ÄÄRETÖN - Halloween Extra 31.10.2018

VAIN VERKKOLEHTENÄ | JULKAISIJA: RAJATIEDON YHTEISTYÖ RY

LOKAKUU

2018

N E E W LLO

HA

a r t ex SÄT

T E M

T U T RIITTÄÄKÖ O R KI ROHKEUS? T E E V A A

A S S I O J

T E R A SA UU

KURKISTA SISÄÄN JOS USKALLAT!

T H A P TA A J O OUT

A T I E M A KAR T I O N I R A T I S O T

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

HALLOWEEN HALLOWEEN POHJAA VANHAAN PERINTEESEEN Halloween juontaa juurensa muinaisten kelttien samhainista, talven alkamisen päivästä, jolloin henkiolentojen uskottiin erityisen laajasti liikkuvan maan päällä, elävien ihmisten keskuudessa. Nimi on lyhenne englannin sanoista ”All Hallows’ Eve” eli kaikkien pyhien aatto. Suomeen on vakiintunut sama nimi, vaikka suomenkielisiksi vastineiksi on ehdotettu monenmoisia nimiä, kuten marrasyö, hallainyö, kurpitsajuhla, kekrijuhla ja haamuaatto.

Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna Suomen katoliset ja luterilaiset kristityt viettävät kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivää ja kaikkien pyhien juhlaa eli pyhäinpäivää. Siitä on luonnollisesti poistettu kaikenlainen pakanalliseksi mielletty sisältö.

Juhla sijoittuu samaan vuodenaikaan kelttiläisen samhain-juhlan kanssa, jota vietettiin talven alkamisen merkiksi, ja Suomessa juhlittiin samaan aikaan satokauden päättymiseen liittyvää kekriä.

2

Yhdysvaltoihin Halloween kulkeutui irlantilaisten ja brittiläisten siirtolaisten mukana 1800-luvulla, ja Suomessa sitä on alettu viettää jossain määrin Amerikan malliin parinkymmenen viime vuoden aikana.

Pakanallinen ja kristillinen perinne, kuolema ja uuden alku yhdistyivät Halloweenin vietossa. Ihmiset alkoivat käydä hautausmailla viemässä kukkia ja kynttilöitä, ja vainajille jätettiin ruokauhriksi esimerkiksi pähkinöitä ja hedelmiä, koska kuolleet saattoivat palata elävien joukkoon juuri pyhäinpäivänä.

Halloweeniin on aina liittynyt karnevaalihumua, ja juhlapukeutumisessa on perinteisesti leikitelty tavalla tai toisella kuoleman kanssa.

Halloween-juhlinnan lisäksi päivällä on myös vakavampi merkitys ja pyhäinpäiväämme kuuluu karnevaalimeiningin lisäksi kynttilöiden sytyttäminen edesmenneiden läheisten muistoksi. Tämä liittyy vanhaan vainajienpalvontaperinteeseen.

Kelttiläisperäistä halloweenia ei ole suomalaisessa almanakassa, mutta

totutusti sitä vietetään lokakuun viimeisenä päivänä eli 31.10. Vuonna 2018 halloween osuu siis keskiviikolle.

Euroopassa tutumpi onkin pyhäinpäivä, eli kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä, ja sen aattona on myös voitu juhlia halloweenia. Monissa maissa pyhäinpäivää vietetään 1.11., mutta Suomessa päivän ajankohta on liukuva – vuonna 2018 pyhäinpäivä on lauantai 3.11. Pyhäinpäivän aatto eli ”toinen halloween” on siis 2.11. Juhlijoita, vaikkapa karmaisevia zombeja tai pikkunoitia, liikkuu pimenevässä syysillassa varmasti ainakin lauantaina 27.10. sekä viikkoa myöhemmin 3.11.

Kaikki noidat, velhot ja muut pimeyden voimat ovat liikkeellä halloweenina ilakoiden siitä, että kesä päättyy ja edessä on pimeyden aika, jonka suojissa pääsee retkilleen tekemään pahojaan.

Halloweenina on lupa pelätä, tuntea kauhua ja pelotella muita sielunsa kyllyydestä.

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

Halloween onkin karnevaalihenkinen, kauhustakin kaiken ilon irti ottava ja sillä nautiskeleva naamiaisjuhla, johon voivat osallistua yhtä hyvin niin lapset kuin aikuisetkin.

asioita karnevaalimaisella tavalla, tekemällä pelottavista asioista samalla ihmisläheisempiä ja varmasti myös helpommin ymmärrettäviä.

Kelttiläisen kansanperinteen mukaan vuoden tärkeimpinä juhlapäivinä oli liikkeellä monenmoista tuonpuoleisen väkeä, muun muassa keijuja, joiden joukossa kulki aina silloin tällöin vainajiakin. Kristinuskon mukaan vainajien oli kuitenkin odotettava haudoissaan kaikessa rauhassa tuomiopäivää, eikä heidän ollut lupa lähteä noin vain käymään entisillä asuinsijoillaan. Tästä syystä vainajien liikkumisen sanottiinkin olevan paholaisen työtä. Näin myös vanha vihtahousu pääsi mukaan halloweenin juhlintaan. Noidat, mustat kissat ja lepakot tulivat samaa tietä, erilaisten pahan voimien livahtaessa osaksi aiemmin keijujen dominoimaa halloween-perinnettä.

KURPITSA ON HALLOWEENIN SYMBOLI

Katolinen kirkko pyrki vuosisatojen ajan tietoisesti hävittämään vanhoja pakanallisia perinteitä, mutta aina vain niitä jossain vietetään. Tunnetuin sellainen perinne on varmasti juuri halloween, jossa käsitellään kuolemateemaa ja henkimaailman

hopeinen risti, joka esti Paholaista palaamasta takaisin omaan hahmoonsa. Lopulta Jack vapautti Paholaisen sillä ehdolla, että

Jokainen meistä yhdistää halloweeniin automaattisesti kurpitsan, johon on kaiverrettu irvistävä naama ja jonka sisällä palaa lyhty.

Mutta kuinka kurpitsasta tuli halloweenin symboli? Yksi tarina kertoo irlantilaisesta miehestä liikanimeltään ”Stingy Jack” (pihi, saita, kitsas), joka kutsui kerran Paholaisen kanssaan drinkille.

Liikanimensä mukaisesti Jack ei halunnut maksaa juomia, vaan houkutteli Paholaisen loihtimaan itsensä kolikoksi, jolla Jack voisi maksaa juomat. Kun Paholainen teki työtä käskettyä, Jack ei maksanutkaan kolikolla juomia, vaan pisti sen taskuunsa. Taskussa hänellä oli

3

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

tämä ei vaivaisi Jackia vuoteen, ja jos Jack kuolisi, tämä ei vaatisi hänen sieluaan omakseen. Seuraavana vuonna Jack houkutteli Paholaisen kiipeämään puuhun noutamaan hänelle hedelmän. Kun Paholainen oli puussa, Jack piirsi puun kuoreen ristin, jotta Paholainen ei voisi tulla alas, ennen kuin lupaisi Jackille olla vaivaamatta tätä kymmeneen vuoteen. Pian tämän jälkeen Jack kuoli.

Jumala ei voinut hyväksyä taivaaseen moista vastenmielistä olentoa.

Paholainen puolestaan piti sanansa; hän ei vaatinut Jackin sielua, mutta ei päästänyt häntä myöskään helvettiin. Hän lähetti miehen pimeään yöhön harhailemaan vain hehkuva kekäle valonaan. Jack pani kekäleen koverretun lantun sisälle, jotta se palaisi pitempään ja valaisisi hänen toivotonta päämäärätöntä matkaansa maan päällä. Irlantilaiset alkoivat puhua hänestä nimellä ”Jack of the Lantern”, josta kurpitsalyhdyn englanninkielinen nimitys ”Jack o’lantern” on lyhennys. Irlantilaiset ja skotit omaksuivat tavan tehdä lyhtyjä kaivertamalla pelottavia

4

naamoja milloin perunaan, milloin lanttuun tai nauriiseen, ja asettelemalla niitä ikkunoille ja ovien eteen vaeltavien pahojen henkien pelottelemiseksi. Kun he muuttivat siirtolaisina Amerikkaan, he löysivät kurpitsan, joka oli kuin tehty sellaisten lyhtyjen kaivertamiseen.

JUHLITAAN HALLOWEENIA Syksyn piristysruiske syntyy kunnon halloween-bileistä. Oranssi ja musta ovat halloweenin perinteiset värit ja tietysti aavemainen valkoinen.

Omaan kotiin voi virittää kauhutun-

nelmaa kurpitsalyhdyin ja -koristein sekä mustin kynttilöin. Katetaan pöytään musta liina ja oranssit servetit. Pukeudutaan kauhistuttavaan naamiaisasuun tai maalataan kammottavat kasvot. Vihreät irtokorvat ja punaiset pirunsarvetkin saavat jo aikaan oikeaa halloween-tunnelmaa.

Kerrotaan tai lueskellaan kummitustarinoita ja katsotaan kauhuelokuvia (tai esimerkiksi aaveenmetsästyssarjoja) tai pidetään ihan muuten vain hauskaa halloweenin varjolla.

Halloween osuu sadonkorjuun aikaan – maukasta ruokaa voi valmistaa esimerkiksi kauden juureksista ja sienistä. Maissi ja omena ovat myös sopivia raaka-aineita, eikä unohdeta kurpitsaa, joka maistuu sekä keittona että piirakkana.

