Sorja by Sarjisope Karri Laitinen ja oppilaslehdet

SOR jA ORIVEDEN OPISTO 2012

NRO 107

Sarjakuvaspesiaali Yli 20 sivua sarjakuvaa!

Opiskeluhakuliite Tykkäätkö kirjoittaa, maalata, soittaa tai piirtää? HAKU NYT!!

Kaoru Mori & meidot -historiallisen mangan mestari

Watchmen

Alan Mooren klassikko tarkastelussa!

Opiston elämää

Sarjakuvapäiväkirjat löytyneet. Paljastuksia ja herkkiä hetkiä luvassa!

SO RJ A

-Oriveden opiston sarjakuvalinjan Orja-julkaisu nro 107

SISÄLLYS Seena Humina: Työpöytä..............2 Katri Lankila: CD-soitin................4 Iris Hyvönen: Tähdenlento...........9 Tuuli Luukka: Päiväkirjasta....... 10 Iris Hyvönen: Päiväkirjasta......... 10 Elina Nokelainen: Deadline........ 11 Karri Laitinen: Ensimmäistä vuosikertaa (Maaria Laurisen haastattelu)................................. 12 Iris Hyvönen: Vartijat (arvio)....... 16 Marika Joensuu: Koiranpäivät... 17 Tapio Vainio: Taivasmäki............ 18 Seena Humina & Marika Joensuu: Sarjakuvareportaasi.................. 20 Emilia Musturi: Peikko & Lahna.22 Nita Manninen: Matkaajat.......... 23 Tuuli Lukka: Somnium................ 24 Elina Nokelainen: FBI................. 26 Tapio Vainio & Karri Laitinen: Opiston mainos........................... 27 Emilia Musturi: Kaoru Mori........ 28 Katri Lankila: Tuuli Lukan haastattelu.................................. 24 Karri Laitinen: Aamu sarjislinjalla (mainos)....................................... 29

Pääkirjoitus

otimainen sarjakuva täytti viime vuonna pyöreät 100 vuotta. Aika lasketaan ensimmäisestä löydetystä itsenäisestä sarjakuvajulkaisusta, joka on Ilmari Vaivnion Tohtori Itikaisen seikkailut vuodelta 1911. Sitäkin ennen on toki ollut sarjakuvia: Heino Aspelinin Väkevämies ilmestyi Tuulispää-pilalehdessä ainakin vuosina 1908-1911. Ja kertovia kuvasarjojakin kuten Astuvansalmen kalliomaalaukset 5000 vuoden takaa. Vaikka sarjakuvan juhlavuoden määrittelyvuosi on vähän kuin veteen piirretty viiva, ei käy kieltämään sitä tosiasiaa että pitkän taipaleen kyseinen ilmaisumuoto on kehittynyt ja taivaltanut. a matka jatkuu yhä. Sen olen täällä Oriveden opiston sarjakuvalinjallammekin sen 6-vuotisen historian aikana huomannut. Jokainen tunneilla aikaan saatu kuva kirjoituksineen tuo ruutu ruudulta sarjakuvan tulevaisuutta vääjäämättä lähemmäs. ksi lupaavimmista nykysarjakuvan tekijöistä Maaria Laurinen, opiskeli aikoinaan sarjakuvalinjamme ensimmäisellä vuosikurssilla. Oli erityisen ilahduttavaa löytää Laurisen uusin Phantomland-sarjakuvalehti uusien häntä fanittavien opiskelijoiden kätösistä. Siinä hetkessä tajusin sarjakuvan ”mystisen viestikapulan” siirtyneen taas uusille sukupolville. Maarian haastattelu on luettavissa sivulta 12 eteenpäin.

* * *

Kannen kuvat Tuuli Luukka ja Maaria Laurinen

Pitelet käsissäsi Oriveden opiston sarjakuvalinjan Orja-julkaisua numero 107. Sen nimi oli tällä kertaa SORJA (S niinkuin sarjakuva!). Se ei olisi ollut mahdollista ilman opiston myötähenkistä ja taloudellista tukea, siitä kovasti kiitokset asianosaisille. Lehden välissä on opistomme hakuesite siltä varalta että etsiytyisit opintojemme pariin. Vaihtoehtoja löytyy sarjakuvan lisäksi niin kuvataiteitten, kirjoittamisen kuin musiikinkin parista.

