Poleemi 1/2016

Mik채 on parasta yliopistossa, Kimmo Rentola?

Tarkastelussa kulutusyhteiskunta

POLEEMI KAUPUNGINOSIEN

KEHITYSKULKUJA meill채 ja muualla

1 20161

Poleemi 2016 Ma tias

Venla Ranki

Herman Savinen

Topi Jug a

2

Tak a

la

P sisältö

7 10 16 22 30

Ilta Uudella Polhon uusi hallitus Poleemin syynissä Kuplassa Pääkaupunkiseudun eriytynyt talous- ja kulttuurieliitti Gentrifikaatio Mitä löytyy muotisanan takaa

7 7

Vauraudesta vihreyteen Kulutuksen historia ja tulevaisuus DocPoint Kaksi dokumenttia vallasta

4 • Pääkirjoitus

34 • Kansainvälinen

5 • Ajankohtaista

35 • Kollegalta

6 • Opinnoista

36 • Kulttuuri

29 • Tapahtunutta

38 • Kuulumiset

33 • Horoskooppi

39 • Kommentti

Tarvitaanko Poleemia

Tapahtumia ja kulttuuria Kimmo Rentola Dinot Itsarilla

Varaudu vuoteen 2016

16

Harjoittelussa Brysselissä

Kierroksessa Jyväskylä Valtsikan speksi

isha - Helsinki

22

Katupartioimaan

poliittishistoriallinen aikakausilehti 1975 - 2016

POLEEMI 1·2016 • Vastaava päätoimittaja Topi Juga • Päätoimittajat Topi Juga, Matias Takala, Herman Savinen & Venla Ranki • Ulkoasu ja taitto Topi Juga • Kirjoittajat Mikko Helenius, Eetu Jokela, Nuutti Kiiveri, Aleksi Rantamaa, Kimmo Rentola & Sampo Ryöppy • Sarjakuva Ossi Hietala • Kannen kuva Topi Juga • Paino Picaset • Painos 150 kpl • Printin ISSN 1235-4112 • Verkkojulkaisun ISSN 2242-9514 • Palaute poleemi2016@gmail.com • Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry • Poleemi saa HYY:n ainejärjestölehtitukea

3

P päätoimittajalta

Onko Poleemilla tulevaisuutta?

U

4

usi vuosi - uudet kujeet. Sananlasku on malliesimerkki äidinkie­lenopettajan varoittamista latteuksista. Ainejärjestömaailmassa sanonnalla on kuitenkin paikka vedenpitävien totuuksien joukossa.

Edellinen syksy oli varmasti yksi ainejärjestömme historian rikkaimmista. Vuoden vaihduttua poliittisen historian taitajille häämöttävät kuitenkin epävarmemmat ajat. Koulutusuudistuksen johdosta ainejärjestömme tulevaisuus on jos ei tummien, niin ainakin vaaleanharmaiden pilvien varjostama.

Oppiaineiden yhdistämiset tiedekunnassamme ajavat kehitysmaatutkimusta, sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa, talous- ja sosiaalihistoriaa sekä poliittista historiaa yhteen. Oletettavissa on, että kehityskulku tulee aiheuttamaan ainejärjestöissä pakonomaisia muutoksia. Lopulliset päätökset tulevat varmasti Topi Juga selkeytymään kuluvan vuoden aikana, lisää aiheesta voitte lukea vuoden toisesta Poleemista.

Käsissänne olevassa numerossa kiinnitämme huomiota mm. asuntopolitiikkaan. Vuonna 2015 kärjistynyt pakolaiskriisi tulee muovaamaan taatusti myös periferisen Suomen asuinalueita.

Pohdimme todellisuutta käsitteiden “segregaatio” ja “gentrifikaatio” takana ja tutus­tumme uusiin tuuliin kulutuksen tutkimuksessa.

Asuntopolitiikan lisäksi vastakkainasettelu on ollut voimakkaasti esillä muussakin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Termi ääripäät on noussut muoti-ilmiöksi. Mediassa leiriytyminen on ollut jatkuvasti pinnalla, eikä uutispalvelujen klikkihakuinen journalismi ainakaan lievennä vaikutelmaa. Poleemi pyrkii välttämään kärjistämisen ja pitäytyy yhteiskuntatieteelle tyyppillisessä moniulotteisuudessa. Samaa toivoisin keskustelulle oppiaineuudistuksista. Jos keskustelussa keskitytään vastakkainasetteluun, lopputulokset päätyvät usein entistä enemmän ei-haluttuun suuntaan.

“Oletettavissa on, Viime vuonna 40-vuotissyntymäpäiviään viettäneellä että kehityskulku tu­ Poleemil­la on Suomen ainejärjestölehtimaailman mitlee aiheuttamaan ai­ tapuulla pitkä historia. Yhteistä tarinaa jatkamaan ovat nejärjestöissä pakon­ ryhtyneet neljä innokasta uutta päätoimittajaa. Lehdessä omaisia ­muutoksia.” tullaan tulevan vuoden aikana yhteensovittamaan totuttuun tyyliin yhteiskunnallisia teemoja ja opiskelijamaailman pyörteitä.

Tulevien uudistusten järisyttäessä Polhoa, sen toiminta tulee muuttumaan ainakin siitä, minä 2010-luvulla aloittaneet opiske­lijat ovat sen oppineet tuntemaan. Yksi asia lienee kuitenkin varma. Poleemi tulee pysymyään poliittisen historian opiskelijoiden vankkumattomana äänitorvena. Tulevaisuudessa lehden merkitys poliittisen historian opiskelijoille saattaakin korostua entisestään. Uskon kuitenkin, että myös Polho löytää oman roolinsa oppiaineiden yhdistymisten jälkeen.

P ajankohtaista

Perioditauon tv-tärpit

Tulossa keväällä

1. Manhattan (2014)

Aina mun pitää (hissa)sitsata

Vuoden alussa Netflixin kirjastoon lisätty laatusarja kertoo nimensä mukaisesti Yhdysvaltojen ydinaseprojektista. Mielenkiintoinen käsikirjoitus ja toisen maailmansodan vaiheiden kuvaus ei-eurooppalai­ sesta näkökulmasta takaavat Manhattanille paikan jokaisen polholaisen must see -listalla.

Perinteiset historia-ainejärjestöiden yhteiset sitsit järjestetään tänä vuonna maaliskuun lopussa. Mukana Yhiksen lisäksi ovat humanistiselta laitokselta Kronos, Historicus sekä EIdos. Tuttu ja turvallinen Alina-sali täyttyy 30.3. historianopiskelijoista, jotka ovat tämän vuoden teeman mukaisesti pukeutuneet Euroviisuhuumaa henkiviin asuihin.

2. Marvel’s Jessica Jones (2015) Jessica Jones on hieman synkempi supersanka­ritarina.

Se käsittelee traumaa, hyväksikäyttöä ja seksuaalista väkivaltaa ymmärtäväisesti, mässäilemättä ja aina uhrin näkökulmaa korostaen. David Ten­nantin Kilgrave on paras pääpahis pitkään aikaan.

3. Tell Spring Not to Come This Year (2015) DocPoint-festivaalillakin esitetty dokumentti Afganistanin kansallisarmeijan kamppailusta Talibanin jäänteitä vastaan on saatavilla myös Netflixissä.

Poleemin juttu elokuvasta tämän lehden sivulla 28.

erasmus-vaihtohaku käynnissä

Turku tulee kylään Vaikka Polho kävikin ryöstämässä Turusta professorin viime vuonna, ei tämä pilannut suhteitamme turkulaiseen vastineeseemme P-Klubiin. Turkulaisten Helsinki-eksku ajoittuu tänä vuonna huhtikuun alkuun ja kossuviestiä olisi syytä alkaa harjoitella. Uusi ylioppilastalo täyttyy 6.4. polholaisten lisäksi valtio-opin opiskelijoista sekä turkulaisista tuttavuuksista.

Kerrankin turkulaisvitsejä saa kertoa niin paljon kuin sielu sietää!

| Aleksi Rantamaa

Helmikuun puolessa välissä ”taktisesti” Erasmus-vaihdon 1. hakukierroksen päättymispäivänä järjestettiin yhteiskuntahistorian oppiaineiden yhteinen vaihtopaneeli. Paikalle paneeli keräsi kii­tettävät parikymmentä vaihto-opiskelusta kiinnostunutta yhisläistä.

Tällä kertaa paneelia sävytti painottuminen itään, kun kulttuurishokkien täytteisiä vaihtokokemuksiaan kuuntelijoille olivat jakamassa Pietarissa vuoden vaikuttanut Eevi Heikkinen, Ammanissa tietä muille vaihtareille arabimaailmaan raivannut Eveliina Kupula sekä Hong Kongissa metron kattokaitee­seen yltänyt Pekko Korvuo. Eurooppalaista vaihtokokemusta valottamassa oli Dublinissa opiskellut Wilhelmiina Koivuniemi.

Opintovastaavien johdolla opiskelijat esittivät mieltä askarruttavia kysymyksiä niin kohdeyliopistossa verkostoitumisesta, taloudellisesta toimeentulosta kuin myös käytännön hakuprosessista vaihtokohteisiin. Oman osansa saivat myös kotiyliopiston kv-palvelut, joiden kanssa panelistit kehottivat olemaan tarkkoina. Kahvin kera tarjoilluista maukkaista pullista vastasivat Tason opintovastaavat Elisa ja Henri!

Toinen hakukierros, jolloin voi hakea muita kuin oman oppiaineensa erasmus-vaihtopaikkoja käynnistyy 8. maaliskuuta. Jos harkitset vielä vaihtoon lähtöä, on paikkoja yhä jäljellä.

5

P opinnoista

Parasta yliopistossa

T

alven kylmä sota –kurssilla oli vierasluentoja. Näin nuoret tutkijat saavat opetuskokemusta ja tilaisuuden esitellä tutkimaansa. Opiskelijat näkevät jo edenneitä lahjakkuuksia.

Sattui tapaus. Esiin nousi opettajakyky.

Saara Matala on poliittisesta historiasta, mutta rekrytoitu tutkimaan Aalto-yliopistoon. Väitöskirja liittyy kylmän sodan tekniseen puoleen, jäänmurta­ jiin.

Teknistä peruskoulutusta vailla oleva pieni nainen on Otaniemessä omaksunut asenteen, että teekkarit eivät hypi silmille. Hän tunsi jokaisen vehkeen ja vempaimen lämpömittarista ydinpommiin ja selosti ne niin että humanistihipsteri tuijotti ja tajusi.

Saara oli miettinyt luennoinnin tekniikkaa ja ajoituksia niin että flow säilyy. Helposti lopahtavan keskusteluhetken vierustoverin kanssa hän piti kuosissa antamalla vain minuutin. Opittavaa vanhalle Kimmo Rentola saarnamiehellekin. Palaute kerättiin heti, tarralapulla jonka sai lähtiessä lätkäistä oveen.