Amerikkalaiseen tyyliin sopii myös rento hampurilaistarjoilu. Halloween houkuttelee myös hulluttelemaan menulistalla. Kuka tarjoaa kepposkeittoa ja haamuleipää, kuka verisiä nakkisormia ja aivohyytelöä tai matopataa ja hämähäkkikakkua…

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

Ikkunalaudalle voi myös sytyttää kynttilän, edesmenneiden muistoksi sekä valon symboliksi ajamaan pimeyden voimat tiehensä.

KEKRI Ennen kristillistä pyhäinpäivää Suomessa vietettiin syksyisin kekriä. Silloin juhlistettiin sadonkorjuun päättymistä ja herkuteltiin vastakorjatun sadon tuotteilla. Pöytään katettiin naurista, sian, lehmän tai lampaanlihaa, juustoa ja olutta. Piiat, rengit ja muut palvelijat saivat vapaata.

Kekrin juhlimisella on pitkä historia, joka ulottuu rautakauteen asti eli yli 2000 vuoden päähän. Maatalousyhteisössä se oli vuoden suurin juhla, ja vastaavia juhlia vietettiin silloin ympäri Eurooppaa. Ennen nykyisiä kalentereita oli luontevaa päättää vuosi satokauden mukaan. Kekri oli samalla vuoden päätös ja uuden alkavan vuoden juhla. Kekrin aikaan liittyi myös erilaisia uskomuksia.

Muinaisia jumaluuksia palvottiin ja

esi-isät haluttiin pitää tyytyväisinä, jotta he suojelisivat maata. Kekrinä vainajillekin katettiin ruoka pöytään ja lämmitettiin sauna. 1800-luvulla kekri kuitenkin sulautui kristilliseen pyhäinpäivään. Maanviljelykseen liittyvä juhla sai silloin uusia uskonnollisia sävyjä, ja esi-isien huomioimisen vanha perinne yhdistyi kristilliseen vainajien muistamiseen.

Yleisen ilonpidon sijaan juhlasta tuli hartaan hiljentymisen aikaa.

Lähteet: https://natgeo.fi/kansat-ja-kulttuurit/miksihalloweenia-vietetaan http://www.kaikkijuhlista.fi/juhlista/ kalenterijuhlat/halloween

TOIMITUS TOIVOTTAA LUKIJOILLE HAUSKAA HALLOWEENIA!

http://www.rantapallo.fi/ elamaajamatkoja/2015/10/31/ kurpitsalyhdyn-ja-halloweenin-tarina/ https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/10/30/ pyhainpaiva-kekri-ja-halloween

5

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

KIROTUT ..

METSAT “Sellaisessa metsässä on luonnon­henkiä, joka jostain syystä koettaa pitää ihmiset ja muut eläimet loitolla.”

MAAKASPERÄN METSÄ Pirkanmaan Vilppulassa, Maakasperän kylältä erkanee Haikantie, jonka varrella olevissa metsissä tapahtuu outoja asioita.

Maakasperän metsä on pahamaineinen paikka, josta kerrotaan kummitustarinoita pitkin netin keskustelupalstoja. "Älä etsi, ettet löydä" – legendan mukaan ei saa etsiä metsässä asuvaa paholaista, muuten tapahtuu jotain kamalaa.

Alueen vanhat asukkaat kertovat, että alueen taloja ei haluttu rakentaa niin, että talon ikkunoita olisi metsään päin – kyläläiset uskoivat metsässä asuvan jonkun pahan, joka tekee ihmiset hulluiksi.

6

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

"Legendan mukaan metsässä lepää muinaisen 'kaksikasvoisen teurastajan' maalliset jäännökset, ja se on itse paholaisen pesä.

Legendan teurastajan, Maaga Carnifexin, kerrotaan olleen muinaisen sotapäällikön pelätty ase, joka tuhosi kyliä valtavalla terrorilla mustan ratsunsa selässä harrastaen epäinhimillisiä kidutusmenetelmiä ja ihmissyöntiä. Ihmiset pakenivat, onnistumatta, tai tekivät itsemurhan välttääkseen kohtaamasta paholaista silmästä silmään.

Ihmiset kouluttivat karhuja suojelemaan kansaansa, ja nykyisten Vilppulan karhujen kerrotaan polveutuvan näistä yksilöistä.

Useita havaintoja on tehty metsässä tapahtuvista oudoista ilmiöistä. Konkreettisimpia havaintoja on muun muassa se, että kesähelteillä lämpötila saattaa metsässä olla pakkasen puolella, samaten ilma saattaa yhtäkkiä viilentyä huomattavasti ilman näkyvää syytä.

Puiden rungoissa on kauhistuneen silmän muotoisia kuvioita. Usea metsässä käynyt ei menisi sinne enää uudestaan, joko yksinomaan epätavallisen ahdistavan tunnelman tai outojen ilmiöiden vuoksi.

Metsässä kulkiessa saattaa yhtäkkiä takaapäin alkaa kuulua ääntä, joka muistuttaa laukkaavan hevosen kavioiden kopinaa ja miekan viuhahduksia. Tämä on tapahtunut useallekin eri henkilölle. Tällöin kannattaa kuulemma poistua metsästä heti ja toivoa, ettei ratsukko seuraa perässä makuukamariin asti.

Myös tunnistamattomia hahmoja metsässä on nähty.

Karhuja on alueella epänormaalin runsaasti, ja niiden on myös havaittu olevan tavanomaista älykkäämpiä.

Vaikka karhuja onkin alueella runsaasti, erään metsästäjän mukaan metsässä sijaitseviin raunioihin asetettuihin syötteihin ei oltu koskettu vaikka ne makasivat siellä kaksi viikkoa. Myöskään riistakameraan ei ollut tallentunut mitään muuta liikettä kuin metsästäjien poistuminen ja tulo. Herkkusyöttien kyllä luulisi tulevan syödyksi kahdessa viikossa, mutta paikalla ollessa huomiota oltiin kiinnitetty siihen, ettei paikalla havaittu hyönteisiä lukuunottamatta minkäänlaista elämää.

Metsässä on kertoman mukaan turvallista kulkea, kunhan ei yritä etsiä eikä kiinnitä huomiota sammaleen alta piirtyviin muotoihin. Jos Maagan jäännökset sattuu löytämään, on piru irti. Siltä eivät karhutkaan voi ihmisiä pelastaa. Paikallisten mukaan 'annetaan metsän säilyttää salaisuutensa ja ihmisten järkensä.'"

ne, et tä n u t n a j a o k ä on ko s s e d y ä k kysykö ä s ä s ä k l Ä .

Met sä n a a l l k oh d a n a v i a e l o i selit tää, e i a e k i a v kai kk n o a t t a t u n n et s i a l l e s ä l l i s , mi kä nyt. y ä k a s s a k i a sp kirjoit taa erä 7

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

PAHAKORPI,

“KUMMITUSMETSÄ” Isokyrössä, Ylistarosta noin 10 km etelän suuntaan sijaitsee Pahakorven metsäalue.

Paikalliset eivät mielellään puhu metsästä, metsää pelätään.

Kukaan ei käy metsässä esimerkiksi marjastamassa, siellä ei liiku eläimiä, kasvillisuuskin on paikka paikoin outoa, tavanomaisesta poikkeavaa.

Metsässä kerrotaan olevan puro, joka muuttaa kulkureittiään luonnottoman usein. Kerrotaan, että puro saattaa olla aivan eri paikassa eri päivinä.

Metsässä tapahtuu outoja, sieltä on kerrottu kuuluneen selittämättömiä ääniä ja on nähty epätavallisia valoilmiöitä. Välillä kyseinen metsäalue on sankan sumun peitossa, kun ympäristön muut alueet ovat lähes sumuttomia.

Metsän reunassa sijaitsevan entisen maatilan asukas oli mennyt metsään.

Paikan maineesta hän ei ollut vielä ehtinyt kuulla. Jonkun matkaa käveltyään hän oli alkanut tuntea selittämätöntä, voimakasta pelkoa ja kauhua. Mitään silminnähtävää ei ollut havaittavissa, mikään ei ollut metsässä muuttunut, mutta tunnelma oli ollut äärimmäisen kammottava.

Ihminen oli mennyt kiireellä takaisin kotiinsa ja saanut paikallisilta myöhemmin tietää, että kyseisessä metsässä muutkin aistivat jotakin kammottavaa. Naapurin hirven metsästystä harrastava mies oli myös kertonut, että metsässä ei ole hirviä

8

"Met sän pirut lapsen imee, korven sisään syövät, älä mene lapsi pieni surman suuhun pimeään" ja vaikka olisikin, niin sinne ei jahtiin mentäisi.

Hevosetkaan eivät kuulemma ikinä laidunna metsäalueen sivulla ja ne säikkyvät sitä. Monta kertaa hevoset ovat myös karanneet laitumelta, juosseet sähköaidoista läpi aivan paniikissa, ilman mitään näkyvää syytä.

Kerran tallin omistaja oli sukulaisensa kanssa tallilla, kun yhtäkkiä metsästä oli kuulunut outoa musiikkia ja kirkonkellojen soittoa. Hevoset olivat menneet välittömästi paniikkiin, pyörineet karsinoissaan aivan hiessä, ja ihmiset olivat kokeneet suunnatonta kauhua ja hyvin syvää toivottomuuden tunnetta, jopa itsetuhoisia ajatuksia.

