Puola 2014 by Santtu Ahlman

LINTUJA MAAILMALLA XVII

SANTTU AHLMAN

KOILLIS-PUOLA JA BALTIAN MAAT 11.â&#x20AC;&#x201C;20.10.2014

PUOLA

KOILLIS-PUOLA & BALTIAN MAAT 10.–20.10.2014 SANTTU AHLMAN

Matkahammastani rupesi kolottamaan syyskuussa, joten ehdottelin varovaisesti Luoman Samille staijireissua Liettuaan Kuurin kynnäälle, jossa sompailimme viimeksi syksyllä 2013 (Lintuja maailmalla XV). Kaiken lisäksi minulla oli meneillään tiukka työrumba, minkä vuoksi en ollut ehtinyt seuraamaan muuttoa yhtään koko syksynä, en edes töiden puolesta. Ajatus jäi muhimaan, ja melko pian sovimme matkasta lokakuun puolivälin nurkille. Nyt emme tosin halunneet ottaa riskiä Kuurin kynnään suhteen, sillä se oli meille jonkinasteinen pettymys edellisellä kerralla. Niinpä valitsimme määränpääksi Koillis-Puolan Veikselin kynnään, joka on samaa dyynimuodostelmaa kuin Kuurin kynnäs. VÄLIETAPPI LATVIASSA LA 11.10. Pakkailin romppeet pirssiin edellisiltana ja suuntasin Porista Nakkilaan aamulla kello 5.30. Kuuden nurkilla pamahdin Samin pihaan, lastasimme loput romut kyytiin ja lähdimme pilkkopimeässä kohti Helsinkiä. Aamuhetket kuluivat rupatellessa ja maalatessa pastellisävyisiä kuvia tulevista muutoista ja havainnoista. Se on meillä yleensä kiellettyä, mutta molemmat rikkovat sääntöä tuon tuosta. Uupumustasoni oli tyypilliseen tapaan reissuun lähtiessä korkealla, mutta menohalut kovat. Tällä kertaa suunnistimme Länsisatamaan Lumian navigaattorin avulla, joten homma oli helppoa kuin heinän teko. Olimme perillä jo klo 9.00, joten jouduimme venailemaan jonkin verran, sillä lautta lähti vasta 1,5 tunnin päästä. Nopeasti kuluneen kotvan jälkeen pääsimme laivan uumeniin ja ampaisimme heti peliautomaattien luokse. Lyhyt kiertely osoitti, että meidän lempparipeli ”Break the Spell” oli ehjänä vain kahden härvelin voimin – kaikki muut olivat rikki. Aloitimme uhkapelit toisella, jossa ei ollut ääniä ollenkaan. Sami tunki heti kättelyssä 20 euroa sisuksiin ja naputtelu sai alkaa. Pelikone ei ollut kuitenkaan kovin anteliaalla tuulella, mutta ei kuitenkaan ihan toivoton tapaus. Lopulta Sami nykäisi 20 euroa pois ja siirryimme toiselle koneelle. Tulos siis plusmiinus nolla. Seuraavalla koneella minä puolestani hassasin 20 egeä alta aika yksikön. Damn! Soutamista ja huopaamista kahden laitteen välillä tapahtui pitkän siivun, eikä meitä oikein lykästänyt – Sami kärsi 44 euron tappiot ja minä 25,40 egen mätkyt. Mutta hauskaa oli. Elämä on... Ykköspeli: Break the Spell.

Syksyistä kylänraittia Kablissa.

Jossain välissä popsimme myös hampparit, kunnes Viron puolella aloitimme pinnajahdin, sillä olimme jälleen tehneet armottomat veikkaukset muun muassa lajimääristä maittain. Kannella puhalsi todella kova länsipuhuri, mutta saimme kuitenkin kiikaroitua joten kuten. Alku oli hiljaisen oloista, mutta sitten rupesi allia puskemaan – ynnäsimme noin 700 yksilöä, joista osa meni mukavan läheltä. Näemmä viime päivien alliriennot jatkuivat. Matkapinnoja ajatellen neljän pikkulokin poppoo oli hyvä plokkaus. Kannelta meitä kävi jututtumassa hitusen jurrissa ollut ylimielinen juipelo, jolla oli 285 vuodaria. Bongari pahasta päästä ja muutenkin vastenmielinen jantteri, ehkä vain känniyden takia. Ken tietää. Henkilöllisyyskin paljastui, kun Sami laittoi tekstarikyselyä Liljan Tatille pinnamääristä. Satamassa autojen purkautumisessa kesti pitkä tovi, kun meidät lastattiin viimeisenä veke, joten ensimmäisten joukossa satamassa odottamassa oloa ei palkittu mitenkään. Tallinnassa sävelet olivat meille selvät – kohti Riikaa ja armotonta lajiplokkausta koko ajan. Sami kirjasi jälleen joka ikisen tirpan, jonka saimme määritettyä. Siirtymä Pärnuun meni jouhevasti vain yhden lorotusstopin voimin. Mukavimpia haviksia olivat pähkinähakki ja yli 30 joutsenen muuttopotti. Muuten lajistoa kertyi yllättävän hyvää tahtia, joskin rastaat ja peippolinnut olivat totaalisen kadoksissa. Pärnussa poikkesimme grillille vetämään pienet setit paikassa, jossa oli ehkäpä vuosikymmenen pensein myyjä. No, meillä oli ainakin hauskaa sen ansiosta. Pärnun jälkeen suuntasimme Kabliin, josta plokkasimme ison liudan peruslajeja pikkutien varrelta. Itse torniin pääsimme noin puoli viideltä. Fälla oli tulilla ja joku nuori nainen rengastamassa. Paikalla oli lisäksi toistakymmentä nuorta juippia raivaamassa rantaniittyä. Yksi flikka jurnuutti raivausahalla kaasu pohjassa, mikä oli kohtuu koomista. Fälla pyynnissä.

Lintuja oli näkyvissä hyvin – merellä paljon perusvesiäisiä (pilkkasiipiä, telkkiä, sotkia ja niin edelleen) ja erityisesti silkkiuikkuja. Samalla laijlistallemme tarttui muun muassa viitatiainen yhtä aikaa kun pyrstötinttejä viipotti vähän väliä pieniä parvia. Hienoimpia haviksia olivat Samin mereltä plokkaama muuttava mustakurkku-uikku ja minun hoksaama kuuden keltahempon parvi, joka viisti tornia. Uikusta tuli esterit molemmille ja keltahemposta Samille. Mainio havainto oli myös kuuden pikkujoutsenen muuttoparvi. Viiden aikaan pistimme pillit pussiin, jolloin Samin väliaikalaskuri kertoi, että Virosta oli jo napsahtanut tasan 50 lajia, joten minä vein heti aloituspäivänä yhden arvauspinnan, sillä veikkasin estereitä 47 ja Sami vähemmän! Jeah – kuittailun paikka. Tovin pärryyttelyn jälkeen olimme jo Latvian puolella, joten laskuri nollautui. Niinpä sama plokkaaminen jatkui edelleen. Hämärä alkoi kuitenkin jo saapua ja heti rajan jälkeen hasardiliikenne alkoi, kun keltainen paholaisrekka tuli perseeseen kahden metrin päähän ja lähti vaappuen ohi. Meitä hitusen taas pelotti meininki – ei mitään järkeä. Tovin kuluttua sama rekka oli jäänyt parkkiin, mutta myöhemmin puski samalla tavalla ohi. Sitä ennen kohtasimme vielä jonkin säiliörekan niin, että vältimme kolarin nippa nappa. Kunnon idiootteja! Saulkrastiin saavuimme puoli seitsemältä, jolloin aurinko oli juuri laskemassa. Meri oli hienosti lähes pläkä ja meno oli kovaa: 349 muuttavaa ja 245 paikallista silkkiuikkua! Muuten oli hiljaista, mutta uikkumeno oli huisaa. Vartin päästä lähdimme hakeutumaan Pie Maijas -majapaikkaan. Löysimme sen nopsaan, mutta emäntä meinasi, että tilaa ei ole. Hän huikkasi kuitenkin pian, että voidaan katsoa yhtä pientä huonetta jos sopii. Kävelimme yläkertaan ja päädyimme tismalleen samaan huoneeseen kuin vuonna 2013. Maksoimme 35 egeä majoituksesta ja 14 egeä saunasta. Kävin vielä lähikaupassa hakemassa kalapihvejä ja nakkeja iltapalaksi – loistavaa settiä. Illalla ehdin vielä skriivailla samalla, kun Sami tilastoi haviksia. Kahdeksalta painelimme saunaan, jossa löylykiuluna toimi edellisvuoden tavoin ison teemukin kokoinen kolpakko ja lämpötila oli säädetty 102 asteeseen. Löylyt olivat silti hyvät. Maate menimme kymmenen nurkilla.

Näkymää Kablin lintutornista.

Samin ankaraa kirjaamista.

Liettuan puolen paalikasoja laajojen mustaherukkaviljelmien laiteilla.

