Israel 2009 by Santtu Ahlman

LUONNOSSA MAAILMALLA II

SANTTU AHLMAN

ISRAELIN EILAT & JORDANIAN PETRA 17.–24.12.2009

ISRAEL

ISRAELIN EILAT & JORDANIAN PETRA 17.–24.12.2009 SANTTU AHLMAN

Laineen Mikko latasi yhtäkkiä jossain vaiheessa vuoden 2009 aikana, että hän haluaisi matkalle Israelin Eilattiin, kun oli saanut matkalahjakortin pyöreiden kunniaksi hieman aiemmin. Tarkastimme vaihtoehdot pikaisesti ja parin viikon sisällä varasin Lomamatkojen paketin koko konkkaronkalle; Mikko, Riitta, Johannes ja Ani Laineelle, Jalmari ja Jannastiina Pusalle sekä itselleni. VANTAAN PILOTTIIN KE 16.12. Lähdin Anin, Jalpun ja Janken kanssa Porista puoli viideltä päivällä mahdottoman tavarakuorman kanssa kohti Loimaata. Matkalaukkujen lisäksi meillä oli joululahja- ja petivaatearsenaalia mukana matkan jälkeistä joulun viettoa varten. Loimaan plikan (Anin) kotimannuille ennätimme kuudeksi, nappasimme Johanneksen kyytiin ja puoli seitsemältä jatkoimme Mikkon ja Riittan (loimaalaisittain lausuttuna) kotoa Vantaan suuntaan. Ani hyppäsi naispuolisten matkustajien kanssa Corollaan ja me miekkoset jatkoimme reissaamista Escortilla. Ajoimme mukavassa 15 asteen pakkaskelissä Forssan kautta Vantaalle tuttuun hotelli Pilottiin, tosin ammuimme pirssimme jälleen ohi oikeasta tienhaarasta Kehä kolmosella. Hotellin pihassa oli onneksi parkkitilaa, ja eväiden syönnin jälkeen pääsimme maate jo hieman kymmenen jälkeen. EILATTIIN TO 17.12. Puhelin pirisi jo tylyn aikaisin aamuneljältä, mutta kuuden tunnin sikeiden unien jälkeen oli yllättävän leppoista herätä. Ehdimme vielä hyvin aamiaiselle, kunnes lähdimme miniLentokenttäodottelua Suomen päässä. ANI LAINE

ANI LAINE

Riitta ja Mikko ottamassa tuntumaa hotellin pihaan.

bussilla lentokentälle viiden aikaan. Katsoin Pilotissa, että Primera Air on kakkosterminaalissa, mutta se olikin ykkösessä, minkä vuoksi talsimme pitkän matkan oikeaan osoitteeseen pitkin lentokenttärakennuksia. Lähtöselvitys sujui kuitenkin hetkessä, mutta jouduimme palaamaan vielä kakkosterminaaliin oikealle portille. Aamuvoimistelut oli osaltamme suoritettu, kun pääsimme portille. Melko pian pomppasimme bussiin, joka kuljetti meidät kauas Primera Airin jäätyneen lentokoneen luokse. Istuimme koneessa kymmentä vaille seitsemän, jolloin puolet porukasta oli vielä jossain, vaikka lähtöön oli vain kymmenen minuuttia. Hetken kuluttua kapteeni kuulutti, että tankkaus aloitettiin myöhässä, joten aikataulut venyvät. Lisäksi kone oli seisonut pari päivää tyhjän panttina kentällä, joten masiina oli jäätynyt niin, etteivät vessojen vesijärjestelmät toimineet lainkaan. Maalailin jo Anille, että olemme vasta pimeällä Eilatissa, kuten kävi Japanin reissulla (Lintuja maailmalla V). Kun tankkaus ja vesihommat oli hoidettu, kapteeni kertoi, että kone pitää vielä sulattaa. Pakko manailla tätä amatöörimaisuutta; kukaan ei siis voinut näitä asioita ilmeisesti ennakoida. Onneksi pääsimme kuitenkin lähtemään vain puolitoista tuntia myöhässä. Lämpimän aamiaisen saimme melko myöhään ja muutenkin tuntui, että järjestelypakka oli sekoitettu pahasti, kun esimerkiksi kahvia ei saatu keitettyä lainkaan. Lento meni meikäläiseltä pääosin torkkuessa, kunnes laskeuduimme Ovdan lentokentälle tunnin myöhässä yhdeltä iltapäivällä. Horisontissa siinsi pelkästään hiekkaa ja kiviä, ja maisema oli muuten utuinen aiempien voimakkaiden etelätuulten seurauksena. Lentokentällä meitä oli vastassa konepistoolimies mustat aurinkolasit päässä, mutta sompailut sujuivat osaltamme yllättävän nopeasti ilman mainittavia kiemuroita. Hakeuduimme oppaan johdolla oikeaan bussiin, josta pälyilin jo kuumeisesti lintuja – joita ei tosin ollut missään. Pian näkyviin tupsahti kuitenkin varpunen ja pensasvarpunen sekä Anin plokkaamat kaksi komeaa arabianbulbulia. Mokomia oli mukava nähdä, kun edellisestä Turkin haviksesta oli kulunut jo seitsemän vuotta. Mukavin havainto oli eittämättä sinertävän vivahteinen pikkulintu, joka katosi palmun siimekseen. Tovin kuluttua paikalla koreili mustapyrstötasku, joka oli eräs toivelajeistani ja elis.

Punainen meri ensimmäisenä aamuna.

ANI LAINE

Jankke elementissään.

