Mintun blogi

Nimeni on Ekaterina, mutta kaikki kutsuvat minua Katjaksi. Olen kotoisin Pietarista, Venäjältä. Opiskelen sairaanhoitoa Turun ammattikorkeakoulussa.

Olen valmistunut sairaanhoitajaksi Venäjällä vuonna 2012 ja työskennellyt sen jälkeen leikkaussalihoitajana Mariinskin sairaalassa. Olin keväällä 2012 kolme kuukautta vaihto-oppilaana Turun ammattikorkeakoulussa ja päätin hankkia sairaanhoitajan pätevyyden myös Suomessa. Olen asunut nyt kuusi kuukautta Salossa. Valmistun vuoden kuluttua. Pidän Suomen kauniista luonnosta.

On kivaa asua Salossa, rauhallisessa pikkukaupungissa, jossa saan hengittää puhdasta ilmaa ja tehdä kävelylenkkejä joka päivä.

Se ei ole minulle itsestäänselvyys, sillä olen suurimman osan elämääni asunut ruuhkaisessa suurkaupungissa. Olen ollut Klubitalolla mielenterveystyön harjoittelussa viisi viikkoa. Se on ollut haasteellista, koska minulla on kokemusta vain sairaalaympäristöstä. Harjoittelun aikana olen perehtynyt Klubitalon organisaatioon, toiminta-ajatuksiin ja periaatteisiin sekä tavannut paljon mukavia ihmisiä.

Klubitalolla on tärkeä rooli jäsentensä elämässä. Se on paikka, johon he ovat tervetulleita. Siellä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä, luoda ystävyyssuhteita ja oppia uusia taitoja. Anne-Mari

Kun elämä tökkii - tökin takas

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että joinakin päivinä olisi ollut vain helpompi jäädä sängyn pohjalle makaamaan kuin nousta sieltä ylös?

Tarkoitan tällä sitä kun kaikki mahdollinen tuntuu menevän pieleen. Minulla ainakin on tällaisia päiviä. Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen , sanoo Murphyn lakikin. Ja jos jään sängyn pohjalle makaamaan, niin silloinkin kaikki voi mennä pieleen. Paska juttu.

Välillä oikein keljuttaa kun mikään ei tunnu sujuvan niin kuin on itse ajatellut tai suunnitellut. Ja se ei ole läheskään aina itsestä kiinni, että näin käy. Elämä on sellaista. Esimerkiksi päivä voi alkaa jo sillä, että unohtaa jotain tärkeää kotiin tai myöhästyy vaikka bussista. Tai kiukkuinen kassaneiti pilaa muuten niin hyvän päivän. Se pistää vihaksi ja voi olla hyvinkin stressaavaa.

Voi kuinka usein olenkaan langennut masennukseen kun matto on vedetty jalkojen alta. Mutta yhtä usein olen noussut sieltä ylös. Jos olisin halunnut luovuttaa, olisin tehnyt sen jo kauan sitten. Huokaan usein illalla helpotuksesta raskaan päivän jälkeen käydessäni nukkumaan. Ja toivon samalla, että seuraava päivä olisi hiukan helpompi. Ja usein se onkin.

Mikä minua on sitten auttanut jaksamaan? Minulla ei ole siihen mitään poppakonstia, minä en voi vaan antaa periksi elämälle. Olen luonteeltani hyvin itsepäinen ihminen ja se on auttanut minua monesti selviämään vaikeista tilanteista. Sanoisin, että kun elämä tökkii tökin takas. Täytyy kuitenkin todeta, että joskus itsepäisyydestä voi olla myös haittaakin. Mutta mitä jos käännetäänkin asia toisinpäin. Mikä voi pelastaa huonon päivän ja saada hyvälle tuulelle? Huumori on yksi minun voimavaroistani. Minä pidän eniten tilannekomiikasta. Sillä on joskus kummallinen vaikutus mielialaan. Kunnon vitsi oikeaan paikkaan helpottaa oloa kummasti. Ja kun lyö jonkin vaikean asian leikiksi, se ei tunnukaan enää niin pahalta. Ainakaan hetkeen.

Huonon päivän voi pelastaa myös ystävällinen sana tai hymy ystävältä. Ja joskus pelkkä ymmärtävä katsekin riittää. Tai kun huononakin päivänä onnistuu jossain asiassa sittenkin hyvin. Mielekäs tekeminen auttaa unohtamaan harmin aiheet ainakin hetkeksi. Myös toisten auttaminen saa hyvälle tuulelle. Pieni ystävällinen teko saa toisenkin ihmisen iloiseksi. Näilläkin asioilla on kummallinen vaikutus mielialaan. Oletko koskaan huomannut? Loppujen lopuksi, elämäähän tämä kaikki vain on. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja niille ei voi mitään. Vaikka vajoaisin pohjalle, positiivista on kuitenkin se, että sieltä ainoa reitti on ylöspäin. Onneksi emme ole mitään Aku Ankkoja, joita vainoaisi jatkuva huono onni vaan, että elämäämme mahtuu myös niitä hyviä hetkiä. Ja ne ovat loppupeleissä se elämän suola. Näistä pienistä hyvistä hetkistä täytyy nauttia silloin kun siihen pystyy. Minttu