Satakunnan Linnut 3/2011 by Porin Lintutieteellinen Yhdistys Ry

J채senlehti 3/2011

Haarahaukka liihottaa Satakuntaan

Sinun lehtesi – ole hyvä!

3/2011 - 43. vuosikerta Julkaisija: Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry

Toimituskunta: Pasi Alanko, Petteri Mäkelä, Ari Rantamäki, Risto Vilén (vastaava toimittaja) Yhteystiedot: Risto Vilén Plättilänmaantie 478, 32920 Kauvatsa s-posti: risto.vilen@gmail.com Puh. 040 524 8391 Ulkoasu ja taitto: Jonna Ojala Kannen kuva: Juha Niemi Aukeaman lajit: yöhaikara, kattohaikara, mustakurkkurautiainen ja haarahaukka. Painopaikka: I-Print Oy, Seinäjoki www.satakunnanlinnut.fi ISSN 1797-6340

Yhdistysjulkaisun rooli hakee paikkaansa muuttuvassa maailmassa sähköisen median puserruksessa. Lehden rooli yhdistyksen tiedotuskanavana ei ole enää niin merkittävä, kuin aiemmin. Suuri osa järjestön sisäisestä tiedottamisesta hoituu nykyään kätevämmin mm. kotisivujen ja PLY -verkon välityksellä. Blogit ja vastaavat haukkaavat myös oman siivunsa julkaisun aiemmin tarjoamasta sisällöstä. Näitä ei pidä nähdä uhkana lehdelle, vaan mahdollisuutena uudistua ja keskittyä sellaiseen, mihin netti ei pysty, ja jättää rutiinitiedottaminen bittien hoideltaviksi. Mikä sitten on painetun lehden merkitys jatkossa? Ainakin allekirjoittanut pitää toimitetusta ja käteen istuvasta lintulehdestä edelleen, eikä PDF:ien ja blogien kanssa voi istahtaa kiikkustooliin kaffeekupin kanssa ja syynätä kaikessa rauhassa lintujuttuja. Vanhoja Sakuleita selaamalla saa sitä paitsi mukavaa tuntumaa kulloisenkin lehden julkaisemisen aikaiseen ajankuvaan. Joskus kuulee, että lehden sisältö ei vastaa kaikilta osin toiveita ja odotuksia, vaan sisällön pitäisi olla jotenkin toisenlainen. Toimituskunta ottaa hyvin mielellään vastaan juttuideoita ja vielä mieluummin valmiita juttuja juuri Sinun harrastukseesi liittyen. Satakuntalaisten lintuharrastajien kanssa jutellessa yllättyy aina siitä miten monella tavalla täkäläiset lintuja harrastavatkaan ja miten he käyvät toinen toistaan hienommilla linturetkillä lähellä ja kaukana. Mukavia juttuja saa sitä paitsi vaikkapa kotipihan linnuista. Pois siis turha kursailu ja juttuja nakertamaan! Risto Vilén

│2│

Satakunnan Linnut 3/2011

Idän ihmeitä

Kuva Santtu Ahlman

Kuva Outi Jalkanen

Liettuan lintuja

Rarivuosi 2010

Kuva Stuart Piner

Pääkirjoitus Risto Vilén

Ajankohtaista Yhdistysasiaa

Haarahaukka pesivänä Satakunnassa 2011 Sami Koskinen Harvinaisten lintujen esiintyminen Satakunnassa vuonna 2010 Jani Vastamäki

Kuva Juha Niemi

Turkkilainen runohetki Sini Solala

Kiinalainen juttu Outi Jalkanen

Voitto Satakuntaan tornien taistossa 2011 Pentti Perttula

PLY1 ja Leveäkarin voitokas taisto Petteri Mäkelä

Lintupaikkaesittely Petteri Mäkelä

Tundrakurppelo Yyterissä Petteri Mäkelä

Liettuan Kuurin kynnäs Sami Luoma

Kirja-arvostelu Mika Honkalinna: Suuri pöllö Martti Uusitalo

Haarahaukan pesällä

Putkimies Kari Kekki

36 37

Lehden ilmestymisaikataulu ja aineiston määräaika: nro 4 / joulukuu (aineistot 20.11.) Aineisto toimitetaan vastaavalle toimittajalle määräaikaan mennessä.

Satakunnan Linnut 3/2011

│3│

Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry Porin Lintutieteellinen yhdistys ry Perustettu vuonna 1959 - maamme vanhin toimiva lintutieteellinen yhdistys. Edistää lintujen suojelua, tutkimusta ja harrastusta toimialueenaan Satakunnan maakunta. Valtakunnallisen keskusjärjestö BirdLife Suomen jäsen. Julkaissut jäsenlehteä vuodesta 1970 alkaen. Ylläpitää lintuasemaa Luvian Säpissä.

Puheenjohtaja: Sami Koskinen Priitunpolku 3, 28450 VANHA-ULVILA puh. 040 821 5872 koskisensami@gmail.com Varapuheenjohtaja: Sami Luoma Järvikyläntie 773, 29280 JÄRVIMAA puh. 044 352 5289 piisami.luoma@gmail.com Sihteeri: Maarit Laakkonen Viikinkuja 24, 28190 PORI puh. 040 721 3692 maaritlaakkonen@gmail.com Aluevastaava: Pasi Alanko Muuntajantie 38, 28760 PORI puh. 050 554 5668 pasi.alanko@pp2.inet.fi Jäsensihteeri: Outi Jalkanen Liikistöntie 6, 28450 Vanha-Ulvila puh. 040 820 6837 outi.jalkanen@pp.inet.fi Jäsenrekisterin ylläpito ja muutokset: BirdLife Suomi (kirsi.peltonen@birdlife.fi) tai jäsensihteerille (kts. ed.)

│4│

Satakunnan Linnut 3/2011

Yhdistyksen kotisivut: www.satakunnanlinnut.fi Havaintojen palautus: www.tiira.fi tai aluevastaavalle (kts. ed.) Säpin lintuaseman varaukset: Jan Lundgren puh. 050 571 5198 jan.lundgren@kolumbus.fi Yhdistyksen blogi: www.satakunnanlinnut.blogspot.com Sähköpostilista PLYverkon ylläpitäjä: Martti Uusitalo, maveuu@utu.fi Yhdistyksen tilinumero: 570064-20009564

Tapahtumakalenteri Perjantaina 11.11.2011 klo 18.00 PLY:n sääntömääräinen syyskokous klo 19.00 Matti Suopajärvi: ”Lapinpöllön esiintyminen Ruotsissa ja Suomessa 1900-2000 luvuilla” Keskiviikkona 14.12.2011 klo 18.00 Professori Erkki Korpimäki: ”Tuulihaukan ja helmipöllön kannan kehityksestä” Esitelmätilaisuudet pidetään Luontotalo Arkissa, Pohjoispuisto 7, Pori. Tervetuloa! Katso myös www.satakunnanlinnut.fi

lviralli

Perinteinen Porin Ta

ormarkun kunnan. sisältäen entisen No a, nt t ku rin Po on a ja tarkemmat säännö 3.12.2011. Alueen 17.00. Purkupaikka klo n tää pidetään lauantaina la. eis m tal vii als s -p taista ksän tuntia, lopetu nettisivujen ajankoh Rallin kesto on yhde Yverkossa ja PLY:n PL in m m he yö m yms. ilmoitetaan .com tai 040-8412524 tteri.makela@gmail pe ; lle elä äk M ri tte lisätiedot Pe Ilmoittautumiset ja

Koululaisten lintukerh

Porin perinteinen talvilintulaskenta vuonna 2011 kolla Vuoden viimeisellä vii taan ke las 11 .20 25.12.–31.12 lueen kia un up ka rin jälleen Po in talvilinnut. Aikaisemm än etä yd reittinsä laskeneita py oNu o ilmoittamaan Kimm kea tiolle halukkuutensa las sä. ttin rei Kimmon s-posti: om. nuotio.kimmo@gmail.c

PLY:n koululaisille su unnattu lintukerho jat kaa toimintaansa. Alla on lintukerhon kesän ja alkusyksyn ohjelmaa. Mikä li haluat mukaan kerh otoimintaan, ota yhteys Leo Saloon (puh. 040 582 6399). 5.11. talvilintulaskenta Ki rjurinluodossa klo 9.00 (varapäivä 6.1 1.) 17.11. Markku Saiha kertoo luontotalo Arkissa Suomenlahden Arkti kamuutosta 1.12. Luontotalo Arkissa lin tukuvia määrityskisa 14.12. Korpimäki kertoo tu ulihaukan ja helmi pöllön kannan kehit yksestä luontotalo Arkissa 31.12. Talvilintulaskenta Ki rjurinluodossa klo 10.00 (varapäivä 6.1.) 19.1. Matti Sillanpää kerto o peippolajien tunnistamisesta luontotal o Arkissa Seuraa yhdistyksen nettisivujen ajankoh taista -osiosta muutoksia ja tarkempia tietoja.

MAINOSTA SATAKUNNAN LINNUT -LEHDESSÄ! Puolen sivun kertailmoitus lehdessämme maksaa vain 75 euroa! 1/2 -sivun ilmoituksen koko on 147x97 mm. Ota yhteyttä Risto Viléniin, yhteystiedot löydät lehden sivulta 2.

Satakunnan Linnut 3/2011

│5│

HAARAHAUKKA Sami Koskinen

(Milvus migrans)

pesivänä

Satakunnassa 2011

Haarahaukan poikaset pesässään. Kuva Sami Koskinen.

│6│

Satakunnan Linnut 3/2011

Pohjois-Satakunnasta löytyi haarahaukan pesä 25.6. 2011 noin kello 4:40.

ikeastaan vuoden 2010 loppukesän tienoolta aloin järjestelmällisemmin hakemaan haarahaukan pesää. Olin jo aiempina vuosina keskittynyt hakemaan tuolta seudulta paikkoja, mistä pystyy kiikarilla ja kaukoputkella havainnoimaan mahdollisimman isoja aloja taivasta. Kertyneen kokemuksen perusteella haarahaukka nimittäin viihtyy ilmassa, välillä korkeallakin kaarrellen, selvästi jopa hiirihaukkaa tai ruskosuohaukkaa enemmän. Vaikutti siltä, että puustoa laji ei selvästikään tarvitse muuhun kuin pesänsä suojaksi ja piilopaikaksi muuten. Eli sopivien aukeiden haeskelulla oli luontevaa työt aloittaa.

miin, missä arvioin tuon ns. kuuman pisteen olevan. Jonkun aikaa kuljettuani aloin päästä alueelle, missä puusto alkoi selvästi vanheta ja muutenkin vartevoitua. Mikä se oli? Hemmetti, haarahaukka äänessä!

Hetken aikaa hämmästellessäni hienoa, kohdalle osunutta säkää aloin palautua… nyt tulee kottaraista… kuovia… punavarpunenkin. Ja aina välillä, sopivina annospaloina haarahaukan omintakeista, hirnuvaa huutoa. Eli laulurastaspa hyvinkin siinä esitteli aikojen saatossa repertuaariinsa ottamia, haarahaukalta lainattuja fillejä. Aamuyöstä alkanut retki oli tässä kohtaa hyvä keskeyttää, varsinkin kun en tuon lähemmäksi tällä kertaa päässyt. Tuolta alueelta ei runsaan tunnin haulla löytynyt haarahaukkaa matkivaa "Mikä se oli? laulurastasta kummempaa, ehkä viereisen vesistön toiHemmetti, sella puolella…

