Ryhmä oli luovuuden kosketus

Voisin kuvata itseäni melko ahkeraksi kulttuurin kuluttajaksi. Olen kaikkiruokainen, varojen salliessa ja tilaisuuden tullen käyn pari kertaa kuukaudessa teatterissa, konsertissa tai jossain näyttelyssä. Olen oppinut tietämään, miltä paikoilta kannattaa ostaa liput, jotta pienelläkin budjetilla voi osallistua.

Maaliskuussa tuli nähtyä ooppera Nurnberin Mestarilaulajat, viime viikolla pistäydyin Ateneumissa . Siellä oli esillä Ismo Höltön valokuvia. Aiemmista Ateneumin näyttelyistä on mieleenpainuvia ollut mm. Picasson ja Carl Larssonin näyttelyt. Museossa oli mahdollisuus kokeilla henkilön piirtämistä Camera Obscuran avulla. Se oli mielenkiintoinen kokemus.

Kiinnostuin tästä ryhmästä, koska tahdoin kokeilla tehdä itse jotakin. En ole tehnyt koskaan mitään vastaavaa . Koulun kuvaamataidon tuntien jälkeen ei ole tullut kuvia tai piirustuksia tehtyä. Aluksi oli tosi tahmeaa tarttua työhön, olin vähän hukassa, mitä tällaisessa ryhmässä tulisi tehdä. Kun sain asiantuntevaa opastusta, pääsin vauhtiin. Maalaaminen kankaalle oli minusta erityisen mukavaa. Itse pidän eniten meri-taivas taulustani. Oman kuvan parissa työskentely aiheutti minussa vastustusta. Minulla ei ollut lapsuuden kuvaa, joten jouduin työskentelemään todellisen omakuvani kanssa. Tunsin työskennellessäni itseni kovin itsekeskeiseksi. Oman kuvan tarkastelu on vaikea asia. Sitä sopii jokaisen kokeilla. Haluaisin jatkaa maalauksen ja piirustuksen opettelua. Kaipaan kuitenkin opastusta, koska asia on niin uusi minulle. Ohjaajan tuki on tärkeää esimerkiksi sommittelun harjoittelussa. On kiva tietää, kuinka taiteessa on tapana tehdä asioita.

Petri