Norja 2017

LUONNOSSA MAAILMALLA XV

SANTTU AHLMAN

NORJAN VESTERÅLEN & LOFOOTIT 18.–25.7.2017

NORJA & RUOTSI

NORJAN VESTERÅLEN & LOFOOTIT 18.–25.7.2017 SANTTU AHLMAN

Norja on kaikista käymistäni maista aika kiistaton ykkönen; vaikka siellä käy kerta toisensa jälkeen, niin aina se jaksaa silti vetää uudelleen puoleensa. Muutaman vuoden paussin jälkeen pääsimme onneksi turskalandiaan, kun saimme Minnan kanssa natsattua aikataulut vanhemman veljeni Samun ja hänen tyttärensä Caran kanssa.

11-vuotias Cara oli ällännyt jo muutaman vuoden, että koska pääsisi meidän kanssa jonnekin seikkailumatkalle. Tyttö oli aluksi hieman kauhuissaan, kun kertoilin reissusuunnitelmaa: viikko teltassa, ei vessaa, ei suihkua ja sitä rataa. Pian epäilyt kuitenkin hälvenivät ja muuttuivat innostukseksi.

LÄHES TONNIN SIIVU TI 18.7.

Känny pirisi klo 6.30, ja muutaman minsan torkun jälkeen nousimme koomassa ylös. Edellispäivä oli kamalaa härdelliä, kun vintillä oli lattiaprojektia, koko pihan nurtsi oli ajettava ja pakkauksessa oli melkoinen savotta. Teimme aamutoimet nopsaan, mutta lähdimme siitä huolimatta hitusen myöhässä Karstulasta kello 7.19 matkaan noin viidentoista asteen auringonpaisteessa.

Ensimmäisen stopin teimme kofeiininarkkari-Samun tarpeesta Pihtiputaalla, seuraava olikin sitten vasta Oulun lähellä Kempeleen Zeppelinissä, josta nappasimme hieman siimaa virveleihin. Kolmas stoppi oli Tornion Prismassa, josta ostimme matkalle tuoretta sapuskaa, kuten hedelmiä. Vedimme samalla noutopöytäkamaa ABC:llä ja tankkasimme pirssin.

SANTTU AHLMAN

UFO-tonttuilua ET:n kanssa jossain Ruotsissa.

Kemuissa olivat mukana myös Mario & Luigi.

SANTTU AHLMAN

Silver Fallet yöllä.

Ruotsin puolelle Haaparantaan pamahdimme klo 13.46, jolloin siirsimme kelloja tunnilla taaksepäin. Lähes yhtenäinen vesisade oli alkanut jo ennen Oulua, eikä loppua näkynyt.

Hitusen hirvitti tuleva telttailusessio, erityisesti koska ennuste lupasi todella lohdutonta keliä koko Ruotsin puolen Lappiin. Samu painoi menemään Skodalla tukka putkella sadesäässä, mutta me muut saimme torkuttua hitusen silloin tällöin.

Ruotsin puolella alkoi armoton tirppajahti, mutta heinäkuun puoliväli, seitsemän astetta lämmintä, kaatosade ja kova tuuli, niin eipä juuri lajistoa napsunut. Jotain peruslajistoa paukkui silti, mikä oli hyvä juttu, sillä virittelimme tietysti jo Suomen puolella virallisen lintuveikkauskisan. Mukavimpia sadepäivän plokkauksia olivat pulu ja kulorastas sekä Minnan hoksaamasta vesilintuparvesta sinisorsa, uivelo, tukkasotka ja telkkä.

Maisemat muuttuivat hiljalleen kumpuileviksi vaaroiksi ja lopulta kynttiläkuuset sekä suopläntit olivat perustavaraa. Sateesta huolimatta Ruotsin Lapissa oli mukava jurnuuttaa menemään. Samu napsi yli puolen tusinaa geokätköä matkan varrella, osan sadetta uhmaten. Päivä venyi ja tuntui pitkältä, mutta se oli tiedossa, sillä tavoitteena oli paahtaa mahdollisimman pitkälle kohti Norjaa.

Kiirunassa poikkesimme Burger Kingiin vetämään suolaista, sillä trangiakelit olivat kaukana – hillitön tuuli ja vettä todella paljon. Ankea ajatus telttailla. Tankkaus teki kuitenkin hyvää ja ennuste näytti, että Kiirunan tuolla puolen pitäisi sateen mahdollisesti loppua iltaa vasten. Ihmettelimme myös Kiirunan jättimäisiä louhoksia, joiden vuoksi kaupungin keskustaa joudutaan siirtämään. Massiivinen projekti kestää vuosikausia, kun rakennuksia puretaan ja uusia tehdään tilalle.

Torneträsk-järven lähistöllä lumihuippuiset vuoret alkoivat siintää, minkä vuoksi kaikki olivat kerrassaan fiiliksissä – lunta, putouksia, matalia pilviä vellomassa vuorten huippujen päällä, Kebnekaisen vuoristoa ja niin edelleen. Aivan mahtavat maisemat, suorastaan mystisen maagiset kelin vuoksi. Surkeasta kelistä huolimatta piekana nasahti reissupinnaksi ja Cara hoksasi liron langalta. Jollain stopilla näimme ensimmäiset tunturikurjenhernekasvustot sekä tunturinurmikkaa.

SANTTU AHLMAN

Jatkoimme pitkälle Kiirunan yli Abiskon kansallispuistoon, jossa oli populaa jonkin verran. Matkalla oli jonkin verran tietöitä.

Muistelin Silver Falletin paikkaa vuoden 2010 matkalta (Luonnossa maailmalla III), mutta näimmekin jonkin toisen suuren putouksen. Olin hitusen ulalla. Epäilin jo, että muistin täysin väärin millainen paikka oli, mutta tarkastin Google mapsista, niin se olikin vielä edessäpäin. Palasimme kuitenkin puiston isolle putoukselle, jossa virtasi raivolla vettä. Sen laiteilla oli punakkoa ja siniyökönlehteä – kivaa kasvisatsia heti kättelyssä.

Samu ja Cara Torneträskin rannalla.

Jatkoimme ajoa, kunnes löysimme tismalleen saman paikan, jossa yövyimme seitsemän vuotta aiemmin. Kuin ihmeen kaupalla lähes kymmentuntinen sade loppui.

Hieman Kiirunan jälkeen oli ollut kotva sateetonta, mutta se oli nopeasti ohi. Samu ajoi auton suojaamaan telttoja, mutta onneksi tuuli ei osunut muutenkaan pahasti paikalle. Aiemmassa tuulessa telttojen virittely olisi ollut sula mahdottomuus.

Cara oli aivan täpinöissään ja juoksenteli paikasta toiseen holtittomasti. Virittelimme teltat tienposkeen, keitimme teevedet ja lähdimme putoukselle, jonka laiteilla oli sairaasti ruohokanukkaa ja jokunen pohjantähkiö, alhaalla järven rannalla oli kulleroita. Silver Fallet oli jälleen superhieno putous, kaikki tykkäsivät. Minä fotailin hieman, ja kävimme alhaalla nakkelemassa täydellisiä leipäkiviä.

Kello repi Suomen aikaa jo reilusti yli puolen yön, kun pääsimme vihdoin maate. Siirtymää tuli rapiat 937 kilometriä ja matkustusta Karstulasta noin 14 tuntia. Pitkä mutta antoisa päivä.

ANDØYA KUTSUU KE 19.7.

Norjanjäkkärää.

SANTTU AHLMAN

SAMU AHLMAN

Cara putouksilla.

