Kurssilla tilaisuus intensiivisyyteen

Klubitalon taideryhmä osui sopivaan aikaan. Olen opiskellut kuvan tekemistä ja harrastanut sitä aika ajoin. Pitkän tauon jälkeen olin itsekseni alkanut lämmitellä maalaustaitojani. Ryhmään lähdin kuitenkin avoimella mielellä katsomaan mitä tapahtuu.

Kurssin aihe ” Mitä haluan elämästäni muistaa ” tuntui alkuun isolta, henkilökohtaiselta ja hieman pelottavalta. Ajattelin ottaa lähtökohdaksi lapsuuden valokuvan. Sisältö tuli tekemisen myötä. En halunnut jumiutua miettimään mitään ideaa erityisesti.

Kova itsekritiikki halvaannuttaa helposti tekemisen ja vie siitä ilon ja rentouden. Tietoinen mieli asettaa ennakko-odotuksia ja rajoituksia, joita todellisuus ei tue. Siellä missä pingottaminen loppuu – alkaa luovuus - taide – ja elämä. Välttääkseni valkoisen paperin kammoa tein paljon nopeita piirroksia ja useaa työtä samanaikaisesti. Mielestäni metodi toimi hyvin ja yllätyksekseni sain useita hyviä kuvia tehtyä. En ole koskaan työstänyt mitään kuva-aihetta näin intensiivisesti ja paljon kuin aiheeksi ottamaani omakuvaa. Piirsin kymmeniä versioita omakuvastani. Piirtäminen tarjosi myös huomion keskittämistä johonkin muuhun kuin negatiiviseen murehtimiseen.

Oman kiitoksensa ansaitsee Satu-Maaria kurssin vetäjänä. Hänellä on kyky kannustaa ja säteillä positiivista asennetta ympärilleen. On myös hienoa kun joku toinen osaa nähdä avoimesti ratkaisuja siellä missä itse ajautuu umpikujaan.

Uudet tekniikat ja ideat ovat tervetulleita rikastuttamaan omaa harrastusta. Taiteilu on yleensä aika epäsosiaalista mutta ryhmässä saa tuntea yhteenkuuluvuutta ja jakaa kokemuksia. Kokoontumispaikkana Salon veturitalli oli inspiroiva paikka tehdä taidetta ja yhteisnäyttely tavoitteena motivoi tekemistä. Sauli