Pahakorpeen on kadonnutkin ihmisiä, metsän reunassa olevan tilan entinen isäntä muutama sukupolvi sitten ja lapsi 60-luvulla.

Joissakin paikallisissa vanhoissa kartoissa ja lehdissä metsää on kuulemma kuvailtu "paholaisen pesäksi".

"Metsän pirut lapsen imee, korven sisään syövät, älä mene lapsi pieni surman suuhun pimeään", ovat paikalliset isovanhemmat loruilleet lapsenlapsilleen.

Alueen läheisy ydessä olevalla muinaishaudalla arvellaan olevan jonkinlainen yhteys Pahankorven metsäalueen outoihin ilmiöihin.

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

Aikoinaan muinaishautojen arkeologinen konservointityö oli vaikeaa "olosuhteiden" takia.

Selittämättömiä asioita tapahtui, esimerkiksi hautapaikan ensimmäisen kaivuupäivän jälkeen, seuraavana aamuna, kaivettu maa-alue oli yli puoli metriä paksussa roudassa, vaikka oli heinäkuu. Lisäksi haudoista on löydetty outoja esineitä joiden alkuperä ei ole vieläkään tiedossa. Muinaisjäännösrekisteri tuntee karttaan merkityn muinaishaudan, joka on ajoitettu pronssikautiseksi.

Laakea uhrikallio metsässä, lähellä muinaishautoja, on todennettu olleen muinainen palvonta- ja uhripaikka. Kallioon on hakattu outo-

ja kuviointeja ja sen keskellä on selkeä matala noin 100 cm halkaisijaltaan oleva pyöreä laakea syvennys.

Kaikkialla maailmassa on tarinoita koirista, jotka murisevat kummitustaloissa näennäisesti tyhjää tai pakenevat jotain "näkymätöntä" karvat pystyssä. Esimerkiksi ufotapauksista tiedetään tapauksia, joissa koirat ovat alkaneet haukkumaan jonkin verran ennen kuin ufoilmiö on ollut ihmisten havaittavissa. Lähellä olevaa ufoa koira yleensä kammoaa, ei enää haku, vaan karkaa.

Jos olet menossa outoon paikkaa ja koira alkaa jarrata, voi olla viisasta kääntyä pois.

“Paikoilla on syystä nimensä maaseudulla, esimerkiksi Verikalliolla Ylistarossa on tapettu aikoinaan ihminen ja Pahakorven nimen alkuperän voi kukin arvata.

Tuttavani oli siellä aikoinaan töissä, korjasi erästä kohdetta järven rannalla, jonka toisella puolella on Pahakorpi. Hän oli yhtäkkiä nähnyt järveltä, korvesta päin leijailevan ihmisen pään usvassa, joka nauroi irvokkaasti. Hänen työkaverinsa ei nähnyt eikä kuullut mitään, kun mies kysyi siitä. Hetken kuluttua uudelleen katsoessaan järvelle, oli pää kadonnut.”

9

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

OMINAINEN

kirottujen hautasaari Rymättylässä, Turun saaristossa on saari nimeltään Ominainen (Omenainen).

Karikkoinen ranta ympäröi sitä joka puolelta. Itse saari on metsäinen ja kaunis.

Ominainen on ollut aikanaan paikka, johon on haudattu siunatulle kirkkomaalle sopimattomat.

Saari on ollut niin kammottu paikka, että ruumiiden saattajien kerrotaan pelänneen paikkaa suuresti. Usein kävikin niin että ruumista peitettiin vain hieman sammaleilla, tai ei ollenkaan. Kuljetusrekikin saatettiin jättää sinne mätänemään, ja sitten paettiin saaresta nopeasti. Kukaan ei halunnut jäädä saarelle auringonlaskun jälkeen, sillä kaikki tiesivät, että saaressa kummittelee. Sinne haudatut olivat pahaintekijöitä: murhaajia, lapsensurmaajia tai itsemurhan tehneitä. Heidän kohtalonsa on jäädä saarelle ikuisiksi ajoiksi. Kerrotiin, että levottomat henget katkoivat esimerkiksi laivojen kiinnitysköysiä yöaikaan.

Kuva: http://urbanex.ninja/

Legendan mukaan toisen maailmansodan aikaan saksalaiset sotilaat heittivät suomalaiset sotaheilansa mereen kyseisen saaren kohdalla ja ampuivat.

Viimeiset vainajat haudattiin Omenaisiin 1850-luvun puolivälissä.

1960-luvun lopulla Rymättylän seurakunta julisti koko saaren virallisesti hautapaikaksi.

Tiettävästi kukaan ei ole pystynyt yöpymään kyseisellä saarella tänä päivänäkään. Kerrotaan, että yöaikaan on alkanut kuulua vihellystä ja muita omituisuuksia on alkanut tapahtua jolloin yöpyjät ovat joutuneet pakenemaan kauhuissaan saarelta.

Omenainen. (Kuva: Wikipedia)

10

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

SEILI

Saari ilman paluuta Vuonna 1619 antoi kuningas Kustaa II Aadolf käskykirjeen leprasairaalan perustamiseksi Turun läheisyyteen. Sairaalaan tultaisiin sijoittamaan kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat, sekä mielisairaita ja muita kroonikoita. Koska lepraa eli spitaalia ei voitu parantaa, ainoa hoitomuoto oli sulkea sairas eristykseen, ettei tämä tartuttaisi muita. Eristys jatkuisi potilaan kuolemaan asti.

Käskyn toteuttamiseksi koottiin toimikunta, joka koostui nimekkäistä ja vaikutusvaltaisista henkilöistä. Sairaalan paikkaa alettiin kuumeisesti etsiä ja pian siihen valikoitui Seilin saari Turun saaristossa, vilkkaan Turku-Tukholma-laivareitin lähellä. Siellä sijaitsi myös hiekkainen harju, joka sopi hyvin hautausmaaksi.

Seilin saarelle karkotettiin spitaalisia ja eri tavoin mielisairaiksi luokiteltuja ihmisiä satojen vuosien ajan, 1600-luvun alusta 1960-luvulle.

Hoitohenkilökuntaa oli parantolan perustamisen aikoihin vaikea saada värvättyä, joten sairaat saivat pääsääntöisesti tulla toimeen omillaan. Saarella oli oma maatila, josta saatiin ruokaa.

Spitaalisten mukana tulivat arkkulaudat. Saaresta ei ollut koskaan paluuta.

Kahtiajako spitaalisiin ja puhtaisiin oli hyvin ehdoton eivätkä he eivät saaneet olla missään tekemisissä toistensa kanssa.

Kirkossa länsisiipi erotettiin aidalla ja portilla muusta tilasta ja siellä istuivat tautiset. Ehtoollisen he saivat kepin nokasta puhtaiden puolelta. Spitaalia pidettiin Jumalan rangaistuksena ihmisen synneistä ja spitaalisia pidettiin näin Jumalan rankaisemina.

Saaren hospitaalissa oli kerrallaan 28-60 potilasta ja kaikkiaan siellä tiedetään olleen 663 lepraa sairastavaa. Monet heistä tuotiin väkisin, sillä Seiliin joutuminen tarkoitti täydellistä eristäytymistä muusta maailmasta. Saarelle joutui tosin myös terveitäkin, sillä lepradiagnoosi saatettiin tehdä ihottuman perusteella ja oudosti käyttäytyvä henkilö saatettiin diagno­soida hulluksi. Myös erilaisuus ja huonomaineisuus tai

11

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

esimerkiksi poliittinen toisinajattelu saattoi johtaa saarelle loppuiäksi karkotukseen.

Mielisairauksiin yritettiin samoja lääkkeitä, kuin leprapotilaille, eli katumuksen harjoittamista, Jumalan sanan kuuntelemista, mutta myös turvan takaamista ihmisille, joilla ei välttämättä ollut mitään mahdollisuuksia selvitä sen ajan yhteiskunnassa. Hoitokeinoina käytettiin myös työntekoa, kylmiä kylpyjä ja paloviinaa, Kupittaan lähdeveden ohella. Huoneiden seinille maalattiin symmetrisiä kuvioita rauhoittamaan potilaita.

Kaiken kaikkiaan Seilin saarella toimi sairaala lähes 350 vuotta.

Kuolleisuus oli Seilissä korkea.

Seilin hautausmaa sijaitsee kirkon takana. Perimätiedon mukaan spitaalisia olisi haudattu toiselle hautausmaalle, mutta arkeologit eivät ainakaan vielä ole muualta löytäneet luita, kuin kirkon takana olevalta hautausmaalta. Se on yksi Seilin mysteereistä. Minne ovat kadonneet 663 leprapotilaan ruumiit?

Kirkon suunnasta katsottuna oikealla ovat potilaiden haudat. Paikalla on puisia valkoisia ristejä, joissa on enää vain naisten nimiä – sairaala toimi viimeiset vuosikymmenet pelkästään naisille suunnattuna. Kirkon vasemmalla puolella on saarelaisten ja sairaalan henkilökunnan hautoja, rinteessä on rivissä useampi isompi hautakivi ja -risti arvostetun Holländereiden suvun jäsenille, jotka toimivat monissa sairaalan korkeissa viroissa.

Saarelta on useita kummitustarinoita mm. spitaalisten hengistä kirkon läheisyydessä, tai vanhasta keinutuolissa kiikkuvasta mummosta, sekä kuristajasta, jonka ilmestyessä on herätty kuristavaan tunteeseen.