Tällainen on parasta yliopistossa. Nuori saa tilaisuuden, venyy sen mittoihin ja yli.

Graduseminaarin ihme puhuttelee aina. Hapuillaan, ei löydy aihetta, ei suuntaa. Mutta lopulta prosessoituu kelvollinen, toisinaan huimaava gradu. Komein on hetki, kun hanke loksahtaa paikoilleen opiskelijan päässä.

Joskus pystyy nuorelle tutkijalle antamaan jotain ja hän käyttää sen yli kaikkien odotusten. Näitä ovat olleet Meri Herrala ja Joni Krekola, ja Turussa Ville Laamanen.

Kun Ville tuli kertomaan aikeestaan tutkia Olavi Paavolaisen suuria matkoja, emmin hetken. Tiesin että mystisestä Neu­ vostoliiton-matkasta 1939 täytyy olla Moskovassa ­jotakin – mutta joskus kollega tärvää annin, roiskaisee jotain eikä sano edes sori siitä.

Ville näytti kunnon mieheltä, otin riskin, ja se kan“Graduseminaarin natti. Hän houkutteli aineistosta kaiken esiin ja teki ihme puhuttelee upean väitöskirjan. aina.“ Tämä meillä on, ja uskon että säilyy. Nyt on kaaosta, liian monta rautaa tulessa. Opetuksen hankkeesta kuulee usein iso pyörä on lälläripyörä, ja pahempaa. Ei ole helppo niellä, kun syötetään väkisin ja kiireellä samaa lääkettä kaikille.

Toki siinä on mahdollisuuskin. Se näkyisi paremmin, jos ei nyt tarvitsisi kuin to put our shoulder to the wheel.

Kirjoittaja on poliittisen historian professori Helsingin yliopistosta.

6

P hallituksesta

Koonnut: Toimitus | Kuvat: Venla Ranki

Esittelyssä Polhon hallitus 2016 Poleemin toimitus vieraili Polhon hallituksen kolmannessa kokouksessa vuonna 2016. Tukkimiehenkirjanpidossa selvisi, kuka hallituslaisista käyttää eniten puheenvuoroja sekä millaisilla eväillä leivotaan päätöksiä ja ohjataan Polhoa uudistusten keskellä.

7

aa va :

90 uv as taa va : eil urh -&

Pu

aa va :

40

he

pin tov ast

-& kv

is

35

en

jo

ht a

ja

:8

7

1. O

Puheenjohtaja hiljensi kokouksen: 4

st va a-

: va aa

de

Kokouksessa käytetyt puheenvuorot 354 kpl

Yleistä hälinää: 16

hs

Su h

21

2. Opintovastaava: 34

Muut puheenvuorot

3

20

vo va st

ja:

-ar

Hallopedin puheenvuoro: 14

:1 ava

asa

ta oh

&t

staava: 12

asta töv äris mp

ja

j en he

do tta

Taloudenhoitaja: 2

&y

pu ra Va

Tie

niva hol- & alum

ys Yrit

P hallituksesta

H

allituksen kokouksessa oli totuttuun tapaan tarjolla erinäinen kattaus ko­kousevästä kohentamassa osanottajien vireystasoa. Po­ leemin päätoimituksen ”ruoka on parasta ja syöminen” –jaosto arvioi halkoeväät.

Halkossa tarjolla oli kuin alkupalana viin­ i­ rypäleitä ja mandariineja, lajike tuntematon.

Hallituseväät: Esillepano: 4/5 Kylläisyysaste: 2/5 Hinta—laatu-suhde: 4/5 Kokonaisarvosana: 3/5

8

Luontevasti jälkiruoan paikan ottivat muotoilullaan donitsia muistuttavat valkosuklaakeksit sekä tuulahduksena yhdysvaltalaisesta keittiöstä suklaacookiet. Suklaakeksien jättämä rasvainen suutuntuma huuhdottiin alas ainejärjestötoiminnalle uskollisesti suodatinkahvilla ja vesijohtovedellä. Poleemin pettymykseksi pääruokaan rin­ nastettava substanssi kokouseväistä puuttui, mutta ainakin harmoninen esillepano ilahdutti silmää. Ylelliset tummat viinirypäleet opiskelijabudjetille tyypillisempien vihreiden sijaan toivat ko­ koukseen Poleemin arvostamaa dekadenttia bakkanaalitunnelmaa.

Halkoeväiden suorituskyky kokouskunnon ylläpitäjinä joutui myös tarkkaan syyniin. Mandariinin kuorintaan keskittyminen ehkäisi onnistuneesti välihuutelun määrää ja suklaakeksien antama sokeriboosti auttoi jaksamaan Ison Pyörän rattaissa. Nälkä kuitenkin jäi: eväiden vähäisestä määrästä johtuen Poleemi ei voi suositella hallituksen kokouksessa vierailua päivittäisten ateriakulujen vähentämiseksi.

P hallituksesta

Toimituksen muistiinpanot

Applen tietokoneet olivat hallituksen suosiossa

Polhon hallitus 2016 Jäseniä: 12 Puheenjohtaja: Christa Haag Varapuheenjohtaja: Jesse Hirvelä Taloudenhoitaja: Henriikka Heinonen 1. Opintovastaava: Johanna Laine 2. Opintovastaava: Ville Viitala Sihteeri & it-vastaava: Ilona Mäkijärvi Yritys- & ympäristövastaava: Elina Nyholm Tiedoittaja & tasa-arvovastaava: Maria Liikamaa hol- & alumnivastaava: Roosa Pöyhönen Virkistys- & kulttuurivastaava: Mikko Helenius Suhde- & urheiluvastaava: Nuutti Kiiveri kv- & isha-vastaava: Siiri Aura

Virkistysvastaava pyysi puheenvuoroa ­viittaamalla kerran.

Puheenvuoroja hän piti 90 kappaletta.

Halko minuutti minuutilta

Klo 18:02 Puheenjohtaja käynnistää kokouksen (Poleemin tarkistama virallinen aika on klo 18:03) Klo 18:04 Poleemia voidellaan kahvilla ja kekseillä Klo 18:06 Taloudenhoitaja käyttää kokouksen viimeisen puheenvuoronsa (puheenvuoroja yhteensä 2) Klo 18:11 Puheenjohtaja myöntää suhdevastaavalle luvan käyttää luvatta Kannun termosta Klo 18:18 Vieraileva hallopedi kertooo koulutusuudistuksen uusimmat käänteet Klo 18:24 Puheenjohtaja juo virkistyäkseen suklaista kauramaitojuomaa Klo 18:29 Kaurajuoma ei tehoa, puheenjohtaja uppoutuu läppäriinsä Klo 18:30 Puheenjohtaja havaitsee Poleemin kameran, ryhdistäytyy Klo 18:33 Puheenjohtaja joutuu ensimmäisen kerran huomauttamaan melusta Klo 18:37 Sihteeri paljastaa kopioineensa kannunvalajien häirintälomakkeen Klo 18:41 Alumnivastaava käyttää viimeisenä kokouksen ensimmäisen puheevuoronsa Klo 18:45 Puheenjohtaja käy läpi poissaolevan virkistysvastaavan muistion – herättää suurta hilpeyttä Klo 18:47 Varapuheenjohtaja poistuu Klo 18:58 Suhdevastaava viittaa ensimmäistä ja viimeistä kertaa pyytääkseen puheenvuoroa (1/90) Klo 19:17 Puheenjohtaja päättää kokouksen Klo 19:29 Perinteikäs kokouskalja mainitaan ensimmäisen kerran – tuomitaan nopeasti Klo 19:30 Epävirallinen osuus päättyy, Poleemi poistuu paikalta.

9

10

LÄNTINEN KULTARANNIKKO JA KULTTUURISUKUJEN KANTAKAUPUNKI Teksti: Herman Savinen | Kuvitus: Venla Ranki | Kuvat: Topi Juga ja Venla Ranki

Pääkaupunkiseudulla on lähiöitä, joihin huono-osaisuus keskittyy. Niiden ympärille keskittyy myös keskustelu alueellisesta eriytymisestä. Yhteiskunnalliselle eliitille ominaisten asuinalueiden synty ja kehitys ovat vähemmän tunnettuja ja tutkittuja, mutta yhtä lailla kiinnostavia kysymyksiä.

S

egregaatiosta, eli urbaanien alueiden sosiaaliryhmittäisestä eriytymisestä, ollaan huolissaan niin kaupunkitutkijoiden ja suunnitteluviranomaisten keskuudessa kuin netin kes­ kustelupalstoilla. Luultavasti suurin osa medioita seuraavista suomalaisista osaa nimetä useamman pahamaineisen kaupunginosan tai lähiön maailmalta. Pariisin terrori-iskujen jälkeen näiden joukkoon nousi Brysselin Molenbeek, joka sensaa­ tiohakuisten julkaisujen lööpeissä julistet­

tiin Euroopan ”Jihadistaniksi”. Suomikaan ei ole tässä suhteessa enää lintukoto.

Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkais­ tiin joulukuussa Helsingin yliopiston kaupunkisosiologian professori Matti Kortteisen ja kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaaran vuosia 1990–2012 tarkasteleva tutkimus Segregaation aika. Sen mukaan kuva pääkaupunkiseudusta esi­ merkillisesti sosiaalisesti sekoittuneena ei vastaa enää todellisuutta.

Yleisin näkökulma ilmiöön on ymmärrettävästi huono-osaisuuden keskittymisen

11

negatiiviset vaikutukset. Myös tämän Po­ leemin ideointivaiheessa kyseessä olevan teeman tultua esille ensimmäiset mielleyhtymät asettuivat Brasilian faveloiden ja Itä-Helsingin välimaastoon. Tämä juttu käsitteleekin niin sanotusti segregaation toista puolta, hyväosaisia ja erityisesti eliittiä .

Eriytyneet alueet, eriytyneet todellisuudet

Eliitin segregaatiotakaan ei silti nähdä harmittomana. Sisäministeriön sisäisen turvallisuuden ohjelman Turvallinen elämä jokaiselle pohjalta toteutetun Turvallinen kaupunki -verkkosivuston mukaan ”hyvin toimeentulevien ryhmien eriytymistä ei koeta ongelmaksi, koska siitä ei suoraan seuraa ongelmia näiden ryhmien suosimille alueille. Hyvin toimeentulevien eriytyminen muusta väestöstä omille alueilleen voi kuitenkin johtaa ongelmiin, koska tällöin erot alu­eiden välillä kasvavat.” Äärimmillään hyvätuloisten asuinalueista on muodostunut niin sanottuja aidattuja yhteisöjä (gated communities) suojaamaan asukkaita esimerkiksi rikollisuuteen liitty­ viltä uhkakuvilta. Kehityksen kriitikot ovat nostaneet esille miten julkisen tilan avoimuus kärsii ja eristäytyminen rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä yli luokkarajojen. Suomessa varsinaisia aidattuja yhteisöjä ei ole toistai­

12

seksi nähty, mutta toisaalta samalla kun tutki­ mustulokset ovat puhuneet segregaatiokehityksen puolesta, on eduskuntavaalien jälkeen virinnyt keskustelua entistä eriytyneemmistä sosiaalisista todellisuuksista, pääkaupunkiseudun asukkaiden kuplista. Professori Kortteinen kommentoi asiaa Helsingin Sanomille 10.12.2015: ”Kansakunta näyttäisi jakautuvan kupliin, joissa elävät ihmiset eivät enää ymmärrä toisiaan. Pääkaupunkiseutu on valtakunnallisen kehityksen urbaani kärki.

