Anni Nykänen on omien sanojensa mukaan piirtänyt aina. Hänen sarjakuvauransa sai alkunsa, kun hän ensimmäistä kertaa julkaisi Mummonimisen strippinsä blogissaan. Vuoden 2010 kesäkuusta lähtien Mummon seikkailuja Annin blogissa on käyty katsomassa yli 405 000 kertaa. Myös Milla Paloniemen julkaisu-ura alkoi internetin kautta.

– Netin kautta sain ajatuksen siitä, että voisin ylipäätänsä julkaista mitään. Kiroileva Siili syntyi luennolla, ja vuonna 2003 julkaisin sen ensimmäistä kertaa netissä. Lopulta tein Siilistä omakustannejulkaisun, ja pian se olikin kuukauden kotimaisena IltaSanomissa, Paloniemi muistelee.

Kumpikin naisista julkaisee tuotoksiaan nykyään myös koviin kansiin painettuina, ja kummankin kustantajana on suomalainen Sammakko.

“Mummo seikkailee Annin blogeissa” – Sammakon kanssa juttu toimii.Saan itse päättää lähes kaiken albumini osalta, mutta tarvittaessa saan heiltä myös apua. Sammakossa luotetaan tekijöiden ammattitaitoon,

pointti

kertoo ammattikorkeakoulusta graafikoksi valmistunut Nykänen.

Tarinoista tuotteiksi

Kiroileva Siili ja Mummo ovat tuttuja myös strippien ulkopuolelta. Siili kävelee kadulla vastaan t-paidoissa, ja Mummo putkahtaa postiluukusta joulukortin muodossa. Mutta kuluttaako tuotteistaminen hahmojen kasvot niin, että sarjakuvat jäävät toisarvoisiksi?

mainostaa. Urheiluseuralle en Siilin käyttöoikeutta antanut, sillä Siilin ei tarvitse kumarrella kenellekään. Olisi myös outoa käyttää Siiliä vaikkapa lihatuotteiden mannekiinina, kuittaa Paloniemi.

Toimistoaikojen ulkopuolella

Sekä Paloniemi että Nykänen ovat valmistuneet ammattikorkeakoulusta graafikoiksi. Heidän mukaansa nuoren yrittäjän tulisikin aina hankkia itselleen jonkin– Minulla on tuot“Kiroileva siili syntyi lainen koulutus ennen teistamiseen vihaluennolla” kuin heittäytyy täysin rakkaussuhde. Siili oman yrityksensä varaan. tuotteistettiin yleisön pyynnöstä.

– Tällä alalla on paljon graafikoita.

Ilman virallisia Siili-tuotteita t-paito- Harva elättää itsensä yhdellä sarjaja Siilin kuvalla teetettäisiin ja myy- kuvalla. Ammatin kautta on välillä täisiin muutenkin. Ylituotteistaminen helpompi saada myös kuvitustöitä, ärsyttää kyllä, mutta kunnolla tehtynä jotka eivät liity Mummoon, kertoo se on ihan hyväkin asia, Paloniemi Nykänen. pohtii.

Sarjakuva-ammattilaisen arki ei nou– Tuovathan tuotteet faneille iloa. data virastoaikoja eikä palkkakaan ole Olen tarkka siitä, että tuotteet ovat yhtä säännöllinen kuin niin sanotuissa kunnollisia ja pitkäikäisiä, kuten oikeissa töissä. Vaikka rahaa ei säänMummokin on, sillä haluan tuottei- nöllisesti tulekaan, tulevat molemmat den välittävän Mummon sanomaa ja sarjakuvataiteilijat työllänsä toimeen. henkeä. Siksi Mummo tullaankin näkemään – En tee tätä rahan takia, vaan siksi, lähitulevaisuudessa että minulla on mahdollisuus tehdä vanhusten puolesta- tätä. Piirtäminen ja ideointi eivät ole puhujana Tampereen vain työtä, vaan luonteva osa arkeani, Mummon Kammarin pohtii Paloniemi. toiminnan yhteydessä, paljastaa Nykä- Kumpikin naisista tietää kantavan sa tunnettujen hahmojensa leimaa. nen.

