Poleemi 3/2017

POLEEMI Tulevat tohtorit tentissä 13

Lippujen monet merkitykset 16

VAIKUTTAVA MUSIIKKI

Itämeri-simulaatio 2017 32

III 2017 1

YHMU:N FUKSIAISET TERVASAARESSA 19.9.

KUVAT PEKKO KORVUO 2

SISÄLTÖ 13

Toiveammattina tohtori

16

Poliittisen veksillologian lyhyt oppimäärä

24

Musiikki valtasuhteiden sanansaattajana ja vastustajana

32

Konflikti 2017: Itämeri

4 5 6 7 10 20 30 31 34 37 38 39

Polhon väitöskirjatekijät kertovat työstään

Lippujen merkitys poliittisissa konteksteissa

Onko musiikki poliittista?

Opiskelijat harjoittelivat konfliktinratkaisua

Pääkirjoitus Ajankohtaista Vaikuttajat Historiadialogia rakentamassa Vihreä vuosi suurkaupunkien kaduilla Valkoinen illuusio Dunkerquen rannoilta Harjoittelu Gradupalsta Yhmu on sekoitus vanhaa ja uutta Pakina Twitter & Politiikka Henkilökunnalta

• Poleemi III 2017 • Vastaava päätoimittaja Ilona Mäkijärvi. Päätoimittajat Christa Haag, Ilona Mäkijärvi, Meeri Kataja & Ville Venäläinen. Taitto Meeri Kataja. Kirjoittajat Ilona Mäkijärvi, Jesse Hirvelä, Sanna Hentunen, Roy Eskelinen, Henriikka Heinonen, Siiri Sinko, Emilia Laine, Roosa Mantila, Venla Ranki, Konsta Karvonen, Nuutti Kiiveri, Verna Ruokonen & Eveliina Junikka. Kuvittajat Siiri Sinko, Elina Nyholm. Kannen kuva Ossi Hietala. Sarjakuva Ossi Hietala. Paino Picaset. Painos 100 kpl. Printin ISSN 1235-4112. Verkkojulkaisun ISSN 2242-9514. Palaute poleemi2017@ gmail.com. Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry. Poleemi saa HYYn ainejärjestötukea.

3

P PÄÄKIRJOITUS

KUVA OSSI HIETALA

YHMU JA RAJATON POTENTIAALI ILONA MÄKIJÄRVI

E

lämme aikaa, jolloin Yhdysvaltain presi­ dentti uhkaa ydinsodalla YK:ssa ja kutsuu amerikkalaisen jalkapallon pelaajia son of a bitcheiksi, koska nämä protestoivat ihmisoikeuksien puolesta. Äärioikeisto nousee Saksan parlamenttiin ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan.

Ihmiset ovat turhautuneita ja pettyneitä vallanpitä­ jiin. Luonnonkatastrofi toisensa jälkeen tuhoaa kaupunkeja ja koteja.

Ajatukset siitä, että historia on lineaarista ja että ajan kuluminen johtaa väistämättä parempaan, joutavat siis viimeistään nyt suoraan roskakoriin.

Moni tuntuu ihmettelevän sosiaalisessa mediassa, miten viime aikojen tapah­tumat ovat mahdollisia vielä vuonna 2017. Historioitsija voi vastata: hel­ posti.

Yhteiskunnallinen muutos kuulostaa ajan­ kohtaisemmalta kuin koskaan aiemmin. Yllättävien ja nopeidenkin muutoksien juuret ovat aina pidem­ mällä kuin silmä näkee. Historian opiskelija on ollut tästä tietoinen jo pidemmän aikaa. Silti his­ torian opiskelun ja tutkimisen tärkeys jää kuiten­ kin helposti muiden alojen varjoon. Startuppien ja slushien varjossa historioitsijat tuntuvat väistämättä pölyisiltä ja historiantutkimus hidastempoiselta.

Historian opetusta on aktiivisesti suojeltava ja kehitettävä erityisesti peruskoulussa, ja histo­ riaosaamista on laajennettava myös korkeakoulu­ tuksen tasolla. Yhteiskunnallisen muutoksen oppi­ aine tarjoaa mahdollisuu­den juuri tähän. On sekä yhteiskuntahistorian henkilökunnan että opiske­ lijoiden tehtävä kehittää uudesta ensiaskelia ot­ tavasta ohjelmasta sen koko potentiaalin arvoinen.

Uskon, että olemme valmiita ottamaan haasteen vastaa­n!

4

AJANKOHTAISTA

POLEEMI MYÖS TWITTERISSÄ @PoleemiMagazine

Yliopistolla tapahtuu

Jos em. todellisuus ahdistaa

1. Mannerheim-sali on nyt Wilhelmsson-sali Poleemi on ymmällään. Maailma on ymmällään. Alkaako C.G.E. Mannerheimin valta-asema yhteiskunnassamme murentua?

Emme tiedä. Kukaan ei tiedä. Toivotaan.

Yhiksen alumnisitsit 3.11.

Mikäli et heikon sitsikunnon takia uskaltaudu paikalle, tule kurkkaamaan edes Alinan uusitut tilat. Sanonnan todellisessa merkityksessä, mikään ei ole niin kuin ennen.

2. Iso Pyörä Se on nyt täällä. Tänä syksynä ei kampuksella ole voinut välttyä surumielisten “vanhempien tieteenharjoittajien” läsnäololta. Jokseenkin spontaanit muutosvastarintaan kehottavat palopuheet ovat toki viihdyttäviä, mutta onko muutos aina pahasta?

Polho ry:n vaalikokous 21.11.

Yhdetkään tänä vuonna käydyistä vaaleista eivät ole yltäneet tälle tasolle. Onko vallankumouksen barrikadit asetettu? Miltä näyttää Polho ry:n tulevaisuus? Jatkuuko sama linja vai pääseekö musta hevonen yllättämään?

Tule. Näe. Voita.

3. Uudet opiskelutilat Yliopistolla on pallomeri. Pallomeri!

Uhka: Jaa, mitäköhän seuraavaksi, pomppulinna?! Mahdollisuus: Jaa, mitäköhän seuraavaksi, pomppulinna?!

Itsarisillis SUOMI100 6.12.

Tähän ei lisättävää. Huomautettakoon kuitenkin, että tämän lehden ilmestyessä enää 80 päivää aikaa nauttia 100-vuotisjuhlavuoden tuomasta ainutkertaisesta tunnelmasta.

55

P VAIKUTTAJAT

TEKSTI JESSE HIRVELÄ

KUVA OSSI HIETALA

MITÄ KUULUU YHISTYS? Y hteiskuntahistorian alumnit eli tutta­ vallisemmin Yhistys ry on jälleen ak­ tivoitumassa kesätauon jälkeen. Yhistys keskittyy luomaan yhteisiä tapahtumia Yhisalumneille sekä tuomaan yhteen niin valmistu­ neita kuin nykyisiä opiskelijoita. Yhisläiset ovat luoneet tiiviin kulttuurin, jota monet (allekir­ joittanut mukaan lukien) haluavat vaalia vielä opintojen jälkeenkin. Aktiivista yhteistyötä yhisläisten keskuudessa onkin haluttu jatkaa työelämän ihmeellisessä maailmassa.

Yhteishenkeä on toteutettu käytännössä muun muassa Alumneja & kaljaa -tapahtu­ mien, työelämäiltojen sekä kulttuuriekskur­ sioiden merkeissä. Yhistyksen tämän syksyn kohokohta ovat marraskuussa järjestettävät perinteikkäät alumnisitsit, joilla on tun­ netusti saatu nauttia vuosikurssit ylittävästä Yhis-fiilistelystä sekä vanhojen ja uusien sitsi­ laulukirjojen tarjoamasta tuotannosta. Opiske­ lijat ja alumnit pääsevät jälleen tutustumaan toisiinsa monelle valmistuneelle nostalgisessa Alina-salissa.

Sitsien lisäksi on luvassa muutakin kieh­

66

tovaa toimintaa ennen joululomille siirtymistä.

Syksyllä järjestettävässä tiedustelulakipaneelis­ sa päästään keskustelemaan ajankohtaisesta aiheesta tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa.

Pikkujoulutunnelmiin virittäydytään puoles­ taan lämminhenkisten jouluglögien merkeissä.

Tapahtumiin toivotaan paikalle perinteiseen tapaan niin alumneja kuin opiskelijoita. Yhistys toi­vottaakin myös kaikki yhteiskun­ nallisen muutok­ sen fuksit terve­ tulleiksi osaksi tä­­tä historial­lis­ ta jatkumoa!

Historiadialogia rakentamassa TEKSTI SANNA HENTUNEN KUVAT HISTORIANS WITHOUT BORDERS

Venäjän ja Ukrainan väliseen sotaan on tiukasti integroitunut sota men­ neisyydestä. Maiden yhteistä ja rinnakkaista historiaa on tulkittu ja muokattu itselle sopivaksi molemmilla puolilla rajaa, ja tämä kehityssuunta näyttää vain voimistuvan. Historioitsijoiden rooli on elintärkeä, sillä heidän tulee omalta osaltaan vaikuttaa siihen, ettei historian väärinkäytöllä lietsota konflikteja.

7

Historian käyttö ja väärinkäyttö Historia on aina politiikkaa. Historiaa tulki­ taan ja konstruktoidaan jokaisen historioit­ sijan toimesta, mikä on hyvän tutkimuksen edellytys. Negatiiviseksi tilanne muuttuu, kun historiantulkinnasta tulee poliittista tar­ koituksellisesti – silloin puhutaan historian väärinkäytöstä.

Monissa valtioiden välisissä konflikteis­ sa historia näyttelee roolia paitsi kiistojen taustatekijänä myös omien kantojen selittäjänä ja oikeuttajana. Ukrainan ja Venäjän välisissä kiistoissa historia ei ole vain passiivinen taus­ tavoima, vaan viimeistään kriisin eskaloiduttua konfliktiksi menneisyyden aktiivinen käyttö on yleistynyt. Menneisyydestä on tullut väline, jolla kampitetaan vastapuolta ja tiivistetään omia rivejä. Ukraina käy ”ikuista sotaa” Venä­

8

jän imperialismia ja laajenemishalua vastaan, Venäjä taistelee jälleen ”natseja ja banderoita” vastaan.