Lehden taitto & Toimitus Karri Laitinen Hakuliitteen taitto & valokuvat Karri Laitinen Monet kiitokset kaikille kuvissa vilahtaneille! Sarjakuvalinjan blogi: http://orja.sarjakuvablogit.com/

25.01.2012 Orivedellä

Terveisin Karri Laitinen, Sarjakuvalinjan vastaava pääopettaja

© 2012 tekijät Lehti on tehty oppituntien aikana (ja usein muulloinkin) ja opettajina talven aikana ovat toimineet Karri Laitinen, Petteri Tikkanen, Ville Pirinen, Jukka Tilsa, Emmi Nieminen, Jari Lehtinen, Anni Nykänen ja Jelle Hugaerts. Oriveden opisto www.orivedenopisto.fi Koulutie 5 35300 Orivesi puh. 0207 511 511 orivedenopisto@kvs.fi

IST

ÄÄ

KIR

IVÄ

PÄ

ÄM

IST

LIN

IJA

JIS

ISK

EIT

-O

ENSIMMÄISTÄ VUOSIKERTAA

Vantaalainen sarjakuvantekijä Maaria Laurinen opiskeli talven 2006-2007 juuri perustetulla sarjakuvalinjallamme. Koulun jälkeen hän aloitti massiivisen sarjakuvaeepoksensa. Kevättalvella 2012 hän sai suomalaisen, manga-vaikutteisen sarjakuvan lippulaivan Phantomlandin kolmannen osan valmiiksi. Kyselimme mitä Maarialle jäi mieleen vuodesta Oriveden opistolla ja mitä sen jälkeen tapahtui.

Haastattelu KARRI LAITINEN

Maaria tekin tämän sarjakuvan tehtävään jossa piti tiivistää suosikkielokuva yhteen sivuun ilman sanoja. Sarjakuva on julkaistu Orjalehden numerossa 7 vuonna 2006.

piskelit vuosina 2006-07 Oriveden opiston sarjakuvalinjalla. Mitä muistoja jäin mieleen siitä talvesta? -Ennen kaikkea muistelen lämmöllä kaikkia mukavia ihmisiä joihin tutustuin. Vuosi sarjakuvalinjalla oli hyvä tilaisuus ensinnäkin tutustua laadukkaisiin sarjakuviin ja sarjakuvan teoriaan, mutta myös hioa omia piirustustaitoja ja kokeilla uusia aiheita ja tekniikoita, joita muuten ei olisi tullut ajatelleeksi. Jälkeenpäin katsottuna suurin osa tekemistäni sarjakuvista Orja-lehtiin oli melko pöhköjä, mikä kertoo ainakin siitä, että tekeminen oli hauskaa eikä tarvinnut ottaa turhan paljon suorituspaineita. Siitä huolimatta työstin opistolla hiki hatussa omaa työtäni silloiseen Hokuto Manga -kilpailuun, mistä napsahtikin viides sija. Siinä vaiheessa sarjakuva alkoi viimeistään tuntua siltä ns. omalta jutulta. Mitä opiston jälkeen tapahtui? -Opiston jälkeen siirryin Vantaalle opiskelemaan graafista suunnittelua Metropoliaan. Alun perin ajattelin vain tahtovani alalle missä saan tekosyyn piirrellä juttuja, mutta graafikon kaikenkirjavat hommat paljastuivat mielenkiintoisiksi. Varsinkin taitto-ohjelmien ja painotekniikan