On vakava syy pelätä, että keskustelu kuplista nousee tältä pohjalta. Sillä on rakenteellinen perusta.”

Bisneseliitti ja kulttuurieliitti Pääkaupunkiseudun eliittialueet ovat varmasti suurin piirtein kaikkien tiedossa.

Kiin­nostavampaa on kuitenkin pohtia, mi­ ten eliitti on sisäisesti eriytynyt, minkälaisia toisistaan eroavia ryhmiä se pitää sisällään ja miten nämä ovat alueellisesti asettautuneet.

Matti Kortteinen, Mari Vaattovaara ja Pertti Alasuutari tarkastelivat aihetta artikkelissaan Eliitin eriytymisestä pääkaupunkiseu­ dulla (Yhteiskuntapolitiikka, 2005) jakamalla yksilöt ja alueet analyysissä kaksiulotteiseen avaruuteen tulojen ja koulutuksen mukaan.

Yllättävää oli, että Helsingin niemi erottui joitakin ranta-alueita lukuun ottamatta

eliittialueeksi koulutuksen, mutta ei tulojen perusteella. Näitä alueita ovat esimerkiksi Töölö, Punavuori, Kruununhaka, Katajannokka ja Ullanlinna. Korkeiden tulojen ja korkean koulutuksen leimaavat alueet puolestaan sijoittuvat länsipainotteisemmin etenkin Espooseen ja Kauniaisiin. Alueet, jotka erottuvat korkeiden tulojen, mutta suhteellisesti matalamman koulutuksen perusteella muodostavat hajanaisen kehän kantakaupunkia ympäröiville esikaupunkialueille.

Helsingin niemelle on tutkimuksen mukaan asettautunut erityisesti korkean koulutuksensa kautta erottuva, niin sanottu kulttuuri- ja virkamieseliitti, joka työskentelee esimerkiksi julkishallinnossa ja opetuksen parissa. Korkeatuloinen ja korkeasti koulutettu bisneseliitti puolestaan suosii pääkaupunkiseudun läntisiä alueita.

Historia ja lifestyle Historiallisen rakenteen kautta tämän kaltaista eriytymistä voitaisiin artikkelin kirjoittajien mukaan selittää ensinnäkin Helsingin roolilla hallinto- ja koulutuskaupunkina, joka koki 1990- ja 2000-luvuilla it-alan kasvuun perustuneen rakennemuutoksen. Se kasvatti ns. bisnes­eliitin kokoa ja nosti sen tulotason ohi vanhan eliitin. it-alan työpaikat painottuivat etenkin Espooseen, kulttuurieliitin

vanhaan tapaan edelleen kantakaupunkiin.

Pienten tuloerojen hyvinvointivaltio korosti koulutuksen merkitystä erottelijana ja samalla loi korkealla koulutuksella mutta liike-elämää matalemmilla tuloilla erottuvan virkamies­eliitin. Kelpo selitys, muttei kuitenkaan vielä riittävä. Voidaan ihmetellä esimerkiksi miksi myös kaupallisella alalla työskentelevä kovatuloinen ja korkeasti koulutettu eliitin osa suosi läntisiä alueita, vaikka työpaikat sijaitsivat, toisin kuin it-alan, pääosin Helsingin niemellä? Tai miksi hyvätuloiset suosivat eri asuinalueita koulutuksen pituudesta riip­pu­en?

Täydennykseksi tutkijat tarjosivat eriäviä elämänorientaatioita eliittiryhmien kesken.

Kyselyaineiston analyysin mukaan näiden ryhmien ajattelutavat erosivat toisistaan: esi­ merkiksi Helsingin niemellä viihtyvä , ei-­ kaupallisesti suuntautunut korkeasti koulu­ tettu eliitti on taiteellisesti orientoitunutta, kun taas korkeiden tulojen ja suhteellisen matalan koulutuksen luonnehtiman eliitin orientaatio on tekninen. Erilaisissa yhteis­ kunnallisissa asemissa toimivien ryhmien erilaiset elämänorientaatiot tai elämäntyylit voivat puolestaan heijastua erilaiseen käyttäytymiseen asuntomarkkinoilla.

Johtopäätöksenä oli siis, että pääkaupunki­ seudun eliitti on alueellisesti eriytynyt tavalla, joka on paikallisen historiallisen rakenteen

13

Taloudellinen pääoma +

Westend Kaivopuisto Kauniainen Kulttuurinen pääoma

+ Kulttuurinen pääoma Töölö Kruununhaka Punavuori

-

Taloudellinen pääoma

määrittämä, mutta muistuttaa myös huomattavasti ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieaun teoriaa mausta ja erottautumisesta.

Tulevaisuuden eliittialueet?

14

Edellä kerrottuun on lisättävä, ettei se niin­kään esitä väitteitä eliittiryhmien absoluuttisista määristä eri alueilla, vaan osoittaa, miten eriytyneillä arvoilla ja elämäntavoilla on oma vaikutuksensa niiden eriytymiseen. Yksilöiden asumisvalintoihin vaikuttavat lukuisat ehdot, kuten asuntopolitiikka, työmarkkinat, palvelut ja taloudellinen tilanne. Kaiken lisäksi näiden painottuminen on ajasta ja paikasta riippuvaista.

Nykyisten eliitin alueiden on tie­ tenkin hankala kuvitella me­ nettävän statustaan lähitulevaisuudessa, mutta uusia tällaisia alueita voisi hyvinkin muodostua, etenkin kun trendi näyttäisi olevan alueellinen eriytyminen. Hannu Kytö, Mo­nika

Kral-Leszczynska, Kati Koistinen ja Liisa Peura-Kapanen esittävät alkuvuodesta jul­ kaistussa tutkimuksessaan Muuttovirtojen vaikutus alueelliseen eriytymiseen pääkaupunkiseudulla (Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen julkaisuja) hyvätuloisten nettomuuton lisänneen verotettavia tuloja erityi­ sesti uusilla ja voimakkaan täydennysrakentamisen alueilla, kuten Aurinkolahdessa ja Arabianrannassa. Monilla kantakaupungin ja Länsi-Helsingin alueilla kehitys oli päinvastainen.

Jää nähtäväksi, mi­ ten nämä muuttovirrat ja uudet kaavoitusratkaisut vaikuttavat asuinalueiden sosiaaliseen koostumukseen pitkällä aikavälillä.

Täydennysrakentaminenhan on yksi keinoista kohentaa asuinalueen profii­ lia ja ehkäistä negatiivista eriytymistä. Samalla kun voim­ me seurata onnistu­ taanko pääkaupunkiseu­ dulla segregaation torjunnassa, on myös mielen­kiintoista nähdä, minne alueen eliitti asettuu ja millaisia ryhmiä se tulee pitämään sisällään. P

Paikallisten kommentit

Faktoja Krunasta ja Granista kruununhaka

kauniainen

• Asukkaiden keskitulot 33 551 euroa

• Asukkaiden keskitulot 48 487 eu

• 213 kansainvälisiin organisaatioihin

• 876 opiskelijaa

• 509 opiskelijaa

ja ­toimielimiin liittyvää työpaikkaa

• Toimittajan kandidaatintutkielman ­ aineiston valossa Liisankadun

pohjoispuolen asukit edustivat

roa

• Nähtävyyksiä erityisesti vanhat huvilat

• Vaikka RKP ja Kokoomus dominoi

vat kaupunginvaltuustoa, lukeutuu

vahvasti 1930-luvun rötöstelyissä.

Työväen Akatemia suurimpien

Osa gentrifikaation historiaa Helsin

työnantajien joukkoon.

gissä?

Minkälaisia ajatuksia töölöläinen ihmisenä ja kaupunkilaisena herättää?

Stereotypia töölöläisestä ainakin on vauras ja hillitty korkeasti koulutettu, melko hyvin toimeentuleva, mutta ei kuitenkaan niin pröystäilevä ja elitistinen kuin etelähelsinkiläiset serkkunsa vaikkapa Eirasta tai Ullanlinnasta. Töölöläinen on keski-ikäinen tai iäkkäämpi, ajaa saksalaisella laatuautolla ja äänestää kokoomusta.

Vahvistavatko faktat nämä ennakkoluulot? Tilastokeskuksen mukaan takatöölöläisistä n. 37 prosenttia äänestää kokoomusta ja n. 28 vihreitä.

Korkeakoulutettuja on asukkaista 54 prosenttia. Keskimääräinen tulotaso on liki 40 000 euroa vuodessa (koko Helsingin ka. 27 500 e/v). Suurin yksittäinen ikäryhmä on 25–39 -vuotiaat, joita on 35 prosenttia takatöölöläisistä. Autottomia asuntokuntia on 60 prosenttia.

taisto, asiantuntija töölöstä

• Alkutuotannon työpaikkoja 9

Espoolaisuuteni erikoisuutta en edes tiedostanut ennen saapumistani valtsikaan proletariaatin keskelle. Kävi ilmi ettei se välttämättä ollutkaan niin normaalia ajella 18-kesäisenä isin ja äidin bemareilla ja audeilla, ja että yliopistoon meneminen ei ollut kaikissa piireissä lähes itsestäänselvyys eikä suomenruotsalaisten veneillä Hangossa bailaaminen kuulunut muiden kesämuistoihin.

mankkaalainen_93

15

16

Teksti: Matias Takala ja Topi Juga | Kuvat: Topi Juga

BERLIININ TOISENLAISET KASVOT Berliinissä gentrifikaation voi aistia. Kaupungin ­suosituimmat alueet täyttyvät ulkopaikkakuntalaisista ja lomailijoista pakottaen aikaisemmat asukkaat kaeummas keskustasta. Muotisana on yleistynyt Euroopassa ­kaupunkien eriarvoistuessa.

N

ousemme ylös raikkaaseen helmikuiseen aamuun Hermannstraßen metroasemalta.

Allamme viilettää Berliinin kehärataa pitkin kaupungin keskustan kiertävä S-Bahn. Kävelemme Hermannstraßea pitkin kohti pohjoista etsiessämme varaamaamme AirBnB asuntoa. Kello lähestyy yhtätoista. Uninen suurkaupunki on vasta heräilemässä.

