Satikka 3/2015

SATAKUNNAN INSINÖÖRIT RY:N JÄSENLEHTI

www.satakunnaninsinoorit.fi

3/2015

Timo Seppänen teki uudella moottoripyörällään lomamatkan jäämerelle

SATAKUNNAN INSINÖÖRIT RY:N HALLITUS 2015

Markku Uusitalo Puheenjohtaja

Jani Välimaa Varapuheenjohtaja

Timo Seppänen Taloudenhoitaja

Jari Vihervirta Tiedottaja

Mikko Vettenranta

0400 225 268 markku.uusitalo@ satakunnaninsinoorit.fi

044 302 7528 jani.valimaa@ satakunnaninsinoorit.fi

040 547 8038 thjseppanen@gmail.com

044 739 1395 jari.vihervirta@ satakunnaninsinoorit.fi

045 634 2553 mikkovet@gmail.com

Mika Hietikko

Minna Suominen

Pasi Nokelainen

Jukka-Pekka Salmela Opiskelijajäsen

Severi Suni Opiskelijajäsen

040 591 5555 mika.hietikko@ suomi24.fi

044 750 1107 minnsuom@gmail.com

050 408 3131 pasi.nokelainen@ gmail.com

0400 657 677 jukkapekkasalmela@ gmail.com

0400 636 507 severi.suni@ student.samk.fi

SATAKUNNAN INSINÖÖRIT RY:N VALTUUSTO Puheenjohtaja: Reijo Vuorio | Varapuheenjohtaja: Riku Laine PAIKALLISYHDISTYSTEN PUHEENJOHTAJAT Ala-Satakunnan Insinöörit: Reijo Vuorio, reijovuo@hotmail.com Porin Insinöörit: Jani Välimaa, jani.valimaa@gmail.com Rauman Insinöörit: Minna Suominen, minnsuom@gmail.com Pia Luovula Toimistosihteeri

Timo Ruoko Kenttäpäällikkö IL

02 641 4131 sati@ satakunnaninsinoorit.fi

0201 801 856 timo.ruoko@ilry.fi

SATIn toimisto Isolinnankatu 24, 5 krs 28100 PORI puh. (02) 641 4131, faksi (02) 641 4313 sati@satakunnaninsinoorit.fi www.satakunnaninsinoorit.fi

EDUSTUKSET INSINÖÖRILIITTO IL RY:SSÄ Hallituksen varajäsen: Jari Vihervirta Yrittäjien valiokunnan jäsen: Olavi Ketola Järjestövaliokunnan jäsen: Timo Seppänen Koulutus ja elinkeinopolittisen valiokunnan jäsen: Jarkko Myllyniemi

SATAKUNNAN INSINÖÖRIEN TIEDOTUSLEHTI - SATIKKA Päätoimittaja: Jari Vihervirta Taitto: Jari Vihervirta Toimitussihteeri: Pia Luovula Toimittaja: Jenni Huhtapelto Painopaikka: Brand ID Oy Pori Painos: 2500 kpl Julkaisija: Satakunnan Insinöörit ry ISSN: 1235-4244 Ilmestyminen: 4 kertaa vuodessa

3/2015 Kannen kuva: Timo Seppänen - Lomareissun maisemia napapiirin pohjoispuolelta.

14

6

Pääkirjoitus

4

Puheenjohtajan tervehdys

5

Sähköpolkupyörä ja tandem-version rakentaminen

6

Moottoripyörällä napapiirin pohjoispuolella

8

(Pikku)insinöörien kesäpäivät 2015

11

SAMK:n insinöörit tutkivat betonisten ratapölkkyjen uusiokäyttöä

12

Treeneissä: Rugby

14

KOODI2016 - osaako lapsikin kohta ohjelmoida?

16

IL:n asiamiehen palsta: Liitossa on meneillään vaalivuosi

17

Paikallisyhdistysten syyskokoukset

18

Tapahtumailmoitukset

8 Sähköinen näköislehti luettavissa: www.satakunnaninsinoorit.fi/satikka/nakoislehti

Pääkirjoitus

Alkuperäinen tarkoitukseni oli käsitellä tämän kertaisessa pääkirjoituksessani syksyn tuloa ja uusien harrastuksien aloittamista. Suomen hallitus kuitenkin pudotti viime viikolla sellaisen pommin, että päätin hieman muuttaa suunnitelmaani.

Joku saattaa ihmetellä, miksei tässä Satikassa ole tätä pääkirjoitusta lukuun ottamatta käsitelty mitenkään koko Suomea ravistelevia Sipilän hallituksen tekemiä palkansaajia kurittavia muutosesityksiä. Tämä johtuu siitä, että Satikkaa tehdään hyvin pienellä porukalla ja oman päivätyön ohessa. Siksi aikaa juttujen kirjoittamisesta lehden ilmestymiseen kuluu yleensä neljästä kuuteen viikkoa. Vakiopalstojen osalta hieman vähemmän. Pääkirjoituksen kirjoitan tavalliseti vasta viime hetkellä ennen lehden painoon menoa, joten viivettä tulee vain reilu viikko.

Painettu neljästi vuodessa ilmestyvä lehti on tiedotuskanavana auttamattoman hidas ja kankea. Siksi me Satin hallituksessa mietimmekin jatkuvasti keinoja joilla voisimme jatkossa tehostaa viestintäämme jäsenistölle. Todennäköisesti ainakin nettisivu tullaan uudistamaan ja myös sähköpostilla julkaistavan uutiskirjeen ottamista käyttöön on kaavailtu.

Tässä vaiheessa kuulemme mielellämme myös jäsenistön toiveita yhdistyksen viestinnän suhteen. Kommentteja aiheesta voi lähettää sähköpostilla sati@satakunnaninsinoorit.fi. Kaikki mieliåpiteet otetaan huomioon kun on päätösten aika.

Sitten muutama sana Sipilän hallituksen tekemistä muutosesityksistä. Puheenjohtaja Pertti Porokari tiivistää varmasti monen ajatukset toteamalla YTN:n tiedotteessa seuraavaa. ”Hallituksen lista on pahempi kuion kukaan osasi odottaa. Sipilän hallitus ei ole romuttamassa vain yleissitovuutta vaan työmarkkinoiden sopimisen kulttuuria ja perinnettä. Tästä ei hyvää seuraa.”