Tämä ei kuitenkaan heitä haittaa, – Hahmo itsessään sillä he molemmat ovat ylpeitä hahvaikuttaa aika paljon moistaan ja nauttivat niiden kanssa siihen, mitä sillä voi työskentelystä.

Kun unelma toteutuu Teksti ja kuvat: Jani Wahlman

isossa mittakaavassa

Pointti oli paikalla, kun Jyväskylässä Bruce Oreck kertoi hyvin käytännöltehtiin omanlaistaan historiaa. Nuo- lisesti asiasta - Yhdysvaltain armeija rista visionääreistä koostuva Suomen on yksi suurimmista polttoaineiden yrittäjäyhteisö (joka tulevaisuudessa kuluttajista maailmassa ja organisaatunnetaan nimellä Nordic Business tiossa on herätty nyt rakentamaan Forum) marssitti Jyväskylän Pavil- malleja uusiutuvien energiavarojen jongin lavalle hyödyntämiseksi. muun muassa Kirsikkana kakussa Yhdysvaltain Oreck julisti Yhdys45. varapresivaltojen investoivan dentti Al Go200 miljoonaa euroa ren, maailman viidenneksi parhaaksi puhujaksi tituleeratun Les Brownin, NokiJari Sarasvuo kiittää an johtoon kuuluvan nuorta autokuskia Esko Ahon, Jari Sa- palveluksen tekemisrasvuon, professori estä seminaarissa.

“Tällaisia kavereita Alf Rehnin, profes- Suomi tarvitsee!”. sori Pekka Himasen, presidenttiehdokas Sauli Niinistön sekä Suomen yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreckin.

Helsingin-suurlähetys- Motivaatiotönsä muuttamiseksi puhuja Les Brown valaa Seminaarin ajatus oli syntynyt puo- johtavaksi ympäristö- uskoa yleisöön. litoista vuotta sitten Suomen yrittä- näkökulmien huomioijäyhteisön perustajien Hans-Peter jaksi suurlähetystöjen Siefenin ja Jyri Lindénin mielissä. verkostossa.

Ajatuksen konkretioistumista toimivaan seminaariin ei voinut kuin Sauli Niinistö puhui asenteista, Jari hämmästellä ja lausuivatpa myös se- Sarasvuo onnistumissysteemeistä ja minaarin esiintyjät tapahtuman to- Les Brownin esitys oli jokaiselle paiteutumisen olevan käytännön osoitus kalla oleelle sellainen itsensämotisiitä, miten unelmat voivat toteutua vointipaukku, että toista vastaavaa saa isosti. etsiä.

Monipuolisia näkemyksiä tuot- Suomen yrittäjyysyhteisön hallituksen puheenjohtaja Hans-Peter Siefen tavasta vastuullisuudesta Seminaarin teemasta puhuttiin hyvin monipuolisesti. Esko Aho käsitteli yhteiskuntavastuuta kilpailuetuna ja samaa seikkaa ruodittiin muun muassa kansanedustaja Mauri Pekkarisen ja Kemira Oyj:n toimitusjohtaja Harri Kermisen vahvistamassa paneelissa.

kommentoi Pointille, että tapahtuma meni hyvin ja siitä voi olla iloinen sekä kiitollinen. Mitä seminaarin aikana esiintyjiltä sitten opittiin tuottavasta vastuullisuudesta Siefenin näkemyksen mukaan?

- Vastuullisuus ei välttämättä tarkoita kallista ja yrityksen voimavaroja vievää

toimintaa, vaan voi tarkoittaa myös parempia tuottoja, positiivista vaikutusta myyntiin ja suurempaa asiakasuskollisuutta. Vastuulliset valinnat muun muassa ympäristön suhteen ovat myös nykymaailmassa velvollisuus, toteaa Siefen.

Oppia onnistumisista ja epäonnistumisista Siefeninkin unelman toteutuminen tuntuu ymmärrettävästi hyvältä. Millaista viestiä tällaisen onnistumisen kautta voisi antaa siten Pointin lukijoille ja nuorille ympäri Suomen?

- Al Gorea lainaten sanon, että “Try to find what you really love to do passionately. It’s a joy to give an effort to it and feel that doing it really has an important meaning”.

Pointin numeron teemoja ovat yrit��� täjyys ja epäonnistuminen, joten lienee paikallaan kysyä, mitkä ovat Siefenin omat eväät yrittämisen ja mahdollisten epäonnistumisten tiellä?

