Satakunnan Linnut 4/2011 by Porin Lintutieteellinen Yhdistys Ry

J채senlehti 4/2011

4/2011 - 43. vuosikerta Julkaisija: Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry

Toimituskunta: Pasi Alanko, Petteri Mäkelä, Ari Rantamäki, Risto Vilén (vastaava toimittaja) Yhteystiedot: Risto Vilén Plättilänmaantie 478, 32920 Kauvatsa s-posti: risto.vilen@gmail.com Puh. 040 524 8391 Ulkoasu ja taitto: Jonna Ojala Kannen kuva: Juha Niemi Painopaikka: I-Print Oy, Seinäjoki

✁✂✄☎✄✆✝✞✞✄✞✟✠✞✞✝☎✁✡ ISSN 1797-6340

Mehiläishaukka (Pernis apivorus) on salaperäisin yleisistä petolinnuistamme. Lajin suorastaan mystinen tapa valita pesäpaikkansa, heikosti tunnettu pesimäbiologia, pitkä muuttomatka ja talvehtiminen kaukana trooppisessa Afrikassa ovat edelleen puutteellisesti tunnettuja. Ruotsalaisen Falsterbon tutkimusasemalla havaittu muuttajamäärien romahtaminen on herättänyt suurta huolta lajin voimakkaasta taantumisesta. 1970-luvulla havaittiin vuosittain keskimäärin 13 300 muuttavaa mehiläishaukkaa, kun yksilömäärät 2000luvulla jäivät enää 4 000:ään. Suomalaisen petolintuseurannan mukaan laji on jatkuvasti taantunut 1980-luvun puolivälistä saakka. Tuoreimman lintuatlaksen tulokset tukevat havaittua suuntausta. Syitä taantumiseen on voitu vain arvailla. Meillä äärimmilleen viedyn tehometsätalouden raiskaamissa metsissä laji joutuu taistelemaan viimeisistä sulkeutuneen metsän tupsuista muiden petolintujen kanssa ja jää usein toiseksi. Muita syitä voivat olla mystiset ampiaiskadot ja entistä vaihtelevammat säät ilmaston muuttuessa. Yhtälailla romahduksen syitä voi hakea muuttomatkan varrelta. Paikoin Etelä-Euroopassa ammutaan suuria määriä muuttavia mehiläishaukkoja. Välimeren ylitys ja Saharan laajeneminen vaikeuttavat autiomaan ylittämistä. Talvehtimisalueiden muutokset saattavat vaikeuttaa muutto- ja pesimäkuntoon pääsemistä. Trooppisessa Afrikassa lajin tarvitsemat metsät supistuvat ihmisasutuksen levitessä. Nuoret linnut viettävät aikaansa talvehtimisalueilla vielä aikuisia pidempään ennen ensimmäistä paluutaan pohjoiseen. Uusi teknologia keveine lähetinlaitteineen mahdollistaa lajin tutkimisen aivan uudella tavalla. Uudet menetelmät ovat jo nyt lisänneet tietämystä arvoituksellisen lajin

☛☞☛

Satakunnan Linnut 4/2011

liikkeistä ja helpottavat jatkossa suojeluponnistusten kohdentamista oikeaan osoitteeseen. Satakunnassa ollaan lajin elintapojen selvittämisen eturintamassa.

2 Pääkirjoitus Risto Vilén

Lehdessä kerromme lyhyesti hankkeen tuloksista, mutta enemmän siitä, miten tämä kaikki on ollut mahdollista. Mehiläishaukkojen pesien haku vaatii usein vuosien pohjatyön, elintapoihin perehtymistä sekä tolkuttomasti raakaa maastotyötä.

6 Vuoden retkikummisetä Leo Salo Maarit Laakkonen

Lajin määrittäminen tuottaa jostain syystä yllättävän paljon hankaluuksia kokeneillekin harrastajille. Myös mehiläishaukan tunnistamisesta on juttu, jotta maastomääritykset kykenee hyvissä olosuhteissa viemään aina sukupuoli- ja ikätasolle saakka. Kaikki mahdollinen tieto mehiläishaukasta auttaa suojelemaan paitsi lajia, myös elinympäristöjä niin meillä kuin muuallakin.

✁✄☎✆✝ ✞✄✟✠✡

4 Ajankohtaista Yhdistysasiaa

9 Kimmo Nuotio -palkinto Esa Partaselle Santtu Ahlman 10 Perusasioiden äärellä Matti Salo 16 Yksi Säppipäivistäni Tomas Swahn 18 Eurajoki Eurassa vetää lintuja puoleensa Sami Luoma 22 Meri-Porin maaginen 11.11.11 Marko Dahlman 24 Vuonna 2011 Satakunnasta löytyi 343 päiväpetolinnun pesää Jari Valkama 30 Projekti mehiläishaukka Ari Rantamäki 33 Mehiläshaukkojen sateliittiseurantaa Satakunnassa Risto Vilén 34 Lasse Suomen ensimmäinen sateliittiimehiläishaukka Jouko Kivelä 37 Tunnista mehiläishaukka Juha Niemi 41 Mehiläishaukasta ja ampiaisista Kalevi Mattila 45 Perämeri Open Pasi Alanko 46 Eilat Israelin lintuparatiisi Jan Nordblad, Tom Nordblad ja Juha Sjöholm 53 Kahdeksas Pyhäjärviralli kisattiin upeassa syyssäässä Erkki Kallio

Mehiläishaukka. Kuva Tapani Lilja.

55 Putkimies Kari Kekki Lehden 1/2012 aineistot toimitetaan vastaavalle toimittajalle 15.2.2012 mennessä. Satakunnan Linnut 4/2011

✂ ✂

Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry ✏✑✒✓✔ ✕✓✔✖✗✖✓✘✖✘✘✙✙✓✔✘✔ ✚✛✜✓✢✖✚✢ ✒✚ Perustettu vuonna 1959 - maamme vanhin toimiva lintutieteellinen yhdistys. Edistää lintujen suojelua, tutkimusta ja harrastusta toimialueenaan Satakunnan maakunta. Valtakunnallisen keskusjärjestö BirdLife Suomen jäsen. Julkaissut jäsenlehteä vuodesta 1970 alkaen.

Yhdistyksen kotisivut:

✿✿✿✧✥✤✯✤✪✱✩✩✤✩★✦✩✩✱✯✧✰ Havaintojen palautus:

✿✿✿✧✯✦✦✴✤✧✰ ✯✤✦ ✤★✱✮❀✤✥✯✤✤❀✤★★✮ ✺✪✯✥✧ ✮✵✧✼ Säpin lintuaseman varaukset: Jan Lundgren, puh. 050 571 5198

✲✤✩✧★✱✩✵❁✴✮✩✬✪✫★✱✹✻✱✥✧✰

Yhdistyksen blogi: www.satakunnanlinnut.blogspot.com

Ylläpitää lintuasemaa Luvian Säpissä. Sähköpostilista PLYverkon ylläpitäjä:

❂✤✴✯✯✦ ❃✱✥✦✯✤★✫❄ ✹✤❀✮✱✱✬✱✯✱✧✰

Puheenjohtaja: Sami Koskinen Priitunpolku 3, 28450 VANHA-ULVILA puh. 040 821 5872 koskisensami@gmail.com Varapuheenjohtaja: Sami Luoma Järvikyläntie 773, 29280 JÄRVIMAA puh. 044 352 5289 piisami.luoma@gmail.com Sihteeri: Maarit Laakkonen Viikinkuja 24, 28190 PORI puh. 040 721 3692 maaritlaakkonen@gmail.com Aluevastaava: Pasi Alanko Muuntajantie 38, 28760 PORI puh. 050 554 5668

✣✤✥✦✧✤★✤✩✪✫✬✣✣✭✧✦✩✮✯✧✰

Jäsensihteeri: Outi Jalkanen Liikistöntie 6, 28450 Vanha-Ulvila puh. 040 820 6837

✫✱✯✦✧✲✤★✪✤✩✮✩✬✣✣✧✦✩✮✯✧✰

Jäsenrekisterin ylläpito ja muutokset:

✳✦✴✵✶✦✷✮ ✸✱✫✹✦ ✺✪✦✴✥✦✧✣✮★✯✫✩✮✩✬✻✦✴✵★✦✷✮✧✰✼ ✯✤✦ ✲✽✥✮✩✥✦✾✯✮✮✴✦★★✮ ✺✪✯✥✧ ✮✵✧✼ ❅❆❅

Satakunnan Linnut 4/2011

Yhdistyksen tilinumero: 570064-20009564

Tapahtumakalenteri Esitelmätilaisuudet jatkuvat vielä lopputalven ja alkukevään. Tervetuloa kuuntelemaan ja katselemaan mielenkiintoisia esitelmiä. Ke 11.1. klo 18 Biologi ja tietokirjailija Pertti Koskimies kertoo "Lapin lintujen vieraana" nimisen esityksen. Ke 8.2.klo 18 Yritämme saada luontovalokuvaajan näyttämään kuvaesityksen. Asia varmistuu tammikuun 2012 aikana. Seuraa PLY:n kotisivuilta asian varmistumista. Ke 21.3. klo 18 PLY:n sääntömääräinen kevätkokous Luontotalo Arkki. Kokouksen jälkeen klo 19.00. kuukausiesitelmä, aihe vielä avoin. Esitelmätilaisuudet pidetään Luontotalo Arkissa, Pohjoispuisto 7, Pori. Tervetuloa!

✁✂✄☎ ✆✝✞✄ ✟✟✟✠✄✁✂✁✡☛☞☞✁☞✌✍☞☞☛✂✠✎

Jouko Kivelälle ympäristöpalkinto Satakuntalaisten lintuharrastajien työtä arvostetaan myös harrastajapiirien ulkopuolella: Kokemäen kaupungin ympäristölautakunta myönsi petolinturengastaja Jouko Kivelälle ympäristöpalkinnon pitkästä ja merkittävästä työstä lintujen parissa. Kivelän harrastuksen ansiosta on mm. saatu seurata mehiläishaukka Lassen muuttomatkaa Kokemäeltä Afrikkaan ja takaisin Kokemäelle.

Satakunnan Linnut -lehti ets

päätoimittajaa ja taittajaa

vat myös olla sama Päätoimittaja ja taittaja voi ön tarjoamme Adobe henkilö. Taittajan käyttö astuksen. an InDesign -ohjelm ja op isijainen ja homma Taittajan vakanssi on ens . alkaa vuoden 2012 alusta Pikaiset yhteydenotot: nen, puheenjohtaja Sami Koski 8215 872 040 p. , koskisensami@gmail.com

Koululaisten lintukerho La 31.12. ✁✄☎ ✆✝ ✞✟✠✡✠☛☞ ✌☞✆☞✍ ✎✠✄✟✏✄✏✑✒✓✄✠✔✁✕✑✒✠ Kirjuriluodossa. To 19.1. klo 18 Matti Sillanpää kertoo peippolajien tunnistamisesta Luontotalo Arkissa. To 9.2. Arkissa. klo 18 Leo Salo opastaa Tiiran käyttöön ja Ari Rantamäki pitää tunnistuskisan. La 25.2. klo 9 talvilintulaskenta Kirjurinluodossa. Viikolla 9. pönttötalkoot 10-11.3. la tai su pöntöt maastoon. To 15.3. klo 18 Hannes Tiira kertoo lintujen kuuntelemisesta ja äänien tunnistamisesta Luontotalo Arkissa. Mikäli haluat mukaan kerhotoimintaan, ota yhteys Leo Saloon, s-posti: leo.salo@dnainternet, puh. 040 582 6399.

Satakunnan Linnut 4/2011

✂ ✂

Vuoden 2011 retkikummi

Maarit Laakkonen

irdlife Suomi valitsi vuoden 2011 retkikummiksi Porilaisen Leo Salon. Sain tehtäväkseni selvittää millainen linturetkeilijä vuoden retkikummin arvonimeä kantava Leo oikein on. Leo Salo on syntynyt Lapualla missä hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. Lintuharrastus oli omatoimista retkeilyä, sillä muita lintuharrastajia hän ei paikkakunnalla tuntenut. 20-vuotiaana Leo muutti opiskelemaan Jyväskylään. Opiskeluaikanaan siellä hän tutustui muihin lintuharrastajiin, ja liittyi Suomenselän lintuyhdistykseen - omien sanojensa mukaan saadakseen kyseisen yhdistyksen lehden. Leon aloittaessa työt yliopistolla hänen työkaverinsa, yliopiston assistentti ja aktiivinen lintuharrastaja, oli perustamassa Keski-Suomen lintutieteellistä yhdistystä, jonka perustamisessa myös Leo toimi taustalla. Samoihin aikoihin Leo oli mukana aloittamassa ensimmäistä lintuatlasta ja hänellä oli oma nimikkoruutunsa Jyväskylän länsipuolella Vesangassa. Lintujen laskennan Leo suoritti yleensä pyöräilemällä Vesankaan ruutua kartoittamaan. ”Kerran kyllä oltiin Kahanpään Laurin vespalla ja takaisin tullessa oli kaatosade. Oltiin kuin uitetut koirat ” Leo kertoo. Vuonna 1977 Leo muutti perheensä kanssa Poriin saadessaan viran Länsi-Porin lukion matematiikanopettajana. Lasten ollessa pieniä lintuharrastus muutti muotoaan lähinnä perheen ja lasten kanssa retkeilyksi. Porin lintupaikat olivat Leolle vielä outoja. Lietteillekin Leo osui ensimmäisen kerran sattumalta poikansa kanssa retkeillessään. Eräs Porin Lintutieteellisen yhdistyksen kokouksista Säpissä on jäänyt Leon mieleen. Siinä kokouksessa hän liittyi yhdessä poikansa Ma-

✂ ✂

Satakunnan Linnut 4/2011

Leo Salo. Kuva Maarit Laakkonen.

Lintukerholaisia Leon ja Kari Mäntylän opastuksessa Säpin perheretkellä lokakuussa 2010. Kuva Maarit Laakkonen.

tin kanssa Porin Lintutieteelliseen yhdistykseen.

Joutsenaapalla.

Tuohon aikaan Leon lintuharrastus kulminoitui lähinnä yhteen asiaan: isän ja kuskin rooliin innokkaille nuorille lintuharrastajille. Kimmo Nuotio veti lasten lintukerhoa silloin ja Leo oli näillä retkillä lasten kanssa mukana, usein kuskina. Syysrallissa Leo oli poikansa Matin, Uudentalon Martin ja Lappalaisen Mikon kuskina ja sai samalla osallistua rallin jännitykseen. Monena vuonna heidän rallijoukkueensa lintusaldo pysyi 27:ssä havaitussa linnussa, jopa vastaan tulevan linjaautonkin numero oli 27. ”Miten sitä pystyi niin vähän lajeja saamaankaan” muistelee Leo huvittuneena.

Ikimuistettavampaa retkikokemusta kysyessäni, Leo hetken mietittyään kertoo tapauksesta, joka sattui Sallan Joutsenaapalla. Kesken linjalaskentojen Matti soitti Leolle ja sanoi yläpuolellaan lentävän maakotkan. Leo sai tarkat karttakoodinaatit ja näiden avulla Leo näki noin 5 kilometrin etäisyydellä lentävän maakotkan komeasti.

Näistä ajoista eteenpäin retkeily muuttui enemmän ns. tavalliseksi linturetkeilyksi ja lajien tunnistus on karttunut iän myötä. Leon linturetkeily on hänen mukaansa kuitenkin enemmän luonnossa liikkumista kuin lintujen staijaamista. Soilla liikkuminen on Leon mielestä mielenkiintoista. Soilla mies saikin liikkua sydämensä kyllyydestä vuonna 2008, kun hän yhdessä poikansa Matin ja Heikki Piiran kanssa suoritti IBA-alueen maalinnuston laskentaa Sallan

Toinen linturetkeilyn kohokohta tapahtui 80luvulla Kevon kanjonilla. Hän oli siellä entisen opiskelukaverinsa Asko Tupelin kanssa. Kalliojyrkänteen reunassa näkyi pesä ja pesän yllä lensi Askon arvion mukaan piekana. Leo epäili, ettei kyseessä ollut piekana, vaan jokin heille ennestään tuntematon laji. Lopulta laji löytyi lintukirjan harvinaisuuksien osastolta ja yllätti retkeilijät iloisesti: tunturihaukka. Leo on osallistunut viime vuosina moneen seurantaprojektiin muun muassa talvilintulaskentoihin ja kolmanteen lintuatlakseen. Leo sai Kimmo Nuotio -kiertopalkinnon vuonna 2010. Leo on pitänyt yllä Porin Lintutieteellisen yhdistyksen lasten ja nuorten lintukerhoa

Satakunnan Linnut 4/2011

✂ ✂

lintutuntemustaan voinut kartuttaa talvilintulaskennoilla Kirjurinluodossa ja Arkin kerhoilloissa.

Leo Salo valittiin Salossa BirdLife Suomen edustajiston kokouksessa 20.11. vuoden retkikummiksi. Kuvassa (vas.) Leo Salo, Teemu Lehtiniemi, Aki Arkiomaa ja Inka Plit. Kuva Sami Luoma.

Tänä vuonna BirdLife Suomi valitsi Leo Salon vuoden retkikummiksi.”Mukavalta tuntuu, vaikka tuntee itsensä nöyräksi” sanoo Leo. Hän arvostaa suuresti muita kerhon vetäjiä ja mainitsee mm. Ari Rantamäen, joka on tehnyt paljon töitä kerhon eteen. Samoin hän kiittää niitä retkien vetäjiä, jotka ovat olleet mukana, vaikka vain yhdelläkin retkellä. Hyviä ideoita on myös saatu sellaisilta, jotka eivät mukana retkillä ole olleet. Salossa palkintojenjaon yhteydessä keskusteltiin myös siitä, miten nuoria saataisiin lisää kerhojen toimintaan ja Leon mukana tuli hyviä ideoita, joita voidaan jatkossa työstää lintukerhoa kehitettäessä.

vuodesta 2008. Alkuvuonna mukaan liittyi myös Porin ympäristöseuran aikuisten lintukerho. Lintukerhon retket ovat olleet monipuolista linturetkeilyä ja Porin lintupaikkoihin tutustumista keväästä syksyyn. Retkeilty on mm. Säpissä, Kuuminaisissa, Hangassuon kaatopaikalla ja lintutorneilla. Pöllöjen, tuulihaukkojen ja pikkulintujen rengastustakin on päässyt seuraamaan kerhon retkillä. Talvikaudella on

Leo lupaa jatkaa vielä lintukerhossa, vaikkakin olisi valmis siirtämään kerhon koordinoinnin jollekin uudelle innokkaalle vetäjälle ja keskittyisi itse jatkossa mielellään retkeilyyn. Kiinnostusta kerhon jatkumiseen vielä on, vaikka joskus tuntuukin, ettei kerhosta tule mitään osallistujien puutteen vuoksi. Sitten onnistunut kerhokerta muuttaa mielen ja uskoa kerhon tulevaisuudelle löytyy.

✂ ✂

Satakunnan Linnut 4/2011

✢✣✤✤✥ ✦✧✥★✣✥ ✩✪✫✬✭✮✯✰✱

Esa Partaselle

Kuva Sirkku Partanen

mitä suurimmat kiitokset panoksestaan PLY:n toiminnan edistämiseksi. Kuva Antti Partanen

Santtu Ahlman

iemmin Satakunnassa asunut Esa Partanen on tällä kertaa Kimmo Nuotio -palkinnon saaja. Hän on intohimoinen staijari ja edistänyt muutontarkkailua PLY:n ja RSLH:n toimialueilla muun muassa järjestämällä yhteisiä muutonseurantapäiviä. Lisäksi Esa on tutkinut ilmastonmuutoksen vaikutusta lintujen muuttoaikatauluihin. Esan suurimmat ansiot liittyvät suurten havaintomassojen pyörittämiseen aluevastaavan roolissa. Hän on tallentanut tuhansia muiden havaintoja vapaa-ajallaan ja toimittanut BirdLifelle säntillisesti havaintoyhteenvetoja. Partanen oli myös eräänlainen kulmakivi Satakunnan Linnut -lehden toimittamisessa vuosina 2006–2010 kirjoittamalla lukuisia artikkeleita ja havaintokatsauksia. Hän on myös ollut aktiivinen aineiston tarkastaja ja edesauttanut kirjoittajien haalimista katsauksiin. Esan rooli Porin Lintutieteellisen Yhdistyksen arjen toiminnassa on ollut hyvin merkittävä. Suuresti aikaa vaatineet työt ovat monelta osin sellaisia, etteivät ne näy kenellekään, eikä niistä juuri kiitoksia kuulu. Hän ansaitsee kuitenkin

Esa on muuttanut jo vuosia sitten pois Satakunnassa, mutta jaksanut senkin jälkeen auttaa kotiyhdistystään. Työpanostaan hän on jakanut myös muiden yhdistysten hyväksi.

Kimmo Nuotio -palkinnon syvin olemus BirdLife Suomen suojeluasiantuntija ja IBA-koordinaattori Margus Ellermaa lanseerasi Kimmo Nuotio -palkinnon marraskuussa 2008. Palkinnon tarkoituksena on kannustaa julkisesti aktiivisia lintuharrastajia.

