Satikka 4/2016 by Satikka

SATAKUNNAN INSINÖÖRIT RY:N JÄSENLEHTI

www.satakunnaninsinoorit.fi

Puheenjohtaja Samu Salo vieraili Porissa lokakuussa

4/2016

SATAKUNNAN INSINÖÖRIT RY:N HALLITUS 2016 4/2016 Kannen kuva: Jari Vihervirta - Puheenjohtaja Samu Salo tapasi Porissa SATIn ja Lousin hallitukset.

Markku Uusitalo Puheenjohtaja

Jani Välimaa Varapuheenjohtaja

Timo Seppänen Taloudenhoitaja

Jari Vihervirta Tiedottaja

Mikko Vettenranta

0400 225 268 markku.uusitalo@ satakunnaninsinoorit.fi

044 302 7528 jani.valimaa@ satakunnaninsinoorit.fi

040 547 8038 thjseppanen@gmail.com

044 739 1395 jari.vihervirta@ satakunnaninsinoorit.fi

045 634 2553 mikkovet@gmail.com

Mika Hietikko

Minna Suominen

Pasi Nokelainen

Maiju Mikkonen Opiskelijajäsen

Nuppu Strandberg Opiskelijajäsen

040 591 5555 mika.hietikko@ satakunnaninsinoorit.fi

044 750 1107 minnsuom@gmail.com

050 408 3131 pasi.nokelainen@ gmail.com

044 340 6189 maiju.mikkonen@ student.samk.fi

nuppu.m.strandberg@ student.samk.fi

SATAKUNNAN INSINÖÖRIT RY:N VALTUUSTO Puheenjohtaja: Reijo Vuorio | Varapuheenjohtaja: Riku Laine PAIKALLISYHDISTYSTEN PUHEENJOHTAJAT Ala-Satakunnan Insinöörit: Reijo Vuorio, reijovuo@hotmail.com Porin Insinöörit: Jani Välimaa, jani.valimaa@gmail.com Rauman Insinöörit: Minna Suominen, minnsuom@gmail.com Pia Luovula Toimistosihteeri

Timo Ruoko Kenttäpäällikkö IL

02 641 4131 sati@ satakunnaninsinoorit.fi

0201 801 856 timo.ruoko@ilry.fi

SATIn toimisto Isolinnankatu 24, 5 krs 28100 PORI puh. (02) 641 4131, faksi (02) 641 4313 sati@satakunnaninsinoorit.fi www.satakunnaninsinoorit.fi

EDUSTUKSET INSINÖÖRILIITTO IL RY:SSÄ Hallituksen jäsen: Jari Vihervirta Yrittäjien valiokunnan jäsen: Pasi Nokelainen Järjestövaliokunnan jäsen: Mika Hietikko Koulutus ja elinkeinopolittisen valiokunnan jäsen: Jarkko Myllyniemi Insinööri-lehden toimitusneuvoston puheenjohtaja: Jari Vihervirta

SATAKUNNAN INSINÖÖRIEN TIEDOTUSLEHTI - SATIKKA Päätoimittaja: Jari Vihervirta Taitto: Jari Vihervirta Toimitussihteeri: Pia Luovula Toimittaja: Jenni Huhtapelto Painopaikka: Brand ID Oy Pori Painos: 2500 kpl Julkaisija: Satakunnan Insinöörit ry ISSN: 1235-4244 Ilmestyminen: 4 kertaa vuodessa

6 10

Pääkirjoitus

Puheenjohtajan tervehdys

Verkostosaneerausta verkossa

Vesi- ja viemäriputkistojen sisäpuoliset saneerausmenetelmät

Treeneissä: Paljasjakakengät

Ilmalämpöpumppu SATIn toimistoon

IL:n asiamiehen palsta: Tutustukaa lakialoitteeseen

Rättiteollisuutta ja asiamieshommia

Esihistorian opastuskeskus Naurava lohikäärme

Tapahtumailmoitukset

Sähköinen näköislehti luettavissa: www.satakunnaninsinoorit.fi/satikka/nakoislehti

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Joulu on tulossa jo muutaman viikon päästä ja väkisin saa vanhemmankin miesinsinöörin herkistymään ja miettimään lahjoja lastenlapsille ja ehkä myös muille. Mutta se mikä on erittäin mielenkiintoista ja hämmentävää insinöörielämässä, on se monitahoinen viestintä, että ay-liike on turha ja aika on ajanut sen ohi. Monessa artikkelissa on kehuttu, että kaikki sopimukset hoidetaan paikallisilla sopimuksilla. Nyt myös talousnobelisti Bengt Holmström on esittänyt mielipiteenä, että ay-liikettä ei tarvita vaan eri ammattialojen rajapinnat ovat lähentyneet ja moniosaajat valtaavat työmarkkinat. Minun mielestäni tämä moniosaaminen ja raja-aitojen poistuminen tuo ayliikkeelle uudet haasteet ja entistä tärkeämmän roolin olla kansallisella tasolla neuvottelupöydissä tuomassa realistisia tutkimustuloksia ja muitakin palautteita itse työntekijöiltä ja olla sopimassa miten tulkitaan ja sovelletaan mahdollisia ylemmän tason ”perälautoja”. Tästä hyvänä esimerkkinä on tänä syksynä monilla työpaikoilla hämmennystä herättänyt Kiky-sopimus. Itse sain havaita, että ilman meidän ay-liikkeiden luottamushenkilöiden tuomia vaihtoehtoja ja viestejä miten muualla maassa on sovittu, olisimme olleet monissa Kiky-neuvotteluissa työmaalla umpikujassa ja tehneet huonoja päätöksiä. Nyt on saatu lukea miten eri työpaikat ovat laatineet itselle sopivat ratkaisumallit huomioiden koulutukset, kuntoilun ja yleisen hyvinvoinnin nimissä ja kuitenkin lopputulos on Kiky-sopimuksen hengen mukainen. IL.n edustajakokous teki talouspäätöksen, että liittomaksu pidetään samalla tasolla kuin se oli v 2016 eli 375€/ vuosi, sisältäen IAET-kassamaksun. SATIn Valtuusto päätti myös pitää SATIn jäsenmaksun samana eli 42€/vuosi. Joten niin IL:n kuin SATIn taloudessa ei muutoksia jäsenmaksuissa. Joten kaikki osaavat lukea, että vuodesta 2017 tulee haastava ja menoja on hillittävä. Niin IL:n kuin SATIn jäsenkehitys on ollut miinusmerkkinen vuoden 2016 aikana. SATIn taloudessa jäsenmaksun suuruus ja jäsenmäärän pienentyminen tarkoittaa esim, että jäsentapahtumien omavastuuosuudet pitää harkita tarkkaan ja myös miettiä miten avec-hinnoittelu hoidetaan tietyissä tapahtumissa. Tähän SATIn hallituksessa vallitsee hyvä yhteisymmärrys ja muutamia esimerkkejä on laadittu. Mutta olemme me SATIssa myös saaneet aikaiseksi vuoden 2016 aikana jäähdytyslaitteiston toimistolle. Joten ensi kesällä ei meidän enää tarvitse hikoilla Jazz-brunssin aikana. Tänä vuonna 15.12 pidämme SATIn Yhdistyksen kokouksen ja valitsemme uuden valtuuston. Toivon runsasta osanottoa jäseniltämme ja kokoushan pidetään Sati 75v hengessä ravintola Vaakunassa, tervetuloa mukaan. Uuden valtuuston jäsenille järjestämme koulutustilaisuuden helmikuussa. Tästä tietoa heti kokouksen jälkeen. Hyvää Joulun odotusta ja rauhallista Joulun aikaa sekä katse rohkeasti Uuteen Vuoteen 2017, nähdään SATIn tapahtumissa, tervetuloa rohkeasti mukaan toimintaamme!