Toukokuun loppupuolella tarkkailin kaukoputkella, kun kartalta arvioiden n. 7 km päässä rundaili haarahaukkapari. Tovin kuluttua haarahaukka äänessä!" seurasin kiikareilla, miten Oli juhannus ja painuin saalista omalle pesälleen maastoon. Ajeltuani tuon todetun viereisen veroudaava hiirihaukka lähestyi aluetta, missä sistön toiselle puolelle, hyppäsin autosta ja kätoisen haarahaukan häivyttyä yksinään taivelin jonkun kilometrin käytännössä, hämmäsvaalle jäänyt toinen lintu edelleen kieppui. tyttävää kyllä, suoraan haarahaukan pesälle. Tällöin pääsin todistamaan kirjallisuudessakin Aikuisen haarahaukan pyrstö yli pesänreunan mainitun haarahaukan kihumaisen käytöksen. taisi olla tuon aamun ehkä kolmas havainto Haarahaukka lähti nopeaan lentoon, kohti lämistään linnusta ylipäätään. Pesää kiikaroideshestyvää hiirihaukkaa ja pakotti syöksyillään sani näin siellä myös vähintään kaksi poikasta. hiirihaukan pudottamaan saaliinsa kynsistään. Toisen poikasen heilauttaessa siipeään, huoMelko pian heti, kun hiirihaukan saalis irtosi, masin sulkakynän pituudesta poikasen olevan lähti haarahaukka syöksyen putoavan saaliin ihan kelvollisessa rengastusiässäkin. Paikalta perään kadoten puuston taakse. Tämän jälpoistuessani tutkailin pesän lähettyviltä, että keen lintua ei varmuudella enää tuolloin näminkälaisia jälkiä haarahaukat jättävät pesän kynyt. Näkyi vain huimassa väreilyssä, melko läheisyyteen. alhaalla etenevä kokonsa, muotonsa ja värinsä puolesta sopivan oloinen lintu. Ajattelin milkVälittömästi pesän alla, sieltä pudonneena karin siinä lentävän saaliin kanssa pesälleen. oli sulkia kala- ja naurulokilta, harakalta, rasEhkä näin myös oikeasti kävikin. Myöhemmin tailta, lehtokurpalta, närheltä, vähintään vuoselvisi, että suunta ainakin oli sopiva. den maassa ollut kanahaukan käsisulka (ehkä pesän alkuperäinen rakentaja?), oravan karOlin ottanut tarkan suunnan tuosta ”ei niin vatuppoja yms. pikiteiden raatotarjonnasta kauhean isosta alueesta”, missä pariksi tulkittuttuja lajeja. Näköetäisyyden päässä pesältä, semani linnut yhdessä soidinsivat tms. vallatmaaston kumpareilla ei ollut esim. kanahautomasti kieppuivat mahdollisen pesämetsän kalle tyypillisiä saaliiden koiraalta naaraalyllä. Tiedossa oli siis summittainen suunta ja le vaihtopaikkoja, eikä edes yksittäisiä jälkiä vain kartalta ja kokemuksella lintujen koosta saaliista muutenkaan. Lumikuorman taivuteri etäisyyksillä tehty arvio etäisyydestä. taman koivun alta löytyi eri-ikäisiä oksennuspalloja tusinan verran. Niissä oli paljon Näillä tiedoin hyppäsin autoon ja ajelin maiseSatakunnan Linnut 3/2011

│7│

Suhteellisen pieni pesä oli tukevassa kuusen haarukassa. Kuva Sami Koskinen

ruotoja ja isohkoja, ilmeisesti särjen suomuja. 27.6. käytiin Mäkelän Petterin ja Matin sekä poikani Pertun kanssa rengastamassa poikaset. Petteri ja Matti hoitelivat kirjurin hommat ja dokumentaation (katso Petteri Mäkelän blogi, http://himopointsaaja.blogspot.com/2011/ 06/276-plyn-eka-milkkarin-pesa.html) ja Perttu kantoi osan kamoista. Kiipesin 13,5 m korkeudella kuusessa olleelle pesälle. Emo lähti pesästä ehkä kolmannen jalan siirron jälkeen. Pesä itsessään oli suhteessa muiden osapuilleen samankokoisten päiväpetolintujen pesään tosi pieni. Merkillepantavaa oli myös tuoreiden lehvien tai havujen täydellinen puuttuminen. Päiväpetolintujen pesillä käyneet ornit tietävät, että niitä käytännössä aina on näillä tutummilla lajeilla. Pesä haisi väkevästi ammoniakin sekaiselta kalalta. Kaloista oli lisäksi visuaalisesti havaittavia jäänteitä runsaasti; ruotoja, suomuja, evien ja pyrstöjen paloja. Pääosa suomuista oli siksi isoja kooltaan, että veikkaan niiden kuuluneen edelleen särkikaloille, esim. lahnoille. HK:n sinisen │8│

Satakunnan Linnut 3/2011

makkarapaketin ja vähien trasselituppojen lisäksi pesässä oli kolme poikasta. Poikasten ikäerojen perusteella voi todeta, että haudonta oli aloitettu heti ensimmäisen munan pyöräytyksen jälkeen. Kävin pesällä poikasaikaan pari kertaa. Kuuloetäisyyden päässä kävin useammin. Kalinaisen Petterikin kerran, pari. Kertaakaan ei lintujen kuultu mitenkään poikkeuksellisen runsaasti ääntelevän, saati ääntelevän itse asiassa yhtään. Ei tainnut Petterikään mitään huimaa äänimaisemaa päästä todistamaan. Tämän yhden milkkarin- ja toiselle sadalle menevän kokemuksen perusteella kana- ja hiirihaukan pesinnöistä kehtaan sanoa, että kirjallisuustiedoista poiketen haarahaukka on selkeästi hiljaisempi laji kuin mitä esim. kana- tai hiirihaukka ovat pesillään. Haarahaukanhan sanotaan olevan poikkeuksellisen äänekäs laji pesäpaikoillaan (esim. Pohjolan linnut värikuvin). Ehkä se on sitä sitten pesinnän alkuvaiheessa, isojen poikasten aikaan ainakaan tämä haukkaperhe ei siis ollut.

Haarahaukka on lähimmillään Satakuntaa pesinyt vuosina 2002-2004 Keski-Pohjanmaalla.

(Antti Pesola kirj.)

”Haarahaukka on yksi maailman laajimmalle levinneistä petolinnuista, sillä se pesii Etelä- ja Pohjois-Amerikkaa lukuun ottamatta kaikilla mantereilla. Haarahaukasta erotetaan useita alalajeja, joista Suomessa pesii nimialalaji migrans. Meillä haarahaukan levinneisyys painottuu maan itäosiin. Haarahaukan pesimäkannaksi on arvioitu vain 10–25 paria, ja vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa se arvioitiinkin äärimmäisen uhanalaiseksi. Viime vuosikymmeninä se on vähentynyt koko Euroopassa.

Ensimmäisen ja toisen atlaksen yhdistetyssä aineistossa haarahaukasta on pesintään viittaavia havaintoja 47 ruudusta. Näistä kolmessa pesintä on varmistettu. Kolmannen atlaksen aikana havaintoruutuja kertyi 65 ja pesintä varmistui kuudessa ruudussa. Atlaskartoitusten perusteella lajin levinneisyydessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia.” Suomen 3. lintuatlas (http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/haarahaukka)

Okei, siis Pohjois Satakunnassa, mutta missä tarkemmin? 90-luvun puolivälin karvanteilla Porin Toukarin kaatopaikan rinteessä pesi niittysuohaukka. Pesintä tuhoutui melkein heti munapesäkuvaajan käynnin jälkeen. Tuo kuvaaja oli erikoistunut nimenomaan munapesien valokuvaamisella tallentamiseen. Vaikkei useimmilla tuon alan harrastajilla olekaan näin ihmeellisiä pontimia kuvausharrastuksessaan, niin siltikin pidän viisaampana olla paljastamatta edes pesimäkuntaa. Vielä kun muistetaan, että lintuja luontovalokuvausharrastuksen suosio on noista päivistä noussut vähintään toiseen potenssiin, eli kaikkia kuvaajia ei edes tunneta muiden harrastajien keskuudessa, niin mielestäni tällaista pimittämisratkaisua voi pitää ainoana vaihtoehtona. Nämä ns. pikkurarit, mitä statusta haarahaukkakin omalla purjelentäjän tyylillään perässään laahaa, aiheuttavat kuitenkin enemmän tai vähemmän intohimoja lintuharrastusmielisissä jannuissa ja irmoissa. Tällä, nyt kerrotulla haarahaukkaparilla on paremmat mahdollisuudet onnistua pesinnässään jatkossakin, mitä vähemmän pesän läheisyydessä on häiriötä. Tällaiset pesäpaikoilleen uskolliset lajit ovat

siis erityisen herkkiä. Vielä vaikeampi tapaus on esim. joku virtavästäräkki, mikä on leimallisesti täysin uniikin, yhdenlaisen biotoopin laji. Mutta siitäkin lisää ehkä joskus.

Pojat suunnittelevat pesäpuuhun kapuamista. Kuva Petteri Mäkelä.

Satakunnan Linnut 3/2011

│9│

Jani Vastamäki

Harvinaisten lintujen Keltahemppo 1.6.2010 Pori Ruosniemi. Kuva Juha Niemi

atsauksessa julkaistaan rariteettikomitean (Rk) sekä alueharvinaisuustoimikunnan (Aht) tarkastamat havainnot Satakunnasta vuodelta 2010. Mukana on myös tarkastamattomia havaintoja pikkuharvinaisuuksista (P). Osa havainnoista on tehty Rauman seudun lintuharrastajien (RSLH) alueella Eurajoen, Pyhärannan ja Rauman kunnissa. Satakunnan ulkopuolelta julkaistaan havaintoja Pyhärannasta, joten katsaus on kattava myös RSLH:n toimialueen osalta. Katsauksen havainnot on arkistoitu BirdLifen Tiira -lintutietopalveluun (www. tiira.fi). Katsausvuodelta tarkastettiin kaikkiaan 67 havaintoa (Aht 47, Rk 20), joista hyväksyttiin julkaistavaksi 56 (Aht 40, Rk 16). Havainnon dokumentointitaso katsottiin riittämättömäksi 11 tapauksessa (Aht 7, Rk 4). Vuonna 2010 Aht:ssa toimivat Juha Niemi (puheenjohtaja), Jani Vastamäki (sihteeri), jäsenet Kari Kekki, Jari Lagerroos, Sami Luoma sekä RSLH:n edustajana Markku Santamaa. Aht- ja Rk- lajeja koskevat havaintoilmoitukset sekä täydennykset ja korjaukset katsaukseen lähetetään joko sähköpostina osoitteeseen janivast@ gmail.com tai yhdistyksen postiosoitteeseen.

│10│

Satakunnan Linnut 3/2011

esiintyminen Satakunnassa vuonna 2010 Lukumäärät ja lyhenteet Lajinimen jälkeen on kolme lukua, joista ensimmäinen kertoo Satakunnassa tavattujen yksilöiden määrän ennen vuotta 1985, toinen luku yksilömäärän vuosina 1985 – 2009 (alueharvinaisuustoimikunnan aikana) ja kolmas luku vuoden 2010 yksilömäärän Satakunnassa. Näiden lukujen summa on Satakunnassa kautta aikojen tavattujen yksilöiden määrä. Joidenkin lajien yksilömääriä ei kuitenkaan tunneta. Kuntalyhenteet on julkaistu vuonna 2006 (SL 38 s.154). Tarkka ikä on merkitty kalenterivuosina: 1kv = kuluvana kalenterivuotena syntynyt, 2kv = edellisenä kalenterivuotena syntynyt, +1kv = ennen kuluvaa kalenterivuotta syntynyt. Muita ikälyhenteitä: juv = nuori lintu ensimmäisessä täydellisessä höyhenpuvussaan, subad = vanhempi kuin nuorimman ikäluokan lintu, muttei vielä aikuisen puvussa, imm = ei vielä aikuisen puvussa, ad = aikuinen. Muita lyhenteitä: jp = juhlapukuinen, tp = talvipukuinen, vp = vaihtopukuinen, k = koiras, n = naaras, n-puk = naaraspukuinen, pull = pesäpoikanen, pm = maastopoikanen, Ä = laulava,

ä = ääntelevä, än = ääntelevä ja myös nähty, r = rengastettu, p = paikallinen, m = muuttava, a = parvi, a5 = viiden parvi, 5a = viisi parvea, kiert = kiertelevä, v = valokuvattu, ään = äänitetty.

Rarivuosi 2010 Maakunnalle uusina lajeina havaittiin aroharmaalokki Köyliössä ja Porissa (sama yksilö) sekä kahden valkopäätiaisen parvi Luvialla. Aroharmaalokkeja oli Suomessa tavattu tätä ennen noin 110 yksilöä ja valkopäätiaisiakin 46, joten kumpikin laji oli varsin odotettu lisä Satakunnan lajilistalle. Näiden lisäysten myötä Satakunnassa on tavattu nyt kaiken kaikkiaan 359 luonnonvaraisena esiintyvää lintulajia (kategoriat A – C). Vasta toinen havainto tehtiin mustanmerenlokista Eurajoella, mustakurkkurautiaisesta Porissa sekä viitatiaisista Porissa ja Säkylässä. Muita suurharvinaisuuksia olivat Satakunnan viides tundravikla, kaksi isovesipääskyä, kahdeksas isokihu, kolmas rusorintakerttu sekä neljäs sinirinta cyanecula. Myös lumihanhi tavattiin liki 20 vuoden tauon jälkeen ja jalohaikara, sitruuna- ja virtavästäräkki sekä hippiäis- ja taigauunilintu esiintyivät runsaina.

Havainnot Kategoria A Laji, joka on tavattu ilmeisesti luonnonvaraisena ainakin kerran vuoden 1949 jälkeen

Lumihanhi Anser caerulescens

(8,19,1) Aht 12.-20.4. Nakkila Leistilänjärvi +1kv (v) (Janne Lampolahti, Raimo Laurila, Timo Pettay ym.); 21.24.4. Pori Kyläsaari +1kv (v) (Jari Helstola ym.); 25.-27.4. Pori Teemuluoto +1kv (v) (Kaisa Kivinen, Tapani Lilja, Juha Niemi, Pekka Heinilä ym.). Havainnot koskevat samaa valkoisen muodon yksilöä, joka poistui 27.4. klo 10.20 pohjoiseen kolmen metsähanhen kera. Edellisen kerran lumihanhia tavattiin Satakunnassa vuonna 1991.

