Poleemi 1/2013 by Poleemi

Poleemi

Poliittishistoriallinen aikakauslehti NRO

2013

Kekkosen näköinen mies Jukka Kortti

Kulttuuri

Reportaasi

Maailmalta

JOHAN BÄCKMANIN LEVYHYLLY

POLHOLAINEN YRITTI TYÖLLISTYÄ

KUINKA MALI ROMAHTI

-1-

Anna Niemi

Tuomas Lassinharju

Mikko Virta

poleemin p채채toimitus 2013

Ilmar Metsalo

Pääkirjoitus

Muitakin kuin rötösherroja Politiikan arvostus on vajonnut Euroopassa pohjamutiin. Valtioiden vaikutusvaltaisimpien poliitikkojen suosio on ennätysmäisen surkeaa. On aivan samantekevää, onko Ranskan presidenttinä Nicolas Sarkozy vai François Hollande, gallupeiden mukaan epäsuosio kansan keskuudessa kasvaa kasvamistaan vaalikauden edetessä. Tony Blair valittiin pääministerikaudellaan televisiokanavan äänestyksessä kaikkien aikojen surkeimmaksi britiksi. Monien mielestä poliitikkojen arvostelu on terve merkki demokratian toimimisesta. Henkilöt vaihtuvat, eikä vallankahva keskity liian kauan samoihin käsiin. Kukapa kaipaisi takaisin Kekkosen aikoja, jolloin yksi henkilö nousi korvaamattomaan asemaan ja hänen arvostelijansa joutuivat väistämättä poliittiseen paitsioon. Ei varmaan kukaan. Mutta onko nykyinenkään suunta ihailtava? Väittäisin, että politiikan huonontuneella maineella on ollut seurauksensa, kuten alati pienenevät äänestysprosentit demokraattisissa vaaleissa sekä populististen liikkeiden nousu ympäri Eurooppaa.

”

Politiikan ammattilaisina ei ole pelkästään sielunsa myyneitä rötöstelijöitä ja pyrkyreitä.”

Viime syksyn kunnallisvaaleissa peräti 42 % suomalaisista jätti äänestämättä. Valveutuneen kansalaisen voi olla helppo syyttää nukkuvien puolueen jäseniä laiskuudesta, mutta demokratia on maailmassa kuitenkin niin harvojen herkkua, että mielestäni olisi syytä pohtia, mitä äänestysaktiivisuuden parantamiseksi voisi tehdä. Vaali-iltana kansan syvät rivit kommentoivat Facebookissa äänestämättä jättämistä hyvin yksiselitteisillä kommenteilla: politiikka on läpikohtaisin mätää. Joukkoviestimissä puolueita syytettiin kansasta vieraantumisesta. Mutta media voisi myös itse vaikuttaa politiikan mielikuvan parantumiseen. Olisiko mahdollista, että politiikasta alettaisiin kirjoittaa lehdissä vähitellen myös positiiviseen sävyyn. On oikein, että väärinkäytöksiä vahditaan, mutta politiikan ammattilaisina ei ole pelkästään sielunsa myyneitä rötöstelijöitä ja pyrkyreitä. Voitaisiinko vankikaikkosten ja marjatiurojen lisäksi tarjota medianäkyvyyttä myös niille lukuisille vilpittömille poliittisille toimihenkilöille, joiden motiivina on rakentaa parempaa yhteiskuntaa ja yhteistä hyvää. Meillä on upea mahdollisuus, kun saamme kritisoida poliitikkojamme vapaasti. Valitettavasti eniten kritiikkiä ansaitsevat poliitikot ovat sellaisissa valtioissa, joissa niin ei voida toimia. Tuomas Lassinharju

”

Tekijältä

Poliittinen murros Reissasin joulukuussa Etelä-Afrikassa ja huomasin nopeasti, että olen hyvin mielenkiintoisessa maassa oikeaan aikaan. Jos jossain eletään poliittista murrosta, niin Etelä-Afrikassa. Kukaan ei oikein tiedä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Valtapuolue ANC rypee korruptioskandaaleissa, ja presidentti Zuma rakentelee verorahoilla itselleen kartanoita. Elokuinen Marikanan selkkaus vaati 34 kuolonuhria, ja lakot ja mellakat jatkuvat. Ja kaikki tämä tapahtuu sellaisissa maisemissa, etten ole ennen nähnyt. Vuoria, eläimiä, turkoosi meri, valkoisia hiekkarantoja! Olen edelleen, pari kuukautta myöhemmin, matkastani erittäin hämmentynyt.

Ei naispäätoimittaja ja paska ole mikään uusi asia Ylioppilaslehdessä.” - Jukka Kortti sivulla 17

Reetta Heiskanen Kirjoittaja on kolmannen vuoden polholainen, joka teki tähän Poleemiin novellin Etelä-Afrikan poliittisesta murroksesta.

Poleemi

NRO

Vastaava päätoimittaja Tuomas Lassinharju • Päätoimittajat Ilmar Metsalo, Anna Niemi ja Mikko Virta • Ulkoasu ja taitto Mikko Virta • Kirjoittajat Reetta Heiskanen, Seppo Hentilä, Topi Houni, Eetu Jokela, Hanna Kuusi, Antti J. Lehtinen, Simo Ortamo, Johanna Räty • Kannen kuva Mikko Virta • Paino Picaset 0y • Painos 200 kpl • Paperi sisus 100 g G-print, kannet 170 g gloss • ISSN 1235-4412 • Palaute poleemi-2013@ helsinki.fi • Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry. Poleemi saa HYY:n järjestölehtitukea.

-4-

2013

Poliittishistoriallinen aikakauslehti

Tässä numerossa

10 Historian kasvot 11 Jukka Kortti 12 Gallup 18 Reportaasi 20 Maailmalta 25 Novelli 30 Sepin neuvot 34 Bäckman ja fagotti 36 Kaupungin kasvot 37 Työelämän kasvot Polhon alumni Antti Routto

Lee Harvey Oswald

kirjoitti ylioppilaslehden historian

alumnit piirsivät poliittisia toimijoita

Polholainen yritti työllistyä

Malin konfliktin lyhyt oppimäärä

Etelä-Afrikan poliittisesta murroksesta

Tohtori Hentilä vastaa lukijoiden pulmiin

Tutustuimme kohudosentin levyhyllyyn

Ian Bourgeout ja kirjakauppa Arkadia

-5-

Yhiksessä tapahtuu Palstalla käsitellään ajankohtaisia asioita yhiksessä. mikko virta

POLHON HISTORIAPROJEKTI LANSEERATTU Polhon 50-vuotishistoria lanseerattiin virallisesti 1. helmikuuta Uudella ylioppilastalolla. Mukana oli projektista kiinnostuneita opiskelijoita, alumneja ja henkilökuntaa. Historiateos jakautuu ajallisesti kolmeen osaan (1965–1975, 1975–1995 ja 1995–2015). Jokaiselta ajanjaksolta oli puhuja kertomassa oman aikansa tyypillisistä ilmiöistä. Professori Seppo Hentilä valotti poliittisen historian roolia valtio-opin aputieteenä, ja Simo Hiilamo kertoi historiaprojektin alkumetreistä Polhon 40-vuotisjuhlilla. Suurta huomiota sai osakseen konsultti Jarno Forssellin kuva Mikko Majanderista hassu hattu päässä. Historian tutkimussuunnitelma valmistui tammikuussa. Tauno Saarelan arvioiden mukaan 250-sivuisen teoksen kysyntä tulee olemaan melko suurta, alustava painoskoko on 800. Historia tulee koostumaan eripituisista artikkeleista, joita kirjoittamalla voi esimerkiksi korvata joitakin aineopintojen kohtia. Artikkelien aiheet vaihtelevat aina opiskelijapolitiikasta polholaisiin rakkaustarinoihin sekä ulkomaanmatkoista maineikkaisiin urheiluseuroihin. Tutustu historiaprojektiin tarkemmin osoitteessa polho.fi/historiaprojekti. Polhon puheenjohtaja vastaa kaikkiin projektia koskeviin kysymyksiin.

Jarno Forssell esittelee historiaprojektin lanseerauksen yhteydessä vanhaa Poleemin kantta. Tuttu kalju pilkistää vuosikymmenten takaa.

Teksti Ilmar Metsalo

Urheiluvuosi alkoi Polhossa vauhdilla

Tason vujut tulevat!

Liikuntavuosi Polhossa ja yhiksessä on alkanut vauhdikkaasti. Oppiaineillamme on yhteinen joukkue niin yliopiston futsal- kuin salibandysarjassakin. Salibandysarjassa takana on neljä ottelua ja kolme pistettä. ”Tulokset eivät kuvasta täysin yhiksen joukkueen taitotasoa ja yrittämistä. Katsomme tsempin, yhteispelin ja hauskanpidon olevan tässä tärkeintä”, kommentoi Polhon urheiluvastaava Saara Hannikainen tilannetta Poleemille. Futsal-sarjassa yhiksen joukkue Real Torspo on toistaiseksi ollut voittamaton. ”Potentiaalimme näkyy erityisesti futsalsarjan hyvässä aloituksessa. Taitoa ja peli-intoa löytyy niin fukseista, kuin vanhemmistakin opiskelijoista.”

Kevään odotetuin tapahtuma lienee rakkaan Taso ry:n 45-vuotisjuhlat. ”Tason vuosijuhlat järjestetään 20.4. Helsingin alkulähteillä, jossa vieraita odottaa kuohuva vastaanotto. Juhlat eivät varmasti käy tylsäksi, koska juhlapuhujassamme on voimaa! Polholaisia luultavasti lämmittää Mannerheimin läsnäolo”, kertoo vuosijuhlatoimikunnan puheenjohtaja Ellen Jabai. Kannattanee kaivaa jo valmiiksi esiin mekot ja frakit, sillä juhlista on epäilemättä tulossa unohtumattomat!

Teksti Mikko Virta

-6-

Teksti Anna Niemi

Opinnoista Polhon opintovastaava ja oppiaineen opettaja kertovat opintokuulumisia.

Laajoista kandeista

Osaat lukea – osaatko kirjoittaa? Opiskelijat päivittelevät usein omien opintojen etenemistä ja henkilökunnalta saadun palautteen vähäisyyttä. Yhiksessä puitteet eivät ole mielestäni kovinkaan huonot. Jos kirjatentit tökkivät ja aikataulut menevät muun elämän kanssa päällekkäin, kannattaa miettiä kurssien monipuolisempia suorittamistapoja. Opiskelijoiden suuri tavoite on tenttiakvaario, joka tarjoaisi mahdollisuuden suorittaa tentin itselle sopivaan aikaan. Kuitenkin lauantaiaamun tentin voi korvata muullakin kuin tulevaisuuden akvaariolla. Yhiksessä erittäin käyttökelpoinen tapa on essee. Esseen voi kirjoittaa silloin kun itselle sopii, vaikka Aleksandrian yössä, ja palautuspäivästä voi sopia joustavammin kuin uusintatenteistä. Esimerkiksi joutilaat lomapäivät tärkeimmät voi halutessaan käyttää kehittävään opintoasiat kirjoittamiseen. Keksintönä essee ei ole uusi, ja 1) Laajat kandit tulevat. kurssin suorittaminen esseillä on yhik2) Tule oppiainekahveille. sessä ollut mahdollista jo pitkään. Kui3) Ole rohkea, ja tenkin ensimmäistä kertaa ohjattua kokeile esseetä tai esseen kirjoittamista kokeiltiin viime muuta kokeilevaa joulutauolla lupaavin tuloksin. Hensuoritusmuotoa. kilökuntaa miellytti tekstien parempi laatu suhteessa kirjatenttivastauksiin, ja opiskelijoita miellyttivät weboodiin varmasti ilmestyneet opintopisteet. Jatkoa talviselle esseemahdollisuudelle on luvassa keväällä toukokuussa, jolloin opintoja voi suorittaa intensiivisesti touko-esseen muodossa. Tilaisuus kannattaa käyttää hyödyksi, jos neljäs periodi uhkaa jäädä tahtomattaan vajaaksi. Vaiva maksaa palkan, kun esseen palautuksen yhteydessä tekstistä saa henkilökunnalta palautteen, joka voi parhaimmassa tapauksessa sisältää sisällöllisten seikkojen lisäksi parannusehdotuksia myös tekstin rakenteen ja kieliopin osalta.