Hermannstraßea hetken kuljettuamme olo tuntuu ristiriitaiselta. Olemme tulleet Berliiniin, Euroopan Unionin suurimman yksittäisen valtion pääkaupunkiin. Kuitenkin voisi luulla, että oli­ simme pikemminkin saapuneet suoraan Turkkiin.

Hermannstraßea varjostavien kerrostalojen katu­ tason liikeikkunat ovat kuitenkin toinen toistaan

värikkäämpien mainostaulujen peitossa. Katukuva muistuttaa Matkaoppaat - ohjelmasta tuttua Alanyaa. Valtiotie­teellisen opettama itsekritiikki havaitsee nopeasti äskeisen ajatuksen orientalistiseksi.

Euroopan suurissa metropoleissa on 60-luvulta lähtien puhuttu alueellisesta eriarvoistumisesta.

Erityisesti Berliiniä on pidetty pitkään malliesimerkkinä kaupungista, jossa keskiluokka jatkuvasti työntyy uusille aluille ja työntää alueiden vanhaa ja usein maahanmuuttajataustaista väestöä poispäin kaupunkien keskustoista.

Suomessa alkoi 90-luvun laman jälkeen vilkas keskustelu alueellisesta eriytymisestä. Ennen lamaa esimerkiksi Helsingissä työllisyyserot olivat olemattomat eri asuinalueiden välillä. Laman myötä jotkin alueet alkoivat kuitenkin kehittyä toisia no-

17

peammin. Tässä tilanteessa myös Suomessa tutustuttiin “gentrifikaatio” - käsitteeseen, joka oli otettu käyttöön jo 60-luvun Euroopassa. Käsitteellä tarkoitetaan kehitystä, jossa koulutettu väestö muuttaa vanhoille työväenluokan asuinalueille.

Alkuvaiheessa gentrifikaatio monipuolistaa alueiden sosioekonomista rakennetta. Se johtaa kuitenkin nopeasti asuntojen hintojen nousuun.

Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara arvioi jo 90-luvulla, että merkittäviä gentrifikaatioon vaikuttavia tekijöitä ovat sosiokulttuuriset rakenteet ja asumisprefe­ renssit. Haittavaikutuksia alkaa syntyä, kun koulutettu väestö muuttaa tiettyihin kaupunginosiin.

Yhtenä esimerkkinä tästä on Helsingin nykyinen tilanne, jolloin länsihelsinkiläiset ovat tutkimuksen mukaan huomattavasti paremmin koulutettuja kuin Itä-Helsingissä asuvat.

Mielikuvat ja todellisuus kohtaavat Olemme päättäneet majoittua viikonlopun ajaksi Berliinin Neuköllniin, pitkälti noudatettuam­me kyseisessä kaupungissa vaihdossa opiskelleiden ystäviemme ohjeita. Berliinin monikasvoisuus kiinnostaa meitä, ja kuulopuheiden mukaan mei-

18

”Viha ulkopuolisia kohtaan on herännyt myös Saksassa jälleen kerran” dän tulisi olla juuri nyt oikeassa paikassa.

Kävelemme katua pitkin, jonka varrella maja­ paikkamme tulisi sijaita. Hermannstraßen väritaulut vaihtuvat kunnostamattomiin pinnoit­ teisiin ja graffiteihin. Löydämme helposti oikean osoitteen ja soitamme sähköpostilla saamiemme ohjeiden mukaan ovisummeria. Kuva muuttuu täysin kun astumme taloyhtiön sisäpihalle. Se on huoliteltu ja roskien kierrätysmahdollisuuksia löytyy enemmän kuin Hoasin asuintaloista.

Ulkoministeriön lähetysneuvos ja polhon alumni Markus Heydemann kirjoitti muutama vuosi sitten Berliinin muuttuvasta katukuvasta. Hän kuvaa kuinka eteläsaksalaiset rikkaat ovat ostaneet kakkosasuntoja Berliinistä, jonka hintataso on edelleen eteläistä Saksaa selvästi halvempi. Tämä on muuttanut Prenzlauer Bergin kaltaisia kaupun-

ginosia lähemmäksi keskiluokkaista unelmaa ja samalla aiheuttanut voimakkaita protesteja alueiden alkuperäisissä asukkaissa. Viha ulkopuolisia kohtaan on herännyt myös Saksassa jälleen kerran.

AirBnB-asuntomme sijaitsee kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Kattoik­kunasta näkee vas­ tapäisen talon vasta remontoidun kattoterassin, jonka heleän oranssi pintaväri vaihtuu kahden metrin päässä kunnostamattomaan, harmaaseen betonilaattaan. Huoneisto ei tunnu olevan sellainen malliesimerkki gentrifikaatiosta kuin al­kuun­­ olimme luulleet. Yhteyshenkilömme asuu itse samassa asunnossa, vuokrattava huoneisto on tosin erotettu muusta tilasta väliovella. Myös oma kulkuyhteys rappukäytävään löytyy.

Gentrifikaatiota sekä vastustetaan että kannatetaan. Saksan valtio innostui Prenzlauer Bergin kehityksestä ja alkoi voimakkaasti tukea alueen kunnostusta. Näin Berliiniin saatiin uusi alue, jossa keskitulo on korkea ja ihmiset hyvinvoivia.

Toisaalta samaan aikaan kriitikot toteavat alueen muuttuneen ja sen sosiokulttuurisen monimuo­ toisuuden kadonneen. Samalla kun valtio tuki uuden keskiluokkaisen alueen syntyä, jatkuvat ongelmat itäisessä Berliinissä edelleen.

Uuden kulman gentrifikaatioon toi vuonna

2008 toimintansa aloittanut AirBnb. Se teki juuri Berliinin kaltaisissa kaupungeissa kannattavaksi asuntojen ostamisen myös muuhun kuin omaan käyttöön. Kun hyväosaiset saapuvat trendikkäille asuinalueille, laittavat ostamansa asunnot suoraan vuokralle ja pyytävät turisteilta kuukauden vuok­raa viikosta, ei paikallisten tilanne ainakaan helpotu. Tähän tarttui myös Berliinin hallinto: se sääti 2010-luvun alussa lain, joka käytännössä estää yksityisiltä omien asuntojensa lyhytaikaisen vuokraamisen.

Laissa on kuitenkin siirtymäaika, ja AirBnB saa yhä jatkaa toimintaansa Berliinissä. Alueet, joissa vietämme aikaa, tuntuvat olevan hyviä ­esimerkkejä tapahtuvasta gentrifikaatiosta.

Vääjäämätön kehityskulku?

Matkamme lähenee loppua. Pitkään venyneen yön jälkeen päätämme lähteä etsimään itsellemme aamupalaa. Olemme syöneet viimeisten päivien aikana toinen toistaan parempaa dürümiä.

Nyt tekee mieli jotain muuta. Vaellamme asunnostamme kohti Kreuzbergia. Vuonna 2008 viimeisen kerran syttyneet Tempelhofin lentokentän kiitotien valot kimaltelevat auringossa.

19

Muutaman päivän alueella vietettyämme osaamme sujahtaa pois Hermannstraßen vilinästä Neuköllnin leppoisille sivukujille. Olemme viet­ täneet alueen olohuoneen henkisissä kuppiloissa aikaa jo sen verran, että tiedämme mistä etsiä kaipaamaamme Berliiniä. Törmäämme puolisattu­ malta Schiller Burgeriin, jonka voisin nimetä Berliinin gentrifikaatioilmiön kiteytymäksi. Saksan yksi palkituimmista Burger-ravintoloista myy mykistyttävän hyviä hampurilaisiaan keskellä itäistä asuinaluetta. Hinta pääosin turkkilaisten pitämiin – ja Poleemin suosittelemiin – Kebab-kioskeihin verrattuna on tosin yli kolminkertainen.

”Törmäämme puolisattu­malta Schiller Burgeriin, jonka voisin nimetä Berliinin gentrifikaatioilmiön kiteytymäksi.”

20

Tilanteessa, jossa Eurooppaan vyöryy päättymättömältä tuntuva tulva pakolaisia, asutuspolitiikka tulee ajautumaan jälleen koetukselle. Maahanmuuttajien integroituminen yhteis­kuntaan ilman eristäytymistä omiin asuinalueisiin tuntuu ainakin Neuköllnissä olevan kaukana. Korkean työttömyyden kasautuessa lähiöity­viin alueisiin on yhteiskunnan eriarvoistuminen käsin kosketeltavissa.

Menomatkalla lentäessämme Air Berlin -lentoyhtiön itävaltalaisen sisaryhtiön koneella kohti Berliiniä, haastattelimme paria nuorta Berliiniin menijää. Viehättävät, hipahtavan oloiset, nuoret neidit kertoivat olevansa matkalla kohti Ber­ liinin elokuvafestivaaleja ja majoittuvansa luonnollisesti AirBnB - asunnossa. Kysyimme haastateltavilta mitä ajatuksia Berliinissä tapahtuva gentrifikoituminen heissä herättää. Tytöt totesivat termin olevan heille täysin uusi. ”Olemme menossa Berliiniin pitämään vain kivaa viikkoa juhlimisen merkeissä”. P

Prenzlauer Bergissä vanhoja asuintaloja saneerataan uudenveroisiksi.

Neuköllnissä neu­ vo­s­­­tohenkinen elementtirakentaminen on vielä vahvasti läsnä katukuvassa.

21 21

Teksti: Sampo Ryöppy | Kuvat: Venla Ranki

VAURAUDESTA

KULUTUS ENNEN,

Konsumerismi eli teoreettinen lähtökohta, jossa kasvava ­kulutus on taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti toivottavaa, on levinnyt globaaliksi ilmiöksi.

Nykypäivänä kulutusvalintamme vaikuttavat politiikkaan ja talouteen. Vallitsevassa tilanteessa parempi ymmärrys kuluttamisen luonteesta on tarpeen.

22

VIHREYTEEN

NYT JA PIAN

23

M

odernin kulutusyhteiskunnan juuret ovat toisen maailmansodan jälkeisissä Yhdysvalloissa. Kuluttamiseen läheisesti kytkeytyvä, mo­ derni mainonta sai alkunsa jo 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.

Mainonta yleistyi niin radiossa, lehdistössä, katukuvassa ja elokuvassa kuin alkujaankin kaupallisiin tarkoituksiin kehitetyssä televisiossa.

Amerikkalainen yrityselämä liittoutui valtiovallan kanssa ja syntynyt allianssi oli merkittävä osa Yhdysvaltojen kylmän sodan kulttuuriohjelmaa.

“Amerikanismi” ylpeili teknologisella edistyksel­ lään ja kapitalismin vauraudella, mikä näkyi kulutuksen ihannoimisena.