Amerikantavi Anas carolinensis (0,8,1) Rk

21.-22.6. Lu Säppi Hanhisto +1kv k (v) (Petteri Mäkelä, Henrik Teponoja, Martina Mäkelä). Säpin ensimmäinen havainto (291. laji Säpistä). Suomessa havaittiin katsausvuonna kuusi yksilöä.

Jääkuikkalaji Gavia immer/adamsii (?,?,1) P 15.9. Po Mäntyluoto m S (Pekka Eriksson).

Jääkuikka Gavia adamsii

(1,48,3) Aht, P 15.5. Lu Säppi ad jp N klo 6.48 (Sami Koskinen, Petteri Mäkelä, Matti Sillanpää, Matti Mäkelä ym.) P; 16.5. Lu Säppi ad jp N klo 10.21 (Petteri Mäkelä, Matti Sillanpää) P; 14.9. Lu Säppi ei-jp S, laskeutui (Petteri Mäkelä, Ari Pitkälä) Aht.

Jalohaikara Egretta alba (1,21,7) Aht 26.4. Po Etelärannan torni p, nousi klo 13.52 (v) (Olavi Kiviniemi, Roger Morberg); 27.4. Kan Kyynärjärvi p, nousi NE klo 8.03 (Ari Viljanen); 16.5. Po Riitsarka ei-jp p (Pekka Eriksson); 17.5. Po Yyterin lietteet 2p (jp, ei-jp) (Tapani Lilja, Petteri Mäkelä, Juha Tanttu, Pekka Eriksson, Markku Mäkinen); 20.5. Po Teemuluoto jp (Ilpo Myllykangas); 9.6. Po Noormarkku Inhottujärvi p (Petteri Mäkelä); 11.6. Po Teemuluoto +1kv jp p (v) (Juha Niemi); 11.12.7. Kok Puurijärvi +1kv jp (v) (Jari Laiho, Jouko Metsälä, Jukka Virtanen, Jukka Kivelä ym.). Ennätysmäinen jalohaikaravuosi Satakunnassa! Näkyvänä lajina jalohaikaran yksilömäärän tulkinta on hankalaa sekä paikallisella, että valtakunnallisella tasolla. Katsausvuonna Suomessa havaittiin 37 yksilöä, joista peräti seitsemän Satakunnassa. Arosuohaukka Circus macrourus

(1,28,3) Aht 7.5. Po Mäntyluoto +2kv n SE (Pekka Eriksson); 4.7. Po Honkaluoto +2kv k SE klo 20.15 (Petteri Mäkelä); 27.9. Po Mäntyluoto 1kv S (Pekka Eriksson); 6.9.2009 Po Toukari 1kv S (v) (Petteri Mäkelä, Matti Mäkelä, Ari Rantamäki, Asko Lammi). Nyt tarkastetun havainnon myötä ennätysvuoden 2009 yksilömääräksi tulee kahdekSatakunnan Linnut 3/2011

│11│

san. Mäntyluodon kevätlintu on Satakunnan ensimmäinen vanha naaras arosuohaukka. Koko maassa tavattiin 74 yksilöä, joista valtaosa, noin 50 yksilöä, huhti-toukokuussa.

Punajalkahaukka Falco vespertinus

(17,39,1) Aht 22.8. Po lentokenttä +1kv k (Petteri Mäkelä, Matleena Mäkelä).

Tundravikla Tryngites subruficollis

(0,4,1) Rk 14.5. Po Teemuluoto +1kv (v)(Juha Niemi, Pekka Eriksson, Tapani Lilja, Markku Mäkinen, Heli Perttula ym.). Satakunnan viides havainto ja samalla vasta kolmas keväthavainto koko Suomesta.

Lampiviklo Tringa stagnatilis

(21,49,2) Aht 30.4. Kö Huhdinkylä jp (Kari Kekki, Rauli Holm, Tamara Suurnäkki); 8.5. Ra Unajanlahti nousi NE (Jyri Halme, Esa Helander, Mauno Mäntylä, Juha Saarnio).

Kiljukotkalaji Aquila pomarina/ Aquila clanga Aht 25.4. Na Anola NW (Jukka Kivelä).

Kiljukotka Aquila clanga

(14,14,3) Aht 27.4. Me Honkajärvi 3kv S klo 13.00; 27.4. Po Ahlainen Lamppi 3kv SSE klo 15.00; 27.-28.4. Ul Karhukorpi 3kv, nousi NNE klo 05.00 jälkeen; 28.4. Po Ahlainen Ylikylä 3kv N klo 07.00; 28.4. Me Honkajärvi 3kv N noin klo 8.00, poistui Kristiinankaupunkiin noin klo 8.30;

Kiljukotka 7.6.2010 Pori Teemuluoto. Kuva Juha Niemi

│12│

Satakunnan Linnut 3/2011

Rantakurvi Xenus cinereus

(17,35,3) P 26.-29.5. Po Kirrinsanta +1kv Än (Pekka Eriksson ym.); 27.5. Po Yyterin lietteet +1kv (Petteri Mäkelä ym.); 31.5. Po Yyterin lietteet +1kv nousi NE klo 11.53 (Petteri Mäkelä). Ilahduttavasti peräti kolme havaintoa viime vuosina kovasti taantuneesta rantakurvista.

Isovesipääsky Phalaropus fulicarius

(4,3,2) Rk 30.9. Ra Siikloppi 1kv (v)(Kalle Haapala); 1.5.10. Ej Kalla (Juha Wallin, Ilkka Vieno, Mikko Järvinen); 27.-29.10. Ej Kalla (v) (Kalle Haapala). RSLH:n alueen ensimmäiset havainnot. Syyslokakuun vaihteen havainnot koskevat pukutuntomerkkien perusteella samaa yksilöä.

Isokihu Catharacta skua (0,7,1) Rk 23.10. Eu Sieravuori S (Mika Mäntysaari, Tarja Pajari). Satakunnan kahdeksas havainto ja ensimmäi15.5. Me Tuomela 3kv SSE klo 15.00; 15.-16.5. Me Filppula 3kv, nousi klo 07 jälkeen N poistuen Kristiinankaupunkiin; 6.-10.6. Po Teemuluoto 3kv (v) (Pekka Eriksson, Juha Niemi, Tapani Lilja ym.); 27.7.-1.8. Po Teemuluoto 3kv (Pekka Eriksson ym.); 11.-19.8. Po Teemuluoto – Launainen – Yyterin lietteet 3kv (v) (Pasi Alanko, Juha Niemi, Tapani Lilja, Janne Lampolahti ym.); 20.8. Na Leistilänjärvi 2kv S klo 13.27 (Sami Luoma). Satakunnassa tavattiin kaksi 3kv kiljukotkaa. Huhti- ja toukokuun havainnot koskevat satelliittilähettimellä varustettua virolaissyntyistä Tönniä, joka vieraili Satakunnassa jo toistamiseen. Porin kesä-, heinä- ja elokuun havainnoissa on kyse niin ikään 3kv kiljukotkasta, joka on varmuudella eri yksilö kuin Tönn. Tämän linnun kyynärsulkien kuviointi ja vaalea iiris viittaavat nykytiedon valossa vahvasti pikkukiljukotkan perimään, eli kyseessä on todennäköisesti risteymä. Nakkilassa 20.8. havattu yksilö on puvun yksityiskohtien perusteella varmuudella eri yksilö kuin suistossa seikkaillut lintu, ja on iältään 2kv.

Isovesipääsky 27.10.2010 Eurajoki Kalla. Kuva Kalle Haapala.

nen Pyhäjärviseudulta. Samalla vuoden ainoa havainto isokihusta Suomessa.

Leveäpyrstökihu Stercorarius pomarinus

(3,42,0) Aht 29.7. Py Rihtniemi subad S (Tom Lindbom, Juha Salminen, Jukka Sillanpää). Esiaikuinen leveäpyrstökihu havaittiin RSLH:n toimialueella Varsinais-Suomen Pyhärannassa. Aht tarkastaa sisämaahavainnot sekä nuoria/esiaikuisia lintuja koskevat havainnot.

Mustanmerenlokki Larus melanocephalus (0,1,1) Rk 17.5. Ej Kalla 2kv W/E/S klo 6.44 – 6.47 (v) (Kalle Haapala). Satakunnan toinen ja RSLH:n alueen ensimmäinen havainto. Koko maassa mustanmerenlokkeja havaittiin ennätykselliset 11 yksilöä, valtaosa nuoria lintuja syksyllä.

Aroharmaalokki Larus cachinnans (0,0,1) Rk 4.-10.10. Kö Hallavaaran kp 1kv (v)(Kari Kekki ym.); 12.-13.10. Po Santakankaan kp 1kv (v) (Petteri Mäkelä). Satakunnan ensimmäiset havainnot jo pitkään odotuslistalla olleesta lajista. Pukutuntomerkkien perusteella kyseessä on sama yksilö. Linnusta on julkaistu erillinen tiedonanto (Kekki 2010).

Koko maassa havaittiin peräti 18 yksilöä.

Pikkukajava Rissa tridactyla

(17,67,1) Aht 24.10. Lu Säppi 1kv SW (Petteri Mäkelä, Aija Lehikoinen, Jan Lundgren, Matti Sillanpää ym).

Pikkuruokki Alle alle (7,39,1) Aht 2.12. Po Tahkoluoto juv/tp SW/S (Jari Helstola, Tapani Lilja ym.).

Lyhytvarvaskiuru Calandrella brachydactyla (1,8,2) Aht 22.10. Po Kirrisanta (v) (Juha Niemi, Petteri Mäkelä, Veikko Aalo ym.); 11.-18.11. Po Karhuluoto (v) (Jan-Erik Wessberg, Tapani Lilja ym.).

Isokirvinen Anthus richardi

(45,140,7) P, Aht 18.-19.9. Po Fleiviiki a3 p,ä (Matti Mäkelä, Ari Pitkälä ja Heli Perttula) P; 19.9. Lu Säppi p, nousi (Sami Koskinen) P; 20.9. Po Fleviiki a2 p,ä (samoja yksilöitä kuin edellä)(Jarmo Uimonen ym.) P; 22.-24.9. Po Fleiviiki p (Tapani Lilja, Petteri Mäkelä, Tapio Meri) P; 5.10. Po Peittoonkorpi S (Petteri Mäkelä) P; 23.10. Lu Säppi p,ä (Matti Sillanpää) P. Kohtuullinen isokirvisvuosi Satakunnassa. Koko maassa havaittiin vaatimattomat 24 isokirvistä. Aroharmaalokki. 6.10.2010 Köyliö Hallavaara. Kuva Juha Niemi

Satakunnan Linnut 3/2011

│13│

Nummikirvinen Anthus campestris

(3,9,1) Rk 16.5. Lu Säppi (v)(Petteri Mäkelä, Matti Mäkelä, Sami Koskinen, Matti Sillanpää).

Joni Raivio, Jukka Tervamäki ym.); 31.10.-2.11. Pori Kallioholma 1kv (v) (Esa Mäkelä, Seppo Saari, Pasi Alanko, Petteri Mäkelä ym.). Hyvä esiintyminen Satakunnan mittakaavassa.

Sitruunavästäräkki Motacilla citreola (5,74,9) P, Aht 3.-5.5. Po Yyterin Lietteet k (Heli Perttula, Petteri Mäkelä) P; 4.5. Po Kirrisanta k (Tom Lindroos) P; 4.5. Po Teemuluoto k S (Juha Sjöholm) P; 11.5. Po Yyterin lietteet 2 n (Pekka Eriksson) P; 12.5. Po Riitsaranlahti n (Janne Lampolahti) P; 12.5. Po Kirrisanta k (Petteri Mäkelä) P; 13.5. Po Levo k (Tapio Meri) P; 16.5. Lu Säppi k (Petteri Mäkelä, Matti Mäkelä, Sami Koskinen, Jan Lundgren ym.) P; 16.5. Sä Lännen Tehtaat k (Juha Heino) Aht; 3.6. Po Yyteri k (Jari Helstola) P; 15.6. Po Fleiviiki n (Pasi Alanko) P. Pesintää ei tänä vuonna todettu, vaikka laji tavattiin sopivassa biotoopissa pesimäaikaan. Osa havainnoista saattaa koskea samoja yksilöitä ja tässä on tulkittu varovaisesti yksilömääräksi vähintään yhdeksän. Suomessa tavattiin 37 sittistä ja vuoden ainoa pesintä varmistettiin Keuruulla.

