Poleemi 3/2013

Poleemi

Poliittishistoriallinen aikakauslehti NRO

2013

3

Kekkosen näköinen mies Esa Hämäläinen Politiikka

Maailmalta

Reportaasi

HAASTATTELUSSA CARL HAGLUND

NÄIN SAKSASTA TULI SAKSA

RYYPPÄSIMME KEKKOS-ARKISTOSSA

-1-

Polhon ensimmäinen fuksitapaaminen perjantaina 23.8. keräsi Kuppalan täyteen uusia ja innokkaita polhoilijoita. Salainen raportti tapahtumasta luettavissa tämän lehden sivulta 20.

FUKSISYKSY 23.8. Kuppalassa ja 24.8. Suomenlinnassa Kuvat Mikko Virta

Valtsikan fuksien yhteisissä Kannu Games -kisailussa ryöstettiin tuutoreita. Kuvassa keskellä yhiksen tuutorit Mert Sola ja Toivo Laitinen hetki ennen ryöstön alkua.

Polhon fuksi Venla Ranki viihtyi Kuppalan yössä.

Loppuillasta vanhemmat opiskelijat uskaltautuivat juttelemaan fuksien kanssa.

-2-

Pääkirjoitus

Miksi äänestän kepua Aion äänestää seuraavissa eduskuntavaaleissa persuja tai kepua. En siksi, että erityisesti haluaisin, mutta nykyisen hallituksen päätöntä säheltämistä seurattuani minulla ei ole muita vaihtoehtoja. Liberaalissa demokratiassa hallitsemisen kun pitäisi legaalin lisäksi olla myös legitiimiä.

Nykyisessä maailmantaloudellisessa tilanteessa hallituksen pitäisi tehdä uudistuksia, joilla turvataan Suomen kansalaisten hyvinvointi tulevaisuudessa. Nykyinen meno ei huoltosuhteen kasvaessa yksinkertaisesti kestä.

Hyviä uutisia taloudesta ei ole saatu vuoden 2008 jälkeen – eikä sellaisia näytä olevan tulossakaan.

Mitä hallitus on tähän mennessä tehnyt? Pääministeri on diilannut kaverinsa tutkimukselle 700 000 euron rahoituksen, valtiovarainministeri neuvotellut Kreikan kanssa vakuusjärjestelyt, joissa ei vakuuksia mainita sanallakaan, harmaan talouden torjunnan työryhmässä istunut kehitysministeri maksanut oman oviremontin pimeästi ja suojellut vandalistijärjestöä rikossyytteiltä, puolustusministeri valehdellut eduskunnalle poliittisesta ohjauksestaan ja sisäministeri ilmoittanut Raamatun käyvän Suomen lain edelle. Sateenkaarilippua kisakatsomossa heilutellut kulttuuriministeri vaikuttaa nyt hallituksen luotettavimmalta.

Silloin kun uudistuksista on päätetty, eivät edes ministerit itse tiedä, mitä ovat päättäneet.

Näin kävi esimerkiksi elokuun kehysriihen osinkoverouudistuksessa.

”

”Nykyinen 65 vuoden eläkeikä on keksitty 1800-luvun Saksassa, jossa eliniänodote oli 50 vuotta”

Suurin keskustelu käydään työurien pidentämisestä. Se onnistuisi helposti eläkeikää nostamalla. Nykyinen 65 vuoden eläkeikä on keksitty 1800-luvun Saksassa, jossa eliniänodote oli 50 vuotta, kuten Yle taannoin kertoi (7.10.). Nykyään se lähestyy sataa vuotta.

Mutta ei, sen sijaan hallitus aikoo pidentää uria pakottamalla opiskelijat valmistumaan mahdollisimman nopeasti kortistoon ilman oman alan työkokemusta. Motiivi eläkeiän säilyttämisellä lienee täystyöllisyyden ja jatkuvan talouskasvun lihottamien suurten ikäluokkien eläkepäivien turvaaminen Floridan auringossa.

Nyt jäljelle jääneestä kahdesta oppositiopuolueesta toisen kansanedustajat halveksuvat korkeimman oikeuden tuomioita ja heiluttelevat sieg heilia eduskunnassa. Lopullinen valinta ei ole vaikea.

Mikko Virta Kirjoittaja on Poleemin päätoimittaja.

”

Tekijältä

Muutakin kuin natseja Idea saksalaisuudesta kirjoittamisesta rupesi hahmottumaan jo viime syksynä opiskellessani Hampurissa Helmut-Schmidt-Universitätissa – toisessa Bundeswehrin yliopistoista. Marssiharjoitusten sijaan istuin pienissä seminaareissa suomalaisia opiskelijoita skarpimpien naisten ja miesten kanssa keskustelemassa Weberin ja Ranken ajatuksista.

Vieläkin ihmettelen, miten oli mahdollista oksentaa niin lahjakkaasti vessanpöntön taakse.”

On toki hyvin polholaista kirjoittaa juuri Saksasta Poleemiin, mutta tämän päivän Saksa on kuitenkin toimija, joka vaikuttaa yhä enemmän myös meidän arkeemme. Suomen ns. kohtalon kolmion yksi kulma on siirtymässä jälleen Saksaan, joten on ehkä aika pureutua hieman Berliiniä ja natseja syvällisemmin siihen keitä ovat meren takaiset naapurimme.

- Arkistonjohtaja Pekka Lähteenkorva kertoo Polhon ja P-klubin orgioista sivulla 30.

Poleemi

Poliittishistoriallinen aikakauslehti Vastaava päätoimittaja Mikko Virta • Päätoimittajat Tuomas Lassinharju, Ilmar Metsalo ja Anna Niemi • Ulkoasu ja taitto Mikko Virta • Kirjoittajat Seppo Hentilä, Ossi Hietala, Topi Houni, Jenniina Kotajoki, Joonas Lehtonen, Ilari Leskelä, Simo Ortamo, Henri Pienimaa, Marika Poutiainen, Johanna Räty, Tauno Saarela, Aino Tuovinen • Kannen kuva Mikko Virta • Paino Picaset 0y • Painos 200 kpl • Paperi sisus 100 g G-print, kannet 170 g gloss • Printin ISSN 1235-4112 • Verkkojulkaisun ISSN 2242-9514 • Palaute poleemi-2013@ helsinki.fi • Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry.

Poleemi saa HYY:n järjestölehtitukea.

-4-

NRO

3

2013

Ilari Leskelä Kirjoittaja on viidennen vuoden polholainen, joka teki tähän Poleemin katsauksen nykyisen Saksan syntyprosessiin.

Tässä numerossa

10 Historian kasvot 11 Esa Hämäläinen 12 Gallup 18 Fuksisyksy 20 Saksan synty 22 Carl Haglund 26 Ryyppyreportaasi 30 Mäntyharjun miehet 36 Kaupungin kasvot 37 Työelämän kasvot Kustannuspäällikkö Jarkko Vesikansa

10

Alfred Nobel lietsoi sotaa

johtaa yliopistoa kulisseissa

12

fuksit piirsivät suurmiehiä

”Osasto Äänislinnan” salainen raportti

Rautakanslerin jalanjäljissä

Puolustusministeri avautuu Poleemille

22 26

Menimme koko UKK-tien. Katso kuvat!

Tarkastimme Janne Poikolaisen levyhyllyn

Oluttoimittaja Mariaana Nelimarkka

-5-

37

Yhiksessä tapahtuu Palstalla käsitellään ajankohtaisia asioita yhiksessä.

nooRA perhiö

ÄÄRIMMÄISTÄ HISTORIAA HELSINKIIN

HOL-seminaareissa pääsee luomaan suhteita ulkopaikkakuntalaisten historianopiskelijoiden kanssa. Kuva Turun Kriisipesäkkeitä ja kansanjuhlia nationalismin monet kasvot -seminaarista helmikuulta 2013.

Äärimmäisyyksien aika ei ole ohi – ei ainakaan lauantaina 16.11., jolloin Helsingissä järjestetään Historian opiskelijoiden liiton syysseminaari Äärimmäinen seminaari – radikalismi ja valtavirta. HOL järjestää jäsenistölleen seminaareja kaksi kertaa vuodessa, ja tänä syksynä on helsinkiläisten vuoro isännöidä seminaaria. Paikalle on saapumassa odotetusti noin sata henkeä kuudesta eri kaupungista.

Tapahtuma alkaa perinteisillä asiantuntijaluennoilla, jotka käsittelevät seminaarin teemaa eri näkökulmista. Puhujiksi ovat varmistuneet jo poliittisen historian dosentti Erkki Vasara, Aalto-yliopiston professori Mats Fridlund sekä Helsingin yliopiston ruotsinkielisen historian oppiaineen tutkija Derek Fewster.

Seminaariin päättää nuorten poliitikkojen paneelikeskustelu suomalaisesta poliittisesta radikalismista. Paneelin juontaa polholainen kulttuurivaikuttaja Jari Hanska.

Seminaaripäivä huipentuu äärimmäisyysteeman mukaisiin sitseihin Alina-salissa. Viimeistään silloin kannattanee saapua paikalle tarkastamaan, miltä maakuntien historiakollegat näyttävät.

Teksti Anna Niemi

Professori Seppo Hentilä jää eläkkeelle

Polhon fuksista puheenjohtaja

Poliittisen historian professori Seppo Hentilä jää eläkkeelle elokuussa 2014. ”Nyky-yliopiston meno on sellaista, että välillä tekee mieli katsoa vähän muitakin töitä. Mieli palaa tutkimaan ja kirjoittamaan”, Hentilä kommentoi.

Ensimmäisenä suunnitelmissa on kirja siitä, miten Suomesta on tehty Suomi. Teoksessa tarkastellaan Suomen tekemistä historiapoliittisesta näkökulmasta aina uuden ajan alusta lähtien. ”Pidän keväällä luentosarjan aihepiiristä”, Hentilä paljastaa.

Eläkkeellä professori aikoo ryhtyä myös remonttihommiin.

Hänen poikansa on nimittäin ostanut vanhan rintamamiestalon, jonka kunnostamisessa riittää työn sarkaa. ”Timpuri on toinen luontoni”, Hentilä perustelee uutta urasuunnitelmaa.

Teksti Mikko Virta

Polhon fuksi Joonas Lehtonen valittiin Kannunvalajien fuksitoimikunnan puheenjohtajaksi. Lehtonen on nykymuotoisen toimikunnan neljäs puheenjohtaja ja kolmas polholainen sellainen. Vuonna 2012 Polho joutui tyytymään varapuheenjohtajan salkkuun. ”Nyt tuntuu aika nöyrältä, koska työt eivät tässä pestissä ainakaan lopu kesken!” Lehtonen kommentoi nimityksen jälkeen.

Hänellä on myös epäilys siitä, miksi puheenjohtajaksi on niin usein valittu polholainen. ”Ehkä me tunnemme historian suurmiehet niin hyvin, että meillä on kaikista kovin kiire liittyä heidän joukkoonsa. Ja jostain sekin on aloitettava!

Teksti Mikko Virta

-6-

Opinnoista Polhon opintovastaava ja oppiaineen opettaja kertovat opintokuulumisia.

Polhon historiasta opintopisteitä!

Hallopedi ajaa yhteisiä asioita Työuria on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta. Usein kuultu ja latteaksi mutistu virke saattaa kalskahtaa poliitikon tyhjältä mainoslauseelta, mutta se sisältää harvinaisen selvän tavoitteen, jonka kaikki suomalaiset puolueet allekirjoittavat: työvuosia on tehtävä Suomessa enemmän.

Vaikka tavoite on selvä, ovat keinot käytännössä monet. Jotkut haluavat nostaa eläkeiän alarajaa, toiset taas ajavat työelämän laadullisiin tekijöihin parannuksia.

Työuran alkupään kysymyksiin helpoimmaksi ratkaisuksi näyttää muodostuvan opiskelijoiden nopeampi siirtyminen työelämään.

Lyhyemmät opinnot ja keinot tavoitteen täyttämiseksi, kuten yliopistoa edeltävien välivuosien minimointi ja opintopolkujen suoraviivaistaminen, voivat näyttää mekaanisen toteuttamiskelpoisilta virkamiehen mahontärkeimmät kisella työpöydällä. Todellinen kuva opintoasiat opiskelijan arjesta – varsinkin Helsingissä – muuttaisi uudistusten sisältöä 1) Hallopedivaalit tulevat monivivahteisemmaksi.

– lähde mukaan!