- Epäonnistumisia täytyy olla valmis kestämään.Yksi yrittäjän ja menestyvän myyjän tärkeimmistäominaisuuksista on kyky niellä vastustusta, kritiikkiä ja epäonnistumisia säilyttäen silti oma intohimo ja kirkas usko siihen mitä on tekemässä. Vastustuksen ja kritiikin hetkellä on myös tärkeää pystyä nielemään ja kokemaan nekin vaikeat kokemukset mahdollisuuksina oppia ja kehittyä, Siefen kiteyttää lopuksi.

Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck ja Sauli Niinistö seminaarin lehdistötilaisuudessa.

pointti

. 18

Tapio Kankaanpää:

”Kannan tätä seutua sisälläni”

Teksti: Vaula Toivanen Kuva: Joni Kantonen

On sateinen torstaiaamu, kun tapaan teatteriohjaaja Tapio Kankaanpään opiskelijatalo Saikun edessä. Nuoresta iästään huolimatta mies on ehtinyt saavuttaa jo paljon.

Kankaanpää syntyi vuonna 1985 Huittisissa. Kouluikäisenä hän kiinnostui taikuudesta ja sirkustempuista. Taikurikeikkoja riitti ympäri Satakuntaa.

Lukioaikana Kankaanpäästä alkoi tuntua siltä, että pelkkien temppujen tekeminen ei riitä. Samaan aikaan äidinkielen opettaja rohkaisi kirjoittamaan.

– Oivalsin, että tekstin kautta voin ottaa asioihin kantaa, Kankaanpää muistelee.

Draama vei mukanaan Vuonna 2006 Tapio Kankaanpää muutti Helsinkiin.

Hän pääsi töihin Helsingin kaupunginteatterin Teatteristudio Pasilaan illuusioteatteriprojektiin. Työssään Kankaanpää näki teatterin arkea.

– Haaveilin jo tuolloin ohjaajan työstä, mutta kynnys tuntui isolta. Näin muutamia stressaantuneita ohjaajia työssään ja tunsin heissä vastuun tuoman painon. Sain ohjaajan työstä jokseenkin vääristyneen kuvan, Kankaanpää naureske-

pointti

lee.

Aluksi Kankaanpää kirjoitti lyhyitä näytelmiä. Positiivisen palautteen kannustamana hän ryhtyi kirjoittamaan kokopitkiä esityksiä. Ensimmäinen pidempi teksti ”Viimeinen kuva” sekä sen jälkeen valmistunut ”Mitä me sanotaan isälle?” toivat Satakunnan taidetoimikunnan käsikirjoituspalkinnon vuonna 2008.

– Teemoina minua kiinnostavat kohtaamiset ja ihmisten tarve saada olla toistensa lähellä. Mitä jos ihminen on lopulta irti kaikesta?

Ohjaajan ammattinimikkeen Kankaanpää ansaitsi vuonna 2009 työkokemuksensa kautta.

Kiitokset Porille – Vaikka olen tehnyt useita teatteriprojekteja ympäri Suomea, kannan tätä seutua sisälläni, Kankaanpää tunnelmoi.

Porissa ihailua herättää avoimuus uusille kulttuuritapahtumille.

– Esimerkiksi Magiaa!-taikafestivaali on käsittämätön asia.

Porissa on valmiudet ja yrityksiä, jotka uskaltavat ottaa riskejä, Kankaanpää kiittelee.

Tabu loikkaa lavalle Tänä syksynä Kankaanpää työstää Porin ylioppilasteatterin kanssa Timo K. Mukan pienoisromaaniin pohjautuvaa

”Tabua”. Ohjaamisen lisäksi Kankaanpää on myös dramatisoinut näytelmän alkuperäistekstistä.

– Minulla on ollut jo pitkään unelmana päästä tekemään Timo K. Mukan tekstiä. Vaikka kirja on kirjoitettu vuonna 1965, on se edelleen kiinni ajassa, Kankaanpää miettii.

Teoksen teemoja ovat muun muassa jumalasta luopuminen ja ihmisen voimattomuus halujensa edessä.