Tiedekunnassamme on suunniteltu laaja-alaisia kandidaatin tutkintoja yliopiston linjausten mukaisesti. Selkeä pääaineen opintopolku on haluttu säilyttää, koska se mahdollistaa yhteisöllisen opiskelun. Suunnitelmien mukaan kaikki valtiotieteiden opiskelijat suorittavat yhteiset yhteiskuntatieteiden perusopinnot. Osa nykyisistä perusopinnoista siirtyy yhteisiin opintoihin, osa aineopintojen yhteyteen. Lisäksi tutkintoihin jo nyt kuuluvat menetelmäopinnot kootaan näkyväksi omaksi kokonaisuudekseen. Kandidaatin tutkinnon uudistaminen tulee voimaan syksyllä 2014. Käytännössä uudistus ei ole niin radikaali, miltä aluksi vaikuttaa – tutkintojen osat lähinnä järjestellään uudelleen. Aikaisemmin opintonsa aloittaneiden ei tarvitse olla huolissaan siitä, että jokin suoritus menisi hukkaan, niin ei tule käymään. Yhteiskuntahistoriassa uudistukseen on suhtauduttu myötämielisesti, koska identifioidumme vahvasti valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Meillähän on jo kokemusta yhteistyön positiivista vaikutuksista omassa piirissämme. Samalla kuitenkin pidämme kiinni hyvistä opetuskäytännöistämme. Tämän varmistaa myös opiskelijoilta saatu palaute – mielekkäät ja sujuvat opintokokonaisuudet ovat yhteinen tavoitteemme! Teksti Hanna Kuusi Kirjoittaja on yhteiskunta historian yliopistonlehtori.

Topi Houni Kirjoittaja on Polhon 1. opintovastaava.

-7-

Gradusta

Vaihdossa

Palstalla esitellään tekeillä oleva pro gradu.

Palstalla haastatellaan polholaisia vaihtareita maailmalla. johanna matikaisen arkisto

Biafran tunnustajat Graduni käsittelee vuosina 1968–70 Suomessa toiminutta Biafra-toimikuntaa. Biafra oli vuonna 1967 Nigeriasta irtautunut valtio, jossa sisällissota aiheutti laajamittaisen nälänhädän. Biafra-toimikunta oli suomalainen projekti, jonka tarkoituksena oli kerätä tukea Biafran valtion tunnustamiselle ja auttaa humanitaarisen avun välittämisessä. Toimikunta vaikuttaisi poikkeavan muista saman ajan liikkeistä siinä mielessä, että se syntyi pohjoismaisten liberaalipuolueiden nuorisojärjestöjen kokouksissa. Tutkin liikkeen syntyä, toimintatapoja ja sitä, mitä nämä kertovat laajemmin 60-luvun liikehdinnästä ja yhteiskunnasta. Biafraan liittyy suomalaisittain monia kiinnostavia yksityiskohtia. Lyhytikäisen valtion kansallislauluna oli Sibeliuksen Finlandia ja sen ulkoasiainhallintoa hoidettiin sveitsiläisestä mainostoimistosta käsin. Biafra-toimikunnassakin oli mukana monia myöhemmin tunnettuja naamoja, kuten Pär Stenbäck, Ville Komsi, Ilkka Taipale ja Osmo Soininvaara. Muutamat näistä olivat käymässä Biafrassa syksyllä 1969. Nykypäivänä tuntuu uskomattomalta, että tuolloin todella nuoret tyypit ovat esimerkiksi olleet mukana tapaamassa Biafran valtiojohtoa ja organisoimassa humanitaarisen avun kuljetuksia. Teksti Antti J. Lehtinen

Polholainen Johanna Matikainen viettää kevään Singaporessa.

Puolilomailua tropiikissa Johanna Matikainen, miksi lähdit juuri Singaporeen? Hain Singaporeen vasta kakkosvaihtoehtona, ykkösenä oli ylisuosittu Japani. Valintaan syynä oli sijainti Aasiassa, kurssien mielenkiintoisuus ja englanninkielinen opetus. Hakuprosessi oli uuvuttava: haku alkoi jo yli vuosi ennen vaihtoa. Singaporen päässä vasta (e-)paperisota alkoikin, tosin ohjeet olivat varsin selkeät. Millaista opiskelukulttuuri on verrattuna Suomeen? Ei yhtään kirjatenttiä puoleen vuoteen, mitä ihmettä! Kurssit ovat täällä monimuotoisempia ja opetus on innostunutta ja laadukasta. Esimerkiksi historiassa korostetaan varsinaisten asioiden lisäksi paljon eri tulkintoja ja pureudutaan joihinkin teemoihin varsin syvälle. Arvostelu on paikallisille rankkaa, mutta HY:n vaihtarit saavat joka tapauksessa merkinnäksi vain hyväksytty/hylätty, joten mitään turhia paineita meikäläisillä ei ole.

-8-

Entä arki ja sosiaalinen elämä? Singaporessa ruokaa on joka paikassa ja se on halpaa. Sitä tulee jokaisesta Aasian kolkasta, mikä on todella mahtavaa. Sosiaaliseen elämään kuuluu paljon syömistä ja alkoholin Suomeakin korkeammista hinnoista huolimatta myös juomista niin muiden vaihtareiden kuin singaporelaistenkin kanssa. Byrokratiaa on alussa aika paljon, mutta se on hoidetaan täällä tosi fiksusti kerralla pois alta. Mikä on ollut mieleenpainuvinta? Hienointa on ollut tutustua useisiin uusiin ihmisiin, jotka ovat aivan mahtavia! Erilaiseen kulttuuriin sukeltaminen on ollut myös hienoa, tosin ei täysin uutta minulle jo lukiossa vaihdossa olleena. Vanhoista rutiineista irtautuminen ja eräänlainen puolilomailu täällä urbaanissa tropiikissa on ollut varsin vapauttavaa 2,5 vuoden yliopisto- ja työstressiputken jälkeen. Teksti Anna Niemi

Puheenjohtajalta Polhon puheenjohtaja kertoo ainejärjestön kuulumisia.

Yhdessä parempaan yhteistyöhön Terve. Poleemin, ja samalla tämän palstan, deadlinen lähestyessä valkoisen paperin kammo kasvoi päivä päivältä. Mitä tässä pitäisi sanoa? Vähän jännittää. Hallitusvuosi on alkanut, ja edeltäjien jättämät saappaat odottavat täyttämistään niin puheenjohtajan kuin muunkin hallituksen edessä. On niihin jo astuttu, aavistuksen totutellen, mutta kuitenkin rohkeasti ja innolla. Vaalikokouksen lupauksia lienee turha toistella tässä, nyt kun tämänkin vuoden toimintasuunnitelma löytyy Polhon nettisivuilta. Pohtiessani, mistä kirjoittaisin, tulin kuitenkin selanneeksi vanhoja Poleemeja ja edellisten puheenjohtajien kirjoituksia. Oli helpottavaa huomata, että myös aiempina vuosina on painittu samojen kysymysten kanssa; kuinka tehdä ainejärjestön hallituksesta helpommin lähestyttävä ja helpottaa järjestön asioihin vaikuttamista, tai tarjota mielekästä toimintaa myös vanhemmille opiskelijoille, edunvalvonnasta ja opintoasioista huolehtimisesta puhumattakaan.

”

Teemme parhaamme, jotta Polho voisi tänäkin vuonna tarjota jäsenilleen mahdollisimman paljon.”

Onneksi puheenjohtaja ei ole yksin. Yhdessä yhdentoista muun innokkaan ja taitavan hallituslaisen kanssa teemme parhaamme, jotta Polho voisi tänäkin vuonna tarjota jäsenilleen mahdollisimman paljon. Heti vuoden alussa yhdessä Tason ja Yhistyksen kanssa järjestetyt alumnisitsit olivat melkoinen tulikoe, joka osoitti tuoreen hallituksen potentiaalin myös meille itsellemme. Samalla sitsit loivat pohjaa alumniyhteistyön kehittämiselle, mikä onkin poikinut jo ajatuksen suuremmasta alumnitapahtumasta myöhemmin keväällä. Myös yhteiselo Tason kanssa ja yhisläinen yhdessäolo ovat vahvalla pohjalla. Paras kaverimme muuten juhlii huhtikuussa 45-vuotista taivaltaan, ja itse ainakin odotan jo kevään ikimuistoisimpia kemuja. Ei pidä unohtaa myöskään Polhon historiateosprojektia, jonka lanseeraustilaisuus pidettiin alumnisitsien yhteydessä. Historiateokselle haetaan vielä kahta päätoimittajaa, lisätietoja voi kysyä allekirjoittaneelta. Johanna Räty Kirjoittaja on Polhon puheenjohtaja 2013.

-9-

Työelämän kasvot Palstalla tutustutaan valmistuneisiin polholaisiin.

Kasino A4 ja matka viestintäkonsultiksi Vuonna 2001 polhossa aloittanut Antti Routto sanoo kadehtineensa opiskeluaikanaan niitä ihmisiä, joilla oli selkeä kuva omasta tulevaisuudestaan. Hän uskoo kiinnostuksen moniin asioihin olevan polhoon päätyville tyypillistä. Uravalinnan kannalta poliittinen historia oli Routolle ”tarpeeksi yleistä eikä vielä lukinnut mitään”. Opiskelujen alkuaikoina Routto työskenteli kesäisin, muttei juurikaan opintojen ohella. Hän esimerkiksi vietti kesän töissä Saksassa tarratehtaan valitusosastolla ja tuotannossa. ”Se opetti monia asioita, joita olen pystynyt hyödyntämään nykyisessä työssäni”, Routto kertoo. ”Se oli sosiologisesti tosi mielenkiintoista.” Vuonna 2006 Routto ajautui ystäviensä kautta tuottamaan Kasino A4 -tyylilehteä. Kahdesti vuodessa ilmestyvää julkaisua myytiin yli 20 maahan, ja tekijöitä kutsuttiin kansainvälisille lehtimessuille puhumaan. Routto osallistui lehden konseptointiin ja pyöritti lehden ulkopuolista toimintaa. Ilmoitusmyynti oli Routon mukaan varsinkin aluksi mukaan hankalaa. Mainostajat olivat kiinnostuneita Kasino A4:n yhteistyöverkostosta ja aktiivisesta toiminnasta lehden ulkopuolella. ”Loppua kohden aloimme myydä laajemmin näkyvyyttä, josta ilmoitus lehdessä oli vain pieni osa.” Kasino A4 oli tekijöilleen intohimon kohde, ei niinkään tulonlähde. Palkittu lehti tuli tiensä päähän kymmenen numeron jälkeen. Kasino A4:n luomat kontaktit poikivat Routolle lisää töitä tuottajana. Lisäksi hän teki sijaisuuksia historianopettajana. ”Olin todellinen sekatyöläinen siinä vaiheessa.” Useat pienet projektit selkeytyivät oman toiminimen perustamisen myötä. Yksityisyrittäjyys vaati aluksi opettelua, mutta etenkin sen tuomaa vapautta Routto on jälkikäteen kaivannut. ”On täysin itsestä kiinni, mitä saa aikaan. On todella palkitsevaa, jos siinä onnistuu.” Freelance-vuosien jälkeen Routto päätyi Pohjoisrantaan viestintäkonsultiksi. Vakituinen työ sopi perheelliselle miehelle. Jälkikäteen urakehitys saattaa näyttää lineaariselta jatkumolta. ”Oikeastihan se on tempoilua, itsetutkiskelua ja sattumia. Samalla jokainen kokemus on auttanut oman suunnan löytämisessä.” Teksti Ilmar Metsalo

mikko virta

Kansainvälisesti menestyneen tyylilehti Kasino A4:n tuottajana aiemmin työskennellyt Polhon alumni Antti Routto viettää nykyään päivät viestintätoimisto Pohjoisrannassa.

antti routon vinkit työelämää varten 1) Tee asioita, joista pidät. Harrastukset ja

opiskelijatoiminta tuovat kokemusta ja ihmissuhteita, joiden arvo työelämän kannalta paljastuu vasta myöhemmin. Älä laskelmoi. Tee kivoja juttuja kivojen ihmisten kanssa.