SANTTU AHLMAN

Yö oli hitusen rupinen sekä minulla että Minnalla ohi ajavien autojen ja kivikovan maan takia. Minnalla oli lisäksi hitusen kylmä, mutta kummakos tuo, kun koko yön oli pitkälti vain seitsemän astetta lämpöä. Kello 7.30 aloimme hiljalleen heräillä semikoomasta. Pistimme heti molemmat trangiat tulille, tosin sitä ennen jouduimme pakkaamaan romuja hetken, sillä taivaalta ropisi vettä. Samu ja Carakin heräili hiljalleen. Kysyin Caralta, että oliko kylmä, johon hän totesi, että ”En tiiä, ku nukuin”. Kaikes- Minna aamupuuhissa. ta päätellen hyvät yöunet takana. Saimme touhuttua aamupuurot, ja lopulta sadetauon aikana teltat kuivuivat sen verran, että loputkin romppeet olivat lopulta autossa valmiina.

Aamutoimiin meni puolitoista tuntia kaikkineen.

Sen jälkeen Samu ja Cara geokätköilivät, ja me kaikki menimme alas. Minä menin rohkeana Torneträskiin pesulle – aivan järkyttävän kylmää. Henki meinasi pysähtyä, kun vispasin pikaisesti hiukset puhtaaksi ja ampaisin paniikissa pois vedestä. Muut eivät lähteneet riemuun mukaan. Kunhan veri lähti kiertämään, niin kylmyydestä ei ollut tietoakaan.

Nassautimme myös koskikaran pinnaksi ja jatkoimme leipäkivien nakkelua.

SANTTU AHLMAN

Ruohokanukka.

Jatkoin Minnan kanssa vielä kuvauskaluston kera yläjuoksulle, mutta kovin kummoista kasvilajistoa ei löytynyt – lähinnä ruohokanukkaa ja muuta peruskauraa. Linnuista sentään sinirinta oli framilla.

Tiuku repi jo yli yhtätoista, kun vihdoin lähdimme. Pilvet velloivat matalalla ja välillä satoi vettä. Lumihuiput olivat maagisia aivan koko ajan. Upea valokin hiveli maisemia suurimman osan ajasta. Kyllä kelpasi. Cara sai tällä kertaa etupenkkipaikan ja Samu jatkoi ajoa.

Ajelimme kohti Norjaa, johon saavuimme melko pian. Sitä ennen nasahti vielä monta Ruotsin pinnaa, kuten tilhi, pajulintu ja niin edelleen. Cara vei lopulta Ruotsin puolen veikkauspisteen, kun 30 lajia rikkoutui – sinetti siis heti tiskiin, vaikka luvassa oli vielä paluuajo. Tuuletusta kehiin. Samu poimi kätköjä jokusen matkan varrelta. Norjan rajan jälkeen alkoi tietty taas lajiplokkaus. Norja oli mukavasti Minnalle uusi maa, samoin Caralle.

Meikäläiselle kyseessä oli seitsemän norskien visiitti.

Joskus yhden nurkilla meillä oli jo niin kova nälkä, että heti kun sade taukosi, Samu kurvasi sopivalle taukopaikalle. Laitoimme trangiaan lohisoppaa tulemaan, samoin toiseen kuumaa vettä. Cara oli taas tohkeissaan tutkimassa maisemia. Löysimme kivasti muun muassa pohjanpalpakkoa, tähtirikkoa ja tunturivihvilää. Samu löysi uuden geokätkön hollillta. Hieno ruokapaikka, josta tuli lintulistalle vuorihemppo, tilhi, rantasipi ja kivitasku.

Jatkoimme pienen hetken, kunnes Samu poimi taas kätkön. Samaiselta paikalta löysimme Minnan kanssa hienoa kultarikkoa täydessä kukassa sekä Minnalle vihdoin maariankämmeköitä ihan vierestä. Toisen kätkön luona näimme otasilmäruohoa, jonka Minna hoksasi auton ikkunasta. Kiva elis.

Ruohokanukkakasvustoja oli todella runsaasti tunturikoivikoissa.

SANTTU AHLMAN

Kultarikko.

SANTTU AHLMAN

Samuelsson kokkikolmosena.

SANTTU AHLMAN

Pääsimme näkemään hiljalleen useiden geokätköjen saattelemina meren ensimmäistä kertaa reissulla. Huikeat maisemat jatkuivat edelleen, vaikka vähän väliä oli sadetta. Stoppasimme erääseen kylään, josta löysimme pienellä etsimisellä juomavettä kanisteriin ja turskauistimia. Samu tinkasi kolmannen uistinpaketin puoleen hintaan. Samalla latasimme Octavian täyteen dieseliä. Läheisessä liikenneympyrässä oli jatkuvasti tilanne päällä, kun lapintiiran poikanen heilui maassa ja emo ruokki sitä aivan tienposkeen.

Näimme merellä pitkin matkaa harmaahaikaroita, haahkoja, lokkilintuja, merikotkan ja kaikenlaista tavaraa. Pian stoppasimme ja palasimme hitusen matkaa takaisin, kun näimme keltaista kasvia kalliossa. Se olikin onneksi kesämaksaruohoa, jota oli paljon kultarikon lisäksi. Muuten yleisiä kaikkialla olivat muun muassa puna-apila, mesiangervo ja metsäkurjenpolvi, eikä tunturikoivikoissa ollut enää laajoja tuhoja, joita näimme paljon aiemmin.

Tiuku rupesi jo repimään pysäysten vuoksi sen verran, että päätimme jurnuuttaa suoriltaan Hinnøyan ohi. Löysimme pian vuoden 2010 leiripaikan (Luonnossa maailmalla III), mutta hitto vie joku pyöräporukka alkoi juuri kasata leiriä loistomestalle. Harmitti kyllä kybällä, sillä hollilla olisi ollut puro, meri ja aallonmurtaja. Damn.

Jatkoimme siis kohti Andenesia, eikä mitään järkevää paikkaa löytynyt. Pian olimme Andøyan saarella ja Risøyhamnin hieno silta jäi taakse. Ei vieläkään mitään. Minna scouttasi Herestä jonkin järven, johon kokeilimme. Kehno hiekkatie luikerteli soiden ohi.

Pääsimme paikalle, johon me sitten jäimme. Onneksi vettä ei tullut, joten saimme trangiat lämpenemään heti ja leiri oli piakkoin pystyssä. Mummon muusia ja säilykelihapullia – aika shaibaa edelleen, mutta nälkäänsä sitä vetää. Tiskien jälkeen lämmitimme Minnalle Jalmarilta lainattuun retkisuihkuun vettä. Kiljahdusten saattelemana peseytyminen hoitui, eikä M ollut ihan kauhuissaan. Minäkin kävin vielä lisäpesulla, kun vettä jäi ja järvikeikka oli sairaan nopea. Loistosysteemi.

SANTTU AHLMAN SANTTU AHLMAN

Kesämaksaruohoa plokkasimme yhdestä kalliopaikasta.

Leiristä tuli monta lintulajia listalle, kuten pikkukuovi, kaakkuri, liro ja pajusirkku sekä kasveista itunata eliksiin. Hollilla oli myös paljon lakkasuota pitkälehtikihokkeineen. Sikäli mielenkiintoinen ja todella rauhallinen miljöö. Ainoa miinus oli merikalastuspaikan puuttuminen tyystin. Iltasella oli vielä luvassa kirjoittelua, ja Minna keitti teet vesisateen ropistessa. Maate menimme hyvissä ajoin kympin nurkilla.

Tunturikurjeherne on yleinen Pohjois-Norjassa.

Sataman lapintiira.

WHALE SAFARI TO 20.7.

SANTTU AHLMAN

Pikkukajavien kansoittama rakennus.

SANTTU AHLMAN

Nukuimme hyvin pitkän yön, sillä nousimme vasta yhdeksältä. Vettä lorotteli puoli seiskasta lähtien, ja toisessa teltassa oli hieman kosteusongelmia. Myös aamupäivällä losotti vettä välillä. Teimme rauhalliseen tahtiin aamupalapuurot pikkukuovin varoitellessa ja kaakkurin kaakatellessa sekä pakkasimme kaikki muut romut mukaan, mutta telttaleirin jätimme paikalleen.