oppimisesta olen tyytyväinen, sillä niitä taitoja tuli ennen pitkää tarvittua sopivasti vapaa-aikaa, joten päätin myös oman sarjakuvan tekemisessä. ottaa tällaisen projektin työn alle. Sinulta on ilmestynyt kolme Tavoitteena oli pistää omat taidot osaa nyt Phantomlandia. Mistä koetukselle ja piirtää sarja sai alkunsa? ”Tavoitteena oli pistää toimintakohtauksia -Hieman siinä Oriveomat taidot koetukselle ja ja kaikkea muuta den vuoteni jälkeen taisi tulla puhetta, piirtää toimintakohtauksia ja haastavaa. Omia kaikkea muuta haastavaa.” hahmoja ja tariettei kotimaista mannoita olen tykännyt gaa ole tarpeeksi. Pohsuunnitella varhaisteinistä saakka, din itse myös sitä, miksi suomalaisilla ja Phantomlandin käsikirjoitus alkoi on suhteessa niin vähän halukkuutta siinä vaiheessa olla tarpeeksi hyvällä piirtää puhtaasti viihteellistä jatkomallilla, että rohkenin aloittaa sarsarjakuvaa. Opiskelijana minulla oli jakuvan piirtämisen. Ensimmäisen osan työstäminen alkoi syksyllä 2008 Alla oleva sivu tiivistää Phantomlandin ja tuli valmiiksi noin vuodessa. Kolkuvallisen hienouden elementit: tarkat mas osa valmistui alkukeväästä 2012. taustat, yksityiskohtaiset hahmot ja Phantomlandissa on havaittahallittu tilan käyttö. vissa vaikutteita ainakin Urasawa-vaikutteita? Millaisia tekijöitä ihailet? -Naoki Urasawa ja Hiromu Arakawa taitavat olla vahvimmat manga-vaikutteet. Urasawan mangassa (esim. Monster ja Pluto) pidän suurista tunteista ja inhimillisistä teemoista, samoin siitä, miten kasvonpiirteet ovat hahmoilla kiitettävän realistisia ja vaihtelevia. Arakawa taas on nainen joka piirsi poikien taistelumangan, Fullmetal Alchemistin: hän ymmärsi, että toiminta on aina jännittävämpää, jos sen taustalta löytyy hyvää

Phantomlandin-lehden (nro2, 2010) lopusta löytyy kevennyksenä muutamia strippejä. Oheisessa stripissä Chielle tarjotaa uutta työasua huonoin tuloksin.

draamaa ja sympaattisia hahmoja. Kummankin tekijän työt muistuttavat paljon sellaista sarjakuvaa, mitä itse haluan tehdä. Ensimmäinen osa oli hyvin toiminnallinen. Kakkososa sisälsi hyvin paljon keskusteluja kuin jossain venäläisen kirjallisuuden klassikossa ja lukija pääsi hyvin jyvälle hahmoistakin ja heidän vaikuttimista. Miten luonnehtisit kolmatta osaa? Kuinka laaja opusta olet tekemässä? -Kolmannessa osassa maailma ja keskeisimmät hahmot ovat jo käyneet suhteellisen tutuiksi, joten esittelyihin ei tarvita yhtä paljon sivuja. Tarinassa päästään ns. ”itse asiaan” ja keskitytään juonen ja hahmojen kehitykseen. Episodi jää siitä huolimatta cliffhangeriin ja jatkuu suoraan nelosessa. Sarjasi Hokuto Manga -kilpailussa oli mielestäni selkeästi ammattimaisin ja tarinoinniltaankin kunnianhimoisimmista päästä. Viides sija tuntui ainakin allekirjoittaneelta oike-

usmurhalta. Oriveden opiston sarjakuvalinjalla samaan aikaan kanssasi opiskelleen Päivi Toikan ohella olisitte kuuluneet mielestäni selkeästi kärkikolmikkoon. Miltä kisan voittajien julkaisemisen jälkeen tuntui? Petyitkö? -Viides sija tiesi joka tapauksessa palkinnon ja tunnustusta, mihin olin tyytyväinen. Jos en olisi sijoittunut lainkaan, olisi saattanut harmittaa vähän. Itselleni merkittävämpää oli lopulta se, että sain kilpailun jälkeen monta hyvää työtarjousta. Millaisia välineitä käytät piirtämiseen? Käytätkö myös tietokonetta paljon? -Luonnokset teen lyijykynällä A4kopiopaperille, tussauksen Schoellershammer-tussipaperille. Maru-terällä saa skarppia ja eloisaa viivaa,

joten tussaan sillä hahmot ja erilaisilla ohuilla markkereilla taustakuvat. Käsin en tekstaa, sillä käsialani on huono ja dialogi muuttuu useasti vielä skannauksen jälkeen. Sarjakuvafontti on DigitalStrip. Kuinka pitkään yhden osan tekeminen vie? Teetkö sen yhdessä tiiviimmässä jaksossa vai hiljakseen vuoden aikana kun muilta töiltä ja opiskeluilta ehdit? -Jokaisen osan teko on tähän mennessä kestänyt noin vuoden opiskelun ja muiden hommien lomassa. Valtaosa ajasta menee käsikirjoittamiseen ja kuvakäsikirjoitukseen; en ole kovin kokenut käsikirjoittaja joten pohdintaa, umpikujia ja dialogin hiomista riittää paljon ennen kuin tohdin siirtyä piirrosvaiheeseen. Eniten sivuja piirrän viimeisen parin kuukauden aikana, sillä yritän tyypillisesti saada lehden valmiiksi jotain tapahtumaa varten.