Jari Vihervirta Päätoimittaja

Markku Uusitalo Puheenjohtaja

Satikka 4/2016

Puheenjohtajan tervehdys

Pääkirjoitus 4

Vuodenvaihde on aina kiireistä aikaa meille järjestöaktiiveille. Yhdistyksissä on aika vetää suuntaviivat tulevan vuoden 2017 toiminnalle. Suurin osa itseäni koskevista syyskokouksista on onneksi jo takana. Insinööriliiton edustajakokous pidettiin Helsingissä marraskuussa. Edustajakokous hyväksyi liiton toimintasuunnitelman ja talousarvion vuodelle 2017 käytännössä hallituksen edustajakokoukselle esittämässä muodossa. Kokouksessa esitetyt muutokset olivat stilistisiä. Edustajakokous valitsi Insinööriliiton hallituksen uudeksi jäseneksi Tietoalan vaalipiiristä Jyrki Kopperin viisi vuotta hallituksessa olleen ja eroa pyytäneen Esa Koskisen tilalle. Kopperin henkilökohtaiseksi varajäseneksi edustajakokous valitsi Antti Mannisen. Satakunnan Insinöörien valtuusto kokoontui kautensa viimeiseen kokoukseen Porin raatihuoneelle marraskuun lopulla. Vuoden 2017 toimintasuunnitelman ja talousarvion hyväksymisen lisäksi valtuusto teki muutamia henkilövalintoja. Satakunnan Insinöörien uudeksi varapuheenjohtajaksi valtuusto valitsi Mika Hietikon, joka on toiminut SATIn hallituksessa jo usean vuoden ajan. Varapuheenjohtajan paikalta väistynyt Jani Välimaa jatkaa hallituksen jäsenenä. Muita muutoksia hallituksen kokoonpanoon ei tullut. Joulukuun puolessa välissä on aika valita SATIlle uusi valtuusto seuraavalle nelivuotiskaudelle. Toivon, että yhdistyksen jäsenistöä on tuolloin paikalla mahdollisimman paljon. Satikasta ja sen tekemisestä painetussa muodossa on käyty keskusteluja läpi vuoden. Painetun lehden tekemisen ja postittamisen kustannukset valitettavasti nousevat vuosi vuodelta. On siis järkevää kartoittaa mitä muita vaihtoehtoja jäsenvietintään voisi tulevaisuudessa olla. Toisaalta on hyvä arvioida onko Satikka meille Satakunnan Insinööreille sen tekemisen vaatiman varsin merkittävän taloudellisen panostuksen arvoinen. Ainakin ensi vuonna tullaan jatkamaan nykyisellä formaatilla, eli tulette myös vuonna 2017 saamaan neljä painettua Satikka-lehteä. Viime vuoden alusta lähtien Satikka on julkaistu sähköisenä näköislehtenä Issuu-palvelussa ja se on luettavissa myös SATIn nettisivun kautta. Näköislehti löytyy esimerkiksi tämän lehden sisältö-sivulla olevaa QR-koodia hyödyntämällä. Valitettavasti näköislehti on ainakin toistaiseksi löydetty varsin huonosti. Tähän mennessä julkaistuille seitsemälle lehdelle on kertynyt yhteensä vain 576. Satikan edellistä numeroa on viimeksi kuluneen 30 päivän aikana luettu 54 minuuttia. Keskimääräinen lukuaika yhtä kävijää kohti on samalla aikavälillä ollut 1 minuutti 44 sekuntia. Kaikista lukijoista 85 % on käyttänyt palvelua tietokoneella. Nyt on kuitenkin aika lähettää vuoden viimeinen lehti painettavaksi ja toivottaa kaikille satilaisille hyvää joulua ja menestystä vuodelle 2017!

Verkostosaneerausta verkossa

Työkokous turkulaisella saneeraustyömaalla.

Vesihuollon opetusta järjestetään monessa ammattikorkeakoulussa, mutta opetus keskittyy alan perusaineisiin; vedenkäsittelyn prosesseihin ja verkoston perustamiseen. Verkostosaneeraus on jäänyt opetustarjonnassa selkeästi vähemmälle huomiolle, vaikka aihealueen hallitseville osaajille olisi kasvavaa kysyntää työelämässä. Saneerauksia nimittäin toteutetaan huomattavasti vähemmän kuin niille olisi tarvetta. Vesihuollon verkostojen saneeraustarve ja koulutustarpeen kasvu ovatkin olleet keskustelujen aiheena jo useamman vuoden ajan.

Maanalaisten vesi- ja viemäriputkien hyvän kunnon varmistaminen on vesihuoltolaitosten toiminnan kannalta tärkeää. Näiden verkostojen kunnossapito ja saneeraaminen kuuluvat vesilaitosten ydintehtäviin. Vesiverkostojen uusiminen ja korjaaminen ovat tunnetusti kalliita projekteja ja saneerauksen läpivieminen vaatii lisäksi omaa eritysosaamistaan. Saneeraustavoista yleisimpien auki kaivamisen ja vaihtamisen rinnalle on viime vuosina tullut erilaisia sisäpuolisia saneeraustekniikoita, kuten putken sujuttuminen ja sukittaminen. Saneeraaminen voidaan toteuttaa myös erilaisia pinnoitustekniikoita käyttäen. Saneeraustekniikoita ei ole juurikaan käsitelty ammattikorkeakoulujen opetuksessa. Näin alalle työllistyneet ovat opiskelleet saneeraustekniikat työn ohessa. Tämän selkeän työelämälähtöisen tarpeen innoittamana ammattikorkeakoulut Hämeestä (HAMK), Satakunnasta (SAMK) ja Turusta (Turku AMK) lähtivät yhdessä kehittämään vesihuollon opetusta. Koko-