SANTTU AHLMAN

Seuloin maisemia tarkkaan noin 60 kilometrin bussimatkan Eilattiin, mutta en nähnyt yhtään ainoaa siivekästä. Kuollutta siis oli, tosin tuuli oli edelleen varsin voimakas. Maisemallisia nautintoja antoivat käsittämättömän hienot kallio- ja kivimuodostelmat, joissa oli muun muassa vihreitä ja punaisia, jopa mustia kerroksia. Vasta Eilatin nurkilla näin kolme korppia, mutta varma laji ei taittunut. Eilatissa alkoi jo olla paremmin lintuelämää – merkkasin muistiin 18 intianvarista, 35 pulua ja toiseksi elikseksi viisi tamariskivarpusta. Hotellille ennätimme kolmen hujakoilla. Asetuimme taloksi; Mikko ja Riitta omaan huoneeseen, Jankke ja Johku toiseen ja me loput kolme kolmanteen. Huitaisimme ensiavuksi kitusiimme ruisleipää meetvurstilla höystettynä, mikä maistui mainiolle, vaikka manailin aluksi, että ei kait me omia ruokia mukaan oteta. Ruisleipä oli kuitenkin kova sana. Neljän maissa oli matkanjärjestäjän tervetulotilaisuus, jossa esitettiin perushälppää Eilatista ja kerrottiin järjestettävistä retkistä. Varasimme koko porukalle tourneen Jerusalemiin ja lisäksi varmistimme Mikkon kanssa, että lähdemme kaksistaan sunnuntaina Petran retkelle Jordaniaan. Viiden nurkilla pimeys laskeutui maiseman ylle, Mikko ja Riitta jäivät hotellille ja me muut painelimme rahanvaihtopuuhiin keskustan suuntaan. Kaksi ensimmäistä kojua olivat tyhjillään, mutta suuressa ostoskeskuksessa tärppäsi ja saimme paikallista valuuttaa (sekeleitä) kukkaroihimme. Vaihto oli sikäli mielenkiintoinen kokemus, koska ovella oli tiukka turvatarkastus kaikille – metallinpaljastimineen kaikkineen. Pommiuhka on varsin ilmeinen, joskaan alueella ei liene pommi pamahtanut vuosikausiin. Basaarialueilla paikallisilla oli paljon vaatetta päällä, mutta me marssimme t-paidoissa ja shortseissa menemään. Paluumatkalla hortoilimme tortilla- ja limukka-annosten perään KFC:n konttuuriin. Odottelimme satseja lähes puoli tuntia, ja lähdimme vauhdilla hotellille saatuamme ne. Onneksi Johannes ja Jankke ehtivät tarkastaa pussit, sillä neljä juomaa uupui ja sitä rataa. Majapaikassa saimme vihdoin mahamme täyteen ja otimme rennosti sekä ihailimme Jordanian puolen hienoja valoja. Teimme hieman sotasuunnitelmaa seuraavalle päivälle ja kymmeneltä menimme maate.

SANTTU AHLMAN

Turkinkyyhkyjä tepasteli useissa paikoissa.

TUNTUMAA LÄHIALUEISIIN PE 18.12. Nousin auringon kanssa lähes yhtä aikaa jo varttia vaille kuusi ennen puhelimen pirinää. Söin pari ruisleipää, pakkasin romppeet ja lähdin kälppimään linturetkelle muiden vielä koisiessa. Äänimaisema oli melko hiljainen, mutta arabianbulbuleita lehahteli siellä täällä. Liikennettä ei ollut käytännössä lainkaan, minkä vuoksi oli mukava talsia pitkin katuja. Oman mukavuutensa toi täysin tyyni keli, joskin se oli sen verran viileä, että pitkät kalsarit ja paita sekä takki eivät olleet mitään liioittelua. Kävelin ensin Kings City -teemapuiston suuntaan, ja matkalla näin muun muassa kyyhkyjä, pieniä merimetsoparvia ja harmaahaikaran. Ilmatilaa viisti lisäksi kahdeksan kauluskaijaa ja puiston altaalta lähti kuningaskalastaja. Jatkoin New Lagoon Parkin pienelle lampareelle, joka oli kuitenkin pettymys, sillä se oli lähes tyhjä linnuista. Kirjasin paikalta vihkoon vain rantasipin, viisi kirjokalastajaa, kaksi kynsihyyppää ja joitain naurulokkeja. Rannoilla oli myös kyyhkyjä ja varpusia, lisäksi yhdessä puussa pälyili 14 arabianbulbulia. Seulomisen jälkeen suuntasin laguunilta koilliseen eräälle kanaalille, jossa oli jokunen silkki- ja harmaahaikara. Taivaalla lipui pohjoiseen vähän väliä yksittäisiä naurulokkeja ja joitain etelänharmaalokin näköisiä otuksia. Etenin kanaalin itäreunaa eteenpäin koko ajan valokuvausvalmiudessa. Maisema muuttui kertaheitolla hyvin karuksi, kun rakennettu miljöö jäi taakse. Suhteellisen leveässä SANTTU AHLMAN

Intianvaris ja turkinkyyhkyjä päivystyspuuhissa palmujen latvoissa.

ANI LAINE

JANNASTIINA PUSA SANTTU AHLMAN

uomassa virtasi niukasti vettä ja siinä käyskenteli jokunen pitkäjalka sekä harmaahaikara. Ruokotuppaista kuulin lukuisia priinioita, mutta yksikään ei tullut kuvaushollille. Lajilistalle tarttui pian myös tiltaltti ja metsäkirvinen. Suunnistin läheisten suola-altaiden pohjoislaidalle asti, mistä yhytin punajalkaviklon sekä pari pikkusirriä ja tylliä. Mukava havainto oli niin ikään mustapäätaskupariskunta, mutta yllättäen en nähnyt yhtään ainoaa petolintua. Auringon noustessa yhä korkeammalle, palasin hiljalleen takaisin hotellille ilman erityisiä havaintoja. Ani, Jalppu, Mikko ja Riitta olivat aulassa laittamassa tavaroita tallelokeroon. Minä heitin romut huoneeseen, vaihdoin sortsit ja hihattoman paidan ja lähdimme kävelemään samaan suuntaan mistä juuri tulin. Huomasimme erään hotellin seinällä rastaan kokoisen tumman linnun viheltelemässä, mutta määritys jäi auki ilman optiikkaa. Koukkasimme merenrannalle, jossa tutkiskelimme kiviä, vesirajaan huuhtoutuneita koralleja ja ihmettelimme edelleen tyyntä maisemaa. Keli oli muutenkin kohdillaan, sillä tiuku repi aamuyhdeksää ja lämpötila oli jo 23 astetta. Hellerajan rikkominen tiesi Jankelle jäätelöä, sillä lupasin hänelle, että ostan jäden joka päivä, kun on hellettä. Jannastiina puolestaan lupasi ostaa minulle mokoman, jos jäätiin helteen alapuolelle. Rannalta kurvasimme Kings Cityn suuntaan, jolloin kuulin medestäjän ääntä – isopurppuramedestäjänaaras ruokaili kukassa. Kolmas elis napsahti siitä plakkariin. Hetken kuluttua päivän toiseksi uudeksi lajiksi nappasimme rotkorakkelin, kun kaksi lintua lensi lähellä aiempaa paikkaa, missä laji jäi auki. Lähimarketista haimme monenlaisia tykötarpeita, mutta hinnat olivat pääosin melko kalliita, joten jouduimme hieman pohtimaan ostoksia. Hotellille oli lyhyt matka, ja kävelyn aikana näimme vielä mustaleppälintukoiraan. Majapaikassa Johannes ja Jannastiina tulivat vastaan – olivat heränneet tovi sitten. Vietimme lyhyen evästauon ja lähdimme takaisin rannalle uimaan ja snorklaamaan. Yllättäen lämpöä oli enää 20 astetta, vaikka kello lähenteli jo puolta päivää. Vesi oli kaikkien mielestä viileää, mikä johtui ilmeisesti aiemmasta etelätuulten myräkästä, joka oli sekoittanut vesimassoja paljon. Merileijonana tunnettu Jalppu oli tietysti ensimmäisenä vedessä, mutta muut olivat pian perässä, joskin Mikko ja Riitta viettivät aikaa rannan puolella. Intouduimme polskimaan monta tuntia, kunhan snorklauksen perusteet olivat

SANTTU AHLMAN

Paikallinen vähäosainen nukkui koko yön rantatuolikasan päällä.