Esityksistä on seurannut monenlaisia tulkintoja. Kenelläkään ei tunnut olevan ihan selkeää kuvaa siitä, mikä niiden vaikutus tulisi toteutuessaan olemaan. Valtioneuvoston kanslian sivujen mukaan esitykset on rakoitus toteuttaa pakottavalla lainsäädännöllä, joka on voimassa seuraavan työehtosopimuskauden alkaessa. Epäselvää on kielletäänkö kaikki paremmin sopiminen vai onko kiellettyä ainoastaan valtakunnallisella työehtosopimuksella paremmin sopiminen, jolloin olisi mahdollista sopia paremmin paikallisesti ja työsopimuksella? Jos maksimipakottavuus koskee myös yksittäisiä työnantajan ja työntekijän välisiä sopimuksia, niin silloin työnantaja ja työntekijä eivät voi tapauskohtaisestikaan sopia paremmista korvauksista, jollei tätä koskevaa poikkeusta oteta lakiin.

Tätä kirjoittaessa on tiedossa, että myös Insinööriliiton hallitus on päättänyt, että liitto on mukana keskusjärjestöjen organisoimassa mielenosoituksessa. Tilanteet tulevat elämään syksyn mittaan, mutta varmaan on, että liitto valvoo jäsentensä etuja!

Jari Vihervirta Päätoimittaja

4

Satikka 3/2015

Puheenjohtajan tervehdys

Syystervehdys Eurasta ilman ruskanvärejä. Kun ajatukset kääntää menneeseen kesään niin itse ajattelin pitää kunnon kesäloman, mutta toisin kävi. Lisäksi suunnittelin tekeväni muutamia moottoripyöräretkiä, mutta nekin jäivät tekemättä. Ehkä tässä julkisesti pitää tunnustaa, että olen päässyt parhaimman harrastukseni pariin – talonrakennusta alusta loppuun ja melkein ”pitkästä tavarasta” tehden. Poikani perhe päätti aloittaa talonrakennuksen keväällä ja olen saanut olla talkoolainen ja ”jokapaikanhöylä” ja verestää muistoja vuodelta 1990 oman taloprojektini ajalta. Voin vain todeta, että kyllä Suomessa on aivan liikaa säännöstelyä ja ohjeita ja määräyksiä mitä ja miten pitää rakentaa talo vaikka mukana on rakennusinsinööri ja kaksi appiukkoa ja muutama sukulaismies. Kyllä maalaisjärkeä löytyy työmaalta riittävästi. Olemme käyneet monet keskustelut miten pitää rakentaa – kiitos siitä hyville talkookavereille.

Ensi vuonna olemme sitten saunomassa ko. talossa.

Ja nyt syksyn kynnyksellä hieman politiikkaa. Olen seurannut mielenkiinnolla miten Sipilä, Soini ja Stubb junailevat asioita eteenpäin maassamme. Kuvittelin puheiden ja tekojen olevan hieman toisaalla tässä kohtaa vuotta, syyskuun alussa, kuin pakolaisasiassa. Työllisyys ja talous tulisi olla Sipilän hallituksen pääteemat. Käytetäänkö lopputuloksesta nimitystä Yhteiskunta- vai Tulopoliittistasopimusta niin sillä ei ole väliä vaan maa tarvitsee nyt laaja-alaisen ymmärryksen päättäjien ja meidän kansalaisten välillä mitä me oikein haluamme Suomelta ja millä keinoilla me sen teemme.

Velkaantumisen polulla ei voida montaa vuotta enää jatkaa.

Olen ajatellut, että meidän kaikkien kenellä on työpaikka ja talousasiat noin mallillaan, tehdä kaikissa toimissamme päätöksiä, jotka suosivat kotimaista tuotantoa ja -kysyntää. Näkisin, että matkailu kotimaassa on paras lääke Pohjois-Suomen alueelle. Kaivokset ja muut uudet teollisuudenharat antavat odottaa itseään suurina työllistäjinä. Matkailu kotimaassamme ympäri Suomea on huomattavasti parempaa taloustukea maallemme kuin lähteä lentäen Etelä-Eurooppaan aurinkorannalle.

Matkailua tärkeämpänä talousvaikutuksen teemme, kun kaupassa ruokaostoksilla valitsemme suomalaisen tuotteen aina, kun se vain on mahdollista. Lähiruuan käyttö on parasta oman paikkakunnan tai maakunnan tuottajien ja valmistajien tukemista. Joten olkaa kauaskatsoisia, kun teette esim. ruokaostoksianne seuraavan kerran ja tästä eteenpäin.

Meillä SATIssa kesä meni viuhuen ohi ja Jazz-tapahtuma oli taasen erittäin suosittu, hyvä niin. Tämä osoitti, että IL:n tapahtumat maakunnissa ovat suosittuja ja helppo tulla piipahtamaan ja tapaamaan samanhenkisiä ihmisiä keskellä kesälomaa. Loppuvuonna SATIn tapahtumat tulevat taasen olemaan laadukkaita ja monet niistä tullaan myymään loppuun. Mutta tämä vain lisää meidän aktiivien innostusta kokeilla jotain aivan uuttakin, kiitos teille kaikille osanottajille menneestä alkuvuodesta. Ideoita tulevaisuuteen otamme vastaa mielellämme vastaisuudessakin.

Markku Uusitalo Puheenjohtaja

Satikka 3/2015

5

Sähköpolkupyörä

ja tandem-version rakentaminen

Auton korvike työmatkalle, avuksi syksyn vastatuuliin, kauppakassiksi tai ikääntyneille liikkumista helpottamaan, nämä ovat vain muutamia syitä miksi sähköpolkupyörä olisi oiva väline. Sähköpolkupyöriä ei vielä liiemmin näy Suomen katukuvassa, mutta nyt kasvavan ekologisen ajattelun aikaan jokainen voi miettiä olisi-

6

ko sähköpolkupyörästä korvaamaan auto omalla työmatkalla. Sähköpolkupyörällä voi säästää työmatkojen kustannuksissa ja sähkömoottorin avustaessa ei pyöräilijän tarvitse varoa hikoilua, jolloin se onkin oiva väline vähän pidemmillekin työ-, koulu- tai kauppamatkoille. Sähköpolkupyörä on jopa mainittu yhtenä keinona saavuttaa

asetetut valtakunnalliset tavoitteet 20 prosentin lisäyksestä kävellen ja pyörällä tehtäviin matkoihin.

