Skotlanti 2013

LUONNOSSA MAAILMALLA VI

SANTTU AHLMAN

SKOTLANNIN ULKO-HEBRIDIT 22.–27.4.2013

ISO-BRITANNIA

SKOTLANNIN ULKO-HEBRIDIT 22.–27.4.2013 SANTTU AHLMAN

Karhuseutu ry:n kansainvälisten hankkeiden koordinaattori Jaana Mälkki järjesti luontomatkailuun liittyvän opintomatkan Skotlannin Ulko-Hebrideille huhtikuussa 2013. Minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä mukaan, joten päätöstä ei tarvinnut kauaa harkita työkiireistä huolimatta.

AMSTERDAMIN KAUTTA GLASGOWIIN MA 22.4.

Päryytin kello 11.20 Kalaholmaan, josta Jankke ja Benkku hyppäsivät kyytiin. Ajoimme bussiasemalle, jotta Jannastiina sai auton viikoksi lainaan, kunhan hoiti sen huoltoon seuraavaksi päiväksi. Klo 12.00 sekalainen seurueemme oli bussissa matkalla lentokentälle.

Porukkaamme kuului Karhuseudun kv-koordinaattori Jaana Mälkki, yrittäjät Jari Lankinen ja Inkeri Hannula sekä Satakuntaliiton tiedottaja Tiina Leino.

Neljän tunnin siirtymä meni joutuin, ja pian olimme tehneet lähtöselvityksen. Koneemme hyppäsi taivaalle aikataulun mukaisesti klo 18.15. Amsterdamin lyhyen välietapin aikana jääkiekkofanaatikoiksi osoittautuneet Jaana ja Tiina pystyttivät wifi-yhteyden välityksellä kisastudion Ässien kriittisen pelin vuoksi.

Skotlannin Glasgowiin saavuimme varttia vaille kymmenen. Painelimme kapsäkkien kanssa hyvin lähellä olevaan Holiday Inn Expressiin. Asetuimme taloksi ja poikkesimme vielä läheisessä pubissa syömässä. Maate menimme kuitenkin hyvissä ajoin.

Jääkiekkofanaatikkojen kisastudio Amsterdamissa.

TO OUTER HEBRIDES TI 23.4.

Yö oli pelottavan pitkä, koska en saanut kämppäkaverin kuorsauksesta johtuen unta käytännössä lainkaan, korkeintaan tunnin. Seurauksena oli tuttuun tapaan sydämenjyskytystä ja sitä rataa – herkkäunisuus on kyllä ikävä ominaisuus. No, kuuden nurkilla kuitenkin nousimme ylös ja suuntasimme aamiaiselle. Tarjolla oli todella monipuolinen setti eli mannermainen aamiainen. Harmi vain, että heti heräämisen jälkeen en saanut vedettyä kunnon settiä, joka olisi käynyt lounaasta.

Seitsemän nurkilla odottelimme Jaanaa ja Tiinaa pihassa, jolloin tuuli oli todella voimakas. Jarin matkalaukku meinasi lähteä tuulen mukaan puolentusinaa kertaa ja niin edelleen. Ensimmäiset lintuhaviksetkin tulivat pian – harakka, kaksi sepelkyyhkyä, muutama pulu, kaksi talitinttiä, sinitiainen ja vajaa kymmenen kalalokkia.

Talsimme kentälle ja yritimme tsekkautua ensin vahingossa British Airwaysin masiinalla, mutta pian osasimme Flyben koneelle, joka ei tosin toiminut. Lähtöselvitystiskillä saimme piletit loungeen, johon sitten pamautimme nautiskelemaan ilmaisista tuotteista – limpparia, snackseja ja muuta elintärkeää. Onneksi hoksasin katsoa piletin takaa koodinumeron, sillä en olisi päässyt muuten vessasta lainkaan ulos!

Turvatarkastuksessa jouduin yllättäen taas syyniin, ilmeisesti epäilyttävästä karmasta johtuen. Lähtöportti oli hauskan pieni tila alakerroksessa. Jaanan tuttu Cliff oli paikalla Walesista seurueineen matkalla samaan paikkaan kuin mekin. Lentokone oli todella hauska 19-paikkainen minikone, jossa ei mahtunut kävelemään kunnolla pystyssä. Pakkauduimme kyytiin ja toinen piloteista kertoi, että on hyviä ja huonoja uutisia – hyvät oli, että tullessa on hyvä myötätuuli ja huonot, että mennessä kova puhuri. Kaveri kertoi, että he yrittävät nousta pahimpien röykkyytysten yläpuolelle. Pitkähkön koneen lämmittämissession jälkeen kiituri nousi kuin hetkessä ilmaan, eikä keinuminen ollut niin pahaa kuin uumoilimme. Itse asiassa viiden vartin etappi meni sutjakasti huilaillen ilman kummia turbulensseja.

Laskeutuminen Barran saarelle oli huikea kokemus, sillä kone laskeutui todella pehmeästi laskuveden hiekkarannalle! Aivan upea kokemus ja maisemat hulppeat. Anne Ryan odotteli meitä kenttärakennuksessa oppaamme Steve Duffieldin kanssa. Keli oli mukavan aurinkoinen ja tuuli inhimillinen kiurun livertäessä dyynien yllä. Maisema oli hyvin avoin ja heinäpitoisten dyynien takana siinsi kukkuloita.

Laskuvesirannan lentokenttää.

Lähdimme lentokoneen laskun jälkeen pian läheiselle rannalle kävelyretkelle. Matkalla näimme jokusen vuorihempon ja hempon sekä lokkiliikennettä. Rannalla haastattelin Steveltä aika tiuhaan lintulajistoa ja kävi ilmi, että amerikanjääkuikkia talvehtii runsaasti alueella. Paikalla oli kuulemma aamullakin yksi lintu. Voihan jehna – puuttui eliksistä! Eipä kulunut kuin hetki, niin laji oli plakkarissa. Jepajee! Muutenkin rannalla oli kivasti lajistoa – lukuisten meriharakoiden lisäksi hollilla oli muun muassa pikku- ja riuttatiira sekä nippu graellsii-selkälokkeja. Oppaalta saimme viljalti tietoa kaikista aiheista, mutta harmillisesti kasvilajien nimet eivät meikäläiseltä englanniksi taittuneet, joten osa meni ”haaskuun”.

Mielenkiintoista oli nähdä hiekkaan kylvöä, jossa käytetään vain merilevää lannoitteena. Ei mitään muuta, uskomatonta.

Rantavisiitin jälkeen poikkesimme vielä pikaisesti läheisellä lahdella, jossa oli noin 190 hrota-sepelhanhen tokka rannalla. Myös pikkukuoveja oli hollilla sekä meriharakoita joka paikassa.

Yhden aikaan meillä oli ruoka eräässä hotellissa, ja matkalla oli kiva napsia haviksia; variksia, kottaraisia, mustarastaita, 30 vuorihempon parvi ja kaksi yarrellii-västäräkkiä.

Ruokapaikka oli komea pytinki, jossa tarjoiltiin lounaaksi kasviskeittoa ja muutama leipä sekä jälkkäriteet ja keksiä.

Kansainvälistä retkuettamme sekä oppaamme Steve spuden kera.

JAANA MÄLKKI

Suomen edustus lautalla: Santtu, Inkeri, Jari, Jaana ja Tiina.

JAANA MÄLKKI

Ruoan jälkeen poikkesimme ensin pienessä – mutta valikoimaltaan kattavassa – turistiinfossa, josta ostin heti paikallista huulirasvaa tuliaisiksi. Jatkoimme jälleen parille rantakohteelle, mutta Jaana antoi melkein heti valashälytyksen läheisestä poukamasta. Olin skeptinen, mutta kuski pysäytti auton. Kiikaroimme tovin ja näimme muun muassa kymmenkunta haahkaa. Ilo oli suuri, kun pullokuonodelfiini ilmestyi uimaan lähelle. Samaan syssyyn vieressä komeili kirjohylje elikseksi!

Rantapaikoissa oli pari kyhmyjoutsenta, viisi haapanaa, kahdeksan tukkasotkaa, läjä merihanhia ja muuta perussettiä. Poikkesimme pienen koukun toiseen suuntaan ja opas näytti erän harvinaisen ja mielenkiintoisen kehrääjälajin (Belted Beauty), joka pälyili pienessä puutolpassa. Laji on mystinen, sillä sen naaras on siivetön! Walesin Morrison löysi myös koiraan, jolla oli siivet. Laji esiintyy hebrideillä ja ilmeisesti Belgiassa on parit populaatiot. Nice. Sitten tulikin jo hieman kiirus lauttapaikalle, joten Steve paineli kovaa haipakkaa lampaita välillä väistellen. Puolen tunnin siirtymä oli pian ohi ja odottelimme lauttapaikalla pääsyä kyytiin.

Itse lauttamatka olikin sitten kokemus – keli oli pysytellyt pitkälti aurinkoisena muutamia sadekuuroja lukuun ottamatta, ja nyt oli jälleen hieno keli. Tunnin siirtymä tuotti komeiden maisemien lisäksi peräti kuusi uutta amerikanjääkuikkaa, myrskylinnun, muutamia suulia, meri- ja maakotkan ja toki paljon karimetsoja, ruokkeja sekä joitain riskilöitä ja vain kolme pikkukajavaa. Jaana jammaili jotain salsaa melkein koko laivamatkan ja sitä rataa. Alussa näimme myös pari hallia.

Haastattelin jälleen Steveä, joka on kuulemma tehnyt joitain amerikanjääkuikkalaskentoja toisaalla. Yhdellä alueella on ollut pelkästään 600 yksilöä, joten talvehtimiskanta täytyy olla tuhansia. Keijut tulevat kuulemma myöhemmin, mutta ne ovat muutenkin hankalasti löydettäviä. Miehellä oli kyllä pätevyys kohdallaan ja muutenkin mukava heppu.

Mystinen kehrääjälaji (Belted Beauty), jonka naaraat ovat siivettömiä.

Saavuimme Eriskayn minisaarelle, josta jatkoimme vallitietä South Uistiin. Majapaikka oli Polochar Inn, jossa olin Inkerin kanssa samassa huoneessa kuorsausongelmien vuoksi. Kello oli viisi ja luvassa olisi kaksi tuntia joutokäyntiä. Naisedustus lähti kävelemään rannalle – majatalo oli aivan meren äärellä, mutta minä avasin läppärin ja naputtelin matkapäiväkirjaa. Sessiossa kului reilu tunti, kunnes kokosin kaukoputken ja lähdin rannalle tsekkailemaan tilannetta.

Tuuli oli järkyttävän kylmä ja teki oloni heti kohmeiseksi. Aallokko oli sen mukainen ja putki tärisi välillä hankalasti. Peruslajien lisäksi merellä kellui peräti kuuden amerikanjääkuikan poppoo ja vieläpä kahden lisäparivaljakko – niitä oli kyllä paljon mestoilla; päivän saldo hulppeat 21 lintua. Hetken kuluttua löysin melko kaukaa tavoitelajin, kun hoksasin kolme pikkuliitäjää, jotka nousivat ja laskivat horisontin ylle ja alle. Pian niitä oli yhteensä

Kehrääjän fotaussessiot.

kahdeksan yksilöä kieppumassa ilmassa. Vauhti oli huima ja siivet yllättävän teräväkärkiset. Jo toinen elis reissulta – supreme!

Kävelin vielä hieman rantaa pidemmälle ja seuloin rantaleviä sekä muita rantavalleja.

Täälläkin oli noin 120 hrota-sepelhanhea talvehtimassa. Rannalla piipersi kymmeniä karikukkoja ja pulmussirrejä sekä yksinäinen punajalkaviklo ja kaksi ristisorsaa. Matkapojoja siis lorotti. Noin 20 minuutin session jälkeen menin sisuksiin ja ennätin käydä suihkussa ennen illallista, joka alkoi kello 19.00.

Valitsimme ensin kahden seuraavan päivän illalliset ennakkoon, joten projekti hieman venyi. Tälle illalle otin linssikeittoa, Monk Fishia ja jäätelöä jälkkäriksi. Keskusteluntäytteinen (12 henkilöä) ilta venähti pian kymmeneen. Muut jatkoivat vielä hetkeksi baarin puolelle, mutta minä menin maate ja simahdin hetkessä.

Kaunokaiset kukkivat siellä täällä.

Linturetkeilyä aamutuimaan.

SAARIHYPPELYÄ JA KONFERENSSI KE 24.4.

Erittäin sikeiden unien jälkeen aloin heräillä silloin tällöin kuudesta etiäpäin. Kännyn piti herättää seitsemältä, mutta jo sitä ennen ikkunaan lorotti vettä jatkuvasti, joten heräilin hiljalleen vasta vartin yli seitsemän. Pakkasin romppeita ja kirjoittelen taas päiväkirjaa ennen aamukasin aamiaista. Samalla sää alkoi kirkastua, mikä tiesi hyvää.

Nautimme tukevan aamiaisen, jonka jälkeen minä lähdin puolen tunnin päästä pihalle spuden kanssa tsekkaamaan rantoja ja merta. Ehdin pikaisesti rantaan, kun Steve päräytti pihaan. Ennen kuin hän ehti avata oven, niin löysin jokseenkin kaukaa kalastuspurtilon päältä kaksi komeaa isokihun rötkälettä kieppumassa – tuuletukset kehiin ja infoa Stevelle, joka sanoi, että hyvä tsäkä kyseisessä paikassa tähän vuodenaikaan. Jo kolmas elis plakkariin, joten odotuksen oli ylitetty kovasti.

Muuten paikalla oli hollilla viisi amerikanjääkuikkaa, nippu karikukkoja ja muita kahlureita. Rannan tuntumassa liikehti kaksi vuorihemppoa ja kivellä lauloi luotokirvinen, joka oli eri alalajia, kuin meikäläinen lintu – suttuisempi höyhenpuvultaan kaiketi.

Steve kertoi, että merilintujen kolonioita lasketaan eri metodeilla: ruokki ja kiislat sekä suulat valokuvista, lunnit toisinaan pesintää edeltävistä kerääntymistä, pikkukajavat pesien perusteella ja kaikkein hankalimpana keijut atrappien avulla. Epävarmuustekijöitä on paljon, mutta kaikki muut ovat vähentyneet merkittävästi paitsi suulat, jotka voivat lentää jopa 300 kilometriä ravinnon perässä. Muilta on kalat vähissä.

Tiinan ja Jaanan kisastudiona toimi bussissa kännykkä.

JAANA MÄLKKI

Yhdeksän nurkilla lähdimme jatkamaan pohjoisemmaksi, mutta poikkesimme vielä parissa paikassa, joista toisessa oli muun muassa 130 sepelhanhea (hrota) hienosti myötävalossa sekä saukon polku. Matkalla näimme jopa liikennemerkin, joka varoitti saukkojen ylittävän tien kyseisessä kohdasta. Toisessa paikassa oli muun muassa toistasataa karikukkoa ja ensimmäinen suosirri sekä 130 kapustarintaa ja amerikanjääkuikkia. Keli pysytteli onneksi edelleen komeana, mutta tuuli oli kovin kylmä.

Lyhyen retkisession päätteeksi Steve erkani porukastamme ja me muut jatkoimme Benbeculan saarelle, jossa alkoi matkailuhankkeeseen liittynyt konferenssi yhden aikaan iltapäivällä. Useiden luontomatkailuaiheisten esitelmien jälkeen ampaisimme nopeatempoisesti autolla ensin North Uistiin ja sen jälkeen vielä Bernerayn saarelle, josta lauttamme lähti kohti Harrisin saarta klo 17.20. Pitkin päivää näimme todella hienoja, avoimia ja ”norjamaisia” maisemia.

Mainion lauttaepisodin jälkeen ajoimme suoriltaan Tarbertiin, jossa ehdimme viettää vain hetken luppoaikaa, kunnes menimme yhteisillalliselle iltakasilta. Mainiot herkuttelut kestivät melko myöhään, mutta minä painelin maate jo kymmenen jälkeen. Konferenssiväkeä.

Porukka Walesista, Yorkista, Suomesta, Ranskasta...

KOTKAKÄVELY JA SEMINAARI TO 25.4.

Heräsin tuttuun tapaan puoli kahdeksalta, sillä kasilta oli jälleen kunnon aamiainen black buddingin, papujen, kananmunan, pekonin, makkaran ja muiden lisukkeiden formaatissa.

Hoidin homman joutuisasti, jotta ehdin vielä toviksi pihaan lintuilemaan. Keli oli jälleen mainio – tuuli inhimillinen, eikä tietoakaan sateesta, joskin tummia pilviä alkoi kertyä kylän ylle pian.

Lintumaailma tarjosi lähinnä muutaman laulavan punarinnan ja peukaloisen, yksinäisen riskilän, eilisiltaiset turkinkyyhkyt ja pari sepelkyyhkyä. Harmillisesti Martinin kuvaama nuori amerikanjääkuikka ei ollut enää hollilla. Sen sijaan kirjohylje pulikoi lahdella.

Porukka alkoi hiljalleen kertyä kapsäkkeineen pihalle, jolloin alkoi myös ropsia vettä. Bussi oli yllättäen hieman myöhässä, mutta värjöttelimme seinustalla, kunnes saimme romppeemme 33-paikkaiseen bussiin. Biili ahdettiin kokolailla täyteen jengiä – yhteensä 31 henkilöä, kun poikkesimme vielä hakemaan VIP-osaston porukkaa toisaalta sekä oppaan kotkakävelylle.

Olimme selvästi aikataulusta jäljessä ja pelipaikalle kotkapolun alkuun oli pitkähkö ajo. Pääsimme lopulta perille ja sade loppui jälleen kreivin aikaan. Osa porukasta jatkoi kulttuurikierrokselle ja noin puolet kotkien perään. Britti Brian Lavelle osoittautui mahtimukavaksi ja kertoi, että meikäläisen varustuksesta voisi kuvitella, että olen aktiivinen lintuharrastaja, kun otin kaukoputken mukaan neljän kilsan kävelylle. Kyllä oikeassa oli jeppe. Myös oppaana toiminut Matt Watt oli asiallinen heppu.

Varjopuolena oli taas kiire aikataulu – meille jäi noin tunti ja vartti aikaa kävellä neljä kilometriä ja plokata kotkia. Samalla saimme kuitenkin kotkatietoutta runsaasti. Keli oli edelleen suhruinen, mutta se alkoi seljetä pian. Reilun kymmenen minuutin kävelyn jälkeen Jaana hoksasi kolmen linnun poppoon mäen yllä – kotka ja kaksi korppia!

Maisema muistutti kovasti Pohjois-Norjaa, kun tallustimme laakson pohjaa eteenpäin.

Kanervat olivat kuolleen näköisiä, eikä kukkivia kasveja ollut lainkaan, vain ”ruskoa”. Ylitimme lohijoen ja saavuimme kotkakojulle, joka oli laavutyyppinen ratkaisu. Siinä oli isot

Puistokierroksen piikkiherne.

pleksit suojaamassa tuulelta ja tuiskulta. Lähellä oli pesä, minkä vuoksi pytinki oli rakennettu juuri kyseiseen paikkaan. Vastaanotto oli ollut hyvä, sillä lopulta melko edullisen retkikohteen toteuttamisen myötä ensimmäisenä vuonna paikalla kävi noin 5 000 vierailijaa. Eipä kulunut aikaakaan, niin näimme toisen kotkan, tällä kertaa paljon lähempänä.

Harrisin tiheydet ovat Euroopan korkeimpia – 17 paria. Saarilla yhteensä peräti 60 paria maakotkia.

Jouduimme palaamaan pikaisesti, jotta olisimme kello 11.15 bussipaikalla. Sanoin jo aiemmin, että ei meillä oikeasti taida olla mitään kiirettä. Ja niinhän siinä kävi, koska bussi tuli yli 20 minuuttia myöhässä. Aikataulut valskasivat jälleen, joten kuski paineli kovaa kyytiä pohjoiseen kohti Stornowayta. Maisemat vaihtelivat tuon tuosta ja kokonaisuus oli todellakin hehkeä.

Stornowayhin saavuimme noin klo 13.00, jolloin kävimme heittämässä pikaisesti matkalaukut hotelliin Kukaan ei huomannut sanoa, että jaettavat esitteet sun muut tulisi ottaa kuitenkin mukaan bussiin, joten osalla porukasta ne jäivät pois matkasta.

Seuraavaksi kävimme buffetlounaalla. Pelkäsimme hieman, että joudumme tyytymään edellispäivän tavoin kolmioleipiin, mutta setti olikin mainio. Ruokailun jälkeen oli Lewisin saaren seminaari, joka kesti muutaman tunnin. Aloimme innokkaina kuunnella esitelmiä, mutta hoksasimme pian, että kyseessä oli täysin identtinen ohjelma kuin edellispäivänä. Tarkoituksena oli siis järjestää konferenssi kahdella eri saarelle, jotta paikallisille saadaan kattavasti esityksiä, mutta meille tuli silti puskista, että joutuisimme kuuntelemaan muutaman tunnin luennot toistamiseen. Niinpä meidän 13 henkilön luontoryhmä teki vaivihkaa ratkaisun ja lähdimme verkostoitumaan ulkoilmaan ja ihmettelemään lähitienoita.

Päätös oli selvästi peliliike.

JAANA MÄLKKI

Seurueemme Stornowayssa.

Yorkshire Wildlife Trustin porukkaa.

Ryhmässä oli useita brittejä, erityisesti Yorkshire Wildlife Trustista. Juttelimme niitä näitä, kun kävelimme keskustasta lähimmälle linnamaalle katsastamaan paikkoja. Itse kunnostuksen alaisena olleeseen linnaan emme ennättäneet, mutta ehdimme kuitenkin tutkailla muun muassa kasvimaailmaa. Samalla sain kuulla, että Britanniasta normiorava on taantunut todella paljon, mutta tuontilajina tunnettu jenkkiläinen harmaaorava porskuttaa eteenpäin. Vieraslajeista keskustelimme aika pitkään, kun huomasimme, että lähirinne on pullolllaan alppiruusupensaita. Kasvustoja oli ilmeisesti yritetty hävittää, mutta turhaan.

Iltaseitsemältä meillä oli luvassa kerrassaan mahtava illallinen eräässä laaturavintolassa, joka oli tupaten täynnä hankeporukoita. Minä söin ensimmäistä kertaa ikinä tuoreita simpukoita tykötarpeineen. Kyseessä oli yksi parhaista ravintolaruoista ikinä. Parituntinen illallinen meni nopeasti, kun pälpätin Yorkshire Wildlife Trustin Brian Lavellen kanssa koko setin ajan. Huiman mukava heppu.

Maate pääsin joskus lähempänä yhtätoista.

Jari oli liekeissä paattiretkestä.

SHIANT ISLANDS JA SADEKÄVELYÄ PE 26.4.

Yö meni osaltani sikeästi seikkailu-unien parissa, mutta kuuden nurkilla heräsin jälleen kurkkukipuun. Jonkin sortin tauti oli alkanut iskeä jo hieman aiemmin. Jarilta saamani Strepsils onneksi auttoi hetken kuluttua, mutta uni oli koiransellaista. Heräsimme kello 7.30, ja pakkausten jälkeen oli aamiainen klo 8.00. Samalla ryhmällemme oli internetkoulutusta New Mindin johdolla. Käytännössä siis firma markkinoi omia tuotteitaan. Minä käytin tilaisuuden hyväkseni ja katosin aamiaisen jälkeen kirjoittamaan matkapäiväkirjaa.

Samalla upea auringonpaiste muuttui kaatosateeksi.

Porukka jakaantui kahtia puoli kymmeneltä, jolloin halukkaat lähtivät kulttuuriretkelle tutustumaan muun muassa viskitehtaaseen, black houseen (savustettiin ruokaa) ja kivipaaseille. Meidän porukka lähti Inkeriä lukuun ottamatta puolestaan paattiretkelle katsomaan merilintuja.

Terry Smithson ja muuta väestöä.

Ajoimme pitkän siivun takaisin Tarbertiin, jossa saimme pack lunchin tutusta hotellista.

Pihassa hääri edelleen aktiivisesti kaksi turkinkyyhkyä, kun talsimme venepaikalle. Jakaannuimme edelleen kahtia, jolloin ranskalaiset ja kaksi walesilaista lähtivät kävelyretkelle ja me muut (neljä finskiä, Terry, Martin, Dee, unkariaano ja esiintyjäbritti) kahdessa erässä kumiveneellä punaiselle paatille. Tunnelma oli odottava, sillä paikallinen lintuopas kertoi, että retkellä on suht hyvä sauma nähdä lahtivalas.

Sää oli onneksi kirkastunut, kun lähdimme matkaan kohti ulkomerta ja Shiantin saarta. Aallokko oli kovin inhimillinen, mutta pian alkoi jälleen sataa. Ulompana sade lakkasi lähes pysyvästi ja aloimme hiljalleen nähdä ruokkilintuja sekä jokusen pikkukajavan. Hetken kuluttua myrskylintuja alkoi lennellä ohitsemme tuon tuosta ja paatti alkoi keinua yhä enemmän sivuaallokossa.

Pari ruokkia ja etelänkiislaa.

Santtu ja Terry purtilossa.

JAANA MÄLKKI

Noin kolmen vartin siirtymän loppuvaiheessa Terry vinkkasi minulle kihuista – pinkaisin pian kannelle ja todellakin lähellä kellui kaksi isokihun rötkälettä hienosti kiikarietäisyydellä. Kohteessa oli lukuisia jättikokoisia saaria, joissa pesii satojatuhansia lintuja jyrkänteillä. Näkyvimpiä ovat myrskylinnut, joita on paikalla noin 50 000 paria. Mielenkiintoista on, että ne asuttivat alueen, kun merikotkat kuolivat pois. Sittemmin kotkat ovat palanneet (mekin näimme neljä), mutta myrskylinnut runsastuvat edelleen, joskin halit ovat kuulemma oppineet hyvin saalistamaan niitä. En ollut aiemmin nähnyt myrskylintujen pesimäkolonioita.

Lunneja pesii saarilla arviolta neljännesmiljoona paria, mutta ne eivät asuta jyrkänteitä yhtä ”helposti” kuin esimerkiksi Hornoyalla Varanginvuonolla. Näimme niitä vain joitain satoja, tosin ruokkilintuja en seulonut tehokkaasti missään vaiheessa. Muita peruslajeja olivat riskilä, ruokki ja etelänkiisla. Pikkukajavat ja suulat olivat sen sijaan yllättävän vähissä.

Maisemia oli mahtava ihailla, mutta valokuvaus keinuvassa paatissa oli erittäin hankalaa. Näimme myös neljä harmaahyljettä, joista kaksi paistatteli päivää auliisti hollilla.

Rengastusten ansiosta tiedetään, että lunnien ikäenkka oli paikalta 44 tai 45 vuotta.

Shiantin saarilla on myös yksi erikoisuus – mustarotta. Laji on normirotan tavoin Aasiasta kotoisin, mutta mustarotta tuli Eurooppaan ja Britanniaan mustan surman kera ensin.

Sittemmin tavarotta tuli ja hävitti mustarotan kaikkialta, missä levinneisyydet kohtasivat.

Shiantin saaret on ainoa paikka Skotlannissa, jossa mustarotta edelleen esiintyy, sillä tavalliset rotat eivät ikinä levinneet sinne. Mustat pyritään kuitenkin hävittämään, sillä ne haittaavat merilintukolonioita.