SANTTU AHLMAN

Rantaan ajautunut otus.

SANTTU AHLMAN

ensin hallussa. Oman ongelmansa toi se, että meikäläisen maski vuoti vähän väliä, ja sama ongelma oli välillä myös muilla. Ensimmäiset 20 metriä rannasta päin oli kivikkoista pohjaa, mutta sen jälkeen alkoi hiekkapohja. Kalarintamalla oli melko hiljaista, mutta näimme ainakin kuusi erilaista kalaa, joista mainittakoon esimerkiksi kirjoliskokala ja Red Sea Goatfish. Määritysavuksi kävin ostamassa läheisestä kirjakaupasta teoksen Eilat´s Coral Reefs, joka osoittautui mainioksi opukseksi. Rannalta menimme suoraan Shipudei Habustaniin syömään kosher-ruokaa. Jannastiina otti falafelia ja salaattilautasen, muut ottivat puolestaan shawarma-annokset, joissa oli muun muassa kanaa. Annokset olivat hyvät, ainakin meikäläiselle maistui mättöosasto kovasti. Satsit olivat kuitenkin niin isoja, että kukaan meistä ei jaksanut syödä ruokaa loppuun, mutta onneksi saimme loput mukaan. Jälkkäriksi nautimme ice lollya ja Ani otti suklaamoussea. Hotellille palasimme puoli viideltä, jolloin Ani ja kekkeroosit kävivät vielä altaalla pulikoimassa ennen kuin pimeys laskeutui. Minä painelin kohtalaisesti palaneen olkapään kera lämpöiseen suihkuun, ja Johku kuulemma jatkoi intensiivistä snorklailua huoneen kylpyammeessa. Säätämisen jälkeen seitsemältä Riitta ja Mikko ottivat rennosti, mutta me muut lähdimme vielä talsimaan pitkin rantabulevardia. Kyseessä oli hanukan viimeinen päivä ja lisäksi sapatti-ilta, joten kaduilla oli melko hiljaista, myös suuri ostoskeskus oli kiinni. Kävelimme keskustan toiselle puolelle saakka, missä poikkesimme kauppaan ostamaan pikakahvia ja jotain muuta pikkutilpehööriä. Paluumatkalla minä hyppäsin taksiin (muut halusivat vielä jatkaa tutkimusmatkailua), jotta ehtisin kirjoittaa matkapäiväkirjaa ja jaksaisin herätä seuraavana aamuna lintupuuhiin. Suoriuduin urakasta kymmeneen mennessä, muut ilmeisesti yhteentoista mennessä.

SANTTU AHLMAN

Lintuaseman kosteikolla oli muun muassa kynsihyyppiä ja pikku-uikkuja.

SNORKLAILUA CORAL REEFILLÄ LA 19.12. Heräsin jälleen kuudelta hyvien yöunien päätteeksi. Otin taas retkitamineita völjyyn, söin aamupalaa ja ampaisin maastoon. Tällä kertaa tilasin taksin hotellin pihaan, ja pyysin kuskin heittämään minut läheiselle lintuasemalle. Kaduilla oli edellispäivääkin hiljaisempaa, enkä nähnyt kuin lähinnä kyyhkyparvia liikekannalla. Maksoin kyydistä tippeineen 40 sekeliä ja kävelin aidatun alueen sisäänkäynnille. Portti oli onneksi auki, mutta itse asema oli kiinni. Kiertelin pitkin poikin polkuja ja haravoin lintuja kasvillisuuden seasta. Pikkulintuja oli vähän mutta tasaisesti – tiltaltteja, varpusia, isopurppumedestäjä ja priinioita. Isompia lajeja edustivat muun muassa kesy-, turkin- ja palmukyyhkyt sekä nuori varpushaukka. Vesialtailla pälyili puolestaan pitkäjalkoja, suosirrejä, pikkusirrejä, suokukkoja ja muita kahlureita sekä jokunen nokikana ja pikku-uikku. Kävelykierroksen jälkeen lähdin kälppimään takaisin hotellille. Paluumatka tarjosi varsin monipuolista lajistoa, kun merkkasin vihkoon kirjokalastajan, sinirinnan ja töyhtökiurun. Valokuvaushollilla oli puolestaan kolme eri varpuslajia.

SANTTU AHLMAN

Aamulla varpusen (vasemmalla) lisäksi kuvausetäisyydelle tulivat naaras- ja koirastamariskivarpuset.

Arabianbulbuli oli tavallinen mutta näyttävä laji.

SANTTU AHLMAN

Palasin hotellille puoli yhdeksältä ja ysiltä lähdimme porukalla Coral Reefin snorklausapajille kahdella taksilla. Kyydit maksoivat yhteensä noin 120 sekeliä, ja lisäksi aikuisten liput suojelualueelle 30 ja lasten 18 sekeliä. Rannalla oli kaksi laituria ja herkkiä korallimuodostelmia suojaavat aitarakenteet. Perustimme oitis leirin rannalle, johon Mikko ja Riitta jäivät ottamaan aurinkoa. Minä menin laiturille kirjan ja vihkon kanssa määrittämään lähikaloja, kun muut pulahtivat veteen. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja upeita kaloja uiskenteli tuon tuosta vain muutamien metrien etäisyydellä – kerrassaan mahtava paikka! Koralleja oli myös hienosti esillä, mutta niiden värikirjo ei ollut juuri mitään verrattuna kalojen väriloisteeseen. Lopulta minäkin intouduin snorklaamaan, mikä tietysti lisäsi vain intoani vedenalaiseen maailmaan, joskin maskini vuoti edelleen vähän väliä. Upeimpia ilmestyksiä olivat erityisesti useat kookkaat papukaijakalat, perhokalat sekä säppikalat, etenkin arabiansäppikala. Myös kirjokeisari-, keisari- ja keltavuokkokalat sekä linjavälskäri olivat mahtavan näköisiä. Komia oli lisäksi paholaissiipisimppu, jota Jalmari kävi härkkimässä. Vasta jälkeenpäin hoksasimme, että kyseessä on myrkyllinen laji, joka aiheuttaa vuosittain tuhansia myrkytystapauksia levinneisyysalueellaan. Lintumiehenä oli kyllä pakko todeta, että lintumaailma kalpenee pahemman kerran näiden ihmeiden rinnalla. Reilun viiden tunnin aikana saimme määritettyä 27 eri kalalajia ja näimme lisäksi simpukoita, koralleja, merimakkaran sekä yli 40 senttiä pitkän kuolleen jättiravun. Palasimme takseilla hotellille kolmen maissa, kävimme suihkussa ja söimme itse tehtyä sapuskaa sekä eilisiä jämiä. Annosta sulatellessa Ani hoksasi vastapäisen hotellin seinältä rotkorakkelin, joita lensi pian ohitsemme hienosti yhteensä 11 yksilöä äännellen. Johku, Jankke ja Jalppu suuntasivat vielä hotellin uima-altaalle plutimaan ennen pimeän tuloa. Myös Ani ehti hetkeksi pirskeisiin mukaan, kunnes pojat menivät vielä kylpyammeisiin temuamaan. Kävin vielä Anin kanssa marketissa – ilta oli lämmin ja kuun sirppi makasi taivaalla meikäläisittäin oudossa asennossa. Reissun jälkeen aloin pakata huomisen Petran tourneen tykötarpeita. Kirjoitin myös matkapäiväkirjaa ja menin jo kahdeksalta nukkumaan, koska seuraavasta päivästä tulisi varmasti pitkä. Ani ja Jalppu kömpivät kymmeneltä pehkuihin.

