Ramipress - kevät 2013

press

Rami

Kansanedustaja Raimo Piiraisen eduskuntakuulumiset | kevät 2013 Puh. 050-5121 587

raimo. piiraine n@ e dus k unta. fi

www. raimopiirainen .f i

Tärkeitä päätöksiä ja vaikutusten arviointia Kuljetuskaluston koko maanteillämme kasvaa lähivuosina. Teiden ja siltojen huono kunto kuitenkin vesittää tavoitellun tehokkuuden ja vaarana on liikenneturvallisuuden aleneminen.

Työllisyydestä Elinkeinoelämälle tehdyn veropoliittisen kädenojennuksen tulee konkretisoitua myös työpaikkoina.

Päätösten vaikutuksia on seurattava ja huolehdittava, ettei etua häivytetä kehitystyön sanahelinään kotimaisten työpaikkojen kustannuksella.

Kaivosteollisuus saatava ulos umpikujasta Hyvä tahto ei yksin riitä kaivosteollisuuden vastuukysymyksistä keskusteltaessa

Terveisiä eduskunnasta SDP antoi eduskuntavaaleissa sitoumuksia, joista keskeisimpiä olivat verotuksen oikeudenmukaistaminen, työllisyyden vahvistaminen ja ansaittujen eläkkeiden turvaaminen.

SDP:n työ hallituksessa on tuottanut tulosta ja merkittäviä muutoksia on saatu aikaiseksi. Verotukseen on tehty uudistuksia ja tärkeää on, että tehdyt veropäätökset ovat olleet oikeudenmukaisia ja ovat kaventaneet tuloeroja. Palkansaajien työtulo- ja perusvähennyksiä on nostettu 100 euroa kuukaudessa.

Pääomatulon verotukseen tehtiin isoja muutoksia, joita vielä tulevassa budjettiriihessä tarkennetaan.

Pääomaverosta tehtiin progressiivinen, eli maksukyvyn mukaan kasvava, ja kaikki osinkotulot laitetaan verolle. Iso uudistus oli, kun TV-lupa poistettiin ja tilalle otettiin YLE-vero, joka suosii pienituloisia.

Yritysten verovähennyksiin tehtiin muutoksia, niitä karsitaan ja mennään kohti laajaa sekä yhtenäistä veropohjaa.

Kehysriihessä tehtiin tukku kädenojennuksia teollisuuden hyväksi. Merkityksellisin yksittäinen toimi oli yhteisöveron alentaminen 20 prosenttiin. Sen vaikutuksiin on ladattu suuret työllisyyttä parantavat odotukset. Verokilpailussa olemme nyt kilpailukykyisiä, mutta miten on kansallisen teollisuuspolitiikan laita?

Teollisuuspolitiikan pitää olla yhteiskunnan keuhkot, josta löytyy happea investointeihin ja siitä seuraavaan talouskasvuun. Yksi toimi on tukea yritysten logistiikkaa tehokkaalla ja oikein kohdennetulla tavalla. Tähän hallitus vastasi muun muassa jatkamalla alueellista kuljetustukea, jota tullaan uudistamaan nykyaikaiseksi. Tulevaisuuden suuri haaste on rikkidirektiivin vaikutuksien kompensaatio. Direktiivin vaikutuksista on tulossa keskeinen Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyä heikentävä elementti.

Tärkeää on, että valtiontalouden kehyspäätös vuosille 2014-2017 antaa mahdollisuuden saattaa loppuun käynnissä olevat liikennehankkeet sekä käynnistää liikennepoliittiseen selontekoon sisältyvät uudet kehittämishankkeet, jotka aloitetaan pääosin vuosina 2014 ja 2015. Kehyspäätöksen mukaan raskaan liikenteen kaluston sallittuja enimmäismassoja ja mittoja korotetaan logistisen tehokkuuden parantamiseksi. Näillä muutoksilla arvioidaan saavutettavan säästöjä 80-160 miljoonaa euroa logistiikkakustannusten alenemisen kautta. Mittojen ja massojen uudistukseen liittyy myös kipukohtia.

Erityisesti tiestön ja siltojen kunnostamiseen varattu rahoitus on tarpeisiin nähden vaatimaton, eikä uudistuksella näin ollen saavuteta tavoiteltuja hyötyjä. Pidänkin tärkeänä, että uudistuksen vaikuttavuutta, hyötyjä ja aikataulua arvioidaan uudelleen.

Vaikka taloustilanne on vaikea ja hallitus panostaa kasvuun ja työllisyyteen, myös perusturvaa parannettiin. Toimeentulotuen perusosaan tuli kuuden prosentin korotus. Työmarkkinatuen tarveharkinta poistettiin eli puolison tulot eivät enää vaikuta tuen saantiin. Perheiden arkeen on tuotu tukku uudistuksia.

Joustava hoitoraha parantaa töihin palaavan vanhemman mahdollisuuksia tehdä vajaata päivää. Samaa auttaa myös tuntiperusteinen päivähoito. Isyysraha pitenee yhteensä 54 arkipäivään ja yksinhuoltajalle maksettavaa perusosaa korotetaan 10 prosenttia.

Hallituksen satsaukset työhön näkyvät. Työllisyysmäärärahoja lisättiin, ja eläkeikää ei ole nostettu.

Pitkäaikaistyöttömyyden kuntakokeilu on käynnistetty ja työvoiman palvelukeskusmalli tulee koko maahan. Työelämän kehittämisstrategia käynnistettiin, ja mm. osaamisen kehittämisen toimintamalli tulee työpaikoille. Työllisyyden hoidon määrärahakehityksestä on huolehdittu. Liikennepoliittisen selonteon kaikki tie- ja ratahankkeet toteutetaan, joilla on alueille merkittävä työllisyysvaikutus. Rikkidirektiivin kuluja tilkitään ja kuljetustuki jatkuu.

Nuorten ja vanhusten tilannetta parannetaan uusilla ja voimakkailla toimilla. Nuorisotakuu otettiin käyttöön Euroopan kärkimaana. Takuun toteuttamiseen annettiin lisärahaa 60 miljoonaa euroa/vuosi.

Nuorten aikuisten osaamisohjelmaan käytetään yhteensä 183 miljoonaa vuosina 2013-2016.

Oppisopimuskoulutukseen on ohjattu lisärahaa 22,5 miljoonaa. Vanhuspalvelulaki astuu voimaan tänä kesänä. Jokainen ikäihminen saa oman palvelusuunnitelman ja avioparin yhdessä pysyminen hoidoissa taataan. Lisäksi hallitus tukee ikäihmisten kotona asumista muun muassa avustuksia lisäämällä ja hissiremonteilla. Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahaa korotetaan kuudella miljoonalla eurolla ja pitkäaikaisen laitoshoidon haitta-asterajaa laskettiin 25 prosentista 20 prosenttiin vuoden 2013 alusta.

Asuntorakentamisen tarpeetonta sääntelyä puretaan rakennuskustannusten alentamiseksi.

Kohtuuhintaiseen asumiseen panostetaan kaikkiaan 150 milj. euroa vuosina 2013-2015.

Suomen taloudellinen menestys perustuu korkeaan työllisyysasteeseen, kilpailukykyiseen talouteen, korkeaan osaamiseen, tasa-arvoisiin palveluihin sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja jokaisen osallisuuteen perustuvaan hyvinvointimalliin. Näiden menestystekijöiden varaan rakennetaan myös tuleva talouskasvu, ja näiden tekijöiden puolesta SDP on vastuullisesti sitoutunut toimimaan.

Eduskunta hyväksyi kevätkauden viimeisenä asiana kuntarakennelain. Kuntarakennelain myötä kunnille tulee velvollisuus selvittää yhdistymistä, jos yksikin kolmesta selvitysperusteesta toteutuu. Perusteet ovat palveluiden edellyttämä noin 20 000 asukkaan väestöpohja, työpaikkaomavaraisuus, työssäkäynti ja yhdyskuntarakenne sekä kunnan taloudellinen tilanne. Kuntarakenneuudistuksen tavoitteena on merkittävä muutos nykyiseen kuntajakoon ja -kokoon. Harvaan asutussa maassamme tulee jatkossakin olemaan kuntien yhteistyötä. Yhteistyö on toteutettava niin, että kuntien omistajaohjaus vahvistuu.

Kuntauudistus koostuu kuntarakenneuudistuksen ohella kuntalain kokonaisuudistuksesta, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevasta lainsäädännöstä, valtionosuusuudistuksesta, metropolialueen hallintoratkaisusta sekä kuntien tehtävien arvioinnista. SDP pitää tärkeänä, että alue- ja lausuntokierroksen tulokset analysoidaan ja kuntien sekä alueiden tahtotila toimii yhtenä keskeisenä ohjaavana tekijänä. Kunnille tulee varata toinen, lyhyt lausuntokierros sen jälkeen kun keskeiset kuntauudistuksen jatkolinjaukset ovat selvillä.

Puheenvuoroihini eduskunnassa voit tutustua nettiosoitteessa: raimo.piirainen.fi Raimo Piirainen kansanedustaja (sd)

Vappupuhe Kajaanissa Hyvää työväenjuhlapäivää, hyvät kuulijat Me sosialidemokraatit valitsimme vuoden 2011 eduskuntavaaleissa teemoiksemme työn ja oikeudenmukaisuuden.

Noudatamme kaikessa politiikassamme näitä periaatteita.

Hallitusyhteistyössä onnistumista tulee arvioida asettamiemme tavoitteiden mukaan. Hallitusohjelmaan saimme neuvoteltua lähes kaikki vaaleissa esille nostamamme tavoitteet. Niitä on johdonmukaisesti toimeenpantu ja saatu aikaan tuloksia. Hallitusohjelmaan kirjatuista asioista on tällä hetkellä toteutunut tai on toteutumassa noin 80 prosenttia.

Hyvät kuulijat Kansakuntaamme koittelee hyvin monenlaiset haasteet. On Euroopan talouskriisi, joka sai alkunsa Amerikan asuntokriisistä, mikä jalkautui euromaiden kriisiksi. Suomen omia haasteita ovat suhdanne-, rakennemuutos- ja kestävyysvajehaaste. Näihin haasteisiin Suomen hallitus on tarttunut ennen näkemättömällä tarmolla. Aina eivät asiat etene suunnitelmien mukaan, sen on hallituskin huomannut ja on tehnyt korjausliikkeitä matkan varrella.

Tänä keväänä maan hallitus teki tärkeitä päätöksiä maan talouden vakauttamiseksi ja kasvun hedelmien synnyttämiseksi. Velaksi emme voi elää, sen Euroopan velkamaiden tie on näyttänyt. Vaurautemme kulmapilari, vienti, on hiipunut ja Suomi on nyt poikkeuksellisen altis kansainvälisen talouden taantumalle. Siksi kehysriihen päätökset tehtiin kasvulle ja työllisyydelle. Hallituksen tuoreet kehysriihiratkaisut tehtiin tilanteessa, jossa kansainvälisen talouden epävarmuus ja ontuva talouskehitys jatkuvat. Vientimme, vaurautemme kulmapilari, on hiipunut etenkin korkeamman jalostusasteen tuotteissa, ja Suomi on poikkeuksellisen altis kansainvälisen talouden taantumalle.

Palkka ratkaisut jäivät työmarkkinajärjestöiltä sopimatta tämän kevään osalta ja niihin palataan syksyllä. Näyttää hyvin vahvasti siltä, etteivät Elinkeinoelämän valtuuskunnan näkemykset tue sopimisen kulttuuria. EVA:n haastattelemat yritysjohtajat ovat tuominneet palkansaajat suurimmaksi kilpailukyvyn esteeksi. Heidän mielestään palkkajäykkyys sekä rekrytointi- ja irtisanomiskäytännöt olivat ne osa-alueet joiden arveltiin heikentävän kilpailukykyä.

Suurten yritysten johtajat olivat kilpailukyky tilanteesta hieman myönteisemmällä linjalla. Sitä vastoin maailman talousfoorumi nosti Suomen kilpailukykymittarilla sijalta neljä – kolmanneksi. Perusteluna maailman talousfoorumilla oli osaavatyövoima. Kysymys ei ole pelkästään kilpailukyvystämme, meidän pitää tuottaa tavaroita ja palveluja, joilla on maailmanmarkkinoilla aitoa kysyntää. Kaikkein eniten Suomen kilpailukykyä on heikentänyt yritysjohtajien strategiset virheet.

Hyvät kuulijat Sosialidemokraatit ovat aina liikkeellä tosissaan. Mitä lupaamme, lupaamme sen tosissaan. Emme jatkossakaan lupaa parempaa lupauksen vuoksi, vaan ahkeroimme ja haluamme aikaansaada asioita kansan hyödyksi. Se on vastuullista Suomen kansan – suomalaisten asioiden hoitamista. Sosialidemokraatit ovat tekoja varten ja ymmärrämme erityisen hyvin myös yrittämisen merkityksen suomalaisten hyvinvoinnille.

Suomi elää työstä ja yrittäminen on työtä. Siksi hallitus rakensi kehysriihessä kasvurahoitusohjelman tukemaan erityisesti pk-yritysten kasvuedellytyksiä, sillä Suomi tarvitsee kipeästi lisää erityisesti kasvuhakuisia yrityksiä.

Merkityksellisin yksittäinen toimi oli yhteisöveron alentaminen 20 prosenttiin ja vastaavasti osinkoverotuksen merkittävä kiristäminen. Nyt elinkeinoelämällä ja yrityksillä on tekojen aika, suomalaiset odottavat nyt investointeja ja siitä syntyviä työpaikkoja.

Hyvät kuulijat Valtiontalouden kovien paineidenkaan alla sosiaaliturvaa ei leikata. Sosialidemokraattien tavoitteiden mukaisesti pienituloisimpien palkansaajien verotus kevenee. Asumistuen taso nousee. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuustyö jatkuu. Nuorten yhteiskuntatakuu astui voimaan vuoden alussa. Hallitus satsaa nuorten työllisyyteen ja nuorisotakuun toteutumiseen panostamalla lisärahaa oppisopimuskoulutukseen ja ammatillisen koulutuksen paikkoihin.

Tällä vaalikaudella on saatu paljon aikaiseksi ja on myös oikeudenmukaista, että valtio tekee kaikkensa harmaan talouden torjumiseksi ja samalla varmistaa, että valtio saa sille kuuluvat verotulot. Harmaan talouden torjunta liittyy myös työhön ja työllisyyteen: rehelliset yrittäjät ja työntekijät menestyvät, jos kaikki noudattavat samoja sääntöjä.

Hyvät kuulijat!

Sosialidemokraatit toivat hallitukseen oikeudenmukaisuutta ja ennen kaikkea tekoja, jotka ovat nyt konkretisoitumassa. Vuosina 2012-2015 toteutetaan pitkäaikaistyöttömien aktivoimiseksi kuntakokeilu. Vuoden 2013 alusta lähtien aloitetaan myös toimintaohjelma osatyökykyisten työllistymisen edistämiseksi.

Työllisyysmäärärahoja lisätään aktivointiasteen nostamiseksi yhteensä 32 miljoonalla eurolla.

Hallitukselta nähtiin vahva arvovalinta arvokkaan vanhuuden puolesta. Vanhuspalvelulaki tulee voimaan 1.7.2013.

Laille ohjataan kokonaisuudessaan lisäresursseja. Parannamme sekä koti-, omais- että ympärivuorokautista hoitoa.

Hoitajamäärän alimitoitukselle asetetaan nollatoleranssi. Perusturvaetuuksiin tehdään aikaistettu, ylimääräinen indeksikorotus (0,7 %) vuoden alusta. Perheiden toimeentuloa parannetaan poistamalla työmarkkinatuen tarveharkinta puolison tulojen osalta.

Verotuksen oikeudenmukaisuutta lisätään solidaarisuusveroilla. Valtion tuloveroasteikkoon lisätään väliaikaisesti uusi ylin tuloluokka, ja suurten eläkkeiden ja perintöjen verotusta kiristetään. Pienituloisten verotusta kevennetään kasvattamalla työtulovähennystä ja kunnallisverotuksen perusvähennystä. Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahoja korotettiin kuudella miljoonalla eurolla ja pitkäaikaisen laitoshoidon haitta-asterajaa laskettiin 25 prosentista 20 prosenttiin tämän vuoden alusta. Tekojen lista on pitkä ja valtionbudjetti on kokonaisuutena lievästi tuloeroja tasaava.

Hyvät kuulijat, Me sosialidemokraatit olemme perinteisesti puolustaneet julkista palvelutuotantoa. Niin teemme nytkin. Julkiset palvelut pitävät yhteiskunnan eheänä, tukevat elinkeinoelämää ja työllisyyttä, estävät syrjäytymistä sekä tuovat turvallisuutta. Pääosa palveluista tuotetaan kuntien toimesta. Näin pitää olla myös jatkossa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistäminen ei ole kestävää kehitystä, vaan terveyspalvelut on tuotettava Kainuun SOTEkuntayhtymän omana palvelutuotantona ja harkinnan mukaan myös aluetaloutta tukevalla yritysyhteistyöllä.

Uudella Kainuun sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymällä on nyt oiva mahdollisuus tarkastella omaa palvelutuotantoa ja miettiä miten sen saisi vielä paremmin toimimaan. Nykyaikaisten terveyspalveluiden tulee olla taloudellisesta tehokkaita ja laadullisesti kestäviä. Laatu muodostuu ihmisten kokemuksista. Kuntalaisilla on oikeus laadukkaaseen ja oikea-aikaiseen hoitoon, hoivaan ja huolenpitoon. Tämän kuun 15 päivänä pääministeri antaa ilmoituksen eduskunnalle kuntarakenne- sekä sosiaali- ja terveysuudistuksesta. Aluetilaisuuksia tullaan järjestämään eripuolilla Suomea.

Hyvät kuulijat!

Siinä missä hallitus onnistui luomaan Suomeen suomalaisten etuja kohentavan valtiontalouden raamit, työmarkkinajärjestöt epäonnistuivat kattavan ja kasvua sekä työllisyyttä tukevan ratkaisun synnyttämisessä.

Onnistuminen oli toki lähellä, mutta edun valvonnan periaatteet olivat ratkaisun esteenä. Ratkaisun syntymisen tieltä järjestöt toki raivasivat pois monta estettä, muun muassa hieromalla sovun koulutusmahdollisuuksien laajentamisesta ja siihen liittyvistä verokannustimista.

Kuitenkaan paine tehdä ratkaisuja sopimusten voimassa ollessa ei ollut riittävän voimakas, ja lisäksi oli nähtävissä työnantajajärjestön neuvottelustrategian kytkeytyvän hallituksen ratkaisuihin. Taaksepäin katsoen on asiallista todeta, että yhteisen työmarkkinaratkaisun onnistuminen ei kariutunut ainakaan hallituksen toimiin tai niiden puutteeseen.

Hyvät palkansaajat!

Työmarkkinaosapuolilla on haastavia neuvotteluja edessään syksyllä. Todennäköisyys sille, että nyt valmistaudutaan liittotasoisiin sopimusneuvotteluihin ilman keskusjärjestöjen raamitusta, on ilmeinen. On hyvä muistaa, että viisas rakentaja pitää kaikki työvälineet pakissaan. Syksy on siis sopimisen aikaa ja silloin on myös hallituksen kehysraamin ratkaisut valmisteltu syksyn budjettiriiheen. Tällöin kokonaisuus Suomen valtiontaloudesta ja työmarkkinaratkaisuista ovat sinettiä vailla.

Hyvät toverit!

Ahne kapitalismi nosti päätään kehysriihessä. Oman edun tavoittelu, joka ilmeni läpinäkyvänä ahneutena, raha ensin ja ihminen vasta sen jälkeen -ajattelu oli vahvistunut porvarileirissä. Ahneus oli tullut kehysriihen vieraaksi.

Porvareiden synnyttämä osinkoverouudistus aiheutti syystäkin kovan kaplakan. Ensimmäinen esitys sisälsi varakkaita listaamattomia yrityksiä suosivan superlahjan, vain 8 % osinkovero miljoona osingoista.

SDP:n eduskuntaryhmä ei voinut tätä ratkaisua hyväksyä. Vaadimme korjausta välittömästi, vaikka asiasta oli hallituksen sisällä sovittu tulevassa elokuun budjettiriihessä tehtäväksi korjaukseksi. Mielestäni verotukseen liittyviä erityiskysymyksiä on vielä tarkasteltava syksyn budjettiriihessä esim. oman auton käytöstä verottoman kilometrikorvauksen osalta, kun autoa käytetään työnantajan määräämiin työtehtäviin. Myös omavastuuosuuden korotus kelakorvauksessa bussi tai taksi kyytiin pitää arvioida uudelleen.

Hyvinvointivaltion tehtävä ei ole tukea verotuksella rikkaiden rikastumista. On hienoa, että porvariesitys saatiin nurin jo syntysijoilleen. Osinkoverouudistus on vaikea asia, joten ratkaisukaan ei voi olla helppo. Ratkaisu ei löydy ainakaan ahneuden ruokkimisella. Ahneuden seuraukset on nähty ja ne tuppaavat olemaan sekä kansantaloudelle että valtiontaloudelle tuhoisia, kansalaisten hyvinvoinnista puhumattakaan.

Hyvät nuoret kuulijat Nuorten työttömyys on noussut suureksi kysymykseksi koko Euroopalle. Eteläisessä Euroopassa luvut ovat vaarallisella tasolla ja koko mantereella huoli miljoonien nuorten työttömyydestä liittyy koko maanosan vakauteen.

Suomessa tilanne ei tulehtunut yhtä pahaksi kuin 1990- luvun alussa tai tämän päivän Etelä-Euroopassa. Hallitus on taannut nuorisotakuulla jokaiselle peruskoulun päättäneelle koulutuspaikan lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin.

Käynnissä on talkoot pohjoismaisen hyvinvointimallimme turvaamiseksi. Vain pidentämällä työuria ja nostamalla työttömyysastetta voidaan hyvinvointivaltion rahoitus turvata. Tässä koulutuksella on ratkaiseva merkitys. Pelkän peruskoulun varassa olevilla tytöillä työura jää noin 22 vuoden pituiseksi, pojilla 26 vuoteen. Toisen asteen koulutuksen suorittaminen pidentää työuraa keskimäärin noin kuudella vuodella. Koulutuksen saamisella jokaiselle voidaan koko järjestelmän rahoitus saattaa vakaalle pohjalle. Yhteiskuntatakuun toteutuminen edellyttää laajaa yhteistyötä.

Meillä ei ole käsissämme vain taloudellinen vaan myös sosiaalinen kestävyysvaje, nuorten syrjäytyminen.