Sekä Ukraina että Venäjä uskovat oman voittonsa välttämättömyyteen historiallisen oikeuden varmistamiseksi. Ongelmallista oman tulkinnan julistamisessa totuudeksi on muiden tulkintojen ja niiden esittäjien sulke­ minen ulkopuolelle. Historiaa tutkitaan tietty lopputulos mielessä. Kun valtio ohjaa historian käsittelyä ja tutkimusta tähän suuntaan, ollaan todella pielessä. Akateemisen historian ja his­ torioitsijan liikkumatila ja vapaus kapenee, ja samalla historian laatu heikkenee.

Vuorovaikutus, debatti ja rajat Ilman vuorovaikutusta ja debattia tieteellinen kehitys on hankalaa. Jos tiede ei tunnekaan

rajoja, niin tieteentekijät tuntevat ne sitäkin paremmin. Rajat eivät ole vain maantieteel­ lisiä, vaan usein ne ovat myös poliittisia ja his­ toriallisia. Lisäksi rajatuksi voidaan ajatella ih­ misille ja ajatuksille annettu tila, jonka piirissä ne voivat vapaasti liikkua. Tällaiset rajat voi­ vat olla ulkopuolelta pakotettuja, mutta myös ­vapaaehtoisesti omaksuttuja.

Historiantutkimuksen kontekstissa ra­ jat korostuvat tutkimuksen tulkinnallisuuden vuoksi. Voidaan perustellusti kysyä, onko ob­ jektiivinen tulkinta mahdollista. Historioitsijat eivät toimi yhteiskunnan ulkopuolella, vaan he ovat väistämättä osa yhteiskuntaa ja sen tuottamia näkökulmia ja ennakko-oletuksia.

Tämä ei ole välttämättä ongelmallista, mikäli historioitsija tunnustaa asian ja ottaa sen huo­ mioon työskennellessään. Dialogin käyminen vastapuolen kanssa on mahdollista tästä lähtö­ kohdasta, sillä se mahdollistaa tulkintojen erilaisuuden takana olevien syiden tunnista­ misen.

Historioitsijat ilman rajoja ja ukrainalais-venäläinen historiadialogi Historioitsijat ilman rajoja -järjestön tavoit­ teena on muun muassa edistää edellä kuvail­ tua näkökulmaa historiakiistoihin sekä tarjota mahdollisuuksien mukaan alustoja historia­ dialogeille silloin, kun niitä ei muuten käydä.

Järjestö perustettiin Helsingissä 2015 Erkki Tuomiojan aloitteesta. Sen perustajien al­ lekirjoittama deklaraatio vaati historiaa ja historioitsijoita äänekkäämmiksi toimijoiksi yhteiskunnallisissa keskusteluissa, konfliktien ratkaisuissa ja rauhan rakentamisessa. Järjestö pyrkii syventämään historiallista ymmärrystä, edistämään historioitsijoiden vapautta sekä edesauttamaan historioitsijoiden hyödyn­ tämistä konfliktien ratkaisussa.

Historiadialogi on yksi järjestön työvälineistä, ja dialogin ensimmäinen kierros käynnistettiin tänä vuonna juuri ukrainalais­

ten ja venäläisten historioitsijoiden kanssa.

Syyskuun alussa Helsinkiin saapui parikym­ mentä historioitsijaa Ukrainasta, Venäjältä ja Saksasta. Järjestön tarkoituksena oli fasilitoida keskustelua valtioiden yhteisestä ja rinnakkai­ sesta historiasta ja historioitsijoiden roolista jäätyneessä konfliktissa. Tapaamisen avulla haluttin myös auttaa historioitsijoita luomaan pohjaa syvemmälle yhteistyölle yli rajojen.

Kaksipäiväisen seminaarin aikana eri­ mielisyyksiä käsiteltiin erilaisista näkökulmis­ ta, mutta myös vahvistettiin luottamusta sekä keskusteluyhteyttä. Vaikka osapuolten välillä on paljon yhteensovittamattomia ristiriitoja ja kiistoja, löytyi yksimielisyys tärkeästä asiasta:

“Menneisyydestä on tullut väline, jolla kampite­ taan vastapuolta ja tiivistetään omia rivejä.” valtioiden väliset suhteet eivät saa katkaista his­ torioitsijoiden välistä keskusteluyhteyttä ja de­ battia. Voiko tai tarvitseeko historioitsijoiden löytää ongelmiin yksiselitteisiä ratkaisuja, on asia erikseen. Dialogi itsessään tulee nähdä ar­ vokkaana. Järjestön näkökulmasta tämä loppu­ tulema on toivoa herättävä; pahimmatkin kiis­ tat ja kiivaat debatit ovat parempi vaihtoehto kuin keskusteluyhteyden täydellinen puute.

Historioitsijat ilman rajoja pyrkii osapuolten toiveiden mukaisesti varmistamaan, että pro­ sessi jatkuu tulevaisuudessa.P Sanna Hentunen Historioitsijat ilman rajoja Suomessa -järjestön koordinaattori.

9

P VENÄJÄN VIHREÄ VUOSI

TEKSTI JA KUVAT ROY ESKELINEN

VIHREÄ VUOSI SUURKAUPUNKIEN KADUILLA Venäjän vihreä vuosi on toistaiseksi tarjonnut uusia luonnonsuojelualueita ja voiton metsiä, mutta onko ekologisuuten pyrkivän vuoden vaikutuksia nähtävillä Moskovan ja Pietarin sykkeessä?

V

enäjän ekologisen vuoden ehtoopuoli on alkanut, joten hallituksen tammi­ kuussa istuttaman siemenen kuului­ si jo itää. Voisi olettaa, että keinotekoi­sesti avitettu luonnon mullistus alkaisi näkyä evankelisesti uutisoitujen zapovednikien (luonnonsuojelu­alueiden) ja maakuntien li­ säksi kahden suurimman kaupungin katuku­ vassa. Yhdistin huvin ja hyödyn ja kävin tar­ kistamassa, näkyvätkö luonnonsuojelure­

10

formit hiilijalanjäljestään huolehtivalle turis­ tille lainkaan.

Banaaninkuoressa ekologisen vuoden vaikutukset näyttävät samalta kuin katsoisi perspektiiviä vääristävään hassuun peiliin.

Venäläisiin traditioihin tutustuneille ei tule nytkään yllätyksenä, että jaloa tarkoitusta varjostaa käytännön toiminnan ristiriitai­ suus – tästä maalle onkin kertynyt jo pitkä pe­rinne.

“MUUTOKSEN ODOTUKSEN KYLTYMÄTTÖ­ MYYDESSÄ EI NÄE METSÄÄ PUILTA.” Merkittävin tavalliselle ihmiselle näkyvä muutos on paperi- ja biojäteastioiden yleistyminen suurten julkisten kulkuyh­ teyksien varrella. Ensi puraisun jälkeen uudistus näyttää kuitenkin jääneen pahasti torsoksi. Vaikka rautatieasemilla pape­ rin voisikin silotella erillisiin astioihin, niin Pietari–Moskova-pikajunan konduktööri tiputtaa kaikki matkustajilta kerätyt jät­ teet samaan aromipesään. Painotettakoon kuitenkin, ettei kierrätys ole ikinä ollu Venäjän valtti, sillä kaikki roskat pakataan edelleen samaan roskakuiluun – asia, jota olemme ekologisen vuoden alusta asti kriti­ soineet avoimesti.

Muutoksen odotuksen kyl­ tymättö­ myy­­des­sä ei kuitenkaan näe metsää puilta.

Rakennemuutokset alkavat aina versosta.

Matkustajan kritiikki saattaakin kopsahtaa väärään juurakkoon silkasta vahingosta, sillä näkymättömyydestään huolimatta uudis­ tukset ovat tärkeitä ensisijaisesti niille tu­ leville päättäjille, joiden koulutusohjelman vehreyttä on tuntuvasti lisätty ensimmäi­ sestä luokasta lähtien. On ehkä kohtuuton­ takin olettaa suuren isänmaallisen sodan veteraanin hyväksyvän mitään uutta tämän keskittyessä pelkästään vanhan tasavallan haikailuun.

Venäjän vihreän vuoden kunniaksi on Iisakin kirkon edustalle rakennettu perhosenmutoinen kukkaistutus.

Matkustaessani Venäjän suurimmissa kaupungeissa en nähnyt kierrätysastioiden ja Iisakinkirkon edustan kukkaistutusten lisäksi mitään muuta kuin toivomisen varaa.

Edellisissäkin numeroissa mainittujen metsästyskieltojen, uusien zapovednikien ja voiton metsien valtakunnan laajuiset istu­ tukset eivät ole vielä kaupungin sykkeeseen yltäneet.

Vaarojen kokoisiksi kasvavat jätevuoret ovat ongelma, jonka kitkemiseksi ei vaadi­ ta rakettiteknologiaa. Toimiva jätehuolto ja kunnioitus ympäristöä kohtaan olisivat jotain, mitä voitaisiin myös viedä ulkomaille ja näin toimia esimerkkinä perässä tuleville.

Maailmanlaajuinen tavoitteemme on sama kuin Venäjän valtion asettama tavoite eko­ logiselle vuodelle: maa, jossa lapsenlapsem­ mekin voisivat kasvaa.P

Vuoden viimeisessä Poleemissa päästään tarkastelemaan, mitä Venäjän vihreänä vuonna lopulta saatiin aikaan.

11

12

Toiveammattina tohtori TEKSTI: HENRIIKKA HEINONEN KUVAT: OSSI HIETALA

Meritokratia on murroksessa. Uudenlainen tiedonhankint­a haastaa perinteistä koulutusjärjestelmää ja mediaa, kun tieto­yhteiskunnassa eritasoista informaatiota syntyy kaik­ kien s­aataville joka sekunti. Poleemi tavoitti kolme poliit­ tisen historian tohtorikoulutettavaa jakamaan ajatuksiaan akateemisen työn roolista nykymaailmassa.