Oppilaiden kommentteja

Phantomlandista

”Phantomlandit ovat älyttömän upeasti piirretty toimintakohtauksia myöten, ja juoni tempaa mukaansa. Odotan innolla jatkoa!” -Iris Hyvönen ”Phatomland vaikutta oikein viihdyttävältä seikkailulta ja piirrosjälki on ylen nättiä.” -Tuuli Lukka ”Pidän siitä, että sarjis etenee omassa tahdissaan. Piirrustustyyli on myös ihanan selkeä. Hahmot ovat hauskan persoonallisia, mutta Chie on kuitenkin suosikkini.” -Katri Lankila

Chien ja Jonin ensitapaaminen. Tästä kaikki alkoi.

Miten päädyit julkaisemaan Phantomlandin omakustanteena? Haitko ulkopuolista kustantajaa? -Omakustanne on toistaiseksi sopivin formaatti, koska saan määrätä kaikesta itse. Kustantaja tietäisi todennäköisesti enemmän kompromisseja ja tiukempia aikatauluja, joten en ole vielä ottanut sitä vakavaan harkintaan. Ja miksi englanniksi? -Alun perin kielenä oli suomi, mutta ulkomailla riitti niin paljon kiinnostusta että katsoin fiksummaksi vaihtaa englantiin. Englanninkielinen termistö sopi tarinaan muutenkin paremmin. Minkälaista palautetta Phantomland on saanut koti- ja ulkomailta? -Palaute on ollut todella positiivista kaikkialla, joskin täytyy myöntää että lukijakuntani koostuu enimmäkseen ihmisistä, jotka pitävät töistäni ja tyylistäni jo ennestään. Harva ostaa sarjakuvaa aivan sokkona. Teetkö muita sarjakuvia Phantomandin ohella? Teetkö esim. sarjakuvapäiväkirjaa? -En yleensä malta sitoutua muihin sarjakuvaprojekteihin, jotta voisin keskittyä Phantomlandiin täysillä. Joskus saatan spontaanisti tehdä jotain pientä, jos inspiraatio iskee.

Oletko harkinnut/haaveillut sarjakuvien jatko-opintoja esim. Japanin Kyoto Seikan yliopistoon, jossa kotimaisista tekijöistä ainakin Anna Stenman on ollut vaihto-opiskelijana? -Uskon saaneeni jo tarpeeksi tietotaitoa sarjakuvien teosta, joten en ole ajatellut opiskella alan laitoksissa enempää. Sen sijaan animaation opiskelu saattaisi kiinnostaa tulevaisuudessa. Miksi sarjakuva? -Sarjakuva lienee vahvin alani mitä tarinankerrontaan tulee. Olen tottunut ajattelemaan hahmoja ja kohtauksia kuvina, joten on tärkeää että voin piirtää ne tismalleen sellaisiksi kuin kuvittelen. En usko pelkkien sanojen tekevän niille yhtä paljon oikeutta. Romaanille voisi myös olla hankalampi löytää lukijoita. Mitä terveisiä lähettäisit nykyisille sarjislinjalaisille? -Muistakaa pitää hauskaa. Samalla toivon että pidätte riman korkealla ja jatkatte Opiston jälkeenkin sarjakuvien tekoa tai vähintään piirtämistä! Suomessa ei ole koskaan liikaa lahjakkaita nuoria tekijöitä. • http://amph.nipponfever.net/ phantomland/

”Viihdyttävä, sujuvasti kulkeva ja mestarillisesti toteutettua sarjakuvaa. Parasta kotimaista mangaa mitä olen lukenut!” -Emilia Musturi ”Piirrosjälki on upeaa, hahmot kiinnostavia ja tarina ei varmasti ole pöllömpi jahka pääsee kunnolla vauhtiin.” -Marika Joensuu

Maaria Laurinen - s. Helsingissä 1987 - Helsingin kuvataidelukio 20032006 - Oriveden opisto 2006-2007 - Metropolia AMK 2007- Hokuto Manga -kisassa 5. sija (2007) - Kuvitustöitä: Aino-kirjat, A-klinikkasäätiön Varjomaailmasarjakuva, Sangatsu Mangan mangakalenteri