Opiskelijan äänen täytyy kuulua 2) Suorita 55 op siellä, missä mahdollisuuksia vaikutvuodessa, niin tamiseen todella löytyy, eli yliopiston saat tiedekunnalta päätöksentekoelimissä. Helsingin ylihaalarimerkin. opistossa valitaan syksyllä uudet hal3) Polhon historiaa linnon opiskelijaedustajat, hallopedit, tutkimalla voit saada laitos- ja tiedekuntaneuvostoihin sekä opintopisteitä. yliopiston kollegioon. Vaaleissa kuka tahansa Helsingin yliopistossa kirjoilla oleva opiskelija voi asettua ehdolle 22. lokakuuta asti, mikäli halua vaikuttamiseen löytyy.

On tärkeää, että opiskelijat ajavat etujaan ja antavat äänensä kuulua, kun on kyse heidän omasta tulevaisuudestaan. Mitä sinä muuttaisit, jotta 55 opintopistettä lukuvuodessa olisi realistinen eikä maaginen tavoite? Mitä käytännön asioita sinä parantaisit opiskeluarjen sujuvoittamiseksi? Anna äänesi vaikuttaa yhteisissä asioissa.

3x

Poliittisen historian opintoja voi keväällä 2014 suorittaa tutkimalla Poliittisen historian opiskelijat Polho ry:n menneisyyttä.

Järjestän tuolloin kaksi seminaaria, joista toinen käsittelee vuosia 1975–1995 ja toinen vuoden 1995 jälkeistä aikaa. Seminaareissa tutustutaan opiskelija- ja yliopistomaailman keskeisiin kysymyksiin noina vuosina ja selvitetään Polhon toimintaa ja osaa ajankohdan tapahtumissa.

Tarjolla on pienimuotoisia istuntoja, joissa opiskelijat lukevat ja esittelevät aihepiiriin liittyviä artikkeleita, osallistuvat haastattelun tekemiseen sekä kirjoittavat erilaisen aineiston pohjalta noin 15-sivuisen tekstin Polhon toiminnasta.

Kumpikin seminaari korvaa sopimuksen mukaan viisi opintopistettä aine- tai maisteriopinnoista. Ne sopivat perusopinnot suorittaneille ja aineopinnot aloittaneille mutta myös maisterivaiheen alkuvaiheessa oleville opiskelijoille. Aiempi kokemus kirjoittamisesta helpottaa osallistumista, mutta ei ole välttämätön edellytys sille. Osallistumalla seminaariin saattaa jopa löytää hyvän aiheen tulevaan kandidaatintyöhön.

Tervetuloa tutkimaan Polhoa!

Teksti Tauno Saarela Kirjoittaja on poliittisen historian yliopistonlehtori.

Topi Houni Kirjoittaja on Polhon 1. opintovastaava.

-7-

Gradusta

Vaihdossa

Palstalla esitellään tekeillä oleva pro gradu.

Palstalla haastatellaan polholaisia vaihtareita maailmalla.

mari fabritiuksen arkisto

Historiallinen tulevaisuuden Venäjä Graduni aiheena on suomalaisten politiikkojen ja tutkijoiden Venäjään liittyvä tulevaisuushorisontti vuosina 1989–93. Yritän selvittää, mitä valtakunnan ulkopoliittinen kerma ajatteli Venäjästä ja venäläisistä tuona historiallisena aikakautena.

Olen kiinnostunut ulkopolitiikan ammattilaisten asenteista, visioista sekä uhka- ja tulevaisuuskuvista Venäjää kohtaan viime vuosikymmenten suurimman murroskohdan ja sen jälkipöhinöiden aikana.

Tutkimukseni keskittyy myös turvallisuuteen ja sen moniulotteiseen määrittelyyn.

Minua kiinnostaa, miten kylmän sodan päättymiseen ajoittunut kansainvälinen, turvallisuuden käsitteen laajempi ymmärtäminen näkyi suomalaisessa keskustelussa ja ajattelussa.

Aiheen valinta perustuu kiinnostukseeni siihen, miten aikalaiset tulkitsivat tapahtumia oman kokemustilansa puitteissa. Minkälaisia mahdollisuuksia he näkivät?

Osa visioista on suhteellisen villejä, jopa utopistisia, mutta useimmat ovat maltillisia ja pidättyväisiä, kuten suomalainen ulkopolitiikka.

Mielestäni vaihtoehtoisten tulevaisuusnäkymien tutkiminen purkaa voittajien historiaa ja avaa silmät näkemään, miten asiat olisivat voineet mennä toisin ja miten asioiden uskottiinkin menevän toisin. Lisäksi se avaa silmät sokeudellemme ja kyvyttömyydellemme ennustaa tulevaa omassa ajassamme.

Teksti Marika Poutiainen

Viidennen vuoden polholainen Mari Fabritius opiskelee lukuvuoden ajan Méxicon kansallisessa autonomisessa yliopistossa

Opiskelijaradikalismia Meksikossa Mari Fabritius, miksi lähdit vaihtoon juuri Meksikoon?

Olen matkustellut Meksikossa ja Keski-Amerikassa jonkin verran, ja Meksiko kiehtoo suuruutensa, kulttuuriperintönsä ja hankalien Yhdysvaltojen-suhteittensa takia.

Mitä suomalaiselta opiskelijalta vaaditaan, jotta pääsee Méxicon kansalliseen autonomiseen yliopistoon?

Haettaessa vaaditaan espanjan kielitaidon todistamista (vähimmäistasona CEFR -taso B2). Haku on kaksivaiheinen, ja kakkosvaiheessa muun muassa koko opintosuoritusote piti kääntää espanjaksi, mikä oli neljännen vuoden opiskelijalle hauskaa puuhaa. Kielitaito on tärkeä siksikin, että täällä ei käytännössä ollut ennen opintojen alkua minkäänlaista tuutorointia, joten kaikki mahdolliset askarruttavat asiat tulee itse selvittää.

Myös opinnot ovat kokonaan espanjaksi.

-8-

Millaiselta yliopistoelämä siellä Keski-Amerikassa vaikuttaa?

Opiskelen kaikkein radikaaleimmassa tiedekunnassa eli filosofian ja kielten tiedekunnassa. Poliittinen ilmapiiri oli ensimmäisten opiskeluviikkojeni ajan varsin kireä, ja opiskelijoiden mielenosoitukset ovat olleet arkipäivää. Tiedekunnan seinät ovat jatkuvasti tapetoitu täyteen banderolleja, joissa jaetaan iskulauseita ja kerrotaan tulevista mielenosoituksista.

Syyskuussa muutama tiedekunta lakkoili tukeakseen käynnissä ollutta opettajien lakkoa, joka taas vastusti presidentin ajamaa koulutusuudistusta.

Tiedekuntamme rakennukset spreijailtiin täyteen iskulauseita, kuten neoliberalismi alas ja yleislakon puolesta - koulutusreformia vastaan. Tylsää täällä ei pääse tulemaan missään vaiheessa!

Teksti Tuomas Lassinharju

Puheenjohtajalta Polhon puheenjohtaja kertoo ainejärjestön kuulumisia.

Polhossa riittää puuhailtavaa Kirjoitan tätä kirpeitä syysilmoja sängyn pohjalla fiilistellen. Suunnatonta iloa tuovat villasukkien lisäksi toissapäivänä lämmenneet patterit.

Tälläkään kertaa siirtyminen kesän stressittömästä treenaa-syö-työskentele-nuku –rutiinista syksyn rientoihin ja lue-käyluennolla-syö-myöhästyluennolta-lue-muistakokous-työskentele-lue –rutiinittomuuteen ei onnistunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla.

Nyt kun syksy on saatu vauhdilla käyntiin niin opintojen kuin muidenkin ilojen osalta, ei hetken hengähdystauko (vaikkapa syysmatkalla Dublinissa) kuitenkaan tee pahaa.

Uudet fuksit on otettu riemulla vastaan ja tutustutettu onnistuneesti sekä WebOodin että sitsaamisen jännittäviin kiemuroihin.

Myös Polhon hallitus aloitti syyslukukauden uudella innolla, eikä vain fuksitapahtumien merkeissä: syyskuussa polholaiset ehtivät jo muun muassa luovuttamaan verta ja tutustumaan erityisedustaja Kimmo Kiljusen työhön ulkoministeriössä.

Syksyn tavoitteena onkin panostaa entistä monipuolisempaan polhoiluun ja pyrkiä tarjoamaan vielä enemmän vaihtoehtoja railakkaille illanvietoille. Lisäksi haluamme kehittää virkailijatoimintaa ja sen puitteita, jotta Polhon toimintaan olisi entistä helpompi tulla mukaan.

”

Tule rohkeasti vaalikokoukseen ja hae Polhon hallitukseen, virkailijaksi tai Poleemin päätoimittajaksi”

Syksyn tullen kääntyy tietysti myös nykyisen hallituksen toimikausi hiljalleen lopulleen ja tulee aika valita toimijat seuraavalle vuodelle. Polhonkaan toiminta ei synny itsestään, vaan innokkaille ja aktiivisille puuhailijoille on aina tarvetta. Vaikka ainejärjestötoiminta vaatii paljon, ennen kaikkea aikaa ja sitoutumista, oman kokemukseni mukaan se myös antaa takaisin monin verroin.

Olitpa siis fuksi tai jo pidemmälle opinnoissasi ehtinyt, tule rohkeasti vaalikokoukseen ja hae Polhon hallitukseen, virkailijaksi tai Poleemin päätoimittajaksi! Ja jos järjestötoiminta ei tunnu omalta jutulta, erinomaisia osallistumismahdollisuuksia tarjoavat myös esimerkiksi Polhon historiaprojekti ja yliopiston hallopedivaalit.

Johanna Räty Kirjoittaja on Polhon puheenjohtaja.

-9-

Työelämän kasvot Palstalla tutustutaan valmistuneisiin polholaisiin.

Viipurin-matkaajasta kustannuspäälliköksi Otavan tietokirjojen kustannuspäällikkö Jarkko Vesikansa on Ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, valtiotieteiden tohtori, pitkäaikainen lehtimies sekä entinen Polho-aktiivi.

Jarkko Vesikansan isä, tunnettu toimittaja ja tietokirjailija Jyrki Vesikansa opiskeli aikoinaan yleistä historiaa. Nuorempikin Vesikansa aloitti opintonsa humanistisen historian puolella, mutta kiistää perheen sisäiset painostusepäilyt opiskelupaikan suhteen.

Pian alun jälkeen Jarkko Vesikansa ymmärsi – monien muiden tavoin – valtiotieteellisen historian olevan kiehtovampaa. Seurauksena poliittisen historian opinnot alkoivat syksyllä 1991. ”Poliittiseen historiaan johdatti kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin, ja halu syventää tietoutta yhteiskunnasta”, Vesikansa toteaa.

Vesikansalle historia aina ollut ”se juttu”. Nykyisessä työssään yleisten tietokirjojen kustannuspäällikkönä Vesikansa kokee historian roolin erityisen merkittäväksi. ”Otavan kustannusohjelmassa historia on todella tärkeää. On paljon kirjallisuutta, joka on puhtaasti poliittista historiaa tai sivuaa sitä. Tietokirjallisuuden suhteen hypätään usein tietyn tieteen alueelle, ja historia on sitä, mitä suuri yleisö lukee.”

Suuresta yleisöstä Vesikansalla on kokemusta jo ajalta ennen siirtymistä Otavaan kustannuspäälliköksi. Hän on toiminut muun muassa päätoimittajana Ylioppilaslehdessä sekä toimittajana maamme suurimmissa iltapäivälehdissä ja Suomen Kuvalehdessä. Lisäksi Vesikansan väitöskirjasta on ilmestynyt populaari kirja Salainen sisällissota, joka käsittelee työantajien ja porvarien kommunisminvastaista toimintaa Suomessa 1940-luvun lopulta 1970-luvulle.

Vesikansalla on paljon eläviä muistoja Polho-vuosiltaan. Erityisen hyvin hän muistaa Polhon vuoden 1991 syysmatkan Viipuriin. ”Oli tietysti jännittävää käydä siellä juuri Neuvostoliiton romahtamisen aikaan, kun ravintolat notkuivat tyhjyyttä, ja tarjolla oli juomaksi lähinnä vodkaa. Myös pimeiltä diilereiltä sai samppanjaa.

Se oli jännää menoa”, Vesikansa muistelee.