Virtavästäräkki Motacilla cinerea

(3,12,4) Aht 17.-18.7. Py Rihtniemi 1kv (v)(Esko Roström, Tarja Roström, Juha Salminen, Markku Santamaa, Jukka Sillanpää); 13.-15.9. Ul Kullaa Sahalahti +1kv (Pasi Alanko, Jaakko Esama, Janne Lampolahti, Esa Mäkelä, Jarmo Uimonen, Raimo Laurila, Timo Pettay); 26.9. Po Reposaari S (Matti Mäkelä, Petteri Mäkelä, Ari Pitkälä); 2.10. Lu Säppi n-puk (Kari Laamanen,

Mustakurkkurautiainen 6.12.2010 Pori Kaunismäki. Kuva Stuart Piner

Mustakurkkurautiainen Prunella atrogularis (0,1,1) Rk 4.-6.12. Po Kaunismäki (v)(Per-Håkan Wessberg, Jan-Erik Wessberg, Petteri Mäkelä, Tapani Lilja ym). Satakunnan toinen ja Suomen kahdeksas mustakurkkurautiainen oli eräs vuoden mieliinpainuvimmista harvinaisuuksista. Kyseessä on jo kolmas joulukuinen havainto Suomesta.

Sinirinta Luscinia svecica cyanecula

(1,2,1) Rk 17.5. Ej Kalla k Ä (v) (Kalle Haapala). RSLH:n alueen ensimmäinen ja Satakunnan neljäs havainto valkotäpläsinirinnasta. Nimikkeeseen sisältyy myös muiden, samantapaisten alalajien mahdollisuus.

Pensastasku Saxicola rubetra 17.4. Py Rihtniemi ad k (Matti Lahti, Merja Lahti) Aht Tarkastettu varhaisen ajankohdan johdosta.

Mustapäätasku Saxicola torquata maurus (2,16,1) Aht

Mustapäätasku maurus 4.11.2010 Pori Tahkoluoto. Kuva Juha Niemi

│14│

Satakunnan Linnut 3/2011

3.-14.11. Po Tahkoluoto 1kv n (v) (Juha Niemi ym.). Maakunnan 19. ja samalla myöhäisin havainto itäisestä maurus -(ala)lajista. Koko maassa havaittiin vain viisi itäistä mustapäätaskua ja läntisiä rubicola/hibernans -yksilöitä tavattiin kahdeksan.

Taigauunilintu Phylloscopus inornatus (22,180,15) P, Aht

Rusorintakerttu 26.5.2010 Pori Mäntyluoto. Kuva Juha Niemi

Rusorintakerttu Sylvia cantillans

(0,2,1) Rk 22.-29.5. Pori Mäntyluoto k Ä (v, ään) (Pekka Eriksson, Petteri Mäkelä ym.). Satakunnan kolmas ja Porin ensimmäinen havainto. Suomessa havaittiin peräti neljä yksilöä, kaikki lintuasemasaarten ulkopuolelta.

Lapinuunilintu Phylloscopus borealis (3,6,1) Aht 10.6. Po Noormarkku Inhottujärvi Ä (ään)(Petteri Mäkelä, Juha Sjöholm, Ari Pitkälä).

Hippiäisuunilintu Phylloscopus proregulus (23,134,8) P, Aht 9.10. Po Reposaari sahan alue 1 k Ä, 1 p (Petteri Mäkelä, Heli Perttula, Juha Sjöholm) P; 24.10. Lu Säppi reng (Sami Koskinen, Petteri Mäkelä, Matti Sillanpää ym.) P; 25.10. Lu Säppi 2p, joista toinen reng (Sami Koskinen, Petteri Mäkelä, Teppo Lehtola, ) P; 26.-27.10. Lu Säppi 3p (Sami Koskinen, Petteri Mäkelä, Matti Sillanpää ym.) P. Kohtalaisen hyvä vuosi hippiäsuunilinnulle Satakunnassa. Säpissä havaittiin syksyn aikana vähintään kuusi eri yksilöä ja valtakunnallinen saldo oli 39 yksilöä.

10.9. Lu Säppi (Pasi Alanko, Jaakko Esama, Ari Pitkälä) P; 11.9. Po Uniluoto (Pekka Eriksson ym.) P; 13.9. Lu Säppi 2 (Petteri Mäkelä, Ari Pitkälä) P; 13.9. Po Kallo (Tapani Lilja) P; 15.16.9. Po Mäntyluoto (Pekka Eriksson) P; 18.9. Lu Säppi 3 (Sami Koskinen) P; 19.9. Po Tahkoluoto (Petteri Mäkelä, Juha Niemi, Ari Pitkälä) P; 19.9. Po Reposaari (Hannu Kormano, Tom Lindroos, Rauli Lumio, Esa Mäkelä) P; 19.9. Po Kallo (Tapio Meri) P; 24.9. Po Riitsarka (Juha Sjöholm) P; 26.9. Po Tahkoluodon kylä (Matti Mäkelä, Petteri Mäkelä, Ari Pitkälä) P; 8.10. Po Reposaari sahan alue (Veikko Aalo, Juha Niemi, Juha Sjöholm) P. Erinomaisen hyvä esiintyminen, joskin lokakuulta vain yksi havainto. Suomessa tavattiin 89 inoa.

Viitatiainen Parus palustris (0,1,2) Rk 30.10.- 22.3.2011 Po Toukari (v) (Esa Mäkelä ym.); 5.11. - 27.3.2011 Sä Pyhäjoki Kovelantie (v) (Erkki Kallio). Satakunnan toinen ja kolmas havainto. Viitatiaiset vaelsivat odottamattomalla ja ennen näkemättömällä tavalla Suomeen Pohjois-Karjalasta alkaen. Länsirannikolla tavattiin vain joitakin yksilöitä koko Suomen summan ollessa käsittämättömät 166 lintua!

Valkopäätiainen Parus cyanus

(0,0,2) Rk 21.10. Lu Lankoori a2 (v) (Jouko Ouramo). Satakunnalle uusi laji. Kuvauksen ja valokuvien perusteella risteymän mahdollisuutta ei voitu poissulkea. Etenkin molemmilla linnuilla erottuva sinertävä sävy päälaella sekä toisella linnulla erottuva vain niukasti valkokärkinen pyrstö viittaavat risteymäalkuperään. Rk:n tulkinnan mukaan em. piirteet saattavat johtua yhtä hyvin varjoista, joten Rk päätti julkaista havainnon ”maastovalkopäätiaisina” joihin saattaa sisältyä risteymän mahdollisuus.

Punakottarainen Sturnus roseus

(1,9,2) Aht 22.5. Po Levo 2kv (v) (Pekka Eriksson ym.);

Satakunnan Linnut 3/2011

│15│

Mustanmerenlokki 17.5.2010 Eurajoki Kalla. Kuva Kalle Haapala

22.-23.9. Po Kyläsaari +1kv tp (Juha Sjöholm, Petteri Mäkelä). Suomessa havaittiin lisäksi vain yksi punakottarainen, Kajaanissa 26.5.

4.6. Sä Säkylänharju, tunturihaukka 7.4. Me Alakylä, 25.4. Hu Raijalanjärvi, palsasirri 2.6. Po Yyteri, lapinuunilintu 13.5. Ul Vanhakylä, viitatiainen 30.10. Po Reposaari, nokivaris 13.5. Ra Nihattula.

Keltahemppo Serinus serinus

(7,12,1) Aht 1.-21.6. Po Tuulikylä 2kv k,Ä (v) (Pertti Pärssinen, Juha Niemi ym.) Havainnot keltahempoista ovat hiljalleen runsastuneet 2000 -luvulla. Suomessa havaittiin mukavat 17 yksilöä.

Kategoria C Laji, jonka karanneista tai vapautetuista yksilöistä on syntynyt maahan elinvoimainen populaatio tai yksilöt ovat peräisin toisen maan tällaisesta populaatiosta.

Mandariinisorsa Aix galericulata

AHT (2,14,1) 8.5. Po Varvourinjuopa jp k (Anna-Mari Oksala). Koko maassa havaittiin 14 mandariinisorsaa eli havainnot näyttäisivät runsastuvan vuosi vuodelta.

Hylätyt havainnot Haarahaukka 8.5. Ra Unajanlahti, arosuohaukka 10.7. Po Makholma, 25.9. Po Viasvesi, pikkukiljukotka 5.5. Po Ahlainen, pikkukotka │16│

Satakunnan Linnut 3/2011

Kiitokset Harry J. Lehto analysoi ja kommentoi lapinuunilintuäänitettä ja Urmas Sellis toimitti käyttööni tietoja Viron kiljukotkaprojektista ja Tönnistä. Suurkiitos myös katsauksen kuvaajille sekä tietysti kaikille maastossa aikaansa viettäneille harrastajille, jotka palauttivat rarihavaintojaan.

Kirjallisuutta Anon 2011: http://birdmap.5dvision.ee/index. php?lang=en viitattu 18.8.2011 Lehikoinen, A., Aalto, T., Nikander, P.J., Normaja, J., Rauste, V., Soilevaara, K. & Velmala, W. 2011: Rariteettikomitean hyväksymät vuoden 2010 harvinaisuushavainnot. - Linnut -vuosikirja 2010: 86 – 99. Lontkowski, J. & Maciorowski, G. 2011: Identification of juvenile Greater Spotted Eagle, Lesser Spotted Eagle and hybrids. Dutch Birding 32 (2010): 384 – 397. Rissanen, E., Aalto, P., Järvinen, K., Lehikoinen, P. & Renvall, P. 2011: Pikkuharvinaisuudet Suomessa vuonna 2010. - Linnut -vuosikirja 2010: 100 – 109.

Runo ja kuva: Sini Solala

TURKKILAINEN RUNOHETKI Kaivaten taivalsin Kunnes tuli vastaan satulintu Kyyhkyläinen eteläinen Tuulahdus mailta kaukaisilta Herkisti mieleni Kirkasti katseeni Toi lämmön sisälleni Tämä kaunolintu taivainen Jakoi hetken arvokkaan Ajatuksen hartaan Jätti jäljen sydämeeni Nelivarpaisen Satakunnan Linnut 3/2011

│17│

Teksti ja kuvat: Outi Jalkanen

KIINALAINEN JUTTU, Made in Hong Kong, marras- joulukuun vaihde 2010

tukäteismielikuvani Hongkongista ei ollut kovin mairitteleva ja perustui enemmän luuloihin kuin tietoihin. Kaamoksenpakomatka tuskin olisi suuntautunut sinne, ellei poikani olisi valinnut tätä miljoonakaupunkia vaihto-opiskelupaikaksi. Matkaliput jo ostettuina huomasin yllätyksekseni, että Hongkong voisi tarjota myös lintuharrastajalle nähtävää. Hieno juttu: voisin taas kerran herättää huomiota kanniskelemalla kiikareita Cuccin, Pradan ja muiden muotitalojen tyylikkäiden sipsuttelijoiden hienostuneempien kannettavien joukossa!

Haarahaukat Jo saapumisillan hämäryydessä kiinnitin huomiota useisiin petolintuihin, jotka kaartelivat meren yllä. Äidin rooli vei kuitenkin tuolloin voiton määrittämisestä, joten haarahaukkojen runsaus paljastui vasta seuraavana päivänä. Korkealla Victoria Peakin näköalapaikalla liiteli auringon laskun aikaan satoja haukkoja, ja päivisin haukat lepäilivät pilvenpiirtäjien katoilla ja tarjosivat silmäniloa kahdeksan│18│

Satakunnan Linnut 3/2011

Hong Kong Island.

nenkymmenennen kerroksen toimistoväelle. Myös kaupunkialueen ainoat merilinnut olivat muutaman haikaran tai merimetson lisäksi – haarahaukkoja! Ne kävivät merenpinnalta noukkimassa jotakin - mitä, se jäi epäselväksi. Paikallisesta kirjakaupasta 15 euron hintaan hankkimani Lintuoppaan (Birds in Hong Kong and South China) mukaan haarahaukka on yleisin petolintu Kiinassa.

Lähiretkeilyä puistoissa Hongkongissa on useita puistoja, joissa voi havainnoida taj jin harrastajien, mah jongin pelaajien, kaiteendesinfioijien (!) ja kiinalaisturistiryhmien lisäksi myös lintuja: joko vapaana tai enemmän ja vähemmän vangittuina. Birdlife Internationalin jäsenyhdistys The Hong Kong Bird Watching Society järjestää viehättäviin Kowloonin ja Hong Kongin puistoihin opastettuja tarkkailuretkiä joka viikko. Osuimme sattumalta paikalle, kun muutaman hengen ryhmä kiikaroi Kowloonissa lammen smyrnankalastajaa (halcyon smyrnensis), ja opas viittoili oitis meitäkin katsomaan kaunista lin-

lietealueen veden korkeudesta. Alueella on tavattu noin 350 lintulajia, joista 12 lajia on luokiteltu maailmanlaajuisesti uhanalaisiksi. Esimerkiksi maailman n. 1400 pikkukapustahaikarasta (platalea minor) n. 20% talvehtii Mai Possa. Suurharvinaisuus lusikkasirristä (eurynorhynchus pygmaeus) ei alueen esite mainitse mitään, mutta Hannu Jänneksen mukaan (Lintumies 1992, s. 143) Mai Po lienee varmin paikka sirrin näkemiseen. Kertomusta kirjoittaessa löysin J.Pirhosen blogitekstistä maininnan ja kuvan hänen Mai Possa huhtikuussa -11 havainnoimastaan lusikkanokasta. Joten kyllä niitä edelleen siellä on mahdollisuus havaita, vaikka onnenpotku ei odotetusti kohdalleni sattunutkaan.