JAANA MÄLKKI

Yorkshiren edustajat poistumassa karkeloista.

Saimme läjän hienoja luontokokemuksia, kunnes läksimme tyytyväisinä takaisin tee- ja kakkupalanautiskelun jälkeen. Vettä rupesi losottamaan pian, eikä se lakannut enää missään vaiheessa. Söimme matkustamon puolella minilounaat ja rupattelimme niitä näitä.

Reilun puolen tunnin kuluttua Terry, Martin. Dee ja esiintyjämies (sukellellut etelänavalla ryhävalaan kanssa) rantautuivat kumiveneellä. Me jatkoimme sen jälkeen kovassa vesisateessa vastarannalle, jossa odotteli muuta porukkaa.

Rantautuminen oli hieman viheliäistä kehnosta kelistä huolimatta, eivätkä kaikki olleet varustautuneet kunnon sadetaminein. Niinpä moni oli litimärkä, kun talsimme jokusen kilometrin nummia pitkin. Vesikeli oli sikäli harmillista, koska maisemia ja kasvillisuutta olisi ollut mukava makustella, mutta kaikkien silmissä kiilui vain pääseminen pois vesituiskusta. Minäkin painelin vikkelään menemään, mutta onneksi sentään nummiriekko pölähti edestämme jossain vaiheessa lentoon. Muuta mainittavaa en sitten plokannutkaan.

Bussipaikalla moni vaihtoi käytännössä kaikki vaatekerrat kuivaksi ennen kuin suuntasimme Stornowayn lentokentälle puoli seitsemäksi. Yövyimme jälleen lyhyen lennon jälkeen Glasgowin lentokentän kupeessa. Ehdimme vielä illallistaa mestoilla, mutta muuta ohjelmaa ei enää ollut.

Sadesuttukeliä nummilla.

BACK TO HEMBO LA 27.4.

Heräsimme hyvissä ajoin, nautiskelimme aamiaisen ja painelimme lentokentälle aamukasin nurkilla. KLM:n lento Amsterdamiin lähti klo 10.35. Reilu parituntinen lento oli nopeasti ohi, samoin kolmen vartin vaihto Hollannissa. Helsinkiin saavuimme puoli kuudelta Suomen aikaa ja Porissa olimme bussikyydityksen jälkeen kymmenen hujakoilla.

Porissa olikin hieman ylläriä kehissä, sillä autoni oli sillä välin huollossa ja se olisi pitänyt jättää portin ulkopuolelle, jotta saisin sen heti käyttöön. Paikan päällä selvisi kuitenkin, että Escort oli visusti lukitun aitauksen sisällä. Damn. Ongelma ratkesi kuitenkin onneksi siten, että Inkeri lainasi minulle autoaan päiväksi, jotta pääsin heti aamulla maastotöihin.

Mahtava juttu!

LOPUKSI Ulko-Hebridien opintomatka oli tiivis ja opettavainen paketti paikallisista luontonähtävyyksistä. Alue on luonnoltaan mahtavaa, mutta harmillisesti sinne pääseminen on hieman kiven alla huonojen yhteyksien vuoksi. Meikäläiselle paikka jäi kuitenkin ehdottomasti uudeksi vierailukohteeksi. Erityisesti machairin kasvillisuutta olisi hieno päästä tutkimaan ajan kanssa. Suuri kiitos mukavalle reissuporukalle sekä Jaanalle järjestelyistä.

Täsmennettäköön vielä, että kyseessä oli opintomatka, eikä julkisilla varoilla mässäilty, sillä kaikki maksoivat pöperönsä itse ja majoitukset oli järjestetty paikallisten toimesta.

Laji Kyhmyjoutsen Laulujoutsen Merihanhi Valkoposkihanhi

23.4.

24.4.

25.4.

26.4.

27.4.

