Ä är e tö n І joulukuu 2019
Tuhmat lapset, synkkä metsä – rajoja puhkova tulkinta perhearjesta teksti minna
& anna finstad kuvat anna finstad
”Eteisen peilissä vilahtaa jotakin. Kauhu kylmettää ruumiini. Peilinpinta alkaa välkkyä. Minun on pakko katsoa: ihmisenkaltainen hahmo tuijottaa minua tyhjin silmin. Rujo olento siellä heijaa lasta sylissään keinutuolissa. Katson tarkemmin. Paholainen lopettaa laulunsa. Sen katse on läpitunkeva, kolkko. Viileä viima puhaltaa lävitseni. Vilkaisen lasta paholaisen sylissä: hänen silmänsä ovat värjäytyneet kokonaan mustiksi.” (Ote tekstistä: Se vuosi kun äiti hiukan kuoli)
>>
"Kokoelmassa puhuvat äidit ja lapset, jotka kokevat arkensa vahvasti eri tavoin kuin valtavirtamedian perhelehtien kiiltokuvissa on totuttu näkemään."
23