Kowloon Park pilvenpiirtäjien keskellä. tua, kun huomasi minun kantavan kiikareita. Aidatulla allasalueella puolestaan uiskenteli jos jonkinlaista ankkaa ja pitkäkoipea, osa oli paikallisia lajeja, kuten kiinanriisihaikaroita, osa eksoottisempia, kuten ﬂamingoja. Punaposkibulbuli (red-whiskered bulbul, pycnonotos jocosus), joka on ikuistettu myös yhteen Hongkongin postimerkkiin, näyttäytyi lähes kaikissa puistoissa. Myös kauluskottarainen (sturnus nigricollis), harakkatasku (copsychus saularis) ja kauluskaija (psittacula krameri) olivat tavallisia.

Mai Pon luonnonsuojelualue Mai Po ja Deep Bay on katkarapu- ja kalaaltaista, mangrove- ja lietealueista sekä ruovikosta koostuva WWF:n vuodesta 1984 . hallinnoima maailMai Po mankuulu kosteikkoalue. Altaita on kaikkiaan 24, jotka ovat erilaisia kasvi- ja eläinlajistoltaan. Linnuston määrä ja lajikirjo riippuvat vuodenajasta ja altaiden ja

Koska alueella järjestetyt valmiit viikonlopun yleisöretket eivät sopineet aikatauluumme, päätimme pyytää lupaa omatoimiretkeilyyn. Sitä varten tarvittiin anomus, jonka liitteeksi piti saada todistus kuulumisesta johonkin tunnettuun lintuyhdistykseen, WWF:ään tai muuten osoittaa asiantuntemuksensa linnuista. Koska epäilin, että PLY ei ole ehkä kuitenkaan tarpeeksi tunnettu Hong Kongissa, sain Helsingistä Birdlifen toimistosta ”virallisemman” näköisen todistuksen, jonka saattoi lähettää sähköisesti anomuksen liitteenä. Luvan lisäksi piti todistaa henkilöllisyys passein paikan päällä ja maksaa 120 Hongkongin dollaria per henkilö (n. 12 euroa). Lupa oikeutti oleskeluun alueella klo 9-17 sekä piilokojujen käyttöön. Kaikki kojut eivät olleet auki, eikä pelkillä kiikareilla pystynyt määrittämään suunnattoman suuren lietealueen kahlaajia – uskokaa pois, mutamaa oli todella suurempi kuin Yyterissä! Ihmettelemistä kyllä riitti pelkästään kojun juuressa hyppivissä liejuryömijöissä (mud skipper) ja viittoilijaravuissa (fiddler crab). Koska tavoitteenani ei ollut kerätä mahdollisimman paljon uusia maailmanpinnoja, määrittämättömät äänet ja näköhavainnot eivät jääneet harmittamaan sen

Satakunnan Linnut 3/2011

│19│

Deep Bayn lietealue

"Uskokaa pois, mutamaa oli todella suurempi kuin Yyterissä!"

Piilokojut olivat hyvin suojattuja.

enempää. Alueelle olisi voinut tilata myös oman oppaan 1000 hk dollarilla eli n. 100 eurolla, mutta halusimme hikoilla omatoimisesti. Talvisaikaan lintulajien määrä ei ole Mai Possakaan suuri, joten ison osan uusista lajeista pystyi tunnistamaan suhteellisen vaivattomasti kirjan avulla. Vesilinnuistahan suuri osa oli tuttuja lajeja: haapanoita, lapasorsia, taveja, samoin kahlaajista: harmaahaikaroita, kuoveja, punajalkavikloja, liroja ja valkovikloja. Merimetsot ovat näemmä levittäytyneet sankoin joukoin myös Kiinaan! Kotoinen västäräkki oli hieman erivärinen (motacilla alba leucopsis), mutta keltainen sukulainen näytti tutulta. Uusista tuttavuuksista sykähdyttävin oli se isompi kapustanokka (pikkukapustahaikara) sekä keisarikotka (aquila heliaca). Alue oli yllättävän laaja käveltävä 30 asteen paahteessa, joten kauhanokan ja muutaman eksymiskierroksen jälkeen olin valmis oikomaan takaisin alkupisteeseen. Upea paikka kaikkiaan – parhaimpaan lintuaikaan yksi päivä ei kyllä olisi riittänyt alueen tutkimiseen.

Häkkilinnut Yuen Po Streetillä lähellä kukkatoria tapasi länsimaiselle kulttuurille oudon ilmiön: keskiikäiset miehet olivat ulkoiluttamassa lintujaan! Tarjolla oli pöydittäin kaikenlaista ostettavaa │20│

Satakunnan Linnut 3/2011

siivekkäille lemmikeille luksusluokan juomakupeista eläviin toukkiin ja muihin ötököihin. Näitä herrat sitten ostivat ja vertailivat keskenään, istuskelivat pikku puistossa ja yrittivät saada luontokontaktia peittämällä liikenteen melun linnun liverryksellä. Lemmikit olivat yleensä ottaen hengissä, mitä taas vahvasti epäili joidenkin myytävänä olevien lintu-parkojen kohdalla. Kun näin häkissä kyhjöttävän sinirinnan ja laulua epätoivoisesti pusertavan kiurun, pahoinvointini ja kiukkuni kasvoivat niin että paikalliset joutuivat tutustumaan suomalaiskansallisiin tunneilmaisuihin. Ensimmäinen ajatukseni oli ahdistava: tämänkö takia Lapin-mökillämme ei enää ole vuosikausiin pesinyt sinirintaa? Myöhemmin tarkistin, että Suomen sinirinnat talvehtivat Intiassa. Saatoin huokaista helpotuksesta – vai saatoinko? Kirvisten osuus myyntituotteista oli surullisen suuri,

vaikka japaninrilli (zosterops japonicus) näyttikin olevan yleisin myytävä lintu. Häkkilintujen suosiota voi koettaa jotenkin ymmärtää, kun ajattelee ihmismäärää suhteessa käytettävissä olevaan tilaan – ei pikkuriikkisiin asuntoihin kovin isoa akitaa voi haukkumaan ottaa.

Muuta Ennakkoluuloni osoittautuivat – niin kuin yleensä aina – vääriksi. Ihmisiä Hongkongissa oli paljon enemmän kuin paljon, rakennukset paljon suurempia kuin suuria, hotellihuone paljon pienempi kuin pieni mutta yleisesti ottaen kaikki turistille tarpeellinen hoitui vaivatta. Ruoka oli erinomaista ja edullista, liikkuminen vaivatonta metrolla ja kävellenkin, kunhan varautui liikkumaan samaan tahtiin ihmismassan kanssa. Ihmeteltävää – ja tavaraa – riitti. Mitä ei Hongkongista saa, sitä ei kyllä tarvitakaan! Urheilu- ja retkeilyvarusteita oli tarjolla edullisesti, kunhan ensin löysi sen kadun, jonne kaikki alan myyntitoiminta oli keskitetty. Jos sattui tarvitsemaan esim. peltiämpäriä, niitä löytyi silmänkantamattomiin peltituotteisiin ”erikoistuneelta” kadulta. Paikallisessa kauppahallissa saattoi tutustua jos jonkinlaiseen (hongkongilaisen) syötäväksi ajateltuun ravintoon. Kakkoskerroksen valtavalla kanaosastolla elävien, kuolleitten ja puolikuolleitten kanojen höyhenpöllyssä ei ollut vaikea ihmetellä, miksi taannoin niin pelätty lintuinﬂuenssa alkoi juuri Hongkongista. Ja miksi desinfiointilaitteita ja Lintuja ja tarvikkeita.

kehotuksia huolehtia hygieniasta ja siisteydestä ison sakon uhalla oli lähes joka korttelin kulmassa. Vierailemistani suurkaupungeista Hongkong on ollut ehdottomasti siistein. Viikko erilaisessa kulttuurissa ja luonnossa antoi mukavasti puhtia joulun valmistelulle. Kyllä jaksoi taas odotella, että päivä alkaisi pidentyä sinirinnan poronkelloille sopivaksi!

Kiinannaurutimali, Garrulax perspicillatus, Masked Laughing-thrush.

Viitteet: Hannu Jännes, Idän ihmeitä, osa 2, Mai Po, Hong Kong, Lintumies 4 / 1992 Viney Clive, Phillips Karen, Lam Chiu Ying, The birds of Hong Kong and South China, 2005 Get to Know Mai Po, CEO, WWF Hong Kong 2005, http://www.hkbws.org.hk/web/eng/ index_eng.htm, http://www.wwf.org.hk/en/ getinvolved/gomaipo/, http://www.pirhonenj.com/27. Vangitut ja

paninrillit.

Voitto Satakuntaan Tornien Taistossa 2011

Porin ja muun Satakunnan kilpailutulokset kartalla vuoden 2011 Tornien taistossa (suluissa vuoden 2010 tulokset). Tornien tulokset on lihavoitu erotukseksi

Pentti Perttula

istorian 12. avointen Tornien taiston voitto saatiin 7. toukokuuta jälleen Satakuntaan neljän vuoden tauon jälkeen. Joukkue PLY 1 havaitsi 109 lajia Porin Leveäkarilla, jossa valtakunnallinen taisto on voitettu edellisen kerran vuonna 2004. Teemuluodossa kilpaillut joukkue Triply jakoi kolmannen sijan ja Etelärannan PLY 2/ lintukerho saavutti jaetun yhdeksännen tilan. Satakunnan kärkijoukkueiden menestymisestä huolimatta 50 parhaan joukkueen ryhmään mahtui vain kuusi joukkuetta ja 100 parhaan 14 joukkuetta, jota voi pitää korkeintaan keskimääräisenä saavutuksena. Tosin 50. sijan oikeuttava lajimäärä 83 sivusi taiston ennätystä ja 100. sijan lajimäärä 73 oli uusi ennätys. Suomessa ilmeisesti rakennetaan uusia lintujen tarkkailupaikkoja varsin hyviin kohteisiin, mikä on sinänsä hieno asia. Joukkueita oli Satakunnassa mukana yhteen│22│

Satakunnan Linnut 3/2011

sä 27, joka on historian toiseksi korkein viime vuoden ennätyksen jälkeen. Silti viisi tornia ja yksi lava oli edelleen miehittämättä. Muun muassa Porin Enäjärvi ei houkutellut yhtään joukkuetta. Porin Krootilan torni oli taistossa mukana ensimmäistä kertaa. Toukarilla tehtiin lavan tulosennätys, 84 lajia, joka on peräti 18 lajia enemmän kuin paikan keskiarvo aikaisemmissa taistoissa (taulukko). Myös Pyhäjärven Sarvonlahdella (82), Porin Inhottujärvellä (79) ja Euran Vaaljärvellä (78) tehtiin lajimääräennätykset. Kaikkien osallistuineiden satakuntalaisjoukkueiden tuloskeskiarvo oli neljä lajia viime vuotta ja kahdeksan lajia edellisvuoden sadekisaa enemmän. Kahdeksan kaikkiin taistoihin osallistuneiden tornien tuloskeskiarvo oli sen sijaan täsmälleen sama kuin viime vuonna. Kohtalaisen vähälajiset taistot ovat jatkuneet nyt jo viisi kertaa.

Vierailijoita kävi torneissa kolmannes viime vuotta enemmän, yhteensä 302. Parhaat yleisömagneetit olivat viime vuoden tapaan Puurijärvi, jossa lavalla kävi 55 ja torniin asti kiipesi 42 vierailijaa, sekä Rauman Unajanlahti, jossa kävi 21 vierailijaa. Kolmanneksi eniten vieraita kävi tällä kertaa Koskeljärvellä, yhteensä 17. Tänä vuonna tyyni tai heikkotuulinen ja aurinkoinen sää houkutteli vierailijoita ja helli taistelijoita. Rannikolla merituuli alkoi puhaltaa kello 10:n jälkeen. Rannikolla lämpötila Kunta

"Paikka torni (T)/lava (L)"

"Tulos 2011"

taiston alussa oli noin nollassa tai vähän plussan puolella, sisämaassa oli paikoitellen pari astetta pakkasta. Taiston päättyessä rannikolla lämpömittarit näyttivät 10−12 celsiusastetta lämmintä, sisämaassa tyypillisesti +13−+14 astetta, Pomarkun Isonevalla peräti +18 astetta. Vuoden lajia, kuovia, havaittiin yhteensä 106 yksilöä. Pomarkun Isonevalla havaittiin eniten kuoveja, 15 yksilöä ja Porin Huhtalassa yksi vähemmän.