Yhdysvallat on edelleen kaupallisuuden perikuva, vaikka sekä amerikkalainen kulutusunelma että yrityselämän ja hallinnon suhde ovat kokeneet lukuisia kriisejä vuosien saatossa. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaalien rahoituksessa poliittisten ja taloudellisten agendojen rajat ovat hämärtyneet. Kaupallistuminen tuntuu toki yleismaailmalliselta trendiltä ja vaalirahoituksesta on syntynyt kohuja jopa suomalaisessa lintukodossamme asti. Maailman suurimmassa taloudessa ja kulutuksen kehdossa yhteiskunnan kaupallistumisen voi kuitenkin nähdä näkökulmasta riippuen kaiken pahan tai hyvän alkuna ja juurena.

1940–1970 -luvuilla kulutusyhteiskunta hyötyi kapitalismin kultaisista vuosista. Kylmästä sodasta huolimatta (tai sen ansiosta) läntiset taloudet kasvoivat. Teknologia otti harppauksia Kuuhun ja myöhemmin jopa useampaankin Tähtien sotaan.

Kirjoittipa maailman luetuimmassa aikakausleh­ dessä, Reader’s Digestissä ja sen suomijulkaisussa, Valituissa Paloissa, useampikin suurmies ja asiantuntija ehtymättömistä luonnonvaroista ja kapitalismin mittaamattomista rikkauksista, tähtiin lentämisestä ja ajattelevista koneista. Tek­ nologiatutkimuksen uranuurtaja Mika Pantzar on nimennyt teknologian lupauksen paremmasta tulevaisuudesta eräänlaiseksi oletusteesiksi, joka näkyy ajattelussamme historiasta, nykyisyydestä ja jopa tulevaisuudesta.

1970-luvun öljykriisit ja Bretton-Woods järjestelmän romahdus aiheuttivat valtion talous-

24

poliittiselle interventionismille harmaita hiuksia, mutta teknologinen kehitys sen kuin kiihtyi ja ainakin toistaiseksi teollistuminen on nähty ympäristöä tärkeämmäksi. Talouskasvuun markkinoiden sääntelystä vapauttamisella tähtäävän neoliberalismin voidaan katsoa olleen valloilla jo kauan ennen edellä mainittuja virstanpylväitä, vaikka sen poliittinen syntyminen onkin jäljitetty erään rautarouvan ja cowboyn yhteistyöhön 1980-1990 -luvuilla. Samaan aikaan Suomessakin vaikutti neoliberaaliksikin tituleerattu, kahvista pitävä herrasmies.

M

utta minkälainen symbioosi kulutuksen, mainonnan ja yhteiskunnan välillä on nykyään havaittavissa? Maailma muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan ennen ja yhä useampi asiantuntija tietää enemmän vähemmästä. Kulutus ja mainonta ovat nekin nykyään entistä monitahoisempia ja muodostavat tulevaisuudessa entistäkin vaikeammin määriteltävän kokonaisuuden.

Vuonna 2016 mainonnalta edellytetään usein esimerkiksi vastuullisuutta, läpinäkyvyyttä ja asiakaslähtöisyyttä. Ympäristöystävällisyys myy ainakin valveutuneiden kuluttajien keskuudessa. Kyseisen asiakaskunnan määrä on kasvussa läntisissä maissa. Tuotteiden alkuperästä, tuo­tantotavoista, sisällöstä ja työvoiman kohtelusta edellytetään usein tietoja. Kuittia vastaan saa rahat takaisin ja moni kieltäytyy periaatteesta ostamasta ryöstökalastuksen antimia. Fantastisiin lupauksiin ei keskimäärin uskota enää ihan niin helposti, vaikka toki ihmistä on aina mahdollista höynäyttää,

”Yhdysvallat on edelleen kaupallisuuden perikuva, vaikka sekä amerikkalainen kulutusunelma että yrityselämän ja hallinnon suhde ovat kokeneet lukuisia ­kriisejä vuosien saatossa.”

kysykää vaikka Kailajärveltä.

Keskiluokkaistuminen ja teknologian kehitys ovat kasvattaneet edellä mainittua valveutunutta kuluttajien joukkoa. Sosiaalisessa mediassa yksittäinenkin kuluttaja saa äänensä kuuluviin.

Kaikenlaisen sääntelyn lisääntyminen on tehnyt mm. yritysmaailman ja poliitikkojen välisistä sa­ laisista sopimuksista vaikeampia solmia. Vuodon tapahduttua viesti leviää nopeasti: ”the internet never sleeps”. Toisaalta samanaikaisesti poliitikot, yritykset ja muut suosiosta elävät ovat nekin siirtyneet verkkoon kilpailemaan äänestäjien tai asiakkaiden suosiosta toinen toistaan häikäilemättömämmin.

Kulutuksen ja mainonnan sekä yhteiskunnan välinen kytkös onkin nykyään kaksipuolinen: kulutukselle ja mainonnalle asetetaan ainakin monissa länsimaissa entistä tarkempia ehtoja, väärinkäytökset kostautuvat nopeasti ja asiakkaat vaativat paljon. Kuitenkin samalla brändinsä mainostajat, olivat he sitten julkkiksia, poliitikkoja tai

yrityksiä, voivat kiertää sääntelyä sosiaalisen median vaikeammin valvottavalla maaperällä. Siis­pä asiakkaan, kuluttajan ja markkinoijan suhde on edelleen enemmän kuin oleellinen, mutta tuon suhteen kokonaisvaltainen määritteleminen on entistä vaikeampaa.

Usko teknologiaan on säilynyt myös 2010-luvulla. Teknologinen kehitys nähdään automatisoitumisen uhasta huolimatta edelleen lupauksena paremmasta tulevaisuudesta. Teknologiasta toivotaan jopa pelastusta planeetalle, jonka Tukholman yliopiston ympäristötieteen professori Johan Rocskströmin mukaan ”neoliberaali kapi­talismi on 60 vuodessa repinyt lähestulkoon palasiksi”.

Valtion rooli vaihtelee yrityselämän ja kansalaisten välisestä sovittelijasta interventionistiseen väliintulijaan. Esimerkiksi Bill Gates ja Barack Obama ovat tituleeranneet energia- ja veropolitiikkaa ainoaksi ilmastonmuutoksen hillitsemisen keinoksi. Ei ole olemassa selkeää vastausta siihen, millä kaikilla tavoilla kaupallisuus, kulutus,

25

yhteiskunnan eri toimijat ja ilmastonmuutos ovat keskenään vuorovaikutuksessa. Vastauksen löytämisessä, kuten kaikessa tulevaisuuteen katsovassa tutkimuksessa lienee välttämätöntä hyödyntää poikkitieteellistä lähestymistapaa, johon kuuluvat oleellisesti myös yhteiskuntatieteet. Kulutus käsittää yksityis­henkilöt, yritykset, luonnonvarat, politiikan, valtiot ja lopulta globaalin talouden ja jopa itse maapallon. Kulutuksen tarkasteleminen auttaa siis ymmärtämään yhteiskuntaa ja sen historiaa, nykyhetkeä ja jopa tulevaisuutta.

V

aikka allekirjoittanut selvisi Valitut Palat -tutkielmassaan lähdekritiikistä suhteellisen helposti, olihan kyseessä avoimesti amerikkalaista ideologiaa ihannoiva ja kapitalismia syleilevä julkaisu, kulutuksen nykyhenkeä tulkittaessa on kriittinen ajattelu muodostunut pintapuolista syvemmän ymmärryksen edellytykseksi. Kriittisen keskustelun vaatimus ei kuitenkaan koske kaikkia kulutukseenkin kytköksissä olevia aihepiirejä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksesta vallitsee suhteellinen konsensus tiedeyhteisön keskuudessa, jolloin valtavirrasta poikkeava ympäristöajattelu on jäänyt verkon keskustelupalstoille.

Yliopisto opettaa (yhteiskunta)tieteellisen teorian soveltamista käytäntöön ja korostaa asioiden moniulotteisuutta. Lähes kaikki on yhteydessä kaikkeen, mutta kukaan ei osaa yhdistää tuon kokonaisuuden paloja yksin. Konsume­ rismin ja kuluttamisen tutkimus osoittanee, et­tä nykytilanteessa tarvitaan poikkitieteellisyyttä ja useiden asiantuntijoiden välistä kriittistä kes­ kustelua. Vain asiantuntemusta yhdistämällä voidaan saavuttaa yhteiskunnan monilla eri osa-alueilla päteviä ratkaisuja.

Kulutus on tässä yhteydessä suhteellisen laaja käsite, joka kattaa kaikenlaisen aineellisen ja aineettoman ruuasta polttoaineisiin, palveluihin ja vaihtuviin tekoihin. Kulutettavia tuotteita tärkeämpää on kuitenkin tarkastella ihmisten kuluttamiseen liittyviä valintoja ja niiden syntyprosessia, johon vaikuttavat heidän taloutta, politiikkaa ja vallalla olevia käsityksiä heijastavat arvonsa ja asenteensa. Kulutusvalinnat vastaa-

26

”Fantastisiin lupauksiin ei keskimäärin uskota enää ihan niin helposti, vaikka toki ihmistä on aina mahdollista höynäyttää. Kysykää vaikka Kailajärveltä.”

vasti vaikuttavat politiikkaan ja talouteen. Kapitalismin kultaisina vuosina valloilla oli kaikenlaisen kulutuksen ihannointi. Nykyään puolestaan esiin on noussut vaikeasti määriteltävä, mutta kuitenkin ympäristöä enemmän huomioiva, sähköisen median kanavia hyödyntävä asennoituminen kulutukseen. Teknologia lupasi ja lupaa parempaa huo­ mista ja kuluttajan ja kulutuksen tarjoajan suhde on edelleen keskiössä. P

Kirjoittaja on keväällä 2016 valmistuva VTK, poliittisen historian ja maantieteen opiskelija, hyvän urheilun ja vieläkin paremman oluen ystävä. Opintojen painotus jakautuu kulutuksen, teknologian ja asenteiden tutkimukseen sekä myös ilmastonmuutosta ja kulttuurimaantiedettä käsitteleviin aiheisiin.

27

28

P tapahtunutta

Instituutioista ja vallankumouksesta

1)

Teksti: Eetu Jokela

yhteiskunnallinnen, kirkollinen tai muu laitos, ­2) va­kiintunut yhteiskunnallinen tapa, tapajärjestelmä.

Näin määrittelee Gummeruksen Suuri sivistyssanakirja sanan instituutio. Itsarisillis, jos mikä, täyttää tuon määritelmän. Se on Polhon kalenterivuoden kiinnekohta, hallituksen “Stunde Null”.

Instituutiot muuttuvat hitaasti, jotkut eivät koskaan.