– Ensi vuoden suunnitelmat kohdistuvat ensisijaisesti Ernest Hemingwayn klassikkotekstin ”Vanhus ja meri” saattamiseen näyttämölle. Lisäksi luvassa on muun muassa eri kaupunkeja kiertävä teatteriproduktio näyttelijä Marko Salmisen kanssa, Kankaanpää kertoo iloinen hymy kasvoillaan.

Magiaa-taikafestivaali 20.–22.10.2011 Porissa.

Lisätiedot www.magiaa.net Porin Ylioppilasteatterin Tabu, ensi-ilta 17.11.2011. Muut näytökset 19.11.–10.12.2011.

Linnainmaankulma, Isolinnankatu 19.

Rooleissa: Aino Rosenholm, Julia Hannula, Reetta Turtiainen = Milka Liisa Remes = Äiti Antti-Jussi Marjamäki = Ojanen (KristusPerkele) Harri Joensuu = Kanttori Jan-Henrik Holmlund = Auno

Lisätiedot www.porinylioppilasteatteri.fi.

ä la rit Mink iset haala artiolaisel vär piskelijap on? o

Nuotio, pulkka, haalarit, kädentaidot, melominen, ystävät, laulaminen, ensiapu, luonto, itse tekeminen, hiihtäminen, hauskanpito, purjehtiminen, tikkupulla. Kun muutin Poriin neljä vuotta sitten Rovaniemeltä, pelkäsin pahoin, että joutuisin luopumaan kaikesta tästä ja lopettamaan jo 14 vuotta kestäneen rakkaan partioharrastukseni. Uusiin ihmisiin tutustuminen Porissa oli hankalaa, ja kaipasin itselleni tekemistä. Partioon kuuluu itse tekeminen ja vastuun kantaminen; kuhnailin siis vain melkein kaksi vuotta, kunnes päätin järjestää opiskelijoille omaa partiotoimintaa. Sain kasaan kymmenkunta innokasta partiolaista, joita yhdisti opiskelu Porissa.

Nyt toimintaa on ollut melkein vuoden, ja siihen on kuulunut kaikenlaista purjehduksesta trangioiden kokoamiseen ja Ässien peleissä käymiseen. Olemme yhdistäneet hulluja ja fiksuja ideoita ja irtautuneet opiskelijan arjesta. Tärkeintä on kuitenkin ollut tavata toisia samat arvot jakavia opiskelijoita. Osallistuminen ei edellytä sitoutumista eikä vie opiskelijalta mitään, mutta se antaa paljon. Tapaamisia on suunnilleen kerran kuukaudessa.

Opiskelijapartiolaiset järjestävät yhteiset pikkujoulut 5.12.

Opiskelijatalo Saikulla klo 19. Tule ja tutustu Porin seudun seksikkäimpään harrastukseen!

Olet tervetullut mukaan toimintaamme! Aiempaa partiotaustaa ei vaadita.

Yhteystiedot: opiskelijapartiolaisten vetäjä Eeva Louhela: eevaemilia@gmail.com Opiskelijapartiolaiset opettelevat purjehduksen alkeita Jollilla, Kallossa.

pointti1. 19

Ainejärjestön turinat:

Kulma

Teksti: Lilli Sihvonen Kuva: Jonna Mäki

. 20

Syväluotaus humanistin elämään Täten haluan teidän kaikkien nyt saavan ehdottoman selvyyden siihen, mitä on olla humanisti (tai oikeammin humanistiopiskelija). Käsittelen tässä jutussa humanisteja koskevia ennakkokäsityksiä, joita ylläpidetään julkisesti toisinaan jopa humanistien omasta toimesta. Muistutan kuitenkin, että tiedot perustuvat omiin ajatuksiini, eivätkä kaikki humanistit välttämättä allekirjoita niitä.

Humanistit ovat hippejä Tarua. Hippeys ja humanismi eivät kulje käsi kädessä, mutta ne eivät ole myöskään toisiaan poissulkevia asioita. Jotkin humanistit saattavat ilmoittautua myös hipeiksi, kun taas toiset karttavat mieluummin kyseistä termiä. Erotuksena hipin ja humanistin välillä voidaan nähdä pukeutuminen, mutta siihenkin kannattaa suhtautua kriittisesti. Yksi selvä ero näiden välillä on se, että siinä missä hippi halaa kaikkia taloja ja julistaa, että ne on säilytettävä, humanisti kysyy, miksi talot tulisi säilyttää.

