Kummittelua (Laavu nro 140, 2019) by Sarjisope Karri Laitinen ja oppilaslehdet

Ilmainen sis채채np채채sy

LAAVU NRO 140 (2019) KUMMITUSTARINOITA

Kansi SAFIRA RYTKÖNEN AAPO SIPARI - Creepy-strippi.......................................3 KATARIINA KÄRKÄS - Mysteeri luukku..................4 LINNEA EKMAN - Leikkaava hiljaisuus....................6 ELMIINA RINTANEN - Me............................................... 8 KARRI LAITISEN haastattelu........................................11 SAFIRA RYTKÖNEN - Saku.........................................14 SUVI QVINTUS - Kummitus tahdissa...................16 KATARIINA PAASO - Jäljet.........................................18 JUKE LATVANIEMI - Tumma varjo........................ 20 ALEX STENMAN - Keramiikkakerho....................... 22 JASMIN RINTAMO - The Girl I knew..................... 24 AAPO SIPARIN HAASTATTELU................................ 26 KARRI LAITINEN - Jorma.............................................28 AMANDA SCHWANDT - ............................................30 AAPO SIPARI - Kadonneet.............................................31 OPET - Hannele Richert ja Karri Laitinen KYMENLAAKSON OPISTO Sarjakuvan ja digitaalisen kuvittamisen linja 2019 WWW.KYME.FI TÄMÄKIN LEHTI ON LUETTAVISSA OSOITTEESSA: issuu.com/sarjisopekarri

Inkeroisissa 21.3.2019 (Minna Canthin päivänä)

annele Richert käväisi koulullamme pitämässä parin päivän konaisuuden Novelli, sivu, strippi cliffhangerit ja ruudutus’, jonka novelliosuuden tuotokset on nyt käsissänne. Mukaan lisäsimme parit haastattelut. Semmoista tällä kertaa. Antoisia lukuhetkiä haamuisten tarinoiden parissa! Terveisin Karri Laitinen, sarjisope.

Kuva sarjisopen luonnoskirjasta Sketchbook4, piirretty Minna Canthin päivänä 2019.

KARRIN KUUDES IHME ’’Lapsena tykkäsin TARZANINSTA mutta ensimmäinen havahtuminen siihen että sarjakuvilla on tekijä oli kun savolaiseen paikallislehteen alkoi ilmestyä JOPE PITKÄSEN PAPERITIIKERI. Kun sain ensimmäisiä sarjakuvani julkaistua pienlehdissä 80-luvun alkupuolella niin niissä näkee selkeästi vaikutteita mm. BILALILTA, TILSALTA ja CRUMBILTA. Myöhemmin 90-luvulla omaan tekemiseen vaikutti eniten MAX ANDERSSONIN PIXY, GUNNAR LUNKVISTIN KLAS KATT ja ranskalaiset L’ASSOCIATIONIN tekijät. Sen jälkeen vaikutteet ovat ehkä jääneet vähemmälle vaikka seuraankin aktiivisesti mitä alalla tapahtuu. Haluaisin toki piirtää yhtä jämäkästi kuin HENNING WAGENBRETH tai yhtä rosoisen rennosti kuin NINA HEMMINGSSON, mutta omasta kynästä tulee sitä samaa jälkeä kuin ennenkin.’’

ERTOISITKO KUKA OLET, MITÄ TEET JA MILLAISELLA KOULUTUSPOHJALLA? Olen Karri Laitinen, sarjakuvaopettaja ja -tekijä. Minulla on kolme tutkintoa vähän eri aloilta mutta yhteistä niille on että ne ovat kaikki tekemisissä visuaalisuuden kanssa. Tutkinnot ovat painonpinnan valmistaja (Jyväskylän ammattikoulu), kuvataiteilija (Lahden taideinsituutti) ja uusien medioiden maisteri (Taik). MITEN SINUSTA TULI SARJAKUVATAITEILIJA? Minusta ei tullut mitään muuta. En koskaan lopettanut sarjakuvien tekemistä (vaikka taukoja on toki ollut). Sarjakuva on ollut koko elämän kestäneen intohimon ja rakkauden kohde niin tekijänä, opettajana kuin lukijanakin.

MILLAISIA HAASTEITA OLET KOHDANNUT URAPOLULLASI? MITEN OLET NIISTÄ SELVINNYT? Ensimmäisen koulun päätteeksi vuonna 1992 oli paha lama päällä. Kyselin töitä Varkauden lehdestä, jossa olin ollut edellisenä kesänä töissä taittajana. Vastaus oli että olimme juuri irtisanoneet puolet työväestä. Menin sitten työttömyyskesän jälkeen Oriveden Opiston kuvataidelinjalle ja sen viitoittamalla koulutuksen, taiteen, itseilmaisun ja viestinnän polulla yhä olen. Ja sarjakuva on pysynyt koko ajan mukana.