✁✂✄☎ ✆✂✝✞✂✟✠✄✞✡✆✟☎✄ ✆✟☎☛ ✟✂✂☞ ✌✍✎✝✎✍☞✄☎✟☎ ✌✞✍✡✄✂✞✞☎ ✌✍✎✝✎✍☞✄✆✟☎ ✏✄✂✞✍✍✞✑ ✒✄✏✏✓ ✔✕✓✂✄✓☎ ✓✍✄ ✓✍✂✞✖✞ ✆✄✄✆ ✌✞✍✡✄☎☎✓☎ ☎✄✏✟✆✆☞ ✗ ✘✟☎✡✄✍✙☛ ✚✓✡✞ ✓☎ ✍✄✄✞☎ ✘✎✖☞ ✆✞✞✛✞✡✆✟✟☎ ✄✂✆✟ ✌✞✍✡✄☎☎✓☎✑ ✜✞✍✡✄☎☎✓☎ ✆✄✆☞✍✂✙ ✆✄✄✆ ✓✍✄✆✄ ✏✞✄☎✟✂✂✞ ✚✞ ✡✕☎☎✄✞✞✑ (Margus Ellermaa Satakunnan Linnut 2/2009) Palkinnon kunnialista: 2011 Esa Partanen 2010 Santtu Ahlman 2009 Leo Salo 2008 Sami Luoma

Satakunnan Linnut 4/2011

✲✳✲

Matti Salo

sasioide D

ead Kennedys-yhtyeen California über alles pärähtää käyntiin varttia yli neljä. Puhelimen herätyskellon soittoääneksi unohtunut musiikkiesitys ei tunnu täällä oikein luontevalta, mutta ainakin se herättää tehokkaasti. Lamppu otsalle, ylös riippumatosta ja moskiittoverkko rullalle. Muutkin ovat jo hereillä: otsalamppujen valot heilahtelevat puolelta toiselle puiston-

✂ ✁✂

Satakunnan Linnut 4/2011

vartijoiden majan seinättömässä palmunlehvillä katetussa keittiö-terassi-olohuoneessa. Pakkaamme reppuihin verkot, renkaat, lintupussit, mitat ja puntarit, eväät, vettä, kiikarit ja kamerat sekä kullanarvoisen Birds of Perun. Ympärillä sademetsän yö alkaa aivan pian kääntyä aamuksi. Kun saappaat on saatu jalkaan ja viidakkoveitset kouraan, painumme polulle, joka otsalampun

Verkkojen levittäminen pyyntiin ennen auringonnousua tuottaa oheissaalista: Kimmo Nuotio päästää kiinni jääneen lepakon vapauteen.

en äärellä

Perun sademetsissä lintututkimus ja -harrastus lyövät kättä.

valokeilan rajalla katoaa vielä pimeyteen. Valo houkuttaa kasvoille hyönteisiä, ja jo aamuvarhaisella sademetsän kosteus saa hien pintaan. Puolen tunnin marssi johtaa meidät muutaman pienen puronotkon läpi ja lopulta ensimmäiselle verkkolinjalle. Verkot viritetään pyyntiin vielä pimeässä, mikä aiheuttaa hiukan hankaluuksia: monet suuret hyönteiset lentävät

mielellään pimeällä, ja varsinkin isojen ja pahanhajuisten kultakuoriaista muistuttavien koppiaisten irrottaminen verkosta elävinä on vaikeaa. Helpommalla sen sijaan pääsee peukalonvahvuisten suuripäisten kaskaiden kanssa. Ensimmäisellä verkkokierroksella verkkopussista löytyy myös pieni lepakko, jonka irrottaminen aiheuttaa ensin pientä hämmennystä, koska otuksen puraisu tietäisi lääkärireissua: lepakot kantavat Amazoniassa yleisesti vesikauhua. Verkotuspaikkamme sijaitsee Allpahuayo Mishanan luonnonsuojelualueella lähellä Iquitosin kaupunkia Perun Amazoniassa. Olemme täällä auttamassa paikallisessa yliopistossa lopputyötään valmistelevia biologian opiskelijoita María Isabel “Marita” Torresia ja Angélica “Angie” Rodríguezia. Ja oikeastaan olemme myös harrastamassa lintuja mitä mielenkiinoisimmalla tavalla: verkoista esiin kaivettavat siivekkäät ovat lähes järjestään meille uusia tuttavuuksia. Ne saavat jalkaansa alumiinirenkaan, johon on kaiverrettu yksilöllisen rengaskoodin lisäksi RNAM-PERÚ. Luonnonsuojelualueen viralli✁✂ ✄☎✆✁✂✝✁✁✂ ✞✟✠✡☛☞ ✄✌ ✍✎ ✌ ✏✁✂✎✑✌ ✑ ✄✒✎✁✁

Satakunnan Linnut 4/2011

✓✔✔✓

Valkoisilla kvartsihiekoilla kasvavat riukumetsät ovat Allpahuayo Mishanan luonnonsuojelualueen merkittävin erikoisuus. Niiden maaperä on erittäin vähäravinteista.

perustetun suojelualueen kummisetiin kuuluu siis Peru, tiettävästi ensi kertaa perulaisen linporilaislähtöinen Amazonia-tutkimuksen vetetutieteen historiassa. Renkaista saadaan kiittää raani ja nykyinen KorkeaKimmo Nuotiota, joka on ✍✎✏✑✒✓ ✔✕✕✖✒✓✗✕✘✕✙✕✕ saaren eläintarhan johtaja, onnistunut hankkimaan ne Jukka Salo. Tuolloin Turun puolalaisesta rengaspajas✚✛✙✜✢✚✗✒ ✖✒✛✓✛✔✔✢✓ yliopiston biologian laitokta Jan Nordbladin Spider✣✙✙✖✕✤✥✕✦✏ ✧✒✚✤✕✓✕✓ sella professorina toiminut techin suosiollisella avustuksella. Kimmo itse, sekä ✕✙✥✛✛✙✗✕ ✏✓ ✙✒✚✗✕✗✗✥ ✙✢✤✛✚ Salo onnistui yhdessä maantieteen kollegansa Risto Kaltoinen PLY-vahvistus Jarmo ★✩✪ ✙✒✓✗✥✙✕✫✒✕✬✍ liolan sekä silloisen Suomen Uimonen ovat mukana juhPerun suurlähettilään Mikko Pyhälän kanssa ylilistamassa historiallista hetkeä, kun ensimmäipuhumaan Perun presidentti Alberto Fujimorin sen Peru-renkaan aamuvarhaisella jalkaansa suojelualueen perustamisen kannalle. Nykyään saanut valkoleukakipuaja (Dendrocincla meAllpahuayo Mishanalla menee paremmin kuin rula) räpistelee rengastajana toimineen MariFujimorilla, joka istuu 25 vuoden vankeusrantan kädestä takaisin sademetsän siimekseen. gaistusta ihmisoikeusrikoksista tuomittuna. ✄☎☎✆✝✞☎✟✠✟✟✡☛☞✌✞✠☛✌✡

Allpahuayo Mishana ei ole suomalaisnäkökulmasta mikä tahansa luonnonsuojelualue Amazonian sademetsissä. Sen syntyyn liittyy paitsi paljon suomalaista tutkimusta myös merkittävä ja Poriakin koskettava sivujuoni. Vuonna 1999 ✂ ✁✂

Satakunnan Linnut 4/2011

Mutta sai Fujimori tosiaan aikaan jotain hyvääkin. Porin maapinta-alaa selvästi pienemmän Allpahuayo Mishanan alueelta on listattu lähes 480 lintulajia, vaikka vaikeasti hallittavaan lajistoon perehtyneitä ihmisiä siellä retkeilee säännöllisesti vain kourallinen. Iquitosin seutu

Tiettävästi historian ensimmäinen Peru-tekstillä varustetun renkaan saanut lintu on valkoleukakipuaja ✌✍✎✏✑✒✓✔✕✏✔✖✗ ✘✎✒✙✖✗✚.

Lintuasema Allpahuayo Mishanan tapaan. Siniset pressut toimittavat lattian ja katon virkaa. Ne on helppo ottaa mukaan, kun asemapaikka vaihtuu.

tunnetaankin maailmalla eläin- ja kasvilajistonsa valtavasta runsaudesta. Mishanan kylän läheisyydessä sijaitsevalta hehtaarin tutkimuslinjalta jo 1980-luvulla lasketut lähes 300 puulajia sekä Iquitosin ympäristöstä jo sitäkin aiemmin listatut 142 matelijalajia kohahduttivat aikanaan tiedeyhteisöä maailmaennätyslukemina. Allpahuayo Mishana on ollut suojelun piirissä vuodesta 1999, ja tutkimusta siellä on tehty jo 1960-luvulta lähtien. Amazonian mittakaavassa se onkin hyvin tutkittu paikka. Tästä huolimatta suojelualueen luonnosta tiedetään edelleen vähän. Tilannetta kuvaa hyvin esimerkiksi se, että viimeisten viidentoista vuoden aikana Allpahuayo Mishanasta on kuvattu neljä kokonaan tieteelle aiemmin tuntematonta lintulajia: keltalehvämuura (Herpsilochmus gentryi), harmaalakkimuura (Percnostola arenarum), mishanannapsija (Zimmerius villarejoi) sekä vielä vailla virallista suomalaista nimeä oleva ‘iquitosinsääskikerttu’ (Polioptila clementsi). Kaikki nämä lintulajit esiintyvät vain suhteel-

lisen suppealla alueella Perun Amazoniassa, missä ne ovat erikoistuneet elämään vähäravinteisella valkoisella kvartsihiekalla kasvavissa metsissä. Näiden paikallisesti riukumetsiksi kutsuttujen elinympäristöjen laikut ovat pieniä ja eristyneitä, mikä tekee niistä paitsi lajistollisesti erikoisia myös poikkeuksellisen haavoittuvia elinympäristöjä. Esimerkiksi äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellun ‘iquitosinsääskikertun’ koko tunnettu maailmankanta elää Allpahuayo Mishanassa ja koostuu vain 10-15 lintuparista. ✄☎✆✝✞✟✝✟✠✡☛✝✞✟☞

Me emme silti ole harvinaisuuksien tai uusien lajien jäljillä, vaan verkkoihin on tarkoitus saada aivan tavallisia lintulajeja, joiden runsaussuhteet voisivat kertoa jotain erilaisten metsätyyppien välisistä eroista. Angien lopputyön aiheena on erilaisten metsätyyppien linnuston vertailu. Allpahuayo Mishanan eliöstön suuri monimuotoisuus perustuu nimittäin juuri siihen, että pienelle alueelle on siellä muodostu-

Satakunnan Linnut 4/2011

✂ ✁✂

kerroksessa säännöllisesti liikkuvien lintulajien määrä on suuri, ehkä noin 130, kuuluvat kiinni saaduista linnuista monet sellaisiin lajeihin, joista pitkäkestoisessakaan pyynnissä ei saada kiinni kuin yksi tai kaksi yksilöä. Runsaimpia ryhmiä edustavat erilaiset puumuurat (Thamnophilidae) ja tanssijat (Pipridae) ovat yleensä helppoja määritettäviä jopa aloittelijalle, mutta esimerkiksi jotkin kipuajalajit (Dendrocolaptidae) tuottavat päänvaivaa paljon porilaisia kovemmillekin tropiikin määrittäjä-ässille. Sademetsän hämmentävä lintupaljous ei hämää porilaista: Kimmo Nuotio löytää oitis identiteetin vihernappaajalle ✄☎✆✝✞✟✠✡✟☛ ✝☞✟✌✍✆✞✟✎☛✏.

nut erilaisilla maaperillä kasvavien ja toisistaan selvästi poikkeavien metsätyyppien mosaiikki. Kukin metsä koostuu erilaisista kasveista, mikä puolestaan vaikuttaa niiden eläinlajistoon. Sademetsä on usein rakenteeltaan monikerroksinen, ja monet lajit viihtyvät sen latvustossa. Alhaalla lintuverkkojen ulottuvissa on hämärää ja pieniä vilkkaasti liikkuvia lintuja on vaikea päästä näkemään. Lintukirjalle onkin runsaasti käyttöä jo pelkästään lajinmäärityksessä. Valkoisen hiekan metsät ovat usein rakenteeltaan yksinkertaisempia ja matalampia, ja niissä verkoilla voi saada kiinni suuremman osan kaikista metsän lintulajeista. Allpahuayo Mishanan metsien alaSoreahiirihaukan ✑✒✓✔✕✖ ✗✘✙✚✛✜✖✢✔✜✛✢✣ englanninkielinen nimi on Roadside hawk - "tienvarsihaukka". Nimen antaja ei selvästikään ole uskaltanut poistua maantieltä. Laji on nähtävästi yleinen myös metsän sisällä.

Yksi päivän kohokohdista: keisarinapparin ✑✤✚✥✦✧✖✜★ ✧✥✚✦✧✓✢ ✦✖✜✖✚✘✔✓✢✣ nappaaminen verkkoon. Käteen otettaessa lintu pyörittää kaulaansa kuin käenpiika ja sen päälakitöyhtö on kerrassaan vertaansa vailla

Myös Maritan lopputyön aihe liikkuu lintumaailman peruskysymysten äärellä. Hän haluaa selvittää lintujen sulkasadon ajoittumista vuoden eri aikoina ja suhteessa eri lajien lisääntymiskausiin. Perun Amazonian tällä alueella vuosi voidaan jakaa karkeasti kahteen päävuodenaikaan: korkean ja matalan veden aikaan. Korkean veden aikana noin maalistoukokuussa sataa runsaasti ja jokien pinta nousee jopa 8-12 metriä, mistä syystä laaLeveänokkamomotti ✑✩✪✕✦✔✜✖✚ ✫✪✘✔✥✜★ ✧✥✚✦✧✓✗✣ kuuluu verkoista poimittujen lajien komeimpaan kaartiin.

✂ ✁✂

Satakunnan Linnut 4/2011

pelinsä saattavat olla ohi pidemmäksi aikaa. Onneksi pääsemme kuitenkin nauttimaan Kimmon suomalais-perulaisen fuusiokeittiön herkuista. Jutun tapahtumat sijoittuvat marraskuulle 2009.

Kaikki kiinni saadut lintuyksilöt dokumentoidaan tarkasti. Tässä mielenkiinnon kohteena on pikkutinami ✌✍✎✏✑✒✓✎✔✕✕✓✖ ✖✗✓✘✙.

jat alankosademetsäalueet peittyvät tulvan alle. Matalan veden aika puolestaan vallitsee elolokakuussa, jolloin sataa hieman vähemmän, ja jolloin jokien vedenkorkeus on alimmillaan. Koska keskilämpötila pysyy seudulla läpi vuoden noin 26 asteessa, juuri vedenkorkeus ja sademäärä määrittävät vuodenajat ja siten lintujen pesinnän ajoittumisen. Ruokaa on tarjolla eniten vuoden märimpinä kuukausina. Linnuston runsaus ja tutkijoiden vähäinen määrä takaavat kuitenkin sen, että aivan perustiedollekin on edelleen runsaasti kysyntää. ✄☎✆✝☎ ✞✟✠✡✡☛☛☞

Päivän mittaan verkkoihin eksyy edustava kokoelma sademetsän alakerroksen lintuja: kipuajia, tanssijoita ja puumuuria sekä lisäksi paljon muuta kiinnostavaa, kuten leveänokkamomotti (Electron platyrhynchum), pikkutinami (Crypturellus soui), soreahiirihaukka (Buteo magnirostris) ja nimensä veroinen keisarinappari (Onychorhynchus coronatus). Iltapäivällä kokoamme verkot ja palaamme takaisin maantien varrella sijaitsevalle puistonvartijoiden majalle. Pienen lepohetken jälkeen pelataan jalkapalloa. Tiukassa ottelussa puistonvartijoiden ja suomalaisten yhteisjoukkue joutuu nöyrtymään läheisen kanafarmin työntekijöille, ja pahinta kaikessa on se, että maaleja sylkeneen Jarmon pelin tiimellyksessä saama varvasvamma osoittautuu sen verran pahaksi, että hänen

Iltapäivän ruuanvalmistusta puistonvartijoiden majalla.

Soveltavaa lintututkimusta Perustutkimuksen lisäksi Allpahuayo Mishanassa tehdään parhaillaan mielenkiintoista ja uraauurtavaa soveltavaa lintututkimusta. Turun yliopiston Amazon-tutkimusryhmässä väitöskirjaansa valmisteleva Liisa Puhakka tekee syksyn 2011 aikana suojelualueella äänityksiä, joiden tarkoituksena on yhteistyössä Porin yliopistokeskuksessa työskentelevän Juha Tantun tutkimusryhmän kanssa edistää automaattisten äänientunnistustus menetelmien kehittämistä. Tropiikin metsät ovat valtavan laajoja, niiden kasvillisuus on tiheää ja lintulajeja paljon. Koska linnustonselvitysten tekijöitä ei riitä joka taholle, olisi tällaisten menetelmien avulla mahdollista saada selvyyttä moniin kiinnostaviin kysymyksiin muun muassa eri lintulajien esiintymisestä, elintavoista ja elinpaikkavaatimuksista.

Satakunnan Linnut 4/2011

✂ ✁✂

Tomas Swahn

Kuva Pasi Alanko.

Yksi

äppi on ehdottomasti yksi lempiretkimyötäpäivään rantoja pitkin.Lintuja oli puskissa paikoistani. Loppusyksyllä saaressa voi mukavasti – mm. 16 mustapääkerttua, 7 tiltaltodottaa näkevänsä mitä tahansa, varsintia ja 41 peukaloista. Poponiemen tyvellä Petteri kin Säpin rantaniityillä ja puskissa. PLY:n Mäkelä näki hippiäisuunilinnun näin lämmitja Birdlifen järjestämä lintuasemakurssi Säppiin telyksi, jota kuitenkaan muut eivät onnistuneet on aina yksi vuoden kohokohdista. Tämän vuonäkemään. Krävelin niemen jälkeen oli vuorossa den kurssi, neljäs kertani Säpissä, 24.-28.10.2011 Karinokka. Minä komppasin sisemmältä, kauei pettänyt odotuksia. Mukana oli kahdeksan empaa rannasta, jonka puissa oli paljon hippiäileiriläistä + vetäjää sekä pari muuta miehittäjää. siä. Kaikki yksilöt katsoin tarkasti raria hakien, Kolmas leiripäivä, mutta silti minuun iski tun26.10., oli uskoma- ✄☎✆✝✞✆ ✟✠✝ ✡✝✞✡☛ ☞✌✌☛✝ ✍✡ ✠✎☛✏✎✆✑ ne kuin miljoona volttia, ton. Seuraavassa kun männyssä hääräili tu✝✠✒✡✏✏✡ ✟✠✝ ✍✆☛☛✝☞✌✏☞✆✓✄ päivän tapahtumat: Päivä oli aivan tyyni ja lenseä, ilmassa oli jännitystä. Aamustaiji suoritettiin Lännennokalla, jossa meno oli melko hiljaista, mutta 21 härkälintua, 4 merisirriä, pari määrittämätöntä kihua sekä viisi vuorihemppoa kuitenkin piristivät. Aamulla verkosta saatiin edellisinä päivinä Peräkulmassa nähty kirjokerttu. Saaressa oli päiväretkellä paljon väkeä taigakirvinen mielessä, joten lähdimme pienen leiriporukan kanssa kiertämään saarta näyttääksemme heille jonkun rarin. Aseman kautta lähdimme komppaamaan saarta

✂ ✁✂

Satakunnan Linnut 4/2011

Säpin toinen tulipäähippiäinen Karinokalla. Kuva Petteri Mäkelä.

Lintuasemakurssilla rengastettiin myöhäinen kirjokerttu, mahdollisesti Suomen myöhäisin +1kv yksilö. Kuva Matti Sillanpää

Säppi 23-28.10.2011 Aseman pihalle perustettu ruokinta harhautti kymmenittäin tiaisia verkkoon. Kuva Petteri Mäkelä.

lipäähippiäinen!! Kova huuto raikui saloilla ja sillä hetkellä paikalla ollut porukka näki linnun nopeasti. Muut hälytettiin paikalle, mutta tulipää katosi ja hippiäisetkin tuntuivat kaikonneen. Paikalle saapui iso joukko, ja pian tähti löytyikin uudestaan hippiäisten joukosta. Kaikki näkivät linnun, joka oli melko peloton ja päästi lähelle. Hyviä kuvia saatiin ja ggomia tulipäähippiäinen näkyi todella hienosti, riemu oli katossa! Monet saivat eliksen, mm. minä.

Tämä oli minulle kolmas (ja tähän men✞✝✄✄✒ ✝✓✟✒ ✔☎✝✑✝✞✟☎☎✞✆✏☎✄☎✞☞ ✟✝✠✆✡ ✍✒✕☎✄✄✒

PLY:n lintuasemakurssilla. Saaren lajisto vaihteli tällä kertaa harakoista tulipäähippiäiseen, jonka Tomas löysi Karinokalta. Linnusta sain eliksen lisäksi ihan nätin kuvapinnankin. Yhtenä päivänä kuulemma humeikin olisi ollut äänessä… Ite olin enimmäkseen verkoilla irrottelemassa pikkulintuja Hanhistossa, kun rengastuslupa olisi tarkoitus hommata joskus lukion jälkeen. Hippiäinen ja talitiainen olivat tavallisimmat lajit, mutta komia kirjokerttukin saatiin parin kauniin satrin lisäksi. 5 päivää meni taas ihan kauhean nopeasti ja koulutyö jatkuu. Mutta ensivuonna uudestaan! ✖✗✘✙ ✚✙✛✜✛✢✛

Tämä ei jäänyt tähän. Karinokalta jatkettiin matkaa jo uudet havainnot mielessä ja niitä tulikin. Ensin nähtiin Peräkulmassa palloillut kirjokerttu, sitten Hanhiston jälkeiseltä Johteen niityltä lähti lentoon kaksi taigakirvistä äännellen, jolloin päivä alkoi olla pulkassa. Illalla juhlittiin asemalla ja pidettiin hauskaa herkutellen.

Satri eli mupäke eli mustapääkerttu. Kuva Taru Suninen.

Kokeneemmatkin Säpinkävijät sanoivat, että leiri oli yksi parhaita retkiä Säppiin, sillä edellä mainittujen lajien lisäksi muina päivinä nähtiin vielä mm. etelänkiisloja sekä pikkukajava. Ei voi olla kuin tyytyväinen, Suomenpinna jää ✄☎✆✆✝✞ ✝✞✄☎ ✟✝✠✆✡✡✞ ☛☞✌ ✍✎✏✄☎✆✆✝✑✝✞ ✑✝☎✠☎✑✑✝ ✏✄✡✑listumista ja muuta Säpissä retkeilyä kaikille lämpimästi! Kiitokset kaikille mukana olleille!

Satakunnan Linnut 4/2011

✂ ✁✂

Sami Luoma

Maalis-huhtikuun vaihteessa pikkuuikku on yleensä jo juhlapuvussa. Kuva Seppo Keränen.

Eurajoki Eurassa ✄☎✆✝✝ ✞✟✠✆✡

urassa virtaava Eurajoki tunnetaan lintuharrastuspiireissä varsin hyvin. Asia ei varmastikaan olisi niin, ellei joella talvehtisi pikku-uikkuja. Itse asiassa, Eurajoki on kiistatta Suomen varmin pikkuuikkupaikka talvisin. Toinen ja vielä näkyvämpi laji jokivarressa talvella on koskikara. Muualla Satakunnassa määrät eivät yllä lähellekään Eurajoen lukemia hyvänä talvena, mutta toisaalta, niin kuin laskennoissa on huomattu, vaihtelee koskikaramäärät huomattavasti vuosittain.

☛

✡☞✞☎☎✠✌☛

Kauttuan paperitehtaalta on vuosien saatossa lorahtanut jokeen vaikka minkälaisia myrkkyjä ja silloin on osa joen kaloista ollut pinnassa vatsapuoli ylöspäin. Voisi kuvitella, että samat myrkyt ovat horjuttaneet joen selkärangattomien määrää, mutta ilmeisesti näin ei ole ollut, sillä koskikarat ja pikku-uikut eivät talvehdi kuin sellaisessa paikassa, joka täyttää kaksi kriteeriä. Ne ovat sulana pysyminen ja riittävä ravinto talven yli. Voihan asian niinkin ymmärtää, että kun osa kalastosta poistuu, poistuu samalla myös selkärangattomia popsivia Eurajoki saa alkunsa petoja. Joka tapauksessa ✍✎✏✑✒✓✓✒ ✔✕✑✖✒✒✔✒ ✎✏✑✒✗✘✙✕ luusuasta, joka sijaitsee ihan noin yksinkertais✖✏✚✚✛✖✒✒✚ ✜✕✚✖✏✢✒✑✑✒✓✖✏✓✣ Pyhäjärven Kauttuanta joen pinnan alla olelahdella, ja josta se alkaa va elo ei ole, eikä siitä ✤✕✕✑✛✕✓✓✥ ✔✒✑✓✕✚ ✢✦✔✕✚✧✍ luikerrella kohti urbaatiedetä riittävän paljon. nimpaa ympäristöä. Tunnusomaista joelle on rauhallisen alun jälkeen tulevat useat koskipaiJoessa uiva kalasto on osin myrkyistä johtukat. Joki on varsinkin alkuosistaan sangen kiren myös vaihtelevan kokoista. Itse olen saanut kasvetistä ja vasta Euraniityn tienoilla peltojen mato-ongella tasan 600 gramman painoisen samentava vaikutus alkaa näkyä. Ehkä juuri siksi särjen ja se on särjeksi valtavan iso. Myös leiEuraniityn tienoilla karoja harvoin tapaakaan. pälapion kokoisia lahnoja löytyy joesta, hauista ✂ ✁✂

Satakunnan Linnut 4/2011

ja ahvenista puhumattakaan. Jos vertaa jokea esim. 15 vuoden periodilla, on se muuttunut aika lailla. Joki saa ravinteita liiaksi ja se näkyy rannoilla. Vaikka Eurajoki on joeksi varsin pieni luiru, on se paikoin hyvin ruovikoitunut ja vielä useammin käämittynyt. Osmankäämin olemassaolo kielii erittäin vahvasta ravinnetasosta. Joen toinen mainituista vahvuuksista talvehtivien lintujen suhteen on sulana pysyminen ja sen se todella tekee, oli talvi millainen hyvänsä. Kyse on vain siitä, kuinka pitkälle joki on sulana. Koskipaikat ovat luonnollisesti kovinakin talvina auki, mutta koskipaikat sisältävät pääosin koskikaroja. Rauhallisemmin virtaavat osuudet ovat pikku-uikkujen ja muiden vesilintujen tyyssija ja sitäkin Eurajoessa piisaa. Lauhoina talvina koko joki saattaa olla sulana

✁✂✄✄✂✁☎✄✁ ✆✁✝✞☎✟✁✁✝ ✠✡✡☛✟☞☞✡✟✝✞✝ ✌✍✟✎✎✞✂✏✑✒

normaalina pakkastalvena Kauttualta Euraniitylle ja kaikkein ankarimpina pakkastalvina joki on ollut sulana Urheilukentän sillalle saakka. Olemme Heinon Juhan kanssa tehneet joessa laskennan joka talvi 15 vuotta putkeen, jossa laskemme kaikki joessa pulikoivat linnut. Pääosin laskenta on tehty aina tammikuussa, mutta joskus se on jouduttu aikapulan vuoksi suorittamaan joko joulukuun lopussa tai helmikuun alussa. Yleensä kuitenkin niin, että pakkaset ovat jo jäädyttäneet pienet purot muualta, jolloin karat ovat saapuneet varsinaisille talvehtimispaikoilleen, jossa sitten pysyvät kevääseen saakka. Laskentaan kuuluu sekä kävelyä että pisteitä. Yhdessä talvipäivässä

✠✎✂✂✏✟ ✄✂✝✄✟✁✑ ✏✞ ✍✝ ✌✁✎✎✍ ✄✞✓✔✡ ☞✁✓✔✍☎☎✟✏✟☞✕

man joutuin, koska sitä on täysin mahdoton jakaa päiville lintujen liikkumisen vuoksi. Nopea tapa olisi myös joen melominen päivässä, mutta sillä menetelmällä olisi täysin mahdoton saada selville esim. sinisorsamääriä. Sorsat eivät piittaa silloilla ja rannoilla tepastelevista äijistä, mutta kanootti ahtaassa uomassa laittaa ne lentoon ja siten olisi pakka täysin sekaisin. Laskentamenetelmä on omin päin sovellettu ja jos sen kirjalliseen muotoon laittaa, niin se menee kaikessa erikoisuudessaan näin: Alku: kävely joen luusuasta Tammen sillalle Piste 1: ”Tehtaan koski” (koski ennen joen lui-

✎✁✓✔✂✏✄✁ ✄✞✓✄✁✁✝ ✂✂☞✞✝✟✟✝✑

Piste 2: Alinenkoski alias Kauttuankoski alias Ruukinkoski Piste 3: Kauttuan silta

Piste 4: Pumppukoppi Piste 5: Urheilukentän silta Piste 6: ✖✗✟☎✏✎✁✝ ✏✟☎✄✁✖ ✠✘

✁✟✏✁✝✎✂✙✁✝ ✏✟☎✄✁✑

Piste 7: Hankkijan silta (täällä on usein rollaattoreja parkissa ja ranskanleipää lentelee sinisor-

✏✟☎☎✞✑

Piste 8: ”Kaupan silta” Piste 9: Raumantien silta Piste 10: Kirkon silta Piste 11: Pysäkinkulman silta Piste 12: ✚✛✜✢✡✞✝✄✁☎✍✝ ✏✟☎☎✁✄ ✠✣✑ Piste 13: Sorkkisten silta Piste 14: Puusilta Piste 15: Inkimäen silta Piste 16: Pumppukoppi 3 (kakkonen oli Py-

✏✡✎✟✝✎✂☎☞✁☎☎✁✑ Piste 17: ✤✂☛✁✝✟✟✄✛✝ ✏✟☎☎✁✄ ✠✣✑

Piste 18: Vanhan Kiukaisten rajan mutka kävellen Piste 19: Laukolan silta Piste 20: ”Ilvessilta” Piste 21: Silta ennen Eurakosken taajamaa Piste 22: Eurakoski Piste 23: Eurakosken mutka kylätien kupeessa Piste 24: ”Koski maatilan kohdalla” Piste 25: Köyliöntien silta Joen tarkastelua autosta tien seuratessa jokea Piste 26: Jokihaara Joen tarkastelua autosta koko Jokiahteentie. Harvoin sulana, mutta jos on, kaikki sillat tarkistettu Piste 27: Panelian yläpuoliset kosket Piste 28: Panelian voimalan alapuolinen koski ja alajuoksu Pisteen 28 jälkeen joki on miltei poikkeuksetta jäässä koko matkan peltojen halki Eurajoen kunnan puolelle. Ainoa poikkeus on Kohnassa oleva pieni koski eräässä mutkassa, mutta tuossa koskessa ei ole ollut milloinkaan mitään, vaikka hyvältä paikalta päällisin puolin näyttääkin. Lajiesittelyssä olen laittanut mukaan viimeisen 12 vuoden tiedot ko. lajien osalta.

