LINTUJA MAAILMALLA XVI
SANTTU AHLMAN
KESKI-
PANAMA 19.1.–1.2.2014
PANAMA
KESKI-PANAMA 19.1.–1.2.2014 SANTTU AHLMAN
Olin juuri kotiutunut Thaimaan lintumatkalta (Lintuja maailmalla XIII), kun sain päähäni järjestää uuden reissun Panaman suuntaan. Tämä taisi olla pitkälti Esa Keikan syytä, sillä hän onnistui soluttamaan Thaimaassa mieleeni ajatuksen Panaman lintupaljoudesta. Tein järjestelyt tuttuun tapaan hullunkiilto silmissä ja kuola suusta valuen, kun tutustuin lintukohteisiin. Reissuporukka oli maagisesti 48 tunnin sisällä kasassa, kun mailasin matkasuunnitelman eteenpäin. Lisäkseni Atlantin tuolle puolen lähti seuraava kööri: Airi Honkonen, Esa Keikka, Anitta Mäkinen, Timo Mäkinen, Riitta Puttonen, Sakari Puttonen, Kai Rantala, Raimo Salo, Lauri Tamminen, Hanna Tuominen ja Maria Yli-Renko. PITKÄÄ SIIRTYMÄÄ SU 19.1. Minun reissuni alkoi jo edellisiltana, sillä pamautin Porista Vantaalle tuttuun Hotelli Pilottiin, jossa yövyin Kaitsun kanssa. Ehdimme poiketa iltasella kiinalaisessa täyttämässä kupumme. Matkustuspäivän herätys oli jälleen tyly, sillä KLM:n lentomme pomppasi taivaalle jo kello 7.00, joten olimme aamiaispöydässä hitusen neljän jälkeen aamulla. Itse kentällä systeemit olivat nopsaan ohi ennen kuin siirtymä Amsterdamiin alkoi. Alkumatkan tärkein velvollisuus oli veikata matkan reissupinnamäärää, joten hoidimme muodollisuuden heti pois kuljeksimasta. Amsterdamissa notkuimme siellä täällä lähes kolmituntisen vaihtoajan, kunnes pidempi etappi kohti Panama Cityä alkoi. Ankean pitkä siirtymä kului monella lintuja opiskellen, leffoja katsellen ja torkkumalla. Perillä olimme noin klo 17.00 paikallista aikaa, jolloin takana oli reilut 17 tuntia matkaamista. Meidät haettiin sovitusti majapaikan hoitamilla kärryillä. The Balboa Inn oli viihtyisän oloinen pieni majapaikka, joka sijaitsi rauhallisella omakotitaloalueella. Illalla ei ollut mitään ohjelmaa. Jokainen ehti kuitenkin poiketa kauppaan ja sapuskoimaan ennen tuutimista hyvissä ajoin. LÄHIREDUILUA MA 20.1. Heräsin ensimmäisen kerran puoliltaöin hikisenä kuumuudesta, ja sitten silloin tällöin, kunnes nousin kello 6.05. Puhelin hälytti klo 6.15 ja vartin päästä olimme koko köörin voimin pihassa ihmettelemässä melkoista lintuvilskettä. Ääniä alkoi kuulua heti häRAIMO SALO
KLM:n kone Amsterdamissa.
RAIMO SALO
Retkeilyä majapaikan pihassa aamutuimaan.
KAI RANTALA
märän alkaessa väistyä, ja aurinko nousi noin klo 6.40. Lintuja oli oikeasti todella paljon – ja aluksi olimme tietysti snadisti kahvilla lajeista, mutta hiljalleen alkoi lajit taittua. Tarha-, palmu- ja piispatangaroita, kastanjavarpuskyyhkyjä, turpiaaleja ja niin edelleen. Joku plokkasi koko ajan uusia lintuja ja pian listalle napsahti myös epolettiaratteja, rantakerttuli ja Ancon Hilliä vasten loistanut upea rikkitukaani. Mahtava alku, minkä vuoksi pienet väsymykset katosivat oitis. Vastaavaa tunnetta oli edelleen hankala kokea missään lähialueilla, joten nautin kybällä lajipaukutustouhusta. Kolibrihommat osoittautuivat odotetusti hankaliksi, sillä havainnot olivat lähinnä äänteleviä ja pikaisesti vilahtavia lintuja. En kerennyt saamaan niitä edes kiikareihini. Meikäläisellekin paukkui uutta lajia tasaisen tappavaan tahtiin mustakondorien lipuessa taivaankantta pitkin ylitsemme tuon tuosta. Ensimmäisen 50 metrin eteneminen kesti meillä noin kolme varttia. Samalla ihailimme myös kahdenlaisia oravia ja väliamerikanaguteja. Jatkoimme hotellilta oikealle, jolloin sama meininki jatkui edelleen. Panamankaklattajan ja parin muun hyvän haviksen jälkeen Timo plokkasi kaksi todella hienoa siniarattia syömässä hedelmiä lähipuusta. Pian paikalta lähti viiden yksilön parvi lentoon ja päältämme lensi epolettiarattiparvia. Kotvan kuluttua palasimme takaisin aamukasin aamiaiselle. Noin klo 8.30 istuimme jo taksissa ja tovin kuluttua olimme Metropolitan National Parkin suulla, jossa maksoin kaikkien neljän dollarin pääsymaksun. Lähdimme läheiselle polulle, jonka alussa oli jo mukavasti vilinää. Trilliväijy lätkähti pian listalle ja samalla puussa heilui mustahohtokolibri. Talsimme polkua pitkin ja ihailimme viidakkoa sekä useita lehdenleikkaajamuurahaisia polkuverkostoineen.
Santos ja Late chillailemassa.
AIRI HONKONEN
Panama Cityn näkymä Metropolitan National Parkista käsin.
Yllättävän mäkisen erikoiskokeen aikana oli välillä todella hiljaista, mutta sitten äkisti jossain kohtaa paikalla saattoi hyöriä iso lintukopla, josta emme saaneet mitenkään määritettyä kaikkia. Välillä hotspotissa oli kymmenkunta eri lajia, joista valitettavasti iso osa jäi määrittämättä. Plokkasimme kuitenkin muun muassa turkoosimesitangaran, pilkkasiipitangaran ja taituripeukaloisen, joten lajimäärä kasvoi tasaiseen tahtiin. Paluumatkan varrelle osui pieni taimitarha, jonka laiteilla oli kauhea kuhina: viherkardinaali, kultaturpiaali, viiruväijy, kaakaokipuaja, suomukolibri poikasensa kera ja lumitimanttikolibri. Pauke oli uskomatonta. Läheisillä altailla oli puolestaan kymmenittäin kilppareita ja muutama lisko, jotka sinkosivat itsensä juoksuun veden päälle. Palailimme puiston päätukikohtaan, jossa pidimme paussin ja ostelimme juomia ja snackseja. Aikaa oli vielä noin tunti, joten kiersimme toisen läheisen lyhyen polun. Listallemme tarttui esimerkiksi ruskopystynokka ja oravakäki.
SANTTU AHLMAN
Lauri määrityspuuhissa.
Venailua kansallispuiston päätukikohdassa.
SANTTU AHLMAN
Kaitsu elementissään eli ottamassa mittaa puusta.
SANTTU AHLMAN SANTTU AHLMAN
Rami, Airi, Maria ja Hanna ruokapaussilla.
Palasimme lähtöpaikalle sovitun mukaan tasan klo 13.00, jolloin hyppäsimme autoon ja pyysin viemään meidät ravintolaan. Mies koukkasi meidät aina causewaylle saakka hyvään ja täyteen ravintolaan. Jouduimme hieman venailemaan ja jakauduimme kahteen pöytään, kun yhden 12-hengen pöydän saaminen oli puolimahdotonta. Ruokailusessiossa vierähti puolitoista tuntia, mutta sapuskat olivat kuitenkin pääosin hyviä. Samalla saimme katsella muun muassa keisarifregattilintuja, ruskopelikaaneja, nokisiipinokkeja, kuningastiiraa, oliivimerimetsoja ja upeaa maisemaa, jota kirjoi useat Panama Cityn pilvenpiirtäjät.
SANTTU AHLMAN
Iltaretken komein puu.
Balboaan palasimme klo 15.05. Neljältä minä, Airi, Rami, Riitta, Esa, Timo ja Anitta lähdimme kipuamaan läheiselle Ancon Hillille. Panaman kanavan hallintorakennuksen jälkeen koukkasimme kohti mäkeä ja plokkailimme hiljalleen jo tutuksi tulleita lajeja, kuten livertäjätyranneja ja väijyjä. Kävelyä riitti ja riitti, ja Anita laski, että rakennuksen portaita oli 108 kipaletta. Rauhallisella paikalla tuli vastaan peruslajistoa, mutta myös sahramisirkkunen ja etelänkarhepääsky. Muuten läsnä oli normisettiä. Askel painoi jo aika tavalla kaikilla, emmekä edenneet kovin korkealle ennen kuin palasimme kuudeksi majapaikkaan. Iltahuudon vedimme puoli seitsemältä. Sitä ennen ehdin tutkailla puoli tuntia määrityskirjallisuutta pupillit laajentuneina lintumenoista. Iltahuuto osoitti, että saimme kasaan 69 lajia ensimmäisenä päivänä, mikä oli kohtalainen saldo lähiö- ja metsäretkeltä. Minulle napsahti peräti 37 elistä heti kärkeen. Iltasella ehdimme vielä poiketa läheisessä marketissa. Kaitsun ja Esan kapsäkit eivät tulleet lennon mukana, mutta ne olivat kuuleman mukaan tulopäällä. Ne eivät kuitenkaan ehtineet perille ennen kuin aloimme koisia.
Hallintorakennuskomplekseja. SANTTU AHLMAN
SANTTU AHLMAN
Kohtalaisen suojavärityksen omaava Leaf-litter Toad.
SAKARI PUTTONEN
LEGENDAARINEN PIPELINE ROAD JA GAMBOA TI 21.1. Suht hyvien yöunien päätteeksi nousimme ylös kello 5.30. Aamiaisen jälkeen koko konkka ronkka suuntasi kohti Gamboaa kuudelta. Kuski paineli hyvää haipakkaa, kun kanaalin varrella vihollisen kaistalla oli armottomat jonot. Pipeline Roadille ehdimme hieman seitsemän jälkeen, jolloin lähdimme talsimaan risteyksen oikeaa puolta. Tilanne vaikutti heti kärkeen hyvin hiljaiselle, vaikka ääniä kuului sieltä täältä. Mutta kun ei äänet vielä taittuneet, niin lajilaskuri näytti nollaa. Alkuvaiheessa saimme kuitenkin esiin muun muassa pari jauhoamatsonia ja muuratili aukesi panamanmetsämuurilla. Välillä löysimme joitakin lintuja, muun muassa tulikärkiä, Ramin plokkaaman amatsonianmomotin ja muuta mukavaa. Jokainen löydetty laji oli minulle elis, mikä oli tietysti hieno juttu. Hienoja hetkiä tarjosi myös nähty mölyapina ja samaisen lajin useasti kuullut mölinät. Viidakko oli varsin kuiva, mutta aamulla lehvästöstä tippui tuon tuosta kastepisaroita yön jäljiltä. Hieman samanlainen fiilis kuin Kaeng Krachanissa Thaimaassa vuotta aiemmin – kapea hiekkatie ja molemmin puolin läpipääsemätöntä pöpelikköä. Lintujen plokkaaminen olikin kasvillisuuden takia lievästi haastavaa. Aamupäivän neljä ensimmäistä tuntia kuluivat siivillä, vaikka lintuja oli yksilömäärän puolesta vähän. Löydettyjen lajien joukossa oli kuitenkin esimerkiksi pikku-, lyijy- ja latvustrogoni sekä hieno rubiinitanssija, joka kuitenkin katosi ennen kuin kaikki ehtivät nähdä sen. Punakorvakilpikonnia.
Pipeline Roadia. RAIMO SALO
SAKARI PUTTONEN
Kaivattu laiskiainen.
Sapho Longwing Butterfly.
KAI RANTALA
Lounasmeininkiä.
Jälkkäriä-pälkkäriä.
SANTTU AHLMAN
Olimme siis matkalla Research Centeriin, johon piti olla kaksi kilometriä matkaa. Jossain kohtaa perästämme puikahti hemmo, joka kertoi, että latvuksista kuuluu rastastanssijan ääntä. Jantteri soitti sitä vielä atrapilta ja niin tosiaan tanssija oli kyseessä. Pienen ajan sisällä kaveri plokkasi meille äänimaailmasta kymmenkunta uutta lajia, muun muassa nokipäätypäkön, rastasmuuran, viherlattanokan, oliivikoukkunapparin, keisarityrannin ja sitä rataa. Uskomaton määritystaito ja todella mukava iäkkäähkö mies, joka kuulemma asui Panamassa ja käy pari kertaa viikossa Pipelinea läpi. Kent Lovezey oli hän nimeltänsä. Oli kuulemma avaamassa omia nettisivuja pian. Oli mahtavaa saada äänikokemusta; kaikki kaverin määritykset menivät oikein, kun tarkastimme niitä nauhalta. Kent ihaili kovasti meikän vihreää laseria. Lopuksi selvisi, että valitsemamme tie oli väärä, eli keskus ei olisi siellä. Tie oli kuulemma kuitenkin parempi kuin keskuksen tie. Palailimme omaa tahtia takaisin autolle, joka ei ollutkaan paikalla. Sakari oli palannut hollille aiemmin ja näytti meille hienon laiskiaisen – at last! Puhelimeni kenttä oli nolla. Hetken meinasi tulla tuskainen olo, mutta Laurin puhelimessa oli yksi pykälä kenttää – tosin akku ihan finaalissa. Onnistuin saamaan kiinni Mieken, joka soitti kuskille. Kotvan kuluttua auto tuli hollille, ja ostimme sillä välin limpparia pienestä kioskista. Kaita nauratti Esa, joka oli antanut tipiksi vuoden 1997 kymmenpennisen. Oli vähän naurun remakkaa hetki. Suuntasimme noin kahdeksitoista Los Lagartos -ravintolaan Chagresin äärelle. Erittäin korkeatasoinen rafla olikin järjestelyjen puolesta ontuva, koska olin pari viikkoa aiemmin varmistanut meidän varauksen ravintolapäälliköltä, mutta hän oli kuulemma jäänyt
LAURI TAMMINEN LAURI TAMMINEN
Rannassa koikkelehti yksinäinen mölymangrovekana.
juuri pois töistä, eikä sana ollut kiirinyt henkilökunnalle. No, hetken kuluttua pääsimme kuitenkin pöytään ja nassauttelimme heti listalle yli 60 liejukanaa, kaksi siniliejukanaa, kolme helttajassanaa ja joukon mangrovepääskyjä. Rannassa pälyili myös amerikankyyryja sinihaikara sekä kaksi kaimaania. Buffet oli kerrassaan loistava – kymmenkunta erilaista salaattia, kanaa, lihaa, kalaa ja riisiä sekä toistakymmentä erilaista jälkkärileivosta. Todellista luksusta. Miljöö oli kaiken lisäksi täydellinen. Paikalta hyppäsi lajilistalle myös isosepelkalastaja, kaksi mahtavaa iguaania, rantakerttuli ja mölymangrovekana. Kaikin puolin jees! Ruokailun jälkeen suuntasimme takaisin Pipelinen luokse, ja tällä kertaa ostimme 20 dollarin pääsyliput centeriin. Pääsimme sinne onneksi kahden kilometrin siirtymän autolla, mikä oli erittäin jeppistä jee ähkyisyyden vuoksi. Kävelimme heti keskukseen, joka oli kiinni, mutta terassilla oli yli kymmenen ruokinta-automaattia ja tajuton kolibrivilske – kolminumeroinen luku tyyppejä. Ihailimme ja kuvailimme pöristelijöitä reilun tunnin; fiilis oli super. Mesikolibri oli yleisin, kobolttikolibri kakkonen. Paikalta löysimme myös kolme erakkokolibria, ruostepyrstökolibreja, yhden teräspyrstökolbirin ja niin edelleen. Hetken kuluttua framilla oli myös mahtava munkkitanssija.