2) Tartu mahdollisuuksiin ja kokeile. Monipuolisesta työkokemuksesta on vain hyötyä. Sen kautta myös hiljalleen hahmottuu se, mitä haluaa ja mitä ei halua tehdä. 3) Ole nöyrä. Ensimmäinen oikea duuni ei

välttämättä ole hohdokas, mutta se on askel seuraavaan.

4) Tee opintokokonaisuuksia muissa korkeakouluissa. Joo-opinnot konkretisoivat ajatuksia ja erottavat sinut muista valtiotieteilijöistä. 5) Hyödynnä valtsikan ja yliopiston työelämäosaaminen. Se auttaa sinua hahmottamaan, missä olet hyvä, ja mitä sekalainen työkokemuksesi tarkoittaa osaamisen kannalta. Pim! Olet monialainen asiantuntija.

- 10 -

Historian kasvot Palstalla kerrotaan ihmisistä merkkivuositapahtumien taustalla.

Maailman tunnetuin murhaaja

vuotta sitten hontelo mies tähtää kiväärillään dallasilaisen varastorakennuksen ikkunasta lähestyvää limusiinisaattuetta. 24-vuotias Lee Harvey Oswald vetää liipaisimesta, ja presidentti John F. Kennedy lyyhistyy autonistuimelleen. Laukaukset Dallasissa marraskuussa 1963 tekevät entisestä merijalkaväen sotilaasta ja kommunistista maailman tunnetuimman murhaajan. Samalla puutteellisena pidetty murhatutkimus synnyttää laajan salaliittoteorioiden kirjon. Mielipidekyselyjen mukaan yli puolet yhdysvaltalaisista uskoo edelleen, ettei Lee Harvey Oswald toiminut yksin. Presidentin murha ei ole ensimmäinen kerta, kun Oswald päätyy lehtien etusivuille. Neljä vuotta aikaisemmin uutistoimisto UPI:n toimittaja haastattelee Moskovassa Oswaldia, joka kertoo anovansa Neuvostoliiton kansalaisuutta. Loikkaus itään oli kulkenut Helsingin ja Tehtaankadun suurlähetystön kautta. Oswald oli viettänyt Helsingissä vajaan viikon yöpyen hotelli Tornissa ja Bulevardin Klaus Kurjessa. Vuonna 1962 neuvostokansalaisuuteen pettynyt Oswald kuitenkin palaa Yhdysvaltoihin tuoreen vaimonsa Marina Prusikovan ja pienen tyttären kanssa. Seuraavana keväänä Marina kuvaa mustiin pukeutuneen miehensä poseeraamassa uuden postimyynnistä ostetun kiväärinsä kanssa. Hieman

Vuonna 1939 syntyneestä Harvey Lee Oswaldista tuli maailman tunnetuin murhaaja, kun hän 22.11.1963 ampui Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn.

nopd

myöhemmin äärioikeistolaista kenraali Edwin Walkeria yritetään ampua ikkunan läpi tämän kotona Dallasissa. Marina kertoo myöhemmin tutkijoille, että Lee Harvey oli myöntänyt olleensa murhayrityksen takana. Poliisit saavat Oswaldin kiinni Dallasissa reilun tunnin kuluttua presidentin murhasta. Vain pari päivää myöhemmin yökerhon omistaja Jack Ruby kuitenkin ampuu pidätetyn Oswaldin televisiokameroiden edessä. Rubyn mafiayhteydet ruokkivat entisestään toinen toistaan villimpiä salaliittoteorioita, jotka syyttävät murhasta muun muassa Neuvostoliittoa, FBI:tä, Fidel Castroa tai kuubalaisia pakolaisia. Vuonna 1979 kongressin asettama komitea toteaa, että todisteet puhuisivat presidenttiä ammutun ainakin kahdesta suunnasta. Teksti Simo Ortamo

Turku 2063

Piirtänyt Teemu Perhiö

- 11 -

Ylioppilaslehden 100-vuotishistorian kirjoittanut

Jukka Kortti on Kekkosen nĂ¤kĂśinen mies Teksti ja kuvat Mikko Virta

- 12 -

- 13 -

iisikymmentä vuotta sitten puheen piti myös kaljupäinen mies smokki päällä, Jukka Kortti aloitti puheensa Ylioppilaslehden 100-vuotisjuhlassa Ostrobotnialla. ”Minulla ei ollut silmälaseja, ja sillä ei ollut pieniä viiksiä. Taisin sanoa, että muita eroja en sitten huomaakaan näiden kaljupäiden kesken. Ei ketään naurattanut”, Kortti muistelee viikon takaista puhettaan työhuoneessaan Arabiassa. Hän puhui juhlassa, koska kirjoitti siellä julkaistun Ylioppilaslehden 100-vuotishistorian. Toinen kaljupää oli tietenkin silloinen tasavallan presidentti Urho Kekkonen – Ylkkärin entinen päätoimittaja. ”Viisikymmentävuotisjuhlat olivat Ylkkärille suureelliset. Isoin tähti ei ollut edes Kekkonen, vaan Nobel-kirjailija John Steinbeck.” Ylioppilaselämän kannalta 60-luvun isoin juttu ei kuitenkaan ollut Ylkkärin merkkipäivä, vaan Vanhan ylioppilastalon valtaus vuonna 1968. Samana vuonna maailmaa kuohuttivat myös Prahan keväänä tunnetut tapahtumat, jotka päättyivät elokuussa Tshekkoslovakia miehitykseen. Näiden tapahtumien välissä Pohjois-Pohjanmaalla Yli-Iin kunnassa syntyi Jukka Kortti.

Generators lopetti vuonna 1996. Seuraavana vuonna Kortti muutti Helsinkiin. ”Tulin elokuva-arkistolle työharjoittelua varten. Itse asiassa sillä periodilla keräsin sekä graduaineiston että suuren osan väitöskirjan aineistosta eli vanhoja tv-mainoksia. Maisterin paperit sain seuraavana vuonna Oulusta.” Yhteiskuntahistorian laitokselle Kortti päätyi jatko-opiskelijaksi aivan 90-luvun lopussa professori Matti Peltosen kautta. ”Huomattiin, että meitä oli muutama ihminen, jotka olivat tehneet gradunsa 60-lukuun liittyen. Matti Peltonen keräsi nopeasti tutkimusryhmän liittyen 60-lukuun ja mediaan. Me saatiin akatemialta mediakulttuurin tutkimusohjelmasta rahoitus, jonka puitteissa tein pitkälti myös väitöskirjani siinä kolmessa vuodessa.” Kortti väitteli 60-luvun suomalaisesta televisiomainonnasta vuonna 2003. Väitöskirjan jälkeen hän oli puoli vuotta Fulbright-tutkijana New Yorkissa ja tutki suomalaisen television sosiokulttuurista historiaa. Dosentiksi hänet nimitettiin talous- ja sosiaalihistorian oppiaineeseen vuonna 2008 ja televisiotutkimukseen Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun alkuvuodesta 2013. Vuonna 2011 Kortti julkaisi Shell-yhtiön 90-vuotishistorian. Valtsikassa Kortti tunnetaan kuitenkin parhaiten mediahistoriakurssista, jota hän on pitänyt jo seitsemänä vuonna.

”Se oli sellaista aika nopeaa funkia, sellaista oulusoundia.”

Akateeminen muusikko 1990-luvun alussa Kortti aloitti opiskelut Oulun yliopistossa kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmassa. ”Asuin silloin Oulussa. Mulla oli aika aktiivinen bändi, niin en sen takia halunnut muuttaa mihinkään muualle.” Bändi oli vuonna 1988 perustettu Generators. ”Se oli sellaista aika nopeaa funkia, sellaista oulusoundia.” Oulusoundi oli siihen aikaan ihan kova juttu. Samoista piireistä tuli esimerkiksi Radiopuhelimet. ”Levytettiin ja meillä oli pientä suosiota yliopistokaupungeissa, kun oltiin sellaista bailausmusaa.” Vuodessa bändi teki 30–40 keikkaa ja jopa muutaman ulkomaankiertueenkin. Vuonna 1993 Generatorsin In a blue funk -musiikkivideota esitettiin pariin kertaan jopa MTV Europella, mikä oli tuolloin harvinaista suomalaiselle yhtyeelle. Bändin sanotaan jopa lietsoneen teinihysteriaa 90-luvun alkuvuosina. Musiikkiuran ohessa aloitetut kulttuuriantropologian opinnot Oulun yliopistossa vaihtuivat johdantokurssin jälkeen aate- ja oppihistoriaan. ”Se oli ihan hyvä valinta. Se oli aika laaja koulutusohjelma, luin samalla taidehistoriaa appron verran, sekä kirjallisuutta ja filosofiaa.” Oulussa Kortti opiskelija myös elokuva- ja televisiotieteitä. ”Sieltä oikeastaan periytyy se, että mulla on aina ollut toinen jalka mediatutkimuksessa.”

Runsauden pula Ylioppilaslehden 100-vuotishistorialle haettiin kirjoittajaa vuonna 2006. Kortti oli juuri lopettelemassa suomalaisen television sosiokulttuurista historiaa, ja päätti hakea pestiä. Olihan kyseessä varsin houkutteleva tarjous. ”Kyllähän mä nyt tiesin, millainen instituutio se lehti on, vaikka en itse lukijakuntaan olekaan kuulunut. Olen kuitenkin tehnyt väitöskirjani 60-luvusta, joten tiedän, mitä HYY ja Ylioppilaslehti tarkoittavat – tai tarkoittivat ainakin silloin.” Kortti näki projektin ainutlaatuisena paikkana päästä tarkkailemaan 1900-luvun suomalaista historiaa hyvin laaja-alaisesti. ”Se oli se tärkein juttu.” Syksyllä 2006 Ylioppilaslehden historiatoimikunta valitsi hänet viiden vuoden määräaikaiseen tutkimustyöhön historiaa kirjoittamaan. ”Tilaushistoriaksi projekti oli tosi kiitollinen. Aineistoja oli aika hyvin saatavilla, eivätkä ne olleet monessa eri paikassa. HYY:llä on oma arkisto ja arkistonhoitaja. Vanhemmat asiakirjat löytyivät yliopiston arkistosta.” Tärkeimmät suuntaviivat ja teemat olivat tiedossa. Olihan lehdestä tehty jo yksi vuoteen 1970 päättyvä historia, jonka lisäksi Matti Klinge ja Laura Kolbe ovat kirjoittaneet kattavasti ylioppilaskunnan historian. ”Tämä ei myöskään ollut mikään tyypillinen tilaus historia. Alusta lähtien oli selvää, että kyseessä on histo-

- 14 -

- 15 -

Kortti vs Kekkonen Synty Pohjois-Pohjanmaalla Pohjois-Savossa Yli-Iissä vuonna 1968. Pielavedellä vuonna 1900. Perhe Vaimo ja 3-vuotias tytär. Vaimo ja kaksi poikaa. Tutkinto Valtiotieteiden tohtori Lakitieteen tohtori vuodelta 2003. vuodelta 1936. mistä tunnetaan Menestyi musiikissa ja Menestyi yleisurheilussa kirjoitti Ylioppilaslehden ja päätoimitti 100-vuotishistorian. Ylioppilaslehteä. Tällä hetkellä Kirjoittaa oppikirjaa Viettää eläkepäiviä mediahistoriasta Aalto- Hietaniemessä yliopistolla. kivipaaden alla.