Teksti Jenniina Kotajoki

mikko virta

Vesikansalla oli jo opiskeluaikoina selvä visio siitä, että hän tulee päätymään lehtialalle. Hän kuitenkin kannustaa opiskelijoita olemaan avoimia kaikille eteen tuleville mahdollisuuksille.

5x

JARKKO VESIKANSAN vinkit työelämää varten 1) Tehkää rohkeita sivuainevalintoja.

2) Ottakaa kaikki irti opiskeluajasta, sekä itse opiskeluista että niiden ulkopuolisesta elämästä. Opiskeluaikoina syntyneet sosiaaliset suhteet seuraavat loppuelämän.

3) Älä suunnittele työuraasi liian tarkasti, yllätyksiä tulee aina. Pidä mieli avoimena uusille mahdollisuuksille.

4) Yritteliästä henkeä ei korvaa mikään.

5) Kansainvälisyyden merkitys ja kielitaito

ovat tärkeitä. Kasvavien talouksien kulttuurien ja kielten hallinta maksaa varmasti itsensä takaisin.

- 10 -

Historian kasvot Palstalla kerrotaan ihmisistä merkkivuositapahtumien taustalla.

Ruudinkeksijä

150

vuotta sitten valtava räjähdys vavisuttaa Karlsbergin linnoituksen muureja Ruotsissa.

30-vuotiaan Alfred Nobelin juuri patentoiman nitroglyseriinin voima tekee vaikutuksen räjäytysnäytöstä seuraaviin sotilasasiantuntijoihin. Heidän johtopäätöksensä on kuitenkin selvä: aine on liian vaarallista sotilaskäyttöön.

Seitsemän vuotta myöhemmin vuonna 1870 Preussin armeija etenee vauhdilla Ranskassa tuhoamalla linnoituksia ja siltoja Nobelin kehittämällä dynamiitilla. Sekoittamalla nitroglyseriiniin huokoista hiekkaa Nobel on onnistunut tekemään aineesta turvallista käsitellä.

Dynamiitti korvaa nopeasti aikaisemmat tehottomat räjähteet kaivoksissa ja rakennustyömailla. Punertavat pötköt räjäyttävät Euroopan ja Pohjois-Amerikan vuoriin solia ja tunneleita rautatiekiskoille. Alfred Nobelista tulee maailmanlaajuisen liikeimperiumin johtaja ja upporikas.

Vuonna 1881 Pietarissa räjähtää. Vallankumouksellisten laukaisema dynamiittipanos haavoittaa keisari Aleksanteri II:ta kuolettavasti. Seuraavien vuosikymmenien aikana dynamiitti on anarkismista innostuneiden terroristien näyttävin murhaväline. Terrori-iskuilla surmataan valtionpäämiesten lisäksi virkamiehiä ja porvariluokan edustajia. Pommit räjähtävät pariisilaisissa kahviloissa ja espanjalaisissa oopperanäytöksissä.

Lokakuussa 1833 syntynyt Alfred Nobel oli neljäs Immanuel ja Karolina Andriette Nobelin kahdeksasta lapsesta.

Hänen ensimmäinen patentoitu keksintönsä oli kaasumittari vuonna 1857.

Gösta Florman / The Royal Library

Alfred Nobel itse ei koe olevansa vastuussa keksintöjensä käyttötavoista.

Vuonna 1891 hän pohtii jopa räjähteidensä pelotevaikutuksen voivan tehdä sodista ennen pitkää mahdottomia. Ranskalainen lehdistö kutsuu häntä joka tapauksessa kuoleman kauppiaaksi.

Vanha Alfred Nobel rahoittaa 1890-luvulla kansainvälistä rauhanliikettä. Samanaikaisesti hän kehittää uusia räjähteitä ja raketteja sekä ostaa Boforsin asetehtaan. Kaikessa hiljaisuudessa perheetön räjähdetehtailija kuitenkin testamenttaa lähes koko omaisuutensa säätiölle, joka tarkoituksena on myöntää palkintoja tieteilijöille, kirjailijoille ja rauhantekijöille.

Vasta Nobelin kuoltua vuonna 1896 hänen nimensä aletaan liittää sodan sijasta rauhaan.

Teksti Simo Ortamo

Turku 2163

Piirtänyt Teemu Perhiö

- 11 -

Helsingin yliopiston hallintojohtaja

Esa Hämäläinen on Kekkosen näköinen mies Teksti ja kuvat Mikko Virta

- 12 -

- 13 -

K

aksikymmentä vuotta väitettiin, että näytän Juice Leskiseltä. Tätä vauhtia alkaa pelottaa, ketä muistutan eläkkeelle jäädessäni vuonna 2033, kirjoitti hallintojohtaja Esa Hämäläinen Facebook-seinälleen, kun Poleemi pyysi häneltä haastattelua.

Kaksi viikkoa myöhemmin istun hallintojohtajan työhuoneessa. Edessäni on 48-vuotias mies, jonka voisi kieltämättä sanoa muistuttavan etäisesti Juicena paremmin tunnettua Pauli Matti Juhani Leskistä.

Jykevä niska, sileä päälaki, paksusankaiset silmälasit ja määrätietoinen katse tuovat kuitenkin vääjäämättä mieleeni sen erään toisen suuren suomalaisen. Tällaisen yhdennäköisyyden kieltäminen olisi jo valehtelua.

Mutta ennen kuin teemme mullistavan johtopäätöksen siitä, että Juice Leskinen näyttää kenties entiseltä presidentiltä ja päinvastoin, keskitytään hallintojohtajaan.

Esa Hämäläinen johtaa työkseen Helsingin yliopiston keskushallintoa, joka taas vastaa yliopiston muusta hallinnosta ja esimerkiksi taloudesta.

Yliopiston hallintoa paremmin tuntevat arvioivat hallintojohtajan tulevan tärkeysasteikolla heti rehtorin ja vararehtoreiden jälkeen. Ja siinä missä rehtoraatti, kansleri, hallitus ja kollegio ovat määräaikaisia ja vaihtuvia, on hallintojohtaja pysyvä.

Voimme siis päätellä Esa Hämäläisen olevan kohtuullisen tärkeä tyyppi.

Helsingissä Hämäläinen lähti aktiivisesti mukaan järjestötoimintaan.

Tässä vaiheessa voisi helposti kuvitella tien yliopiston hallintoon kulkevan juuri valtsikan järjestöjen kautta. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Vaikka Hämäläinen opiskelikin pääaineenaan valtio-oppia, vapaa-aika kului enemmän saksanopiskelijoiden kanssa humanistisen puolella. ”Valtiotieteellisen puolella oli niin paljon enemmän aktiiveja, ehkä siellä humanistisen puolella oli enemmän tilaa”, hän pohtii.

Hämäläinen oli perustamassa uudelleen tiedekuntajärjestö Humanisticumia ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Samalla hän oli mukana Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittisessa jaostossa. Sieltä polku vei ylioppilaskunnalle töihin – ensin osa-aikaiseksi ja myöhemmin kokopäiväiseksi koulutuspoliittiseksi sihteeriksi. ”Minulle kuuluivat silloinen yliopistouudistus ja opetuksen kehittämiseen liittyvät asiat.”

Ennen työtä ylioppilaskunnassa Hämäläinen oli tutustunut hieman jo yliopiston hallintoon sisältä päin. Hän oli nimittäin tehnyt lyhyen valtionhallinnon harjoittelun silloisessa yliopiston kansainvälisen opiskelijavaihdon yksikössä.

HYY:ssä Hämäläinen työskenteli yhteensä kolme vuotta.

Työn päättyessä vuonna 1991 hänellä oli takanaan jo seitsemän vuotta opiskelijana, joista viisi Suomessa. ”Sen jälkeen en tietenkään valmistunut, vaan lähdin vuodeksi uudelleen Saksaan.”

Hämäläinen oli saanut uuden opiskelupaikan Pohjois-Saksasta Hannoverin yliopistosta, jossa opiskeli jo ennestään hänen tuttujaan ylioppilaskunnasta.

Vuoden jälkeen Hämäläinen palasi Suomeen siviilipalvelusta suorittamaan. Hän oli saanut ystävänsä kautta tiedon, että silloiseen Taideteolliseen korkeakouluun haettiin koulutusjärjestelmää ymmärtävää sivaria. ”Minulla oli siviilipalvelu vielä käymättä, niin ajattelin, että nyt olisi hyvä aika käydä se.”

Taikkiin Hämäläinen jäi lopulta viideksi vuodeksi.

Työn ohessa hän valmistui valtiotieteiden maisteriksi – kaksitoista vuotta opintojen alun jälkeen.

”Työn ohessa hän valmistui valtiotieteiden maisteriksi – 12 vuotta opintojen alun jälkeen.”

Polveilevat opinnot Hallintojohtajaksi Suomen parhaimpaan yliopistoon ei päädytä aivan sattumalta. Hämäläisen tapauksessa matka alkoi vuonna 1984, jolloin 20-vuotias nuori mies kirjoitti ylioppilaaksi Laajasalon lukiosta.

Hämäläinen oli lukiossa lukenut pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian. Hänellä oli opiskelupaikkakin valmiina kemian parissa Helsingin yliopistolla.

Tie ei kuitenkaan vienyt luonnontieteiden pariin vaan Saksaan.

Ylioppilaskirjoitusvuonna Hämäläinen matkusti Länsi-Saksaan, Pfalziin, Reinin varrelle Mainzin yliopistoon opiskelemaan kääntäjäksi. ”Lähdin opiskelemaan saksan kieltä ja harkitsemaan, mitä tekisin”, hän kertoo.

Saksasta Hämäläinen palasi pian kuitenkin takaisin Suomeen, ja aloitti opinnot Helsingin yliopistolla 1986.

Paikka ei kuitenkaan enää ollut luonnontieteissä, vaan valtiotieteellisessä tiedekunnassa. ”Minulla oli ystäviä, jotka olivat aloittaneet opiskelut valtsikassa. Se tuntui sitä kautta luontevalta.”

Hämäläinen kertoo olleensa kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. ”Vaikka omassa suvussa ei olekaan poliitikkoja, enkä ole itse politiikassa mukana ollenkaan.”

Enemmän huolenpitoa ”Se oli siihen aikaan ihan valtavirtaa”, Hämäläinen vastaa, kun kysyn polveilevista opinnoista. ”Silloin oli kymmenen vuotta varsinainen opiskeluoikeus. Se muuttui yliopistouudistuksen myötä 90-luvun alussa ikuiseksi, mitä se ei ollut aikaisemmin ollutkaan.”

Hämäläinen näkee nykyiset puheet opiskeluaikojen pituuksista historiallisessa kontekstissa. ”Valtio on puhunut opiskeluaikojen lyhentämisestä

- 14 -

- 15 -

hämäläinen vs Kekkonen Synty Helsingissä Pielavedellä vuonna 1965. vuonna 1900.

PERHE Puoliso Petri. Puoliso Sylvi.

Tutkinto Valtiotieteiden maisteri Lakitieteen tohtori vuodelta 1997. vuodelta 1936. mistä tunnetaan Humanisticum ry:n Suomen ensimmäinen olympiakomitean puheenjohtaja puheenjohtaja vuonna 1988. vuosina 1937–1946.

Tällä hetkellä Työskentelee Valmistautuu Helsingin yliopiston comeback-kiertueeseen hallintojohtajana. Hietaniemessä.

- 16 -

Kekkonen ja minä ”Olen käynyt koulut 70-luvulla ja 80-luvun alkupuolella. Olen elänyt ajan, jolloin kaikki olettivat Kekkosen olevan aina presidentti. Muistan kuitenkin myös yleisen keskustelun siitä, ettei Kekkonen ehkä ole täysin kunnossa. Olin silloin jo 12–15-vuotias. Kekkosen vastustuskin oli jo aika laajaa.

Ei minulla ole mitään henkilökohtaista suhdetta häneen. Olen käynyt kerran Tamminiemessä kat-

somassa sitä museota, ennen kuin se meni restauroitavaksi. Kekkonen tuntui silloin aika kaukaiselta ja etäiseltä – kuten ne toimintatavatkin.

Varmaankin tietty tasapainottelu idän ja lännen välissä on ollut silloin välttämätöntä yleisestikin Suomelle. Se tekee osittain ymmärrettäväksi sitä suomalaista Neuvostoliittoon varovaisesti tai vähän rähmällään suhtautunutta otetta.

tietääkseni 50-luvulta eteenpäin.”