Päivän ainokainen nokinäpsy.
RAIMO SALO
SAKARI PUTTONEN
Kävelimme torniin, josta aukesi hieno näkymä 32 metristä viidakon ylle. Linnuista olivat edustettuina lähinnä kondorit ja kolme kiitäjälajia. Meno oli kuitenkin hienoa edelleen. Kello olikin äkisti jo neljä iltapäivällä, kun palasimme paikan mennessä kiinni. Esa ehti kadota Timon kanssa läheiseen rantaan, mutta Rami kävi hakemassa heidät pikaisesti, etteivät he jääneet porttien taakse. Löysin sillä välin kaksi rastasmuuraa ja viiruväijyn. Paluumatka oli ripeävauhtinen, mutta näimme silti yhden laahustyrannin, joka nousi mastoon sekä kanavan varrella kerrostalon kokoisia konttiläjiä odottamassa kuljettamista. Kello 17.00 saavuimme majapaikkaan. Iltahuudon vedimme puoli seiskalta, mutta muuten kävimme lähinnä marketissa ennen tuutimista klo 22.00.
SAKARI PUTTONEN
HANNA TUOMINEN
Ravintelin kaimaani.
Latvustrogoni.
Viidakon latvustoa tornista käsin.
SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
Sinirintakolibri.
Mesikolibrinaaraita.
SAKARI PUTTONEN
Pohjanerakkokolibri.
Iguaani (Green Iguan). SAKARI PUTTONEN SAKARI PUTTONEN
Mesikolibrikoiras.
RAIMO SALO
Väliamerikanaguti.
Sierra Lloronan pihapiiriä.
SAKARI PUTTONEN
SIERRA LLORONAAN KE 22.1. Herättyämme muu porukka oli iskenyt aamiaispöytään jo hieman ennen seitsemää, jolloin tarjoilu alkoi. Hyvä niin. Ruokinnalla oli jälleen kuhinaa: 21 kastanjavarpuskyyhkyä, kaksi hohtoturpiaalia ja kolme väliamerikanagutia. Aamiaissession jälkeen jätimme osan kapsäkeistä jemmaan majapaikkaan. Kyyti tuli inun myöhässä, ja pääsimme lähtemään kahdella autolla noin kello 7.45. Matka Sierra Lloronaan sujui joutuin, joskin kaupunkialueen alkuvaiheessa oli hieman ruuhkaa. Painelimme edellispäivän reittiä Gamboan suuntaan, mutta emme kääntyneetkään Soberania National Parkiin. Maan keskiosassa päästelimme moottoritietä, jossa oli kivasti 110 km/h -rajoitus ja hieman avoimempaa biotooppia. Näimme parit määrittämättömät pedot ja jotain tyrannipuolta langoilla, mutta mitään kummaa emme saaneet listalle. Samalla roiski vähän vettä taivaalta. Saavuimme majapaikkaan autolla kiiveten hieman ennen klo 9.00. Alussa oli tovi säätöä huoneiden kanssa, mutta saimme kuitenkin lähes kaikki huoneet heti ja iloksemme saimme todeta, että ne olivat yllättävän korkeatasoisia ja isokokoisia. Minä, Lauri, Esa ja Kaitsu saatiin remonttiuudistusten vuoksi kokonaan omat huoneet, vaikka vain Esan piti mokoma saada alun perin. Kolme huonetta jäi vielä saamatta, sillä kirjautuminen olisi vasta puoliltapäivin; ne olivat vielä jenkkien hallussa. Romppeet laitettiin Kain ja Laten looshiin, ja sitten hengailimme tovin jaardilla.
SANTTU AHLMAN
Viidakon kasvillisuutta ja Anitta metsäpolulla (pieni kuva).
LAURI TAMMINEN
Korea kultahupputangara.
Sain pian kartan lähipoluista, joten suurin osa porukasta lähti talsimaan niitä pitkin. Sakari ja Riitta jäivät pihaan, jossa oli kolibriautomaatteja ja toki nippu kolibreja: mesi-, suomu-, kobolttikolibreja ja sitä rataa. Pihasta tuli jo kirjautumisen aikana kultahupputangara hienosti, ja muutenkin miljöö oli lähellä täydellistä. Ensimmäinen polku oli kerrassaan upea – vihdoin todellakin sademetsämeininkiä lukuisine puineen, monikerroksine kasvillisuuksineen ja joka puolella kiipeilevine kasveineen. Aivan upeaa! Linturintamalla oli hiljaista, mutta nappasimme päivän lajistoon panamanmetsämuuran, rubiinitanssijanaaraan ja elikseksi ruskonapsijan. Näimme myös pikaisesti tairan – ahmamaisen nisäkkään. Polku oli melko lyhyt, emmekä löytäneet muuta merkittävää siivekkäiden osalta. Kello oli vasta vähän ja olimme jälleen tovin pihalla ihmettelemässä meininkiä. Hollilla oli muun muassa isoja ötököitä ja jättikokoinen sirkka. Lähdimme vielä uudelle reitille, jonka piti olla vain parisataa metriä, mutta taisimme painella rotkon pohjalle toista kilometriä tai jotain. Late plokkasi pikkutinamin, mutta se ehti mennä menojaan valitettavan nopeasti. Lenkin jälkeen osa porukasta – minä mukaan lukien – kävi pihan minialtaassa pulahtamassa. Vaihdoimme myös kuulumisia jenkkien kanssa, jotka olivat mukavia tapauksia. Lounaan piti olla klo 13.30, mutta se oli reilusti myöhässä, joten setti oli ohi vasta 14.45 makoisan ananasjäädykkeen kera. No, hyvää oli sapuska, joskin sitä oli suhteellisen vähän – eivät vissiin osanneet varautua nälkäisiin suomalaisiin.
Pirteä lintumies päivänokosilla. SANTTU AHLMAN
LAURI TAMMINEN
Pihapiirin laiteilla viihtyi muutama valkokulmatikka.
Lounaan jälkeen läksimme Marian ja Hannan järjestämälle vesiputousreissulle kymmenen dollarin hintaa vastaan. Paikallinen patu tuli opastamaan meidät viidakon siimekseen, johon oli yli puolen tunnin raskas ja voimakkaasti laskeva patikointi. Perillä odotti mahtava pieni virtapaikka ja syvänne, johon lähes kaikki pulahtivat. Pompimme pommilla kalliolta alas ja fiilis oli kertakaikkiaan kohdillaan. Lintuja näkyi reissulla kuitenkin vähän – mennessä ruskopystynokka ja ruskokipuaja ja tullessa mahdollisesti kolme sysimuuraa. Paluumatkalla Esa olisi painellut pitkän matkan väärää polkua, ellei Anitta olisi mokomaa hoksannut. Huutelemalla mies saatiin onneksi takaisin paikalle. Yhdessä kohtaa maa kuhisi murkkuja, jotka purivat imakasti. Takaisin olimme ennen viittä. Hengailun ja pihapäivystyksen aikana saimme listalle vielä muun muassa hiiritangaroita, kanadankerttulin ja turkoosimesitangaran. Paikalle oli saapunut kaksi jenkkiä, joista toinen oli lähtöjään ruotsalainen lääkäri, joka oli muuttanut Oregoniin. Tyyppi oli sen vuoksi tunnistanut, että olemme suomalaisia. Oli kuulemma tilannut suomalaista Alula-lehteä ja lopettanut jonkin swedulehden tilauksen, koska Alula oli paree. Mukavia heppuja, joiden tie veisi vielä Darieniin saakka. Ennen kuutta väkeä oli pihassa lintuilemassa, ja päätimme lähteä Esan, Laten, Kaitsun ja jenkkien kanssa talsimaan tietä pitkin takaisin paikalle, johon päädymme aiemmalta uintireissulta. Siellä oli avoimempaa. Samalla näimme jokusen punakorva-amatsonin ja jauhoamatsonin. Löysimme varsin pian sopivan hollin päivystämiseen, mutta muutamien amatsonien lisäksi näimme vain jo aiemmin mestalla lentäneen hammashaukan sekä Esan löytämän ”kuusen näköisen männyn” latvassa olleen vaaleakarakaran. Hämärryksen alkaessa kuulimme kolmen eri pöllön ääntä, mikä oli mahtihomma. Lisäksi lähelle tielle ilmestyi kauluskiitäjä, jonka siipitäplät ja vaaleat pyrstösulat loistivat hienosti. Mokoma piti vielä ääntä hyvin. Tovin kuluttua paikalle ilmestyi vielä toinen kehrääjä, mutta se piti toisenlaista ääntä – kuin nopeatempoinen huitti. Esa hortoili sitä ennen
Allassammakon ihmettelytuokio. AIRI HONKONEN
SANTTU AHLMAN
Kai hieromassa tuttavuutta.
KAI RANTALA
Iltapäivän pulikointiretkelle lähdössä.
HANNA TUOMINEN
pitkälle. Kello oli 18.45 ja pimeys juuri laskeutumassa. Lähdimme paluumatkalle, jolloin näimme tulikärpäsiä. Seitsemältä oli jo säkkipimeää tuulen yltyessä. Vedimme iltahuudon nasevasti ulkona katoksessa osan rentoutuessa riippukeinuissa, ja sen jälkeen ehdimme vielä kuunnella kaikki pöllöt, kehrääjät ja pökkelökehrääjät. Matala huhuilun kuuloinen oli töyhtöpöllö (kuului myös uimasta tullessa), lehtopöllömäinen väräjys pampapöllönen ja piippailu keskiamerikanvarpuspöllö. Kehrääjä oli hankala, mutta Late löysi työn tuloksena Xeno-cantosta kauluskehrääjän lentoäänen, joka täsmäsi ”luhtahuittikehrääjään”. Niitä oli paikalla näin ollen kaksi tyyppiä. Illallinen oli snadisti myöhässä, mutta onneksi kyseessä oli kuitenkin tuhti kattaus hyvää ruokaa. Jälkkäriksi oli herkullista kaakkua. Mukavan session jälkeen sukelsimme huoneisiin virittelemään tulevaa päivää ja minä kirjoittelemaan. Maate menin vähän kympin jälkeen monenlaisten äänten siivittämänä. Liaanimittelöä. Porukka virkistäytymässä.
MARIA YLI-RENKO
SAKARI PUTTONEN
Panama on pullollaan hienoja kasveja.
SANTTU AHLMAN
SAN LORENZO TO 23.1. Vedin sikeästi unta aamuneljään asti, mutta sitten jostain rupesi kuulumaan säännöllisesti ovien paukuttelua. Nousin kuudelta ylös, vedimme porukalla aamiaisen kello 6.30 ja puolen tunnin kuluttua oppaamme Guido Berguido ilmestyi pihaan. Mukavan oloinen heppu, jolle löin heti käteen useamman tuhatta dollaria kattamaan kustannuksia. Lähdimme pian mäkeä alas, jolloin mies plokkasi äänestä kaappariattilan heti kärkeen. Jo majapaikan pihassa saimme Guidon avulla kaulushaukkasen lajilleen, kun kuulimme aiempaa outoa ääntä uudelleen. Heti alusta asti kävi selville, että määritystaito on todellakin kohdallaan, eli tenttasin ääniä tuon tuosta. Painelimme suoriltaan erään hotellin pihaan, jonka lähistöllä oli eräs katu, joka oli nimetty olympiavoittajapituushyppääjään mukaan. Yleisvaikutelma oli rauhallinen, mutta hollilla oli mukavasti muun muassa muutama taiturimarjukka, laiskiainen ja naamiöväijyjä. Mukava havis oli myös neljä isoania. Äänten opiskelu sai vihdoin uutta tuulta purjeisiinsa, kun jokaisen oudon äänen saattoi kysyä. Seuraavaksi stoppasimme tien viereen erään pienen vesiuoman laiteille sinihaikaran takia. Pysäys tuotti mukavasti lajistoa, sillä kirjasimme listalle muun muassa karibianhaikaran, mangrovepeukaloisen ja viherkalastajan sekä trilliväijyjä hyvin hollilla opiskelua varten. Myös harmaaraitahaukka oli tyrkyllä. Saavuimme Panaman kanavan luokse, ja samalla pieni koukkaus tuotti kaksi laahustyrannia. Jouduimme odottamaan sululla laivojen menoa ohi, sillä muita ylityspaikkoja ei ole lähistöllä. Paikalla oli kolme sulkua eli porrasta, jotka käsittivät 28 metriä nousua ja tuhat jalkaa mittaa. Kanavan luona oli fregattilintuja kaartelemassa – kuulemma noukkivat makean veden pääsyn vuoksi suolaiseen veteen kuolleita kaloja tai jotain. Jättialusten menoa oli mahtavaa seurata aitiopaikalta.
SANTTU AHLMAN
Aamupäivän reduilua.
LAURI TAMMINEN
Ruskonokkatukaani einestämässä.
