sarjakuvin kirjailtuna

Ikimuistoiset urbaanilegendat sarjakuvin kirjailtuina Teksti ANNI LIPSANEN

Yhesti yhes x paikas on sarjakuvataiteilija ja muusikko Ville Pirisen luoma minisarjakuvaalbumisarja. Sarjaa on julkaistu toistaiseksi kymmenen osaa. Sen esikoinen, Yhesti yhes paikas, ilmestyi vuonna 2009, ja toistaiseksi viimeisin osa, Yhesti yhes kymmenennes paikas, vuonna 2017. Sarjan on kustantanut jo esikoisteoksesta saakka Suuri Kurpitsa.

arjakuva-albu-

Smisarja kertoo Piriselle kerrotuista ällistyttävistä tositapahtumista. Kertomus on voinut ennen Piriselle päätymistä levitä eri paikoissa ja muuttua hullunkurisemmaksi ja erilaisten versioiden sarjaksi, päätyen lopulta koko kansan urbaanilegendaksi. Kertomuksissa Pirisen tuttava, tai puolestaan hänen tuttaviensa pitkän jatkumon tuttava, törmää tylsässä ja normaalissa arjessa eriskummalliseen ja päätä huimaavaan tilanteeseen. Milloin kukakin on riehunut ajattelemattomana humalassa julkisella paikalla, satuttanut itsensä tapaturmaisesti yliluonnollisella tavalla tai ollut vain yksinkertaisesti luonteeltaan outo tapaus. SARJAKUVAT INTOHIMONA JO LAPSESTA SAAKKA

Sarjakuva-albumisarjan luoja Ville Pirinen syntyi Kiteessä, Pohjois-Karjalassa 16. lokakuuta 1973. Sarjakuvat ovat olleet Pirisen intohimo lapsuudesta saakka: jo leikki-ikäisenä hän piirsi omia sarjakuviaan ja luki lapsena isoveljensä Aku Ankka -lehtiä ja naapuruston opettajapariskunnan sarjakuvakokoelmasta lainaamiaan teoksia. Ennen Yhesti yhes x paikas -albumisarjan ilmestymistä Pirisellä oli kokemusta sarjakuvatuotannon alalta ja oli valmistunut kahdesta taidealan oppilaitoksesta: Savonlinnan taidelukiosta vuonna 1993 sekä kuvataiteilijaksi Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulusta vuonna 2001. Lukio-opiskelun aikana hän alkoi lähettää sarjakuviansa julkaistavaksi, ja vuonna 1993 hän voitti Kemin sarjakuvakilpailun Viimeinen bussi -teoksellaan. Aikaisemmasta kokemuksestaan huolimatta Yhesti yhes x paikas -albumisarja toi uuden harppauksen Pirisen sarjakuvapiirtäjän uralla. Sarjan esikoisteos oli julkaisuajankohtanaan jymymenestys, ja sarjan ansiosta Pirinen palkittiin Puupää-hatulla vuonna 2016.

IDEA SARJAAN KAVERIN KERTOMUKSESTA

Idea sarjakuva-albumisarjaan syntyi Pirisen kaverin uimahallikertomuksesta. Tämän mukaan eräässä uimahallin saunassa vanha mies venytti jalkansa niskansa taakse niin äärimmäiseen asentoon, että tämä ulosti sutjakkaasti pökäleen lauteille. Kertomus esiintyy Yhesti yhes paikas -teoksen ensimmäisenä tarinana nimeltään Yhesti yhes paikas...

poliisit saapuvat kadulle hakemaan luokanvalvojan pois riehumasta, jolloin tilanne saadaan lopulta ratkaistua. Tarinan loppuratkaisussa luokanvalvoja lopettaa työnsä viikon sairaslomansa jälkeen.

SAMAISTUTTAVA TEOS KIUSAANTUMISESTA

Koska tarina käy läpi luokanvalvojan omituista käyttäytymistä, on tarinan aiheena kummallinen opettaja. Päähenkilön kehonkielestä voi tarinan lopussa tulkita kiusaantuneisuuden, joten sitä voidaan pitää teoksen teemana. Koska päähenkilö huomasi luokanvalvojassa olevan jotain outoa ja yllättäen huomaa tämän aggressiivisena humalassa lähikaupassa, tarinan premissinä voidaan pitää: ”Eriskummallisissa ihmisissä piilee pimeämpi puoli”. Koska tarinan on tarkoitus olla tositapahtumiin perustuva kertomus, ei tarinan juoneen ole tuotannossa lisätty materiaa dramaturgisin keinoin. Aivan kuten teoksissa ylipäätään, on myös Maailmanlopun kerronnassa tietynlainen kaava dramaturgisesti.