JANNASTIINA PUSA

Korallien kirjoa ja k채m채nen dokumentti sinisarvikalasta.

ANI LAINE JANNASTIINA PUSA

Teimme menomatkan ainoan stopin keskellä aavikkoa olevalla huoltsikalla.

JORDANIAN PETRA SU 20.12. SANTTU AHLMAN

Heräilin viideltä aamulla, jolloin oli vielä pilkkopimeää. Kävin kurkkaamassa pihalla, että onko Mikkon ja Riittan ikkunassa valo, ja olihan siellä. Pakkailin vielä jonkin verran, mutta ilmeisesti torkahdin uudelleen ja heräsin varttia vaille kuusi. Kello 6.20 astuin Mikkon kanssa minibussiin, joka kuljetti meidät läheiselle rajavyöhykkeelle. Rajalla kaikki romppeet piti ottaa mukaan bussista, kun kävelimme turvatarkastukseen, jossa tamineemme läpivalaistiin. Lisäksi maksoimme lystistä 45 dollarin rajanylitysmaksun. Onneksemme vesipulloa ja keksipaketteja ei takavarikoitu, vaikka opas aiemmin sanoi, etteivät ne mene seulan läpi. Eriskummallista oli kuitenkin se, että meitä ei tarkastettu lainkaan, eli olisimme voineet rynniä Jordanian puolelle pommit taskuissamme. Puolen tunnin episodin aikana taivaalla viiletti vähän väliä merimetsoparvia, joista laskin yhteensä lähes puolentuhatta yksilöä. Tarkastuksen jälkeen kävelimme pitkähkön ja aidatun ”no man´s landin” läpi Jordanian puolelle, jossa oli uudelleen vastaavanlaiset tarkastusriitit, kunnes pääsimme vihdoin reilun 20 henkilön poppoon voimin lähtemään kunnolla tien päälle. Olin heti silmä kovana Jordanian pinnojen toivossa, mutta aavikon linturintamalla oli hyvin hiljaista. Kyyhkyjä vilahteli paikoin ja uudeksi matkalajiksi merkkasin kahdeksan mustavarista sekä kaksi kiljukotkaa. Maisemia oli kuitenkin mukava katsella, etenkin kun tiet olivat priimakunnossa ja kyyti tasaista. Ensimmäisellä huoltoasemastopilla oli muhkeat maisemat ja elikseksi esittäytyi surutaskukoiras. Petraan saavuimme kymmenen aikaan, jolloin alueella ei onneksi ollut vielä väentunkua. Lähdimme porukalla laskeutumaan kohti solaa, jonka laiteita koristivat hienot kallioveistokset. Alkuvaiheen naseva yllätys oli muutaman metrin päähän tupsahtanut aavikkokerttu, joka oli uusi laji meikäläiselle. Mitä syvemmälle kävelimme, sitä upeam-

Petrassa asui edelläkävijöitä; kuvassa on akvedukti, joka kuljetti vettä kaupungin ytimeen.

Alkumatkan luolarakenteita.

SANTTU AHLMAN

miksi yksityiskohdat muuttuivat. Petran muinaiset asukkaat ovat selvästi olleet melkoisia taitureita kaiverruspuuhissa, mistä olivat esimerkkeinä muun muassa solaa myötäilevä akvedukti ja ilmeisten asuinluolien suuaukkojen kirjailut. Oman lisänsä toi uskomaton värimaailma; punaisten kivipaasien seassa oli paikoin myös sinisiä ja muun värisiä raitoja. Puolen päivän hujakoilla alueelle alkoi ilmestyä bussilasteittain turisteja, etenkin venäläisiä. Välillä ilmassa oli jo hieman karnevaalimeininkiä, mutta suurten ryhmien jatkettua matkaa, tilanne onneksi rauhoittui mukavasti. Petran maailmanperintökohteella vierailee vuodessa noin 800 000 turistia, joten hulabaloo on välillä melkoinen. Turistivirta kuitenkin edesauttaa varmasti alueen säilymistä, sillä noin 20 euron pääsylippu tarkoittaa suunnilleen 16 miljoonan euron vuotuisia tuloja, joista varmasti osa käytetään alueen hyväksi. Kävelymme päätepisteessä – joka oli eräs avoin alue – oli tyrkyllä muutamia myyntikojuja ja virvokkeita. Lintuhavaintoja kertyi lähinnä sadoista kalliokyyhkyistä, kymmenistä turkinkyyhkyistä, muutamasta surutaskusta, valkoselkätaskusta ja nuoresta varpushaukasta. Paluumatkan sai tehdä bussipaikalle omaan tahtiin, joten käppäilimme Mikkon kanssa rauhalliseen tahtiin kaupungin ihmeitä ihastellen. Eilatissa oli kuulemma helleraja rikki, mutta solan uumenissa oli syytä pitää pitkiä paitoja päällä viileyden vuoksi. Noin kolmen kilometrin nousumatkan aikana lintulista karttui kahdella lyhytpyrstökorpilla (elis) ja kahdella vaalean muodon pikkukotkalla. Lisäksi näin aavikkokiurulajin, mutta se katosi liian nopeasti ilman varmaa määritystä.