Kanavan tuolla puolen ajoimme San Lorenzon puistoon, jossa oli tien vieressä useita kukkivia puita – kultapyrstöjä, kultaperäkasikkeja, isomesitangarakoiras, kolibreja, panamannapsu ja muuta purtavaa. Erittäin hyvin liikennettä! Aurinko alkoi jo porottaa ja kävimme vielä erään mäen luona, jossa olimme vajaa puoli tuntia parkissa. Lintuelämä oli kuitenkin hyvin hiljaista, sillä kello oli jo yli 11.30. Töyhtöelenia ja muutama lyhytpyrstökiitäjä olivat maininnan arvoisia. Suuntasimme läheiseen ökyravintolaan, jossa otimme maanmainiota sapuskaa – ribbsiä, kanaa tai täpläbassia, kuten minä ja Maria. Jälkkäriksi porukastamme kahdeksan sai jädeä, vieläpä ilmaiseksi, mutta mokomat loppuivat harmillisesti kesken. Hanna ja Maria löysivät läheiseltä paattirannalta suomalaisen tytön, joka oli lähtenyt reissaamaan jo lokakuussa. Muuten satamassa oli monen kansallisuuden lippuja, muun muassa Ruotsin lippu. Hyvä rafla kaikkiaan. Sponsored by Balboa. PURTILO: KAI RANTA / BISSE: RAIMO SALO
SANTTU AHLMAN
Lounasta venailemassa.
SANTTU AHLMAN KAI RANTALA
Karibianmeri iltapäiväauringossa.
Apehtimisen jälkeen ajoimme San Lorenzo Fortille edelleen kuumassa paahteessa. Saimme mukavasti kulttuuripläjäyksen, kun Guido selosti historiaa. Elikkäs, herra nimeltä Balboa oli kuljettanut aarteita inkoilta Perusta asti muuleilla ja aaseilla Gamboaan ja sieltä pienillä aluksilla Chagres-joen suulle isoihin aluksiin. Rikkaudet olivat houkutelleet merirosvoja, ja linnakkeen avulla tunkeilijoita saatiin pidettyä loitolla. Linna rakennettiin vuonna 1590, ja se menetettiin brittiläisen Morgan-merirosvon hyökkäyksessä 1671, jolloin porukka rantautui kauemmas ja hyökkäsi 2 000 merirosvon kanssa linnakkeeseen ja pisti sen päreiksi. Sitä käytettiin myös toisen maailmansodan aikana jenkkien ilmatykistöalustana. Pytinki on rakennettu pari kertaa uudelleen. Linturintamalla oli lähinnä nokinäpsy, vaaleakarakara ja kaukaa mereltä Laten löytämä ruskosuula. Linnakkeelta laskeuduimme tietä pitkin alemmas ja kävelimme hieman, jolloin listalle tarttui viirupäänapparin ääntä, rantakerttuli, ruskonokkatukaanien ääntä ja sen sellaista. Uudeksi lajiksi tuli myös sirohiirihaukka, jolla on yllättävän paljon kalkkukondorimainen habitus. Jatkoimme vielä autolla alaspäin ja teimme viimeisen polun luona havainnointia. Heti kärkeen polun alussa oli kaksi raitapeulaloista. Seuraavat puoli tuntia olivat todella tehokkaita: kastanjaselkämuura, isotöyhtönapsu, pikkunapsu, keltaperäkasikkeja, kultapyrstöjä ja kaksi seepiakultapyrstöä. Esa kuvasi yllätykseksi aidan ja natolangan takaa puusta naamiotityran. Samalla hollilla oli kolme rubiinitanssijakoirasta ja yksi sinilakkitanssija. Hieno setti. San Lorenzon linnaketta.
SANTTU AHLMAN
Fotaajat skarppina.
Paluumatkalla joskus klo 17.30 teimme vielä stopin kukkiville puille. Tällä kertaa paikalla oli lähinnä joukko kolibreja, kun selkämme takaa kuului olkainpalokärjen ääntä. Lintuja oli kuitenkin edelleen hyvin hollilla, joten Sakari sai jokusen loistavan kolibrikuvan. Kanaalille osuimme juuri oikeaan saumaan, kun saimme heti vihreät valot – yeah. Näimme jälleen valtavasti tulevan laajennuksen rakennustyömaata ja uutta kanaalia sekä jättialuksen, joka kuljettaa vaatimattomasti 5 000 autoa sisällään. Loppumatkan painelimme suoriltaan – huoltsikkakoukkua lukuun ottamatta – takaisin Sierra Lloronaan, jossa olimme klo 18.40. Tieltä lähti lopussa kaksi kauluskehrääjää. Iltahuudon vedimme klo 19.10 alkaen juuri ennen illallista. Ruokailemassa olivat myös jenkkiläiset, jotka olivat retkeilleet Pipelinella ja Canopy towerin luona hyvien haviksien kera. Meidän osaltamme päivän lintusaldon lisäksi näimme useita laiskiaisia, kymmeniä mölyapinoita, tairan ja valkokuonokoatin. Päivä oli kaikkiaan hieno ja lajipauke melkoinen. Nukkumaan menin kympiltä. Paahteelta suojassa.
Kultapyrstö.
HANNA TUOMINEN
SAKARI PUTTONEN
LAURI TAMMINEN
Mölyapinaemo poikasensa kera.
Valkokuonokoati. SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
Eteläamerikanhyyppä.
SANTTU AHLMAN
Kanavassa seilasi muhkean kokoisia konttialuksia.
ACHIOTE ROAD PE 24.1. Känny soi kello 5.00, sillä aamupala oli jo klo 5.30. Hitusen väsytti, vaikka oli sinänsä ok yöunet takana. Guido tuli ajoissa, ja porukka lähti liikenteeseen 6.00. Kaksi jenkkiä seurasi meitä, jotta he löytäisivät Achiote Roadin. Painelimme suoraan kanavalle, ja onneksemme pienellä kuskin nopealiikkeisyydellä (lue: röyhkeydellä) ehdimme suoriltaan kanavan yli. Guido nauroi sydämensä kyllyydestä muikeaa ohitusliikettä. Matkamme jatkui Achioteen, johon parkkeerasimme pirssin tasan klo 7.00. Kyseessä on asfalttitie, jonka molemmin puolin on metsää, mutta näkyvyyttä on suhteellisen hyvin. Lämpötila oli mukavan lämpöinen, mutta ei missään nimessä kuuma. Lajipauke alkoi käytännössä heti mahdottomalla vyöryllä. Koitimme pysyä perässä, kun lintuja ilmestyi tuon tuosta näkyviin ja ääniä kuului koko ajan. Jo matkalla näimme useita rikkitukaaneja puiden latvoissa, mutta niitä pyöri myös stoppipaikalla useita, samoin myös ruskonokkatukaaneja ja vihdoin myös täpläarakareja. Pikkulintupuoli oli erittäin antoisaa, sillä lajilistalle nassahti ruutukurkkumuuranen, kaljumuura ja joukko peukaloisia, helmenä valkopääpeukaloinen, joka on endeemi Panamalle ja Kolumbialle. Rontti ei kuitenkaan suostunut näyttäytymään. Guido plokkasi uusia lajeja äänestä käsittämättömän hyvin. Petoantikin täydentyi muun muassa pitkäjalkahaukalla sekä upealla valkohaukalla. Kaksi tuntia kului siivillä ja lajimätke oli oikeasti tajutonta – sinikotingaa, mustapäänäpsyä, nokipäätypäkkö, raitamuura, kaulurierakkokolibri ja valkokorvaseppiä, jotka ovat myös Panaman ja Kolumbian endeemejä. Muutama laji jäi minulta kuulematta, jotka opas hoksasi. Iso joukko ääniä on yleensäkin hyvin samanlaisia ja niiden kanssa pitää olla varovainen. Ensimmäiset kaksi tuntia olivat kyllä yhtä juhlaa. Meikäläisellekin nassahti noin 20 elistä tassuun heti kättelyssä.
Matkan ensimmäinen täpläarakari. SAKARI PUTTONEN
KAI RANTALA
Ruskonokkatukaaneja näimme kaksi yksilöä.
LAURI TAMMINEN
Panamassa esiintyy läjäpäin matelijoita. Kuvassa Ameiva Lizard.
Jossain kohtaa talsimme pientä polkua, mutta aiemmin aamulla huudellut kaljumuura ei suostunut ääntelemään. Lauri sai sen sijaan hienosti hollille kolumbianlaulupeukaloisen ja kaksi oranssinokkakerttua. Polku johti avoimen osion laidalle, jossa tärähti listalle vielä ruskoperämarjukka, maiskuttajakardinaali ja kesätangara. Aurinko alkoi hiljalleen nousta ja lämpötila myös sitä myöden. Kymmenen nurkilla kävimme kahvilla läheisessä ravintolassa, ja samalla läheisessä pihapiirissä temmelsi kolme pikkuriikkistä banaanikerttulia. Ajoimme lähitielle, vaikka vuorokauden aika oli jo siesta, eli kuuma aika käsillä. Paksuhkon pilvipeitteen ja jonkinmoisen tuulen ansiosta tilanne oli kuitenkin vielä melko huoleton. Lähirinteessaä oli flycatchereita joukko, josta tarttui lajilistalle muun muassa erakkonapsija ja uutena myös huppusirkkunen. Muuten näimme kaksi hienoa Central American Whiptail -liskoa. Pienen kävelyn aikana lintuelo tuntui edelleen hiljenevän paahteen vuoksi. Palasimme vielä aamun paikalle ja saimme pian havainnot mustakurkkukipuajasta sekä säihkymesitangasta. Kolmas uutuus oli nuori kuningaskondori, joka heilui taivaalla lähtiessämme. Pienen kävelyn aikana ihastelimme lehtimuurahaisten polkua ja pesää sekä niiden rakenteita. Mokomat keräävät lehtiä, kompostoivat ne, kasvattavat niillä sieniä ja syövät ne. Päivä oli jo selvästi hiljaisen puolella, mutta visiitti oli silti kannattava. Paluumatkalla kolmen jälkeen painelimme kanavan rannalle, mutta Guidon aamulla näkemä ruohikkoturpiaali ei suostunut näyttäytymään. Kanava-altaassa ja sen laiteilla piipersi sen sijaan 36 amerikansirriä sekä amerikanharmaahaikaran lisäksi jokunen lumihaikara ja yksi karibianhaikara. Näimme myös amerikantuulihaukan.
Naamiotityra. SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
Siniaratti.
SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
Jauhoamatsoni.
Suikkatamariini.
Tarharastas.
Painoimme seuraavaksi ylityspaikalle, jolloin ohitsemme lipui kaksi valtavaa konttialusta – toinen tosin tyhjillään. Yhden lukon täyttäminen tai tyhjääminen kestää kuulemma vain kahdeksan minuuttia. Pitkähkön odotuksen aikana ostimme maanmainiota banaanikakkua myyjältä. Vihreää valoa saimme odotella pitkään, sillä toiseen suuntaan oli runsaasti liikennettä. Lisäksi letkan toiseksi viimeinen auto oli bussi, joka sanoi sopimuksen irti juuri kriittisesti. Paikalle kertyi pieni torikokous, mutta onneksi läheltä löytyi rekka, joka yritti hinata sen pois olemasta tulppana. Liina katkesi heti, mutta vaijerilla systeemi onnistui, ja pieni määrä autoja ehti vielä pikaisesti toiselle puolelle ennen uusien laivojen saapumista. Toisella puolella opas plokkasi vielä pikkujalohaukan, joka päivysti tolpan nokassa. Loppumatka Sierra Lloronaan kului jutellessa niitä näitä ja pysähtymällä vielä huoltsikalle, jossa hintataso oli kolmasosan Suomen hinnoista. Majapaikkaan pääsimme klo 17.00 hyvän lintupäivän päätteeksi. Vuorossa oli pulahdus uima-altaaseen, pakkaamista, kolmen kuningaskondorin ihailua ja niin edelleen. Kello seitsemän iltahuudon jälkeen illallistimme ja maksoimme laskuja ennakkoon. Pihassa oli myös taskarin valossa jossain kohtaa kaksi kauluskehrääjää, joita oli tien varrella aamuhämyssä peräti kuusi. Yritimme vielä pökkelökehrääjää iltasella, mutta tuulta oli liikaa, joten painuin kympiltä pehkuihin.
SANTTU AHLMAN
Bussin hinaamisesta aiheutunut torikokous.
KAI RANTALA
SAKARI PUTTONEN
Taiturimarjukkakoiras.
Tarhatangara.
CERRO AZUL JA TORTI LA 25.1. Heräsin puolilta öin ja pakki oli sekaisin. Kävin puolen tunnin sisällä neljästi pöntöllä ja otin sitten kaksi imodiumia, etteivät yöunet mene kokonaan. Nukuin katkonaisesti kuuteen saakka, jolloin oli herätys. Kamojen pakkailun jälkeen klo 6.30 oli aamupala – vedin täyden setin, mutta vatsa ei asettunut, joten otin vielä yhden imodiumin, jotta ajo ei ole paniikkia. Yöllä tuli vettä ja aamuyöllä välillä rajustikin, mutta onneksi se loppui aamulla. Lähdimme klo 7.00 jälkeen täyteen ammutulla autolla kohti Cerro Azulia. Romppeet olivat ensimmäistä kertaa yhdessä pirssissä koko populan kanssa yhtä aikaa. Heti aluksi kuulimme punakorva-arattien ääntä. Siirtymä oli varsin hidas, sillä jouduimme palaamaan Panama Cityyn ja sieltä sitten nousemaan vuorelle. Stoppasimme wc-tauolle erääseen ostoskeskukseen, mutta vessat olivat kiinni, koska kaupungissa uusittiin juuri joitain vesilinjoihin liittyviä venttiilejä. Nousu noin tuhatmetriselle vuorelle kesti vajaan tunnin, jolloin maisema vaihtui selvästi karummaksi, mutta puustoa oli silti hyvin runsaasti. Tien laiteilla ja rinteissä oli paljon pitkäneulaisia mäntyjä. Ilma oli selvästi viileämpää ja välillä jopa hitusen kylmähkön Cerro Azulin rakennuksia. AIRI HONKONEN
SAKARI PUTTONEN
KAI RANTALA
SAKARI PUTTONEN
Ruokinnalla oli vähintään sata mesikolibria.
SANTTU AHLMAN
Uudenkarhea pirssi.
Piispatangara (yllä) ja isomesitangara.
tuntuista. Tottumiskysymys lähinnä. Kyseessä on Chagresin kansallispuiston osa, mutta se oli vielä jonkin aikaa sitten yksityisessä omistuksessa, minkä vuoksi alueella oli edelleen tontteja kaupan. Varakkaat panamalaiset ostavat taloja ja huviloita kakkosasunnoksi viileyden vuoksi. Ylhäällä kurvasimme oitis Guidon kavereiden luokse, jotka olivat ilmeisesti eläkkeellä olevia brittejä. Menimme takapihalle, jossa oli toistakymmentä feederiä aivan piukassa kolibreja. Mesikolibreja ihan sikana, samoin isomesi- ja turkoositangaroita, ruskopäätangaroita ja muuta mukavaa. Tolkuton vilske siis muutaman aarin alueella nokkiemme edessä. Kerrassaan mahtavaa. Noin tunnin kyttäily tarjosi muun muassa vihererakkokolibrin, Laurin kuvaaman helmisolmiokolibrin, endeemisen sinilakkikolibrin, purppuratangaran ja tuhkasirkkusen. Paikalla käy tutkimusten mukaan peräti jopa tuhat yksilöä ja 18 lajia päivässä. Käsittämätöntä! Kiitimme vieraanvaraisuudesta ja poistuimme ravintolaan.