KIINNOSTAAKO KIRJOITTAMINEN, MAALAAMINEN, PIIRTÄMINEN, SARJAKUVAT TAHI MUSIIKKI? TULE OPISKELEMAAN ORIVEDEN OPISTOLLE VUODEKSI!

www. orivedenopisto.fi

kirjoittajalu

kio

taidepa kasvat inotteinen ustaite en linj a

kuv sarjaaktaide- ja uvali nja

kirjoittajalinja musiikkilinja 26

KAORU MORI - Meidoja, historiaa ja romantiikkaa EMILIA MUSTURI

uonna 1978 syntynyt Kaoru Mori tunnetaan romanttisista historiallisista sarjoista kuten Emma ja Bride’s Story (Otoyomegatari). Morista itsestään on saatavilla varsin vähän tietoa, sillä ujona henkilönä hän on kieltäytynyt useista haastatteluista ja muista julkisista tilaisuuksista.

Piikoja ja herrasmiehiä Morin innostus sarjakuvien piirtämiseen alkoi lukiossa ja hän julkaisikin Britanniaan sijoittuvaa meido/sisäkkö-doujinshia käyttäen Fumio Agata nimimerkkiä. Debyyttinsä Mori teki vuonna 2002 viktoriaaniseen Lontooseen sijoittuvalla sarjallaan Emma, joka palkittiin Excellence-palkinnolla Japan Media Arts-festivaaleilla. Seitsenosainen sarja on julkaistu myös suomeksi. Sarjan päähenkilönä on vanhan opettajatteren luona työskentelevä Emma, joka rakastuu opettajattaren entiseen oppilaaseen, William Jounseniin. William on kuitenkin varakkaan kauppiasperheen vanhin poika ja Emma vain palvelusneito, mikä tekeekin heidän suhteestaan lähestulkoon mahdottoman tai ainakin yleisesti paheksuttavan. Eikä William

ole ainoa, joka haikailee hyväsydämisen Emman perään. Jounsenien perheen intialainen liikekumppani, nuori prinssi Hakim, joka tuo tarinan viktoriaanisten arvojen keskelle myös toisenlaista näkökulmaa, ihastuu Emmaan heti ensi silmäyksellä. Morin innostus ja kiinnostus Britannian historiaan näkyy. Emma on historiallisilta faktoiltaan kuten myös ympäristön kuvauksessaan hyvin tarkka, mikä antaa syvyyttä niin miljöölle kuin hahmoille. Mori teki suurimman osan taustatyöstä itse muun muassa matkustamalla Britanniaan. Hän kuitenkin palkkasi historian konsultin varmistamaan sarjan historiallisen paikkaansapitävyyden. Mori jatkoi Emmassa esiintyineiden sivuhahmojen tarinoita vuosina 2006–2008 kolmen kokoamapokkarin verran.

Sivuutettuja sivutöitä. Emman ohella Mori teki muutamia lyhyempiä sarjakuvia, kuten Shirley ja Violet Blossoms. Vuonna 2006 alkaneessa ja 2010 jatkuneessa lämminhenkisessä sarjassa Shirley Mori jatkoi Bride story -tarinassa Amira -neito ompelupuuhissa. Aviosiippa Karluk katselee puuhia.

rakastamiansa teemansa, palvelusneitojen, parissa. Neiti Bennet pyörittää suosittua kuppilaa edvardiaanisessa Lontoossa ja hänen oma talonsa on jäänyt kiireiden takia vaille hoitoa. Hän alkaa etsiä itselleen sisäkköä ja eräänä iltana hänen luokseen saapuu 13-vuotias orpotyttö Shirleystä. Nuoresta iästään huolimatta Shirley on taitava ja tunnollinen kotiaskareissa

tuntuu jättävän lähes kaiken puolitiehen. Hahmot ja heidän välisensä suhteet jäävät laimeiksi.