Pikku-uikku Moni on pohtinut lajin pesivän joen varrella,

Satakunnan Linnut 4/2011

✥✦✧✥

koisesti ja se kielii vesilintujen kohdalla usein

✲✳✴✵✵✶✷✶✴✵✵✶✸✹ ✺✻ ✼✹✽✾✿❀✼✴✻✶✼ ✸✺✿❁❁✹ ✸✺ ❂✽✴ ❃❄ ✾✶✺✼✼✹❅✲

☛☎✏✙✆ ✄☎✆✆☎✆ ✓☎☎✆✓✟✚☎☎ ✫✬☛✔ ✝✞✓✄☎✓☞✔

Talvi Yksilöä

mutta itse en siihen usko, sillä laji pesii seisovissa vesissä ja oma ainoa pesälöytöni (Heinon ✄☎✆✝✝☎ ✝✞✟✠✡☛☛✡✆☞ ✌✟✍☎✆ ✎✞✝✄✡☛✏✑✍✒✡☛✓✑ ✒✔ ✕✖✖✗

oli tiheän pystykeihonlehtikasvuston sisällä siten, että pesän havaitsi vain aivan läheltä. Joki ei tarjoa laajoja suojapaikkoja lajille pesimäaikaan. Jännä piirre onkin, että pikku-uikkuja löytyy syys-lokakuussa ensin Pyhäjärven lahdilta ja marraskuusta alkaen sitten Eurajoesta. Pikku-uikku eli ”säpsy” on joen tunnuslintu talvella ja osaa aivan käsittämättömän hyvin olla halutessaan piilossa –jopa rannan jääkannen alta kurkkien! En unohda luultavasti milloinkaan visuaalista elämystä tammikuussa 2006, kun kävelin Kauttuan seurakuntakeskuksen kohdalta putki olalla pellon poikki jokivarteen. Pakkasta oli yli -20 astetta, joki höyrysi kuin savusauna ja okulaarista silmiini piirtyi höyryn keskeltä viisi pikku-uikkua ja kolme koskikaraa.

Talvi Yksilöä Talvi Yksilöä Talvi Yksilöä

Talvi Yksilöä Talvi

Yksilöä Talvi Yksilöä Talvi Yksilöä Talvi Yksilöä

2009-10

2008-09

2007-08

2006-07

2005-06

2004-05

2003-04

2002-03

2001-02

2000-01

1999-00

✤✥✦✥✧★✩✧✪

Sen lisäksi että osa Euran vanhuksista roudaa tälle lajille materiaalia lähikaupan leipähyllystä, osaa laji hakea myös itse ravintoa joesta. Hauskannäköistä se onkin, kun puolisukeltaja sukeltaakin kokonaan jokeen. Sitä ne talvella usein Eurajoessa tekevät. Kiukaisten puolella talvehtii huomattavasti vähemmän sinisorsia kuin Euran. Lajilla on suuria vaihteluja talvimäärien suhteen ja nykyvuosina koiraiden osuus on kasvanut mel-

✂ ✁✂

Satakunnan Linnut 4/2011

2008-09

172

300

2007-08

2006-07

2005-06

117

215

2004-05

2003-04

2002-03

222

175

230

2001-02

2000-01

1999-00

344

252

160

Lähes joka talvi telkkä kuuluu joen talvehtijoiden joukkoon. Erittäin lauhana talvena 20002001 yksilöitä oli jopa kahdeksan. Joinain keväinä ensimmäiset telkkäkoiraat saapuvat jokeen jo helmikuun lopulla, kuten keväällä 2011, jolloin laji ei talvehtinut paikalla.

uikkuja on talvehtinut joessa jo yli 20 vuotta. 2010-11

2009-10

130

✭✮✯✰✰✱

✘✙✙✆✑ ✞☛✙ ✍✙✙✓✓✑✒✑ ✚✑✑✍✑ ✛✙☛✙✝✓✑ ✄✡✜✙✝✝✑✔ ✢✙✄✄✟✣

Talvi

2010-11

Yksilöä Talvi Yksilöä Talvi Yksilöä

2010-11

2009-10

2008-09

2007-08

2006-07

2005-06

2004-05

2003-04

2002-03

2001-02

2000-01

1999-00

Koskikara Niin, mitä olisikaan talvi ilman koskikaroja. Harva asia on yhtä hupaisaa kuin kahden koskikaran välinen takaa-ajo, joka päättyy siten, että perässä oleva alkaa saavuttaa takaa-ajettua, jolloin takaa-ajettu sukeltaa täydessä vauhdissa veden alle. Myös helmi-maaliskuussa alati kasvavat lauluinnot ovat miellyttävää kuultavaa. Monivivahteiset sirahtavat ja kirskahtavat sekä osin jokeltavatkin laulut kuuluvat aika kauas, mutta joskus se on hankala paikantaa. Karamäärien vaihteluun en oikein osaa esittää mitään järkevää spekulaatiota. Liekö pesimä-

menestyksessä ja muun Suomen sääolosuhteilla osuutta asiaan – ken ties. Todisteita on olemassa siitä, että ainakin osa koskikaroista tulee Norjasta. Norjassa rengastettu kara meni yöpymään Kauttuan voimalaitokseen, muttei osannut rassukka sieltä enää ulos ja henkihän siinä meni. Eräs suosittu yöpymispaikka on Tammen sillan alapuolella oleva kiviseinä, jonne useita karoja pujahtaa yöpymään kuin törmäpääskyjä ikään. Valtaosa joen talvehtivista koskikaroista esiintyy alun ja piste nelosen välillä. Talvi Yksilöä Talvi Yksilöä Talvi Yksilöä Talvi Yksilöä

2010-11

2009-10

2008-09

2007-08

2006-07

2005-06

2004-05

2003-04

2002-03

2001-02

2000-01

1999-00

✚✛✛✜✢ ✜✢✣✤✥✣✢✦✥✧✜★✢

Joulu-helmikuussa joessa on havaittu monia muitakin talvisia vesistöistä riippuvaisia lajeja: kyhmyjoutsen, laulujoutsen, haapana, tavi, tukkasotka, allihaahka, isokoskelo, merikotka, harmaahaikara, nokikana, liejukana ja kuningaskalastaja. Kun vielä mainitsee laskentojen ohessa saadut maalinnustoon kuuluvat lajit, kuten kanahaukka, varpushaukka, hiirihaukka, tuulihaukka, ampuhaukka, varpuspöllö, pikkutikka, peukaloinen, punarinta, mustapääkerttu, pyrstötiainen, isolepinkäinen, kottarainen, peippo, järripeippo, tikli, tundraurpiainen ja taviokuurna, voikin todeta tyynesti, että rattoisasti ovat talvipäivän lyhyet valoisat tunnit menneet. Ilman järjestelmällisesti tehtyä laskentaa näistä koskikaramääristä olisi tiedossa vain ehkä kolmannes.

✄☎✆✝✞✆ ✆✟✠✆ ✡☛ ☞✌✍✎ ✌✏✑✆✠✟✆✆ ✒✏✠☛ ✒✆✌✓✔☛ ✒✡✟✒✠✒✆✝✆☛ ✞✎✕✠☛✔☛ ✍✆✒✆✆✖✆✗✡✘ ✗✡✒✆ ✑✎✎✍✍☞☞ ✟✠✍✔☛✘ ✔✍✍✎ ✑✔✝✎✟✟✎ ✡✕✔✞✆ ✆✕✒✆✆ ✟✆✆

✞✏✍✍✆✆ ✍✆✒✆✆✖✆✗✔✍✍✏✆✘ ✗✡✕✕✡✠☛ ✍✆✒✆✆✖✆✗✔✍✍✏ ✟✏✒✔✕✍✆✆ ✍✎☞✓✔✟✟✎ ✞✆✏✌✓✠✟✟✆ ✞✔✓✔☛ ✆✕✕✔✙✄

Koskikaran valkean rinnan merkitys on ravinnonhaussa veden pohjasta - se peilaa valoa veden alla. Kuva Sami Luoma.

Satakunnan Linnut 4/2011

✂ ✁✂

Tahkoluodon kääpiökerttu oli uusi laji Porille ja koko PLY:n alueelle. Suomesta havainto oli yhdestoista. Kuva Juha Niemi.

Meri-Porin

11.11.11 Marko Dahlman yksyllä 1975 löysin kotini läheltä Porin Kuuminaisista hiiripöllön. Lintu istui sähkötolpalla ja oli niin kesy, että lähti lentoon vasta kun potkaisin tolppaan. Siitä alkoi lintuharrastukseni, 8-vuotiaana.

kuudessa plusasteessa ja kevyessä kaakkoistuulessa. Koko marraskuun alku oli ollut harvinaisen lämmin. Pohdin, että parina edellispäivänä havaittu supermyöhäinen lapinkirvinen saattaisi hyvinkin olla yhä maisemissa.

Tuon tapauksen jälkeen olen tehnyt tuhansia retkiä. Spontaanisti vastaan on tullut mm. silkkihaikara, arohiirihaukka, pitkäjalka ja rusorintakerttu. Silti olen aina ollut sitä mieltä, että suhteessa maastotuntien määrään lintuonneni on ala-arvoinen.

Kirvistä ei kuitenkaan enää löytynyt. Aiemmin aamulla havaittu suopöllö oli niin ikään hävinnyt. Paikalla tapaamani Niemen Juhan kanssa todettiin, että kyllä on vaisua. Ennen poislähtöä päätimme silti tarkistaa vielä ns. kymppilaiturin, mistä Juha marraskuussa 2000 löysi mustakurkkurautiaisen.

Nyt en voi enää koskaan valittaa. Loppusyksyinen retki Meri-Poriin tarjosi nimittäin yhdessä tunnissa kaksi suurharvinaisuutta, kääpiökertun ja arotaskun. Magiaa oli myös kalenterissa: 11.11.11.

✁✂✄☎ ✆✂✝✂✞✁ ✟✂✁✠✁✡☛✞✞☞ Tahkoluodon aamu avautui hiukan suhjuisena,

✌✍✍✌

Satakunnan Linnut 4/2011

Laitettuamme autot parkkiin kävelimme heinikkoa kasvavan ruderaatin reunaan ja lähdimme komppaamaan sitä pienellä välimatkalla. Vain parinkymmenen metrin kävelyn jälkeen käytiin mitä oudoin keskustelu. Juha: ”Nana.” Minä: ”Täh?” Juha: ”Nana.”

Minä: ”Nonii onki!” Kääpiökerttu (Sylvia nana) nousi heinikosta hetkeksi sen verran ylemmäs, että näin itsekin sen kunnolla. Seuraavaksi tajuntaan rävähti, että tämähän oli ensimmäinen spontaani elämänpinna kymmeneen vuoteen! Sitten jo käteltiin ja naurettiin ja aloitettiin soittorumba. Juha otti ensimmäiseksi yhteyttä Lintutiedotuksen johtoryhmän jäseneen Petteri Mäkelään ja minä Tahkoluodossa myös retkellä olleisiin Veikko Aaloon ja Esa Mäkelään. Vajaassa tunnissa paikalle ehti suuri osa porilaisista ”ensiaallon” bongareista.

✁✂✄☎ ☎✆✁☎ ✝✞✁ ✟✆✠✡✆ ☛✞☞✁✌✌✍✎ Palaillessani Tahkoluodosta poikkesin vielä Kirrinsannassa tarkistamassa kentän, missä vuotta aiemmin havaittiin marraskuinen metsäkirvinen. Takaraivossa oli jo pitkään viipyillyt tunne, että paikalta voisi joskus löytyä joku harvinainen kiuru tai tasku. Kääpiökerttu-bongareiden soittoihin vastaillen

kävelin kentän reunaan, mistä pelmahtikin siivilleen kookkaan oloinen vaalea tasku. Lintu lensi kauemmas, laskeutui hetkeksi ja katosi. Ehdin nähdä kiikarilla lähinnä sen, että silmäkulman juova erottui perin heikosti. Lähdin saman tien hakemaan autosta kaukoputkea ja ilmoitin kivi/arotaskusta Niemen Juhalle ja Mäkelän Petterille. Päätin odotella kavereita ennen kuin menisin kentälle uudestaan. Kun he sitten saapuivat, lintu ponnahti oitis kepinnokkaan. Petteri avasi suunsa sekunnissa: ”Arotasku!” Kun tieto jälleen uudesta harvinaisuudesta saavutti pinnakansan ja väkeä alkoi kertyä, nähtiin toinen toistaan epäuskoisempia ilmeitä. Jälkeenpäin olen pohtinut, että ilmeisiin todella oli aihetta: niin valtavasti kuin Porin seudulla on viime vuosikymmenet retkeilty, miten voi tunnin sisällä löytyä kaksi lintua, joista toinen on havaittu Porissa vain kerran aiemmin (arotasku

✏✑✒✓✏✔✔✒✒✕ ✖✗✘✘✙✚✕ ✛✜✢✒✛✕✑✢✏✑✣✛✕✕✏✕✕✤✥

Itse olen varma, että minun elämäni mittainen säkäpajatso tyhjeni lintujen suhteen laakista.

Kirrinsannan arotasku viihdytti harrastajia kolme päivää. Laji on nähty Porissa kerran aiemmin, kesäkuussa 1988 Yyterin lietteillä. Kuva Juha Niemi.

Satakunnan Linnut 4/2011

✦✧★✦

Vuonna 2011 Satakunnasta löytyi ✮✯✮ ✰✱✲✳✱✰✴✵✶✷✲✸✸✹✸ ✰✴✺✱✱

✻✼✽✾✿❀ ❁❂❂❃❄❅ ✿❀❆❆❀❀❇❀❀❅ ✿❂❇❂❅❈❉❅ ❁❄❆✿✽❀❊❈❄❀❅ ✿❊❊❆❉❀❋✻

Jari Valkama, kuvat Hannu Virtanen

engastajat ja muut petolinnuista kiinnostuneet lintuharrastajat tarkastivat useita satoja petolintujen pesäpaikkoja Satakunnassa myös vuonna 2011. Tarkastustyön tuloksena löytyi yhteensä 343 pesää tai maastopoikuetta. Edellisvuonna vastaava luku oli 377, eli pudotusta tuli jonkin verran. Harmillisesti useallakin maakuntamme aktiivirengastajalla sattui juuri tänä kesänä olemaan runsaasti muunlaisia töitä, mistä johtuen joitakin pesäpaikkoja jäi joko kokonaan tarkastamatta tai asuttujen pesien pesimistulosta ei selvitetty. Tutkimustehokkuudeltaan vuosi 2011 ei siis ollut aivan edellisten vuosien kaltainen. Kanahaukkakanta näyttää pikku hiljaa elpyvän vuoden 2010 aallonpohjasta, mutta lajin poikastuotto jäi silti ennätyskehnoksi – runsastuvista kanalintukannoista huolimatta. Tuulihaukkojen pesintöjen määrä laski selvästi vuodesta 2010, mutta tämä selittynee osaksi sillä, että KaakkoisSatakunnassa jäi paljon pönttöjä kokonaan tarkastamatta. Iloisena uutisena on tietenkin mainitta-

●❍■●

Satakunnan Linnut 4/2011

va haarahaukkojen pesintä Merikarvialla. Koska tapahtumat on seikkaperäisesti kuvattu toisaalla Satakunnan Linnuissa (ks. Satakunnan Linnut ✁✂✁✄☎ ✆✝✞✄✟ ✠✡ ☛✡✡☞✌✍ ✎✠✏✏✑✌✒ ✌✍☞☞✍ ☞✠☛ ✠☛✠✓✔✍✍✕

✖✗✘✙✚✛✜✛✙✢✗✚✚✣ Vuoden 2011 syksylle Metsäntutkimuslaitos ennakoi myyrähuippua maan etelä- ja keskiosiin, mutta tällä kertaa huipulle ei kuitenkaan päästy, vaan myyrien määrä kasvoi keväästä syksyyn vain hiukan. Metla ennakoikin, että myyrien kannanvaihtelu saattaa olla ainakin hetkellisesti muuttumassa epäsäännölliseksi. Myyräkantojen paikallista ennustamista vaikeuttaa toisaalta myyrien esiintymisen laikuittaisuus ja toisaalta se, että pyyntipisteverkosto on melko harva (ks. myös http://www.metla. ✤✡✥✌✡✠✦✑✌✌✠✠✌✥✧★✩✩✥✧★✩✩✪✩★✪✧✫✪✓✬✬✏✒✌✕✭✌✓✄✕ Kesä 2011 oli kanalinnuille suotuisa. Loppukesällä tehtyjen riistakolmiolaskentojen perusteella esimerkiksi metson tiheys kasvoi edellisvuoteen verrattuna jopa 80 %. Tiheydeksi arvioitiin nyt 6.4 lintua / km2 metsämaata. Myös teerikanta kasvoi

✲✳✴✵ ✶✷✸✷✷ ✹✺✻✺ ✼✽✾✿❀❁❂✽❀✻✺❃❄❄✽ ✵✽❃ ✸❃❃❅✷✸ ✷✵❁❃✹❆❃❄❄❇ ✵✺❅✷❄❄✽ ❂✷❃✻✺❁✵❃❈ ✿✷❁❇❉ ✹✽ ✿✺❃✻❀✷❄❆✴✵❆✹❇ ✻✷✾✵✴❃ ✼✽❃✸ ✴❂❅✷✻❁❇✸❊✲

selvästi, mutta pyyn suhteen ei tapahtunut suuria muutoksia. Tarkempia tietoja laskennoista ja niiden toteutuksesta löytyy Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sivuilta (http://www.rktl. ✁✂✄✁✁☎✆✝✂✄✁✁☎✆✝✞✝✄✝✆✂✟✠✆☎✝✡✝☛✝☞✁☛☛✌✆✍✎✏✑✑✂✒✓

✔✕✖✗✗✘ ✙✚ ✛✕✜✗✘ ✜✗✗

Myös Ilmatieteen laitos on tehnyt parhaansa tämän katsauksen kurjistamisen eteen. Nyt on ilmeisesti käynyt niin, että vuoden 2011 alusta lähtien Porin tietoja ei enää laitoksen kuukausittaisista Ilmastokatsauksista löydy! Lähin paikka, mistä löytyy päivittäisiä lämpötila- ja sadetietoja, on Jokioinen. Lisäksi kuukausittaisia keskiarvoja on saatavilla Niinisalosta ja Tampereelta. Valitettavasti mikään näistä ei kuvaa kovin hyvin koko Satakunnan tilannetta, ainakaan kattavasti. Huonona kompromissina päädyin käyttämään Jokioisten tietoja, koska sieltä oli saatavilla päivittäisiä tietoja. Maaliskuu oli sekä lämpötiloiltaan että sademääriltään tavanomainen. Lunta oli kuitenkin runsaasti, sillä kuun 15. päivä lumen syvyys Jokioisilla oli 52 cm (vuosien 1971–2000 keskiarvo ✢✑ ✣✟✒✓ ✤✌✥✆✁✡✌✌ ✦✝ ✠✆✠☛✡✁☛ ☎✠☛ ☞✧★★✌ ✧☞✁✞✝✆ ☛✧✄maalia lämpimämpiä, mm. 25.4. mitattiin 21.3 lämpöastetta. Sateet tulivat kuun ensimmäisellä viikolla. Toukokuussa hellerajaa hätyyteltiin ensimmäisen kerran kymmenennen päivän tienoilla ja se puhkaistiin kuukauden viimeisenä päivänä. Kuun alkupuoli oli vähäsateinen, mutta sen jälkeen ”Esteri” vieraili säännöllisesti. Kesäkuu oli lämmin, suorastaan kuuma. Toisella viikolla oltiin päivittäin 30 asteen tuntumassa, ja kymmenentenä päivänä tuo raja jo rikottiinkin. Sen jälkeen sää viileni ja sateitakin tuli. Kuun lopulla helteet palasivat. Heinäkuu oli hyvin lämmin, sillä helteettömiä päiviä oli vain kymmenkunta. Sademäärissä oli suuria paikallisia vaihteluita, sillä sateet olivat enimmäkseen ukkossateita, jotka saattoivat kohdalle osuessaan olla hyvinkin rankkoja. Jokioisilla satoi koko kuukauden aikana 157 mm kun pitkäaikainen keskiarvo on 80 mm.