Nuorisotakuussa on kysymys sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. 1990- laman suurimmaksi erehdykseksi on usein nimetty nuorten unohtaminen. Historian ei antaa tässä suhteessa toistaa itseään. On kansallisten talkoiden paikka

Puhe nopeat Itäradat- neuvottelukunnan miniseminaarissa Pietarissa Rautateillä ja rautatieliikenteellä on ollut koko historian ajan keskeinen yhteiskunnallinen, taloudellinen ja liikennepoliittinen merkitys niin meillä kuin yleisesti maailmalla. Rautateiden rakentaminen oli aikanaan keskeinen kansallinen projekti myös Suomen suuriruhtinaskunnassa osana Venäjän keisarikuntaa. Siksi oli luonnollista, että 17. maaliskuuta 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välistä rautatieyhteyttä jatkettiin Pietariin jo vuonna 1870.

Yhteyksiä muualle maahan jatkettiin nopealla aikataululla ja 1900-luvun alkuvuosina maamme rataverkko oli hyvin suurelta osin jo nykyisen kaltainen.

Rautateiden rakentaminen 1800-luvun lopulla merkitsi oman aikansa logistista ja myös tiedollista vallankumousta.

Samalla kun painopiste siirtyi vesi- ja hevoskuljetuksista rautateille, myös vaikutteiden, tiedon ja aatteiden kulku nopeutui. Ihmisten elinpiiri laajeni ja vaikutteet levisivät entistä nopeammin keskusalueilta syrjäisimpiinkin kolkkiin. Rautatiet olivat siten myös keskeinen osa 1800-luvun teollista vallankumousta, joka johti melko staattisen sääty-yhteiskunnan yhteiskunnalliseen muutokseen ja murrokseen ensin kohti luokka-yhteiskuntaa ja myöhemmin edelleen kohti meidän nykyistä jälkiteollista, tasa-arvoista ja demokraattista kansalaisyhteiskuntaa.

Rautatieliikenteellä on ollut ja on edelleen moneen muuhun yritystoimintaan ja myös liikenteenharjoittamiseen verrattuna monia erityispiirteitä. Rautatieliikenteen harjoittaminen oli pitkään valtion virastotoimintaa. Valtion rautatiet muuttuivat vasta vuonna 1991 valtion keskusvirastosta liikelaitokseksi ja edelleen vuoden 1995 alusta alkaen valtionyhtiöksi.

Samalla on tapahtunut rakenteellinen muutos, jossa rautatieliikenteen harjoittaminen on eriytetty rataverkon hallinnoinnista. Vuonna 1995 aloitti toimintansa Ratahallintokeskus, joka yhdistyi osana liikennealan hallinnon suurta virastouudistusta vuoden 2010 alusta alkaen osaksi Liikennevirastoa. Myös rautatiealan turvallisuus- ja yhteentoimivuustehtävistä vastaava Rautatievirasto yhdistettiin osana virastouudistusta osaksi Liikenteen turvallisuusvirastoa. Itsenäisenä virastona Rautatievirasto oli ehtinyt toimia vasta syyskuusta 2006 alkaen.

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa vuoden 1995 alusta alkaen on tuonut monia muutoksia myös rautatieliikenteen harjoittamiseen. Olemme monessa suhteessa kuin saari Euroopan unionin muihin jäsenvaltioihin nähden ja tämä koskee myös rautatieliikennettä. Suomesta ei ole suoraa rautateiden henkilöliikenneyhteyttä muihin Euroopan unionin jäsenvaltioihin ja raideleveytemme poikkeaa yleisestä Euroopan unionin raideleveydestä. Ainoa kansainvälinen rautateiden henkilöliikenneyhteys on Suomesta Pietariin ja Moskovaan.

Euroopan unionin jäsenvaltiona kuitenkin unionin lainsäädäntö, mukaan lukien rautatiealan lainsäädäntö, sitoo meitä Suomessa. Näin ollen olemme hyvin suurelta osin integroineet rautatiejärjestelmämme osaksi yhteistä eurooppalaista rautatiejärjestelmää. Tämä tarkoittaa yhteisiä turvallisuusvaatimuksia ja –standardeja, yhteentoimivia rautatiejärjestelmiä ja osajärjestelmiä, yhteisiä rautatieliikenteen harjoittamisen ehtoja sekä kalustoja muita lupavaatimuksia.

Euroopan unionin rautatielainsäädäntö on voimakkaasti kehittynyt erityisesti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Lainsäädännön tavoitteena on ollut parantaa rautatieliikenteen houkuttelevuutta ja kilpailukykyä ja saada rautatieliikenne uuteen nousuun.

Komissio antoi tammikuun 2013 lopulla uusimman niin sanotun neljännen rautatiepakettiehdotuksensa. Tähän uusimpaan lainsäädäntökokonaisuuteen kuuluu yhteensä kuusi lainsäädäntöehdotusta. Paketin keskeinen uusi avaus on rautateiden henkilöliikenteen avaaminen kilpailulle. Aikaisemmilla kolmella lainsäädäntöpaketilla on jo avattu kilpailulle rautateiden kansainvälinen tavaraliikenne (15.3.2003), kotimaan tavaraliikenne (1.1.2007) ja kansainvälinen henkilöliikenne (1.1.2010). Useat EU:n jäsenvaltiot ovat kansallisilla päätöksillä jo avanneet rautateiden henkilöliikenteen kilpailulle. Eniten kokemusta rautateiden henkilöliikenteen kilpailusta on IsoBritanniasta ja Ruotsista.

Komissio lähtee ehdotuksissaan siitä, että rautateiden kotimaan henkilöliikenne avattaisiin unionilainsäädännöllä kilpailulle 1.1.2019 alkaen. Samalla komissio esittää, että tästä alkaen myös rautateiden henkilöliikenteen sopimusjärjestelyt olisi kilpailutettava. Nykyiset sopimusjärjestelyt olisivat kuitenkin voimassa vuoden 2022 loppuun asti. Näin ollen nykyiset LVM:n ja VR:n sekä HSL:n ja VR:n väliset yksinoikeus- ja ostoliikennesopimukset ovat sellaisenaan voimassa niiden voimassaoloajan.

Euroopan unionin toimielimet – jäsenvaltioiden edustajista koostuva neuvosto ja Euroopan parlamentti – ovat alkaneet käsitellä EU:n neljättä rautatiepakettia. Neuvosto on aloittanut käsittelyn neljännen rautatiepaketin ns. teknisestä osasta eli rautatiejärjestelmän yhteentoimivuusvaatimuksista.

On todennäköistä, että kotimaan henkilöliikenteen avaamista kilpailulle koskeva ehdotus otetaan neuvoston käsittelyyn aikaisintaan vasta seuraavan EU-puheenjohtajamaan eli Liettuan kaudella syksyllä 2013 tai vasta keväällä 2014 Kreikan EU-puheenjohtajakaudella.

Valtioneuvosto on linjannut oman kantansa EU:n neljänteen rautatiepakettiin maaliskuussa 2013. Valtioneuvoston kanta rautateiden henkilöliikenteen kilpailuun on varsin kriittinen. Valtioneuvosto ei ole vakuuttunut siitä, että komission esittämät hyödyt rautateiden henkilöliikenteen kilpailusta materialisoituisivat Suomen kaltaisessa harvaan asutussa ja ohuiden liikennevirtojen maassa. Myös eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta on antanut EU-kirjeistä lausunnon suurelle valiokunnalle ja on lausunnoissaan samalla kannalla Valtioneuvoston kanssa.

Valiokunta nostaa lausunnossaan esille useita rautatiehenkilöliikenteen kilpailutukseen liittyviä ongelmia. ”Valiokunta toteaa, että uudistus on suunniteltu etupäässä silmällä pitäen Keski-Euroopan rautatieliikennettä ja asiakasmääriä. Myös suurin ratainfrastruktuuria koskeva este toimivan kilpailun lisäämiselle on maamme rataverkoston laaja yksiraiteisuus. Monien rataosuuksien välityskyky on käytännössä nykyisin kokonaan käytössä.”

Mielestäni rautatiehenkilöliikenteen kilpailutus tulisi jättää kansalliseen päätösvaltaan.

EU:n liikennekomissaari on jo ottanut kantaa kansallisiin lausuntoihin ja todennut, suurin osa kansallisvaltiosta on ilmoittanut kannakseen kansalliseen päätösvaltaan pohjautuvan etenemisen.

Pidämme tärkeänä, että voisimme jatkossakin tehdä rautatieliikenteestä laajoja sopimusjärjestelyjä, jotka takaisivat asiakkaille hyvän, laadukkaan ja luotettavan henkilöliikenteen palvelutason mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla. Huolenamme on, että uusia toimijoita varmaan tulee pääkaupunkiseudun ja muun eteläisen Suomen kannattaville reiteille, mutta harvaan asutut ja ohuet liikennevirrat jäävät entistä enemmän julkisen tuen varaan.

Siksi edellytämme, että unionilainsäädännön kehityksessä otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset olosuhteet ja tarpeet.

EU:n neljäs rautatiepaketti on laaja-alainen ja kunnianhimoinen kokonaisuus. On arvioitu, että lopullinen sopu siitä saavutetaan aikaisintaan vasta vuoden 2015 aikana. Sitä ennen ovat vielä kesällä 2014 Euroopan parlamentin vaalit ja uudella parlamentillakin on asiasta sanansa sanottavana. Voimaan tultuaan paketti on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tätä varten jäsenvaltioille varataan aikaa 2-3 vuotta, joten osaksi kansallista lainsäädäntöä paketin vaatimukset tulevat siten aikaisintaan vuonna 2017-2018.

Meidän kansallisessa liikennepolitiikassa rautatiet ovat keskeinen painopiste. Pääministeri Kataisen hallitus on siirtänyt ensimmäistä kertaa sitten Suomen rataverkon rakentamisen liikenneinvestointien painopisteen ratahankkeisiin. Rataverkon ylläpito- ja kehittämisinvestointeihin osoitetaan hallituskauden aikana valtion budjettirahoitusta vuosittain keskimäärin 500 miljoonaa euroa eli enemmän kuin tienpidon investointeihin.

Keskeisellä sijalla hallituskauden aikana ovat erityisesti rautatieliikenteen ohjausjärjestelmien uudistaminen ja rautatieliikennejärjestelmän välityskyvyn sekä täsmällisyyden parantamiseen tähtäävät investoinnit. Koko rautatieliikennejärjestelmän välityskyvyn kannalta keskeisellä sijalla on erityisesti Helsingin ratapihan kapasiteetin lisääminen.

Tähän saakka linjaukset raideliikenteeseen panostamisesta ovat jääneet pitkälti juhlapuheiden asteelle. Tämä on näkynyt siinä, että Suomen yksiraiteinen rataverkko on erittäin häiriöherkkä ja matkustajat ovat saaneet kärsiä junien myöhästelystä. Kunnostusmäärärahat ovat olleet niukat ja välttämättömät uudet investoinnit ovat saaneet odottaa parempia aikoja. Kehysriihen päätökset ovat saaneet jatkoa liikennepoliittisessa selonteossa, jonka mukaan vuodesta 2016 alkaen menojen painopistettä aletaan siirtää olemassa olevan rataverkon kunnossapitoon.

Raiteita rakennetaan ja parannetaan erityisesti Etelä-Suomessa. Surullisen kuuluisa Helsingin ratapihan asetinlaite uusitaan. Helsingin ja Riihimäen välille rakennetaan lisää raiteita.

Raideinvestoinnit parantavat erityisesti pääradan toimivuutta ja heijastuvat siten koko Suomen junaliikenteeseen.

Jos Helsingin ratapiha ei vedä, oikoradankin junat myöhästyvät.

Hallitus teki lisäksi periaatepäätöksen Helsingin keskustan ali kiertävän Pisara-radan toteuttamisesta. Pisara-rata on kallis investointi, mutta sille on vaikea löytää vaihtoehtoja. Pisaran rakentaminen helpottaa Helsingin ratapihan ruuhkia ja mahdollistaa junaliikenteen kasvun. Nykyisin Helsingin ratapihalle ei mahdu uusia junia.

Periaatteellisen siunauksen saivat myös toimet, joilla rakennetaan lisää raidetta Venäjän suuntaan. Myös tieliikenteessä panostetaan eniten itärajalle. Linjaukset ovat oikeita, sillä Venäjän liikenne on yksi merkittävä kasvusuunta.

Pakettiin sisältyy lisäksi Ylivieska-Iisalmi-ratayhteyden sähköistäminen ja Kontiomäki- Iisalmi välin peruskorjausta, sillä se on teollisuudelle tärkeä väylä. Tavara kulkee rataa pitkin Itä-Suomesta Kokkolan satamaan.

Kaivosteollisuuden kasvu tulee lisäämään radan merkitystä.

Riihimäen kolmioraide on odottanut vuoroaan jo pitkään. Tämä varsin vaatimaton investointi on vihdoin toteutumassa. Se mahdollistaa, että junat voivat ajaa pääradalta suoraan Lahteen ja päinvastoin. Tämä nopeuttaa merkittävästi idän ja lännen välistä tavara- ja henkilöliikennettä.

Huolehtimalla rataverkosta ja rautatieliikenteen toimintaedellytyksistä panostamme kansallisomaisuuteen ja luomme siten edellytyksiä ympäristöystävällisille, nopeille sekä entistäkin luotettavammille ja laadukkaimmille rautatieliikennepalveluille tulevaisuudessa. Se minkä satsaamme raideverkostolle, ei ole poissa tieverkostoltamme, koska meidän on kyettävä vihdoin ja viimein ajattelemaan liikennettä kokonaisjärjestelmänä ja kaikkia liikennemuotoja yhtenä tärkeänä osana logistisessa ketjussa. Jokainen palanen pyritään laittamaan kuntoon omalla ajallaan ja on ymmärrettävä, että koko infraverkostosta on pidettävä hyvä huoli

Tiedote 13.6.2013: Ulkomaisten ajoneuvojen tienkäytön maksullisuuden sääntelemisestä lailla SDP:n kansanedustajat Raimo Piirainen, Suna Kymäläinen, Merja Kuusisto ja Johanna Ojala-Niemelä jättivät eduskunnalle toimenpidealoitteen ulkomaisten ajoneuvojen tienkäytön maksullisuuden sääntelemisestä lailla. Aloitteessa kansanedustajat esittävät, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ulkomaisten ajoneuvojen tienkäytön maksullisuudesta säätämiseksi lailla siten, että verorasitus ei yhtäältä ole syrjivä eikä toisaalta heikennä kotimaisen kuljetusalan kilpailukykyä.

Tienkäyttömaksuja on peritty Euroopassa ja muualla maailmalla jo pitkän aikaa. Raskaan liikenteen tienkäyttömaksuista säädetään EU-tasolla ns. Eurovinjettidirektiivillä. Nykyinen Euro-vinjettidirektiivi määrittelee raskaalle liikenteelle maksujen tason ja maksujen määräytymisperusteet. Maksut voivat olla joko kilometri- tai aikaperusteisia. Tienkäyttömaksujärjestelmiä on tällä hetkellä käytössä 21 EU:n jäsenmaassa. EU-maista ainoastaan Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Suomessa ei peritä rajat ylittävältä raskaalta liikenteeltä tienkäyttömaksuja.

Suomessa kauttakulkuliikenteen sekä rajat ylittävän liikenteen määrä kasvaa koko ajan. Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n vuonna 2010 suorittama laskenta osoittaa, että Suomessa raskaan liikenteen ajoneuvoista yli 7 prosenttia on ulkomaisia. Ajoneuvoista venäläisiä on yli 2 prosenttia ja muita ulkomaalaisia liki 5 prosenttia. Tällä hetkellä esimerkiksi norjalaiset kuljetusyrittäjät käyttävät kuljetuksiinsa mieluummin suomalaista tieverkostoa, koska se on heille ilmaista. Tieverkoston käyttömäärän kasvun myötä tulisi mielestämme Suomen muiden EU maiden tavoin säätää tienkäytön maksullisuudesta rajat ylittävän raskaan liikenteen toimijoille.

Lehtikirjoitukset keväällä 2013 Lisää kilpailukykyä 5.6.2013 Tänä keväänä hallitus teki kehysriihessä tärkeitä päätöksiä talouden vakauttamiseksi ja kasvun hedelmien synnyttämiseksi. Perusteet päätöksille olivat vahvat, koska vaurautemme kulmapilari, vienti, on hiipunut ja Suomi on nyt poikkeuksellisen altis kansainvälisen talouden taantumalle. Vientiteollisuuden hiipumisen syyt ovat laajoja ja monitahoisia, joten ratkaisutkaan eivät voi olla yksinkertaisia.

Tilanteen vakavuutta kuvaa vientiteollisuuden hätähuudot. Meille kansanedustajille on tullut huolestuneita viestejä suoraan vientiteollisuuden yritysjohdosta. Keskeinen ja hyvinkin perusteltu vaatimus koskee tasavertaisia globaaleja kilpailuedellytyksiä. Selvää on, että teollisuus ei kasva ilman investointeja. Lisäksi kustannustason noustessa yritysten tuottavuus ja tehokkuus laskee. Suomen vientiteollisuus tarvitsee tasavertaiset kilpailuedellytykset globaaleilla markkinoilla verrattuna tärkeimpiin kilpailijamaihimme. Muuten näivettymisen kierre syventää kilpailukyvyn rapautumista.

Nyt on kyettävä katsomaan käsissä olevien ongelmien yli tulevaisuuteen ja kysyttävä, onko Suomen teollisuuden toimintaympäristö investointeihin kannustava, vai ohjautuvatko investoinnit ulkomaille?

Kun ratkaisemme nämä nyt käsissä olevat ongelmat, syntyvän talouskasvun lisäksi turvaamme olemassa olevat työpaikat.

Hallituksen kehysriihessä tehtiin tukku kädenojennuksia teollisuuden hyväksi. Merkityksellisin yksittäinen toimi oli yhteisöveron alentaminen 20 prosenttiin. Sen vaikutuksiin on ladattu suuret työllisyyttä parantavat odotukset. Verokilpailussa olemme nyt kilpailukykyisiä, mutta miten on kansallisen teollisuuspolitiikan laita?

Teollisuuspolitiikan pitää olla yhteiskunnan keuhkot, josta löytyy happea investointeihin ja siitä seuraavaan talouskasvuun. Yksi toimi on tukea yritysten logistiikkaa tehokkaalla ja oikein kohdennetulla tavalla. Tähän hallitus vastasi muun muassa jatkamalla alueellista kuljetustukea, jota tullaan uudistamaan nykyaikaiseksi. Tulevaisuuden suuri haaste on rikkidirektiivin vaikutuksien kompensaatio. Direktiivin vaikutuksista on tulossa keskeinen Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyä heikentävä elementti.

Tärkeää on, että valtiontalouden kehyspäätös vuosille 2014-2017 antaa mahdollisuuden saattaa loppuun käynnissä olevat liikennehankkeet sekä käynnistää liikennepoliittiseen selontekoon sisältyvät uudet kehittämishankkeet, jotka aloitetaan pääosin vuosina 2014 ja 2015. Kehyspäätöksen mukaan raskaan liikenteen kaluston sallittuja enimmäismassoja ja mittoja korotetaan logistisen tehokkuuden parantamiseksi. Näillä muutoksilla arvioidaan saavutettavan säästöjä 80-160 miljoonaa euroa logistiikkakustannusten alenemisen kautta. Mittojen ja massojen uudistukseen liittyy myös kipukohtia.

Erityisesti tiestön ja siltojen kunnostamiseen varattu rahoitus on tarpeisiin nähden vaatimaton, eikä uudistuksella näin ollen saavuteta tavoiteltuja hyötyjä. Pidänkin tärkeänä, että uudistuksen vaikuttavuutta, hyötyjä ja aikataulua arvioidaan uudelleen.

Kilpailukykyä käytetään myös työmarkkinapolitiikan aseena. EVA:n haastattelemat yritysjohtajat ovat tuominneet palkansaajat suurimmaksi kilpailukyvyn esteeksi. Heidän mielestään palkkajäykkyys sekä rekrytointi- ja irtisanomiskäytännöt olivat ne osa-alueet, joiden arveltiin heikentävän kilpailukykyä.

Suurten yritysten johtajat olivat kilpailukykytilanteesta hieman myönteisemmällä linjalla. Sitä vastoin maailman talousfoorumi nosti Suomen kilpailukykymittarilla neljänneltä sijalta kolmanneksi. Perusteluna maailman talousfoorumilla oli osaava työvoima. Suomen menestymisessä ei ole pelkästään kysymys kilpailukyvystämme, vaan meidän pitää tuottaa tavaroita ja palveluja, joilla on maailmanmarkkinoilla aitoa kysyntää. Yritysjohdon on syytä myös katsoa omaan napaansa. Tutkimusten mukaan Suomen kilpailukykyä on keskeisesti heikentänyt yritysjohtajien strategiset virheet ja uudistumisen kyvyttömyys.

Lakialoitteita ampuma-aselakiin ja kuvaushaaskat 5.6.2013 Metsästäjät joutuvat joskus jäljestämään ja lopettamaan muun muassa ajoneuvon tönäisemiä ja siitä haavoittuneita suurpetoja hankalissa olosuhteissa. Tällainen tilanne on metsästäjälle vaarallinen ja metsästäjä voi joutua puolustamaan omaa henkeään. Nopeasti käteen otettava tehokas käsiase olisi paras ase näihin tilanteisiin. Haavoittuneen suurpedon jäljestämisessä olevalla poliisilla on aina turvanaan tehokas käsiase, mutta poliisin apuna olevilla metsästäjillä ei tätä turvaa ole. Arvion mukaan Suomessa on noin 3000 poliisille apua antavaa metsästäjää, ja näiden metsästäjien turvaksi käsi-aseen käyttö olisi sallittava.

Ampuma-aselakia muutettiin vuonna 2011 siten, että metsästyslainsäädännön mukaan aseen hankkimislupaa ei voida antaa muuta ampuma-aselaissa tarkoitettua ampuma-asetta kuin kertatulitoimista pienoispistoolia taikka pienoisrevolveria varten. Tekemässäni lakialoitteessa esitän tätä ehtoa poistettavaksi.

Lain muuttamiseen johtanutta hallituksen esitystä eduskunnassa käsiteltäessä oli esillä ehdotuksia käsiaselupien antamisesta tällä perusteella myös muun tyyppisiin lyhyisiin käsiaseisiin. Haavoittuneiden eläinten lopettamiseen on esitetty käytettäväksi myös täyteispatruunoilla varustettua haulikkoa. Haulikko on pitkäpiippuinen ampuma-ase, eikä sitä voi käyttää riittävän nopeasti esimerkiksi haavoittunen karhun lopettamisessa. Haavoittuneita eläimiä joudutaan lopettamaan myös asutusten lähellä, jolloin tehokkaan käsiaseen käyttö olisi erityisen perusteltua. Jos lakialoitteeni hyväksytään, tarkoittaa se samalla metsästysasetuksen muuttamista siten, että tehokkaan käsiaseen käyttö sallitaan, kun kysymyksessä on haavoittuneiden suurpetojen lopettaminen.