naan verkossa toteutettavaa vesihuoltoalan oppimisympäristön ensimmäiseksi opetusaiheeksi valittiin verkostosaneeraus, jonka opetusta ei sellaisenaan ole toteutettu missään ammattikorkeakoulussa. Aihe on ajankohtainen ja koskettaa yhtä lailla julkisia toimijoita kuin yksityissektoriakin. Ajasta ja paikasta riippumatonta opetusta Kurssin kehittelystä vastasi kolmen opettajan tiimi, mutta taustaryhmään kuului edustajia myös työelämästä ja muista yhteistyökorkeakouluista. Verkostosaneerauskurssin toteutustavaksi valittiin verkkokurssi, jotta opiskelijat eri paikkakunnilla voisivat osallistua kurssille samanaikaisesti. Verkkototeutuksen katsottiin lisäävän työelämässä olevien ammattilaisten osallistumismahdollisuuksia kurssille. Ajatuksena oli, että opetuspakettia voisi jatkossa tarjota perusopetuksen lisäksi myös esimerkiksi vesihuoltolaitosten

ja konsulttitoimistojen henkilöstölle ammatillisena erikoiskoulutuksena. Opetusta kehitettäessä pyrittiin selkeästi työelämälähtöisyyteen ja käytännönläheisyyteen. Tehtävät perustuivat vesihuoltolaitoksilta saatuihin aineistoihin, jotta kurssista saatiin työelämää tukeva, konkreettinen kokonaisuus. Tehtävien tueksi kuvattiin saneeraustyömailla asennusvideoita, haastatteluita ja valokuva-aineistoa. Pilottiryhmän kokemukset rohkaisevia Verkostosaneerauksen opetusmateriaalia testattiin opiskelijoilla keväällä 2016. Kurssille osallistui opiskelijoita kolmesta ammattikorkeakoulusta Turusta, Hämeenlinnasta ja Satakunnasta. Kurssia veti kolme opettajaa, joista kukin edusti omaa ammattikorkeakouluaan, eli samalla pilotoitiin myös yhteisopettajuutta. Verkkokurssipilotti mahdollisti opetuksen järjestämisen aihealueessa, jota ei ollut yhtä

Satikka 4/2016

laajasti tarjolla yhteistyökorkeakoulujen opetussuunnitelmissa. Verkkokurssin vetämisessä opettajan rooli on erilainen kuin lähiopetuksessa. Toisaalta vesihuollon opettajien määrä kussakin korkeakoulussa on vähäinen ja näin opettajillekin muodostuu hyvä tukiverkosto toisistaan. Ohjauksen tuominen opiskelijoille näkyvämmäksi nousi selkeäksi kehityskohdaksi seuraavia toteutuskertoja pohdittaessa. Verkko-opetus ei vähennä ohjauksen tarvetta, mutta verkon ylitse järjestettävässä ohjauksessa on omat haasteensa. Pilottikurssista saatu opiskelijapalaute oli rohkaisevaa. Kurssi koettiin mielekkääksi ja verkon ylitse tapahtuvaa oppimista kiiteltiin yllättävän tehokkaaksi. Toisaalta kurssin työmäärä yllätti monet osallistujat ja ohjausta olisi kaivattu lisää. Oppimateriaali koettiin tiiviiksi, mutta toisaalta valtaosa koki oppineensa asiat. Palaute oli myönteistä siitäkin näkökulmasta, että opiskelijoista vain puolet oli osallistu-

Satikka 4/2016

nut verkkokursseilla aikaisemmin. Palautteen perusteella huomattiin, että verkkokurssilla opiskelu vaatii opiskelijalta itsenäisempää otetta opiskeluun ja hyvää oman aikataulun hallintaa. Näin ollen verkkokurssit soveltunevat opiskelujen loppuvaiheessa tai jo työelämässä oleville paremmin kuin opiskelujensa alkuvaiheessa oleville opiskelijoille. Verkko-opetus soveltuu myös täydennyskoulutukseen Pilottikurssin opiskelijapalautteen perusteella voi todeta, ettei monen ammattikorkeakoulun yhteistyönä toteutettavaa verkko-opetusta kannata arastella. Samalla periaatteella voitaisiin tarjota monipuolista korkeakouluopetusta ja täydennyskoulutusta myös muissa aiheissa, joille on kysyntää työelämässä, mutta osoitettavissa vain niukasti perusopetusresursseja. Verkostosaneerauskurssin myönteisen palautteen rohkaisemana SAMK ja Turun AMK

aikovat yhdistää voimansa jälleen keväällä 2017 ja toteuttaa verkkokurssin uudestaan. On hyvä muistaa, että vesiala on myös yksi kansallisesti merkittäviä kärkialoja. Alaa ruotineen selvityksen mukaan vientipotentiaaliakin löytyy, mikäli alan koulutukseen ja tutkimukseen panostettaisiin enemmän. Toivottavasti jatkossa jo työelämässä olevat ammattilaiset löytävät verkkokurssien kautta täsmätäydennyskoulutusta työelämän tarpeisiin. Teksti: Aino Pelto-Huikko, toimii tutkijana SAMK:n Vesi-Instituutti Wanderissa Katariina Kiviluoto, toimii hankeasiantuntijana Turun ammattikorkeakoulussa Kuvat: Katariina Kiviluoto, Henrik Roms

Vesi- ja viemäriputkistojen

sisäpuoliset saneerausmenetelmät

Vesi- ja viemäriputkien saneeraus on ajankohtaista sekä monissa taloyhtiöissä että vesihuoltolaitoksissa verkostojen ikääntymisen vuoksi. Vanhoja putkia ei välttämättä tarvitse vaihtaa uusiin, vaan vanhat putket voidaan jättää paikoilleen ja saneerata esimerkiksi sujutusmenetelmillä. Näitä sisäpuolisia saneerausmenetelmiä käytetään sekä kiinteistöjen että vesihuoltolaitosten verkostoissa. Sisäpuolisten saneerausmenetelmien käyttöturvallisuuden ja kestävyyden varmistaminen edellyttävät tarkoituksenmukaisten tuotteiden lisäksi oikeita asennustapoja ja hyvää työn laatua. Satakunnan ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämisyksikkö VesiInstituutti WANDER on selvittänyt sekä vesijohtojen saneerauspinnoitteiden turvallisuutta että viemäreiden sisäpuolisten saneerausmenetelmien laadunvarmistusta /1, 2/. Kiinteistöjen vesijohtojen pinnoittaminen Suomessa Pinnoitteista liukenevat aineet voivat olla terveydelle haitallisia, aiheuttaa haju- ja makuhaittoja tai edistää mikrobikasvua. Pinnoitteille tulee tehdä asianmukaiset testaukset, jotta voidaan