Pirisen piirrostyylissä korostuu realismi ja ankeus. Mustavalkoinen värimaailma ja hahmojen totiset kasvojenilmeet korostavat ristiriidan voimakasta jännitettä arkea vastaan sekä melankolista suomalaista kulttuuria. Suomalaisen kulttuurin ankeus näkyy Maailmanlopussa myös luokanvalvojan alkoholin kohtuuttomana juomisena sekä päähenkilön kiusaantumisena ja vaikenemisena kuullessaan opettajan lopettaneen työnsä koululla. Koska teos on Piriselle kerrottu “tositapahtuma”, siitä ei ole pyritty tekemään juoneltaan mahdollisimman omaperäistä. Maailmanloppu ei eroa erityisesti Yhesti yhes x paikas -sarjan muista kertomuksista, sillä useissa sarjan tarinoissa esiintyy humaltunut henkilö. Pirisen teoksissa korostuva juoruilu on arkipäiväistä, joten urbaanilegendojen kuuleminen ei ole lukijalle uutta. Toisaalta tällaisia tarinoita ei ole aiemmin todennäkäisesti kukaan tuottanut sarjakuvina, joten itse Pirisen idea luoda kuulemistaan erikoisista tosikertomuksista sarjakuvia on suhteellisen omaperäistä.

Teosta tutkitaan esiteinin näkökulmasta, joten teoksen puhekielisyys sopii loistavasti päähenkilön kannalta. Kaikki albumisarjan teokset on kirjoitettu puhekielellä, joten Maailmanlopun puhekielisyydellä ei ole yritetty korostaa päähenkilön teini-ikäisyyttä. Koska juorut leviävät ihmiseltä toiselle arjessa puhekielellä, on kielen valinta loistava tarinan urbaanilegendan aseman kannalta. Teoksen isoilla alkukirjaimilla ja käsin kirjoitettu teksti sopii sekä Pirisen epäsymmetriseen ja löysähköön piirrostyyliin että teoksen humorismiin. Sarjan albumien etukannet eivät puolestaan ole houkuttelevia uusia lukijoita varten. Niiden tekninen toteutus on upeaa jälkeä, mutta etukansien sisältö ei kuvasta hyvin albumia itseään. Sarjan takakannet puolestaan pelastavat tämän ongelman: niissä esiintyy joku albumin henkilöistä hullunkurisella sitaatillaan. Takakansi antaa lupaavan vaikutelman albumista sarjan aikaisemmille lukijoille sekä tuo teoksen luettua niin vanhalle kuin uudelle lukijalle hyvän mielen.

Maailmanloppu on albumisarjan parhaimpia ja viihdyttävimpiä kertomuksia. Teoksesta merkittävän tekee luokanvalvojan auktoriteettiongelma, jonka vuoksi lukija pystyy helposti asettumaan päähenkilön asemaan. Opettajilla on vahva auktoriteetti kouluelämässä, ja opettajan tapaaminen koulun ulkopuolella voi olla kiusallista,

sillä tämän on tottunut näkemään vain opettajan eikä siviilin roolissa. Opettajat, erityisesti peruskoulussa, on tunnettu heidän järjenäänestään: he varoittelevat nuorille päihteiden vaaroista ja pyrkivät olemaan nuorille viisaita elämänneuvojia. Nuoren elämään voi tulla iso särö, jos opettajan näkee rikkomassa velvollisuuksiaan, vaikka tilanne tapahtuisikin koulupäivän sijaan vapaa-ajalla.

Tarinan lopussa ilmenee epäsuorasti vaikenemista ja myötähäpeää. Tämän voi tulkita päähenkilön kehonkielestä tarinan lopussa. Tarinassa jää epäselväksi, mitä päähenkilö teki luokanvalvojaan liittyvällä salaisuudella. Hänen vaikenemista ilmaiseva eleensä antaa ymmärtää, ettei hän olisi juoruillut tilanteesta kenellekään koulussa. Jos tarina perustuu tositapahtumiin, on se joka tapauksessa levitetty eteenpäin. Levittäjä ei välttämättä ollut itse päähenkilö vaan tämän kaveri, joka oli todistamassa kaupan tilannetta. Maailmanlopusta jäikin ikävällä tavalla takkuamaan se, levisikö tieto luokanvalvojan kauppareissusta koulussa, vai pitikö päähenkilö asian koulumaailmassa visusti salassa.

Kaiken kaikkiaan Maailmanloppu opettaa, ettei kukaan, edes auktoriteetti, ole viisas tai täydellinen. Opettajat ovat monesti koulumaailmassa oman elämänsä Jeesuksia, jotka kehottavat oppilaita olemaan hyväkäytöksisiä kansalaisia. Seuraavan kerran, kun opettajat käskevät oppilaita ottamasta tippaakaan alkoholia tulevana perjantai-iltana, ovat he itse työpäivän jälkeen saman tien Alkossa ostoskärryjen kanssa.