MITÄ HALUAT VÄLITTÄÄ LUKIJOILLE SARJAKUVILLASI? Sellaista en ajattele tehdessäni kovinkaan aktiivisesti. Silloin on vain kiinni tekeillä olevassa tarinassa ja sen toteutuksessa. Tarinani ovat pääsääntöisesti omaelämänkerrallisia, joten jotain elämästä ja sen olemuksesta sitä haluaa kertoa ja välittää. ONKO MIELESTÄSI SARJAKUVA TAI SEN MERKITYS MUUTTUNUT VUOSIEN SAATOSSA, MITEN? Kotimaisen sarjakuvan näkökulmasta monikin asia muuttunut vuosien saatossa puhumattakaan viimeisen sadan vuoden aikana. Esim. 40-luvun lopulla halpa, syndikoitunut ulkomainen sarjakuvalehtituotanto näivetti kotimaisen viriilin tuotannon pitkäksi aikaa. Nykyinen vaihe alkoi ehkä 70-luvulla kun sarjakuvasta alettiin kiinnostua osana koko kulttuurin kaanonia. Nykyään tehdään enemmän yksittäisiä teoksia kuin koskaan ja varsinkin sanomalehtisarjakuva on arvostettua ja erittäin kysyttyä. Tälle ajalle on tyypillistä myös erilaisten sisältöjen, muotojen ja tyylien kirjo. Nykyään näkee paljon perinteisen fiktion rinnalla sarjakuvaa tietoteoksina, ruokakirjoina, matkapäiväkirjoina, elämänkertoina tai vaikkapa sarjakuvarunoutena.

ENTÄ ONKO TULLUT JOTAIN YLLÄTTÄVÄÄ VASTAAN? Ehkä se että miten minusta (hiljaisesta ja ujosta teinistä) tuli lopulta opettaja ja perheenisä (joka käy välillä soittamassa punk-keikoilla). MISTÄ SAAT INSPIRAATIOTA TÖIHISI? Elämästä ympärillä ja menneen ajan muistoista. Ja jotkut tietyt taiteilijat ja niiden teokset antavat polttoainetta jaksamiseen ja ajatukseen koko tekemisen mielekkyydestä. Mitä on saanut muiden teoksista, jotain sitä samaa haluaa jakaa myös omille lukijoilleen.

ONKO JOTAIN TYÖVÄLINETTÄ TAI TEKNIIKKAA, JOKA OLISI SARJAKUVATAITEESSA OLLUT AINA YLITSE MUIDEN TAI VASTA HILJATTAIN NOUSSUT PINNALLE? Joka vuosi joku oppilaista löytää satoja vuosia käytetyn irtoterän ja toteaa: “Tällähän tulee hyvän näköistä jälkeä, kunhan sen kanssa pääsee vaan sinuiksi.” Toisaalta suoraan diginä piirtämisen suosio kasvaa vuosi vuodelta. KOETKO AJAN TRENDIEN VAIKUTTAVAN TAI RAJOITTAVAN PALJON TÖITÄSI (ESIM. SISÄLTÖÄ TAI TOTEUTUSTEKNIIKKAA), JOS NIIN KUINKA PALJON? Seuraan aktiivisesti sarjakuva-alaa, ja varmaan jotain vaikutteitakin sieltä tulee. Oma tapa tehdä on kuitenkin niin vakiintunut että muutokset tapahtuvat niin hitaasti. Isoin vaikutus oli nuorempana 90-luvulla kun sain käsiini ruotsalaisen Max Anderssonin Pixy-albumin. Se vaikutti selkeästi esim. mustan määrään sivuillani. 2000-luvun alkupuolella Joann Sfar vaikutti siihen että voi piirtää rennosti ja paljoa luonnostelematta. Nykyään olen ollut nuoruuteni suosikeistani innoissani esim. Fredin Filemonista. Ehkä sieltä tulee jotain vaikutteita seuraavaksi. KUITENKIN PITÄISI VARMAAN YRITTÄÄ EROTTUA JOUKOSTA, KUINKA SE ONNISTUU NIIN, ETTÄ TAITEESTA VOISI TULLA MYÖS TALOUDELLISESTI KANNATTAVAA?