Ampuma-aselakiuudistuksessa tuotiin lakiin vaatimus ampuma-asekouluttajan todistuksesta. Ampumaasekouluttajan todistus on edellytys hankkimisluvan saamiseksi käsiaseelle eli pistoolille, revolverille, pienoispistoolille tai pienoisrevolverille. Ampuma-aselaissa on säädetty myös harrastuksen jatkumisen osoittaminen. Metsästyslainsäädännön mukaan aseen hallussapitoluvan haltijan on toimitettava viiden vuoden välein lupa viranomaiselle: ampuma-asekouluttajan antama todistus ampumaurheilun ja harrastuksen aktiivisesta harrastamisesta, riistanhoitoyhdistyksen antama todistus loukku- tai luolapyynnin aktiivisesta harjoittamisesta; taikka, luotettava selvitys ampuma-aseen käytöstä näytökseen, kuvaukseen tai muuhun vastaavaan esitykseen. Lupaviranomainen voi tarvittaessa vaatia luvanhaltijaa esittämään harrastuksestaan muitakin selvityksiä.

Metsästyksen harrastajat asuvat usein syrjäseuduilla ja näillä paikkakunnilla ampumaseuraan kuulumattoman on kovin hankala löytää ampuma-asekouluttajaa, joka kirjoittaisi hänelle todistuksen.

Lakialoitteessa esitän vaatimuksen ampuma-asekouluttajan todistuksesta luovuttavaksi, jos luvanhakija pystyy muuten luotettavasti todistamaan harrastuksen jatkumisen. Lakialoitteessani esitän riittäväksi todistuksesi metsästysseuran, tai riistanhoitoyhdistyksen, tai kolmen luotettavan henkilön todistusta.

Jättämässäni kirjallisessa kysymyksessä kysyn maa- ja metsätalousministeri Koskiselta, aikooko maa- ja metsätalousministeriö selvittää kuvaushaaskojen käytön laajuuden, haitat ihmisille ja ohjeistaa kuvaushaaskojen perustamisen nykyistä selvemmin, jossa säännellään myös turvaetäisyydet asutuksiin.

Haaskoja käytetään yhä enemmän suurpetojen katselussa ja kuvauksessa. Kuvaushaaskan voi perustaa maanomistajan luvalla. Vaatimuksena on lisäksi, että haaskaa ei saa sijoittaa lähelle asutusta. Osa haaskoista on käytössä ympäri vuoden, osa suljetaan ennen karhunmetsästyksen alkua. Avoimista haaskoista voi olla metsästykselle haittaa, koska karhut tottuvat käymään haaskoilla ja kesyyntyvät jatkuvan haaskaruokinnan seurauksena. Karhujen kesyyntyminen merkitsee myös petojen ja ihmisen välisen konfliktiriskin lisääntymistä. Kesyyntyneet suurpedot menettävät vähitellen luontaisen pelkonsa ihmistä kohtaan, mikä voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin karhun ja ihmisen kohtaamisissa.

Tekojen puolue 31.5.2013 Oppositiopuolueet ovat arvostelleet hallitusta sen saamattomuudesta. Suotakoon oppositiolle tämä arvostelun mahdollisuus. Kun katsotaan tosiasioita opposition retoriikan ylitse, nähdään hallitus, joka on toteuttanut nimenomaan SDP:n lupauksia. SDP antoi eduskuntavaaleissa sitoumuksia, joista keskeisimpiä olivat verotuksen oikeudenmukaistaminen, työllisyyden vahvistaminen ja ansaittujen eläkkeiden turvaaminen. Näille tavoitteille SDP sai kansan tuen ja puolue on toiminut lupaustensa mukaisesti.

Verotukseen on tehty uudistuksia ja tärkeää on, että tehdyt veropäätökset ovat olleet oikeudenmukaisia ja ovat kaventaneet tuloeroja. Palkansaajien työtulo- ja perusvähennyksiä on nostettu 100 euroa kuukaudessa. Pääomatulon verotukseen tehtiin isoja muutoksia, joita vielä tulevassa budjettiriihessä tarkennetaan. Pääomaverosta tehtiin progressiivinen, eli maksukyvyn mukaan kasvava, ja kaikki osinkotulot laitetaan verolle. Iso uudistus oli, kun TV-lupa poistettiin ja tilalle otettiin YLE-vero, joka suosii pienituloisia. Yritysten verovähennyksiin tehtiin muutoksia, niitä karsitaan ja mennään kohti laajaa sekä yhtenäistä veropohjaa.

Kehysriihessä sovitut uudet lisäpäätökset liittyvät talouskasvuun, työllisyyteen sekä julkisen talouden kestävyyteen. Tehtyjä linjauksia arvioitiin hallitusohjelman kolmen painopisteen näkökulmasta. Ne ovat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, julkisen talouden vakauttaminen sekä kestävän kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Kehysriihessä sovittu yhteisöveron alennus tuo lisää kilpailukykyä sekä kasvua ja työtä.

Vaikka taloustilanne on vaikea ja hallitus panostaa kasvuun ja työllisyyteen, myös perusturvaa parannettiin. Toimeentulotuen perusosaan tuli kuuden prosentin korotus. Työmarkkinatuen tarveharkinta poistettiin eli puolison tulot eivät enää vaikuta tuen saantiin. Perheiden arkeen on tuotu tukku uudistuksia.

Joustava hoitoraha parantaa töihin palaavan vanhemman mahdollisuuksia tehdä vajaata päivää. Samaa auttaa myös tuntiperusteinen päivähoito. Isyysraha pitenee yhteensä 54 arkipäivään ja yksinhuoltajalle maksettavaa perusosaa korotetaan 10 prosenttia.

Hallituksen satsaukset työhön näkyvät. Työllisyysmäärärahoja lisättiin, ja eläkeikää ei ole nostettu.

Pitkäaikaistyöttömyyden kuntakokeilu on käynnistetty ja työvoiman palvelukeskusmalli tulee koko maahan. Työllisyyden hoidon määrärahakehityksestä on huolehdittu. Liikennepoliittisen selonteon kaikki tie- ja ratahankkeet toteutetaan. Tällä on alueille merkittävä työllisyysvaikutus. Rikkidirektiivin kuluja tilkitään ja kuljetustuki jatkuu.

Nuorten ja vanhusten tilannetta parannetaan uusilla ja voimakkailla toimilla. Nuorisotakuu otettiin käyttöön Euroopan kärkimaana. Takuun toteuttamiseen annettiin lisärahaa 60 miljoonaa euroa/vuosi.

Nuorten aikuisten osaamisohjelmaan käytetään yhteensä 183 miljoonaa vuosina 2013-2016.

Oppisopimuskoulutukseen on ohjattu lisärahaa 22,5 miljoonaa. Vanhuspalvelulaki astuu voimaan tänä kesänä. Jokainen ikäihminen saa oman palvelusuunnitelman ja avioparin yhdessä pysyminen hoidoissa taataan. Lisäksi hallitus tukee ikäihmisten kotona asumista muun muassa avustuksia lisäämällä ja hissiremonteilla. Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahaa korotetaan kuudella miljoonalla eurolla ja pitkäaikaisen laitoshoidon haitta-asterajaa laskettiin 25 prosentista 20 prosenttiin vuoden 2013 alusta.

Suomen taloudellinen menestys perustuu korkeaan työllisyysasteeseen, kilpailukykyiseen talouteen, korkeaan osaamiseen, tasa-arvoisiin palveluihin sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja jokaisen osallisuuteen perustuvaan hyvinvointimalliin. Näiden menestystekijöiden varaan rakennetaan myös tuleva talouskasvu, ja näiden tekijöiden puolesta SDP on vastuullisesti sitoutunut toimimaan.

Kunnioitusta veteraaneille ja omaishoitoperheille 26.04.2013 Huomenna vietetään kansallista veteraanipäivää, jolloin muistamme sodan loppumista toisessa maailmansodassa Suomen osalta ja sotaveteraanien uhrauksia maamme puolesta. Suomessa on elossa 38 000 sotaveteraania, ja heistä 5 800 on sotainvalideja. Veteraanien keski-ikä on noin 90 vuotta. Korkeasta iästä huolimatta valtaosa veteraaneista asuu itsenäisesti – joko omassa kodissaan tai palvelutalossa. Kunniatehtävämme on turvata veteraaneillemme heidän tarpeensa mukaiset palvelut ja laadukas vanhuus.

Hallitus huomioi kehysriihessä rintamaveteraanien vanhuudenhuollon turvaamisen tuomalla uudistuksia, joiden tavoitteena on varmistaa riittävät palvelut sotaveteraaneille. Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahaa korotetaan kuudella miljoonalla eurolla ja pitkäaikaisen laitoshoidon haitta-asterajaa laskettiin 25 prosentista 20 prosenttiin vuoden 2013 alusta. Näiden kustannusvaikutus on yhteensä arviolta yhdeksän miljoonaa euroa vuonna 2014 ja kahdeksan miljoonaa euroa vuonna 2017.

Osa veteraaneista on omaishoidon piirissä. Omaishoidon tilanne eri puolilla maata on nyt hyvin kirjava, ja omaishoitajien kannalta tilanne on usein huono ja kohtuuton. Osalla kunnista omaishoidon määrärahat loppuvat kesken vuoden ja osa uusista hakijoista on pakotettu odottamaan vuoden vaihtumista, jolloin uudet määrärahat ovat käytettävissä. Näin kävi myös Kainuun maakuntayhtymän omaishoidon määrärahoille. Tällainen epävarmuus on omaishoitajien kannalta erityisen moitittavaa ja eriarvostavaa.

Omaishoitajat tekevät sitovaa ja raskasta työtä. Sosialidemokraatit ovat yksimielisiä siitä, että omaishoitajien asemaa on parannettava. Määrärahojen riittävyyden lisäksi omaishoidon tueksi on oltava riittävästi kotiin vietäviä palveluita, joilla saadaan hyvinvointia niin omaishoitajalle kuin omaishoidettavalle. Olennaisinta on, että omaishoitajia kohdellaan samalla tavoin riippumatta siitä, mikä hänen kotikuntansa on. Ei lapsilisäkään vaihtele sen mukaan, missä satut asumaan. Omaishoidon tuen myöntämisperusteet on yhtenäistettävä kaikille omaishoitajille tasavertaisiksi.

Hallitus on tunnistanut omaishoitajien ongelmat ja puuttui ohjelmassaan tähän negatiiviseen kehitykseen.

Hallitusohjelman mukaan omaishoitoa laajennetaan ja sen kriteerit yhtenäistetään. Eduskunnan hyväksymään valtion talousarvioon sisältyi vuositasolla 10 miljoonan euron suuruinen pysyvä valtionosuuden lisäys omaishoidon tukipalvelujen kehittämiseen kunnissa.

Tarkoituksena on, että valtionosuuden lisäys käytetään omaishoitoperheiden kotiin annettaviin palveluihin ja omaishoitajien jaksamista tukeviin palveluihin. Hallituksen ohjelma sisältää muitakin omaishoidon kehittämiskohteita. Tähän kehitystyöhön on asetettu laaja-alainen työryhmä, joka luovuttaa raporttinsa tämän vuoden loppuun mennessä.

Pikavippi oli vikatikki 17.04.2013 Kesäkuun alussa voimaan astuu niin sanottu pikavippilaki, jossa määritetään korkokatto kuluttajaluotoille.

Muutoksen tarkoitus on, että kuluttaja saa pieniä luottoja nykyistä kohtuullisemmilla ehdoilla. Uudistusta laadittaessa oletettiin nykyisenkaltaisten pikaluottojen vähenevän, ja ennen lain voimaantuloa uudistus onkin jo vaikuttanut pikavippialaan. Suomen pienlainayhdistys lakkautetaan kesäkuussa, ja iso osa pikavippiyrityksistä on lopettanut toimintansa. Velkasyövän parantaminen on alkanut.

Velka-asioissa pitää ymmärtää, että velka on kahdenpuolinen sopimus, josta myös luotottaja on vastuussa. Jos yritys ajautuu maksuvaikeuksiin, yhtenä sopeutuskeinona on velkajärjestely, jossa yrityksen velkoja leikataan ja kuluja kohtuullistetaan. Samoin pitää arvioida tilanne pikavippivelkaisten kohdalla. Pikavippivelallisen auttamista ei olisi ollut ainakaan se, että pikavippiyritysten olisi sallittu jatkaa velallisten kuppaamista järjettömän suurilla koroilla ja kuluilla. Itse velallisten pitää myös ymmärtää, että pikavippi ei ole pelastusrengas.

Kainuun Sanomat uutisoi (15.4.2013) pikavippilakiuudistuksesta, jossa pienlainayhdistyksen toiminnanjohtaja kertoi, ettei pikavippiala ota vastuuta muutoksesta. Lain valmistelussa mukana olleena kansanedustajana voin kertoa, ettei tällaista vastuuta ole alan yrityksiltä odotettukaan. Pikavippiyritykset ovat kylläkin saaneet toiminnallaan aikaan korvaamatonta vahinkoa. Nyt tälle kansalaisten vedätykselle laitetaan suitset.

Yhteiskunnan on nyt aktivoiduttava pikavippivelallisten auttamiseksi usealla tasolla. Kaikista vaikeimpien velallisten asioiden hoitamiseksi meillä on Takuu-Säätiö, josta löytyy apu useille velallisille. Velallisen luottotietojen menetys aiheuttaa kuitenkin hankaluuksia uusiin luototuksiin, siksi myös positiivisen luottorekisterin kehittämiseen pitää tarttua tosissaan. Yhtenä keinona on kehittää kuntien sosiaalista luototusta, tähän on myös valtion panoksellaan osallistuttava. Erityisen tärkeää tässä velallisten asemaan vaikuttavassa muutostilanteessa on varmistaa velkaneuvontaan riittävät resurssit.

Rajamäki ja Piirainen: VR tuo Kainuuseen 1630 vuoden edestä uskoa 16.04.2013 Kansanedustaja, VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Kari Rajamäki (sd.) ja kainuulainen kansanedustaja, liikennevaliokunnan jäsen Raimo Piirainen (sd.) ovat tyytyväisiä VR:n päätökseen investoida 55 miljoonaa euroa uusiin vaunutilauksiin. Ne käsittävät 13 ohjaus- ja 11 ravintolavaunua, jotka ovat käytössä vuoden 2015 syksyyn mennessä.

- Tehty ratkaisu luo uskoa suomalaisen työn ja osaamisen mahdollisuuksiin kovassa kansainvälisessä kilpailussa.

Ratkaisu viestii myös VR:n vahvaa tahtoa ylläpitää huolta kilpailukyvystään ja palveluidensa laadusta, Rajamäki luonnehtii.

Nyt saavutettu ratkaisu on edustajien mukaan suomalaisen työn laadun arvostuksen lisäksi myös tehokas piristyspilleri alueelle.

- Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa tällä ratkaisulla ja optiolla on suuri alueellinen merkitys työllisyydelle.

Käytännössä se tuo Kainuuseen 1630 henkilötyövuotta lisää uskoa, sanoo Piirainen

Kuullaanko vai ei?

10.04.2013 Helsingin Sanomat uutisoi isosti, miten maa- ja metsätalousministeriö valikoi itselleen mieleistä tutkimustietoa päätöksenteon pohjaksi. Ministeriön ajamien asioiden kannalta ristiriitaiset tutkimustiedot tunnutaan polkevan maton alle. Ministeriö on muun muassa syrjäyttänyt ympäristö- ja metsäntutkijat metsälakiesityksessään sekä meren- ja kalantutkijat lohikiintiöissä.

Päätöksenteon tulee pohjautua perusteltuun ja tutkittuun tietoon. Eduskunnassa esimerkiksi valiokunnat kuulevat kulloinkin käsittelyssä oleviin asioihin liittyen asiantuntijoita laajastikin. Tarkoituksena on saavuttaa mahdollisimman kattava tietomäärä, jotta päätöksenteko pohjautuisi laajaan näkemykseen ja lopputulos olisi hyvä.

Maa- ja metsätalousministeriöllä näyttäisi olevan toisenlainen käytäntö. Kun muilla hallinnonaloilla luotetaan alan parhaiden tuntijoiden muodostamiin ministeriön ulkopuolisiin työryhmiin, niin maa- ja metsätalousministeriö ei ole uskonut asiantuntijoita, vaan poikkeuksetta ovat vieneet päätöksiä haluamallaan tavalla. Tästä on esimerkkinä nyt koolla oleva lohistrategiatyöryhmä, jossa virkamiesvetoisesti käsitellään asiaa tuntemattomilla kaupan alan ihmisillä sen sijaan, että koolla olisi asiaa parhaiten tuntevien, ministeriön ulkopuolisten muodostama työryhmä.

Kala-asioissa ministeriö ja tutkijat ovat olleet napit vastakkain jo vuosia. Itämeren lohikantojen määrää arvioi kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES. Monena vuonna toteutunut kiintiö on kuitenkin ollut kaksinkertainen siihen nähden, mitä tutkijat ovat arvioineet kalastuksen kestäväksi määräksi. Täksi vuodeksi ICES esitti pyyntimääräksi 54 000 lohta, mutta EU:n komissio vahvisti kiintiöksi 109 000 lohta. Eduskunta kannatti tutkijoiden suositusta, mutta maa- ja metsätalousministeriö oli suuren kiintiön kannalla. Ministeriö on pitkään esittänyt kaksinkertaisia ja vuosi sitten jopa nelinkertaisia kiintiöitä. Kuhan kohdalla sekä yliopistojen että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat ovat esittäneet vuosia alamitan nostoa ja verkkojen silmäkoon kasvattamista – tuloksetta.

Nämä ja useat muut esimerkit osoittavat, miten maa- ja metsätalousministeriö lakaisee omien tavoitteidensa kannalta ristiriitaiset tutkimustulokset roskakoppaan. Maa- ja metsätalousministeriön ja asiantuntijoiden välillä on ollut suurta ristiriitaa lisäksi suurpetojen metsästysmäärien ja metsälain suhteen.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) on kiistänyt tutkimustiedon valikoinnin muun muassa todeten, ettei ole kiellettyä ajatella omillakin aivoilla. Koskinen arvioi metsälain valmistelun osalta asiantuntijoiden käsitelleen epäolennaisia asioita.

Tämä vuoksi kysyin Eduskunnan kyselytunnilla (4.4.2013) ministeri Koskiselta, miksi ministeriönne linja toistuvasti eroaa maamme johtavien asiantuntijoiden linjasta? Kysymyksen ministeri varmaan kuuli, mutta kieltämällä edelleen asiantuntijoiden tutkimustulokset ja kannanotot, päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja puolueettomuutta ei edistetä

Talvivaaralle kymmenen vuoden koeaika 10.04.2013 SDP:n kansanedustaja Raimo Piirainen kritisoi voimakkaasti Talvivaaran hallitsematonta jätevesitilannetta.

- Talvivaaran aloittaessa kaivostoimintansa Kainuussa iloittiin talouden uudesta piristysruiskeesta ja yhtiön talousvaikutukset ovatkin olleet maakunnassa valtavat. Suuret talousvaikutukset eivät kuitenkaan anna Talvivaaralle oikeutta pilata luontoa ja muiden kainuulaisten toimialojen toimintamahdollisuuksia, Piirainen sanoo.

Ympäristöystävällistä kaivosta ei ole olemassakaan ja lähtökohtana pitää olla, että kaivokset aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle. Näissä toimissa Talvivaara on epäonnistunut pahoin. Vuotavien kipsisakka-altaiden aiheuttamat ympäristöhaitat ovat vielä avoimet, kukaan ei vielä pysty arvioimaan luotettavasti vahinkojen kokonaisvaikutuksia. Karanneet jätevedet ovat nyt varastoituna maanpäällisiin altaisiin, jotka eivät ole haitallisten aineiden varastointiin luotettavia.

Yhtiön tärkein tehtävä on nyt saada jätevedet varastoitua luotettavasti, jotta pohjavesiä ei aseteta vaaraan.

Jätevedenpuhdistuslaitoksen rakentaminen on ensisijaisen tärkeä Talvivaaran tulevaisuuden kannalta. Se mahdollistaisi todellisen suljetun vesien kierrätyksen.

– Näissä olosuhteissa Talvivaaran kannattaa harkita tarkkaan toiminnan laajentamiseen liittyvien lupien hakemista.

Uraanioksiidin talteenottoa pidän kuitenkin tärkeänä toimenpiteenä tässä vaiheessa.Talvivaaran on nyt stabiloitava toimintansa ja kohdistettava tarmonsa jätevesien hallintaan ja ympäristönsuojeluun. Jos asia olisi minusta kiinni, palaisin yhtiön laajennushankkeisiin kymmenen vuoden kuluttua, jona aikana yhtiö voi osoittaa vastuullisuutensa, Piirainen toteaa lopuksi.

Kehysriihen tulos ristiriitainen 02.04.2013

Kehysriihi on käyty ja tulokseksi saatiin monella tasolla positiivisia uutisia, mutta myös hiukset pystyyn nostattavia uudistuksia. Hallituksen harha-askeleena voidaan pitää osinko- ja yritysverouudistusta, joka mielestäni epäonnistui ja täytyy palauttaa uuteen valmisteluun. Aikaa siihen on riittävästi, oikeudenmukainen ratkaisu täytyy löytyä ensi syksyn budjettiriiheen mennessä. Tällöin viimeistään mitataan, miten joustava on yritys- ja osinkoverouudistuksen lainvalmistelun yhteydessä sovittu kasvu-, työllisyys- ja tulonjakovaikutus -sopimus.

Kasvua hakevalla osinkoverouudistuksella on kaksi puolta. Uudistuksen tarkoituksena oli kannustaa kasvuyrityksiä lisäämään nettovarallisuutta, eli jättämään voitot yritykseen tuottamaan uusia kasvun hedelmiä. Tällä tietysti odotetaan olevan työllisyysvaikutuksia. Kolikon toisella puolella päivää paistattelee osakkeenomistaja, joka voisi nostaa listaamattoman yrityksen nettovarallisuutta omaan taskuunsa vain noin 8 % verolla, kun palkansaajat maksavat ansiotuloistaan moninkertaisen veron. Eihän tämä voi olla oikein ja siksi hallituksen pitää löytää ratkaisu, joka on oikeudenmukainen ja kasvuun sekä työllisyyteen kannustava.