- 16 -

Kekkonen ja minä ”Suhteeni Kekkoseen on aika samanlainen kuin muilla ikäisilläni. 60-luvun lopulla syntyneenä olen kerennyt kokemaan sen, että Kekkonen on synonyymi presidentille. Tietysti historiantutkijana ja 60-luvusta väitelleenä on ollut tiedossa, millainen kaikkea ohjaava rooli hänellä on ollut. Se on tietysti hämmästyttävintä.

Projektin myötä suhtautuminen ei ole paljoa muuttunut, muutamia uusia juttuja on tullut esiin. Esimerkiksi se, kuinka hän puuttui yliopistopolitiikkaan ja ohjaili Akatemiaa haluamakseen. Jos Kekkonen eläisi, niin häneltä pitäisi varmaan kysyä, että tilattiinko se nootti, tai kuka sen ratkaisevan äänen antoi silloin 1956. Voi-

riantutkimus, eikä historiikki. Mulla on aika tutkimuksellinen ote, ja käytän pariakin yhteiskuntateoriaa hyväksi.” Hyvistä asetelmista huolimatta työ ei kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista. ”Ongelmia tuli tietenkin heti alussa aineistojen suhteen, kun niitä oli niin hirveästi. Sen jälkeen kun lehti siirtyi HYY:lle 40-luvulla, ryhdyttiin lehden juttuja käsittelemään HYY:n hallituksessa ja erilaisissa valiokunnissa. Sitä pöytäkirjojen määrää oli aika lailla – ja kaikki piti kahlata läpi. Aineiston haltuun ottaminen oli iso homma.” Laaja aineisto poiki myös työn suurimman haasteen. ”Se oli tietysti tämä tekstimassa. Mä olen ehkä eniten ylpeä koko kirjassa siitä, että se saatiin näinkin pieneen kokoon. Tämähän on ihan luettava,” Kortti sanoo viitaten puolitoista kiloa painavaan, 800-sivuiseen teokseen. ”Tekstimassa on historiantutkijoiden helmasynti. Tässä on vielä käsittelyssä sata vuotta, joka on todella pitkä aika. Varsinkin kun kyseessä on monta vuosikymmentä jopa viikoittain ilmestynyt lehti, jossa on käsitelty kaikki maailman asiat.” Viisivuotisen tutkimusprojektin viimeinen vuosi menikin lähinnä tekstimassan karsimiseen. Toinen suuri haaste tutkimuksessa oli Akateemisen Karjala-seuran aikakausi 1920- ja 30-luvuilla. ”Oli tosi vaikea löytää mitään uutta näkökulmaa siihen, kun lehti oli kaksikymmentä vuotta yhden järjestön hallussa. Mitään Ylioppilaslehden omaa linjaa ei oikeastaan ollut, ja AKS on myös aika läpitutkittu juttu.” Lehden johtokunnan arkistot 30-luvulta olivat projektin alkaessa kadoksissa. Kortti epäili niiden tulleen hävitetyiksi Akateemisen Karjala-seuran arkistojen myötä vuonna 1945. Arkistot kuitenkin yllättäen löytyivät toimituksen muuton yhteydessä muutama vuosi takaperin. ”Ei sieltä kuitenkaan löytynyt mitään mielenkiintoista muuta kuin toimittajien valintaan ja talouteen

si myös kysyä, mitä mieltä hän on Euroopan yhdentymisestä. En tiedä, ovatko nuo lopulta kovinkaan kiinnostavia kysymyksiä. Historiantutkijan täytyy kuitenkin aina asennoitua niin, että ihmiset ovat oman aikansa tuotteita. Jälkiviisastelu, vaikka voikin olla hauskaa, ei välttämättä ole kovin hedelmällistä.”

liittyviä asioita. Ja taloushan on enimmäkseen aina sitä, että rahat on loppu, mitä tehdään.” Uutta ja vanhaa Kiinnostavia teemoja Kortti nostaa kirjasta esiin useita. Niitä ovat naisten asema, opiskelijaelämän ikuisuusaihe viina sekä suhteet kirkkoon ja yliopistoon. ”Yksi teema, jota ei ole ollut ylioppilaskunnan aiemmissa historioissa, on ylioppilaiden suhde populaarikulttuuriin. Se on tosi kiinnostavaa, koska välillä siitä ei kerrota ollenkaan. Ja kun ajatellaan, kuinka merkittävässä asemassa vaikka popmusiikki oli opiskelijoiden elämässä viimeistään 60-luvun lopulta lähtien. Välillä sitten taas, kuten 90-luvun puolivälissä, lehdessä ei mitään muuta olekaan. Se oli silloin sellainen City-lehden ja Rumban välimuoto.” Entä mikä tutkijaa itseään kiinnostaa kaikkein eniten? ”Se miten nuori sivistyneistö määrittelee omaa asemaansa ja miten se suhtautuu maailmaan. Miten tällainen aktivistieliitti määrittelee ja muokkaa omaa maailmankatsomustaan henkilökohtaisella tasolla. Aineisto avaisi monia mahdollisuuksia hyvin syvällisellekin tutkimukselle.” Lopuksi Kortti kertoo anekdootin, jota ei oikeastaan ole kirjassa nostettu esille. Se liittyy Ylioppilaslehden 100-vuotisjuhlanumeron julkisuuteen nostattamaan keskusteluun. ”Vuonna 1969 Ylkkärille valittiin ensimmäinen päätoimittaja, joka ei ollut Helsingin yliopistosta. Hän oli Seppo Niemelä, kepulainen maakuntien mies Jyväskylästä. Silloisen virkaa tekevän naispäätoimittaja Ritva-Liisa Sumun toimitus loppukaronkassaan laittoi lehden toimituksen konkreettisesti paskaksi. Siinä he – 60-luvun radikaali ja taistolaistuva porukka – purkivat sitä turhautumistaan. He hajottivat ja sotkivat koko paikan sekä myös paskansivat sinne. Hävitys oli niin kauhea, että ilmeisesti osa lehden arkistoakin meni hukkaan. Siis ei naispäätoimittaja ja paska ole mikään uusi asia Ylioppilaslehdessä.”

”He hajottivat ja sotkivat koko paikan sekä myös paskansivat sinne.”

- 17 -

Jaakko Poikonen: ”Kekkonen on kaikista kovin jätkä, joten piirsin hänet. Kekkonen oli oikea tekijämies.”

Aappo Kähönen: ”Piirsin sarjakuvahahmo Tintin. Tintti on tarkkailija, joka on ollut monessa maailmanpoliittisessa tapahtumassa mukana.”

Gallup Pyysimme Polhon alumneja piirtämään heidän poliittisen historian suosikkihenkilönsä. Teksti Anna Niemi Kuvat Mikko Virta

- 18 -

Milja Fromholtz: ”Peppi on idolini, koska hän on vaikuttanut moneen sukupolveen. Äidittä jäänyt Peppi kasvatti itse itsensä, toimi moraalisesti ja kapinoi normaaliutta vastaan.”

Aki Reinimäki: ”Tämä tohtorilakkinen hahmo on K.J. Ståhlberg. Piirsin hänet, koska hän oli suomalaisen laillisuusperinteen isä.”

Jari Hanska: ”Piirsin JFK:n, koska en osannut piirtää ensimmäistä vaihtoehtoani. JFK oli idealisti, joka yritti muuttaa maailmaa, mutta realiteetit iskivät vastaan.”

Antti Korhonen: ”Tässä on Keijo Liinamaa. Kuva symboloi hänen hyväntahtoisuuttaan. Hän oli kansakuntaa yhdistävä hahmo, joka hoiti tehtävänsä itseään liikaa korostamatta. Keijon valitettavan lyhyeksi jääneen elämän suuri saavutus oli ensimmäinen tupo-sopimus.”

- 19 -

Reportaasi

kesä duuni blues Teksti Eetu Jokela Kuvat Mikko Virta

Poleemin toimittaja kävi Contact Forum -rekrytointimessuilla kyselemässä, onko poliittisen historian opiskelijalle kesätöitä tarjolla.

itenevien päivien ja rospuuton mukana saapuu opiskelijan jokakeväinen ahdistus tulevan kesän työpaikasta. Ei ole mikään salaisuus, että polholaisen oman alan työpaikat ovat harvassa kuin sian hampaat, ja kilpailu niistä on kovaa. Poliittisen historian opiskelijoiden kesätöistä ei ole tehty tutkimuksia, ja tuorein kaikkia valtiotieteilijöitä koskeva tutkimustieto on vuodelta 2006. Valtiotieteellisen tiedekunnan opintotoimiston julkaisemassa selvityksessä ilmeni, että kyselyyn vastanneista vuonna 2001 valmistuneista maistereista 51 prosentilla kesätyöt eivät lainkaan vastanneet opintoja opiskelun alkuvaiheessa. Opintojen keskivaiheessa kesätyöt eivät vastanneet opintoja 32 prosentilla ja opintojen loppuvaiheessa 19 prosentilla. Vuonna 2003 valmistuneilla vastaavat luvut olivat 58, 38 ja 22 prosenttia. Opintojensa loppusuoralla olevalla on siis jo parempi mahdollisuus löytää oman

alansa töitä, vaikkakaan kehitys vertailuvuosien välillä ei ole rohkaisevaa. On silti huolestuttavaa, että noin viidennes maistereista ei ollut tehnyt opintoihinsa liittyvää kesätyötä. Ei liene kaukaa haettua, että mikäli sama kysymys esitettäisiin muutaman vuoden kuluttua keskellä talouskriisiä opiskelleille valtiotieteilijöille, tulokset olisivat vielä huonompia. Töitä rekrytointitapahtumasta? Opiskelijoiden työllistymisen helpottamiseksi järjestetään kevään aikana lukuisia rekrytointimessuja. Niistä suurimpia on nimenomaan akateemisesti koulutetuille tarkoitettu Contact Forum -rekrytointitapahtuma, joka järjestettiin tammikuun lopulla 2013. Tapahtuman tarkoituksena on sen verkkosivujen mukaan ”parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia tutustua yrityksiin, luoda kontakteja ja työllistyä, sekä toisaalta työnantajien mahdollisuuksia esittäytyä

- 20 -

- 21 -

Poleemin toimittaja Eetu Jokela kyseli Contact Forum -messuilla tĂśitĂ¤ laihoin tuloksin.

- 22 -

opiskelijoille”. Lisäksi tapahtuma kertoo olevansa poikkitieteellinen ja tarjoavansa jokaiselle jotakin. Voisiko rekrytointimessuista olla apua mielenkiintoista kesätyöpaikkaa etsivälle polholaiselle? Ensivaikutelma messuista saa minut aavistuksen skeptiseksi. Suurin osa tapahtumaan osallistuvista yrityksistä on Nokian, ABB:n, Fennovoiman ja Ernst & Youngin kaltaisia yhtiöitä, joilla on ennemmin tarvetta Business Analysteille, Junior Consulteille ja automaatioinsinööreille kuin ahkeralle poliittisesta historiasta valmistuneelle valtiotieteiden maisterille. Tapahtuman järjestävän toimikunnan puheenjohtaja Laura Päivisen mukaan työnhakuun kannattaa kuitenkin lähteä ennakkoluulottomasti. ”Suurilla yrityksillä on tarvetta kaikenlaisille työntekijöille, myös yhteiskuntatieteilijöille. Rekrytointitapahtumassa kannattaa mennä rohkeasti puhumaan erilaisille yrityksille ja luomaan kontakteja”, Päivinen sanoo. Samaa mieltä on myös OP-Pohjolan pisteellä päivystänyt henkilöstökehityspäällikkö Sini Jokiniemi: ”op:n kaltaisesta isosta yrityksestä löytyy kaikki mahdolliset funktiot ja hyvin erilaisia työnkuvia. Tarvitsemme esimerkiksi viestinnän asiantuntijoita.” Oikeustiedettä opiskelevan Päivisen mukaan Contact Forumin kävijöistä suurin osa on teknillisen tai kaupallisen alan opiskelijoita. Poliittisen historian opiskelijan ei kuitenkaan tarvitse pelätä jäävänsä teekkareiden tai kyltereiden jalkoihin, Päivinen sanoo. ”Sellaisiakin tarinoita on, että joku on rekrytoitu, koska on ollut hyvä tyyppi. Persoonalla on työnhaussa väliä, eikä työnantaja katso pelkästään CV:tä tai koulutodistusta”, Päivinen muistuttaa. Vaikka Contact Forum -tapahtuma tunnetaan rekrytointimessuina, harva opiskelija kävelee ovista ulos varma työpaikka takataskussaan. Laura Päivinen on kuullut 6–8 tapauksesta, joissa opiskelija olisi rekrytoitu suoraan messuilta. Messujen esillepanijat ovat Päivisen mukaan kuitenkin olleet tapahtumaan tyytyväisiä: ”Yritykset ovat kertoneet solmineensa kontakteja potentiaalisiin rekrytoitaviin, joihin on otettu yhteyttä messujen jälkeen.” Taloudellinen epävarmuus vaikuttaa Yhä myrskyävä eurokriisi ja epävakaa taloudellinen tilanne ei voi olla vaikuttamatta kesätöiden tarjontaan. Muun muassa Suomen lasten ja nuorten säätiö sekä työmarkkinakeskusjärjestöt ovat haastaneet kampanjoissaan työnantajat tarjoamaan nuorille enemmän ja parempia kesätyöpaikkoja. Taloudellinen tilanne on Laura Päivisen mukaan osunut myös Contact Forum -tapahtumaan.