MARIA YLI-RENKO
Panamanlörppöturpiaaleja kyttäämässä.
Raflan pihasta pamahti heti tiskiin tavallisempien pikkulintujen lisäksi kultasiipikerttuli ja pikkutikli. Liikennettä oli hyvin. Aurinko porotti, eikä ollut kovin viileää enää. Odottelu oli suhteellisen pitkä ja jengi jo selvästi nuupahtanutta. Sapuska oli kuitenkin hyvää. Ehdimme ajaa pienen hetken, kun Maria hoksasi kiikarien unohtuneen ravintolaan, joten poikkesimme vielä hakemaan ne. Seuraavat noin 1,5 tuntia ajoimme pieniä teitä ylös ja alas, ja pian löysimme ekan sekaparven, jossa oli noin 20 panamanlörppöturpiaalia. Kyttäyksen tuloksena haviksia paukkui muun muassa täpläkipuajasta, korpirastaasta, kiipijäkerttulista, panamanpallotanssijasta ja niin edelleen. Seuraava pysäys tuotti puolestaan kolme säihkymesitangaraa. Lisäksi Rami löysi hylätyn talon takaa ruskoperämarjukan, joka oli vihdoin hyvin hollilla pariskunnan voimin. Samalla paikalla oli useita ruskopäätangaroita. Kello oli jo 15.00, joten lähdimme laskeutumaan. Meikäläinen torkkui pitkään ja taisin nukahtaakin. Matka kohti itää Tortiin kesti klo 18.30 asti. Matkalla näimme paljon petoja, mutta lähinnä peruslajistoa. Yhdellä stopilla näimme ensimmäisen amerikanpitkäjalan. Tien yli lensi tavaraa kivasti, muun muassa isoani ja kaulusturpiaali. Bayanojärven nurkilla stoppasimme sillalle havaiten esimerkiksi eteläamerikanharmaahaikaran, komian lampinapsun, isotiikerihaikaran, äännelleen kaluunakäen, kyyryhaikaran ja sen sellaista. Hotlalle saavuimme puoli seiskan jälkeen. Paikka oli yllättävän hieno, vaikka olimme tavallansa keskellä ei mitään. Lisäksi Tortin seudulle oli kuulemma vedetty sähköt vasta jokunen vuosi aiemmin, mikä tuntui uskomattomalle. Varauksesta uupui meitsin huone, mutta menin sitten Kain ja Laten huoneeseen – onneksi oli yksi sänky ylimäärää. Iltahuudon vedimme klo 19.15, ja myöhästyimme hitusen illalliselta, joka alkoi puoli kasilta. Nukkumaan menimme klo 22.00.
SAKARI PUTTONEN
Leveänokkamomotti.
SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
Pikkutrogoni.
Viirupääkipuaja.
KAI RANTALA
TORTI SU 26.1. Heräsin hyvin sikeiden yöunien ja rauhoittuneen vatsan kera kello 6.00, sillä vartin yli piti olla aamiainen. Guido oli kuitenkin unohtanut ilmoittaa tarkan ajan hotlalle, joten saimme sapuskat puoli tuntia myöhässä. Säätämisten päätteeksi pääsimme jatkamaan vasta reilusti seiskan jälkeen. Ajoimme suoriltaan San Francisco Reserveen, jossa oli ilmeisesti joku jenkki, joka on kaiketi lähetyssaarnaaja ja patotyöntekijä. Kyseessä on viljelysalueiden liepeillä oleva mesta, jossa tavataan hyvin avoimien ja puoliavoimien paikkojen lajistoa. Me näimme jo matkalla sinimaakyyhkyjä, ruohoturpiaalin ja juoksukyyhkyjä. Myös kaluunakäki ja olkainpalokärki olivat tyrkyllä matkalla. Laitoimme pirssin parkkiin, ja jo rupesi lajistoa satamaan. Kävelimme hitaasti reilut pari tuntia ja plokkasimme ison joukon helmiä, kuten esimerkiksi lisää valkokruunuseppiä, oranssipääturpiaalin, valkosilmätangaroita, kanelilepinkäistyrannin, leveänokkamomotin ja sen sellaista. Myös 43 etelänsirkkahaukan muuttoparvi oli naseva havis, samoin kaksi valkohaukkaa.
SAKARI PUTTONEN
Raitalaiskuri.
SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
Ruuhinokka.
Punaviheltäjäsorsia.
Fiilis oli erityisen hieno, koska vatsaongelmat olivat jääneet taakse, joten sain keskittyä jälleen oleelliseen – eli lintuihin. Helmihetki oli pienen lampareen äärellä ollut ruuhinokka, joka oli ainoa tavoitelajini koko reissulta. Se oli vieläpä pesänrakennuspuuhissa. Ou jea! Myös sinikorvakerttuli hengaili paikalla. Loppuvaiheessa alkoi vielä mahdoton lajipauke, kun taivaalla huuteli kaksi naurukarakaraa ja niiden lähellä viiletti valkotöyhtökotka. 50 metrin sisällä tuli vielä kolme uutta lajia, kun muun muassa keltaperätangara ja raitapuumuura pamahti näkyviin. Ehdimme vielä nähdä lyijytyrannin ennen poistumista paikalta. Lopettelimme noin klo 11.15, jolloin olin saanut leppoisasti tasan 20 elistä. Suuntasimme hotlaan lounaalle ja ehdimme pulahtaa altaaseen. Lounaan jälkeen läksimme hiljalleen pois romppeinemme. Seuraavaksi ajoimme eräälle laitumelle, josta sain jalkoihini jotain kirppuja. Atrapointi tuotti kuitenkin komean raitalaiskurin ja pieni kävely vielä viirupääkipuajan ja Pacific Antwrenin. Jatkoimme piakkoin matkaa uudelle paikalle erään sillan pieleen. Tieltä käsin saimme aivan loistavan setin jo varsin paahtavassa auringossa, sillä tien korkeuden takia näimme normaalia paremmin latvustoon. Metsä vaikutti todella hiljaiselle, mutta sitten tulikin framille endeeminen punasiipimuura, naamiotiaiskerttuli, mustapuumuurapariskunta ja helmenä oliivinappari, joka oli Guidolle elis. Uskomaton tsäkä – tyypillä oli jo jotain 750 lajia Panamasta, ja vuonna 2013 napsahti vain yksi uusi laji. Ja nyt tuli sitten meidän retkellä uutta putkeen. Tienposkistakin paukkui koko ajan uutta lajistoa. SANTTU AHLMAN
LAURI TAMMINEN
Sinimaakyyhky.
Loppuajon aikana teimme markettistopin ja painelimme Panama Cityn läheiselle kosteikolle, jossa oli paljon haikaroita, joukko rämekurppeloita, keltajalka- ja amerikanvikloja, amerikansirri, pitkäjalkoja, sinisiipitaveja, muuttohaukka ja ruskoluhtahaukka. Tuottelias paussi. Kosteikolta paahdoimme ruuhkaisen Panama Cityn kautta Gamboaan, jossa olimme noin klo 19.00. Puolen tunnin päästä oli illallinen sekä iltahuudot samaan syssyyn. Lajimäärä oli jo noin 260, joten pudotuspelit alkoivat – Riitta tippui 240 lajilla ja Esa oli kiinnityksessä. Esa kaipaili vielä iltasella mystisesti lähiseudulle kukkakauppaa ja paikkaa mistä saisi lihapiirakkaa. Maate painuimme tuttuun tyyliin kympiltä.
ALAKUVA: KAI RANTALA
Helttajassana. SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
Tortissa oli paljon hevosia kulkuneuvoina.
Kesylaiskuri.
PIPELINE ROAD MA 27.1.
LAURI TAMMINEN
Isonokkamuura.
LAURI TAMMINEN
Tällä kertaa Kaitsulla oli hieman pakki sekaisin, mutta meikäläinen pisti sikeitä yöunia kehiin. Muutaman päivän sisällä oli muillakin hieman vatsaoireita, mutta ei onneksi mitään vakavaa. Heräsimme ylös kello 5.45 ja talsimme aamiaiselle vartin päästä. Tarjolla oli perushyvää settiä – jopa kahden nakkilaadun erikoiskastiketta. Lähdimme ennen seitsemää liikenteeseen, ensin jollekin räjähdevaraston porteille ja tien poskeen Ammo Dump Pondsille. Pysähdys toi heti lajilistalle isoviirusirkun. Hollilla oli myös harmaaraitahaukka sekä kaksi punaotsa-amatsonia vihdoin hyvin tyrkyllä puun latvassa ja nippu peruskauraa. Toinen stoppi olikin sitten pykälää kovempi, sillä reilun tunnin hortoilun aikana näkökenttään ja tärykalvoille nasahti muun muassa pari raitapuumuuraa, kaksi harmaakulmamuuraa, keltarintavireo ja sitä rataa. Stopin jälkeen jatkoimme Pipeline Roadin alkuun, josta Riitta ja Sakke suuntasivat luontokeskukseen fotailemaan. Kohdallemme tärähti jo alussa antswarm, josta nappasimme harmaakorvamuuran ja siniposkimuuran. Metsä vaikutti muuten todella hiljaiselta, mutta lajistoa tarttui kuitenkin hiljalleen lisää. Itse Pipeline on tehty aikoinaan jenkkien toimesta Pearl Harborin jälkeen – pelkäsivät, että japsit tuhoavat kanavan, joten öljyn kuljettamiseen piti olla vaihtoehto. Putkea ei kuitenkaan koskaan käytetty, mutta putkea varten tehty tielinja onkin sitten ollut lintuharrastajien korvaamattomassa käytössä. Loppukävely linjastoa pitkin olikin edelleen hemaisevaa.
SAKARI PUTTONEN
Palasimme lounaalle puoliltapäivin. Sen jälkeen vedimme ensimmäistä kertaa siestaa koko reissun aikana parisen tuntia. Minä, Kaitsu ja Late taidettiin nukahtaa aika pian, mutta heräsimme soppelisti viittä vaille kolme, joten ehdimme nippa nappa laittaa romut kasaan ja lähteä jälleen liikenteeseen. Ajoimme Gamboan eläintarhaan, jonne naisväki jäi vierailemaan. Me muut jatkoimme Ammo Summit Pondsille. Kävelimme lampareen toiselle puolelle, Matkan ainoa ruskotiikerihaikara. mutta yleisilme oli erittäin hiljainen. Aluksi näimme nuoren ruuhinokan ja tovin kuluttua myös vanhan yksilön hyvin hollilla sekä vielä kolmannen äännelleen linnun. Lajilistamme täydentyi vesirajassa hilluneella kolokerttulilla ja täplärastaalla. Molemmat olivat varsin arkoja. Palasimme autolle, jolloin Guido plokkasi pian vastarannalta komean kalottihaikaran – jeah! Hetken kuluttua Late hoksasi ruskotiikerihaikaran, joka lensi läheisen puun rungolle. Jatkoimme metsän siimekseen, joka oli erilaista ruohoisuuden ja avoimuuden vuoksi kuin aiemmat mestat. Tilanne vaikutti hetken hiljaiselta, mutta sitten alkoi rutista kamaa tasaiseen tahtiin. Ensin näimme pikilepinkäistyrannikoiraan ja pienen hetken kuluttua atrapilla saimme houkuteltua kolme sysimuuraa tyrkylle. Flycatchereita ja warblereita sekä muuta tavaraa oli käytännössä koko ajan jossain, joten etenemistahti oli hiljaista. Osa äänistä alkoi jo onneksi olla takaraivossa, kuten oliivikoukkunapsija, mistelinapsija ja niin edelleen. Seuraavat pari tuntia kuluivat hissukseen kävellen ja välillä uusia lajeja ihmetellessä. Mukavia haviksia olivat lepinkäismuura, ruskokipuaja, pikkunapsu, sininiskavireo ja punanokkasirkku. Erään lammen rannalla kuulimme lymyrääkän ja virtakerttulin. Osa porukastamme lähti jo takaisin, mutta minä, Esa, Late ja toinen opas, Luis, yritimme vielä pikkuviherkalastajaa kauempaa, mutta eipä mokoma tärpännyt.
ANITTA MÄKINEN
Gamboan eläintarhassa.
SANTTU AHLMAN
Rami oli sillä välin nähnyt autopaikalla harmaatyrannin, mikä oli kuulemma tosi hyvä havis ja kymmenes reissupojo iltapäivän retkelle. Ajoimme hakemaan naisväen noin klo 17.45. Heidän visiittinsä oli ilmeisen hauska; olivat vielä menneet jäätelökiskan kautta. Majapaikassa missasimme sinipäämomotin jälleen ihan hitusen, kun se kävi vetämässä banskua pihassa. Kuulimme kuitenkin isotinamin ääntelyä. Klo 18.45 oli luvassa iltahuuto, jolloin selvisi, että Sakari oli tippunut arvauskisas- Punasilmälehtisammakko. ta pois ja Airi oli kiinnityksessä. Illallinen oli jälleen hyvä setti paikallista pöperöä. Guido tuli pian kaupunkivisiitiltä ja kertoili, että voisimme lähteä kahdeksalta tunnin pimeäretkelle. En voinut vastustaa kiusausta, joten pakkohan sitä oli lähteä. Mukaan hyppäsi Late, Kai, Esa, Hanna ja Maria. Hortoilimme aluksi melko lähellä eräälle pihalle, jossa oli punasilmälehtisammakkoja komeasti hollilla. Lisäksi näimme jonkin kellertävän konnan ja Laurin plokkaamaan kärmeksen. Jatkoimme vielä Pipelinen suuntaan yrittämään mahdollisesti tien yli mönkiviä vesisikoja, mutta meitä ei onnistanut. Kuuntelimme pöllöjä muutamilla paikoilla, mikä tuotti tulosta, sillä kuulimme töyhtöpöllön ääntä suhteellisen läheltä. Nisäkäspuolelta Kaitsu löysi puusta hienon kinkajun. Meno oli todella eksoottista ja mahtavaa, vaikka väsymystaso oli kaikilla korkea. Retkeilyä olisi voinut jatkaa tuntitolkulla, ellei aamulla olisi ollut luvassa aikaista herätystä. Palasimme majapaikkaan vasta kymmeneltä, joten pääsimme koisimaan yhdeltätoista. Nauroimme retken aikana, kun Esa lanseerasi meikäläisen lintumatkoille uuden sloganin, joka kuului näin ”Santours – ei niitä perkeleitä näe!”. Tämä viittasi siis siihen, että lintuja kyllä piisasi, mutta niiden löytäminen lehvästöstä oli kinkkistä. Santours oli puolestaan Guidon keksimä nimiehdotelma edellispäivältä.