Sähköavusteisella polkupyörällä tarkoitetaan tieliikennekäyttöön hyväksyttyä, yhden tai useamman henkilön tai tavaran kuljettamiseen valmistettua, vähintään kaksipyöräistä, polkimin tai käsikammin

Satikka 3/2015

Rungon pituus aiheutti haasteita johdotusta tehtäessä.

varustettua sähkömoottorilla varustettua ajoneuvoa. Suomessa sähköpolkupyörä saa olla varustettu korkeintaan 250 W tehoisella moottorilla. Lisäksi moottori saa toimia vain poljettaessa, sekä sen on kytkeydyttävä pois toiminnasta viimeistään 25 km/h nopeudessa. Tällä vauhdilla, sähköavusteisella pyörällä tehty keskimääräinen 10 km:n matka taittuu alle puolessa tunnissa ja ylämäkiä polkiessa tuntuu ihan kuin joku työntäisi selästä lisää vauhtia.

Liikenteessä liikkuessa sähköpyöräilijää koskee samat liikenne- ja väistämissäännöt kuin pyöräilijää.

SAMKissa rakennettu tandemsähköpolkupyörä Automaatiotiimin kiinnostus sähköpolkupyörän tekniikkaan ja yleinen rakentelun halu johti siihen, että päädyimme rakentamaan oman sähköpolkupyörän. Emme kuitenkaan halunneet rakentaa sähköpolkupyörää perinteisen polkupyörän runkoon. Tällä kertaa tarpeeksi erikoinen ratkaisu oli eräältä SAMKin henkilökunnan jäseneltä löytynyt tandempolkupyörä.

Tandempolkupyörän muuttaminen tandemsähköpolkupyöräksi alkoi siitä, että se purettiin osiin maalaamista ja huoltoa varten. Selvää oli että pyörästä olisi tehtävä tekijöidensä ja tekopaikkansa näköinen, joten runko sai pohjamaalin ja sen päälle SAMKin tunnusomaisen turkoosin värin.

Sävyyn sopivat uudet ketjutkin onnistuttiin hankkimaan. Muut osat puhdistettiin ja huollettiin sekä tarvittaessa uusittiin.

Pyörään tarvittavien osien etsiminen oli haasteista ensimmäinen. Tarvittavia osia ryhdyttiin etsimään ulkomaisista kaupoista, mutta tarvitsemamme 28 tuumaisen vanteen sijaan löysimme enemmän

Satikka 3/2015

Testiajo oli liikaa alkuperäiselle takarenkaalle.

26 tuumaisia, sekä vanteen postittaminen osoittautui yllättävän hankalaksi ja kalliiksi. Löysimme kuitenkin kotimaisen toimijan, Electrobiken harjavaltaisen Bikestoppin kautta. Electrobike sponsoroi tandempolkupyörän sähköistämiseen tarvittavan sarjan. Sarjaan kuuluu moottori, akku sekä ohjauselektroniikka (moottoriohjain, polkutunnistin sekä säätöpaneeli), joten kerralla saatiin iso osa tarvittavista osista. Sarjaamme valikoitui moottori, joka on 250W etuvanteessa oleva malli ja akku, joka on 36V ja 9Ah. Ohjaustankoon kiinnitettävästä säätöpaneelista saa valittua tehon jolla moottori avustaa etenemistä aina kun poljetaan. Avustus toimii aina 25km/h nopeuteen asti, jota suuremmissa nopeuksissa se ei nykyisen lain puitteissa saa olla auttamassa.

Sähköistyssarja oli hyvin suunniteltu ja sen asentaminen onnistui suhteellisen pienellä vaivalla. Koska sarja oli suunniteltu tavalliseen polkupyörään, aiheutti tandempolkupyörän pituus pieniä haasteita. Jotta johdot yltäisivät tarakalle sijoitetulta akulta aina etupyörässä sijaitsevalle moottorille asti, oli johtoja jatkettava. Polkutunnistin sai osakseen hieman rankemmat muokkaukset, sillä tandempolkupyörämme runko oli peräisin 80-luvulta, eikä sen kampien kiinnitys ollut yhteensopiva tämänhetkisten kiinnitysvaihtoehtojen kanssa.

Näistä haasteista kun selvittiin, jäi jäljelle enää pyörän kasaus ja viimeiset hienosäädöt ja testiajot. Pyörän takavanne oli ajan jo tarpeeksi kuluttama ja vääntyi käyttökelvottomaksi testiajon aikana. Onneksi tämä oli helposti hoidettavissa ja pyöräilyliikkeestä saatiin välittömästi uusi vanne alle ja matka pystyi jatkumaan. Virallinen pyörän julkistus tapahtui SuomiAreenassa 2014, jolloin jokainen halukas sai kokeilla

pyörällä ajoa. Nyt pyörä on näytillä ja käytettävissä Satakunnan ammattikorkeakoulun Tiedepuiston kampuksella.

Henkilökohtaisia sähköpolkupyöriä Tandempolkupyöräprojektissa mukana olleet henkilöstön jäsenet innostuivat asiasta niin paljon, että käytössä on nyt myös omat sähköpyörät.

Toinen pyöristä hankittiin valmiina pakettina Alankomaista. Pyörä saapui suurimmalta osalta kasattuna, ainoastaan eturengas ja tanko tarvitsi kiinnittää mukana tulleilla ruuveilla. Pyörässä moottori sijaitsee takarenkaassa ja akku on sijoitettuna pyörän rungon keskellä olevaan pullotelineeseen. Akku on helposti irrotettavissa telineestä, täten sen voi ladata helposti sisällä aina seuraavaa pyöräretkeä varten.

Pyörällä on helppo liikkua vaikeammassakin maastossa, sillä tämä sähköpyörä on rakennettu maastopyöränrunkoon.

Tandempolkupyöräprojektin seurauksena valmistui sähköpolkupyörä myös Tunturi RX700-hybridipyörästä. Takavanteen tilalle asennettiin napamoottorin sisältävä malli ja pyörässä on nyt 48V järjestelmä 12 Ah akulla. Sähköpolkupyörän käytöstä on hyviä kokemuksia ja se on antanut sopivasti lisäintoa autolla tehtyjen matkojen suorittamiseen pyörällä.