Suomessa ainoastaan sanomalehtisarjakuvalla voi elättää itsensä kokopäivätoimisesti (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Moni sarjakuvantekijä tekeekin sarjakuvien ohella paljon muutakin kuten kuvituksia, taittoja, nettisuunnittelua ja esim. opetushommia. Apurahat mahdollistavat myös keskittymisen joksikin aikaa johonkin sarjakuvaprojektiin. Mikä tekeminen on taloudellisesti tarpeeksi kannattavaa? Sen selville saamiseksi ei auta muu kuin tehdä ja kokeilla. Erottuminen saattaa auttaa mutta voi myös eristää. Eikä pelkkä erottuminen varmastikaan riitä taloudellista turvaa tekemiseen haettaessa. Mutta mikä sitten riittää? Jos tiedätte, niin tulkaa minullekin heti kertomaan!

- MIKÄ NÄYTTÄÄ AINA LOPULTA YHDISTÄVÄN TÖITÄSI (PIENIN YHTEINEN NIMITTÄJÄ)? Aina sieltä joku omaelämäkerrallinen tapahtuma tai ajatus paistaa läpi. HAASTATTELUN TEKI PUUMALAINEN JUSSI, SILTALA JENNI JA RAUNIO SAANA JOSKUS VUOSIA SITTEN.

MILLAISENA NÄET SUOMALAISEN SARJAKUVATAITEEN (TAI YLIPÄÄTÄÄN KUVATAITEEN) TULEVAISUUDEN, ONKO TAIDE JA KULTTUURI RAPISTUMASSA? En sanoisi että rapistumassa vaikka muutosten tuulet puhaltavat myös kulttuuripuolellakin, eikä välttämättä aina hyvään suuntaan. Alle 15-vuotiaitten osuus väestöstä on pienin sitten 1800-luvun, monien työprosessien tietotekninen automatisoituminen, globaali talouden takkuaminen ja monet muut kansainvälisetkin asiat vaikuttavat kotomaamme tilanteeseen. Kulttuuria tulee aina olemaan muodossa tai toisessa, mutta varmaa on vain se että voimasuhteet muuttuvat. Pelikulttuurin huippua ei ole vielä nähty (eSport mukana olympialaisissa?) ja virtuaalielämykset ovat vasta alkutekijöissään. Kulttuurinkuluttamisen muodot kilpailevat keskenään yleisöistä. Sarjakuvakin pärjää hyvin niin pitkään kuin lapset oppivat lukemaan Aku Ankka käsissään, oli se sitten lehti- tai digiversio. ONKO SINULLA ANTAA VINKKEJÄ NUORILLE TAIDEOPISKELIJOILLE? Ahkeroikaa ja pankaa haisemaan! Ottakaa omanne! Auttakaa toisianne! Jutelkaa opettajien ja luokkakavereiden kanssa ja tehkää asioita, joita haluaisitte nähdä ja kokea. KUKA TAI MIKÄ ON SINULLE RAKKAIN HAHMOSI? KERRO SUHTEESTANNE. Rakkain hahmoni on possua muistuttava ja yleensä nimetön alter ego. Se syntyi joskus 90-luvulla luonnoskirjaan eikä ole vieläkään jättänyt rauhaan. Kaikki kuvat Karrin luonnoskirjasta Sketchbook4.

THERE IS SO MUCH TO WORK WITH THIS STUFF... ESITTELE ITSESI JA TAUSTASI! OLEN AAPO SIPARI JA TULIN OPISKELEMAAN KYMENLAAKSON OPISTOON KOSKA TAHDOIN PAREMMAKSI PIIRTÄJÄKSI JA TARINAN KERTOJAKSI. HAEN TODENNÄKÖISESTI VIELÄ TÄMÄN JÄLKEEN JATKO-OPISKELEMAAN, MUTTA SEN JÄLKEISESTÄ TULEVAISUUDESTA EN OLE VIELÄ VARMA. SUOSIKKITARINOITA JA/TAI TARINANKERTOJIA? SEKÄ NE, JOILLA KOET OLEVAN VAIKUTUSTA OMAAN TYYLIISI? MINULLA ON MONIA JOISTA PIDÄN, MUTTA PIIRTÄMISTYYLIINI TAI TARINAN KERRONTAAN OVAT VAIKUTTANEET VARMAAN ENITEN HIROHIKO ARAKI JA ALBERT UDERZO. ARAKIN PIIRTOTYYLISTÄ PIDÄN KOSKA SE ON MIELEENJÄÄVÄÄ HÄNEN TARINAN JA TAPAHTUMIEN KERRONNAN OHELLA. UDERZONIN PIIRTOTYYLISTÄ TYKKÄÄN KOSKA MONELLA HÄNEN HAHMOILLANSA ON MAHTAVAT KASVOILMAISUT. MIKÄ RENTOUTTAA SINUA? OMAAN HUONEESEEN ERISTÄYTYMINEN PELIEN JA PIIRTÄMISEN PARIIN. NAUTIN YSKINOLOSTA KOSKA SAAN OLLA RAUHASSA JA KESKITTYÄ OMIIN ASIOIHINI.