varmistaa, että niistä ei liukene veteen mitään terveydelle haitallista. Suomessa ei ole vesijohtojen sisäpuolisille saneerauspinnoitteille viranomaislähtöisiä vaatimuksia. Kiinteistöjen metallisten käyttövesijohtojen saneerauksissa käytettävät epoksipinnoitteet on pääsääntöisesti testattu VTT Expert Services Oy:ssä muoviputkien tyyppihyväksynnässä käytetyillä testausmenettelyillä. Vesi-Instituutin raportissa /1/ on esitetty eurooppalaisiin arviointi- ja testausmenetelmiin perustuva materiaalihyväksyntämenettely. Kiinteistöjen vesijohtojen sisäpuolisen pinnoitustyön voidaan katsoa edellyttävän rakennusvalvontaviranomaisen lupaharkintaa, koska työllä voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin. Vaikka pinnoitteet olisi todettu turvallisiksi laboratoriotestauksissa, niiden turvallisuus saneerauskohteessa riippuu oleellisesti työsuorituksen huolellisuudesta. Pinnoite on valmistettava ja kovetettava valmistajan ohjeiden mukaisesti. Pinnoittaminen edellyttää riittävän hyväkuntoista putkistoa, joka puhdistetaan ruosteesta ja epäpuhtauksista. Pinnoitus tehdään puhtaalle ja kuivalle pinnalle. Pinnoitteen tulee antaa kovettua täysin ennen veden las-

kemista verkostoon, jotta se saavuttaa lopulliset ominaisuutensa. Talousveden laatu varmistetaan vesinäytteillä Pinnoituksen ja verkoston huuhtelun jälkeen veden annetaan seistä putkistossa määräajan, vähintään neljä tuntia, ja kaikista päätepisteistä otetaan vesinäyte testausta varten. Vesinäytteistä testataan haju, maku ja pinnoitemateriaalikohtaisten kemikaalien pitoisuudet. Lisäksi yksittäisestä hanasta otetaan vesinäyte vastaavaa määritystä varten aamulla siten, että vesi on seissyt putkessa yön yli. Toistaiseksi ei ole tietoa siitä, liukeneeko saneerauspinnoitteista käytön aikana talousveteen aineita, joista voisi olla haittaa ihmisten terveydelle. Epoksipinnoitteista mahdollisesti liukenevan bisfenoli A:n turvallisuusriskiä ei toistaiseksi ole voitu nykytiedon pohjalta luotettavasti arvioida. Bisfenoli A on epoksipinnoitteiden raakaaine, jota saattaa vapautua tuotteista veteen epätäydellisen kovettumisen seurauksena. Vesijohtomateriaaleista riippumatta on hyvä juoksuttaa vesi kylmäksi ennen sen ottamista juotavaksi tai ruoanlaittoon. Viemärisaneerauksessa standardisoidut menetelmät

Satikka 4/2016

Vesihuoltolaitosten verkostoja saneerataan sukkasujutus- ja muotoputkisujutusmenetelmillä. Sukkasujutus on yleistynyt myös kiinteistöjen viemäreiden saneerauksissa. Sukkasujutuksessa vanhan putken sisälle asennetaan paineilman avulla polyesterikudoksesta tehty putki, joka kyllästetään esimerkiksi kaksikomponenttisella epoksilla. Viemäriputkien sujutusmenetelmille on olemassa eurooppalaisia EN- ja kansainvälisiä ISO-standardeja. Ne on tarkoitettu maanalaisten verkostojen korjaamiseen eli vesihuoltolaitosten verkostoille ja kiinteistöjen tonttiviemäreille, mutta niitä käytetään soveltuvin osin myös kiinteistöjen viemärien sisäpuolisten saneerausten vaatimusten asettamisessa. Standardeissa esitetään tekniset vaatimukset, niiden osoittamiseen käytettävät testausmenetelmät sekä tuotevalmistajan ja urakoitsijan laadunvalvontaan liittyvät toimenpiteet. Tilaaja tarkastaa työmaakohtaisen lopputuotteen vaatimustenmukaisuuden. Kiinteistöviemärien saneerauksia tehdään myös pinnoituksilla ja lujitteita sisältävillä pinnoituksilla. Näille saneerausmenetelmille ei ole standardeja eikä käytettäville materiaaleille tai lopputuotteen ominaisuuksille ole myöskään muulla tavoin asetettu yleisesti hyväksyttyjä kriteerejä. Suunnittelijoiden ja tilaajien onkin

Satikka 4/2016

vaikea vertailla eri valmistajien tai urakoitsijoiden menetelmiä ja valita kuhunkin käyttökohteeseen parhaiten soveltuvat materiaalit ja pinnoitustavat. /2/ Työturvallisuus ja lopputuotteen laatuun vaikuttaminen tärkeää Sujutuksissa ja pinnoituksissa käytetään monenlaisia kemikaaleja, joista esimerkiksi epoksikemikaalit voivat aiheuttaa allergista kosketusihottumaa. Työterveyslaitos on laatinut yhdessä alan yritysten kanssa ohjeistuksen epoksityön turvalliseen suorittamiseen. Eri saneerausmenetelmillä voi olla erilaiset käyttökohteet, takuut ja oletettu kestoikä tai rajoituksia käytölle. Putkistosaneerauksen tilaajan ja hänen asiantuntijansa tulee osata vertailla eri menetelmiä ja ymmärtää, mitä on tilaamassa. Standardien avulla urakoitsija voi antaa tilaajalle tuotteesta riittävän yksityiskohtaiset, ymmärrettävät ja vertailukelpoiset tiedot päätöksenteon pohjaksi.

Teksti: Tuija Kaunisto, Aino Pelto-Huikko, Vesi-Instituutti WANDER/Satakunnan ammattikorkeakoulu Kuva: Pixabay Kirjallisuus 1. Pelto-Huikko, A. & Kaunisto, T. Vesijohtojen saneerauspinnoitus. VesiInstituutti WANDERin raportteja. 2012. (https://www.samk.fi/download/27089_ Vesijohtojen_saneerauspinnoitus_raportti. pdf). 2. Kaunisto, T. & Pelto-Huikko, A. Viemäreiden sisäpuoliset saneerausmenetelmät. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Sarja B. Raportit. 9/2014, Vesi-Instituutti WANDERin julkaisuja 2 (http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-633-128-0)