Kehysriihen hyvä anti oli, ettei valtiotalouden kovien talouspaineiden alla sosiaaliturvaa leikattu. Pienituloisimpien palkansaajien verotus kevenee, eikä arvonlisäveroa koroteta. Asumistuen taso nousee. Kokonaisuuden kannalta tärkeää on, että valtion velkasuhde kääntyy laskuun.

Sosialidemokraattien liikennevaliokunnan vastaavana olen erityisen tyytyväinen siihen, että kaikki sovitut liikennehankkeet aloitetaan. Hankkeilla on työllisyysvaikutuksia ja ne parantavat Suomen kilpailukykyä.

Liikennepakettia täydentää viiden miljoonan euron alueellinen kuljetustuki, joka säilyy ja sitä uudistetaan nykyaikaiseksi

Sote- ja kuntauudistus kaikkien etu 20.02.2013 Kuntauudistus aiheuttaa voimakkaita tunteita, koska kotikunta on suomalaisille tärkeä identiteetin ja turvallisuuden antaja. Kotiseuturakkaus koetaan voimakkaampana kuin uudistamisen tarve, joten muutosvastarinta on ymmärrettävää. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen sekä kuntauudistus eivät hävitä kenenkään kotikuntaa mihinkään, toisin kuin porvarimedian tarkoitushakuinen propaganda väittää.

Suomi on maantieteellisesti haastava maa ja kuntalaiset ovat nyt paikoin tyytymättömiä tarjottuihin kuntapalveluihin. Tympiihän se, jos joutuu juoksemaan kuntapalveluiden perässä paikasta toiseen ja palveluihin pääsy voi kestää kohtuuttoman kauan. Näihin kuntalaisten arkipäivän ongelmiin hallituksen sote- ja kuntauudistuksella puututaan. Kuntakentän kokonaisuus täytyy saada paremmin hallintaan.

Kuntien rahatilanne on nyt paikoin heikko, joten satsaukset perusterveydenhuollon kehittämiseen kunnissa ovat olleet olemattomia. Siksi sote-uudistuksen kärkenä on terveyskeskusten toiminnan vahvistaminen. Kun terveyskeskukset pystyvät vastamaan monipuolisesti kysyttyihin palveluihin, se vähentää erikoissairaanhoitoon lähettämisen tarvetta. Tästä syntyy kunnille merkittävät säästöt.

Sama koskee kuntauudistusta. Kun kunnilla on leveämmät hartiat, eli parempi kantokyky, saadaan kokonaisuudet hallintaan ja näin pystytään myös karsimaan päällekkäisiä toimintoja.

Hallituksen kunta- ja sote-uudistusta ei voida, eikä kannata, peruuttaa. Uudistukset ovat kuntalaisten kannalta välttämättömiä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmämme on toimittava tulevaisuudessa oikeudenmukaisemmin ja tasa-arvoisesti. Toimivat kuntapalvelut ovat ihmisten perusoikeuksia.

Kainuun maakuntakokeilu jätti kainuulaisille hyvän perinnön. Olemme askeleen edellä muuta maata kuntien välisessä yhteistyössä. Myös tehdyistä virheistä on opittu. Näistä asemista on hyvä ponnistaa kohti toimivien kuntapalvelujen Kainuuta

Nuorten yhteiskuntatakuu onnistuu yhteistyöllä 19.02.2013 Nuorten työttömyys ja syrjäytyminen ovat olleet jo vuosikausia vakava ongelma, ja niiden korjaaminen on pohjoismaisen hyvinvointimallin suurimpia haasteita. Nyt hallituksen toimilla vähennetään nuorisotyöttömyyttä nuorille suunnatulla nuorisotakuulla. Nuorisotakuun tavoitteena on katkaista nuoren työttömyys lyhyeen ja auttaa nuorta pääsemään kiinni työpaikkaan tai aktiivitoimien piiriin. Nuoren kannalta ensimmäinen työpaikka on se tärkein, joten hallitus tarjoaa työantajalle 700 euron sanssirahan, joka palkkaa nuoren pysyvästi, määräaikaisesti tai osa-aikaisesti. Tuki koskee myös oppisopimuskoulutusta, johon opetusministeri Gustafsson esittää hallituksen puolivälinriihessä 30 miljoonan euron lisäystä.

Nuorisotakuun onnistuminen edellyttää yhteistyötä eri toimijoiden kesken, ja olennaista nuorisotakuun onnistumisessa on aidot kumppanuudet yli hallinnonrajojen. Keskeinen merkitys on muun muassa työmarkkinajärjestöjen, työnantajien, järjestöjen, kuntien ja itse nuorten välisellä vuoropuhelulla. Kaikilla osapuolilla pitää olla tietoa nuorisotakuun mahdollisuuksista.

Rakennusteollisuus on tarttunut eturintamassa nuorisotakuuseen. Se kertoo kehittäneensä työntekijäpuolen kanssa työllistymispolun, missä nuori voi opetella työnteon kulttuuria. Näitä työnantajien esimerkkejä tarvitaan ja toivottavasti esimerkit viittaavat siihen, että yritykset ovat valmiita kantamaan vastuunsa hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuudesta. Myös kuntien on osaltaan vastattava nuorten yhteiskuntatakuun toteutumisesta. Hallitus toivoo, että kunnat ovat aktiivisia toimijoita ja pyrkivät työllistämään mahdollisimman paljon työttömiä nuoria. Kunnat voivat edistää nuorisotakuun onnistumista perustamalla nuorisotakuutyöryhmiä, jotka tukevat alueellisten toimenpiteiden toteuttamista. Nyt nuorten työllistämiseen on tarjolla reilu tuki, joka kuntien kannattaa hyödyntää.

Nuorisotakuu on täysin uusi työväline hallituksen työkalupakissa, ja määrärahojen riittävyyttä on siksi tarkasteltava jatkuvasti. Mikäli nuorisotakuu saa toimijoilta kannatusta ja palkkatukea käytetään laajasti, nuorisotakuun lisärahoittamiseen hallitukselta löytyy poliittista tahtoa.

Kainuu oli yksi voittaja toisen asteen koulutuspaikkojen alueellisessa kohdentamisessa. Kainuun ammatillisen peruskoulutuksen suhteellinen saatavuus nousisi 0,82 aloituspaikasta 0,84 aloituspaikkaan jokaista toiselle asteelle siirtyvää nuorta kohden. Peruskoulun päättäneet nuoret ovat vasta 15-vuotiaita, joten tärkeää on taata näille nuorille koulutuspaikka omalla kotiseudulla. Oikein mitoitetut toisen asteen koulutuspaikat ja nuorisotakuu yhdessä ehkäisevät tehokkaasti nuorisotyöttömyyttä ja siitä mahdollisesti seuraavaa syrjäytymistä

Talouden haasteisiin vastattava tekemisellä 07.02.2013

Suomalainen työ on haastettu globaaleilla työmarkkinoilla ja tilanne on kehittynyt huolestuttavaksi. Teollisuudesta on kadonnut viimeisen neljän vuoden aikana 60 000 työpaikkaa ja selväksi on käynyt, että Suomessa tarvitaan uutta ja innovatiivista otetta teollisuuspolitiikkaan. Teollisuuspolitiikan kärkenä pitää olla suomalaisen työn lisääminen ja teollisuuden toimintaedellytysten parantaminen, joilla luodaan myös uusia kasvualoja. Teollisuuden yleisiä toimintaedellytyksiä turvataan muun muassa väyläinvestoinneilla, energia- ja ympäristöpolitiikalla. Erityisen tärkeä rooli työllistämisessä ja talouden elvyttämisessä on väylä- ja ratahankkeilla.

Yritystukia on käytetty Suomessa urautuneita malleja käyttämällä, ja valitettavasti yritystuilla ei ole aina saatu kestäviä tuloksia aikaiseksi. Siksi hallitus on pyrkinyt karsimaan tehottomaksi osoittautuneita ja joskus myös kilpailua vääristäviä tukia. Tukemisessakin on tärkeää erottaa jyvät akanoista. Suuret yritykset ovat olleet etulyöntiasemassa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin nähden, koska suuryrityksillä on mahdollisuus sijoittaa henkilöresursseja tukibyrokratian hoitamiseen. Tämä on osaltaan vääristänyt kilpailuasetelmaa suurten yritysten hyväksi.

Yritystuet voivat näin ollen haitata vapaiden markkinoiden toimintaa ja ovat vaikutuksiltaan kansantaloudelle pikemminkin negatiivisia. Kun yritystuet kohdennetaan oikeudenmukaisesti osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen, pystytään vahvistamaan kasvua tukevaa rakennemuutosta ja aikaansaadaan suomalaisille uutta työtä.

Kuljetustuet ovat tasanneet yritysten syrjäisyydestä johtuvaa kustannusrakennetta ja tuki on keskeinen sijainnista johtuvan haitan kompensaatio yrityksille. Nykymuotoinen kuljetustuki on nyt lakkautuslistalla. Kuitenkin lakkautettava kuljetustuki on korvattavissa nykyaikaisemmalla sijaintipaikkatuella, jolloin tuki kohdistuisi tarkemmin rajatuille alueille, muun muassa vientitoimintaan sekä satamiin. Sijaintipaikkatuen täytyy tukea myös luonnonvarojemme käyttöä. Näin tuen vaikuttavuus olisi kansantaloudelle entistä merkittävämpi.

Valtio harjoittaa aktiivista omistajapolitiikkaa talouden eri sektoreilla, ja valtion omistajapolitiikka on nostettava vahvempaan rooliin elinkeino- ja teollisuuspolitiikassa. Muun muassa meri- ja telakkateollisuuden terveessä yritystoiminnassa sekä kaivostoiminnassa valtion mukanaolo olisi tärkeää. Molemmilla teollisuudenaloilla on useita kasvumahdollisuuksia ja tämä on syytä ottaa huomioon uutta teollisuuspolitiikkaa luodessa

Backmanin työryhmän raportissa kasvun eväät 24.01.2013

Työ- ja elinkeinoministeriön asettama Itä- ja Pohjois-Suomi -työryhmä onnistui työssään tuomaan uutta näkökulmaa Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämiseen. On tärkeää, että visioita kyseisen alueen kehittämiseksi mietitään porukalla ja tähdätään siihen, että esitykset muuttuvat tekemisiksi.

Raportin laadinnassa on otettu huomioon Itä- ja Pohjois-Suomen mahdollisuudet, eikä raportissa ole pyritty niinkään esittämään yksityiskohtaisia konkreettisia toimenpiteitä. Työryhmä näkee Itä- ja Pohjois-Suomen alueena, jolla on potentiaalia vahvaan kasvuun. Kasvupotentiaali syntyy alueella olevista luonnonvaroista, osaamisesta sekä sijainnista strategisesti keskeisellä paikalla. Itä- ja Pohjois-Suomen kehitys ei tule itsestään, vaan se edellyttää työryhmän laatimia kehittämistoimenpiteitä. Tässä maakuntien oma-aloitteisuus ja tekeminen ovat tärkeitä.

Ryhmän yksi tärkeä esitys on keinot päättyvän kuljetustuen jatkamiseksi, jotta Pohjois- ja Itä- Suomen yritysten kilpailukykyä voidaan parantaa. Kuljetustuki on keskeinen sijainnista johtuvan haitan kompensaatio alueen yrityksille. Esimerkiksi Ruotsissa kuljetustuki on kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Lakkautettava kuljetustuki on korvattavissa nykyaikaisemmalla sijaintipaikkatuella ja toivottavaa on, että tähän löytyy poliittista tahtoa.

Työryhmä osuu tärkeään kohteeseen, kun se kiinnittää huomion alueen kasvavaan työvoiman tarpeeseen. Yksi tulevaisuuden haaste on nimenomaan osaavan työvoiman varmistaminen alueen tarpeisiin, ja tämä on huomioitava koulutuksen aloituspaikkojen mitoituksessa. Valtionhallinnon työpaikkojen alueellistamisen jatkaminen on myös työryhmän esityslistalla. Tähän asiaan hallituksen on syytä tarttua tekevällä otteella. Nyt valtionhallinnon työpaikkojen alueellistamisen toteutusvauhtia ei voi ylistää.

Työryhmä näkee kasvun mahdollisuuksia muun muassa ICT- ja elektroniikka-aloilla. Kasvualojen lisäksi on tärkeää huolehtia metalli- ja metsäteollisuuden kilpailuedellytyksistä sekä energian turvaamisesta näille aloille.

Mekaanisen metsäteollisuuden kehittämisen lisäksi työryhmä näkee kasvua suomalaisessa biotaloudessa, muun muassa bioenergiassa ja biopolttoaineissa. Koska paperi- ja selluteollisuus sekä perinteinen mekaaninen puunjalostusteollisuus eivät enää riitä teollisuuden kasvuun Suomessa, puuvaroja on vapautunut biomassaan pohjautuvien tuotteiden tarpeisiin. Tällä sektorilla Pohjois- ja Itä-Suomella on iso mahdollisuus, kun sitä ymmärretään valtion taholta tukea ja maakunnissa parhaalla tavalla hyödyntää.

Itä-Suomessa on koettu vahva tarve lisätä venäjän kielen osaamista, koska tällä on Itä-Suomelle erityisen tärkeä elinkeinopoliittinen, työllisyyttä ja elinvoimaisuutta edistävä merkitys. Valtiovalta on reagoinut tähän kehitykseen, kun opetusministeri Jukka Gustafssonin esityksestä venäjän kielelle ollaan antamassa uutta elintilaa vuonna 2016 voimaan tulevalla perusopetuksen tuntijaolla ja opetussuunnitelmalla, jonka perusteet mahdollistavat venäjän kielen opiskelun joko pakollisen tai valinnaisena. Venäjän kielen osaamisella tullaan parantamaan hyvinvointia erityisesti Itä-Suomessa, jossa venäjän kielen osaajia tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän muun muassa matkailun ja kaupan alalla sekä julkishallinnossa ja kansainvälisissä yhteistyöhankkeissa

Venäjän kielen osaamisella kasvua talouteen 18.01.2013

Suomi oli 90-luvun alkuun asti pohjoismainen Impivaara, jonne maahanmuuttajia eksyi harvakseltaan. Tällöin Suomi oli käytännössä sivussa suurista eurooppalaisista maahanmuuttovirroista, ja vasta viime vuosikymmeninä maahanmuutto Suomeen on lisääntynyt voimakkaasti. Tästä syystä vieraita kieliä äidinkielenään puhuvien määrä on luonnollisesti kasvanut.

Maahanmuuttajien joukossa venäjän kieltä puhuvat ovat olleet suurin ryhmä. Venäjän kieli on yksi Euroopan puhutuimpia kieliä, mutta Suomessa venäjän kieli on ollut lapsipuolen asemassa. Syy tähän löytyy lähihistoriasta, ja vielä 1990-luvun alussa Suomessa oli vain alle 4000 venäjän kielen taitosta.

Venäjän kieli on maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta vieläkin useille suomalaisille tuntematon, mutta nykyinen vilkas yhteiselo ja kasvanut kauppa ovat vahvistaneet venäjän kielen asemaa. Erityisesti Itä-Suomessa on koettu vahva tarve lisätä venäjän kielen osaamista, koska kielellä on Itä-Suomelle erityisen tärkeä elinkeinopoliittinen, työllisyyttä ja elinvoimaisuutta edistävä merkitys. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa joka kymmenes työpaikka on syntynyt Venäjän vaikutuksesta. Valtiovalta on reagoinut nyt tähän kehitykseen.

Opetusministeri Jukka Gustafssonin esityksestä venäjän kielelle ollaan antamassa uutta elintilaa vuonna 2016 voimaan tulevalla perusopetuksen tuntijaolla ja opetussuunnitelmalla, jonka perusteet mahdollistavat venäjän kielen opiskelun joko pakollisena tai valinnaisena.

Ministeri Gustafssonin mukaan alueellisten erityistarpeiden huomioon ottamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö tulee tukemaan venäjän kielen opetuksen kehittämistoimintaa Itä-Suomessa jo ennen uuden tuntijaon voimaantuloa, viimeistään vuonna 2014. Itä-Suomen kuntien kanssa käydään keskustelua toiminnan käytännön järjestelyistä jo tämän vuoden tammikuun aikana.

Venäjän kielen osaamisella tullaan parantamaan suomalaisten hyvinvointia erityisesti Itä-Suomessa, jossa kielen osaajia tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän muun muassa matkailun ja kaupan aloilla sekä julkishallinnossa ja kansainvälisissä yhteistyöhankkeissa

Turvaa työsuhteisiin ja kasvua talouteen 10.01.2013 Suomen taloustilanne on huonontunut nopeasti eurokriisin seurauksena, ja epävarmuuden aika on nyt vieraana monessa perheessä. Talouskriisien aikana kylmät tuulet tahtovat puhaltaa ja kovat arvot korostuvat. Niinpä ilma on nyt sakeana erilaisia säästövaatimuksia, joita suoltavat julkisuuteen eri tahot omaa parasta tavoitellen.

Palkkaeduistaan ja omista bonuksistaan huolta pitäneet työnantajapiirit vaativat äänekkäästi yksipuolista puuttumista työntekijöiden toimeentuloon, työaikaan ja sairasajan palkkaan. He katsovat, että työmarkkina-asioista sopiminen laajapohjaisesti on nyt haitallista. Sen sijaan he vaativat liittokohtaisia neuvotteluja, jotka perinteisesti ovat johtaneet kalliisiin ratkaisuihin ja työmarkkinoiden levottomuuteen.

Esimerkkejä työmarkkinoiden epävakaudesta löytyy edelliseltä oikeistohallituksen vaalikaudelta. Tällöin hallitus epäonnistui neuvotteluissa työmarkkinajärjestöjen kanssa ja seurauksena oli hankalia lakkoja, jolloin muun muassa Finnairin lentokoneet jäivät lentokentille milloin minkin syyn vuoksi. Kenen etua paluu epävarmuuden aikaan palvelisi? Keskitetyssä sopimisessa oli tärkeää, että raamisopimuksella saatiin aikaiseksi työmarkkinoiden ennustettavuus ja kattavuus. Näillä asioilla on iso merkitys epävarmassa taloustilanteessa, ja tämän täytyy kiinnostaa myös työnantajapuolta.

Työuria ei pidennetä heikentämällä työntekijöiden asemaa tai antamalla potkuja parhaassa työiässä oleville ihmisille. Tämä synnyttää perheissä ainoastaan hätää ja ahdistusta. Suomalaisen yhteiskunnan kilpailukykyä ja eheyttä ei vahvista myöskään se, että meillä on selkeästi helpompaa kuin monessa muussa Euroopan Unionin jäsenmaissa lomauttaa ja irtisanoa työntekijöitä taloudellisiin syihin vedoten. Työntekijöiden lomautus- ja irtisanomissuoja on perusteltua säätää Suomessa niin, että se vastaa eurooppalaista tasoa. Tätä varten tulee asettaa työryhmä valmistelemaan lainsäädännön muuttamista.

Suomi on pärjännyt hienosti erilaisissa kilpailukykymittareissa suhdanteiden vaihteluista huolimatta. Keskeinen vahvuus näissä arvioissa on ollut pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka on taannut hyvän koulutuksen kansalaisille ja päteviä työntekijöitä yrityksille. Paras lääke tässä taloustilanteessa on kasvua tukevat investoinnit ja tästä seuraava hyvä työllisyyskehitys.

Suomalaisten hyvinvoinnin takaa kiistatta vientitoiminta. Siksi nyt tarvitaan toimia, joilla parannetaan teollisuuden edellytyksiä tarjota vientiin kilpailukykyisiä tuotteita. Erityisen tärkeää on huolehtia kasvualojen lisäksi metalli- ja metsäteollisuuden kilpailuedellytyksistä sekä energian turvaamisesta em. aloille.

Suomen taloustilannetta arvioidaan uudelleen maaliskuun kehysriihessä. Hallituksen on varmistettava tällöin valtiontalouden vakaus sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Erityisen tärkeää on välttää talouden paniikkijarrutus, jolla on ainoastaan negatiivisia seurauksia.

Valtiopäivätoimet keväällä 2013 Lakialoite 22/2013 vp Laki ampuma-aselain 44 §:n muuttamisesta Eduskunnalle Ampuma-aselaki (1/1998 ) tuli voimaan 1.3.1998. Ampuma-aselain 44 §:n 1 momenttia muutettiin 13.6.2011 voimaan tulleella lailla (124/2011 ) siten, että metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista varten hankkimislupaa ei voida antaa muuta ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 4-7 kohdassa tarkoitettua ampuma-asetta kuin kertatulitoimista pienoispistoolia taikka pienoisrevolveria varten. Lakialoitteessa esitämme tätä ehtoa poistettavaksi.

Lain muuttamiseen johtanutta hallituksen esitystä (HE 106/2009 vp ) eduskunnassa käsiteltäessä oli esillä ehdotuksia käsiaselupien antamisesta tällä perusteella myös muun tyyppisiin lyhyisiin käsiaseisiin. Haavoittuneiden eläinten lopettamiseen on esitetty käytettäväksi myös täyteispatruunoilla varustettua haulikkoa. Haulikko on pitkäpiippuinen ampuma-ase, eikä sitä voi käyttää riittävän nopeasti esimerkiksi haavoittuneen karhun lopettamisessa. Haavoittuneita eläimiä joudutaan lopettamaan myös asutusten lähellä, jolloin tehokkaan käsiaseen käyttö olisi erityisen perusteltua.

Metsästäjät joutuvat joskus jäljestämään ja lopettamaan ajoneuvon tönäisemiä ja siitä haavoittuneita suurpetoja hankalissa olosuhteissa. Tällainen tilanne on metsästäjälle vaarallinen, ja metsästäjä voi joutua puolustamaan omaa henkeään. Nopeasti käteen otettava tehokas käsiase on paras ase näihin tilanteesiin. Haavoittuneen suurpedon jäljestämisessä olevalla poliisilla on aina turvanaan tehokas käsiase, mutta poliisin apuna olevilla metsästäjillä ei tätä turvaa ole. Arvion mukaan Suomessa on noin 3 000 poliisille apua antavaa metsästäjää, ja näiden metsästäjien turvaksi käsiaseen käyttö olisi sallittava.

Jos tämä lakialoite hyväksytään, tarkoittaa se samalla metsästysasetuksen (666/1993 ) 16 §:n 4 momentin muuttamista siten, että tehokkaan käsiaseen käyttö sallitaan, kun kysymyksessä on haavoittuneiden suurpetojen lopettaminen.

Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen: Laki

ampuma-aselain 44 §:n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan ampuma-aselain (1/1998 ) 44 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 124/2011 seuraavasti: 44 § Hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat edellytykset Hankkimislupa voidaan antaa vain sellaista ampuma-asetta tai aseen osaa varten, joka ei lippaan patruunamäärän, kaliiperin tai muiden ominaisuuksien perusteella ole hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas sekä joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Jos hakijan ilmoittama käyttötarkoitus on metsästyslainsäädännön mukaan sallittu eläinten ampuminen tai haavoittuneen eläimen lopettaminen, ampuma-aseen soveltuvuutta arvioitaessa noudatetaan lisäksi, mitä metsästyslaissa (615/1993 ) ja sen nojalla säädetään.

Lakialoite 23/2013 vp Laki ampuma-aselain 53 a §:n muuttamisesta Eduskunnalle Ampuma-aselakiuudistuksessa tuotiin lakiin vaatimus ampuma-asekouluttajan todistuksesta. Ampumaasekouluttajan todistus on edellytys hankkimisluvan saamiseksi käsiaseelle eli pistoolille, revolverille, pienoispistoolille tai pienoisrevolverille.

Ampuma-aselain 53 a §:ssä on säädetty harrastuksen jatkumisen osoittamisesta. Luonnollisen henkilön, jolla on metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista, ampumaurheilua ja -harrastusta taikka näytöstä, kuvausta tai muuta vastaavaa esitystä varten 6 §:n 2 momentin 4-7 kohdassa tarkoitetun ampuma-aseen toistaiseksi voimassa oleva hallussapitolupa, on viiden vuoden kuluttua luvan antamisesta ja tämän jälkeen viiden vuoden välein toimitettava lupaviranomaiselle: ampuma-asekouluttajan antama todistus ampumaurheilun ja -harrastuksen aktiivisesta harrastamisesta; riistanhoitoyhdistyksen antama todistus loukku- tai luolapyynnin aktiivisesta harjoittamisesta; taikka luotettava selvitys ampuma-aseen käytöstä näytökseen, kuvaukseen tai muuhun vastaavaan esitykseen.

Lupaviranomainen voi tarvittaessa vaatia luvanhaltijaa esittämään harrastuksestaan muitakin selvityksiä.

Metsästyksen harrastajat asuvat usein syrjäseuduilla, ja näillä paikkakunnilla ampumaseuraan kuulumattoman on kovin hankala löytää ampuma-asekouluttajaa, joka kirjoittaisi hänelle todistuksen. Tässä lakialoitteessa esitämme luovuttavaksi vaatimuksesta ampuma-asekouluttajan todistuksesta, jos luvanhakija pystyy muuten luotettavasti todistamaan harrastuksen jatkumisen.

Lakialoitteessa esitämme riittäväksi todistuksesi metsästysseuran, riistanhoitoyhdistyksen tai kolmen luotettavan henkilön todistusta.

Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen: Laki ampuma-aselain 53 a §:n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan ampuma-aselain (1/1998 ) 53 a §:n i momentti, sellaisena kuin se on laissa 124/2011 seuraavasti: 53 a § Harrastuksen jatkumisen osoittaminen Luonnollisen henkilön, jolla on metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista, ampumaurheilua ja harrastusta taikka näytöstä, kuvausta tai muuta vastaavaa esitystä varten 6 §:n 2 momentin 4-7 kohdassa tarkoitetun ampuma-aseen toistaiseksi voimassa oleva hallussapitolupa, on viiden vuoden kuluttua luvan antamisesta ja tämän jälkeen viiden vuoden välein toimitettava lupaviranomaiselle: 1) metsästysseuran, riistanhoitoyhdistyksen tai kolmen luotettavan henkilön todistus ampumaurheilun tai metsästysharrastuksen jatkumisesta; 2) riistanhoitoyhdistyksen antama todistus loukku- tai luolapyynnin aktiivisesta harjoittamisesta; taikka 3) luotettava selvitys ampuma-aseen käytöstä näytökseen, kuvaukseen tai muuhun vastaavaan esitykseen.

Toimenpidealoite 24/2013 vp Ulkomaisten ajoneuvojen tienkäytön maksullisuuden säänteleminen lailla Eduskunnalle Tienkäyttömaksuja on peritty Euroopassa ja muualla maailmalla jo pitkän aikaa. Raskaan liikenteen tienkäyttömaksuista säädetään EU-tasolla ns. eurovinjettidirektiivillä. Nykyinen eurovinjettidirektiivi määrittelee raskaalle liikenteelle maksujen tason ja maksujen määräytymisperusteet. Maksut voivat olla joko kilometri- tai aikaperusteisia. Tienkäyttömaksujärjestelmiä on tällä hetkellä käytössä 21 EU:n jäsenmaassa. EU-maista ainoastaan Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Suomessa ei peritä rajat ylittävältä raskaalta liikenteeltä tienkäyttömaksuja.

Suomessa kauttakulkuliikenteen sekä rajat ylittävän liikenteen määrä kasvaa koko ajan. Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n vuonna 2010 suorittama laskenta osoittaa, että Suomessa raskaan liikenteen ajoneuvoista yli 7 prosenttia on ulkomaisia. Ajoneuvoista venäläisiä on yli 2 prosenttia ja muita ulkomaalaisia liki 5 prosenttia.

Tällä hetkellä esimerkiksi norjalaiset kuljetusyrittäjät käyttävät kuljetuksiinsa mieluummin suomalaista tieverkostoa, koska se on heille ilmaista. Tieverkoston käyttömäärän kasvun myötä tulisi mielestämme Suomen muiden EU-maiden tavoin säätää tienkäytön maksullisuudesta rajat ylittävän raskaan liikenteen toimijoille.

Suomalaisen tieverkoston ylläpidosta huolehtivat tällä hetkellä vain suomalaiset veronmaksajat sekä suomalaiset kuljetusyritykset. Tämä asettaa suomalaiset kuljetusalan yrittäjät muita EU-maiden kuljetusyrittäjiä huonompaan kilpailuasemaan. Lisäksi kasvavan liikennemäärän myötä tieliikenneverkoston yllä- ja kunnossapito vaativat jatkossa yhä enemmän taloudellisia panostuksia. Rajat ylittävän raskaan liikenteen tienkäyttömaksun käyttöönotolla saataisiin myös ulkomaiset tieverkkoa käyttävät yritykset osallistumaan tieverkoston ylläpitoon ja kunnossapitoon.

Useiden kuljetusalalla tehtyjen tutkimusten mukaan tienkäyttömaksut koetaan oikeudenmukaiseksi ratkaisuksi saada tieliikenneverkoston ulkomaisetkin käyttäjät mukaan osallistumaan liikenneverkkojen ylläpidon alati kasvaviin kustannuksiin. Suomen olisikin mielestämme syytä ottaa ulkomaalaisille ajoneuvoille käyttöön maksut infrastruktuurin käytöstä ja pyrkiä minimoimaan kotimaiseen toimintaan kohdistuvat kustannusrasitukset. Koska pelkästään ulkomaiseen rekkaliikenteeseen kohdistuva verolainsäädäntö ei syrjivänä ole mahdollinen, esitämme, että hallitus säätäessään yleisestä tienkäyttömaksusta huomioisi verorasituksen nousun kotimaiselle kuljetusalalle ja säätäisi samalla kompensoivasta järjestelmästä esimerkiksi polttoaineveron palautuksen muodossa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ulkomaisten ajoneuvojen tienkäytön maksullisuuden säätämiseksi lailla siten, että verorasitus ei yhtäältä ole syrjivä eikä toisaalta heikennä kotimaisen kuljetusalan kilpailukykyä.

Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 2013 Raimo Piirainen /sd Merja Kuusisto /sd Johanna Ojala-Niemelä /sd Suna Kymäläinen /sd

KIRJALLINEN KYSYMYS 14/2013 vp Rakennustyön tarkkailija Eduskunnan puhemiehelle Asunto-osakeyhtiön osakkeenomistajilla on rakennusvaiheessa mahdollista valita rakennustyön tarkkailija, joka valvoo rakennustyön edistymistä osakkeenomistajien edun mukaisesti. Rakennustyön tarkkailijan tehtävänä on parantaa rakentamisen laatua ja ehkäisi niitä virheitä sekä puutteita, joita ns. grynderirakentamisessa jatkuvasti tapahtuu. Saatujen kokemusten mukaan yksi asuntorakentamisen ongelma on siinä, että käytännössä tarkkailijoita ei juuri valita. Rakentaja ottaa yleensä asian esille ensimmäisessä asunto-osakeyhtiön kokouksessa sen jälkeen, kun ¼ osakkeista on myyty. Osakkaat päättävät kuitenkin poikkeuksetta, että tarkkailijaa ei tarvita, koska rakentajalla itsellään on jo valvoja, ja valinnasta tulisi lisäkustannuksia.

Hyvä tarkkailija on ostajalle ja myös rakentajalle hyvä asiantuntija rakentamisen laadunvalvontaan, ja olisi yleisen edun mukaista, että ulkopuolisia tarkkailijoita käytettäisiin aina perustajaurakoitsijan velvoitteella.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus uudistaa asunto-osakeyhtiölakia siten, että rakennustyön tarkkailijoita käytetään aina perustajaurakoitsijan lakisääteisellä velvoitteella?

Helsingissä 6 päivänä helmikuuta 2013 Raimo Piirainen /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 14/2013 vp: Aikooko hallitus uudistaa asunto-osakeyhtiölakia siten, että rakennustyön tarkkailijoita käytetään aina perustajaurakoitsijan lakisääteisellä velvoitteella?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Osakkeenostajien oikeudesta valita rakennustyön tarkkailija säädetään asuntokauppalain (843/1994) 2 luvun 22 §:ssä. Rakennustyön tarkkailijan tehtävänä on seurata, että yhtiön rakennus valmistuu rakentamista koskevan sopimuksen mukaisesti. Tarkkailijalla on oikeus saada osakeyhtiöltä ja perustajaosakkaalta sellaiset tiedot, jotka tarvitaan työn edistymisen seuraamiseksi, sekä päästä rakennuskohteeseen. Tarkkailija ei saa lain mukaan olla riippuvuussuhteessa rakennustyön suorittajaan tai perustajaosakkaaseen, ja hänellä on oltava tehtävän edellyttämä ammattipätevyys. Tämän yksityiskohtaisempaa ammatillista kelpoisuusvaatimusta ei katsottu tarkoituksenmukaiseksi säätää, koska rakennuskohteiden koko ja valvontaolosuhteet vaihtelevat huomattavasti (HE 14/1994 vp, s. 74). Näin ollen myös rakennustyön tarkkailijan ammattitaito voi vaihdella huomattavastikin kohteesta riippuen.

Osakkeenostajat voivat päättää rakennustyön tarkkailijan valitsemisesta osakkeenostajien kokouksessa, joka osakeyhtiön hallituksen tulee kutsua koolle viivytyksettä sen jälkeen, kun vähintään yhdestä neljäsosasta yhtiön asuinhuoneistoja on tehty luovutussopimukset. Oikeudesta valita rakennustyön tarkkailija tulee mainita kokouskutsussa. Tätä on pidetty tarpeellisena sen varmistamiseksi, että osakkeenostajat voivat etukäteen varautua rakennustyön tarkkailijan valintaan ja halutessaan hankkia oman ehdokkaan kyseiseen tehtävään (HE 21/2005 vp, s. 35). Kun perustajaosakas myy asunto-osakkeen rakentamisvaiheen aikana, oikeudesta valita rakennustyön tarkkailija osakkeenostajien kokouksessa on mainittava myös kauppasopimuksessa.

Asuntokauppalaissa on edellä kuvatuin tavoin turvattu se, että osakkeenostajat saavat tiedon oikeudestaan valita rakennustyön tarkkailija. Osakkeenostajilla on tämän jälkeen vapaus päättää, käytetäänkö rakennustyön tarkkailijaa vai ei. Osakkeenostajien valinnanvapautta puoltaa muun muassa se, että rakennustyön tarkkailijan palkkiosta sekä muista hänen työstään aiheutuvista kuluista vastaa asuntokauppalain mukaan osakeyhtiö. Harkintavaltaa on syytä jättää osakkeenostajille myös siitä syystä, että rakennuskohteiden koko ja muut olosuhteet voivat vaikuttaa tarpeeseen käyttää rakennustyön tarkkailijaa.

Hallitus katsoo, että asuntokauppalakiin sisältyvät rakennustyön tarkkailijaa koskevat säännökset ovat riittäviä osakkeenostajan aseman turvaamiseksi. Toisaalta säännökset ovat riittävän joustavia kunkin tapauksen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi ja sen varmistamiseksi, että osakkeenomistajat voivat vaikuttaa heidän maksettavakseen tuleviin kustannuksiin. Tämän johdosta hallitus ei pidä tarpeellisena ryhtyä muuttamaan asuntokauppalain kyseisiä säännöksiä.

Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2013 Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

KIRJALLINEN KYSYMYS 209/2013 vp Moottorikelkan rekisterikilven sijainti Eduskunnan puhemiehelle Rekisterikilvet on kiinnitettävä autossa eteen ja taakse, traktorissa ja moottorityökoneessa eteen tai taakse, moottorikelkassa molemmille sivuille ja muussa ajoneuvossa taakse kilville varattuihin paikkoihin ajoneuvon poikkisuuntaan, pystyasentoon tai enintään 30 astetta alareunasta ulospäin kallistettuna ja siten, ettei mikään ajoneuvon osa tai varuste osittainkaan peitä sitä. Rekisterikilpi tulee tarvittaessa pohjustaa tai kehystää siten, ettei se ajoneuvoa käytettäessä vahingoitu. Rekisterikilpeä ei saa taittaa, leikata eikä peittää. Rekisterikilvet on pidettävä sellaisessa kunnossa, että rekisteritunnus on liikenteessä vaikeudetta luettavissa.

Koska moottorikelkassa rekisterikilven sijainti on molemmilla sivuilla, kilpi on helposti peitettävissä muun muassa jalalla, jolloin vaatimus rekisteritunnuksen vaivattomasta lukemisesta liikenteessä ei toteudu. Jos rekisterikilven paikka moottorikelkassa olisi edessä ja takana, olisi kilpi helpommin luettavissa liikenteessä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko liikenneministeriön mielestä moottorikelkan rekisterikilpien sijainti paras mahdollinen, vai voidaanko kilpien sijaintia muuttaa, jotta moottorikelkan rekisterikilpi on luettavissa liikenteessä vaivattomasti?

Helsingissä 19 päivänä maaliskuuta 2013 Raimo Piirainen /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 209/2013 vp: Onko liikenneministeriön mielestä moottorikelkan rekisterikilpien sijainti paras mahdollinen, vai voidaanko kilpien sijaintia muuttaa, jotta moottorikelkan rekisterikilpi on luettavissa liikenteessä vaivattomasti?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Moottorikelkka luokitellaan Suomessa maastoajoneuvoksi. Muista maastoajoneuvoista poiketen sillä kuitenkin saa liikkua tieksi luokiteltavalla moottorikelkkareitillä. Tästä syystä moottorikelkalle on säädetty rekisteröintivelvollisuus ja velvollisuus kiinnittää ajoneuvoon rekisterikilvet. Moottorikelkan teknisiin vaatimuksiin sovelletaan pääasiassa niin sanottua konedirektiiviä 2006/42/EY. Konedirektiivissä lähdetään siitä, että tuotteen valmistaja antaa tuotteesta vaatimustenmukaisuusvakuutuksen ja kiinnittää siihen CE-merkinnän.

Tieliikennekäyttöä varten on mahdollista säätää lisävaatimuksista esimerkiksi jarruihin ja valoihin liittyen.

Rekisterikilpien kiinnittäminen luotettavasti moottorikelkan etu- ja takaosaan edellyttäisi käytännössä useimpiin nykyisiin kelkkoihin muutoksia, jotka eivät olisi linjassa konedirektiivin säännösten kanssa. Varsinkin kelkkojen etuosien muotoilu on usein sellainen, että rekisterikilven kiinnittämiselle tarvittavaa tasaista alustaa ei ole.

Muotoilulla pyritään varmistamaan kelkan eteneminen syvässä lumessa ja pölyävän lumen ohjautuminen niin, että siitä ei ole haittaa kelkan toiminnoille eikä kuljettajalle. Lisäksi kelkan etuosassa on aukkoja, joilla on merkitystä

esimerkiksi moottorin ilmansaannin ja jäähdytyksen kannalta. Rekisterikilven kiinnittäminen kelkan takaosaan olisi useissa tapauksissa ongelmattomampaa kuin etuosaan. Tunnuksen näkymistä ajon aikana kuitenkin häiritsisi kelkan takana tyypillisesti pöllyävä lumi, joka usein tarttuu kelkan takaosaan ja haittaisi siten taakse kiinnitetyn rekisterikilven luettavuutta myös ajoneuvon ollessa paikallaan.

Helsingissä 4 päivänä huhtikuuta 2013 Liikenneministeri Merja Kyllönen

KIRJALLINEN KYSYMYS 84/2013 vp Nuorisotakuun toteutumista tukevat toimet Eduskunnan puhemiehelle Hallitusohjelman mukaisesti nuorisotakuun tavoitteena on, että kaikille nuorille luodaan mahdollisuudet suorittaa perusasteen jälkeinen tutkinto ja työllistyä.

Joillakin alueilla koetaan kuitenkin ristiriitaisena hallituksen nuorisotakuun koulutustakuutavoite ja nuorisoasteiden aloituspaikkavaje. Ellei näillä alueilla nuorisoasteiden aloituspaikkavajetta saada korjattua, nuorisotakuun toteutuminen tulee olemaan näillä alueilla heikkoa.

Keskeistä koulutustakuun toteuttamisessa on perusasteen jälkeisten ammatillisten aloituspaikkojen lisääminen.

Myös oppisopimuskoulutuksen kehittäminen ja näiden koulutuspaikkojen turvaaminen luovat nuorille tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Olisikin järkevää osana ammatillisen koulutuksen kehittämistä luoda nuorille joustavia oppisopimuskoulutusmalleja. Tällainen malli voisi olla mm. vaihtoehtoinen koulutustukeen ja opintotukeen perustuva koulutusmalli. Uusien koulutusmallien ja nuorten uusien palvelukokonaisuuksien rakentaminen ja toteuttaminen edellyttävät laajapohjaista alueellista, maakunnallista ja valtakunnallista yhteistyötä sekä taloudellista resursointia. Luonnollisesti tärkeintä ovat opetusministeriön toimet uusia oppisopimusmalleja kehitettäessä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ottaa uudelleen harkintaan nuorisoasteiden aloituspaikkojen määrien tarkistamisen ja onko opetusministeriössä suunnitteilla uusia joustavia oppisopimuskoulutusmalleja, joilla voidaan tukea nuorisotakuun toteutumista?

Helsingissä 19 päivänä helmikuuta 2013 Raimo Piirainen /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 84/2013 vp: Aikooko hallitus ottaa uudelleen harkintaan nuorisoasteiden aloituspaikkojen määrien tarkistamisen ja onko opetusministeriössä suunnitteilla uusia joustavia oppisopimuskoulutusmalleja, joilla voidaan tukea nuorisotakuun toteutumista?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Pääministeri Kataisen hallitusohjelman mukaisesti koulutustarjonta mitoitetaan väestön sivistystarpeiden ja työmarkkinoiden pitkän aikavälin tarpeen perusteella. Ammatillisen peruskoulutuksen tarjonnan mitoittaminen tehdään huolehtien nuorisoikäluokan ja myös aikuisväestön osaamistason kannalta riittävästä alakohtaisesta ja alueellisesta tarjonnasta. Ammatillista koulutusta joudutaan kohdentamaan alueellisesti uudelleen sovittujen säästöpäätösten, työvoimatarpeiden ja väestökehityksen mukaisesti. Koulutustakuun toteutuminen joka puolella

maata on yksi keskeinen kriteeri opiskelijapaikkojen suuntaamisessa eri alueille. Tarvittavien vähennysten jälkeenkin ammatillisen koulutuksen saatavuus suhteutettuna nuorisoikäluokkaan paranee koko maassa.

Ammatillisen peruskoulutuksen koulutustarjontaa ja kokonaisopiskelijamääriä koskeva valmistelu etenee koulutuksen järjestäjiltä, maakuntaliitoilta sekä eri sidosryhmiltä pyydetyn palautteen pohjalta. Päätökset opiskelijamääristä on tarkoitus tehdä touko-kesäkuussa 2013.

Toisen asteen koulutukseen pääsyn turvaaminen on yksi keskeinen nuorisotakuun toimenpide ja sitä varten ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijaksi ottamisen perusteita uudistettiin hallitusohjelman mukaisesti siten, että perusasteen päättäneet ja ilman toisen asteen tutkintoa ja koulutuspaikkaa olevat valitaan ensin toisen asteen opiskelijavalinnassa. Oppilaitosta vaihtaville opiskelijoille ja aiemman tutkinnon suorittaneille vahvistetaan erillisvalintoja, ammatillista lisäkoulutusta, oppisopimuskoulutusta ja näyttötutkintokoulutusta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt oppisopimuskoulutusta ammatillisena perus- ja lisäkoulutuksena toteutettaville koulutuksen järjestäjille valtionavustusta tuetun oppisopimuskoulutuksen kokeiluhankkeisiin ja oppisopimuskoulutuksen kehittämiseen nuorten koulutusmuotona vuodesta 2007 lukien. Tarkoituksena on ollut ensisijaisesti kehittää uusia ja vaihtoehtoisia käytäntöjä oppisopimusopiskelijoiden tavoitteelliseen tutkintoon tähtäävään opiskeluun ja työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen. Toimintamallissa annetaan opiskelijalle yksilöllistä ohjausta ja tukea koulutusalan ja työpaikan valinnassa ja tuetaan sujuvaa siirtymistä koulutuksesta tai työharjoittelusta oppisopimuskoulutukseen. Opiskelijaa ja työpaikkaohjaa tuetaan myös koulutuksen aikana.

Tällaiset, osin perinteisestä opetuksesta poikkeavat, toimintamallit ovat keskeisiä motivoitaessa tiettyjä nuoria koulutukseen ja luotaessa heille edellytyksiä suorittaa koulutuksena loppuun. Tavoitteena on lisäksi edistää erityisesti nk. nivelvaiheessa olevien peruskoulun päättäneiden ja muiden syrjäytymisuhan alaisten nuorten koulutukseen pääsemistä ja työllistymisedellytyksiä. Pilottihankkeissa on luotu malleja yksilölliselle ohjaukselle ja tuelle koulutusalan ja työpaikan valintaan ja löytämiseen, oppisopimuskoulutuksen suorittamisen tuki- ja ohjauskäytäntöihin, monialaiseen yhteistyöhön (esim. koulutuksen järjestäjä, nuorisopalvelu, työvoimahallinto, sosiaali- ja terveystoimi) ja työpaikkakouluttajien ohjaukseen. Kokeiluhankkeita on ollut eri puolilla Suomea. Tänä vuonna tuetun oppisopimuskoulutuksen kehittämishankkeita on käynnissä 19.

