Miljoonan euron mies

M inusta ei tullut miljoonan euron miestä. Laskettu nimittäin on, että yhden nuoren syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa.

Hyödytön mies Hyödytön mies Hyödytön mies Hyödytön mies

Vuonna 2010 lääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että minusta ei ole mihinkään muuhun kuin eläkkeelle. Minä olin hiljaisesti eri mieltä, mutta ei minulla ollut mitään konkreettista millä näyttää, että työkykyä olisi jäljellä. Olin 22vuotias ja omasta mielestäni aivan liian nuori eläkkeelle. Perheessäni oli tapahtunut traagisia tapahtumia, enkä ollut kyennyt suremaan, enkä selvittämään asioita kun ensimmäinen työkykyarviointi tehtiin. Teksti oli karua luettavaa.

Pienin askelein pitkää tietä Pienin askelein pitkää tietä Pienin askelein pitkää tietä Pienin askelein pitkää tietä

Pääsin kuitenkin työharjoitteluun vuonna 2011, mutta jouduin pian työtapaturman vuoksi pitkälle sairauslomalle. Sairauslomalla kaikki pahat ajatukset ja läpikäymättömät asiat palasivat ja sairastuin masennukseen. Pääsin samoihin aikoihin muuttamaan Mielenterveysseuran tukiasuntoihin ja päätin näyttää epäilijöille, että minä pärjään omillani ja hallitsen omaa elämääni. Alkoi pitkä kuntoutustie. Vielä 2012 tehdyn työkykyarvioinnin mukaan olin eläkepäätöstä vailla, mutta vaikka se masensi ja sai minut hetkeksi voimaan huonommin, en antanut periksi. Käänteentekevää oli, että sain pätevää terapiaa ja tukitalon ohjaajan kanssa lähdin tutustumaan Salon klubitaloon. Klubitalo maailma so pi minulle ja minusta tuli nopeasti aktiivikävijä. Sain itselleni sopivia työtehtäviä ja huomasin, että minua arvostetaan ja kunnioitetaan omana itsenäni. Sain ystäviä ja itsetuntoni koheni.

Päätin näyttää epäilijöille, että pärjään ja hallitsen omaa elämääni!

2013 aloitin elämäntaparemontin ja sillä tiellä ollaan. Painoa on tippunut huikeat 60 kiloa ja voin todella hyvin. Polvivammoista huolimatta pystyn tekemään pieniä juoksulenkkejä ja pitkiä 12 kilometrin kävelylenkkejä, lisäksi käyn klubilaisten kanssa punttiksella ja pelaamassa sählyä. Keväällä 2015 ammatillinen kuntoutumiseni otti aimo harppauksen eteenpäin kun kävin Klubitalon työ- ja opinto-ohjaajan kanssa tutustumassa Verven toimintaan Turussa. Hain ja pääsin Kelan ammatilliseen kuntoutukseen, ensin ammatilliseen kuntoutusselvitykseen ja siitä ammatilliselle kuntoutuskurssille. Kuntoutuskurssiin kuului kaksi työharjoittelujaksoa, joista kummastakin sain valtavan hyvät palautteet. Minulla on täysi uskomus ja luottamus siihen, että kykenen tulevaisuudessa työskentelemään palkkatyössä ja tällä hetkellä työskentelen Salon klubitalon yhteisöavustajana ja ensi vuonna haen opiskelemaan merkonomiksi. Ilman omaa sisukkuuttani en olisi tässä. Mutta en olisi myöskään ilman Klubitaloa ja sen yhteisöä. Se antoi minulle tarkoituksen herätä päivään ja lähteä ulos neljän seinän sisältä. Sen porukka kantoi minua eteenpäin vaikeina aikoina ja kannusti eteenpäin, opetti sosiaalisuutta ja puhalsi voimaa ja ilmaa siipien alle. Ilman Salon klubitaloa minusta olisi todennäköisesti tullut miljoonan euron mies. Mikko