Treeneissä

Paljasjalkakengät

– kohti luonnollisempaa lenkkeilyä Lenkkareita ja kävelyjalkineita löytyy nykyään joka jalalle. On pronaatiotuettua, supinaatiotuettua, extravaimennettua; polkujuoksuun, asfaltille, liukkaalle kelille. Juuri kun tuntui siltä, että kaikki mahdolliset vaimennukset ja tuennat oli kehitetty, alkoi ulkoilu- ja juoksumaailmaa valloittaa uusi trendi: paljasjalkajuoksu, paluu juoksutyyliin jota esi-isämme kaukana menneisyydessä harjoittivat. Oikeaoppinen paljasjalkajuoksija juoksee tietysti paljain jaloin. Koska useimmilla meistä on kuitenkin jaloissa jonkinlainen tuntoaisti, on kehitetty niin kutsuttu paljasjalkakenkä. Valmistajasta ja mallista riippuen paljasjalkakengän pohja on joitakin millejä paksu, ohuimmillaan pohja on vain yhden millimetrin paksuinen eikä kenkää suositella asfaltille tai muille koville ja kenkää kuluttaville alustoille. Vaelluskenkämalleissa pohja on hieman paksumpi ja kengässä on nilkkaa tukeva varsi. Ikonisimpia ja helpoimmin tunnistettavia paljasjalkakenkiä ovat Vibramin Fivefingersit, joissa jokaiselle varpaalle on osastonsa ja kenkä näyttää järeältä, nauhoitetulta sukalta. Suurin osa paljasjalkakengistä kuitenkin näyttää päältä päin katsottuna tavalliselta kengältä ja esimerkiksi Suomessa suunnitellun Feelmaxin valikoimasta löytyy myös nahkapäällysteisiä, kaupungikengän näköisiä malleja. Ei joka jalalle Vaikka ajatus luonnollisemmasta lenkkeilystä houkuttaisi, kenkiä ei kannata suin

päin sännätä vaihtamaan paljasjalkamalliin. Monilla meistä on jaloissa erilaisia virheasentoja ja muita vaivoja, jotka voivat vaikeuttaa tuetuista kengistä luopumista. Jos tällä hetkellä käyttää tuettuja kenkiä tai kokee, että jaloissa on juoksua tai kävelyä haittaavia vaivoja, kannattaa käydä jalkatai fysioterapeutin pakeilla. He osaavat myös suositella oikeanlaisia harjoitteita, joilla jalat saadaan parempaan kuntoon. Kenkien valinta Omaan jalkaan sopivan kengän löytää vain kokeilemalla. Varsinkin talven lähestyessä urheiluliikkeet vähentävät paljasjalkakenkätarjontaansa entisestään, mutta verkkokaupoista onneksi löytyy valikoimaa ympäri vuoden. Omasta kokemuksesta voin suositella aiemminkin mainittua Feelmaxia, jonka kengät sopivat varsin hyvin myös leveälle jalalle. Kun kengällä haetaan illuusiota kengättmyydestä, ei liian kapeiden ja puristavien kenkien hankkiminen aja asiaa. Jotkut taas ihastuvat Fivefingersseihin niin, etteivät laittaisi juhliinkaan muuta jalkaansa. Päätyi mihin merkkiin tahansa, kannattaa muistaa, että ohuesta pohjasta huolimatta nyt ollaan ostamassa kenkää, ei sukkaa. Kärjessä saa olla hiukan tilaa jalalle, eikä kenkä välttämättä heti istu joka kohdasta sukkamaisen hyvin. Toisaalta pehmeä ja joustava kenkä antaa jalalle enemmän elintilaa kuin ”perinteinen”, jäykkä ulkoilukenkä. Myös paljasjalkakengistä löytyy malleja eri vuodenaikoihin. Ohut pohja ei kuiten-

kaan paljoa eristä, joten talvella ulkoilevan kannattaa varautua joko pysymään koko ajan lämmittävässä liikkeessä tai laittamaan kenkään lämpimän pohjallisen tai ainakin paksummat sukat. Osa meistä ei poistu koiranilmalla sisätiloista, jolloin kosteudenpitävällä päällisellä ei sinällään ole lisäarvoa, mutta monille se tuo mukavuutta aamukasteisille lenkeille.

nee, kannattaa konsultoida ammattilaista. Kun alkukankeuksista on selvitty, voi paljasjalkakenkiä käyttää ihan niinkuin muitakin kenkiä. Niillä voi tehdä vain pieniä pyrähdyksiä tai pitkiä sunnuntaikävelyjä, mikä sopii kenenkin tapoihin ja kunnolle. Jos hyvin käy, kenkien keveys antaa illuusion siitä, että juoksua voisi jatkaa kuinka kauan tahansa. Kunhan varoo niitä juuria!

Varovasti alkuun Luultavasti olet kulkenut vuosikymmeniä vaimennetuissa kengissä. Siirtymistä paljasjalkakenkiin ei kannata toteuttaa niin, että lähtee kertarysäyksellä sille samalle lenkille kuin aina ennenkin. Useimpien jalka vaatii totuttelua oikein kävely- tai juoksutyylin löytämiseen, polun epätasaisuuksien tuntumiseen ja kenkien keveyteen. Kannattaakin aloittaa lyhyillä matkoilla ja melko tasaisilla poluilla. Kova asfaltti on mille tahansa paljasjalkakengälle, tai oikeastaan kengän sisällä olevalle jalalle, huono alusta. Kun kengässä ei ole minkäänlaista vaimennusta, isku kovaan pintaan tuntuu huomattavasti rajummalta. Kannattaa myös muistaa, ettei varpaiden suojana ole juuri mitään; jos isket varpaasi polulla olevaan juureen, kipu on ihan eri luokkaa kun välissä ei olekkaan paksua lenkkaria. Aluksi jaloista myös kipeytyvät sellaiset lihakset, joiden olemassaolosta et tiennyt mitään, niitä kun ei ole tarvittu tuettujen kenkien kanssa. Onneksi nämäkin lihakset vahvistuvat pikku hiljaa käytössä ja kipu jää taakse. Jos kipu jatkuu ja pahe-

Satikka 4/2016

Teksti: Jenni Huhtapelto Kuvat: Jenni Huhtapelto, Pixabay

Paljasjalkakenkä taipuu ja kiertyy

Satikka 4/2016

Tutustukaa lakialoitteeseen Mittarihuolto Pentti Ahokas Oy:n asentajat sisäyksikön kimpussa.