Jälkimmäisestä paras esimerkki lienee Paavo Väyrynen, ensiksimainitusta sillis. Olen osallistunut sillikselle kuudesti: sen käsikirjoitus on ollut aina sama. Ensiksi leikitään klingeläisiä kunnon ylioppilaita lippukulkuein ja Maamme-laululla. Pääruokaan mennessä tuo jäyhyys on revitty kappaleiksi. Juhlan lopulla kilpaillaan jo ekstaat­­ tisessa hurmahengessä siitä, kumpi 1900-luvun verisistä ideologioista saa vyönsä alle useamman lauletun kanna­ tuslaulun.

Suurin ero ensimmäisen ja viimeisen sillikseni välillä oli se, että dtm, jatkopaikka kumpanakin vuotena, oli vuosien välissä muuttanut.

“Vakiintuneen tapaVakiintuneen tapajärjesteljärjestelmän jäykän män jäykän karnevalismin taakse kätkeytyy kuitenkin vallankumous. karnevalismin taakse Itsenäisyyspäivän perinteemme ovat kätkeytyy kuitenkin ummehtuneita. Meille kansalai­ vallankumous. “ sille on tuolloin varattu vain ahdas alamaisen rooli, kun maamme eliitti esijuhlii suorassa lähetyksessä. Siispä mikä olisikaan itsenäisyyspäivänä kumouksellisempaa kuin juhlia itse?

Saa minun puolestani eliittikin kilistellä samppanjalasejaan. Mutta minulle itsarisillis on opettanut sen, että kykenen elämään ilman jokavuotista Antti Rokkaa ja kättelyjonoa.

29

ÄÄRILIIKKEITÄ JA

HUUMEKARTELLEJA Teksti: Mikko Helenius

Järjestyksessä 15. DocPoint-festivaali järjestettiin 25.

- 31.1.2016. Poliittisen historian opiskelijoiden ainejärjestön Polho ry:n tuore kulttuurivastaava valitsi festivaalien käsittämättömän laajasta tarjonnasta kaksi elokuvaa lähempään tarkasteluun.

V

uonna 2001 perustettu docpoint-fes- komppanian ensimmäistä komennusvuotta ilman tivaali on Suomen ainoa pelkästään nato-joukkojen tukea Helmandin maakunnassa. dokumenteille suunnattu tapahtuma, On vuosi 2014, ja samalla kun Afganistaniin vielä mutta samalla se on yksi Pohjoismaiden suu- sijoitettuja amerikkalaisjoukkoja pyritään kiireesrimmista. Kuten festiti vetämään pois vuoden vaalin kotisivuilla toloppuun mennessä, detaan, ”docpoint yrittävät yksin jäävät syntyi suoma­­­laisten paikalliset sopeutua dokument­tialan vaitoimimaan maassa, kuttajien tahdosta joka ei ole nähnyt kesvahvistaa dokumenttävää rauhaa vuositielokuvan asemaa”. kymmeniin.

Tapahtuma on suuHelmandia ei hy­­­­­­ rilla kävijämäärillään väl­­l­ä tahdolla­kaan­­­­­­ voi vakiinnuttanut paikkutsua turvallisek­ Kuva: Tourist With A Typewriter Ltd. kansa suomalaisten si paikaksi. Maaelokuvatapahtumien kunan­­ runsaat oo­ joukossa. piumiviljelmät, paikallisen Ishaqzai-heimon tuki sekä alueen strateginen merkitys pääkaupunki Kabulin heikentämisessä ovat tehneet siitä ta”I don’t carry a gun to kill.” ”What other liban-liikkeen ykkösprioriteetin. nato-joukkoreason is there?” jen poistuttua ovat talibanit vahvistaneet otetSaeed Taji Faroukyn ja Michael McEvoyn Tell taan maasta vuoden 2015 aikana, samalla kun Spring Not to Come This Year (2015) seuraa Afga- al-qaidan toiminta Afganistanissa on osoittanut nistan kansallisen armeijan 3. pataljoonan 3/215 toipumisen merkkejä. Laillisen hallinnon kamp-

30

Kuva: Our Time Productions & The Documentary Group

paillessa korruption ja tehottomuuden kanssa ja länsimaiden keskittyessä pakolaiskriisiin, on isis nousemassa todelliseksi uhaksi järjestykselle.

Maan tilanteen huomioon ottaen dokumentti yllättääkin rauhallisuudellaan. Keskellä taistelua katsoja viedään lähelle luoteja, verta ja kärpäsiä. Heiluva kamera ja nopeat leikkaukset välittävät selkeän kuvan tilanteen kaoottisuu­ desta. Suurimman osan ajasta kamera kuitenkin seuraa komppanian tietä rauhallisesti läpi syrjäisten kylien ja unikkopeltojen, esittäen sekasorrolle alttiin maan kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan. Taus­talla soiva musiikki on täy-

Kuva: Our Time Productions & The Documentary Group

dellinen myöhäisillan soittolista nukahtamista varten. Partioimisen ja sotimisen välillä ren­ toudutaan potkimal­la palloa ja polttamalla tupakkaa. Kaikki ovat lähes tyynen tietoisia siitä, että nyt ollaan omillaan. Millainen tulevaisuus omilleen jääneellä Afganistanilla onkaan edessään, sitä kukaan heistä ei osaa ennustaa.

“I mean, someway, somehow everybody has gotten corrupted. …We as the cooks, we gotta lay low now that we are part of the government.”

Arizonan Altar Valleyssa puolisotilaallinen arizona border recon pyrkii suojelemaan Yhdysvaltojen ja Meksikon välistä rajaa huumekartellien salakuljetukselta. Media on huolissaan julistanut heidät vaaralliseksi, oman käden oikeutta jakavaksi ryhmäksi. Joukon johtaja Tim ”Nailer” Foley kuitenkin uskoo vakaasti toimivansa oikein ja on valmis sietämään jopa ryhmään kuuluvan avoimesti rasistisen aineksen.

Rajan toisella puolella, Michoacán osavaltiossa, toinen puolisotilaallinen ryhmä Autodefensa pyrkii karismaattisen ”El Doctor”

31

Kuva: Tourist With A Typewriter Ltd.

”Kamera olkapäällä juokseva Heineman vie katsojan suoraan keskelle väkivaltaista huumesotaa”

Mirelesin johdolla hävittämään väkivaltaisen knights templar-kartellin. Jokaisen vapautetun kaupungin myötä ryhmän koko ja vaikutusvalta kasvavat. Samalla kuitenkin alistuu ryhmä sen sisäiselle valtakamppailulle ja korruptiolle.

Kun kolumbialaiset medellín- ja cali-kartelli kaatuivat 1990-luvulla, ottivat Meksikon kartellit hallitsevan aseman huumebisneksessä. Niiden valvoman laittoman huumekaupan vuo­ sittainen arvo on pelkästään Yhdysvalloissa arviolta 30 miljardin dollaria. Yhdysvaltojen yleistyvä kannabiksen laillistaminen on saanut kartellit paitsi panostamaan heroiinin tuottamiseen, myös etsimään uusia markkinoita Euroopasta. Vaikka Meksikon hallitus aloitti vuonna 2006 sodan maan kartelleja vastaan, ovat laajalle levinnyt korruptio, äärimmäinen köyhyys ja koulutusjärjestelmän puutteet varmistaneet sen, ettei kartelleilla ole pulaa miesvoimasta.

Matthew Heinemanin ohjaama, oscar-ehdokkuuden napannut Cartel Land (2015) on todella raadollista katsottavaa, mutta se on samalla yksi vaikuttavimmista dokumenteista joihin olen

32

itse törmännyt. Kamera olkapäällä juokseva Heineman vie katsojan suoraan keskelle väkivaltaista huumesotaa, jossa laillinen järjestelmä on menettänyt uskottavuutensa, oikean ja väärän välinen harmaa alue kasvaa kasvamistaan, eikä väkivallan kierteelle näy loppua.

Tell Spring Not to Come This Year ja Cartel Land tarjoavat molemmat katsauksen maahan, jossa yhteiskunnalliset olosuhteet, laajalle levinnyt rakenteellinen korruptio ja mielettömän väkivallan uhka ovat määritelleet jokapäiväisen elämän perusedellytykset ja ihmishengen arvon perus­ teellisesti uusiksi. Saeed Taji Farouky ja Michael McEvoy luottavat paikallisten lausuntoihin, kuvauksiin ja pohdintoihin luodessaan hienovarai­ sesti kuvaa äkillisesti yksin jääneestä maasta.

Matthew Heinemanin dokumentti puoles­taan tarkastelee oikean ja väärän rajamaastoa vyöryttämällä katsojan eteen niin tappomääräykset kuin kidutuksenkin. Eriävistä keinoistaan huolimatta molemmat ovat brutaalin rehellisiä, ison peukun arvoisia elokuvia kysymyksistä, joihin ei ole helppoja vastauksia. P

P horoskooppi

| Koonnut: toimitus | Kuvitus: Venla Ranki

Poleemin suuri vuosihoroskooppi kertoo, mitä vuosi tuo tullessaan.

Oinas, Härkä, Kaksoset, Vesimies

Älä erehdy toivomaan liikoja: vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon. Anteliaisuutesi tunnetaan, mutta nyt on aika huolehtia omasta hyvinvoin­ nistasi. Muista kohtuus − drinkki liikaa aiheuttaa katumusta seuraavana aamuna.

Jupiterin ja Marsin asennot lupaavat hyvää, ja tämä vuo­ si aloittaa uuden aikakau­den elämässäsi. Kurkota aras­telematta uusiin ulottuvuuksiin. Ottamasi riski palkitaan, mutta muista pitää jalat maassa. Luota itseesi ja Rapu, Leijona, Neitsyt, kuuntele intuitiotasi, niin työ- ja Kalat opiskeluasiat sujuvat toiveittesi mukaisesti. Kesä ja lomaro- Planeetat ovat kohdillaan huhtimanssinnälkä saavat vanhan kuussa: onko silloin aika laittaa lottorivit vetämään? Kohtaat suolan janottamaan. raha-asioissa yllättävän onnenpotkun. Pidä maltti, älä sorru tuhlaamaan sillä vuosi tuo mukanaan lisää yllätyksiä.

Alkanut vuosi näyttää rakkausr i nt a m a l l a synkältä.

E r o n j ä l -

keen on vaikeaa avautua ja luottaa uudelleen. Älä lannistu vaan pidä ystävät lähelläsi, ehkä näet yhden heistä uusin silmin. Saatat lipsua tulevalle vuodelle asettamissasi tavoitteissa, mutta kes­ kittymällä saat taas rutiinista kiinni. Syksyllä merkkiisi vaikuttava Uranus tuottaa menestystä opinnoissa ja auttaa sinua keskittymään.

Vaaka, Skorpioni, Jousimies, Kauris Kaipaat elämääsi uusia tuulia.

