KUNNIAMAININTA
Ylempien tutkintojen sarja
OSASTOKUNTOUTUS IKÄÄNTYNEEN IHMISEN TOIMINTAKYVYN, KOTIINKUNTOUTUMISEN JA KOTONA ASUMISEN TUKENA Huhtanen, Meri Vanhustyön (YAMK) tutkinto-ohjelma | Huhtikuu 2020 Ohjaajat: Teeri, Sari & Hautala, Päivi-Maria Sivumäärä:143 | Liitteitä: 4 Asiasanat: toimintaympäristö, toimintakyky, asiakaslähtöisyys, kuntoutus, ammatillisuus, eettisyys
Tämän vanhustyötä kehittävän tutkimuksen toimeksiantajana oli perustason kotiinkuntoutusosasto. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida ja kehittää ikääntyneiden perustason osastokuntoutusjaksojen toimintaympäristöä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten osastokuntoutusjakso tukee ikääntyneen toimintakykyä, kotiinkuntoutumista ja kotona asumista ja miten osastokuntoutusjaksoja voisi kehittää. Lisäksi tavoitteena oli, että saatua tutkimustietoa voisivat joiltain osin hyödyntää myös muut vastaavaa kotiinkuntoutustoimintaa järjestävät kuntoutusosastot. Menetelmänä käytettiin sovellettua, asiakaslähtöistä Bikva-arviointimallia. Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja, jotka toteutettiin yksilö-, pari- ja ryhmähaastatteluina neljällä eri tasolla. Ensimmäisessä vaiheessa kuntoutusosaston asiakkailta tai omaisilta (n=11) kysyttiin heidän kokemuksiaan ja kehittämisehdotuksiaan osastokuntoutusjaksoon liittyen. Toisessa vaiheessa asiakaspalaute esitettiin hoitohenkilökunnan (n=6) ryhmähaastatteluun arvioitavaksi. Työntekijät saivat esittää omia kehittämisehdotuksiaan asiakashaastattelun teemoihin ja esimiestyöhön liittyen myös kirjallisesti. Seuraavaksi asiakas- ja työntekijätasoilta kerätty aineisto vietiin esimiesten ja osastonlääkärin (n=3) ryhmähaastatteluun pohdittavaksi. Neljännessä vaiheessa aiempien tasojen aineistosta kootut, toimintaympäristön kannalta keskeiset ja lisäresursseja vaativat kehittämisehdotukset esiteltiin perusturvaosaston johtoryhmälle (n=8). Tutkimustulosten perusteella asiakkaat kokivat akuuttivaiheen jälkeisen osastokuntoutusjakson tarpeellisena toimintakyvyn eri osa-alueiden tukemisen, kotiinkuntoutumisen ja kotona asumisen kannalta. Kuntouttavan hoitoympäristön kehittämiseksi asiakkaat toivoivat potilasturvallisuutta, esteettömyyttä, viihtyisyyttä, toimivuutta ja aktiivisuutta parantavia ratkaisuja. Kuntouttavaan toimintaan toivottiin lisää yksilöllisyyttä ja että sitä olisi tarjolla enemmän myös iltaisin, viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Hoitohenkilökunnan ammatillista ja eettistä osaamista arvostettiin, tosin hoitajien vuorovaikutustaidot vaihtelivat. Haasteet ilmenivät puhumattomuutena ja olemuksen kiireisyytenä. Tiedonkulkuun liittyen asiakkaat toivoivat, että heiltä kysyttäisiin asioista enemmän ja että hoitajat kertoisivat hoitoon ja kuntoutukseen liittyvistä asioista omaaloitteisesti enemmän. Hoitohenkilökunnan mielestä toimintaympäristön kehittämisen suurimpana esteenä oli henkilöstöresurssin riittämättömyys. Yhteenvetona voidaan todeta, että tällä tutkimuksella saatiin empiirisesti vahvistettua olemassa olevaa tietoa osastokuntoutuksen toimintaympäristöstä ja että osastokuntoutuksella on tärkeä rooli ikääntyneen toimintakyvyn ja kotona asumisen tukena.
Julkaisun pysyvä osoite on: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004064540
24