”Poliittisen historian opiskelijaa ei varsinaisesti revitty töihin suoraan tapahtumasta.”

”Tapahtuman kasvu on hidastunut. Yt-neuvottelut ja rekrytointikiellot ovat estäneet usean yrityksen osallistumisen messuille”, Päivinen kertoo. ”Hiljattain päättyneet yt-neuvottelut vaikuttavat ehdottomasti kesätyöpaikkoihimme”, vahvistaa OP-Pohjolan Sini Jokiniemi. Taloudellinen tilanne ei kuitenkaan näkynyt messuilla mitenkään silmiinpistävästi. Työnhakuun määrätietoisimmin käyneet opiskelijat ottivat rohkeasti kontaktia yritysten edustajiin. Vanha tehdashalli täyttyi rennosta small talkista ja ansioluettelot vaihtoivat käsiä. Energiateollisuuden yritysten ja konsulttiyhtiöiden lisäksi tapahtumasta löytyi myös tyypillisempiä polholaisen työllistäjiä. Päätin kysyä muutamalta työnantajalta, löytyisikö heiltä töitä reippaalle polholaiselle. Rekrytointiassistentti Eeva Minkkinen Helsingin kaupungilta kertoo, että Helsinki työllistää yli 4300 kesätyöntekijää. ”Eniten tarjolla on paikkoja tekniseltä puolelta sekä sosiaali- ja terveysalalta”, Minkkinen arvioi. Esimerkkitehtävinä hän mainitsee suunnittelijan ja sairaanhoitajan. Löytyisikö mitään poliittisen historian opiskelijalle? ”Kaupungin hallintokeskuksesta voi avautua joitain valtiotieteilijälle sopivia paikkoja. Opiskelijan kannattaa tarkkailla kaupungin rekrytointisivustoja, sillä paikkoja aukeaa vielä toukokuussa”, Minkkinen kehottaa. Nordea Pankin työnantajamielikuvatiimissä työskentelevä Maria Pasanen oli messuilla tekemässä Nordeaa tutuksi työnantajana sekä etsimässä kesätyöntekijöitä tulevaksi kesäksi. Pasasen mukaan Nordea palkkaa kesäksi 300–400 työntekijää konttoreihin eri puolelle Suomea. ”Paikkoja löytyy konttoreiden asiakaspalvelusta sekä muista tukitoiminnoista”, Pasanen sanoo. Hänen mukaansa Nordea ottaa töihin mieluiten korkeakouluopiskelijoita, mutta muuten koulutustaustaa ei katsota turhan tarkkaan.

- 23 -

”Tärkein kriteerimme on kiinnostus finanssialaan”, Pasanen toteaa. Ylitarkastaja Päivi Vaismaa oli valtion messuständillä tekemässä tutuksi Seinäjoella sijaitsevaa Maaseutuvirastoa. Vaismaan mukaan ainakin Maaseutuvirastossa paikkoja valtiotieteilijälle avautuu heikommin: ”Lähinnä meillä avautuu paikkoja oikeustieteiden sekä maa- ja metsätalousalan korkeakouluopiskelijoille.” Polholaisen työelämätaidot tutummiksi! Haastattelukierros työnantajien kanssa ei ollut erityisen rohkaiseva. Poliittisen historian opiskelijaa ei varsinaisesti revitty töihin suoraan tapahtumasta. Täytenä yllätyksenä tämä ei toki tullut, puuttuihan messuilta kokonaan yleinen polholaisen työllistäjä, kolmas sektori. Suurin osa haastatelluista työnantajien edustajista ei tiennyt, minkälaisia työelämävalmiuksia poliittisen historian opiskelijalla – tai edes yleisemmin yhteiskuntatieteilijällä – ylipäätään on. Helsingin kaupungilta osattiin kyllä luetella valtiotieteilijän tyypillisiä tehtävänimikkeitä, mutta ei niitä taitoja, joita meiltä löytyy: kykyä löytää uusia näkökulmia, hallita suuria tietomääriä ja analyyttista ajattelutaitoa. Vikaa löytyy osittain meistä itsestämme – opiskelijat voisivat hyvin pohtia yhdessä oppiaineen ja tiedekunnan kanssa sitä, miten polholaisen työelämätaitojen tunnettavuutta voitaisiin lisätä. Tapahtumassa vieraillut toisen vuoden polholainen Ella Virtanen huomasi myös, ettei polholaisen taitoja tunneta. ”Tuntui siltä, etteivät yritykset tiedä mitä opiskelijat osaavat. Toisaalta me opiskelijat emme ehkä osaa oikein markkinoida itseämme”, Virtanen pohtii. ”Ehkä vaikkapa kauppis on helpompi brändätä yrityksille”, hän jatkaa. Tapahtuma jätti kylmäksi myös toisen vuoden polholaisen Johanna Rädyn. ”Käteen ei jäänyt oikein mitään konkreettista. En saanut edes vinkkejä työnhakua varten”, hän kertoo. Räty koki, että tapahtuma sopi ehkä paremmin kaupallisen alan tai oikeustieteiden opiskelijalle. ”Valtsikalaisuutta tai yhteiskuntatieteilijöiden osaamista ei oikein tunnettu. Valtion ständilläkään ei tiedetty, onko heillä tarjota meille mitään”, Räty jatkaa. Virtanen on jo luopunut ajatuksesta päästä oman alan kesätöihin: ”Olen kyllä lähetellyt hakemuksia, mutta en usko, että mikään tärppää.” Uskoa omaan työllistymiseensä ei kuitenkaan kannata vielä menettää. Kuuluihan tapahtuman puhujakaartiin Jyri Häkämiehen ja Mikael Jungnerin lisäksi työministerin erikoisavustaja, poliittisesta historiasta väitellyt valtiotieteiden tohtori Pilvi Torsti.

- 24 -

Maailmalta

Kun valtio

hajoaa Teksti Ilmar Metsalo Kuvat Magharebia

Mali, yksi Länsi-Afrikan rauhallisimmista valtioista, on ajautunut viimeisen kahden vuoden aikana täyteen kaaokseen. Rajavalvonta on käytännössä olematonta, ja kriisi vaikuttaa koko maanosan vakauteen.

Tuareg-separatistiteja taisteluvarustuksessa. PKM-kevytkonekivääri on käytössä myös Suomen Puolustusvoimilla.

- 25 -

”Poikkeuksellisen kriisistä tekee al-Qaidan vahvistuva ote Sahelin alueella ja militantin islamin tukialueen potentiaalinen muodostuminen aivan Euroopan läheisyyteen.”

lokuussa 2001 ei Afganistan sanonut meille juuri mitään. Mitätön maa jossain Jumalan selän takana. Sellainen Mali oli meille vielä vajaa vuosi sitten. Köyhä ja maatalousvaltainen valtio Länsi-Afrikassa on niittänyt lähinnä positiivista mainetta maailmalla. Vuonna 1991 päättyneen sotilasdiktatuurin jälkeen Mali otti suuria askelia kohti demokratiaa, ja oikeusvaltiokehitys näytti rehottavaa korruptiota lukuun ottamatta valoisalta. Talouskriisi ja arabikevät Mali jakautuu kaupungistuneeseen eteläosaan ja aavikoituvaan harvaanasuttuun pohjoiseen. Saharan leviäminen ilmastonmuutoksen myötä vaikeuttaa pohjoisen paimentolaisten elinkeinon harjoittamista. Pohjoisosa on kuivien kausien ajan etelän ruokatuotannon varassa, minkä myötä hinnat nousevat ja

Tuareg-militantit jakavat Pohjois-Malin hallinnan islamistiryhmien ja al-Qaidataistelijoiden kanssa.

pohjoisen ostovoima heikkenee. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat tuntuneet Malissa voimakkaina. Viimeisen viiden vuoden aikana ruokakriisit ovat seuranneet toisiaan tiheämmin ja kestäneet aikaisemman parin kuukauden sijaan noin puolen vuoden ajan. Euroopan talouskriisi sekä arabikevään ja Nigerian levottomuudet ovat vaikeuttaneet ulkomailla työskennelleiden malilaisten toimeentuloa. Aikaisemmin yksi ulkomailla asuva on rahalähetyksin elättänyt seitsemän kotimaassa, mutta heikko työllisyystilanne on ajanut monet takaisin Maliin. Voimakkaan väestönkasvun ja takaisinmuuton vuoksi työttömien nuorten aikuisten osuus väestöstä on kasvussa. Malin epävakauden taustat ovat pitkälti taloudellisia: ilmastonmuutoksen ja maailmanlaajuisen taantuman luoma työttömyys on aiheuttanut tyytymättömyyttä koko yhteiskunnassa.

- 26 -

Konflikti on maanosalle tyypillisesti monitahoinen ja osin etnisyyteen perustuva kriisi. Sotilasvallankaappaukset ja sisällissodat eivät valitettavasti ole mantereella poikkeuksellisia. Poikkeuksellisen kriisistä tekee al-Qaidan vahvistuva ote Sahelin alueella ja militantin islamin tukialueen potentiaalinen muodostuminen aivan Euroopan läheisyyteen. Tuaregit Kriisin ensimmäinen näytös alkoi vähäisen uutisoinnin saattelemana vuoden 2011 loppupuolella. Sahelin alueella paimentolaisina elävät tuaregit nousivat avoimeen kapinaan alkuvuodesta 2012 perustaakseen Azawadin valtion Malin pohjoisosassa. Laajamittainen kapina on toinen lajiaan viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja sen paine kohdistuu ennen kaikkea Maliin, sillä Libya ja Algeria ovat työntäneet tuaregit tehokkaammin pois alueiltaan.