PEROROORROPEOPEROROROROO! HAITERU YOOO PERUNAREFUU!! (MITÄ PELKÄÄT?) RUISKUJA... OLEN PELÄNNYT NIITÄ PIENESTÄ PITÄEN JA TODENNÄKÖISESTI KOKO LOPPUELÄMÄNI. SAMA PÄTEE AMPIAISTEN KANSSA. ONKO MITÄÄN, MISSÄ HALUAISIT KEHITTYÄ? PIIRTÄMINEN, VARSINKIN NAISHAHMOJEN. MISTÄ TAHANSA SAA RUMANNÄKÖISEN... MIEHESTÄ, KOIRASTA TAI VAIKKA TALOSTA, JOS NIIN VAIN TAHTOO. MUTTA HYVÄNNÄKÖISEN NAISEN JA MIEHEN PIIRTÄMINEN VAATII JO TAITOA. MYÖS PERSPEKTIIVIT OVAT HAKUSESASSA. KAIKEN TÄMÄN KUITENKIN OLEN AJATELLUT OPPIA PIIRTÄMÄÄN SUH’T NOPEASTI JA OIKEIN. ONKO SINULLA MITÄÄN SUOSIKKEJA OMISTA TUOTOKSISTASI? ON MINULLA PARIKIN, KUTEN VARMAANKIN YKSI AINAKIN ON ENSIMMÄINEN KUUDEN RUUDUN SARJAKUVA JONKA TEIMME KARRIN TUNNILLA. KARRI THE BUNNY BUTCHER! TOINEN ON JUURI NYT LÄHIAIKOINA PIIRRETYT KUMMITUS SARJAKUVAT. OMASTA MIELESTÄNI ONNISTUIN PIIRTÄMÄÄN SEN HYVIN.

MITÄ MUUTA TAIDEMUOTOA HALUAISIT KOKEILLA SARJAKUVAN LISÄKSI? RUNOUTTA JA ANIMAATIOTA. HAIKUJA OLEN AJATELLUT OPETALLA TEKEMÄÄN VAIKKA OMAKSI ILOKSENI. ANIMAATIOSTA EN KOMMENTOI VIELÄ. KETÄÄN FIKTIIVISTÄ HAHMOA TAI HAHMOTYYPPIÄ, JOSTA MUUTEN VAAN NAUTIT, JOTA TYKKÄÄT KÄYTTÄÄ, TAI JOTA TYKKÄISIT KÄYTTÄÄ? VAIKEA KYSYMYS... MUTTA SANOTAAN NYT SITTEN VAIKKA ONGELMIA RATKAISEVIA HAHMOJA. JOSUKE HIKASHIKATA ON HYVÄ ESIMERKKI SIITÄ, ETTÄ MILLAINEN HAHMO ON OMAAN MIELEENI. HÄNELLÄ ON HYVÄ PERSOONA JA DESIGN ON COOL. MINKÄLAISIA TARINOITA MIELESTÄSI ON HELPOINTA TAI HAUSKINTA TEHDÄ? SLAPSTICK ON HELPPOA MUTTEN OLE VARMA ONKO SE MINUSTA HAUSKINTA. HAUSKIN SAATTAISI OLLA YLILUONNOLLISUUTEEN SIJOITTUVA TARINA. KUTEN SIIS HAHMOILLA ON YLILUONNOLLISIA VOIMIA. KORKEASTA TEKNOLOGIASTA FANTASIAMAISIIN MAAGISIIN VOIMIIN. MISTÄ TARINASTA TAHTOISIT TEHDÄ OMAN SOVITUKSESI? VOISI OLLA TOSI HIENOA MAALATA TAI PIIRTÄÄ ISO TEOS ONE PIECE SARJASTA. MUUTEN EN OIKEIN PIDÄ IDEASTA. EN EDES RUPEAISI TEKEMÄÄN ASTERIxISTA SARJAKUVAA EDES RAHASTA. REFERENSIT JA PARODIAT ON SITTE AIVAN TOINEN JUTTU, VOISIN IHAN HYVIN TEHDÄ PARODIAN ASTERIxISTA. MIKÄ ON LEMPIVUODENAIKASI? SYKSY. KOSKA TIEDÄN, ETTÄ KESÄN KUUMUUS ALKAA HELLITTÄÄ MUTTA EI KUITENKAAN OLE LIIAN KYLMÄ. SAAN MYÖS TODELLA HYVÄN SYYN PYSYÄ SISÄLLÄ SATEEN AIKAAN JA JATKAA PIIRTÄMISTÄ TAI PELAAMISTA. HEITÄ TÄHÄN JOKU KUUL SITAATTI!

”YUGAMINEENA!” HAASTATTELIJA: ALEx E. S. STENMAN