Osana nuorisotakuuseen kuuluvaa koulutustakuuta opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt vuodelle 2013 oppisopimuskoulutusta ammatillisena perus- tai lisäkoulutuksena toteuttaville koulutuksen järjestäjille yhteensä 4,5 miljoonaa euroa valtionavustusta perusopetuksen tai perusopetuksen lisäopetuksen (10. luokan) päättävien oppisopimuskoulutuksen koulutuskorvaukseen. Koulutuskorvaus on työnantajalle maksettava korvaus työpaikalla tapahtuvan koulutuksen järjestämisestä. Tavoitteena on edistää oppisopimuskoulutusta nuorten koulutusmuotona ja tukea työnantajaa nuoret huomioon ottavan opetuksen ja ohjauksen järjestämisessä. Korotettu koulutuskorvaus on ensimmäisenä oppisopimusvuonna 800 euroa/kk, toisena vuonna 500 euroa/kk ja kolmantena vuonna 300 euroa/kk.

Perusopetuksen päättävien nuorten oppisopimuskoulutuksen korvaus nousee merkittävästi, sillä oppisopimuskoulutusta ammatillisena peruskoulutuksena suorittavilla korvaus on ollut keskimäärin 100 euroa kuukaudessa. Avustuksella katetaan yhteensä yli 800 perusopetuksen päättävän oppisopimusopiskelijan koulutuskorvaukset. Perusopetuksesta suoraan oppisopimusopiskelijaksi siirtyvien määrä näyttää koulutuksen järjestäjien hakemusten mukaan lisääntyvän merkittävästi, sillä nykyisin kohderyhmään kuuluvia oppisopimusopiskelijoita on alle 200.

Osana nuorisotakuuta hallitus on käynnistänyt määräaikaisen, vuosina 2013-2016 toteutettavan ohjelman, jolla lisätään koulutusmahdollisuuksia aikaisemmin perusopetuksen päättäneille ja ilman toisen asteen koulutusta jääneille nuorille aikuisille. Tavoitteena on vahvistaa koulutuksella näiden henkilöiden työmarkkina-asemaa.

Nuorten aikuisten osaamisohjelmassa on jaettu vailla perusasteen jälkeistä koulutusta oleville 20-29-vuotiaille 1 534 vuotuista paikkaa oppisopimuskoulutuksena toteutettavaan ammatilliseen lisäkoulutukseen. Nämä lisäpaikat kohdennetaan vuonna 2013 alkavaan ammatti- tai erikoisammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen. Nuorten aikuisten osaamisohjelmassa osoitetaan lisäresursseja myös opintojen hakeutumista ja opintojen suorittamista edesauttavaan ohjaukseen ja neuvontaan.

Koulutuksen järjestäjäkohtaiset ehdotukset valmistellaan maaliskuun loppuun mennessä. Ministeriö järjestää huhtikuun aikana kuulemistilaisuudet, joihin järjestäjät kutsutaan suuralueittain. Järjestäjiltä saatu palaute on osana jatkovalmistelua, jossa järjestäjäkohtaiset päätökset valmistellaan siten, että ne voidaan tehdä viikkojen 25-26 aikana.

Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 2013 Opetusministeri Jukka Gustafsson

KIRJALLINEN KYSYMYS 88/2013 vp Alkoholin matkustajatuonnin haittojen ja kielteisten seurausten torjuminen Eduskunnan puhemiehelle EU-maista voi tuoda alkoholijuomia omaan käyttöön tai lahjaksi, kun tuo tuotteet mukanaan samassa kulkuneuvossa, jolla itsekin saapuu Suomeen. Toisaalta alkoholin tuonti mitä tahansa vastiketta vastaan katsotaan kaupalliseksi ja on siten verollista riippumatta tuontimääristä.

Valviran tilaston (9.10.2012) mukaan suomalaiset matkustajat toivat maahan alkoholijuomia 7,9 miljoonaa litraa 100-prosenttiseksi alkoholiksi muunnettuna ajalla 09/2011-08/2012. Tilaston mukaan oluiden ja väkevien alkoholijuomien matkustajatuonti lisääntyi ko. ajanjaksolla. Suomalaisten maahan tuomista alkoholijuomista ostetaan suurin osa yhä joko laivoilta tai Virosta.

Valtionvarainkunta arvioi mietinnössään (VaVM 16/2007 vp ) alkoholin matkustajatuonnin seurauksia seuraavasti: "Olennaista on ottaa huomioon ne kaikkinaiset heijastusvaikutukset, joita alkoholiverotuksella on. Sosiaalisten ja terveydellisten vaikutusten lisäksi tulee siis nähdä ja ennakoida mahdollisimman selvästi veromuutosten vaikutukset kulutuksen rakenteeseen eli siihen, miten kokonaiskulutus jakautuu tilastoidun ja tilastoimattoman kulutuksen kesken. Sillä on paitsi suuri fiskaalinen merkitys myös suora vaikutus alkoholin pimeiden markkinoiden kehitykseen. Lisäksi ratkaisut vaikuttavat keskeisesti myös alkoholin valmistukseen ja myyntiin liittyvän yritystoiminnan toimintaedellytyksiin ja alan työllisyyteen Suomessa. Valiokunta haluaa osaltaan korostaa sitä, että veroratkaisuja tehtäessä vastakkaisissa vaakakupeissa eivät ole - ainakaan kovin yksioikoisella tavalla kansanterveys ja verotuotot, kuten usein esitetään. Veroratkaisuilla voidaan vaikuttaa Suomessa lähinnä siihen, miten kokonaiskulutus jakautuu tilastoidun ja tilastoimattoman kulutuksen kesken, ei kovin merkittävästi itse kulutuksen määrään. Päätöksenteon kannalta on siis olennaista nähdä se, että alkoholin käytöstä aiheutuvat sosiaaliset ja terveydelliset haitat ovat pitkälti samat, koostuipa kulutus kotimaisista juomista tai tuontituotteista.

Korkean verotason seurauksena herkästi syntyviin pimeisiin markkinoihin liittyy sitä vastoin omat merkittävät uhkakuvansa. Tärkeä on myös se havainto, että vuoden 2004 muutosten seuraamukset ovat olennaisilta osin juuri sellaiset kuin etukäteen arvioitiin. Nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen yhteydessä ei ole tullut juurikaan ilmi sellaisia seikkoja, joita ei olisi aikanaan ennakoitu tai jotka antaisivat aiheen tarkistaa sitä päättelyketjua, jonka tuloksena vuoden 2004 valinnat tehtiin. Päinvastoin, kehitys on ollut kaikkine kielteisine ja myönteisine puolineen käytännössä sellainen kuin oletettiin. Tämä antaa valiokunnan mielestä lisää painoarvoa esitysten taustalla olevalle asiantuntemukselle ja luottamusta tehdyille seuraamusanalyyseille. Vuoden 2004 ratkaisuthan perustuivat moninaiseen vaikutusten arviointiin, jossa käytettyjä malleja olivat kehittämässä valtiovarainministeriön kansantalousosaston lisäksi myös Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT sekä Liiketaloudellinen tutkimuslaitos LTT. Alkoholin kokonaiskulutus on siis kasvanut pitkälti niiden ennusteiden mukaisesti, jotka tehtiin vuonna 2003. Alkoholiperäiset haitat ovat kasvaneet vastaavasti kulutuksen suhteessa, kuten myös ennakoitiin. Tämä näkyi erityisesti vuonna 2004. Sen jälkeen haittojen kasvu on tasaantunut hallituksen esityksen mukaan ja painottunut ainakin jossain määrin suurkuluttajiin. Tämä näkyi osaltaan myös siinä, että alkoholisairaudet tai -myrkytykset nousivat vuonna 2005 yleisimmäksi työikäisten miesten ja naisten kuolinsyyksi. Kasvu johtui ennen kaikkea pitkäaikaisesta alkoholin käytöstä aiheutuvien kuolintapausten merkittävästä kasvusta tuona vuonna. Verotason vaikutus pimeiden markkinoiden toimintaan näkyi sekin poikkeuksellisen selvästi vuoden 2004 jälkeen. Pimeät alkoholimarkkinat ovat kutistuneet veronalennusten ansiosta ja suuren luokan salakuljetus on loppunut Tullin mukaan kokonaan.

Kehitys näkyy erityisesti itärajalla. Muutosta kuvaa hyvin myös hallituksen esityksessä oleva tilasto, jossa Tullin vuosina 2005 ja 2006 takavarikoiman alkoholin määrä on pudonnut yli 90 prosenttia veronalennuksia edeltäneestä ajasta. Pimeiden markkinoiden luonnetta ja toimintakykyä kuvaa toisaalta se, että ammattimainen salakuljetus on siirtynyt Tullin takavarikkotietojen perusteella samanaikaisesti alkoholista tupakkaan. Matkustajatuonnin muutoksissa on puolestaan merkittävää se, että vaikka tuonnin kasvu on taittunut vuonna 2006 kahden edellisen vuoden merkittävän kasvun jälkeen, tuonnin määrä on edelleen 60 prosenttia suurempi kuin vuonna 2003. Lisäksi matkustajatuonnin rakenne on muuttunut siten, että huomattavan suuria alkoholimääriä tuovien automatkustajien määrä on kasvanut, kun taas muista matkustajista aiempaa suurempi osa ei tuo juomia lainkaan tullessaan. Tullin mukaan on myös olemassa viitteitä siitä, että alkoholin tuontirajoitusten poistumista käytetään hyväksi taloudellisen hyödyn saamiseksi. Edellä olevat näkökohdat tukevat valiokunnan mielestä sitä hallituksen esityksessä omaksuttua käsitystä, että alkoholiveropolitiikkaa tulee kehittää pitkäjänteisesti. Alkoholin valmisteveroja voidaan nostaa näistä lähtökohdista osana hallitusohjelman alkoholipoliittisia tavoitteita terveyden edistämiseksi. Hallittu alkoholiveron korotus tekisi myös mahdolliseksi alkoholiveropolitiikan kehittämisen pitkällä aikavälillä, jos se osoittautuu tarpeelliseksi. Johdonmukaisella ja ennakoitavalla veropolitiikalla on myös signaaliarvoa niin alan elinkeinoelämälle kuin harmaille markkinoille."

Valtiovarainvaliokunnan arvioinnissa on tärkeää kiinnittää huomiota veronalennusten seurauksiin ja suuren luokan salakuljetukseen, joka oli veronalennuksen seurauksena lähes loppunut.

Valtiovarainvaliokunta lausuu seuraavan kannan (VaVM 16/2007 vp ) alkoholin veronkorotusesitykseen: "Yleisessä osassa on todettu ne erisuuntaiset herkkyystekijät, jotka vaikuttavat alkoholiverotusta koskevaan käytännön päätöksentekoon ja joiden yhteisvaikutus tulisi kyetä arvioimaan mahdollisimman luotettavasti etukäteen. Näin kehitystä voidaan ohjata haluttuun suuntaan ilman hallitsemattomia sivuvaikutuksia.

Veronkorotuksilla ei siis voida yksin vaikuttaa siihen, millaiseksi alkoholiolot maassamme vakiintuvat. Ehdotettuja veronkorotuksia korkeammat verotasot eivät siis myöskään takaa sellaista myönteistä kansanterveydellistä kehitystä, jota sosiaali- ja terveysvaliokunta tavoittelee. Hallituksen esityksessä on päinvastoin esitetty avoimesti ne riskitekijät, jotka liittyvät väkevien alkoholijuomien muita korkeampaan veronkorotukseen. Myös Tulli on todennut, että esitys tulee tällaisenaankin lisäämään painetta niin laittomaan kuin harmaaseenkin tuontiin, koska verojen määrällä on selvä vaikutus laittomien markkinoiden kokoon ja matkustajatuonnin määrään. Tullin mukaan on pelättävissä, että veronkorotus houkuttelee järjestäytynyttä rikollisuutta ottamaan alkoholin takaisin tuotevalikoimaansa savukkeiden rinnalle. Valiokunta pitää myönteisenä hallituksen tavoitetta pyrkiä alkoholin kokonaiskulutuksen laskuun moninaisin eri toimin. Alkoholiperäiset haitat ovat kiistattomat, ja niistä aiheutuu inhimillisen kärsimyksen lisäksi mittavat vuotuiset menot. Sen vuoksi valiokunnan mielestä on selvää ja tärkeää, että asenteissa ja kulutuskäyttäytymisessä kyetään muuttamaan vallitsevaa suuntaa. Veronkorotuksille ei tule tässä suhteessa kuitenkaan asettaa epärealistisia toiveita, joiden tavoittelussa voidaan pahimmillaan menettää veropohjaa harmaille markkinoille ilman, että alkoholihaitat vähenisivät. Valiokunta katsoo näistä syistä, etteivät sosiaali- ja terveysvaliokunnan esittämät lisäkorotukset ole perusteltuja tässä vaiheessa. On syytä odottaa mm. sitä lisätietoa, joka on odotettavissa vasta asetetun alkoholiverotuksen kehittämistä selvittävän työryhmän työstä. Valiokunta tukee sen sijaan kaikkia niitä välittömiä tai pidemmällä aikavälillä tehtäviä toimia, joilla voidaan vaikuttaa alkoholin saatavuuteen tai muutoin kehittää alkoholioloja. Tarve sellaiseen on sinänsä kiistämätön, ja tavoitteet pitäisi asettaa sen vuoksi kunnianhimoisesti."

Tärkeää on kiinnittää huomioita tässä valiokunnan kannanotossa mm. Tullin lausuntoon: "Tulli on todennut, että esitys tulee tällaisenaankin lisäämään painetta niin laittomaan kuin harmaaseenkin tuontiin, koska verojen määrällä on selvä vaikutus laittomien markkinoiden kokoon ja matkustajatuonnin määrään. Tullin mukaan on pelättävissä, että veronkorotus houkuttelee järjestäytynyttä rikollisuutta ottamaan alkoholin takaisin tuotevalikoimaansa savukkeiden rinnalle."

Valtiovarainvaliokunta (VaVM 10/2009 vp ) otti kantaa asiaan seuraavasti: "Valiokunta on pitänyt tärkeänä sitä, että päätöksenteossa otetaan huomioon sosiaali- ja terveyspoliittisten näkökohtien lisäksi veromuutosten vaikutukset myös alkoholin kulutuksen rakenteeseen eli siihen, miten kulutus jakautuu tilastoidun ja tilastoimattoman kulutuksen kesken (VaVM 31/2003 vp ja VaVM 16/2007 vp ). Kysymys on tärkeä paitsi fiskaalisesti ennen kaikkea tilastoimattoman kulutuksen kasvun mukanaan tuomien kaikkinaisten haittojen hillitsemiseksi. Näkökohta on edelleen merkityksellinen. Kotimaisella alkoholijuomien hintatasolla ja matkustajatuonnilla näyttää olevan edelleen selvä yhteys. Valviran mukaan vuoden 2005 loppupuolella alkanut alkoholijuomien matkustajatuonnin väheneminen on taittunut ja kääntynyt lievään nousuun vuoden 2008 alussa eli samaan aikaan, kun Suomessa nostettiin alkoholijuomien veroa."

Käytännössä kaupalliseksi menevän EU-maista tuodun alkoholin määrää ei ole mahdollista kontrolloida mitenkään, ja nyt on nähtävissä alkoholin EU-tuonnin ja alkoholin veronkorotusten kielteiset seuraukset. Alkoholia tuodaan yhä enemmän EU-maista, ja osa tuodusta alkoholista päätyy vääjäämättä myytynä pimeille markkinoille.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Ryhtyykö hallitus sellaisiin toimiin, joilla EU-maista tuodun alkoholin haitat ja kielteiset seuraukset torjutaan?

Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2013 Raimo Piirainen /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 88/2013 vp:

Ryhtyykö hallitus sellaisiin toimiin, joilla EU-maista tuodun alkoholin haitat ja kielteiset seuraukset torjutaan?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Mahdollisuudet harjoittaa entisen kaltaista alkoholin saatavuuden rajoittamista kaventuivat oleellisesti vuonna 2004. Vuoden 2003 lopussa päättyi Suomen poikkeus rajoittaa alkoholin matkustajatuontia EU-alueelta ilman ylimääräisen valmisteveron maksamista Suomessa. Poikkeus oli alun perin kirjattu Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen (SopS 103/1994) liitteeseen XV (IX verotus, 3 kohta), ja sen määräaikaa jatkettiin erillisellä direktiivillä 96/99/EY. Vuoden 2004 alusta yksityishenkilöt ovat saaneet tuoda mukanaan toisesta jäsenvaltiosta alkoholijuomia rajoituksetta edellyttäen, että juomat on tarkoitettu matkustajan omaan käyttöön.

Käytännössä Suomen kannalta eniten on vaikuttanut se, että matkustajatuonti Virosta vapautui keväällä 2004.

Sisämarkkinaperiaatteen mukaisesti toisesta jäsenvaltiosta Suomeen saapuva yksityishenkilö saa tuoda alkoholijuomia verotta mukanaan edellyttäen, että ne tulevat hänen omaan käyttöönsä ja hän kuljettaa ne itse.

Tuotteista kannetaan valmistevero ainoastaan jäsenvaltiossa, jossa ne hankitaan eli esimerkiksi Virossa. Tämä ilmenee valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta annetusta direktiivin 2008/118/EY, jäljempänä valmisteverotusdirektiivi, 32 artiklasta. Käytännössä jäsenvaltioilla ei näin ollen ole mahdollisuutta asettaa määrällisiä rajoituksia matkustajien omaan käyttöön hankkimiin ja itse kuljettamiin alkoholijuomiin. Alkoholipolitiikassa on turvauduttava muihin keinoihin alkoholin kulutuksen ja alkoholihaittojen rajoittamiseksi.

Arvioitaessa sitä, onko yksityishenkilön mukanaan tuomien alkoholijuomien katsottava tulevan hänen omaan käyttöönsä vai kaupalliseen tarkoitukseen, huomiota kiinnitetään tuotteiden haltijan asemaan ja ammattiin, maahantuonnin syyhyn sekä siihen, minne tuotteet kuljetetaan ja millä kulkuneuvolla kuljetus tapahtuu. Lisäksi otetaan huomioon tuotteisiin liittyvät asiakirjat, tuotteiden määrä ja muut asiaan liittyvät seikat. Riippumatta tuotavista alkoholijuomien määristä, tuotteet on kuitenkin aina verotettava, kun muiden perusteiden nojalla on ilmeistä, että tuotteet on tuotu kaupalliseen tarkoitukseen. Valmisteverotusdirektiivin mukaan jäsenvaltiot voivat vahvistaa ohjetasoja tuotteiden määristä yksinomaan näyttöä varten. Ohjetasot on asetettava väkevien alkoholijuomien osalta vähintään 10 litraan, välituotteiden osalta vähintään 20 litraan, viinien osalta vähintään 90 litraan (joista enintään 60 litraa voi olla kuohuviinejä) ja oluiden osalta vähintään 110 litraan. Näitä ohjetasoja ei saa pitää matkustajatuomisten sallittuina yksityistuonnin kiintiöinä, vaan niiden avulla voidaan ainoastaan saada näyttöä siitä, onko kysymyksessä yksityinen vai kaupallinen tuonti.

Alkoholiverotusta alennettiin keskimäärin 33 prosentilla maaliskuussa 2004 matkustajatuonnin kasvun hillitsemiseksi. Veronalennuksen tavoitteena oli sopeuttaa alkoholijuomien hintataso lähemmäksi Viron ja KeskiEuroopan hintatasoa. Veronalennuksella haluttiin ohjata muuttuneesta tilanteesta aiheutunut väistämätön alkoholin kulutuksen kasvu mahdollisimman pitkälle matkustajatuonnin sijasta Suomessa verotettuihin tuotteisiin. Lisäksi tavoitteena oli estää harmaan talouden kasvua ja mahdollistaa alkoholisidonnaisten yritysten toimintaedellytykset.

Tämän jälkeen alkoholiveroa on korotettu neljä kertaa, joista viimeisin toteutettiin vuoden 2012 alusta. Korotukset on toteutettu maltillisesti ja vaiheittain, jotta vältetään tilastoimattoman kulutuksen osuuden kasvu.

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan alkoholin ja tupakan haittojen ehkäisemiseksi niiden verotusta kiristetään mahdollisuuksien mukaan matkustajatuonti ja laittomien markkinoiden kehitys huomioon ottaen. Lisäksi hallitusohjelman päihdepolitiikan tavoitteena on erityisesti lasten ja nuorten suojeleminen alkoholin aiheuttamilta haitoilta. Hallitusohjelman mukaisesti vuoden 2012 alusta oluen ja mietojen käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien valmisteveroa korotettiin noin 15 prosenttia ja muiden alkoholijuomien valmisteveroa noin 10 prosenttia.

Alkoholijuomien verotus vaikuttaa tutkimusten sekä aiempien veronkorotuksista saatujen kokemusten mukaan alkoholin kulutukseen vähentävästi. Myös viimeisin veronkorotus pyrittiin kohdistamaan siten, ettei se johtaisi merkittävissä määrin kotimaisen myynnin korvautumiseen matkustajatuonnilla.

Viimeisimmän veronkorotuksen vaikutukset eivät ole vielä täysin tiedossa, mutta alustavien tietojen perusteella vaikutukset näyttävät olevan ennustetun kaltaisia. Alkoholijuomien hinnat ovat nousseet keskimäärin 6,5 prosenttia, alkoholiveron tuotto on kasvanut 100 miljoonaa euroa ja verotetun alkoholin kulutus on laskenut noin 2,5 prosenttia. Alkoholijuomien matkustajatuonti ei kuitenkaan ole lisääntynyt ennustetusti, vaan tuodun alkoholin määrä säilyi suurin piirtein edellisvuoden tasolla. Muutokset alkoholin tuontimäärissä ovatkin viime vuosina olleet vähäisiä huolimatta neljästä veronkorotuksesta. Matkustajat toivat mukanaan noin 65 miljoonaa litraa alkoholijuomia vuonna 2012, mikä sataprosenttiseksi alkoholiksi muutettuna on 7,7 miljoonaa litraa. Tuontimäärä on ollut suurin piirtein sama vuosina 2009-2012. Noin puolet alkoholista tuodaan väkevinä alkoholijuomina, ja

lopusta tuodusta alkoholista valtaosa on olutta tai viiniä. Valtaosa maahantuoduista alkoholijuomista ostetaan joko Virosta tai laivalta Virosta palattaessa.