Toverimme sammakko eri vinkkelistä. SANTTU AHLMAN
SANTTU AHLMAN
Kaikesta päätellen viidakossa on mukavaa.
KAI RANTALA
GAMBOASTA RANNIKOLLE TI 28.1. Nousimme puoli kuudelta selvästi aiempaa väsyneempinä edellisillan riekkumisen vuoksi. Aamiainen oli vartin kuluttua, ja pääsimme matkaan kello 6.30, jolloin Hanna ja Maria vetelivät vielä rennosti sikeitä. Lähtiessä kuulimme sinipäämomotin ääntä pihan takaa. Päivän ensimmäinen pysäkki oli jossain näköalahissimestalla täydellisessä kelissä – vähän vilposta, täysin tyyni ja aurinko nousemassa hieman sumuisessa maisemassa. Lintuelämää oli jonkin verran – yhdeksän siniarattia, pari täpläarakaria, pikilepinkäistyranni ja rubiinitanssija. Lajisto alkoi olla jo tuttua. Mukavia olivat myös olkainpalokärki ja pari suomutöyhtötikkaa. Meidän mukana oli Guidon lisäksi Luis, joka ajoi auton mäen alapuolelle, johon käpyttelimme perässä nähden muun muassa kastanjakultapyrstöjä ja iguaaneja. Kuulimme myös kastanjaselkämuuran ääntä. Kävelimme Gamboan ravintolan lähelle rantaan, jossa oli puussa muun muassa kolokerttuli ja paljon muuta tavaraa. Väijyt ja livertäjätyrannit olivat pesäpuuhissa lymyrääkän äännellessä rannassa. Uutuutena havaitsimme kaksi keltapyrstöturpiaalikoirasta.
SAKARI PUTTONEN
Kolokerttuli.
SAKARI PUTTONEN
AIRI HONKONEN
Lyijytrogoni.
Rami suunnitteli uranvaihdosta.
Rannasta jatkoimme pirssillä Canopy Towerin lähelle Plantation Roadille, jota lähdimme talsimaan hiljaa. Paikalla oli hyvin hiljaisen oloista, mutta löysimme kuitenkin jotain, muun muassa muuraparvesta ruutukurkku- ja viuhkapyrstömuuria sekä taivaalta siro-, viheltäjä- ja luhtahiirihaukan. Trogonisaldo täydentyi viheltäjä- ja mustakurkkutrogonilla, eli saimme kaikki viisi lajia plakkariin aamulla. Ekassa risteyksessä kuulimme banaaninärhen ääntä ja näimme Ramin plokkaaman sinipäämomotin vihdoin kunnolla. Paluukävelyn aikana saimme vihdoin pahimmasta päästä olevan puutteen paikattua, kun viisi savumuuraa reagoi atrappiin. Palasimme majapaikkaan jo kello 10.30, jolloin Guido jäi pois kyydistä. Me muut jatkoimme vielä tunnin retkelle Luisin kanssa läheisten porttien luokse. Yritimme jälleen pikkuviherkalastajaa jo paahteisessa kelissä, mutta ei tärpännyt vieläkään. Näimme kuitenkin harmaaraitahaukan ja raitapuumuuran sekä joukon perustirppoja, kuten isomesitangaroita ja rusorintakerttuleita. Kahdeltatoista tempaisimme lounaan kitusiimme kuorrutemunkkien kera. Tankkauksen jälkeen jatkoimme suoriltaan Panama Cityyn täyden tamineistomäärän kera. Saavuimme kahdelta meren äärelle laskuvesirannoille, jossa oli todella paljon elämää. Satojen kahlureiden joukkoon lukeutui preeriavikloja, 12 ruostekuiria, pikkukuoveja, pitkäjalkoja ja kuusi tundrasirriä sekä nokisiipilokkeja ja kaksi amerikansaksinokkaa. Massat tuli seulottua tarkkaan. Lintutournee päättymässä. HANNA TUOMINEN
KAI RANTALA
Beware!
SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
Lumihaikara.
Pikkukuovi.
Teimme vielä yhden stopin lähempänä kaupunkia, jolloin näimme enemmän tavaraa, muun muassa 20 valkoiibistä, kruunuyöhaikaran, 400 riuttatiiraa, kuningastiiroja ja helmenä kaunotiiran. Näimme myös tuhkaselkälokin ja harmaalokin. Monta mahdollista lajia jäi kuitenkin uupumaan, vaikka näimme myös paksunokkatyllin. Hyvästelimme Guidon ja kiitimme hienosta lintutourneesta tippien kera. Luis vei meidät sen jälkeen majapaikkaan. Todella leppoisa kaveri hänkin. Tyyppi tiesi Suomen koulutustason olevan maailman ykkönen. Matkalla koimme jälleen hullua liikennettä välillä, mutta Luis hoiti homman rutiinilla. Perille The Balboa Inniin pääsimme klo 16.00. Saimme samat huoneet ja otimme loppuillan lunkisti. Käytännössä rupattelin ja huilailin Kaitsun ja Laten kanssa pari tuntia. Kuudelta kävimme vielä lähikaupassa ja vedimme viereisellä grillillä kanaa. Sillä välin Rami oli löytänyt itselleen hamutun panamahatun. Iltahuudon heitimme kehiin seitsemältä, jolloin Esa oli jälleen hitusen skeptinen päivän lukemiin – olisi kuulemma pitänyt ottaa yksi nolla pois kaikkien lajien lukemista. Kahdeksalta lopettelimme iltapuhteet ja kympiltä painuimme pehkuihin. Pitkästä aikaa saisimme pitkät unet, koska aamupala olisi vasta klo 7.00.
KAI RANTALA
Rannat olivat järkyttävän roskamäärän peitossa.
LAURI TAMMINEN
LAURI TAMMINEN
Ruskopelikaaneja.
Keisarifregattilintu.
KARIBIANMERELLÄ KE 29.1.
HANNA TUOMINEN
Nousimme ylös kello 6.45, sillä aamiainen oli seiskalta. Meidät piti noutaa majapaikasta klo 7.30, mutta kyyti oli myöhässä ruuhkien takia about 20 minsaa. Olimme buukanneet päivän mittaisen valasretken merelle Anne Gordonin firmalta. Hän ei kuitenkaan hakenut meitä vaan nuori tyttö, joka tutki parhaillaan ryhävalaspopulaatioita alueella. Meidänkin siirtymän aikana oli mahdoton ruuhka. Pieni kaaos oli edelleen yllänsä satamassa, sillä emme saaneet juuri mitään järkeviä ohjeita, mutta pian olimme jo laiturilla ja jouduimme odottelemaan venettä. Tyyppi keräsi retkifyffet, mutta sekin oli lievää sekoilua, eivätkä summat natsanneet hetkeen. Rannalla lensi toistakymmentä kuningastiiraa ja puolensataa riuttatiiraa. Vene olikin aika pieni, ja mukaamme tuli pariskunta, vaikka paatin piti olla meille privaatti. Irtauduimme laiturilta ja nimiesittelyjen ohessa selvisi, että tyypit olivat väärässä veneessä. Great – takas laiturille ja porukka pois. Olimme jo noin tunnin myöhässä aikataulusta. Joutava säätö hieman kiristi hermoja. Plussana oli kuitenkin se, että kylmäboksiin lastattiin iso paketti drinksuja, jotka Anne Gordonin mies oli tuonut Balboaan. Matkaa määränpäähän oli noin 1,5 tuntia. Piakkoin plokkasin noin 15 yksilön täplädelfiiniparven, jonka yksilöt näkyivät oikein hyvin; joukossa oli myös nuorukaisia. Muuten merellä oli todella hiljaista – uutena kaksi räyskää ja kymmeniä mustatiiroja. Saavuimme pitkän ”silmämunakuivurisiirtymän” jälkeen vihdoin ensimmäisille Pearl Archipelagon saarille, joissa asustaa tuhansia merilintuja – eniten ruskopelikaaneja ja fregattilintuja, joista osalla oli punainen kurkkupussi pinkeänä. Kyseessä oli ilmeisesti Tyynenmeren toiseksi suurin kolonia.
SANTTU AHLMAN
Pelikaanit, suulat ja fregattilinnut kalastajapaatin apajilla.
Tiuku repi puolta yhtätoista, kun linnut olivat hienosti kuvaushollilla. Näimme myös oliivimerimetsoja, nokisiipilokkeja, ruskotiiroja ja kymmenkunta sinijalkasuulaa meikäläiselle päivän ainoana eliksenä. Kiertelimme lähisaaria klo 12.00 asti, kunnes ajoimme pääsaaren rantaan. Siellä viiletimme toisella paatilla rantaan ja taas oli luvassa säätämissekoilua – rafla jossain, vessa jossain, jotain jossain... Opas oli ihan kuutamolla. Snorkkeleita ei ollutkaan mukana, kuten piti, joten porukka vuokrasi viisi masiinaa 40 dollarin yhteishintaan. Menimme vuokrauksen jälkeen raflaan, josta saimme oikein hyvät setit mainion ja nopean palvelun kera; muun muassa nopein laskutus ever. Jälkkäriksi saimme maanmainiot jäätelöannokset. Ruoan aikana selvisi, että paatissa olikin viisi snorkkelisettiä, joten opas kävi säätämässä vuokraamossa ja sai hillot takaisin. Sitten painelimme takaisin paattiin pikkupaatilla. Lähdimme hiljalleen ajelemaan pois, jolloin Anne Gordon seilasi katamaraanilla vastaan. Hän sanoi, että näki pullokuonodelfiinejä siellä mihin olimme matkalla. Eipä muuta kuin eteenpäin. Näimme pian hienosti 310 ruskopelikaanin parven, joka saalisteli lokkien, parin kuningastiiran ja jokusen ruskosuulan kera. Touhua oli hieno seurata.
SANTTU AHLMAN
Pääsaaren rantanäkymää.
RAIMO SALO
LAURI TAMMINEN
Ruskopelikaaneja oli vähän kaikkialla.
Ruskosuulia pesimäkalliolla.
SAKARI PUTTONEN
Ruskopelikaaneja näimme kaikista vinkkeleistä.
Late matkalla tuntemattomaan.
RAIMO SALO
Kello huiteli menemään kovaa tahtia, joten jatkoimme snorklauspaikalle, jossa minä, Late, Kai, Maria ja Hanna lähdimme snorklaamaan. Vedin heti kärkeen pommilla mereen ja masiinat päähän. Vesi osoittautui todella sameaksi. Sanoin heti, että kaloja ei tule löytymään. Samalla muu porukka kävi uimassa ja loput hengaili paatissa. Löysimme pian riutan, mutta se oli vain kallion näköistä ja kuollutta, joten kaloja oli todella vähän, mutta kuitenkin vajaa kymmenen lajia; yksi pallokala ja ilmeisesti papukaijakala. Matalalla riutalla oli näkyvyyttä hyvin, mutta virtaukset olivat melko voimakkaita ja vesi kylmää. Paikka oli kieltämättä pettymys, mutta eipä kohdetta toisaalta suositellakaan snorklaukseen.
SANTTU AHLMAN
Seurueemme palaamassa satamaan.
Session jälkeen vene ei lähtenyt käyntiin, joten venailimme jonkin aikaa snacksien ja juomien kera, kun kuski korjaili vehkeitään. Onneksi masiina pärähti lopulta käyntiin – näytti jo hitusen huonolle. Ajoimme täyttää häkää Panama Cityyn, mutta matka tuntui pitkälle. Lisäksi vastatuuli kuivasi silmämunia reilusti. Pärstä paloi monella ja välillä oli aikamoista röykkyytystä – katoksen tanko irtosi, keulaläppä aukesi ja sen sellaista. Paikoin melko lähellä cityä oli lähes pläkä auringon ollessa pilvessä, mutta lähempänä mannerta oli kovempaa aallokkoa. Veneestä käsin näimme kerrassaan upean maiseman Panama Citystä. Rannassa vene nypättiin maihin traktorilla. Hollilla oli valtavia jahteja, joissa osassa oli ”space-ohjaamoja”. Varmasti hitusen hintaa mokomilla. Pääsimme pian takaisin majapaikkaan, jossa Anne Gordon oli Mieken luona visiitillä. En ollut kovin sosiaalisella tuulella, sillä käytännön tasolla koko retken järjestelyt olivat ala-arvoisia ja hintaa oli kuitenkin peräti 150 dollaria per lärvi. Iltasella talsin Esan, Laurin ja Kain kanssa vielä uuteen markettiin sekä lähiraflaan, jossa vedimme muun muassa wrappeja ja vartaita. Puoli kasilta pidimme iltahuudon hieman vajaalla miehityksellä nopeasti, koska lajeja oli vähän. Kympiltä painuimme unten maille.
SANTTU AHLMAN
Maaginen Panama City.
SANTTU AHLMAN
Pakolliset pelisessiot ostarissa.