Humanistit kasvattavat ruokansa parvekkeella Totta ja tarua. Väite pitää paikkansa joidenkin humanistien kohdalla, mutta voi päteä myös muihin opiskelijoihin ihan yhtä hyvin. Kaikki humanistit eivät ole viherpeukaloita. Jotkin humanistit eivät pysty pitämään edes kaktusta elossa, kun taas toisilla viherkasveja riittää parvekkeella ja ties missä. Kannattaa muistaa, että viherkasvit parantavat asunnon ilmanlaa-

pointti

tua. Lisäksi oman ruokansa kasvattaminen on mitä suurin ylpeyden aihe!

Humanistit tutkivat turhia asioita Tarua. Humanismi oppialana yleensä koskettaa kulttuuria, joka puolestaan sitoo kaikki elämän osan-alueet yhteen: talouden, taiteen, teknologian ja yhteiskuntatieteet. Ilman kulttuuria ei olisi oikein mitään. Lisäksi asioiden määrittely turhaksi tai tarpeelliseksi on subjektiivinen käsitys.

Humanistit ovat köyhiä eikä heitä kiinnosta raha Tarua. Raha on humanistille tärkeää elämisen kannalta, ja humanisti ei välttämättä ole köyhä. Jos kysytään humanistiopiskelijoilta, kumman he mieluummin valitsisivat, tylsän työn, josta saa 100 000 euroa vuodessa vai viihtyisän työn, josta saa normaalipalkan, suurin osa valitsisi jälkimmäisen.

Humanisti on mieluummin onnellinen kuin rikas, mutta tämäkin pätee aivan yhtä lailla muiden alojen opiskelijoihin.

Humanisti ei osaa käyttää teknologiaa Tarua. Humanisti osaa lukea käyttöohjeet, jolloin teknologian käyttökin helpottuu. Vaikeissa tapauksissa humanisti saattaa pyytää teekkariystävältään apua. Yleensä vastapalveluksena humanisti tarjoaa sumpit tai lämpimän kiitoksen. Mainittakoon vielä, että osa porilaisista humanis-

Kirjoittaja on ei-hippi, aloitteleva viherpeukalo, graduaiheensa löytänyt, mukavasti elävä, insinöörin tyttöystävä, eioman-alan-työllistetty ja aktiivinen humanisti. teista saattaa rakastaakin teknologiaa, kun taas osa suhtautuu teknologiaan neutraalisti.

Humanisti ei saa oman alan töitä Totta. Joitakin humanisteja onnistaa saada oman alan töitä, osa ei niitä välttämättä koskaan saa ja vaihtaa jopa alaa. Oman alan töiden saaminen on hankalaa, koska hakijoita on paljon ja paikkoja vähän. Osa humanisteista pelastuu kehittämällä yritysidean. Kyse ei siis aina ole yrityksen puutteesta.

Humanisti on laiska liikkumaan Tarua. Erittäin moni humanisti pyöräilee tai kävelee yliopistokeskukselle. Moni käy myös urheilemassa eri liikuntapaikoissa. Näkyypä humanistien nimiä myös Pointer ry:n lenkkivihoissakin. Moni humanisti hakee urheilustaan itselleen hyvää oloa eikä niinkään välitä kilpailusta.

Humanisti lämpiää helposti iskuyrityksille Tarua. Humanisti suhtautuu kriittisesti kaikkiin iskuyrityksiin ja lämpiää niille vain, jos on itse kiinnostunut.

Iskuyrityksessä kannattaa käyttää hieman luovuutta, sillä humanisti ei ole helppo saalis, kuten yleisesti luullaan. Humanisti saattaa olla myös rohkea ja tehdä itse aloitteen.

Taideväen

tupareissa

Toimittajamme tutustui Galleria 3h+k:n uusien toimitilojen avajaisissa porilaisen kulttuuriskenen uusiin tuuliin.