Lyhyt katkelma erään potilaan vuodelta 1945 olevasta kirjeestä kertoo omaa tarinaansa elämästä Seilin saarella: "Paikka, missä olen, on kyllä luonnon puolesta kaunis. Mutta jos on kysymys sairaalasta, niin tämä on vain sairaalan nimen taakse naamioitu pesäke, jossa meidän potilaiden sekä sielun että ruumiin voimat pyritään täällä maailman selän takana tuhoamaan."

Suomen valtio luovutti vuonna 1964 Seilin hospitaalin rakennukset ja lähialueet Turun yliopistolle, joka perusti

Kuva Seilistä vuodelta 1811

12

sinne tänä päivänäkin toimivan Saaristomeren tutkimuslaitoksen.

”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Inhimillinen myötätunto kai lausuu nämä sanat, mutta siitä huolimatta ne ovat kammottavat. Sillä riistäkää ihmiseltä kaikki, mitä hän maan päällä rakastaa: isänmaa, koti, leipä, omaiset, ystävät; riistäkää häneltä rakkaus, rauha ja itse elämäkin, mutta jättäkää hänelle toivoa, niin silloin hän ei vajoa avuttomana onnettomuuden pohjattomaan syöveriin; ottakaa häneltä toivokin, niin hän menehtyy. Seilin kovaosaiset kurjuuden lapset, teille ei maan päällä ole enää jäljellä mitään – ei mitään!” –Zachris Topelius, 1845.

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

Kummituspaikkoja ja -tarinoita

HARRBÅDAN MAJAKKA, KOKKOLA

Kokkolassa on yksi Suomen tunnetuimmista kummittelupaikoista, Harrbådan majakka. Legendan mukaan nuori nainen matkusti laivalla ja hukkui Harrbådan majakan lähellä. Toisen tarinan mukaan nainen jäi odottamaan miestään majakkaan, ja kun mies ei tullutkaan, nainen hyppäsi majakan ylimmästä ikkunasta alas ja kuoli. Nykyään hänen aaveensa nähdään hyppäävän aina samaan aikaan ikkunasta ulos.

TERVOLAN LINTUPIRTTI, ETELÄLAPPI

Tervolan Lintupirtin on aikoinaan rakennuttanut itse Karl Fazer ja se on toiminut jääkäreiden levähdyspaikkana ja savottamökkinä. Mielenkiintoisen paikasta tekee se, että jopa paikan vuokraaja mainitsee kummittelun tarjoten jännitettä yöpyjille.

PALTANNIEMEN HAUTAUSMAA JA KIRKKO, KAJAANI

“Olimme tuttavan kanssa ajamassa öiseen aikaan taas siellä päin, ihan vain huvikseen ns. kummitusjahdissa edellisten kertojen innoittamana.

Ajoimme pientä tietä pitkin, ympärillä vain metsää, peltoja ja muuta-

mia taloja siellä täällä. Osoitin juuri kaverilleni vaaleaa paalia erään ulkorakennuksen seinällä ja olin sanomassa siitä, kuinka se oli puoliksi säikäyttänyt minut ilmestyessään yhtäkkiä auton valokeilaan, kun katseeni kiinnittyi jonnekin ihan muualle; ojan vieressä seisoi vaalea hahmo, vain muutamien metrien päässä autosta ja katsoi suuntaamme. Hahmo oli osittain läpinäkyvä ja suurinpiirtein noin 7-8 -vuotiaan lapsen korkuinen. Autoon laskeutui täysi hiljaisuus ja päästyämme lähemmäksi hahmo katosi.

Jatkoimme matkaa isolle tielle siitä, mitään sanomatta. Kun olimme päässeet tuolle isolle tielle, kysyin kaveriltani siitä, mitä hän oli nähnyt; kuvaus osui täysin yhteen omani kanssa hahmon pituuden ja sijaintipaikan suhteen. Molemmat olimme samaa mieltä siitä, että kyseessä oli lapsi, tai jokin joka oli lapsen korkuinen.

Seuraavana yönä olimme jälleen liikenteessä. Kuuntelimme musiikkia autossa kännykästä, joka oli liitetty auton äänentoistosysteemiin ja käännetty ns. lentokonemodelle, eli kännykkä ei vastaanottanut puheluita, tekstiviestejä tai muutenkaan ottanut vastaan kenttää tai muuta.

Ajoimme jälleen ensin hautausmaal-

le, teimme kierroksen siellä olevalla kääntymispaikalla ja jatkoimme matkaa sitten poispäin. Käännyimme sille samalle pienelle tielle, jossa olimme aiemmin hahmon nähneet.

Ei ollut tarkoitus sen kummemmin lähteä katsomaan juuri kyseistä paikkaa eikä kumpikaan ollut puhunut siitä koko matkan aikana. Hiljaisuus kuitenkin laskeutui joitakin satoja metrejä ennen tuota eilistä kohtaamispaikkaa ja ainoat äänet olivat auton oma hyrinä ja mp3, joka soi kännykän kautta. Katseeni kiinnittyi siihen kohtaan tiukasti, missä olin hahmon edellisenä päivänä nähnyt. Näin myös kuulema kaverillani, tosin siitä sain kuulla vasta myöhemmin. Mitään ei näkynyt.

Kun auto pääsi metrilleen samaan kohtaan, missä olimme hahmon nähneet, mp3-soitin sekosi täysin.

Kappale alkoi hyppimään samaan tapaan kuin vanhoissa lp-levyissä kun neula hyppii paikallaan (tietotekniikasta jotain tietävät osaavatkin sanoa, ettei mp3-tiedosto periaatteessa pysty edes tekemään sellaista). Sama kohta toistui yhä uudelleen ja uudelleen ja lopetti vasta siinä vaiheessa, kun tuttavani sieppasi soittimen käteensä ja sulki koko laitteen. Myöhemmin kuuntelimme saman kappaleen uudelleen; tiedostossa ei ollut minkäänlaista virhettä, eikä se toistanut tuota

13

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

hyppyshowta enää kertaakaan sen jälkeen.

Minusta tapaus oli mielenkiintoinen.

Joitakin viikkoja sen jälkeen näin unen, missä olin jälleen Paltaniemessä. Tiellä, joka johtaa hautausmaalle, näin mustapukuisen naisen jonka pikemminkin aistin kuin tunnistin noidaksi. Tämä nainen lähti jahtaamaan minua sitä tietä kohden, missä tapasimme tuon pienen vaalean lapsihahmon. Unen loppu jäi hämärän peittoon, mutta kertoessani siitä seuraavana päivänä eräälle Paltaniemeä tuntevalle tuttavalleni sain kuulla mielenkiintoisen seikan, josta en ollut tiennyt aiemmin; tuolla tienpätkällä, jonne tuon noidan asetin, on todellakin hirtetty noidaksi syytetty nainen aikanaan. Paras seikka on, että tämä kyseinen hirttopaikka on melko tarkalleen vielä juuri siinä kohdassa, minne sen unessani asetin.

Näin kolme päivää tuon unen jälkeen pelkkiä todella pahoja painajaisia ja väsymyspuuskassa kerkesi käydä jo mielessäkin, että olinko jotenkin onnistunut häiritsemään kyseisen paikan mahdollisia henkiä tai siellä olevia energioita tai vastaavia.

Painajaiset kuitenkin katosivat, mutta tunne siitä, että Paltaniemessä on todellakin jotain pahasti pielessä, on vahvistunut entisestään.

Paltaniemen vanha hautausmaa ainakin on hiekkaharjuun perustettu, ja kun vesi on syövyttänyt maata, se on liikkunut ja haudat ovat avautuneet. Vainajien lepopaikat ovat osittain hajonneet, ja voihan olla, etteivät kaikki sielut lepää rauhallisesti.

Aikoihin en ole paikalla käynyt, ja mietinkin onko sinne mahdollisesti perustettu uusi hautausmaa?

Uusi hautausmaa sijaitsee siellä kuvakirkon luona ja sen takana olevan kappelin läheisyydessä. Tuonne vanhalle hautausmaalle ei minun tietääkseni ole vuosiin haudattu enää

14

vainajia. Siellä tosiaan hautoja avautuu aina välillä kun hautausmaata pikkuhiljaa vajoaa veteen, luita onlöytynyt aina silloin tällöin…”

MURHAMIES JA KURTISAANI, ALBERTINKATU 18 HELSINKI

Albertinkadulla vaeltavat kurtisaani Maria Jemina Salosen sekä hänet murhanneen Matti Haapojan haamut. Haapoja oli pelätty murhamies, joka vapautui Siperiasta 1890. Haapoja palasi Helsinkiin, huvitteli Maria Jeminan kanssa ja tukehdutti tämän lystinpidon lopuksi. Taloudenhoitaja ilmiantoi Haapojan. Yhä murhamiehen haamu leijuu Albertinkadulla ja odottaa sopivaa hetkeä kostolle...

FRANZENIN TALO, OULU

Oulussa on Franzenin puiston lähellä talo, jossa on ravintola ja samaisen talon yläkerrassa kummittelee paljon. Kaikki oululaiset osaavat kertoa talosta jotain. Sanotaan, että kummitus on vanha opettajatar, joka laittaa kouluaan järjestykseen.

AULANKO, HÄMEENLINNA

Aulanko on hieno ja historiallinen hotelli Hämeenlinnassa. Siellä tapahtui mm. traaginen nuoren

filmitähden Sirkka Sarin kuolema heinäkuussa 1939. Hän putosi savupiippuun, kun luuli tätä virheellisesti näköalatorniksi. Monet kummitustarinat kuitenkin liittyvät erityisesti hotellin 7. kerroksen huoneeseen numero 709.

