vastaan

System Error on Tea “Tee” Tauriaisen vuonna 2015 julkaisema kovakantinen sarjakuva-albumi, jolla on pituutta 32 sivua. Kirjan julkaisija on DAADA. Tauriainen syntyi 1988 Kuusamossa, mutta asuu nyt Helsingissä. Hänellä on medianomin tutkinto, ja ammatiltaan hän on graafinen suunnittelija, kuvittaja, sarjakuvan tekijä, sekä tatuoija. Hän pitää yllä sarjakuvablogia Mad tea Party, joka on ollut suosittu. Hän on näistä sarjakuvistaan tuottanut DAADAn kustantamana muutaman kovakantisen albumin; Mad Tea party I (2013), II (2014) ja III (2016). System Error sijoittuu siis kahden viimeisimmän Mad Tea party albumin väliin, ja tämän genre vaikuttaa olevan omaelämänkerrallinen sarjakuva tai osakseen terveys sarjakuva. Yksi hänen viimeisimpiä sarjakuva-albumeitaan on Tottelematon Kusipää Läski (2017). Vuonna 2015 Tauriaiselle myönnettiin toista kertaa Taivaallisin sarjakuvablogi palkinto Mad Tea Party blogille. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei blogi ole yhtä aktiivisessa käytössä nykyään.

SARJAKUVAAN SUKELTAMINEN

System Error sarjakuvassa on päähahmona kissa, joka kamppailee omien ajatustensa kanssa, avautuen siten myös toiselle hahmolle. Tämä toinen hahmo on koira, joka on luultavimmin sen hetkinen kissan kumppani, sekä kissan ajatuksia synkentävä, tumma olento. Maailma tuntuu olevan sama kuin meidän ja aikakaudeksi lukisin nykyhetken kirjan teon aikana. Tarinan aiheuttaja eli ristiriita on se, kun koira herää lasinsirujen ääneen yöllä ja huomaa kissan peilin edessä ja haavan kädessä. Tästä alkaa sitten kissan ajatusten ja menneisyyden muistelun kierre, kun koira kysyy mikä tätä vaivaa. Kissa vastaan hänen synkät ajatuksensa saavat tarinan näin rullaamaan eteenpäin. Aiheena on synkkien ajatusten käsitteleminen ja niistä kertominen toiselle. Teemana on taas itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, niin hyvät kuin huonotkin puolet, sekä mielenterveys. Visuaalisesti sarjakuva on toteutettu upeasti. Olento, joka tuo synkentäviä ajatuksia kissalle, tuo mukanaan eri muotoisia sirpaleita / kristalleja, jotka reunustavat näitä ajatuksia sekä muistoja. Nykyhetken sekä muistot erottaa toisistaan värien sekä ruutujen mallien perusteella. Nykyhetki on vihreän sävytteinen ja ruudut ovat nelikulmioita. Menneisyys eli muistot ovat purppuraa sekä hieman vaaleanpunaista väreiltään, ja ruudut ovat sirpaleina, joiden järjestystä on kuitenkin helppo seurata. ALBUMIN VISUAALISUUS

Visuaalisesti tarina on hyvin omaperäisesti kerrottu juuri edellisten havaintojen perusteella, ja tarinakin on omalaatuinen, eikä samantyylistä ole juuri itselleni tullut vastaan. Tarina rakentuu nykyhetkellä tapahtuvasta keskustelusta kissan ja koiran välillä, sekä kissan ja olennon mieltä synkentävien ruutujen välille. Se pysyy myös hyvin kasassa sekä aiheessa, eikä lähde liikaa sivuraiteille. Tarina nappaa kiinni, sillä sen aihe koskettaa varmasti monta, ketkä ovat kokeneet samanlaisia tunteita tai kokevat niitä vieläkin. Teksti ei ole pelkkää sanahelinää, vaan se on yllättävän rankkaakin osittain, kuten synkillä ajatuksilla on tapana muuttaa asioita negatiiviseen suuntaan. Tekstaus puolestaan näyttää hyvältä ja sitä on helppo lukea. Se vaikuttaa käsin kirjoitetulta sekä tekstillä on oma tyylinsä. Joissain kohdissa kun tarvitaan enemmän painoa sanoihin, ne voivat olla hieman eri värisiä ja ne on tehty “tuhertaen”, jolloin kirjaimet eivät ole täysin siistejä, mutta niistä saa silti hyvin selvän. Painojälki kirjassa näyttää hyvältä ja väreistä sekä värien ja tummuuden vaihtelut

erottaa selvästi. Kannet kirjassa ovat tummansiniharmaat, paitsi kannen kissan suuret purppurat silmät, joissa lukee SYSTEM ERROR. Nämä kirjaimet, sekä tekijän ja kustantajan nimet on tehty kiiltävästä ja hieman folion tuntuisesta materiaalista, joka luo pienen säihkeen kanteen. Takakannessa on siniharmaa kissan pää, joka taasen on ympyrän sisällä, josta lähtee olennon lonkeromaiset kädet sekä näitä sirpaleita / kuvioita. Ympyrässä on myös teksti OFFICIAL SEAL OF SEKAVAA PASKAA, sekä tähtiä. OMA ANALYYSI

Yksi johtopäätös, jonka voisin nostaa esille on se, että tämä outo olento on kissan itsensä tuntema ahdistus, joka aiheuttaa tälle pahan olon. Toinen taasen on se, kun kissa on laittanut palasia yhteen kertomansa jälkeen, hän näkee itsensä, mutta myös osan olennosta kuvajaisessaan. Olento on osa häntä, eikä sille voi mitään, ja sen hyväksyminen antaa hieman rauhan tunnetta kissalle. Viehätyin kirjan tavasta kertoa tarinaa, ja miten värit sekä kaikki pienemmätkin yksityiskohdat on tehty. Pidän myös siitä, etteivät ääriviivat ole täysin puhtaita ja että tummissa alueissa on käytetty “söherrystä” tai kiharaa viivaa, joka elävöittää kuvia. Oli myös mukavaa nähdä, miten hienosti ruudut muuttuivat nykyhetken ja muistelmien välillä, ja kuinka näitä olennon sirpaleita on jaksettu piirtää paljon ja eri muodoissa sekä kuvioissa. Pidin myös lähi kuvista, joissa koko sivu on väritetty, ja jossa sivu itsessään toimii ruutuna.

En ole varma, onko kirjassa mitään, mistä en pitäisi. Ainakaan minulle ei tule mitään mieleen, jota olisin vihannut. Teos antoi minulle ehkä enemmän syvennystä siihen, että mielenterveys ja sen vaihtelut eivät ole helppoja. Sen kanssa on ongelmia, suurempia ja isompia, mutta niiden läpi on helpompi päästä, kun on joku toinen, kenelle kertoa asioista, jotka painavat mieltä. Oman mielen ja itsensä korjaaminen sen jälkeen, kun se on alkanut särkyä on vaikeaa, mutta se voi korjaantua, kun asialle tekee jotain edes pienissä määrin ja pienin askelin. On mielestäni myös upeaa, että tekijä on uskaltanut jakaa näinkin henkilökohtaista tietoa sarjakuvan muodossa, joka on myös luultavasti auttanut tätä käsittelemään tätä vaikeaa aihetta.