Nykyään keskustelu kytkeytyy työurien pidentämiseen ja Bolognan järjestelmään, jossa korkeakoulututkinto on kaksiosainen, ja kandin pitäisi jo tuoda työelämävalmiuksia.

Hämäläisen mielestä nykyään opiskelijoista pidetään enemmän huolta kuin hänen nuoruudessaan. ”Silloin ei ollut hopseja, eikä nimikko-opettajia, joiden kanssa keskustella.”

Hänen mukaansa opetuksesta ollaan aiempaa kiinnostuneempia, siihen panostetaan enemmän ja oppimismuotoja on tullut lisää.

Kolmas tuleminen Opintojen jälkeen vuonna 1998 Hämäläinen tuli töihin Helsingin yliopistolle ensin tieteelliseksi sihteeriksi ja myöhemmin kehittämispäälliköksi. Hän oli tekemässä muun muassa yliopiston ensimmäistä tutkimuksen arviointia sekä uudistamassa tiedekunta- ja laitosrakenteita ja kirjastojärjestelmää.

Kymmenen vuoden jälkeen matka jatkui kolmeksi vuodeksi hallintojohtajaksi Teatterikorkeakouluun, josta hän palasi Helsingin yliopistoon hallintojohtajaksi vuonna 2011. ”Olen sanonut, että tämä oli sitten kolmas tuleminen”, Hämäläinen nauraa.

Hän sanoo, että Helsingin yliopiston hallintojohtajan paikka on niin kiinnostava, että jos se avautuu, sitä täytyy hakea.

Asiaan vaikutti myös Teatterikorkeakoulun, Kuvataideakatemian ja Sibelius-akatemian suunnitelma yhdistyä Taideyliopistoksi. Kolmen opinahjon yhdistyminen uudeksi ylipistoksi oli kyllä ollut puheenaiheena jo koko 2000-luvun, mutta päätöksiä ei oltu tehty. Jos niitä olisi tehty ja yhdistymisprosessi käynnistynyt, olisi Hämäläisen täytynyt harkita.

En pidä sitä erityisen miellyttävänä aikana. Tuntuu kuitenkin siltä, että se on saattanut olla yksi asia, joka on pitänyt Suomea osittain myös länteen suuntautuneena. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on nähty, kuinka paljon helpompi Suomen on ollut mieltää itsensä länsimaaksi kuin esimerkiksi Neuvostoliiton tiiviimpään vaikutuspiiriin jääneiden maiden.”

”En olisi välttämättä hakenut, mutta silloin oli vielä epäselvää, että tuleeko vaiko ei.”

Päätös oli lopulta helppo, olihan yliopiston hallinto täynnä ennestään tuttuja ihmisiäkin.

Elokuussa 2011 hänet valittiin virkaan yhteensä 25 hakijan joukosta.

Innostunut johtaja Esa Hämäläinen vaikuttaa tyytyväiseltä päätökseensä hakea, mutta kertoo työnsä olevan vaativaa. ”Olen ensimmäinen ei-juristi tässä tehtävässä. Se osoittaa tehtävän muuttuneen toisenlaiseksi”, Hämäläinen kertoo.

Nykyaikaisen hallintojohtajan työssä eivät enää korostu pykälien ja sääntöjen kanssa pelaaminen, vaan talous ja organisaatiorakenteen kehittäminen.

Esimerkiksi tänään Hämäläinen on ehtinyt kokoustamaan keskushallinnon toimialajohtajien kanssa, pitämään kaksi tai kolme neuvonpitoa ja kommentoimaan esitystä yliopiston mahdollisista strategisista partnereista.

Kuulostaa aika tylsältä. Hämäläinen näyttää kuitenkin olevan innostunut. ”Tässä työssä tehtävien ja teemojen skaala on uskomattoman suuri. Tykkään paljon uudesta tavasta, jolla yliopisto haluaa olla eri suuntiin yhteistyössä matalan kynnyksen toimintatavoilla ja uudenlaisilla osallistumismuodoilla.”

Kuvittelen hallintojohtajan viettävän vapaa-aikansakin erilaisissa strategisissa neuvotteluissa, mutta olen väärässä. ”Tällä hetkellä käyn eniten katsomassa kokeilevaa nykytanssia ja nykyteatteria.”

Nyt tiedän, miltä Esa Hämäläisen täytyy näyttää jäädessään eläkkeelle: Jorma Uotiselta.

”Valtio on puhunut opiskeluaikojen lyhentämisestä tietääkseni 50-luvulta eteenpäin.”

- 17 -

Sanna Hentunen: ”Hilppa-tamma ja Nivalan konikapina. Kaikki muistavat sen. Niin nippelitietoa, että kaikki muistavat sen, vaikkei kenenkään tarvitsisi.”

Taneli Teelahti: ”UKK on paradoksaalinen hahmo Suomen historiassa. Hänellä oli oma visio siitä, millainen on hyvä Suomi, mutta käyttäytyi välillä kuin diktaattori.”

Gallup Pyysimme Polhon fukseja piirtämän heidän lempikohtansa poliittisen historian pääsykoekirjasta.

Teksti Ilmar Metsalo Kuvat Mikko Virta

- 18 -

Mathilda Timmer: ”Kekkosen kuolema koska Nevakivi kirjoitti siitä niin kauniisti: ’erkani elämästä’. Vaikka kirja suhtautuikin Kekkoseen joskus kriittisesti, kuolemasta on kirjoitettu kunnioittavaan sävyyn.”

Joonas Lehtonen: ”Heti tuli mieleen Paavo Väyrynen. Legenda. Tämä kassakaappisopimus on varmaan Paavon epäonnistunein poliittinen sopimus. ”

Topi Juga: ”Ensimmäinen osa oli kirjan mielenkiintoisin. Aleksanteri III oli vahva kaveri ja hänen urotöistään on hyviä tarinoita. Oli ilmeisesti varsinainen seuramies.”

Juho Hellstén: ”Stalin ei ole lempihenkilöni, mutta on komeat viikset ja mieleenpainuva mies.

Tapatti kuitenkin turhan paljon ihmisiä ollakseen kenenkään suosikki.”

- 19 -

valvonta Polhon sisäinen Raportti FUKSISYKSY ” 23.08.2013

aminen Polhon ”fuksitapa

SALAI

NEN

nssa nuhtoman ihmisen ka at em nt tu in ys tä an parinkymmenen aivan uskomattom Kun vartin verran omaa viihtyvänsä hu n on aa lh tu Po at se ng ky he i sa itä ol juisessa kellaris rukkaan. Juuri si po n aa ke oi a ns llee hyvin, tietää tu ksitapaamisessa. fu ä ss se äi ensimm on Joonas, illä. ”Mun nimi ke ei il ir pi a ll seen ovat assa kiusallisi tteet AA-liikkee ii (V ” a.

Ilta alkoi Kuppal ll no in een, saja ootan syksyä yhteytemme Kekkos ät äv tt mä tuun Espoosta lä yl n ki ssa lymynettyämme kuiten kahuoneen kaapei ta ja e tahattomia.) Löyd mm ma el it vaisuudensuunn vasti paremmin. mankaltaiset tule luistaa huomatta u tt ju i ko al t, ka neet punaviiniton isalaistakin sala mmentyneet fuksit hä ht Vi va . ti nä at ri hd ee jo st it villekin my ol ip lk Kuppalasta tuutor jä n öö yk mään laulukkaan, joka säil tkoilla esittele ja ät sempaan jatkopai iv äs pä it iintymison, että tuutor tyystin ilman es n ii tt te jeenä mainittako jä it ks as innokkaat fu n. taitojaan, kun ta ta pitkälle yöhö siitäkin huolimat ui tk ja ta Il . vuoroa - J.L. .08.2013 ”Kannu Games” 24

vanhemivat fukseilla ja as il se na ai nt ua jossa niiaurinkoisena la at Suomenlinnaan, ut la Eräänä elokuisen ut at st la nnujoittelijoilla uman nimi oli Ka milla tieteenhar nmiekkaan. Tapaht aa st isiinKu to en n le ne el mi ed ta i n tutustut ie ks fu den lasti seilas kä se o it ja jäitä oitus hauskanp ohuvien maljojen Ku . in Games ja sen tark ki in in me illan pihullunhauskaan iemen puisto ja an is Ka sa ja Valtsikan i ol na ee matkaansa en jälkeen koht jatkoivat vielä ät äj murtavien leikki tt ie nv la il Tehokkaimmat metessä Kuppala. e. jatkojen jatkoill - O.H. 22.09.2013 ”Fuksimökki” 21.-

en hellitpääkaupungin otte in ns tu n hä ke n tarkoin aessa kolmanne . Tunsin kuinka lä el nd Linja-auton murt bö a, ss si an turrutmetsässä, skut la ja kolmen kalj il ko tävän: olin taas ra i ko al s ko”. unkilaishabitu kelj” ja ”kalakuk varjelemani kaup noja, kuten ”sua sa lä el it ör py i ntama mieleni alko rtsaaminen: se tu ella paikalla vi is lk ju hva in Ha ku . on na Savo sen alaise lta vain vaikutuk totuu hyvältä idea sähtyessä karuun py sista bussin uk at aj iks tä fu is nä in duin ja ja ol maisteriopiskeli in Ol . tä en vi te le uu is at dell ni alkoiv iheessa ajatukse mökillä. Tässä va inen opintosuunni ta oh ten henkilök ku , en ste li yy ia öm um tt ääre ta tapaht en päättänyt kuva . telmani, joten ol sa järjestyksessä es is og ita kronol se au el et mi la al taam - H.P.

- 20 -

”Fuksiaiset” 11.09.2013 Pari viikkoa opiskelujen alkamisen jälkeen kaikki en yhiksen fuksien postilaatikkoon tipahti kum mallinen kirje, joka kut sui Suomen kuntien puolesta ry:n syysjuhlaan.

Yleisesti kirje sivuutett iin mainospostina, kunnes joku huomasi, että kum ma kyllä Suomen kuntien puolesta ry:n syysjuhla osui samaan aikaan ja paikkaan kuin Yhiksen fuk siaiset. Sattumaako?

Fuksiaisten teeman mukain en oman kotikunnan edusta minen vaatetuksella jäi jokseenkin vaisuksi.

Kuten eräs tuutori asian ilmaisi, pukeutumiseen oli panostettu ”aivan hel vetisti”. Tämä ei kuiten kaan haitannut fuksiaisten tunnelmaa. Fuksie n joukkueet kilpailivat useissa urheutta, voimaa ja luovuutta vaativiss a lajeissa omaksi nöyryy tyksekseen ja vanhempien tieteenharjoittajien riemuksi. Fuksiaisten kil pailuosuuden päätyttyä team Poronperseen voi ttoon, suuntasi fuksijouk ko perinteitä kunnioittaen pesemään Maailman rauha -patsasta Kaisaniem een.

Jano alkoi olla jo kova, sillä monet fuksit olivat ehtineet nauttia ainoastaan tuutorien tarjoa maa Chateau de Yhistä, tuo ta ihmeellistä mysteerijuomaa, joka maistu i siltä, kuin joku toinen olisi sen jo kertaalleen juonut. Onneksi suu ntana oli pian Kuppala, sen lämmin syleily ja miellyttävän opiskelijahi ntainen tarjoilu. Illan vaihtuessa yöksi Kuppalakin vaihtui jatkopaikaks i, jossa juhlittiin sitkei mpien toimesta aamunkoittoon. Kaikkien häp eäksi (tai kunniaksi) on sanottava, ettei käytännössä kukaan jaksanut seuraavana aamulla herätä tilastotieteen johdantokurssin luennolle.

- A.T. ”Fuksisitsit” 27.09.2013 Fuksisitseille perjantai na 27. kokoontui iloinen joukko kokeneita sitsaajia ja ensimmäisiä sit sejään viettäviä fukseja.

Alun boolin ja bondailun jälkeen alkaneess a pöytäjuhlassa päästiin kokemaan sitseille ilmeisen ominainen piirre: hyvin rajallinen aika nau ttia pöydällä jäähtyvä ruoka. Pöydän muista ant imista sekä hengen ravinn osta puheiden ja laulun muodossa sen sijaan päästiin osallisiksi sit äkin runsaammin. Tunnelmaa loi myös pääruuan aikana esiintyny t livebändi.

Tilaisuuden voi katsoa saa vuttaneen opetustavoittee nsa: fukseilla on nyt edellytykset selviytyä vaativammistaki n sitseistä kunnialla niin halute ssaan.