Lumoavan morsiamen tarina

Emma-sarjakuvassa Mori kuvaa melodramaattisti sisäkön rakkauselämää.

ja saa näin palvelijattaren paikan. Vaikka sarja keskittyy Shirleyn ja neiti Bennetin yhteiselon kuvaamiseen, käsitellään taustalla jälleen Emmasta tuttuja teemoja; neiti Bennetin naimattomuus ja taloudellinen riippumattomuus miehestä herättävät vanhemmissa henkilöissä pahennusta. Satoshi Fukusiman käsikirjoittama Violet Blossoms (Sumire no Hana) poikkeaa Morin muista töistä. Yhden luvun mittainen sarjakuva sijoittuu nykyaikaan ja koulu. Äkkipikainen ja varsin päällekäyvä Momo Satoh ja hiljainen Sumire Maezono tutustuvat toisiinsa koulun taidekerhossa, johon he ovat liittyneet täysin eri syistä. Heidän välilleen kuitenkin kehittyy pienoinen viha-rakkaus-suhde. Tätä artikkelia kirjoittaessani tutustuin ensimmäistä kertaa Violet Blossoms mangaan, joka on mitä luultavimmin jäänyt vähemmälle huomiolle lyhyytensä ja Morin samoihin aikoihin ilmestyneiden meido-sarjakuvien takia. Sarjakuva ehtii herättämään lukijansa mielenkiinnon, mutta

Uusimman sarjansa Bride’s Storyn (Otoyomegatari, 2009) myötä Mori palaa romanttisen historiallisen mangan pariin. Bride’s Story sijoittuu 1800-luvulle Keski-Aasiaan silkkitien varrelle, jossa 20-vuotias Amir on naitettu häntä kahdeksan vuotta nuoremmalle Karlukille. Ikäerostaan huolimatta he aloittavat avioelämänsä suotuisissa merkeissä, vaikka alussa heidän suhteensa muistuttaa enemmänkin vanhemman ja nuoremman sisaruksen välisestä suhteesta. Aina iloinen, mutta hieman epävarma Amir on unelmamorsian. Hyvän luonteensa lisäksi hän osaa myös paljon hyödyllisiä taitoja kuten ratsastaa hevosella ja metsästää jousella. Auvoinen elämä ei kuitenkaan kestä pitkään, kun Amirin suvun miehet tulevat hakemaan hänet pois parempien naimakauppojen toivossa. Mori on jälleen tehnyt kaiken kattavaa taustatutkimusta aina alueen historiasta perinteisiin ryijykuvioihin ja arkkitehtuuriin, joita hän esitteleekin varsin paljon. Hahmojen asut, seinillä riippuvat ryijyt ja talojen koristeelliset tukipalkit ovat ällistyttävän yksityiskohtaisia. Mori ei ole kuitenkaan ole käyttänyt kuviorastereita nimeksikään vaan piirtänyt suurimman osan yksityiskohdista omin käsin. Sivujen valmistumistahti on kuitenkin varsin hurja: 40-sivuinen luku valmistuu parissa kolmessa viikossa. Kulttuurinesittely sujuu hyvin ihmissuhteiden kehityksen lomassa. Mori esittelee arkipäivästä elämää lukijalle hahmojen välisten keskustelujen, sekä englantilaisen kulttuuriantropologi Smithin kysymysten avulla , mikä on hoituu yllättävän luontevasti. Bride’s Storya englanniksi kustantava Yen Press on antanut Morin työlle arvoisensa julkaisun. Sarja julkaistaan kovakantisena opuksina mikä on varsin Mori esittelee paikallisen kulttuurin piirteitä yksityiskohtaisella piirrustuksellaan.

epätavallinen julkaisuformaatti manga-sarjalle. Bride’s Story sijoittui toiseksi vuonna 2011 Taisho Manga Awardsissa Chika Uminon napatessa ykkössijan mangallaan March Comes in Like a Lion (Sangatsu no Raion ).

Kymmenen vuoden työn tulos. Mori on toiminut lähes kymmenen vuotta ammattimaisena sarjakuvapiirtäjänä ja toivottavasti toimii vielä pitkään. Emmasta lähtien Morin vahvuutena ovat olleet tunnelman ja ajanmukaisen miljöön luominen. Alkuaikoinaan Moria moitittiin hienoisesti pomppivasta kerronnasta ja niin sanotusta Tanemura-syndroomasta eli hahmojen liiallisesta samannäköisyydestä. Bride’s story, lähentelee kuitenkin jo täydellisyyttä niin tarinallaan ja kuin visuaalisuudellaan. Eniten Mori on kehittynyt toimintaosuuksien kuvaamisessa ja juonen kuljettamisessa. Töillään Mori on osoittanut taustatutkimuksen ja arkipäiväisten asioiden tärkeyden niin tarinan uskottavuuden ja elävän ympäristön luomisen kuin myös samaistuttavien hahmojen kannalta. • Lähteet- HYPERLINK “http://www. animenewsnetwork.com/”http://www. animenewsnetwork.com/, http:// en.wikipedia.org/wiki/Kaoru_Mori, http:// natalie.mu/comic/pp/otoyomegatari