✩✚✖✚✪✘✫✬✙✕✘ ✛✕✭✮✮✚✯✮✕

Tähän katsaukseen olen koonnut pesimäaikaisia haukkahavaintoja seuraavista kunnista: Eura, Eurajoki, Harjavalta, Honkajoki, Huittinen, Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kihniö, Kiikoinen, Kiukainen, Kodisjoki, Kokemäki, Kullaa, Köyliö, Lappi, Lavia, Luvia, Merikarvia, Nakkila, Noormarkku, Parkano, Pomarkku, Pori, Pyhäranta, Rauma, Siikainen, Suodenniemi, Säkylä, Ulvila, Vampula ja Äetsä. Toivoisin, että tulevaisuudessakin petolintuhavainnot ilmoitettaisiin vanhojen kuntien nimellä mikäli suinkin mahdollista. ✰✚✙✪✛✬✱✫✚✪✘✕✘ ✛✚✫✜✚✮✜

Kanahaukka (Accipiter gentilis). Kanahaukan pesiä ja lentopoikueita löydettiin 60. Romahdusvuonna 2010 pesiä löydettiin ainoastaan 32, joten käänne parempaan suuntaan on tapahtunut, huolimatta siitä, että myös talvi 2010/2011 oli kylmä ja runsasluminen. Silti monet vuonna 2010 asumattomina olleet reviirit olivat mustia myös vuonna 2011. Suorat ja epäsuorat havainnot pesivistä emoista osoittivat, että vuoden 2009 jälkeen monella reviirillä emolinnut ovat vaihtuneet. Haukkojen pesinnän ajoituksesta saatiin niukasti tarkkoja tietoja, sillä vain yhdeksän poikueen poikasten siivenpituudet mitattiin. Tämän otoksen mukaan poikaset kuoriutuivat keskimäärin 28. toukokuuta, mikä on suunnilleen normaali aikataulu. Varhaisimmassa pesässä Huittisissa ensimmäinen poikanen kuoriutui 18.5., mutta myöhäisimmässä pesässä Honkajoella vasta 9. kesäkuuta. Vuonna 2011 kanahaukkojen poikastuotto oli koko jakson 1991–2011 huonoin, vain 1.65 poikasta aloitettua pesintää kohti. Tämä johtuu siitä, että neljännes aloitetuista pesinnöistä tuhoutui, mutta myös siitä, että onnistuneissa pesissä oli vähän poikasia. Useimmiten pesässä oli vain kaksi poikasta. Neljän poikasen pesiä oli ainoastaan yksi. Varpushaukka (A. nisus). Nyt menee joko varpushaukoilla tai niiden etsijöillä todella heikos-

Satakunnan Linnut 4/2011

❋●❍❋

✲✳✴✵✶✷✷✸ ✹✺✻✼✽✺✾✺✽✷✶✷✷✺ ✿✶✷✸✷✷✸ ❀❁❂✽✺ ❃✾✽ ❄❃✿✺ ✹✺✴

✵✶✹✷✺❂❅ ❄✺ ✷✺❀✺✷❆✺ ✿✶✷✸✷❆✸ ✷✶✾✼✽✷✽ ❀❇❈✷ ✹✺✴✵✶✹✷✺❂ ✿❃✽✹✺✷❆✺ ❀✺✺✽✾❀✺✾✾✶✲

ti: pesä- ja poikuelöytöjä kertyi vain yhdeksän ✁✂✄ ☎✆✝✞✟✠✝✟ ✡☛☞✌✟✠✍☛✍✍✝✝☞ ✍✝☛✍✍✎✏✎✠✍✝ ✟✝☞✆✟✠✍✟✟☞

kahdesta pesästä. Toisessa oli neljä ja toisessa kolme poikasta. Mehiläishaukka (Pernis apivorus). Mehiläishaukan pesiä löytyi sama määrä kuin viime vuonna eli kahdeksan. Vaikka kevään ja alkukesän sään olisi pitänyt olla haukoille ja ampiaisille suotuisa, kävi kuitenkin ilmeisesti taas kerran niin, että jostain syystä ampiaiset katosivat kesken kaiken. Tiettävästi kaikki seurannassa olleet pesinnät kuitenkin onnistuivat eli ainakin yksi poikanen niistä pääsi siivilleen. Lavian pesältä pyydystettiin koiras ”Jouko”, jolle asennettiin satelliittilähetin. Joukolla ja sen puolisolla oli kaksi poikasta, joista vanhimmalle (”Jaa☞✟✑✂ ✒✟✝✍☛✍✍✝✝☞ ✓✔✕✠ ✒✎✖☛✍✝☞✗ ✘✎✝✠✍✎ ✠✟✍☛✒✒✝✝✍✍✝✒✝☞nuista on oma juttunsa toisaalla tässä lehdessä. Hiirihaukka (Buteo buteo). Pesä- ja poikuelöy✍✕✙✎ ✞☛✡✍✔✝ ✚✛

Niittysuohaukka (C. pygargus). Ei pesälöytöjä. Tuulihaukka (Falco tinnunculus). Tuulihaukan pesälöytöjä ilmoitettiin 181, mikä on selvästi ✏✎✖☛✓✓✎☞ ✞✜✝☞ ✏✜✆☞☞✟ ✢✣✛✣ ✢✛✩✂✗ ✪✆✫☛✒✒✝✠✜✜dessa ero ei ole näin suuri, sillä jonkin verran pönttöjä jäi nähtävästi kokonaan tarkastamatta. ✬☞✝✍☛☞ ✧☛✠✝☞✍✕✙✎ ✏✟✡✓✝✠✍☛✍✍✝✝☞ ✭✎✓✝✙✎✡✏☛✒✒✎

Kovin monelle pesälle ei tänä vuonna kiivetty, ja poikasmäärä saatiinkin selville vain kuudelta pesältä. Näistä kolmessa oli kolme ja kolmessa kaksi poikasta. Ainakin kaksi pesintäyritystä epäonnistui. Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus). Ruokohaukkojen pesiä tai lentopoikueita löydettiin ✒✟✝✖✟☞✒✟✝✠☛✠✍✝✦ ✏✟✝☞ ✛✢ ✏✜✆✠✝ ✠✝✍✍☛☞ ✛✁✂✗ ★✟✟kunnan etelä- ja itäosista varmuudella pesintään viittaavia tietoja ei tullut lainkaan. Ruskosuohaukkojen seuranta tuntuu olevan tällä hetkellä lähes kokonaan Koskisen Samin harteilla, mutta eihän yksi ihminen joka paikkaan ehdi. Siitä huolimatta hän rengasti kuitenkin kuusi poikuetta ja yhteensä 19 poikasta. Poikueet olivat melko pieniä: yhdessä kaksi poikasta, kolmessa kolme ja kahdessa neljä poikasta. Viiden poikasen pesiä ei ollut ensimmäistäkään.

Satakunnan Linnut 4/2011

✢✤✂✦

✮✟✡✏✝✟✠✠✟ ✢✯✂ ✙✟ ✰✜✆✫☛☞☞✝☛✓☛✒✒✎ ✢✚✂✗ ☎☛✠✔☛✞✆✞✆ ✓✜☞✝☛☞ ✓✎✎✡✎✂ ✠☛✒✏✝✍☛✍✍✝✝☞ ✱✩ ✧☛sältä. Kuusimunaisia pesyeitä oli eniten (58 % ✞✟✝✞✝✠✍✟✂✦ ✓✜✍✍✟ ✠☛✝✍✠☛✓✎☞✓✜☞✟✝✠✝✟✞✝☞ ✆✒✝ ✧☛räti 11. Yhdessä karvialaisessa pesässä munia oli jopa kahdeksan, ja samasta pesästä selvisi myös kahdeksan poikasta maailmalle. Aloitet-

✏✜✆☞☞✟ ✢✣✛✣ ☞✝✝✍✎ ✆✒✝ ✚✤✂✗ ✥✜☞✠✟✠

kolmannes näistä pesistä löytyi Kalevi Mattilan puurtamisen tuloksena. Voi olla, että Kullaa on erinomaisen hyvä hiirihaukkapitäjä (nyt 7 pesä✒✕✔✍✕✎✂✦ ✓✜✍✍✟ ☛✖✞✎ ✒✜✞✜ ✧✟✡☛✓✓✝☞✞✝☞ ✞✜✏✟✠tanee sitä, että alue on erittäin hyvin tutkittu.

❉❊❋❉

Sinisuohaukka (C. cyaneus). Tuttuun tapaan ei pesälöytöjä. Muutamia saalistelevia koiraita nähtiin pitkin kesää eri puolilla maakuntaa, etupäässä Honkajoen – Karvian suunnalla.

Tuulihaukan pesällä Isojoella.

tua pesintää kohti laskettuna poikasia oli pesis✁ ✂✄☎✆✝ ✞✟ ✠✄✞✡✄☛☛✁ ✡✄ ✡☞✌✁✁✂☞☎ ✍✎✏✏ ✑☎ ✒ ✓✍✍✔✎

Kokonaisuutena poikastuotto oli keskiluokkaa, sillä lajille melko vaatimattomia kolmen ja neljän poikasen poikueita oli yhteensä 42, ja lisäksi kahdeksan pesintäyritystä meni poskelleen. Tuulihaukat aloittivat munintansa keskimäärin 5. toukokuuta. Varhaisimpiin pesiin munat pyöräytettiin huhtikuun 20. päivän tienoilla ja myöhäisimpiin vasta noin 25. toukokuuta.

Mattila, Pekka Mustakallio, Matti Mäkelä, Jaakko Mäki-Jaakkola, Jyri Mäki-Jaakkola, Tapio Niemi, Hannu Pihlasalo, Ville Pöyri, Aleksi Rantamäki, Ari Rantamäki, Kerttu ja Jaakko Reponen, Kirsi Reponen, Jouni Rinta-Keturi, Pentti Salmi, Tapio Sarlund, Toni Tainio, Sirpa ja Matti Tuominen, Juha Uusitalo, Raimo Uusitalo, Ville Vasko, Matti Vastiala, Juha Wallin, Risto Vilen, Hannu S. Virtanen ja Jouni Väliaho. Lisäksi Sami Luoma kaivoi Tiirasta käyttööni muutamia salattuja pesimätietoja. Kiitos kaikille!

Nuolihaukka (F. subbuteo). Pesälöytöjä ilmoi✞✄✞✞☞☞☎

✄☞✞ ✄✌✁☎ ✑✕✖✓✖✗ ✘✔✎ ✙✟✟✂☞☎ ✚ ✝ ✛✄ ☞ ✞✁

löytyi vasta lentopoikasten aikaan, minkä vuoksi pesille ei kiivetty eikä poikasia rengastettu. Ampuhaukka (F. columbarius). Porissa nähtiin yksi lentopoikue heinäkuussa, mutta se jäikin sitten koko maakunnan ainoaksi. Kalasääski (Pandion haliaetus). Sääksen pesintäyrityksiä varmistettiin vain 34 (viime vuonna ✍✖✔✎ ✜✠✞✁ ✡✄✠☎✚☞ ✝ ☛✟✢✟☞ ✝ ✚☎ ✂✣✢✄✞✞✣ ✢☞☞✌✄✡✤

si vuosina 2000–2002. Lähes puolet pesistä oli kolmen kunnan, Merikarvian, Pomarkun ja Siikaisten, alueella. Pesinnöistä epäonnistui kuusi, nämä olivat kaikki Pohjois-Satakunnassa. Epäonnen aiheuttaja saatiin harvoin selville, mutta epäsuoria viitteitä saatiin ihmisen ja toisaalta merikotkien aiheuttamasta häirinnästä. Onnistuneissa pesissä oli kuitenkin useimmi✞✄☎ ✡✚☛✌✄ ✛✚☞✡✝ ✞✝ ✑✓✍ ✛✄ ✁✁✔✎ ✥✝✠✦✄☎ ✛✚☞✡✝✤

sen pesiä oli 11 ja yhden poikasen pesiä kaksi. Poikaset kuoriutuivat keskimäärin 11. kesäkuuta, mikä on viikon myöhemmin kuin kesällä 2010. Varhaisimmissa pesissä poikaset kuoriutuivat kesäkuun kahtena ensimmäisenä päivänä, mutta myöhäisimmissä vasta juhannuksen kieppeillä.

✮✭✯✰✱✬✲✳✴✩✳✵✶

Tuulihaukka

S-249.013:

rengastettu

poika-

✄☎✝ ✷✂✞✸✁✂✢✄☛☛✁ ✕✹✎✏✎✕✖✖✘ ✑✺✄☞✡✡☞ ✥✚☛✟☎✄☎✔✎

Kontrolloitu pesivänä naaraana Jämijärvellä ✕✓✎✻✎✕✖✓✓ ✑✼✝✞✞☞ ✼✁✡✄☛✁✔✎ ✽✞✁☞ ✣✣ ✕✓✓ ✡✌ ✾✿✎

Tuulihaukka S-272.338: rengastettu poikasena ❀✝☛✡✄✝☛✝ ✝ ✕✓✎✏✎✕✖✖✏ ✑❁✄✡✡✝ ❂✝✟✡✡✚✔✎ ✥✚☎✞✂✚☛✤

loitu pesivänä naaraana Laviassa 3.6.2011 (Jari ❀✝☛✡✝✌✝✔✎ ✽✞✁☞ ✣✣ ✕✕❃ ✡✌ ✿✾✿✎

Tuulihaukka ✡✝ ✄☎✝

S-274.089:

✜☛☞✤❄☞ ✁

rengastettu ✑❂✄☞☎✚

✕✘✎✏✎✕✖✖❅

poi-

❆☞✠☞☎✄☎✔✎

Kontrolloitu pesivänä naaraana Honkajoella ✹✎✏✎✕✖✓✓ ✑❇✝✂☞ ❀✝☛✡✝✌✝✔✎ ✽✞✁☞ ✣✣

✍✕✏ ✡✌ ✙✙✿✎

Tuulihaukka S-309.402: rengastettu poikasena ✥✝☎☎✟✡ ✄ ✝ ✍✎❅✎✕✖✖❃ ✑✙✞✄☎ ❀☞✡ ✞✂❈✌✔✎ ✥✚☎✞✂✚☛✤

loitu pesivänä naaraana Parkanossa 26.5.2011 ✑✼✝✞✞☞ ✼✁✡✄☛✁✔✎ ✽✞✁☞ ✣✣ ✕✕✹ ✡✌ ✙✎

Tuulihaukka S-312.505: rengastettu pesäpoi✡✝ ✄☎✝ ✽☛☞✌✁✄☛☛✁ ✓✹✎✏✎✕✖✖❃ ✑❆☞✌✚ ✷✝☛✞✚✔✎ ✥✚☎✞✤

rolloitu pesivänä naaraana Karviassa 21.5.2011 ✑❇✚✟☎☞ ❂☞☎✞✝✤✥✄✞✟✂☞✔✎ ✽✞✁☞ ✣✣

✕✏❅ ✡✌ ✾✿✎

Tuulihaukka S-323.483: rengastettu pesäpoika✄☎✝ ❁✚✂☞ ✝ ❃✎❅✎✕✖✓✖ ✑✷✂☞ ❂✝☎✞✝✌✁✡☞✔✎ ❉❈✣✦✄✞✞✣

sairaana Unkarista 2.10.2010. Etäisyys 1619 km S. ✧★★✩✪✫✬✭✩

Tätä katsausta varten olen saanut tietoja seuraavilta henkilöiltä – joko suoraan tai välikäsien kautta: Santtu Ahlman, Patrik Byholm, Marko Dahlman, Simo Eerikäinen, Yrjö Jormanainen, Hannu Järvinen, Juha Keipilä, Jouko Kivelä, Seppo Kivislahti, Sami ja Birgit Koskinen, Rauno Kuukkula, Harri Lautaoja, Sakari Lehtonen, Tuuli, Mariet, Mirko ja Kai Leppimäki, Kalevi

Varpushaukka ✡✚☞✂✝✝☎✝ ❁✚✂☞ ✝

B-130.969:

rengastettu

1kv-

✹✖✎✘✎✕✖✖❃ ✑✷✂☞ ❂✝☎✞✝✌✁✡☞✔✎

Löydetty kuolleena Saksasta 1.8.2010. Etäisyys 1031 km SSW. Kanahaukka H-173.673: rengastettu poikasena ✥☞☞✡✚☞ ☞ ✝ ✓✏✎✏✎✕✖✖✘ ✑❇✝✂☞ ❀✝☛✡✝✌✝✔✎ ✥✚☎✞✂✚☛✤

loitu pesivänä koiraana Kiikassa 13.7.2011 (Jari ❀✝☛✡✝✌✝✔✎ ✽✞✁☞ ✣✣ ✓✓ ✡✌ ✙✙✽✎

Satakunnan Linnut 4/2011

❊❋●❊

Kanahaukka D-228.794: rengastettu poikasena

Kanahaukka D-267.085: rengastettu pesivänä

loitu pesivänä koiraana Kiikassa 29.6.2011 (Jari

detty kuolleena Helsingistä 6.6.2011 (ollut

✁✂✄☎✆✆✝ ✞✟✠✡✠☛☞☞✌ ✍✎✂✏✏☎ ✑✆✏✂✒✓✔✄✕✠ ✖☎✔✗✘☎✒✙

✚✝✒✛✝✜✝✕✠ ✢✗✣✁✆✤✤✆ ✟☛ ✛✜ ✥✠

Kanahaukka D-232.941: rengastettu poikasena

✝✦✁✝✆✆✝ ✞✧✠✡✠☛☞☞★ ✍✩✝✝✛✛☎ ✪✂✏☎✔✂✔✕✠ ✫✤✄✂✗✗✤

kuolleena metsästä Kankaanpään Vihteljärveltä 25.10.2009. Etäisyys 24 km NE. Kanahaukka

D-248.760:

rengastettu

poika-

✔✝✝✘✝✝✔✝ ✖✁✁✛✝✆✆✝ ☛✠✭✠☛☞☞✟ ✍✩✝✘✁ ✚✝✒✛✝✜✝✕✠ ✫✤✙ ✏✁✗✛✣✣✔ ✛✓☎✒✒✂✂✔✝✕✠ ✢✗✣✁✆✤✤✆ ✞✡✭ ✛✜ ✎✢✠

Hiirihaukka D-212.649: rengastettu poikasena

✮☎✘✁✆✆✝ ✞✡✠✡✠☛☞☞✱ ✍✩✝✝✛✛☎ ✪✂✏☎✔✂✔✕✠ ✫✤✄✂✗✗✤

kuolleena Hollannista 14.11.2008. Etäisyys 1528 km SW. Hiirihaukka D-267.094: rengastettu poikasena

✆✂✔✝ ✬✒✦✁✒✝✆✆✝ ✞✭✠✡✠☛☞☞✟ ✍✩✝✝✛✛☎ ✪✂✏☎✔✂✔✕✠

✲✓✁✗✗✁✆✁✆✆✝ ✞✭✠✡✠☛☞✞☞ ✍✩✝✘✁ ✚✝✒✛✝✜✝✕✠ ✖☎✔✗✘☎✒✒☎✁✙

Löydetty kuolleena Etäisyys 30 km SE.

12.4.2010.

tu Hollannissa 17.1.2011. Etäisyys 1544 km SW.

Kanahaukka D-248.779: rengastettu poikasena

✛✝✁✆✁✆✆✝ ✞✌✠✭✠✞✟✟✭ ✍✩✝✝✛✛☎ ✪✂✏☎✔✂✔✕✠ ✫✤✄✂✗✗✤

Kokemäeltä

Kalasääski M-40.832: rengastettu poikasena Sii-

✮✝✘✛✝✔☎✆✆✝ ☛✧✠✡✠☛☞✞☞ ✍✩✝✝✛✛☎ ✪✂✏☎✔✂✔✕✠ ✯✫✘✙

männyt ikkunaan ja kuollut Saarijärven Pylkönmäellä 15.2.2011. Etäisyys 103 km NE.

kuolleena Sundista Ahvenanmaalta 3.5.2011. Etäisyys 210 km SW.

Kanahaukka D-256.775: rengastettu pesäpoikasena Petäjävedellä 11.6.2009 (Tomi Hakka-

✳✴✵✶✷✴✸✸✹✶✹✺ ✻✼✸✽✻✾✸✴✽✿✷✸❀

8.1.2010. Etäisyys 149 km WSW.

✢✜✝✁✒❁ ✰✝✘✁✠✦✝✒✛✝✜✝❂❃✂✒✆✁✔✛✁✠❄

✘✁✕✠ ✯✫✘✜✣✆✁ ✁✛✛✓✔✝✝✔ ✖✝✔✛✝✝✔✏✣✣✆✆✣ ✰✝ ✛✓☎✒✁

Jari Valkama Suokatu 12, 20610 Turku Puh. 050-5820572

Sami Lyytiseltä hoitui homma viime kesänäkin monella kanahaukkareviirillä.

❅❆❇❅

Satakunnan Linnut 4/2011

Ari RantamäkiAgen

Anis

Bbut

Papi

Caer

Ftin

Fsub

Fcol

Phal

Yhteensä

Eura

Eurajoki

Harjavalta

Honkajoki

Huittinen

Jämijärvi

Kankaanpää

Karvia

Kihniö

Kiikoinen

Kiukainen

Kodisjoki

Kokemäki

Kullaa

Köyliö

Lappi

Lavia

Luvia

Merikarvia

Nakkila

Noormarkku

Parkano

Pomarkku

Pori

Pyhäranta

Rauma

Siikainen

Suodenniemi

Säkylä

Ulvila

Vampula

Äetsä

Yhteensä

181

343

Taulukko 1. Satakunnasta löydetyt haukkojen pesät ja lentopoikueet 2011. Taulukossa käytetään seuraavia lyhenteitä: Agen=kanahaukka, Anis=varpushaukka, Bbut=hiirihaukka, Papi=mehiläishaukka, Caer=ruskosuohaukka, Ftin=tuulihaukka, Fsub=nuolihaukka, Fcol=ampuhaukka ja Phal=kalasääski.

Satakunnan Linnut 4/2011

✂ ✁✂

Teksti Ari Rantamäki Kuvat Aleksi ja Ari Rantamäki

Projekti

Jaana

✁

15.7.2011

minulle soitettiin Säpin lintuasemalle mahdollisesta haukanpesän löytymisestä. Soittaja Tapani Mattila asuu Laviassa, ja hän kertoi ihmetelleensä mustikanpoimintaretkellään läheltä lentäneen haukan lentorataa. Hänen mieleensä oli ensin tullut hiirihaukka, mutta linnun ulkonäkö sopi paremmin mehiläishaukkaan. Tapani tiedusteli voisiko olla mahdollista että metsässä pesii mehiläishaukka. Kerroin hänelle sen olevan mahdollista, ja että lajin pesintä on haukoistamme myöhäisin. Sovimme että palaamme asiaan kun olen palannut saaresta kotiin. 24.7. soittelin Mattilalle ja tiedustelin reviirin elämän edistymisestä. Hän kertoi että oli ottanut asiakseen selvittää asuuko mehiläishaukkapari kyseisessä metsässä. Kovan etsinnän jälkeen hän oli löytänyt isohkon risupesän suuresta kuusesta korkealta. Tulin siihen tulokseen että paikalle olisi lähdettävä varmistamaan asia vielä samana iltana heti töistä päästyäni. Auringon laskuun oli aikaa enää vajaa tunti, kun vihdoin ja viimein pääsin pelipaikalle. Poimin kyytiini Tapani Mattilan ja poikansa Toni Mattilan. Hurautimme muutamassa minuutissa pesämetsän liepeille. Pienen kävelyn jälkeen päädyimme pesäpuun juurelle, mistä löytyi vain

✂✄☎✂

Satakunnan Linnut 4/2011

muutama heikko valkoinen kalkkiroiske, mehiläis- tai ampiaiskennostoja sekä emolinnun pyrstösulka. Olivatko poikaset vielä pesässään vai eivät? Tiheässä ja vanhassa kuusimetsässä pesään oli hyvin vaikea nähdä. Ilta-auringon viimeistä valonkajoa vasten pesässä näkyi kahden höyhenmytyn liikettä, mutta poikasten ikää ei pystynyt päättelemään. Iloisina ja hyvillä mielin pesinnän tilasta sovimme että tulen pikapuoliin uudelleen paikalle. 26.7. alkuillasta oli tarkoitus merkitä poikaset. Sain houkuteltua Kimmo Härkösen avustajaksi ja varusteiden kantajaksi. Pesäpuuna oleva kuusi oli sen verran paksu, että puun tyvellä kahden miehen kädet ylettyivät nippanappa ympäri. Raivatessani kiipeilyuraa oksiston läpi kesti tovin kunnes pääsin pesälle. Pesä oli mittauksen mukaan 20,3 metriä korkealla. Puun latvan huippuun oli pesästä vain noin neljä metriä. Pesässä sähisi kaksi isoa poikasta. Rengastuksen jälkeen poikasten siivet mitattiin ja punnittiin. Isomman poikasen siipi oli 267 mm ja paino 1000 g. Pienemmän poikasen siipi oli 243 mm ja paino 660 g. Nilkkojen paksuuden perusteella päättelin isoimman poikasen olevan

siin kiinni. Patrikin avustajana toiminut Paavo Sallinen jäi pyyntipaikalle piilokojuun kyttäämään ja odottamaan naaraslinnun tuloa paikalle.

Tutkija Patrik Byholm työpöytänsä ääressä. Jaana veljineen pesässään 20 metrin korkeudessa.

naaras ja pienemmän olevan koiras. Pikaisen valokuvauksen jälkeen laskeuduin alas. Lähes parin tunnin puussa viettämisen jälkeen rengastaja oli voipunut ja hiestä märkä, mutta onnellinen. Kotimatkalla otin vielä nopean yhteydenoton ”Lasse” mehiläishaukan rengastajaan Jouko Kivelään. Joukon mukaan poikaset olivat jo niin isoja, että satelliittilähettimien asentamisen kanssa tulee kiire, mikäli niitä aiotaan linnuille laittaa. 28.7. aamupäivänä ajelin poikani Aleksin kanssa kohti Laviaa tarkoituksenamme osallistua satelliittilähettimen laittamiseen. Matkalla sain Jari Valkamalta tekstiviestin, että ”emopyynti aloitettu, pesälle ei saa nyt tulla”. Pyynti oli aloitettu pesän läheisyydessä tutkijoiden Patrik Byholmin ja Jarin toimesta. Vajaan tunnin odottelun jälkeen saimme luvan tulla pesälle, kun koiras oli saatu pyydystettyä. Kiiruhdimme paikalle ja niin vaan oli käynyt, että koirashaukka odotti kangaspussissa rengasta jalkaansa ja lähetintä selkäänsä. Nopean tervehtimisen jälkeen rengastajaryhmä; Patrik, Jari, Aleksi ja minä poistuimme pyyntipaikalta noin 200 metrin päähän koiraan kanssa. Emopyynti jatkui jotta myös haukkaperheen naaras saatai-

Lähettimen asennus on tarkkaa puuhaa, eikä se yksin onnistu. Ari Rantamäki pitelee Joukoa ja Patrik Byholm kiinnittää satelliittipaikanninta.