13

Y

liopistouransa vuonna 2006 aloittanut Sophy Bergenheim valmistelee väitös­ tutkimustaan Suomen sosiaali- ja ter­ veysalan järjestöjen rooleista yhteiskunnallisina asiantuntijoina ja vaikuttajina 1930–60-luvul­ la. Jatkokoulutus ei kuulunut tulevaisuuden­ suunnitelmiin ennen kuin gradua kirjoittaessa, kun innostus historiantutkimuksen teoriaan ja filosofiaan syttyi. Väitösaihe jatkaa Bergen­ heimin kandi- ja maisteritutkielmien teemaa, sairas- ja eläkevakuutusjärjestelmän syntyä ja kehitystä suomalaisen hyvinvointiyhteiskun­ nan alkuaikoina.

Niin ikään vuonna 2006 yliopistoon tulleelle Ilkka Kärrylälle tohtorikoulutus näyttäytyi jo melko aikaisin varteenotettavana vaihtoehtona. Itseä kiinnostava talouspoliitti­ nen näkökulma löytyi kandidaattiseminaarissa suomalaisesta yritysdemokratiasta 1960- ja 70-luvulla. Nyt tohtoritutkimus käsittelee talous- ja työelämän demokratiaa Suomessa ja Ruotsissa 1960-luvulta eteenpäin.

Kristiina Silvan aloitti opintonsa 2009 Glasgow’n yliopistossa pääaineinaan Keskija Itä-Euroopan tutkimus sekä venäjän kieli.

Skotlannista valmistumisen jälkeen hän jatkoi kansainvälisten suhteiden ja Eurooppa-tut­ kimuksen maisteriopintoihin Budapestiin, missä hän myös kiinnostui tohtoriopinnoista.

Helsingissä poliittisen historian jatko-opiske­ lijana hän aloitti syksyllä 2015. Silvan tutkii

Ilkka Kärrylä tutkii talous- ja työelämän demokratiaa Suomessa ja Ruotsissa.

Venäjän ja Valko-Venäjän valtiollisten nuori­ sojärjestöjen toimintaa neuvostoajan loppu­ puolella ja sen jälkeen.

“Uskon, että ‘tavallisen kansalaisen’ lausun­ not tulee ottaa huomioon tutkimukses­ sa. Omassa väitöskirjassani haluaisin saada Putin­in ja Lukashenkon nuorten kannatta­ jien äänen kuuluville.”

Opiskelijoita tunnutaan säännöllisesti muistutettavan yhä katkonaisemmista, toi­ saa­lta monipuolisemmista työurista. Kaikille suositellaan varasuunnitelmaa tai kahta am­ matillista pattitilannetta varten. Ainakin haastateltavat ovat sisäistäneet neuvon. Ber­ genheim on paitsi historioitsija myös kääntä­ jä. Silvanilla on taustaa tulkkina, Kärrylällä vies­tintätoimistosta. Nyt kaikilla on kuitenkin väitöstyölleen rahoitus. Vaikka akateeminen tutkijanura on jokaiselle unelmien täyttymys, eivät muutkaan vaihtoehdot ole poissuljettuja.

“Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, miten urani jatkuu väitöskirjatyön jälkeen. Kaikki ovet ovat silloin taas avoinna”, Silvan sanoo.

“Totuuden jälkeisenä aikana” akateeminen maailma muodostaa luonnollisen vastavoiman valeuutisille ja epämääräisille asiantuntija­ nimikkeille. Joissain pii­ reissä norsunluisiksi mielletyt yliopistot joutuvat todella taistele­ Venäjän ja Valko-Venäjän valtiollisten nuorisojärjestöjen toimintaa tutkiva Kristiina Silvan sanoo rakastavansa kenttätyötä-

14

Venäjän ja Valko-Venäjän valtiollisten nuorisojärjestö­

maan tieteellisin menetelmin testatun tiedon puolesta. Aihe herättää tohtorikoulutettavissa ajatuksia: “Tietämättömyys ei vielä itsessään ole mielestäni mikään synti. Sen sijaan illuusio siitä, että omalla tiedolla ei ole mitään rajoja, on naiivi ja huolestuttava. Yleisesti ottaen ih­ miset pelkäävät ihan liikaa väärässä olemista ja tietämättömyyttä sekä sen paljastumista, te­ kevät oikeassa olemisesta jääräpäisen ylpeyden aiheen”, Bergenheim toteaa.

Samaan aikaan huolta herättää korkeakou­ lutettujen työttömyys. Puhutaan tohtoreiden liian suuresta määrästä suhteessa oman alan työpaikkoihin.

“Se on myös alakohtaista, teknisillä ja kaupallisilla aloilla arvostetaan tohtorin tut­ kintoa, etenkin ulkomailla. Ehkä lähinnä hu­ manististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen ongelma on ollut se, että tulee tohtoreita, jotka eivät työllisty. Sama ongelmahan on jo mais­ tereilla”, Kärrylä pohtii.

Hän ei kuitenkaan katso, että jatkokoulu­ tuspaikkoja pitäisi tämän takia vähentää.

“Julkishallinnossa ja monissa yrityksissä siitä, että on suorittanut tohtorintutkinnon, on oikeasti hyötyä.”

Kansainvälisyys on olennainen osa tut­ kijantyötä. Bergenheim vietti viime kevään tutkijavaihdossa Etelä-Tanskan yliopistossa, Kärrylä Ruotsissa. Kandidaatin ja maisterin tutkintonsa ulkomailla suorittanut Silvan vas­ taa haastatteluun Minskistä käsin.

Tieteen popularisointi ja informaatiotulva näkyvät myös tutkijayhteisön sisällä.

“Kyllähän tutkimuskin on viime aikoi­ na nopeu­tunut. Välillä kaipaisi toimit­tajaksi, jolloin yksittäisiin juttuihin olisi vähemmän aikaa käytettäväksi. Mutta kyllähän hitaut­ ta tarvitaan. Historiassakin riskiksi on muo­ dostumassa helposti pelkkä artikkelitehtailu”, Kärrylä sanoo.

Tulevat tohtorit toivovat, että tieteen teke­ misen kriteereitä avattaisiin enemmän myös yliopistoyhteisön ulkopuolella, muuallakin kuin artikkeleissa.

Sophy Bergenheimin mukaan myös sosiaalinen media voi kuulua tohtorin työvälineisiin.

“Illuusio siitä, että omalla tiedolla ei ole mitään rajoja, on naiivi ja huolestuttava.”

“Varsinkin yleistajuiseen keskusteluun osal­ listumisen keinoina on muita, tärkeämpiäkin, kuten blogit ja sosiaalinen media, joiden kaut­ ta voi jakaa tietoa omasta tutkimuksestaan ja osallistua keskusteluun tutkijan äänellä”, Ber­ genheim muistuttaa.

Akateemisen työn raikkautta ja monimuo­ toisuutta ei liene vielä kyllin välitetty ulkomaa­ ilmaan, missä mielikuvia dominoivat pimeät tutkijan kammiot. Kristiina Silvan kiteyttää, kuinka toisin voi olla: “Rakastan kenttätyötä. Työn ja huvinpidon välinen ero on häilyvä.”P

15

Poliittisen veksillologian Menestyksekäs valtiolippu on sellainen, joka on liehunut saloissa ja kerros­ taloasuntojen parvekkeilla jo vuosikymmeniä. Yleensä lippujen tausta on poliittinen, mutta olennaista on se, miten niiden värit, symboliikka ja tarina onnistuvat yhdistämään alueen väestöä. Valtioiden liput muodostavat keskenään mutkikkaan poliittisten vaikutteiden verkoston.

P

uolueet ja aatteet eivät ole ainoas­taan vaikuttaneet lippujen ulko­ asuun – liput väreineen ja merkkeineen osallis­ tuvat myös aktiivisesti alueen rakenta­miseen.

Samaan tapaan kuin vaakunat, rahat ja kuu­ luisat rakennukset, liput sisältävät eri­ tyisen vahvaa poliittista symboliikkaa ja raken­tavat merkityksellistä kokemustilaa maantieteel­ lisen alueen ympärille.

Kansallisten baneerien suhde vahvan kan­ sallisvaltion ideaan konkretisoituu siinä, mit­ en ne auttavat luomaan aineellisen yhteyden ympäröivään yhteisöön – valtioon. Lipun jat­ kuva vaihtaminen viestittää ulos­päin poliitti­ sesti rauhattomasta alueesta. Sama ­vie­s­­ti välittyy myös alueen asukkaille: pysy­ vien symbolien puute ja siten vakaan kult­ tuuriidentiteetin rakentamisen vaikeus hankaloit­ tavat samaistumisen tunnetta suhteessa val­ tioon.

16

Useimmiten liput liehuvat rauhanomaista yhteistyötä rakentavissa tapahtumissa, kuten urheilukisoissa. Lippujen ulkoasussa kuiten­ kin usein näkyy niiden sotilaallinen tausta.

Suurimman osan ihmiskunnan historiasta liput ovat olleet sotapäälliköiden ja hallitsija­ sukujen tunnuksia tai ammatinharjoittajien ja kauppahuoneiden nimikkoviirejä.

Monet liput ovat kehittyneet merenkulun ja kauppakomppanioiden tarpeisiin: keski­ ajan Euroopassa kaikki sota- ja kauppalaivat käyttivät tunnuksinaan hallitsijan tai koti­ sataman lippuja. Muita tärkeitä taustavaikut­ tajia väri­tyksessä ja kuvioinnissa ovat olleet siirto­maavallat ja poliittiset puolueet. Toisi­ naan lippujen saamat merkitykset yhdessä valtiossa ovat inspiroineet toisia. Selkeä esi­ kuva saattaa viestiä halusta tulla rinnastetuksi tiettyyn joukkoon, mutta mahdollisesti myös itsenäisyyden kyseenalaisuudesta.

lyhyt oppimäärä TEKSTI JA KUVAT SIIRI SINKO

Kunnianosoitusten kiusallinen verkosto Yhdysvaltain tähtilippu, jonka ensimmäinen versio otettiin käyttöön vuonna 1777, on toi­ minut vapauden ja kansallisen itsemääräämis­ oikeuden tunnuksena ja monien uudempien lippujen innoittajana. Osavaltioiden lipuis­ sa tähdet symboloivat usein osavaltioiden määrää tai sitä, monesko kyseinen valtio oli saadessaan Yhdysvaltain osavaltion aseman.