SANTTU AHLMAN

Aavikkosoturi ja Laineen Mikko. SANTTU AHLMAN

Bussipaikalla ostin Jane Taylorin Petra-kirjan, mutta kävelykepistä pyydettiin sen verran röyhkeä summa, etten tarttunut tilaisuuteen, eikä tinkiminenkään oikein onnistunut. Suomalainen opas vihjasi, että lähellä on muutama putiikki, josta saattaisi mokoman löytää. Jäätelötauon jälkeen Mikko jäi odottelemaan, kun juoksin kauppaan ja koppasin suoriltaan sopivan näköisen ja -hintaisen kepukan erittäin lipevän näköiseltä myyjältä. Petran porukkamme lähti kahdelta syömään läheiseen ravintolaan, jossa tarjoiltiin noutopöydästä maittavat satsit erilaisia peruna-, riisi- ja kaalisörsseleitä. Jälkiruoaksi saimme pullamössömättöä, jossa oli vanukasta, pullaa, kanelia ja kookosta lämmitettynä seoksena. Ruokailun jälkeen poikkesimme vielä pikaisesti Mooseksen lähteellä ja näköalapaikalla kuvaamassa Petraa ylävinkkelistä. Lajilistaani tarttui samalla kolme tuulihaukkaa, mutta muuten havainnot olivat kovin kyyhkypitoisia. Paluumatkalla rupesin pilkkimään, mutta 20 minuutin torkahdus piristi kummasti. Mikko puolestaan ihaili tarkasti maisemia. Retken loppuvaiheessa koukkasimme Akabaan katsomaan 32x16-metristä kuninkaallisen perheen jättilippua, joka oli aiemmin maailman suurin. Heitimme myös hieman kaupunkilenkkiä bussilla, jolloin saimme vielä lisätietoja muun muassa Jordanian ja Israelin suhteista. Rajamuodollisuudet olivat jälleen vastaavat kuin aamulla, minkä seurauksena passin yksi aukeama täyttyi leimoista ja postimerkeistä. Puoli seitsemältä olimme vihdoin takaisin hotellilla. Muut olivat viettäneet päivän lähinnä aallonmurtajan läheisellä rannalla uiden ja aurinkoa palvoen sekä rannan ulkoilmakuntosalilla urheillen. Loppuilta meni osaltani suihkun ja matkapäiväkirjan parissa, kunnes painuin pehkuihin jo yhdeksältä. Ani kävi vielä tutkimusreissulla mukuloiden kanssa. Päivän viettoa Eilatissa lähiuimarannan tuntumassa. ANI LAINE

Näkymä Palm Beachilta hotellialueille.

SNORKLAILUA PALM BEACHILLA MA 21.12. Petran tourneen vuoksi meikäläistä ramoi sen verran jämäkästi, että nousin vasta lähempänä kahdeksaa. Otin kaukoputken völjyyn ja talsin läheiselle rannalle meristaijiin. Matkalla näin viisi rotkorakkelia, mutta rannalla oli yllättävän voimakas tuuli, jota pakenin sopivan suojaisaan paikkaan. Kärsivällisyyskynnykseni oli näköjään pohjalukemissa, sillä lähdin pois reilun vartin kuluttua, kun olin nähnyt ainoana lintuna naurulokin. Lintuliikenne oli siis lähes nollissa. Palailin hotellille, josta lähdimme Mikkon, Riittan, Anin ja Jalpun kanssa läheiseen kauppaan Palasimme shoppailun jälkeen aamupalalle. Välisäätämisten jälkeen hyppäsimme koko konkkaronkan voimin kahteen taksiin, jotka kuljettivat meidät vain hetken ajomatkan päähän Palm Beachille. Linnoittauduimme aidatulle rannalle, joka oli kaukana mainoslappusten maisemasta – palmuista ei ollut tietoakaan! Paikka oli kuitenkin rauhallinen, lämpötila hipoi hellerajaa ja pulahdimme puoli yhdeltätoista veteen. Snorklailu maistui jälleen mahtavalle, kun kivikkorannalta alkoi löytyä monenlaisia kaloja. Väriloisto ei tosin ollut lainkaan Coral Reefin veroinen, mutta näimme kymmenkunta kokonaan uutta kalaa, joista osa jäi jälleen vaille määritystä. Hienoja havaintoja olivat kalojen ohella ensimmäinen merivuokko, yli metrinen merimakkara ja barrakuda. Lisäksi näimme kampelan, mutta emme olleet täysin samaa mieltä lajista, joten jätimme sen kokonaan listasta pois. Jalmari veti asiasta pultit, ja asia kaiveli häntä vielä illallakin. Aika kului nopeasti, kunnes lähdimme kahden aikaan takseilla basaarialueelle kiertelemään. Jannastiina veti herneet nenäänsä kaupassa, koska tiputti vahingossa joitain esineitä olkalaukullaan. Ani, Riitta ja myyjä kuulemma ripittivät häntä siitä, vaikka kyseessä oli puhdas vahinko (Janken huom.). Nappasimme Mikkon kanssa shawarma-annokset mukaan hotellille, jossa nuoriso hakeutui heti plutimaan uima-altaalle. Yllättäen pallottelupallo meni jälleen hukkaan, tosin tällä kertaa pysyvästi Janken toimesta, eikä Johkun. Pimeyden laskeuduttua lähdin Anin, Johkun, Janken ja Jalpun kanssa basaarialueelle ostosreissulle, tosin melko vähäisin tuloksin. Kävelimme ostoskeskukselle saakka, kunnes lähdimme takaisin. Tulomatkalla Jalmari ja Johannes vetivät masuihinsa maissisetit, joita sai mainiosti maustettuina, muun muassa valkosipuli- ja grillimaustein. Nukkumaan menimme yhdeksän jälkeen, koska aamulla olisi aikainen herätys Jerusalemin reissulle.

Aamusompailujen jälkeen hyppäsimme koko köörin toimesta bussiin puoli seitsemältä. Ensimmäistä etappia väritti Johanneksen nenävärkki, josta valui verta pitkän aikaa. Pysähdyspaikka oli noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä oleva huoltoasema, jonka pihassa pälyili koirasmustaleppälintu kymmenien varpusten ja useiden västäräkkien seassa. Siirtymä pitkin Aravalaaksoa kului pääosin maisemia ihmetellen ja osin myös torkkuen. Yritin löytää petoja ja määrittää satunnaisesti ohi vilahtavia taskuja, mutta lintuelo oli hyvin hiljaista. Pari kalottitaskua sain sentään merkitä listaan, samoin kolme mustapyrstötaskua, tuuli- ja arohiirihaukan sekä kaksi lyhytpyrstökorppia. Määrittämättömien listalle päätyivät muun muassa kymmenkunta suru-/hupputaskua, erään Ani ja Jankke reteilemässä huoltoasemalla. tolpan nokassa päivystänyt suuri jalohaukka ja Anin näkemä todennäköinen sininärhi. Maisemallista eliittiä edusti valtava magnesiumtehdaskompleksi, joka oli kerrassaan mahtava – toisien mielestä tosin ruma kuin mikä. Erikoista oli myös nähdä tulvia aavikolla, koska saderintama oli pyyhkäissyt seudun yli hetkeä aiemmin.

Hotellialuetta Kuolleellamerellä.

SANTTU AHLMAN

JERUSALEM TI 22.12.

SANTTU AHLMAN SANTTU AHLMAN

Getsemanen yli 2 000 vuotta vanhoja oliivipuita.

Kakkosetappi oli Kuolleellamerellä, jota varten olin varustautunut järeällä kamerakalustolla suolakidemuodostelmien toivossa. Välineurheilu osoittautui turhaksi, sillä menimme hiekkarannalla, emmekä nähneet muodostumia mailla halmeilla. Itse meressä – jolla ei tosin ole mitään tekemistä meren kanssa – oli mahtava polskia, sillä korkea suolapitoisuus kellutti erikoisesti. Suolaisuus vaikutti kellumiseen jopa niin, että vatsallaan oli hankala uida. Fiilis oli aika eksoottinen, kun hain kameran rannalta ja otin meistä ”kuviokelluntakuvia” itsekin kelluen vaivatta. Kelluminen oli joillekin jopa hieman haastavaa, ja jouduin hinaamaan erään iäkkään naisen rannan suuntaan, koska hän oli lähtenyt ajelehtimaan väärään suuntaan. Oman lisänsä toi se, että pohjalla makasi paksu suolakidepallojen kerros. Erikoista on myös se, että vedenpinta on 400 metriä merenpinnan alapuolella. Visiittiin oli varattu vain tunti, mikä kului hetkessä. Ehdimme käydä vielä suihkussa, joskaan suolaisuus ei jättänyt ihoa tahmeaksi – kuten esimerkiksi merivesi – vaan pikemminkin öljyiseksi. Paikalla oli myös pieni myymälä, josta Ani osti joitain Kuolleenmeren ihmeitä, eli mutajuttuja, jotka maksavat Suomessa järkyttävästi. Lähtöhetkellä parkkipaikalle ilmestyi lentelemään neljä afrikankalliopääskyä.

SANTTU AHLMAN SANTTU AHLMAN

Riitta, Mikko ja Jannastiina Jerusalemin pyörteissä.

Kuolleeltamereltä oli enää lyhyt matka Jerusalemiin, jossa ensimmäinen kohteemme oli Getsemanen puutarha. Kyseessä oli siis kuuluisa kavalluksen puutarha, jossa komeilee yli parituhatvuotisia oliivipuita. Tunnelmaa latisti reippaanlaisesti se, että kiire oli suunnaton – jouduimme hyppäämään lähes liikkuvasta bussista ja aikaa oli vain kymmenisen minuuttia kierrellä. Puutarhassa näimme kaksi isopurppuramedestäjää ja portilla käärmekotkatyyppisen pedon, joka katosi turhan aikaisin. Näyttävimmässä osassa olivat kuitenkin arvokkaat puut. Hektinen meno jatkui seuraavassa kohteessa, vanhassa kaupungissa, jossa vierailimme Via Dolorosalla, Pyhässä kirkossa, Itkumuurilla ja muutamissa muissa paikoissa. Kiire oli koko ajan yllänsä, kun seurasimme Lomamatkojen opasta paikasta toiseen. Nähtävää oli aivan liian paljon yhdelle päivälle, joten useat kohteet menivät meiltä ohi – tai ainakin se mitä opas niistä kertoi. Via Dolorosa jäi mieleeni lähinnä kaupallisuudestaan – Raamatun kertomuksista tutut kohteet on osattu muuttaa osin luotaantyöntäväksi markkinapaikaksi, joskin markkinoita siellä on varmaan aikoinaankin ollut. Aivan ykköshomma oli nähdä ultraortodoksijuutalaisia komeine pukuineen, mikä tosin on aika hämärää meininkiä, mutta kulttuurinähtävyytenä omaa luokkaansa. Menorah. JALMARI PUSA

SANTTU AHLMAN

JALMARI PUSA

SANTTU AHLMAN

Kierroksen lopuksi saimme hetken aikaa ruokailla, jolloin söimme pitashawarmaa ja kiertelimme basaarialueella lyhyen ajan. Jalmari, Jankke ja Johku onnistuivat näkemään ja dokumentoimaan Antti ”Kanki” Kaikkosen eräältä kadulta haahuilemasta. Minä ostin samalla perinteisen kävelykepin matkamuistoksi. Hengähdystauon päätteeksi pomppasimme bussiin ja ajoimme kovassa ruuhkassa Öljymäelle, josta avautui loistelias maisema Jerusalemin ylle. Mäellä tuuli viileästi auringon hiljalleen laskiessa, eikä lämpötila ollut varmaan missään vaiheessa päivällä yli 20 astetta. Pulu- ja varishavaintojen lisäksi Ani toteutti itseään ja valokuvaili kamelin turpaa. Lystistä piti maksaa kymmenen sekeliä. Paluumatka Eilattiin oli pitkän oloinen, koska pimeässä ei ollut mitään maisemia ihailtavana ja bussin ilmastointi puhalsi koleasti. Pysähdyimme samalla huoltoasemalla kuin tullessa ja kertaalleen vielä keskelle ei mitään, kun Jankke kävi tien poskessa asioimassa. Hotellille pääsimme yhdeksän maissa, ja iltapalan jälkeen painuimme pehkuihin.

ﾃ僕jymﾃ､en kuvasatoa.

ANI LAINE

SANTTU AHLMAN

Pikkumehiläissyöjä.

VIIMEISEN PÄIVÄN TUTKISKELUA KE 23.12.

Verkot pyynnissä rengastusta varten.

SANTTU AHLMAN

Kello soi puoli kahdeksalta, mutta jaksoin kammeta itseni ylös vasta tunnin päästä. Aamupalahetken jälkeen lähdin taksilla lintuasemalle, johon ennätin puoli kymmeneksi. Taksikuski kuulemma tunsi yhden aseman työntekijöistä ja pirautti hänelle matkalla. Mukava lintujeppe tosiaan tuli vastaan portin lähellä. Juttelin hänen kanssaan hetken, kunnes paikalle ilmaantui kaksi bussilastillista porukkaa. Jatkoin alueen uumeniin, mutta lintuja oli kovin vähän pelipaikalla. Altailla oli lähinnä pitkäjalkoja, rantasipejä, suokukkoja, tyllejä ja punajalkavikloja. Pikkulintupuolella oli suorastaan kuollutta, joten päädyin melko nopeasti aseman myymälään, joka olikin oikeastaan syy miksi paikalle läksin. Mukaani tarttui kuusi lintukirjaa huomattavan edullisella hinnalla. Myymälä oli pienestä koostaan johtuen kotoisan oloinen ja tarjolla oli kirjojen lisäksi muun muassa paitoja. Lintuasemalla oli ollut rengastusta aamulla, ja bussiporukat olivat kuulemma tulleet katsomaan rengastettujen lintujen vapauttamista. Minä puolestani lähdin kävelemään hotellille samaa tuttua reittiä kuin aiemminkin. Lähdön hetkellä kaksi pikkumehiläissyöjää tuli komeasti kuvausetäisyydelle. Paluumatka tarjosi yllättäen läjän mukavia haviksia, kun alkuvaiheessa tienposkesta lähti viisi töyhtökiurua ja heti perään lähelle lensi peltotulkku, josta koppasin eliksen. Kyseessä oli mojova tummanokkainen koiras. Hetken kuluttua kuulin kirvisen ääntä ja plokkasin vuorikirvisen. Samalla hollille tuli vielä kaksi peltotulkkua lisää ja yksinäinen pikkumehiläissyöjä. Läheisillä suola-altailla sen sijaan hengaili flamingo ja pari lapasorsaa. Havaintorypäs täydentyi vielä ohi lentäneellä etelänharmaalokilla, kahdella afrikankalliopääskyllä ja kuudella töyhtökiurulla.