- O.H. HUOM. Raportin laatijat ovat fukseistä värvättyj ä. Paljastumisriskin välttämiseksi raporttia käsiteltävä eri ttäin luottamuksellisesti.

Kenttäosaston esikunnassa 11.10.2013 Polhon sisäisen valvonnan osasto ”Äänislinna”: Koodinimet Joonas Lehton en, Aino Tuovinen, Ossi Hietala Henri Pienimaa

- 21 -

saksan synty

Viimekuiset liittovaltiovaalit Saksassa alleviivasivat Saksan nousua Euroopan taloudelliseksi ja poliittiseksi ytimeksi. Liitämme Saksaan natsit, oluen ja Berliinin, mutta mille pohjalle maa oikeastaan rakentuu?

Teksti Ilari Leskelä kuvitus Ossi Hietala

E

nsimmäiset ongelmat saksalaisuuden kanssa alkoivat ennen ajanlaskun alkua. Roomalaiset joutuivat vaikeuksiin paikallisten heimojen kanssa nykyistä Pohjois-Saksaa alistaessaan ja viittasivat vallan ulkopuolelle jääneeseen alueeseen nimellä Germania. Tämä Etelä-Skandinaviasta Pohjois-Saksaan levittäytyvä heimo kulki tästä edes nimellä germaanit. Todellisuudessa se luki sisälleen monia riitaisia heimoja, joista yksi merkittävimmistä oli frankit. He loivat myöhemmin valtakuntansa roomalaisen vallan raunioille Ranskaan ja Saksaan.

Kuitenkin ensimmäinen nykyisiä Saksan alueita yhtenäisesti hallinnut valta oli frankkien rauniolle perustettu Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta. Tämä ensimmäiseksi valtakunnaksi nimetty ”tuhatvuotinen” keisarikunta hallitsi vuodesta 843 aina nimellisesti vuoteen 1806. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valta sitoi yhteen alueen monet heimot Etelä-Saksan alemanneista ensimmäisinä suomalaisten kanssa kauppaa käyneisiin sakseihin.

Keisarikuntaa oleellisemmaksi saksalaiselle identiteetille muodostui Lutherin alulle panema uskon-

9

Teutoburgin taistelu, jossa germaanit tuhosivat roomalaisarmeijan.

puhdistus Berliinin eteläpuolen yliopistokaupungeissa 1500-luvun alussa. Uskonpuhdistuksessa luotiin pohja nykyiselle saksan kirjakielelle, joka painokoneen avulla alkoi yhdistää kaukana toisistaan olevia murteita. Riita luterilaisten ja katolisten välillä johti kuitenkin 30-vuotiseen sotaan sekä joka viidennen saksalaisen kuolemaan – joillakin alueilla jopa joka toisen. Elämään jäi kuitenkin yksi saksalaisen identiteetin tärkein elementti: jako protestanttiseen Pohjois-Saksaan ja katoliseen Etelä-Saksaan. Vaikka jako ei enää uskonnollisesti pidä täysin paikkaansa, on se edelleen tärkein saksalaista identiteettiä määrittelevä raja niin kulttuurissa kuin poliittisessa käyttäytymisessäkin.

Ehkäpä eniten se on hyödyttänyt etelää ja Baijeria.

Meidän mielikuvamme saksalaisuudesta rakentuu pitkälti eteläsaksalaisen kulttuurin varaan. Pohjoisessa – vaikkapa Saksan rikkaimmassa osavaltiossa Hampurissa – nyrpistellään, kun ulkomaalainen kehuu saksalaisten vehnäolutta, bratwurstia ja nahkahousuja. Silti pohjoisessakin kala- ja pilsneriostoksille ajetaan mieluusti Baijerin MoottoriWerstaan autolla.

Vanha uskonnollinen jako ja 30-vuotisen sodan

496

98

Frankit kääntyvät katoliseen uskoon.

Roomalainen historioitsija Tacitus julkaisee kirjan Germania.

- 22 -

1436

Johannes Gutenberg keksii painokoneen.

muistot ovat juurtuneet tiettyinä eroina myös saksan kieleen niin etelässä kuin pohjoisessakin. Nämä erot liittyvät – ehkä hieman yllättäen – ruotsalaisiin. Pohjois-Saksassa, jonne ruotsalaiset riensivät auttamaan protestanttisia tovereitaan Habsburgien johtamia katolilaisia vastaan, sanonta Alter Schwede (vanha ruotsalainen) viittaa positiiviseen hämmästykseen tai vanhaan kaveriin. Sen sijaan etelässä katolisia lapsia uhkaillaan käyttäytymään kunnolla tai muuten ruotsalainen vie.

Deutschland, Deutschland über alles Uskonnosta ei ollut yhdistämään saksalaisia. Tarvittiinkin kovempia otteita, että valtio saatiin synnytetyksi. Preussi oli 1700-luvun sotien myötä noussut arvostetuksi mahdiksi Euroopassa. Se oli näyttänyt tietä nykyaikaisille armeijoille organisaatiollaan ja teknologiallaan. Meidän käsityksemme saksalaisesta tehokkuudesta pohjautuu paljolti Preussin hallinnon byrokraattiseen malliin ja sotilaalliseen kuriin. Vaikutuksensa niillä on ollut myös moderniin eurooppalaiseen yhteiskuntakehitykseen.

Tänä päivänä preussilainen kuri ja yhteiskunnan militarismi eivät onneksi ole yhtä arvostettuja malleja kuin pari sataa vuotta sitten, mutta jotain on jäänyt meidänkin iloksi. Napoleonin kiellettyä sotilaalliset harjoitukset, perustettiin Preussissa miesten voimisteluseuroja, joissa vaalittiin patrioottista mielen- ja ruumiinkuntoa.

Tämä yhdistystoiminta oli alkusysäyksenä moderneille poliittisille yhdistyksille Saksassa, mutta antoi myös saksalaisille kansallisen identiteetin kruununjalokiven – jalkapallon.

Jalkapallokuume tuli Saksaan hitaasti, mutta levisi lopulta nopeasti. Heti 1900-luvun alussa perustettiin läntisessä Saksassa työläisseuroja kuten Schalke 04 ja Borussia Dortmund sekä etelässä hallitseva Mestareiden liigan mestari Bayern München.

Saksalaiselle identiteetille tämä urheilulaji on antanut paljon. Vuoden 1954 MM-kulta, ”Bernin ihme”, sai saksalaiset ensi kertaa havahtumaan sodan kauhuista ja juhlimaan yhdessä. Vuoden 2006 MM-kotikisojen huumassa Saksan lippu tuli näkyvästi osaksi maajoukkueen

menestyksen juhlimista. Tästä herännyt närkästys osoitti kuinka kansallinen ylpeys on edelleen arka aihe saksalaisille.

Ennen jalkapallohuumaa Saksaa yhdisti kuitenkin 1800-luvun alun kansallisromanttinen ajatus yhtenäisestä Saksasta. Preussissa ei pohdittu vain ruumiin jäntevyyttä ja kiväärin piippuja, vaan sen yliopistoissa ja kirjallisuuspiireissä syntyi myös useita korvaamattomia teoksia länsimaiselle ajattelulle. Saksalaisuuden kannalta tärkein oli Johann Gottfried Herderin kansallisromanttinen aate. Herderin ajatuksena oli kielelle ja kulttuurille perustuva kansa, sekä sen yhteinen demokraattinen hallinto. Hänen hahmotelmansa saivat suurta hyväksyntää ylioppilaspiireissä, jotka Napoleonin kukistuttua muodostuivat vaalimaa radikaalimpaa kansallismielisyyttä Burschenschafteiksi kutsutuissa yhteisöissään. Nämä ylioppilasjärjestöt liittivät akateemisten piirien romanttisiin hahmotelmiin ajatuksia saksalaisesta rodusta ja sovittelivat jopa antisemitismiä osaksi aatetta.

Kansallisuustunne oli herännyt muissakin piireissä Saksassa. Preussin onnistui muodostaa Saksaan tulliliitto. Tämä talousliiton ja liittovaltion prototyyppi astui voimaan vuoden 1834 alusta. Saksa oli silti hajanainen.

Varsinkin haaveet Itävallan osallisuudesta tulevassa Saksassa olivat vielä kaukana. Vuonna 1841 runoilija Au-

1810

1517

Martti Luther naulaa tarinan mukaan teesinsä Wittenbergin kirkon oveen.

”Etelässä katolisia lapsia uhkaillaan käyttäytymään kunnolla tai muuten ruotsalainen vie”

1648

Westfalenin rauha päättää 30-vuotisen sodan.

Ensimmäinen Oktoberfest.

Alkoholin nauttiminen alueella on kiellettyä.

- 23 -

1871

Vilhelm I keisariksi. Saksan keisarikunta syntyy.

gust Heinrich Hoffmannin säveltäjä Haydnin säveleen vuonna sovittamat säkeet Deutschland, Deutschland über alles, haikailivat kaikkien saksalaisten valtioiden vannovan uskollisuuttaan ylimmäiselle Saksalle ja yhdistyvän – kiihkoilijoiden harmiksi Hoffmann ei kuitenkaan ollut kiinnostunut Saksan maailmanvallasta.

Sonderweg – eli miten natsikortti syntyi Kaikista edellytyksistä huolimatta Saksa ei näyttäydy meille tieteen ja kulttuurin suurvaltana. Saksojen yhdistyminen 1871, ja sen jälkeinen kansallisvaltiokehitys johti lopulta saksalaisen kulttuurin ja maailman perikatoon. Nationalismin synty Saksassa onkin ollut mikroskoopin alla maailmansotien syitä etsittäessä.

1960-luvulta lähtien kiistely on kiertynyt Saksan erillistie -käsitteen, Sonderweg, ympärille: miksi Saksa erkani länsieurooppalaisesta sivistysvaltiokehityksestä, jota Englannin ja Ranskan historia edustaa, ja miten juuri Saksassa kehittyi puitteet Adolf Hitlerille ja holokaustille?

Merkittävää oli Euroopan hullun vuoden 1848 liikehdintä. Tuolloin Paavalinkirkossa Frankfurtissa kokoontui ensi kertaa saksalaiset vaaleilla valitut liittopäivät, jotka hahmottelivat ensimmäisen yhteisen perustuslain saksalaisille valtioille. Tässä kohtaa Saksa lähti eri tielle kuin Länsi-Eurooppa, kun kuvaan palasivat vallankumouksellisten horjuttamat aateliset.

Preussin aateliset vakiinnuttivat valtansa Berliinin levottomuuksista huolimatta ja keräsivät Saksan aatelispiirit tukemaan omaa agendaansa. He kokivat kansan levottomuuksien kertovan, ettei se ollut vielä valmis kehittämään yhteiskuntaa. Kehityksen piti tulla ylhäältä, joten aristokraatit ja byrokraatit ryhtyivät rakentamaan Saksaa. ”Suuri ruorimies” Bismarck loi Saksaa rautaisella otteella, mutta ajan hengen suurvaltaintoiluun hän ei ollut valmis. Sen sijaan keisarien Vilhelm I ja II aika johti Saksan suurvaltakilpailuun tunnetuin seurauksin.

Sonderweg-käsitteellä on monta tulkitsijaa.

Selitykset Saksan kohtalosta vaihtelevat maantieteellisestä jopa Lutherista asti johdettuun protestanttiseen tottelemisen kulttuuriin. Yksi vakuuttavimmista selityksistä on kuitenkin poliittisen elämän ylhäältä alas kulkeva kehitys.

Saksan porvaristo oli keisarikunnan aikana suhteellisen hampaaton Preussin mallin mukaan rakentuneen byrokraattisen hallinnon edessä.

1919

Weimarin tasavalta perustetaan Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan.

1933

Adolf Hitler ja NSDAP nousevat Saksassa valtaan.

1942

Stalingradin taistelun tappio katkaisee Saksan voittokulun.

- 24 -

1945

Saksa antautuu toisessa maailmansodassa.

Liittoutuneet jakavat valtion.

Jossain vaiheessa preussilainen perintö himmensi valistuksen ajan hengen, ja saksalainen identiteetti hyppäsi raiteiltaan. Militarismin ja kansallisen ylpeyden kokemat kolaukset Versailles’n rauhassa eivät olleet tarpeeksi palauttamaan Frankfurtin kansalliskokouksen henkeä vuodelta 1848.

Eurooppalainen Saksa – saksalainen Eurooppa?