Muiden valtioiden lipuissa tähti viittaa yleensä valtion suvereniteettiin ja kansan yhte­näisyyteen. Kumarrus Yhdysvaltoja kohti on monesti perusteltu: USA oli yksi ensim­ mäisistä valtioista, joka perustui ajatukseen itse valtiosta suvereniteettina. Yhdysvaltain lippu on kuitenkin sommittelunsa ja väriensä osalta muunnos Ison-Britannian siirtomaa­ lipusta, ja siten niiaus emämaan suuntaan.

Sitä vastoin aikansa perinteistä kokonaan irrottautuvan Ranskan vallankumouslipun myötä kehittyi idea koko kansalle kuulu­ vasta lipusta, kansallislipusta. Ensimmäistä kertaa 1700- ja 1800-lukujen taitteessa val­ tion lipusta tuli kansalaisuuden ja veljeyden tunnus, erottavan tekijän sijasta yhdistävä voima. Ranskan lipun värit ovat Ludwig XVI:n kyhäilemä yhdistelmä Pariisin val­ lankumouksellisten punaista ja sinistä sekä kunin­gashuoneen valkoista.

Yksinkertaisen tyylikästä sommittelua on sittemmin sovellettu Italiassa ja monissa muissa kansallista yhtenäisyyttä rakentaneis­ sa eurooppalaisissa valtioissa, mutta Ranskan

17

siirtomaavallan seurauksena myös ympäri maailman. Ranska käytti trikoloria pitkään kaikilla merentakaisilla aluevaltauksillaan.

Yksi esimerkki myöhemmistä sovellutuk­ sista on Haiti, jonka sini-punaisesta lipusta siirtomaahallinnon merkiksi tulkittu valkoi­ nen raita on jätetty pois. Länsi-Afrikan Ga­ bon ei ollut yhtä innokas itsenäistymään Ranskasta kuin monet naapurinsa, mikä näkyy afrikkalaisittain epätyypillisessä lipussa: vihreä, keltainen ja sininen raita ovat kompromissi ranskalaisten ja panafrikkalaisten värien välillä.

Eräiden Iso-Britanniasta itsenäistenkin alu­ eiden lippujen yläkulmaa koristaa pieni Union Jack. Lähes kaikki Ison-Britannian siirto­ maat käyttivät samantyylisiä lippuja, jotka pe­

rustuivat merellä käytettyyn puna- tai sinipohjaiseen lippuun, johon sijoitettiin lähtömaan tunnus tai vaakuna. Esimerkiksi afrikkalaiset valtiot ovat itsenäistyttyään luo­ puneet mallista afrikkalaiskansallisempien lip­ pujen hyväksi. Australia, Uusi-Seelanti, Fidzi ja Tuvalu ovat yhä pitäneet kiinni Union Jack­ ist­a.

Itsenäisten kansallisvaltioiden ja siirto­ maavallan peruja olevien lippujen välillä val­ litsee epäsuhta. Urheilukisoissa Australian joukkue on yleensä sonnustautunut keltai­ seen ja vihreään ja Uuden-Seelannin joukkue mustaan. Nämä värit eivät esiinny nykyisissä tunnuksissa. Australiassa on työväenpuolueen vallassa ollessa kritisoitu lipun uskottavuutta ja toivottu aboriginaaleille näkyvämpää sym­ boliikkaa. Uudessa-Seelannissa on vakavasti harkittu siirtymistä uuteen lippuun, jossa ko­ meilisi maorien tunnus: hopeinen saniainen mustalla pohjalla.

Siniristi idän ja lännen välissä Pohjoismaiden ristiliput ovat sovellutus keski­ ajan ristiretkeläisten käyttämistä raamatulli­ sista tunnusbaneereista ja perustuvat kaikki Tanskan Dannebrogiin. Ristin pitkulaisuus johtuu sen käytöstä sodassa: liehuva lippu oli vaikuttavampi, kun ristiä pidennettiin toisesta päästä kielekkein.

Suuriruhtinaskunnan valtionrakennuksen aikaan 1800-luvun puolivälissä syntyi kiistaa nimenomaan Suomen lipun väreistä: vaih­

18

toehdot olivat Ruotsin vallan ajalta peräisin olevan leijonavaakunan punainen ja keltai­nen tai Venäjänkin lipussa esiintyvät sininen ja valkoinen. Sortokausien aikana punakeltaista lippua käyttivät mielenosoituksellisesti erityi­ sesti perustuslailliset ja ruotsinkieliset. Myön­ tyväistä linjaa edustaneet vanhasuomalaiset suosivat sinivalkeaa yhdistelmää.

Vuoden 1918 tapahtumat laskivat punaisen värin suosiota, ja lopulta senaatti päätti valtio­ lipusta, joka kompromissina sisälsi siniristin keskelle painetun leijonavaakunan. Yleiseen käyttöön on kuitenkin vakiintunut pelkkä sinivalkoinen versio, jonka värit voidaan siis yllättäen mieltää Venäjä-mielisiksi.

Liput ovat politiikkaa Liput tarjoavat useita eri lähtökohtia merki­ tyksen ja symboliikan tarkasteluun poliitti­ sesta näkökulmasta. Tähden symboliikka on yksi erikoisimmista esimerkeistä: Yhdysvaltain lipun lisäksi myös kaikkien Neuvostotasa­ valtojen lipuissa esiintyi tähti, joka edustaa sosialistista symboliikkaa nykyisinkin muun muassa Kiinan kansantasavallan lipussa.

Kyproksen, Bosnia-Herzegovinan ja Ko­ so­ von uudehkot tunnukset välttävät natio­ nalistista symboliikkaa ja hakevat rauhaa ja uni­ versaaliutta. Kosovon ja Bosnia-Herzegovinan lipuissa on valkoisia tähtiä sinisellä pohjalla ja Kyproksen lipussa rauhaa symboloivat oliivi­ puun oksat. Kussakin lipussa on painettuna valtioiden rajoja seuraava kuvio. Lippujen tar­ koitus on tuoda mieleen Euroopan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien tunnukset.

“LIPUN JATKUVA VAIHTAMINEN VIESTITTÄÄ POLIITTISESTI RAUHATTOMASTA ALUEESTA.” Myös Koreoille on suunniteltu urheilu­ kisoissa käytettävä yhteinen lippu, jossa on niemimaan ääriviivat valkoisella pohjalla.

Tällaisissa ratkaisuissa on ideaa, sillä lippujen tulkinta ei ole leikin asia. Sovittelevien ratkai­ sujen ongelma on kuitenkin juuri kansallisten erityispiirteiden ja perinteiden sivuuttaminen.

Niin kauan kun yhteisön rakentaminen kiin­ nittyy lujasti valtioon ja historian kunniakkai­ siin voittoihin ja häviöihin, täytyy menestyvän lipun kyetä vastaamaan kansallisromanttisiin tuntoihin. Toistaiseksi esimerkiksi Koreoiden yhteinen lippu onkin siirretty hyllylle.P Juttu ammentaa valtiotieteiden tohtorin Kimmo Kiljusen lippuasiantuntemuksesta. Lisäksi siinä on hyödynnetty aluetutkimuksessa keskeisiä teorioita, erityisesti Oulun yliopiston maantieteen professorin Anssi Paasin ja Helsingin yliopiston yleisen historian professorin Heikki Mikkelin näkemyksiä.

19

VALKOINEN ILLUUSIO DUNKERQUEN RANNOILTA TEKSTI EMILIA LAINE Patrizia (CC BY-NC-ND 2.0)

Christopher Nolan unohti Dunkirkin käsikirjoituksesta liittoutuneiden alusmaiden sotilaat ja kuvasi brittinatio­nalisteja miellyttävän elokuvan, jota Nigel Faragekin kehui Twitterissä. Nyky-Euroopan poliittisessa ilmapiirissä historiallisten tapahtumien valkopesu voi vahvistaa vaa­rallisella tavalla eurosentrisiä käsityksiämme maailmanhistoriasta.

20

P

alkitun elokuvaohjaajan Chris­ topher Nolanin uusin luomus Dunkirk on visuaalisesti lumoava historiallinen kuvaus, joka kertoo Luo­ teis-Ranskassa sijaitsevan Dunkerquen kautta suoritetusta liittoutuneiden joukko­ jen evakuoinnista kesällä 1940. Elokuvassa itse kaupunki on häivytetty taka-alalle, kun pääasiallisina tapahtumapaikkoina ovat ilmatila, Englannin kanaali sekä aavikko­ maisuudessaan toivottomana näyttäytyvä Dunkerquen hiekkaranta. Dunkirkin yk­ sinkertaisen estetiikan ja soljuvan juonen liitto osuu jonnekin kylkiluiden väliin ja onnistuu samalla muistuttamaan, kuinka toinen maailmansota oli yksilöiden kan­ nalta kaukana loistokkaasta.

Kaikesta ylistyksestä huolimatta Dunkirk näyttäytyy jokseenkin nationa­ listisena sankaritarinana, jonka tulkinnan mukaan yli 300 000 sotilaan evakuointi­ operaation ainoat aktiiviset toimijat olivat valkoihoisia brittimiehiä. Ei siis olekaan ihme, että heinäkuussa Yhdistyneen kuni­ gaskunnan entinen puheenjohtaja Ni­ gel Farage kehotti Twitterin välityksellä jokaista brittinuorta katsomaan Dunkir­ kin. Vaikka sosiaalisessa mediassa Faragen twiitti sai aikaan huvittuneita reaktioita, voi elokuvassa havaita sellaisia patrioot­ tisia kaikuja, jotka tukevat maahanmuut­ tovastaisia brexitiläisiä miellyttävää histo­ riakäsitystä.

Ei niin valkoinen sota?