SUWALKIIN SU 12.10. Nukuin jälleen jotenkin kehnosti, mutta onneksi Sami sai nukuttua hyvin. Kännymme pirisivät kello 6.00 ja 6.25 olimme autossa romppeinemme menossa kohti etelää. Ensimmäisellä huoltsikalla ovet olivat säpissä, joten Piisamin aamukahveet jäivät väliin. Tosin seuraavalla tärppäsi – ovet olivat kiinni, mutta myyjä tuli pian avaamaan, joten kahveeaika oli käsillä. Ostimme samalla myös aamupalaleivät, jotka vedimme pihassa lipan alla, sillä vettä alkoi lykkiä jonkin verran. Onneksemme oli varhainen sunnuntaiaamu, joten Via Baltican liikenne oli hiljaista. Viimeksi meno oli ihan sairasta. Nyt kuitenkin alkoi vettä losottaa oikein huolella. Riikan lähellä meillä oli tarkoitus yrittää plokkailla harmaalokkimassasta aroharmaalokkia, mutta niinhän siinä kävi, että oli vielä aivan liian pimeää ja vettä tuli taukoamatta, joten saimme vain jokusen argarin listalle. Lähikosteikolta saimme vähän nokikanoja näkyviin, mutta menomme jatkui yhtä soittoa Liettuaan asti, sillä päivä ei valjennut kunnolla ollenkaan, eikä meillä ollut mitään hinkua retkeillä kunnon vesisateessa. Liettuan puolella meininki muuttui varsin pian, sillä sade loppui ja lintuja rupesi olemaan hyvin framilla. Jännä juttu miten lintupaljous oli huomattava jälleen verrattuna Latviaan ja Viroon – aina sama juttu. Spekuloimme muun muassa sitä, että onko Lithuanian pellot jotenkin enemmän mallia luomu, kun kontrasti on niin suuri. Tiedä häntä. Seuraavat tunnit kuluivat siivillä, kun plokkailimme uusia parvia käytännössä koko ajan; kottaraisia, töyhtöhyyppiä ja monia muita. Hiirihaukkoja aloimme nähdä tasaisen tappavaan tahtiin. Skarppiustaso oli molemmilla jälleen huipussaan, ja Sami kirjasi sekä kiikaroi tauotta menemään. Pieniä hasarditilanteita oli syntyä, kun parkkeerasimme välillä valtatien varteen, jossa viiletti raakasti rekkoja menemään, mutta muuten matka oli lunkkia. Liettuan matkapinnoja sateli yllättävän kovaa tahtia, ja parit metsäpysähdykset tuottivat muun muussa reippaasti metsätiitiäisiä, viitatinttejä, nakkeleita, neljä muuttavaa nokkanisseä ja liudan pyrstötinttejä, joita kuulimme lähes joka stopilla. Niitä täytyi olla aivan tolkuttomasti liikenteessä. Hiirihaukkojen osalta kuittailu oli armotonta, sillä Samilla oli isompi lukema ja ynnäsimme niitä kymmeniä. Näimme myös yhden börringen autosta käsin.

Forwalk Hutta.

Meillä oli jo hulppea nälkä reilusti ennen puolta päivää, mutta emme haluneet enää mitään pikaruokamoskaa vaan kunnon sapuskaa. Niinpä jouduimme odottelemaan sopivan ravintolan ilmaantumista huomattavan pitkään. Motivaatio alkoi jo molemmilla laskea ja heikotus iskeä, mutta puolen päivän jälkeen mokoma onneksi löytyi. Tilasimme hienosta hotelliravintolasta nautaa, jota ei tosin ollut tyrkyllä. Tovin kuluttua saimme tiedon siitä, jonka jälkeen tilasimme porsasta. Odottelun aikana tein pientä välikuolemaa mukavan pehmoisella penkkirivillä, mikä teki gutaa. Sapuskakin maittoi, eikä maksanut montaa euroa. Satsin jälkeen olomme oli kuin uudestisyntynyt, joten revitys jatkui. Liikenne oli edelleen välillä ihan älytöntä, varsinkin rekka-autoilla oli painetta persuuksissa. Tie oli kuitenkin loistava, mutta 70 km/h rajoitus koko ajan tuntui ankealle. Ajelimme alle kahdeksaakymppiä, jolloin jengiä lappoi tuon tuosta ohi. Meillä ei ollut kuitenkaan mikään kiire mihinkään, eikä ainakaan ottamaan sakkoja. Tunti toisensa jälkeen ihmettelimme peltojen huisaa pinta-alaa. Viljeltynä oli huomattavasti maissia, jurttia ja jotain mitä emme tunteneet. Puolan rajalle tultaessa meillä oli plakkarissa 53 lajia Liettuan pinnaa, joten minulle tuli arvauspiste plakkariin. Suurimpina sigmoina meillä oli seuraavat määrät: töyhtöhyyppä 5 619, kottarainen 8 828 ja mustavaris 798. Suurimpia yksittäisiä parvia edustivat 3 800 hyyppää ja 1 650 kottaraista – komeita lössejä! Puolan puolella maasto oli selvästi kumpuilevampaa ja metsäisempää. Kumpuja oli tosin myös Liettuan eteläosassa lyhyellä matkalla. Hetken körryyttelyn jälkeen stoppasimme Puolalaista lehtimetsää.

huoltsikalle, sillä mittarissa oli jo lähes tuhat kilometriä – keskikulutus oli 4,1 litraa sataa kilometriä kohden koko ajan, joten paljoa ei Skoda löpöä juonut. Tankkausepisodi oli koominen, sillä minä kysäisin neuvoa, että mikä on dieseliä. No, opastivat, että musta pistooli, kuten Suomessa. Tankkauksen aikana joku viiksijehveri tuli todella aggressiivisesti kaupustelemaan veitsisettiä, vieläpä räiskyvän Wigryn kansallispuiston opasteita. punaisen perunakuorimen kera. Tyyppi sölkkäsi kovasti jotain antibacterial-hommaa ja teki esitteestä slaisseja ja osoitti miten terävä setti on. Kiitos, ei kiitos. Vaan homma jatkui. Setti oli jo hetken aikaa tankkauspistoolin päällä ja koura pyytämässä rahaa. Jantteri luovutti vasta, kun Sami tuli ja aukoi päätä sille tylysti – kuten kuuluu. Siihen loppui loppumaton kaupustelu. Peruutin auton pihaan, kävin maksamassa ja painelin vessaan. Sami oli sillä aikaa todistamassa kuinka joku nuori jannu pamautti kohtalaista vauhtia tankkauspisteen todella korkeaan ja kulmikkaaseen reunakiveykseen. Minä tulin vessasta autolle ja tyyppi ajoi autonsa meidän eteen oikea eturengas muusina. Hän kysyi meiltä rengasrautaa lainaan, mutta eipä sellaista Skodassa ole. Samalla Sami katseli, kun huoltsikan pihassa joku yritti epätoivoisesti saada maasturiaan käyntiin. Ja heti perään joku oli ajanut autonsa väärälle puolelle pistooliin nähden, mutta letkua vedettiin sitten toiselle puolelle väkipakolla. Tervetuloa Puolaan! Jatkoimme matkaa kohti Suwalkia, jossa olimme piakkoin perillä. Lintuja näimme yllättävän vähän, eikä mitään erikoisempaa mahtunut joukkoon. Suwalki näytti olevan melko iso kaupunki, mutta löysimme helposti navigaattorin avulla Forwalk Huttaan, joka on kaupungin ulkopuolella oleva idyllinen maaseutumaisema. Kaarroimme pihaan, mutta vaikka pihassa oli auto, ei ketään ollut paikalla. Aloin soittaa saamaani numeroon, mutta huomasin, että aiemmin vastaamattomani numero oli sama. Tyyppi vastasi ja olisi aiemmin kysellyt moneltako saavuimme. Nuori tyttö tuli kymmenen minuutin päästä ja hoidimme rituaalit. Odotellessa löysimme pihasta tammitikan, jonka olimmet nähneet edellisen kerran Latvian Dvietessä vuonna 2005. Tytöltä saimme karttoja ja raflasuosituksia. Kyseessä oli kiva henkilö, joka puhui erittäin hyvää englantia. Heitimme hieman romuja sisuksiin ja otin vihdoin pitkät kalsarit veke – lämpöä oli kuitenkin noin 17 astetta eli täydellinen redusää. Wigryn kansallispuiston HQ.

Suuntasimme läheiseen kansallispuistoon, joka on kivenheiton päässä. Kyseessä on Wigryn kansallispuisto, joka on Liettuan ja Valko-Venäjän metsäalueet mukaan lukien peräti 300 000 hehtaaria. Ajoimme eräälle tielle, josta lähdimme talsimaan randomilla. Eteemme tuli perustinttejä, viitatinttejä, käpytikka, yllättäen pyrstötiaisia ja komeita metsämaisemia. Paikalla oli kuitenkin aika hiljaista, mutta aavemainen fiilis, kun tuuli ujelsi hieman, puut hankasivat toisiaan ja ruskan värjäämiä lehtiä sateli maahan. Palasimme arviolta 1,5 kilometrin Paikallista herkkuruokaa. koukun jälkeen pirssille ja jatkoimme tietä eteenpäin, jolloin päädyimme valtavan centerin pihaan. Kyseessä oli kansallispuiston HQ. Suunnistimme sitten kohti Stryta Folwarkia kirkon ja suositellun raflan perään. Lyhyellä matkalla oli tietöitä ja menomme oli muutenkin hieman hortoilua. Näimme kuitenkin kuuluisan luostarikompleksin kaukaa, mutta ravinteli oli kiinni. Pääsyä luostariin emme lähteneet enää etsimään, mutta hoksasimme, että sinne pääsee ilmeisesti vain vesitse, mikä ei kylläkään pidä paikkaansa. Kyseessä on 1700-luvulla italialaisten munkkien pykäämä laitos. He tekivät aikoinaan lasia ja Suwalki on perustettu aiemmin kauppapaikaksi, josta syntyi kaupunki. Alueella ei ollut ennen mitään. 1790-luvulla sakemannit häätivät munkit, jolloin ne lähtivät Augustowiin ja sieltä vesitse Warsovaan. Kuulemma vieläkin voi joskus peltotöiden ohessa löytyä 300 vuotta vanhaa lasia. Päätimme ampaista Suwalkiin toiseen suositeltuun ravinteliin, sillä kello oli jo kuuden nurkilla ja molemmilla kova nälkä. Löysimme Karczma Polzka -nimisen mestan nopeasti ja otimme paikallista ”tahnamakkaraa” annokset – erittäin tuhdit ja näyttävät setit. Otin vielä jälkkäriksi todella hyvän jätskisatsin. Ruokailu maksoi minulle vain kahdeksan euroa ja Samille vitosen. Painelimme pimeässä takaisin majapaikkaan, jossa kirjoittelin ja Sami listaili haviksia, kunnes painuimme pehkuihin klo 22.30.

Karczma Polskan idyllinen ravintola.