Vuonna 1951 ruvettiin Paavalinkirkossa jakamaan Frankfurtin kirjamessujen kansainvälistä rauhanpalkintoa – Saksan liittovaltion suurinta tunnustusta. Ehkäpä kirjallisuus Lutherin perintönä on Saksassa lopulta miekkaa mahtavampi.

Saksan kehitystä ovat yleensä parhaiten tulkinneet saksalaiset kirjailijat. ”Eurooppalainen Saksa – saksalainen Eurooppa”, pohti Nobel-kirjailija Thomas Mann raunioituneessa Hampurissa vuonna 1953.

Nyt elämme jälleen Euroopassa, jossa Saksa viittoo suuntaa, mikä on monelle saksalaisellekin hieman kiusallista. Koulujen ja anglosaksinen historian saarnaaman syyllisyyden uuvuttamina saksalaiset ovat usein tiedottomia siitä, miten suhtautua omaan maahansa. Tässä suhteessa Euroopan unioni on saksalaisille kertomus rauhasta ja vakaudesta, jossa Saksa on saanut elää ja jättää vanhat varjot taakseen. Vaalien alla kysymykset Saksan roolista EU:ssa eivät olleet saksalaisille tärkeitä – olisi vaaleissa käynyt miten vain, olisivat saksalaiset pohjoisessa ja etelässä olleet unionin vankimpia tukijoita.

Saksassa keskityttiin toisen maailmansodan katastrofin jälkeen talouteen, mutta nyt näemme sen silläkin alalla liian vahvana Euroopassa.

Maa tukee eurooppalaisia tovereitaan talouden ylijäämällään, ja eurooppalaiset kuluttajat palkitsevat Saksaa ostamalla saksalaisia tuotteita.

Tämä noidankehä on ongelmallinen, ja kierrettä tuijottamalla Angela Merkelille kasvaa Hitlerin viikset.

On kuitenkin pitkä matka siihen, että pasifistisessa Saksassa pohdittaisiin Bundeswehrin tankkien lähettämistä rajan yli. Monen saksalaisen mielestä armeija on välttämätön paha, joka on parhaimmillaan silloin, kun sitä ei näy eikä kuulu. Ihanteellisimmassa tilanteessa sotilaat ovat kasarmilla odottamassa – silloin ei kukaan menetä poikaa tai tytärtään.

1989 1961

Berliinin kriisi.

Muuria aletaan rakentaa.

Berliinin muuri murtuu. Saksat yhdistyvät seuraavana vuonna.

1972

Itä- ja Länsi-Saksa tunnustavat toistensa olemassaolon valtioina.

- 25 -

2013

Angela Merkel vahvistaa asemaansa Saksan johdossa liittovaltiovaaleissa.

Politiikka

Haasteiden edessä Teksti ja kuvat Ilmar Metsalo

Carl Haglundin mielestä Suomessa on yllättävän paljon kylmän sodan aikaisia mielialoja.

Toisaalta Venäjällä on poliittinen tarve näyttää muskeleitaan.

K

ädenpuristus on määrätietoinen ja niin on myös ministerin kävelynopeus. Hän on tulossa jostakin ja varsin pian myös lähdössä jonnekin – haastattelu hoidetaan lounastauon aikana. Kasarmitorin laidan seesteisessä tunnelmassa Carl Haglund vaikuttaa ainoalta kiireiseltä ihmiseltä. ”Kahdeksasta neljään työtunneilla ei ministerinä pärjää”, hän kertoo. Avustaja on tuonut lounaaksi take-away sushia.

Haglundin johtaman Ruotsalaisen kansanpuolueen äänestäjäkunta on lojaalimpaa kuin monen muun puolueen. Tämä luo ministerin mukaan hyvän pohjan kannatukselle.

Pienessä eduskuntaryhmässä toisaalta jo muutaman kansanedustajan menettäminen tuntuu. Haglund mainitsee vuoden 2003 eduskuntavaalit, jolloin kansanedustajien määrä putosi kahdestatoista yhdeksään. ”Vaikka kolmen kansanedustajan menettäminen ei kuulosta suurelta, se oli silti neljäsosa meidän paikoista.”

Uskollisesta äänestäjäkunnasta huolimatta marginaalipuolueen johtamisessa on myös epäkiitollisia puolia: kasvupotentiaali on pieni. Haglund ottaa puheeksi viime syksyn kunnallisvaalit, joissa hän ylsi molempien iltapäivälehtien puheenjohtaja-arvioissa Jyrki Kataisen kanssa huippusijoille. Kampanja ei kuitenkaan nostanut kannatusta, tosin tappioilta säästyttiin. ”Monilla ihmisillä on niin suuri kynnys äänestää Rkp:tä.”

Kevään mittaan Haglund otti äänekkäästi kantaa perussuomalaisten toimiin. Helsingin Sanomat vertasi häntä elefanttia jahtaavaan hiireen. ”Olen kyllä ollut vähän pettynyt siihen, että perinteiset suuret puolueet eivät ole haastaneet Soinia substans­siasioissa”, Haglund kertoo.

Tämä on hänen mielestään pääsyy siihen, miksi Suomessa on nyt neljä keskisuurta puoluetta kolmen suuren sijaan. Perinteisten suurten puolueiden hiljaiselo on antanut perussuomalaisille sijaa kasvaa. Ja mikäs siinä haastaessa – Rkp:n puheenjohtajan on tuskin tarvinnut pelätä äänestäjäkunnan valumista perussuomalaisten riveihin.

34-vuotias Carl Haglund on ennättänyt toimia kaupunginvaltuutettuna, europarlamentaarikkona, kahden lapsen isänä, puolueen puheenjohtajana sekä ministerinä. Se on paljon. Onko Suomen sisäpolitiikalla niin paljon annettavaa, että puoluepolitiikka kiinnostaa vielä tulevaisuudessakin?

Ministeri kertoo tavoitteekseen tehdä hyvää työtä tässä hallituksessa ja olla Rkp:n johdossa myös ensi hallituksen riveissä. Hän väittää, ettei ole suunnitellut tulevaisuutta tämän pidemmälle. ”Mahdollisuudet ja vastuutehtävät ovat kansan luottamuksen varassa. Se on aina ansaittava uudestaan.”

Haglund paljastaa, ettei hänellä ole tavoitteena olla politiikan parissa loppuelämäänsä. Jossain vaiheessa edessä saattaa olla jokin aivan muu ala. ”En sentään kolmeakymmentä vuotta aio valtakun-

- 26 -

- 27 -

”Meidän täytyy rehellisesti sanoa, että puolustushallinnossa oli liikaa hallintoa ja on hyvä, että sitä karsitaan.”

nan politiikassa viihtyä. Ei minulla ole mitään tavoitteita lyödä näitä eduskunnan ikäpresidenttejä, Kanervaa ja muita.”

Puolustuspolitiikka tuntuu 2010-luvulla varsin marginaaliselta verrattuna vaikkapa talouspolitiikkaan, mutta laajan puolustusvoimauudistuksen vuoksi turvallisuuspolitiikasta on käyty paljon keskustelua. ”Tämä on varmaan haastavimpia puolustusministerin pestejä, mitä koskaan on ollut tarjolla”, Haglund toteaa suoraan.

Vuonna 2015 voimaan astuvassa organisaatiossa karsitaan puolustusvoimien hallintoa, ja esimerkiksi vanhanaikaiset sotilasläänit poistuvat käytöstä. Suurin osa noin 2100 lakkautettavasta työpaikasta koskee siviilejä.

Aluksi uutisoitiin yli 2100 irtisanomisesta, mutta ministeri muistuttaa että 80–90 % vähennyksistä voidaan hoitaa muilla keinoilla – pääosin eläköitymisten ja muihin töihin hakeutumisen kautta. Puolustusvoimauudistusta hoitava henkilöstö saa Haglundilta kiitosta. Uudistus on sitä paitsi onnistunut odotettua paremmin monien siirryttyä jo tässä vaiheessa muihin töihin.

Kyse ei siis ollutkaan median maalailemista 2000 upseerin potkuista. Epäonnistuneen tiedottamisen osalta puolustushallinnon on ministerin mielestä katsottava peiliin. Haglund sanoo tiedostavansa, että epämääräisen alun vuoksi jäi uudistuksesta monille huono kuva ja paha maku suuhun. ”Julkinen keskusteluhan värittyi siitä, että käytiin pitkää keskustelua liittyen edeltäjääni ja tiettyyn varuskuntaan.”

Uudistusta hän pitää ehdottomasti välttämättömänä. ”Meidän täytyy rehellisesti sanoa, että puolustushallinnossa oli liikaa hallintoa ja on hyvä, että sitä karsitaan.”

Hän kuitenkin vakavoituu irtisanottavista puhuttaessa. Poliitikon elkein hän kertoo suuresta sympatias-

ta niitä kohtaan, joilla on muutto edessä työpaikan siirtymisen tai lakkauttamisen vuoksi. ”Heille tämä on traumaattista. Ja siinä valossa tämä on tietenkin vaikea uudistus.”

Haglundin mielestä uudistaminen riittää tältä erää, eikä esimerkiksi kymmenen vuoden sisällä ole tarvetta radikaaleille muutoksille. Useampien varuskuntien karsiminen ei enää toisi merkittäviä säästöjä, sillä suurimmat menoerät koituvat jatkuvasti kallistuvasta materiaalista. Tältä saralta löytyvät Haglundin mukaan selkeästi suurimmat haasteet tulevaisuudessa.

Puolustusvoimauudistuksen myötä sodan ajan vahvuus putoaa historiallisen alas 230 000 mieheen. Haglund muistuttaa, että tämänhetkinen 350 000 on teoreettinen luku, sillä näin suuren joukon varustamiseen ei löydy resursseja. Tulevaisuuden malli takaa ministerin mukaan hyvin koulutetun ja vähintäänkin kohtalaisen hyvin varustetun reservin. ”230 000 on uskottava ja erittäin kova joukko eurooppalaisessa mittakaavassa.”

Sodankäynnin teknistyessä materiaali-investoinnit ovat aikaisempaa keskeisempiä uskottavuuden kannalta.

Jos lisää rahaa tähän ei löydy, toimintakyky ei tule vastaamaan puolustusvoimien lakisääteisiä tehtäviä. Silloin ollaan Haglundin mukaan perusfundamenttien äärellä. ”Haluammeko, että Suomi on jatkossakin sotilasliittoon kuulumaton maa, joka yleiseen asevelvollisuuteen nojautuen puolustaa koko maata itse?”

Keskustelu Suomen puolustuksen järjestämisestä on ministerin mukaan edessä seuraavien vaalien alla. Mikäli lisärahoitusta ei löydy, on edessä radikaaleja muutoksia. Vaikka rahaa uupuu, Haglund uskoo sitä vielä löytyvän. Kynnys liittoutua on suuri, joten taloudelliset kustannukset ovat poliittisesti kevyempiä kantaa, kuin Nato-jäsenyyden valmistelu.

- 28 -

Liittoutumisesta ministeri toivoo monisävyistä ja analyyttista keskustelua. ”Suomessa se on ollut perinteisesti mustavalkoista ja alas ampuvaa.”

Ministerin mukaan Suomessakin ollaan vähitellen havahtumassa siihen, ettei Nato ole ”mikään yksiselitteinen juttu”. Sotilaallinen liittoutuminen on Suomessa perinteisesti iso asia ja ilmapiirin muuttuminen sen suhteen vie aikaa. Siitäkin on vielä pitkä matka konkreettisiin päätöksiin.

Omien sanojensa mukaan Haglund ei ole Naton intohimoinen kannattaja, muttei myöskään intohimoinen vastustaja. Tällainen asenne on kuulemma yleistä poliitikkojen kahdenkeskisissä keskusteluissa, mutta julkisuudessa lausuntoja varotaan – jos Natoa ei heti tyrmää, saatetaan leimata salarakkaaksi.

Haglundin mukaan tämä johtaa jopa koomisiin tilanteisiin. ”Suomi on ainoa maailmassa, jossa voidaan käytä sellaista keskustelua kuin viime presidentinvaalien alla.

Siinä olivat rivissä kaikkien puolueiden ehdokkaat, jotka lähtivät väittelemään siitä, kuka vastustaa Natoa eniten.”

Mikä Suomea sitten uhkaa? Puolustusministerin näkökulmasta Suomen suurimmat huolet ovat muita kuin sotilaallisia. Hän mainitsee ympäristöuhat, kyberuhat ja terrorismin. Perinteinen sotilaallinen uhka nähdään mahdollisena, mutta erittäin epätodennäköisenä.