SANTTU AHLMAN

Lintuaseman kosteikolla värjötteli kolme nokikanaa.

SANTTU AHLMAN

Rengastuskeskuksen myymälä.

Suolaa, suolaa, suolaa.

SANTTU AHLMAN

Kävely tuntui yllättävän paahtavalta, vaikka lämpöä oli vain 19 astetta. Tavaran raijaaminen alkoi jälleen tympiä, koska mukanani oli kiikareiden lisäksi kaukoputki, kaksi kameran runkoa jötkäleobjektiivineineen, vesipullo ja nippu kirjoja, eli kaulasta roikkui monenlaista remeliä. Touhu näytti varmaan kohtalaisen pössölle rajavyöhykkeellä tuon tuosta liikkuneiden poliisien mielestä. Hotellille palasin yhdentoista jälkeen, vaihdoin uimakamppeet ylle ja jatkoin läheiselle aallonmurtajalle, jossa muut pulikoivat. Tuuli oli aika viileä ja voimakas, mutta se ei toki uimista haitannut. Aallonmurtajan laiteilla oli eniten merielämää, etenkin erilaisia merisiilejä. Kalasaldo ei täydentynyt enää, mutta näimme joitakin aiemmin vain muutaman yksilön voimin havaittuja lajeja uudelleen. Kylmä keli vaikutti lopulta niin, että viihdyimme enemmän rannalla kuin vedessä, tosin Jalmari pulikoi käytännössä jatkuvasti. Ani hoksasi lähellä vilahtaneen kirjokalastajan, mutta muuten näimme lähinnä yksittäisiä naurulokkeja. Kahden jälkeen kävimme syömässä, minkä jälkeen Jalmari ja Johannes painuivat uimaan hotellille, johon myös Mikko lähti. Me muut kävimme vielä marketissa, jolloin sää tuntui jo suorastaan jäätävälle – olimme kaikki kananlihalla. Hotellilla pakkasimme matkalaukut iskuun huomista matkustusta varten ja seitsemältä lähdimme kaupungille pyörimään. Mikko ja Riitta jäivät jo illanviettoon hotellille. Tarkoituksena oli hävittää loput sekelimme. Minä sijoitin ne neljään t-paitaan, mutta muuten emme oikein löytäneet mitään järkevää. Jalpun kanssa vedin myös maanmainiota grillattua maissia. Ani ja Jankke kävivät joka puodin läpi, mutta me miespuoliset jatkoimme ilmakiekon pariin. Vääntö oli tiukkaakin tiukempaa, minkä vuoksi kiekko oli vähän väliä tantereessa ja hiki valui jokaisen niskasta.

JOKU RAVINTOLAN TYYPPI

Koko poppoo ravintolassa.

Ensimmäinen urakka päättyi minun ja Johkun tasapeliin 4–4, kun se mokoma tasoitti kahden maalin eron viimeisen 15 sekunnin aikana. Jalmarin ja Johanneksen karkelo oli pitkään tiukka, mutta Johku sortui pariin mokaan ja loppulukemat menivät Jalmarin hyväksi 6–4. Sitten oli luvassa titaanien taistelu – pamautin ensimmäisellä iskulla kiekon Jalmarin maaliin, mutta Jalppu pamautti ensimmäisellään kiekon meikäläisen maaliin. Loppu sujui sitten hieman paremmin, kun tulos oli edukseni 9–3 vajaa minuutti ennen loppua kolmen minsan erässä. Ilmakiekko on kyllä uskomattoman koukuttava peli. Pelisession jälkeen etsimme Ania ja Jankkea, mutta he olivat jo lähteneet hotellin läheiseen markettiin. Jalmari houkutteli meidät oikaisemaan marketille jotain epämääräisiä sivukujia pitkin, mutta niin vain oli pikkumiehen suuntima täysin oikea – itse olisin varmasti lähtenyt harhaan. Ehdimme paikalle jo ennen naisedustusta, mutta mitään erikoisia löytöjä emme enää tehneet. Illalla pakkasimme hieman lisää ja painuimme pehkuihin kymmenen jälkeen. JOULUN VIETTOON SUOMEEN TO 24.12.

Aamupäivän poseeraus King´s Cityn edessä.

ANI LAINE

Heräsimme seitsemältä, söimme aamupalan, teimme viimeiset pakkaukset ja hieman ennen yhdeksää astuimme bussiin, joka vei meidät Ovdan lentokentälle. Lentokenttäselvittelyt menivät melko kivuttomasti, vaikka kuulustelut saattavat kuulemma toisinaan kestää monta tuntia. Minä jouduin hieman tarkempaan syyniin, koska en ollut sukua muulle seurueellemme.

Matkassamme oli myös Nastiina Pusajan.

Notkumista lentokentällä.

LOPUKSI Eilat oli moniin muihin lomakohteisiin verrattuna hyvin vaivaton paikka liikkua ja tutkia ympäristöä. Kaupunki on pieni ja kaikki on kävelyetäisyydellä. Päällimmäiseksi mieleeni jäi Punaisenmeren kerrassaan upeat kalat, Jerusalemin nähtävyydet ja tietysti Jordanian Petra sekä Kuollutmeri. Suuri kiitos kanssamatkaajille mukavasta reissusta. Laji

17.12. 18.12. 19.12. 20.12. 21.12. 22.12. 23.12.

Yhteensä

Species

Lapasorsa

Northern Shoveler

Pikku-uikku

Little Grebe

Merimetso

180

220

450

890

Great Cormorant

Kyyryhaikara

Mangrove Heron

Lehmähaikara

Cattle Egret

Silkkihaikara

Little Egret

Harmaahaikara

Grey Heron

Flamingo

Greater Flamingo

Kiljukotka

Greater Spotted Eagle

Pikkukotka

Booted Eagle

Arohiirihaukka

Long-legged Buzzard

Varpushaukka

Eurasian Sparrowhawk

Tuulihaukka

Common Kestrel

Nokikana

Common Coot

Pitkäjalka

Black-winged Stilt

Tylli

Common Ringed Plover

JOHANNES LAINE

Lento lähti aikataulussa ja iltapäivällä olimme takaisin Helsingissä. Erikoista oli se, että Mikkon paikalla lentokoneen seinä jäätyi sisältä. Lentoemot toivat siihen ensiavuksi pahvia. Lunta oli tupruttanut Suomessa melko paljon sillä välin, kun olimme poissa, mutta pääsimme melkeinpä suoriltaan lähtemään Pilotin pihasta. Loimaalle saavuimme seitsemän jälkeen illalla. Meidän miespuolisten Escortti saapui perille reiluhkosti aiemmin, koska oikaisimme Mikkon tuntemaa reittiä Forssasta pikkuteitä pitkin. Ilta kului joulua viettäessä.