Aamusumun keskeltä löytämämme sammakko.

KOHTI MÄÄRÄNPÄÄTÄ MA 13.10. Heräsin paikallista aikaa klo 6.45, vaikka kello soi vasta 7.30. Sain kuitenkin sen verran hyvät yöunet alle, etten viitsinyt lojua punkassa sen enempää. Aloin pakata romppeita, ja Sami heräili kanssa ennen puhelimen pirinää. Ulkona oli jo hieman valjennut, sillä kello oli meidän aikaa klo 8.30, kun lähdimme ulos talsimaan kovaan hernerokkasumuun. Linturintamalla oli hiljaista, mutta jotain perussälää oli tyrkyllä, parhaana peukaloinen. Tasan kasilta pääsimme päärakennuksen komeaan alakertaan maanmainiolle ja tuhdille aamiaiselle, jossa oli leikkeleitä, munia, jogua ja vaikka mitä, myös maksapasteijaa ja kotijuustoa. Hitokseen hyvää! Vedimme pötsimme pinkeiksi ja ampaisimme liikenteeseen. Sumua oli vieläkin sankasti, kun suunnistimme etelään Augustowiin ja sieltä edelleen länteen. Hiljalleen sumu alkoi hälvetä, joten saimme jotain lintuja listalle. Siivekkäitä oli kuitenkin näkyvissä yllättävän vähän, joskin oli todella hieno katsella kumpuilevia ja tuon tuosta vaihtelevia maisemia. Siirtymä meni jouhevasti, mutta lintuja oli todellakin hyvin vähän – välillä mittariin kertyi kymmeniä kilometrejä ilman linnun lintua. Liettuan puolella oli kuitenkin ollut ihan mahdoton määrä siivekkäitä. Toisaalta peltoja oli huomattavasti vähemmän, mutta silti tuntui, että olimme tulleet lintutyhjiöön. Matkalla olivat hienoimpia ruskan värit, idylliset pikkukylät erilaisine kirkkoineen ja koko ajan vaihtelevat maisemat. Välillä oli myös suurkaupungin vilskettä ja kuolleita tulvametsiä.

Folwark Hutan aamiaissettiä.

Puoliltapäivin stoppasimme johonkin burgerbaariin 1,5 egen purilaiselle. Kotvan ajon jälkeen pysähdyimme erään metsän laiteille. Pienellä lammella oli nippu sinisorsia, jalohaikara ja taveja redupinnoiksi. Metsässä oli vain talitinttejä ja viitatiainen. Kälpimme jonkin aikaa verryttelymielessä ja pähkäilimme puita. Iltasella tarkistimme netistä asian ja hoksasimme mitkä ovat pyökkejä ja mitkä vuorijalavia. Komeita puita oli kaikkialla. Pärryyttelyä kesti pitkään, kun jatkoimme edelleen länteen. Välillä päästelimme motaria 140 mittarissa, välillä uratietä ja hasardiliikenteessä. Vasta Elblagin tuolla puolen alkoi tapahtua, kun pysähdyimme pellon laitaan tsekkaamaan petoja. Vartissa taivaalla meni yli 20 hiirihaukkaa, fringilloja, hansuja, kiuruja, kangaskiuruja ja sitä rataa – koko ajan viiletti jotain, vaikka kello oli jo yli neljä. Fiiliksemme nousi hyvin. Navigaattorissa luki Krynica Morska, joten seurasimme pikkuteiden nuotituksia. Käännöksiä oli kymmeniä, mutta liikennettä oli vähän ja stoppailimme välillä laskemaan lintuja. Turkinkyyhkyjä nappasimme listalle 77 yksilöä tunnin sisällä. Taivaalla meni välillä hansuja ja peeällää. Samilla oli koko ajan kirjattavaa, eli rannikon läheisyys alkoi todellakin näkyä. Jossain vaiheessa Samin riemu repesi ylimmilleen ja tyyppi sekosi totaalisesi fasaanihaviksesta – kyseessä oli ainoa Puolan pinna, joka olisi voinut jäädä häneltä näkemättä ja joka minulla oli listalla. Darn, ässä katosi heti kättelyssä hihastani. Mikäli navi olisi sanonut sopimuksen irti, emme olisi mitenkään osannut oikeaan paikkaan fasaaniseuduilta. Krynica Morskaan saavuimme noin neljän aikaan. Hotelleille oli hyvät opasteeet, joten kävimme ajamassa meidän paikan ohi. Sitten suuntasimme staijimestalle, jonka löysimme suhteellisen helposti. Autoparkin luona plokkasimme heti kaksi nakkelia, pikkutikan ja 300 kyyhkyn potin. Kävelimme ylös tornille, joka oli tosin aivan liian pieni; istumameininkiä ilman putkipaikkaa. Näkymää oli tiettyihin suuntiin muhkeasti, mutta kokonaisuutena meille tuli tornista huonot fibat. Näimme testiajon aikana merellä kuusi pilkkasiipeä ja kannaksen yli paineli tuon tuosta kyyhkyjä, varpushaukkoja ja peippoja korkeuksissa vaikka kello alkoi jo repiä alkuiltaa.

Puolan maaseutua.

Lähdimme etsimään meren puolelta uutta staijikohdetta, mutta jäimme autolla kiinni. Tungimme renkaiden aluset risuja täyteen ja lievän jännitysmomentin tuoksinassa saimme onneksi auton pois hiekasta. Rannalta emme nähneet tarpeeksi laajaa sektoria, mutta näimme nuoren aroharmaalokin reissupojoksi. Ajoimme vielä pikaisesti Piaskiin, joka on lähin piste Venäjän rajaa, eikä pidemmälle ole teitä. Yritimme löytää sopivaa paikkaa, jolloin näimme edelleen muuttavia kyyhkyjä sekä villisikoja tienposkessa. Pian suuntasimme takaisiin Krynica Morskaan, josta löysimme vihdoin sopivan paikan. Kuulimme vieläpä pikkusiepon, joten toiveemme nousi alueen suhteen. Seitsemän aikaan menimme Pensjonas Lotos -majapaikan respaan, mutta paikalla ei ollut ketään. Soitin yhteyshenkilölle, joka kertoili, että seiskahuone oli meille valmiina. Sovimme, että seuraavana päivänä kirjaudumme virallisesti. Lapoimme romppeet sisään ja talsimme lähiravintolaan vetämään kunnon satsit. Otin sienillä täytettyä kananrintaa ja Sami pekoniin käärittyä porsaan ulkofilettä. Hitokseen hyviä molemmat, eikä hinta ollut paha, sillä molemmat satsit maksoivat noin seitsemän euroa. Käpytimme vielä minimarkettiin, josta hankimme sekalaista settiä aamupalalle, koska majapaikan tarjoilu olisi vasta kello 8.30–10.00, mikä on aivan liian myöhään. Loppuillalla ehdimme vielä raijata loput romppeemme sisuksiin, tuskailla wifin toimimattomuutta, kirjoitella, listata lajistoa ja kikkailla vähemmän toimineen suihkun kanssa. Sami huudatti lähes koko illan M. A. Nummisen sairasta joulupukkibiisiä. Menimme seuraavan päivän muutosta toiveikkaina maate kymmenen hujakoilla. Näkymää lintutornista Vistulan haffin suuntaan.

ENSIMMÄINEN STAIJI TI 14.10. Heräsin muutaman kerran yöllä viluun, sillä patteri oli jostain mystisestä syystä mennyt kiinni; mokama ei suostunut toimimaan kuin ajoittain. Ilmeisesti joku plokkaus oli päällä. Heräsin kello 6.30 ja herättelin muutaman minuutin päästä Samin, jonka luuri ei ollutkaan herätysmodessa. Aamu oli jo hiljalleen alkanut valjeta ja parvekkeen oven avaus osoitti, että muun muassa hippiäisiä sirisi joka puolella. Odotukset olivat korkealla, joten tempaisimme hyvin nopeasti aamupalan tynkää. Olimme snadisti myöhässä suunnitellusta, sillä pääsimme asemiin vasta klo 7.10, jolloin oli jo hyvin liikennettä taivaalla. Haffin puolelle oli niukasti näkyvyyttä ja muutenkin oli hieman utuista sekä hämärää, mutta lintua alkoi lappaa tauotta; fringilloja, hippiäisiä, kottaraisia ja sitä rataa. Fiiliksemme nousi todella korkealle nopeasti, sillä massaa meni mahtavasti aivan päältä. Tyyneyden ansiosta saimme plokattua koko ajan lentoäänistä erikoisempaa lajistoa. Hankaluutena oli tosin peippolintumassan paljous, minkä kontrollointi oli hankalaa. Sovimme, että minä kirjaan varpuslinnut poislukien rastaat, varislinnut ja kottaraiset. Sami hoiti puolestaan kaikkien muiden lajien kirjuun. Meininki oli kyllä kertakaikkisen komeaa, kun välillä sattui jotain mukavia haviksia, kuten yksittäisiä jalohaikaroita, kaksi aroharmaalokkia ja kaksi keltahemppoa ihan päältä. Näimme myös 8+6 muuttavaa sekä kuusi paikallista viiksitimalia ja kuulimme ruoikossa äännelleen luhtakanan. Todellisia helmiä olivat kuitenkin Samin plokkaama turturikyyhky kahden kottaraisen kera sekä minun hoksaamaa koirassepelrastas, joka tippui rannan liepeille paikalliseksi – high fivet tuli lätkittyä. Erityisen hubaa oli tullata lähipuuhun jatkuvasti ilmestyneitä hippiäisiä, joiden joukosta saimme muuttaviksi viisi tiltalttia ja kolme puukiipijää. Suhruisesta kelistä huolimatta isoja sepelkyyyhkypalloja ja kottaraisia vispasi menemään tuon tuosta. Uuttukyyhkyjä oli kuitenkin yllättävän vähän. Keli pysytteli muutaman tunnin hyvänä, eikä näkyvyyden heikkous haitannut, koska lintuja virtasi puurona ylitsemme. Välillä ropsi hitusen pisaroita, kunnes noin klo 10.30 alkoi tulla vettä enemmän. Pysyttelimme tovin asemissa ja lintua lappoi edelleen. Vodaa alkoi tulla kuitenkin niin huolella, että jouduimme nöyrtymään ja pakkaamaan kimpsut autoon. Aluksi aioimme lähteä komppaamaan, mutta se oli tuhoon tuomittu ajatus veden määrästä johtuen. Depressio alkoi iskeä, mutta heitimme vähän kylärundia ja kävimme marketissa hakemassa jotain evästä; minulle iso kinkkuviipale ja Samille gulashia, jonka tyyppi veti kitusiinsa pullonkorkilla lusikkapulan vuoksi. Palasimme yhdentoista jälkeen hotellille, jossa jatkoimme manailua. Sami viritteli koneen tulille ja katsoimme Forecan sadetutkan. Voihan vitales – ennuste näytti todella voimakkaan sateen rintamaa koko päiväksi kynnäälle ja Pohjois-Puolaan. Edellispäivänä ennuste ei luvannut vettä lainkaan, joten meitä otti hitusen kupoliin; olimme valmistautuneet tapittamaan pimeään asti. Hotlalla vietimme siestaa, ynnäsimme aamun muuttosaldon ja kirjoittelin päiväkirjaa. Mukavimpia sigmoja olivat hippiäinen 709, nokkavarpunen 40, sepelkyyhky 2 398 ja kottarainen 3 113. Krynica Morskan staijipaikka.