ALBROOK MALL TO 30.1. Herätys oli seitsemältä, tosin jäin torkkumaan, sillä menin aamiaiselle vasta puoli kasilta. Lähes kaikki muut olivat jo käyneet sapuskoimassa aiemmin. Päätin edellisiltana, etten lähdekään inkkariretkelle – soudin ja huopasin meikäläiselle hyvin epätavalliseen tyyliin reippaasti retken suhteen. Muu porukka lähti klo 8.00 Emberan kylään kokopäivän retkelle. Itse otin rennosti Laten ja Kain kanssa, ja noin klo 9.00 lähdimme Väli-Amerikan suurimpaan ostoskeskukseen, Albrook Malliin, johon matkasimme viisi taalaa maksaneen taksin kyydillä. Olimme perillä jo kello 9.20, mutta koko hässäkkä aukesi vasta kympiltä – emme muistaneet kysellä mitään aikatauluja sen kummemmin. Kävimme odotellessa jättikokoisessa Super 99 -marketissa ostamassa monenlaista tuliaista, kuten kahveeta, teetä ja Jalmarille tölkkijuomia. Tasan kymmeneltä sukelsimme inekseen ihmettelemään kilometritolkulla jatkuvaa putiikkien kirjoa. Ostoskeskuksessa on vaatimattomasti 350 eri liikettä, mukaan lukien varmaan kaikki mahdolliset merkkiliikkeet mitä ikinä onkaan olemassa, jotain neljä Subwayta, useita mäkkäreitä ja KFC-safkaloita. Uskomaton pytinki. Jantterit kulutushysterian vallassa (ainakin melkein). SANTTU AHLMAN
SAKARI PUTTONEN
Harrastimme useita tunteja hortoilua ja ihmettelyä. Aluksi oli aika rauhallista ja tyrkyllä niin paljon liikkeitä, että isossa osassa ei ollut yhtään asiakasta. Aamupäivällä oli mukava käyskennellä, ja löysimme jopa Kaitsun jahtaamaan army-kaupan, josta herra löysi housut ja paidan, samoin Late ja minäkin paidan. Olimme varmaan lähes tunnin Tactical Army -liikkeessä, jossa oli kaikenmoista USA:n armeijakamaa pistoolikoteloista lähtien. Armeijaliikkeen jälkeen poikkesimme Burger Kingissä einestämässä. Tilaaminen olikin lystiä, kun myyjillä ei ollut käytännössä mitään sanastoa hanskassa englanniksi. Kävimme myös pelimaailmassa, mutta emme sitten kuitenkaan ostaneet mitään lippuja sun muita sinne, vaikka tyrkyllä oli Segaa, Namcoa ja Konamia: rätkintää, ralleja ja kaikkea, mutta laitteita oli paljon pimeinä. Iltapäiväkahdelta pamautimme taksilla takaisin majapaikkaan, jolloin hinta oli noussut dollarilla. The Balboa Innissä harrastimme lötköilyä ja rupattelua. Late läksi neljän nurkilla punttitreenille ja me jatkoimme joutenoloa. Viiden jälkeen teimme markettivisiitin ja poikkesimme matkamuistomyymälässä, mutta en löytänyt tuliaisia Caralle ja Tonille. Kai nappasi kuitenkin paidan mukaansa. Edelliset 1,5 viikkoa olivat olleet sen verran hc-rytkytystä, että veto oli selvästi pois miehiltä, ainakin meikäläiseltä. Illemmalla pakkailin romppeita valmiiksi. Majapaikassa oli mahdollista, että huoneeseen voi jättää käytettyjä vaatteita, jotka sitten pestään ja työntekijät vievät ne niille, jotka niitä tarvitsevat. Jätin siis kaiken tarpeettoman pois. Emberan inkkariporukka palaili jo hieman suunniteltua aiemmin takaisin hotlalle. Lähes kaikki lähtivät Esan johdattamana Casa Blancaan illallistamaan takseilla. Itse päivän reissu oli kuulemma onnistunut sikäli, että Anne Gordon oli mukava ja kertoi oman tarinansa miten hänestä tuli osa Embera-intiaaneja – teki jotain dokkarielokuvaa, tapasi miehensä heimosta ja sitä rataa. Heimoon kuului 24 perhettä, joihin lukeutui 120 tyyppiä. Varjopuolena oli jenkkituristien paljous jossain kohtaa, joten kovin originellista kohteesta ei kuitenkaan ole kyse. Iltahuuto oli luvassa klo 19.30, jolloin koko porukka oli jälleen kasassa. Lajistoa kertyi vähän, mutta kolme amerikankäärmekaulaa nasahti uudeksi reissupinnaksi. Kasassa oli 322 lajia. Timon veikkaus oli 325, joten voitto oli käytännössä varma, koska Kaitsun seuraava veikkaus oli 350 laji. Huuteluiden jälkeen Rami lausui jälleen hienon runon viimeisen iltahuudon kunniaksi. Iltasella pakkailimme vielä romppeita ja minä skriivailin. Embera-intiaanien kylä.
Inkkari-pinkkari. SAKARI PUTTONEN
LAURI TAMMINEN
Yksi päivän kolmesta piispatangarasta.
FAREWELL PANAMA PE 31.1. JA LA 1.2.
SAKARI PUTTONEN
Kruunuyöhaikara.
Hotellin takapihalla oli joka aamu tarharastaita.
SAKARI PUTTONEN
Aamiaissession tuoksinnassa päätimme tehdä vielä pienen retken merelle kahlaajien toivossa. Niinpä minä, Kai, Late, Sakari ja Esko lähdimme muutaman tunnin redulle parin taksin kera. Painelimme meren rannalle melko lähelle jo käytyjä paikkoja. Emme kuitenkaan sopineet taksien kanssa mitään aikataulua, joten jäimme pyörimään paikalle. Harmillisesti lintutilanne ei ollut kuitenkaan kovin hyvä vuorovedestä johtuen. Saimme toki kahlureita päivälle satapäin, mutta kunnon mässäilyt jäivät väliin. Mukavimpia olivat 200 preeriavikloa, 20 amerikansipiä, 15 eteläamerikanhyyppää ja kymmenen amerikanvikloa sekä ventin verran kruunuyöhaikaroita. Talsimme myös kotvan erästä puiston reunavyöhykettä hieman hortoilumeiningeissä, mutta se tuotti mahtavasti tulosta, kun näimme uutena lajina kaksi mustalakkitityraa ja neljä tarhaturpiaalia. Myös mangrovepeukaloinen ja kuusi pyrstösirkkua olivat nasevia haviksia. Palasimme The Balboa Inniin hyvissä ajoin, jotta ehdimme vielä lähiravintolaan vetämään sapuskaa. Sillä välin muu porukka oli viettänyt aikaa kuka mitenkin. Saimme pitää pari huonetta tavallista myöhempään, joten osa porukasta notkui niissä tavarapaljouden kera odotellen lähtöä, joka koitti kolmen nurkilla. Lentokentällä muodollisuuksien jälkeen pääsimme lähtemään taivaalle seitsemän hujakoilla. Suomeen saavuimme seuraavan vuorokauden puolella klo 17.20
RAIMO SALO
RAIMO SALO
RAIMO SALO
Lentokenttäkyytiä odottelemassa.
Lievästi koristeltu bussi.
Sisälmyksien koristeluja.
LOPUKSI Panama osoittautui kerrassaan loistavaksi lintumaaksi. Lisäksi tyrkyllä on paljon muutakin nähtävää, joten pakko on suositella. Reissun lintuarvauskilpailun voiton vei täysin suvereenisti Timo Mäkinen, joka arvasi täysin oikean lajimäärän – huikeaa! Suuri kiitos kaikille kanssamatkaajille. Kiitos myös tähän kertomukseen saamistani valokuvista.
Lintuarvauskisan tulokset. Veikkaus
Raimo Salo
414
Anitta Mäkinen
383
Lauri Tamminen
371
Kai Rantala
350
Timo Mäkinen
325
Hanna Tuominen
310
Santtu Ahlman
303
Airi Honkonen
301
Sakari Puttonen
285
Maria Yli-Renko
279
Esa Keikka
271
Riitta Puttonen
240
Oikea tulos
325
RAIMO SALO
Kisaaja
Kahden viikon Panaman tournee oli selvästi tehnyt tehtävänsä.
Morganin ja Santoksen jäljillä Taas vuosi tehty on töitä, kiristelty vöitä, opiskeltu lintuja, käyty on koulua; osataan espanjaksi ”hyvää joulua” – Felice Navidad! Otetaan kylmästä, pakkasesta hatkat, tilataan ”Santoksen leppoisat lomamatkat”. Vermeet reppuun ja sitten meen Panamaan, palmupuiden katveeseen. Sitten koko jengi perille tultiin ja vermeet kaikkien mukana; niin me luultiin… On aamu ja kello löi viisi, tutuksi käy nokialaisen herätysbiisi. Jannut herätkää ja kamppeet kerätkää; taas mennään pitkin poikin viidakon laitaa mukana kamerat, kiikarit ja pari paitaa. Kuvataan linnut monet, kolibrin lento; värikäs, nopea ja vielä niin hento. Seurustelevan nähtiin komean rikkitukaanin. Vei keisarifregatti saaliin ruskopelikaanin, astui neito hännälle nukkuvan kaimaanin; romanssia se tietää, sanotaan… On puistossa suuri ja mahtava lintutorni, ihmetteli sitä Korppisen orni. Kuunneltiin ääniä tarkkaan; mitä siellä puskassa luuraa. Puuttuu listalta vielä pari muuraa… Lajikisan voitti Heikkilänmäen Timppa vaikka putki sillä on liian painava ja ihan limppa. Taas on reissu reissattu; jäi mukavat muistot ja panamahattu!
– Raimo Salo
Laji
19.1.
20.1.
21.1.
22.1.
23.1.
24.1.
25.1.
26.1.
27.1.
28.1.
29.1.
30.1.
31.1.
Yhteensä
Isotinami
-
-
-
-
-
-
1
-
1
-
-
-
-
2
Species Great Tinamou
Pikkutinami
-
-
-
1
-
-
-
1
-
-
-
-
-
2
Little Tinamou
Punaviheltäjäsorsa
-
-
2
-
-
-
-
36
-
-
-
-
-
38
Black-bellied Whistling Duck
Sinisiipitavi
-
-
-
-
-
-
-
40
-
-
-
-
-
40
Blue-winged Teal
Panamankaklattaja
-
2
-
2
-
-
2
1
3
10
4
2
1
27
Gray-headed Chachalaca
Kääpiöuikku
-
-
-
-
-
-
2
-
-
1
-
-
-
3
Least Grebe
Paksunokkauikku
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Pied-billed Grebe
Sinijalkasuula
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
10
-
-
10
Blue-footed Booby
Ruskosuula
-
1
-
-
1
-
-
-
-
-
200
-
-
202
Brown Booby
Ruskopelikaani
-
12
13
-
30
45
-
-
7
15
2 500
1
1 400
4 023
Brown Pelican
Oliivimerimetso
2
25
-
6
-
1
6
5
6
50
500
10
25
636
Amerikankäärmekaula
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
3
-
3
Keisarifregattilintu
-
30
5
6
35
20
-
2
2
10
3 500
10
40
3 660
Ruskotiikerihaikara
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Rufescent Tiger-Heron
Isotiikerihaikara
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Bare-throated Tiger-Heron
Amerikanharmaahaikara
-
-
3
-
-
2
-
1
-
-
-
-
8
14
Great Blue Heron
Neotropic Cormorant Anhinga Maginificent Frigatebird
Eteläamerikanhaikara
-
-
-
-
-
-
2
1
-
1
-
1
-
5
Cocoi Heron
Jalohaikara
1
2
1
-
2
6
15
10
-
50
30
6
40
163
Great Egret
Lumihaikara
-
-
-
-
-
6
4
5
-
80
30
5
35
165
Snowy Egret
Sinihaikara
-
-
5
-
1
3
1
2
1
100
2
7
60
182
Little Blue Heron
Karibianhaikara
-
-
-
-
1
1
-
-
-
1
-
-
-
3
Tricolored Heron
Lehmähaikara
5
-
-
-
1
21
100
170
-
-
-
-
4
301
Kalottihaikara
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Capped Heron
Amerikankyyryhaikara
-
-
1
-
1
2
-
-
2
2
-
-
-
8
Green Heron
Kyyryhaikara
-
-
-
-
-
-
1
1
-
-
-
-
-
2
Striated Heron
Kruunuyöhaikara
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
2
-
21
24
Yellow-crowned Nigth-Heron
Ruuhinokka
-
-
-
-
-
-
-
1
3
-
-
-
-
4
Boat-billed Heron
Amerikaniibishaikara
8
16
-
-
15
-
-
30
-
-
-
-
-
69
Wood Stork
Valkoiibis
-
-
-
-
-
-
-
-
-
21
-
-
45
66
White Ibis
Mustakondori
50
400
400
150
1 200
900
600
550
150
1 500
50
300
350
6 600
Kalkkunakondori
2
10
40
50
100
50
100
150
200
150
2
100
40
994
Kuningaskondori
-
-
-
-
-
4
-
1
-
-
-
-
-
5
Cattle Egret
Black Vulture Turkey Vulture King Vulture
Laji
19.1.
20.1.
21.1.
22.1.
23.1.
24.1.
25.1.
26.1.
27.1.
28.1.
29.1.
30.1.
31.1.
Yhteensä
Sääksi
-
1
-
-
1
-
1
-
2
-
-
-
-
5
Species Osprey
Amerikanliitohaukka
-
-
-
-
-
-
2
2
-
-
-
-
-
4
White-tailed Kite
Hammashaukka
-
-
-
4
-
1
-
2
-
-
-
-
-
7
Double-toothed Kite
Etelänsirkkahaukka
-
-
-
-
-
-
-
43
-
-
-
-
-
43
Plumbeous Kite
Pitkäjalkahaukka
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
1
Crane Hawk
Valkohaukka
-
-
-
-
-
1
-
2
-
-
-
-
-
3
White Hawk
Ruskoluhtahaukka
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Savanna Hawk
Mustahaukka
-
-
-
-
6
1
-
-
-
-
-
-
1
8
Common Black-Hawk
Sirohiirihaukka
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
-
-
-
2
Zone-tailed Hawk
Viheltäjähiirihaukka
-
-
-
-
1
2
-
1
-
2
-
1
-
7
Broad-winged Hawk
Harmaaraitahaukka
-
-
-
-
1
-
-
1
2
2
-
-
-
6
Gray Hawk
Luhtahiirihaukka
-
-
-
-
-
2
-
-
2
4
-
-
-
8
Short-tailed Hawk
Töyhtövalkokotka
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Black-and-white Hawk-Eagle
Kaulushaukkanen
-
-
-
-
1
1
1
-
-
-
-
-
-
3
Collared Forest-Falcon
Naurukarakara
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
-
-
-
2
Red-throated Caracara
Pohjantöyhtökarakara
-
-
1
-
-
-
4
1
-
-
-
-
-
6
Crested Caracara
Vaaleakarakara
-
-
-
1
10
15
10
2
1
1
-
3
2
45
Yellow-headed Caracara
Amerikantuulihaukka
-
-
-
-
-
3
2
-
-
-
-
-
-
5
American Kestrel
Pikkujalohaukka
-
-
-
-
-
1
2
-
-
-
-
-
-
3
Bat Falcon
Muuttohaukka
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
1
1
-
3
Peregrine Falcon
Lymyrääkkä
-
-
-
-
-
-
-
-
1
1
-
-
-
2
White-throated Crake
Mölymangrovekana
-
-
1
-
1
-
-
-
1
-
-
-
-
3
Gray-necked Wood-Rail
Siniliejukana
-
-
2
-
-
-
-
2
-
-
-
2
-
6
Purple Gallinule
Liejukana
-
-
67
-
-
-
1
-
-
37
-
-
-
105
Common Moorhen
Eteläamerikanhyyppä
-
-
-
-
11
-
-
6
-
100
-
-
15
132
Southern Lapwing
Tundrakurmitsa
-
-
-
-
-
-
-
-
-
400
-
-
40
440
Black-bellied Plover
Paksunokkatylli
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
1
Pitkäjalka (amerikan-)
-
-
-
-
-
-
1
15
-
150
-
-
20
186
Helttajassana
-
-
3
-
-
-
-
1
-
4
-
-
-
8
Wattled Jacana
Amerikanviklo
-
-
-
-
-
-
-
2
-
60
-
-
10
72
Greater Yellowlegs
Keltajalkaviklo
-
-
-
-
-
-
-
6
-
80
-
-
15
101
Lesser Yellowlegs
Amerikanmetsäviklo
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
-
-
-
2
Solitary Sandpiper
Wilson´s Plover Black-necked Stilt
Laji
19.1.