Siellä yöpyvien vieraiden unta häiritsee sinnikkäästi koputteleva Hugo-kummitus. Tässä yksi kokemuksista: "Olen nelikymppinen, järkevä, kuivakka rakennusinsinööri. Seuraava tapaus sattui navettarakennuspäivien aikaan 27.–28.1.2009 Aulangolla Hämeenlinnassa. Sillä kertaa yövyin hotellin vanhassa osassa 7. kerroksessa huoneessa numero 709. Huone on säilytetty alkuperäisessä funkistyylissään huonekalut mukaan lukien.

Menin ruhtinaallisen päivällisen uuvuttamana nukkuma jo noin klo 22, kun toiset vielä jatkoivat yökerhon puolella. Nukahdin hyvin ajatellen avaavani silmät seuraavan kerran aamulla. Mutta toisin kävi.

Kop-kop-kop... itsepintainen nakutus tunkeutui unen läpi saaden minut hereille. Käänsin kylkeä ilman mitään erikoisempia ajatuksia ja vaivuin uudelleen uneen. Havahduin taas kop-kop-kop... nakutukseen.

Olin jo sen verran hereillä, että kävin läpi ilmanvaihtoasiat, putket, patterit, vuotavan vesihanan, mutta mi-

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

!

II! ellit HUUUI t o h s itu Kumm kään niistä ei sopinut kuulemaani.

Ajattelin nämä asiat paikoillani liikkumatta ja pidin silmät kiinni. Sitten nostin pääni ylös ja nakutus loppui.

Heilutin sänkyä saadakseni aikaan saman äänen, mutta sänky ei ollut äänen alkulähde. Käänsin kylkeä ja nukahdin.

Hetken päästä itsepintainen ääni kuului taas. Sitä ei voinut paikallistaa mihinkään, se kuului jostakin pään seuduilta. Olin paikoillani silmät kiinni ja ääni kuului todella voimakkaana, kunnes oli pakko taas kohottaa päätä, jolloin nakutus loppui kuin seinään. Tätä jatkui joitakin kertoja.

Tuli voimakas tunne jostakin oudosta ja aloin jo ihan olla peloissani; mielessäni jopa käväisi ajatus kummituksesta. Sitten seuraavalla kerralla kun heräsin, osasin nimittäin jo odottaakin uutta nakutusherätystä, sanoin: "Mene pois!" Nukuin aamuun asti sen jälkeen.

Huonetta luovuttaessani mainitsin portieerille, että jos hänellä olisi aikaa ja halua yöpyä huoneessa numero 709, niin hän saisi nakutusherätyksen. Hän siinä vähän veti hymyä kasvoille, mutta kerroin silti tämän saman tarinan, jonka kirjoitin enkä välittänyt, että minua pidettäisiin hermoheikkona. Yllätyksekseni portieeri kuitenkin sanoi vakavalla naamalla, että se on varmaan ollut Hugo-kummitus. Samalla hän kirjoitti koneelle kiinteistöhuollolle maininnan kummitushavainnosta. Sitä hän ei kertonut, enkä voinut ruuhkan takia kysyä, että mitä toimenpiteitä huollolla on käytettävissä kummitusten varalta.”

KATAJANOKAN VANKILAHOTELLI

Katajanokan vankila eli Skatta tai Nokka rakennettiin vuonna 1837.

Siitä tehtiin ulkoa mahdollisimman uhkaavan ja sisältä mahdollisimman ahdistavan näköinen. Katajanokan

vankila oli entisten vankien mukaan haiseva ja ahdas, parhaimmillaan 160 vankipaikan vankilassa oli 600 vankia. Toki Katajanokan vankilassa oli myös surullisia kohtaloita, ahdistuneisuutta ja itsemurhia.

Huoneesta kerrotaan myös sellaista tarinaa, että yöllä joku on kokeillut avata huoneen ovea.

Kahva on painunut alas, mutta kun asukas on avannut oven, ketään ei ole oven ulkopuolella.

Katajanokan vankeina ovat olleet muun muassa Suomen tasavallan presidenttinä vuosina 1940–1944 toiminut Risto Ryti, äärivasemmistolainen aktivisti Hella Maria Wuolijoki, pankkirosvo Volvo Markkanen.

Tutkintavankilana toimineen Nokan toiminta loppui vuonna 2002 ja hotellitoiminta alkoi vuonna 2007.

Eräänä talvisena yönä yörespa havaitsi kameroista, että joku pyrkii sisään ravintolan ulko - ovesta, joka johtaa kellarin hissiaulaan.

Sitten hahmo lähti kiertämään taloa lastauslaiturille päin. Paikalle sattuneet vartijat lähtivät kiertämään rakennusta kummaltakin puolelta. Kun he kävelivät toisiaan vastaan, he totesivat, ettei kumpikaan ollut havainnut ketään missään. Tarkemmin tutkimalla he havaitsivat kuitenkin jonkun jättämät jäljet lumessa, jotka johtivat ravintolan ovelta kulman taakse, mutta päättyivät kuin tyhjään.

Risto Ryti istui Katajanokalla tutkintavankeudessa. Häntä syytettiin virka-asemansa väärinkäyttämisestä valtakunnan vahingoksi.

Wuolijoki sai elinkautistuomion jatketusta maanpetoksesta, mutta hänet vapautettiin vankilasta välirauhan solmimisen jälkeen.

Nykyisen Hotel Katajanokan huoneen numero 324 kohdalla tapahtui kerran kumma ilmiö, kun ulkomaalainen vieras oli ollut kuvaamassa kongeja ensimmäisessä kerroksessa.

Yhdessä ottamassaan kuvassa hän huomasi kolmannen kerroksen kaidetta vasten nojaavan vanhaan pukuun pukeutuneen naisen. Mies oli varma, ettei siinä ollut kuvaushetkellä ketään. Henkilökunta ja hotellinjohtaja näkivät kuvan. Kuvan aavenainen oli seissyt Hella Wuolijoen sellin kohdalla.

Myös Risto Rytin entisessä sellissä kerrotaan aavehavainnoista. Rytin haamun kerrotaan kulkevan sellissään ja sellikäytävällä. Haamun askeleita on kuullut muun muassa vastaanottovirkailija. Myös hotellivierailla on sellistä erikoisia havaintoja: vessan ovi on saattanut mennä kiinni tai aueta itsekseen, vesihana on alkanut yöllä laskea vettä.

VALTIONHOTELLI, IMATRA

Imatran kosken välittömässä läheisyydessä sijaitseva Valtionhotelli on otettu käyttöön lokakuun lopussa vuonna 1903. Se on arkkitehti Usko Nyströmin suunnittelema jugendlinna, joka toimii hotellina.

Hotelli on toiminut sotilassairaalana ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1917. Toisen maailmansodan aikana se oli Kannaksen armeijan esikuntana, sekä jatkosodassa päämajan sotilashallinto-osastona.

Hotellin sviitistä liikkuu kaikenlaisia kummitustarinoita. Erään tarinan mukaan aviopari vietti hääyötään Valtionhotellissa siihen aikaan, kun hääsviitti oli vasta rakennettu. Kyseessä oli ensimmäinen pari joka sai viettää siellä yön.

Jostain syystä avioparille tuli riitaa ja morsian hyppäsi sillalta alas, ja kummitelee vielä tänäkin päivänä siivitissä, etsien kadotettua rakkautta…

15

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

Myös “harmaasta rouvasta” puhutaan. Harmaa rouva oli Valtionhotellissa asunut nuori surullinen pietarilaisnainen, joka katosi salaperäisesti.

Edellisenä vuonna hän oli ollut hotellissa häämatkalla nuoren upseerin seurassa. Rouva oli kuullut miehensä pettäneen häntä, ja hotellin palvelustytölle postittamista varten antamassaan kirjeessä kirjoitti tämän vuoksi heittäytyneensä Imatran syliin. Rouva oli antanut palvelustytölle ruplan ja pyytänyt postittamaan kirjeen, mutta palvelustyttö unohti.

Kirje löydettiin ja luettiin myöhemmin.

Jatkosodan aikana Imatran voima oli evakuoitu sen tiloihin. Karjaa pidettiin 1960-luvun loppuun asti.

Katisten kartano ei ole kovin tunnettu. Edes hämeenlinnalaiset eivät välttämättä tiedä paikkaa. Kartano on tarjonnut tiloja yritysten kokouskäyttöön sekä ottanut myös yksittäisiä majoittujia vastaan 2003-2016.

Vuonna 2016 matkailuliiketoiminta jouduttiin lopettamaan kannattamattomana

Suositun kirjailijan Laila Hirvisaaren Imatra-sarjan kirjoissa pyöritään paljon Valtionhotellissa ja sen ympäristössä.

Kerrotaan, että kartanossa kummittelee. Haamut ovat kartanon entisiä asukkaita, kynttilöitä sammuttelevia ja kattiloita kolistelevia vanhoja rouvia, joiden helmojen on kuultu – ja ehkä kuullaan tänäkin päivänä – kahisevan käytävillä.