Sadestaijia linjuriaseman katoksessa.

Yhden nurkilla lähdimme etsimään Vistulajoen suun lintumestoja sateesta huolimatta. Huomasimme tosin heti kättelyssä 1 600 muuttavaa kottaraista, joten muutimme oitis suunnitelmia ja ajoimme staijipaikalle laskemaan lintuja autosta käsin. Olihan se vähän kuppasta meininkiä, mutta fringillaa lappoi vähän väliä menemään, samoin myös vähäisesti hippiäisiä, niittykirvisiä ja talitiaisia. Meno oli siinä mielessä uskomatonta, että Suomessa ei vastaavassa suhrunäkyvyydessä ja sateessa liikkuisi yhtikäs mitään. Kottaraisia vispasi vähän väliä lisää. Autosta oli kuitenkin hankala havistella, joten koitimme löytää katoksen läheisestä aidatusta pihapiiristä, jonne ryömimme aidan ali. Emme kuitenkin löytäneet hollia, joten läksimme kohti satamaa, kunnes huomasimme juuri sataman nurkilla linja-autoaseman suuren katoksen kera. Paikka oli täydellinen sadetapittamiseen. Olimme parkissa klo 12.55–13.50 välisen ajan, jolloin laskimme muun muassa 803 peippoa, 479 järripeippoa, 1 050 fringillaa, 83 niittykirvistä, satoja kottaraisia ja muuta sälää. Oli todella outoa merkitä kolmisentuhatta muuttajaa vajaassa tunnissa kovassa vesisateessa ja todella surkeassa näkyvyydessä. Kovat menopaineet näytti linnuilla olevan. Seuraavaksi läksimme etsimään jokisuuta, johon löysimme melko helposti. Ajoimme ensin tietä nro 501 Vistulajoelle saakka ja huomasimme, että joen yli pääsee vain lossin avulla. Meidän ei tosin ollut tarkoituskaan päästä toiselle puolelle, mutta tsekkasimme joen, jossa oli vain jokunen lokki ja merimetso. Palasimme lyhyen matkan ja pääsimme pikkuteitä pitkin rannan lähelle. Kiitos kuuluu Lumian Here-karttasovellukselle, joka osoittautui erittäin näppäräksi reissun päällä. Käppäilimme rantaan ja huomasimme länsipuolella rutosti vesilintuja. Talsimme kuitenkin itään, sillä siellä oli jokunen kahluri. Meillä ei ollut spudea matkassa, koska näkyvyys oli suhteellisen kehno ja talsimista oli reippaasti. Kahlurit osoittautuivat seitsemäksi tundrakurmitsaksi. Näkymä paikalla oli hyvin erikoinen, sillä meren puoli oli lähes pläkä, taivaalta losotti hiljalleen vettä ja sumua oli melko sankasti.

Santoksen puoli majapaikasta.

Puolalaista sammakkokirjoa.

Itse dyynit olivat pettymys verrattunua Kuurin kynnäälle, sillä täällä ne olivat nuhjuisen näköisiä ja pitkälti kasvaneet umpeen erilaista pöpelikköä. Kävelimme melko pitkän siivun kohti lintumassoja. Vesiäisiä oli todella hyvin tyrkyllä ja siivilöimisen tuloksena rupesi lajistoa paukkumaan nasevasti: kyhmyjoutsen 54, merimetso 620, sinisorsa 108, haapana 163, harmaasorsa 7, tavi 12, jouhisorsa 1, lapasorsa 4, tukkasotka 32, lapasotka 28, punasotka 1, isokoskelo 8, pikku-uikku 1, tundrakurmitsa 24 ja suosirri 4. Eli tyypilliseen tapaan laskimme jokaisen tirpan. Puolan pinnoja lorotti molemmille mukavasti, mutta keli oli heikko vaikka sade taukosi välillä. Ajelimme seuraavaksi kohti Krynicaa ja poikkesimme Stegnan nurkilla meren rannalle vesiäisten ja leveäpyrstökihujen toivossa. Piston tuloksena saimme jokusen lokin päivän sigmoihin ja uusiksi Puolan pinnoiksi kaakkurin sekä seitsemän mustakurkku-uikkua. ”Kotimatkalla” teimme vielä yhden piston merelle, mutta lintuja oli olemattomasti. Oli kuitenkin hauska nähdä miten pienehköt kalastuspaatit operoivat. Rannassa oli baareja ja ravintoloita sun muuta, mutta sesongin ulkopuolella kaikki olivat kiinni. Kalastushommia oli selvästi tehty tuoreeltaan, mutta paikalla ei ollut ketään. Veneet oli vedetty isolla vinssillä rantahiekalle ja meressä oli toinen vinssi, jolla ne kiskottiin takaisin vesille. Jännä systeemi, mutta ilmeisesti ainoa vaihtoehto miten kalastusta pystytään touhuamaan. Hotlalle palasimme puoli seitsemältä, jolloin oli jo hyvin hämärää. Vaihdoimme toiset tamineet niskaan ja lähdimme heti samaan ravinteliin, josta tilasimme puolikkaan ankan per jannu. Kyseessä olisi ollut ravintolan ylivoimaisesti kallein annos (11 €) – josta puhuimme koko päivän – mutta niitä ei ollutkaan tarjolla. Harmi, mutta minä otin tällä kertaa pinaatilla täytettyä kanan rintapalaa ja Sami grillattua porsasta pekonikääreellä vartaassa. Näyttävä setti. Hortoilimme vielä markettiin hankkimaan apetta seuraavalle päivälle. Päivän lajimäärä nousi vuodenaikaan nähden aika korkeaksi (89), mikä johtui hyvästä aamustaijista sekä tehokkaasta perusreduilusta. Loppuilta kului meiltä kirjoitellessa ja lajilistoja tehdässä. Maate menimme kympin nurkilla Vistulajoen suun lintumeininkiä.

Kyhmyjoutsenmenoa.

RYMINÄT KÄYNTIIN KE 15.10. Heräsimme kello 6.20 ja aamutoimien jälkeen olimme tasan seiskalta tutulla staijipaikalla. Meren puolelta kuului voimakkaasti maininkien ääntä, mutta tuulta oli olemattomasti. Muuten oli täyspilvistä ja täydellinen kuuluvuus. Myös näkyvyyttä oli erittäin hyvin, joten mantereelle näki komiasti. Lämpöä oli noin 14 astetta. Liikenne alkoi välittömästi, kun aloimme kuulla lähistöltä hippiäisten sirinää, talitiaisten ääntelyä ja fringillojen lentoääniä. Myös sepelkyyhkyjä ja kottaraisia ampaisi taivaalle heti, samoin jokunen varpushaukka. Heti alusta lähtien meille kävi kuitenkin selväksi, että heikko luoteistuuli puski muuttoparvet todella korkealle, joten haastetta tulisi riittämään. Lisäksi sektoria oli merkittävästi enemmän kuin edellispäivänä. Meidän oli hanskattava reilusti laajempi alue, ja kun pikkulintuja paineli pisteinä yläpuolella, oli meininki lievästi sanottuna hektistä. Mutta sehän kelpasi meille. Hippiäismeno oli edelleen hienoa ja nimesimme lähipuun pyhäksi salavaksi, koska suurin osa kerääntyi siihen ja pursusi sitten aivan ohitsemme. Puulaji ei tosin ollut ihan saletti, mutta salavaksi sen ristimme. Talitinttejä meni selvästi kiivaampaa tahtia, mutta muuten meno vaikutti pikkulintujen osalta aamuhetkien jälkeen hiljaisemmalta. Se johtui varmasti nimenomaan siitä, että ne painelivat törkyisen korkealla. Kottaraisparvet viipottivat jälleen kerrassaan mahtavasti korkeintaan muutamien satojen metrien päästä ja kyyhkypallot olivat hulppeita. Kyllä siinä meidän sielumme lepäsivät, kun siivekästä lappoi menemään. Lisäksi hanhityrkky sekä arktisten vesiäisten meno oli lähtenyt käyntiin toden teolla, joten plokkasimme parvia käytännössä tauotta. Osa ansereista paineli suoraan päältämme valtaosan ollessa tundrahanhia. Kymmenistä parvista seuloimme päivän aikana myös meri-, lyhytnokka-, sepel- ja valkoposkihanhia. Suurimmat parvet olivat kolminumeroisia ja niitä meni myös mantereen päällä. Vesisäisparvia viiletti myös siellä täällä, ja ne käsittivät enimmäkseen lapa- ja tukkasotkia sekä haapanoita.