Ajoimme noin kolmen vartin matkan Andenesiin pilvisessä säässä. Välillä satoi huolella, joten päivän valassafari näytti kehnolle, joskin oli varsin tyyntä, kymmenen lämpöä ja ennuste lupasi, ettei vettä pitäisi tulla aamun jälkeen.

Andenesiin saavuimme hyvissä ajoin kello 11.30. Ajoimme suoriltaan majakan laiteilla olevan valaskeskuksen luokse. Pikkukajavat olivat paskoneet mahtavasti lähitalon, jota oli tietysti valokuvattava. Menimme sisuksiin kyselemään; valasmuseon ja -safarin liput saisi vasta klo 12.45 ja kierros alkaisi kolme varttia myöhemmin, joten meillä ei ollut kiirusta.

SANTTU AHLMAN

Osa Samun keräämästä linnunläjäyssatsista.

SANTTU AHLMAN

Samu kävi etsimässä pikaisesti erään talon luota kätköä, mutta minä painelin kameran kera kajavia fotaamaan. Nastaa touhua.

Muutenkin Andenesin satama-alue kalastajatorppineen ja lokinhuutoinen on aika idyllinen mesta. Tosin rumaa teollisuussatamaakin löytyy.

Päätimme, että ajamme läheiselle aallonmurtajalla vetämään lounaan, sillä päivästä tulisi killeripitkä ilman ruokaa. Niinpä teimme mahtavaksi muuttuneessa säässä – hyvin tyyni ja pilvipoutaa – karmeaa kasvissosekeittoa. Eka kerta, kun ruokaa jäi ihan pieni määrä. Kävin samalla etsimässä simpukoita Caran kanssa aallonmurtajan alta – löysimme vain pari. Lunneja painoi Bleiksøyan saarelle ja sieltä pois ihan tauotta ja jääkuikka viiletti kohti vuonon pohjukkaa. Lajistoa tuli kivasti.

SANTTU AHLMAN SAMU AHLMAN

Reine-niminen valassafaripaatti.

Ruokailun jälkeen Samu kävi majakan luona etsimässä kätköä, mutta ei tärpännyt. Hän ehti nippa nappa mukaan, kun kierros alkoi klo 13.30. Kyseessä oli iso ryhmä, joka jaettiin kielten mukaan; me tietysti englanninkieliseen porukkaan. Kävimme museosetin läpi, mikä oli osittain tehty hieman leikkaa liimaa -meiningillä, mutta se on silti näkemisen arvoinen ja antaa hyvin perustietoa valaista. Esimerkiksi kaskelotin päänupissa on hulppeat 4 000 litraa öljyä ja kahdeksan kilon painoiset aivot. Tyypit olivat nähneet muutamaa päivää aiemmin ryhävalaan, miekkavalaan ja pallopäävalaan, joten odotukset nousivat.

Kierroksen jälkeen selvisi, että museo-opas oli suomalainen ja botski on hitusen myöhässä, joten lähtö olisikin klo 15.30. Puolen tunnin viiveen aikana Samu kävi Caran kanssa hakemassa kätköä turhaan. Menimme valmiiksi satamaan autolla, Samu lähti uudelle kätkölle ja Cara halusi pällistellä harmaalokkien poikasia spudella läheltä. Samalla altaassa liikkui muutama riskilä. Lokkilintuja oli paljon liikenteessä.

Lounastelua täydellisessä säässä.

SANTTU AHLMAN

Kaskelotin persaus.

SANTTU AHLMAN

Kävelimme valmiiksi lauttapaikalle, kun Samu tuli perässä tiiranpaskakyllästeen kera – oli kuulemma poikasia jossain ihan hollilla ja emot kävivät heti pommittamassa. Kätkö sentään löytyi. Reine-niminen vanha paatti ilmaantui lähemmäs puoli neljää, ja purkamisen jälkeen menimme inekseen.

Mainingit olivat heti alussa kovaa luokkaa, vaikka tuulta oli vain 4 m/s. Pilvisyys oli kerrassaan loistava. Lunneja viipotti siellä täällä ja koitin päivystää tirppoja aika tavalla. Syvänteen reunalle – mikä houkuttelee valaita ravinnon perään – oli tunnin matka. Otimme pillerit jo lähtiessä museokierrokselle, mutta Samu alkoi voida huonosti jo parinkymmenen minuutin jälkeen. Voihan jehna! Lopulta tyyppi oksensi, tosin sitä ennen oli seitsemän muuta ehtinyt laatata – aallot olivat oikeasti aivan älyttömät ja paatti keinui. Fiilis laski nopeasti, kun Samu oli kanttuvei. Oksentelijoiden määrä kasvoi muutenkin jyrkästi.

SANTTU AHLMAN

Myrskylintuja viiletti ohi vähän väliä.

SANTTU AHLMAN

Tyytyväiset reissaajat.

Nuori suula viipotti paatin yli.

SANTTU AHLMAN

Reilun kahden tunnin jälkeen alkoi olla jo hieman epäluuloinen olo valaan suhteen, mutta sain fotailtua paljon myrskylintuja. Suulia meni muutama veneen läheltä ja näimme myös muutamia erilaisia meduusoja. Cara oli tohkeissaan koko ajan.

Vihdoin tärppäsi, kun saimme tiedon melko lähellä olevasta valaasta. Pian Minna huomasi ilmasuihkun horisonttia vasten. Aloimme kytätä sitä ja pääsimme melko lähelle, jolloin muistikorttitilaa paloi. Kaskelotti teki hienon sukelluksen, mutta valotus meni persieelleen. Kapteeni päätti, että odotamme paikalla uutta tuloa. Se kesti yli 40 minuuttia, mutta palkittiin todella hienosti, kun olimme ihan hollilla ihailemassa uutta sukellusta. Jeh! Samu näki molemmat kerrat, mutta laattasi lopulta seitsemän kertaa. Lisäksi hän oli ihan jäässä, varsinkin tullessa, kun ei voinut liikkua auringon ja tyynen puolelle. Paluumatka tuntui sen takia pitkälle. Kysyin jossain välissä lisää pilleriä henkilökunnalta, mutta ne olivatkin kuulemma vain vatsan rauhoittamiseen, eivätkä varsinaisia matkapahoinvointitabuja. Hitsi, minulla olisi ollut autossa Postafenia jos olisimme tämän tienneet.

SANTTU AHLMAN

Myrskylintu toisesta vinkkelistä.

Myrskylintuja oli edelleen hyvin maisemissa ja näin mystisesti perusmerikihujen lisäksi yhteensä peräti 18 tunturikihua, jotka painoivat merelle. Suurin parvi käsitti yhdeksän lintua. Oli tosi hienoa katsella hiippapyrstöjä myötävalossa. Satamaan saavuimme hitusen ennen kasia, joten takana oli noin 4,5 tuntia kituutusta Samulta. Rankka sessio, hyvä kun pääsi tolpilleen, mutta maissa kunto oli hyvin pian lähellä normia.

Ajoimme huoltsikkastopin jälkeen suoraan leiriin, joten Bleik ja länsipuoli sai jäädä.

Minä päryytin melkein isokoskelon päälle, kun mokoma lähti tienposkesta lentoon. Leirissä pistimme heti trangiat tulille. Minna teki hyvää riisisettiä kookosmaidon, kanan ja maissin kera. Sitten oli suihkupesu vuorossa minulla ja Caralla. Ehdin vielä Minnan kanssa pienelle kasviretkelle, jolloin näimme tähkäpiippoa, maariankämmekkää ja katinliekoa.

Maate menimme vasta vähän ennen puolta yötä.

Majapaikan laiteen suolla oli paljon pitkälehtikihokkia.

SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Leirin purkua aamutuimaan.

SANTTU AHLMAN

LOFOOTEILLE PE 21.7.

Heräsin kuuden jälkeen, jolloin alkoi olla jo kuuma. Pienestä sateesta huolimatta aamukasin jälkeen oli jo hyvin kuuma teltassa, mikä oli hitusen outo juttu. Samu alkoi myös nousta naapurista, ja puoli ysiltä heräsimme muutenkin köllöttelyn jälkeen.

Keli oli aivan bueno – taivas lähes pilvetön, eikä tuuli hönkinyt. Kaakkurit kaakattivat koko ajan ja neljä merikihua kailotti ilmatilassa. Pakkasimme leiriä kasaan ja saimme kuivateltua kosteat pressut sun muut kivasti. Puurot kitaan ja Carakin vihdoin ylös. Kello oli noin puoli yksitoista, kun lähdimme kohti Lofootteja. Pian saimme myös varmistettua tienposkissa esiintyneet siniset kasvit, jotka olivat pohjansinivalvatteja.

Samu poimi jokusen kätkön päryytysmatkan aikana. Caralla oli kauheat poltteet kalastamaan, mikä olikin yhtenä tavoitteena reissulla. Keli oli kuin morsian ja maisemat upeat, kun Andøya jäi taakse ja pääsimme E10-tielle kohti lounasta. Kurvasimme iltapäiväyhdeltä Hanøyaan erään laiturin reunalle auringon porotuksessa. Eipä muuta kuin pastat tulille ja uistinta mereen. Cara oppi Samun opetuksessa nopsaan uuden virvelin käytön. Hän sai synttärilahjaksi kuukausi aiemmin minulta ja Tonilta oman virvelin, jonka kastoi iVirveliksi liimattuaan varteen Applen omenalogotarran. Samu aloitti systeemit lahjakkaasti, sillä uistin jäi kiinni ensimmäisellä heitolla.

Myös Cara sai yhden meikäläisen uistimen hävikkiin. Kalaa ei tärpännyt, mutta paussi oli mukava ja saimme apetta sopivaan aikaan.

Jatkoimme matkaa kohti lounaisosaa.

Samu poimi jälleen jokusen geopurkin matkan varrelta, mutta rupesimme etsimään seuraavaa majapaikkaa jo hyvissä ajoin.

Kriteerit olivat hyvin korkealla, sillä viettäisimme kolme yötä kyseisellä paikalla.

Minna posettamassa matkan varrella.

SANTTU AHLMAN

Päivän toiseksi kasvielikseksi pamahti hieno metsäkampasaniainen.

MINNA SALO

Vaatimuksena oli rauhallinen paikka, jossa olisi mahdollista kalastaa kävelymatkan päässä ja tarjolla pitäisi olla makeaa vettä astioiden pesuun ja suihkutteluun.

Täydellisen telttapaikan löytäminen alkoi tuntua hiljalleen mahdottomalta, sillä porukkaa oli sopivissa paikoissa todella paljon asuntoautojen ja -vaunujen kanssa tai muuten telttaillen. Poikkesimme matkalla Leksenin kaupungissa, josta saimme lisää juomavettä säiliöön ja dieseliä tankkiin sekä jätskiä ja espressoa väliaikaviihteeksi.

Matka alkoi tuntua pitkälle, kun kierte- Samu opastamassa iVirvelin käyttöä Caralle. limme pieniä paikkoja ja toivoimme parasta.

Kävimme melkoisen liudan laituripaikkojen laiteita ja aallonmurtajien lähistöjä läpi, mutta ei vain tärpännyt. Olimme jo heittää hanskat tiskiin Lofoottien lounaisimman kärjen lähestyessä uhkaavasti, kunnes Samu veti vielä viimeisen oljenkorren; kokeilisimme yhtä tienpätkää Hamnøyan läheltä. Kyseessä oli vanha E10-tie, joka oli jätetty oman onnensa nojaan, kun uusi tie oli rakennettu tunneliin. Vihdoin tärppäsi! Eikä mikään kurimusepätoivopaikka vaan aivan täydellinen mesta: todella rauhallinen holli mahtavalla näköalalla varustettuna, jossa auton sai ihan teltan viereen, potentiaalinen merikalastuspaikka aivan tyrkyllä, mielenkiintoista kasvimaastoa ja pieni puro virtaamassa lähirinteessä. Jeh! Meidän ei tarvinnut harkita jäämistä muutamaa sekuntia pidempään.

Kello oli jo iltaseitsemän, joten pistimme heti trangian lämpenemään ja aloimme pystyttää leiriä. Cara kävi vielä ylärinteessä scouttaamassa aivan huikaisevan telttapaikan heidän teltalleen. Saimme asettua mukavasti leirielämään, kun vedimme taas pastaa ja tölkkihedelmiä jälkkäriksi. Kävimme vielä kenttäsuihkussa. Illalla havisvihkoon tuli merkintä muutamasta myrskylinnusta, kerjäävistä tuulihaukoista ja vuorihemppopoikueesta. Kasvimaailma esittäytyi muun muassa pohjansinivalvatin, punakon, tunturipoimulehden, siniyökönlehden ja kämmeköiden muodossa.

Kävin Minnan kanssa myös lopuksi Samun ja Caran teltalla, joka oli kyllä käsittämättömän hieno paikka – hienoin mitä olen toistaiseksi nähnyt. Loistolöytö Caralta. Minna hoksasi samalta paikalta uutta saniaista – olin juuri aiemmin sanonut, että huomenna tulee uusi saniainen eetteriin.

Ajoitus ei näemmä osunut, sillä metsäkampasaniainen tuli päivän toiseksi kasvielikseksi jo heti kättelyssä. Superb!

SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Minna ja Cara uudella telttapaikalla.

Maariankämmeköitä oli runsaasti siellä täällä.

Kävin vielä Caran ja Minnan kanssa katsomassa alapaikan kalastussenssiä. Luvassa oli melkoinen kiipeilyurakka, mutta pääsimme hollille. Kyseessä oli huippupaikka laakean kallion luona, jossa oli levää haittana hyvin vähän. Yleensä rannoilta ei pääse Norjassa kalastamaan nimenomaan levien takia, joten senssi oli poikkeuksellisen hyvä; tasainen kivi tippui mereen lähes pystysuoraan, joten heittely oli mahdollista kapean rakkoleväkasvuston yli.

Könytessä ylös leiriin tuli kuuma, mutta seuraavana päivänä olisi pakko päästä vihdoin kunnolla kalastamaan. Pääsimme tutkimisen jälkeen maate hieman ennen puolta yötä hyvillä mielin.

...ja viisas.

CARA AHLMAN

CARA AHLMAN

Veljekset välkky...

SANTTU AHLMAN

Samun ja Caran teltta oli mahtavalla paikalla.

NORJAA PARHAIMMILLAAN LA 22.7.

SANTTU AHLMAN

Teltta alkoi lämmetä uhkaavasti jo kuuden nurkilla, eikä nukkumisesta oikein meinannut tulla mitään. Lopulta heräsin hikimärkänä seitsemän jälkeen. No can do, vaikka avasimme kaikki tuuletusräppänät. Nousin ylös, menin piha-askareisiin ja pistin trangian tulille.

Nautiskelin mahtavasta kelistä ja hulppeista maisemista. Tein vaihtelun vuoksi munakokkelia, jota Minna tuli syömään reilun puolen tunnin päästä. Sessio kesti pitkään trangialla.

Toisaalta ei ollut kiire mihinkään. Kun S & C heräsivät ja tulivat alas, teimme vielä puurot kylkiäiseksi, joten aamiainen oli kohtuutuhti. Cara kommentoi aamulla, että läähätti kuin koira herätessään. Sen verran oli lämmin myös heidän teltassaan.