Jouko on valmis vapautettavaksi.

Satakunnan Linnut 4/2011

✂ ✁✂

✠✡☛☞✌✍✎✏✑ ✌✒✓☞✓✒✑ ✔☛✕✏✍✔ ✖✔✏✗✓☛✘✍✑✗✑✌☞✙✗✌✎✏✔✖ ✘✒✕☞✚ ✙☞✔✌✒ ✛✒✘✌✏✏✔ ✍✘✌☛☞ ✙✍✑✌✍ ✑✍✌✍☞✎☞✔ ✕✏✎✒✒✔ ✌✗✗✎✏✔ ✘✍✑✓✍✍✔✜✠

Meillä muilla oli mielenkiintoista tekemistä koiraslinnun kanssa. Patrik ensin rengasti linnun ja aloitti monien mittojen sekä näytteiden ottamisen. Viimeisenä toimenpiteenä oli tulitikkuaskia pienemmän aurinkopaneelilla toimivan satelliittilähettimen laittaminen ”valjailla” linnun selkään. Huolellisen lähettimen asentamisen jälkeen koirashaukka ristittiin ”Joukoksi” pesimämetsikön omistajan Jouko Mattilan mukaan. Ennen ”Joukon” vapauttamista Aleksi kuvasi toimenpidettä ja lintua dokumenttitarkoituksessa mediaakin ajatellen. Patrik antoi Aleksille kunnian vapauttaa lintu takaisin perhevelvollisuuksiensa pariin eli saalistamaan poikasille ravintoa. Koiraan merkinnän aikana naaras emo oli tullut pesälle, mutta ei uskaltautunut houkuttelusta huolimatta pyydykseen. Poistimme emopyydyksen pyynnistä, ja vetäydyimme itsekin evästauolle suoden emolinnuille mahdollisuuden ruokkia poikasiaan. Tauolta palattuamme Patrik kiipesi pesälle noutamaan poikaset maahan. Oli ilo seurata kokeneen haukanpesille kiipeilijän menoa itselleni haasteelliseen puuhun. Täytyy myöntää että kiipeilykokemus näkyi selvästi miehen kavutessa pesälle. Pian poikaset oli laskettu kangas-

✢✣✤✢

Satakunnan Linnut 4/2011

pusseissa maahan, ja hujauksessa myös tutkija oli laskeutunut alas. Rauhallisista poikasista otettiin ensiksi käsittelyyn isoin poikanen. Patrik päätyi sukupuolenmäärityksessä myös siihen että kyseessä olisi naaraslintu. Asian varmistamiseksi poikasesta otettiin vielä verinäyte dna-testiä varten (syyskuussa dna-testi varmisti sukupuolenmäärityk✁✂ ✄☎✆✁✝✆ ☎✞✟

Tiedusteltuani tutkijoilta sopisiko heille jos lintu nimettäisiin vaimoni Jaanan mukaan ei heillä ollut mitään asiaa vastaan. Kun ”Jaana” oli käsitelty, otettiin pienempi koiraspoikanen käsittelyyn. Patrikin tutkiessa koiraspoikasta pohdittiin kannattaisiko sille laittaa lähetintä koska kyseessä oli selvästi heikompi yksilö kuin siskonsa. Yhteisellä päätöksellä jätettiin ”Jaanan” veli ilman lähetintä, jotta poikanen saisi kehittyä rauhassa isoksi mehiläishaukaksi. Poikaset kävivät nopean ”neuvolatutkimuksen” läpi, minkä jälkeen alkoi matka takaisin pesään kuusen latvaan. Patrik joutui taas kerran kiipeämään oravan lailla ja hilaamaan poikaset ”pussihissillä” pesän suojiin. Minulle ja Aleksille päivä kului nopeasti ja jännittävästi suoden hienoja kokemuksia ja oppia tutkijoiden mielenkiintoisesta maailmasta.

Risto Vilén ✑✒✓✔✕✖✔✗✓✘✙✚✚✛✜✒✢ ■❏❑▲▼▼◆◆❑❑◆■▲❖P❏◗❑❏❏ ❘❏❑❏❙❖◗◗❏■■❏

nsimmäisen suomalaisen satelliittimehiläishaukan Lassen muuttomatkaa seurattiin tiiviisti pesimäalueiltaan Kokemäeltä aina talvehtimisalueille Gaboniin ja takaisin pesimäreviirilleen. Lisätietoa Lassen muutosta ja talvehtimisesta löytyy Luonnontieteellisen Keskusmuseon sivulta: http://www. ✁✂✄✁☎✆✝✞✟ ✠✡☛☞✡✟✌✟✞✄✟✍✡ ✠✡☎✍✠✁✎✎✠✞✡☛✌✟✏✆✍☞✄✆

Jaanan liikkeet: Joukon toiselle poikaselle Jaanalle asennettiin lähetin 28.7. 2011. Varsinaisen muuttonsa Jaana aloitteli hissukseen 25.8. Lintu pudotteli pikkuhiljaa pääkaupunkiseudulle, mistä siirtyi vauhdikkaasti yli Suomenlahden, niin että 11.9. lintu olikin jo Latviassa. Jaana paineli kohti etelää Liettuan ja Valko-Venäjän yli. 21.9. Paikannuksia tuli jo Ukrainasta.

❚❚❚✆ ✁✂✄✁☎✆✝✞✟ ✠✡☛☞✡✟✌✟✞✄✟✍✡ ✠✡☎✍✠✁✎✠☞✞✡☛✌✟✏✆✍☞✄✆

Joukon liikkeet: Lavialainen mehiläishaukkakoiras Jouko valjastettiin lähettimellä pesänsä tuntumassa 28.7.2011.

Jari Valkama © Rengastustoimisto

Vuonna 2011 Lassen onnistunut seuranta sai jatkoa, kun Länsi-Suomessa alkoi laaja tutki-

musprojekti, jonka tarkoitus oli selvittää suomalaisten mehiläishaukkojen muuttoreittejä, talvehtimisalueita ja pesimäaikaista liikehdintää. Lajin liikkeistä on niukasta rengaslöytöaineistosta johtuen vain vähän tietoja. Löytöjen perusteella tehtyjä oletuksia pystytään lähetinseurannan avulla tarkentamaan. Satakunnasta lähettimen sai selkäänsä kaksi Lavialaista mehiläishaukkaa Jouko ja Jaana, joiden liikkeitä voi seurata Luonnontieteellisen Keskusmuseon sivulta: http://

Joukon syysmuutto alkoi 26.8. aluksi hieman pohjoiseen, mutta oikea kaakkoinen muuttosuunta löytyi tuota pikaa. Suomenlahti ylitettiin 1.9., jolloin paikannuksia saatiin sekä Kotkan edustan saarista, että Suursaaren tuntumasta. Ensimmäinen tieto lahden eteläpuolelta tuli Venäjältä Sosnovyi Borin tuntumasta 2.9.

Runsaan viikon päästä 28.9. Romania ja Bulgaria olivat takana ja Jaana saapui Kreikkaan. Seuraavana päivänä 29.9. koittikin jo Välimeren ylitys. Välimeren Jaana ylitti vuorokaudessa ja ensimmäinen paikannus Afrikan mantereelta tuli Benghasin kaupungin liepeiltä Libyan sisällissota-alueelta. Vaarallinen Saharan ylitys oli pääosin takana muutamassa päivässä; paikannus saatiin 4.10. Tshadista ja lopullisesti autiomaa oli takana 6.10. kun paikannuksia tuli jo Nigerin puolelta. 30.10. Jaana oli Afrikan kainalossa Nigeriassa, mistä matkaa jatkettiin edelleen Kamerunin kautta Päiväntasaajan Guineaan ja päiväntasaajan yli 18.11. Gabon ylitettiin parissa päivässä ja 23.11. vuorossa oli Kongo. Tätä kirjoittaessa viimeisin paikannus on 29.11. Angolan pohjoisosista!

Muutto eteni ripeästi ja 4.9. Jouko oli saavuttanut Venäjän ja Valkovenäjän rajan. Ukraina ylitettiin parissa päivässä ja 8.9. paikannus tuli Odessan satamakaupungista. 10.9. Jouko ylitti Marmarameren Turkissa. Rodoksella oltiin 11.9. ja seuraavana päivänä suunnattiin Välimeren yli. Afrikan ensimmäinen paikannus saatiin Kairon länsipuolelta Egyptistä 13.9. Matka jatkui vauhdikkaasti Saharan yli ja Sudanissa lintu oli jo 15.9. Riskialtis autiomaa oli jo onnellisesti takana 23.9. ja paikannus tuli Keski-Afrikan Tasavallasta. 27.9. Jouko saapui talvehtimisalueelleen Gaboniin Minkeben kansallispuistoon, missä viimeisin paikannus saatiin vielä 1.10.

✣✤✥✦✦✥ ✧★★✩✪✫✥ ✬✭ ✮✪✯✩✩✪✰✱✲★✥ ✳✰✩✪✭✴★★✩✪✫✥ ✯✭✵✤✪✩✩✭✶✭✭ ✩✷✩✰✪✶✷✴✸✯✤✬✦✰✩✪✭ ✬✤✵✩✭✭ ✮✭✩✯✪✰ ✹✱✵✤✲✶ ✺✳✶✶✭✩✩✪✰✤✯✻ ✰✦✭✰✤✷✲✷ ✼✤✽✪✭✾✿ ✮✯✤✬✦✰✩✪✴✴✭ ✤✽✭✩ ✱✵✩✦✪✴✩✱✫✰✷✶✸✸✭✥✦✪✥✭ ✶✷✰✭✥✭ ❀✭✯✪ ❁✭✲✰✭✶✭ ✺❂✷✤✥✥✤✥✩✪✦✩✦✦✲✲✪✥✦✥ ✰✦✴✰✷✴✶✷✴✦✤✾ ✬✭ ❁✪✥❃✦✥❄✤ ✮✦✥✩✦✯✪✭✥✪ ✺❅✴✩✭❃✪❆✥ ✹✪✤✲❆❇✪❃✭ ❈✦ ❉✤❊✭✥✭❋ ●✿✧✿❍✿●✿❋ ❅✴✸✭✥✬✭✾✿

Satakunnan Linnut 4/2011

❯❱❱❯

Teksti ja kuvat Jouko Kivelä

✁

Suomen ensimmäinen sateliittimehiläishaukka

esä oli jo ehtinyt heinäkuun loppupuolelle, kun päätin vielä etsiä mehiläishaukan pesää reviiriltä, minkä olemassaolon olin tiennyt jo useamman vuoden ajan ja kompannut sitä aika ajoin niin kesäisin kuin talvisinkin. Almanakka näytti päivämääräksi heinäkuun 27. ja päivä oli helteinen, itselleni mieleinen maastokeli.

✂✄☎☎✄✆✝✞✝✟✆✠ ✟✝✡✝☛ ☞✄✠ ✟✠✄✡✠ ✌✠☞✟☎✌☎✆✍☞ ✝✠✎✝✠

semmin aamupäivällä. Auto parkkiin ja uudelleen, epätoivoiselta näyttävään, maastoon; kaksi metriä leveitä ojia vieri vieressä täynnä vettä ja tiheää kuusikkoa. Näkyvyys oli pahimmillaan vain muutamia metrejä.

✏✑✒✓✖✗✓✔✔✕✖✗✓ ✖ ✗✘ ✙ ✒✙✙✚✛✚✚✙✜✕✙✙✚ ✖ ✗✢✘✣✒✘✓ ✤ ✥✒✙✙✗✕✦✚✚✢ ✛✒✥✘✓✤✘✙✥✚✗✖✚✢✔✒✙✤✓✓✒✧✏

Aamun kääntyessä aamupäivän kuumuudeksi löysin nuolihaukan poikaspesän. Siellä ollessani näin mehiläishaukan ilmassa. Ilma väreili kuumuudesta enkä pystynyt näkemään kantoiko haukka saalista vai ei. Päätin lähteä samoille huudeille kuin minne perniskin matkasi. Tuntikaupalla paarmoja, suota, taimikkoja, avohakkuita ja pieniä sekametsäisiä tupsuja. Mitään ei näkynyt tai löytynyt.

Lopulta annoin periksi ja nousin Mustalaisenkalliolle, mistä aukeaa hyvä näkymä paikalliseen maastoon. Silmä tavoitti iltapäivän helteiseltä taivaalta mehiläishaukan. Jälleen liiaksi lämpöväreilyä nähdäkseni onko saalista vai ei? Kiiruhdin autolle hiestä läpimärkänä. Keula kohti perniksen menosuuntaa, sama suunta mistä lintu

★✩✪★

Satakunnan Linnut 4/2011

Puskiessani kuusikosta pienen avonaisen metsikön reunaan vain muutaman metrin päästä suoraan edestäni lensi vanha mehiläishaukkakoiras saalis jaloissaan. Lentokorkeus oli hieman alle puiden latvusten ja laski koko ajan. Haukka suuntasi suoraan sinne mistä juuri tulin, mikä tiesi taas uutta rynnistystä samaiseen oja- ja tiheikköhelvettiin. Helpolla ei haukka pesäänsä paljastanut. Kuljin lähes runko rungolta kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin puut löytämättä mitään. Olin jo antamassa lopullisesti periksi, mutta päätin vielä alittaa voimalinjan ja suunnata vasta sieltä takaisin autolle. Päästyäni voimalinjan toiselle puolelle maasto muuttui totaalisesti; sekalaista ja suhteellisen kookasta puuta, mäntyjä, koivua ja kuusta. Helppokulkuisessa maastossa kulkuni

Lasse Risto Vilénin otteessa valmiina kirjoittamaan uuden luvun suomalaiseen petolintututkimukseen.

vei lähes suoraan mehiläishaukan pesälle. Olin pesän alla kun yläpuoleltani kuului siipisulkien aiheuttama kahahdus. Muutama askel poispäin pesältä ja näin suoraan pesään, naarasmehiläishaukka ruokki poikasia ollen tyystin tietämätön ihmisen paikallaolosta. Emo ruokki poikaset ja poistui päästämättä ääntäkään ja katosi metsän sisään omille teilleen. Mieliala oli todella korkealla kun soitin Vilenin Ristolle ja kerroin pesälöydöstä, nyt oli ainakin teoreettinen mahdollisuus saada mehiläishaukka satelliittiseurantaan. Kotiin päästyäni ilmoitin Valkaman Jarille ja Saurolan Pertille pesälöydöstä. Tästä seurasi satelliittiprojektin varsinainen alku, laite testaukseen vielä ennen mahdollista asennusta saadaksemme varmuuden, että laite antaa myös paikannuksia. Testaus osoitti laitteen toimivan, soitto jälleen Vilenille ja sovimme pyyntiajankohdan, aikaa ei ollut kovin paljoa hukattavaksi, sillä pesässä olevat

poikaset olivat lähes valmiit poistumaan pesästä. Ensimmäinen pyyntiyritys tällä pesällä tuotti vesiperän, kumpaakaan emolinnuista ei näkynyt eikä kuulunut. Yö alkoi jo hämärtyä kun vielä kiipesin pesälle ja rengastin pesästä kaksi suurta poikasta, kalenteri osoitti päivämääräksi 5.8. Seuraavakin pyyntiyritys tuotti vesiperän, tällöin jouduimme antamaan periksi sääolosuhteiden vuoksi, kovaa puuskittaista tuulta ja vesisadetta. Vielä päätimme yrittää ainakin kerran emopyyntiä ja 9.elokuuta olimme jälleen paikalla. Odotus palkittiin naaraan tullessa paikalle aloittaen ennen kuulemattoman varoittelukonsertin. Yksinäinen haukka huusi muuten hiljaisessa metsässä huutamasta päästyään. Lopulta kuului myös koiraan vastaus, vain pariin otteeseen se päästi ääntä ja sitten hiljeni, myös naaras vaimeni. Into pyynnin onnistumista kohtaan laantui, olin lähes varma, että koiras poistui paikalta ja se siitä sitten. Kyhjöttäessäni pienten kuusten

✁✂✄☎☎✂ ✆✝✞✟✠ ✡✂✠✞ ☛✠☞✂✂ ✌✠✍✎✝✞ ✍✏✏✞✞✠✞ ✏✆✠✑✟✝✒ ✍✂✆✂✟✠ ✄✄✓✝✆✆✂ ✏✆✠✆✝✞✞✎✆✆✂ ✑✂☛☎☎✂✠✆✠✔✂✞ ✍✄✎✆✝✆✆✝✒ ☎✕✕✞✞✖✟ ✠✆☞✂✟✟✂ ✔✂ ✡✝☛☎☎✎✎✞✗ Satakunnan Linnut 4/2011

✘✙✚✘

diassa sitä seurattiin ja siitä kirjoitettiin, aivan alla havaitsin viereisessä suuressa männyssä liituntemattomat ihmiset ovat olleet yhteydeskettä, katse varovasti sinne päin. Rungon takaa sä Lassen johdosta. Lintuihmiset ovat lähes alaoksalta oli erottuvinaan linnun pyrstöä, välillä poikkeuksetta ottaneet Lassen puheeksi ja sain se katosi rungon taakse ja tuli aika ajoin uudelyhteydenoton aina Italiasta asti. leen näkyviin. Lopulta pyrstön omistaja kääntyi ja siinähän tarkkaili pesän ympäristöä haukansilKesällä 2011 hamillään vanha meLashiläishaukkakoi- ✔✕✖✗✘✙✖✚✛✖✜✢✘ ✣✤✥✘ ✦✧✚✢✜ ★✣✖✩✩✢✙✩✜✢✘✘✥ vaitsimme sen reviiriltään ras. Pulssi nou✣✘✘✥✗✢✢✘ ✕✥✜✜✢✗ ★✙✚✢✢✩✜✖ ✪✥ ✜✥✖✗ muutamaan otsi kuusikossa teeseen, mutta kyhjöttäjän rin✫✚✘✢✫✬✢✗✣✘✣✗ ✥✖✗✥ ✭✘✥✦✖✥✜✘✥ ✥✜✘✖✮✔ mitä ilmeisemnassa, toivoa ei min se ei pesinyt. ollutkaan meneLassen taru ei ehkä kuitenkaan ole vielä kir✁ ✂✄ ☎✆✝✞ ☎✟✠ ✟✡✟ ☛✆☞✆✌✍ ✎✟✏✝✝✟✝✑✆✒✟✌ ✌✝✟✓joitettu loppuun, jatkoa saattaa tulla jo kesällä naili ympäristöä hermostuneen oloisesti, viimein 2012? se ponnahti siivilleen ja suoraan kohti pyyntiä, näinkö se onnistuu, ajattelin. Haukka lensi vain Tässä vaiheessa haluan kiittää tähän vaiheeseen rimaa hipoen pyynnin ylitse, palasi uudella ylipääsystä erityisesti Risto Vileniä, Jari Valkamaa lennolla tarkkailijan puolelle, käännös ilmassa ja Pertti Saurolaa. Ilman Ristoa ei pyynti ja seuja verkkoon! rantalaitteen asennus olisi ollut mahdollista. Jari kirjoitti kaikkien muiden kiireidensä ohessa Tästä alkoi monien seuraaman, Lasseksi nimeäLassesta monen monta juttua ja vastasi muuton mämme, haukkakoiraan seuranta. En kirjoiraportoinnista sekä mahdollisti sen seurannan ta Lassen muutosta enkä talvehtimisesta, sillä rengastustoimiston nettisivulla. tämä kaikki on löydettävissä eläinmuseon kotisivuilta ja uskoakseni kaikki oleellinen siitä on jo Professori Saurola otti ansiokkaasti paikannuskerrottu. datan vastaan ja välitti sen eteenpäin. Kiitos Teille panoksestanne! Itseni yllätti suosio minkä Lasse saavutti, me-

Lasse pesänsä tuntumassa ennen muuttomatkan alkua.

✯✰✱✯

Satakunnan Linnut 4/2011

Juha Niemi

Vanha naaras. Huomaa kirjava pää/ niska, käsisiiven juovitus ja harittajien tummien kärkien asteittain vaihtuva (diffuusi) väriraja. Kuva Lauri Mäenpää Saarenmaa, Viro 26.5.2006.

Tunnista

✁

aikka mehiläishaukan kaikkein tihein kanta Suomessa ei Satakunnassa sijaitsekaan, on laji täällä ainakin paikallisesti yleinen pesimälintu. Perinteisesti muuttajamäärät ovat sekä keväisin että syksyisin jääneet kovin vähäisiksi. Pesimälintujen osalta aivan kaakkoisin Suomi lienee parasta aluetta ja muuttajamäärien osalta etelärannikko Hangosta Virolahdelle. Mehiläishaukka saapuu keväällä myöhään ja lähtee syksyllä pääosin aikaisin. Viimeisiä muuttajia nähdään syys- lokakuun vaihteessa ja mattimyöhäiset ovat lähes poikkeuksetta nuoria samana kesänä syntyneitä eli ensimmäisen kalenteja. Keväällä mehiläishaukka saapuu noin toukokuun puolivälistä lähtien ja varsinkin huhtikuisiin lintuihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota ja dokumentoida (lue:

✂✄☎✆✝✞✟✠ ✡☛☞☎✌ ✍✄✠✎✆

☎✏✍✝☞✆☎✏✎✏✌ ✍✄✠✎✆✑

Puutteellisesta dokumentoinnista johtuen

✒✓✔✔✕✖✗✘✙✕✔✚✔✙✘✘✖✗✛✖✖✘

on hieman epäselvää onko Suomesta ylipäätään yhtään luotettavaa huhtikuista havaintoa lajista.

Mehiläishaukka, kuten muutkin petolinnut, havaitaan useimmiten lennossa ja vieläpä melko kaukaa, mikä on omiaan korostamaan lentotavan ja habituksen merkitystä määritysperusteena. Mehiläishaukka eroaa buteoista siinä, että se pyrkii aina pitämään siipensä liidossa ja kaartelussa hieman roikkuvassa asennossa ts. siiven kärjet ruumiintason alapuolella, kun taas buteot ja suohaukat pyrkivät pitäämään siipensä loivassa v-asennossa. Kova tuuli tms. voi kuitenkin joskus sotkea tätä perusasetelmaa. Tyypillinen tapaus on vastatuuleen loivasti laskeva, liitolennossa oleva hiirihaukka, jonka siipien asento saattaa tuoda mieleen mehiläishau-

Satakunnan Linnut 4/2011

✜✢✣✜

Nuorten mehiläishaukkojen värivalikoimasta löytyy myös puna/ oranssinruskeita yksilöitä. Kuva Pekka Komi Kirkkonummi 25.9.2010

kan. Muita hyviä mehiläishaukan tuntomerkkejä ovat pieni, käkimäisesti eteenpäin työntyvä pää sekä pitkähkö, kulmistaan pyöristynyt pyrstö. Hiirihaukan ja piekanan pää on iso, eikä se työnny korostuneesti eteenpäin ja pyrstö on lyhyempi sekä teräväkulmaisempi kuin mehiläishaukan. Pyrstön pituutta voi verrata kyynärsiiven leveyteen ja kokemuksen karttuessa huomaa eron. Toukokuun lopulta keskikesään esiintyvä soidinlento, jota myös ’perhoslennoksi’ kuulee kutsuttavan, on hyvä mehiläishaukan tuntomerkki kaukaakin. Perhoslennossa lintu yhtäkkiä kohoaa hieman normaalilennosta ja ”värisyttää” siipiään pystyasennossa, mikä toistuu tämän tästä. Lähempää nähtynä puvun väritys jo auttaa lajin määrityksessä. Mehiläishaukan, kuten hiirihaukankin, värityksessä on tunnetusti suurta vaihtelua, jonka johdosta huomio pitää kiinnittää tiettyihin kohtiin. Mehiläishaukalta puuttuu hiirihaukan vaalea rintavyö (puuttuu luonnollisesti myös kokonaan tummilta, vulpinus -rodun ✄☎☎✆☎✄✝✞✟✠☎✡☛✝☞✌ ✍✎✆☎✏☛✎☎✏✎✏

✂ ✁✂

Satakunnan Linnut 4/2011

Nuori (1kv) hiirihaukka. Huomaa iso pää ja lyhyehkö pyrstö, iriksen väri, rintavyö sekä siipi- ja pyrstösulkien kapea ja tiheä juovitus. Juha Niemi Pori 30.8.2008.

tuntomerkki löytyy pyrstöstä, joka hiirihaukalla on tasaisesti tiheään poikkijuovainen ja vanhoilla linnuilla on uloimpana selvästi erottuva leveämpi tumma kärkivyö. Mehiläishaukan pyrstössä on vanhoilla linnuilla 2-3 leveää tummaa juovaa pyrstön tyvellä ja näiden lisäksi selvä tumma kärkivyö. Nuorilla mehiläishaukoilla pyrstön kuviointi ei ole aivan niin selkeä kuin vanhoilla, mutta niilläkin toistuu vanhojen lintujen peruskuvio, joskin selkeiden ja leveiden juovien väleissä esiintyy melko hyvin näkyvää epäselvää juovitusta. Periaatteessa sama kuvio kuin pyrstössä toistuu sekä mehiläishaukalla että hiirihaukalla siipisulissa. Mehiläishaukalla on siis tumman takareunan lisäksi 2-3 melko leveää tumma juovaa, kun hiirihaukalla on useampia tiheämmin toistuvia melko kapeita tummia juovia. Läntisillä hiirihaukoilla (B.b.buteo) on leveämmät ja harvemmat juovat kuin itäisillä (B.b.vulpinus). Yläpuolelta vanhat mehiläishaukat, erityisesti koiraat, näyttävät melko harmailta verrattuna ruskeasävyisiin hiirihaukkoihin. Muita silmiinpis-

täviä mehiläishaukan tuntomerkkejä on siiven taipeessa alapuolella erottuva melko suuri ja selkeä tumma karpaalilaikku, joka puuttuu vain täysin tummilta yksilöiltä, joilla koko ruumis ja siiven peitinhöyhenet ovat tasaisen tummia. Normaalin vaaleilla yksilöillä sekä vatsapuolen täplitys/juovitus että siiven alapeitinhöyhenten juovitus on karkeampaa ja leveämpää kuin hiirihaukalla. Aivan väriskaalan vaaleimman pään ääriyksilöillä täplitys/juovitus on minimaalista tai puuttuu kokonaan. Mehiläishaukan voi toki sotkea myös muihin isoihin petolintuihin hiirihaukan lisäksi. Haarahaukka on pidempi- ja leveäsiipisempi, ja siiven kärjessä on kuusi harittajaa mehiläishaukan viiden sijaan. Lisäksi haarahaukka on lähes tasavärisen ruskea, poikkeuksena ainoastaan yläpuolen peitinhöyhenkentässä sijaitseva vaalea alue. Haarahaukan pyrstö vaikuttaa supussa ollessaan lähes riukumaisen ohuelta ja on muodoltaan hyvinkin poikkeava mehiläishaukan pyöreäkulmaiseen pyrstöön verrattaessa. Käärmekotka on selvästi isompi, alapuolelta lähes tasaisen vaalea ilman tummia karpaalilaikkuja, ja silläkin on kuusi harittajaa sekä hyvin ison tuntuinen pää. Pikkukotka on mehiläishaukkaa lyhytsiipisempi, mutta

Vanha koiras. Huomaa harmaa pää, käsisiiven juovitus ja harittajien tummien kärkien terävä väriraja. Kuva Juha Niemi Nemrud Dagi, Turkki 10.5.2011.