Aamustaijia haffin suuntaan.

Piisami plokkailemassa merilajistoa.

Kumpikaan meistä ei ole tainnut nähdä ikinä elämänsä aikana yhtä monipuolista muuttoa, sillä lintuja puski koko ajan ja kaikki lajiryhmät edustettuina. Ja poitsuthan tekivät työtä käskettyä, eli laskimme ja määritimme kaikki mitä oli mahdollista. Ensimmäiset kolme tuntia meno oli tolkuttoman komeaa ja kiivasta, mutta kymmenen hujakoilla meininki hiljeni nopeasti. Se ei kuitenkaan loppunut kokonaan, mutta parvia meni vähemmän ja tilanne alkoi näyttää huolestuttavalta. Saimme kuitenkin edelleen koko ajan lisää tavaraa listoihimme. Ennen puolta päivää koin mustan hetken, kun Sami hoksasi kylän päällä 15 kihun parven. En meinannut löytää sitä mitenkään, joten katsoin sen Piisamin spudesta. Siitä huolimatta en meinannut saada mokomia omaan tuubiin ja menetin arvokkaita sekunteja. Sami sanoi, että joukossa oli varmuudella yksi tunturikihu, mutta juuri kun sain parven putkeen, se katosi mäntyjen taakse. Voihan vieteri – missasin kovan lajin, enkä sitä tietty napannut omaan listaani vaikka näin parven kaikki yksilöt, mutta kun en ehtinyt mitään itse määrittää. Muut yksilöt jäivät Samiltakin määrittämättä. Synkkyys lankesi epäonnen vuoksi hetkeksi staijipaikan ylle. Jatkoimme kuitenkin tietysti tapitusta, mutta meno hiipui edelleen. Lopulta se muuttui ennen puolta päivää lähes yksinomaan talitiaismenoksi, joten aloimme harkita siirtymistä meren puolelle kihujen ja vesilintujen toivossa. Ja niin teimmekin. Kymmenen minuutin siirtymän jälkeen olimme muutaman kilometrin päässä koillisessa meren rannalla. Mainingit olivat edelleen kovat, eikä taivaalta ollut mahdollista plokata juuri mitään äänien perusteella. Tosin emme mitään kummempaa nähneetkään. Merellä oli sen sijaan

Itämeri.

Kaksi keltahemppoa maastoutuneina Piaskin sataman puuhun.

mukavat kestit käynnissä, sillä plokkasin ensimmäisen leveäpyrstökihun kahden minuutin jälkeen. Siitä alkoikin hyvä kihuputki, sillä seuraavan 1,5 tunnin aikana näimme kuusi leveäpyrstökihua, kymmenen merikihua ja neljä määrittämätöntä kihua. Tunturikihun missaaminen ei enää kirvellyt niin paljoa, vaikka emme sellaista löytäneetkään. Samalla spekuloimme, että miten ihmeessä tornityypit ovat vetäneet sieltä kihut lajilleen etäisyyden takia. Vesilintukinkerit toivat täydennystä muun muassa härkälinnun, haahkan, allien, pikkulokkien ja ruokkien muodossa. Muutto ei ollut erityisen voimakasta, mutta monipuolista kuitenkin. Lisäksi plokkasimme välillä meren pinnasta kiuruparvia ja ihmettelimme kuinka yksittäiset hippiäiset joutuivat kalalokkien pyöritykseen. Myös pajusirkku tuli rantaan ulkomeren suunnasta. Meressä lillui lisäksi muun muassa 306 silkkiuikkua ja neljä mustakurkku-uikkua. Lopetimme meristaijin klo 13.35, jolloin ajoimme suoriltaan jatkamaan staijia Piaskin satama-alueelle, jossa oli äärimmäiseen leppoista – täysin tyyni, haffi pläkänä ja näkyvyys horisonttiin asti täydellisen priima. Sessiomme jatkui kello 13.50 ja kesti klo 16.35 saaakka. Tuossa ajassa näimme tonnikaupalla lisää sepelkyyhkyjä, kun valtavia parvia lipui ylitsemme. Myös mantereen päältä oli mahdollista plokkailla satapäisiä parvia loistavan näkyvyyden ansiosta. Myös pyrstötiaisparvia ja muuta perussälää meni kohtalaisesti. Siitäkin huolimatta session ykköslaji oli talitiainen, jota meni lähes tauotta superkorkealla. Suurin parvi käsitti 230 yksilöä ja oli todella skitsoa katsella, kun taivaan sinestä löytyneet parvia olivat paruksia fringillojen sijaan. Myös hanhia lappoi edelleen silloin tällöin. Kovin havainto oli kuitenkin eittämättä kahden lyhytvarvaskiurun parvi, joka muutti suoraan ylitsemme. Kynnään villisikoja. SAMI LUOMA

Tapitusmesta Piaskin satamassa.

Muuton hiljennyttä lähes nolliin, siirryimme viimeisen tien päähän, josta lähdimme komppaamaan. Pienen kävelyn jälkeen kuulimme taigauunilinnun kutsuääntä ja seurasimme sitä jonkin aikaa. Sami sai pishittelyllä kahdeksan viitatinttiä, kolme nakkelia ja läjän muita lintuja hollille, mutta ino ei suostunut näyttäytymään. Koko havis tuntui minulle täysin olemattomalle, sillä kyseessä oli vasta kolmas yksilöni enkä ollut sitä vielä kertaakaan nähnyt – voi paska. Ehkä joku kaunis päivä saan näköhaviksen. Loistava Puolan pinna siitä tietysti meille napsahti. Paluumatkan alkumetreillä hoksasimme vielä reissun ekan leppälinnun. Samalla arvuuttelimme, että meneekö edellispäivän 89 lajia rikki. Tilanne oli sen verran kutkuttava, että painelimme vielä ennen pimeää Krynica Morskan satamaan etsimään aroharmaalokkia, joka mystisesti uupui päivän lajistosta. Vaan emmepä sitä sieltä löytäneet, eikä muuta lokkipaikkaa tullut enää vastaan, joten painelimme hämärän laskeutuessa majapaikkaan. Vaihdoimme kledjut ja suuntasimme heti ravintolaan eliminoimaan jäävuoren kokonaista nälkää. Molemmille tuli tovi aiemmin täydellinen simahdus, joten ruokaa piti saada kitusiin. Otimme porsaan ulkofilettä pekoniin käärittyinä. Loistosetit jälleen. Kävelimme kioskin kautta hoitamaan iltaruljanssit, kuten hasardisuihkuttelut tulikuuman veden kanssa. Kaikkineen päivä oli erittäin jeespoks. Havaitsimme päivän aikana peräti 111 lajia. Muuttolukemat olivat komeita erityisesti tundrahanhien (1 746), sepelkyyhkyjen (18 100), talitiaisten (lähes 4 800) ja kottaraisten (4 148) osalta.

MENO JATKUU TO 16.10. Heräsimme taas tuttuun tapaan kello 6.20 ja seitsemältä olimme staijipaikalla asemissa. Lintuja alkoi lappaa heti alkuun voimalla, mutta pian kuitenkin hoksasimme, että volyymit olivat selvästi pienemmät kuin aiemmin. Hippiäisiä ja tinttejä kyllä viipotti menemään, mutta fringilloja meni melko niukasti ja myötätuulesta johtuen todella korkealla. Plokkasimme jälleen joitakin hanhiparvia, joissa oli taas tundrahanhia eniten. Mantereen päällä meni pari sepel- Piisami, Swarovski ja auringonnousu. hanhiparvea sekä valtavia sepelkyyhkyparvia korkeuksissa. Alku näytti kokonaisuutena kehnolle ja aloimme jo ihmetellä, että mitä touhuamme, koska meno hiipui hiljaiseksi. Toki lintuja meni lähes koko ajan, mutta pieninä pisteinä näkyvien lintujen laskeminen ei antanut mitään kiksejä. Parin tunnin jälkeen mantereen puolella alkoi näkyä hyvin paksu sumupatja, joka eteni hitaasti kohti haffia. Sumun takia kyyhkypotteja ei voinut enää nähdä mantereen päältä ja vaikutti siltä, että staijimme katkeaa kokonaan tulevaan suhruun. Laskimme kuitenkin edelleen mustavariksia, kyyhkyjä, kottaraisia ja muita lintuja. Saimme myös plakkariin uusina Puolan pinnoina sinisuohaukan, muuttohaukan ja tilhen sekä minulle paikoksi punatulkun. Paras havis oli kuitenkin pensaan latvaan ilmestynyt tasku, jonka huusin hätäpäissäni pensastaskuksi, mutta Sami huomautti heti, että mustapäätasku, niinkuin tietty olikin. Naseva havis tiskiin! Koirasyksilö ei ollut kauan framilla, mutta siitä huolimatta pääsimme makustelemaan sitä hetken. Kymmenen nurkilla huomasimme, että sumupeite oli yllättäen peittänyt näkyvyyden länsipuolelta ja harjun tuolla puolen merellä näkyi myös sumua. Meidän kohdalla näkyvyys oli silti hyvä. Suhru teki tehtävänsä ja pikkulinnut alkoivat viipottaa jälleen mahtavasti matalalla aivan staijipaikan vieressä. Meno oli pari tuntia kerrassaan mahtavaa, kun ynnäilimme muun muassa toistatonnia viherpeippoja.

Staijipaikalta tarttui kohtalainen kurakerros Skodan renkaisiin.

SAMI LUOMA

Paattien vinssaamiseen käytettävä härveli.