20.1.
21.1.
22.1.
23.1.
24.1.
25.1.
26.1.
27.1.
28.1.
29.1.
30.1.
31.1.
Yhteensä
Preeriaviklo
-
-
-
-
-
-
-
-
-
500
1
-
200
701
Willet
Amerikansipi
-
1
-
-
1
5
-
1
-
100
5
4
20
137
Spotted Sandpiper
Pikkukuovi
-
-
-
-
-
-
-
-
-
200
6
-
150
356
Whimbrel
Ruostekuiri
-
-
-
-
-
-
-
-
-
12
-
-
-
12
Marbled Godwit
Karikukko
-
-
-
-
-
-
-
-
-
3
35
-
30
68
Ruddy Turnstone
Pulmussirri
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
30
-
-
30
Sanderling
Amerikansirri
-
-
-
-
-
36
-
1
-
-
-
-
-
37
Least Sandpiper
Tundrasirri
-
-
-
-
-
-
-
-
-
6
2
-
-
8
Western Sandpiper
Rämekurppelo
-
-
-
-
-
-
-
25
-
600
-
-
-
625
Nokisiipilokki
-
120
-
-
1
-
-
-
-
2 000
1 000
1
800
3 922
Laughing Gull
Preerianaurulokki
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
1
Franklin's Gull
Harmaalokki
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
1
Herring Gull
Selkälokki
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
1
Lesser Black-backed Gull
Kuningastiira
-
1
2
-
-
2
-
-
-
25
14
1
8
53
Royal Tern
Riuttatiira
-
-
-
-
-
-
-
-
-
400
100
-
150
650
Sandwich Tern
Mustatiira
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
100
-
-
100
Black Tern
Amerikansaksinokka Kesykyyhky
-
-
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
-
2
20
80
10
20
100
80
400
100
5
30
5
50
80
980
Species
Short-billed Dowitcher
Black Skimmer Rock Pigeon
Purppurakyyhky
-
-
-
-
-
1
1
-
-
-
-
-
-
2
Short-billed Pigeon
Viinikyyhky
-
15
3
1
5
1
1
-
7
6
1
3
4
47
Pale-vented Pigeon
Harmaavarpuskyyhky
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Plain-breasted Ground-dove
Kastanjavarpuskyyhky
-
45
4
21
-
15
120
110
7
10
20
20
30
402
Sinimaakyyhky
-
-
-
-
-
-
-
6
-
-
-
-
-
6
Blue Ground-dove
Juoksukyyhky
-
2
-
-
1
2
7
10
2
1
-
-
-
25
White-tipped Dove
Panamanjuoksukyyhky
-
-
-
-
-
2
-
-
-
-
-
-
-
2
Gray-chested Dove
Epolettiaratti
-
20
2
2
8
15
-
-
8
7
20
6
8
96
Orange-chinned Parakeet
Punakorva-aratti
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Brown-hooded Parrot
Siniaratti
-
3
-
8
-
15
-
-
1
9
-
-
-
36
Blue-headed Parrot
Punaotsa-amatsoni
-
-
2
4
15
10
-
-
6
6
-
-
-
43
Red-lored Parrot
Jauhoamatsoni
-
-
2
7
11
6
-
-
1
-
-
-
-
27
Mealy Parrot
Oravakäki
-
1
1
-
1
2
2
-
2
1
-
-
-
10
Squirrel Cuckoo
Kaluunakäki
-
-
-
-
-
-
1
1
-
-
-
-
-
2
Striped Cuckoo
Ruddy Ground-dove
Laji
19.1.
20.1.
21.1.
22.1.
23.1.
24.1.
25.1.
26.1.
27.1.
28.1.
29.1.
30.1.
31.1.
Yhteensä
Isoani
-
-
-
-
4
-
4
5
1
-
-
-
-
14
Species Greater Ani
Ani
-
-
-
-
1
1
4
21
-
1
-
-
-
28
Smooth-billed Ani
Töyhtöpöllö
-
-
-
1
1
1
1
-
1
-
-
-
-
5
Crested Owl
Pampapöllönen
-
-
-
1
-
1
-
-
-
-
-
-
-
2
Tropical Screech-owl
Keskiamerikanvarpuspöllö
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
Central American Pygmy-owl
Kauluskehrääjä
-
-
-
2
2
8
1
1
3
-
-
-
-
17
Common Pauraque
Kauluskiitäjä
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
White-collared Swift
Lyhytpyrstökiitäjä
-
-
1
-
12
3
-
3
4
-
-
4
-
27
Short-tailed Swift
Vyökiitäjä
-
-
-
-
-
40
-
-
-
-
-
-
-
40
Band-rumped Swift
Pikkuhaarakiitäjä
-
-
3
-
3
-
-
-
-
-
-
-
-
6
Lesser Swallow-tailed Swift
Vihererakkokolibri
-
-
-
-
-
-
3
-
-
-
-
-
-
3
Green Hermit
Pohjanerakkokolibri
-
-
3
3
1
2
-
-
1
-
-
-
-
10
Long-billed Hemit
Vaaleaerakkokolibri
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Pale-bellied Hermit
Isokaarikolibri
-
-
-
-
-
-
-
4
-
-
-
-
-
4
Rufous-breasted Hermit
Kaulurierakkokolibri
-
-
1
-
-
1
1
-
-
-
-
-
3
Stripe-throated Hermit
Suomukolibri
-
4
-
4
-
5
-
4
1
-
-
-
-
18
Scaly-breasted Hummingbird
Mesikolibri
-
-
60
15
6
10
100
10
15
20
-
-
-
236
White-necked Jacobin
Mustahohtokolibri
-
1
-
-
-
2
-
2
2
1
1
1
10
Black-throated Mango
Helmisolmiokolibri
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Rufous-crested Coquette
Kruununeitokolibri
-
-
-
3
-
3
-
-
-
-
-
-
-
6
Violet-crowned Woodnymph
Kobolttikolibri
-
-
15
10
3
5
-
-
-
1
-
-
-
34
Violet-bellied Hummingbird
Siniruohokolibri
-
-
5
-
2
-
-
-
-
-
-
-
-
7
Sapphire-throated Hummingbird
Sinilakkikolibri
-
-
-
-
-
-
3
-
-
-
-
-
-
3
Violet-capped Hummingbird
Lumitimanttikolibri
-
1
-
-
-
-
60
-
-
-
-
-
-
61
Snowy-bellied Hummingbird
Ruostepyrstökolibri
-
1
3
2
2
5
10
6
3
4
-
-
-
36
Rufous-tailed Hummingbird
Sinirintakolibri
-
-
-
1
-
1
10
-
-
-
-
-
-
12
Blue-chested Hummingbird
Teräspyrstökolibri
-
-
1
-
-
-
2
3
-
-
-
-
-
6
White-vented Plumeleteer
Pronssipyrstökolibri
-
-
-
-
-
-
30
-
-
-
-
-
-
30
Bronze-tailed Plumeleteer
Säiläkolibri
-
-
-
-
-
-
1
3
-
-
-
-
-
4
Long-billed Starthroat
Latvustrogoni
-
-
4
-
2
6
-
-
-
1
-
-
-
13
White-tailed Trogon
Pikkutrogoni
-
-
5
-
-
-
-
3
2
1
-
-
-
11
Violaceous Trogon
Viheltäjätrogoni
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
1
Black-throated Trogon
Laji
19.1.
20.1.
21.1.
22.1.
23.1.
24.1.
25.1.
26.1.
27.1.
28.1.
29.1.
30.1.
31.1.
Yhteensä
Mustapyrstötrogoni
-
-
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
-
2
Species Black-tailed Trogon
Lyijytrogoni
-
-
1
-
1
2
-
-
1
2
-
-
-
7
Scaly-tailed Trogon
Amazonianmomotti
-
-
1
-
-
-
2
-
1
-
-
-
-
4
Rufous Motmot
Leveänokkamomotti
-
-
-
-
-
1
-
2
1
1
-
-
-
5
Broad-billed Motmot
Sinipäämomotti
-
-
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
-
2
Blue-crowned Motmot
Isosepelkalastaja
-
-
1
-
2
1
1
-
1
1
-
1
-
8
Ringed Kingfisher
Sepelkalastaja
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
-
1
Belted Kingfisher
Isoviherkalastaja
-
-
-
-
-
-
-
2
1
-
-
-
-
3
Amazon Kingfisher
Viherkalastaja
-
-
-
-
1
2
-
-
1
-
-
3
-
7
Green Kingfisher
Raitalaiskuri
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
-
-
-
2
Barred Puffbird
Isovyölaiskuri
-
1
-
-
-
-
-
1
1
-
-
-
-
3
White-necked Puffbird
Mustarintalaiskuri
-
-
1
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
2
Black-breasted Puffbird
Sepellaiskuri
-
-
-
-
-
-
-
1
1
-
-
-
-
2
Pied Buffbird
Kesylaiskuri
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
White-whiskered Puffbird
Valkokruunuseppä
-
-
-
-
-
3
-
6
-
-
-
-
-
9
Spot-crowned Barbet
Täpläarakari
-
-
-
-
-
4
-
2
10
2
1
-
-
19
Collared Aracari
Rikkitukaani
-
1
1
6
3
45
2
2
10
7
1
3
2
83
Keel-billed Toucan
Ruskonokkatukaani
-
-
3
-
5
2
-
-
-
-
-
-
-
10
Chestnut-mandibled Toucan
Valkokulmatikka
-
-
-
4
-
7
3
5
-
1
-
-
-
20
Black-cheeked Woodpecker
Pikkuraitatikka
-
8
1
-
3
-
1
1
5
3
-
2
-
24
Red-crowned Woodpecker
Suomutöyhtötikka
-
-
-
-
-
-
-
-
1
2
-
-
-
3
Cinnamon Woodpecker
Olkainpalokärki
-
-
-
-
1
-
-
1
-
1
-
-
-
3
Lineated Woodpecker
Tulikärki
-
-
4
-
1
1
-
-
3
-
-
-
-
9
Crimson-crested Woodpecker
Ruskopystynokka
-
1
1
1
-
-
-
-
3
-
-
-
-
6
Plain Xenops
Ruskokipuaja
-
-
1
1
-
-
-
-
1
-
-
-
-
3
Plain-brown Woodcreeper
Kaakaokipuaja
-
3
-
-
1
2
-
-
3
2
-
-
-
11
Cocoa Woodcreeper
Mustaviirukipuaja
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
1
Black-striped Woodcreeper
Täpläkipuaja
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Spotted Woodcreeper
Viirupääkipuaja
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Streak-headed Woodcreeper
Isonokkamuura
-
-
1
-
-
1
-
-
4
1
-
-
-
7
Fasciated Antshrike
Lepinkäismuura
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Great Antshrike
Raitapuumuura
-
-
-
-
-
-
-
1
-
1
1
-
-
3
Barred Antshrike
Laji
19.1.
20.1.
21.1.
22.1.
23.1.
24.1.
25.1.
26.1.
27.1.
28.1.
29.1.
30.1.
31.1.
Yhteensä
Mustapuumuura
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
-
-
-
2
Species Black Antshrike
Panamanpuumuura
-
-
6
3
2
-
-
-
4
3
-
-
-
18
Western Slaty-Antshrike
Helmilakkimuura
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Spot-crowned Antvireo
Ruutukurkkumuuranen
-
-
-
-
-
1
-
-
5
1
-
-
-
7
Checker-throated Antwren
?
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Moustached Antwren
Panamanviirumuuranen
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
-
-
-
2
Pacific Antwren
Valkokuvemuuranen
-
-
1
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
2
White-flanked Antwren
Punasiipimuura
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Rufous-winged Antwren
Viuhkapyrstömuura
-
-
2
2
1
-
-
-
4
4
-
-
-
13
Dot-winged Antwren
Savumuura
-
-
-
-
-
-
-
-
-
5
-
-
-
5
Dusky Antbird
Sysimuura
-
-
-
-
-
-
-
-
3
-
-
-
-
3
Jet Antbird
Kaljumuura
-
-
-
-
-
1
-
2
-
-
-
-
-
3
Bare-crowned Antbird
Kastanjaselkämuura
-
-
-
-
2
-
-
-
3
1
-
-
-
6
Chestnut-backed Antbird
Harmaakulmamuura
-
-
-
-
-
-
-
-
2
3
-
-
-
5
White-bellied Antbird
Helmirintamuura
-
-
-
-
-
-
-
-
3
-
-
-
-
3
Spotted Antbird
Harmaakorvamuura
-
-
-
-
-
-
-
-
8
-
-
-
-
8
Bicolored Antbird
Siniposkimuura
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Ocellated Antbird
Rastasmuura
-
-
3
-
-
2
-
-
-
-
-
-
-
5
Black-faced Antthrush
Panamanpalloluura
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Streak-chested Antpitta
Rusopäänapsija
-
-
-
-
-
-
-
-
3
1
-
-
-
4
Brown-capped Tyrannulet
Pikkutyranninapsija
-
-
-
-
1
2
2
-
4
1
-
-
-
10
Southern Beardless-Tyrannulet
Erakkonapsija
-
-
-
-
-
1
-
1
2
-
-
-
-
4
Yellow-crowned Tyrannulet
Pikkuelenia
-
-
1
-
-
-
-
1
3
-
-
-
-
5
Forest Elaenia
Harmaapikkuelenia
-
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
-
-
2
Gray Elaenia
Töyhtöelenia
-
1
-
2
1
-
1
1
-
-
-
-
-
6
Yellow-bellied Elaenia
Savannielenia
-
1
-
2
1
-
1
1
-
-
-
-
-
6
Lesser Eleania
Vihernappaaja
-
-
-
2
1
-
-
-
-
-
-
-
-
3
Ochre-striped Flycatcher
Tuhkatöyhtönapsija
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Sooty-headed Tyrannylet
Mistelinapsija
-
-
-
21
1
1
3
-
2
-
-
-
-
28
Paltry Tyrannulet
Nokipäätypäkkö
-
-
1
-
1
1
-
-
-
-
-
-
-
3
Black-capped Pygmy-Tyrant
Ruskotöyhtötypäkkö
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Scale-crested Pygmy-Tyrant
Valkokulmanäpsy
-
1
1
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
2
Slate-headed Tody-Flycatcher
Laji
19.1.
20.1.
21.1.
22.1.
23.1.
24.1.
25.1.
26.1.
27.1.
28.1.
29.1.
30.1.
