Maalatessa kaikki muu unohtuu

Olen harrastanut maalausta vuodesta 81. Salon kansalaisopiston kuvataidepiirissä on ollut innostavia opettajia mm. Sakari Mäkipuro ja Merja Nissi. Kun löysin maalaamisen oikein toden teolla, en pitkään aikaan juuri mitään muuta tehnytkään.

Muistelen lämmöllä myös kansakouluaikaista opettajaani, taiteilija Juhani Paavolaa. Siihen aikaan oli tapana ripustaa oppilaiden onnistuneita piirustuksia näkyville, ja usein siellä koulun seinillä oli myös minun töitäni.

Töitä on kertynyt ajan mittaan aikalainen määrä. Osa on kodin seinillä, mutta olen tehnyt tauluja myös lahjoiksi.

Luonnon seuraaminen on minulle tärkeää, ja ehtymätön lähde maalaamisessa. Puiden katseleminen on minusta niin kiehtovaa, että joskus autolla ajaessani olen ihan pelännyt ajavani ojaan.

Unohtunut harrastus löytyi jälleen

Nyt on maalaaminen ollut pitkään sivussa, mutta tämän ryhmän myötä taas palasin juurilleni. Ryhmässä oli hienoa tutustua uusiin materiaaleihin kuten akryyliväreihin. Ryhmässä oppi ja sai kokeilla myös uusia työtapoja. Kollaasin teko oli minulle täysin uutta. En ole koskaan aikaisemmin mitään tällaista tehnyt.

Vuosien varrella taiteen tekeminen on antanut minulle todella paljon. Kokemuksen sanoiksi pukeminen on hieman vaikeaa, mutta se antaa minulle mielihyvää. On upea tunne, kun on onnistunut jossakin. Taiteen tekoon keskittyessä kaikki muu unohtuu. Voisipa sitä kuvata jonkinlaiseksi flow-tilaksi.

Toivottavasti ensi syksynä ryhmä jatkuu tavalla tai toisella, nyt kun taas pääsin harrastuksen makuun, ei sitä malttaisi lopettaa.

Mauri