Kahdentoista nurkilla keli selkeentyi ja muutto tyrehtyi jälleen ankeaksi. Tai eihän se oikeastaan mihinkään tyrehtynyt vaan nousi jonnekin näkymättömiin. Kitkuttelimme yhteen saakka, kunnes päätimme lähteä meren puolelle pällistelemään tilannetta. Ajoimme Piaskin suuntaan, jolloin alkoi losottaa vähän vettä. Vaihdoimme suunnitelman siten, että menimme komppaamaan, mutta keli selkeentyi uudelleen, joten hakeuduimme randomilla uudelle rannalle, josta olikin erittäin hyvät näkymät myös mantereen puolelle. Asetuimme rantadyynin päälle ja seuraavat puolitoista tuntia kuluivat siivillä, kun mantereen päällä meni kovaa tonnikaupalla sepelkyyhkyjä ja peippoja. Myös varpushaukkoja ja hiirihaukkoja liikehti jonkin verran, samoin retken toinen muuttohaukka oli menopäällä. Meren puolella oli rauhallista, mutta heikon aallokon vuoksi paikalliset linnut oli helppo plokata. Rannassa keikisteli 13 aroharmaalokkia, jotka edustivat kolmea eri ikäluokkaa. Merellä oli yli 600 silkkiuikkua ja 37 mustakurkku-uikkua. Lisäksi saimme plakkariin muun muassa yhden muuttavan ja kolme paikallista leveäpystökihua.

Rantaviivan lokkimassaa.

Palasimme autolle klo 15.20, jolloin vastaamme talsi kaksi lintuheppua – joku Tomek ja toinen herra, joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanan. Heput olivat olleet edellispäivänä ja vielä tulevanakin staijaamassa tornissa. Kovin erikoista eivät olleet nähneet ja olivat innoissaan muun muassa meidän sepelrastashaviksesta. Tapitussysteemi perustuu kuulemma vapaaehtoisuusteen, mikä kyllä valitettavasti näkyy paikan lukemissa. Esimerkiksi edellispäivältä he olivat jotenkin jättäneet näkemättä yli 4 000 hanhea, tuhansia sepelkyyhkyjä ja tulokset olivat muutenkin ihan käsittämättömiä. Ei voi ymmärtää. Jantterit olivat mukavia toki.

Itämeren venekalustoa.

Jatkoimme aluksi pienen siivun kohti ”kärkeä”, mutta päätimmekin lähteä Krynica Morskan staijipaikan lähelle komppaamaan. Painelimme siellä toista tuntia menemään rantaa pitkin, mutta kovasti oli tiaispitoista meininkiä. Mukavimpia havaintoja olivat mustaleppälintu sekä rantaruoikossa varoitelleet kaksi luhtahuittia, joista käärimme Puolan pinnan. Ihmettelin jo päivän mittaan, että miten minulla oli niin veltto olo ja olin ollut kananlihalla aamusta lähtien. Kello repi viittä ja painuimme hotlalle iltapuuhiin. Vedin heti vaakatasoon hetkeksi, kun oli niin vetelä olo. Sen jälkeen lähdimme sapuskoimaan. Sami veti lohisatsin ja minullekin tuli lohta vaikka yritin tilata jotain muuta. Ruokahaluni katosi aika pian, enkä pystynyt syömään kuin kolmasosan. Siinä kohtaa huolestuin, sillä ruokahalu on meikäläisen kohdalla erittäin pätevä indikaattori kropan kunnosta. Palasimme seitsemältä hotellille ja olin aivan jäässä. Menin punkkaan, enkä jaksanut edes avata silmiä kunnolla kahteen tuntiin. Kuume oli ilmeinen, joten tempaisin Finnrexiniä ja Ibusalia napaan. En pystynyt edes menemään suihkuun tai tekemään mitään. Iski kooma. Pysyttelin tiiviisti punkassa, kunnes menimme virallisesti koisimaan kymmeneltä. Rantadyynien loputonta kurtturuusukasvustoa.

Majapaikan takapuolen pikkuteitä.

MAYDAY PE 17.10. Heräsin kolmelta hikimärkänä ja heitin kerraston veke. Siitä eteenpäin minulla oli jonkin aikaa huonoa unta, mutta kello 6.20. heräsimme, jolloin minä luovutin päivän lintuilut, vaikka olo oli jo hitusen parempi. Vatsa oli kuitenkin edelleen sekaisin, joten hain vain autosta kiikarit hollille. Sami lähti staijaamaan ja minä jatkoin punkkaamista. Olin klo 12 saakka punkassa, joten olin enemmän tai vähemmän vaakatasossa 17 tuntia putkeen edellisillasta saakka. Sain vedettyä pitsaslaissia ja jotenkin oloni alkoi kohentua. Jossain vaiheessa kävin pienen kävelylenkin takapihalla tulipäähippiäisen tai lehtokurpan toivossa, mutta tulokseksi jäi perustiitiäisten lisäksi vain neljä pähkinänakkelia ja kolme viitatiaista. Minun osalta päivä sujuikin vain hilluessa, enkä saanut edes edellispäivän matkapäiväkirjaa kirjoitettua. Sami soitteli pari kertaa väliaikatietoja; siellä oli mennyt uudeksi Puolan pojoksi kaksi pähkinähakkia, mutta muuten ei mitenkään supermeininkiä. Kottaraisten sigma oli kuitenkin yli 3 000, joten niitä meni taas paljon. Sami vaihtoi puolen päivän jälkeen merelle, jossa oli 28 paikallista aroharmaalokkia, mutta ei kihun kihua. Päivän aikana oli ollut sumuongelmia ja vettäkin losotti välillä. Minä laitoin puoli kahdelta viestiä majapaikan jermulle, että tullaan aamiaiselle 8.30 ja maksamme kortilla majoituksen. Sieltä tulikin kuittaus, että vain käspä käy, mikä tuli puskista. Sain kuitenkin käytyä pankissa ja vaihdoin loput eurot sloteihin – tyyppi olisi veloittanut euroina 235, vaikka summa olisi sloteina vastannut noin 191 euroa. Sika.

Pensjonat Lotos.

Sami tuli ennen viittä ja viideltä läksimme raflaan. Sami veti kanaa ja minä pasta bolognesea tuhdin satsin. Se oli kuitenkin niin iso kaukalo, että jouduin jättämään jälleen. Mutta pääasia, että sapuska maittoi taas täysillä. Jälkiruoaksi pamautin vielä jäätelöä kitusiin. Loppuilta kului hengatessa, ja kirjoitin kahden päivän matkapäiväkirjan. Sami ehdotteli, että lähdetään heti Heliin ajamaan, kun siellä on nähty kaikkea. En kuitenkaan innostunut lähteä kello 19 ajamaan pimeässä kolmen tunnin matkaa länteen, koska se olisi lisännyt saman verran matkaa Suwalkiin seuraavalle päivälle. Sami meni maate klo 22 ja nukahti jo yhden tekstiviestin aikana. Minä pelailin hill climbbiä klo 23 saakka. BACK TO SUWALKI 18.10. Nukuin hieman kehnosti, mikä kylläkin johtui varmaankin edellispäivän punkassa lojumisesta. Luurin piti piristä kello 8.15, mutta heräsin jo seitsemältä. Vartin yli pomppasin ylös. Rupesin lyömään kamppeita kasaan ja huomasin, että ulkona oli kova lintumuutto käynnissä. Sihtailin tuon tuosta katsetta ulos parvekkeelta; kottaraisia muutti voimalla, samoin hippiäisiä. Samikin nousi jo ennen kahdeksaa ja alkoi laittaa kimpsuja kasaan. Molemmat pällistelimme ulos, jolloin lintuja viipotti pelkän pakkauksen ja autoon kantamisen aikana solkenaan, muun muassa yli 3 000 kottaraista. Klo 8.30 painelimme aamiaispöytään, joka kuului hintaan. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta pelkästään meitä kahta varten oli laitettu hienosti ja koristeellisesti esille parikymmentä erilaista tuotetta, esimerkiksi useita hyviä leikkeleitä, valkohomejuustoa, kotijuustoa, keitettyjä nakkeja ja sitä rataa. Positiivinen ylläri. Ruokailun ohessa ylitsemme lappoi yli 2 000 sepelkyyhkyä. Maksoimme vihdoin koko setin ja ampaisimme kohti mannerta. Kyyhky- ja kottaraisparvia meni edelleen koko ajan, mutta tie muuttui pian puuston ympäröiväksi ”kanjoniksi”, josta ei enää nähnyt mitään. Keli oli kylmentynyt merkittävästi ja lämpöä oli vain neljä astetta, mikä pisti myös ensimmäisen kerran hieman rastaita liikenteeseen. Suunnistimme tulomatkasta poiketen Elblagin kohdilla pohjoisempaa reittiä, jotta olisi ehkäpä paremmat saumat uusiin lajeihin pienempiä teitä pitkin. Eli tie oli nro 22, joka johtaa Kaliningradiin. Ensimmäiset pari tuntia oli selvästi komeaa muuttoa myös mantereen puolella, sillä näimme autosta muun muassa noin 250 anseria, yli 20 hiirihaukkaa ja lukuisia

Puolan poikain paalilandia.

sepelkyyhkypotteja. Tiemme johtaessa yhä syvemmälle sisämaahan ja kelin seljetessä, arvauksemme osui oikeaan; muutto nousi niin korkealle, ettemme plokanneet autosta enää juuri mitään. Muutenkin lintumaailma oli hyvin hiljaista, kun jatkoimme 507 tietä kaakkoon Pienieznoon ja edelleen tietä 512 itään Bartoszyceen. Pienieznon kohdilla hakeuduimme komean näköisen katedraalin juurelle kuvaaman mokomaa. Puolassa on muuten jokaisessa tuppukylässä kirkkoja, yleensä useita erilaisia. Osa on kylläkin mahtavan näköisiä. Löysimme randomilla helposti paikalle. Sami lähti lähipuron varrelle ja minä luikin kirkkopihalle. Olin juuri pääsemässä sisälle, kun Piisami soitti, että kuningaskalastaja on joella. Tsekkasin nopsaan lukossa olleen kirkon ja painelin perään – siellä se oli kunkku hienosti hollilla. Puolan pinna ja vieläpä komia sellainen, jeh. Muuten ajomatka taittui lintutyhjiötä ihmetellen. Tiet olivat onneksi alkua lukuun ottamatta priimaa. Mäkiä oli koko ajan ja tiet mutkaisia, mutta maisemat ruskan kyl- Katedraali naakkaparven kera. lästäminä todella miellyttäviä silmälle. Ongelmaksi alkoi muodostua hiljalleen kasvava nälkä, eikä eteemme osunut sopivaa paikkaa. Kello oli jo kaksi, kunnes saavuimme johonkin keskelle ei mitään fiiniin raflaan, josta otimme jotain kanasettiä. Satsit eivät olleet kovin kummoisia, mutta ajoivat asian eli nälän. Maksun kannalta olikin ongelmia, sillä minun korttini ei pelittänyt, eikä myöskään Samin. Meillä kesti ikuisuus ja häslinki oli melkoinen, kun paikalle rysähti bussilastillinen saksalaisia eläkeläisiä. Lopulta saimme hommat hoidettua niin, että Samin slotyt riittivät juuri omaan sapuskaan ja he huolivat minun osaltani euron kolikoita, joita löysin autosta.