Teksti ja kuvat: Nana Keränen

Olin aikaisemmin tutustunut taiteilijaseura NYTE:n Galleria 3h+k:n toimintaan sen entisissä tiloissa Maaherrankadulla. Kun talon tilalle pystytettiin parkkipaikka kesällä 2011, en ymmärtänyt, kuinka moni toimija jäi samalla kodittomaksi. Saadessani kutsun gallerian uusiin avajaisiin en arvannutkaan, mitä tulisin illan aikana todistamaan.

Saapuessani osoitteeseen Itsenäisyydenkatu 47 pyörin hetken ihmeissäni alakerran galleriatiloissa. Jos täällä kerran piti olla tuparit, niin miksi olin paikassa lähes yksin? Kysyttyäni sain kuulla muiden olevan vielä yläkerrassa. Ilahduin ajatuksesta, että galleria oli saanut kaupungilta kaksikerroksisen toimitilan.

Toisessa kerroksessa minua kohtasi jokin, mitä en ollut kutsua lukiessani ymmärtänyt. Uusissa tiloissa asuvat NYTE:n lisäksi myös kulttuuriyhdistys Rapajööti, T.E.H.D.A.S., Porin Kehitysmaakauppayhdistys, Porin seudun Maan ystävät ja Rauhanpuolustajat, kolme viimeiseksi mainittua vieläpä samassa huoneessa. Ihmisillä oli tunnelma katossa, ja vastasaapu-

neita kehotettiin käyttämään pöydän Käykää itse kuuntelemassa. Ja jos luuantimia hyväkseen. lit, että protestilaulut ovat nykyään vain hoppareiden heiniä, kehotan tuKoska uudet tilat ovat kaupungin tustumaan viidennestä ydinvoimalasta omistamia, on aivan luonnollista, että laulaneeseen Vompattiin. myös kaupungin edustaja tuo uusille asukkaille tervehdyksen. Palvelutoi- Itse yllätyin eniten Sigi Tolosta. Ismen apulaiskaupunginjohtaja Aulis tuimme gallerian lattialla, kun yhtäkLaaksonen lupasi puheessaan, että kiä esille tuikkujen valon loisteeseen tätä taloa ei purettaisi. Hän lupasi astui kolme beduiinia. Yritän kirjoittaa avajaisvieraille kulttuuriyhdistysten muistiinpanoja lehtiööni, kun huoolevan yhtä suojeltuja kuin rakennus maan kaikkien nousseen seisomaan. itsessäänkin on.

Kauniit hippitytöt tanssivat ja pitkätukkaiset miehet moshaavat länsiafrikkalaista musiikkia pohjoismaisella asenteella soittavan bändin tahtiin.

Nämä tuparit osoittivat, kuinka vahva ja voimakastahtoinen porilainen kulttuurikenttä on. Vaikka tilat katoavat suuria linjoja vedettäessä, ei yksikään illan toteuttajista näytä luovuttamisen merkkejä. Kaikki on mahdollista niin Puheiden ja tilan toimijoiden esitte- pitkään kuin intohimoa tekemiseen lyn jälkeen oli aika illan ohjelmalle. löytyy.

Varoitus: jos pelkäät osallistavia performansseja, niin hyppää tämän kappaleen loppuun! Illan ohjelmiston performanssi osoittautui jalkapallootteluksi, jossa T.E.H.D.A.S haastoi Rapajöötin edustajan. Katsomosta löytyivät sekä peliin tarvittavat pelaajat että juontaja. Lopulta myös allekirjoittanut kutsuttiin erätauolla mukaan esitykseen laulamaan Yhdysvaltain kansallislaulua. Onnekseni kukaan muu ei osannut laulusta sen enempää sanoja kuin itse osaan.

Illan ohjelmisto jatkui musiikkipainotteisena. Haluaisin kertoa teille, kuinka upealta Rapajööti All Stars kuulosti, mutta kielessämme ei ole kunnollisia sanoja kuvaamaan heidän soittoaan.

utui a t t i o s ssi o n a m r si” o k u l e t “perf t llo-o jalkapa

pointti1. 21

. 22

Teksti ja kuvat: Nana Keränen

Halloween-gallup

Pointerin, Sammakon ja Podian Halloweenhipat keräsivät opiskelijatalo Saikun täyteen keskiviikkoiltana 3.11. Paikalla olivat niin yliopistokeskuksen kuin ammattikorkeakoulujen oppilaat.