Teksti: Joonas Kortelainen, Tommi Lehtinen, Meri Olenius, Pauli Valo Kuvat: Pauli Valo

7

Moottoripyörällä

napapiirin pohjoispuolella

8

Satikka 3/2015

Pohjoisen jo useasti moottoripyörällä kiertäneenä luulin sen kuuluisan Lapinkuumeen jo hellittäneen, mutta turha luulo.

Keväällä iski ensin kova kuume ostaa uusi pyörä. Olin jo jonkin aikaa ”kuolannut” ns.

All round -pyörien perään ja sellainen oli siis hankittava. Kun pyörä oli ostettu, alkoi päähän hiipiä ajatus, että pohjoiseen pitää taas lähteä näyttämään uudellekin pyörälle poroja. Yrityksistä huolimatta ajatus lähtemisestä tienpäälle ei vaan onnistunut, joten kartta esiin ja ajosuunnitelman tekoon.

Yleensä olen varannut pohjoisen matkaan seitsemästä kahteentoista vuorokautta, mutta nyt päätin tehdä viiden päivän nopean retken ja fiilistellä pitkien ajopäivien huumaa uuden pyörän satulassa. Alustavan ajosuunnitelman jälkeen katsoin lähtöpäiväksi elokuun kolmannen ja paluupäivä olisi seitsemäs elokuuta. Toivoin, että tämän kesän sateisen sään joukkoon mahtuisi muutama poutapäiväkin reissun ajalle.

Kokeneena moottoripyöräreissarina aloin valmistelemaan mukaan otettavia varusteita jo hyvissä ajoin, mutta kun tällä kertaa rouva ei ollut lähdössä mukaan, sekoitti se hieman rationaalisesti ajattelevaa insinööriäkin. Matkatavaraa tuli otettua lisätilan vuoksi enemmän kuin tarvetta oli. Vuosien varrella kaikki motoristien varusteet ovat parantuneet huomattavasti, niin alusasujen kuin ajovarusteidenkin osalta, joten niiden huolto on matkan aikana nopeaa ja helppoa. No näin tällä kertaa.

Standardoinnissa riittäisi vielä tekemistä Eräs asia kuitenkin ihmetyttää. Vaikka asioiden standardisoinnista puhutaan paljon, niin ei se tällaista normikulkijaa paljon lohduta. Reissulle saa ottaa repullisen virtalatureita mukaan esim. tietokoneen-, kameran-, puhelimen ja kypäräpuhelimen laturit + vielä välijohtoja materiaalin siirtämiseen tietokoneelle.

Lähtöaamu koitti ja tien päälle lähdettiin klo 5.30. Keula kohti pohjoista ja matka 8-tietä pitkin alkoi. Ajan aina pohjoiseen mennessä rantatietä, koska se on nopea ja sen voi ajella vauhdilla. Mitään nähtävää siellä ei ole ennen Oulua. Pidän tätä pätkää siirtymätaipaleena, joten hyvin reippaasti vain eteenpäin.

Ensimmäisen päivän majoituksen varasin Rovaniemen Ounasvaaralta Santa Sport hotellista. Ensimmäisen päivän ajorupeama oli 746 km, tosin pyörähdin siinä hieman katselemassa Rovaniemeäkin.

Sääkin suosi siinä mielessä, että vettä sateli

Satikka 3/2015

vasta Kokkolan jälkeen ja ainoastaan pieninä vesikuuroina. Rovaniemellä paistoi jo aurinkokin. Hieman oli jalat jäykkinä ja takapuoli hellänä, kun ei tällainen vanhempi motoristi ollut taas aikoihin istunut yhteen menoon noin kauan satulassa. Tiesin kuitenkin vanhastaan, että kaikki kolotukset unohtuu taas aamulla, kun pääsee uudestaan satulaan.

Toinen päivä alkoi aikaisella aamiaisella kymmenien nuorten urheilija-alkujen kanssa hotellilla. Melkoista säpinää ne saa aikaiseksi nuo 10 – 12 ikäiset lapsoset lounasbuffetin ympärillä.

Sitten vain kapsäkit pyörälle ja navigaattoriin suunnaksi Kilpisjärvi. Päätin ajaa tietä nro. 79 pitkin ja poiketa Levillä katsomassa mitenkä paljon se on taas viimekerrasta kasvanut. Ensimmäinen etappi ajeltiin pienessä tihkusateessa ja 11 asteen lämpötilassa. Poroja ei kovin paljoa tiellä vielä näkynyt, ennen kuin vasta ihan Levin lähettyvillä. Ajettuani Levin rinteet läpi ja tankattuani itseni ja pyöräni lähdin taas jatkamaan matkaa ylöspäin. Muonion jälkeen tie vaihtui 21/E8 ja se vie perille asti Kilpisjärvelle.

Lappilaista asiakaspalvelua Muonion ja Kilpisjärven maisemat ovat ihan omanlaisiaan ja vaaroja näkyy tien varrella useita. Tien kunto on ihan hyvä ja sadekin tauokosi, joten kyllä kelpasi ajella ja nautiskella maisemista. Tällä välillähän ei ole kuin yksi varsinainen turistirysä ja sinne piti taas mennä juomaan kuppi kuumaa. Samalla sai katsella lappilaista asiakaspalvelua, kun taas yksi bussillinen eläkeläisiä tuli sisälle. Hommat hoituu rennosti jutustellen ja välillä kassalta lähdetään jonnekin omia asioita hoitamaan. Ei siellä nyt niin kiirettä pidetä.

Kilpisjärven retkeilykeskus Aurinkoisella Kilpisjärvellä majoituin Kilpisjärven Retkeilykeskukseen. Huoneessa oli oma WC ja suihku sekä huikea näkymä ihan vieressä olevalle Saanalle. Päätin ensin mennä saunaan ja sitten lounaspöytään nauttimaan kunnon iltapalan muutaman oluen kera. Nautiskellen samalla ikkunasta avautuvista lumisista tunturinäkymistä.

Konjakkipullonkin aukaisin huoneessani – ihan lääkkeeksi vain. Otin pienet siivut ja katselin samalla kun 15 poron tokka käveli huoneeni ikkunan vierestä.