Laji

17.12. 18.12. 19.12. 20.12. 21.12. 22.12. 23.12.

Kynsihyyppä

Suosirri

Pikkusirri

Suokukko

Pikkukuovi

Metsäviklo Punajalkaviklo

Mustaviklo

Valkoviklo

Rantasipi

Naurulokki

Etelänharmaalokki

Kesykyyhky

Yhteensä

Species

Spur-winged Lapwing

Dunlin

Little Stint

Ruff

Whimbrel

Green Sandpiper

Common Redshank

Spotted Redshank

Common Greenshank

Common Sandpiper

173

Black-headed Gull

Yellow-legged Gull

150

210

600

120

800

150

2 085

Turkinkyyhky

120

470

Rock Dove Eurasian Collared Dove

Palmukyyhky

120

110

250

110

735

Laughing Dove

Kuningaskalastaja

Common Kingfisher

Kirjokalastaja

Pied Kingfisher

Pikkumehiläissyöjä

Little Green Bee-eater

Kauluskaija

Rose-ringed Parakeet

Töyhtökiuru

Crested Lark

Törmäpääsky

Sand Martin

Kalliopääsky

Eurasian Crag Martin

Afrikankalliopääsky

Rock Martin

Vuorikirvinen

Water Pipit

Metsäkirvinen

Tree Pipit Red-throated Pipit

Lapinkirvinen

Västäräkki

105

157

White Wagtail

Arabianbulbuli

129

White-spectacled Bulbul

Sinirinta

Bluethroat

Mustaleppälintu

Black Redstart

Mystapyrstötasku

Blackstart

Mustapäätasku

European Stonechat

Valkoselkätasku

Finsch's Wheatear

Surutasku

Mourning Wheatear

Kalottitasku

White-crowned Wheatear

Priinia

Graceful Prinia

Aavikkokerttu

Scrub Warbler

Tiltaltti

Chiffchaff

Isopurppuramedestäjä

Palestine Sunbird

Mustavaris

Rook

Varis

250

Lyhytpyrstökorppi Intianvaris Rotkorakkeli

Hooded Crow

278

Fan-tailed Raven House Crow Tristram's Starling

Varpunen

200

350

120

1 325

Pensasvarpunen

Spanish Sparrow

Tamariskivarpunen

Dead Sea Sparrow Desert Finch

Peltotulkku

Lajeja yhteensä

House Sparrow

Laji

Species

Tieteellinen nimi

Yksilöiden runsausluokka

Barrakuda

Great Barracuda

Sphyraena barracuda

1–10

Kirjoliskokala

Common Lizardfish

Synodus variegatus

11–50

Paholaissiipisimppu

Lionfish

Pterois miles

1–10

Rihmavelhokala

Two-stick Stingfish

Inimicus filamentosus

1–10

Lyyrameriahven

Lunartail Grouper

Variola Iouti

1–10

Viirikoruahven

Fairy Basslet

Pseudanthias squamipinnis

Tuliperhokala

Crown Butterflyfish

Chaetodon paucifasciata

1–10

Viiriperhokala

Threadfin Butterflyfish

Chaetodon auriga

1–10

Vinojuovaperhokala

Striped Butterflyfish

Chaetodon fasciatus

1–10

Kampaperhokala

Lined Butterflyfish

Chaetodon lineolatus

1–10

Ruotoperhokala

Chevron Butterflyfish

Chaetodon trifascialis

1–10

Sysiviirikala

Bannerfish

Heniochus diphreutes

11–50

Kuukeisarikala

Yellowbar Angelfish

Pomacanthus maculosus

1–10

Kirjokeisarikala

Royal Angelfish

Pygoplites diacanthus

1–10

Keisarikala

Emperor Angelfish

Pomacanthus imperator

Ylikersanttikala

Sergeant Majors

Abudefduf saxatilis

Footballer Damselfish

Chrysoptera annulata

1–10

Keltavuokkokala

Clownfish

Amphiprion bicinctus

11–50

Cushion Anemone

Stoichactis gigas

11–50

Viherneitokala

Green Chromis

Chromis viridis

yli 100

Klunzinger´s Wrasse

Thalassoma klunzingeri

1–10

Punajuovajunkkeri

Spottail Wrasse

Coris caudimacula

1–10

Tulivilkuttaja

Eightline Wrasse

Paracheilinus octotaenia

1–10

Hapsuhuulikala

Bloomtail Wrasse

Cheilinus lunulatus

1–10

Heavybeak Parrotfish

Scarus gibbus

1–10

Dusky Parrotfish

Scarus niger

1–10

(Naamiopapukaijakala)

Bicolor Parrotfish

Scarus bicolor

1–10

Bullethead Parrotfish

Scarus sordidus

Red Sea Goatfish

Parupeneus forsskali

51–100

Valkoviirupenta

Spinecheek

Scolopsis ghanam

11–50

Keltaotsasaippuakala

Yellowface Soapfish

Diploprion drachi

11–50

Linjavälskäri

Sohal Surgeonfish

Acanthurus sohal

1–10

Sysivälskäri

Blackbarred Surgeonfish

Acanthurus gahhm

11–50

Sinisarvikala

Bluespine Unicornfish

Naso unicornis

11–50

Käpyoravakala

White-edged Soldierfish

Myripristis murdjan

11–50

Mustaneitokala

Bicolor Puller

Chromis dimidiata

yli 100

Valkopyrstösäppikala

Bluethroat Triggerfish

Sufflamen albicaudatus

1–10

Arabiansäppikala

Red Sea Picasso Fish

Rhinecanthus assasi

1–10

Keltasaumasäppikala

Yellowmargin Triggerfish

Peudobalistes flavimarginatus

1–10

Täplälosserokala

Cubefish

Ostracion cubicus

1–10

Harmaapallokala

Bristly Puffer

Arothron hispidus

1–10

Yellow-spotted Burrfish

Cyclomycterus spilostylus

11–50

Red Sea Minipuffer

Torquigener chilomycterus

11–50

Lajeja yhteensä

yli 100

1–10 yli 100

1–10

LIBANON

MATKAN REITTI JA KOHTEET

SYYRIA Haifa Sea of Galilea

100 km

ISRAEL

Tel Aviv-Jaffa Välimeri Jerusalem

Gaza

Be´er Sheva

Kuollutmeri

JORDANIA

EGYPTI

Petra

Eilat Akaba