Tuttu paavi oli framilla myös Pienieznon katedraalissa.

Aurinko laskemassa Suwalkissa.

Maksuongelmat alkoivat jo edellisessä kaupungissa, kun tankilla eivät huolineet kuin käteismaksun. Lähdimme sompailemaan keskustaan pankkiautomaatille, mutta onneksi sekin hoitui. Ravintolan pihassa sain nasautettua muutamat hyvät kuvat viitatiaisesta. Loppu ajomatka oli lintujen suhteen superhiljaista, mutta kuningaskalastajan lisäksi saimme uusiksi Puolan lajeiksi nokikanan, laulujoutsenen ja kaksi pikkulampareeseen laskeutunutta pikkujoutsenta. Muuta ihmeellistä ei tullut esiin, joskin juuri ennen Suwalkin majapaikkaa piipun päällä kökötti mustaleppälintu. Ajon aikana kehuimme miten Heresovellus on sikahyvä laitos navigointiin. Jatkossa pitää aina ladata maan kartat, niin sompailu käy näppärästi. Viideltä olimme tutussa majapaikassa, kirjauduimme sisään ja lähdimme sen jälkeen etsimään Tescon ostoskeskusta keskustasta. Sompailimme jonkin aikaa ja hoksasimme, että kyseessä on jäätävän kokoinen keskus, jonka lähelle parkkeerasimme tulomatkan raflailtana. Jättimarket on auki 24/7. Kävimme pikaisesti tsekkaamassa hintatasoa, mutta mitenkään superhalpaa ei ollut. Shoppailut saivat jäädä Liettuaan, kuten aiemmin kaavailimme. Ostin kuitenkin vähän kahveeta ja jotain erikoisia juomia tuliaisiksi, kuten Bruce Lee -energiajuomaa. Poikkesimme vielä samaan raflaan, josta tilasimme Forwalk Hutan tyypin suosittelemaan paikallista ruokaa. Palvelu pelasi jälleen hienosti. Saimme kaksi jättiperunaa, joiden sisässä oli porsasmureketta. Lisänä oli salaattia. Kerrassaan loisteliasta tavaraa, mutta annos oli niin valtava, että kumpikaan meistä ei jaksanut sitä kokonaan. Puolikas pottu jäi molemmille. Tilasin kuitenkin vielä samanlaisen jäätelöjälkkärin, joka oli sekin kokoa mega. Taivaallista nautiskelua, joten olo oli onnellinen. Jeh. Takaisin majapaikkaan palasimme seitsemän jälkeen, jolloin lämpötila laski puoleen asteeseen. Ilalla kirjoittelin ja Sami jatkoi listailuja. Maate menimme joskus puoli yhdeltätoista. Sami simahti taasen heti.

Herkullista paikallispöperöä.

Suwalkin kerrostaloja.

SIIRTYMÄ LATVIAAN SU 19.10. Nukuin hitusen huonosti, koska patteri meni jostain syystä automaattisesti pois päältä. Eli yksinkertaisesti oli taas vilu yllänsä. Kolmen aikaan laitoin kerrastoa päälle, jolloin tilanne hieman helpotti. Sami oli kuulemma potkinut peittoa päältään pois yöllä, kun oli kuulemma kuuma... Vedimme jälleen loistavan aamiaissetin, jonka kattoi tuttu nainen. Hän naureskeli, kun sanoimme, että laskimme kynnäällä kaikki linnut: ”So you´re like bird men”. Kiitimme satsista ja lähdimme kohti Liettuaa kohtalaisessa sumussa. Lämpötila oli 5,5 astetta. Lintuja oli todella hintsusti maisemissa ja näkyvyys heikko. Niinpä Liettuan raja tuli pian vastaan, emmekä kepittäneet enää uusia maapinnoja. Tsekkasin ennen lähtöä Forecan sääennusteen Liettuaan, eikä vettä pitänyt tulla koko päivänä. Lämmön piti nousta kuuteentoista. Melkein piti ennuste paikkansa, sillä sumu vain sakeni ja muuttui jossain vaiheessa vesisateeksi. Sadetta tulikin sitten tauotta Latviaan saakka, eikä lämpöä ollut missään vaiheessa yli seitsemän astetta. Emme nähneet suhrussa yhtä jalohaikaraa lukuun ottamatta oikeastaan mitään mainittavaa. Poikkesimme isossa Maximassa, josta oli tarkoitus lyödä auto täyteen limonadia. Mutta niin olivat ryökäleet nostaneet hintoja, että ei tullut diiliä. Eikä toinen suuri kauppa ollut sen halvempi – voihan paska nääs. Minun oli tarkoitus ostaa yli puolen vuoden saunalimukat, mutta jos tölkki on yli 50 senttiä, niin ei siinä ole tolkkua. Latasimme toiveita Latviaan ja aloimme odottaa Maximan ilmestymistä näköpiiriin. Tilanne näytti jo hieman epätoivoiselta, mutta löysimme muun muassa neljän kaupan keskittymän: Elvi, Super Netto, Maxima ja Rimi. Jokaisesta lähti tölkkejä matkaan. Ostin vielä lisää, kun hakeuduimme seitsemän nurkilla Saulkrastiin ja poikkesimme kahdessa paikassa. Saldo korjaantui varmaan lähemmäs 200 puteliin, joten tilanne oli pelastettu.

Sadesuttua Liettuassa.

Saulkrastissa kävimme huitaisemassa pienen pitakebabin, joka oli mehevää, mutta sitä ennen tuli reissun ensimmäinen läheltä piti -tilanne, kun epähuomiossa käännyin vihreiden kohdalla vasuriin ja katsoin, että tuleva auto jarruttaa selvästi. Se olikin tulossa päin ja meinasi tulla kylkeen. Onneksi vauhtia oli vähän, mutta tilanne säikäytti. Kurvasin cafeterian pihaan ja toinen auto jäi tien varteen. Kävelin sinne ja sieltä nousi vanha jantteri. Pahoittelin tilannetta ja sanoin, että minun syyni oli (kuten olikin). Tuntui ymmärtävän viestin ja varmasti säikähti itsekin. Pie Maijaksesta saimme saman tutun huoneen ja kahdeksalta ammuimme saunaan. Loppuilta oli taas koneella kökkimistä. Vettä losotti illalla vielä enemmän kuin päivällä, jopa kaatamalla. Päivän aikana ehdimme kepittää sen verran Latvian pojoja, että arvaukseni vei pidemmän korren.

Väinäjoen tekoallasta.

HEMBOON MA 20.10. Heräsimme puoli kahdeksalta, pistimme kimpsut kasaan ja jatkoimme ajoa Viron puolelle. Ehdimme poiketa yhdeksän nurkilla Piklan altailla, mutta lintuelämä oli varsin hiljaista. Emme viihtyneet kovin kauaa paikalla, kunnes jatkoimme körryyttellyä Tallinnan suuntaan. Tallinnassa ehdimme vielä stopata perinteisesti Hesburgeriin murkinalle. Lyhyen Santun voittopotti. session jälkeen jatkoimme satamaan ja sieltä edelleen klo 13.30 paatin kyydillä Helsinkiin. Suurin osa ajastamme kului yllättäen Break the Spell -pelin äärellä. Kutkuttavat hetket jatkuivat pitkään, ja ensimmäistä kertaa meikäläinen jäi voitolle 50 euron kertavoiton turvin. Lopuksi onnistuimme vielä plokkaamaan leveäpyrstökihun, joka lensi aivan laivan vierestä. Syksy oli todellakin poikkeuksellinen lajin esiintymisen suhteen! Helsinkiin saavuimme klo 15.30. Painelimme iltapäiväruuhkaan seassa kohti Poria, poikkesimme huoltsikalla appeelle sekä jatkoimme Nakkilaan, jossa Sami jäi kyydistä. Minä olin alkuillalla Porissa. Suuri kiitos Piisamille matkaseurasta sekä armottomasta lintujen kirjaamisesta ja taulukoinnissa. Arkistoihimme päätyi merkintä yhteensä 201 439 lintuyksilöstä. VeikVeikkauskohde Sami Santtu Tulos 48 Viron lajimäärä 43 59 kauspinnakisassa allekirjoittanut nappasi murskavoiton lukemin 8–3. Sami kuitenkin 42 Latvian lajimäärä 27 37 vetäisi isolepinkäisveikkauksella jackpotin, 41 Liettuan lajimäärä 39 60 120 mikä on harvinaista herkkua. Puolan lajimäärä 108 134 Koko reissun lajimäärä Kilometrimäärä

136 yli 3 000

108

112 730

156 971

Hiirihaukkamäärä

189

199

Tuulihaukkamäärä

Isolepinkäismäärä

Veikkauspisteet

Muuttavat yksilöt / Puola

SAMI LUOMA

135 2914

45 905

Muuttavat lajit / Puola

Piklan allasaluetta ja tuimakatseisia nautoja.