Ilmalämpöpumppu SATIn toimistolle SATIn toimistoon on jo pidempään ollut toiveena saada jäähdytystä. Toimiston lämpötila on läpi vuoden erittäin korkea ja erityisesti kevään ja alkusyksyn välisenä aikana työskentely toimistolla on ollut haasteellista huoneiston korkean lämpötilan vuoksi. Toimitiloissa järjestetään paljon kokouksia ja juhlatilaisuuksia ja ison ihmismäärän vuoksi lämpötila nousee vieläkin tuskastuttavammaksi. Korkean lämpötilan lisäksi ilma ei ole kiertänyt työ- ja toimistotiloissa riittävästi ja sitä on yritetty parantaa ikkunoita auki pitämällä, joka taas on lisännyt vedon tuntua, mutta ei kuitenkaan ole alentanut toimiston lämpötilaa edes tyydyttävästi. SATIn hallituksen ja opettajien kanssa sovittiin tänä keväänä, että jäähdytykseen tarkoitettu ilmalämpöpumppu vihdoin hankitaan ja sitä varten oli jo parisen vuotta kerätty rahaakin yhteiseen kassaan. Aloitin pumppuprojektin toukokuun alussa ottamalla ensin yhteyttä talon hallitukseen ja isännöitsijään. Selvittelimme miten ja mihin pumpun saisimme laittaa. Lopulta saimme yhteisymmärryksen asiasta ja pääsin pyytämään tarjouksia Satakunnan

alueen ilmalämpöpumpputoimittajilta. Halusin saada tarjoukset toimittajilta, jotka pystyvät antamaan toimivan ratkaisun avaimet käteen periaatteella. Pyysin tarjouksia yhdeltätoista toimittajalta, joista suurin osa nosti kädet pystyyn varsin nopeasti kun selvitin heille minkälaiseen paikkaan laite tulee. Toimistomme sijaintihan on monin tavoin hankala ilmalämpöpumpun kannalta. Olemme viidennessä kerroksessa ja ulkoseinään ei saa pumppua asentaa sille korkeudelle ja ulkoseinän kylmäaineputkien viennit pitää mennä yhdessä kourussa alaspäin. Seinällä vaakatasossa puhaltimille kulkevat kylmäaineputket eivät saa tulla näkyviin ulospäin lainkaan. Onneksi toimiston kohdalla ulkoseinässä kulkee vaakatasossa suoja/koristepelti, jonka taakse saimme putket piiloon. Meillä oli tarve saada jäähdytys toimiston neljään eri huonetilaan, eli tarvitsimme neljä eri puhallinyksikköä ja yhden ilmalämpöpumpun. Pumpun paikka määriteltiin Herttuantorin parkkipaikan hallin katolle ja seinään kiinnitettynä. Hallin katto on toisen kerroksen korkeudessa ja siitä piti putkittaa toimistoomme viidenteen

kerrokseen. Tarvitsimme siis normaalia tehokkaamman pumpun. Kävimme varteenotettavat tarjoukset läpi toukokuun loppupuolella. Kolme tarjoajaa pystyi tarjoamaan koko paketin laitteineen ja asennuksineen, päädyimme tekemään sopimuksen laitetoimittaja Polar Lämpö nimisen porilaisen yrityksen kanssa ja heidän asennusporukkansa tuli Mittarihuolto Pentti Ahokas Oy:ltä. Projektihan ei ole mikään kunnon projekti, ellei siihen liity tiettyä määrää vastoinkäymisiä ja niinhän niitä tuli tähänkin projektiin. Tässä muutama: Pumpun maahantuoja ei saanutkaan laitteitamme sovittuna aikana Suomeen, joten juhannusviikolle sovittu asennus jäi tekemättä. Sitten taloyhtiön isännöitsijä ilmoitti, ettei pumppua saakaan asentaa, eikä varsinkaan tehdä reikiä ulkoseinään. No uudestaan jo hieman tuskastuttavankin väännön jälkeen saimme kuitenkin taloyhtiön luvan pumpun asennukseen. Pumppukin lopulta saatiin, mutta elokuuhun alustavasti sovittua asennusta siirsimme vielä syyskuulle, koska asentajilla oli vielä lomia pitämättä ja loman jälkeen tuli vielä sairastuminenkin.

Satikka 4/2016

Varsinainen asennustapahtuma aloitettiin erinäisten yhteensattumien vuoksi vasta syyskuun viimeisellä viikolla 27.9.2016 tuomalla ensin rakennustelineet alakerran hallin katolle. Sen jälkeen timanttiporamies tuli tekemään reiät neljän eri huoneen ulkoseiniin putkienläpivienneille. Sitten pumppuyksikön asennus parkkihallin katolle ja kylmäaineputkien veto talon ulkoseinälle. Viimeiseksi sisäyksiköiden asennukset, sekä kylmäaineen täyttö. Nämä kaikki saatiin valmiiksi syyskuun viimeisellä viikolla, mutta sähköjen viivästyttämänä toimitus valmistui vasta lokakuun ensimmäisen viikon lopulla. Hankala ja ammattitaitoa vaativa ilmalämpöpumpun asennusprojekti saatiin toki vietyä läpi, ei kuitenkaan alkuperäisen aikataulun mukaan, eikä ilman pikku hankaluuksia. Nyt toimistolla on asiallinen työilman lämpötila ja tapahtumien järjestäminenkin on nyt mielekkäämpää säädettävän sisäilmanlämpötilan vuoksi. Ensi kesää odotellessa. Teksti ja kuvat: Timo Seppänen

Satikka 4/2016

Vuosi lähenee loppuaan. Yhdistysten syyskokoukset ovat ajankohtaisia. Niissä päätetään taas ensi vuoden toiminnasta ja myös toimijoista. Satakunnan Insinööreillä on erikoisvuosi, sillä tänä syksynä pidetään yhdistyksen kokous 15.12. Siellä valitaan SATIn valtuusto seuraavalle nelivuotiskaudelle. Muistakaa ilmoittautua kokoukseen. Länsi-Suomen piirikin piti syyskokouksensa. Siellä hyväksyttiin ensi vuoden toimintasuunnitelma ja budjetti. Piirin puheenjohtajaksi vuodeksi 2017 valittiin Marianne Saarela Merenkurkun Insinööreistä. Tämän vuoden puheenjohtajana on ansiokkaasti toiminut Rauman Insinöörien puheenjohtaja Minna Suominen, mistä Minnalle lämpimät kiitokset. Liiton edustajakokous on marraskuun lopussa ja siellä päätetään liittomme ensi vuoden toiminnasta. Yksi liittomme tärkeimmistä painopisteistä vuodelle 2017 on jäsenhankinta ja jäsenpito. Insinööriopiskelijaliitto saa kyllä hankittua hyvin jäseniä mutta ensimmäinen osa niistä häviää jo valmistumisen yhteydessä ja seuraava suuri kato tapahtuu parin vuoden kuluttua valmistumisesta, kun jäsen saa ensimmäisen täyden jäsenmaksun. Näihin kohtiin pyritään nyt tarttumaan ja osoittamaan jäsenistölle, että heidän kannattaa olla Satakunnan Insinöörien ja Insinööriliiton jäsen. Työttömäksi jäädessään monelle tulee halu päivittää osaamistaan tai vaihtaa kokonaan alaa. Tällä hetkellä tilanne on se, että työtön joutuu anomaan TE-toimistolta mahdollisuutta aloittaa omaehtoisen opiskelun työttömyysetuudella. Työvoimaviranomaiset sitten tekevät päätöksen perustuen omaan näkemykseensä koulutuksen työllistävästä vaikutuksesta. Tästä on seurannut ongelmia, koska jos aloitat opiskelun ilman tätä päätöstä, sinut todetaan päätoimiseksi opiskelijaksi, jolla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Samoin päätökset ovat vaihdelleet paljon eri TE-toimistojen alueilla. Onhan itsestään selvää, että paras asiantuntija oman työllistymisensä suhteen on työtön itse. Tähän ajatukseen pohjautuen on liittomme varapuheenjohtajat Kalle Kiili ja Lasse Laurikainen tehneet kansalaisaloitteen: Opiskelu työttömyysetuudella mahdollistettava kaikille työpaikkansa menettäneille. Aloitteen mukaan työttömän pitää voida opiskella kaksi vuotta työttömyysetuudella omalla ilmoituksella. Ehtona tälle on kahdeksan vuoden työhistoria viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lakialoitteeseen voit tutustua tarkemmin osoitteessa: kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2096. Allekirjoittamalla aloitteen voit parantaa osaltasi työttömän mahdollisuutta parantaa työllistymismahdollisuuttaan.