Retkeilykeskuksen alueella on pieniä mökkejä laajalla alueella, ihan Saanatunturin kupeella. Luultavasti osa niistä on vakiasiakkaiden käytössä, koska usealla pihalla

seisoi moottorikelkka. Lähes jokaisen mökin pikkuterassilla oli erikoisen näköinen rosterinen savustus/grilli yhdistelmä. Paikallista tuotantoa ilmeisesti.

Aurinkoa ja upeita maisemia Kolmas päivä alkoi mainiosti, sillä aurinko paistoi täydellä teholla jo kun starttasin kello kahdeksalta kohti Norjaa ja Hammerfestia. Tämä pätkä on se kaikkein mielenkiintoisin, sillä maisemat ja tien luonne muuttuu varsin pian Suomen rajan ylityksen jälkeen. Näin satakuntalaisen silmin maisemat ovat erittäin muhkeita.

Tie muuttuu E6:ksi heti Skibotn risteyksessä ja sitä pitkin rallatellessa pääsee Hammerfestin risteykseen asti. Maisemat ovat jylhiä ja alas vuorilta on pitkä matka.

Alhaalla siintävää vuonoa kelpaa katsella.

Alkumatkassa ei ollut paljoakaan poroja, mutta lammaslaumat pysäyttivät pari kertaa tiellä ollessaan ja rauhallisesti laidunta vaihtaessaan.

Tiet tuossa osassa Norjaa ovat olleet aina kapeita, mutta nyt on Norjan valtio alkanut satsaamaan isolla kädellä tierahoja myös pohjoisen rantatielle. Siellä oli tämän tästä tietyömaita ja kalliota oli louhittu paljon, jotta tiet levenevät. Uutta asvalttia on paljon ja mutkiahan siellä on edelleen riittävästi ja pitkiä tunneleita. Mielenkiintoa oli siis koko ajan moottoripyöräilijän näkökulmasta katsoen. Pisin tunneli taisi olla Isfjellen, 3,2 km pitkä.

Porojen kanssa saa olla tarkkana E6:lta käännyin kohti Hammerfestia ja sinne oli enää 60 kilometriä matkaa. Tällä tieosuudella olikin sitten todella paljon poroja. Porot olivat koko ajan tienvieressä tai kävelivät tiellä rauhallisesti. Tuudittauduinkin jo siihen, että käyttäytyvät samalla tavalla koko ajan. Eipä saisi luulla mitään.

Tullessani tunturilla erään U-mutkan jälkeen suoralle tielle, kävi läheltä piti tilanne, kun isosarvinen uros päätti täysin yllättäen juosta tien yli edestäni. No ABS jarrut ja nopea reagointi väistöliikkeen kera pelasti kolarilta tällä kertaa, ohjaustanko lähes hipaisi poron takamusta.

Tarkkaavaisuus lisääntyi taas kummasti, varsinkin kun vielä tunneleiden ulkopuolella oli liikennemerkit, jotka varoittavat tunneleissa olevista poroista. Tunnelit ovat melko kapeita ja pimeitä ja siellä liikkuvia poroja on lähes mahdotonta havaita.

Onneksi jouduin tunnelissa vain yhden kerran tekemisiin porojen kanssa ja sillä kertaa ne olivat lähellä tunnelin suuta vilvoittelemassa.

9

Saavuttaessa Hammerfestiin ajetaan kauniin Kvalsundin 741,5 metriä pitkän riippusillan yli. Noin 10 000 asukkaan Hammerfest on maailman pohjoisin kaupunki. Hieno satamakaupunki ja samanlaisten vuorien ympäröimä kuin esim. etelässä olevat isot kaupungit Stavanger ja Bergen, joissa olen myös käynyt. Hammerfestissa paistoi aurinko ja lämpötila oli noin 24 astetta. Kesäisissä tunnelmissa sain siis niinkin pohjoisessa olla ja kävellä kauniin kaupungin katuja shortseissa ja T-paidassa. Kaupunki on kasvamassa, sillä siellä oli paljon uudisrakennuksia valmiina ja myös työn alla.

Tasokasta majoittumista Majoituin kaupungin hienoimpaan hotelliin Scandikiin. Hotelli ei ole kovin vanha, mutta siellä remontoitiin osaa huoneista.

Sain juuri uudistetun ison huoneen mahtavalla merinäkymällä.

Neljäs päivä alkoi uskomattoman hienolla aamupalalla hotellilla. Näin täydellistä ja runsasta buffettia en ole ennen nähnyt. Lajeja oli porosta, eri kaloista ja muista meren eliöistä aina kaviaariin asti. Sekä kaikki muut tunnistamattomat herkut, perusruokien lisäksi. Vahinko ettei pysty syömään määräänsä enempää.

Täksi päiväksi oli luvattu vettä noin tunti ennen Suomen rajaa ja näinhän siinä kävikin. Sadetta riittikin sitten koko päiväksi, pienten poutaosuuksien tauottamana viimeiset 70 km.

Määränpääni oli pieni paikkakunta Vuostimo, joka sijaitsee Sodankylän ja Kemijärven puolivälissä. Päivän matka annos oli runsas 600 kilometriä.

Saapuessani yöpymispaikkaani Holi-

10

day Village Kuukiuruun, olin vähällä yllättyä. Mentyäni sisälle ja respaan, paikalla oli pariskunta, joka ei ymmärtänyt sen enempää suomea kuin englantiakaan. Ei edes rallienglantia. Hitaasti puhuen ja ”kielillä” solkaten saimme ummikkovenäläisen isännän kanssa selvitettyä, että minulla on netissä tekemäni varaus yhdeksi yöksi.

Eipä löytynyt varausta, mutta eipä toisaalta ollut muita majoittautuneenakaan, joten huone löytyi. Jännää miten vähän sitä sitten tulee heitettyä läppää muiden kanssa, kun kumpikaan ei ymmärrä toistaan. Kaksi vuotta he ovat ymmärrykseni mukaan sinänsä todella hienoa paikkaa jo hoitaneet.

Luulisi kuitenkin, että kannattaisi palvelua järjestää myös suomen kielellä. No, kukin tavallaan.