Sangen myöhäinen nuori (1kv) lintu värivaihtelun tummimmasta päästä, Huomaa habitus, nokan ja iriksen väritys sekä siipi- ja pyrstösulkien juovitus. Kuva Jorma Tenovuo Utö 4.10.2008.

siltäkin löytyy kuusi harittajaa sekä iso, kotkamainen pää. Lisäksi pikkukotkan siipisulat näyttävät tasaisen tummilta ja yläpuolella erottuu selvät vaaleat laikut peitinhöyhenkentissä ja yläperässä. Joillakin mehiläishaukoilla on myös heikohko vaalea puolikuunmuotoinen yläperälaikku, mutta ei vaaleaa laikkua siiven yläpeitinhöyhenissä.

✄☎✆

Suomessa ja Afrikassa sijaitsevien talvehtimisalu✝✞✟✝✠ ✡☛☞✌✍✡✌☛✝☛☛✎ ✠✏☞✝✝ ✑✎✞✠ ✑✎✠✒✌✓✎ ✔✕✖☞✑✗ ✘✎✞ ✙✎✚✎✠ ☞✝✙✏✠ ✠✡✌✛✞✎ ✔✜☞✑✗ ☛✞✠✘✡✓✎✢ ✚✞✠☞✏ ✓✌✒✟✌✙✘✎

2kv linnuista ei paljon tiedetä eikä niitä tässäkään käsitellä. Vanhoilla linnuilla iris on keltainen (hii✛✞✒✎✡☞✎☛☛✎ ✘✡✚✚✎✒☞✌✗ ✓✎ ✠✌☞☞✎ ✘✡✚✚✎✣ ✤✡✌✛✞☛☛✎ ☛✞✠✠✡✞☛☛✎ ✞✛✞✙ ✌✠ ✘✡✚✚✎ ✔✒✞✞✛✞✒✎✡☞✎☛☛✎ ✑✎✎☛✝✎✗ ✓✎

nokan tyviosa keltainen. Kauempaa iän pystyy määrittämään siipi- ja pyrstösulkien kuvioinnista. Vanhoilla linnuilla on siivissä selvä, leveä tumma takareuna ja tumma kärkivyö pyrstössä sekä 2-3 kolme juovaa sukupuolesta riippuen sulkien tyviosassa. Nuorilla siipisulkien juovitus on tasaisesti jakautunut ja pyrstösulissa on kärkivyön ja 2-3 leveämmän ja selkeämmän juovan välissä epäselvää juovitusta. Nuorten lintujen

Satakunnan Linnut 4/2011

✂ ✁✂

harittajat ovat kokonaan tummat ja kyynärsulissakin on tummahko pohjaväri, kun vanhoilla linnuilla vain harittajien kärjet ovat tummat ja kyynärsulkien pohjaväri on vaaleahko. Ero nuorten ja vanhojen siipisulkien kuvioinnin välillä on ilmeinen ja helposti havaittavissa. Nuorten lintujen parissa varsinkin väriskaala on laaja ulottuen lähes valkeista linnuista hyvin tummiin yksilöihin. Vaaleilla linnuilla silmän ympärys on tyypillisesti tumma.

✁✂✁✄✁☎✆✝ Vanha koiras on yleensä laajalti harmaapäinen ja koko yläpuoli, varsinkin siiven yläpinta, on melko tasaisen harmaa, kun naaras on yläpuolelta ruskean sävyinen ja kirjavampi. Naaraan pää on myös ruskean kirjava. Koiraan pyrstössä on kär-

Vaalea nuori mehiläishaukka voi tuoda mieleen jonkun harvinaisemman pedon, mutta siiven ja pyrstön kuviointi paljastaa lajin. Kuva Pekka Komi Kirkkonummi 18.9.2010.

Poikkeuksellisen vaalea nuori(1kv) mehiläishaukka. Tumma silmänympärys on tyypillistä näin vaaleille linnuille. Siipien ja pyrstön kuviointi säilyy vaaleudesta huolimatta. Kuva Pekka Komi Kirkkonummi 18.9.2010

✞✟✠✡✠☛☞✠ ☛✌ ✠✍☛ ✎☛✏✌✍✑✌✒✏✓✔✡✓✍✍✓ ✕✌✌✕ ✏✖✗✑ ✒✔✡✔✘✔✠✍☛✕✎✑✑☞✌✙✖✒✘☛☞✔✒✙☛ ✡✔✌✕ ✘☛✙✠✍✌✕✕✔✌✍✍✓ ✖✍☛☛✕✒✑✚✞ kijuovan lisäksi kaksi juovaa tyvellä ja naaraalla tyvijuovia on kolme. Sisintä pyrstön juovaa on vaikea havaita alapuolelta. Sama kuvio toistuu siipisulissa: koiraalla erottuu uloimpien käsisulkien tyvellä kaksi tummaa juovaa ja naaraalla juovia on kolme. Koiraalla tumman takareunan ja uloimman juovan väliin jää näin ollen leveämpi juovaton alue. Lisäksi naaraan harittajissa tumma kärki vaihtuu asteittain vaaleaksi, kun koiraalla tumman kärjen ja vaalean pohjavärin välinen raja on terävä. Ääritapauksissa naaraan harittajat voivat olla kokonaan tummahkot ja naarailla tuntuu olevan taipumusta tummempaan pohjaväriin kyynärsulissa. Tälläiset yksilöt voivat aiheuttaa iänmääritysongelmia. Kuten iänmäärityksessä, niin sukupuolen määrityskin on helpompi perustaa siipisulkien kuviointiin kuin pyrstösulkien vastaavaan. Kokoero ei ole mehiläishaukalla niin hyvä sukupuolenmääritysperuste kuin petolinnuilla yleensä.

✛✜✢✛

Satakunnan Linnut 4/2011

Kalevi Mattila

Kuva Tapani Lilja

✷✸✹✺✻✹✼✸✽✾✿✽✼❀✽

mpiaisten pesinnät onnistuivat kesällä 2010 erinomaisesti. Kuningattaria näkyi ja kuului kesäkuussa 2011 runsaasti. Ensimmäisen kerran taisin 2.7. havaita ampiaisten vähentymisen ja etenkin työläisten puuttumisen – joitakin kuningattaria vielä näkyi. Työläisiäkin alkoi näkyä, mutta lähinnä itseään elättämässä. Olen 13.7. kirjoittanut: ”En nähnyt tänään yhtään hyönteisiä etsivää ampiaistyöläistä. Sen sijaan Mustajärven tien vieressä karhuputkissa ainakin 15 työläistä. Siis pesänsä menettäneitä". Tähän aikaan työläisten perustehtävähän on pesän rakentaminen ja elävän ravinnon pyydystäminen toukille.

ja ampiaisista

etsii ampiaispesiä ampiaisten lentoja seuraamalla, niin ainakin puiden oksilta se voi löytää tuhoutuneita pesiä, joissa on kuolleita tai kuolevia toukkia. Toinen onnistunut pesintä oli myöhäisempi. Pesässä seisoi 11.8. lähtövalmis poikanen. Pesäpuun juurella ei 29.7. ollut ainuttakaan ampiaiskennoa, ampiaispesän seinämateriaalia kylläkin. Poikanen oli 31.8. varmasti jo muuttomatkalla, kun kävin vielä pesäpaikalla Jaakko Reposen kanssa. Yllätys oli pesäkuusen juurella: maassa oli 14 ampiaiskennoa, joista kahden läpimitta vähintään 10 senttiä. Pohdintaa tästä myöhemmin. Tälle pesälle ei voinut kiivetä pesäpuun heikkojen oksien takia.

Löysin tänä vuonna viisi mehiläishaukan pesää ✁✂✄☎ ✆✝✞✄ ✟✟✞✄✠ ✡✟✟☛ ✁✂☎☞✂✂ ✌✍✎✎✏✡✂✂✌✑✒ ✓✔✞✎☛

tarkastettiin Jaakko Reposen kanssa heinä – elokuun vaihteessa. Odotukset olivat vähäiset ampiaiskadon takia. Kolme pesää oli tuhoutunut. Yhdestä pesästä oli ilmeisesti pienet poikaset ryöstetty. Pesässä oli yksi pieni ampiaiskenno, myös valkoista ulostetta. Toinen pesä oli tuhoutunut jo todennäköisesti ennen poikasvaihetta – tähän pesään oli silti hiljattain tuotu vielä tuore kuusenoksa. Kolmannelle tuhoutuneelle pesälle ei voinut kiivetä kuusen heikkojen oksien takia. Olin 21.6. nähnyt tästä pesästä hautovan emon pään. Kaksi pesintää onnistui; kummassakin pesässä varttui yksi poikanen. Toisessa näistä pesistä oli 1.8. jo lähes viiden viikon ikäinen poikanen. Pesässä oli n. 15 pientä ampiaiskennoa (läpimitta ✕ ✖ ✗ ✘✡✑✒ ✙✂✂✞✞✂ ✞✔✝✎ ✍✔✞✎✍✟✟☎ ✏✝✞✄✚✚✂ ✏✚✄ ✍✂✚jon valkoista ulostetta, mikä on kai peräisin sisiliskoista ja sammakoista. Vaikka mehiläishaukka

✛✜✢✣✤✣✥✦✤✧★✤

Kun seuraa mehiläishaukkaa, niin lajin pääravintoa – ampiaisia – on myös syytä seurata. Huolestuttaa kun viime vuosina ampiaisten pesinnät tuntuvat epäonnistuneen tavanomaista useammin. Elokuussa ampiaiset ovat runsaimmillaan. Vuonna 2005 elokuussa ampiaisia ei juuri nä✝✆☎✆☛✠ ✁✟✏✩✔☎ ✪✫✫✬ ✝✂☛✂✞☛✭✏✮ ✚✄✔☎✔✔ ✏✚✚✟☛ ✁✂✚☛✂kunnallinen (sen vaikutuksesta mehiläishaukan pesintään Linnut-vuosikirjan 2007 petolintukat✞✂✟✝✞✔✞✞✂✠ ✯✰ ✱✲✪✫✫✳✑ ✴✂ ✪✫✫✵ ✚✏✍✍✟✝✔✞✎✞☛✎ ✂✡piaiset katosivat hyvin vähiin. Miten 2005 ja 2009 nuoria mehiläishaukkoja itsenäistyi muuttajiksi? Onko muutontarkkailupaikoilta aineistoa? ✶✂☛✂✞☛✭✏✮✁✟✏☛☛✂ ✪✫✫✬ ✞✔✟✭✂✞✄ ☎✄✟✝✝✂ ✂✡✍✄✂✄✞-

vuosi 2008. Minulla oli sinä vuonna viisi mehiläishaukan pesää, joissa kaikissa oli kaksi poikasta. On mehiläishaukan mestaruutta, että

Satakunnan Linnut 4/2011

❁❂❃❁

se huonona ampiaisvuotena löytää pesiä riittävästi kahden poikasen kasvattamiseen. Vähät ampiaispesät 2008 kuitenkin menestyivät: muistelen syyskuisia kuningatar-havaintoja. Vuosi 2009 siis päättyi ampiaisten osalta hyvin niukkaan esiintymään. Kun kesäkuussa 2010 ampiaiskuningattaria näkyi varsin hyvin, niin toukokuun helteillä ampiaisia on täytynyt vaeltaa Suomeen (tai ainakin omalle seuranta✜✢✣✤✤✢✢✜✥✦✧★ ✩✣✦✪✫✣✣ ✬✦✤✢✤✤✥ ✬✭✮✪ ✯✤✰✱✫✯✤✪✱✥

huikeat kirvaesiintymät. ✲✳✴✵✶✵✷✸✵✷✹✺✻✵✶✶

Minulla on vuodesta 1983 alkaen aineistoa mehiläishaukan pesiltä. Ainoa ampiaisten katovuosi 1980-luvulla oli 1988 (mehiläishaukasta Satakun✥✜✥ ✼✦✥✥✣✦✪✪✜ ✽✾✿❀❁❁✧★ ❂✣❃✜ ❄✤✦❅✦✢✱ ✢✮✭✪✦ ✪✦✥✱

vuonna Kullaan Palukselta lokakuussa hyvin toimivan ampiaispesän – ampiaiset tuhonnut epidemia oli jo ohi. Odotetusti kevätkesällä 1989 kuningattaria näkyi vähän, mutta pesinnät onnistuivat erinomaisesti. Esim. 8.9.89 olen kirjoittanut: metsässä puista kuuluu ”jatkuva surina”. Leudon syksyn ansiosta vielä marraskuun alussa joihinkin ampiaispesiin tapahtui ”liikennettä”. On huomionarvoista, että viime vuosisadan kylmimpiin ja sateisimpiin kuuluvana kesänä 1987 ampiaisia oli. Minulla oli sinä vuonna neljä mehiläishaukan pesää, joista kaksi onnistui: kummassakin oli yksi poikanen. Molemmissa pesissä oli ”runsaasti kennoja” (Jaakko Reponen ✫✜❆✯✜✪✫✦ ❅✤✪✱✫✧★

Vuoden 1989 ampiaisten nousu johti huippuvuoteen 1990. Kaksi huonompaa ampiaisvuotta 1990-luvulla olivat 1992 ja 1998. Pari sitaattia vuodelta 1992: 10.8. ”ampiaisia keskinkertaista vähemmän”, mutta kuitenkin 22.8. erään pesän alla maassa ”erittäin paljon kennoja”. Hyviä ampiaisvuosia olivat 1995 ja 1999, jolloin isoja kennoja oli maassakin pesien alla. ❇❈❈❈❉✢✣✰✣✢✢✜ ✰✣❊❋✤✥ ❇❈❈● ✜✬❅✦✜✦✪✯✜✫✜✪✫❆❊❍ ❊✢✦

ainutlaatuinen. Kevätkesällä näkyi poikkeuksellisen paljon kuningattaria. Vaikka vuosi 2006 oli hyvä ampiaisvuosi, niin osa kuningattarista saattoi olla vaeltajia – niiden välitykselläkö jokin

✂ ✁✂

Satakunnan Linnut 4/2011

epidemia tuli Suomeen? Vuonna 2001 pesinnät olivat myöhäisiä: heinä✯✣✣✪✪✜ ✥✱✯✭✦ ✰✦✤✢✱ ✯✣✥✦✥■✜✫✫✜❆✦✜ ❏✬✬★ ❇❑★●★✧★

Elokuun lopulla olen todennut ampiaisten olevan runsastumassa. Sateisena kesänä 2004 ampiaisia oli hyvin. Myös vuosina 2002 ja 2003 ampiaisia oli kohtalaisen hyvin. ▲✵▼✹✹▼✵✹◆ ✶✳✴✵✶✵✷✵✷✹✶

Yhteistyöni Jaakko Reposen kanssa mehiläishaukan pesien tarkastamisessa alkoi 1983. Paljon on pohdittu mehiläishaukkaa, mutta myös ampiaisia. Me emme usko sään vaikuttavan juurikaan ampiaisten esiintymiseen - esim. vuoden 2007 ampiaisromahduksen syyksi on esitetty epäedullisia sääolosuhteita. Muistan että vuoden 1988 ampiaiskatoa edelsi harvinaisen pitkä hellejakso. Samalta vuodelta muistan ampiaistyöläisten visiitit kimalaisten tavoin maitohorsmissa. Niillä

Linkolan 60-luku Minulla on ollut onni saada Pentti Linkolan ainutlaatuiset mehiläishaukkamuistiinpanot. Olen useasta lähteestä lukenut, että 1959 koko Pohjolassa oli suuri ampiaisvuosi. Kaksi sitaattia Linkolan pesiltä: ✄☎✆✝✞✆☎✆ ✟✆✝✠✡☛☞ ✌✍✎✎✡✠✆✄ ja ✄☎✆✏✎ ✌✍✎✎✡✠✆✑ ✒✒✓ ✔ ✒✆✕✞✆☎✆ ✖✗✌✍✘✘✡✌☞✏✎✍✎✄. Hyvää ampiaisvuotta näyttää usein seuraavan huono vuosi. Linkola kirjoittaa vuonna 1960 olleen ✄✆✒✟✏✆✏☞✌✆✞✡✄. Ainakin neljällä mehiläishaukan pesällä oli toinen poikanen kuollut. Vuosina 1961–64 ampiaisia tuntuu olleen hyvin. Joitakin sitaatteja: mehiläishaukka oli lentänyt ”raa✕✆✞✍✎ ✍✎✎✍✎✎✙✌✍✒✙✞✞✚✒✙✎ ☞☛☛✘✞✆ ✆✒✟✏✆✏☞✟✍☞✙✙✄, eräällä pesällä ✄✟✍✝✌✌✙✙ ✌✍✎✎✡✆✄ (vuosi 1962), ”lu✠✆☞✞✏ ✌✍✎✎✡✠✆✄, ✄✆✏✌✆ ✝✙✠✙ ✌✍✎✎✡✠✆✄, ✄✌✆☞✡✏✞✞✆✏✎ ✌✍✎✎✡✠✆✄ (1963), pedon tappaman mehiläishaukan poikasen ✄✌☛✘✌✌☛ ✠✆ ✘☛✡✌✆✞✡✘☎✏ ✡✝✏☎✆✞ ✞✙✛✎✎✙ ✆✒✟✏✆✏☞✞✡☛✌✌✏✆✄ (1964). Vuonna 1965 Linkola oli ollut paljon Lapissa. Eräältä Hämeen

oli silloin jo pesinnän toimet ohi - elättivät vain itseään. Sateisina kesinä 1981 ja 2004 ampiaisia oli keskinkertaista paremmin . Edes poikkeuksellisen kolea ja sateinen kesä 1987 ei tappanut ampiaisia. Seppo Vuokko kirjoitti ampiaisista Helsingin Sanomissa 15.8.90. Ampiaisten runsauteen vaikuttavina tekijöinä hän mainitsee mm. loiset ja sieni- ja bakteeritaudit. Joinakin vuosina ampiaisten tuho on ollut aivan totaalinen. Jaska ja minä pidämme selittävänä tekijänä jotakin epidemiaa. Vuonna 1988 kimalaisia kuitenkin oli. Pesiä tarkastettaessa ilmeni, että kolme mehiläishaukkaparia oli löytänyt runsaasti kimalaiskennoja: yhdellä pesällä 30.7. noin 30 kimalaiskennoa, toisella pesällä 30.7. noin 20 kimalaiskennoa ja kaksi ampiaiskennoa Kolmannella pesällä 4.8. yksi ampiaiskenno neljäviikkoisen poikasen jaloissa, mutta 28.8. lopputarkastuksessa pesässä näkyvissä n. 20 kimalaiskennoa (poikanen ✄☎✆ ✝✄ ☎✞✟✠✡☛☞✠✌✍ ✎✏✟✑✡✒✓✏☛ ✔✡✓✞☛ ✏✆☛✡✆✓✠✄✓✓✏☛✆

pesältä hän oli rengastanut 9.8. kaksi poikasta, joista toinen oli ammuttu vuonna 1973 Venäjän Georgiassa ”ruskohaarahaukkana”. Tällä pesällä oli ollut ✧★✩✪✫✬✬✫✭✮ ✯✰✪✪✱✲✬✧. Vuodet 1966-68 olivat taas hyviä ampiaisvuosia. Sitaatteja: ✧✳✰✴✯✯✮✵ ✯✰✪✪✱✲✬✧, ✧✶✬★✷✮✪✬✮✫✰✪ ★✩✪✫✬✬✫✭✮ ✮✫✱✲✬ ✯✰✪✪✱✲✬✧ (1966), ✧✬✪✯✬★✬✫✭✮ ✯✰✪✪✱✲✬✧ (1967), ”ylettömästi kennoja” (1968). ollut ✧✶✩✱✪✱ mm. kuollut poikanen oli ollut eräässä pesässä.

Vuosi

1969

oli

kimalaistoukat oivaltaneista haukoista kaksi sai kasvatetuksi yhden poikasen. On mahdollista, että kolmas kimalaisia löytäneistä haukkapareista epäonnistui pesinnässään häirinnän takia: pesän läheltä oli kaadettu elokuussa kuusia. Vuonna 2007 myös kimalaiset romahtivat – muita kimalaisen katovuosia en muista. Rengastustoimiston lähetinhaukkojen seurannassa on saatu uutta tietoa lintujen liikkeistä myös pesinnän aikana. Jari Valkamalta sain tiedon, että Laviassa merkitty koirashaukka kävi säännöllisesti saalistamassa tietyllä alueella 13 – 15 km:n päässä pesästänsä. Se oli käynyt siellä kymmeniä kertoja. Hämeenkyröläinen naarashaukka oli käynyt ainakin pesintänsä loppuvaiheessa vielä tuplasti pidemmällä useamman kerran. Mehiläishaukka käyttää saalistusmatkoillaan hyväkseen termiikkejä, jolloin se kiitää melkoisella nopeudella taivaan sinessä. Nämä satelliittihaukkojen saalistusmatkat eivät varmaan ole voineet tapahtua vain kauniin sään vallitessa. Mikäli emohaukalla ei ole tiedossa varmaa ja hyvää ampiaisesiintymää, niin kovin ”tarkoituksenmukaisilta” näin pitkät saalistusmatkat eivät tunnu esim. sadesäällä. Alussa kirjoitin tämän vuoden mehiläishaukan pesistä, joista toisen onnistuneen pesän pesäpuun juurelta löytyi 31.8. neljätoista ampiaiskennoa. En tohdi uskoa, että niitä oli löydetty kovin läheltä. Liittyykö niiden löytäminen satelliittihaukkojen paljastamiin huikeisiin saalistusmatkoihin?

✬✸✳✮✬✮✫✷✩✱✫✮”;

Eräältä pesältä Linkola oli löytänyt 1962 vähintään kuuden sammakon jalat. Vuonna 1994 erään Joutsijärven pesän alla maassa oli sammakon jalat. Muita merkintöjä sammakosta mehiläishaukan ravintona en omista muistiinpanoistani löytänyt. Sammakoita täytyy olla tänä päivänä vähemmän kuin 1960-luvulla. Ne kolme lintuharrastajaa, jotka vielä tekevät retkensä polkupyörällä, voivat kauhistella sateisten öiden jälkeen maanteiltä löytyvien yliajettujen sammakoiden huikeaa määrää.

✕✖✗✖✘✘✙✚✛✛✜✢✚✣✖ ✤✥✙✦✦✢✖✗✖✖

Elämäni neljäs mehiläishaukan pesä löytyi Kullaan Pyhäjärven läheltä 31.8.80. Pesässä oli kaksi keskenkasvuista poikasta. Molemmat poikaset olivat pesässä 12.9. ja toinen poikanen oli vielä pesässä 14.9. Tämä on aineistossani myöhäisin onnistunut pesintä. Edellä mainitussa artikkelissaan Seppo Vuokko mainitsee hyvinä ampiaisvuosina 1959, 1968, 1980 ja 1990. Omia muistikuvia vuoden 1980 ampiaiskannasta minulla ei ole, mutta ehkä myös Kullaalla on ollut huippuvuosi, mikä auttoi myöhäisen mehiläishaukan pesinnän onnistumista. Pyhäjärven reviirillä oli vuonna 1990 myöhäinen pesintä. Pesän ainoan poikasen Reposen Jaska

Satakunnan Linnut 4/2011

✂ ✁✂

rengasti 24.8. Poikanen oli silloin kolmiviikkoinen. Poikanen löytyi kuolleena maasta pesän läheltä 7.9. Se oli ehtinyt varttua 4,5–viikkoiseksi. Tulee mieleen, että emoilla oli muuttovietti voittanut. Ehkä se kannatti: seuraavana vuonna 1991 joillakin mehiläishaukoilla oli myöhäisiä pesintöjä (mm. 31.8. vielä haukkoja pesimisen toimis✁✄☎✆ ✝✞✟✟✄ ✠✡☛☞✌☞✍✎✏✑ ✒✄✍✓✔✔✄ ✕✔✓ ✖✗✘✗ ✒✏✁☞✁✁☞✑✁☞

kaksi yli neliviikkoista poikasta. Hauska kuriositeetti Pyhäjärven pesältä 1990: pesän pohjassa oli 30.7. iso ampiaispesä. Vaikka ampiaisten toiminta oli jo 24.8. hiipunut, niin pesää ei ollut ryöstetty. Mehiläishaukka ei harrasta lähiruokaa? Olen kylläkin löytänyt ryöstettyjä ampiaispesiä maasta aivan mehiläishaukan pesän tuntumasta. Kun harrastukseni on ”loppusuoralla”, niin kysymyksiä jää paljon ratkaisematta. Joissakin onnistuneissa mehiläishaukan pesissä ja lähioksilla on tavattoman paljon poikasuntuvaa, mutta on myös onnistuneita pesiä, joissa ei untuvaa näy juuri lainkaan. Nyppivätkö emot ne pois? Kanahaukka on mehiläishaukan pesien ensisi✌✄✓✑✏✑ ✍✡✙✁✟☞✌☞✆ ✝✞✟✟✄ ✑☞☞✟☞ ✟✄✓✟✄✄ ✕✔✔✄ ☛✡✎☞ ✚✛☎

kakkonen. Kun mehiläishaukan pesistä putoilee ampiaiskennoja, niin voiko näätä niiden perusteella oivaltaa pesän? Löysin Kullaan Palukselta 29.7.04 erään puun juurelta 13 toukista tyhjennettyä ampiaiskennoa. Mehiläishaukan pesä löytyi 50 metrin päästä. Reposen Jaska rengasti pesän ainoan poikasen 2.8. Pesässä oli lahdeksan ampiaiskennoa näkyvissä. Harmi, että minulla ei ole merkintöjä siitä, oliko pesäpuun juurella kennoja.

Finaali Kun ”perälauta häämöttää”, niin jonkinlainen yhteenveto löytämistäni mehiläishaukan pesistä on paikallaan. Kaiken kaikkiaan, viime kesä mukaan lukien, olen löytänyt 176 mehiläishaukan pesää tai paremminkin pesintää, koska haukat ovat pesineet samoissa pesissä useampanakin vuotena. Kullaan Saarijärvellä asui pari, joka pesi samassa pesässä kahdeksana peräkkäisenä vuotena 1987 ✜ ✢✣✣✤ ✚✥✦ ✧★✤✩✣✪☎✗ ✫✕✕✍✝✄✍✬✞✑ ✭✄✍✌✄✬✄✑✬✄✄✔✔✄

saattaa haukkapari olla matkalla ”ennätykseen”: samassa pesässä pesinnät 2005 – 2011 (siis seit✁✏✝☞✑ ✒✏✍☞✬✬☞✓✁✟☞ ✒✏✁✓✑✟☞☞☎✗ ✮☞✝☞ ✒✄✍✓ ✬✄✁✎✄✟✂

✂

Satakunnan Linnut 4/2011

✟✓ ✡☛✯✏✑ ✒✕✓✬✄✁✏✑ ✌✕✒✄ ✬✄✟✄✁✟✍✕✰✎✞✕✟✏✑✄ ✱✲✲✖✆

mutta viime kesänä pesintä ensimmäisen kerran epäonnistui. Kuusi on Suomessa mehiläishaukan ylivoimaisesti tärkein pesäpuu - mihin muuhun puuhun se voisikaan saada pesänsä yhtä hyvin piiloon. Kullaan Joutsijärvellä asui pari, joka erikoistui mäntyihin: löysin tältä parilta viisi eri pesää männyistä. Minun tiedossani olevan historiansa se aloitti haapapesällä, joka on aineistossani yhä ainoa. Koivuista olen löytänyt muutaman pesän. Tätä Joutsijärven paria minulla oli mahdollisuus seurata 1986 – 2002 – tohdin väittää, että ainakaan 2004 näitä haukkoja ei enää ollut. Sitä mietin, siirtyykö naaras uudelle reviirille jos koiras kuolee? Koiras ainakin voi saada uuden naaraan reviirillensä, ✬✞✑ ✑✄✄✍✄✁ ✕✑ ✬✞✕✔✔✞✟ ✚✝✓✑✞✔✔✄ ✬✄✬✁✓ ✟✄✒✄✞✁✟✄☎✗

Ikääntyvä metsien samoilija muistaa 1960- ja 1970-lukujen metsät. Yhä mehiläishaukan pesä on hankala löytää, vaikka lajille sopivia metsiä on enää lähinnä pirstaleina. Kun Linkola 1960luvulla uurasti mehiläishaukan parissa, niin Suomi oli vielä metsien peitossa – eikä ollut tämän päivän ylitiheää metsäteiden verkostoa. Tämän päivän etsijällä pitäisi olla paljon helpompaa: on aukkoa aukon vieressä ja jokaiseen metsän perukkaan johtaa metsäautotie. Kun askel lyhenee, niin imagoaan ei tarvitse enää varjella: minulla on Paluksella seurannassa mehiläishaukkapari, jonka pesää hain ensimmäisen kerran 5.8.02, jolloin näin kennoa kuljettavan haukan ja jonka pesän lopulta löysin 13.8.08. Sen verran omanarvontuntoa on jäljellä, että jätän kertomatta, kuinka kauan eräs Kullaan syrjäkulmien mehiläishaukkapari on minua työllistänyt – ja projekti jatkuu yhä. Tämän parin koiras hallitsee myös härnäämisen taidon: se näyttäytyy minulle yleensä ker✍✄✑ ✬✏✁☞✁✁☞ ✚✎✓✓✝✏ ✬✏✁☞✑ ✟✄✒✄✄✝✓✁✏✝✝✏ ✢✱✗✘✗☎✗

✳✴✴✵✶✷ ✸✹✷✵✵✴ ✺✴✷✻✼✽✾✾✿ ❀✾✾✻✻✼ ❁✹❂✼❃✵✾ ❄✾ ❀✾❅✴ ❆✾✽✻✾❇✾✾ ✵✴✹❈✼✴❃✵✾ ❄✾ ✾❃✴✾✷✵❉✷✵✹❇❉✻❃✹❃✵✾✿ ❄✼✴❃✵✾ ❇✴✷✶✻✴✷ ✼✽✹✷ ❊✼✴✷❉✵ ❂✶✶❃✵✶ ✼❃✾✽✽✴❃✹✻❃✴❋ ✸✹✷✵✵✴ ✺✴✷✻✼✽✾ ✼✷ ✽●❍✵✶✷❍✵ ✹✷❃✴❇❇✶✴❃✹✷ ❇✹■✴✽✶✴❃■✾❉✻✾✷ ❂✹❃✶✷❃✶ ❏❑▲❊❉✼✵✴✾✾✷✾ ❏▼❋❑❋❏◆▼❖❋ ❀✾❃✻✾✷ ✹✷❃✴❇❇✶✴✷✹✷ ❂✹❃✶ ✼✷ ❊❉✼❈✹✽✵✾ ❏◆▼▼❋ P✶❇✶ ❂✹❃✶ ✼✽✴ ❅✾✻✹✷✷✹✵✵❉ ✹❈✹✽✽✴❃✹✷ ❊❉✼❈✹✷ ❊✾❅❂❉❃■✾❉✻✾✷ ❂✹❃✶✷ ❂✶✶✽✽✹❋

Turnauksen pelaajat. PLYn joukkue oikeassa reunassa Miika Lampolahti, Martti Uusitalo, Jan Lungren, Erkki Rajala, Pasi Alanko, Esko Railo, Matti Salo, Kimmo Nuotio.

Perämeri

pen

Pasi Alanko

egendaarinen lintuharrastajien jalkapalloturnaus Perämeri Open pelattiin Kokkolan Nynäsin kentällä 20.8.2011. PLY oli mukana 8 hengen joukkueella. Muita joukkueita oli Tringa, PPLY, EKLY ja Isäntäjoukkue KPLY. Matkalle lähdettiin aamulla kovassa joukkuehengessä yhteisellä vuokrabussilla. Porukkaa hieman vaivasi viime hetken poisjäännit ja viime vuoden joukkueen maalitykkien puuttuminen kyydistä. Nynäsin kentät kuitenkin löydettiin hyvissä ajoin ja osa joukkueesta pääsi heti tositoimiin; Jan Lundgren tuomariksi ja Esko Railo maalivahdiksi PPLY-Tringa peliin. Muut saivat vielä lämmitellä ensimmäistä peliä odotellessa. Pelit pelattiin yksinkertaisena sarjana, puulaakisäännöin, pienellä kentällä ja 1+6 pelaajalla. Mitalipelit oli tarkoitus pelata vielä lopuksi. Illemmalla porukka kuitenkin puhalteli siihen malliin, että pronssi ratkottiin lähes arpapelillä rankkareilla ja kulta viimeisessä sarjaottelussa. PLY-Tringa 0-2 Hyvä peli meiltä oli kaikkien yhteinen mielipide. Maalinteko ei vain onnistunut useammasta hyvästä paikasta huolimatta. EKLY-PLY 2-0 Itä-Suomen pojat olivat arvoitus kaikille, mutta

he näyttivät meille heti kaapinpaikan. Turpiin ✄☎✆✝ ✞✟ ✠✡☛☞ ✌✟✄✍✟✎✝ ✟✝✏✟ ✑✏✟✟✆✝✝✏ ✟✎✄✝✒

KPLY-PLY 3-0 Tasaista vääntämistä, mutta kaveri teki maalit. Pelivauhti ei päätä huimannut ja meillä taisi jalka painaa vielä vastustajaakin enemmän. PPLY-PLY 2-2 Maalihana saatiin vihdoin auki, mutta turhan myöhään. Jumbosijaa ei enää pystytty välttämään. Jan Lundgren pääsi kuitenkin näyttämään kuuluisat tuuletuksensa, jotka eivät jätä ketään kylmäksi. Tringa-EKLY 2-0 loppuottelu Pokaali matkasi siis pääkaupunkiseudulle. Pelit pelattiin lintuharrastajamaisen mahtavassa yhteishengessä. Pelimiesten huumori kukki ja muutama suokukkokin pyrki väkisin kentälle. Iltaa vietettiin paikallisen urheiluseuran tiloissa, jossa mm. katseltiin Toni Uusimäen Tankar -lintuasemaesitelmä, syötiin, juotiin ja saunottiin. Yöpymispaikka oli varattu läheiseltä leirintäalueelta, jossa Martti ”Murtti” Uusitalolle oli varattu oma sviitti, meidän muiden tyytyessä yhteismajoitukseen. Aamulla suoritettiin ”aamuvakio” yhden miehen voimin nähden mm. muuttava kirjosiipikäpylintu.

Satakunnan Linnut 4/2011

✂ ✁✂

Jan Nordblad, Tom Nordblad ja Juha Sjöholm

North beachin iltastaijin tunnelmaa. Kuva Juha Sjöholm

– Israelin lintuparatiisi maaliskuussa

srael on yksi Westernin parhaita paikkoja nähdä lyhyellä retkellä paljon lintuja ja lajeja. Muuttovirta Afrikasta Eurooppaan ja Aasiaan tekee siitä yhden hienoimmista muutonseuranta paikoista kevätmuutolla. Syksyllä tilanne toimii toiseen suuntaan. Oman lisänsä linnustoon tarjoavat vielä paikalliset erikoisuudet.

viereisestä opastetaulusta lukea kuinka Jeesus käveli vetten päällä juuri tässä! Pahintakin pakanaa lämmittää aina sydämestä kun huomaa kuinka iso bisnes siihen kahvipaikkaan on tehty.

Eilat maan eteläisempänä kohteena eroaa muusta maasta Punaisen meren rantakaupunkina. Luonto koostuu yhdistelmästä äärimmäisiä elinympäristöjä. Kuuma aavikPinta-alaltaan maa on pieni ja ✁✁✁✂✄☎✆✝✞✟ ✠☎ ✡✟✂✞✠☎☛ ko, vuoristo, kuivat joenuomat, helppo retkikohde, lintupaisuola-altaat ja Punainen meri kat löytyvät helposti, kohteita ☞✝☞✟✟☎ ✌✄ ☎✍✌ ☞✟✄☞☞✌✟ eivät jätä retkeilijää kylmäksi. löytyy laidasta laitaan. Mo- ✞✟ ✎✟✏✆✟✟☎ ✆✝✂✌✌ ✟✄☎✟ Aavikolle tehdyt viljelmät, palnilla paikoilla pitää varautua mumetsiköt ja erilaiset viher✞✠✆✟✄☎ ☞✄✎✟✟✁ siihen ettei kohteen hallinta alueet vetävät lintuja puoleensa ole helppoa, lintuja on paljon, magneetin tavoin. Kuivalla aakukaan ei näe kaikkea ja vastaan tulee aina jovikolla oppii nopeasti etsimään lintuja paikoista tain kivaa. Ajankohtaista tietoa löytyy nopeasti missä on vähänkin vihreää tai vettä, molemmat nettihauilla. Kaupunkien viereisiin kohteisiin usein keinotekoisia. ei kannata lähteä vanhoilla opastiedoilla. Maa muuttuu nopeasti eikä esim. Eilatista kannaIsrael on turistille melko turvallinen paikka, turta etsiä legendaarista vanhaa pumppuasemaa. vatoimet ovat huippuluokkaa. Maahan tullessa on pitkä tarkastus ja kysely matkan tarkoitukIsraelin luonto on yllättävän monipuolinen, sesta, maasta poistuessa kyselyt ovat vielä tarpohjoisesta löytyvät Hulan kosteikot, lumihuipkempia. Helpoin tapa on tekeytyä tavalliseksi puinen Hermon vuori, lännessä Välimeren ranturistiksi, puhua huonosti englantia ja kieltää nikko ja idässä Kuollut meri. Aikanaan teimme tuntevansa tai tavanneensa paikallista väesmielenkiintoisen havainnon lintupaikkojen sitöä. Ostoskeskukseen mentäessä saa varautua jainnista, yllättävän moni sijoittui päällekkäin kulkemaan metallipaljastimen läpi, sotilaat ja Jeesuksen jalanjälkiin. Hyvällä lintupaikalla poliisit kantavat avoimesti aseita. Pahimmat leyhdistelmä raamatun historiaan on mielenvottomuusalueet ovat Gaza, jonne ei pääse, ja kiintoista, samalla kun löytää hienon lajin voi Länsiranta joka on ajoittain suljettu. Viimeksi

✑✒✓✑

Satakunnan Linnut 4/2011

mainitulla on joitakin lintupaikkoja, mutta koko maan kierroksella sen ollessa suljettu kiertäminen pienessä maassa ei ole ongelma. Päätiet ovat hyvässä kunnossa.

Matkan hinta riippuu paljon lennoista, hotellista, matkatoimistoista ja auton vuokrasta. Näihin jatkuvasti muuttuviin tietoihin auttaa ahkera netin käyttö kotona.

Jos mietit matkaa Israeliin käytä nettiä tehokkaasti. Hakupalveluista löydät kuvia, tietoja, keskustelupalstoja, majoitukset, kartat lähes kaiken tarvittavan. Facebookista löytyy kymmeniä ryhmiä ajankohtaisilla tiedoilla, myös paikalliset harrastajat löytyvät samasta palvelusta.

✕✖✗✘✙✚✛✙✜✛✗ ✢✣✤✥✤✦✥✢✤✥✤ ✧★✢✢

Hintataso, auto ja ruoka Israelin hintataso on lähellä Suomea. Auton vuokraus kannattaa tehdä etukäteen, bensa on hieman halvempaa kuin Suomessa. Kilometrejä tulee melko vähän, matkat ovat yleensä vaatimattomia paikasta toiseen. Polkupyörän käyttöä emme suosittele, vuorille nousu on jyrkkä ja alas tulee varmasti lujaa. Iltapäivien lämpötila nousee usein yli 30 asteen mikä sekin voi olla kylmän maan ekoilijalle kova pala. Promilleraja lienee nolla, ei kannata ottaa riskejä. Päätiet ovat hyvässä kunnossa, sivuteillä kannattaa noudattaa tervettä järkeä. Neliveto kyltteihin kannattaa suhtautua tosissaan, niitä ei kannata ajaa. Ei edes nelivedolla. Ruoka on hyvää ja käytännössä mitä tahansa voi syödä ilman vatsataudin pelkoa. Eilat on kansainvälinen kaupunki josta löytyy eri maiden ruokakulttuurin ravintoloita. Vanhan käytän-

✁ ✂✄☎✆✆ ✂✝✞✟ ✠✝✡ ☛✂☞✝ ✌✆✍✆ ✎✡ ✡ ✡✂✂✟

maksat. Me käytimme venesataman Venäläistä

✏✄✑✒ ✌✆✍✆✆ ✓☛✞✆ ☞✆✝☎✆✑✑✆ ☛✑✡✔✆✞ ✎✄☛✂✆✑✆✝✎☛✌ ✝✞

mainostivat halvaksi. Loppuvaiheessa löysimme ostoskeskuksen falavel pikaruokalan, joka oli huomattavasti halvempi, ja kun annoksien koko ja maku olivat kohdallaan -suosittelumme. Kokeilimme myös halvalla syömistä hakemalla kaupasta leipää ja päällisiä. Yllättäen se oli kalliimpaa kuin hotellin aamupala + iltaravintola. Mutta kaikki omalla tavallaan, iltahuuto oli hienompaa lammaspaistin kanssa kuin hotellihuoneessa sämpylää jyrsiessä.

✴✵✶✷✸✷✹✶✵✶ ✺✻✸✼✽✾✿✾ ✸❀❁❂❁❁ ✽✾✶✶✾❃❂✾❄ ❅✽✹❆❇✹❃✻✻❂✵✶✾ suomenkielinen palvelu. Kuva Juha Sjöholm.

✢✣✤✥✤ Lähtö ja saapuminen Israeliin, kovat odotukset tulevista havainnoista. Kone lähti aikataulussa 7.00 Helsingistä viiden tunnin lennolle. Ovdan sotilaskentällä päästiin heti tunnelmaan, koneen ja terminaalin välissä nähtiin eka raritasku, todennäköisesti rusotasku. Valitettavasti ase olkapäällä meidän ja taskun välissä tiukasti seisova sotilas ohjasi meidät sisään maahantuloaulaan. Jäi vähän määritys auki. Maahantulo rituaalien jälkeen, jotka Israelissa ovat tarkemmat kuin monessa muussa maassa, pääsimme vihdoin ulos ja helle oli paahtava. Varsinkin retkemme porilaisvahvistukselle joka oli vielä pakkasvarustuksessa tultuaan suoraan Porista. Ovdan kentältä pitää aina ottaa bussi-

☎✩✩✞✝ ✪✝✑✆✞✝✝ ✫ ☛✂✆✑✑✆ ✬✔✄☛☎✌✆✭✮✆✄✞☛✑✑✆ ✎✝

✡ ✡✝

pääse. Niinpä lomamatkojen bussi vei meidät vuorten yli Eilatiin Dalian luksushotelliin. Dalia on Eilatin hotelleista vanhin, halvin ja sijaitsee Israelin paikallislentokentän vieressä mikä huomattiin metelistä. Parhaana puolena hotellin

✝☎☎✄ ✆ ✆✄☎✡✎✝ ✎✄☛✌✆✆ ✯✰✌✆ ☞✆✌☎✝✝

✱ ✂☛ ✡

rarin kehtoon. Pienten takaiskujen jälkeen meillä oli auto alla ja kiersimme Eilatin pohjoispuolen altaita. Vakiolajistoa listoille, ei mitään mainittavaa mutta maaliskuun kotimaisemiin nähden mukavaa lajistoa.

✢✲✤✥✤ Auringonnousun aikaan North Beachille meristaijiin. Siitä tuli aamuvakio. Hotellin aamupala tarjoiltiin 7.00 ja ennen sitä ehti aina tekemään lähiretken. Rannasta irtosi valkosilmälokki sekä Juhalle eka pinna riuttahaikara. ✳✆✂✄☞✆✑✆

✓✟✑☎✡✡ ☎☛✂☞✆✞✞✝✝

✞✆☎✆☞✝✠✆ ✯✰✌✆

Park. Vakiolajistoa lajilistalle, intianvariksia ja muuta sälää. Nopea päätös, porukka autoon ja vuorille staijiin. Muutto ei kuitenkaan vakuuttanut, peruskamaa muutti mukavasti ja normipetoja tippui listalle. Arokotkat tulivat taas tutuiksi ja paikalla viihtyvät kalottitaskut nostivat tunnelmaa. Meille se ei riittänyt, tiesimme parempia päiviä tulevan ja suuntasimme

Satakunnan Linnut 4/2011

❈❉❊❈

yi tänä kiuru esiint Paksunokka aana. vuonna runs uukkonen M i om T a Kuv

✆ ☎☎☎✆✝✞✟✠✡☛✡☞✌✆✍

vossa – kuten tästä lähtien lähes joka iltaiseen riittiin. Ei siinä mitään, ranta on kova paikka siellä voi nähdä ne tosi kovat ja paikka on myös eräänlainen kokoontumisajo jonne kaikki saapuvat vertaamaan päivän haviksia. Juha ja Tomppa lähtivät vielä kiertämään lintuaseman altaita josta Tompalle elis pääskykahlaaja.

✁✂✄✂ Vakio aamustaiji ennen aamupalaa merelle ja suunta altaiden kautta kohti Yotvataa, joka on Eilatista n. 50km pohjoiseen ja aivan pakollinen kohde. vuorten yli pohjoiseen Ovdan lentokentän pohjoispuolelle katsomaan kiuruja. Listalle tuli uutta lajistoa mukavasti; paksunokkakiuru 100, pikkuaavikkokiuru 1, ylänkökiuru 50, lyhytvarvaskiuru 100 sekä parhaana paikallistasolla suopöllö 1. Viimeinen aiheutti pientä pinnahimoa paikallisille. Kiurupaikalta jatkettiin pohjoiseen Neot Smadarin kahvilaan, jonka luomuleivonnaiset maistuivat monena päivänä vielä jälkeenpäinkin. Paikan puutarha osaa yllättää. Kahvin ja leivonnaisten välissä näkyi aina jotakin kuvattavaa. Paikalle saapui myös Thomas Krumenacker joka kutsui meidät Kibbutz Lotanille. Yhtenä syynä Jänden nettiongelmat, toisena syynä siellä oli jotain nähtävää. Lotan oli edeltäviltä keikoilta tuttu paikka. Pakko siis noudattaa kutsua kun portti avataan.

Altailta löytyy aina runsaasti lintuja. Niitä kierretään autolla ikkunat auki, hieno tapa helteessä istua ilmastoidussa autossa ja ajaa linnun viereen. Flamingot, mustajalkatyllit, lampiviklot ja muut pikkukivat ovat aina paikalla ja helposti kuvattavissa. Lokeista kaitanokkalokki on tavallinen ja muitakin lajeja löytyy mukavasti.