Timo Ruoko Kenttäpäällikkö Insinööri tuli töistä kotiin ja vaimo kertoi heti eteisessä: Tiedät kai sen vanhan maljakon, joka on teidän suvussa kulkenut sukupolvesta toiseen. Tänään nuorin sukupolvi pudotti ja särki sen. (Johnny-Kai Forsselin ja Risto Tuomaisen toimittamasta kirjasta Insinöörikaskut)

Rättieollisuutta ja asiamieshommia Timo Ruoko on kaikille Satakunnan Insinöörien jäsenille tuttu mies. Kahden vuosikymmenen aikana Insinööriliiton Länsi-Suomen alueasiamiehenä Ruoko on ehtinyt ratkaista monen jäsenen työsuhteisiin liittyviä ongelmia, mutta kuuden vuosikymmenen aikana hän on ehtinyt kokeilla muutakin kuin asiamiehen uraa. Elokuussa tuli kuluneeksi tasan kuusikymmentä vuotta siitä, kun Timo Ruoko syntyi Porin sairaalassa. Syntymätodistukseen kirjattiin kotipaikaksi Pori, vaikka oikeastaan sen pitäisi olla Porin maalaiskunta, sillä tuore äiti asui Kyläsaaressa. Kyläsaaren kansakoulu olikin Ruokon ensimmäinen opinahjo, mutta viimeisen luokan hän kävi Ilomantsissa. Keskikoulu tuli suoritettua viidellä eri paikkakunnalla, kun kansakoulunopettajavanhemmat muuttivat ahkerasti työn perässä. Vanhempien ammatin perusteella Ruoko katsoo ansainneensa elinikäisen oikeuden vinoilla opettajakunnalle ja omien sanojensa mukaan myös käyttää tätä oikeutta säännöllisesti. Vaikka keskikouluvuodet kuluivat useammalla paikkakunnalla, lukioon mennessä perhe oli palannut Poriin tuttuihin maisemiin. Timo Ruoko kirjoitti ylioppilaaksi Meri-Porin lukion kaikkien aikojen kolmannelta kirjoittaneelta luokalta. Lukion jälkeen tie vei sotaväkeen Turkuun 2. erilliseen ilmatorjuntapatteristoon ja aliupseerikouluun Kouvolaan. Alikersantin, nykyään reservin ylikersantin, sotilasarvo taskussa kelpasi palata kotikonnuille aloittamaan insinööriopinnot. Kun Porin teknillisen oppilaitoksen prosessitekniikan insinöörien luokka Y520 valmistui keväällä 1980, oli Ruoko tutkintopaperien saavien joukossa. Tasakymmenien lisäksi Ruokon perheessä on tänä vuonna juhlittavana myös korallihääpäivä; Timo ja Kristiina-vaimo nimittäin vihittiin vuonna -81. Kirjurinluodon Kupla-hallin tansseissa tavanneella pariskunnalla oli jo takana useampi vuosi yhdessä asumista. Esikoinen Petteri syntyi vuonna -83 ja Tero-Petri -87. Toisin kuin kenties montaa muuta insinöörin lasta, Petteriä ja Tero-Petriä ei erityisesti

Satikka 4/2016

kehotettu opiskelemaan insinööreiksi. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi molemmat valitsivat insinöörialan. Petteri seurasi isänsä jalanjälkiä niin tarkasti, että valmistui samasta oppilaitoksesta kemiantekniikan linjalta. Nykyään hän asuu vaimoineen Turussa ja työskentelee teollisten jätevedenpuhdistuskonttien parissa. Tero-Petri vei tekniikan alan opiskelun vielä hiukan pidemmälle ja väittelee ensi vuonna tekniikan tohtoriksi. Hän asuu Tampereella Liisa-vaimon ja pariskunnan kahden lapsen kanssa. Nuorempi työntutkija Palataan vuoteen 1980, kun tuore prosessitekniikan insinööri aloitteli työuraansa. Ensimmäinen valmistumisen jälkeinen työpaikka löytyi Kemiran Vuorikemian tehtaalta prosessinhoitajana. Puolentoista vuoden jälkeen Ruoko kävi työntutkimuskurssin ja työskenteli vuoden Voitto Pohjola Oy:llä työntutkijana, tehden muun muassa selvityksiä tuotteiden läpimenoajoista. Itse asiassa, Timo Ruokolla on edelleen oikeus käyttää titteliä nuorempi työntutkija, tutkintonimike kun ei vanhene. Seuraava työkokemus sijoittuu vanhempien esimerkkiä seuraten koulumaailmaan, opettajan sijaiseksi peruskouluihin ja ammattikouluun. Työ oli siitäkin mukavaa, että työaika oli noin 50 % kokopäivätyöstä ja palkka lähes sama, joten varsinkin vanhempi lapsista sai nauttia isän läsnäolosta lapsuusaikana. Värimestari Opetushommien jälkeen oli aika vaihtaa taas hetkeksi maisemaa, kun Karjaalainen Finnpile Oy kaipasi värimestaria. Kymmenen vuoden aikana ehti tulla ylennys värjäämö- ja paino-osaston osastopäälliköksi. Aiemmin perushoitajaksi opiskellut Kristiina opiskeli Karjaan-vuosien aikana sisätautis-kirurgiseksi erikoissairaanhoitajaksi. Sitten kotimaiseen ”rättiteollisuuteen” iski 90-luvun lama, siinä missä se iski kaikkeen muuhunkin teollisuuteen.