KUKAS SE SIINÄ? -PALSTALLA TÄLLÄ KERTAA PORIN OMA ILMESTYS & SARJISLINJALAINEN

TUULI LUKKA Mikäs meininki? -Iha jees. Miksi hait Orivedelle? -Sarjakuvapiirtäminen on ollut lähellä sydäntä jo jonkin aikaa ja janoan tietoa ja kokemuksia, jotta voisin tulla paremmaksi. Milloin olet aloittanut sarjakuvapiirtämisen noin ylipäätään? -Tarkkaa aikaa on tietysti vaikea sanoa, mutta varsinainen sarjakuvapiirtäminen taisi tulla siinä joskus 12 kesäsenä, kun aloin keksimään hiukan pidempiä sarjakuvatarinoita. Tätä ennen tein vain aika hajanaisia sarjakuviin liittyviä juttuja, mutta tietysti piirtelin paljon. Mikä olisi isoin unelmasi sarjakuva-alalla? -Toiveeni on aika obvious, meinaan haluaisin olla joku päivä ammatiltani sarjakuvapiirtäjä. On hauskaa huomata, miten moni antaa minulle epäilevän katseen kuullessaan tämän. Tiedän toki, että se on vaikeaa, lähes mahdotonta, mutta mikä estää yrittämästä? Mikä sarjakuvahahmo haluaisit olla? -Muumimamma. Meinaan, tapahtui mitä tahansa, Muumimamma ottaa coolisti. Ketkä sarjakuvapiirtäjät inspiroivat sinua? -Ainakin Emmi Nieminen, Anni Nykänen, Milla Paloniemi ja Ville Pirinen saavat minut yrittämään kovemmin haaveeni tavoittelussa. On niitä muitakin, jotka ovat töillään auttaneet minua eteenpäin, mutta en vain osaa kauheasti nimetä ketään näissä tilanteissa. Joka tapuksessa on monia, niin ammattimaisia sarjakuvapiirtäjiä kuin amatöörejäkin netin rajoittamattomasta ulottuvuudesta. Mitäs jännää olet saanut täällä jo aikaan? -Yllättävän paljon kyllä kaikennäköisiä sarjiksia olen saanut aikaan, luultavasti enemmän kuin koskaan ennen tänne tuloa. Ja ehkä hienointa on se, että ennen tänne tuloa sarjispiirtäminen tuntui aika kaavamaiselta ja rajoitetulta, mutta täällä olen oppinut piirtämään tosi

rennosti aikaisempaan verrattuna. Jotenkin näkee asiat paremmin ja uskaltaa käyttää kaikenlaisia ideoita, vaikka itsekritiikki painaisikin päälle. Ilmapiiri on tosi kannustava ja sen ansiosta jaksan työskennellä paremmin. Vinkkejä tule-

ville sarjislaisille? -Yksi aika ehdoton vinkki on se, että tänne kannattaa tulla asuntolaan asumaan, jos vaan on mitenkään mahdollista. Kokemus on ihan erilainen, kun siinä pääsee siihen porukkaan paremmin. Ja ei sitä kannata pelätä, itse olen kamalan arka tapaamaan uusia ihmisiä, mutta täällä on niin samanhenkistä porukkaa, että jo ekalla viikolla paistettiin lettuja ja katottiin leffoja kuin oltaisiin tunnettu jo vuosia. Ja muutenkin suosittelen paikkaa lämpimästi kaikille niille, jotka ovat vähänkään sarjiksista kiinnostuneita ja/tai kokeilunhaluisia! • Teksti Katri Lankila

Tuulin strippisarjan Nuurbert matkii emäntänsä Penelopen ilmeitä (Orja nro 94, 2011).

Oriveden Opisto Koulutie 5 35300 Orivesi

Port PayĂŠ Finlande 123697 Itella Oy ECONOMY