KATISTEN KARTANO, HÄMEENLINNA

HIRVIHAARAN KARTANO, MÄNTSÄLÄ

Museoviraston suojeleman kartanon päärakennuksessa aika on pysähtynyt. Entisten omistajien kuvat seinillä, antiikkiset huonekalut ja hyllyihin jääneet kirjat edelleen paikoillaan. Katisten kartanolla on pitkä historia. Sen paikalla on ollut suuri maatila jo 1200-luvulla. Varsinaiseksi kartanoksi Katinen tuli vuonna 1856, jolloin kunnallisneuvos Johan Fredrik Lönnholtz osti tilan ja liitti siihen kymmenen muuta tilaa, muun muassa meijerin. Päärakennus valmistui vuonna 1862. Lönnholz oli aikansa mahtimies, jonka vuoksi jopa juna – Suomen ensimmäinen rautatie – pysähtyi kartanon kohdalla. Kartanoa ympäröivä kiviaita on koottu nälkävuosien aikaan 1800-luvun loppupuolella. Katisten kartano tarjosi kiviaitojen tekoa ruokapalkalla. Kiitolliset ihmiset kokosivat puiston keskelle kivilohkareista monumentin muistoksi ajasta, joka toi nälän Suomeen. Talvisodan aikaan päärakennus toimi sotasairaalana.

Tulitikkutehtailija Herman Holmbergilla oli viime vuosisadan alussa ongelma. Varttuneeseen ikään ehtinyt poikamies kaipasi rinnalleen vaimoa, mutta onni ei ollut myötä. Kohottaakseen vetovoimaansa vastakkaisen sukupuolen silmissä tehtailija Holmberg päätti ostaa kartanon. Ostos tuottikin tulosta, ja Holmberg meni naimisiin 50 vuoden iässä.

Nykyisen päärakennuksen Holmberg rakennutti vuonna 1918. Itse hän ei ehtinyt kauan uudesta raken-

KARVASELÄN KÄMPPÄ, KITTILÄ

Karvaselän kummituskämppä sijaitsee Saariselän matkailukeskuksen välittömässä läheisyydessä, Tunturihotellista noin 100 metrin etäisyydellä merkittyjen reittien alueella.

Nykyiselle paikalleen se on siirretty entisen postipolun, nykyisen Inari - Kittilä -tien läheisyydestä. Entisellä paikallaan siinä majoittui poromiehiä ja retkeilijöitä. Yöpyjien kerrotaan usein öisin havahtuneen erikoisiin ääniin, joiden aiheuttajaa ei kuitenkaan koskaan voinut silmin nähdä. Kummittelijan uskotaan olevan kauppias Sohvi Tammela, joka katosi pikkupoikansa kanssa ollessaan matkalla Kittilään.

Vaikka kämppä on siirretty nyttemmin Saariselälle, karmiva tunnelma on kuulemma säilynyt. Kämppä toimii päivätupana.

KEMIN KAUPUNGINTEATTERI

Karvaselän kämppä. Kuva: www.patikka.net

16

nuksesta nauttia. Hänen kuoltuaan kartanon omistus siirtyi Mäntsälän kunnalle. Sodan aikana kartanossa toimi sotasairaala. Olympiavuonna 1952 Helsingin kaupunki osti kartanon ja toi kaupungin pultsarit sinne säilöön kisojen ajaksi. Sittemmin kartanosta tuli vanhainkoti, ja se rapistui. Paikka kunnostettiin hotellikäyttöön vuonna 1991. Tälläkin kartanolla on oma kummituksensa: vanha rouvashenkilö kummittelee päärakennuksen yläkerrassa ja ilmestyy kertoman mukaan vain neitsyille.

Kemin Kaupunginteatterissa liikkuu hyväntahtoinen kummitus. Uskotaan, että kyseessä on teatterin edesmennyt vahtimestari Aarre Matikka. Hänen kerrotaan kuljeskelevan erityisesti teatterin lavasteissa. Eikä ihme, lavasteissa on paljon esineitä ja tavaroita, jotka Matikka testamenttasi teatterille.

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

jan tuhkat on hänen pyynnöstään haudattu museon alueelle.

RAATIHUONEENTORI, PORI

Raatihuoneentoria ympäröivissä rakennuksissa tapahtuu jatkuvasti selittämättömiä asioita. Porin teatterissa on yläparvella näkynyt utuinen naisen hahmo. Hänen on nähty kävelevän myös penkkirivien välissä hiukset hulmuten.

Kaupungintalossa eli Junneliuksen palasissa kuuluu puhetta ja siellä vilahtelee utuisia hahmoja. Sisäpihalla olevassa rakennuksessa on nähty pienen pitkätukkaisen tytön haamu.

Se ilmestyy yhtäkkiä ja katoaa yhtä nopeasti.

Kuulemma myös Raatihuoneen edustalla vartioi toisinaan vartijan pukuun pukeutunut hahmo.

YYTERIN KARTANO, PORI

SÄIPÄN TALO, TORNIO

Nuori sairaanhoitaja Sylva Cronvall lienee tunnetuimpia Tornion kummituksia. Säipän talossa 1900-luvun alussa työskennellyt ja siellä myös asunut hoitajatar surmattiin kotonaan ja haudattiin talon puutarhaan. Naisen hahmon on nähty kulkevan kartanon lähettyvillä.

Tarina kertoo, että kartanon piharakennuksessa sijaitseviin kahteen siiloon olisi aikoinaan muurattu ihmisiä. Muutamat ovat kertoneet kuulleensa hiljaista puheensorinaa, vaikkei ketään ole läsnä. Joskus on kuultu hiljaista gramofonin soittoa pitkin rakennuksen käytäviä.

TURUN PÄÄKIRJASTO

Palosaaren kirjaston kummitus siirtelee kirjoja ja jopa tauluja paikaltaan. Aktiivisimmillaan kummitus on tarinoiden mukaan pyhäpäivän aikoihin.

Turun pääkirjaston kellarissa eivät monet työntekijät uskalla käydä yksin. Kellarissa on nähty naisen hahmo järjestestämässä kirjoja, ja kirjat ovat vaihtaneet itsestään paikkaa.

Moni uskoo, että kyseessä on kirjaston edesmennyt kirjastonhoitaja, joka hoitaa edelleen työtehtäviään.

POHJANMAAN MUSEO

TAMPEREEN TEATTERI

Museokierroksilla on nähty mukana arvokas herra, joka sitten yhtäkkiä häviää. Erityisesti entisen museonjohtaja Karl Hedmanin huoneessa voi tapahtua outoja. Museonjohta-

Tampereen Teatterin kummitusta ovat tutkineet jo useat ryhmät. Ha-

PALOSAAREN KIRJASTO, VAASA

17

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

vaintoja on esimerkiksi itsestään aukeilevista ovista ja hahmoista. Etenkin talon ullakolla olevalla sillalla on havaittu kummittelua. Kummituksen arvellaan olevan sotilas Suomen sisällissodan ajoilta – Tampereen Teatteri joutui kiivaita lopputaisteluja. Verinen historia elää yhä teatterissa, jossa työntekijät kokevat outoja asioita.

PYYNIKIN METSÄ, TAMPERE

Tampereen kaupungin perustamisen aikaan 1779 Pyynikki oli karjan laitumena ja kaupunkilaiset hakivat sieltä vapaasti kotitarvepuuta. Pyynikin Pyhäjärven puoleista rantavyöhykettä käytettiin huvilamaiseen asumiseen. Tunnetuilla tamperelaisilla liikemiessuvuilla oli siellä omat huvilansa: Sumeliuksen ja Joselinin huvilat Joselininniemessä sekä Liljeroosin huvila Varalassa. Ranta-aluetta on vuodesta 1875 lähtien pidetty kansanjuhlien pitopaikkana.

Pyynikillä kasvaa 130-200 -vuotias järeä metsä. Alueella on tehty paljon havaintoja kummituksista. Paikalla on nähty mm. sotilasjoukkoja ja nainen katselemassa Pyhäjärvelle päin. Pyynikin harjun etelärinteessä lähellä näkötornia on vieläkin kalliossa kaiverrus laivan nimestä vuosilukuineen. Onko joku vaeltavista haamuista ollut edesmennyt merikapteeni?

VOIPAALAN KARTANO, VALKEAKOSKI

Harmaapukuisen naisen on nähty liikkuvan kartanon käytävillä. Havaintoja on runsaasti myös tyhjien huoneiden ihmosjoukon puheensorinasta ja riitelyn äänistä. Monet koirat ovat käyttäytyneet alueelle tultuaan oudosti, kuin nähden tai vaistoten sen, mitä ihminen ei näe.

18

HVITTRÄSKIN MUSEO, KIRKKONUMMI

Historialliselle tutustumiskierrokselle saattaa täällä liittyä mukaan odottamattomia seuralaisia. Eräs kolmivuotias tyttö vieraili museossa vanhempien kanssa. Hän itki, kun "ruma täti" seurasi heitä joka paikkaan. Kukaan muu ei naista nähnyt.

Vieraat ovat myös havainneet huoneessa vanhoihin jugend-ajan vaatteisiin pukeutuneet rouvan, joka on sitten yhtäkkiä hävinnyt. Museon valot syttyvät ja sammuvat itsekseen.

van tunnelman. Tauolla olevan kannattaakin käyttäytyä tupasääntöjen mukaisesti tai saa tuntea nahoissaan kummitustupavahdin kiukun.

NUCLEAR NIGHTCLUB, OULU

Ravintolan henkilökunta ja asiakkaat ovat havainneet tumman varjon vilahtavan usein baaritiskin luona ja kulkevan kellariin. Joskus on kuultu kolistelua ja selittämätöntä naurua.