Le Mondessa julkaistussa arvostelussaan Dunkerque – Un Déluge de Bombes Hors Sol Jacques Mandelbaum ihmettelee ranska­ laisten joukkojen häivyttämistä Dunkirkin historiallisesta narratiivista. Kesällä 1940 ranskalaisia sotilaita evakuoitiin Dunker­ questa 120 000, ja kaupunkia puolustaessa menetti henkensä 40 000 l’Hexagonen ja sen alusmaiden sotilasta, joilla oli vastas­ saan miesmäärältään sekä aseiltaan ylivoi­ mainen vihollinen. Elokuvan ainoa kes­ keinen ranskalaishahmo on brittiläiseksi pukeutuva sotilas, joka pyrkii ikään kuin pelkurimaisesti huijaamalla pelastautu­ maan sietämättömäksi käyvältä rannalta Englantiin.

Sunny Singh kiinnittää The Guardian­ issa ilmestyneessä kolumnissaan Why the Lack of Indian and African faces in Dunkirk Matters erityisesti huomiota siihen, kuin­ ka suurvaltojen siirtomaiden joukot lois­ tavat poissaolollaan Nolanin ohjauksessa.

Hänen mukaansa ilman Intian armeijan sekä useiden Ranskan siirtomaiden va­ paaehtoiskomppanioita liittoutuneet oli­ sivat kohdanneet täydellisen katastrofin Dunkerquen rannoilla – ja täten Singh

21

“VISUAALISET ESITYKSET MUOKKAAVAT HISTORIAN­ KIRJOJA JA KOULUOPETUSTA ENEMMÄN KÄSITYKSIÄMME MENNEESTÄ.” syyttää Dunkirkin tekijöitä historiallisten tapah­tumien tarkoituksenmukaisesta valkope­ susta (white wash).

Teoksessaan Histoire de Débarquement en Normandie (2006) ranskalainen historioitsija Olivier Wieviorka väittää, että toisen maa­ ilmansodan esittämistä etnisten eurooppa­ laisten sotana vahvistettiin jo sodan aikana.

Kun liittoutuneet elokuussa 1944 valmiste­ livat Pariisin takaisinvaltausta, Charles de Gaulle vaati sotilaiden etujoukon koostuvan ainoastaan ranskalaisista. Muiden liittoutu­ neiden suostumuksen ehtona oli kuitenkin se, että kaupun­kiin marssijat olisivat ainoas­ taan valkoihoisia ranskalaisia joukkoja. Vaik­ ka joidenkin arvioiden mukaan vuonna 1944 yli puolet Ranskan armeijasta olivat etnisiä afrikkalaisia, haluttiin Pariisin valtaus esittää

22

Pascal STINFLIN (CC BY-NC 2.0)

yksinomaan valkoisten voittona.

Historiallisten tapahtumien intentionaa­ linen vääristely voi muokata käsitystämme ympäröivästä maailmasta ja sen luonteesta.

Nationalismin nostaessa päätään vanhalla mantereella pyrkivät tietyt tahot rekonstruoi­ maan menneisyyden tapahtumat toteuttaak­ seen heitä itseään hyödyttäviä sisä- tai ulkopoliittisia ta­ voitteita. Singhin mukaan brittiläisen Nolanin ohjauksessa pyritään esit­ tämään toisen maailmansodan aikainen Iso-Britannia samanlaisena kuin se näyttäytyy nykypäivänä, sillä kaikki viitteet tuon ajan globaalista imperiumista ja sen monimuotoi­ suudesta on häivytetty. Näin ollen Dunkirk esittää Brexitin kannattajien fantasian, jossa Iso-Britannia puolustaa yksin koko mannerta natseja vastaan.

Dunkirkissä historian valkopesu on yh­ distettävissä siihen, miten eri etnisyyksien edus­tajat esitetään toimijoina. Singh huomaut­ taa, että elokuvan ainoat ei-valkoiset hahmot ovat Ranskan armeijan sotilaita, jotka koitta­ vat pelastautua brittiläisten veneisiin. Hänen mukaansa tämä pieni ja melko huomaamaton yksityiskohta tarjoaa metaforan Eurooppaa koettelevalle pakolaiskriisille. Täten elokuvan etniset afrikkalaiset representoidaan passiivi­ sina ja itsekkäinä toimijoina, mikä on omiaan vahvistamaan Euroopassa viime vuosina jalan­ sijaa saanutta rasistista pakolaisdiskurssia.

Elokuvat todellisuuskäsityksiä muokkaamassa Toinen toistaan seuraavat, vuosien 1939–1944 tapahtumia käsittelevät kulttuurituotteet ker­ tovat, että toisen maailmansodan muistamisen kulttuuri elää vahvana nyky-Euroopassa.

Sunny Singh painottaa, että populaarikult­ tuurin kyllästämässä maailmassamme viih­ teelliset ja visuaaliset esitykset muokkaavat historian­ kirjoja ja kouluopetusta enemmän käsityksiämme menneestä, nykyisyydestä ja tulevas­ta. 1960-luvulla syntyneellä Nigel Fara­ gella tai hänen elokuviin kannustamillaan nuo­ rilla ei ole omakohtaista kokemusta suursodan todellisuudesta, joten hekin nojaavat men­ neisyyden representaa­tioihin muo­dostaessaan maailmankuvaansa. Näin ollen Dunkirkin kaltaiset, koko läntisessä maailmas­sa suuren yleisön keräävät blockbusterit ovat osaltaan vahvistamassa eurosentrisiä näkemyksiämme maailmanhistoriasta.

Nolanin elokuva herättää voimakasta myötätuntoa sodan runtelemia yksilöitä koh­ taan, mutta se myös yksinkertaistaa historialli­ sia tapahtumia tavalla, johon on syytä kiinnit­ tää huomiota tämän päivän Euroopassa. Singh muistuttaakin, että kertomuksilla menneestä on voima luoda empatiaa ja ymmärrystä, mut­ ta niiden avulla voidaan myös tietoisesti de­ monisoida ja marginalisoida ihmisryhmiä sekä vahvistaa vallitsevia ennakkoluuloja.P

23

MUSIIKKI

VALTASUHTEIDEN SANANSAATTAJANA JA VASTUSTAJANA TEKSTI ROOSA MANTILA KUVAT ELINA NYHOLM

24

Äänitysteknologian kehittyminen edes­ auttoi laajalti populaarimusiikiksi kutsutun ilmiön leviämistä. Tallennettu musiikki uudisti musiikin kuuntelun mahdollisuudet ja kehitti musiikkiteollisuudesta nykyään ymmärtämämme bisneksen.

25

P

ienistä, ainoastaan kotimaassaan suo­ siota saaneista artisteista tuli popu­ laarimusiikin siivittäminä suurme­ nestyksiä. Menestys edesauttoi uudenlaisen ilmiön yleistymistä: musiikkia ryhdyttiin yhä kasvavissa määrin käyttämään poliitti­ s­ ten agendojen edistämiseen sekä diskurssien tuottamiseen. Populaarimusiikin historiasta voidaan löytää lukuisia esimerkkejä musiikin kautta tapahtuvasta vallankäytöstä. Musiikkia on pyritty politisoimaan, ja ulkoiset toimijat ovat kohdistaneet vallankäyttöä musiikkiin laajalti.

Säveliä ja sointuja, valtaa ja vaikuttamista Poliittiset konseptialbumit ovat vallankäytön välineitä. Albumit ottavat kantaa ja raken­ tavat sosiaalista sekä poliittista todellisuutta.

Pink Floyd -yhtyeestä tunnetuksi tullut ja

26

nykyisin soolouralla toimiva Roger Waters ei ole yllättävä esimerkki tällaisesta toiminnasta.

Viime kesäkuussa julkaistua tuorein albumi Is This the Life We Really Want? ottaa kantaa nykypoliittisiin valtasuhteisiin. Albumi kertoo pääosin Yhdysvaltojen poliittisesta tilantees­ ta sekä Donald Trumpista, eikä kovinkaan mairittelevaan sävyyn.

BBC:n radiohaastattelussa Waters kom­ mentoi albumiaan: ”Do we want to live in a state of perpetual war or not? And if we don’t, we’ve got to have to stand up and say so.”

Waters jatkaa viitaten suoraan presidentti Trumpin aikeisiin: ”Building up walls and identifying foreign­ ers as the bad guys is an excercise of control which is as old as the hills.”

Waters hyödyntää omaa valtaansa globaa­ listi tunnettuna rock-muusikkona kehottamal­ la yleisöään toimimaan omien poliittisten arvojensa mukaisesti. Voidaanko ajatella, että Waters hyödyntää valtasuhteita ja tuottaa niitä myös itse?

Yhtye nimeltä Jefferson Airplane tuli tun­ netuksi ensisijaisesti musiikkinsa kaut­ ta, mutta ryhmä toimi myös suurena

vastavoimana 1960-luvun Yhdysvaltojen ulko­ poliittisille ratkaisuille. The Guradian -leh­ dessä yhtyeen jäsenen Paul Kantnerin kerro­ taan sanoneen: ”By 1965 in San Francisco, the music was just another thing to do at the concert. Some­ times it was the least interesting thing. Every­ thing was exploding: a challenge to the estab­ lishment… For me it was political.”

sissa tapahtumissa. Sitä käytetään todellis­ ten tarkoitusperien naamiointiin sekä niiden korostamiseen. Vähän aikaa sitten televisi­os­ ta oli jälleen mahdollista katsoa vuosittaista Elämä Lapselle -hyväntekeväisyyskonserttia.

Konsertti on hyvä esimerkki siitä, kuinka mu­ siikilla popularisoidaan poliittisia suhdanteita.

Illan aikana esiintyvät artistit ja yhtyeet ovat Elämä Lapselle -tapahtuman poliittisten arvo­

“Artistit ja yhtyeet ovat vain poliittisen vallankäytön välineitä, joiden avulla varainkeruusta teh­dään mielenkiintoista ja helposti lähestyttävää” Vastakulttuurin voimana Jefferson Airplane hyödynsi asemaansa vahvistaen hippiliikkeille ominaisia rauhan ideologioita. Jefferson Air­ plane ei ollut kuitenkaan 1960–1970-luvun ainoa esimerkki vastakulttuurin vallanku­ mouksesta, vaan toimintaa harjoitettiin laa­ jemminkin.