Aloita uusi harrastus ja levottomuutesi helpottaa. Sinun ja tärkeän henkilön välinen luottamus syvenee. Pidä pää kylmänä, älä heittäydy tunteiden vie­ täväksi – kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Tähtien asennot varoittavat: taloudellinen ennusteesi ei näytä hyvälle. Kiinnitä huomiota raha-asioihin, nyt on syytä olla säästäväinen. Tekemällä tarkkoja valintoja pärjäät kyllä vuoden loppuun. Vapaa-ajallasi älä suunnittele liikaa vaan ota spontaanisti kiinni mahdollisuuksista ja saat viettää yhden vuoden parhaimmista illoista. Älä stressaa opintoja, planeettojen asento kertoo: saat tentistä vitosen.

33 33

P kansainvälinen

| Herman Savinen

Brysselistä sataa jälleen

J

osefiina Manninen on helmikuun alusta saakka avustanut Euroopan parlamentin varapuhemies Anneli Jäätteenmäkeä Brysselissä.

Täysin ummikkona ei Josefiina kuitenkaan ulkomaanharjoitteluunsa lähtenyt työskenneltyään aikaisemmin Jäätteenmäen apuna kolmen ­kuukauden ajan Helsingissä.

Poleemi tavoitti entisen päätoimittajansa ja vuoden 2014 Polho ry:n puheenjohtajan ja kysyi, millaisena työpaikkana europarKansainvälinenlamentti näyttäytyy alun tutustumisen jälkeen. osiossa perehdymme − Ensimmäiset viikot parlamentissa opiskelijaelämän olivat pehmeähkö lasku, sillä ne oliulkosuomalaiseen vat hiljaisimmat viikot mitä täällä on. muotoon: haastattelussa Ensimmäisellä viikolla oli parlamenharjoittelija Brysselistä. tin täysistunto Strasbourgissa ja toinen viikko oli ns. vihreä viikko, jolloin mepeillä on mahdollisuus kiertää kenttää kotimaassaan. Parlamentin käytävillä oli siis normaaliin verrattuna melkeinpä tyhjää. Sain perehtyä talon toimintaan ja ihan käytännössä esimerkiksi siihen, miten lainsäädäntöprosessi täällä etenee, mistä löytää tietoa ja miten lukea kokouspapereita.

Avustajan toimenkuva on Josefiinan mielestä valtsikalaiselle koulutukselle sopivaa – kirjoittamista ja lukemista. Käytännön yhteydenpidon ja viestinnän lisäksi laaditaan paljon erilaisia taustaselvityksiä. Josefiina ja neljä muuta avustajaa auttavat Jäätteenmäkeä pysymään Kuva: Josefiina Manninen perillä esimerkiksi valiokunnissa meneillään olevista asioista. − Asioita on todella paljon, joten jokainen meppi joutuu valitsemaan mihin keskittyy. Äänestyksissä esimerkiksi muutosehdotuksia lakiehdotuksiin voi olla satoja. Yksi vaihtoehto on äänestää poliittisen ryhmänsä linjan mukaan, mutta jos haluaa tietää mistä on päättämässä, on jonkun kahlattava asiat läpi ja tarkistettava onko vaikkapa Suomen etu oman oman ryhmän linjan mukainen, Josefiina selventää.

Harjoittelu on tarjonnut hienon mahdollisuuden tutustua Euroopan unionin päätöksentekoon ja ajankohtaisiin eurooppalaisiin kysymyksiin. Josefiina kokeekin, ettei unionia välttämättä seurata ja ymmärretä riittävästi. − On suorastaan noloa miten vähän näitä asioita itsekään seuraa Suomessa, ja toisaalta media ei myös tuo EU-asioita kauheasti esiin, paitsi kriisien kautta.

Harjoittelun ohella Josefiina on viihtynyt hyvin Brysselissä. Olut ja ranskalaiset ovat maittaneet Kolmen viikon jälkeen nähtävää on vielä varmasti paljon edessä.

- Olisi kiva päästä käymään Strasbourgissa, jos se on mahdollista.

Parlamentin reissaaminen täysistuntoon sinne kerran kuussa on aika hölmöä, mutta pitäähän se nyt kokea, kun täällä ollaan.

34

P kollegalta

| Nuutti Kiiveri

Palstalla kysymme kuulumisia ulkopaikkakuntalaisilta politiikan opiskelijoilta. Esittelyssä Puolue ry Jyväskylästä.

Lautapeli-ilta | Kuva: Niilo Nissinen

Puolue ry:n fuskiaiset | Kuva: Niilo Nissinen

Mikä meininki? Kuka olet ja mitä teet Puolue ry:ssä?

Miltä vuoden tapahtumakalenteri näyttää?

Millaisia perinteitä teillä on Puolueessa?

Meininki on mitä mainioin! Olen Niilo Nissinen, toisen vuoden valtio-opin opiskelija Jyväskylän yliopistossa. Alunperin olen savolainen viäräleuka, mutta sittemmin olen kotiutunut tänne Keski-Suomeen paremmin kuin hyvin ja takana onkin jo neljä enemmän tai vähemmän kylmää talvea Jyväskylän hoodeilla.

Sirkus tarvitsee tireh­töörinsä ja toimin tänä vuonna Puolue ry:n puheenjohtajana.

Kiireiseltä, mutta lupaavalta.

Puolue on pieni, mutta tiivis ja aktiivinen ainejärjestö, joka on tottunut tarjoamaan jäsenistölleen paljon menoja. Laaja tarjonta takaa myös mahdollisimman monen viih­tyvyyden hyvin erilaisia mielenkiinnon kohteita omaavan jäsenistön keskuudessa.

Puoluehallituksella on apunaan Puolueneuvosto, jonka tehtävä on vaalia järjestömme arvokkaita perinteitä. Perinteikkäitä tapahtumia kuten Minna Canthin Conthaus pyritään järjestämään aivan kuten järjestömme alkuaikoina, sekä fuksiaiset sisältävät aivan omat riittinsä, jotka lienee parasta jättää toistaiseksi vain oman jäsenistömme tietoon.

Mitä ainejärjestönne tekee yleisellä tasolla?

Puolue ry ei vietä vuosijuh­ lia­ joka vuosi, vaan pidämme aina kahden tai kolmen vuoden välein taukoja juhlinnasta ja rykäisemme sitten kerralla pystyyn kunnon kekkerit! Tallaiset ovatkin tänä vuonna luvassa, kun kunniakas järjestömme täyttää 35-vuotta. Jäsenistömme keskuudessa juhlallisuuksia odotellaan jo innolla ja työryhmän puhei­ sta päätellen luvassa on yhdet kuluvan vuoden parhaista kemuista!

Perustavanlaatuisin tehtävä Puolueella on jäsentensä edunvalvonta, mutta kuten Puo­lueen Lontoon murteelle taipuva nimi (Party) kertoo on myös juhlilla ja kaiken maailman kissan ristiäisillä merkittävä rooli jäsentemme arjessa. Tarjoamme jäsenistöllemme ren­toja illan istujaisia tutussa ja välillä tuntemattomammassakin seurassa sekä mm. työelämä­koulutusta.

Millaiset vujut on tiedossa, ja miten järjestelyt ovat sujuneet?

Paras muistosi Puolue-ajoilta?

Viimeisimmät fuksiemme järjestämät kostajaiset. Vaikka onkin tunnustettava, että paljoa muistettavaa ei loppuillasta kertynyt...

Terveiset Polho ry:lle Stay strong and stay political!

Puolue lähettää lämpimät terveiset sinne Etelään. Nähkäämme taas seuraavilla POPpäivillä!

35

P Kulttuuri

Arvon naiset ja herrat, Valtsikan speksi 2016 olkaa hyvä Teksti: Topi Juga | Kuvat: Veera Nivalainen

Teppo Lindfors alias “Hefe” näyttää tanssin mallia

Y

hteistä on vain raja. Jo esityksen nimi antaa osviittaa siitä mitä on tulossa. Kuluneen vuoden aikana valtakunnan mediassa eniten palstatilaa saanut teema on tuoreiden valtiotieteen ylioppilaiden speksin aiheena. Yhteiskunnan jakautumisessa ääripäihin maahanmuuttokeskustelun tiimoilta sekä eriarvoistumisen leviämisessä muille yhteiskunnan osa-alueille riittääkin valtsikalaisille purtavaa.

Istun kolmatta kertaa Pop & Jazz -konservatorion Arabiasalin pimenevissä valoissa. Poleemin kulttuuriosaston speksituntemus ei siis ole kaikis­ ta kattavinta, mutta jotain kompetenssia sentään löytyy. Ennen kaikkea arvostan itsensä likoon laittavia ja täysillä esitykseen mukaan tempautuvia lavataiteilijoita. Ja tästähän valtsikan speksissä juuri on kyse: kaikki halukkaat mahtuvat mukaan.

Kuulopuheiden mukaan muissa suurten tiede-

36

kuntien spekseissä tämä ei ole mikään itsestäänselvyys.

Esitys alkaa. Ennen saliin saapumista nauttimani punaviini nostattaa mieleeni lukuisia Omstart - huutoja. Onnistun kuitenkin pitämään suuni toistaiseksi kiinni ja uppoudun näytökseen.

Tämän vuotinen esitys vaatikin useassa kohtauksessa härskin huumorin sietokyvyn sijaan keskittymistä, jotta vakaviin kohtauksiin kykenee paneutumaan.

Taide-elämyksen juoni kulkee pääpiirteissään seuraavasti: Suomi on jakautunut liberaaliin vapaakaupunki Helsinkiin sekä Inno-Suomeen, jota hallitaan fasismin kanssa flirttailevin ottein.

Käsikirjoituksen keskiössä ovat Inno-Suomen rautarouva Sikuriina (Lotta Liimatainen) sekä Helsingin konttireivien ehdoton kunkku Hefe (Teppo Lindfors). Molempia johtohahmoja kui-

tenkin yhdistää kiintymys Jesseen (Juho Härkönen). Hefe kaipaa Inno-Suomeen muuttanutta veljeään, Sikuriina puolestaan vankilaan passittamaansa avopuolisoa.

Ennen väliaikaa speksi vielä hieman hakee itseään. Vastakkainasettelun teemaa alleviiva­ taan paikoitellen liikaa, jolloin tarinankerronta ei etene. Kiitosta saa esityksen upea visuaalisuus, jossa on kekseliäästi käytetty esimerkiksi niin livekuvaa kuin aikaisemmin kuvattuja kohtauksia.

Ensimmäisen osion suurinta antia ovat kuitenkin livebändin musiikilliset kontribuutiot sekä upeat laulu- ja tanssiesitykset.

havittelema Jesse saa rytäkässä surmansa. Näytelmä loppuu kuin seinään ja odotettu yhteislaulu kajahtaa ilmoille. Esityksen viimeisinä hetkinä speksi nimelleen uskollisesti kyseen­alaistaa ja tekee näkyväksi niin hyvän maun kuin metaulottuvuudenkin rajat.