Viides päivä alkoi, ei niin kovin yllätyksellisesti, sillä vettä tuli oikein isolla kädellä. Poriin oli matkaa noin 850 kilometriä pienen kiertoreitin vuoksi. Ei hyvältä näyttänyt. Mielessäni kaikui lisäksi vielä matkaan lähtiessäni saatu viesti, että tuliaisia on sitten syytä hankkia matkalta. Tuliaisten miettiminen on todella viheliäistä hommaa. Niinpä suuntasin ensiksi Posiolle Pentikin tehtaan myymälään ja ajattelin että sieltä luultavasti minäkin onnistuisin jotain hankkimaan. Toki rajoitettu kuljetuskapasiteetti antoi oman mausteensa siihen.

Vettä siis tuli todella paljon ja Kemijärvi-Posio-Ranua välillä on poroja erittäin runsaasti. On se niin mukava tihruttaa märän ja huonosti läpinäkyvän kypäräpleksin läpi niitä ruskeita veitikoita, jotka kopsuttelevat tietä pitkin tummaa metsää ja taivasta vasten. Onneksi nyt ei ollut joukossa ketään nopsajalkaista tien ylittäjää.

Matkaan siis taas ja heti viiden tunnin ajon jälkeen alkoi aurinko paistamaan,

mikä ilahdutti suunnattomasti märkää kuskia. Loppumatka olikin sitten pelkkää nautintoa ja tuskaisen jäykkiä jäseniä.

Viimeinen etappi olikin matkan pituuden lisäksi pisin myös ajallisesti, sillä erinäisten pysähdysten vuoksi aikaa kului 13 tuntia ja 40 minuuttia.

Yhteenvetona vielä tilastotietoa insinöörimäisellä otteella Matka kesti viisi päivää ja kilometrejä tuli yhteensä 3 489, eli keskimäärin 698 kilometriä ajopäivää kohti. Lyhin päiväetappi oli Kilpisjärvi – Hammerfest, 519 km ja pisin oli viimeinen päivä eli 851 km.

Bensaa paloi 128,3 litraa, eli keskikulutus oli 3,62 l/100 km, josta suurin kulutus tankkausvälillä oli 4,61 l/100 km (pikis välillä Pori – Kokkola) ja pienin tankkausvälikulutus oli 3,23 l/100 km.

Takarengas kului matkalla 1,3 mm, eturengas vähemmän.

Kaiken kaikkiaan matka sujui erinomaisen hyvin. Sääolojen epävakaisuus ja pienet kropan jäykkyydet tietysti kuuluu kuvaan, mutta tekniikka pelasi Hondamaisella varmuudella ja isommilta kommelluksilta vältyttiin.

Jokohan tämä oli viimeinen mp-reissu jäämerelle?

Teksti ja kuvat: Timo Seppänen Kirjoittaja on pitkänlinjan aktiivinen satilainen. Tällä hetkellä hän vaikuttaa ainakin Satakunnan Insinöörien ja Porin Insinöörien hallituksissa, Insinööriliiton järjestövaliokunnassa, Akavan aluejohtoryhmässä sekä Nordean palkansaajatoimikunnassa.

Satikka 3/2015

(Pikku)insinöörien kesäpäivät 2015 Matka starttasi Raumalta muutaman retkeläisen voimin. Porin linja-autoasemalta lastenrattaita ja pikku matkustajia lastattiin kyytiin vino pino, jonka jälkeen suuntasimme kohti määränpäätä.

Tänä kesänä oli suuntana Koivuniemen Herran tila, MuuMaa, Merikarvialla.

MuuMaassa pääsee vierailemaan kesäisin itsekseen taikka ryhmässä. Tilalla on kesäisin leirejä eri tahojen järjestämänä. Rannasta löytyy myös vuokrattava savusauna ja palju. Kesän toimintakauden ulkopuolella tilalla käyvät tutustumassa maalaiselämään lähiseudun päiväkoti- ja koululaisryhmät. Kyseisellä tilalla on historiaa jo toista sataa vuotta, joka näkyy tänä päivänä pihapiirin vanhoina rakennuksina.

Perillä meitä odotti tilan emäntä, joka tuli retkeläisiä tervehtimään ja ohjeistamaan eläinten syöttämisestä sekä päivän

Satikka 3/2015

ohjelmasta. Pian tämän jälkeen retkeläiset lähtivät katsomaan mitä tilalta löytyi. Alueelta löytyy hevosten, lampaiden, porsaiden ja kanojen lisäksi kesävieraita, joita tällä kesänä oli sukkanauhakäärme, karvainen tarantula, kaksi kilpikonnaa, belgian jättiläiskanit, jne. Tilalla toki on omiakin eläimiä, jotka asustelevat siellä vuoden ympäri, Muumaahan voi mennä vierailemaan myös talvella.

Järjestettyä ohjelmaa alueelta löytyi puolen-tunnin välein. Ohjelmassa oli vaunuajelua hevosella ja traktorilla, talutusratsastusta, lehmän ja vuohen lypsyä, sekä paljon muuta. ”Eksoottisin” kokemus taisi olla tämä vuohen lypsäminen, ainakin ilmeistä päätellen.

Matka oli mukava, retkeläiset hyväntuulisia ja sää lämmin mutta pilvinen. Hyvä ilma maatila-matkailuun koska eläimetkin

jaksoivat röhkiä ja määkiä iloksemme pitkin päivää. Takaisin päin matkustaessa oli havaittavissa, että matka taisi olla onnistunut kun nuorimmat matkalaiset nukahtivat yksi kerrallaan jo ennen Poria.

Kiitän vielä kesäpäiväläisiä seurasta, jonka lisäksi myös Koivuniemen emäntä lähetti lämpimät terveiset jälkikäteen mainioille pikkuinsinööreille!

Teksti: Sami Santalahti Kuva: Koivuniemen Herra

”Kai tämä järjestetään ensi vuonna uudestaan??”

Kysyi pieni matkalainen.

11

SAMK:n insinöörit tutk betonisten ratapölkky Satakunnan ammattikorkeakoulussa käynnistettiin kesällä 2014 Liikenneviraston toimeksiantona projekti, jossa selvitettiin rautateiltä käytöstä poistettujen betonisten ratapölkkyjen ympäristöystävällisyyttä ja mahdollista uusiokäyttöä.

Tutkimusten lopputulokset osoittivat, että käytöstä poistetut betoniset ratapölkyt eivät ole ympäristöriski vaan niiden uusiokäyttöön on olemassa monia eri mahdollisuuksia.