Se ei kuitenkaan ole niin epätodennäköinen, että sotilaallisen voimankäytön mahdollisuus voitaisiin sulkea pois. Haglundin mukaan julkisessa keskustelussa uhkakuvat painottuvat lähinnä sotilaalliseen puoleen. ”Kun seuraa mediaa, niin usein ylikorostuu sotilaallinen uhka idästä.”

Samalla kun Euroopassa ajetaan asevoimia alas, Venäjä nostaa kovin ottein omaa sotilaallista suorituskykyä. ”Venäjällä on nyt poliittinen tarve näyttää muskeleitaan”, toteaa Haglund.

Hän korostaa, että Venäjä on Suomelle ennen muuta taloudellinen kumppani. Verrattuna vaikkapa Ruotsiin, suomalaisen talouskasvun suuri moottori on Venäjän kasvavat markkinat. Taloudellinen riippuvuus luo hyvän pohjan rauhalle. Toisaalta lehdistön vapauden ja ihmisoikeustilanteen heikosta asemasta on ministerin mukaan tärkeä puhua taloudellisesta yhteistyöstä huolimatta.

Ruotsissa kevään keskustelu maan sotilaallisesta suorituskyvystä yhdistettynä Venäjän pullisteluun sai aikaan lähes kansallisen kriisin. Länsinaapurin Nato-kannatuksen kasvu tuo väkisinkin mieleen tilanteen vuodelta 1991, kun Ruotsin haki EU:n jäseneksi ilman Suomen informoimista. Haglund kertoo sanoneensa ruotsalaisille ministereille ”pilkettä silmäkulmassa mutta silti”, että olisi ystävällistä informoida etukäteen, mikäli radikaaleja muutoksia on luvassa. Ovat kuulemma luvanneet kertoa.

Ruotsin Nato-jäsenyys muuttaisi ministerin mukaan Suomen tilannetta oleellisesti. Nato-jäsenyys vaatisi edelleen poliittista konsensusta, mutta Ruotsin ratkaisu muuttaisi monien näkemystä. ”Suomessa on edelleen yllättävän paljon kylmän sodan aikaisia mielialoja.”

- 29 -

Reportaasi

Ryypp채simme URKIN arkistossa Teksti Tuomas Lassinharju kuvat Ilmar Metsalo & Mikko Virta

- 30 -

Kekkosen arkistoa vartioi hänen ystävänsä, kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hruštšov.

Päätoimittajien retkikunta herätti määrätietoisuudellaan pelonsekaista kunnioitusta Orimattilan keskustassa.

Päätoimittaja Ilmar Metsalo puhaltaa Kekkosen tuohitorveen. Ääni ei hivele arkistonjohtajan korvia.

H

elsingistä on 90 kilometrin ajomatka Orimattilan keskustaan, ja sieltä vielä matkaa Niinikosken kylälle Urho Kekkosen arkistoon. Poleemin toimituskunta on saanut vihiä, että turkulaiset kanssaopiskelijamme käyvät säännöllisesti arkistossa istumassa iltaa. Emme halua jäädä huonommiksi.

Niinpä eräänä syyskuisena iltapäivänä suuntaamme Helsingistä Orimattilaan auto olutkuormalla täytettynä.

Maantiet käyvät yhä kapeammiksi. Lopulta löydämme tienviitan, joka osoittaa, että olemme varmasti perillä. Tien nimi on UKK-tie. Ei Urho Kekkosen tie vaan UKK-tie. Sen

Päätoimittaja Anna Niemi nauttii kaljaa saunassa Kekkosen vanha vihreä hikinen saunakolttu päällään.

päässä on idyllisen näköinen kartano. Täällä lukemattomat tutkijat ovat yöpyneet ja etsineet aineistoa tutkimuksilleen.

Arkistonjohtaja Pekka Lähteenkorva ottaa meidät vastaan ja tarjoaa ensimmäiset oluet arkiston puolesta. ”Harmittaa, kun kuulin Ilmarilta, ettette aio jäädä tänne yöksi.”

Niinikoskelle ei pääse julkisilla, joten useimmiten tutkijat saapuvat arkistoon aina muutamaksi päiväksi.

Arkisto tarjoaa majoituksen sängyssä, jossa Kekkonen on itsekin nukkunut. Tutkijoiden on tuotava omat ruokansa, mutta muutoin Lähteenkorva pitää huolen, että kahvipannu on aina kuumana ja saunakin tarvittaessa lämpimänä.

- 31 -

Päätoimittaja Tuomas Lassinharju löysi itsensä makuuhuoneesta arkiston perustajan kanssa.

”Tutkija Vesa Vares kysyi helmikuussa 2001, voisiko hän tulla muutamaksi päiväksi tutkimaan. No, läpeensä rehellinen mies myönsi lopulta, että hän halusi saada ilmaisen majoituksen Lahden MM-kisojen ajaksi.”

Eteisessä tallomme mattoa, jonka Kekkonen on saanut marsalkka Titolta. Salin puolen matto taas on lahja Tunisian presidentiltä Habib Bourguibalta – herrat olivat Kekkosen tavoin elinikäisiä presidenttejä.

Joka puolella on Kekkos-rekvisiittaa: patsaita, tauluja ja jopa Urkin itsensä leipälapiosta ja kuolaimista väsäämä omakuva.

Arkistorakennus kuului aikoinaan Seppälän suvulle, joka myi sen vuonna 1970 presidentin arkisto-

Arkiston perimmäisestä kammiosta löytyy kaikkein pyhin – Kekkosen päiväkirja! Se koostuu lehtileikkeista ja vauhdikkaista kirjoituksista.

FM Matti Mäntylä (keskellä) valmistelee väitöskirjaansa Kekkosesta ja Pohjois-Suomesta Oulun yliopiston historian laitokselle. Kuvan pöytä kuului Sylvi Kekkoselle. Sen äärellä on hyvä juoda kaljaa.

Kekkosen soutulaite ja Lähteenkorvan viinit on varastoitu kellariin.

Urkin käyttämä saunapefletti on nimikoitu selkeästi, ettei kuka tahansa erehtyisi hämärässä saunassa istahtamaan sille.

Arkiston johtaja Pekka Lähteenkorva esittelee arkiston aarteita.

Kuvassa on Urho Kalevan pää.

käyttöön. Kekkonen oli saanut idean omasta arkistosta valtiovierailulla Yhdysvalloissa, jossa suurmiehillä on omia yksityisarkistoja.

Arkiston perustamisen aikaan Kekkonen suunnitteli lopettavansa presidentin työn kolmannen kauden jälkeen. Orimattilassa hänen oli tarkoitus sen jälkeen rauhassa kirjoittaa muistelmiaan.

Lopulta suunnitelmien muuttuessa hän ei ehtinyt viettää arkistos-

sa juurikaan aikaa, mutta esimerkiksi legendaariset Kirjeita myllystäni -kirjat ovat syntyneet täällä.

Kartanon kellarissa on itse arkistojen säilytysholvit. Hyllykaupalla Kekkosen kirjeenvaihtoa, onnittelukortteja, muistiinpanoja. Arkistovirkailija, kronoslainen Janne Ridanpää esittelee Kekkosen päiväkirjaa Sylvin kuoleman jälkeen. ”Itkin kuin lapsi”, kirjoitti Urho vapisevalla käsialallaan.

- 32 -

Loppuilta istutaan ruokasalissa mietojen alkoholijuomien äärellä. Lähteenkorva muistelee, kuinka kymmenisen vuotta sitten Helsingin ja Turun poliittisen historian opiskelijat istuivat iltaa yhdessä. ”Timo Soikkanen lyttäsi kovaäänisesti Helsingin opiskelijoiden tutkimussuunnitelmia. Seppo Hentilä taas oli hurjaan meuhkaamiseen tottuneille Soikkasen lapsille asiallinen, analyyttinen ja rauhallinen.”

Senaattorifuskua pelataan 1970-luvun kansanedustajilla.

Pakan syövereistä löytyy myös yksi jokeri.

Arkisto sijaitsee Orimattilassa UKK-tiellä Museoviraston hyvin salaperäisen keskusvaraston naapurissa.

Loppuilta päättyi Lähteenkorvan mukaan ”hillittömiin orgioihin”. ”Vieläkin ihmettelen, miten oli mahdollista oksentaa niin lahjakkaasti vessanpöntön taakse.”

Lähteenkorva toivottaa kaikki Kekkosesta kiinnostuneet tutkijat tervetulleeksi Orimattilaan. ”Moni luulee, että Kekkosesta on tutkittu jo kaikki. Vaikka meillä on Juhani Suomen hieno ja mahtava

työ, niin se on vain hänen näkökulmansa. Tervetuloa tänne – tehkää se uusiksi!”

Arkistossa halutaan oikaista myös edelleen esiintyvä virheellinen näkemys, ettei kokoelmia saisi käyttää kukaan muu kuin Juhani Suomi. ”Jotkut lehtorit todella sanovat opiskelijoilleen, että älkää tutkiko aihetta, kun ette saa aineistoa käyttöönne”, Ridanpää tietää kertoa.

Arkistossa on käynyt tutkijoita

- 33 -

laidasta laitaan. Jopa sukupuolihormonien poliittisen historian tutkija löysi UKK-arkistosta relevanttia aineistoa tutkimukseensa.

Kekkosta käsitellään suomalaisessa tutkimuksessa edelleen runsaasti, mikä ei suinkaan haittaa Lähteenkorvaa. ”Pääasia, että pysyy esillä. Kaikkein kauheinta on unohdus. En halua Kekkoselle Paasikiven kohtaloa, eli kympin setelistä unholaan.”

Tohtori Hentilän

neuvot opiskelijoiden poleemisiin pulmiin. Oman kysymyksesi poliittisen historian professorinakin tunnetulle Hentilälle voit lähettää osoitteeseen poleemi-2013@helsinki.fi

Moiccu Sepi!

Millaiset ovat mielestänne hyvät strategiset mitat ensimmäiselle poliittisen historian naisprofessorille?

- Pervo92 Ihan kohtahan se nähdään, kun professuurin hakijat on saatu tietoon. Minä voisin vähän puhua sen puolesta, että nimimerkki ”Pervo92” pääsisi mittaamaan naishakijoiden strategisia paikkoja.

Hei Seppo, Miten kannattaa parhaiten iskeä fukseja?

- Tuutori2013 Minusta fuksien iskeminen on rumaa, siitä voi saada syytteen päällekarkauksesta.

En suosittele sitä sinulle. Nimim. ”Kokemusta on” Hei Hentilä, Minua on pitkään askarruttanut, millainen Pauli Kettunen on humalassa? Tai saunassa, tai saunassa humalassa?

- Gradusemmaa odottava Kettunen on humalassa tosi veikeä. Se sinun

pitäisi joskus nähdä. Mutta kun Kettunen on saunassa ja humalassa, sitten se vasta veikeä onkin. Valitettavasti graduseminaareja ei pidetä saunassa eikä humalassa.

Hei proffa!

Pitääks se huhu paikkansa, et Matti Klingen vaimo silittää myös teidän nenäliinat?

- Oon aina miettiny.

Pitää paikkansa. Voin vielä lisäksi paljastaa sen, millaisia nuo yhteiset silityshetkemme ovat. Istumme Matin kanssa vierekkäin pikku jakkaroillamme ja Matti lukee meille jännittäviä otteita piakkoin ilmestyvästä päiväkirjastaan. Minä en silitä enkä lue, koska en osaa silittää enkä ole kirjoittanut päiväkirjaa. Lukea ehkä osaisin.

Tohtori Hentilä, Juha Sipilä pyöräili Oulusta Helsinkiin?

Miten laittaisitte paremmaksi (ilman klapikonetta)?

- Kaappikepulainen Sipilä teki pahan virheen siinä, että luuli klapikonetta polkupyöräksi. Vähemmälläkin sen keuhkoveritulpan saa, jo ennen Kärsämäkeä.

- 34 -

Kirjoja Palstalla tutustutaan poliittishistoriallisesti kiinnostaviin uutuuskirjoihin.

Kova kirja

Kova päivä – Hyökkäys Osama bin Ladenin piilopaikkaan, Mark Owen & Kevin Maurer Otava 2012.

