Mielenmaailma: Pakko-oireinen häiriö s

Pakko-oireinen häiriö

Aikuisista noin 2-3% kärsii pakko-oireisesta häiriöstä. Se luokitellaan ahdistuneisuushäiriöksi, jossa pakkoajatukset tuottavat toistuvasti voimakasta ahdistusta, jota pyritään lievittämään pakkotoiminnoilla. Kun on pakko Pakkoajatukset ovat toistuvia mieleen tunkeutuvia epämiellyttäviä tai ahdistavia asioita. Pakko-oireista häiriötä luonnehtii myös pakollisten ajatusten ja toimintojen liiallisuus ja epärealistisuus. Yleisimpiä pakkoajatuksia on likaantumisen tai tartuntataudin saamisen pelko tai vakavan vahingon aiheuttamisen pelko. Torjuakseen näitä asioita ihminen suorittaa toistuvasti pakkotoimintoja, kuten itsensä pesemistä, esineiden järjestelyä, sähkölaitteiden tarkistelua, laskemista tai vaikka rukoilua. Näillä pakkotoiminnoilla pyritään estämään jonkin pelottavan asian tapahtuminen. Pakkoajatukset eivät ole luonteeltaan normaalia liiallista arkielämän asioista huolehtimista.

Pring, pring kello pirahtaa. Se on merkki, että aamutoimeni on oltava valmiit. Silmän rajaus ei taaskaan tullut kunnolla, joko huijaan ja käännän aikaa lisää tai sitten annan olla. Terapeutti on käskenyt antaa olla. Helvetin terapeutti! Kuolisi pois! Ei niin saa ajatella. Olenko murhaaja, jos se nyt kuolee? Murhaaja, minä olen murhaaja. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi.... Sormi käy ja laskee hellan nappuloita. Ja aloittaa laskennan uudestaan. Ei ole päällä. Pääsen ulko-ovelle, mutta pakko palata vielä takaisin tarkistamaan. j j tai sitten annan olla. taa olla. Helvetin tein saa ajatella. yt kuolee? murhaaja. viisi, skee ittaa ole veliean.

Moni pakko-oireista kärsivä tiedostaa, että esimerkiksi uuni ei ole päällä ja hän voisi aivan hyvin lähteä töihin tai kouluun, mutta ei siitä huolimatta kykene olemaan tarkistamatta uunia yhä uudelleen. Lievät pakko-oireet ovat varsin tavallisia erityisesti lapsilla ja nuorilla, mutta tiheästi esiintyessään pakko-oireet vievät runsaasti aikaa ja hankaloittavat arkea ja ihmissuhteita huomattavasti. Pakko-oireista kärsivillä on keskimääräistä useammin taipumuksia paniikkikohtauksiin ja häiriö voi johtaa tai se voi liittyä masennukseen.

vä ksi oiin tä an

u© Samuel Seison taas saunassa. Tarkistan onko kiuas päällä. En pysty lähtemään, koska talo palaa poroksi. Talo palaa, koska minä olen jättänyt kiukaan päälle. Olen asunut tässä asunnossa kolme vuotta, enkä ole käyttänyt saunaa kertaakaan. Mutta en pääse kiukaan luota. Mieheni ei kestä minua, lapseni ei kestä minua, ystäväni eivät kestä minua, minä en kestä itseäni. Tappaisin itseni, tappaisin itseni mielelläni, olen turha ja huono, eikä kukaan rakasta minua. Mutta en voi hypätä parvekkeelta, koska sitten tulee sotkua. Hitaasti häpeä Pakko-oireinen häiriö kehittyy useimmiten hitaasti. Oireyhtymästä kärsivä saattaa hävetä oireitaan tai hän ei tiedä saatavilla olevasta hoidosta. Nämä asiat saattavat olla syinä siihen, että pakko-oireista kärsivät hakeutuvat usein hoitoon vasta 7-10 vuop den päästä ensimmäisten oireiden ilmaantumisesta.

”Olen turha ja huono, eikä ”O kukaan rakasta minua” ku

Itsehoidosta myös apua Pakko-oireista häiriötä voidaan hoitaa tehokkaasti lääkehoidolh la, psykoterapialla sekä näiden la yhdistelmällä. Myös itsehoito on yh tärkeässä roolissa. On tärkeää tär ymmärtää sairauden erityispiirteet ymm ja tapa jolla reagoi pakkoajatuksiin. ja ta

Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän Pakko on tärkeä vapautua häiriöön usein liiton tär tyvästä häpeän tunteesta. Häpeä lisää tyvästä oireita voimistavaa stressiä ja vaikeuttaa oireita vo

”Hävettää” ”Ehkä terapeutti oli oikeassa. Voiko minusta tulla vielä ihminen?.”

sekä itsehoidollisten keinojen opettelua että hoidon puoleen kääntymistä. Oireita voi helpottaa säännöllisillä elämäntavoilla, liikunnalla ja rentoutusmenetelmillä. Pakko-oireita voi lievittää opettelemalla keinoja ohjata ajatukset muualle. Itken ja viillän itseäni, en edes viillä kunnolla. Hävettää, hävettää niin kamalasti. Sairaanhoitajani tulee kotikäynnille. En ole päässyt kahtena kertana hänen luokseen sovittuna aikana. Otetaan kuva hellan nappuloista kännykkään ja lähdetään ulos. Jalkani sahaavat ulko-ovella, oksettaa, isä kuolee, jos nyt lähden. Sairaanhoitaja ei anna periksi, pakottaa takin päälle ja minut ulos. Kävelemme ensin vaitonaisina, juttu alkaa luistamaan ja hengitys helpottuu. Paniikki hellittää. Pääsin Klubille. Olen iloinen, mutta samalla mietin, jos ne eivät kuitenkaan tykkää minusta. Ottavat vastaan, hymyilevät. Juttelevat minulle kuin kunnon ihmiselle. Ehkä terapeutti oli oikeassa. Voiko minusta tulla vielä ihminen? Sanovat, että tulee.

Tarinassa käytetyt sitaatit ovat fi ktiivisiä ajatuksia, joilla on kuitenkin oma todellinen kiintymäkohteensa pakko-oireisen ihmisen elämään.

Juttu julkaistu aikaisemmin 2017 keväällä.

Pähkinänkuoressa:

Pakko-oireiselle häiriölle (”pakkoneuroosi”) ovat ominaisia pakkoajatukset (obsessiot) tai pakkotoiminnat (kompulsiot). Pakkoajatukset ovat toistuvia mieleen tunkeutuvia epämiellyttäviä tai ahdistavia ajatuksia tai mielikuvia, jotka eivät ole luonteeltaan vain liiallista arkielämän asioista huolehtimista.

Pakkotoiminnat ovat luonteeltaan toistuvaa käytöstä (esim. käsien pesu, esineiden järjestely, lukitsemisen tarkastaminen) tai mielessä tapahtuvaa toimintaa (esim. rukoilu, laskeminen, sanojen hiljainen toistelu). Pakkotoimintojen päämääränä ei ole mielihyvän tuottaminen, vaan pakkoajatusten tuottaman ahdistuksen lievittäminen tai jonkun pelottavan tapahtuman estäminen.Lievät ja ajoittain ilmenevät pakkoajatukset ja toiminnot ovat hyvin yleisiä. Voimakkaampina niitä ilmenee pakko-oireisen häiriön lisäksi monien muiden psykiatristen sairauksien yhteydessä, mm. vakavissa masennustiloissa. Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi