LINTUJA MAAILMALLA XIII
SANTTU AHLMAN
KESKI-
THAIMAA 14.–25.2.2013
THAIMAA
KESKI-THAIMAA 14.–25.2.2013
KANSIKUVA: SAKARI PUTTONEN
SANTTU AHLMAN
Heinäkuisesta Varanginvuonon bussireissusta (Lintuja maailmalla XII) oli kulunut noin viikko, kun sain päähäni vihdoin suunnitella lintureissun Thaimaaseen. Maa oli ollut ”mustalla listallani” jo pitkään, koska kaikki ravaavat siellä. Innostuin kuitenkin kirjallisuuden avulla apajista, sillä maassa on todella monipuolinen linnusto ja muu luonto sekä mahtavia kansallispuistoja. Matkaporukkaan lähtivät heti kättelyssä Raimo Salo ja Airi Honkonen sekä Anitta ja Timo Mäkinen Karstulasta. Samalta suunnalta saimme pian täydennystä, kun Sakari ja Riitta Puttonen ilmoittautuivat mukaan. Määräaikaan mennessä saimme täydennykseksi mukaan Jouko Aavikon Helsingistä, Esa Keikan Pylkönmäeltä sekä Hanna Tuomisen ja Maria Yli-Rengon Turusta. Yhdentoista sakki oli siis kasassa.
AIRI HONKONEN
MATKAAN TO 14.2. Lähdin jo hyvissä ajoin kymmentä vaille yhdeksän aamulla ajamaan Kaasmarkusta kohti Vantaata. Huittisten kohdalla minulla oli hieman jännitysmomenttia, kun autosta katkesi kaikki virrat. Bertta siis simahti valtatien varteen. No, kolmio tielle, läheiselle Shellille kysymään neuvoja ja heti perään tien toiselle puolelle Pelttarille huoltoon. Kävimme pian hakemassa Escortin boosterin avulla talliin. Hetken kuluttua selvisi, että laturi oli kosahtanut ja varaosan saisi vasta kolmen hujakoilla iltapäivällä. Hetken mietiskelyn jälkeen he heittivät minut bussiasemalla ja Escort jäi huoltoon. Ani lupasi hakea auton Poriin Janken kanssa, mikä oli suuri helpotus. Bussiasemalla ehdin vetää riistakäristystä. Kello 11.05 pääsin lähtemään bussilla, ja sain onneksi järjestettyä vielä Vantaan aikatauluja, sillä minun piti olla siellä yhden aikaan työpalaverissa. Bussimatka meni joutuin ja soittelin porukoille samalla, että pientä mutkaa on meikäläisellä matkassa. Soitin myös Airille, koska Karstulan suunnan seitsemän hengen porukka oli tulossa taksilla. Samalla oli kuulemma Anitalta veret valumassa nenästä ja he olivat toivoneet, että veren tulo hyytyy. Sen sijaan hyytyikin Escorttini… Bussista hyppäsin ulos kello 14.00 lähellä lentokenttää, josta minut haettiin työmiittinkiin. Reilun tunnin palaverin jälkeen olin kentällä puoli neljältä. Porukka lipui paikalle ja kone lähti klo 18.25. Lentomatka oli ainakin meikäläisellä tuskainen, sillä sain torkahdettua vain muutaman minuutin kymmenen tunnin setin aikana.
Pylkönmäen Esa Keikka lähtöterminaalissa.
Jännitysmomenttia oli myös lennon aikana, sillä Riitta pyörtyi jossain vaiheessa, mutta tokeni onneksi nopeasti. Lento-ohjelman alkuvaiheeseen kuului perinteinen riitti – matkapinnaveikkaus. Porukoiden arvaushaarukka vaihteli Timon 208 lajista Esan 256 lajiin. TUNTUMAA MAAHAN PE 15.2.
Chan Tha Gardensin miljöötä.
AIRI HONKONEN
Saavuimme Bangkokiin kello 9.10 paikallista aikaa (klo 4.10 Suomen aikaa). Meininki oli porukallamme keskimäärin aika väsynyttä, mutta Rami plokkasi jo lentokoneesta käsin ekaksi thaikkulan pojoksi lehmähaikaran. Perussäätöjen – muun muassa Jokkerin vaatteidenvaihtoepistolan – jälkeen löysimme vaivatta sovitun kohtaamispaikan, jossa Adventure-is -firman edustaja odotteli nimilapun kera. Pakkauduimme kahteen Toyota Commuter -minibussiin ja läksimme kohti Cha-amin majapaikkoja. Matka Hua Hinin pohjoisreunalle Cha-amiin kesti noin 2,5 tuntia, jolloin yritimme väsymyksestä huolimatta plokkailla uusia lajeja. Niiden määrittäminen noin satasen vauhdista moottoritiellä oli kuitenkin turhauttavan haastavaa. Lajilleen saimme lähinnä aasianrakonokkia, pihamainoja ja joitain peruslajeja. Stoppasimme puolivälissä huoltsikalle, jonka pihasta löysin läheltä yhden Germain´s Swifletin, mutta kyseiselle kiitäjälle ei ole vielä suomenkielistä nimeä. Sähkölinjoilla koreili pikkuturturikyyhkyjä, jotka osoittautuivat heti kättelyssä varsin yleiseksi lajiksi, samoin teki myös pikkuvarpunen. Ajomatkan aikana minulle selvisi myös meitä vastaanottaneen henkilön nimi – kyseessä oli Kamolpan ”Mam” Pawangkanan, jonka kanssa olin kaiken sopinutkin. Nolosti en vain osannut Suomessa päätellä, että kyseessä on naishenkilö. Cha-amin majapaikkoihin pääsimme noin kahden aikaan. Meillä oli tukikohdaksi vuokrattu kaksi lähekkäin sijaitsevaa taloa karstulalaislähtöiseltä Janne Mäkelältä. Minä, Airi, Rami, Hanna ja Maria asetuimme Chan Tha Gardensin taloon ja muut uudempaan Leo Gardensin taloon. Yllättäen naapuritalossamme oli Airin ja Ramin tuttuja – Toppisen Annukka perheineen Karstulasta. Asettumisen jälkeen lähdimme kävelemään Leo Gardensiin muun poppoon luokse. Pihassamme oli heti viirukorvabulbuleita, nokileijuja ja muita lajeja. Pihan ulkopuolelta plokkasimme pian siperianlepinkäisen. Miljöö vaikutti varsin lupaavalta, sillä lintuja vilisti siellä täällä ja sopivaa pöpelikköä oli runsaasti. Leo Gardensilla porukka oli jo pihalla pälyilemässä lajistoa. Lajilistalle tarttui heti muun muassa aasiankiuru pitkine takavarpaankynsineen, isokirvinen ja riisikirvinen. Pihassa lauleskeli kiuru todella hienosti hollilla, mutta tuntomerkit olivat pensaskiurun ja toisen kiurun välistä, joten laji jäi auki. Ääntäkään ei minulla ollut nauhoitteilla, mutta laji varmistui lopulta indokiinanpensaskiuruksi.
AIRI HONKONEN
Talsimme tien toisella puolelle ja tilasimme pienestä ravintelista sapuskaa. 11 hengen porukalle tarjoilu kestikin sitten pitkän tovin. Olimme paikalla varmaan 1,5 tuntia, kunnes saimme ruoaksi kanajuttuja sun muita. Osa porukastamme ei kuitenkaan saanut riisiä tai aterimia ja tarjoilupakka oli muutenkin aika pahasti sekaisin. Lisäksi Maria ja Hanna olivat tilanneet kasvisruokaa, mutta he olivat ensin saaneet jotain kanasapuskaa ja toisella kerralla samaa, josta osa kanoista oli noukittu pois. Kolmas kerta kuitenkin tärppäsi. Ruokailun jälkeen jatkoimme lintuilua, tosin myös odottamisen ohessa lähellä pyöri harjalintu, jaavanmainoja, pikkuturturikyyhkyjä ja niin edelleen. Raimo löysi pian palmuvarpuspariskunnan, jonka koirasyksilö oli yllättävän komea ilmestys. Etenimme Leo Gardensin aitauksen ympäri kohti läheistä vesiallasta. Kuivalla joutomaalla tepasteli kaksi seeprakyyhkyä ja nähtävää riitti koko ajan. Hetken kuluttua pari kenttähyyppää päivysti tantereella ja hämärän tuloa odotellessa lajilista täydentyi muun muassa keltaperäbulbulilla, taigauunilinnulla, aasiankukaalin pumppailulla ja muilla normilajeilla. Hämärä alkoi hiljalleen saapua, joten navigoimme puoliksi hortoillen satelliittikuvaprintin avulla. Loppumatkalla näimme vielä jonkin paikallisten virittelemän lintujen pyydystysverkon, jossa oli ilmeisesti jokin kiurulaji kuolleena roikkumassa. Jännitimme, että törmäävätkö kaksi harjalintua verkkoon, mutta onneksi eivät jääneet satimeen. Erityisesti kyyhkyjä lensi paljon yöpuulle korkealla, mutta näimme myös noin 90 aasianrakonokan parven korkealla taivaalla. Sovimme lopuksi, että perinteistä iltahuutoa ei pidetä, vaan toisen talon porukka voi tarkastaa meidän listan seuraavana päivänä. Kello oli 18.30 ja hajaannuimme kahteen taloon, kunhan olimme ensin käyneet marketissa ruokaostoksilla. Istahdimme seitsemän maissa talolla alas jutustelemaan, eikä kukaan jaksanut väräyttää eväänsä toviin. Olisi ollut viisasta mennä heti maate, mutta jutustelun ja iltahuudon jälkeen meillä kesti puoli kymmeneen ennen kuin nukkumatti kutsui.
Majapaikan lähistön näkymiä.
Isokirvinen on kinkkinen määrittää riisikirvisestä.
LÄHISEUTUJA JA KING´S PROJECT LA 16.2. SAKARI PUTTONEN
Puhelimeni pirisi 6.30 ja väsymys oli vielä aikamoinen. Muuten oloni oli matkustuksen jäljiltä jo normi, mutta silmät olivat edelleen liekeissä. No, ei muuta kuin ylös ja ulos. Aamupalalla oli rauhallista, koska Hanna ja Maria nukkuivat. Myös Airi ja Rami nukkuivat, enkä tohtinut herättää heitä – ajattelin, että nukkuvat univelkaa pois. Meillä oli kokoontuminen portin lähellä aamuseiskalta. Sakaria ja meidän talon muita lukuun ottamatta kööri oli kasassa ja lintuvilskettä oli heti kärkeen reippaasti; kyyhkyjä paineli taivaalla, piha- ja jaavanmainoja oli siellä täällä ja viirukorvabulbuleita lehahteli pensaasta toiseen. Edellisiltana pikkulintupuolella oli aika hiljaista, mutta nyt oli vähän väliä joku pikkutirppa puskassa pälyilemässä. Moni katosi puskan tai puun siimekseen, mutta ojanvarren intiantuhkapriiniat olivat auliisti tyrkyllä. Ainakin ruskouunilintu taksutteli parissa puskassa ja lajilistalle pamahti myös koirasvariskäki sekä idänrastaskerttunen. Himalajansalangaaneja parveili puolentusinaa tien vieressä, ja määritettävää riitti käytännössä koko ajan. Talsimme tienvierustaa ja plokkasimme koko ajan jotain lajistoa. Harjalintuja oli myös mukavasti maisemissa. Jatkoimme ”sisämaan” suuntaan pienelle asutusalueelle, josta Timo skarppasi käkiin kuuluvan isomalkohan. Pienten ja vaatimattomien töllien pihassa oli pränikät autot ja katoilla satelliittilautaset. Mukuloilla oli tabletit handuissaan ja kuvailivat toisiaan – aika outoa kontrastia härveleiden ja kodin välillä. Painelimme vielä kauemmas, mutta etenemistahti oli hidas – seepra- ja pikkuturturikyyhkyjä, keltaperäbulbuleita, jokunen oliivimedestäjä ja niin edelleen. Yhdessä pihassa häkissä oli kuparikäki, huppuviidakkoharakka ja ojasuokanoja. Ei kiva. Lopuksi kävelimme erään pienen putiikin ohi ja näimme vielä arovarpushaukan sekä sitä ennen kaksi nokipääbulbulia, joiden ei pitäisi esiintyä rannikon lähellä. Palailimme hissukseen takaisin majapaikkaan, jolloin Airi tuli vastaan Ramin kanssa. Heidän herätyskellonsa oli kuulemma krakannut. Tai siis se oli laitettu herättämään väärälle päivälle. He olivat nähneet kyläkottaraisen, intiantuhkapriinian, oliivimedestäjän ja muuta lajistoa. Näimme vielä savupriinian, jonka määritys kesti hetken ennen kuin saimme poissuljettua ruskopriinian.
SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
Karnevaalimeininkejä.
AIRI HONKONEN
Yhdeksältä minulla oli palaveri matkajeppejen kanssa, jolloin kävimme läpi Kaeng Krachanin suunnitelmaa Mamin ja retkestä vastaavan oppaan kanssa sekä sovimme iltapäivän retkikuviot. Mukavan oloinen jeppe oli tämäkin Beer-niminen heppu, mutta aksentti hieman ”työläs”. Mies oli kuin ilmetty Oddjob James Bondin Kultasormesta. Onneksi teräväreunainen heitettävä hattu kuitenkin uupui. Palaverin jälkeen kirjoittelin matkapäiväkirjaa ja Rami ehti jo pulahtaa altaaseen. Yhdentoista aikaan lähdimme porukalla (paitsi Maria ja Hanna, jotka painelivat Hua Hiniin) Mamin mukana Petchaburiin, jossa suuntasimme sadonkorjuuta edeltävään kolmen päivän festivaaliin, joka on vain kerran vuodessa. Avoimelle alueelle oli rakennettu erilaisia ”cow race” -juttuja. Paikalla oli sadoittain porukkaa ja ämyristä kuului järjettömän kovalla paikallisen Mertarannan selostusta ja skitson kuuloista naurua. Epäilin, että vähintäänkin sotaa julistetaan parhaillaan… Ensin odottelimme paahtavassa auringossa tovin, kun kahdelle kaistalle talutettiin yhteensä neljä härkää, joita joutui pitämään aisoissa isohko porukka jengiä. Radan toisessa päässä vankkuriin kiinnitettiin vetojuhdaksi kaksi härkää. Kaksi tällaista parivaljakkoa kisasi toisiaan vastaan. Vihdoin kaikki oli valmista – ja bum – niin lähtivät valjakot tuhatta
Pitkäjalka oli suola-altaiden peruskahluri. SAKARI PUTTONEN
Sapuskointia biitsillä.
AIRI HONKONEN
Kosteikoilla oli tuhdin kokoisia varaaneja.
Liejuryömijä.
SAKARI PUTTONEN
ja sataa. Toinen voitti ylivoimaisesti, mutta kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä vankkurit eivät pysähtyneetkään vaan painelivat jonnekin kielletylle alueella suuri väkijoukko perässään. Vahinkojen määrä jäi arvoitukseksi, mutta yleisö tuntui ainakin viihtyvän. Seuraava kansanhuvi oli pieni ympyränmallinen kehä, jossa oli kymmenen numeroitua härkää. Kisaajille arvottiin mikä härkä tulisi kellistää kanveesiin ja pitää sitä kyljellään kolme sekuntia. Numero 10 oli korkein ja sen näköinen, että ei hevillä mene nurin. Seurasimme muutaman härän jahtia ja olihan se aika hullun näköistä touhua, kun kaikki härät olivat sekaisin ja yksi tyyppi yritti kellistää jotain niistä. Vaarallista touhua, eikä tietty kovin kaukana eläinrääkkäyksestä… Sitten suuntasimme merenrannalle erääseen ravintolaan. Menu oli äyriäispitoista ja odottelu jälleen aika pitkä. Odottamisen aikana lajilistallemme tarttui aallonmurtajalta rantasipi, pikkutiira ja ylilentänyt bramiinihaukka. Sen sijaan melko kaukana ollut ylänkö- tai aavikkotylli jäi määrittämättä. Ruoka oli lopulta hyvää – salaattia, katkarapuja ja nuudelia, mutta tolkuttoman tulista. Osalta jäi syömättä sen takia, mutta minä pistelin kaikki, vaikka suu oli ihan liekeissä. Ruoan jälkeen pääsimme vihdoin asiaan, sillä ajoimme Laem Pak Biaan King´s projectiin, joka on ekologinen jätevedenpuhdistamo – ei matkaa ilman paska-altaita. Alue oli hyvin siisti, ja likavesi kierrätettiin viiden eri altaan ja lopulta suurien mangrovekasvustojen kautta mereen. Eri altaissa oli erilaisia kasveja, myös kapeaosmankäämiä. Ennen kuin menimme sisään alueelle, Esalla ja Joukolla oli pieni pilleriepisodi. Esa oli nimittäin hukannut Malaronet edellispäivänä huoneenvaihdon yhteydessä, mutta Airi oli myynyt ylimääräisen paketin hänelle pari tuntia aiemmin. Nyt pillerit olivat kuitenkin jo täysin kadoksissa, vaikka emme olleet pysähtyneet kuin härkärallissa. Tovin intensiivisen selvittämisen jälkeen selvisi, että Jouko oli jo ehtinyt napata istuimelta Esan pillerit reppuun ja tempaista yhden kitusiinsa. Tästä saatiin hyvät naurut aikaan. Onneksi 60 euron malarialääkkeet löytyivät.
SAKARI PUTTONEN
Kenttähyyppä on Thaimaassa peruskauraa.
Tony Broomen karttavinkkejä kahlaajamestojen löytämiseen.
AIRI HONKONEN
Jätealtailla oli paljon lintuja – pitkäjalkoja, muita kahlureita, haikaroita, isokirvisiä ja niin edelleen. Könysimme altaita ja teitä reilun pari tuntia, jolloin näimme myös jättikokoisia varaaneja. Mangrovekasvustoissa pyöri mustavyömonarkkeja muutama ja kaksi kookosmedestäjää. Lisäksi kasvillisuuden seasta kuulimme usealta suunnalta epämääräistä viheltelyä, joka varmistui vasta kotimaassa malesiankeijumaluriksi. Lopuksi löysimme vielä kahlaajia ja paljon tiibetinlokkeja. Saimme listalle muun muassa rusokaula- ja siperiansirrejä, valkoposkitiiran ja kymmeniä valkosiipitiiroja. Timo löysi myös kiinankottaraisen, mutta se teki houdinit pian. Paikalla oli myös yksinäinen britti, Tony Broome, joka oli nähnyt paljon kahlureita. Hän antoi hyvät nuotit ja piirsi karttoja avuksi. Mies vinkkasi myös paattipaikan Sand Spittille. Lähdimme sinne seuraavaksi ja sovimme kahden paatin reissun seuraavalle aamulle kello 9. Luvassa olisi kiinanjalohaikaraa, sundantylliä, tiiroja ja lokkeja. Poikkesimme vielä marketissa ja lähdimme illan hämärtyessä ajamaan takaisin. Yritimme nähdä eräässä paikassa lepakoiden lähtemistä luolastaan, mutta olimme paikalla vasta kello 18.35, joten myöhästyimme inun – darn. No, seuraavana iltana olisi uusi mahdollisuus nähdä satojatuhansia nahkasiipiä. Perillä majapaikoissa olimme seitsemän jälkeen. Haimme Airin ja Ramin kanssa pitsat illalliseksi. Hanna ja Maria olivat samassa paikassa syömässä palattuaan Hua Hinistä. Jäin odottamaan meidän pitsoja, kun R & A lähtivät jo peseytymään. Ehdin koijata lepakkofriikkejä sen verran, että sanoin meidän nähneen useiden minuuttien ajan lepakkoparvea, joka jatkui ja jatkui. Huijaus meni läpi, mutta odotin hieman pettyneempää vastaanottoa. Heidän Hua Hinin visiitti oli mennyt hyvin, ja Hanna oli jopa nähnyt tutun kokemäkeläisen kaupungissa – pieni maailma jälleen kerran. Syömisen ja iltahuudon jälkeen pääsimme yhdeksän jälkeen maate.
MARIA YLI-RENKO
Toinen venekunta matkalla hiekkasärkälle.
LAEM PAK BIA JA PAK THALE SU 17.2.
Pak Thalen allaskompleksia sekä Rami paikallisjampan kera.
AIRI HONKONEN
Yö ei mennyt minun osaltani aivan putkeen, sillä heräsin jo puoli kahdeltatoista. Kävin lorottelemassa ja huomasin, että sydämeni jyskyttää hieman turhan kovaa tahtia. Yritin saada uudelleen unen päästä kiinni, mutta homma ei luonannut. Oireet alkoivat pian olla samanlaisia kuin Gambiassa kolme vuotta sitten (Lintuja maailmalla VI), jolloin oksensin pari päivää ja olin heikossa hapessa. Syynä oli unen puute ja nestetasapainon meneminen päin hornaa. Nyt oli ilmeisesti sama tilanne. Otin Dexalia ja sekoitin urheilujuomajauhetta. Näillä ei tilanne parantunut ja pyörin sängyssä monta tuntia. Yöllä päätin ensin, että yritän lähteä päivän retkelle niin, että palaan lounaan jälkeen takaisin huilimaan. Yön edetessä ja lähes oksentaessani päätin kuitenkin, että koko retkipäivä saa jäädä väliin. Hieman ennen kello 4.45 – jolloin oli herätys – olin nukahtanut hetkeksi. Oloni oli kuitenkin aika pössö, joten ohjeistin Airille päivän epistolan. Kaikki oli sovittu valmiiksi, eikä muiden kannattanut jättää väliin retkipäivää. Lähtö oli jo varhain klo 5.30, ja ensimmäisenä etappina oli ennättää Pak Thaleen lusikkasirrimestoille noin seitsemäksi. Aikataulu piti hyvin kutinsa, mutta lusikkasirri jäi harmillisesti vain Esan ja Sakarin havaitsemaksi, sillä ainoa lintu lähti livohkaan nopeasti valokuvausten aikana. Paikalla oli kuitenkin läjäpäin muita kahlaajia: rusokaula-, iso-, vuori- ja siperiansirrejä sekä pitkä liuta muita lajeja. Ilmatilassa viuhtoi menemään myös tiibetinlokkeja ja pikkutiiroja. Pak Thalen visiitti oli pikainen aikataulutusten vuoksi, joten porukka suuntasi seuraavaksi Pak Thalen ja Laem Pak Bian välissä oleville suola-altaille, josta he löysivät tusina harvinaista täplävikloa. Paikalta löytyi myös pikkutöyhtötiira ja muuta lajistoa, mutta edellispäiväistä Tony Broomen havaitsemaa 55 arokurppelon parvea ei enää ollut paikalla, eikä myöskään 2 000 vuorisirriä.
HANNA TUOMINEN
Paahteinen Sand Spit.
Hetken havainnoinnin kuluttua oli suunnattava Laem Pak Biaan veneretkelle. Porukka jakaantui kahteen paattiin, ja mukaan lähti veneoppaan lisäksi myös kaksi paikallisopasta, jotka olivat olleet mukana koko aamun. Valitettavasti heidän määritysosaamisensa ei kuulemma ollut kummoista. Veneretken tavoitteena oli retkeillä Sand Spittillä eli hiekkasärkällä, jonne ei pääse omin avuin. Ajoituksen oli onnistuttava tarkkaan, sillä laskuvesi olisi jumittanut veneet ja siitä olisi seurannut ongelmia. Reilun parin tunnin reduilu tuotti jokiosuudelta lajilistaan muun muassa turkoosi- ja mustapääkalastajan. Hiekkasärkkä oli erittäin paahteinen, ja sieltä löytyi viisi korallihaikaraa, saman verran sundantyllejä ja mustajalkatyllin alalaji Whitefaced Plover, joka saatetaan splitata joskus. Lokki- ja tiirarintamalla oli sen sijaan hiljaista ja kiinanjalohaikaran määritys jäi auki. Särkkäekskursion jälkeen ryhmä jäi lounastamaan venepaikalle, joten palvelu oli näemmä varsin monipuolista. Seuraavat kohteet olivat lähistöllä oleva King´s project uudelleen sekä muut lähikonnut. Kovin erikoista lajistoa ei enää kuitenkaan tarttunut listalle.
HANNA TUOMINEN
Jouko, Esa, Sakari ja Timo veneenlähtöpaikalla.
MARIA YLI-RENKO
Arokurppelojahdissa.
SAKARI PUTTONEN
Leo Gardensin uima-allas illansuussa.
Pieni osa lepakkomassasta.
SAKARI PUTTONEN
Minä pyörin sängyssä peräti puolille päivin saakka, mikä teki hyvää. Toki heräilin silloin tällöin, mutta olo helpotti ja leposyke oli jotain 85 eli kaiketi suht normaali. Vedin loput Airilta saamani Osmosalit ja pizzaa aamupalaksi. Olo oli vähän höntti, mutta melko lähellä normaalia silti. Sitten vain kädet ristiin, että se oli siinä. Kirjoittelin matkapäiväkirjarästejä iltapäiväkolmeen asti, opiskelin tiettyjen lajien määrittämistä ja kuuntelin lintujen äänitteitä. Porukan retkipäivä venyi pitkälle, sillä ohjelmassa oli vielä uusi lepakkoyritelmä. Paikalla pääsi katselemaan vuorta näköalapaikalta erään rakennuksen katolta ja tarjolla oli myös lettuja. Tällä kertaa ajoitus osui nappiin, joten visiitti palkittiin arviolta lähes miljoonalla lepakolla – yhtenäisen lepakkopötkön lipuminen horisontin ohi kesti minuuttitolkulla. Paikalla oli myös saalistelevia haukkoja, kuten tuuli- ja harmaanaamahaukka. Jengi saapui talolle vasta joskus seitsemän hujakoilla. Aurinko oli selvästi ollut armoton, sillä kaikilla oli enemmän tai vähemmän punainen iho tehokkaista aurinkovoiteista huolimatta. Keräsin vielä kaikkien Kaeng Krachanin kolmen päivän retkikulut ja maksoin ne Mamille. Leo Gardensin porukka jatkoi sitten omaan tukikohtaansa. Päivän tapahtumien utelujen ja iltahuudon jälkeen menimme maate jo yhdeksän jälkeen.
SAKARI PUTTONEN
Lounaspaikan maisemia.
Sapuskointia monipuolisen kattauksen kera.
HANNA TUOMINEN
SAKARI PUTTONEN
KAENG KRACHANIIN MA 18.2. Yö ei mennyt vieläkään osaltani putkeen, sillä heräsin edellisyön tavoin kello 23.30, enkä saanut enää unta lainkaan. Oloni huononi öklöksi ja yhden jälkeen oksensin vessassa. Fiilikset eivät olleet mitenkään erityisen korkealla, ja epäilyt Malaronen sivuoireista nousivat pintaan, vaikka niistä ei ole aiemmin mitään ongelmia tullutkaan. Sain ehkä vartiksi unen ennen herätystä klo 6.15. Oloni oli melko öklö ja kerroin muille tapahtuneesta. Einestin vähän ja lähdin tietysti matkaan, sillä kolmen päivän viidakkoepisodin skippaaminen olisi ollut karmeaa. Myös Mam lähti omalla autollaan aamupäivän reissulle. Stoppasimme huoltsikalla puolen tunnin ajon jälkeen ja olin lähellä oksentaa matkalla. Ostin kuitenkin jäätelön, mikä teki erittäin hyvää. Paikalla oli kaksi valkoperämanikkia uudeksi reissulajiksi. Piristyin hieman ja pääsimme noin klo 9 Kaeng Krachanin kansallispuiston päämajalle, jossa jätimme tavarat tantereelle, poikkesimme opastuskeskuksessa ja lintuilimme. Plakkariin saimme muun muassa marmorisepän, ruskosiepon, vinon pinon viirukorvabulbuleita, kunkkukalastajan, pikkutyllin, liian aikaisin kadonneen raitavarpuspöllön ja pari ruskohaikaraa. Tutkittavaa riitti yllin kyllin.
Ajomatkan maisemia.
SAKARI PUTTONEN
Mandariinitrogoni.
Medestäjien suosima kukka.
AIRI HONKONEN
Lähdimme pienen kävelylenkin jälkeen maastoautoilla Ban Makaan, jossa redusimme puolitoista tuntia eräällä hyvin viihtyisällä bungalow-alueella järven kupeessa. Kello hipoi jo puolta päivää, joten aurinko oli jälleen porottava, mutta puiden latvuksien alta oli helppo hakea suojaa pahimmalta kuumuudelta. Paikalta löysimme muun muassa virtavästäräkin, yhdeksän peräsindrongoa ja korkealla kaarrelleen ruostevarpushaukan. Veriselkäkukastaja tuotti hetkellisesti päänvaivaa, sillä Robson ei ole kuvannut kirjaansa lainkaan kirkkaanpunaista nokan tyveä. Riittoisa ja monipuolinen lounas oli kuulemma erittäin hyvää, mutta minä pystyin syömään vain hyvin vähän, lähinnä keittoa ja riisiä. Aterioinnin yhteydessä seurasimme katoksen vieressä banaanien kimpussa hääriviä useita himalajanviiruoravia ja yhtä borneonoravaa. Samaiselta paikalta yhytimme myös matkan ainoan huiluharakkataskun, ensimmäisen intiansarvinokan ja jonkin sinisen sieppolajin, jonka määritimme vaikeasta havaintotilanteesta johtuen kotimaassa valokuvasta turkoosisiepoksi. Ruokailun jälkeen lähdimme kohti kansallispuiston leiriä. Matka taittui joutuisaan ja pian olimmekin portilla. Tie oli vielä jeespoks, mutta se muuttui pian enemmän graveliksi. Matkalla pick-upin lavalla oli kuumaa ja hiljaista. Ehkäpä pipo ja pitkät kalsarit olivat liioittelua. Huiluharakkatasku.
SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
AIRI HONKONEN
SAKARI PUTTONEN
Leiripaikan paksunokkakkyyhkyjä.
Sini-irena.
Matkalla näimme harjakotkan, kun pysähdyimme katsastamaan metsän hämyssä piileviä kukkien punaisia nuppuja. Kyseessä on sama kasvilaji, joka esiintyy Anakonda-elokuvassa. Pingispallon kokoisesta pallosta kasvaa lopulta maailman suurin kukka, rafflesia (ilmeisesti Rafflesia arnoldii). Perillä Ban Krangin leirissä oli todella hiljaista, mikä oli mahtava asia. Kyseessä on Thaimaan suurin kansallispuisto ja käsillä sesonkiaika, mutta alueella oli vain muutama teltta. Jämähdimme heti paikoillemme päärakennuksen pihaan, kun oppaat alkoivat kasata telttoja läheiselle nurtsille. Lintuja oli todella paljon – sini-irena, paksunokkakyyhkyjä, sinisiipilehvejä, kultapäämaina, veriselkäkukastaja, töyhtöhuppubulbuleita ja sitä rataa. Intian Backwoodsin Lovenin hankkima vihreä laserpointteri tuli vihdoin tarpeeseen, kun lintuja piti plokkailla lehvästöstä. Samaisella paikalla keekoili myös yksinäinen lari, joka on uhanalainen gibbonilaji. Kirjallisuuden mukaan se ei laskeudu maahan juuri koskaan, mutta tämä veijari oli kesyyntynyt sen verran, että hiippaili pitkin poikin alueella. Saimme piakkoin kimpsumme telttoihin ja asettumisen jälkeen retkeilimme paikalla asuvan sekä kahden muun oppaan kanssa kolmesta etiäpäin pari tuntia. Jo telttapaikan kupeesta löysimme mielenkiintoista lajistoa, kuten upean mandariinitrogonin, punaselkätikkanaaraan, rusko-, siperian- ja turkoosisieppoja sekä nisäkäspuolelta noin 80 senttiä pitkän mustajättioravan. Erityisesti paikalla asuva opas osoittautui heti kättelyssä erittäin päteväksi kaveriksi ja koko opaskolmikko teki tauotta töitä lintujen löytämiseksi. Kukaan heistä ei puhunut kunnolla englantia, mutta kommunikaatio onnistui silti mainiosti kirjojen avulla.
SAKARI PUTTONEN
Kaeng Krachanin perhoskirjoa.
Töyhtöhuppubulbuli.
SAKARI PUTTONEN
Kilkkuseppäkoiras.
SAKARI PUTTONEN
Laiskanpuoleinen silmälasilanguri.
SAKARI PUTTONEN
Jatkoimme talsimista leirin toiselle reunalle, jolloin lari teki lähempää tuttavuutta Esan – tai oikeammin hänen virkistysjuomansa – kanssa, mikä unohtui hetkeksi erään pölkyn nokkaan. Juoma oli hetkessä tantereessa ja apina lipittämässä sitä maasta. Lähellä oli myös pieni puro, jonka laiteilla kuhisi satoja upeita perhosia pienessä supussa. Hyönteisten lisäksi ihmettelimme myös paria kilpikonnaa. Pieni hiekkatie jatkui metsän siimekseen, jossa näimme uutena apinalajina silmälasilangureita. Lintupuolen parhaimmistoa edustivat muun muassa mustakurkkuräätäli, kermavatsabulbuli, keltaviirubulbuli ja kaksi sulttaanitiaista. Viiden aikaan palasimme leiriin, kävimme virkistäytymässä kylmässä suihkussa ja huilasimme. Hyvin monipuolinen illallinen oli seitsemältä. Odotin ruokailua kuin kuuta nousevaa, koska oloni oli jo ok, mutta nälkä heikon tankkauksen jälkeen järkyttävä. Tarjolla oli monenlaisia vihannes- ja kanaruokia, nuudelia, riisiä, tulista keittoa, kalaa ja tofua. Tuhdin aterioinnin jälkeen vedimme päivän lajit nippuun iltahuutolistaan ja porukka lipui hiljalleen yöpuulle. Minä, Esa ja Jouko läksimme vielä kälppimään lähistölle yöllisten lajien perään. Kuulimme paikalta kolme pitkäpyrstökehrääjää, harmaakehrääjän, kolme raitavarpuspöllöä ja sepelpöllösen. Sain osasta myös melko hyviä äänitteitä. Yhdeksän aikaan painuimme vihdoin pehkuihin, kukin omaan kupolitelttaan, muut olivat kahden hengen isommissa teltoissa.
SAKARI PUTTONEN
AIRI HONKONEN
LAJIPAUKETTA KAENG KRACHANISSA TI 19.2. Teltassa oli yllättävän mukava nukkua – sopivan pehmeä makuualusta, eikä tietoakaan huonosta olosta. Lopetin Malaronen syömisen loppumatkan ajaksi, millä saattoi olla vaikutusta. Alkuyöstä teltassa oli hieman kuuma, mutta aamuyön puolelta viideltä laitoin kerraston päälle viileyden vuoksi. Taisimme kaikki herätä gibbonin mahdottomaan älämölöön ja viimeistään joidenkin mystisten hyönteisten sirkkelimäiseen ja erittäin voimakkaaseen ääneen, joka kulki alueen yli aaltona. Lyhyiden aamutoimien jälkeen lähdimme seitsemältä oppaan kanssa talsimaan lähiympäristöön. Telttojen läheltä napsahti heti päivän ensimmäinen elis, kun puun latvassa huuteli viherposkiseppä. Pitkät tamineet olivat paikallaan lievän viileyden ja ilmankosteuden vuoksi. Ensimmäisen tien varrelta havaintoihin tarttui esimerkiksi pikkusieppo, ensimmäiset harmaavatsabulbulit, kaksi mustahuppubulbulia ja leucogenis-alalajin vaaleanharmaan tuhkadrongo. Tutkittavaa riitti käytännössä koko ajan, ja pyrimme olemaan mahdollisimman hiljaa, etteivät linnut katoa. Desibelit nousivat kuitenkin välillä turhan korkealle. Marmoriseppä.
Valkohupputimali. SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
Valko-otsapöllönen oli päivän parasta antia.
HANNA TUOMINEN
Päädyimme eräiden fasiliteettien pihapiiriin, josta löysimme vaikka mitä. Heti aluksi raitavarpuspöllö lensi läheiseen puuhun. Latvuksissa oli lintuja vähän joka puolella, ja saimme tunnistettua niistä muun muassa pari sulttaanitiaista, kiinankäpinkäisen ja puistosinisiepon. Yläpuolellamme lensi puolestaan kaksi haukkaa, joista toisen varmistimme kuvien avulla isotöyhtöhaukaksi. Mukavin havainto oli kuitenkin järkälemäinen keisarisarvinokka, joka pyyhälsi suoraan päältämme siivet havisten. Pian meidät ohitti myös jokunen intiansarvinokka. Myös pikkuviherlehvi oli mukava löytö, mutta valitettavasti läheisessä puussa ollut vihertikkalaji jäi määrittämättä. Kyseessä oli kuitenkin erittäin kova pysäkki lajistollisesti. Puoli kahdeksaksi palasimme aamiaiselle, joka käsitti hyvän satsuman jogurttia, mysliä, paahtoleipiä, paistettuja kananmunia, nakkeja ja niin edelleen. Näillä eväillä kelpasi lähteä liikenteeseen. Noin yhdeksän aikaan ampaisimme maastoautoilla ylemmäs tietä pitkin. Saavuimme ensimmäisen pienen virran luokse, jossa oli uskomaton määrä perhosia parveilemassa auringonpaisteessa. Löimme autot parkkiin ja läksimme kävelemään tietä eteenpäin. Poikkesimme aluksi viidakon siimekseen, jossa opas näytti meille kaksi mahtavaa valkootsapöllöstä – yeah! Lajia tavataan vain muutamassa paikassa koko maassa, ja kyseessä on varmaan hämärimmän näköinen pöllö, minkä olen nähnyt. Pöllöt oli todella hankala nähdä jopa muutaman metrin päästä. Kävely aamulla viidakkotiellä oli mainiota puuhaa – lintuilua parhaimmillaan. Aika kului siivillä, kun nassauttelimme lajilistalle keltatiheikkötimalin, smaragdikyyhkyn, punaselkätikan, kultauunilinnun, viidakkotimalin, kiinanminivetin, punakurkkusepän ja monia muita sademetsälajeja. Paluukävelyn yllärinä tien laiteilla hääri seitsemän hauskannäköistä mustakulmaharlekiinia.
SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
Porukka levällään viidakkotiellä.
Harvinainen okapyrstöharakka.
Palasimme leiriin puolen päivän hujakoilla, jolloin söimme taas erinomaista paikallista sapuskaa. Hetken hengähdyksen jälkeen lähdimme jälleen liikenteeseen kahden aikaan. Lähtömme tosin myöhästyi hieman, koska toisen auton rengas oli osittain tyhjentynyt. Suuntana oli tällä kertaa KM27-kyltin lähialue ylempänä vuoristossa. Körryyttely kesti yli tunnin, jolloin ylitimme yhteensä kolme virtaa, joissa oli aivan tolkuttomasti perhosia. Virtakohdat olisivat olleet erittäin haastavia ylitettäviä henkilöautoilla, mutta niin vain Esa on painellut menemään tappiin asti vuokra-autolla jokunen vuoksi sitten ilman mitään ongelmia. Mitä ylemmäksi ajoimme, sitä komeammaksi maisemat muuttuivat. Läpipääsemätöntä vuoristoviidakkoa oli kaikkialla, eikä tien lisäksi näkynyt merkkiäkään ihmisen toiminnasta. Näimme kuitenkin vain olemattoman pienen osan lähes 3 000 neliökilometrin kokonaisuudesta, joka jatkuu hyvin laajana myös Burman puolelle. Perillä KM27-alueella alkoi armoton plokkailu ja seuraavat pari tuntia kuluivat siivillä. Heti kärkeen äänitin kuningassepän yksitoikkoista laulua, josta pamahti elis. Pian kuulimme myös jonkin harlekiinin ääntä, mutta laji jäi vielä auki. Kävelimme hiirenhiljaa tietä ylöspäin. Tuloksena oli muun muassa valkohupputimali, keltasirppitimali, tuhka-, harmaaposki- ja kiinanminivettejä, viitasieppo, palmukiitäjiä ja mustaohjasbulbuli. Harmaavatsabulbulin ääni oli jo lähes betonissa. Äänimaisemaa värittivät useat eri äänet, joista osa jäi tunnistamatta. Oppaiden kanssa oli kuitenkin todella mukava etsiä lajeja ja koko porukka osoittautui yhtä mukavammaksi. Paikallisopas oli erittäin pätevä määrittäjä, mutta jos joku
Kambodzanviiruorava.
Borneonorava. SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
Paikallista kukkaloistoa.
SAKARI PUTTONEN
ääni tai muu havainto ei auennut, niin hän ei ruvennut vääntämään, vaan sanoi nöyrästi, ettei tiedä. Yksikään hänen määritys ei mennyt väärin, ei edes äänimääritykset, jotka pystyimme varmistamaan äänitteiltä. Bulbulien ja timalien lisäksi äänimaisemaa värittivät joidenkin seppien toistavat huutamiset sekä vuorikeisarikyyhkyjen matalankumisevat äänet. Paluukävelyn aikana oppaat löysivät äänen perusteella kuusi okapyrstöharakkaa, joita pääsimme ihailemaan monesta eri kulmasta. Ne olivat hyvin piilottelevia, mutta osa porukastamme sai niistä hyviä kuvia ja minä jopa äänitteen. Kaeng Krachan on ainoa paikka koko maassa, jossa lajia tavataan. Liekö harvinaisuuden ja piilevyyden syytä, että lajista ei ollut äänitettä edes Xeno-cantossa. Kovan harakkahaviksen lisäksi näimme myös uurresarvinokan. Ajomatkan aikana näimme upeasti kolme keisarisarvinokkaa ilta-auringossa, mutta harmillisesti nuijasimme ruusutrogonin niukasti. Perillä leirissä olimme puoli seitsemältä jo pimeän rajamailla. Illan retkestä jäi erittäin hyvät fiilikset niin lintuhavaintojen kuin oppaidenkin ansiosta. Peseytymisen ja päiväkirjakirjoittelujen aikana Jouko ehti rikkoa silmälasinsa, mutta sai ne kasaan oppaiden kuminauhan avulla. Teltat olivat niin lähellä toisiaan, että kaikki kuului hyvin – myös Jokkerin ja Esan silmälasikaupanteko ja Joukon tähtitieteen luento. Illallinen oli puoli kahdeksalta ja tarjolla oli jälleen hieno setti monenlaista herkullista pöperöä. Kaikkien ruokalajien tunnistaminen ei onnistunut, mutta maukasta oli. Ruokailun aikana lähiseinästä löysimme ison liskon ja Esan lautaselle tippui yksi mokoma katosta. Iltahuuto osoitti, että uusia lajeja tuli pitkä liuta. Saimme iltahuudon pakettiin puoli yhdeksältä, mutta minä, Rami, Hanna, Maria, Esa ja Jouko lähdimme vielä puoli kymmeneltä oppaiden kanssa piikkisikaretkelle. Kävelimme lähistöllä ja kuulimme pitkäpyrstökehrääjien hidastempoisten tunk-tunk -äänien lisäksi myös raitavarpuspöllöjen helmipöllömäistä puputusta ja jaavanpöllökehrääjän korinaa. Samalla selvisi myös, että tunnistamaton ääni, jonka olin kirjannut havaintovihkoon seuraavasti: ”Nasaalihko mutta melko matala KAKKAU tai GAG-GAU” oli gekon ääntelyä. Enpä olisi uskonut, että kyseiset liskot kommunikoivat toisilleen ääntelemällä. Niitä oli käytännössä kaikkialla – muun muassa wc-rakennuksen katossa kymmenittäin. Näimme myös hankalasti löydettävän Common Deerin. Palasimme lopulta puoli yhdeltätoista päärakennuksen luokse, jonka takapihalla piikkisika yleensä käy syömässä kasvisten tähteitä. Nyt piha oli kuitenkin autio, joten piikikäs jäi haaveeksi tällä kertaa. Kävelyä olisi ollut mukava jatkaa vaikka koko yö, mutta aamulla oli jälleen aikainen herätys ja kaikki olivat jo aivan töttöröö.
HANNA TUOMINEN
Aamiaispaikan tarkkailua.
Heräsimme kuudelta selvästi edellistä viileämmän yön päätteeksi. Puoli seitsemältä läksimme autoilla korkeimmalle paikalle Panoen Tongiin. Hanna jäi kuitenkin leiriin, sillä huono olo oli yllättänyt yöllä, mikä oli johtanut oksentamiseen ja vatsaongelmiin. Kunnon vaatetus oli omiaan kosteassa aamussa auton lavalla. Hämärä vaihtui pian aamuvaloon, kun ohitimme virtaukset, norsun yöllä kaataman puun ja monta kurvia. Ylhäällä olimme noin tunnin kuluttua. Paikalla oli hieman enemmän trafiikkia kuin muualla, mutta ei häiritsevästi kuitenkaan. Oppaat virittelivät erittäin tuhdin aamiaisen näköalapaikalle. Samalla ihailimme aamuauringon värittämää ja osin sumuista maisemaa. Rakennuksen laiteilla kisaili pari mustaohjasbulbulia ja Sakari kuvasi kolmannen toisaalla. Löysin pian kaukoputken erään puun latvasta viirulukkisen, joka oli yllättävän isokokoinen. Lähes samoilta jalansijoilta näimme ja kuulimme useita taigauunilintuja sekä yhden idänuunilinnun.
Leirin tuttavallinen lari.
SAKARI PUTTONEN
HANNA TUOMINEN
PENOEN TONG KE 20.2.
HANNA TUOMINEN
Kaeng Krachanin leirialuetta.
SAKARI PUTTONEN
Naarasmustaotsaseppä pesäkolossaan.
Kultaotsalehvikoiras.
SAKARI PUTTONEN
Aamiaisen – joka olisi käynyt lounaasta – jälkeen kävelimme lähistöllä hiljalleen lintuja etsien. Fyllareita oli mukavasti maisemissa, joten lajilistamme täydentyi pian siperianuunilinnulla. Taigauunilintuja oli edelleen siellä täällä ja yhdestä pensaasta plokkasimme ruskouunilinnun. Kiitäjien kyttääminen tuotti myös tulosta, sillä yllämme viiletti ainakin 25 aasiankiitäjää samalla, kun kuuntelimme keltanokkatimalin vieressä jonkin sirppitimalin mökää. Laji varmistui hyvän äänityksen avulla kotimaassa kaitasirppitimaliksi. Petolintupuolta edustivat idänmehiläishaukka, ruostevarpushaukka ja pari määrittämätöntä varpushaukkaa. Äänimaisemaan kuului keisarisarvinokan ääntely ja harakkaharlekiinin korkea ääni. Harmillisesti emme nähneet harlekiinia – se oli Airin tavoitelaji reissulta erikoisen ”jääkiekkokypäräulkonäkönsä” vuoksi. Muita uusia tuttavuuksia olivat muun muassa auliisti hollilla laulanut komea turkoosiseppä, teräskukastaja, laidunmedestäjä ja sinirastas. Panoen Tongissa viihdyimme parisen tuntia, kunnes lähdimme takaisin alas. Lämpötila kohosi nopeasti, joten toisen paidan sai nakata pois pian. Tunnin paluuajo oli varsin hiljainen. Leirissä pakkasimme kimpsumme kasaan ja oppaiden purkaessa telttoja keräsimme melko suuren (1 500 bahtia per nuppi) tipin kullekin kolmelle henkilölle. Olimme kaikki erittäin tyytyväisiä heppujen toimintaan – mitään negatiivista emme osanneet heistä lausua. Hannakin oli jo onneksi tolpillaan. Seuraavaksi suuntasimme lounaalle patojärven rannalle. Ajo tuntui hyvin pitkälle ja lämpötila oli jo korkealla. Ilmavirtaus osui auton lavalle sen verran rehvakkaasti, että silmämunamme kuivuivat lähes rusinoiksi aurinkolaseista huolimatta. Toinen autokunta näki jälleen aasiansininärhen, joka uupui edelleen listaltani.
Jaavanapina.
Paattiretkeilyä.
AIRI HONKONEN
Sapuska oli hyvää, mutta ei voittanut Kaeng Krachanin leirin pöperöitä. Tankkaamisen jälkeen hyppäsimme kahteen pitkään paattiin ja läksimme reilun tunnin jokiajelulle patojärvelle. Lintuelo oli kuitenkin – ehkä vuorokauden ajasta johtuen – erittäin hiljaista. Saimme matkata pitkiä siivuja ilman mitään lintuja. Välillä jossain lensi jaavanmerimetso tai silkkihaikara. Poikkesimme erään saaren viereen, jossa oppaat kaivoivat banaaneja esiin ja heittivät niitä rannan apinoille. Rannalla ja vedessä kuhisi pian toistasataa jaavanapinaa. Olimme juuri manailleet, että apinoiden syöttäminen on ylipäätään erittäin typerää. Osa apinoida kiipesi veneisiin, jolloin toisen veneen opas antoi niille heti satikutia. Parin saaren edustalla oli enemmän lintuja, mutta lähinnä tuttuja lajeja, kuten lehmä-, silkki- ja jalohaikaroita, kenttähyyppiä ja niin edelleen. Yhteen saareen lensi kuitenkin aasianpääskykahlaaja, mutta sen nuotittaminen oli liian hankalaa liikkuvassa veneessä. Toinen venekunta nappasi lisäksi lajitäydennykseksi sääksen. Venekruisailun jälkeen siirryimme jälleen ilmastoituihin minibusseihin ja jätimme jäähyväiset opaskolmikolle. Kaeng Krachanissa olisi ollut mielestäni mukava viettää vaikkapa viikko yhteensä, mutta ehkä sitten joskus toisella reissulla. Cha-amiin palasimme jo varttia vaille neljä, joten päivälle jäi jopa hieman luppoaikaa. Huiliminen ja chillailu hetken ajan teki terää. Meikäläinenkin jopa viihtyi altaalla, ainakin vartin. Kävin vielä iltasella ravintolassa Airin ja Ramin kanssa. Ruoka oli jälleen sopivan tulista ja maukasta. Järjestin vielä illan aikana seuraavan päivän Pak Thalen reissun. Illalla oli tietysti vielä vuorossa iltahuuto.
APINA: SAKARI PUTTONEN / VENE: MARIA YLI-RENKO
SAKARI PUTTONEN
Smyrnankalastaja.
SAKARI PUTTONEN
Jaavanmerimetso.
Silkkihaikara.
Legendaarinen lusikkasirri.
PAK THALE TO 21.2. SAKARI PUTTONEN
Puhelimeni soi varttia vaille viisi aamulla, jolloin oli lievästi nuutunut olo; silmät olivat hiekkapaperilla ja sitä rataa. Ei auttanut muuta kuin pompata ylös, vetää vähän aamupalaa nassuun ja hypätä minibussiin. Rami lähti mukaan, mutta Airi jäi huilimaan, koska hänelle oli tullut yöllä huono olo ja vessa kului käytössä. Hanna ja Maria lähtivät puolestaan myöhemmin Koh Talun saarelle etelään snorklailemaan. Poikkesimme vielä Leo Gardensiin, josta tuli neljän henkilön verran miesvahvistusta. Ampaisimme sieltä liikenteeseen joskus kello 5.35, jolloin oli tietysti vielä säkkipimeää. Kuski paineli mukavan haipakkaa Pak Thalen suuntaan pohjoiseen, jonne saavuimme jo noin klo 6.40. Aurinko oli juuri nousemassa ja tunnelma odottavan virittinyt. Oli täysin tyyni ja pilvistä, joten sää oli kaikin puolin perfetto. Otimme putket esiin ja aloimme plärätä valtavia kahlaajamassoja, joita piipersi ja lensi siellä täällä lukuisilla vesialtailla. Hienoin lössi oli eittämättä yli tuhannen aavikko-/ylänkötyllin sekaparvi, joka suhasi edestakaisin upeasti. Ajatukseni oli kuitenkin visusti lusikkasirrissä, joten jätin tylliopiskelut myöhemmäksi. Siirryin parikymmentä metriä pienen pumppukopin lähelle ja aloin seuloa piipertäviä sirrejä. Muutkin hakivat ja kuvasivat lajistoa jatkuvasti. Perkasin ja perkasin, mutta putkeeni sattui vain noin 150 rusokaulasirriä, satoja mustajalkatyllejä, kymmeniä kuovisirrejä ja jänkäsirriäisiä. Joku plokkasi maasta komean muuttohaukkavanhuksen reissupinnoihin. Paikka ja fiilis olivat jotenkin uskomattomia – saimme plärätä rauhassa valtavia lintumassoja, kuten esimerkiksi 1 200 kuovia, satoja jaavanmerimetsoja, 200 jalohaikaraa ja tuhansia muita kahlureita. Hetken kuluttua lykästi, kun löysin lusikkasirrin rusokaulasirrien joukosta – yeah! Käytännössä koko matkan ainoa tavoitelajini oli nyt piipertämässä kaukoputkessa pienen erikoisnokkansa kera. Kyllä kelpasi. Muutkin näkivät linnun ja sen pukutuntomerkkejä oli hyvä opiskella – selvästi vaaleampi tapaus kuin rusokaulasirrit. Lajin maailmanpopulaation arvio vaihtelee hieman, mutta se oli ilmeisesti vain 400 yksilöä. Mässäilyn jälkeen maltoin siirtyä seulomaan isoja tyllejä. Talvipukuisen ylänkö- ja aavikkotyllin määrittäminen oli ollut minulle jotenkin turhauttavan hankalaa, eikä se ollut auennut aiemmin. Nyt oli ainakin opiskelumatskua tyrkyllä – noin 2 000 yksilön verran. Alku oli nytkin turhauttavaa, mutta lähes tai täysin juhlapukuun sulkineet muutamat yksilöt olivat selviä aavikkotyllejä. Muiden kanssa oli hankalaa, mutta onneksi Esa heitti ässän kehiin – Euroopan linnut -kirjan, jossa puvut on kuvattu paljon paremmin. Nyt alkoi hom-
SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
Mustavyömonarkki on kosteikkolaji.
Naurulokkia muistuttava tiibetinlokki.
ma luonaamaan; pohdiskelun ja tutkiskelun jälkeen tyllit alkoi nähdä jo varsin helposti lajilleen. Karkeasti noin 90 % oli ylänkötyllejä ja loput aavikkosellaisia. Paras määritysoppikurssi näistä lajeista ikinä! Kävelimme vielä hieman pidemmälle suola-altaiden väliin, josta saimme lajilistalle Timon skarppaamaan talvipukuisen vesipääskyn ja Ramin löytämät kaksi lusikkasirriä. Aiemmin näkemämme lintu oli siirtynyt näemmä toiseen altaaseen lajikaverinsa luokse. Nyt ne olivat vielä paljon paremmin tyrkyllä makustelua varten. Kiertelyn jälkeen siirryimme toiselle kahlaajapaikalle. Tony Broomen ohjeistama mesta näytti aluksi hiljaiselle ja täpläviklojen löytyminen alkoi näyttää hieman haastavalle. Paikalla oli kahlaajia tietty paljon, mutta lähinnä lampivikloja. Elikseksi tuli kuitenkin siperiankurmitsa. Löysin myös lähiojasta viisi mustakulmakerttusta, jotka piilottelivat erittäin taitavasti mustavyömonarkin vieressä. Talsimme suola-altaiden reunustamaa tietä kauemmas ja näimme samat kolme tyyppiä, jotka olivat lusikkasirripaikalla ja aiemmin myös Kaeng Krachanissa. Kysyin täplävikloista ja siellä ne kuulemma olivat – peräaltaalla. Sinnepä siis. Kävellessä näimme vähintään viisi idänrastaskerttusta, jotka lähtivät tien poskesta. Niiden kanssa sai olla skarppina, mutta vaaleat pyrstön reunasulat näkyivät kuitenkin hyvin, samoin selvä silmäkulmanjuova. Rami löysi myös mysteerilinnun, joka osoittautui harmaataskuksi. Peräaltaalla oli tosiaan 55 täplävikloa hyvin hollilla! Tämänkin lajin määritys avautui nyt hyvin ja kyseessä on lusikkasirrin ohella erittäin vähälukuinen laji, jonka maailmanKosteikoilla näkee usein varaaneja. SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
Tuiki tavallinen liro.
Seeprakyyhky.
SAKARI PUTTONEN
kanta lienee enää 500–1 000 yksilöä. Altaalla ollut paikallisopas sanoi, että paikalla on yksi arokurppelo, mutta vaikka etsimme sitä kolme varttia, niin se jäi löytymättä. Tilanne harmitti jonkin verrankin, mutta no can do. Timo löysi kuitenkin matkapinnaksi kiinanhuitin tepastelemassa rannalla. Kello repi jo yksitoista ja risat, joten lähdimme takaisin viettämään huiliaikaa. Perillä olimme klo 12.30, ja Airi oli jo onneksi tokeentunut. Hän oli tietysti hieman harmissaan, ettei päässyt näkemään lusikkasirrejä, mutta vajaakuntoisena lepääminen on viisainta. Aamupäivän reissu oli kyllä onnistunut. Taloilla otimme rennosti, pumppukorjaajat tulivat ja hoitivat Hannan ja Marian huoneen ilmalämpöpumpun kuntoon ja minä lähdin heidän mukaansa vielä näyttämään Leo Gardensin, koska Joukon ja Esan pumppu ei ollut ilmeisesti toiminut lainkaan. Kompressori oli kuulemma sökö ja jepet palaisivat tunnin kuluttua. Meidän talon pumppu oli puolestaan valuttanut paljon kondensiovettä sisälle. Kävin vielä Ramin kanssa syömässä, kun Anitta, Riitta ja Airi lähtivät taksilla Hua Hiniin visiitille. Otimme Ramin kanssa lunkisti – minä kirjoittelin päiväkirjaa, Rami runoa ja kävimme pulahtamassa altaassa. Väsymystaso oli totuttuun tapaan kohtalainen. Mam tuli visiitille klo 15.45, jolloin pidimme palaverin perjantain ja lauantain retkestä. Homma oli vartin päästä selvää pässin lihaa. Lähdin vielä Ramin kanssa käppäilemään Leo Gardensiin, jossa Jouko, Timo ja Esa päivystivät terassilla. Hetken päästä Jouko plokkasi mysteerilinnun langalta ja antoi spuden minulle – suomumanikki vihdoin retkipojoksi. Kotvan kuluttua lähdimme viiden pekan voimin kälppimään uusille alueille. Löysimme heti kärkeen kolme medestäjää: keltainen vatsa, musta poski ja siivet, violetintummanhohtava selvä ja kurkku. Emmepä löytäneet kirjasta mokomaa, mutta Suomessa laji varmistui kookosmedestäjäksi. Jatkoimme hortoilua ja näimme mukavan laidunalueen, johon sujahdimme piikkilangan välistä. Löysimme tiemme pellon reunalle, jossa oli mukavasti elämää. Sitä ennen näimme kahdeksan tuhkaminivettiä ja burmanpikkulepinkäisen. Laitumella päivystimme varmaan kolme varttia: harjalintuja, suomumanikkeja, palmuvarpusia, uudeksi lajiksi paksunokkakerttunen, läjä kenttähyyppiä ja kaikenlaista muuta siivekästä. Palasimme kuuden jälkeen illan hämärtyessä. Sakke oli hieronnassa ja Jokkeri matkalla sinne seuraavaksi. Palailimme Ramin kanssa hemboon ja Airi oli jo tullut Hua Hinistä. Hain porukalle pitsat ja Koh Talun edustus saapui takaisin kahdeksan nurkilla. Reissu oli kuulemma mennyt hyvin, mutta snorklailuaikaa oli jäänyt harmillisen vähän. Lintupuolelta paras havainto oli korallihaikarakaksikko. Maate pääsimme yhdeksän nurkilla.
SAKARI PUTTONEN
Riitta, Jouko, Rami ja Mam kosteikolla.
Vanha kastanjamanikki.
HANNA TUOMINEN
SAKARI PUTTONEN
KHAO SAM ROI YOT JA KUI BURI PE 22.2. Nousimme ylös tuskaisen aikaisin jo kello 5.00, sillä puolen tunnin päästä oli lähtö. Ennen seitsemää olimme Khao Sam Roi Yotin upealla kosteikolla, jossa meni pitkät puulankongit veden yllä. Pari tuntia hujahti hetkessä lintumaailmaa ja kasvillisuutta ihaillen aamusumun jälkeisissä fiiliksissä. Näimme muun muassa viisi kiinanpikkuhaikaraa, kymmeniä kastanjamanikkeja, sulttaanikanoja, liejukanoja, sorsia, priinioita, mustakulmakerttusia ja isot läjät muita lintuja. Jyrkkien seinämien reunustamalta kosteikolta jatkoimme jokiajelulle, joka oli melko pitkän matkan päässä. Körryyttelyn jälkeen päädyimme jokirantaan, josta jatkoimme kahden paatin voimin tutkimusretkelle yläjuoksun suuntaan. Reilun tunnin setti oli kuitenkin todella köyhä, vaikka yleensä mangrovekasvustot ovat hyviä lintuholleja. Meidän havaintoihin päätyi vain lähinnä jokunen sinikorva-, turkoosi-, smyrnan-, normi- ja mustapääkalastaja, kolme joraa, pari varaania ja jotain muuta. Myöhäinen kellonaika saattoi vaikuttaa heikkoon saldoon. Jokiajelun jälkeen menimme tien toiselle puolelle minimalistiseen ravintolaan lounaalle. Satsuma oli vain vaivaiset 2,5 euroa juomineen per nuppi, mutta ruoka oli kylläkin järkyttävän tulista villisikaa. Auringon paahtaessa lounaspaikan vieressä koikkelehti kolme riisikirvistä.
SAKARI PUTTONEN
Jokiretken turkoosikalastaja.
AIRI HONKONEN
Tankkauksen jälkeen suuntasimme kohti Kui Buria, mutta teimme riisiviljelmillä stopin, jonka aikana plokkasimme muun muassa liroja, taivaanvuohen, pensaskiurun ja keltavästäräkin päivän lajistoon. Kui Burin lähellä poikkesimme erääseen kouluun viemään lahjoitustavaroita. Mam kysyi meiltä jo aiemmin, että haluammeko käydä visiitillä ja tukea koulua. Hän osti pyynnöstämme noin 3 000 bahtilla muun muassa kyniä ja sanakirjoja sekä lento- ja koripallon ja muuta tykötarvetta. Koululla oli vilskettä ja kuhinaa, kun tulimme Sulttaanikana. ja jaoimme tavarat. Jakaannuimme parissa luokkiin, jolloin meidän piti kysellä ja vastailla opiskelijoille englanniksi. Sessio oli hauska, mutta aika haastava, sillä opettajatkaan eivät puhuneet kummoisesti enkkua. Koulu ei ollut köyhimmästä päästä, sillä eräässä luokassa oli 20 tietokonetta litteiden näyttöjen kera. Ajelimme kouluepisodin jälkeen majapaikkaan, jossa oli pari bungalowia – viihtyisiä sellaisia. Mäkiset ja Puttoset pääsivät deluxe-versioon, jossa oli ilmastointi. Me muut menimme isompaan, jossa minä nukuin Esan ja Joukoun kanssa olohuoneessa lisävuoteilla. Pikaisen asettumisen jälkeen hyppäsimme avolava-autoille noin kello 15 ja ajoimme kansallispuistoon elefanttijahtiin.
SAKARI PUTTONEN
SAKARI PUTTONEN
Kosteikon lummekauneutta.
Lintuilua riisiviljelmillä.
AIRI HONKONEN
Puisto on osittain vanhaa viljelysaluetta, jossa on kasvatettu muun muassa ananasta ja ilmeisesti myös eukalyptusta. Norsuja on alueella 230 ja tiikereitä viidestä kymmeneen. Biotooppina puisto on paljon avoimempi kuin Kaeng Krachan, ei siis varsinaista viidakkoa. Ennen puistoa Hanna plokkasi puun latvasta liitohaukan uudeksi reissupojoksi. Puistossa saimme pian punaviidakkokanan näkyviin ja lyhyen ajamisen jälkeen poikkesimme ylätalolle. Pihassa oli pari Porukka lounaspaikalla. riisikirvistä ja intiansininärhi sekä kaksi intiansarvinokkaa. Löysin kaukaa ja korkealta pedon, jota seurasin todella pitkään – siperiansuohaukka vihdoin plakkariin! Oli tosin ihan sikavaikea määrittää.
RAIMO SALO
HANNA TUOMINEN
Airi koululaisten kera.
SAKARI PUTTONEN
Pihamaina.
Ananasviljelijöitä.
Illalliskattaus. HANNA TUOMINEN
AIRI HONKONEN
Jouko, Riitta ja Sakari ensimmäisellä norsupaikalla.
SAKARI PUTTONEN
Paikalla oli myös meidän tuttu opas Kaengista – mukava tavata jeppe, oli heti kättelemässä. Jatkoimme pian ajoa ja laskin kaikki pikkusiepot – 22 oli saldo. Pian löysimme kaksi elefanttia, joita ihailimme pitkään. Samalta paikalta näimme muun muassa 11 naamiokuhankeittäjää, kaksi kastanjamehiläissyöjää, kobolttisiepon ja aasiansininärhen. Pitkän tovin jälkeen jatkoimme matkaa, jolloin näimme vielä lisää ronsuja. Näköalapaikalla oli paikallisia meluamassa, mutta näimme sieltä muutaman ronsun, joista osa kikkaili erikoisesti. Näimme myös 15 komeaa gauria, jotka ovat suurikokoisia puhveleita. Samalla hollilla tarkkailimme myös intiansarvinokkia. Läksimme mestoilta pois melko myöhään, ja paluuajon aikana näimme vielä lisää norsuja. Palasimme noin klo 18.45 kämpälle, jolloin pitkäpyrstökehrääjä oli heti kärkeen äänessä, näinkin sen Esan kanssa. Pimeys laskeutui ja klo 19.30 meille oli katettu kunnon illallinen festarimeiningillä, sillä kattaus oli tehty heinäpaalien päälle meitä varten, ikään kuin jäähyväiskemut. Iltahuuto oli pientä tuskaa, kun Esa ei uskonut oikein mitään määriä saati määrityksiä. Maate pääsimme ysin nurkilla hienon illallisen päätteeksi.
HANNA TUOMINEN
Kui Burin kansallispuiston monumentteja.
HANNA TUOMINEN
KUI BURI LA 23.2. Herätys oli kello 5.30, sillä lähdimme vartin yli kuusi pimeässä liikenteeseen. Aurinko alkoi kuitenkin kivuta pian taivaalle, joten valoisuus lisääntyi samalla, kun ehdimme uudelleen Kui Burin puistoon. Lintuelämää oli yllättävän vähän; pikkusieppojakin tällä kertaa vain yksi. Näimme lähinnä muutaman peräsindrongon, kunnes saavuimme näköalapaikalle. Luvassa oli ulkoilma-aamiainen komeissa maisemissa. Samalla lähellä puhisi yksi ronsu alarinteen puskan suojissa. Gaurien lisäksi näimme kaukana myös kaksi harvinaisempaa bantengia. Linturintamalla olivat edustettuina harakkatasku, jokunen intiansarvinokka, pari tulitöyhtöä, muutama riisikirvinen, kilkkuseppä ja jokin viherkyyhkylaji. Meille katettiin aamiainen hienosti parhaalle hollille ja nautiskelimme muun muassa paahtoleipää lihatäytteellä, kookospannukakkuja sekä herkullista kaakaota ja kahvia. Loistelias setti kaikkiaan. Ruoan jälkeen käppäilimme lähistöllä, mutta mainittavia olivat vain kolme indokiinanpensaskiurua, keltaviirubulbuli ja Timon löytämä käenpiika uudeksi reissulajiksi. Palailimme pirsseille ja menimme vielä toisaalle. Matkalla näimme pari ruostevarpushaukkaa, muutaman määrittämättömän accipiterin, kaksi ruostesiipihaukkaa ja harmaanaamahaukkasen. Petoja oli siis liikenteessä. Eräällä pätkällä oli upeasti perhosia tienvieripuskat täynnä – kymmeniätuhansia lentelemässä.
AIRI HONKONEN
Rami jymykiitäjäpaikalla.
SAKARI PUTTONEN
Saavuimme yhdeksältä toiseen leiriin, jossa edellisiltaiset paikalliset opiskelijat tms. olivat telttaleirillä. Hajaannuimme tunniksi kävelemään ympäristöön ja saimme onneksi myös uutta lajistoa kehiin. Ensin napsahti lapinkirvinen listalle. Pikkusieppojen lisäksi muu lintumaailma oli kuitenkin hyvin hiljaista, mutta tarkkaavaisuus palkittiin, kun löysin korkealta taivaalta kolme jymykiitäjää. Näimme myös idänmehiläishaukkatyyppisen pedon, joka jäi määrittämättä. Päivän kolmannen eliksen sain, kun löysin kummallisesti ääntelevän fyllarin puskasta, mikä osoittautui ussurinuunilinnuksi – jepa! Palasimme suoraan majapaikkaan, otimme romppeet ja maksoimme koko lystin. Sen jälkeen palasimme vielä puiston alkupaikalle ja ranger lähti kanssamme talsimaan polkua paahtavassa auringossa. Keskeytimme lopulta retken, kun lintuja oli olemattomasti, lenkki vain jatkui ja jatkui, kello oli jo puolen päivän, emmekä olleet vielä syöneet aamiaisen jälkeen mitään. Sitä ennen ehdimme kuitenkin nähdä muun muassa neljä mustarintaräätäliä, toistakymmentä mustapääbulbulia, keltaviirubulbulin, isomalkohan ja jotain perussälää. Lampareessa pulikoi neljä liejukanaa ja yhdeksän viheltäjäsorsaa. Paluumatkalla Cha-amiin poikkesimme vielä ostoskeskuksessa, jossa saimme ruokaensiapua ja tietysti pakollista jädeä. Herkullisia lihavartaita! Sitten oli vielä luvassa Hua Hinissä rahanvaihtoa, jolloin meinasin jäädä autosta, ja Hanna & Maria jäivät sinne vielä ostoksille. Majapaikassa olimme joskus kolmen jälkeen. Ei muuta kuin suihkuun. Rami löysi vielä komean liitohaukan pihapinnaksi. Kotvan huilin jälkeen lähdin Airin ja Ramin kanssa etsimään paikallisia myyntikojuja. Tavoitteena itselläni oli löytää kävelykeppi matkamuistoksi ja laser Jalmarille. Jälkimmäinen tuotti vesiperän, niin myös keppi. Sen sijaan Airi huomasi skitso-pipoja rautakaupassa ja koppasin heti veljelleni Tonille, Jalmarille ja Ihantolan Antille vaatteet föliin – mahtavaa. Kävelykeppi jäi kyllä harmittamaan, kun olin lähes joka maasta onnistunut mokoman löytämään, mutta nyt käsitöitä ei löytynyt mistään. Kävelimme takaisin ja näimme lajiksi nro 230 viisi ylilentänyttä safiirimehiläissyöjää. Poikkesimme lopuksi syömään ja jälleen jädelle. Loppuilta käsitti lähinnä lepoa, kirjoittelua ja joutenoloa. Perusväsymystä rymyilystä alkoi olla aika paljon. H & M tulivat Hua Hinistä ennen puoli seitsemää ja loikkivat mystisesti huoneeseensa. Pian he tulivat olkkariin ja antoivat mahtavan kävelykepin! Uskomaton juttu – hyvä fiilis jäi tempauksesta. Nukkumaan kaikki menivät hyvissä ajoin.
SAKARI PUTTONEN
Paikallista työkoneistoa.
Santtu kyselemässä kala-altaiden sijaintia.
AIRI HONKONEN
SAKARI PUTTONEN
BANGKOKIIN SU 24.2. Aamutoimien jälkeen lähdimme hiljalleen kahden autokunnan voimin kohti Bangkokia. Meillä ei ollut sikäli kiirusta, mutta käytimme kuitenkin luppoaikaa matkaamiseen. Ajomatkan aikana stoppasimme sapuskoimaan, mutta muuten meno oli jouhevaa. Esan epäilyjen vuoksi laskimme tarkoituksella Ramin kanssa siirtymän ajalta jokaisen aasianrakonokan yhden tarkkuudella. Bangkokin nurkilla navigoimme kaupungin eteläpuolelta Chao Phraya -joen yli itään, jossa yritimme löytää Muang Boran kala-altaat. Operaatio osoittautui paljon luultua hankalammaksi, mutta useiden kyselyiden jälkeen osasimme oikeaa tietä kosteikolle teollisuusalueen läpi. Kala-altailla oli mukavasti kosteikkolajistoa läsnä, kun retkeilimme pari tuntia hiljalleen alueella. Laskimme paikalta muun muassa 40 intianviheltäjäsorsaa, kymmenen aasiankääpiösorsaa ja peräti 110 pikku-uikkua. Myös haikaroita, kahlaajia ja mehiläissyöjiä oli runsaasti paikalla. Mukavia olivat erityisesti korea ruskoperälepinkäinen, neljä isokaislakerttusta ja aasianpääskykahlaajaa sekä 24 aasiankultakutojaa. Paikalla olisi voinut viettää aikaa useita tunteja, mutta jatkoimme kuitenkin matkaa. Suuntasimme läheiselle merenrannalle, jossa piti olla hollia muun muassa lokeille ja kahlureille. Paikalla oli kuitenkin melkoiset tsembalot ja väentunkua riitti tolkuttomasti. Sen vuoksi teimme lyhyen piipahduksen lintujen takia, mutta jatkoimme pian pois mestoilta. Ehdimme kuitenkin plokata 1 750 tiibetinlokkia ja matkan ensimmäisen naurulokin.
Yksi kala-altaista.
SAKARI PUTTONEN
Sympaattinen jeppe.
Kalastaja paattinsa kera.
Ehdimme myöhäisiltapäivällä The Great Residence Hotelliin, joka oli vain kivenheiton päässä lentokentältä. Iltasella nautimme viimeisen thaimaalaisen illallisen porukalla ja pakkailimme loput romppeet kasaan seuraavan päivän matkustusta varten. Samalla Esa ei meinannut millään uskoa meidän laskemia rakonokkamääriä. SUOMEEN MA 25.2. Varhaisen aamiaisen jälkeen painelimme lentokentälle, jossa olimme jo ennen kello seitsemää. Finnairin lentomme lähti klo 9.10. Odottelun aikana Jouko paineli pitkin terminaalirakennuksia ja ehti nippa nappa lennolle. Rami ennätti sillä välin esittää matkan aikana loihtimansa mainion reissurunon. Pitkä lento kului huilatessa ja leffojen parissa, kunnes laskeuduimme Helsinkiin klo 15.15. Kaasmarkkuun ennätin alkuillasta. LOPUKSI
SAKARI PUTTONEN
Thaimaan lintureissu onnistui mukavasti, mistä kiitos hyvälle matkaporukalle. Näimme matkan aikana 241 lintulajia, mutta valitettavasti onnistuin hukkaamaan dokumentin lajimääräveikkauksista, joten voittajasta ei ole jälkikäteen mitään käryä... Rami lausumassa reissurunoa.
Viidakossa vilisee Viidakkoon säntää taas koko väki. Hetihän Esa linnun näki – taisi olla variskäki. Jouko itikoiden kanssa tappeli, ihmetteli touhua mustaotsanakkeli. Jossain viheltelee yksinäinen jora, unohtuu Timolta nyt höylät ja rikkinäinen pora. Saa Sakari kuvata monenlaista lintua, kotkaa; ei tarvii haaskalle sianpotkaa. Keisarisarvinokka mahtavalta näyttää. Onnea Riitalle, hän pyöreitä täyttää! Viidakossa lauloi sinisatakieli, tulipa siitä Anitalle hyvä mieli. Hannalle tarjosi karviaisen viiksipartabulbuli, siitä seurasi paha ripuli… Tarkasti viidakkoa tutkii Maria, Turun likka, vielä pitäisi löytää helmitikka. Pusikossa komppaa Airi, Ramin mirri, loikkii ketterästi kuin lusikkasirri. Santtu näitä retkiä järkkää aina, kiitokset siitä laulaa viidakkomaina!
– Raimo Salo
Lintulaji
15.2.
16.2.
17.2.
18.2.
19.2.
20.2.
21.2.
22.2.
23.2.
24.2.
25.2.
Yht.
Species
Punaviidakkokana
-
-
-
-
-
-
-
20
25
-
-
45
Red Junglefowl
Harmaatäpläfasaani
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Grey Peacock Pheasant
Intianviheltäjäsorsa
-
-
30
-
-
-
170
200
8
40
-
448
Lesser Whistling-duck
Aasiankääpiösorsa
-
-
-
-
-
-
-
-
-
10
-
10
Cotton Pygmy-goose
Pikku-uikku
-
16
12
-
-
-
-
-
-
110
-
138
Little Grebe
Käenpiika
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
1
Eurasian Wryneck
Palmuvihertikka
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Laced Woodpecker
Tulitöyhtö
-
-
-
-
2
-
-
-
2
-
-
4
Common Flameback
Punaselkätikka
-
-
-
1
2
-
-
-
-
-
-
3
Greater Flameback
Kuningasseppä
-
-
-
-
1
1
-
-
-
-
-
2
Great Barbet
Marmoriseppä
-
-
-
2
-
-
-
-
-
-
-
2
Lineated Barbet
Viherposkiseppä
-
-
-
-
2
2
-
-
-
-
-
4
Green-eared Barbet
Turkoosiseppä
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Blue-throated Barbet
Mustaotsaseppä
-
-
-
1
1
-
-
-
-
-
-
2
Blue-eared Barbet
Punakurkkuseppä
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Red-throated Barbet
Kilkkuseppä
-
-
-
10
15
1
-
-
4
1
-
31
Coppersmith Barbet
Intiansarvinokka
-
-
-
6
10
-
-
3
12
-
-
31
Oriental Pied Hornbill
Keisarisarvinokka
-
-
-
-
7
2
-
-
-
-
-
9
Great Hornbill
Ruskosarvinokka
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Brown Hornbill
Uurresarvinokka
-
-
-
-
1
1
-
-
-
-
-
2
Wreathed Hornbill
Mandariinitrogoni
-
-
-
1
1
-
-
-
-
-
-
2
Orange-breasted Trogon
Kuningaskalastaja
-
-
1
2
-
1
-
1
-
2
-
7
Common Kingfisher
Sinikorvakalastaja
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
1
Blue-eared Kingfisher
Smyrnankalastaja
1
2
1
1
-
2
4
10
3
2
-
26
White-throated Kingfisher
Mustapääkalastaja
1
-
1
-
-
-
1
1
-
1
-
5
Black-naped Kingfisher Collared Kingfisher
Turkoosikalastaja
-
-
4
-
-
-
-
2
-
-
-
6
Pikkumehiläissyöjä
5
12
5
-
-
2
25
60
6
22
-
137
Green Bee-eater
Safiirimehiläissyöjä
-
-
-
-
-
-
-
-
5
10
-
15
Blue-tailed Bee-eater
Kastanjamehiläissyöjä
-
-
-
-
-
-
-
3
1
-
-
4
Chestnut-headed Bee-eater
Aasiankukaali
1
1
-
1
2
2
1
1
1
1
-
11
Greater Coucal
Variskäki
-
6
6
1
2
1
3
2
4
5
-
30
Asian Koel
Isomalkoha
-
3
-
2
2
-
-
-
2
-
-
9
Green-billed Malkoha
Intiansininärhi
1
-
-
-
-
4
2
5
6
3
-
21
Indian Roller
Aasiansininärhi
-
-
-
1
-
2
-
3
-
-
-
6
Dollarbird
Intianriippukaija
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Vernal Hanging Parrot
Harjalintu
3
6
2
-
-
1
2
-
1
4
-
19
Common Hoopoe
Himalajansalangaani
1
60
-
20
-
1
1
15
2
-
-
100
Himalayan Swiflet
?
1
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
Germain´s Swiflet
Aasianpalmukiitäjä
-
-
6
-
70
8
30
60
25
40
-
239
Asian Palm Swift
Aasiankiitäjä
-
-
-
-
-
25
-
-
-
-
-
25
Fork-tailed Swift
Pikkukiitäjä
1
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
House Swift
Jymykiitäjä
-
-
-
-
-
-
-
-
3
-
-
3
Brown-backed Needletail
Valko-otsapöllönen
-
-
-
-
2
-
-
-
-
-
-
2
White-fronted Scops Owl
Sepelpöllönen
-
-
-
1
1
-
-
-
-
-
-
2
Collared Scops Owl
Raitavarpuspöllö
-
-
-
4
3
1
-
-
-
-
-
8
Asian Barred Owlet
Jaavanpöllökehrääjä
-
-
-
-
1
1
-
-
-
-
-
2
Javan Frogmouth
Harmaakehrääjä
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
1
Grey Nightjar
Pitkäpyrstökehrääjä
-
-
-
3
2
-
-
1
1
-
-
7
Large-tailed Nightjar
300
250
250
30
-
200
250
200
50
1 800
15
3 345
-
-
-
-
3
1
-
-
-
-
-
4
Kesykyyhky Vuorikeisarikyyhky
Rock Pigeon
Mountain Imperial Pigeon
Lintulaji
15.2.
16.2.
17.2.
18.2.
19.2.
20.2.
21.2.
22.2.
23.2.
24.2.
25.2.
Yht.
Species
Aasianturturikyyhky
1
2
-
1
-
-
4
2
6
13
-
29
Spotted Dove
Pikkuturturikyyhky
40
60
50
20
-
33
120
250
50
60
25
708
Red-collared Dove
Seeprakyyhky
3
15
7
-
-
-
4
5
7
31
-
72
Zebra Dove
Paksunokkakyyhky
-
-
-
3
1
2
-
-
-
-
-
6
Thick-billed Green Pigeon
Smaragdikyyhky
-
-
-
-
2
-
-
-
-
-
-
2
Emerald Dove
Ojasuokana
-
2
-
3
-
-
-
4
-
1
-
10
White-breasted Waterhen
Harmaarintahuitti
-
-
-
-
-
-
-
-
-
3
-
3
White-browed Crake
Sulttaanikana
-
-
-
-
-
-
-
60
-
-
-
60
Purple Swamphen
Liejukana
-
-
-
-
-
-
-
70
4
20
-
94
Common Moorhen
Kiinanhuitti
-
-
-
-
-
-
1
6
-
-
-
7
Ruddy-breasted Crake
Taivaanvuohi
-
8
4
-
-
-
-
1
-
-
-
13
Common Snipe
Mustapyrstökuiri
-
-
20
-
-
-
60
-
-
-
-
80
Black-tailed Godwit
Punakuiri
-
-
20
-
-
-
10
-
-
-
-
30
Bar-tailed Godwit
Pikkukuovi
-
-
55
-
-
-
105
-
-
-
-
160
Whimbrel
Kuovi
-
-
650
-
-
-
1 200
-
-
-
-
1 850
Pitkäpyrstöjassana
-
-
-
-
-
-
-
2
-
20
-
22
Pheasant-tailed Jacana
Pronssijassana
-
-
-
-
-
-
-
4
-
25
-
29
Bronze-winged Jacana
Mustaviklo
-
20
20
-
-
-
200
2
-
-
-
242
Spotted Redshank
Punajalkaviklo
-
-
3
-
-
-
10
-
-
-
-
13
Common Redshank
Lampiviklo
-
15
100
-
-
-
250
-
-
-
-
365
Marsh Sandpiper
Valkoviklo
-
-
6
-
-
-
50
-
-
-
-
56
Common Greenshank
Täpläviklo
-
-
12
-
-
-
55
-
-
-
-
67
Nordman´s Greenshank
Liro
-
15
-
-
-
-
-
4
-
3
-
22
Wood Sandpiper
Rantasipi
-
10
2
-
-
1
4
5
-
-
-
22
Common Sandpiper
Rantakurvi
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
-
1
Terek Sandpiper
Vuorisirri
-
-
5
-
-
-
152
-
-
-
-
157
Isosirri
-
-
5
-
-
-
1
-
-
-
-
6
Red Knot
Suokukko
-
3
-
-
-
-
-
-
-
-
-
3
Ruff
Pulmussirri
-
-
25
-
-
-
-
-
-
-
-
25
Sanderling
Lusikkasirri
-
-
1
-
-
-
2
-
-
-
-
3
Spoon-billed Sandpiper
Pikkusirri
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Little Stint
Rusokaulasirri
-
25
10
-
-
-
220
-
-
-
-
255
Red-necked Stint
Lapinsirri
-
1
4
-
-
-
12
-
-
-
-
17
Temminck´s Stint
Siperiansirri
-
4
2
-
-
-
1
-
-
-
-
7
Long-toed Stint
Suosirri
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Dunlin
Kuovisirri
-
2
30
-
-
-
250
-
-
-
-
282
Curlew Sandpiper
Jänkäsirriäinen
-
-
-
-
-
-
200
-
-
-
-
200
Broad-billed Sandpiper
Vesipääsky
-
-
-
-
-
-
15
-
-
-
-
15
Red-necked Phalarobe
Pitkäjalka
15
250
500
-
-
10
400
20
-
22
-
1 217
Black-winged Stilt
Pikkutylli
-
-
-
-
-
4
2
-
-
-
-
6
Little Ringed Plover
Aasianpääskykahlaaja
-
-
-
-
-
1
-
-
-
4
-
5
Oriental Pratincole
Mustajalkatylli
-
-
3
-
-
-
800
-
-
-
-
803
Sundantylli
-
-
5
-
-
-
-
-
-
-
-
5
Malaysian Plover
Ylänkötylli
-
-
100
-
-
-
1 800
-
-
-
-
1 900
Lesser Sand Plover
Aavikkotylli
-
-
-
-
-
-
200
5
-
-
-
205
Greater Sand Plover
Siperiankurmitsa
-
-
2
-
-
-
80
-
-
-
-
82
Pacific Golden Plover
Tundrakurmitsa
-
-
45
-
-
-
61
-
-
-
-
106
Grey Plover
Kenttähyyppä
3
10
15
12
2
25
19
50
55
23
-
214
Red-wattled Lapwing
Tiibetinlokki
-
200
200
-
-
-
30
1
-
1 750
-
2 181
Brown-headed Gull
Naurulokki
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
1
Black-headed Gull
Eurasian Curlew
Great Knot
Kentish Plover
Lintulaji
15.2.
16.2.
17.2.
18.2.
19.2.
20.2.
21.2.
22.2.
23.2.
24.2.
25.2.
Yht.
Species
Räyskä
-
-
4
-
-
-
45
-
-
-
-
49
Caspian Tern
Pikkutöyhtötiira
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
-
1
Lesser Crested Tern
Kalatiira
-
-
10
-
-
-
1
-
-
-
-
11
Common Tern
Hietatiira
-
-
30
-
-
-
3
-
-
-
-
33
Gull-billed Tern
Pikkutiira
-
1
100
-
-
-
40
-
-
-
-
141
Little Tern
Valkoposkitiira
-
1
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
Valkosiipitiira
-
80
20
-
-
-
20
-
-
-
-
120
Isotöyhtöhaukka
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Jerdon´s Baza
Idänmehiläishaukka
-
-
-
-
-
1
-
-
1
-
-
2
Oriental Honey Buzzard
Haarahaukka
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
1
Black Kite
Bramiinihaukka
-
2
2
-
-
-
3
-
-
1
-
8
Brahminy Kite
Valkomerikotka
-
-
-
-
-
-
-
3
-
-
-
3
White-bellied Sea Eagle
Sääksi
-
-
-
-
-
1
1
-
-
-
-
2
Osprey
Siperiansuohaukka
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
1
Eastern Marsh Harrier
Arovarpushaukka
-
1
1
-
-
1
1
-
2
-
-
6
Shikra
Ruostevarpushaukka
-
-
-
1
1
-
-
-
4
-
-
6
Besra
Töyhtölintuhaukka
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Crested Goshawk
Ruskosiipihaukka
-
-
-
-
-
-
-
-
2
-
-
2
Rufous-winged Buzzard
Harmaanaamahaukka
-
-
1
-
-
1
-
-
1
-
-
3
Grey-faced Buzzard
Harjakotka
-
-
-
2
-
-
-
-
-
-
-
2
Crested Serpent Eagle
Liitohaukka
-
-
-
-
-
-
-
1
1
2
-
4
Black shouldered Kite
Muuttohaukka
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Peregrine Falcon
Tuulihaukka
1
1
2
-
-
1
-
-
1
-
-
6
Common Kestrel
Idännuolihaukka
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
1
Oriental Hobby
Jaavanmerimetso
4
20
100
1
-
25
250
500
6
80
-
986
Little Cormorant
Intianmerimetso
-
-
35
-
-
-
1
-
-
15
-
51
Indian Cormorant
Merimetso
-
4
3
-
-
-
-
-
-
1
-
8
Great Cormorant
Silkkihaikara
-
40
70
10
1
20
150
70
10
60
-
431
Whiskered Tern White-winged Tern
Little Egret
Korallihaikara
-
-
5
-
-
-
2
-
-
-
-
7
Jalohaikara
4
20
150
-
-
2
400
60
30
110
-
776
Great Egret
Pikkujalohaikara Lehmähaikara Harmaahaikara
Pacific Reef Egret
-
-
1
-
-
-
11
-
-
-
-
12
Intermediate Egret
70
200
30
30
-
100
35
40
40
180
20
745
Cattle Egret
-
4
20
-
-
-
15
10
-
1
-
50
Grey Heron
Ruskohaikara
-
-
-
2
-
-
-
13
-
4
-
19
Purple Heron
Kiinanriisihaikara
1
1
-
-
-
-
-
-
-
-
-
2
Chinese Pond Heron
Jaavanriisihaikara
3
30
3
-
-
1
2
-
2
3
-
44
Javan Pond Heron
Yöhaikara
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
1
Black-crowned Night Heron
Kyyryhaikara
-
-
1
-
-
-
1
-
-
-
-
2
Little Heron
Kiinanpikkuhaikara
-
-
-
-
-
-
-
5
-
2
-
7
Yellow Bittern Painted Stork
Aasianiibishaikara
-
-
3
-
-
1
1
-
-
-
-
5
Aasianrakonokka
210
10
15
6
-
20
77
50
30
220
1
639
Mustakulmaharlekiini
-
-
-
-
7
-
-
-
-
-
-
7
Silver-breasted Broadbill
Harakkaharlekiini
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Long-tailed Broadbill
Pikkuviherlehvi
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Lesser Green Leafbird
Sinisiipilehvi
-
-
-
4
10
1
-
-
-
-
-
15
Blue-winged Leafbird
Kultaotsalehvi
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
1
Golden-fronted Leafbird
Sini-irena
-
-
-
3
3
1
-
-
-
-
-
7
Asian Fairy Bluebird
Siperianlepinkäinen
4
3
-
-
-
3
4
3
3
9
-
29
Brown Shrike
Burmanpikkulepinkäinen
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Burmese Shrike
Ruskoperälepinkäinen
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
1
Long-tailed Shrike
Asian Openbill
Lintulaji
15.2.
16.2.
17.2.
18.2.
19.2.
20.2.
21.2.
22.2.
23.2.
24.2.
25.2.
Yht.
Mustadrongo
5
11
100
10
-
23
50
40
25
8
1
273
Black Drongo
Tuhkadrongo
-
-
-
-
5
-
-
-
-
-
-
5
Ashy Drongo
Peräsindrongo
-
-
-
9
10
-
-
8
12
1
-
40
Spangled Drongo
Viiridrongo
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
1
Greater Racket-tailed Drongo
Paksunokkavaris
2
5
3
3
-
1
3
2
5
6
-
30
Large-billed Crow
Viherharakka
-
-
-
-
2
-
-
-
-
-
-
2
Common Green Magpie
Mustamelaharakka
-
2
-
-
-
-
-
3
-
-
-
5
Racket-tailed Magpie
Okapyrstöharakka
-
-
-
-
6
-
-
-
-
-
-
6
Ratched-tailed Magpie
Naamiokuhankeittäjä
-
-
-
3
-
-
-
11
4
-
-
18
Black-naped Oriole
Kiinankäpinkäinen
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Black-winged Cuckooshrike
Kiinanminivetti
-
-
-
-
5
-
-
-
-
-
-
5
Swinhoe´s Minivet
Tuhkaminivetti
-
-
-
-
8
-
8
-
-
-
-
16
Ashy Minivet
Harmaaposkiminivetti
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Grey-chinned Minivet
Mustavyömonarkki
-
6
8
2
-
-
3
2
-
3
-
24
Pied Fantail
Jora
-
-
-
2
-
-
-
4
-
-
-
6
Common Iora
Sinirastas
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Blue Rock Thrush
Siperiansieppo
-
-
-
2
-
3
-
-
-
-
-
5
Dark-sided Flycatcher
Ruskosieppo
-
-
-
6
3
-
-
-
1
-
-
10
Asian Brown Flycatcher
Pikkusieppo
-
-
-
2
1
3
4
33
8
-
-
51
Red-throated Flycatcher
Sinikurkkusieppo
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Blue-throated Flycatcher
Puistosinisieppo
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Tickell´s Blue Flycatcher
Turkoosisieppo
-
-
-
1
2
2
-
-
-
-
-
5
Verditer Flycatcher
Kobolttisieppo
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
1
Pale Blue Flycatcher
Viitasieppo
-
-
-
-
2
-
-
-
-
-
-
2
Grey-headed Canary Flycatcher
Harakkatasku
1
11
6
1
-
-
6
7
3
7
-
42
Oriental Magpie Robin
Huiluharakkatasku
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
1
White-rumped Shama
Mustapäätasku
-
-
-
-
-
-
-
2
-
9
-
11
Common Stonechat
Harmaatasku
-
-
-
-
-
-
1
-
-
1
-
2
Grey Bushchat
Nokileiju
10
2
3
6
-
4
1
3
6
6
-
41
Ashy Woodswallow
Kyläkottarainen
1
7
20
-
-
-
1
3
-
3
-
35
Asian Pied Starling White-shouldered Starling
Kiinankottarainen
Species
-
1
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
Pihamaina
60
130
100
40
-
55
130
60
40
30
15
660
Viidakkomaina
4
-
-
-
-
-
-
-
-
-
2
6
Jaavanmaina
1
24
10
30
-
33
60
70
80
100
5
413
White-vented Myna
Kultapäämaina
-
-
-
2
2
-
-
-
-
-
-
4
Golden-crested Myna
Sulttaanitiainen
-
-
-
2
3
-
-
-
-
-
-
5
Sultan Tit Dusky Grag Martin
Aasiankalliopääsky
Common Myna Jungle Myna
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
1
Haarapääsky
50
60
100
60
6
17
140
400
150
500
5
1 488
Ruostepääsky
2
-
-
-
-
1
2
-
1
-
-
6
Red-rumped Swallow
Mustahuppubulbuli
-
-
-
-
2
-
-
-
12
-
-
14
Black-headed Bulbul
Töyhtöhuppubulbuli
-
-
-
20
10
7
-
-
4
-
-
41
Black-crested Bulbul
Punaposkibulbuli
1
-
-
-
-
-
1
-
-
2
-
4
Red-whiskered Bulbul
Nokipääbulbuli
-
2
-
2
-
-
-
-
-
4
-
8
Sooty-headed Bulbul
Keltaviirubulbuli
-
-
-
1
1
-
-
-
2
-
-
4
Stripe-throated Bulbul
Barn Swallow
Mustaohjasbulbuli
-
-
-
-
1
3
-
-
-
-
-
4
Flavescent Bulbul
Keltaperäbulbuli
2
2
-
-
-
-
-
-
1
1
-
6
Yellow-vented Bulbul
Viirukorvabulbuli
3
25
10
50
1
4
15
10
20
25
2
165
Streak-eared Bulbul
Kermavatsabulbuli
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
1
Buff-vented Bulbul
Harmaavatsabulbuli
-
-
-
-
30
-
-
-
-
-
-
30
Ochraceous Bulbul
Malesiankeijumaluri
-
5
-
-
-
-
-
-
-
1
-
6
Golden-bellied Gerygone
Lintulaji
15.2.
16.2.
17.2.
18.2.
19.2.
20.2.
21.2.
22.2.
23.2.
24.2.
25.2.
Yht.
Species
Isokaislakerttunen
-
-
-
-
-
-
-
-
-
4
-
4
Striated Grassbird
Savupriinia
-
2
-
-
-
-
-
-
-
1
-
3
Grey-breasted Prinia
Intiantuhkapriinia
-
6
-
-
-
-
1
1
1
50
-
59
Plain Prinia
Pitkäpyrstöräätäli
-
2
-
2
-
-
1
-
-
1
-
6
Common Tailorbird
Mustakurkkuräätäli
-
-
-
1
-
1
-
-
4
1
-
7
Dark-necked Tailorbird
Mustakulmakerttunen
-
-
-
-
-
-
5
1
-
-
-
6
Black-browed Reed Warbler
Sarasirkkalintu
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
1
Rusty-rumped Warbler
Idänrastaskerttunen
-
1
-
-
-
-
5
4
-
1
-
11
Oriental Reed Warbler
Paksunokkakerttunen
-
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
1
Thick-billed Warbler
Ruskouunilintu
-
2
-
-
-
1
-
-
-
-
-
3
Dusky Warbler
Siperianuunilintu
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Radde´s Warbler
Idänuunilintu
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Greenish Warbler
Ussurinuunilintu
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
1
Pale-legged Leaf Warbler
Taigauunilintu
1
-
-
10
15
20
-
2
6
2
-
56
Yellow-browed Warbler
Kultauunilintu
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
White-tailed Leaf Warbler
Valkotöyhtötimali
-
-
-
-
2
-
-
-
-
-
-
2
White-crested Laughingthrush
Viidakkotimali
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Buff-breasted Babbler
Keltanokkatimali
-
-
-
-
6
1
-
-
-
-
-
7
White-browed Scimiar Babbler
Kaitasirppitimali
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Red-billed Scimitar Babbler
Keltatiheikkötimali
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
Striped Tit Babbler
Lepinkäistimali
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
1
White-browed Shrike Babbler
Valkohupputimali
-
-
-
-
10
-
-
-
-
-
-
10
White-hooded Babbler
Teräskukastaja
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Fire-breasted Flowerpecker
Veriselkäkukastaja
-
-
-
3
2
-
-
-
1
-
-
6
Scarlet-backed Flowerpecker
Kookosmedestäjä
-
2
-
-
-
-
1
-
3
-
-
6
Brown-throated Sunbird
Oliivimedestäjä
-
5
-
10
2
-
-
-
6
-
-
23
Olive-backed Sunbird
Purppuramedestäjä
-
-
-
1
-
-
-
-
-
-
-
1
Purple Sunbird
Laidunmedestäjä
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Black-throated Sunbird
Viirulukkinen
-
-
-
-
-
1
-
-
-
-
-
1
Streaked Spiderhunter
Isokirvinen
1
8
-
-
-
-
1
1
-
-
-
11
Richard´s Pipit
Riisikirvinen
1
1
-
-
-
-
1
5
12
8
-
28
Paddyfield Pipit
Lapinkirvinen
-
-
-
-
-
-
-
-
1
-
-
1
Red-throated Pipit
Indokiinanpensaskiuru
1
1
1
-
-
1
4
1
3
1
-
13
Indochinese Bushlark
Aasiankiuru
1
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
1
Oriental Skylark
Keltavästäräkki
14
4
-
-
-
-
-
7
-
-
-
25
Yellow Wagtail
Virtavästäräkki
-
-
-
2
3
2
1
1
-
-
-
9
Grey Wagtail
Palmuvarpunen
3
-
-
-
-
-
18
-
1
2
-
24
Plain-backed Sparrow
Pikkuvarpunen
250
300
200
15
-
63
130
200
50
100
-
1 308
Eurasien Tree Sparrow
Aasiankultakutoja
-
-
-
-
-
-
-
-
-
24
-
24
Asian Golden Weaver
Valkoperämanikki
-
-
-
2
-
-
-
-
-
-
-
2
White-rumped Munia
Suomumanikki
-
-
-
-
-
-
35
2
12
14
-
63
Scaly-breasted Munia Black-headed Munia
Kastanjamanikki
Lajeja yhteensä
-
-
-
-
-
-
-
25
-
-
-
25
44
69
76
66
69
72
96
79
69
76
10
241
MATKAN REITTI JA KOHTEET
Bangkok The Great Residence Hotel
THAIMAA
Pak Thale
Gulf of Thailand Pattaya
Kaeng Krachan
Cha-am
Hua Hin
MYANMAR
Khao Sam Roi Yot Kui Buri
50 km