Speksin sanoma on myös Suomen nykyiseen tilanteeseen osuva. Puolia valitaan ja vastakkainasettelu kärjistyy. Äärimmäisyyksien aika tuntuu olevan jälleen käsillä. Vastakkainasettelusta koituu kuitenkin loppujen lopuksi vain huonoja seurauksia kaikille. Sen saivat kokea myös niin veljeään ja rakastaan surevat pääpukarit, Hefe ja Sikuriina. P

K

ahvin ja pullan jälkeisissä sokerinousuissa näytelmä saa nopeasti lisää tempoa. Ensimmäisellä puolikkaalla järjestelmän vastustamisesta heppoisin perustein vangittua Jesseä lähdetään pelastamaan kaukaa “böndeltä” itsensä Hefen voi­min. Pelastusretki on onnistunut ja oman avo­miehensä vangitsemisen aiheuttamista tunnontuskista vaikeroiva Sikuriina joutuu kiihottamaan itsensä uuteen raivoon luomansa järjestelmän ylläpitämiseksi.

Seuraa vauhdikas kostoretki kohti vapaakaupunkia. Tarkoituksena ei ole perinteinen vaimon takaisinryöstö (arvostusta käsikirjoittajille suku­ puoliroolien päälaelleen kääntämisestä), vaan syyllisten palautus Inno-Suomeen rangaistustoi­ menpiteitä varten. Inno-Suomen duunarien ja Helsingin hipsterien kohtaaminen kasvotusten on yksi esityksen kohokohtia.

Toisessa näytöksessä myös yleisö alkaa päästä näytelmään mukaan. Omstart - huudot pitkittävät kohtauksia ja tuovat speksiin lisää muuten hieman taka-alalle jäänyttä huumoria. Myös mahtavat näyttelijäsuoritukset nousevat väliajan jälkeen yhä korkeampaan lentoon speksin amatööriteatterin tittelistä huolimatta. Ihailtavaa on ennen kaikkea katsoa jo helmikuulta 2015 tuttua Lindforsin ja Härkösen säkenöivää yhteistyötä.

Yhiksen oman pojan Lindforsin lisäksi speksissä nähtiin useita yhisläisiä niin näyttelijöinä, bändiläisinä kuin tanssijoinakin. Varsinkin bändiryhmästä vastanneelle Sampsa Konoselle Poleemin kulttuuriraati nostaa isosti hattua.

Ehdottomasti herättelevin kohtaus esityksessä oli mielestäni näytelmän loppu. Inno-Suomen ja vapaakaupungin joukot ajautuvat väistämättömään sanaharkkaan, joka johtaa lopulta väkivaltaisuuksiin. Pölyn laskeuduttua vastakkainasettelun raadollisuus tulee esiin: molempien osapuolten

Lotta Liimatainen on Inno-Suomen Johtaja

Onni Kari laulun hurmassa

37

P kuulumiset

Lapsi lähtee pesäsEino-Kyllikki, lapseni.

“Isä.”

Oletko miettinyt vaihtoon lähtemistä?

Puoli vuotta Erasmusbileitä, satunnai­ sia noppia ja pari tonnia opintolainaa?

“Juu.” Entä oletko miettinyt isha:an lähte­ mistä? Voisit syöttää saksa­ laiselle miehelle mämmiä Budapestissa, ys­ tävystyä ja tulla kotiin viikon lopuksi, sen jälkeen tavata hänet uu­destaan parin kuukauden päästä Islannissa.

“Oho. Kerro lisää!” isha on kuin vaihto minikoossa. Jano ei sammu eikä toisaalta tule yhtä kal­ liiksi.

“Mitä tarkoitat?”

Etkö sinäkin janoa seikkailua, uusia kokemuksia, vieraita kieliä puhuvia ystäviä, mannermaista kulttuuria – Eurooppaa?

“Juu.” Sitä isha pohjimmiltaan on.

“Odotan yhä että kerrot mistä sanoista lyhenne isha tulee.”

International Students of History As­ sociation eli isha on kansainvälinen historian opiskelijoiden järjestö, jon­ ka toimintaan mukaan lähtemiseen ei tarvitse täyttää monimutkaisia verkkolomakkeita. Niin eivät tehneet

vuon­ na 1989 rohkeat pol­ holaiset, jotka lähtivät perustamaan tätä järjestöä Unkariin. Niin eivät tehneet ne urheat tasolaiset, jotka vuonna 2015 pääsivät kuuntelemaan Heikki Aittokosken pysäyttävää puhetta isha-Helsingin neljännes­ vuosisadan juhlissa.

“En pyytänyt että kertoisit noin paljon.”

Voit lukea lisää isha:n historiasta Pol­ hon historiateoksesta Tiedettä ja kal­ jaa.

“Ok.” Eino-Kyllikki.

“Mitä nyt taas.”

Jutellaan jostain muusta. Muistatko Gösta Sundqvistin euroviisukarsin­ takappaleen “Huominen Eurooppa” vuodelta 1989?

“Olen ysivitonen.”

Katso se Youtubesta.

“ishan Grand Old Man” Julkaisemme tekstin poikkeuksellisesti nimimerkillä.

38

P kommentti

| Herman Savinen

Huumoria, sitä pitää olla

Y

hä masentavampana etenevän pakolaiskeskustelun ehdottomia valopilkkuja ovat olleet äärioikeiston ja rasismin vastustajien luovat vastaprotestit, joissa huumorin keinoin on saatettu vuoroin katupartiot ja rajat kiinni -mielenosoittajat naurunalaisiksi.

Loldiers of Odinia ja keppihevosia väheksymättä, on todettava, että hienoin silmiini osunut esimerkki tästä tekniikasta on kahden vuoden takaa pienestä baijerilaiskylästä. Wunsiedelistä oli tullut uusnatsien pyhiinvaelluskohde, koska natsi-Saksan merkkihahmo Rudolf Hess oli ollut haudattuna paikkakunnalle. Haudan tuhoaminen vuonna 2011 ja vastamielen­ osoitukset eivät kuitenkaan lopettaneet bileitä.

Kyllästyneet asukkaat muuttivat lähestymistapaansa ja järjestivät paikallisten yritysten tuella hyväntekeväisyyskampanjan, jossa jokaisesta natsien marssimasta metristä lahjoitettiin 10 euroa äärijärjestöjen vastaiseen työhön. Reitin varrelle ripustettiin tsemppaavia bannereita ja evääksi uljaille marssijoille oli järjestetty “On kuitenkin osoittaubanaanitarjoilu. Saksalaisten huumorintajun puute tunut hyvin hankalaksi saattaakin olla vain stereotypia.

Huumoria ja poliittista protestia on tutkittu yhteis­ määrittää, kuinka tehokas kuntatieteissä runsaasti, esimerkiksi jaettujen idenväline huumori todellisuutiteettien ja tunteiden näkökulmista. On kuitenkin dessa on ja kuinka paljon osoittautunut hyvin hankalaksi määrittää, kuinka lisäarvoa tehokas väline huumori todellisuudessa on ja kuinka paljon lisäarvoa se on tuonut erilasiin protestiliikkeise on tuonut erilasiin prosiin. Menestystarinoita löytyy, mutta myös vastakkaisia testiliikkeisiin” esimerkkejä voidaan nimetä. Yleisö ei välttämättä ymmärrä vitsiä tai arvosta sen sanomaa, jolloin hekottelu parhaimmillaan vahvistaa vain jo olemassa olevan kannattajajoukon yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämä tuntuukin olevan yhä enemmän suoma­laista ajankuvaa.

Oli miten oli, makeista nauruista tuskin on mitään haittaakaan.

Suo­sittelen etsimään punk in finland -keskustelupalstalta ketjun, jossa ”katupartioidaan” vanhassa kunnon Habbohotellissa. Kuvankaappauksissa käydään mm. seuraava dialogi:

39

P poleemi 25 vuotta sitten

| Toimitus

Palstalla kurkistamme vuonna 1991 ilmestyneeseen Poleemiin Poleemi 1/1991 juhlisti suurella artikkelilla yli­ opiston merkittävää hallintouudistusta, joka viimein päästi myös opiskelijat mukaan päätöksentekoon yliopistossa. Hallintouudistusta pidettiin historiallisena askeleena kohti opiskelijademokratiaa. Toisaalla pantiin merkille isha:n synty edellisenä vuonna ja lähdettiin rohkeasti linjaamaan, että ”hol vie Polhon Eurooppaan”. Vähemmän yllättäen kolme neljästä suomalaisesta edustamassa hol:a maailmalla olivat polholaisia.

Lehdestä löytyi tilaa myös kevyemmille aiheille. Juhana Aunesluoma pohti kirjoituksessaan vaihtokokemuksia Edinburghissa. Hän päätteli ajas­taan ulkomailla, että edes opetusryhmän pieni koko ei takaa hyvää opetusjälkeä. Aunesluoma ei neljän sivun artikkelissaan mainitse sanallakaan koulun ulkopuolisia tapahtumia, mikä saa Poleemin toimi­tuksen pohtimaan, oliko vaihto-opiskelu aikanaan todella näin kuivaa. Ajan henkeä korostaa myös leh­destä löytyvä essee ”Malja keveydelle”.

Tämän kirjoituksen ehdottomasti suurin ansio on väliotsik­ko ”Historiantutkija ironisena sivullisena”.

Lähetä juttuvinkki!

Poleemi ottaa avosylin vastaan lukijoidensa ideoita ja toiveita lehden sisällöstä. Jos sinulla tai ystävilläsi on ajatus, jonka haluaisit saada lehden sivuille, ota rohkeasti yhteyttä toimitukseen! Lähetä sähköpostia osoitteeseen poleemi2016@gmail.com tai nykäise hihasta jotakuta lehden sisäkannessa näkyvistä päätoimittajista kampuksella.

P hurja-arvo

40

| Ossi Hietala

kaundeavajaiset kuppalassa 30.1.2016

Kuvat: Ossi Hietala 41

POLEEMI

Tilaa

4•2015

POLEEMI koko vuodeksi!

Kyllä, aivan oikein!

Kampukselta etsimisen lisäksi Poleemin voi saada haltuunsa kätevästi postitse.

Tilaa itsellesi, ystävällesi tai yrityksellesi luettavaa 25 euron hintaan.

Tilaus sisältää neljä numeroa.

Lähetä sähköpostia otsikolla “tilaus” osoitteeseen poleemi2016@gmail.com ja kerro viestissä osoitetietosi. | 12

Moskova

diplomaatin ja opiskelijoiden silmin Protestivaalit ja Espanjan kurjuus | 20

| 10 & 16

Maailmansodan Eija-Riitta Korhola ilmastopolitiikan jäljillä toisinajattelija | 30 Helsingissä | 26

Tykkää meistä Facebookissa! facebook.com/poleemilehti

Poleemin löydät myös Issuusta ja Wordpressistä:

issuu.com/poleemi | poleemi.wordpress.com

42