Yhdysvaltojen laivaston Navy SEAL -erikoisjoukkojen entisen sotilaan kirjoittama Kova päivä – Hyökkäys Osama bin Ladenin piilopaikkaan on mielenkiintoinen kuvaus syyskuun 11. päivän jälkeisestä terrorismin vastaisesta sodankäynnistä käytännön suorittajan näkökulmasta. Salanimellä Mark Owen kirjoittava sotilas kertoo kirjassa omasta taustastaan, sealien koulutuksesta ja erikoisjoukkojen suorittamista operaatioista Afganistanissa sekä Irakissa. Teos huipentuu operaatio Neptunuksen keihääseen, jossa Osama bin Laden surmattiin 1. toukokuuta 2011 Pohjois-Pakistanissa Abbotta-

badin kaupungissa.

Erikoisjoukkojen toimintaa kuvaillaan kirjassa enimmäkseen taktisella käytännön tasolla. Strateginen taso ja politiikka ovat kirjasta yhtä kaukana kuin ne ovat suorittavien taistelijoiden elämästä. Bin Laden -jahtiin teos astuu mukaan, kun tehtävää suorittamaan valituille miehille tulee kutsu harjoittelemaan Pohjois-Carolineen rakennettuun terroristijohtajan tukikohdan näköiskopioon. Itse operaatio Neptunuksen toteutus esitetään hyvin yksityiskohtaisesti minuutti minuutilta.

Teksti Mikko Virta

Äärioikeisto norjalaisilla keskustelufoorumeilla

Äärioikeisto, vastajihadismi ja terrorismi Euroopassa, øyvind Strømmen, Tammi 2013.

Norjalainen bloggaaja ja kolumnisti øyvind Strømmen on pyrkinyt kirjoittamaan yleisteoksen, joka käsittelee Euroopassa kytevää islamofobiaa. Suuri vaikuttaja kirjan synnylle lienee ollut yksittäinen äärioikeistolainen leimahdus, Breivikin terroriteot heinäkuussa 2011. Teoksessaan Äärioikeisto, vastajihadismi ja terrorismi Euroopassa Strømmen pyrkii sijoittamaan Utöyan tapahtumat osaksi laajempaa kontekstia.

Sinänsä tärkeän aiheen käsittelyyn kirjan sivumäärä ja Strømmenin re-

surssit ovat liian vähäiset.

Internetin keskustelupalstojen myötä eri ääriliikkeiden rakenteita ja hierarkioita on vaikea hahmottaa.

Strømmen on tehnyt suuren työn seuratessaan blogeja ja foorumeita muodostaakseen kuvan eurooppalaisesta äärioikeistosta. Valitettavasti Strømmenin perehtyneisyys välittyy lukijalle lähinnä lukuisien ryhmittymien nimien luettelemisen muodossa ilman sen suurempaa informatiivista sisältöä.

Teksti Ilmar Metsalo

Huumoria Erkki Tuomioja päivitteli: ”On se niin väärin, kun minä en ole koskaan oikeassa.”

Paavo Lipponen siihen: ”Miten niin et ole? Sanonpa minä mitä tahansa, niin sinä aina oikaiset.

Ja tätä on kestänyt jo neljäkymmentä vuotta.” ”Neljäkymmentäyksi.”

Kaksi miestä näki Kekkosen ulkoiluttamassa isoa koiraa. Toinen kysyi: ”Mikä tuo peto on?” ”Se on venäläinen vinttikoira.” ”Kyllä minä nyt Kekkosen tunnen, mutta entä tuo toinen?”

- 35 -

Miksi Paavo Väyrynen alkaa uida ympyrää pudottuaan veneestä majakan kohdalla?

- Hän haluaa pysyä valokeilassa.

Tutkijan levyhylly Palstalla tutustutaan poliittisen historian tutkijoiden musiikkimakuun.

Fanista faniuden tutkijaksi

Yhteiskuntahistorioitsija Janne Poikolainen säilöö Kake Randelinin levyjä työhuoneessaan.

ANNA NIEMI

Janne Poikolainen ja Kake Randelin ovat molemmat Mäntyharjun kasvatteja. Siksi yhteiselo tutkijan työhuoneessa sujuukin mutkattomasti.

5x

poikolaisen levyvinkit syksyn soittolistoille 1) Julia Holter: Loud City Song 2) Nick Cave and the Bad Seeds:

Murder Ballads 3) Kate Bush: 50 Words for Snow 4) Tom Waits: Blue Valentine 5) Pink Floyd: The Dark Side of the Moon

- 36 -

Yhteiskuntahistorian tutkija Janne Poikolaisen musiikkiharrastus alkoi saksofonista.

Hienonnäköinen soitin lumosi seitsemänvuotiaan pojan aikoinaan, mutta musiikinopettaja käski aloittamaan soittouran klarinetista.

Klarinetti jäi, kun Poikolainen koki yläasteella pakollisen sähkökitara- ja bändivaiheen.

Keikoille Poikolaisen bändi ei päässyt, mutta musiikki on vahvasti läsnä valmisteilla olevassa väitöskirjassa. Siinä tarkastellaan musiikkifaniuden rakentumista Suomessa.

Poikolainen on itse fanittanut monia 60- ja 70-lukujen kitarasankareita. Bändeistä yksi on kuitenkin yli muiden: Pink Floyd. Nykyään hän kuitenkin kuuntelee musiikkia laidasta laitaan. ”Oikeastaan vain raskain äärimetalli ei kuulu valikoimaan.”

Tutkimuksen tekoon keskittyessä stereoissa soi mieluiten instrumentaalista tai englanninkielistä musiikkia, joka ei tartu korvaan liikaa. Tutkimuksen kautta on löytynyt uusiakin musiikkituttavuuksia, joita on nykyään helppo kuunnella muun muassa Spotifysta.

Uusia ulottuvuuksia musiikkiin löytyy myös keskusteluista tutkijakollegoiden kanssa. Poikolaisen mukaan yhiksestä löytyy paljon musiikkifaneja aina professoritasolta asti. Yhtä suurta tutkijoiden suosikkia on kuitenkin vaikea nimetä. Osaston musiikkimaut yltävät Antti Tuiskusta klassiseen, ja välillä musiikista käydään kiivastakin debattia.

Viime aikoina Poikolainen on innostunut tinapillin soittamisesta, ja sen myötä irlantilaisesta musiikista. Taitojaan hän on jo kokeillut irkkupubeissa järjestettävissä jameissa. ”Vielä se on vähän tapailun tasolla”, Poikolainen kuvailee soiton sujumista.

Kotiseuturakkautta ei kuitenkaan ole unohdettu Poikolaisen työhuoneessa. Mäntyharjun kasvatin hyllyssä komeilee kylän suuren tähden, Kake Randelinin vinyylit.

Teksti Anna Niemi

Kaupungin kasvot Palstalla tutustutaan kiinnostaviin helsinkiläisiin ihmisiin.

Olut- ja ruokatoimittaja Mariaana Nelimarkka ei usko hyvin syömisen olevan ohimenevä ilmiö. Ravintolapäivän jalanjäljissä syntyneet pienemmän budjetin katukeittiöt panostavat laatuun.

Oluen ammattilainen Teksti ja kuva Ilmar Metsalo Helsinkiläisellä ruokatoimittajalla Mariaana Nelimarkalla on erikoinen koulutustausta: saksaa opiskellut filosofian maisteri on suorittanut lisäksi kokin ja yrittäjän ammattitutkinnot. Toimittajantyön lisäksi hän on muun muassa kirjoittanut kasvisruokakirjan Vihreä pöytä yhdessä Chef & Sommelierin keittiömestarin Sasu Laukkosen kanssa. Tällä hetkellä työn alla on kirja vähemmän hyödynnetyistä kaloista. ”Helsinki on medianäkyvyydeltään juuri nyt kuuma”, Nelimarkka kertoo.

Saattaa yllättää, että erityisesti kaupungin ruokakulttuuri kiinnostaa kansainvälisesti.

Osasyynä tähän on jo pidempään jatkunut pohjoismaisen ruoan nousu, toisaalta kiinnostavat pienet toimijat. Mutta ei täällä ruokaa turisteille tehdä, vaan ennen kaikkea helsinkiläisille.

Ruoan ohella Nelimarkan intohimon kohteena on olut. Alun perin harrastuksena lähteneestä innostuksesta on tullut yhä enemmän ammatti. Hän

kertoo usein pyytävän ravintolassa tarjoilijalta viinin sijaan olutsuosituksia. Vaikka ruoan ja oluen yhdistäminen on hänen mukaansa helppoa, niin ei tajuta tehdä – vielä.

Nelimarkka on silmin nähden innostunut kertoessaan lempioluistaan. Varsinkin erityisissä hetkissä nautitut oluet jäävät mieleen. Nelimarkka kertoo ihastuneensa New Yorkissa skandinaavishenkisen ravintolan pienpanimo-olueen.

Vasta myöhemmin kävi ilmi, että kyseinen olut ei suinkaan ollut yhdysvaltalainen, vaan tukholmalaisen panimon tuote.

Sekä tuottajissa että ravintoloissa Nelimarkkaa kiinnostaa ennen muuta pienimuotoinen toiminta. Monissa paikoissa tulee käytyä työn puolesta, mutta gastronominen kiinnostus näkyy myös vapaa-ajalla. ”Kyllä meidän perheen ruokamenot ovat huomattavasti normaalia suuremmat.”

”Työn alla on kirja vähemmän hyödynnetyistä kaloista”

- 37 -

Tilaa Poleemi!

Kyllä, ymmärsit oikein! Juuri sinulla on mahdollisuus tilata Poleemi itsellesi ensi vuodeksi kotiin kannettuna.

Vain 25 eurolla vuodessa saat Poleemin neljä ainutlaatuista numeroa suoraan postiluukusta. Lähetä tilauksesi otsikolla ”tilaus” osoitteeseen Poleemi-2013@ helsinki.fi ja kerro viestissä osoitetietosi.

Jos tilaat nyt, saat loppuvuoden numerot kaupan päälle. Älä anna tilaisuuden lipua ohitsesi, vaan tartu näppäimistöön nyt!

Poliittishistoriallinen syysristikko ➜

13.

Lähetä ratkaistu ristikko postikortilla osoitteeseen

1.

Polho ry Yhteiskuntahistorian osasto PL 54 00014 Helsingin yliopisto

2.

3.

Oikein vastanneiden kesken arvotaan drinkkilippuja Polhon tapahtumiin!

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

1. _______ -kapina 2. Kanervaa & Jäätteenmäkeä yhdistää potkujen lisäksi ________ -vierailu 3. _________ & tyhjätaskut 4. Saarela tai Palo 5. Entinen Itämeren sota, nykyinen _______ sota 6. Mikä hyllyy ja liittyy presidenttiin?

7. Hyväntahtoinen originelli oli tykistökenraali

af _________ 8. Kuka tunnetaan Nervanderinkadun tapahtumista?

9. Paavon kohukoti 10. ______-sauna 11. Steinheil, Zakrevski, _________ 12. 2015 julkaistaan suuri ja mahtava _________-teos 13. Vuoden kohokohta on _______________

- 38 -

Teemu Tuomisen ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Johanna Räty, Jori Pyykkö, Kasperi Lavikainen ja Jenniina Kotajoki vaihtoivat kesäkuulumisia rennossa tunnelmassa.

YHIKSEN KESÄPIKNIK 31.7.2013 Hietaniemen rannalla Kuvat Ilmar Metsalo

Kuvat Ilmar Metsalo

Henriikka Latva, Anna Haakana, anonyymiksi jäänyt saksalaisvahvistus ja Riina Hyökki arvioivat kesän kalasaaliin kokoa.

Timo Eloranta viihtyi Lavikaisen veljesten Jyrin ja Kassun veikeässä seurassa.

Maisteri Janne Lardot tuli karvaisen elämänkumppaninsa Wellerin kanssa vierailevaksi tähdeksi kesäpiknikille.

- 39 -

Yhiksen fuksiaisten virallinen osuus päättyi perinteiseen fuksipotrettiin Maailmanrauha-patsaan juurella. Suomen rähmälläänoloa symboloiva patsas on tarkoituksellisesti rajattu pois kuvasta.

YHIKSEN FUKSIAISET 11.9.2013 Tokoinrannassa

Taneli Teelahti esitti Väinämöistä.

Kuvat Mikko Virta

Yhiksen fuksipojat jakoivat illan mittaan keppiä ja porkkanaa.

Tason fuksi Sanni Saarinen viihtyi Tokoinrannan riennoissa.

Château de Yhis maistui, kuten yllä olevista kuvista voi päätellä.