SANTTU AHLMAN

Tunturitädyke, punakko, ruusujuuri ja hapro.

MINNA SALO

SANTTU AHLMAN

Santtu kuvausretkellä.

Cara kalasaaliin kera.

Tankkauksen jälkeen lähdin Minnan kanssa ylärinteeseen fotailemaan maisemia ja kasveja. Kävimme ensin Samun ja Caran leirin luona, kun he lähtivät talsimaan tietä alavinkkeliin. Aurinko porotti nätisti. Telttaleirin jälkeen palasimme tielle, ja hain varuiksi vielä lisää muistikortteja.

Jatkoimme paljon ylemmäs kohti vuorenrinteen jyrkännettä. Nousu oli todella jyrkkää sankan kasvillisuuden joukossa – metsänkurjenpolvea, tunturipoimunlehteä, ruusujuurta, nurmitatarta, hiirenporrasta, siniyökönlehteä ja vaikka mitä. Etenimme hiljaa ja kuvasimme tuon tuosta kasveja. Aivan mahtavaa – ei tarvinnut kelloa vilkuilla. Suorastaan parhautta. Nousimme ja nousimme. Yli puolivälin luona näimme Samun ja Caran palaavan tietä, joten viitoimme heidät ylös. Tyypit tulivat vaivatta koikkelehtien, mikä oli ärsyttävää, sillä meillä oli pulssi korkealla ja jaloissa tuntui. Samu kuittaili, että se haukkaa vähän happea sitten takaisin alhaalla.

Samu ja Cara painoivat hetken jälkeen vielä ylemmäksi, mutta me jämähdimme timanttiseen paikkaan: ruusujuurta, eliksenä hapro, Minnan plokkaama hieno tunturitädyke, lapinvuokkoa ja paljon muuta nasevaa lajistoa. Vieressä virtasi sulamisvesipuro, jonka laiteilla oli kirjavaa lajistoa.

Nousimme lopulta Samun ja Caran perässä purolle ylös. Loppu piti mennä lähes nelinkontin. Cara oli uimavaatteissa ja keräsi rohkeutta, kunnes meni jääkylmän putouksen alle. Samukin uskaltautui lopulta. Hulppea paikka! Tiuku repi jo puoli yksi, joten aika meni siivillä ja hiuko oli jo yllänsä. Lähdin Minnan kanssa laskeutumaan, mikä olikin viheliäistä korkean kasvillisuuden, jyrkän rinteen ja irtokivien takia. S & C tulivat hitusen myöhemmin alas.

Leirissä pistimme makaronivedet kiehumaan ja nötköttiä toiselle pannulle. Perussettiä, mikä teki hyvin kauppansa. Jälkkäriksi oli jälleen tölkkihedelmäsatsia. Ruoan jälkeen oikaisimme ruhoamme muutamaksi minuutiksi.

SANTTU AHLMAN

Puoli kolmen huitteilla lähdimme kalastamaan edellispäivänä scoutatulle paikalle.

Polun varrella ja muuallakin kasvoi paljon isopiippoa. Näimme myös tähkäpiippoa aiemmin. Virittelimme virvelit valmiiksi, jolloin kallion edustalla oli satoja kymmensenttisiä hopeatirrejä uimassa. Laskuvettä oli ollut jo pari tuntia. Minä nappasin heti ekalla heitolla pienen sein. Cara harjoitteli edelleen uudella virvelillä ja pamautti pian vastaavan. Hetken kuluttua, Samun tultua paikalle, Caran uistimessa viiletti tuntematon kala, joka nousi pian kalliolle – mahMakrillilla on superhieno väritys. tavan metallivihreät lepardikuviot selässä – makrilli! Kaikki sai niitä lopulta sekä jokusen pienen sein, jotka kaikki nakattiin takaisin. Minulla oli kaksi ruokakokoista pariin kertaan kiinni, mutta niin vain pääsi nostovaiheessa karkuun. Fiilis oli kerta kaikkiaan kohdillaan. Meri oli lähes tyyni ja aurinko paistoi todella lämpimästi – porukalla alkoi jo hitusen iho punertua. Äkisti aurinko meni piiloon takavuoren taakse ja keli viileni reilusti. Lisäksi tuuli yltyi hetkessä kovaksi, joten olimme kylmissämme sortsipeleissä. Päätimme jossain kohtaa, että viisi makrillia sai piisata ruokahommiin, joten palasimme leiriin, sillä kaikki olivat kananlihalla.

Samu kokkasi meille trangialla todella hyvät kalasatsit. Minä ja Minna suihkuttelimme odotellessa. Saimme herkutella kohtalaisen tuoreella tavaralla, tosin emme jaksaneet ihan koko satsia, sillä lounaasta ei ollut ihan älyttömän kauaa. Hyvää oli joka tapauksessa, joskin turska ja sei on mielestäni parempia. Taitaa makrilli olla parhaimmillaan savustettuna.

Samu lähti klo 18.20 autolla lähigeoilemaan, mikä oli sikäli hyvä, että saimme hitusen ladattua härveleitä ja kylmää minijääkaappiin. Caraa poltteli taas kalaan, joten me muut palasimme täyden vaatetuksen kera hollille. Keli oli melkoinen vastakohta aiemmalle, sillä pitkät kalsongitkin olivat lähes liian vähän. Laskuvesi oli juuri alhaisimmillaan, mikä teki heittelystä vähän kinkkistä, mutta sitäkin hankalampaa oli kovan tuulen takia, sillä siima karkasi todella kauas.

Cara veti ekalla heitolla pienen sein ja kotvan kuluttua ensimmäisen pienen turskan.

Minna ja minä emme saaneet tärppiä kertaakaan. Tunnin heittelyn tuloksena päätimme pistää pillit pussiin. Kävimme leirissä ja Cara halusi vielä lähteä näyttämään alatien putousta, jossa Samu oli huuhtonut itseään aiemmin. Tosi mielenkiintoisen oloista kasvimestaa, joten seuraavana päivänä olisi koluamista tiedossa. Jaloissa tuntui jo koko päivän kiipeilyt. Samu tuli samalla vastaan tiellä ja C pummasi kyydin leiriin.

Kävin vielä spuden kanssa staijaamassa istualtaan ja tuulen suojassa (M hupulaisena) klo 19.55–20.20 merelle, mutta tuloksena oli vain jokunen pikkukajava, peruslokki ja kaksi ruokkia. Ulappalinnut olivat täysin kadoksissa. Kaksi sepelrastasta oli koko päivän yläleirin lähellä, kolmas kelitti tuulihaukkaa ylhäällä. Myös luotokirvisiä ja vuorihemppoja oli leirin lähellä.

Vedimme vielä Lämmin kuppi -marjakeittoa ja suolakeksejä ruohosipulijuuston kera sekä teimme iltatoimet. Menimme hyvissä ajoin maate – olin kirjoittanut kaiken matkapäiväkirjaan jo kympiltä. Koisimaan menimme yhdentoista huitteilla.

CARA AHLMAN

Leiriin johtava tie oli hyvin rauhallinen.

Santtu fotailemassa pohjoisen kasveja.

RELAX SU 23.7.

SANTTU AHLMAN SANTTU AHLMAN

Heräsin viideltä kuumuuteen, joten avasin kaikki luukut, vedin boksereilleen ja könysin ulos pussista. Siihen saakka oli aika hyvää unta, mutta mystisesti aurinko vaan lämmitti, vaikka keli oli muuten vielä viileä. Minnalla oli yöllä varustusta toppatakista lähtien. Aamulla oli jo sitten todella lämmintä teltassa. Torkuimme kuitenkin yli kasiin saakka.