Uusimman kapinan taustalla on viimeiset kaksi vuotta kestänyt ruokakriisi, joka on iskenyt kovaa erityisesti paimentolaisten toimeentuloon. Yhtenä laukaisijana toimivat Libyan sisällissodassa Muammar Gaddafin palkkasotilaina taistelleet tuaregit, jotka palasivat raskaasti aseistautuneina vuoden 2011 lopussa. Malin puolustuspolitiikka on kylmän sodan ajan neuvostoliittolaisen tuen loputtua perustunut kriisinhallintaan ja sisäiseen turvallisuuteen. Siitä huolimatta noin 7500 taistelijan asevoimat eivät kyenneet pitämään pinta-alaltaan Ranskan kokois ta Malin pohjoisosaa hallussa – pitkälti vahvan hallinnon puuttumisen vuoksi. Sotilasvallankaappaus Malin epävakaus nousi otsikoihin maavoimien kapteenin Amadou Sanogon syrjäyttäessä presidentin kuukautta ennen vaaleja. Syynä oli asevoimien tyytymättömyys hallinnon

heikkoihin otteisiin tuaregikapinallisten kukistamisessa. Valta siirtyi varsin pian siviilipresidentille, mutta Sanogon epäillään edelleen johtavan toimintaa kulisseissa, muun muassa asevoimien reformia ohjaamalla. Entiselle presidentille uskollisia joukkoja on siirretty pois avainpaikoilta ja asevoimissa on suoritettu jonkinasteisia puhdistuksia. Ilmeisesti ainakin entisen presidentin henkivartiokaartin sotilaita on pakotettu raiskaamaan toinen toisiaan. Islamistit Kriisin pitkittyessä osa tuaregeista on vetänyt takaisin autonomiavaatimuksiaan ja suostunut neuvottelupöytään laillisen hallinnon kanssa. Samanaikaisesti alueella on vahvistunut toinenkin kapinallistaho: sharia-lakia ajavat islamistiryhmittymät. Tällä hetkellä Sahelin alueella toimii vähintään kolme erillistä islamistista ryhmittymää, joista jokainen pyrkii väkivalloin islamistisen hallin-

- 27 -

non perustamiseen Maliin – siitäkin huolimatta, että 90 % maan väestöstä on muslimeita. Al-Qaeda in Islamic Maghreb (AQIM) on toiminut Sahelin alueella vajaan kymmenen vuoden ajan. The Movement for Unity and Jihad in West Africa (MUJAO) on irtautunut AQIMista, mutta liittoutunut sen kanssa myöhemmin uudelleen. Kolmas ryhmittymä on tuaregikapinallisista irtautunut Ansar Dine, joka niin ikään ajaa Azawadin valtion itsenäisyyttä. Islamistit ovat ottaneet yhteen niin keskenään kuin myös tuaregien kanssa. Sharia-laki on otettu käyttöön islamistien hallitsemassa Pohjois-Malissa. Ensimmäiset kivitykset järjestettiin tiettävästi heinäkuussa 2012. Ääri-islamistit ovat hävittäneet mielestään henkilöpalvontaan kannustavia suufilaisia pyhäkköjä, kuten esimerkiksi Timbuktun maailmanperintökohteita. Islamistien eteneminen kohti etelää on aiheuttanut suuria pakolaisvir-

Tuaregien kapina on viides lajiaan sadan vuoden aikana. Kuvassa tuareg-taistelijoita neuvonpidossa.

”Islamistit ovat ottaneet yhteen niin keskenään kuin myös tuaregien kanssa.” toja sekä maan sisällä että naapurimaihin. Yhteensä kotinsa jättäneitä oli vuodenvaihteessa vajaat puoli miljoonaa. Ranskan interventio Malin hallinto vetosi useasti kansainväliseen yhteisöön pyytäen apua islamistikapinallisten etenemisen pysäyttämiseen. YK:n turvallisuusneuvosto myönsi mandaatin Länsi-Afrikan talousyhteistyöjärjestö ECOWAS:in suunnitelman mukaiselle interventiolle 20. joulukuuta. Vuodenvaihteessa lähes kaksi kolmasosaa maan pinta-alasta oli alistettu sharia-lain piiriin. Kaupungistunut eteläosa säilyi kuitenkin heikon laillisen hallinnon alaisuudessa.

François Hollande totesi viime vuoden lopulla, ettei mikään tapahtuma saisi Ranskan asevoimia osallistumaan Malin konfliktiin. Kuitenkin jo tammikuun 11. päivänä Ranskan ilmavoimat iskivät kapinallisia vastaan Gaossa ja Timbuktussa, minkä jälkeen ranskalaiset joukot ovat vallanneet Malin keskiosan tärkeimpiä kaupunkeja takaisin. Ranskalaisjoukot otettiin vastaan vapauttajina, ja vahvana johtajana debytoinut Hollande nauttii suosiosta sekä Ranskassa että Malissa. Ranska on ilmoittanut pysyvänsä Malissa kunnes ”islamistiset ryhmät eivät enää uhkaa valtiota”. Todellisuudessa Hollanden hallinto tähtää mahdollisimman nopeaan poistumiseen Malista. Operaatiolle ei ole annettu kuin neljä kuukautta aikaa ja mikäli se ei riitä, jatkamisesta äänestetään Ranskan parlamentissa. Suhteellisen vakaassa etelässä on käynnistetty Euroopan unionin koulutusmissio EUTM-Mali, jossa koulutetaan Malin varsin sekalaisia asevoimia. ECOWAS ja Afrikan unioni ovat valmistautuneet kriisinhallintaoperaatioon Malissa. Erityisesti ECOWAS on profiloitunut aktiivisena

- 28 -

toimijana kriisinhallinnassa, ja yksi sen kolmesta rauhanturvaajakoulusta sijaitsee Malissa. Malin konflikti on kummallekin mahdollisuus näyttää oman organisaation tehokkuus – tai epäonnistua yhdessä niiden keskeisimmässä tehtävässä. Ranskan sotilaallisen ylivoiman ja kansainvälisen kriisinhallintaoperaation rinnalla islamisteilla ei luulisi olevan mahdollisuuksia. Avoimessa taistelussa tämä pitää epäilemättä paikkansa – sitä siis lienee turha odottaa islamisteilta. Osaksi yhteiskuntaa laajalle maa-alueelle hajaantuvia terroristeja onkin huomattavasti vaikeampi paikantaa. Epäsymmetrisen sodankäynnin hedelmiä on korjattu viimeiset 11 vuotta Afganistanissa. Mitä kauemmin kansainväliset joukot ovat Malin maaperällä, sitä todennäköisemmin se aiheuttaa tyytymättömyyttä hallinnon heikkoutta kohtaan. Nyt Ranska näyttäytyy malilaisille vapauttajana, mutta jo kenties lähitulevaisuudessa entisenä siirtomaaisäntänä, joka pyrkii lisäämään vaikutusvaltaansa Länsi-Afrikassa. Tällainen tilanne voi hyvinkin lisätä ääriainesten suosiota.

Uusi Afganistan? Malin ja Afganistanin kriiseillä on monia yhtymäkohtia. Maiden vertaaminen ei kuitenkaan huomioi valtioiden lähtökohtaisia eroavaisuuksia. The Economist povasi tammikuussa Malista uutta

Afganistania. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen opettaja, kapteeni Olli Teirilä suhtautuu Malin tulevaisuuteen optimistisemmin. ”Malilla on lähimenneisyytensä vuoksi hyvät edellytykset palata niin sanotusti oikeille raiteille.” Malin kansa ei ole etnisesti yhtä jakautunut kuin Afganistanin heimot. Teirilän mukaan Malissa tilannetta ei nähdä epätoivoisena – kansa on edelleen kiinnostunut demokratiasta. Kaksi vuosikymmentä jollain tasolla toiminut oikeusvaltio eroaa suuresti Talibanin hirmuhallinnosta. Malilla on periaatteessa hyvät mahdollisuudet rauhaan kansainvälisen yhteisön tukemana. Toisin kuin Afganistanissa, länsimaiseen demokratiaan siirtyminen ei olisi malilaisille täysin vieras asia, vaan paluu vuodentakaiseen tilanteeseen. Ehdoton enemmistö vastustaa sharia-lakia, eikä radikaali islam ole valtaväestön suosiossa. Islamistiset ääriryhmät eivät Talibanin tavoin ole saaneet alistettua valtiota omaan hallintaansa, ja niiden vastustaminen on avointa. ”Myös uskonnollisuus on eri luokkaa kuin Afganistanin ja Pakistanin alueella”, toteaa Teirilä.

Artikkelia varten haastateltu Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen opettaja, Olli Teirilä uskaltaa olla optimistinen Malin tilanteen suhteen

päätyvät useimmiten naapurimaihin kaivostyöläisiksi. Huumekauppa on muodostunut rahasammoksi muun muassa islamistikapinallisille, mutta myös monet ei-uskonnolliset rikollisliigat ja jopa asevoimien henkilöstö hyödyntävät poliisikoneiston heikkoutta. Yksi afrikkalaisen yhteiskunnan läpileikkaavan korruption esimerkki on epäily Mauritanian hallinnon sotkeutumisesta huumekauppaan. Radikaali islam ei Sahelin alueella ole suinkaan uusi ilmiö. Afganistanin sodan alettua myös Pohjois-Afrikan järjestöjä liittyi al-Qaidan ideologiseen yhteisöön. Alueen syrjäisyys on mahdollistanut melko rauhallisen toiminnan esimerkiksi koulutusleirien suhteen. Lisäksi al-Qaida on saanut toimia alueella melko rauhassa ja luonut kattavan tukiverkoston. Teirilän mukaan järjestön maine on edelleen valitettavan vetovoimainen nuorison rekrytoinnissa.

”Osa kaarteista on järjestäytynyt kodinturvajoukoiksi, osa taas keskittyy huumekaupan pyörittämiseen.”

Entä ne Afganistanin ja Malin yhdistävät tekijät?

Molemmat ovat vaikeasti hallittavia perifeerisiä valtioita, joiden rajavalvonta on varsin puutteellista. Tärkeimmät yhtäläisyydet ovat huumekauppa ja ääri-islamilainen terrorismi. Länsi-Afrikka on sekä huume- että ihmiskaupan keskeinen kauttakulkupaikka. Juuri tämän osalta kriisin vaikutukset Eurooppaan saattavat kasvaa yllättävän suuriksi. Arviolta 80% Eurooppaan saapuvasta kokaiinista lennätetään Etelä-Amerikasta aluksi Sahelin harvaanasuttuun erämaahan. Eurooppaan kuljetetaan ennen kaikkea naisia prostituoiduiksi, lapsikaupan uhrit

Malin suurin ongelma on

valtion turvallisuuskoneiston heikkous. Maan laajuus vaikeuttaa poliisin ja asevoimien toimintaa, vaikka jälkimmäinen onkin yli 20 vuoden ajan keskittynyt valtion sisäisen turvallisuuden ylläpitoon. Maakunnissa järjestystä ylläpitävät sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön alaiset kansalliskaartit. Sangen sekalainen seurakunta koostuu entisistä sotilaista, mutta ei ole virallisesti osa asevoimia tai sen reserviä. Osa kaarteista on järjestäytynyt kodinturvajoukoiksi, osa taas keskittyy huumekaupan pyörittämiseen. Paluu rauhaan tulee viemään aikaa. Teirilä arvelee asevoimien kykenevän lyömään kapinalliset kaupunkien läheisyydestä vuoden kuluessa. Hän näkee tuaregien integroinnin avaintekijänä Pohjois-Malin vakauttamisessa: ”Kun he ovat tyytyväisiä omaan liikkumiseensa sekä asuinalueisiinsa, Malin vakaus on huomattavasti tukevammalla pohjalla.”

