Klovnerit vakavien asioiden äärellä s

Entä, Jos...??

”Klovneria on taidemuotona läsnäolon ja elämisen riemun välittäjä”

©Jukka

Ahdistavien ajatusten monipäinen hirviö näyttäytyi Salossa

Moni tunnistanee itsessään asioiden pakonomaista tarkistamista, joka ilmenee esimerkiksi hellan nuppien tarkistamisena tai avainten hapuiluna taskusta. Näille pikkupiintymyksille naureskellaan, mutta pakkooireisuus eli OCD (obsessive-compulsive disorder) on pahimmillaan sairaus, joka halvaannuttaa sitä sairastavan arjen. Yleisimmin tunnettuja muotoja ovat tarkistelemisten lisäksi erilaiset bakteerikammot, tai ylenpalttinen käsienpesu. Aina ei ole kyse pakkotoiminnoista, vaan sairaus voi ilmetä myös pakkoajatuksina.

”Aina ei ole kyse pakkotoiminnoista, vaan sairaus voi ilmetä myös pakkoajatuksina” ”Omakohtaisuus tekee esityksestä aidon ja totuudenmukaisen”

“Entä jos…?” -esitys valotti komedian keinoin, millaiseen piinaavaan paniikkiin kaikenkarvaiset ajatukset voivatkaan ihmispolon saada. Pääosassa on Minna Mannosen tarina. Pakkoajatuksista kärsivä Mannonen kiertää mielenterveyden ammattilaiselta toiselle, mutta kohtaa apua hakiessaan vähättelyä. Mannosella ei kuitenkaan ole varsinaisia pakkotoimintoja, vaan hänelle OCD tarkoittaa piinaavia pakkoajatuksia. Hän tutkii ja analysoi tunteitaan, märehtii niitä ja tarvitsee muilta ihmisiltä jatkuvaa vakuuttelua sammuttaakseen huolensa. Klovni Usva Huun näyttelijä Roosa Hannikainen ja klovni Regina D. Ding Dongia esittänyt Helena Leminen toimivat freelancereina esittävän taiteen kentällä ja löysivät toisensa Teatteri Metamorfoosin riveistä.

He olivat olleet työtovereita jo pitkään, kunnes sattumoisin tajusivat, että näyttelemisen lisäksi heillä oli muutakin yhteistä. Molemmat olivat kärsineet pakko-oireisuudesta ja saaneet siihen hoitoa.

Tuolloin pahin vaihe sairauden suhteen oli molempien elämässä jo ohitettu terapian sekä vertaistuen avulla. Roosa Hannikainen ja Helena Leminen tunsivat olevansa valmiita kertomaan tarinaansa teatterin keinoin. Käsikirjoitus tarinaan syntyi paitsi esiintyjien omista kokemuksista, niin myös heidän tuntemiensa pakko-oireista kärsivien ihmisten kokemuksista sekä niihin tarjotuista toimivista ja toimimattomista hoitokeinoista.

Klovneria on taidemuotona läsnäolon ja elämisen riemun välittäjä. Näin se on erityisen sopiva väline käsitellä pään sisäisiä vakavia ja pelottaviakin aiheita niin, että katsojan ja kokijan on mahdollista vastaanottaa se. Omakohtaisuus tekee esityksestä aidon ja totuudenmukaisen. Esiintyjät asettautuivat samalle viivalle niiden katsojien kanssa, joilla kenties on kokemusta mielenterveyden järkkymisestä.

Näytelmästä käy ilmi, että pakko-oireistaan ammattihenkilöstölle puhuvan henkilön on vaikeaa tulla ymmärretyksi ja saada sairauteensa apua. Roosa Hannikaisen ja Helena Lemisen motiivina on ollut halu auttaa ihmisiä pääsemään irti pakko-oireiden aiheuttamasta häpeästä ja levittää tietoa, että sairauteen on saatavilla apua.

”Hänelle OCD tarkoittaa piinaavia pakkoajatuksia.”

© Jukka

Esityksen jälkeen oli mahdollisuus keskustelulle aiheen tiimoilta, ja tähän mahdollisuuteen tartuttiinkin. Tilausnäytännön järjestivät Maailman mielenterveyspäivän merkeissä Salon Klubitalo sekä ETRA-liitto.

Esityksen lisäksi ohjelmassa oli kaksi mielenkiintoista luentoa elintapojen merkityksestä henkiseen hyvinvointiin. Salon muistiyhdistys muistutti meitä huolehtimaan aivoterveydestämme terveellisten elämäntapojen lisäksi myös aktivoimalla aivojamme. ETRA-liiton luennoitsija Taneli Pirskanen puolestaan puhui elämäntapojen vaikutuksesta aivojen välittäjäaineisiin, kuten serotoniiniin. Paikalla oli myös OCD- ja Tourette yhdistys, Salon FinFami sekä Salmi ry esittelemässä toimintaansa.

”Esityksen jälkeen oli mahdollisuus keskustelulle aiheen tiimoilta, ja tähän mahdollisuuteen tartuttiinkin”.