JUMPRU PUB. OULU

Kaksi kummitustarinaa liittyy museokartanoon. Toinen kertoo Sofia-nimisestä tummapukuisesta naisesta, joka työskenteli isäntäperheen Saaristen kodinhoitajana ja jolla oli salasuhde työnantajaansa, Eliel Saariseen. Sofia kuoli epäselvissä olosuhteissa omaan yläkerran huoneeseensa ja nähdään vaeltelemassa yhä huvilassa.

Toinen kummitus on myös nainen, mahdollisesti Eliel Saarisen entinen vaimo Mathilda, joka kulkee surullisena lastenhuoneessa. Mathilda sai 1901 keskenmenon ja oli sen jälkeen hyvin sairas. Hän ei koskaan onnistunut saamaan Eliel Saarisen kanssa lapsia.

NÄKKÄLÄN VÄLITUPA, ENONTEKIÖ

Taukotupa sijaitsee Hetan ja Näkkälän välisen polun ja moottorikelkkauran varressa. Paikalliset eivät tälle tuvalle pysähdy, he tuntevat tu-

Kuusihenkinen miehistö pelastui laivan haaksirikosta Hailuodolle. Yksi heistä jäi Ouluun ja joutui huonoille teille. Siihen aikaan nykyisen Jumprun talon kellarissa oli vankityrmä, johon hänet vangittiin ja jonne hän yllättäen myös kuoli. Vielä tänä päivänäkin kerrotaan miehen etsivän drinkkiä heilurioven heiluessa pubin yläkerrassa. Joskus Jumprun valot ovat syntyneet itsestään täyteen juhlavalaistukseen.

Sanotaan, että haamuherra ei nykyään viihdy yläkerrassa bassonjytinän ja kovaäänisten nuorten parissa.

Alakerrassa hän on aina läsnä, sen tietää Jumpru Pubin henkilökunta niin kuin salaisuuteen vihityt asiakkaatkin. Hänestä puhutaan, kysellään ja häntä myös kunnioitetaan. Ravintolan kotisivuiltakin löytyy tälle omalle kummitukselle omistettu sivu!

Kummituksen tiedetään pelottaneen

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

vartiointiliikkeen työntekijän yöllisellä kierroksella niin pahoin, että vartijan työnteko alalla loppui siihen. Saman alanvaihtopäätöksen teki myös ravintolan entinen siivoja jonka taukotupakin kummitus ystävällisesti tumppasi tuhkakuppiin.

Joten jos näet Jumprun vilskeessä parrakkaan, yksin baaritiskillä kuumaa mehua naukkailevan herran, seuraa häntä.

Mikäli neste ei lasissa vähene, tiedät löytäneesi kummituksen.

LOUEJOEN SILTA, TERVOLA

Kerrotaan, että Tervolan Louejoen sillankorvalla voi nähdä kesämekkoisen tytön liftaamassa kyytiin. Kun auto pysähtyy, tyttö katoaa. Vaikka neitoa ei poimi mukaan, saattaa hän silti ilmestyä auton penkille. Tarinan mukaan hänet otti kyytiin autoilija, joka surmasi tytön ja hautasi metsään.

Jos aaveen ottaa kyytiin, katoaa tämä kohta penkiltä.

Puhuva viemäri helsingissä isYhtenä sy yskesänä Helsing sisä ka du nk ulm an sa deve . kaivosta kuului outoja ääniä t Ihan kuin viemäri olisi sanonu n jotain. Pysähdyin tutkimaa ija fiilis oli hyvin outo ja karm an va. Normaalin vedenlorin in lisäk si viemäristä kuului ku rimatalaa puhetta vedenlo änan äänen alta. Kuuntelin ep a uskoisena matalaa murina in ja puhetta, kurlahtelua, ku spaha henki viemäriverkosto sa Helsingin alla...

KAJAANIN RAUTATIEASEMA

Rautatieasema on rakennettu aikoinaan Raatosuolle, köyhälistön hautapaikalle. Siitä lähtien on tehty havaintoja rääsyläisistä ihmishahmoista, milloin asemalla eteensä tuijottaen, milloin jopa radalla seisomassa. Junan jarruttaessa ei ketään ole kuitenkaan näkynyt.

OLAVINLINNA, SAVONLINNA

Huhutaan, että Olavinlinnassa kummittelee Ingel-niminen neito. Taru kertoo, että ruotsalaisen linnanherran tytär oli rakastunut venäläiseen upseeriin ja hänen vuokseen venäläiset pääsivät hyökkäämään linnaan. Rangaistukseksi tyttö muurattiin elävältä linnan muuriin. Paikalle, mihin tyttö muurattiin, kasvoi pihlaja. Täydenkuun aikaan, keskiyöllä Ingel ja venäläinen upseeri voidaan nähdä seisomassa linnan parvekkeella.

PUOTILAN KARTANO, HELSINKI

Joku kävelee ullakon läpi, vaikka siellä ei ole ketään. Nämä äänet ovat tuttuja kartanossa päivittäin työskenteleville.

Joskus on nähty naishahmon kulkevan puistossa, sitten häviävän. Tarina kertoo suuresta Pohjan sodasta sulhastaan odottavasta morsiamesta.

VAANILAN HYLÄTTY KESÄKOTI, LEHMIJÄRVI

Kesäkodintiellä Vaanilassa sijaitsee hylätty parantola. Kolmesta rakennuksesta on enää kaksi pystyssä, yksi on poltettu maan tasalle. Piha on aidattu piikkilangalla, ikkunoissa on kalterit.

Kyseessä on vuonna 1894 perustettu ilma- ja vesiparannuslaitos, "sanatorium". Parantolassa tarjottiin kaikenlaisia kylpylähoitoja henkiseen ja fyysiseen virkistäytymiseen.

Rakennukset ovat toimineet parantolana vuosina 1905-30, vuosina 1930-1989 lasten leiripaikkana ja ratsastuskouluna.

Alueella on sisällissodan aikaan, keväällä 1918 ammuttu punaisia, joiden joukkohauta on huhujen mukaan edelleen olemassa, eikä ruumiita siirretty kirkkomaahan myöhemmin, kuten yleensä oli tapana.

LOPPI

“Olen kuullut, että Lopella olisi talo, jossa kukaan ei pysty yöpymään yhtäkään yötä, vaan lentää sieltä ulos joko vapaaehtoisesti tai näkymättömän käden lennättämänä. Talossa olisi joskus sisällissodan aikoina tehty kamala veriteko punakaartin toimesta. Eräs kovahermoinen metsänvartija heräsi aamulla pihalta luuta tyynynä päänsä alla. Eräs painijakin lensi ulos ikkunasta ja sai ikkunan karmin mukaansa kun yritti siihen tarttua viime hetkellä. Edesmennyt selvänäkijä Aino Kassinen kävi kuulemma talon pihalla päiväsaikaan ja totesi paikan "läpeensä pahaksi".

Lisäksi olen kuullut, että Lopen metsikössä on ikivanhan kivimuurin pätkän vieressä vuoden 1918 sodan aikainen venäläisten sotilaiden hautapaikka, jossa kirkkaana yönä pitäisi sotilasvainajan kummitella.”

19

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

Hei kaikille, olen Mika Nikkilä. Olen suomalaisen Paranormal Investigations Group Finlandin päätutkija sekä perustaja.

Olemme tutkineet hyvin tuloksin rajatiedon ilmiöitä vuodesta 2014 lähtien. Olen matkan varrella kokenut ilmiöitä, joita monikaan ei varmaan voisi edes uskoa olemassa olevan. Olen kohdannut henkien kosketuksia, kuiskauksia, naurua, koputuksia sekä myös kaksi kertaa konkreettisen fyysisen aggressiivisen hyökkäyksen. Minua pyydettiin kertomaan meidän ryhmän kohta viisivuotisen historian jännittävin tutkimus tekstin muodossa ja mielelläni sen myös teille haluan jakaa. Kirjoitan parhaillaan myös kuluneista vuosista kirjaa ja se tulee myyntiin 2019 puolella. Tiedän, että kyseinen kirja tulee olemaan monella tapaa hätkähdyttävin faktoihin perustuva kertomus, mitä ikinä on tässä maassa kukaan omakohtaisista kokemuksista kirjoittanut. Kirjan etenemistä voi seurata halutessaan facebookissa https://www. facebook.com/suomenaavemetsastajat/ Lisäksi kaikki meidän tutkimukset löytyvät Youtubesta (Paranormal Investigations Group)

LAND TIONS FIN

INVESTIGA ARANORMAL

P

KOH DE:

Ha k al a n o k a r t a nk a l l e k s o Valk e a 14 11.2.20

20

T

ULI AIKA tehdä paluu kartanoon, missä olimme jo aikaisemmin vierailleet ja tämä oli juuri se paikka, mistä kaikki alkoi. Ensimmäisen käyntikerran jälkeen olimme saaneet runsaasti varoituksia ns. alan ihmisiltä, että paikka kannattaisi jättää rauhaan.

Syyksi tähän mainitsivat selvät merkit mahdollisesta demonisesta toiminnasta kartanossa. Näkijät ja meediot ottivat meihin juuri tuon takia paljon yhteyttä ja tällä kertaa jouduin itsekin toteamaan miksi... Selvimpinä merkkeinä mahdollisista pahan ilmentymistä olivat valokuvissa näkyvät erilaiset eläinhahmot, kun tarkastelimme paikan päällä ottamiamme kuvia. Lisäksi ensimmäisellä käyntikerralla panin merkille ”mustan massan” joka meitä lähestyi samalla kadoten yhtäkkiä sinne, mistä oli tullutkin. Kaiken lisäksi talo on aikanaan rakennettu vanhan kal-

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

Pimeys oli lähes totaalinen, eteneminen oli hidasta ja suhteellisen raastavaa, koska koko ajan päässäni jyskytti saamamme varoitukset menemisestä kartanoon uudestaan.