- 29 -

Teksti Ilmar Metsalo

70 Novelli

randia p채iv채ss채 Teksti ja kuvat Reetta Heiskanen

- 30 -

aisema on niin kaunis. Horisontissa siintävät jylhät vuoret, joiden huippuja peittää ohut pilvikerros. Vuorenrinteitä koristavat silmänkantamattomiin jatkuvat viiniviljelmät. Päivä on tavattoman kuuma. Andrew asettelee lierihattunsa paremmin ja leyhyttelee viuhkalla kevyttä tuulenvirettä kohti kasvojaan. Hän ottaa yhden viinilaseista käteensä ja hengittää hitaasti sisäänsä huumaavaa aromia. Ah, vuoden 1978 Bellingham Shiraz. Andrew pyöräyttää viiniä lasissa muutaman kerran ennen kuin siemaisee. Hän imaisee aavistuksen verran ilmaa suuhunsa hampaiden välistä ja pyörittelee makua suussaan. Tässä viinissä on paljon eroa edelliseen. Maku on pehmeämpi. Sillä hetkellä Andrew maistaa elämän keveyden. Kaikki on niin hyvin. Edellinen viini taas oli turhankin karkea. Hieman liian kypsä. Aivan turhan raskas. Hyvä olo valtaa Andrewn kehon. Hetki tuntuu merkittävältä. Seuraava aamu valkenee Etelä-Afrikassa yhtä kauniina kuin edellinenkin. Jälleen kerran, kuten niin monena aamuna Andrew ihailee Western Capen provinssin vuoria ja kukkuloita. Mikä onni, että hän ymmärsi viisi vuotta sitten ostaa viinitilan Stellenboschista. Sillä täältä ne tulevat: Etelä-Afrikan ja maailman parhaat viinit. Ensimmäiset viinit alueella tuotettiin jo vuonna 1659 ja siitä lähtien niitä ovat litkineet

eurooppalaiset kuninkaat ja kuninkaalliset aina Napoleonista Monacon Albertiin asti. Andrew naurahtaa ajatukselle Napoleonista hänen tuottamansa valkoviini kädessään. Hupsua. Andrew nauttii rauhassa aamupalaa valkoisen talon verannalla ja ihailee maisemaa. Yhtäkkiä hän ajattelee omaisuuttaan. Nämä viljelmät, hänen. Tämä talo, hänen. Etelä-Afrikan viidenneksi rikkain mies - hän itse. Onpa onni olla Andrew De Villiers. Kotiapulainen Daisy tuo aamiaispöytään päivän lehden. Andrew avaa sen hitaasti, nautiskellen. Päivän lehden lukeminen tarkoittaa Andrewlle hetkeä, jolloin hän voi naurahtaa rauhassa muulle maailmalle. Ihmisten kummallisille ongelmille. Ja Etelä-Afrikan politiikalle. Se, jos mikä on maailman parasta komediaa, hän ajattelee hymy huulillaan. Päivän uutisotsikko ponnahtaa Andrewn silmiin. No mitäs helvettiä. Mellakoita - ja vielä niin lähellä De Villiersin viinitilaa. George kyykistyy hetkeksi maahan polun varteen, viiniviljelmärivistön viereen. Päivä on niin kuuma, että jo puolen tunnin poimimisen jälkeen Georgen vaatteet ovat hiestä läpimärät. Tuntuu vaikealta hengittää. Missään ei ole varjoa. On siis ryömittävä hetkeksi viinipuskan alle ja toivottava, että työnvalvoja ei huomaa. Siinä istuessaan George miettii, mitä työtoveri eilen illalla kuiskasi hänen korvaansa. Lakko alkaa tänään, kahden tunnin päästä. Oli aika marssia viinitilojen omistajia vastaan. George

- 31 -

oli tehnyt työtä kymmenen vuotta, 15-vuotiaasta lähtien. Hänen päiväpalkkansa on aina ollut sama. 70 randia. Sillä sai päivittäisen leivän, mutta ylimääräistä ei jäänyt. Tuntuu, että Georgen kahdella pojalla on aina nälkä. Hän haluaisi antaa heille niin paljon enemmän. Tänään työntekijät vaatisivat palkkansa kaksinkertaistamista, vaikka pakolla. Viimeisen kolmen vuoden ajan työ viinirypäleiden poimijana on tuntunut Georgesta erityisen rankalta. Olot ovat huonontuneet selvästi, taukoja ei saa pitää ja työpäivät ovat pidentyneet. George uskoo, että asialla saattaa olla tekemistä uuden omistajan, Andrew De Villiersin kanssa. Tilalla juoruillaan, että hän vaatii viinitilalta koko ajan parempaa tulosta, vaikka se on jo huippuluokkaa. George huokaisee ja ryömii esiin viinipuskan alta. Siinä samassa työnvalvoja seisoo hänen edessään. ”Mitäs George oikein laiskottelee?” Puukeppi viuhahtaa ilmassa ja osuu Georgea kivuliaasti alaselkään. Työnvalvoja hymyilee ja kävelee rauhallisesti pois. Kello lähenee puoltapäivää kun Andrew De Villiers kuulee äänet. Ne tulevat päätieltä. Kuulostaa siltä kuin valtava norsulauma rynnisi viinitilan ohi. Andrew kävelee kohti tilansa porttia ja näkee lopulta tilanteen. Niitä on monta sataa. Joukosta Andrew tunnistaa muutaman viinitilansa työntekijän. Hän huokaa syvään. Pitihän tämä arvata. Työntekijöiden lakko on levinnyt Stellenboschiin asti.

- 32 -

Työntekijät marssivat kohti Stellenboschin keskustaa. Georgesta tuntuu hyvältä. Tällä kertaa pomojen on pakko suostua heidän ehtoihinsa. He eivät palaisi viljelmille ilman parempaa palkkaa. Silloin George huomaa poliisin saapuneen paikalle ja levittäytyvän heidän edessään. Joku viskaa eturivistä kiven kohti heitä. ”Tässä, ota George!” ja pian Georgellakin on kivi kädessään. Hän viskaa sen raivolla ja huomaa ihmetyksekseen, kuinka se jysähtää keskelle poliisin otsaa. Mies kaatuu kiven voimasta taaksepäin. George näkee tilanteen kuin hidastettuna. Poliisi raivostuu ja ottaa aseen esiin. Laukaus kuulostaa lopun alulta ja luoti jysähtää eturivissä seisovan työntekijän rintaan. Siitä eteenpäin elämä on yhtä kaaosta. Paniikin keskellä George muistaa Marikanan kaivoksen ja serkkunsa kuoleman. Historia toistaa itseään. Ei helvetti. Pimeys on jo laskeutunut De Villiersin viiniviljelmien ylle, mutta Andrew istuu edelleen verannalla. Lasissa on erityistä pinotage-rypäleestä tehtyä viiniä, joka on ainutlaatuisen paahteinen ja mausteinen. Mutta Andrew ei huomaa. Päivä on ollut aivan mahdoton. Lakko oli paisunut pahemmaksi skandaaliksi kuin kukaan osasi edes ajatella. Poliisi oli ampunut 32 työntekijää. Joukossa oli viisi De Villiersin tilalta. Andrew oli joutunut lähtemään kaupungintalolle tunnistamaan uhrit, mutta ei ollut tietenkään todella tunnistanut heitä. Kuka nyt tänä päivänä todella tietää miltä omat työntekijät näyttävät! Helvetti soikoon. Ja Andrewhan oli

ollut tilalla vasta viisi vuotta. Mutta yhdet kasvot hän oli tunnistanut. Ne kuuluivat miehelle nimeltä George. Hän oli ollut hyvä työntekijä ja erityisesti edellisen omistajan suosiossa. Mutta Andrewlla ei ollut ollut aikaa tutustua mieheen

sen paremmin. Ahkera heppu, se siitä. Sillä hetkellä Andrew De Villiers kiroaa Etelä-Afrikan tilanteen syvimpään maanrakoon. Vielä muutamia vuosia sitten hän oli ollut toiveikas. Etelä-Afrikka oli luokiteltu BRIC-maiden viidenneksi jäseneksi, talous veti ennennäkemättömällä vauhdilla ja ihmiset rikastuivat. Hallitus tuntui olevan asian ytimessä, vaurautta yritettiin jakaa uudella tavalla ja hommaan saada jotain järkeä. Mutta mikä se oikein oli, jonkinlainen kirous? Joka kerta, kun maa oli pääsemässä jaloilleen, jotain tapahtuu ja loistava tulevaisuus kaatuu omiin poliittisiin selkkauksiinsa. Andrew De Villiers nappaa punaviinilasin käteensä ja tuudittautuu tuttuun tuoksuun. Aivoissa on muodostumassa ajatus, mutta hän ei millään haluaisi päästää sitä esiin. On kuitenkin mahdotonta taistella vastaan. Onkohan se ihan järkevää, että 10 % väestöstä mutustelee hummereita ja juo maailman parhaita punaviinejä päivät pitkät, kun samaan aikaan 90 % tienaa vähemmän kuin pitäisi? Andrew nappaa pöydältä katkaravunpyrstön ja nauttii sen hitaasti. Kylläpäs olikin jo nälkä.

painatusbudjetti tiukoilla?

pyydä tarjous Lehdet, kutsut, pääsyLiput, opinnäytetyöt, väitöskirjat, juListeet...

Tervetuloa käymään tai pyydä tarjous! Picaset Oy Höyläämötie 18 A, 4. krs 00380 Helsinki

- 33 -

picaset@picaset.fi www.picaset.fi puh. 09 684 1066

Tohtori Hentilän

neuvot opiskelijoiden poleemisiin pulmiin. Oman kysymyksesi poliittisen historian professorinakin tunnetulle Hentilälle voit lähettää osoitteeseen poleemi-2013@helsinki.fi Hei proffa! Haluan vaihtaa pääainetta polhosta tasoon, mutta pelkään verikostoa. Mitä teen? - Wannabe tasolainen Etkö tiedä, että maailman suurin intiaaniheimokin on wannabeet? Salaisesti lähes kaikki polholaiset ovat wannabee-tasolaisia. Verikostoa on turha pelätä. Sillä hetkellä, kun asia paljastuu, laajat opiskelijajoukot nostavat keskisormensa pystyyn, ja wannabee-tasolaisia ovat ne, joilla nimetön on kasvanut keskisormea pitemmäksi. Tarkkailepa aika ajoin sormiesi mittoja. Moi! Pitkään mieltäni on kalvannut kysymys: Jos Aappo Kähönen ja Tauno Saarela tappelisivat, kumpi voittaisi? - Ludvig Borga Hehän tappelevat koko ajan, etkö ole sitä hoksannut. Tahti on vain niin hidastempoista, että on mahdotonta sanoa, kumpi on voitolla ja miten kamppailu aikanaan päättyy. Pannaanko veto pystyyn? Minkä kertoimen annat Aapolle ja minkä Tanelle? Ensimmäinen palkinto voisi myös olla yksi Hentilän kirjoittama kirja, toinen kaksi hänen kirjaansa, jne.

Hei, paljonko tienaatte sillä, kun joka vuosi sadat poliittiseen historiaan pyrkivät ostavat pääsykoekirjan? - Poor Man Kädessäni on kustantajalta (WSOY Pro) saatu tekijänpalkkiolaskelma vuodelta 2012. Käytän selvityksessäni Euroopan komission pyöristettyjä lukuja (VM:n luvuissa on mielestäni vähän liikaa kaunistelua). Suomen poliittinen historia -teoksen kokonaismyynti vuonna 2012 oli noin 200 kappaletta. Tekijänpalkkiota maksetaan 15 prosenttia kirjan alv-verottomasta hinnasta, joka on noin 30 euroa. Myynnin bruttoarvoksi tulee 6000 euroa, ja se jaettuna kolmeen osaan (kyllähän Nevakiven ja Jussilankin pitää tupakkirahansa jostain ansaita) tekee 2000 euroa. Siitä 15 prosentin royalty on 300 euroa, joka lasketaan verotettavaksi tulokseni. Marginaaliveroprosenttini on noin 50 tulojeni ylärajalla, joten käteen jää 150 euroa. Jos ajatellaan, että olen kirjoittanut satasivuisen osuuteni kirjaan kymmenessä työpäivässä, tulee tuntipalkakseni 2 euroa. Taidan siirtyä maitotilalliseksi Mouhijärvelle, he kun valittavat tekevänsä työtä kolmella eurolla tunnissa.

- 34 -

Kirjoja Palstalla tutustutaan poliittishistoriallisesti kiinnostaviin uutuuskirjoihin.

Sadan vuoden tiiliskivi

Ylioppilaslehden vuosisata, Jukka Kortti, Gaudeamus 2013.