Osallistumiskertoja

"Poikkeama aikaisempien vuosien keskiarvosta"

Pori

Leveäkari (T)

109

Pori

Teemuluoto (T)

101

Pori

Eteläranta (L)

Pori

Kaarluoto (T)

Pori

Toukari (L)

+18

Pori

Huhtala (L)

Säkylä

Sarvonlahti (T)

+13

Pori

Yyteri (L)

-11

Köyliö

Vinnari (T)

-2

Pori

Inhottu (T)

+10

Eura

Vaaljärvi (T)

+12

Pori

Ooviiki (L)

Pori

Paarnoori (L)

Kankaanpää

Kyynärjärvi (T)

Kokemäki

Puurijärvi (L)

Pori

Hilska (T)

-5

Huittinen

Raijalanjärvi (T)

Rauma

Unajanlahti (T)

-3

Pori

Krootila (T)

Eura

Koskeljärvi (T)

-2

Rauma

Kauklaistenjärvi (T)

-5 -13

Rauma

Otajärvi (T)

Siikainen

Pappilanniemi (T)

Kiikoinen

Kuorsumaanjärvi (T)

-5

Harjavalta

Pitkäjärvi (L)

-7

Pomarkku

Isoneva (T)

Kokemäki

Puurijärvi (T)

-33

Satakunnan lintutorneista ja -lavoilta havaitut lajimäärät Tornien taistossa 2011. Tuloksia on verrattu edellisvuosien keskiarvoihin

Satakunnan Linnut 3/2011

│23│

PLY 1 ja Leveäkarin

VOITOKAS TAISTO J

oskus talvella ohi. Lajeja tippui taPLY:n hallituksaisesti aivan loppuun sen kokouksesasti ja heti klo 13.01. sa päätettiin otettiin puhelu Siipyyvarata Porin hyn, voittoa ei ihan heti Leveäkarin lintutorni uskallettu juhlia, saatyhdeksi PLY:n edustaisihan joku Tauvo tustorneista. Lupatai Pyhäjoki tulla pussin kasata joukkueen kista... Pian korkeimLekille, lopulliseksi man pallin pysyvyys kokoonpanoksi muokuitenkin varmentui dostui Juha ”Holja otettiin välikättelyt – mers” Sjöholm, Jan GGGomiaa!!! Lundgren, Ari Pitkälä, Matti ja Petteri Yleisöä Lekillä on käyMäkelä. Itseäni lunyt perinteisesti väkuun ottamatta kaikki hän, niin tälläkin kerpitkän linjan orneja. taa. Moni jäi kuitenkin Koska PLY:tä oltiin paikalle pidemmäksi edustamassa, ei taaikaa jutustelemaan, voite voinut olla muu Liikosen Katri ja Kalikuin piikkipaikka. fornialaisvahvistus CoOlihan ennätystulosta lin Dillingham taisivat (119 lajia) hallussaan viihtyä seuranamme "Loppukiri olikin armoton, pitävän tornikin siihen puolen taistoa – kielitaitoamitä mainioin alusta. Po- tuskin yhtään lintua päästettiin kin päästiin harjoittamaan. rukan motivaatio olikin Rariteeteilla tai muutmäärittämättä ohi." korkealla, mikä yhdestosummilla ei päästy pulsä sijainnin kanssa johti toivottuun tulokseen. listelemaan, heinätavi ja pikkujoutsen taisivat Leveäkarin torni on rakenteeltaan omintakeiolla harvinaisimmat herkut, semimyöhäinen nen, keskellä on väliseinä ja toinen puoli on lapinharakka oli myös mukava. Puutteita sen katettu. Tästä johtuen porukan piti jakaantua sijaan löytyi aina hiirihaukasta harakkaan, aija vastuu omasta sektorista oli suurempi kuin nut sulkulaji oli kahdesti mäherretty lapinsirkperinteisessä avoimessa tornissa. Aika ajoin ku. Piekana oli viimeinen listaa kasvattanut vaihdeltiin puolia, vaihtuvat maisemat pitivät ja 109. laji. staiji-intoa paremmin yllä. Ensimmäiseen tuntiin mahtui 83 lajia ja satanen katkaistiin klo Taistosta jäi tietenkin hieno maku, varsin10.13. korpilla. Välisoitot Siipyyhyn olivat rohkin kun voitto tuli PLY:n nimiin! Ensi vuonna kaisevia; pari tuntia ennen loppua oltiin vain uudestaan... lajin verran perässä. Loppukiri olikin armoton, tuskin yhtään lintua päästettiin määrittämättä PLY 1:n puolesta Petteri Mäkelä

│24│

Satakunnan Linnut 3/2011

Näkymä tornista, edustan ruovikko niitetään jossain vaiheessa kahlaajaniityksi.

Teksti ja kuvat: Petteri Mäkelä

Pori, Ooviiki

uusi lintutorni P

orin Ooviikiin valmistui uusi lintutorni elokuussa, vanha lava onkin jo lahoamispisteessä. Uudelta tornilta avautuu huomattavasti parempi näkymä Ooviikiin, kuin vanhalta lavalta. Torni on helppo tavoittaa ja erinomaisella paikalla, joten se muodostunee nopeasti suosituksi retkeilykohteeksi. Ooviikissa on toistaiseksi retkeilty melko vähän, koska vanhalta lavalta korkea ruovikko ja pajukko peitti suuren osan näkyvyydestä. Ooviikissa levähtää suuret määrät sotkia, sorsia ja laulu- sekä kyhmyjoutsenia. Pikkujoutsen on peruslaji varsinkin Vapun tienoilla. Vesilintupotentiaalista kertovat mm. viereisessä Preiviikin kalarannassa tavatut useat amerikan- ja sinisiipitavit. Matalan veden aikaan rannoille kertyy kahlaajia ja lahden ruovikoita asuttavat viiksitimalit. Metsänreunassa viheltelee pyy ja kesäaikaan

saattaa kuulla vaikkapa pikkusiepon, jolla on useana vuonna ollut reviiri lähimetsissä. Mereisiäkin lajeja voi tornista havaita, sillä näkyvyys Kuuminaisten saariston suuntaan on mainio. Monipuolinen lajivalikoima on siis tarjolla, 2012 Tornien Taiston tuloksia odotellessa... Torni on tukeva ja osittainen sateensuoja on mainio, eikä peitä näkyvyyttä.

Satakunnan Linnut 3/2011

│25│

Tundraku Yyterissä

Teksti: Petteri Mäkelä

26.8.2011

Kuva Jaakko Es

ama

retkeilin 40:n kerran Yyrastia kun olin arvioinut helpoimmaksi täyttää terin Lietteillä vuoden spontaanisesti. Gomiasti arvelu pitikin kutinsa! aikana. Lintuja oli runsaasti ja levähtäjälaskenLajinmäärityskin sai nopeasti viimeisen niitin, taan kului useampi tunti. ehdin ottaa pari dokumentHavikseen kirjautui mm. "Linnun identiteetti pläjähti tikuvaa ja lintu lennähti tajuntaan lujasti: Porin ennätyslukema paiheinikkoon lajityypillisesti kallisia valkoposkihanhia, äännellen. Kurppelo TUNDRAKURPPELO!" 2270 yksilöä, 610 suokukkoa, taisi kutsua aina len45 mustavikloa, 5 pikkutiiraa ja 3 lapinkirvistäessään, useimmiten kuitenkin vain tä. Viimeistenkin laskutoimitusten tulokset yhden meriharakan lentoäänen vihkoon tallennettuani huomasin aivan likellä jälkimmäistä tavua muistuttavan ruokalevan kahlaajaparven saaneen täyden”piiik”:n verran. Tundrakurppenystä. Paljain silmin hoksasin karikukon, joka lon lähisukulainen rämekurppelo on kohtuullisen harvalukuinen laji Lietteillä. on helpoin erottaa äänestä. RämePohdin kukon kuvaamista harjoitusmielleskurppelon ääni on useampitavuinen sä, olin ollut digijärkkärin omistaja vasta pari ja muistuttaa hieman karikukkoa. viikkoa. Päätin kuitenkin ensin skannata loVielä WP:n lajilistalta puuttuva put parvesta ja kohta putken kuvan taka-alalla aasiankurppelo taasen on likemmäs vilahti mielenkiintoinen kahlaaja pesemässä punakuirin kokoa, tundrakurppelo itseään rantavedessä. Linnun identiteetti pläon suurinpiirtein punajalkaviklon jähti tajuntaan lujasti: TUNDRAKURPPELO! kokoluokkaa. Aktiivibongariudestani huolimatta olin ”säästellyt” lajia, kurppelon kohdalta puuttuvaa Laitoin haviksen nopeasti Bongariliiton Lintutiedotukseen ja Lietteille saapuikin 150 bongaria illan aikana. Viisi päivää kestäneen visiitin Nuori tundrakurppelo 31.8. Yyterissä. Lintu on helppo määrittää nuoreksi yhtenäisen tuoreesta puvusta. aikana kurppeloa kävi ihastelemassa vielä noin Kuviottomat tertiaalit (kuvassa pyrstön päällä) erotta200 bongaria lisää. Syyskuun ensimmäisenä vat lajin rämekurppelosta. lintua ei enää löydetty, taisi jatkaa kohti talvehtimisalueita jonnekin Afrikan länsirannikolle ken ties.

│26│

Tundrakurppelo pesii Pohjois-Amerikan länsiosissa ja Siperian koillisosissa. Yyterin lintu on Suomen yhdeksäs havainto lajista. Rämekurppeloa sen sijaan ei ole vielä tavattu Suomessa. Laji pesii Pohjois-Amerikan itäosissa,

Satakunnan Linnut 3/2011

urppelo Tundrakurppelo 31.8.2011 Yyteri. Kuva: Tapani Lilja

eli lähempänä Suomea ja Eurooppaa, mutta on syksyllä selvästi aikaisempi muuttaja kuin tundrakurppelo. Alkusyksyn sääolot eivät useinkaan edistä Atlantin yli harhautumista, mikä lienee syynä lajin äärimmäiseen harvinaisuuteen Euroopassa. Suomen kahdeksasta aiemmasta tundrakurppelosta kolme on havaittu keväällä aikavälillä 4.-15. toukokuuta. Viidestä syyslinnusta 7.7.2007 Outokummussa nähty on ainut vanha, loput neljä on tavattu syyskuussa ja näistä kaksi on määritetty nuoriksi. Yyterin lintu oli siis Suomen ensimmäinen elokuinen ja samalla aikaisin nuori yksilö. PLY:n alueen

aiemmat kaksi havaintoa ovat nekin Yyteristä ja nuoria lintuja, ensimmäinen määritettiin 29.9.1984 Lietteillä ja toinen 18.–20.9.1990 ensin Leveäkarissa, josta lintu siirtyi Lietteille. Lajilleen määrittämättömiä kurppeloita Rariteettikomitea on hyväksynyt Suomesta 14 yksilöä, näistä kaksi on Porista; 3.8.1986 Yyterissä vanha ja 20.8.1991 Karhuluodossa nuori yksilö. Kurppelo oli hieno kruunu Yyterin messevälle harvinaisuusvuodelle, jota tähdittivät mm. ruostesorsa, jalohaikara, kaksi mustajalkatylliä, palsasirri, kaksi isovesipääskyä, tunturikihu, neljä riuttatiiraa, mehiläissyöjä ja harjalintu.

Satakunnan Linnut 3/2011

│27│

Teksti: Sami Luoma, kuvat: Santtu Ahlman

Liettuan Kuurin

kynnäs

21.–27.9.2011

Dyyninäkymää Aurinkokellomäen eteläpuolelle. Taustalla häämöttää Venäjä.

o vuosia olimme Ahlmanin Santun kanssa puheissa haaveiltu staijaamisesta Kuurin kynnäällä. Molemmat pidämme staijaamisesta ja vaikka töiden puolesta ”joudumme” väliin varsin paljonkin muuttoa seuraamaan, silti teki mieli mennä mestalle, jossa sitä lintua menee moninkertaisesti enemmän kuin esim. Satakunnassa ja lajistokin olisi osin erilaista. Kuurin kynnäshän on huisa muuttosuppilo, jota pitkin maalinnustoa muuttaa pilvin pimein. Joskus kuulee niitä korneja juttuja siitä, ettei linnuilla mitään tiettyjä muuttoahtaumia ole, mutta jälleen kerran se myytti on murrettu.

20.9. Kun Santtu kysäisi taannoin mielipidettäni │28│

Satakunnan Linnut 3/2011

Liettuaan lähdöstä, olin puhuttu ympäri noin kuudessa sekunnissa. Nyt auto täynnä istuin autossa kohti Vantaata, jossa eka yö yövytään retken luonteeseen kuuluvasti Hotelli Flamingossa, jottei aamulla tarvitse herätä niin älyttömän varhain. Matkalla Vantaalle ei nähty mitään ihmeellistä, vaikka Leistilänjärven isolepinkäinen meinasikin olla reissun ainoa. Hotellin parkkihallissa menetimme Santun 24:stä kananmunasta kaksi hallin lattialle mäsäksi.