Aamiaiseksi teimme munakokkelia, mikä oli jälleen kivaa vaihtelua. Otimme aamun lunkisti, eikä Samusta ja Carasta kuulunut mitään pitkään aikaan. Painuimme vielä torkkumaan telttaan. Jätimme kaikki ovet auki, jolloin kävi kiva vilpoinen huju – täydellistä köllöttelyyn. Vihdoin joskus puoli yhdentoista aikaan (kait) tyypit tulivat yläleiristä; siellä oli ollut myös ilmeisen kuuma aamulla. Samu ja Cara jäivät tekemään aamiaista. Luvassa oli kuulemma kevyt 11 kananmunan kokkeli, josta C veti seitsemän.

Lähdin Minnan kanssa talsimaan kameran ja kirjan kanssa alamäkeen kasvimielessä.

Tutkimme tarkkaan lumenviipymiä, vyörykivikoita, puronlaiteita ja paahdekallioita tien läheltä. Minna plokkasi nasevasti mähkää sekä elikseksi hienoa tunturirikkoa, mätäsrikkoa ja tunturihaarikkoa. Kova meno. Aivan mahtavaa tutkia ja fotailla rauhassa ja täydellisessä säässä. Sortsipelissä jälleen tietty. Puron laiteilta määritimme vielä edellispäivän löydön kaljutunturihärkiksi – uusi taas, jeh! Lisäksi uudeksi tunnistimme vielä keräpääpoimulehden. Noin puolentoista tunnin sessio oli kerrassaan loistava.

Palasimme hiljalleen leiriin ja lähdimme aika pian koko porukalla kalastamaan, kunhan otimme hitusen snacksia. Kello oli kuitenkin jo puolen päivän nurkilla. Könysimme alas tuttua polkua. Tuuli ei ollut onneksi paha lainkaan, joten lyhyissä kamppeissa pärjäsi hyvin. Kello oli nousuveden aikaa, joten kalaa rupesi tarttumaan räyhäkkäästi uistimiin.

Erityisesti Cara ja hänen uusi iVirveli oli iskussa kultauistimen kera – tavaraa tuli kovaa tahtia.

SANTTU AHLMAN

Norjanarho, tunturirikko ja keräpääpoimulehti.

SANTTU AHLMAN

MINNA SALO

Samu ja reissun suurin turska.

Tilanne käynnissä: sei kiinni ja merikotka päällä.

SANTTU AHLMAN

Ylitsemme paineli jossain kohtaa merikotka ja kaksi merikihua sekä luotokirvinen. Olimme paikalla hitusen yli kaksi tuntia, jolloin saldo oli seuraava: Cara makrilli 13, sei 8, Samu makrilli 5, turska 2, sei 4, Minna makrilli 3, Santtu sei 1. Oli huikaisevaa, kun Cara veti kalaa minkä kerkesi, mutta meikällä oli turhaa heittelyä tuon tuosta monella eri uistimella. Cara kiskoi eri paikoissa kalaa siima kireällä ihan liekeissä. Otimme lopulta mukaan Samun ison (1 040 g) turskan ja meikäläisen ison sein pataan. Caraa ei meinannut yllättäen saada pois millään.

Samu paistoi satsin ja teimme mummonmuusia kylkeen. Ai että, kyllä kelpasi. Ensin tuoretta turskaa ja sitten heti perään seitä. Molemmat mietoja, mutta todella hyviä. Kaikki olivat sitä mieltä, että sei oli parasta, turska kakkosta ja makrilli kolmosta. Jälkkärin jälkeen minä ja Minna teimme suihkuvedet ja kävimme retkisuihkun voimin peseytymässä, sillä aurinko katosi jälleen ennen neljää vuoren taakse ja lämpötila tippui heti merkittävästi.

Onneksi tuuli ei yltynyt edellisillan tavoin, joten systeemi oli hyvä. Samu ja Cara lähtivät autolla Rambergin hiekkabiitsille.

SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

SAMU AHLMAN

Pohjansinivalvatti.

Mähkä.

Rentouduimme jonkin aikaa suihkun jälkeen, kunnes lähdimme vielä uudelleen kasviretkelle, tosin ilman mitään varustusta. Nyt menimme yläsuuntaan tietä. Heti ensimmäisen kallioseinämän luona alkoi löytyä jotain erikoista, joten jouduin palaamaan heti kirjojen takia. Määritystouhu oli tietysti taas nasevaa. Meillä tärppäsi heti elikseksi pikkutervakko.

Myös tunturilauha varmistui, ja näimme purtojuurta. Muita mukavia olivat jo kukkinut sinirikko, kalkkimaariankämmekkä ja nevaimarre. Muuten paikalla oli paljon haproa, isopiippoa, tunturipoimulehteä ja niin edelleen. Tosi mahtava kasvimaailma. Näimme myös lisää hienosti ja paljon tunturirikkoa sekä tähtirikkoa. Kiva retki taas.

Tiuku repi jo vartin yli seitsemän ja yllättäen nälkä alkoi kurnia, joten laitoin Samulle viestin, notta kaipaamme pirssiä muonavaroineen. Vajaan puolen tunnin päästä tyypit tulivat. C oli käynyt uimassa ja kohtuujäässä. Juttua piisasi pulputtamalla. Laitoimme heti muonat tulemaan – taas makaronia ja nötköttiä, kun olikin kaikilla kova hiuko. Samalla lämmitimme heille suihkuvedet. Vedimme vielä jälkiruoat, tiskasimme ja virittelimme hieman autoa kuntoon aamun lähtöä varten. Reilusti yli ysin jälkeen Samu ja Cara painelivat yläleiriin ja me telttaan. Kirjoitin vielä turinat ja Minna tutki kasvikirjoja. Hyvä päivä kaikkiaan. Aloimme koisia joskus yhdentoista jälkeen.

Cara Rambergin rannalla.

RUOTSIIN MA 24.7.

Pyöriäinen

6

SANTTU AHLMAN

Vedimme suhteellisen hyvät unet, kunnes kännyt pirisivät sovitusti kello 7.30. Yläleiriläiset tekivät reilusti ja heräsivät puoli tuntia myöhemmin, joten tein Minnan kanssa aamupuhteet ja auton pakkauksen käytännössä kokonaan. Palautteen paikka siis. Nautiskelimme viimeisen aamiaisen kuumassa kelissä mahtipaikalla, kunnes lähdimme hieman yhdeksän jälkeen kohti lauttapaikkaa.

Ajoimme hissukseen noin parinkymmenen kilsan siirtymän Moskenesiin. Matkalla oli idyllisiä kalastajakyliä tuhansine kalanpäineen. Saavuimme hyvissä ajoin satamaan, jossa oli jo jonoa. Kysyin virkailijalta mikä on homman nimi, mutta olivat juuri lastaamassa eri paattiin porukkaa.

Venailimme noin 1,5 tuntia paikalla. Mei- Farewell Lofoten! dän botskin piti lähteä klo 11.00, mutta se oli aika paljon myöhässä, sillä purkki irtosi maista vasta klo 11.30. Lastaus oli kaikkineen tosi outoa – sisään otettiin pari autoa kerrallaan ja uusia vasta kun aiemmat oli täysin paikoillaan. Samalla systeemillä Viron lautan lastaaminen kestäisi tuntitolkulla.

Lautalla menin Minnan kanssa kannelle varjon puolelle, jossa oli kylmää, mutta kun lautta lähti, niin käännyimme kohti aurinkoa. Siitä huolimatta tuuli kävi niin kylmästi, että olimme lopulta aika lyhyen aikaa kannella.

Kuikka 1 Painuimme sisällä ainoaan kiskaan, Merikeiju 1 jossa oli pitkästi jonoa. Ostimme noin viMerimetso 38 tosen maksaneet huippuhyvät hodarit louMerimetsolaji 14 naaksi, kun ei oikein muuta ollut saatavilla.