Suomessa on varastoituna suuret määrät betonisia ratapölkkyjä, joille ei ole toistaiseksi löydetty laajamittaisempaa uusiokäyttöä. Ratapölkkyjä poistetaan vuosittain noin 50 000 kappaletta, mikä on yli 12 000 tonnia betonia. Projektissa selvitettiin mahdollisuutta käyttää ratapölkkyjä uudelleen betonimurskeena.

Betonimurskeen tulee täyttää Suomen lain asettamat kriteerit, jotta sitä voidaan

12

käyttää maanrakennuksessa. Betonijätteen uusiokäyttöä murskeena säätelee laissa MARA-asetus (Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa http://www.finlex. fi/fi/laki/alkup/2006/20060591), jossa on määritelty enimmäispitoisuudet haitallisille aineille.

Betonipölkkymurskeen mekaaniset ja kemialliset ominaisuudet tutkimuksen kohteena Käytöstä poistetuista ratapölkyistä tehtiin mursketta, jota käsiteltiin sadevedellä ja jolle tehtiin sarja toistuvia pakastussulatuskokeita, joilla simuloitiin Suomen eri vuodenaikojen vaihtelua. Mursketta analysoitiin sekä SAMKin omissa että ulkopuolisissa akkreditoiduissa laboratorioissa, mm. Porilab:ssa. Saatujen

tulosten mukaan ratapölkyt eivät sisällä eikä niistä valmistetusta murskeesta liukene ympäristöön raja-arvoja ylittäviä määriä haitta-aineita. Murskeesta uuttui sadeveteen käytännössä vain ympäristölle haitatonta kalkkia ja rautaa, jotka ovat teräsbetonin komponentteja. Ratapölkyistä valmistetun murskeen mekaaninen kestävyys todettiin varsin huonoksi ja murske mureni osittain pakastus-sulatus-syklien aikana.

Betonipölkkyjen murskaaminen eli pulverointi on aiemmin aiheuttanut vastustusta, koska on epäilty, että siitä tulee suuria meluhaittoja. Pölkkyjen murskausprosessista syntyvää melua mitattiin ja se todettiin hyvin vähäiseksi. Melumittauksissa todettiin, että ratapölkkyjen murskaamista eli pulverointia voitaisiin suorittaa 90 m:n päässä asuinalueesta ilman, että siitä aiheutuu meluhaittaa.

Satikka 3/2015

kivat yjen uusiokäyttöä Ratapölkyillä on lukuisia uusiokäyttömahdollisuuksia Lopputuloksena voidaan todeta, että käytetyt betoniset ratapölkyt eivät muodosta ympäristöriskiä eli niistä tehty betonimurske on kemiallisesti puhdas tuote, josta ei leviä ympäristöön haitta-aineita.

Kierrätetyille ratapölkyille on useita käyttökohteita sekä kokonaisina että murskeena. Kokonaisina pölkkyjä käytetään ulkomailla muun muassa aurinkopaneelien tukijärjestelmissä, tukimuureissa, portaina ja puutarhoissa. Kokonaisia pölkkyjä voisi mahdollisesti hyödyntää myös meluvalleissa ja muina tukirakenteina. Betonijäte kierrätetään usein murskeen muodossa.

Murske on erittäin hyvä materiaali teiden eri rakennekerroksissa sekä pengerlevityksissä. Murske on luonnonkiviainesta kevyempää ja se lujittuu käytössä päästessään veden kanssa kosketuksiin siinä

Satikka 3/2015

jäljellä olevan reagoimattoman sementin vuoksi. Mursketta käytetään myös salaojitusrakenteissa, puutarhoissa ja uuden betonin valmistuksessa. Pölkkyjen kierrätys säästää luontoa vähentämällä kuljetusten ja uuden sementin valmistuksen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä pienentämällä kaatopaikkojen kuormitusta ja säästämällä luonnonkiviainesta. Ratapölkkyjen kuljetus- ja käsittelykustannusten minimoimiseksi olisi vielä selvitettävä mahdollisuuksia pölkkyjen paikalliseen murskaukseen ja murskeen hyötykäyttöön ratapihojen läheisyydessä.

kemiantekniikka, SAMK Rami Lammi, opiskelija rakennustekniikka, SAMK Kuvat: Rami Lammi Artikkelin lähde: Rami Lammi & Reija Mäki, opinnäytetyö, Betonisten ratapölkkyjen uusiokäyttö, SAMK 2014

Teksti: Timo Hannelius, Lehtori kemiantekniikka, SAMK Mari Uusitorppa, Lehtori rakennustekniikka, SAMK Reija Mäki, opiskelija

13

Treeneissä

Rugby – Veri lentä Rugbyllä on lajina melko raju maine, eikä mielikuvaa vähennä pelin katseleminen kentän laidalta. Osa pelaajista on pehmustanut päänsä nahkaisella suojuksella, osalla on sormet teipattu joko kaiken varalta tai ensimmäisen pelitilanteen jäljiltä ja kesken pelin saattaa joku ontua kentältä kohti huoltopistettä. Onko laji niin vaarallinen miltä se ensinäkemältä näyttää?

Pelin teoriaa ja käytäntöä Rugbystä on olemassa kaksi erillistä muotoa, Rugby Union ja Rugby League. Suomessa pelataan pääasiassa union-muodon säännöillä, myös lajin SM-liigaa. Rugbyä pelataan ruohokentällä, jonka päissä ovat joukkueiden maalialueet ja maalipylväät.

Pelin tavoitteena on tehdä maali eli try kantamalla, syöttämällä tai potkaisemalla kuljettaa pallo maalialueelle ja painamalla se maahan. Maalin tehdäkseen ei siis tarvitse saada palloa osumaan maalipylväiden väliin; maalin jälkeen joukkue saa lisäpisteyrityksen, jossa pallo pyritään potkaisemaan pylväiden väliin, kolmen metrin

14

korkeudessa olevan poikkipuun yläpuolelle. Try tuo joukkueelle 5 pistettä ja lisäpistepotku onnistuessaan 2 pistettä.

Säpinää peliin tuovat erilaiset rykelmätilanteet ja taklaukset. Taklaaminen on sallittua hartialinjasta alaspäin koko vartaloon ja oikeaoppisessa taklauksessa pyritään saamaan vastustajasta tiukka halausote vartalon ympäriltä. Rykelmäaloitus eli scrum on tapa käynnistää peli uudelleen, ruck- ja maul-rykelmät syntyvät pelitilanteissa.