Musiikista on moneksi Populaarimusiikkia hyödynnetään konsep­ tialbumien ja vastakulttuurin lisäksi erilai­

jen välineellisiä levittäjiä, jotka on kiinnitetty tapahtumaan viihdearvonsa vuoksi. Kyseessä on varainkeruuhankinta, mutta samalla kan­ nanotto, jonka mukaan lastenklinikoita ja las­ tentautien tutkimustyötä ei rahoiteta tarpeek­ si. Artistit ja yhtyeet ovat vain poliittisen vallankäytön välineitä, joiden avulla varain­ keruusta tehdään mielenkiintoista ja helposti lähestyttävää.

Esimerkki osittain samanlaisesta toimin­ nasta löytyy vuoden 1985 ensimmäisistä Live Aid -konserteista, jotka olivat isojen mit­ takaavojen operaatioita. Varainkeruun tarkoi­

27

tus oli auttaa Etiopian nälänhädästä kärsiviä, ja konsertteja järjestettiin ympäri maailmaa useita yhtäaikaisesti. Jo pelkästään Lontoon konser­ tissa esiintyi maailmanluokan tähtiä, muun muassa Queen-yhtye, Paul McCartney, David Bowie ja Elton John. Konsertteja seu­rasi arvi­ olta 1,5 miljardia katsojaa sadassa eri maassa.

Maailmanluokan tähdet kykenevät luon­ nollisesti vaikuttamaan suureen ihmismas­ saan. Samaten kuin Elämä Lapselle -konser­ tissa, rahan lahjoittaminen oli helpompaa, kun

28

etäiseksi koettu asia tuotiin lähemmäksi oman idolin avulla. Hyväntekeväisyyskonserteissa esitetty musiikki eroaa kuitenkin poliittisista konseptialbumeista tai yhtyeen poliittisesta elämäntyylistä siinä, että konserttien musiikki ei lähtökohtaisesti tuota tai kritisoi poliittisia valtasuhteita. Hyväntekeväisyyskonserteissa esiintyvät artistit ovat usein poliittisten valta­ suhteiden alaisia, sillä he eivät ole valikoituneet tapahtumaan omien ideologioidensa vuoksi, vaan tapahtumatuottaja on valikoinut esiinty­ jät heidän vetovoimansa takia.

Joskus musiikki muotoutuu ulkopuolis­ ten toiminnan vaikutuksena poliittisen val­ lankäytön välineeksi. Turussa keväällä 2016 järjestetty Turku Saatanalle -metallitapahtuma tarjoaa hyvän esimerkin. Tapahtuma joutui kriittisen julkisuuden kohteeksi kiinnittäessään esiintyjiksi kaksi kyseenalaisen maineen omaa­vaa yhtyettä: Naer Mataronin ja Sielun­ vihollisen. Tapahtuman järjestämisestä vas­ ­ tuus­sa ollut Metallihelvetti ry joutui organisaa­ tiona kovan paineen alaiseksi, sillä näitä kahta yhtyettä kritisoitiin rankasti heidän poliittisten ideologioidensa vuoksi. Naer Mataronin yksi perustajajäsenistä on tiedettävästi kytköksis­ sä kreikkalaiseen äärioikeistolaiseen puoluee­ seen ja Sielunvihollisella on kappaleita, jot­ ka ovat tunnettuja islaminvastaisuudestaan.

Metallihelvetti ry joutui kiinnitysten vuoksi boikotin­ alaiseksi, ja tapahtumapaikka Gong

joutui pyytämään Metallihelvettiä perumaan kiinnitykset. Metallihelvetti kommentoi omilla kotisivuillaan julkaistussa tiedotteessaan Naer Mataronin kiinnitystä seuraavasti: ”Olimme täysin tietoisia miehen bän­ din ulkopuolisesta poliittisesta toiminnasta, mutta samalla myös siitä, että hän sekä koko muu bändi tekevät selvän pesäeron yhtäältä Naer Mataronin taiteellisen ulosannin sekä bänditoi­ minnan ja toisaalta bändin jäsenten henkilökohtaisten asioiden ja aatteiden välille.”

Tiedotteen lopussa todetaan vielä: ”Metallihelvetti ry ei kumarra minkään aat­ teen suuntaan ja suhtautuu etenkin poliittisiin suuntauksiin yhtäläisen nuivasti.”

Poliittisesta toiminnasta omien sanojen­ sa mukaan irrottautunut Metallihelvetti koki musiikillisen toiminnan tapahtuvan poliittis­ ten dis­ kurssien ulkopuolella. Metallihelvet­ ti koki vallankäytön kohdistuvan toimintaan ulkoapäin, jolloin musiikki politisoitiin, vaik­ ka itse musiikkia tuottavat tahot eivät sitä tahtoneet. Voidaanko asiaa kuitenkaan tulkita näin?

Pehmeän vallan voima Joseph Nye kirjoittaa artikkelissaan Public Diplomacy and Soft Power (2008) siitä, kuinka valtioiden välisiä valtapoliittisia suhdanteita

voidaan lieventää ja osittain myös hyödyntää luomalla yhteistoimintaa. Nyen mukaan peh­ meän voiman avulla toinen saadaan tekemään jotain omien halujen mukaista hyödyntäen omaa vetovoimaa. Nye jakaa myös tällaisen val­ lankäytön kolmeen ulottuvuuteen, joista kol­ mas pätee erityisesti suhteessa musiikilli­ seen vallankäyttöön: ulottuvuus on valtioiden välistä yhteistyötä esimerkiksi vaihto-oppilaiden, har­ joitteluiden ja seminaarien kautta.

Toimiiko tämä populaarikulttuurissa?

Musiikilliset vaikuttajat voivat toimia samal­ la tavalla kuten valtioiden välinen yhteistyö esimerkiksi Nyen kuvaileman vaihto-oppilas­ järjestelmän avulla. Yhtyeitä voidaan lähettää kiertueelle muualle maailmaa levittämään omien ideologioiden mukaista sanomaa ja saa­ da muut ajattelemaan ja toimimaan omien ar­ vomaailmojen mukaisesti.

Live-Aid konsertointi on mainio esimerkki pehmeästä voimasta, jonka avulla yhdistetään ja lähennetään ihmisyhteisöjä. Watersin Trumpin vastainen taideteos levittää kriittisiä ajattelu­ malleja, ja samalla kun se erottaa ihmisiä toi­ sistaan, se myös yhdistää niitä. Metallihelvetin ja Naer Mataronin yhteydessä taas pehmeän voimaa käytettiin hiljentämään ihmisyhteisöjä hajottava sanoma. Musiikki on äärimmäisen hyvä väline niin ideologioiden levittämisessä kuin poliittisten valtasuhteiden vastustamises­ sa.P

29

P HARJOITTELUSSA

TEKSTI VENLA RANKI KUVA ILONA MÄKIJÄRVI

Yksi viime vuoden Poleemin päätoimittajista Venla Ranki kertoo Poleemille, mitä korkeakouluharjoittelusta Eurooppalainen Suomi ry:ssä jäi käteen.

Järjestösektorin perusteet haltuun EU-tiedotukseen ja kansalaiskeskusteluun keskittyvä Eurooppalainen Suomi ry tuntuu olevan polholaisten keskuudessa jonkin­ lainen epävirallinen järjestökentän harjoit­ telupaikkojen klassikko. Tänä syksynä oli minun vuoroni seurata muiden polholaisten jalanjäljissä, kun hyppäsin Eurooppalaisessa Suomessa harjoittelijan puikkoihin.

Tämä syksy tarjosi minulle kattavan silmäyksen järjestötoiminnan peruskauraan, sillä siihen kuului muun muassa hankkeiden toteuttamista, julkaisuja, tapahtumien suun­ nittelua ja järjestämistä, seminaareihin osal­ listumista sekä kansalaiskohtaamisia toreilla ja turuilla.

Harjoittelupaikkana Eurooppalain­ en Suomi oli varsin antoisa. Pienessä toi­ mistossa harjoittelijan työpanoksella on merkitystä ja harjoittelija pääsee tekemään itsenäi­sesti vastuullisiakin tehtäviä. Oli mu­ kavaa huomata, että harjoittelija voi tehdä anne­ tuissa puitteissa harjoittelujaksostaan hyvinkin itsensä näköisen ja asettaa itse ta­ voitteet sille, mitä haluaa harjoittelusta saada irti ja millaisia taitoja oppia.

Tärkeimpinä projekteinani tuotin järjestölehden syksyn numeron alusta lop­ puun sekä ideoin uudenlaista tapahtuma­ konseptia ja pilotoin sitä myös käytäntöön.

Ei siis todellakaan pelkkiä nakkihommia tai kahvinkeittoa! Ei tule myöskään unohtaa, että EU-kenttään tutustuminen on arvo­ 30

kas lisä taitoihin melkein alalla kuin alalla, onhan merkittävä osa vaikkapa Suomen lainsäädännöstä EU-peräistä.

Erityisen kiinnostavaa harjoittelussa oli nähdä läheltä, miten järjestön toimin­ taa uudistetaan. Eurooppalaisessa Suomessa tapah­tuukin juuri nyt paljon, ja harjoittelija voi niin halutessaan varmasti päästä myös osaksi tätä kehittämistyötä. Kannattaa siis pitää silmät auki kevään harkkapaikkojen varalta!

P GRADUPALSTA

TEKSTI KONSTA KARVONEN KUVA OSSI HIETALA

Poleemissa tutustutaan vuoden 2017 aikana graduaan työstäviin poliittisen historian opiskelijoihin. Kolmantena vuorossa on Konsta Karvonen.

Kuka? Aloitin poliittisen historian opintoni syksyllä 2013. Valmistuin kandidaatiksi ke­ väällä 2015 ja aloitin graduseminaarin tänä syksynä.

Mitä? Graduni aiheena on vuoden 1991 työ­ markkinasyksy, joka huipentui tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun. Itse tupo tuskin herättää intohimoja, mutta matkan varrella nähtiin Esko Ahon lapsena tunnetun ja Kalevi Sorsan muo­ toileman yhteiskuntasopimuksen kaatuminen.