Merikotka 1 Olimme sisällä kotvan, mutta minua poltteli Meriharakka 4 sen verran kannelle, että menin staijaamaan Merikihu 10 pohjoispuolelle tuulta ja kylmyyttä vastaan Tunturikihu 2 tuhdin tamineiston kera. Olin paikalla klo Kihulaji 4 12.20–14.55, eli noin 2,5 tuntia.

Lunni 52 Etelänkiisla 2 Riskilä 3 Ruokki 1 Lapintiira 7 Kala-/lapintiira 3 Pikkukajava 5 Naurulokki 1 Selkälokki 3 Moskenes-Bødo-välillä kannelta plokatut Harmaalokki 6 lajit yksilömäärineen.

Merilokki 21 Lokkilaji 44

SANTTU AHLMAN

Aluksi lunneja ja muuta tavaraa oli jonkin verran liikekannalla, mutta todellinen pommi oli, kun katsoin, että mikä pääsky painelee pinnassa. Sitten hoksasin, että kyseessä oli merikeiju, joka poukkoili pinnassa, kunnes lähti paahtamaan kohti laivan länsipuolta. Kaukaa meni, eikä mikään makusteluhavis, mutta kovan luokan toivelaji ja vihdoin viimein elämäni ensimmäinen keijulaji. Sen voimin päivystin koko loppumatkan. Kivoimpia olivat melkeinpä kaksi tunturikihua ja kahden eteläkiislan kaksikko reissupinnaksi. Lopussa mantereen lähellä oli taas enemmän lintuja näkyvissä.

Välillä Minna kävi kannella, ja lopussa hän viihtyi pitkään hollilla, kun tuuli ei enää käynyt niin kylmästi. Myös S & C tulivat paikalle, mutta tuuli kävi kuitenkin välillä rapsakkana. Mantereen lähellä näin peräti neljästi pyöriäisiä. Minna missasi niistä pari muutamilla sekunneilla, mutta neljäs havis oli semmoinen, että hän ehti niukin naukin nähdä.

Saavuimme Bødon suureen kaupunIllallispaikka tarjoili komeita kirkiruohoja. kiin klo 15.15, eli vain vartin myöhässä.

Lähdimme suoriltaan kohti Ruotsia, mutta poikkesimme vielä Rimaan hakemaan Batterya. Välillä oli superhienoja putouksia ja paljon lumihuippuja sekä männiköitä; kuin Montenegron pohjoisosaa. Pysähdyimme välillä ihailemaan huikean hienoja vuoristomaisemia.

SANTTU AHLMAN

Tunturikurjenhernettä oli tienposkissa paikoin runsaasti.

SANTTU AHLMAN

Losotimme pitkään, jotta vikan päivän ajo ei olisi aivan killeri. Klo 19.00 nurkilla alkoi olla jo niin kova nälkä, että stoppasimme erään patojärven laiteille vetämään hernekeittoa. Samu peseytyi kylmässä vedessä sillä välin. Löysin vessareissulla paljon kirkiruohoa Minnalle uudeksi kämmekkälajiksi. Lisäksi framilla oli hietapitkäpalkoa, hentokortetta ja villapääluikkaa.

Session jälkeen matka jatkui, jolloin näimme masmaloa ja raakasti kaarlenvaltikkaa. Minna plokkasi reissun viidenneksi nisäkäslajiksi hirven suon laiteilta. Neljäs oli lauttamatkan pyöriäinen ja kolmas aamun metsäjänis leiripaikalla. Kaksi ensimmäistä olivat puolestaan valassafarin halli ja kaskelotti. Piakkoin näimme ensimmäiset porot, joita olikin sitten yli puolensataa tuonnempana. Arjeplogin nurkilla aloimme etsiä leiriä, joka löytyi vasta puoli kymmenen nurkilla erään järven laiteilta Nordanåsissa. Eipä muuta kuin teltat pystyyn, vähän iltapalaa, peseytymistä ja maate yhdentoista aikaan. Virittelimme myös hieman hyttyssavuja leirin luokse, mutta hyttysiä ei ollut onneksi ihan mahdottomasti.

Caran säikäytysjekku onnistui melkein; lopputuloksena oli hammastahnalla kyllästetyt hiukset.

Viimeinen leiripaikka Ruotsin puolella.

SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Samun ja Caran ruokapaussiviihdykettä.

Minna viettämässä siestaa.

SANTTU AHLMAN

KOTIO MARS! TI 25.7.

Heräsimme jo seitsemältä, sillä luvassa oli pitkä siirtymä takaisin Keski-Suomeen. Teimme nopsaan aamiaisen ja pistimme leirin pakettiin. Ajoimme ilman stoppeja neljän tunnin siirtymän Haaparantaan, jossa koukkasimme sopivan näköisen merenlahden luokse sapuskoimaan.

Tavoitteena oli plokata ruoan laiton ohessa jokunen uusi Ruotsin matkapinna, mikä onnistuikin hyvin, sillä lahdella oli muun muassa haapanoita, merikotka, liroja ja räyskä.

Myös pikkulintupuolelle tuli hieman täydennystä esimerkiksi hömötiaisen ja peipon muodossa.

Ruokailun jälkeen painelimme vielä Haaparannan keskustaan suureen markettiin tuliaisostoksille. Löysimme kaikki monenlaista elintarviketta matkaan. Hintataso näytti olevan monen tuotteen osalta ruhtinaallisesti edullisempi kuin Suomessa, joten täysi auto oli hetken päästä vielä enemmän täynnä.

Sitten olikin luvassa pitkä siirtymä Karstulaan. Keli muuttui hiljalleen sateiseksi, mutta se ei haitannut vähääkään, koska telttahommat olivat jo ohi. Siikalatvassa stoppasimme vielä Hesburgeriin pienelle tankkaukselle, mutta muuten vain jurnuutimme, kunnes olimme vihdoin ennen seitsemää Karstulassa hienon reissun päätteeksi.

LOPUKSI Norjan reissu meni mainiosti, vaikka ensimmäisen päivän keli näytti karmealle. Saimme lopulta nautiskella lämpimämmästä säästä kuin koko eteläisessä Suomessa. Tällä kertaa lintuveikkauskisassa pisimmän korren vei meikämandoliini Caraa vastaan lukemin 2–1.

Reissu jäi sikäli historiaan, että se oli ensimmäinen matkani, jonka olen tehnyt ilman lompakkoa – mokoma nimittäin jäi Karstulaan lähtiessä. Suuri kiitos koko reissuporukalle mukavasta 2 827,1 kilometrin matkasta. Kyllä Norja on ykkönen!

Lintuveikkauskisan tulokset.

Reissukampaus by takapenkki.

Cara

Minna

Samu

Santtu

Tulos

Ruotsin lajimäärä

30

14

21

29

46

Norjan lajimäärä

40

46

27

59

62

Ruotsin + Norjan lajimäärä

100

55

48

62

80

1

0

0

2

3

Veikkauspisteet

CARA AHLMAN

Veikkauskohde

Matkan iltahuutolista. Kauttaviivoin on eritelty maat 19.7. (Ruotsi / Norja) ja 24.7. (Norja / Ruotsi).

Laji

18.7.

19.7.

20.7.

21.7.

22.7.

23.7.

24.7.

25.7.