113 2 866

Matkan iltahuutolista. Kauttaviivoin on eritelty maat 11.10. (Viro / Latvia), 12.10. (Latvia / Liettua / Puola), 19.10. (Puola / Liettua / Latvia) ja 20.10. (Latvia / Viro). 13.–18.10 koskevat Puolaa. LAJI

11.10.

12.10.

13.10.

14.10.

15.10.

16.10.

17.10.

18.10.

19.10.

20.10.

YHT

SPECIES

Kyhmyjoutsen

13/-

-/4

162

CYG OLO

Laulujoutsen

34/-

-/31/-

-/45/-

-/7

118

CYG COL

Pikkujoutsen

6/-

CYG CYG

Metsähanhi

-/29/-

784

142

-/-/5

1 067

ANS FAB

Lyhytnokkahanhi

ANS BRA

Tundrahanhi

1 746

103

1 901

ANS ALB

Merihanhi

ANS ANS

Harmaahanhilaji

1 224

163

285

1 752

Valkoposkihanhi

BRA LEU

Sepelhanhi

315

232

547

BRA BER

Kirjohanhilaji

BRA SP

7/-

163

230

-/23

468

ANA PEN

ANA STR

Haapana Harmaasorsa Tavi

ANS SP

-/1

ANA CRE

Sinisorsa

20/8

25/123/8

106

189

1/37/2

2/15

698

ANA PLA

Jouhisorsa

ANA ACU

Lapasorsa

ANA CLY

Punasotka

AYT FER

Tukkasotka

16/-

6/-/-

253

340

AYT FUL

Lapasotka

2/-

250

160

104

544

AYT MAR

Haahka

SOM MOL

705/190

944

CLA HYE

Mustalintu

190

203

MEL NIG

Pilkkasiipi

9/-

141

1 116

1 279

MEL FUS

71/13

5/-

1/-

179

BUC CLA

MER SER

1/1

-/-/17

MER MER

Fasaani

PHA COL

Kaakkuri

5/-

138

GAV STE

Kuikka

1/-

GAV ARC

118

194

-/1

353

GAV SP

Pikku-uikku

TAC RUF

Silkkiuikku

113/594

309

604

1 751

POD CRI

Härkälintu

POD GRI

Alli

Telkkä Tukkakoskelo Isokoskelo

Kuikkalaji

Mustakurkku-uikku

1/-

POD AUR

Merimetso

28/-

1/-/1

151

383

415

274

176

1/1/150

1 595

PHA CAR

Jalohaikara

-/1/-

EGR ALB

Harmaahaikara

1/-/-

-/1

ARD CIN

Merikotka

-/1/-

-/1

HAL ALB

Ruskosuohaukka

-/1/-

CIR AER

Sinisuohaukka

-/1

CIR CYA

Varpushaukka

1/-

-/2/-

2/-

221

ACC NIS

Hiirihaukka

2/2

-/45/2

1/20/2

-/2

199

BUT BUT

Piekana

-/1/-

BUT LAG

Tuulihaukka

FAL TIN

Ampuhaukka

FAL COL

Nuolihaukka

FAL SUB

Muuttohaukka

FAL PER

Luhtakana

RAL AQU

LAJI

11.10.

12.10.

13.10.

14.10.

15.10.

16.10.

17.10.

18.10.

19.10.

20.10.

YHT

SPECIES

Luhtahuitti

POR POR

Nokikana

38/-/-

FUL ATR

Kurki

-/93/-

230

339

GRU GRU

Kapustarinta

-/352/-

-/8/-

360

PLU APR

Tundrakurmitsa

PLU SQU

Töyhtöhyyppä

-/5 619/-

440

335

-/1645/891

8 939

VAN VAN

Suosirri

CAL ALP

Taivaanvuohi

GAL GAL

Leveäpyrstökihu

STE POM

Merikihu

STE CUS

Tunturikihu

STE LON

Kihulaji

STERCO SP

Pikkulokki

4/-

LAR MIN

Naurulokki

19/35

-/2/-

-/1

195

LAR RID

Kalalokki

411/640

-/132/-

257

221

-/337/-

619/5

2 824

LAR CAN

Selkälokki

LAR FUS

56/2

-/185/-

129

-/4/442

2/7

1 071

LAR ARG

LAR CAC

Merilokki

-/2

178

181

502

LAR MAR

Kalatiira

STE HIR

Ruokki

ALC TOR

Kesykyyhky

102/-

-/259/10

288

837

76/92/-

-/47

1 937

COL LIV

Uuttukyyhky

1/-

-/40/-

108

-/-/4

333

COL OEN

Sepelkyyhky

Harmaalokki Aroharmaalokki

7/-

-/2/7

1 731

2 428

18 100

15 005

2 664

5 524

-/9/-

45 477

COL PAL

Turkinkyyhky

-/2/-

-/4/-

149

STR DEC

Turturikyyhky

STR TUR

Suopöllö

ASI FLA

Kuningaskalastaja

ALC ATT

Palokärki

DRY MAR

Käpytikka

1/-

-/2/2

DEN MAJ

Pikkutikka

DEN MIN

Tammitikka

-/-/1

DEN MED

Lyhytvarvaskiuru

CAL BRA

Kangaskiuru

172

LUL ARB

9/-

-/23/-

128

224

334

-/12/-

892

ALA ARV

Haarapääsky

HIR RUS

Räystäspääsky

-/-/3

DEL URB

Kiuru

Metsäkirvinen

ANT TRI

Niittykirvinen

1/1

-/14/-

390

111

706

ANT PRA

Västäräkki

1/2

-/-/2

MOT ALB

Tilhi

BOM GAR

Peukaloinen

-/1/-

TRO TRO

Rautiainen

PRU MOD

Punarinta

2/-

-/1/-

ERI RUB

Mustaleppälintu

PHO OCH

Leppälintu

PHO PHO

Mustapäätasku

SAX TOR

Sepelrastas

TUR TOR

Mustarastas

2/1

1/2/-

9/-

-/1

147

TUR MER

Räkättirastas

-/49/4

5/120/200

-/2

461

TUR PIL

Laulurastas

-/1/-

206

249

TUR PHI

LAJI

11.10.

12.10.

13.10.

14.10.

15.10.

16.10.

17.10.

18.10.

19.10.

20.10.

YHT

Punakylkirastas

-/16/1

-/3

237

TUR ILI

Kulorastas

102

TUR VIS

Pieni rastas

-/20/-

109

TUR PHI/ILI

Mustapääkerttu

SYL ATR

Kerttulaji

SYL SP

Taigauunilintu

PHY INO

Tiltaltti

PHY COL

Hippiäinen

7/-

-/12/17

728

727

230

456

-/1/4

2 229

REG REG

Pikkusieppo

FIC PAR

Viiksitimali

SPECIES

137

PAN BIA

93/10

-/17/7

107

419

AEG CAU

Viitatiainen

2/-

-/6/3

PAR PAL

Hömötiainen

2/-

-/1/2

PAR MON

Töyhtötiainen

-/1/6

PAR CRI

Kuusitiainen

1/-

-/2/2

-/12/-

PAR ATE

Sinitiainen

6/-

-/17/2

362

1 275

149

1/-

-/3

1 877

PAR CAE

Talitiainen

19/2

-/41/10

116

255

4 787

3 290

427

4/5

-/1

8 981

PAR MAJ

-/2/1

1/-

SIT EUR

4/-

-/1/6

1/-/1

CER FAM

Pyrstötiainen

Pähkinänakkeli Puukiipijä Isolepinkäinen

-/2/-

-/1/-

LAN EXC

Närhi

7/1

-/9/6

-/1/1

-/2

150

GAR GLA

Harakka

4/2

-/1/1

-/4/-

2/8

115

PIC PIC

Pähkinähakki

1/-

NUC CAR

Naakka

23/47

-/147/66

141

109

334

46/34/50

4/35

1 460

COR MON

Mustavaris

27/3

-/798/51

304

1 186

982

561

20/84/26

-/50

4 098

COR FRU

152/29

9/148/1

159

203

379

145

-/63/56

22/36

1 462

COR NIX

Varis Korppi

8/1

-/35/2

2/19/1

3/4

141

COR RAX

213/1

-/8822/220

1 677

6 687

4 148

6 311

3 898

2 818

75/1451/942

11/153

37 427

STU VUL

Varpunen

25/-

-/2/-

-/-/5

114

PAS DOM

Pikkuvarpunen

6/-

-/7/9

109

2/15/1

-/1

227

PAS MON

Peippo

21/-

-/7/-

1 135

3 917

457

6 216

494

1/-/-

12 309

FRI COE

Järripeippo

-/1

1/107/26

6 423

282

514

424

1/-/-

7 794

FRI MON

Peippolaji

-/13

-/25/-

200

12 563

9 867

11 211

2 470

36 409

FRI SP

Kottarainen

Keltahemppo

6/-

SER SER

Viherpeippo

15/-

-/1/-

969

167

1 251

CAR CHL

-/8/2

1/-/-

177

CAR CAR

1/-

-/159/5

744

530

1 407

623

37/-/-

3 584

CAR SPI

Hemppo

-/22/-

111

CAR CAN

Urpiainen

CAR MEA

Pikkukäpylintu

LOX CUR

Pikku- / isokäpylintu

117

158

LOX C/P

Punatulkku

-/-/1

2/-/-

PYR PYR

Nokkavarpunen

-/5/-

-/-/1

COC COC

8/-

-/39/3

1/2/4

-/1

147

EMB CIT

-/1/-

159

302

EMB SCH

111

136

Tikli Vihervarpunen

Keltasirkku Pajusirkku

Lajeja yht.

r Po iin

SUOMI

MATKAN REITTI JA KOHTEET Helsinki Suomenlahti

Tallinn

100 km

Hiiumaa VIRO

Saaremaa

Pärnu

Häädemeeste Kabli Ainazi Salacriva

Saulkrasti LATVIA Riga

Penevezys

Kedaniai LIETTUA

Kaliningrad

Kaunas VENÄJÄ

Krynica Morska VALKO-VENÄJÄ Elblag

Ketrzyn Olsztyn

Suwalki

Augustow