Yhteensä

3

6

-

-

-

9

Species Mute Swan

-

42

-

-

-

42

Whooper Swan

40

35

15

7

-

97

Greylag Goose

-

-

-

280

-

280

Bernacle Goose

Sepelhanhi

310

130

-

-

-

440

Brent Goose

Ristisorsa

2

65

-

-

-

67

Common Shelduck

Haapana

5

-

-

-

-

5

European Wigeon

Sinisorsa

1

8

3

-

-

12

Mallard

Tukkasotka

8

18

-

-

-

26

Tufted Duck

Haahka

13

85

-

-

-

98

Common Eider

Alli

2

32

-

-

-

34

Long-tailed Duck

Nummiriekko

-

-

-

1

-

1

Willow Grouse

Amerikanjääkuikka

21

16

-

3

-

40

Great Northern Diver

Myrskylintu

1

-

-

6 000

-

6 001

Northern Fulmar

Pikkuliitäjä

8

-

-

-

-

8

Manx Shearwater

Suula

11

30

-

12

-

53

Northern Gannet

Merimetso

3

15

1

-

-

19

Great Cormorant

Karimetso

55

35

-

350

-

440

European Shag

Harmaahaikara

2

1

2

1

-

6

Grey Heron

Merikotka

1

-

-

4

-

5

White-tailed Sea Eagle

Hiirihaukka

-

-

1

2

-

3

Common Buzzard

Sinisuohaukka

-

1

-

-

-

1

Hen Harrier Golden Eagle

Maakotka

1

1

2

-

-

4

Meriharakka

95

450

30

20

-

595

Eurasian Oystercathcer

Kapustarinta

-

130

-

3

-

133

Eurasian Golden Plover

Laji

23.4.

24.4.

25.4.

26.4.

27.4.

Yhteensä

Töyhtöhyyppä

4

70

2

15

-

91

Northern Lapwing

Pulmussirri

25

30

-

-

-

55

Sanderling

-

1

-

-

-

1

Dunlin

Pikkukuovi

82

30

-

4

-

116

Kuovi

1

2

-

-

-

3

Punajalkaviklo

1

85

40

1

-

127

Common Redshank

Rantasipi

-

-

-

1

-

1

Common Sandpiper

Karikukko

65

140

-

-

-

205

Suosirri

Isokihu

Species

Whimbrel Eurasian Curlew

Ruddy Turnstone

-

2

-

5

-

7

Great Skua

Naurulokki

11

15

5

-

-

31

Black-headed Gull

Kalalokki

310

150

35

150

8

653

Mew Gull

Selkälokki

25

10

5

2

1

43

Lesser Black-backed Gull

Harmaalokki

50

60

20

210

3

343

Herring Gull

Merilokki

70

80

25

50

-

225

Great Black-backed Gull

Pikkukajava

3

3

-

3

-

9

Black-legged Kittiwake

Pikkutiira

1

-

-

-

-

1

Little Tern

Hietatiira

1

-

-

-

-

1

Gull-billed Tern

Etelänkiisla

1

4

-

220

-

225

Guillemot

Ruokki

95

80

-

520

-

695

Razorbill

Riskilä

38

45

1

80

-

164

Black Guillemot

Lunni

-

-

-

350

-

350

Arctic Puffin

Kesykyyhky

3

8

20

40

4

75

Feral Pigeon

Sepelkyyhky

4

-

4

-

2

10

Woodpigeon

Turkinkyyhky

-

2

2

2

-

6

Collared Dove

Kiuru

4

2

1

-

-

7

Eurasian Skylark

Haarapääsky

4

-

-

-

-

4

Barn Swallow

Niittykirvinen

6

2

1

4

-

13

Meadow Pipit

Luotokirvinen

-

1

-

-

-

1

Rock Pipit

Västäräkki

2

3

1

-

-

6

White Wagtail

Peukaloinen

-

-

6

3

-

9

Winter Wren

Punarinta

-

1

8

4

-

13

European Robin

Kivitasku

2

1

-

-

-

3

Northern Wheatear

Mustarastas

4

3

4

1

1

13

Blackbird

Punakylkirastas

1

2

1

-

-

4

Redwing

Pajulintu

1

-

-

-

-

1

Willow Warbler

Sinitiainen

1

-

1

-

1

3

Blue Tit

Talitiainen

2

-

-

-

2

4

Great Tit

Harakka

1

-

-

-

1

2

Common Magpie

Mustavaris Varis

-

-

8

-

-

8

Rook

28

40

15

5

2

90

Hooded Crow Common Raven

Korppi

1

3

-

3

-

7

Kottarainen

93

90

35

30

-

248

European Starling

Varpunen

2

1

2

1

4

10

House Sparrow

Peippo

-

-

1

1

-

2

Chaffinch

Viherpeippo

-

-

1

1

-

2

Greenfinch

Tikli

-

-

1

-

-

1

Eurasian Goldfinch

Hemppo

1

-

-

-

-

1

Linnet

Vuorihemppo

42

2

2

-

-

46

Twite

Lajeja yhteensä

55

50

34

38

11

73

MATKAN REITTI JA KOHTEET Lewis and Harris

Stornoway

Eagle Observatory Tarbert

Berneray

Shiant Islands

Leverburgh

North Uist Ulko-Hebridit

Benbecula

South Uist

North Berwick Edinburgh

Polochar Inn Eriskay

tl a

i nt

En gl a

o Sk

nt i

Glasgow

Airport Barra

York

Stansted Lontoo

250 km