Juhlat osoittautuivat niin suosituksi, että takin etsiminen tupakkapaikalle lähtiessä, juomanhakureissut tiskiltä ja vessaan jonottaminen saattoivat viedä tovin.

Me kävimme jututtamassa juhlakansaa muutamalla kysymyksellä juhlien olessa jo hyvässä vauhdissa. Kyselyssä selvisi muun muassa, että opiskelijajuhlissa voi olla myös selvin päin.

Erpo Eronen (Opiskelee toista vuotta diplomi-insinööriksi) 1. Tällä hetkellä Subwayhin, koska on nälkä.

2. Olut.

3. Turun kauppakorkean opiskelijat.

4. Eronen viettää tipatonta kuukautta..

pointti

Kysymykset: 1. Minne olette jatkamassa Saikulta.

Miksi?

2. Olut vai punaviini?

3. Jos et saa valita oman opinahjosi opiskelijoita, niin missä ovat kuumimmat opiskelijat?

4. Mainosspotti: Mitä haluaa mainostaa?

Mikko Kilpeläinen (Opiskelee viidettä vuotta kauppakorkeakoulussa) 1. Kinoon, siellähän ovat Halloweenien viralliset jatkot.

2. Punaviini.

3. Aalto-yliopiston Porin kuvataidelinjalla ja SAMK:in matkailulinjalla.

Veera Judin (Opiskelee toista vuotta 4. Facebookissa kauppatieteilijöiden matkailualan restonomiksi) homoluolaksi kuvailtu ”Miehelä” on 1. Kinoon. nykyään täynnä sinkkumiehiä.

2. Olut.

3. Kauppatieteilijät.

4. Matkailualalla on paljon kauniita naisia ja vain vähän miehiä nauttimassa heidän huomiostaan.

a a m l i a a m e l e t s a Tark – opi tuntemaan itseäsi ja muita Teksti ja kuvat: Jani Wahlman

Pointti tiedusteli syyskuisessa Kilroy Live -tapahtumassa Helsingissä Madventures-kaksikko Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin näkemyksiä maailman matkaamisesta.

Tapahtuman esityksessään Rantala ja Milonoff (joita on luonnollisemman oloista vanhan Madventures-fanin kutsua Rikuksi ja Tunnaksi) antoivat vinkkejä syvällisempien reissukokemusten saamiseksi. Niitä olivat muun muassa paikalliseen ruokaan tutustuminen ja informaatiokatveeseen, siis esimerkiksi Facebookin ulottumattomiin, meneminen.

Entä mitä ovat olleet kaksikon parhaat kokemukset maailmalla?

- Papuan kummatkin puolet, joissa oltiin lähimpänä ihmisen alkuhetkiä sekä Pripyatin aavekaupunki Tshernobylin lähellä, kertoo Tunna.

Riku toteaa, että sitä kaikkein parasta on vaikea sanoa.

- Tunnan mainitsemat ovat kyllä kärjessä. Myös Ayahuasca-kokemus oli mielenkiintoinen, joskaan en suoralta kädeltä tällaisia suosittele kenellekään. Oman fiiliksen mukaan, Riku kertoo.

Madventures-kaksikko Riku Rantala ja Tunna Milonoff esittelivät reissukokemuksiaan Helsingin Vanhalla yo-talolla syyskuussa.

Kaksikon uusin kirja Mad World Seikkailijan Atlas julkistettiin tätä kirjoittaessa. Aikaisemmat teokset Madventures - Kansainvälisen Seikkailijan Opas sekä Mad Cook - Kulinaristinen Seikkailukirja tarjoavat jo mielenkiintoisia näkemyksiä maailmankuvan avartamisesta.

Entä mikä on Mad World pähkinänkuoressa?

- Koko maailma yksissä kansissa, kiteyttää Tunna.

- Se on reissunsuunnittelutyökalu; minne Madventures menisi maailmassa, tähdentää vielä Riku.

Uusin kirja Mad World - Seikkailijan Atlas saatavilla!

pointti1. 23

Tiedossa perhejuhlat?

Sofiassa teitä odottaa tunnelmallinen miljöö ja Puuvillan herkut sellaisena kun sinä ne haluat!

Ota yhteyttä, niin suunnitellaan juhlat yhdessä!