Oma kiinnostus aihetta kohtaan heräsi Juha Si­ pilän yritettyä samalla yhteiskuntasopimus-ni­ mellä uudistaa työehtoja syksyllä 2015. Toisaalta arkistojen salausaika on usein 25 vuotta, ja yh­ teiskuntasopimuksesta on kulunut jo 26 vuotta, joten aineistoakin on hyvin saatavilla.

Missä? Graduni aineisto on hyvin arkistovetois­ ta. Toistaiseksi olen viettänyt aikaani lähinnä palkansaajaosapuolten arkistoissa, SAK:n ai­ neistot löytyvät Työväen Arkistosta, STTK:n, AKAVAn ja TVK:n taas Toimihenkilöarkistos­ ta. Lisäksi olen varannut aikaa käydäkseni Mik­ kelissä Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkis­ tossa. Esko Ahon roolin vuoksi olen vieraillut myös Keskustan ja maaseudun arkistossa.

Milloin? Ajatus valmistumisesta keväällä 2018 tuntuu houkuttelevalta. Kuitenkin gradu ottaa oman aikansa ja opinto-oikeuttahan on vuoteen 2020 saakka, joten kohtuutonta ho­ sumista ei tulla näkemään. Työnteko ja harrastukset vievät oman siivunsa viikosta, mutta tarjoavat hyvää vastapainoa yksinäiselle arkistossa istumiselle.

Konstan vinkit gradun kirjoittajalle: • Aikatauluta työsi. Kaikkea ei voi saada valmiiksi yhdessä hetkessä, mutta järkevällä ajankäy­ töllä työt etenevät ikään kuin huomaamatta.

• Ota vastaan tarjolla oleva apu. Joka kerta kun on viitsinyt pyytää apua, työ on suorastaan harpannut eteenpäin.

• Ole joskus vapaalla. Mikäli tarve vaatii, on varsin perusteltua pitää päiviä tai parikin viikkoa vapaata gradusta. Oikein ajoitetun lomailun vaikutus työtehoon on suorastaan huima.

31

KONFLIKTI 2017: ITÄMERI TEKSTI NUUTTI KIIVERI

S

yksyllä 2017 tilannekuva Itämerellä on jännittynyt. Venäjä järjesti kuuluisan Zapad-sotaharjoituksensa syyskuun puolessavälissä yhteistyössä Valko-Venäjän kanssa. Tavoitteena oli harjoitella terrorismin torjuntaa. Samaan aikaan kun idässä ammut­ tiin ohjuksilla terroristeja, järjesti Ruotsi Auro­ ra-nimisen sotaharjoituksen, jossa harjoiteltiin Ruotsin puolustamista yhdessä kansainvälisten kumppanien ja Naton kanssa.

Kun idässä ja lännessä harjoitellaan so­ tilaallisesti kriisin varalle, kokoontuu San­ tahaminassa joukko korkeakouluopiskelijoita kaikista Suomen yliopistoista. Käynnistymässä on konflikti ratkaisusimulaatio, jossa tulevat Suomen ulkopolitiikan toivot pääsevät harjoit­ telemaan toimimista. Syksyn 2017 konfliktin­

32

ratkaisusimulaation juuret löytyvät Tampereel­ la järjestettyjen POP-päivien savunhuuruisista kabinettikeskusteluista. Viime syksyn pilot­ tihankkeen onnistumisen jälkeen konseptia päätettiin laajentaa. Idean isäksi tituleeratun Jarkko Nissisen mukaan Itämeren alueen va­ likoituminen konfliktinratkaisusimulaation aiheeksi oli pitkällisen yhteistyön sekä keskus­ telujen tulos.

Vaikka turvallisuuspolitiikka on ollut perin­teisesti herkkä aihe Suomen poliittisis­ sa piireissä, on nykyinen opiskelijasukupolvi uskaltautunut profiloitumaan myös tällä politiikan saralla. Polho ry:n puheenjohtajan Ville Viitalan mukaan simulaatiolla ei pyritä maalaamaan piruja seinille, vaan simulaatiota on pyritty toteuttamaan mahdollisimman rea­

listisista lähtökohdista.

Konfliktisimulaatio alkoi kuudella asian­ tuntijaluennolla, joilla perehdytettiin opiske­ lijat Itämeren turvallisuustilanteeseen sekä kansainvälisten rauhanprosessien kulttuuriin.

Tämän jälkeen osallistujat jaettiin seitsemään joukkueeseen, joista jokaiselle osoitettiin oma ”suurlähetystönä” toiminut kokoustila. Itse simulaatio alkoi terrori-iskulla venäläisten kaasuputkea rakentavaan alukseen. Samaan aikaan Narvassa puhkesi mellakoita viron­ venäläisten ja Viron poliisin välillä. Maailman­ lopun kello alkoi tikittää.

Simulaatiossa käytettiin Slack-alustaa sekä Google Maps -palvelua, jolla liikuteltiin sotilasjoukkoja sekä välitettiin tilannekuvaa.

Slack-alustalla valtiot kykenivät viestimään

keskenään sekä reagoimaan pelinjärjestäjien syöttämiin uutisiin. Simulaatio oli tiukkaa vääntöä ja se onnistui luomaan kansainväli­ sestä politiikasta tutun vainoharhaisen tunnel­ man muita valtioita kohtaan.

Turvallisuuspoliittinen kriisi saavutettiin juuri ennen simulaation päättymistä, kun Yh­ dysvaltojen presidentti päätti kovistella Venä­ jää. Naton sotilasattaseat olivat valmistumassa täysmittaiseen sotaan. Diplomaattien yrittäessä epätoivoisesti löytää ratkaisua valmistaudut­ tiin Yhdysvaltain suurlähetystössä ohjusten laukaisuun. Loppulaskenta maailmantuhoon oli alkamassa. Viime hetkellä diplomaatit veti­ vät viimeiset ässät hihoistaan ja kaikki tahot saatiin neuvottelupöytään. Maailmanrauha oli pelastettu ja ydinsota vältetty.P

33

YHMU ON SEKOITUS VANHAA JA UUTTA Teksti Verna Ruokonen, Eveliina Junikka Kuvat Eeva Honkonen, Joni Oksanen, Mikko Helenius

Yhteiskunnallisen muutoksen ensimmäisen vuosikurssin fuksisyksy on ehtinyt jo pitkälle. Miltä kaikki sitten on vaikuttanut? Kaksi Yhmun fuksia kertovat, miten historiallinen lukukausi on vierähtänyt käyntiin.

34

M

e olemme Verna Ruokonen ja Eve­ liina Junikka. Meillä on vähän eri lähtökohdat fuksivuoden aloituk­ seen; Verna on ollut kiinnostunut poliittisesta historiasta, Eve taas kehitysmaatutkimuksen opiskelusta. Molemmilla ajatus näistä alois­ ta itselle sopivina virisi muutaman välivuoden aikana.

Yhteiskunnallisen muutoksen tuulet kuitenkin pyyhkäisivät läpi valtsikan, ja nyt ky­ seisiä aloja ei enää ole sellaisenaan Helsingin yliopistossa. Uudessa koulutusohjelmassa opiskellaan poliittista historiasa, talous- ja so­ siaalihistoriaa, kehitysmaatutkimusta ja kult­ tuuri- ja sosiaaliantropologiaa.

Niinpä tapasimme yhteiskunnallisen muu­ toksen eli Yhmun fukseina elokuun loppu­ puolella. Miltä alku sitten on tähän mennessä

näyttänyt? Ensimmäisen ryhmätapaamisemme vei meidät Snellmanian sisäpihalle, jossa ryhmäleikkien kautta pääsimme tutustumaan kanssafukseihimme ja tutoreihimme. Virallisen osuuden jälkeen Kuppalakin tuli tutuksi ja tun­ tui heti aivan omalta paikalta.

Meidän Yhmu-porukkamme on alusta asti ollut innokas osallistumaan tapahtumiin; niin futistreeneihin, fuksiseikkailuun kuin baari­ jatkoillekin on lähdetty isolla kokoonpanolla.

Meitä on paljon verrattuna aikaisempien tie­ teenalojen fukseihin, yli 60 fuksia, mutta se ei ole estänyt yhteishengen ja yhteisen Yhmu-identi­ teetin muotoutumista. Tämä korostui fuksisit­ seillä, joilla tutorien mallin rohkaisemina fuksit innostuivat pitämään puheita toinen toisen­ sa jälkeen. ”Oi yhmu on niin ihanaaa”, raikasi trooppisessa ilmastossa Alina-salissa.

35

“FUKSIFLUNSSASTA HUOLIMATTA OVAT VIIME VIIKOT OLLEET VÄHÄTTELEMÄTTÄ HUIKEITA!”

Tapahtumien ja luentojen välissä on kuhissut aktiivisena Whatsappin YHMU Talk Show, jossa on sovittu niin lounas­ treffejä kuin jaettu dokumenttivinkkejäkin.

Sitsien lisäksi perinteinen fuksimökki oli suhteellisen ryhmäyttävä kokemus. Fuksit näpäyttivät tuutoreita leikkimielisissä olym­ pialaisissa, kossuviesti tuli tutuksi, 30 hen­ gen sekasauna pysyi päällä aamukuuteen ja leirinuotiolla laulettiin yhdessä.

Peli-ilta taas toimii sopivana rentoutuk­ sena muiden railakkaampien tapahtumien joukossa. Kannunvalajien tapahtumat tarjo­ sivat mahdollisuuden tutustua valtsikalaisiin myös oman koulutusohjelman ulkopuolelta.

Loppuhuipennuksena intensiiviselle kuu­ kaudelle nähtiin Walking Dead -teemaiset fuksiaiset Tervasaaressa. Pääsimme roastaa­ maan tutorei­ta sekä vannomaan juhlallisen Yhmu-valan.

Emme olisi vielä toukokuun loppu­ puolella The Globalizationin perinpohjaisen pänttäämisen jälkitunnelmissa osan­ neet odottaa, millainen syksy muutaman kuukauden päässä olisi edessä. Yhmun fuksitapahtumia vitsanneista sadesäistä, deadline-ahdistumisista ja kuuluisasta pit­ kittyneestä fuksiflunssasta huolimatta ovat viime viikot olleet vähättelemättä huikeita – yksikään syyskuu ei ole vilahtanut ohi näin nopeasti!