Kun Insinööriliitto etsi Porin toimistolle alueasiamiestä, Ruoko päätti hakea paikkaa ja sai sen. Oli taas edessä paluu Poriin, tällä kertaa koko perheen voimin ja Mäntyluotoon. Kenttäpäällikkö Alueasiamiehen ja nykyään myös kenttäpäällikön työ ei ole aina helpoin ja simppelein homma. Matkapäivien vuosiennätys on 141, nykyään luku pyörii hiukan sadan yläpuolella. Auton matkamittariin kertyy kymmeniä tuhansia kilometrejä pelkkää työajoa ja työnkuva on tiivistettynä kaikki se, mitä liitto tekee. Insinööriliiton oman lehden toimittaja halusi joskus tietää, mitä alueasiamiehet oikeastaan tekevät. Kun vastaukseksi ei kelvannut ”edustavat liittoa alueellaan”, alueasiamiestiimi päätti koostaa power point-esityksen aiheesta. Touhu kävi kuitenkin tylsäksi, kun kymmenen diaa täyttyi eikä loppua tuntunut tulevan. Oikeastaan ainoa asia, mitä aluetoimistoilla ei hoideta, on laskutus; se on kokonaan Pasilan toimiston heiniä. Vaikka työ ei aina olekaan kovin kevyttä, Timo Ruoko aikoo jatkaa vielä useita vuosia pestissään. Vielä ei ole tullut sellaista tunnetta, ettei töihin haluaisi mennä. Ja on työnteko kuitenkin kevyempää kuin olisi heittäytyminen kokoaikaisen isoisän rooliin; vaikka lastenlasten kanssa touhuaminen mukavaa onkin, on ukki päivän pituisen leikittämisen jälkeen huomattavasti uupuneempi kuin normaalin työpäivän jälkeen. Insinöörit ovat siis kuitenkin helpompia kuin 6- ja 4-vuotiaat.

Teksti ja kuva: Jenni Huhtapelto

Esihistorian opastuskeskus

Naurava lohikäärme

”Euran emännän maailma”

Satakunnan Insinöörien Syyskauden avajaiset vietettiin Eurassa esihistorian aikaa opiskellen. Euran kunnan ylläpitämä Naurava lohikäärme on Suomen ensimmäinen esihistorian opastuskeskus. Toiminta-ajatuksena on kertoa elämyksellisesti Euran esihistoriasta, erityisesti paikkakunnan rikkaasta viikinkiajasta (800–1050 jKr.). Näyttelytiloissa on esillä alkuperäisiä

esinelöytöjä sekä erilaisia kopioita. Kävijöillä on mahdollisuus kokeilla itse erilaisia muinaistekniikoita. Myös näytteillä oleviin esinekopioihin ja tekstiileihin on lupa koskea. Naurava lohikäärme on saanut nimensä Osmanmäen kalmistosta löydetyn viikinkiaikaisen keihäänkärjen koristekuvion mukaan. Rautaisen keihään putkiosaa koristaa hopeoitu lohikäärmeornamentti.

Nauravan lohikäärmeen ensimmäisessä huoneessa tutustutaan naisten elämään. Voit muun muassa perehtyä tekstiilien valmistukseen rautakautisilla menetelmillä sekä ihastella ensimmäistä Euran muinaispuvun ennallistusta, joka on kokonaan käsityötä. Puku perustuu Luistarin kalmistosta löydettyyn hautaan, josta löytyi runsaasti pronssikorujen alla säilyneitä tekstiilipaloja. Vitriineissä on esillä Luistarin naisten hautojen esineistöä. Rikkaita hautoja on löydetty myös Käräjämäen kalmistosta, joka sijaitsee Eurajoen toisella puolella, vastapäätä Nauravaa lohikäärmettä. Runsaat korut, työvälineet ja aseet kertovat varakkaista isännistä ja emännistä – kaikilla ei suinkaan ollut varaa pronssikoruihin tai ulkomailta tuotuihin aseisiin. Naurava lohikäärme sijaitsee vanhassa kivinavetassa Eurantiellä. Ala-Satakunnan Insinöörit järjesti opastetun kierroksen Nauravassa Lohikäärmeessä. Mukana oli 15 henkilöä. Oppaana toimi Sirkka Nurmi, joka kertoi ja antoi meidän itse kosketella esineitä, esimerkiksi viikinkiajan kilpeä ja miekkaa. Kierroksemme päättyi samassa rakennuksessa Nauravan lohikäärmeen kanssa toimivaan lounasravintola Idylliin, jossa nautimme iltapalan hyvien tarinoiden kera. Kiitos kaikille mukana olleille. Ensivuonna tapaamme Syyskauden avajaissa Panelian Rivimyllyllä, tervetuloa.

Ala-Satakunnan Insinöörit kutsuu SATIn jäseniä seuralaisineen tutustumaan Sinituote Oy toimintaan.

Torstaina 26.1.2017 klo 18.00

Tilaisuus tarkoitettu kaikille SATIn jäsenille + avec. Paikkoja max 20 hlöä. Tarjoilusta johtuen pyydämme Ilmoittautumiset maanantaihin 23.1.2017 mennessä: SATIn toimistoon Pialle sähköpostitse: sati@satakunnaninsinoorit.fi tai markku.uusitalo@satakunnaninsinöörit.fi Tervetuloa!

Sinituote Oy, Kokemäentehdas Satakunnatie 119 32800 Kokemäki

Teksti ja kuva: Markku Uusitalo

Satikka 4/2016

SATI kutsuu jäseniään perheineen Porin Teatterin pienelle näyttämölle

SATI kutsuu jäseniään seuralaisineen Porin Teatterin pienelle näyttämölle

19.1.2017 klo 19

8.2.2017 klo 18 Herra Hakkarainen seikkailee on esitys perheen pienimmille. Mauri Kunnaksen tutut ja rakastetut hahmot joutuvat hauskoihin ja vauhdikkaisiin tilanteisiin kun maailman kuuluisin unissakävelijä Herra Hakkarainen lähtee öisille reissuilleen. Herra Hakkaraisen ystävä Masa Marsu joutuu selvittämään kuka kumma on vienyt Herra Hakkaraisen äidin kultahampaan ja miksi rouva kaupunginjohtaja on niin huolissaan oudoista yöllisistä tapahtumisista. Esitys sopii kaikille yli 3 -vuotiaille ja kestää n. 1h 10min sisältäen väliajan.

Liput 10 € / kpl

Liput 10 € / kpl Varaukset vain sähköpostilla, sati@satakunnaninsinoorit.fi Liput varataan ja maksetaan 13.1.2017 mennessä, jonka jälkeen liput ovat noudettavissa toimistolta 16.1 alkaen. Varmista puhelimitse 02 641 4131, että toimistolla ollaan paikalla. Voit myös sopia muun toimitustavan.

Satikka 4/2016

Varaukset vain sähköpostilla sati@satakunnaninsinoorit.fi. Liput varataan ja maksetaan 9.1.2017 mennessä. Maksetut liput ovat noudettavissa toimistolta heti. Varmista puhelimitse 02 641 4131, että toimistolla ollaan paikalla. Toimisto on suljettu 27.12.2016-5.1.2017. Voit sopia myös muun toimitustavan.

Satikka 4/2016