Jukka Kortin 800-sivuinen Ylioppilaslehden vuosisata on varsinainen tiiliskivi. Siihen on tiivistetty 100-vuotiaan lehden historia aikakausittain ja teemoittain. Historia on jaettu noin 10–20 vuoden mittaisiin periodeihin, joiden sisältä on poimittu esiin kiinnostavia teemoja ja tapahtumia. Kirjan sujuvaa leipätekstiä siivittävät tietolaatikot sekä runsas kuvitus, joka koostuu niin valokuvista kuin lehden jutuista tai siellä julkaistuista ilmoituksista. Erityisesti Ylkkärin mainosten ja ilmoitusten suuri osuus kuvituksesta pistää silmään. Se on ymmärrettävää, kun huomioi kirjoittajan

taustan vanhojen tv-mainosten tutkijana. Mainokset tuovat myös hyvin esille ajankuvaa. Puolitoistakiloista järkälettä ei niin vain kerralla lukaista läpi. Sen sijaan se toimii erinomaisesti hakuteoksena, ja on kirjoitettu niin, että lukemisen voi aloittaa oikeastaan mistä kohtaa tahansa. Lopun liitteistä löytyy välttämättömien listausten ja tilastojen lisäksi myös mainio artikkeli lehden ulkoasun kehityksestä sadan vuoden aikana. Kyseessä on ehdottomasti satavuotiaan lehden arvoinen historia. Teksti Mikko Virta

Oikeudenkäyntipäiväkirja

Pussy Riot! Punkrukous vapauden puolesta, Like 2013.

Liken kustantama pamfletti on yhdysvaltalaisen The Feminist Pressin kokoama lärpäke, joka koostuu punkbändin kolmen naisjäsenen vankilassa kirjoitetuista päiväkirjamerkinnöistä, kirjeistä ja oikeudenkäynnin asiakirjoista. Sinne tänne pitkin kirjaa on ripoteltu yhtyeen ”punkrunoja”, muun muassa pahamaineinen Jumalanäiti, häädä Putin. Huolimatta Pussy Riot -ryhmän luonteesta, feminismiä ei käsitellä pamfletissa juuri ollenkaan. Poliittinen kritiikki koskee yksinomaan kirkon sotkeutumista päiväpolitiikkaan, tarkemmin patriarkka Kirillin kehotusta äänestää Putinia. Tästähän oli kyse siinä kohtalokkaassa 40 sekunnin performanssissakin. Pamfletin rajaaminen oikeudenkäyntiin on ratkaisuna toimiva. Pus-

sy Riotin poliittiset tavoitteet jäävät taka-alalle, pääosassa on venäläinen oikeusjärjestelmä. Sitä järjestelmää vastaan naiset tuntuvat olevan valmiit taistelemaan, vaikka se tarkoittaakin oman elämän vaikeutumista. Lukijalle piristävää on kolmikon laaja lukeneisuus ja taipumus filosofiseen pohdintaan. Stalinismi, antiikin ajattelijat, kristinuskon opit ja federaation perustuslaki ovat kirjoittajille tuttuja teemoja. Siinä missä oikeudenkäynti on kaiken kaikkiaan masentavaa luettavaa, puheenvuorot sisältävät melko nokkeliakin argumentteja. Putinia solvanneita se ei valitettavasti auttanut, mutta oikeudenkäynti on sentään saanut laajaa kansainvälistä huomiota. Teksti Ilmar Metsalo

Huumoria Kekkonen ja Breznev tapasivat. Illan kuluessa Breznev ehdotti: - Kun maidemme väliset suhteet ovat nyt hyvät, niin eikö raja voitaisi poistaa maidemme väliltä? - Kyllähän se muuten kävisi, mutta taidan olla jo liian vanha niin ison maan presidentiksi.

Kuinka Martti Ahtisaari sai rauhan Namimbiaan? - Helposti. Namibiassa oli kaksi heimoa, jotka tappelivat keskenään. Mara päätti lentää Afrikkaan ja hypätä Namibian kohdalla laskuvarjolla alas. Toinen heimo jäi alle.

- 35 -

Mitä Ahti Karjalainen sanoi, kun hän astui ulos koneestaan tullessaan vierailulle Krimille? - Hellou all you kriminals!

Tutkijan levyhylly Palstalla tutustutaan poliittisen historian tutkijoiden musiikkimakuun.

Suomen tunnetuin fagotisti Poliittista historiaa sivuaineena lukenut Johan Bäckman valmistautuu suomalaisiin televisiohaastatteluihin kuuntelemalla taistolaislauluja. johan bäckmanin arkisto

Johan Bäckman on tullut tunnetuksi kohua herättäneistä lausunnoistaan Suomen ja Venäjän suhteita koskien. Nuoruudessaan lupaava muusikko on nykyään valtiotieteiden tohtori ja dosentti.

bäckmanin vinkit kevään soittolistoille 1) Venäjän federaation valtiollinen hymni 2) Vapaa Venäjä (Slaavittaren jäähyväiset) 3) Balladi toveri Viljasesta 4) Stravinsky: Kevätuhri 5) Vivaldi: Fagottikonsertto e-molli

- 36 -

Yliopistomme ikiomasta kohudosentista piti tulla muusikko. Radion Sinfoniaorkesterin fagotistin alkava ura katkesi asepalveluksen aikana löydettyyn Erik Allardtin teokseen Sosiologia 1. RSO:n solistina soittaminen keväällä 1990 on Bäckmanille edelleen tärkeimpiä esiintymiskokemuksia. ”Sen jälkeen mikään ei ole jännittänyt.” Konkreettiset levyhyllyt ovat dosentille pitkälti historiaa: musiikkikokoelmat löytyvät digitaalisessa muodossa. Johan Bäckman sanoo aina kuunnelleensa monenlaista musiikkia. Klassisen musiikin lisäksi myös venäläiset trubaduurit iskevät. Jotkut kappaleet jäävät ”elinikäisiksi ystäviksi”. Bäckman mainitsee Vivaldin fagottikonserton e-mollissa, jota on itsekin aikanaan soittanut. ”Siihen tulee aina palanneeksi.” Bäckmania häiritsee niin musiikin kaupallisuus kuin tekniikkakeskeisyyskin. ”Varsinkin klassisesta musiikista on tullut eräänlaista urheilukilpailua.” Musiikin kiireetön tulkinta on Bäckmanille teknisiä suorituksia tärkeämpää. Igor Stravinskyn Kevätuhri on Bäckmanin mielestä ”ihmiskunnan historian nerokkain sävellys”. Jo nuoruudessaan venäläisistä säveltäjistä vaikuttunut dosentti arvioi kiinnostuksensa Venäjää kohtaan johtuvan ”aika paljon” teini-iän musiikkiharrastuksesta. Provosoivana keskustelijana tunnettu Bäckman kertoo kuuntelevansa taistolaislauluja ennen suomalaisia haastatteluja valikoiden sopivia repliikkejä vastauksikseen. Bäckmanin ihaileman Matti Rossin sanoittama Balladi toveri Viljaselle on dosentin mielestä nerokkain taistolaisballadi. ”Siinähän on Suomen poliittinen historia pähkinänkuoressa.” Teksti Ilmar Metsalo

Kaupungin kasvot Palstalla tutustutaan kiinnostaviin helsinkiläisiin ihmisiin.

Ian Bourgeot haastaa polholaiset järjestämään keskustelutilaisuuksia kirjakauppa Arkadiassa.

Mies ja antikvariaatti Teksti ja kuva Ilmar Metsalo Kirjakaupan ovi käy tiuhaan. Moni vilkuilee ujosti hyllyjen yläreunoja, kunnes Ian Bourgeot tervehtii pöytänsä takaa ja kysyy, kuinka voi olla avuksi. Kirjakauppa Arkadia Nervanderinkadun kulmassa vetää monenlaista väkeä: on turisteja rinkka selässä ja muutama selkeästi töölöläinen kanta-asiakas. Lukuisissa maissa asunut Bourgeot päätyi Suomeen vuonna 1993. Lapsuudenkodissaan ranskaa, englantia ja espanjaa puhunut Bourgeot perusti kielikoulun ja opetti muun muassa suomalaisia kansanedustajia. Vuonna 2008 Bourgeot aikoi myydä ylimääräisiä kirjojaan pois, mutta ostajaa ei löytynyt. Hän päätyi perustamaan pienen kirjakaupan Töölöön. ”Tämä työ todella sopii minulle, mutta kirjakaupan perustaminen ei koskaan ollut unelmani.” Bourgeot alkoi myydä käytettyjä ulkomaalaisia kirjoja maailman siirtyessä lukemaan sähköisessä muodossa. ”Olemme tietoisia siitä, että tämä on hiukan hullua”, hän toteaa. Arkadiassa järjestetään jos jonkinlaista toimintaa: runoutta, musiikkia, keskustelutilaisuuksia. Laajasta tapahtumatarjonnasta huolimatta Arkadia

on Bourgeot’n mukaan ensisijaisesti kirjakauppa – ja nimenomaan helsinkiläinen kirjakauppa. ”Haluamme kuitenkin olla vähän erilainen liike”. Viikoittain erilaisia tapahtumia järjestävä putiikki tosiaan erottuu. Vajaan viiden vuoden aikana Arkadiassa on järjestetty lähemmäs 700 tapahtumaa. Bourgeot’n mukaan hänellä ei ole tapahtumien järjestämistä varten mitään laajaa verkostoa, vaan kontaktit syntyvät sattuman kautta. ”He kävelevät sisään, me rupattelemme ja se siitä.” Arkadiassa ollaan sitä mieltä, että keskustellessa oppii ymmärtämään toinen toisiaan. Bourgeot kertoo kaupassa puhuneesta afganistanilaisesta kenraalista, jonka omakohtaiset kokemukset korruptiosta antoivat huomattavasti uutisia ihmiskasvoisemman kuvan maan tilanteesta. Arkadian menestys on jossain määrin yllättänyt, mutta kirjakaupan pyörittäminen pitää jalat maassa: ”Tämä vie enemmän aikaa kuin voisi kuvitella.” Taloudellisestikin Arkadian on oltava jatkuvasti vähän varuillaan. Ian Bourgeot sanoo olevansa ylpeä siitä, että Arkadian tapahtumat ovat tuoneet hyvin erilaisia ihmisiä yhteen. ”Puhumattakaan siitä, että jotkut ovat tavanneet toisensa täällä ja menneet naimisiin”, hän naurahtaa.

”Kirjakaupan perustaminen ei koskaan ollut unelmani.”

- 37 -

Kuvat Johanna Räty

Johanna Räty Puheenjohtaja

Eevi heikkinen Varapuheenjohtaja ja sihteeri

sanna väyrynen Taloudenhoitaja

topi houni 1. opintovastaava

Arvon lukijat, esittelemme teille

saila kurki 2. opintovastaava ja virkistysvastaava

aleksi järvinen Kansainvälisyysja ISHA-vastaava

saara hannikainen Ympäristöja urheiluvastaava

jenniina kotajoki Työelämäja alumnivastaava

Polhon hallituksen vuonna 2013

wilhelmiina koivuniemi Tasa-arvovastaava

maija yrjä Suhde- ja HOL-vastaava

- 38 -

emma puolakanaho Kulttuurivastaava

mert sola Tiedotus ja it-vastaava

Yhiksen fuksit Onni ja Aksu, sekä toisen vuoden opiskelija Eve ja kolmannen vuoden opiskelija Teemu nauttivat poikkitieteellisestä laskiaistunnelmasta Ullanlinnanmäellä.

Perinteinen mäenlaskukilpailu täytti rinteen yleisöstä. Polholaiset onnistuivat pääsemään eturiviin.

Kuvat Mikko Virta LASKIAINEN 12.2.2013 Ullanlinnanmäellä

Polhon fuksit Jenniina ja Mert seurasivat mäkikisaa intensiivisesti raikkaassa talvisäässä.

Läheisessä pusikossa virtsatessa pystyi puiden välistä seuraamaan rinteen tapahtumia.

- 39 -

Polhon alumni Minna Kuisma tyhjensi lasinsa pöytäosuuden päättäneen Fuksilaulun aikana.

ALUMNISITSIT 1.2.2013 ALINA-SALISSA

Kuvat Mikko Virta

Tason Liisa Ketolainen teki tuttavuutta alumnien kanssa.

Jari Hanska näyttelee Eino Leinon juomalaulua.

Naiskolmikko esitti ylistyslaulun Yhiksen jalkapallojoukkue Torspolle.

Illan kohokohta oli luonnollisesti Polhon laulu UKK.