31.1.
Yhteensä
Nokinäpsy
-
1
1
-
1
-
-
-
1
2
-
-
-
6
Species Common Tody-Flycatcher
Mustapäänäpsy
-
-
-
-
-
1
-
2
-
-
-
-
-
3
Black-headed Tody-Flycatcher
Oliivisieppari
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Black-billed Flycatcher
Viherlattanokka
-
-
1
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
2
Olivaceous Flatbill
Keisarinappari
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
Royal Flycatcher
Isolapionappari
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Yellow-olive Flycatcher
Lapionappari
-
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
-
-
2
Yellow-margined Flycatcher
Tulipäänappari
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
-
1
Golden-crowned Spadebill
Ruostenappari
-
-
-
-
-
-
-
-
2
1
-
-
-
3
Ruddy-tailed Flycatcher
Tropiikkipiivi
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Tropical Pewee
Mustafiivi
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Black Phoebe
Lampinapsu
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Pied Water-Tyrant
Nauhapyrstötyranni
-
-
-
-
-
-
-
3
-
-
-
-
-
3
Long-tailed Tyrant
Kaappariattila
-
-
-
-
1
-
-
2
3
-
-
-
-
6
Bright-rumped Attila
Pikkunapsu
-
-
-
-
2
-
-
-
2
-
-
-
-
4
Dusky-capped Flycatcher
Panamannapsu
-
-
-
-
1
-
-
-
1
-
-
-
-
2
Panama Flycatcher
Isotöyhtönapsu
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
-
1
Great Crested Flycatcher
Pikkunaamioväijy
-
9
7
2
15
8
-
1
2
6
-
1
1
52
Lesser Kiskadee
Naamioväijy
-
5
-
-
4
2
-
1
2
8
1
1
2
26
Great Kiskadee
Trilliväijy
-
1
-
-
2
1
-
6
3
1
-
-
-
14
Rusty-margined Flycatcher
Kimakkaväijy
-
1
-
-
20
15
2
5
3
-
-
-
-
46
Social Flycatcher
Tarhaväijy
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
1
Gray-capped Flycatcher
Isonokkaväijy
-
-
-
-
-
-
-
2
1
-
-
-
-
3
Boat-billed Flycatcher
Viiruväijy
-
5
1
-
6
-
-
2
6
2
-
1
-
23
Streaked Flycatcher
Marjatyranni
-
-
-
-
-
-
-
1
1
1
-
-
-
3
Piratic Flycatcher
Livertäjätyranni
-
25
30
30
50
40
50
30
30
45
3
10
20
363
Tropical Kingbird
Harmaatyranni
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Gray Kingbird
Oliivikoukkunapsija
-
-
1
-
1
-
-
1
6
-
-
-
-
9
Southern Bentbill
Laahustyranni
-
-
1
-
4
-
2
1
-
-
-
-
-
8
Fork-tailed Flycatcher
Rastastanssija
-
-
2
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
2
Thrush-like Schiffornis
Kanelilepinkäistyranni
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
-
-
-
2
Cinnamon Becard
Pikilepinkäistyranni
-
-
-
-
-
-
-
-
1
1
-
-
-
2
White-winged Becard
Laji
19.1.
20.1.
21.1.
22.1.
23.1.
24.1.
25.1.
26.1.
27.1.
28.1.
29.1.
30.1.
31.1.
Yhteensä
Lyijytyranni
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
-
-
-
2
Species One-colored Becard
Naamiotityra
-
-
-
-
1
10
-
5
4
1
-
-
-
21
Masked Tityra
Mustalakkitityra
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
2
2
Black-crowned Tityra
Sinikotinga
-
-
-
1
-
4
-
2
-
-
-
-
-
7
Blue Cotinga
Munkkikotinga
-
-
5
-
-
6
-
-
5
1
-
-
-
17
Purple-throated Fruitcrow
?
-
-
1
-
-
1
-
4
-
1
-
-
-
7
Golden-collared Manakin
Panamanpallotanssija
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
White-ruffed Manakin
Sinilakkitanssija
-
-
-
-
1
-
-
-
1
-
-
-
-
2
Blue-crowned Manakin
Rubiinitanssija
-
-
1
1
3
-
-
-
1
2
-
-
-
8
Red-capped Manakin
Keltarintavireo
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Yellow-throated Vireo
Kanadanvireo
-
1
-
1
-
-
1
-
-
-
-
-
-
3
Philadelphia Vireo
Vihervireo
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Golden-fronted Greenlet
Pikkuvihervireo
-
-
-
-
6
1
2
2
-
1
-
-
-
12
Lesser Greenlet
Sininiskavireo
-
1
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
2
Green Shrike-Vireo
Banaaninärhi
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
1
Black-chested Jay
Mangrovepääsky
-
2
16
-
1
15
-
1
4
8
4
2
-
53
Mangrove Swallow
Etelänkarhepääsky
-
2
1
-
10
-
2
2
-
-
-
-
-
17
Southern Rough-winged Swallow
Harmaasinipääsky
-
2
60
15
150
40
10
4
60
12
-
-
-
353
Gray-breasted Martin
Valkopääpeukaloinen
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
1
White-headed Wren
Valkorintapeukaloinen
-
-
-
-
-
2
-
2
2
-
-
-
-
6
Black-bellied Wren
Raitapeukaloinen
-
-
-
-
4
2
-
-
-
-
-
-
-
6
Bay Wren
Punarintapeukaloinen
-
-
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
-
2
Rufous-breasted Wren
Taituripeukaloinen
-
1
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
Rufous-and-white Wren
Mangrovepeukaloinen
-
-
-
-
1
1
-
-
1
1
-
-
1
5
Buff-breasted Wren
Rusopeukaloinen
-
-
-
-
-
1
-
-
1
-
-
-
-
2
Plain Wren
Pihapeukaloinen
-
5
-
-
-
2
-
-
1
4
1
1
-
14
House Wren
Valkometsäpeukaloinen
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
White-breasted Wood-Wren
Kolumbianlaulupeukaloinen
-
-
-
-
-
2
-
-
5
-
-
-
-
7
Song Wren
Isopeukaloiskerttu
-
-
-
-
-
1
-
-
2
1
-
-
-
4
Long-billed Gnatwren
Sääskikerttu
-
3
1
-
2
-
1
-
-
-
-
-
-
7
Tropical Gnatcatcher
Korpirastas
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Swainson´s Thrush
Täplärastas
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Wood Thrush
Laji
19.1.
20.1.
21.1.
22.1.
23.1.
24.1.
25.1.
26.1.
27.1.
28.1.
29.1.
30.1.
31.1.
Yhteensä
Tarharastas
-
15
10
6
8
2
4
1
15
20
8
10
4
103
Species Clay-colored Thrush
Tropiikkimatkija
-
2
3
-
3
2
3
1
2
1
3
2
1
23
Tropical Mockingbird
Kultakerttuli
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Blue-winged Warbler
Kultasiipikerttuli
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Golden-winged Warbler
Kanadankerttuli
-
1
-
2
-
-
2
3
15
4
-
-
-
27
Tennessee Warbler
Naamiotiaiskerttuli
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Tropical Parula
Keltakerttuli
-
3
-
-
1
1
-
3
5
2
-
-
-
15
Yellow Warbler
Rusokylkikerttuli
-
1
-
1
1
-
2
1
10
2
-
-
-
18
Chestnut-sided Warbler
Magnoliakerttuli
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Magnolia Warbler
Rusorintakerttuli
-
-
-
1
1
-
2
1
4
-
-
-
-
9
Bay-breasted Warbler
Kiipijäkerttuli
-
-
-
-
-
-
2
2
-
-
-
-
-
4
Black-and-white Warbler
Kolokerttuli
-
-
-
-
-
-
-
-
1
1
-
-
-
2
Prothonotary Warbler
Rantakerttuli
-
1
1
-
2
-
-
1
2
1
-
-
-
8
Northern Waterthrush
Valkokorvakerttuli
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
-
-
-
2
White-eared Conebill
Valkosilmätangara
-
-
-
-
-
-
-
5
-
-
-
-
-
5
Dusky-faced Tanager
Harmaapäätangara
-
1
-
-
-
-
-
1
1
-
-
-
-
3
Gray-headed Tanager
Keltaperätangara
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
-
-
-
2
Sulphur-rumped Tanager
Pilkkasiipitangara
-
3
5
-
-
1
1
1
10
1
-
-
-
22
White-shouldered Tanager
Tarhatangara
-
25
10
2
-
6
6
3
5
20
2
7
5
91
Crimson-backed Tanager
Tuliperätangara
-
-
-
-
-
2
-
-
-
-
-
-
-
2
Flame-rumped Tanager
Piispatangara
-
25
6
8
4
4
6
1
10
12
-
2
3
81
Blue-gray Tanager
Palmutangara
-
5
2
3
5
3
25
1
15
4
-
-
2
65
Palm Tanager
Hiiritangara
-
3
-
4
2
2
10
8
8
2
-
-
-
39
Plain-colored Tanager
Ruskopäätangara
-
-
-
-
-
-
9
1
-
-
-
-
-
10
Bay-headed Tanager
Kultahupputangara
-
-
-
3
-
1
3
2
-
-
-
-
-
9
Golden-hooded Tanager
Säihkykerttulitangara
-
-
-
-
-
-
3
-
-
-
-
-
-
3
Scarlet-thighed Dacnis
Kerttulitangara
-
2
-
-
1
2
-
2
10
2
-
-
-
19
Blue Dacnis
Turkoosimesitangara
-
1
-
1
-
-
15
-
2
-
-
-
-
19
Green Honeycreeper
Säihkymesitangara
-
-
-
-
-
1
8
-
-
-
-
-
-
9
Shining Honeycreeper
Isomesitangara
-
1
-
-
1
-
20
-
20
15
-
-
-
57
Red-legged Honeycreeper
Banaanikerttuli
-
-
-
-
-
6
9
6
-
-
1
1
-
23
Bananaquit
Oliivikardinaali
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
1
1
-
3
Streaked Saltator
Laji
19.1.
20.1.
21.1.
22.1.
23.1.
24.1.
25.1.
26.1.
27.1.
28.1.
29.1.
30.1.
31.1.
Yhteensä
Maiskuttajakardinaali
-
-
-
-
-
1
-
-
-
1
-
-
-
2
Species Black-headed Saltator
Viherkardinaali
-
1
-
-
-
-
-
1
4
1
-
-
-
7
Buff-throated Saltator
Valkokurkkukardinaali
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
Slate-colored Grosbeak
Samettisirkkunen
-
-
-
-
1
-
1
15
-
-
-
-
-
17
Blue-black Grassquit
Tuhkasirkkunen
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Slate-colored Seedeater
Mustasirkkunen
-
20
12
-
-
2
-
1
2
1
-
1
-
39
Variable Seedeater
Huppusirkkunen
-
-
-
-
-
8
-
-
-
-
-
-
-
8
Yellow-bellied Seedeater
Paksunokkasirkkunen
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Thick-billed Seed-Finch
Sahramisirkkunen
-
-
-
-
-
-
14
-
-
-
-
-
2
16
Saffron Finch
Pyrstösirkku
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
-
-
6
7
Wedge-tailed Grass-Finch
Punanokkasirkku
-
-
-
-
-
2
-
-
2
-
-
-
-
4
Orange-billed Sparrow
Isoviirusirkku
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Black-striped Sparrow
Purppuratangara
-
-
-
-
-
-
3
-
-
-
-
-
-
3
Hepatich Tanager
Kesätangara
-
-
-
-
-
1
-
2
-
-
-
1
-
4
Summer Tangara
Muurahaistangara
-
-
-
-
-
1
-
-
-
1
-
-
-
2
Red-throated Ant-Tanager
Panamanlörppötangara
-
-
-
-
-
-
20
-
-
-
-
-
20
Carmiol´s Tanager
Hohtokardinaali
-
-
-
-
-
1
-
-
5
1
-
-
-
7
Blue-back Grosbeak
Varpunen
-
-
-
-
-
10
-
3
-
-
-
-
-
13
House Sparrow
Ruohikkoturpiaali
-
-
-
-
-
-
-
3
-
-
-
-
-
3
Red-breasted Blackbird
Kaulusturpiaali
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Giant Cowbird
Pronssiturpiaali
-
2
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
2
Bronzed Cowbird
Hohtoturpiaali
-
4
-
2
8
-
-
-
-
-
-
-
-
14
Shiny Cowbird
Pitkäpyrstöturpiaali
-
40
30
25
300
220
400
400
30
100
20
60
100
1 725
Tarhaturpiaali
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
4
4
Orchard Oriole
Kultaturpiaali
-
1
-
-
-
2
-
-
5
-
-
-
-
8
Yellow-backed Oriole
Oranssilakkiturpiaali
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Orange-crowned Oriole
Keltapyrstöturpiaali
-
-
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
-
2
Yellow-tailed Oriole
Idänlehtoturpiaali
-
-
-
-
1
-
1
1
3
1
-
-
-
7
Baltimore Oriole
Bambukasikki
-
-
8
-
-
1
-
-
2
6
-
-
-
17
Yellow-billed Cacique
Punaperäkasikki
-
-
1
-
3
4
-
-
5
-
-
-
-
13
Scarlet-rumped Cacique
Kultaperäkasikki
-
-
-
-
14
-
-
1
2
-
-
-
-
17
Yellow-rumped Cacique
Kultapyrstö
-
-
-
-
12
6
-
-
-
-
-
-
-
18
Crested Oropendola
Great-tailed Grackle
Laji
19.1.
20.1.
21.1.
22.1.
23.1.
24.1.
25.1.
26.1.
27.1.
28.1.
29.1.
30.1.
31.1.
Yhteensä
Seepiakultapyrstö
-
-
-
-
2
-
4
-
-
3
-
-
-
9
Species Chestnut-headed Oropendola
Keltakruunumarjukka
-
1
-
1
-
1
8
1
2
-
-
-
-
14
Yellow-crowned Euphonia
Taiturimarjukka
-
-
-
-
3
4
15
3
3
-
-
-
-
28
Thick-billed Euphonia
Ruskoperämarjukka
-
-
-
-
-
2
2
-
1
-
-
-
-
5
Fulvous-vented Euphonia
Pikkutikli
-
-
-
-
-
-
4
7
-
-
-
-
-
11
Lesser Goldfinch
Lajeja yhteensä
7
69
81
55
104
126
102
143
143
126
41
43
46
325
SAKARI PUTTONEN
MATKAN REITTI JA KOHTEET
Karibianmeri
20 km
Colon
Sierra Llorona
Fort San Lorenzo
Achiote
Lago Gatun
Pipeline Road
Cerro Azul
Gamboa
Bayano
The Balboa Inn Torti
Isla de Taboga
Tyynimeri
Saboga
Isla del Rey