Iltapäivän aikaan lämpötila nousi lähes sietämättömäksi. Retkenpinnalistaan tuli uusia lajeja, vuorikirvinen, mustapyrstö, isopurppuramedestäjä ja valko-otsalepinkäinen. Iltastaijiin suunnattiin takaisin North Beachille, jonne Jände jäi sitkeästi sen kovan toi-

Altaiden tunnelmaa. Kuva Juha Sjöholm.

✎✏✑✎

Satakunnan Linnut 4/2011

Yotvata on peltopaikka jossa pyörii kiuruja, petoja, kirvisiä, taskuja ym. lintuja mukavasti. Lintuharrastajan aika ei tule pitkäksi edes pa-

Seuraava suunta otettiin länteen Neot Smadarin kibbutzille, joka lännessä oli pohjoisin kohteemme. Kibbutz tunnetaan hyvänä hysypaikkana, niitä löytyikin joka käynnillä ja lajilista kertyi pikkuhiljaa. Meille parhaina retken ainoat smyrnankalastajat, hienosti kuvattavissa ollut pikkuhaikara jonka Tomppa keksi ruovikon reunasta sekä aavikkotulkut.

Naamiokyyhky Yotvatassa. Kuva Tom Nordblad.

himmilla helteillä. Ylänkökiuruja pääsi katsomaan putken täydeltä, arotaskuja oli riittävästi, rusotaskuja siellä täällä. Paikalla on myös iso täyden palvelun huoltsikka jonne kannattaa poiketa kuuntelemaan viime uutisia, netistä tai enemmän kiinnostavia paikalla pyöriviltä lintuharrastajilta eri maista. Meille joskus tuli tunne että ollaan enemmän antava osapuoli. Tällä kertaa kuitenkin meitä onnisti. Kuultiin 10 km päässä olevan naamiokyyhkyjä Keturan kibbutsilla. Sinne piikkilankojen sisään ei pääse, mutta kyyhkyt onneksi viihtyivät juuri niillä piikkilangoilla.

Ovdan kiurupaikalla oli vakiolajistoja kunnes Juha törmäsi pariin suomalaiseen jotka vinkkasivat isosta hietakyyhkyparvesta muutaman kilometrin päässä. Nopea ajo paikalle, parvi löytyi maasta ja hetken kuluttua lähti meidät ylittäen lentoon. Havainto oli tässä vaiheessa entistä parempi, kaksi lajia listaan ekstrana kruunuhietakyyhky! Päivän kääntyessä iltaan kohti hotellia.

21.3. Aamuvakioiden, eli merikihun ja aamupalan jälkeen vuorille katsomaan petomuuttoa. Siellä tapahtui jotain mitä Teemuluodossa ei koskaan eli lintua muutti yli enemmän kuin yksinäinen orni pystyy laskemaan.

Paluumatkalla Yotvatassa oli kolme kaspiantylliä ja Tomppa löysi rantakurvin altaista lähtevästä ojasta joka myöhemmin osoittautui hyväksi paikaksi. Km19 altaalta bongattiin pikkuhuitti. Lintuasemalta saatiin tieto Roni Väisäseltä, joka avusti meitä moneen otteeseen retken aikana, merihanhi paikallisena! Tämä varmaan naurattaa porilaisorneja mutta Israelissa laji on todella kovan luokan havainto ja

✁✂✄☎✆✝ ✁✂✄☎☎ ☎✝✂☎✞ ✟✠✝✡✡✠ ☛☎☞✌✝ ✠✝ ☞✍✎✂✎✏✑ ✒✌✓

raelinpinna jäi haaveeksi vaikka kokeiltiin sitä vielä pari muutakin kertaa. Ilta taas biitsillä…

20.3. Aamupimeässä kohti lintuasemaa jonne Roni oli järjestänyt ”privaattipuolelle” pääsyn. Verkoilla oli hiljaista, Kuvattiin kädessä ruostekurkkusirrkua ja viiriäistä. Ei nähty merihanhea, nopeasti hotelliin aamupalalle ja kohti uusia seikkailuja. Yotvatasta tuli tieto aasiankirusta, lähdettiin etsimään. Paikalla oli taas satoja eri kiurulajien edustajia ja kymmeniä lintuharrastajia. Kohdelajia ei löydetty kolmen tunnin etsinnältä, kävi kuten monella käynnillä – aina joku muu näki ja me yritimme uudestaan.

Määrät voi tarkistaa jutun lopussa olevasta listasta mutta lähituntumaa käärme- ja arokotkista, pikkukorppikotkasta ja arohiirihaukasta. Massalajeina hiiri- ja haarahaukka. Muuton tyrehtyessä taas kohti Yotvataa, tällä kertaa niiden massojen seasta auton ikkunasta löytyi viimein yksi retken tavoitelajeista – aasiankiuru. Takapenkiltä kuului epätoivoinen huuto – ota kuvia! Niin saatiin sekin epeli pinnoihin. Jäätiin vielä paikalle, selailtiin pellolla viihtyviä

Satakunnan Linnut 4/2011

✔✕✖✔

lintuja läpi. Jossain vaiheessa Juha alkoi puhua niin sekavia että matkanjohtajan asemaan tahtomatta joutunut Jände heräsi ja löysi Tompan kanssa oikean linnun, maailmanpinna kaikille – tuhkakirvinen oli hienosti esillä. Lintu oli hienosti esillä kunnes teki klassisen katoamistempun, käveli sadettajan taakse kynnösvakoon eikä tullut enää koskaan esille. Illaksi rantaan jossa harrastajia oli kymmeniä, Eilatin muuttofestivaali oli alkanut ja esillä oli enemmän kansallisuuksia kuin meillä kielitaitoa. Porilaisia oli myös saapunut paikalle, Juha kävi illalla tervehtimässä ryhmän hotellissa ja järkyttyi. Hotelli vertailussa Dalia vaikutti Pihlavalaiselta vuokrakasarmilta eikä parhaasta päästä.

22.3. Aamuvakiolla ei mitään uutta, vanha Eilatin kävijä Tatti sai valkosilmälokista eliksen ja Alanko varmaan pari muutakin. Vuorilla petomuutto oli vaisua, petoa kyllä muutti mutta kaukaa eikä riittävästi. Siirryimme Ovdan kirupaikalle, jossa sama meininki. Lintuja riitti mutta kaikki jo nähtyjä. Paikan pohjoispuolella on iso ampuma-alue jonne ei arkipäivisin saa mennä. Siinä kuitenkin on niin hieno wadi jossa viime vuonna oli niin paljon lintuja että päätimme ottaa pienen riskin. Sääntöjä voi aina vähän kiertää, etsittiin autolle parkki jossa kieltotauluja ei ollut ja reipasta kävelyä paikalle. Viimevuotinen lintupaljous oli muuttunut lähes tyhjyyteen, näin ne vuodet aavikolla ovat erilaisia. Löydettiin kuitenkin aavikkokerttu – laji sekin. Juha löysi kylpyammeen ja otti hiekkakylvyt. Hieman häiriötä niistä taisteluhelikoptereista jotka pyörivät päällä. Gazan alueelta oli ammuttu ohjuksia ja Israel

teki joukkojen siirtoa siihen suuntaa. Samasta syystä retken loppuvaiheeseen suunniteltu Nizzanan keikka peruuntui, tiet olivat suljettu. Yotvatasta ei mitään uutta, menimme retken pohjoisimpaan pisteeseen KM76:lle. Joku huomasi auton ikkunasta taskun joka tuotti ongelmia. Katsottiin, kuvattiin ja mietittiin – kyproksentasku! Kiva laji, häly liikkeelle ja festivaali porukka kiitti ja kuittasi. Tehtiin vielä komppaus alueelle, paljon eri kiuruja, tamariskivarpusia ja ohi todellisen suhahduksen tehnyt arabihaukka jonka saalistelua seurattiin pitkään. Iltavakio rannassa, voi ei!

23.3. Sovittu aamutapaaminen porilaisryhmän kanssa Holland parkissa joka tunnetaan mukavana hysypaikkana. Lintuja ei ollut aivan odotetun paljon, lajistosta löytyi kuitenkin mustakurkku-, rusorinta- ja idänorfeuskerttu kotimaisten kerttujen lisäksi. Myös balkaninuunilintuja, aavikkopyitä ja arabiantimaleita nähtiin. Lupaavasti alkanut komppaus jäi kesken kun Roni soitti jo ennen aamu seitsemää, asemalla kädessä kaspiankerttu, pitäkää kiirettä jos haluatte nähdä. Kovaa lajia on aina hieno bongata näin kaukaa, ajomatkaa muutama kilometri. Hieno lintu ja paikalla oli bongareita ympäri maailmaa.

Ovdan kiurupaikan tunnelmaa. Kaikki kasvillisuusalueet keräävät autiomaassa lintuja. Kuva Juha Sjöholm. Hygienia

✂ ✁✂

Satakunnan Linnut 4/2011

pidetään k

unnossa m

yös matko

illa.

Mustakurkkukerttuja havaittiin muutamia päivässä. Kuva Tom Nordblad.

Erinäisten kohteiden jälkeen ja porilaisten kadottua omille teilleen siirryimme aseman pohjoispuolen palmumetsikköön. Pikkukivana Juha löysi balkaninsiepon ja nappasi maailmanpinnan! Yotvatassa ei mitään uutta ihmeellistä, iltaranta meetingissä Roni kysyi halutaanko nähdä ruostepääskyjä kädessä? Haluttiin nähdä ja käytiin aseman iltapyynnissä katsomassa miltä laji kädessä näyttää. Hienolta näytti, kiitos Roni!

24.3. Välipäivän makua, Jände aamulla rantaan. Juha ja Tomppa Holland parkkiin. Staijattiin vuorilla, ei mitään uutta mainittavaa. Yritettiin bongata kivikkosatakieltä ja idänturturikyyhkyä, kumpaakaan ei löydetty. Lintuja nähtiin tietysti paljon, parhaana iltamuutolta muuttoparvi kapustahaikaroita.

✁✂✄✂ Juha ja Tomppa yrittivät aamulla turhaan isoturturia. Päätettiin lähteä aamupalalta bongaamaan uutta lajia, Ovdassa oli nähty 7 arabianaavikkokiurua. Ei löydetty niitäkään, matkalta Tomppa löysi sinirastaan ja otti maailmanpinnan. Kiurupaikalla oli kyllä lintuja, edellä mainitut kiuruparvet olivat taas lukumääräisesti kasvaneet. Meille uusina retkenpinnoina pari harmaasirkkua ja 60 täplähietäkyyhkyä. Jatkettiin siitä sotilastukikohdan ohi tietä aavikolle, lintuja löytyi harvakseltaan kuvattavaksi. Ei mitään ihmeellistä, mietittiin minne tie vie ja aina tie jonnekin loppuu. Tällä kertaa sen päässä oli kameleita. aan.

skuussa harvakselt

ja näkee maali Vaaleakultarinto d. bla Kuva Tom Nord

Suunnattiin taas kerran Neot Smadariin jossa porilaiset liittyivät seuraan. Kivaa lajistoa tälläkin käynnillä; 2 etelänsatakieltä, valko-otsalepinkäinen, pikkuhuitti ja mikä parasta – kääpiöhuitti! Saatiin havainto myös tornipöllöstä, ei ihan niin kiva – kuollut lintu altaan reunalla. Siirryttiin porukalla Yotvataan jossa Matti Pajunen löysi pohjoiseen hiljaa valuvan keisarikotkan. Meille se ei ollut retken eka eikä viimeinen, mutta aina mukava. Muita mainittavia kiljukotka, arosuohaukka ja afrikankalliopääskyt.

26.3. Välipäivän makua, tökkii se meilläkin joskus. Jände aamulla meristaijiin Juha ja Tomppa

☎✆✝✞✞✟ ✠✡☛✡☞✌✟ ✍✌✝✎✎✟✏ ☞✑☛✒✞ ✓✞✞✔✌✞✕✖✔✒✞✝✗✟✒✞

uudeksi lajiksi. Petostaijin ja vakiokiertelyn lisäksi ei juuri mitään uutta. Illalla tomppa näki mustapäälokin.

✘✂✄✂ Roni oli hoitanut meille aamuksi asemarengastusta. Kierrettiin aamulla verkkoja, kädessä ihailtiin mm. balkaninuunilintua ja idänorfeuskerttua. Muutama onnenpoika havaitsi myös vihermehiläissyöjän. Pikkumehiläissyöjä on yleinen saalistaja kylien liepeillä. Kuva Pasi Alanko.

Opimme myös missä tunnin käärme elää eikä enää lähdetty sandaalit jalassa verkoille. Hetken päästä Rea esitteli meille kyytä kädessä, ei sitä tunnin käärmettä mutta kuitenkin jotakin paikallista kyytä pahempaa. Staijissa vuorilla petomuutto repesi, lintua meni ja sitä meni paljon. Palmumetsiköstä yhdessä rk:n agenttien kanssa nähtiin retken toinen balkaninsieppo.

28.3. Aamuretkeilyn jälkeen staijiin vuorille. Ihan kivaa, kotkia; keisari 2, käärme 10, aro 27, pikku 10, vuori 1, pikkukilju 2 ja kiljukotka 1. Satakunnan Linnut 4/2011

✙✚✛✙

Pikkukorppikotka 10. Haukoista arohiiri 20, arosuo 3, sirovarpus 2, haara 200 ja hiirihaukka 17 000. Muita mukavia mustahaikara 50 ja alppikiitäjä 150. Katkaistiin vuorokausi pienellä iskulla Yotvatan pelloille. Saatiin vinkki aavikkohuuhkajasta ja pakko se oli käydä pointsaamassa. Perisuomalaiseen tapaan hommattiin halogeeni ja pöllö löytyi heti. Tiedä sitten kuinka terveellistä Jordanian rajalla on heilutella yöllä lamppua, mutta toinenkin ryhmä oli paikalla harrastamassa samaa touhua. Kehrääjiä ei löydetty, eri nisäkäslajeja kyllä – lajista ei aina niin tietoa.

✁✂✄✂ Jände rantaan, Juha satamaan kyyryhai☎✆✝✆✞ ✟✠✝✡✡✞ ☛✆ ☞✌✍✟✟✆ ✎✏✝✆✞ ✑✒✓✒☛✆✑✔✕✕✞✖ Tomppa näki hysyjä, kahdella muulla ei mainittavaa. Vuorilla petomuutto oli komeaa, lajit olivat jo hanskassa. Muuten retki kulkee vakiota – ei juuri uutta.

30.3.

Viimeinen oikea retkipäivä. Ei mitään luovutusmeininkiä vaan isoturturi bongausta, paikalla onneksi edes turturi. Sen jälkeen ase-

manpöheikköön jossa Tompalla kävi säkä, ruostepyrstö kävi näytillä ja hävisi puskiin. Meillä muilla niihin käärmepuskiin ei ollut kovin suurta halua vaikka havainto oli hyvä. Vuorilta vielä 3 keisarikotkaa sekä hupputasku ja altailta retkenpinna aavikkotyllistä. Iltapäivällä auton luovutus.

31.3. Jände ja Tomppa hyppäsivät aamuretkelle vielä tringan retkueen kyytiin ja näkivät vesipääskyn ja ruokosirkkalinnun! Yhdeksältä bussin kyytiin lentokentän turvatarkistuksien kautta kohti kotimaata. Hyvä retki loppuu aina joskus.

✤✥✦✧✥★✩ Retken lajilista ja yksilömäärät

✑✔✔✟✪✫✫✓✕✬✭✬✆✮✌✓✓✆✖✯✮✌✰✕✔✖✏✫✕✓✝✆✠✮✫ Lisää kuvia retkeltä http://lintuja-sunmuita.blogspot.com/ http://linturetkia.blogspot.com/

✇✇✇✳✗✘✙✚✛✜✛✙❣✚✢✳✣

✱✲✴✱

Satakunnan Linnut 4/2011

Allin Etsijät Sieravuoren kalliolla tositoimessa.

Teksti ja kuvat: Erkki Kallio

Kahdeksas Pyhäjärviralli kisattiin upeassa syyssäässä.

yhäjärven Suojeluyhdistyksen sekä Turun ja Porin Lintutieteellisten yhdistysten yhdessä junailema kuudes Pyhäjärviralli kisailtiin 29.10.2011. Ralliin osallistui tällä kertaa kahdekasn 2–5 henkistä joukkuetta, joista yksi joukkue kisasi polkupyörin Sää suosi jälleen rallia ja lintuja löytyikin mukavasti. Kisan aikana lämpötila oli peräti kymmenen astetta plussan puolella ja aurinkokin paistoi eikä tuulesta ollut tietoakaan.

pikku-uikku, mustavaris, ampuhaukka, pähkinähakki, laulurastas, hemppo, kahlaaja kk, muuttohaukka ja sepelkyyhky.

✏✄✑✎☎✎☞ ✒✌✟✞✞✌✌✓ Tänä vuonna voitto irtosi 65 lajilla. Toiseksi tullut joukkue keräsi 64 pinnaa ja kolmas 62. Voittoisassa joukkueessa kisasivat Petri Ahti, Erkki Jokinen ja Ilkka Laitinen

✁✂✄✂✁ ☎✆✝✞✝✟ ✠✡ ✂✁ ☛✟☞✁☎☎✄ ☛✌☎✍✄ ✎✎✞✞✁ ☎✁✂✟✁

✔✌☎☛✎✕✝✆✖✟☎☎✗☛✟✓ ✕✗✖✂✗✗

Kisassa löytyi mukavat 92 lajia. Vain kahtena vuonna on löydetty enemmän siivekkäitä. Paras tulos vuodelta 2007, jolloin näkyi huikeat 102 lajia Kisassa löytyi kolme rallille uutta lajia, haarapääsky, muuttohaukka ja rantasipi.

Ensimmäistä kertaa rallin historiassa joukkue osallistui kisaan polkupyörin. ”Kapula Rattaissa” joukkueen Mika Mäntysaari ja Tarja Pajari pyöräilivät Eurasta Säkylään ja sai kokoon hienon määrän lintuja, 59 lajia. Ei taitanut heillä pahemmin kapuloita olla rattaissa!

Kaikkiaan kahdeksassa käydyssä rallissa on havaittu nyt yhteensä 130 lintulajia. Se on hyvä määrä lokakuun viimeisenä lauantaina käydyille ralleille. Ässälajeja eli vain yhden joukkueen näkemiä lintuja tuli 15. Ne olivat järripeippo, kanahaukka, teeri, metsähanhi, koskikara, selkälokki,

✌☛✁☛✎✎☞☞✁ ✞✁✁☞ ✖✁☎☎✁✞✁✁✓ Lokakuun viimeisenä lauantaina, 27.10. 2011 on vuorossa seitsemäs ralli. Kilpailusäännöt, aiempien kisojen tulokset ja maasto- ja purkulomakkeet löytyvät TLY:n kotisivuilta osoitteesta; www.tly.info/pinnat ja kisat/linturallit/Pyhäjärviralli. Myös PLY- ja TLY-verkkoon tulee kisakutsu. Jari Taivaisen ylläpitämiltä sivuilta osoitteesta www.pyhajarviralli.info/index.htm löytyy lisätietoa kisasta.

Satakunnan Linnut 4/2011

✘✙✚✘

✩✪✍✫✬✭✂✎ ✮✯✰✰

2007 tuloksia

Regulus; Petri Ahti, Erkki Jokinen ja Ilkka Laitinen 65 lajia

Sata Lasissa; Vesa Raitanen ja Toni Tainio

64 lajia

Allin Etsijät; Erkki Kallio, Heikki Näpärä ja Jari Taivainen

62 lajia

Seipiöt; Ville Räihä, Olli Kanerva ja Jarmo Laine

62 lajia

Kapula Pinnoissa; Mika Mäntysaari

1. Rantojen miehet; Jarmo Holm, Rauli Holm, Kari Kekki ja Ilkka Kuvaja, 61 lajia 2. Warma Voitto; Petri Ahti, Erkki Jokinen ja Ilkka Laitinen, 57 lajia 3. Härkälinnut; Tuomo Hurme, Inkeri Hurme, Tuomas Halminen ja Toni Tainio, 56 lajia 2008 tuloksia 1. Kurkkivat Tyllit; Sami Luoma, Jussi Mäkinen ja Juha Heino, 76 lajia

✱✲ ✳✲✴✱✲ ✵✲✱✲✴✶ ✷✸✹✺✻✼✸✽✾✴✶✿❀

59 lajia

Hevi-Team; Timo Lehtonen, Juha Manninen ja Arno Lipsanen

2. Rantojen Miehet; Jarmo ja Rauli Holm, Kari Kekki sekä Ilkka Kuvaja, 76 lajia

57 lajia

3. Helmikana ja Kananpojat; Leena ja Vesa Raitanen sekä Toni Tainio, 75 lajia

Piikkiön Pojat; Jorma Hellsten, Jari Kårlund, Matti Lahti ja Raino Suni 55 lajia Kolvaa Kestää; Arto Kalliola, Petri Vainio, Turkka Kulmala ja Kai Piikkilä 53 lajia

✁✂✄☎✁✂✆ ✝✞✟✠✡✠☛☞✁☛✌✍✍✁✂✆ ☎✌☛✟✌✌✎

2009 tuloksia 1. Regulus; Petri Ahti, Erkki Jokinen ja Ilkka Lahtinen, 72 lajia 2. Kurkkivat Tyllit; Sami Luoma, Harri Lautaoja ja Juha Heino, 70 lajia 3. Satakunta Lasissa; Toni Tainio, Mika Mäntysaari ja Pentti Perttula, 68 lajia

2004 tuloksia 1. Kurkkivat Tyllit; Santtu Ahlman, Juha Heino, Sami Luoma ja Jussi Mäkinen, 66 lajia 2. Rantojen Miehet; Jarmo Holm, Rauli Holm, Kari Kekki ja Ilkka Kuvaja, 66 lajia 3. Härkälinnut; Tuomas Halminen, Inkeri Hurme, Tuomo Hurme ja Toni Tainio, 54 lajia

2010 tuloksia 1. Kurkkivat Tyllit; Juha Heino, Sami Luoma, Harri Lautaoja ja Jussi Mäkinen, 60 lajia 2. Alzlin Etsijät; Erkki Kallio, Jarmo Huhtanen, Heikki Näpärä ja Jari Taivainen, 57 lajia 3. Regulus; Petri Ahti, Erkki Jokinen ja Ilkka Laitinen, 57 lajia

2005 tuloksia 1. Rantojen Miehet; Jarmo Holm, Rauli Holm, Kari Kekki ja Ilkka Kuvaja, 65 lajia 2. Timalit; Esa Helander, Mauno Mäntylä ja Juha Saarnio, 64 lajia 3. Kurkkivat Tyllit; Juha Heino, Sami Luoma ja Jussi Mäkinen, 62 lajia 2006 tuloksia 1. Rantojen Miehet; Jarmo Holm, Rauli Holm, Kari Kekki ja Ilkka Kuvaja, 68 lajia 2. Waresparvi; Esa Helander, Mauno Mäntylä ja Juha Saarnio, 63 lajia 3. Kurkkivat Tyllit; Juha Heino, Sami Luoma, Jussi Mäkinen ja Petteri Mäkelä 63 lajia

❁❂❃❁

Satakunnan Linnut 4/2011

Jokohan ensi syksynä löytyy pikkuruokki, lunni, pikkukajava, pohjankiisla tai vaikkapa suula! Entäpä jääkuikat! Ei pikkuliitäjäkään paha olisi!

✏✑✒✓✑✔✕✖✗✘ ✒✕✙✚✘✛✙ ✜✗✕✢✗✛✙ ✚✣✢✚✣✛✚✑✙ ✤✣✥✦✜✦✒✓✑✙ ✕✧✑✛✖✖✑ ✒✘✙✙✗✛✖✖✑★ Pyhäjärvi oli tyyni kisan ajan ja kaukanakin olevat vesilinnut löytyivät hyvin.

Putkimies

❘✞❚✟✞✠✡☛☞✞❆ ☛✌✍✎✎✠❆☛❆ ♣ ✁✂✄☎✆✝ ✟✞✠✟✟✠ ❑❂✍✎✍✟✡✠ ❃ ❄❘✠✡❅✞✡❚✞

❙ ✏ ✑✏ ✒ ✓ ✔ ✔ ✏ ✔ ✕ ✖ ✓ ✓ ✖ ✒ ✏ ✓ ✗ ✗ ✏

✘✙✚✛✜✢ ✜✣✤✤✥✦✧ ✚★✩✤✪✫✤✬✤✫✪✭✤✧✧✮✣ ✯✰ ✱✩✭✫✣✲✘✥✮✣ ✳★✪✦✩✴✩✵✦✩ ✶ ✢✴✥✣✭✭✧ ✷✸✶✹ ✦✧ ✷✸✹✷ ✫✬ ✹✶✲✹✷ ✺✹✶✲✶✹✻ ✼✬✽✾ ✿✶ ✯✶❀ ✹❁✿✿

Satakunnan Linnut 4/2011

❇❈❈❇

Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry Priitunpolku 3 28450 VANHA-ULVILA