Veronkorotuspolitiikka, jossa alkoholiveroa on korotettu maltillisesti ja portaittain, on siten onnistunut tavoitteessaan pitää alkoholin tilastoimattoman kulutuksen osuus koko kulutuksesta suhteellisen vakaana. Vuonna 2011 matkustajatuonnin osuus kokonaiskulutuksesta oli noin 14 prosenttia. Vuoden 2012 tiedot alkoholin kokonaiskulutuksesta eivät ole vielä valmistuneet, mutta odotettavissa on, että matkustajatuonnin osuus kokonaiskulutuksesta ei suuremmin tule muuttumaan.

EU-oikeuden vuoksi Suomessa ei enää ole mahdollisuutta asettaa määrällisiä rajoituksia alkoholin matkustajatuonnille, vaan alkoholinkulutukseen ja maahantuontiin on pyrittävä vaikuttamaan muilla keinoilla.

Erityisesti tulee seurata alkoholin matkustajatuonnin kehitystä ja toteuttaa mahdollisia alkoholiveron korotuksia erittäin maltillisesti.

Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 2013 Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

KIRJALLINEN KYSYMYS 197/2013 vp Nuorten työpajojen palvelujen järjestäminen työkokeilutoimenpidettä hyödyntämällä Eduskunnan puhemiehelle Suurin osa nuorista ohjautuu ammattikoulutuksen jälkeen työelämään tai jatkokoulutukseen itsenäisesti tai yhteiskunnan peruspalveluja hyödyntäen. Osa nuorista on kuitenkin väliinputoajia, jotka eivät sijoitu koulutukseen tai työelämään edes TE-toimiston palvelujen kautta. Näille nuorille nuorten työpajat tarjoavat tehostetumpia ja yksilökohtaisesti räätälöityjä palveluita, joita voivat olla esim. palvelutarpeen arviointi jatkotoimenpiteiden suunnittelemiseksi ja erilaiset ammatillisen kuntoutuksen palvelut (esim. mielenterveys- ja päihdekuntoutujat).

Nuorten työpajat tarjoavat asiakkailleen myös tehostettua tukea koulutusalan ja -paikan valinnassa tai työpaikan etsinnässä. Jos nämäkään palvelut eivät tuota tulosta, on ensiarvoisen tärkeää, että nuoren tilanteeseen puututaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Nuoren kohdalla tämä tarkoittaa - nuorisotakuun hengessä - mieluummin kolmea kuukautta kuin vuotta.

Uusi työvoimapalvelulaki korvasi entiset työharjoittelun ja työelämävalmennuksen työkokeilulla. Tällöin nuorten työpajoille jäi nuorten palvelun järjestämiseen jäljelle kolme toimenpidettä: työkokeilu, palkkatuki ja kuntouttava työtoiminta. Käytännössä nuoren palkkatuki kannattaa säästää siihen vaiheeseen, kun nuori asiakas työllistyy tai hänet työllistetään yritykseen. Vastaavasti kuntouttava työtoiminta on viimesijainen palvelu, joka kannattaa ottaa käyttöön, kun muut keinot on kokeiltu. Kun nuorten työpajat edellä mainittuja palveluita järjestävät ja nuorisotakuuta omalta osaltaan toteuttavat, parhaaksi ja käytännössä ainoaksi järkeväksi toimenpiteeksi jää jäljelle työkokeilutoimenpiteen käyttäminen.

Vuodenvaihteessa voimaan tulleen lain ja nuorisotakuun toimeenpanossa on kuitenkin ilmennyt yllättäviä ongelmia työkokeilun käyttämisessä. Työ- ja elinkeinoministeriön antama ohjeistus työkokeilun käytöstä on aiheuttanut sen, että useilla paikkakunnilla ei ole mahdollista sijoittaa nuoria työkokeilutoimenpiteellä nuorten työpajoille muutoin kuin "oman alansa" työtehtäviin. Lisäksi on tullut ilmi, että ammattikoulutettujen nuorten osalta ministeriön ohjetta tulkitaan niin, että nuoren tulee olla vuosi työttömänä, ennen kuin hän pääsee nuorten työpajalle tehostettuun työnhakuun "työkokeilutoimenpiteellä".

Kunnat ja OKM panostavat nuorten työpajatoimintaan valtakunnallisestikin katsoen mittavasti. Tämä mahdollistaa sen, että edellä kuvatut nuorten työpajojen palvelut tuotetaan usein niin, että näihin palveluihin ei tarvita lisärahoitusta työ- ja elinkeinoministeriöltä ja TE-toimistolta.

Palvelut räätälöidään asiakaskohtaisesti, ja ne pystytään usein ketjuttamaan nuorten työpajojen toimesta siten, että nuori asiakas pystyy tarvittaessa pitkienkin prosessien kautta kuntoutumaan työelämään tai koulutukseen. On yhteiskunnan resurssien tuhlaamista, jos tälle TE-toimistojen ja nuorten työpajojen yhteistyölle asetetaan työ- ja elinkeinoministeriön ohjeistuksella keinotekoisia esteitä ja rajoituksia. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen vaatii, että ohjeistuksella pitää mahdollistaa edellä mainittujen tahojen yhteistyön sujuminen.

Nykyisin nuorten työpajat pystyvät tuottamaan asiakkailleen monipuolisen palveluvalikoiman, joka pitää pystyä hyödyntämään täysimääräisesti ja asiakkaan palvelutarpeen kannalta oikea-aikaisesti. Mikäli ohjeistusta työkokeilun käyttämisestä nuorten työpajoilla ei järkiperäistetä, haittaa se ratkaisevassa määrin järkevää ja asiakkaan kannalta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa aloitettavaa palvelutoimintaa.

Nykyiset TE-hallinnon toimenpiteet sopivat tiukasti ohjeistettuna nuorten työpajojen kanssa tehtävään yhteistoimintaan erittäin huonosti. Kun nuori asiakas saapuu nuorten työpajalle, pääsee hän jo valtaosassa näistä paikoista nauttimaan useammasta TE-toimiston palveluvalikoimaan kuuluvasta palvelusta samalla kertaa (työkokeilu, uravalmennus, työnhakuvalmennus, työhönvalmennus, työnetsijäpalvelut). Lisäksi tulevat jatkopolkumahdollisuuksina esim. Kelan rahoittamat ammatillisen kuntoutuksen palvelut nuorille. TE-toimiston palvelut eivät tiukasti rajattuina ja ohjeistettuina tähän taivu, vaan niillä pystytään haluttaessa jopa estämään tämän toiminnan järkevä toteuttaminen.

Sinänsä laissa todetaan, että työkokeilua voidaan käyttää asiakkaan ammatti- ja uravaihtoehtojen selvittämisessä ja työmarkkinoille paluun tukemisessa, eli työkokeilun avulla voidaan arvioida, tarvitaanko työmarkkinoille sijoittumisessa esim. palkkatukea, koulutusta tai työvalmentajan tukea. Itse lakiteksti ei siis järkevää toimintaa estä, vaan työ- ja elinkeinoministeriön ohjeistus.

Työ- ja elinkeinoministeriön ohjeistus voisi lähteä siitä, että työkokeilutoimenpidettä voidaan käyttää (nuorten työpajoille sijoittamisessa), kun siitä on asiakkaalle hyötyä. Nuorten kanssa töitä tekevä TE-toimiston virkailija osaa tehdä oikean päätöksen, kun on ensin perinteiset työllistämiskeinot (Sanssi-kortti, omatoiminen työnhaku ja mahdollisesti työnhakuvalmennus jne.) asiakkaan kanssa kokeillut.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko työ- ja elinkeinoministeriö puuttua kysymyksessä esitettyyn ongelmaan ja laatia uuden ohjeistuksen, jotta työkokeilutoimenpidettä voidaan jatkossa hyödyntää täysimääräisesti, kun nuorten työpajat ja TE-toimistot yhteistyössä toteuttavat nuorille tarkoitettuja palveluita?

Helsingissä 14 päivänä maaliskuuta 2013 Raimo Piirainen /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 197/2013 vp: Aikooko työ- ja elinkeinoministeriö puuttua kysymyksessä esitettyyn ongelmaan ja laatia uuden ohjeistuksen, jotta työkokeilutoimenpidettä voidaan jatkossa hyödyntää täysimääräisesti, kun nuorten työpajat ja TE-toimistot yhteistyössä toteuttavat nuorille tarkoitettuja palveluja?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Työpajoilla on ollut epätietoisuutta vuoden 2013 alusta voimaan tulleen julkisia työvoima- ja yrityspalveluja koskevan lain (916/2012) vaikutuksista nuorille tarkoitettujen palvelujen järjestämiseen työpajoilla. Kysymyksiä on herättänyt erityisesti työmarkkinatoimenpiteiden (työharjoittelu, työelämävalmennus ja työkokeilu työpaikalla) yhdistäminen yhdeksi palveluksi, työkokeiluksi. Ennen vuotta 2013 työpajatoimintaan osallistuvista nuorista määrällisesti suurin osa (n. 5 000 henkilöä vuonna 2011) osallistui työharjoitteluun. Työharjoittelun laissa säädetyt tavoitteet olivat työelämään perehtyminen sekä työhönsijoittumisen ja ammattitaidon edistäminen. Uudessa laissa työkokeilun käyttötarkoitusta on selkiytetty. Työpaikalla tapahtuvaa työkokeilua käytetään henkilön ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen selkiyttämiseksi ja työmarkkinoille paluun tukemiseksi.

Työkokeilun käyttötarkoitusta koskeva muutos on työpajojen näkemyksen mukaan vähentänyt nuorten ohjautumista työpajoille. Myös TE-palvelu-uudistuksen toimeenpano kokonaisuudessaan on vaikuttanut siihen, että asiakasohjauksessa työpajoille on alkuvuonna ollut ongelmia.

TE-toimiston näkökulmasta työpajat ovat palvelujen tuottajia, jotka voivat tarjota useampia julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa määriteltyjä palveluja. Työpajat ovat erilaisia, mistä johtuen kaikki työpajat eivät välttämättä voi tarjota samanlaisia palveluja. Nuori voidaan ohjata työpajalle palkkatuettuun työhön tai

työkokeiluun, jos työpaja voi järjestää nuorelle sellaisia tehtäviä, joissa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain sisältämien palvelujen tavoitteet toteutuvat. Koska työkokeilu ja palkkatuettu työ ovat työpaikalla toteutettavia työvoimapalveluja, edellytyksenä on, että työpaja voi tarjota työkokeilupaikkoja ja palkkatuettua työtä aidossa työympäristössä. Osa työpajoista pystyy mainittuja palveluja tuottamaan ja osa ei.

Nuori voidaan ohjata työpajalle työkokeiluun, jos nuori voi pajalla käytännössä kokeilla sen ammatin tai ammattialan työtehtäviä, jotka häntä kiinnostavat ja joihin hän esimerkiksi suunnittelee kouluttautuvansa. Jos työpajajakson sisältö ja tavoite on yleisten työelämävalmiuksien kehittäminen tai elämänhallinnan parantaminen, työkokeilu ei ole oikea palvelu. Tähän tarkoitukseen soveltuvia palveluja ovat esimerkiksi uravalmennus (yleiset työelämävalmiudet) ja kuntouttava työtoiminta (elämänhallinnan parantaminen).

Ne työpajat, jotka eivät voi tarjota nuorten ammatin- ja uravalintaa tukevia tai työkokemusta kartuttavia työtehtäviä, voivat tarjota esimerkiksi uravalmennusta, työnhakuvalmennusta ja työhönvalmennusta.

Työnhakuvalmennuksella voidaan parantaa nuorten työnhakutaitoja ja uravalmennuksella auttaa nuorta selvittämään ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojaan sekä kehittää nuoren työelämävalmiuksia. Työnhaku- ja uravalmennus voivat yhdessä työhönvalmennuksen, työkokeilun ja palkkatuetun työn kanssa muodostaa palvelukokonaisuuden esimerkiksi siten, että työpajan työhönvalmentaja etsii valmennusjakson aikana nuorelle työkokeilu- ja palkkatuetun työn työpaikkoja työpajan ulkopuolelta.

Työpajojen roolia julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen palveluntuottajana sekä TE-toimistojen ja työpajojen yhteistyötä nuorisotakuun toimeenpanossa on selkiytetty TEM:n linjauksissa nuorisotakuun toteuttamisesta TEhallinnossa (TEM:n linjauskirjeet 8.1.2013 ja 21.2.2013). Lisäksi ministeriöt, työmarkkinajärjestöt, Suomen Kuntaliitto ja Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ovat valmistelleet nuorisotakuuta koskevan kirjeen alueellisille ja paikallisille toimijoille. Nuorisotakuun toimeenpano ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa otetaan esille TEM:n TEtoimistojen palvelulinjajohtajille vuonna 2013 järjestettävissä kehittämisfoorumeissa.

Työ- ja elinkeinoministeriö seuraa pajojen roolia julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tuottajana ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin. Ministeriö käy läpi esille nousseita ongelmia myös työpajayhdistyksen kanssa. Näiden keskustelujen pohjalta tehdään johtopäätöksiä lisäohjeista ja mahdollisesta lainmuutostarpeesta.

Helsingissä 5 päivänä huhtikuuta 2013 Työministeri Lauri Ihalainen

KIRJALLINEN KYSYMYS 273/2013 vp Henkilörekisteri- ja tietomurtorikosten syyteaika Eduskunnan puhemiehelle Jokaisella potilaalla on oikeus luottaa siihen, että hänen tietojaan tallennetaan ja käsitellään asianmukaisesti. Esiin on tullut kuitenkin tapauksia, joissa henkilö on tunkeutunut luvatta potilaiden sähköisiin sairaustiedostoihin.

Henkilörekisteri- ja tietomurtorikosten lyhyen syyteoikeuden vuoksi näihin rikoksiin ryhtyneitä henkilöitä ei ole aina saatu kuitenkaan oikeuden eteen vastaamaan teostaan.

Syyteoikeuden vanheneminen riippuu kulloisenkin rikoksen enimmäisrangaistuksesta. Henkilörekisteri- ja tietomurtorikosten rangaistusasteikkona on sakko tai enintään yksi vuosi vankeutta. Jos rangaistusuhkana on enintään yksi vuosi vankeutta, syyteoikeus vanhenee kahdessa vuodessa, eli henkilörekisteririkosta ja tietomurtoa koskeva syyte on nostettava kahden vuoden kuluessa rikoksen tekemisestä. On valitettavaa, jos yhteiskunta ei kykene puuttumaan laittomuuksiin liian tiukkojen määräaikojen takia.

Ratkaisu tähän olisi rangaistusasteikon kiristäminen henkilörekisteri- ja tietomurtorikoksissa.

Myös tietosuojavaltuutettu on lausunut julkisuudessa, että tietosuojarikosten rangaistusasteikkoja on kovennettava.

Hänen mukaansa tietourkinnasta säädetty maksimirangaistus - yksi vuosi vankeutta - on liian alhainen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko oikeusministeriö koventaa henkilörekisteri- ja tietomurtorikosten rangaistusasteikkoa, jotta kysymyksessä esitetty ongelma voidaan poistaa?

Helsingissä 5 päivänä huhtikuuta 2013 Raimo Piirainen /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 273/2013 vp: Aikooko oikeusministeriö koventaa henkilörekisteri- ja tietomurtorikosten rangaistusasteikkoa, jotta kysymyksessä esitetty ongelma voidaan poistaa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymyksessä viitataan tapauksiin, joissa potilaiden sähköisiin sairaustiedostoihin on tunkeuduttu. Kysymyksen mukaan henkilörekisteri- ja tietomurtorikosten lyhyen syyteoikeuden vuoksi näihin rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä ei ole aina saatu kuitenkaan oikeuden eteen vastaamaan teoistaan. Kysymyksessä viitataan henkilörekisteririkoksen ja tietomurron perustekomuodon yhden vuoden enimmäisrangaistukseen ja siihen, että rikoslain 8 luvun 1 §:n mukaisesti syyteoikeus vanhentuu tällöin kahdessa vuodessa rikoksen tekemisestä.

Potilastietojen urkintatapaukset on tarpeen selvittää nopeasti. Ne pystyttäneen tarvittaessa myös havaitsemaan ja selvittämään niin, että vanhentumisaika ei muodostu ongelmaksi. Kahden vuoden ajan voi katsoa olevan varsin kohtuullinen aika urkintatapausten selvittämiseksi. Kuvatun kaltaisissa tilanteissa oleellista onkin keskittyä siinä tarkoitettujen tilanteiden ilmitulon edistämiseen ja kiinnijäämisriskin lisäämiseen niin, että tietojärjestelmiä valvotaan ja tietojärjestelmistä havaitaan niiden asiaton käyttö.

Edellä mainitusta riippumatta on lisäksi yleisesti todettava, että rikosoikeuden perusperiaatteiden mukaisesti lähtökohtana on kaikkien rikosten rangaistusasteikkojen osalta se, että ne määritetään sen mukaisesti, minkälainen seuraamus olisi oikeudenmukainen ja kohtuullinen rangaistus suhteessa kyseessä olevaan rikostyyppiin yleisesti.

Eri rikosten rangaistusasteikkoja ei näin ollen tule valita sillä perusteella millainen vanhentumisaika tulisi kyseeseen. Lisäksi on syytä huomioida myös se, että ankaramman rangaistuksen ansaitsevia tilanteita varten on säädetty eräille rikoksille törkeät tekomuodot. Tällainen on esimerkiksi törkeä tietomurto, jonka enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Edelleen on syytä huomioida rikoslain 8 luvun 4 §:n säännökset

syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta, joka on mahdollista esimerkiksi tilanteissa, joissa rikos on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään.

Edellä mainitun perusteella totean, että oikeusministeriöllä ei ole aikomusta ehdottaa lainmuutosta asiassa.

Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 2013 Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

KIRJALLINEN KYSYMYS 453/2013 vp Hätäkeskusten toiminta vaaran ennaltaehkäisytilanteessa Eduskunnan puhemiehelle Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti on säädetty hätäkeskuslain (157/2000 ) 18 §:n nojalla hätäkeskuksen tehtävistä. Asetuksen mukaan hätäkeskukset huolehtivat hätäkeskuspalvelujen tuottamisesta, saatavuudesta ja laadusta hätäkeskusalueilla. Sen lisäksi, mitä hätäkeskuslain 4 §:ssä säädetään, hätäkeskuksen tehtävänä on erityisesti:

ilmoituksen perusteella arvioida tilanteen edellyttämät käytettävissä olevat voimavarat ja tehtävän kiireellisyys; välittää tehtävä asianomaiselle yksikölle tai jos tilanne ei selvästi edellytä tehtävän välittämistä, tehdä tätä koskeva päätös; mahdollisuuksien mukaan neuvoa ja ohjata hätätilanteisiin liittyvissä yhteydenotoissa; huolehtia, että sillä on tiedot käytettävissä olevista poliisi-, pelastus-, sosiaali- ja terveystoimen voimavaroista sekä niiden hälytys- ja käyttöperiaatteista, asiantuntijoista ja johtamisjärjestelyistä sekä niiden valmiudesta; välittää meripelastuspalvelua koskeva avunpyyntö asianomaisen merivartioston johtokeskukselle; välittää kiireettömät sairaankuljetuspyynnöt asianomaisille yksiköille; käynnistää väestön varoittamistoimenpiteet äkillisessä vaaratilanteessa; huolehtia tilanteen edellyttämistä ilmoituksista viranomaisille ja muille yhteistoimintatahoille suunnitelmien ja ohjeiden sekä toimintaa johtavan viranomaisen ohjeiden mukaisesti; toimia tarvittaessa laitoksen toisten hätäkeskusten varakeskuksena; kehittää alueellaan toimivien viranomaisten yhteistyötä hätäkeskustoiminnassa; hoitaa muut hätäkeskukselle soveltuvat tehtävät.

Olen saanut kansalaisen yhteydenoton, jonka mukaan keskellä valtatietä oli ollut noin metrin syvä ja puoli metriä halkaisijaltaan oleva reikä. Kansalaisen käsityksen mukaan maat olivat lähteneet vesien mukaan ja tämän vuoksi tiehen oli syntynyt reikä, joka arvioiden mukaan oli suuri vaara autoilijoille. Havainnostaan kansalainen oli soittanut hätäkeskukseen ja yrittänyt saada sieltä apua, jotta vaaratilanteet autoilijoille voitaisiin ehkäistä.

Hätäkeskuspäivystäjä oli kuitenkin todennut soittajalle, ettei asia kuulu heille. Hätäkeskuksella ei ole ollut edes antaa mitään yhteystietoja asianomaisesta viranomaisesta, jolle olisi voinut asiasta soittaa.

Vastuuntuntoisena kansalaisena soittaja oli oma-aloitteisesti saanut itse Tiehallinnon viranomaisen puhelimella kiinni. Tiehallinnon toiminta oli ollut kuitenkin hidasta: noin kolmen tunnin kuluttua olivat paikalle tulleet tien korjaajat. Tiehallinto oli pyytänyt kansalaista vartioimaan kyseitä paikkaa sekä varoittamaan liikennettä koko tämän ajan.

Mielestäni kysymyksessä on merkittävä liikenneturvallisuutta vaarantava tilanne, johon hätäkeskuksen olisi pitänyt puuttua hätäkeskusasetuksen 4 §:n nojalla. Eikö vaaran ennalta ehkäisemiseksi hätäkeskuspäivystäjän pitäisi reagoida välittömästi ja ilmoittaa asiasta asianomaiselle viranomaiselle? Toisaalta, eikö tällainen tilanne vaatisi nopeaa reagointia myös asianomaiselta viranomaiselta?

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko sisäasiainministeri ohjeistaa hätäkeskuksia, jotta ne osaavat toimia myös vaaran ennaltaehkäisytilanteissa?

Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 2013 Raimo Piirainen /sd

Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 453/2013 vp: Aikooko sisäasiainministeri ohjeistaa hätäkeskuksia, jotta ne osaavat toimia myös vaaran ennaltaehkäisytilanteissa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymyksen perusteissa kuvatun kaltaisessa liikenneturvallisuutta koskevassa tapauksessa tilanteita ei voida aina pitää yksiselitteisinä. Asiaa voidaan kuitenkin arvioida muun muassa alla mainittujen säännösten puitteissa.

Hätäkeskustoiminnasta annetun lain (692/2010) 4 §:ssä säädetään Hätäkeskuslaitoksen tehtävistä.