21.9. Yö nukuttiin perinteisesti koiramaisen hatarasti. Ennen lintureissuja pruukaa ajatus työskentelemään liian vilkkaasti. Aamupalasalissa oli hiljaista klo 5.30, mutta tarjoilu

ajosiirtymä oli melko tavanomaista lajistoa sisältävä. Silmiinpistävää oli hiirihaukkojen runsaus kaikissa maissa (22), kun taas tuulihaukkoja näimme vain kaksi. Viro ja Latvia meni siis sormia kojelautaan rummuttaen. Vasta Liettuassa alkoivat määrät kiehtoa. Olimme Kartenan liepeillä, kun molemmin puolin tietä kuhisi pelloilla melkoisesti lintuja. Pakko oli pysähtyä ja rustata havikseen seuraavat parvet: kapustarinta 37, töyhtöhyyppä 1 460 ja kottarainen 12 000. Seuraava merkillisyys tuli vasta Klaipedan lauttarannassa illan suussa, ennen kuin siirryimme lautalla Kuurin kynnäälle. Rannassa oli kolme jäätelökioskia, runsaasti asfalttia ja kasvillisuuden peittämä maavalli. Ts. hyvin erikoinen paikka kahdelle peltopyylle. Siellä ne silti steppasivat autojonon vierellä, aivan Klaipedan kaupungin kupeessa. Satamäärin lokkeja mateli lauttarannan ohitse kohti Kuurinmerta, ilmeisesti yöpymään.

maittava. Ajallaan pääsimme lähtemään kohti satamaa, mutta tietenkään perille emme päässeet ilman pientä harhailua. Laivassa alkoi ajan tappaminen, joka onneksi ei ole niin pitkä kuin Ahvenanmaalle mennessä. Santun ura uhkapelimaailmassa alkoi kredit-tyyppisesti ”kuuttipelin” parissa. Laivan kannelta havaitsimme kuikkalintuja, pilkkasiipiä ja isohkon haapanaparven.

Lauttamatka Klaipedasta Kuurin kynnäälle kesti valtavat viitisen minuuttia ja sen jälkeen autojono alkoi sukeltaa kynnään ainoaa päällystetietä valtavien puiden sisällä. Valtaosa autoilijoista painoi kaasua raskaanlaisesti ja paineli ohitsemme ohituskiellosta huolimatta. Kapeanpuoleinen, kumpuileva ja mutkainen tie pimeässä hurjastellen tuo itselleni mieleen lähinnä metsäkauriin tai hirven turvan tuulilasissa, mutta venäläiset eivät moisia miettineet. Jonkin ajan kuluttua tuli eteemme muutama puomillinen maksuautomaatti ja mustakarhun

Tallinnasta alkoi koko päivän kestoinen taival kohti Kuurin kynnästä. Heti alkuun yritimme etsiskellä katseillamme kattohaikaroita Viron pelloilta – turhaan. Aloimme tulla siihen uskoon, että ne ovat jo Baltiasta hilpaisseet. Silti perinteisiä Baltian lajeja olisi halunnut nähdä tunnelman luomiseksi. Itse asiassa koko Satakunnan Linnut 3/2011

│29│

Jepet staijikaluston kanssa vastaanottamassa muuttoparvia.

kokoinen seriffi pistooli lanteillaan. Olimme kuun hieman myöhässä toivotusta, sillä aurinjokseenkin pihalla kuviosta automaatilla, mutta ko oli jo noussut. Heti alkuun paineli haapanakymmenen litaa masiinaan tunparvia Kuurinmeren pinnassa gettuaan tariffi ykkösen kera, "Seuraava aamu jännitti ja Itämeren puolella tusina laSanttu sai puomin ylös, eikä – miten menisi lintua?" pasotkia. Pikkulintumeno ei olmustakarhu ampunut renkailut erityisen voimakasta, mutta tamme. Pimeässä oli varsin vaikea löytää malaulurastaita muutti runsaasti (yli 1 800). Erikoijapaikkaamme, vaikka Nidan kylä pieni onkin. sempia muuttajia olivat leppälintu ja mustalepLoppujen lopuksi paikalliset sällit useiden propälintu. Viimein saimme myös kattohaikaran, millien marinaadissa ohjasivat meidät oikealle kun nuori porkkananokka plokattiin muutolta. kujalle ja majoittuminen saattoi alkaa. Seuraava Petomeno oli myös vaisua tänään ja osittain se aamu jännitti – miten menisi lintua? varmaan johtui navakasta länsituulesta. Nokka-

22.9. Herätys ennen auringonnousua ja sitten osin epätoivoinen etsintä pimeydessä. Pitäisi löytää nk. Aurinkokellomäki, mutta mitään käryä sen sijainnista ei ollut, paitsi että Nidassa se pitäisi olla. Tuloksettomia opastaulujen tulkintoja ja monia kyselyitä englanninkielen taidottomilta vei toivoa pienemmäs, kunnes joku krakakaulainen mies tiesi mitä sällit tarkoittavat ja opasti meitä edellä ajaen oikealle tielle (sille ainoalle, jota ei randomina testattu). No, mäelle päästiin ja maisemat olivat huikeat, suorastaan upeat. Muuton seuranta saatiin al│30│

Satakunnan Linnut 3/2011

Juodkrantessa – ja Itämeren puolen rannoilla muutenkin – on komeita luonnontilaisia dyynimuodostelmia.

varpusten ja kangaskiurujen alkumaistiaisiin päästiin, mutta parempaa olisi tulossa. Staijaaminen ei maistunut neljää tuntia pidempään kelistä ja muuton luonteesta johtuen. Pakkasimme roinat autoon ja siirryimme kotlettiaterian jälkeen kohti Juodkranten länsirannan dyynejä. Juodkrantessa tuuli oli rantaviivassa sitä luokkaa, että tippa tuli linssiin ja hiekka kirskui hampaissa ja kerääntyi korvan taakse. Onneksi täällä dyynit saivat olla sellaisenaan, ilman hotelleita tai muita kaupallisia hirvityksiä... Suosirrejä muutti jokunen parvi rantaviivaa pitkin ja parvista löytyi mm. kuovisirri ja jänkäsirriäinen. Pari pulmussirriä tepasteli etelämpänä tyllin kaverina ja romutaloilla hillui neljä mustaleppälintua. Iltasella meni vielä majapaikan pihasta (Inkaro kaimas) staijaten pari pikkulokkia ja pikkutiira etelään.

23.9. Aamu valkeni hirveässä länsituulessa. Staijihalut hyytyivät alkuunsa Aurinkokellomäellä ja pikaisen kriisipalaverin tulos oli, että lähdetään Liettuan mantereelle perusretkelle ja pian. Se olikin ihan viisas ratkaisu jälkikäteen ajatellen. Suunnistimme kohti Kintain kala-altaita, mutta sitä ennen pysähdyimme ensin Priekulen pelloilla, jossa oli mm. 1 270 töyhtöhyyppää ja 800 kottaraista. Drevernassa tapitti kaksi jalohaika-

raa Mininijajoen varrella. Kintaissa kaikki kala-altaat olivat vielä vedestä tyhjentämättömiä, joten kahlaajat olivat nollissa. Kyhmyjoutsenia ja merihanhia piisasi ja Anaksista mm. kahdeksan harmaasorsaa. Altaiden lähellä – Minijan pelloilla – kuhisi jälleen ja siellä ynnättiin mm. 4 680 hyyppää ja 1 280 kottaraista. Lähellä Venten niemeä teimme randompiston pikkutielle, jonka ympärillä oli kuusikko. Kuulimme autoon hippiäisen ja ajateltiin kuunnella paikkaa tarkemminkin. Kuuntelun lopputuloksena Santtu löysi meille tulipäähippiäisen, joka oli valitettavan vilkasliikkeinen, eikä mässäily onnistunut, paitsi äänen suhteen. Jatkoimme nasevan lajin jälkeen Venten niemeen, jossa sijaitsee Ventes Ragasin lintuasema (sponde löytö). Kovan tuulen vuoksi maailman suurimmat fällapyydykset olivat

Staijijaksomme ajoittui hieman liian aikaiseen sepelkyyhkyjen muuttoon nähden. Näimme vain alkusoittoa tulevasta.

Satakunnan Linnut 3/2011

│31│

Tutkimusa

seman pie

noismalli

si löysimme spondesti Klaipedan kaatopaikan! Havainnointi oli vaikeaa kovassa tuulessa, mutta yksi lukurengas luettiin 3kv harmaalokilta, joka oli kotoisin Venäjältä. Hanhiparven ja 700 kottaraisen jälkeen suunnistimme takaisin kohti majapaikkaa ja Nidaa.

Osa Ventes Ragasin jättimäisistä pyydyksistä.

"Kaikella kunnioituksella; suomalainen verkkorengastus lintuasemilla tuntuu puuhastelulta näiden järkäleiden rinnalla…" poissa pyynnistä, mutta vaikuttavia ne olivat toden totta. Kaikella kunnioituksella; suomalainen verkkorengastus lintuasemilla tuntuu puuhastelulta näiden järkäleiden rinnalla… Ventes Ragasissa oli kuulemma tullut pari aamua sitten 6000 lintua. Ja ainakin 80-luvulla Rybatchin lintuasemalla (Kuurin kynnäällä, Venäjän puolella) paras fälla-aamu on ollut 8 900 rengastusta vuorokaudessa (Lintumies 3/1990). Että silleen. Pari jalohaikaraa uhmasi tuulta aseman itäpuolella ja aallonmurtajalla piipersi suosirrejä tertiaalit ilmavirrasta pystyssä. Hieman päät pyörällä jatkoimme retkipäivää fälloista lätisten. Venckain peltoalueella teimme stopin hyyppämällin kohdalla (720 yks.) ja siinä ohessa muutti vajaat kymmenen petoa ja kaksi lyhtynokkaa fabalisparvessa. Seuraavak│32│

Satakunnan Linnut 3/2011

Kävelimme vielä illalla Nidan venesataman aallonmurtajalla ja sieltä löysimme kattohaikaran ja aroharmaalokin. Kattohaikara oli rengastettu ja toki sekin luettiin. Se oli rengastettu vuosia sitten Ventes Ragasissa ja oli Nidassakin ilmeisen tuttu ilmestys pesimäajan ulkopuolella rengastietojen mukaan. Eikä siinä vielä kaikki; luimme renkaan vielä vanhalta kyhmyjoutseneltakin, joka paahtoleivän ansiosta nousi betoniluiskalle. Se oli rengastettu seitsemän vuotta sitten Ventes Ragasissa nuorena lintuna ja nyt teimme siitä ekan uudelleentapaamisen ja saimme sille sukupuolen – koiras.

24.9. Nyt oli tuuli inhimillisempi ja Aurinkokellomäen auringonnousu oli kutkuttava. Pitkiä merimetsopötköjä muutti tasaisesti ja peippolintuja alkoi mennä jo jonkin verran. Aamun tunnusmenoa olivat myös tiaiset. Pedoilla oli pientä yritelmää, mutta varpushaukkoja laskettiin vain alun toistasataa menijää. Kaunein koukkunokka oli ehdottomasti Börringe-hiirihaukan jälkeen vaalean muodon nuori mehiläishaukka. Kerta kaikkiaan hieno puku! Staijiantia olivat myös mm. virtavästäräkki, aikaiset tilhet ja vajaat 150 000 peippoa. Staijin jälkeen Santtu haki pikaisesti sapuskaa lähiraﬂasta ja itse

staijasin sen aikaa majapaikan pihassa. Paras havainto tuolta ajalta oli nuori niittysuohaukka. Santtu söi, vähän minäkin ja sitten menimme Juodkranten länsirannalle, jossa oli mm. kaksi riuttatiiraa. Saman paikan itärannan metsässä hääräili neljä viitatiaista ja sen jälkeen menimme Pervalkan venesatamaan. Paikkaan, jota aloimme kutsua ”rantabulevardiksi”. Ihan turha paikka se ei ollutkaan. Lyhyehkössä ajassa laskimme kolmatta sataa muuttavaa hanhea ja rantaruoikon takaa ilmestyi näkösälle pieni vesilintuparvi, joka kellui hiljoksiin paremmin esille. Katsoin ensin pikaisesti parven läpi: telkkä, punasotka ja kuusi haapanaa. Jatkoin staijaamista, kunnes tuli jokin tarve katsoa pikkuparvi uudelleen läpi. Huomio kiinnittyi muita harmaampaan ”haapanaan”, jota aloimme hieroa läpi. Hieromisen tuloksena riemuitsimme vaihtopukuisen amerikanhaapanakoiraan olemassa olosta (Liettuan 6.).