Adrenaliini sai sydämen pamppailemaan ja nyt jos koskaan oli mukava kun velipoika oli aivan välittömässä läheisyydessäni. Laitoimme ghostboxin päälle ja yritimme rauhoittua.

Aloitimme kysymyksien esittämisen. ”Tässä on Mika ja Markus, onko täällä muita paikalla” oli ensimmäinen kysymys. Kysymystä seurasi muutaman sekunnin hiljaisuus kunnes tuli vastaus “kyllä on” – vastaus tuli selvästi suhteellisen vihaisen miehen äänellä. ”Pitäisikö meidän pelätä täällä jotain” kysyttiin seuraavaksi ja siihen saatava vastaus sai koko kehon tärisemään.

“Minua”, vastasi samainen mies möreällä äänellä. ”Onko täällä tapettu ihmisiä kellarissa kansalaissodan aikaan?”

“Kyllä on”, vastasi mies jälleen. miston päälle ja huhujen mukaan alakerran kellarissa oli aikanaan ta- ”Näetkö sinä meidät tällä hetkellä?” pettu punaisia hukutusmenetelmällä. Mutta sitten tietämättäni “Kyllä näen” – oli miehen selMutta juuri nämä syyt saivat meidät lähestyi se hetki, käpiitä karmiva kyseiseen paikkaan mikä tekin minuun vastaus. Tämän jälkeen esitin kytuona pimeänä ja symyksen "Voitkylmänä talvi-iltana ko toistaa nimeni palaamaan. enkä vielä tänäkään Mika?" Kysymyksen jälkeen aiUlkona oli tuolloin päivänä ymmärrä kaa kului noin 3 18 astetta pakkasmitä tapahtui... sekuntia ja sielta, taivas oli tähtien tähän se vastaus peitossa ja tunnelsitten tuli jälleen ma oli luvalla sanoen jännittynyt. Menimme ahtaas- miehen sanomana: “Mika”. ta oviaukosta kartanon ilmeisesti eteisaulaan ja pysähdyimme siihen Istunnon jälkeen pidimme pienen miettimään hetkeksi, miten eteni- tauon ja keskustelimme, mihin karsimme asiassa. Lyhyen neuvonpidon tanossa seuraavaksi menisimme. jälkeen lähdimme ovelta oikealle Jatkoimme vielä noin kaksi tuntia iskohti ilmeisesti vanhaa keittiötilaa. tuntojen pitämistä kartanon eri huo-

lähtemättömän

vaikutuksen,

neissa, kunnes sanoin veljelleni, että minusta meidän pitäisi pikkuhiljaa lähteä.

Minusta vaan kerta kaikkiaan alkoi jostain syystä hyvin vahvasti tuntua siltä. Niinpä sovimme, että lähtisimme sillä erää pois ja kävisimme puhelimeen tallennetun materiaalin sitten yhdessä lävitse kun sieltä pois pääsisimme. Mutta sitten tietämättäni lähestyi se hetki, mikä tekin minuun lähtemättömän vaikutuksen, enkä vielä tänäkään päivänä ymmärrä mitä tapahtui.

Markus huusi ovelta “minä menen jo ulos, kerää sinä laitteet, odotan sinua sitten ulkona”, johon minä vastasin ”joo, tehdään niin, ei mitään ongelmaa.” Niinpä Markus sitten meni ulos ja minä jäin yksin kartanon eteisaulaan keräämään laitteita lattialta lähteäkseni myös kävelemään rappusia alas ja kohti ulko-ovea.

Rappuset olivat suhteellisen loivat ja helppokulkuiset ja pääsin noin kolme askelmaa alaspäin, kun se tapahtui... Jokin käsittämätön ja vahva voima tarttui minuun ja suorastaan heitti minut rappusia alaspäin. Seuraavaksi huomasin olevani vatsallani rappujen alapäässä ja laitteet ympärillä siellä täällä. Valehtelematta jouduin lievään paniikkiin ja huusin ulos Markukselle “Voitko nyt herranjumala tulla auttamaan minua.” Markus huusi ulkoa takaisin “No mikä siellä nyt on”, johon vastasin, tule nyt tänne ja äkkiä.

Markus odotti minua oviaukolla samalla kun keräsin laitteet pikavauhtia ja lähdimme kohti autoa, joka oli noin kahdensadan metrin päässä pientareella meitä odottamassa.

Olin selvästi lievässä shokissa ja olin kuulemma vain hokenut matkalla kohti autoa “ei jumalauta, ei jumalauta.”

21

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

Automatkalla kotiin keskustelimme tapahtumista ja muistan, kuinka yritin tuota hengen tekemää päällekäyntiä veljelleni kuvailla kaiken hämmennyksen keskellä. Se tapahtui yhtäkkiä ja jokin selittämätön voima tönäisi minut kesken kävelyni naamalleni. Vähän ennen tapahtunutta aistin ympärilläni jotain, mutta en todellakaan tänäkään päivänä osaa asiaa tarkemmin edes itselleni selittää. Seuraavana päivänä keskustelimme asiasta veljeni kanssa vielä puhelimessa ja yhdessä päätimme, että paikka kannattaa varmaankin jättää ikuiseen rauhaan meidän osalta. Tuo kyseinen ilta antoi minulle esimakua siitä, mitä kaikkea voi koh-

22

data, kun yhteyttä henkimaailmaan hakemalla haetaan.

Tiedän, että varmasti monikin olisi jo tuossa vaiheessa laittanut niin sanotusti hanskat naulaan, mutta pakko todeta, ettei se vaihtoehto käynyt edes mielessäni. Haluan kuitenkin teille kaikille korostaa, että jos sinulla on aikomus alkaa henkimaailman ilmiöitä tutkimaan niin muista, että olet täysin varma siitä haluatko sinä sitä ihan oikeasti ja oletko valmis kohtaamaan mahdollisesti myös näitä hieman ikäviä puolia asiassa.

On syytä olla tietoinen myös tämän tyyppisten kohtaamisten mahdollisuudesta. Teksti on hyvin kiireellis-

ten aikataulujen vuoksi kovin ontuvaa, mutta toivon, että pääsit edes vähän sisään siihen tunnelmaan mitä tuolloin itse paikanpäällä koin.

Oikein mukavaa Halloweenia kaikille ja muistakaa tosiaan 2019 ilmestyy kirja mitä ei kannata ohittaa… https://tutka.pro/uutiset/kaksi-kertaa-aave-on-kaynyt-jopa-kasiksi/ https://paranormal-investigations-group.webnode.fi/media/ Mika Nikkilä mika.nikkila1@live.fi Paranormal Investigations Group Finland

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

EDWARD MORDRAKEn, "kaksikasvoisen miehen" tarina Tarina Edward Mordaken epämuodostumasta on yksi kummallisimmista ja surullisimmista tarinoista maailmassa.

Edward Mordake eli täydellisessä yksinäisyydessä erakkona kieltäytyen jopa oman perheensä jäsenten vierailuilta. Hän oli syvällinen nuori mies ja harvinaisen hyvä muusikko.

Edwardissa oli kuitenkin jotain, mikä poikkeuksetta kauhistutti muita ihmisiä.

Kuva: The Boston Post

Nimittäin nuoren miehen niskassa olivat toiset, kauniin tytön kasvot.

Toiset kasvot olivat pelkkä naamio, "peittivät vain pienen osan kallon takaosasta, mutta silti osoittivat jonkinlaista älykkyyttä, pahanlaatuista sellaista". Kasvot hymyilivät ja irvistelivät, kun Mordrake oli surullisel-

la tuulella. Niiden silmät seurasivat liikkeitä ja suu näytti ”mutisevan lakkaamatta", vaikka mitään ääntä ei kuulunut. Mordake väitti, että ”paholaiskaksosensa”, kuten hän toisia kasvojaan kutsui, vihamielinen kuiskuttelu piti hänet hereillä öisin. "Ne (kasvot) eivät koskaan nuku, vaan puhuvat minulle jatkuvasti sellaisista asioista, mistä puhutaan vain Helvetissä – se ei ole mielikuvitustani, koska kenenkään mieli ei voisi kuvitella niitä kauhistuttavia kiusauksia, joita ne asettavat minun eteeni. Esi-isieni pahoista teoista olen kai saanut tämän kirouksen, ja minä pyydän ja rukoilen teitä murtamaan tämän kirouksen, vaikkakin oman henkeni uhalla." Näin onneton ja epätoivoinen Mordake oli vaivansa kanssa. Hyvästä huolenpidosta huolimatta hän onnistui hankkimaan jostakin myrkkyä, johon kuoli jättäen jälkeensä kirjeen, jossa hän pyysi, että "demonikasvot" tuhottaisiin ennen hautaamistaan, "jotta ne eivät voisi jatkaa haureilujaan haudassa." Omasta pyynnöstään hänet haudattiin autioon paikkaan, ilman hautakiveä.

Lähde: https://allthatsinteresting.com/edward-mordrake

23

SEURAAVA ÄÄRETÖN ILMESTYY 10.12

WWW.RAJATIETO.FI