Hätäkeskuslaitoksen keskeisenä tehtävänä on hätäkeskuspalvelujen tuottaminen, joilla tarkoitetaan hätätilanteita koskevien ja muita vastaavia pelastustoimen, poliisin tai sosiaali- ja terveystoimen viranomaisen välittömiä toimenpiteitä edellyttävien ilmoitusten (hätäilmoitus) vastaanottamista ja arviointia sekä ilmoituksen tai tehtävän välittämistä viranomaisten antamien ohjeiden mukaisesti asianomaiselle viranomaiselle tai viranomaisen tehtäviä sopimuksen perusteella hoitavalle taholle. Lain 14 §:n 2 momentin mukaan hätäkeskustoimintaan osallistuva viranomainen antaa toimialaansa liittyvät tehtävien käsittelyä ja välittämistä ja muuta ilmoituksen tai tehtävän hoitamista koskevat ohjeet ja suunnitelmat Hätäkeskuslaitokselle. Valtakunnalliset suunnitelmat ja ohjeet käsitellään ja sovitetaan yhteen ennen niiden käyttöönottoa Hätäkeskuslaitoksen valtakunnallisessa yhteistyöryhmässä.

Hätäilmoituksia vastaanottavan päivystäjän tehtävänä on arvioida ilmoituksen perusteella tehtävän kiireellisyys, tilanteen edellyttämät voimavarat ja suorittaa tarvittavat toimenpiteet. Kaikista ilmoituksista tehdään riskinarvio.

Ilmoituksen käsittelyssä käytetään toimintamallia, jossa päivystäjä ohjaa soittajaa riskinarviokysymyksillä ja ohjeilla. Päivystäjä tekee ratkaisun siitä, hälytetäänkö apua vai ei.

Jos asia ei kuulu Hätäkeskuslaitoksen tehtäviin tai kysymyksessä ei ole hätäilmoitus, päivystäjällä on oikeus lopettaa yhteydenotto.

Poliisihallitus on antanut ohjeen (2020/2011/2147), jossa on liite "Tehtävälajikohtaisia kiireellisyysarvioita ja ohjeita poliisin tehtävien käsittelyssä sekä toimenpidekoodit". Ohje sisältää osion muita liikenteestä aiheutuvia tehtäviä. Tehtävälajin kiireellisyydet on jaettu kolmeen luokkaan. Kiireellisimmässä luokassa kysymys on vakavasta vaarasta tai huomattavasta haitasta tai vaaraa aiheuttavasta vaikeasti havaittavasta esineestä. Lisäksi on neljäs luokka tehtäville, joita ei välitetä poliisille. Tietyissä tilanteissa päivystäjää ohjeistetaan välittämään tieto tiehallinnon liikennekeskukseen.

Tieliikennelain (267/1981) 62 §:n mukaan tielle ei saa panna eikä jättää mitään, mikä voi vaarantaa tai haitata liikennettä. Milloin tiellä on este, josta saattaa aiheutua vakavaa vaaraa liikenteelle, jokaisen esteen havainneen tienkäyttäjän on mahdollisuuksiensa mukaan viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin merkitsemällä tai muulla tavoin kiinnittämällä muiden tienkäyttäjien huomio esteeseen, kunnes on saanut esteen poistetuksi taikka, jollei se ilman kohtuutonta hankaluutta ole mahdollista, ilmoitettava asiasta poliisille. Tieliikennelainsäädännössä tarkoitetaan tiellä yleisnimityksenä yleistä ja yksityistä tietä, katua, rakennuskaavatietä, moottorikelkkailureittiä, toria sekä muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta.

Pelastuslaissa (397/2011) säädetään yleisestä toimintavelvollisuudesta. Tällöin jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin. Pelastuslaitokset vastaavat pelastustoimintaan kuuluvien tehtävien hoitamisesta.

Maantielain (503/2005) mukaan maantie on tie, joka on luovutettu yleiseen liikenteeseen ja jonka ylläpitämisestä valtio huolehtii. Liikenteellisen merkityksensä mukaan maantiet ovat valtateitä, kantateitä, seututeitä tai yhdysteitä.

Tienpito käsittää maantien suunnittelun, rakentamisen, kunnossapidon ja liikenteen hallinnan. Tienpitäjänä on valtio, joka vastaa tienpidosta. Tienpitoviranomaisena toimii toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ellei muuta ole säädetty. Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain (669/1978) nojalla kunnossapidosta voi olla vastuussa myös kunta tai muu toimija.

Asian voidaan katsoa olevan ohjeistettu yleisellä tasolla. Kuvattuun yksittäiseen tapaukseen ei voida ottaa kantaa ilman tapauksen tarkempaa yksilöintiä ja selvityksiä. Hätäkeskuslaitos selvittää asian, jos sille yksilöidään tapaus.

Sisäasiainministeriö seuraa eri viranomaisten hälytystoiminnan ohjeistuksia ja hätäkeskusten toimintaa sekä tarvittaessa kiinnittää huomiota vaadittaviin toimenpiteisiin. Edelleen jokainen voi antaa yleistä palautetta Hätäkeskuslaitoksen toiminnasta tai palautetta yksittäisestä hätäilmoituksesta suoraan Hätäkeskuslaitokseen.

Hallintokantelun voi tehdä Hätäkeskuslaitokseen tai sisäasiainministeriöön, jos on syytä epäillä, että on menetelty virheellisesti tai lainvastaisesti tai laiminlyöty virkatehtävien suorittaminen.

Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2013 Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

KIRJALLINEN KYSYMYS 456/2013 vp Kuvaushaaskojen pito Eduskunnan puhemiehelle Haaskoja käytetään yhä enemmän suurpetojen katselussa ja kuvauksessa. Kuvaushaaskan voi perustaa maanomistajan luvalla. Vaatimuksena on lisäksi, että haaskaa ei saa sijoittaa lähelle asutusta.

Osa haaskoista on käytössä ympäri vuoden, osa suljetaan ennen karhunmetsästyksen alkua. Avoimista haaskoista on metsästykselle huomattavaa haittaa, koska karhut tottuvat käymään haaskoilla ja kesyyntyvät jatkuvan haaskaruokinnan seurauksena. Karhujen kesyyntyminen merkitsee myös petojen ja ihmisen välisen konfliktiriskin lisääntymistä. Kesyyntyneet suurpedot menettävät vähitellen luontaisen pelkonsa ihmistä kohtaan, mikä voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin karhun ja ihmisen kohtaamisissa.

Kainuussa on tullut ilmi tapauksia, joissa haaska on perustettu muutaman sadan metrin päähän kesäasutuksesta.

Tämän vuoksi kesäasukkaat kokevat pelkoa ja turvattomuutta haaskaruokinnasta kesyyntyvien suurpetojen vuoksi.

Haaskaruokinnan sääntelyssä vaaditaan, että haaskaa ei saa sijoittaa lähelle asutusta. Kun vaatimuksena on, ettei haaskaa saa sijoittaa lähelle asutusta, onko maa- ja metsätalousministeriön mielestä turvaetäisyys asutukseen 150 metriä vai mieluimmin 15 kilometriä?

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko maa- ja metsätalousministeriö selvittää haaskojen käytön laajuuden, niiden aiheuttamat haitat ihmisille ja ohjeistaa kuvaushaaskojen perustamisen nykyistä selvemmin, jossa säännellään myös turvaetäisyydet asutuksiin?

Helsingissä 28 päivänä toukokuuta 2013 Raimo Piirainen /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 456/2013 vp: Aikooko maa- ja metsätalousministeriö selvittää haaskojen käytön laajuuden, niiden aiheuttamat haitat ihmisille ja ohjeistaa kuvaushaaskojen perustamisen nykyistä selvemmin, jossa säännellään myös turvaetäisyydet asutuksiin?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti on ministeriön rahoituksella selvittänyt suurpetojen haaskaruokinnan yhteiskunnallisen kestävyyden haasteita. Selvityksessä todetaan muun muassa, että suurpetojen katselu- ja kuvaustoiminnan haaskanpitoa koskeva lainsäädäntö on epätäydellistä, hajallaan ja sen noudattaminen ja valvonta on haastavaa, mikä nostattaa ristiriitoja eri tahojen välille (luontokuvaajat, metsästäjät, viranomaiset, kunta).

Yksiselitteinen lainsäädäntö, ohjeistus ja mahdollisesti luvanvaraisuus olisi kaikkien etu. Lisäksi viranomaisten vastuut ja tehtävät ovat epäselvät ja niitä tulisi selkeyttää sekä varmistaa joustava tiedonkulku eri viranomaisten välillä.

Nykyiset haaskan pitämiseen liittyvät säännökset ja määräykset ovat osoittautuneet riittämättömiksi haaskojen yleistyessä ja haaskojen pitämisen tarkoitusperien muuttuessa. Ministeriö on tietoinen asiasta ja onkin viime vuoden lopulla ryhtynyt toimiin asian korjaamiseksi. Haaskan perustaminen ja pitäminen ei kuitenkaan ole mikään yksiselitteinen kysymys vaan siihen liittyy monenlaisia näkökulmia aina haaskan määrittelystä tarkoitusperiin.

Naalin ja kotkien ruokinta, talvinen ketun metsästykseen käytettävä haaska ja sivutuoteasetuksen määräysten vaikutus haaskanpitämiseen ovat esimerkkejä jotka on otettava huomioon valmistelussa. Tarkoituksena on jatkaa valmistelua järjestämällä syksyllä kuulemistilaisuudet, joissa asianosaiset asiaan liittyvien eri toimijoiden näkökulmat tuodaan kattavasti esille. Tavoitteena on valmistella tarvittavat muutokset säädöksiin kuluvan vuoden aikana.

Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2013 Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

KIRJALLINEN KYSYMYS 457/2013 vp Itella Oyj:n työntekijöiden kohtelu Eduskunnan puhemiehelle Posti- ja logistiikka-alan yritys Itella on asettanut pitkän tähtäimen tavoitteita vuosille 2013-2017. Taloudellisten tavoitteiden pääpaino siirtyy kasvusta kannattavuuden parantamiseen ja konsernin vakavaraisuuden vahvistamiseen. Liiketoiminnan tulostavoitteeksi Itella ilmoittaa, että liikevoittoprosentti on yli viisi prosenttia, sijoitetun pääoman tuotto on vähintään kymmenen prosenttia, nettovelkaantumisaste on enintään 35 prosenttia ja että liikevaihto kasvaa vuosittain vähintään toimialan kasvun verran.

Esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi Itella aikoo vähentää satoja työntekijöitä. Tuorein ilmoitus koskee Lahden postikeskusten töitä, joita ollaan siirtämässä Helsinkiin ja Vantaalle. Asiaan liittyy myös se, että Helsingin postikeskuksen ja Oulun käsittelytehtävistä ns. koodausta ollaan ulkoistamassa ja siirtämässä Kaukoitään. Siirto tarkoittaa noin kolmenkymmenen henkilötyövuoden vähennystä Suomen toimintoihin. Töiden siirron järkevyyttä on arvostellut Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU, jonka mukaan töiden siirron kokonaisvaikutukset tulevat olemaan valtio-omistajalle negatiiviset.

Ilmoitus töiden siirrosta pääkaupunkiseudulle on ollut järkytys Lahden työntekijöille. Itellan käynnistämät yhteistoimintaneuvottelut, jotka koskevat postinlajittelujärjestelyjen siirtoa Lahden alueelta Helsinkiin ja Vantaalle, on ilmeisesti tehty ennen yhteistoimintaneuvotteluja henkilöstöä kuulematta. Yhteistoimintalaissa yrityksissä työnantajan on irtisanomisia harkitessaan neuvoteltava henkilöstön kanssa yhteistoiminnassa irtisanomisen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista. Työntekijöille olisi pitänyt varata mahdollisuus saada etukäteen tietoa työnantajan suunnitelmista työsuhteiden muutoksiin, jotta työntekijät olisivat voineet aidosti osallistua omaa työsuhdettaan koskeviin päätöksiin. Saatujen tietojen mukaan Itella ilmoitti henkilöstön irtisanomismääräksi yhteensä 183, joista Suomessa 147.

Itella on maamme ainoa yleispalveluvelvollinen postiyritys, jonka tehtävänä on turvata kansalaisille yleispalveluvelvoitteen mukaiset postipalvelut. Valtio-omisteisella yleispalveluyrityksellä on kannettavanaan yhteiskuntavastuu myös eettisestä yritystoiminnasta. Eettinen yritystoiminta tarkoittaa sitä, että Itellan kannattavuuden kehittäminen pitää tapahtua henkilöstön asemaa kunnioittaen. Hallitus painotti vasta kehysriihessä työpaikkojen tärkeyttä ja irtisanomisten välttämistä. Olisi toivottavaa, että valtionyhtiöt toimisivat esimerkillisesti ja kunnioittaisivat päättäjien tahtoa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Hyväksyykö hallitus valtio-omistajana Itella Oyj:n henkilöstön irtisanomiset ja kohtelun, ja onko Itella Oyj rikkonut hallituksen mielestä yhteistoimintalakia yrityksissä, kun Itella Oyj:n toimintojen siirtopäätöksiä on tehty asianomaista henkilöstöä kuulematta?

Helsingissä 28 päivänä toukokuuta 2013 Raimo Piirainen /sd Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen / sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 457/2013 vp: Hyväksyykö hallitus valtio-omistajana Itella Oyj:n henkilöstön irtisanomiset ja kohtelun, ja onko Itella Oyj rikkonut hallituksen mielestä yhteistoimintalakia yrityksissä, kun Itella Oyj:n toimintojen siirtopäätöksiä on tehty asianomaista henkilöstöä kuulematta?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Yritysvastuu on Itellalle tärkeä ja sen eteen tehdään systemaattisesti työtä. Yritysvastuun periaatteet sisältyvät Itellan arvoihin. Itella on sitoutunut YK:n Global Compact -periaatteiden mukaisesti edistämään työelämän oikeuksia, ympäristönsuojelua, korruption poistamista ja ihmisoikeuksia. Itellassa seurataan yritysvastuutyön tuloksia säännöllisesti. Itella haluaa olla toimialansa paras työnantaja, joka noudattaa lainsäädäntöä ja yhteisiä arvoja kaikessa toiminnassaan.

Itellassa ei tehdä henkilöstöä koskevia päätöksiä käymättä lainsäädännön edellyttämiä yhteistoimintaneuvotteluja henkilöstön kanssa. Itella tarjoaa Suomessa irtisanottaville lakimääräisten muutosturvaan liittyvien toimenpiteiden lisäksi muutosturvapaketin, joka sisältää työsuhteen kestoon suhteutetun rahallisen kertakorvauksen, työstä-työhön -tukipaketin Itellan ulkopuolella oleville työmarkkinoille ja myös mahdollisista eläkeratkaisuista neuvotellaan.

Kysymyksessä mainittu videokoodauksen ulkoistaminen Hollannin postille ei aiheuta irtisanomisia, mutta kokeilu aiheuttaa muutoksia joidenkin työntekijöiden työnkuvaan ja sillä saavutetaan laskennallisia säästöjä noin 30 henkilötyövuoden verran. Asiasta on käyty keväällä 2013 lain edellyttämät yhteistoimintaneuvottelut, joissa päätettiin perustaa valtakunnallinen seurantaryhmä sekä Helsinkiin ja Ouluun paikalliset seurantaryhmät, jotka seuraavat pilottihankkeen toteutumista ja henkilöstövaikutuksia. Lopullinen päätös palvelun jatkamisesta tehdään vasta kokeilujakson jälkeen, kun on saatu varmuus, että myös kaikki laadulliset tavoitteet täyttyvät.

Itella aloitti toukokuussa 2013 yhteistoimintaneuvottelut Lahden ja Oulun alueen postinlajittelutoimintojen uudelleenjärjestämiseksi. Alustavan suunnitelman mukaan Lahden terminaalissa tehtävä pakettilajittelu siirrettäisiin suurimmalta osin koneelliseksi lajitteluksi logistiikka-keskukseen Vantaalle ja kirjelajittelu postikeskukseen Helsinkiin. Myös terminaalin paikka siirtyisi sinne jäävien toimintojen osalta Orimattilan Pennalasta Lahden Kujalaan. Oulun postikeskusta koskevan alustavan suunnitelman mukaan Oulussa tehtävä Kajaanin alueen postien lajittelu siirrettäisiin Kuopion postikeskukseen 87-89-alkuisten postinumeroalueiden osalta.

Muutoksen kohderyhmänä on Lahdessa terminaalin koko henkilöstö, yhteensä 47 henkilöä. Oulun postikeskuksessa suunniteltu muutos koskee 260 henkilöä. Alustavien arvioiden mukaan muutos johtaisi Lahdessa enintään 32 ja Oulussa enintään yhdeksän (9) vakinaisen henkilön työsuhteen päättymiseen.

Yhteistoimintaneuvottelut ovat edelleen käynnissä.

Toukokuussa 2013 päättyivät yhteistoimintaneuvottelut koskien Itellan keskitettyjä ja hajautettuja konsernitoimintoja Suomessa, Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa.

Neuvottelujen ja muutosten piiriin kuului yhteensä noin 1500 henkilöä, jotka pääsääntöisesti työskentelevät hallinnollisissa asiantuntija- ja esimiestehtävissä. Irtisanottavien määrä on yhteensä 183 henkilöä, joista Suomessa 147.

Itellan taloudellista suoritustasoa pitää parantaa, jotta yhtiö kykenee toteuttamaan pidemmän aikavälin muutosprosessinsa, rahoittamaan kilpailukyvyn kannalta tärkeät investoinnit ja ylläpitämään palvelutasonsa.

Toimintojen uudelleenjärjestelyillä pyritään vastaamaan toimintaympäristön muutoksiin ja saamaan merkittäviä kustannussäästöjä. Itellan toiminnan tehostamis- ja kehittämisohjelmilla pyritään säilyttämään hyvät palvelut suomalaisille ja turvaamaan yrityksen pitkän tähtäyksen tulevaisuus.

Valtioneuvoston omistajapoliittisen periaatepäätöksen mukaan valtion kokonaan omistamissa yhtiöissä omistajan ja yrityksen yhteydenpito tulee toteuttaa siten, että omistaja on ennalta tietoinen merkittävistä henkilöstön asemaan vaikuttavista toimista. Omistajaohjauksen tulee informoida työ- ja elinkeinoministeriötä sekä edistää sen tarpeellisiksi katsomia toimia muutostilanteissa. Omistajaohjaus tulee tämän mukaisesti viipymättä aloittamaan keskustelut työ- ja elinkeinoministeriön kanssa löytääkseen keinoja postialan rakennemuutoksesta seuraavien henkilöstövaikutusten lieventämiseksi.

Hallitusohjelman mukaan valtio noudattaa omistajaohjauksessaan osakeyhtiölain mukaista tehtävien ja vastuiden jakoa yhtiön toimielinten ja omistajan välillä. Edellä mainitut yhtiön toimenpiteet, joilla pyritään turvaamaan yhtiön kilpailuasema nyt ja tulevaisuudessa, kuuluvat osakeyhtiölain periaatteiden mukaisesti yhtiön toimivan johdon ja hallituksen vastuulle. Omistajaohjauksen vastuulla on osaltaan huolehtia Itellan talouden ja toimintaedellytysten turvaamisesta sekä siitä, että Itellan toiminta vastaa lainsäädännön ja viestintäviranomaisten sille asettamia velvoitteita.

Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2013 Kehitysministeri Heidi Hautala

KIRJALLINEN KYSYMYS 510/2013 vp Verkkopankkitunnukset peruspankkipalveluun Eduskunnan puhemiehelle Luottolaitoslain mukaan kuluttajalla on oikeus saada peruspankkipalvelua. Pankki voi kieltäytyä tilin avaamisesta vain painavalla perusteella. Laki määrittelee peruspankkipalveluksi tavanomaisen talletustilin, tarvittavat tilinkäyttövälineet ja mahdollisuuden laskujen maksamiseen tililtä.

Kansalaisilta tulee kuitenkin jatkuvasti viestejä, joissa pankki on kieltäytynyt avaamasta tiliä ja antamasta verkkopankkitunnuksia maksuhäiriöihin vedoten. Viimeksi tällainen tapaus oli esillä Kuningaskuluttaja-ohjelmassa 11.4.2013, jossa ohjelman katsoja olisi halunnut saada raha-asiansa kuntoon ja oli yrittänyt hankkia verkkopankkitunnuksia. Pankki oli kuitenkin kieltäytynyt myöntämästä tunnuksia, koska hänellä oli luottotiedoissaan maksuhäiriömerkintä.

Kuluttajat tarvitsevat pankkitunnuksia nykyään yhä enemmän, kun pankit ovat ohjanneet kuluttajia hoitamaan pankkiasiansa verkossa. Kuluttajalle verkkopankki on kaikista edullisin tapa maksaa laskuja. Lisäksi useampi toimija on siirtynyt e-laskuihin, jotka lähetetään suoraan verkkopankkiin. Kuluttaja tarvitsee tänä päivänä verkkopankkitunnuksia myös viranomaisten kanssa asioimiseen ja tunnistautumiseen useisiin muihin verkkopalveluihin. Verkkopankkitunnukset ovat tällä hetkellä ainoa luotettava ja laajasti käytössä oleva tunnistautumiskeino. Tämän vuoksi on erittäin perusteltua, että verkkopankkitunnusten pitää kuulua peruspankkipalveluihin.

Tähän asiaan ilmaisi kantansa valtiovarainministeriö kirjallisessa kysymyksessäni (KK 334/2012 vp ), jossa valtiovarainministeriön käsityksen mukaan lakia tulisi tulkita siitä lähtökohdasta, että pankkitilin käyttöön liittyvät verkkopankkioikeudet ovat nykyisin keskeinen osa peruspankkipalvelua, jonka tarjoamisesta pankki ei saisi kieltäytyä ilman perusteltua syytä. Ministeriön käsityksen mukaan pelkästään asiakkaan maksuhäiriömerkintä ei ole laissa tarkoitettu perusteltu syy kieltäytyä tarjoamasta peruspankkipalvelua.

Eläminen ilman verkkopankkitunnuksia on tänä päivänä kansalaisia eriarvoistava ja kovasti elämää hankaloittava.

Tulevaisuuden Suomea rakennetaan yhä vahvemmin verkkopalvelujen varaan, joten kaikilla kansalaisilla tulee olla oikeus verkkopalveluihin. Yhtenä uutena palveluna on sähköisen reseptin omien tietojen katselu, johon kirjaudutaan verkkopankkitunnuksilla.

Käytäntö on osoittanut, että pankit eivät tule vapaaehtoisesti myöntämään kaikille kansalaisille verkkopankkitunnuksia, joten lainsäädäntöä tulee muuttaa siten, että verkkopankkitunnukset ovat kaikkien perusoikeus.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus tuoda lainmuutosesityksen, jossa lailla turvataan kaikille kansalaisille verkkopankkitunnukset?

Helsingissä 6 päivänä kesäkuuta 2013 Raimo Piirainen /sd Vastausta kysymykseen odotetaan…