25.9. Legendaarinen päivämäärä Satakunnassa (aavikkojuoksija ja suula) ei ollut olematon Nidassakaan. Pommi löytyi kesken staijin. Aamuyö alkoi kuitenkin valtavan laulurastasmuuton keskellä. Majapaikan pihasta kuulin aamusavuilla 74 yömuuttavaa laulurastasta.

lintua ja hämmästys oli melkoinen – kellertävä alaperä, hillitön silmäkulmajuova ja musta mollosilmä muuten lämpimän kellertävän värisessä linnussa pistivät silmään. Hipsittiin männyn likelle ja silmäkulmajuovan etuosa loisti kellertävänä sekä alula paistoi tummana muusta siivestä. Siperianuunilintu oli paitsi hieno, myös kova laji, Liettuan vasta 2. yksilö. Santtu seurasi lintua pidemmälle kuin minä ja sai kuulla sen lajityypillistä teksustusta. Päivän eräs mukavuus oli myös plusmiikasta muuttanut nummikirvinen. Iltapäivällä menimme taas Pervalkaan, mutta eilistä jenkkihaapanaa ei enää ollut paikalla. Sen sijaan jalohaikara löytyi ruoikon edustalta ja muuttavia hanhia tuhatkunta. Päivä oli linnustollisesti mieleenpainuva!

26.9. Jakson paras muuttopäivä alkoi majapaikan pimeän yötaivaan 55 yömuuttavalla laulurastaalla ja yhdellä punarinnalla. Odotukset olivat pilvenpiirtäjän korkuiset, kun keli oli tyynehkö ja virtaus luoteesta. Kipusimme tutulle staijipaikalle aamuhämärissä ja meno oli melkoista

Aurinkokellomäellä meno jatkui laulurastailla ja toisin kuin Suomessa, se jatkui iltapäivään asti ja parvia matkasi väliin hyvin korkealla pilvissäkin. Hanhia muutti pirteästi pitkin päivää ja merimetsoja lykkäsi taas toista tonnia. Liettuassa suht hyvä laji muutti Itämeren puolella etelään – jp haahkakoiras. Varpushaukkoja muutti taas kolminumeroinen luku, samoin kangaskiuruja. Rautiaisilla ja nokkavarpusilla noteerattiin jakson paras päivä. Jännä ero oli nokkavarpusten ja kangaskiurujen muutossa. Nokkanisset muuttivat aikaisin aamulla ja lullulat aamupäivästä iltapäivään. Talitinttejä ja kottaraisia paineli toistatuhatta molempia, mutta se pommi... Se löytyi ihan säkällä. Staijipaikan läheiseen mäntyyn laskeutui kaksi fyllaria, joista toinen tuli pian avoimesti näkyviin. Sain katsoa poikkeuksellisesti putkella

Nidan aallonmurtajan kattohaikara oli hyvää pataa kalastajien kanssa.

Satakunnan Linnut 3/2011

│33│

"Reissu oli makee ja Kuuri jäi jonnekin sydämen kammioista." heti. Laulurastaita virtasi jatkuvana 4–40 yksilön parvina ja peippolintuja rupesi menemään taukoamatta. Kuurinmeren pinnassa matkasi haapanoita ja merimetsoja varsin mukavasti. Jossain kohtaa Santtu kehoitti katsomaan itään ja arveli, ettei Suomessa tällaista näe. Ei varmasti näekään, sillä siellä pumppasi kirjava pötkö etelään – seitsemän jalohaikaraa ja kolme harmaahaikaraa. Päivä oli paras vesilintupäivä ja sen kruunasi melkoinen tykinjysky jälleen. Katsoin kiikareilla Itämeren puolelle ja arvelin kaukaa pohjoisesta tulevan ristisorsan. Otin linnun putkeen ja nostin kulmiani. Sen jälkeen karjuin Santulle, että ruostesorsa (Liettuan 2. lintu)! Lintu meni niin lähellä länsirantaa, että aika ajoin se jäi puiden latvojen taakse, joten katsoin parhaaksi antaa putken Santun silmälle kuin alkaa nuotittamaan sitä, ettei se ehdi mennä menojaan. Saimme molemmat katsella lintua ne tovit, ennen kuin se oli jo katveessa ja varmaan jo Venäjän puolella. Pedot olivat tänään liikenteessä mukavasti. 9 h staijin aikana ynnäsimme mm. 457 varpushaukkaa, neljä niittysuohaukkaa, punajalkahaukan ja kolme muuttohaukkaa. Aroharmaalokin ja pohjantikan jälkeen aloimme havahtumaan alati kiihtyvään kangaskiurumenoon. Niitä menikin päivän aikana 568 ja suurin parvi oli a44. Laulurastasmäärät olivat pökerryttävät (9 617m) ja fringilloja muutti mukavasti yli 400 000. Päivän snadi kruunaus oli plusmiikasta muuttanut keltahemppo. Tämän päivän jälkeen olimme saaneet likimain sen, jota olimme lähteneet Kuurilta hakemaankin

– elämyksiä ja rouheita muuttoja. Vielä illalla majapaikan ylitti 123 tundrahanhea, joten hanhimuutto oli yhä päällänsä.

27.9. Lähtöpäivä valkeni taas melkoisella laulurastasmeiningillä. Miten paljon niitä oikein Kuurin kautta meneekään? Poistuimme Kuurilta lähemmäs ylihuomenna Tallinnasta lähtevää laivaa, ilman tarkempaa määränpäätä. Liettuan puolella havaitsimme matkalla autosta muuttohaukan ja mustaleppälinnun. Latviassa eräällä pilssivesien tyhjennystauolla katselimme pähkinänakkelia. Santtu sai itselleen uuden lajin Latvialistaansa – turkinkyyhkyn. Myöhään iltapäivällä saavuimme Viron puolelle ja piipahdimme Kablin lintuasemalla. Siellä oli ollut kuulemma aika rauhallista pyynnin suhteen, mutta viimeaikaisia rengastuksia olivat olleet mm. pyy ja valkoselkätikka. Aseman lähellä havaitsimme pähkinänakkelin ja viitatiaisen. Etsimme vielä ennen auringonlaskua Piklan allasalueen, jossa havaitsimme kaksi pikkujoutsenta, jalohaikaran, muuttohaukan ja pari isolepinkäistä.

28.9. Yövyimme Uulun homeelta haisevassa majapaikassa (White House) ja aamulla pihassa hääräili viitatiainen ja pähkinänakkeli. Loppumatka laivan uumenissa (Santun epäonnen ura tällä kertaa sammakkopelissä jatkui) ja ajo Suomen puolella olivat linnustollisesti apeat. Se oli siinä. Reissu oli makee ja Kuuri jäi jonnekin sydämen kammioista. Kiitos Santtu ”kuulee lentoäänet mikrosekuntia aiemmin” Ahlmanille retkestä. Professionalstaijarin kanssa on komiaa staijata messevämpätä meininkiä. Rannoilla oleskeli kymmenittäin sekä nuoria että vanhoja naurulokkeja.

│34│

Satakunnan Linnut 3/2011

Taulukko 1. Havaitut muuttajat Liettuassa 22.–27.9.

Laji Metsähanhi

Yksilömäärä Ampuhaukka 1 299

Nuolihaukka

Lyhytnokkahanhi

Muuttohaukka

Tundrahanhi

752

Kurki

Merihanhi

196

Meriharakka

Lapinkirvinen

Keltavästäräkki

Virtavästäräkki

180

Västäräkki

Tilhi

1 136 5

Tylli

Rautiainen

181

Valkoposkihanhi

Kapustarinta

Punarinta

Sepelhanhi

Tundrakurmitsa

Mustaleppälintu

Branta sp

Isosirri

Leppälintu

Ruostesorsa

Pulmussirri

Mustarastas

Räkättirastas

110

Laulurastas

16 721

Anser sp

3 320

Haapana

767

Kuovisirri

Tavi

Suosirri

Sinisorsa

Jänkäsirriäinen

Punakylkirastas

Jouhisorsa

Taivaanvuohi

Kulorastas

Lapasorsa

Isokuovi

Tiltaltti

Tukkasotka

Mustaviklo

Pajulintu

Lapasotka

Valkoviklo

Phylloscopus sp

Haahka

Rantasipi

Hippiäinen

Mustalintu

Pikkulokki

Harmaasieppo

Pilkkasiipi

Naurulokki

Kuusitiainen

Telkkä

Kalalokki

Sinitiainen

176

Isokoskelo

Selkälokki

Talitiainen

2 848

Kaakkuri

Aroharmaalokki

Närhi

Kuikka

Kalatiira

Kottarainen

Gavia sp

Pikkutiira

Peippo

Silkkiuikku

Ste h/a

Järripeippo

9 241

Merimetso

4 311

Kesykyyhky

Fringilla sp

435 775

Jalohaikara

Uuttukyyhky

288

Keltahemppo

Harmaahaikara

Sepelkyyhky

574

Viherpeippo

Kattohaikara

Palokärki

Tikli

Mehiläishaukka

Käpytikka

Vihervarpunen

Merikotka

Pohjantikka

Hemppo

Ruskosuohaukka

Kangaskiuru

780

Urpiainen

Sinisuohaukka

Kiuru

Pikkukäpylintu

Niittysuohaukka

Haarapääsky

871

Lox cur/pyt

34 3 924 185 434

896

Varpushaukka

620

Räystäspääsky

Nokkavarpunen

Hiirihaukka

Nummikirvinen

Keltasirkku

Tuulihaukka

Metsäkirvinen

104

Pajusirkku

Punajalkahaukka

Niittykirvinen

1 571

Yhteensä

672 355

Satakunnan Linnut 3/2011

│35│

Omakustanne 2011

Martti Uusitalo

ika Honkalinna on kuusankosketynyt kerrassaan upea erämaahuuhkajista kerlainen luontovalokuvaaja, jonka tonut Huuhkajavuorella (Satakunnan Linnut uusin kirja, omakustanteena ke2/2009), jolle Suuri pöllö ei pärjää etenkään kuväällä ilmestynyt Suuri pöllö, kervamateriaalin laadun ja taiton osalta. Toisaalta too ylväimmän pöllömme huuhkajan elämästä. taas kirja ilmestyi vuoden liian varhain: luku Kirjassa on pyritty valottamaan eteläsuomalaikaupunkipöllöistä tuntuu auttamattoman vansen huuhkajan elämän eri puolia kevätsoitimeshentuneelta tämänvuotisen Forumin katolla tata ja pesinnästä talviseen pahtuneen, paljon julkisuutta eloon ja erämaalinnuista "Honkalinna on taitava ja suosiota saaneen pesinnän kaatopaikka- ja kaupunsiitä puuttuessa. Kaupunkitunnelmankuvaaja." kipöllöihin. Jokainen luku huuhkajaluku on muutenkeskittyy yhteen tapahtukin kirjan selvästi heikoin maan tai elinpiiriin, kerrottuna Honkalinnan osio niin kuvamateriaaliltaan kuin tekstiltään. omien kokemusten ja kuvausmatkojen kautta. Ei Suuri pöllö silti huono luontokirja ole, päinTapa on toimiva ja tempaa mukaansa erämaavastoin. Honkalinna on taitava tunnelmankuluontoon tai kaatopaikkahuuhkajapoikueen vaaja ja vaikka kuvamateriaali ei huippujen etsintään. Tietoakin huuhkajasta tulee tunneltasolle pääsekään, erinomaisia otoksia mahtuu moinnin lomassa, vaikka tietokirjaksi ei kirjaa teokseen lukuisia. Luulisi, että kustantajakin ole tarkoitettu. olisi tällä laadulla löytynyt, mutta ehkä kyse on halusta pitää kaikki langat omissa käsissä. Joka Huonoa onnea Honkalinnalla on ajankohdan kanssa. Toisaalta kirja on myöhässä: tuoreessa tapauksessa kelpo teos. muistissa on paria vuotta aikaisemmin ilmes-

│36│

Satakunnan Linnut 3/2011

Putkimies

Satakunnan Linnut 3/2011

│37│

Virtaa puhtaasti www.porienergia.fi

RATKAISEVAN EDULLISESTI Prisma Mikkolasta ja Lรคnsi-Porista Master

TERMOSMUKI 0,45 l

SUOMEN LINNUT

PRISMA.FI

Valio

FRUTTI-LAKU TUUTTI

Jokamiehen selkeรค lintuopas.

0,106kg (11,23/kg)

1,19

5,95 7,95 Master

TERร STERMOS 1 l, + 2 mukia.

16,95

Master

TERร STERMOS

0,5 l, kumitettu pinta.

10,95

02)3-!ย ,ยนNSI 0ORI %TELยนVยนYLยนย 02)3-!ย -IKKOLA

)TยนKESKUKSENKAARIย

!6/)..!ย !2+ ย n ย ,!ย n ย 35ย

Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry Priitunpolku 3 28450 VANHA-ULVILA