Vaikka Eve on alun perin ollut kiinnos­ tunut kehitysmaatutkimuksen opiskelusta, kuluneiden viikkojen parhaimpia juttuja 36

on ollut tutustua nimenomaan toisiin, vie­ raampiin aloihin. Etenkin poliittinen historia on yllättänyt mielenkiintoisuudellaan. Verna taas oli ehtinyt opiskella poliittista historiaa jo kansalaisopistossa kokien alan omakseen, mutta Yhmun uudet kurssit ovat silti vaikut­ taneet yhtenäiseltä ja kiinnostavalta kokonai­ suudelta.

Alojen yhdistäminen on tuntunut tähän mennessä toimineen sujuvasti. Ryhmätyökurs­ seilla on saatu aikaiseksi hedelmällisiä kes­ kusteluja, kun jokaisella on omat erityiskiin­ nostuksen alueensa ja eri näkökulmansa.

Myös professorimme ovat johdantokurssilla onnistuneet tuomaan esille näiden neljän tieteen­ alan risteävyyttä, yhteisiä teemoja ja kysymyksiä. Laaja näkökulma yhteiskuntaan ja sen muutokseen ja jatkuvuuteen niin his­ toriallisesta kuin kulttuurisestakin perspek­ tiivistä antaa hyvän pohjan kehittää omaa erikoisosaamis­taan sitten, kun parin vuoden kuluttua on oman pääaineen valinnan aika.

Tietenkään enempää ei voida vielä sanoa aivan uunituoreesta koulutusohjelmasta.

Loistavan alustan kasvattaa Yhmu-identi­ teettiämme ovat tarjonneet upeat tutorimme, jotka ovat osoittaneet valtsikan yhteisöllisyyttä yli vanhojen ainejärjestörajojen heti ensikätte­ lystä alkaen. Olemme päässeet kiinni valtsikan ja eri ainejärjestöjen perinteisiin, mutta samal­ la olemme rakentaneet myös jotain täysin uut­ ta. Paljon on vielä edessä, mutta ensikosketus Yhmuun on tehnyt lähtemättömän vaikutuk­ sen.P

P

PAKINA

Rooman palaessa jäljelle jää vain katkeruus

O

lutlasi laskeutuu pöydälle.

Vanhempi opiskelija huokaa.

2010-luvun alkupuolella alka­ nut matka yliopistolla on keskeytynyt op­ piaineuudistukseen. Jo toistamiseen, eivätkä Kelan tuet ole edes lopussa. Tutut ja turval­ liset rakenteet leviävät ympäri Snellmannin­ katua Taunon katsellessa kaihoisasti ikku­ nasta.

Valtiotieteellisen oppiaineuudistus vuo­ simallia 2017, tuttavallisemmin Det Stora Hjulet, on herättänyt polemiikkia jo parin vuoden ajan. Instituutiot on tehty rikotta­ viksi. Ja nehän rikotaan. Prosessin kuluessa on ollut luettavissa, että aloite uudistukseen tuli luentosalien ulkopuolelta.

The Big Wheelin alun hämmennys vaihtui nopeatempoiseen sekavuuteen. Loppuakaan ei tunnu näkyvän. Uudistuksen myötä opiskelijoita löytääkin oppimiskeskus Alek­ sandriasta tuijottamasta lasittunein katsein tyhjää weboodia f5:ta hiljalleen näppäillen.

Kyynel vierähtää poskelle.

El Grande Ruedan tavoitteena oli vähentää oppiainekohtaista substanssi­osaamista, jot­ ta valtiotieteellisen maisterin tutkinto saisi yhdenmukaisemman muodon. Vesuri heilui tehokkaammin kuin Sipilän jokakeväisessä risusavotassa. Subs­tanssi vaihtui globalismia

syleilevään ryhmätyöskentelyyn, Hegelin historiateo­ ria puolestaan maanantaiaamun läsnäolo­pakollisiin sulkeisiin. Näin synny­ tetään työtä!

Kuitenkaan yhdenmukaisuuden pe­ rus­­ pilareita, työelämäkurssia sekä tie­ to- ja viestintätaitoja, ei saada järjestet­ tyä. Vieläkään. Surullisimman esimerkin päämäärättömyydestä tarjoaa tragedia, jota myös harjoitteluapurahaksi kutsu­taan. Joka­ vuotinen piirileikki muuttuvine hakukri­ teereineen ja puutteellisine tiedottami­ si­ neen toistaa Anton Tšehovin näytelmän draamankaarta. Vuosi vuodelta menee kur­ jemmin.

Das Große Rad tapahtui yht’aikaisesti rahoitusleikkausten kanssa. Ulkoinen paine kasvaa. Nyt yhteiskuntahistorioitsija etsii Tero Vahtolan haamua laitoshenki­lökunnan yrittäessä opastaa parhaansa mukaan minkä kiireeltään ehtii. Kumpulaan ei sentään tar­ vitse lähteä, paitsi tietysti tors­ poilemaan.

Väistämättä takaraivossa kytee kysymys: pitääkö kaikki myydä pikaisten tulosten toivossa? Tuottavuusloikkaa epätoivoisesti ta­voiteltaessa cum laudekin vaihtui kolmo­ seksi. Yhteiskunnan pysyvim­ mät instituu­ tiot rapistuvat muutoksen tapah­tuessa muu­ toksen vuoksi. Lasi on tyhjä.

Ps. #satiiri #pakina, mutta ei #ironia Niin turhaan, niin nopeasti. Keisari Nero.

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

37

P

TWITTER JA POLITIIKKA

Nykyajan poliittisessa sekasorrossa tuntuu välillä olevan vaikeaa löytää tapahtumien punaista lankaa. Koomikot ja televisiojuontajat selittävät ja yksinkertaistavat tilannetta huumorin keinoin ympäri maailman. Myös tavallinen tallaaja voi käsitellä ja kommentoida politiikkaa sosiaalisessa mediassa huumorin keinoin. Poleemi kokosi hauskimmat twiitit liittyen viimeaikojen poliittisiin tapahtumiin.

KESÄKUUN HALLITUSKRIISI

BREXIT

YHDYSVALTOJEN PRESIDENTINVAALIT

38

P

HENKILÖKUNNALTA

Palstalla henkilökunta vastaa verkossa keskustelua herättäneisiin historia-aiheisiin kysymyksiin.

“Kaatoiko Kekkonen Neuvostoliiton?”

Suomi24 nimim. Naakanketale 16.9.2017

Elokuussa 1975 Helsingissä järjestettyä Eu­ roopan turvallisuus- ja yhteistyökokousta (ETYK) pidetään yhtenä kylmän sodan merk­ kipaaluista. Presidentti Kekkosella oli merkittävä rooli kokouksen järjestämisessä juuri historiaan jääneessä muodossaan. Aloitehan tuli jo 1960-lu­ vun lopulla Neuvostoliitolta, joskin Saksan ongelmaan keskittyvänä. Viestinviejäksi valitun Suomen valtiojohto eurooppalaisti viestin mat­ kalla.

Etyk-päätösasiakirjan nk. kolmas kori sisäl­ si myös ihmisoikeuskysymykset. Neuvostoliit­ to näytti vihreää valoa, saihan se vastineeksi vain rauhanomaisesti muutettavissa olevat Euroopan rajat. Tuon aikaisessa Euroopassa tällaiseen muutokseen ei uskonut juuri kukaan.

Ihmisoikeudet toki sopivat melko heikos­ ti yhteen sosialististen yhteiskuntien repres­ siivisen todellisuuden kanssa. Mitä sinnik­

käämmin sosialistimaiden oppositio vetosi ihmisoikeuksiin, sitä enemmän niitä vainottiin - ja sitä heikommaksi kävi järjestelmien legi­ timiteetti.

Etyk ei yksinään riittänyt kaatamaan Neu­ vostoliittoa, mutta Etykiin sisäänleivottu va­ pauden siemen oli alkanut itää. Etykin ironia on ehkä siinä, että Neuvostoliitto ampui sillä loppupeleissä omaan maaliin. Tästä kiitos kuu­ luu herra Gorbatšoville ”perestroika”- ja ”glas­ nost”-politiikkoineen. Rajat kyllä pysyivät ja Saksojenkin välinen raja poistui rauhanomai­ sesti. Se, mikä romahti, oli järjestelmä rajojen sisällä. Tämä vaihtoehto ei ilmeisesti sisältynyt Neuvostoliiton alkuperäisiin laskelmiin. Mutta ei se tainnut sisältyä Kekkosenkaan laskelmiin.

Kimmo Elo, Dosentti

3939

Tilaa

POLEEMI koko vuodeksi!

Kyllä, aivan oikein!

Kampukselta etsimisen lisäksi Poleemin voi saada haltuunsa kätevästi postitse.

Tilaa itsellesi, ystävällesi tai yrityksellesi luettavaa 25 euron hintaan.

Tilaus sisältää neljä numeroa.

Tykkää meistä Facebookissa! Lähetä sähköpostia otsikolla “tilaus” osoitteeseen facebook.com/poleemilehti Poleemin löydät myös Issuusta ja Twitteristä: poleemi2017@gmail.com ja kerro issuu.com/poleemi @PoleemiMagazine viestissä osoitetietosi.

OTA YHTEYTTÄ!

Poleemin toimitus on kiinnostunut kuulemaan lukijoidensa ideoita lehden sisältöön liittyen. Odotamme innolla Sinun juttuvinkkejäsi, mielipiteitäsi sekä villejä ideoitasi. Älä epäröi lähettää sähköpostia osoitteeseen poleemi2017@ gmail.com tai lähestyä suoraan päätoimittajia.

P

40

HURJA-ARVO

OSSI HIETALA

ELÄMÄÄ YHIKSESSÄ VUOSIEN VARRELTA

41

MUSTAVALKOISIA TAIDEKUVIA YHISLÄISISTÄ 19.9.

TAITEILIJA PEKKO KORVUO

42

6.4.2017