Yhteensä

SPECIES

Kyhmyjoutsen

-

-

2

-

-

-

Laulujoutsen

-

-

-

-

-

-

-

-

2

CYGOLO

-

3

3

CYGCYG

Merihanhi

-

-

-

18

-

1

Sinisorsa

2

-

-

-

-

-

-

-

19

ANSANS

2/-

2

6

ANAPLA

Haapana

-

-

-

-

-

-

Tavi

1

-

-

-

-

-

-

18

18

ANAPEN

-

6

7

ANACRE

Lapasotka

-

1/-

-

-

-

Tukkasotka

6

-

-

-

-

-

-

-

1

AYTMAR

-

-/2

-

8

Haahka

-

-/380

45

40

AYTFUL

-

-

-

-

465

SOMMOL

Telkkä

4

-

-

Uivelo

6

-

-

-

-

-

18/-

-

22

BUCCLA

-

-

-

-

-

6

MERALB

Isokoskelo

-

-

2

-

Kaakkuri

-

-/3

3

4

-

-

1/-

-

3

MERMER

1

1

-/2

1

15

GAVSTE

Kuikka

1

-/1

-

2

Jääkuikka

-

-

1

-

-

-

1/3

-

8

GAVARC

-

-

-

-

1

GAVADA

Myrskylintu

-

-

240

Merikeiju

-

-

-

3

-

-

-

-

243

FULGLA

-

-

-

1/-

-

1

HYDPEL

Suula

-

-

5

Merimetso

-

-

80

-

-

-

-

-

5

MORBAS

4

-

-

38/-

-

122

PHACAR

Harmaahaikara

-

-/6

-

3

Merikotka

-

-/1

-

1

-

-

1/-

-

10

ARDCIN

-

1

1/-

1

5

Piekana

1

1/1

1

HALALB

-

-

-

-

-

4

BUTLAG

Tuulihaukka

-

-

Meriharakka

-

-/20

-

2

2

2

-

1

7

FALTIN

15

16

7

2

12/-

-

72

HAEOST

Liro

1

-/1

Rantasipi

1

-/2

2

1

-

-

-

21

26

TRIGLA

1

2

-

-

-/6

5

17

ACTHYP

Punajalkaviklo

-

-/8

-

Pikkukuovi

-

-/2

1

-

-

-

-

-

8

TRITOT

1

-

-

-

-

14

NUMPHA

Taivaanvuohi

1

-

-

-

-

Merikihu

-

-

14

4

-

-

-

-

1

GALGAL

3

10/-

-

31

STECUS

Tunturikihu

-

-

18

-

-

-

Naurulokki

8

-

-

1

-

-

2/-

-

20

STELON

1/-

45

55

LARRID

Kalalokki

3

-/35

4

45

11

9

Harmaalokki

-

-/45

160

180

25

43

25/-

7

139

LARCAN

60/-

20

533

LARARG

Selkälokki

-

-/2

4

-

1

Merilokki

-

-/25

65

60

8

2

4/-

-

13

LARFUS

15

25/-

-

198

Pikkukajava

-

-/1

80

40

25

-

LARMAR

6/-

-

152

RISTRI

Räyskä

-

-

-

-

-

Lapintiira

-

-/8

85

35

-

-

-

1

1

STECAS

1

11/-

1

141

STEAEA

Lunni

-

-

1 200

-

-

Riskilä

-

-

4

-

-

-

62/-

-

1 262

FRAARC

-

3/-

-

7

CEPGRY

Etelänkiisla

-

-

-

-

Ruokki

-

-

-

-

-

-

2/-

-

2

URIAAL

2

-

1/-

-

3

ALCTOR

Kesykyyhky

2

-

-

-

Sepelkyyhky

2

1/-

-

-

-

-

-

-

2

COLLIV

-

-

-

-

3

COLPAL

Tervapääsky

-

-

-

Käpytikka

-

-

-

-

-

-

-

6

6

APUAPU

-

-

-

1/-

-

1

DENMAJ

Laji

18.7.

19.7.

20.7.

21.7.

22.7.

23.7.

24.7.

25.7.

Yhteensä

Törmäpääsky

-

-

1

-

-

-

-

-

1

RIPRIP

Haarapääsky

8

-/1

6

4

-

-

2/1

18

40

HIRRUS

Räystäspääsky

-

-

-

-

-

-

1/-

22

23

DELURB

Luotokirvinen

-

-

-

-

2

2

1/-

-

5

ANTPET

Niittykirvinen

-

-/1

2

6

1

-

-

-

10

ANTPRA

Västäräkki

8

-/2

6

5

-

-

2/1

9

33

MOTALB

Koskikara

-

1/-

-

-

-

-

-/1

-

2

CINCIN

Tilhi

-

1/2

-

-

-

-

-/5

-

8

BOMGAR

Rautiainen

-

2/-

-

-

-

-

-

-

2

PRUMOD

Sinirinta

-

1/-

-

1

-

-

-

-

2

LUSSVE

Sepelrastas

-

-

-

-

3

2

1/-

-

6

TURTOR

Mustarastas

-

-

-

-

-

-

1/-

-

1

TURMER

Räkättirastas

7

8/12

8

35

2

-

1/2

4

79

TURPIL

Punakylkirastas

-

6/-

-

4

2

2

4/-

1

19

TURILI

Kulorastas

1

-

-

-

-

-

-

-

1

TURVIS

Pajulintu

-

3/2

-

12

4

4

3/-

4

32

PHYLUS

Tiltaltti

-

-/1

-

1

1

1

-

-

4

PHYCOL

Sinitiainen

-

-

-

-

-

-

-

1

1

PARCAE

Talitiainen

1

-

-

-

-

-

-

-

1

PARMAJ

Hömötiainen

-

-

-

2

-

-

-

1

3

PARMON

Harakka

3

3/-

4

4

-

-

7/-

12

33

PICPIC

Naakka

60

-

-

-

-

-

-

8

68

CORMON

Varis

7

-/18

2

25

14

8

35/-

13

122

CORNIX

Korppi

-

-/2

2

2

-

1

-

-

7

CORRAX

Kottarainen

-

-/1

-

1

-

-

1/-

-

3

STUVUL

Varpunen

-

-/1

4

2

-

-

-

1

8

PASDOM

Peippo

2

-

-

-

-

-

-

3

5

FRICOE

Järripeippo

-

-

-

-

-

1

-/3

2

6

FRIMON

Viherpeippo

-

-

-

-

-

1

-

-

1

CARCHL

Vuorihemppo

-

-/1

-

5

6

6

2/-

-

20

CARRIS

Urpiainen

-

11/4

6

40

25

15

75/-

4

180

CARMEA

Vihervarpunen

-

2/-

-

-

-

-

-

12

14

CARSPI

Pajusirkku

-

-/3

4

4

2

-

-

-

13

EMBSCH

23

39

34

37

20

22

43

31

80

Lajeja yhteensä

MENOSSA MUKANA:

SPECIES

MIELENKIINTOISIA KASVIHAVAINTOJA (JÄRJESTYS RANDOM) Kaarlenvaltikka Tunturinurmikka Ruostevilla Tunturikurjenherne Punakko Pohjantähkiö Kullero Ruohokanukka Siniyökönlehti Vilukko Röyhypiippo Ruusujuuri Lapinorvokki Keltamaite Pohjanpalpakko Tähtirikko Vaivaispaju Kirkiruoho

Riekonmarja Kultarikko Norjanjäkkärä Lumijäkkärä Pohjansilmäruoho Otasilmäruoho Väinönputki Tunturivihvilä Kesämaksaruoho Itunata Metsäkampasaniainen Tunturipoimulehti Hapro Isopiippo Tunturitädyke Tähkäpiippo Kelluskeiholehti Villapääluikka

Rantakaura Pohjansinivalvatti Mähkä Keräpääpoimulehti Tunturirikko Tunturihaarikko Kaljutunturihärkki Mätäsrikko Nevaimarre Kalkkimaariankämmekkä Purtojuuri Tunturilauha Pikkutervakko Sinirikko Musta-apila Hietapitkäpalko Hentokorte

MATKAN REITTI JA KOHTEET

Utsjoki

200 km

NORJA Inari

Andøyan leiri

VENÄJÄ

Silverfalletin leiri

Narvik Hamnøyan leiri

Kiiruna

Sodankylä

Rovaniemi

Arjeplog Nordanåsin leiri

Haaparanta

Kemi

Oulu

RUOTSI

Kokkola

Vaasa

Viitasaari

Karstula

SUOMI

Pori