Kun taklauksiin ja rykelmiin yhdistetään se, että molemmilla joukkueilla on kentällä viisitoista pelaajaa, alkaa pelitilanne vähemmästäkin näyttää hieman kaaosmaiselta. Pori Rugbyn miestenjoukkueessa pelaava Matti Tuominen kuitenkin muistuttaa, että taklaaminen on tarkkaan säännöillä säädeltyä ja ennen kaikkea tekniikkalaji, voimaa ei tarvitse käyttää. Pieni rämäpäisyys ei kuitenkaan ole pelaajalle pahitteeksi, kyse on kuitenkin fyysisestä kontaktilajista; ”jos mustelmat tai pieni kipu pelottavat, on varmasti vaikea harrastaa rugbyä”, toteaa Tuominen.

Ei salamapalloa eikä amerikkalaista jalkapalloa Vaikka rugby pelinä on saanut alkunsa jo 1820-luvulla, Suomessa se on vasta viime vuosikymmenen tulokas. Tahko Pihkalan kehittämä salamapallo on lajina sukua rugbylle, mutta nuoremmalle sukupolvelle se on jäänyt jo melko tuntemattomaksi kansainvälisen version vallatessa alaa.

Ero amerikkalaiseen jalkapalloon näkyy katsojalle helpoiten suojusten puuttumisena. Vaikka ajatus haarniskaan tai kokovartalotyynyyn pukeutumisesta voisi houkutella, säännöt sallivat vain kypärän,

Satikka 3/2015

Treeneissä

ää ja luut rutisee? hartiasuojat, alasuojat ja säärisuojat. Suojien on oltava pehmeät ja ohuiksi puristuvat. Toinen suuri ero amerikkailaiseen jalkapalloon on ottelun peliaika. Rugbyssä peliaika on 2 x 40 min ja tuomarin antama lisäaika, eikä peliaika katkea vaikka pallo tai pelaaja lentäisi ulos pelialueelta. Pallon tapauksessa suoritetaan sivurajaheitto, pelaaja puolestaan kömpii takaisin kentälle peliajan keskeytymättä.

Rugbypallo eroaa amerikkalaisessa jalkapallossa käytettävästä pelivälineestä kokonsa ja muotonsa puolesta. Rugbyssä pallon heittäminen on sallittua vain taak-

sepäin, eikä palloa ole suunniteltu heittämistä silmällä pitäen. Pallo on muodoltaan selvästi soikea, mutta amerikkalaista jalkapalloa suurempi ja pyöreälinjaisempi.

Mitä harrastus vaatii?

Pori Rugby kertoo alkeiskurssinsa mainoksessa, ettei lajin aloittaminen vaadi kuin ulkoliikuntaan sopivat vaatteet. Urheilutaustaa tai kokemusta lajista ei vaadita ja kaikille löytyy sopiva pelipaikka, oli ikää ja kokoa minkä verran hyvänsä. Kentällä isommat pelaajat sijoittuvat etupelaajiksi

ja pienikokoisemmat takapelaajiksi; kumpiakin tarvitaan, jotta peli kulkee. Pori Rugbyn miesten joukkueesta löytyy noin 30 sentin pituuseroa ja kymmenien kilojen eroa keveimmän ja painavimman pelaajan välillä, ja jokaiselle löytyy paikka kentältä.

Moneen muuhun urheilulajiin verrattuna rugby on edullinen vaihtoehto. Nappulakengät ovat ainoa pakollinen varuste ja alussa pärjää lenkkareilla. Hammassuojista ja kovia otteita kestävistä rugbyshortseista on pidemmän päälle iloa, ainakin Porissa pelipaidan saa seuralta. Pori Rugbyssä jäsenmaksu on 200 € vuodessa ja sarjapeleihin osallistuva tarvitsee rugbynkattavan tapaturmavakuutuksen.

Kentän laidalta tai pelivideoista ei välttämättä pääse sisälle lajin tunnelmaan.

Annetaan siis pelaajan kertoa, miten juuri rugby on valikoitunut harrastukseksi.

Matti Tuomista kiehtoo lajin fyysisyys ja se, että pärjätäkseen pelissä on annettava kaikkensa. ”Rugby on äärimmäinen joukkuelaji. Kaikkien on puhallettava yhteen hiileen ja jokaisen panosta tarvitaan pelin voittamiseen”, kertoo Tuominen harrastuksestaan. ”Lisäksi rugbyssä kunnioitetaan vastustajaa eikä urputeta tuomarille”.

Olen joskus käynyt katsomassa Pori Rugbyn miesten pelin. Kentän laidalla joku kannusti huutaen ”support the team!”. Hän taisi huudollaan tiivistää lajin idean.

Teksti: Jenni Huhtapelto Kuvat: Noora Kallio Treeneissä-juttusarja esittelee erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Jos haluat nähdä oman lajisi palstalla, ota yhteyttä toimitukseen.

Satikka 3/2015

15

KOODI2016 – osaako lapsikin kohta ohjelmoida?

Peruskoulun opetussuunnitelma muuttuu vuonna 2016. Yhtenä isona uudistuksena on ohjelmoinnin tulo osaksi perusopetusta jo ensimmäiseltä vuosiluokalta alkaen. Aapista ei kuitenkaan olla vaihtamassa C++:n oppaaseen, vaan opettelu alkaa lapsen tasolta.

Syksyllä 2016 koulunsa aloittavat lapset ovat kasvaneet tietotekniikan maailmassa. Käpylehmien sijasta vanhemmat ovat osoittaneet leluksi älypuhelimen pelit, piirretyt on katsottu tabletilta ja oma Muumi-tietokone saatu muutaman vuoden ikäisenä. Tietenkään kaikilla integroituminen tietoyhteiskuntaan ei ole yhtä vahvaa, mutta tuskin yksikään lapsi on kokonaan välttänyt tietotekniikkaa ja automaatiota kouluikäänsä saakka. Viime vuosien menestystarinat yritysmaailmassa ovat monesti perustuneet ohjelmoinnille; hittipelien ja nerokkaiden älypuhelinsovellusten luomisesta on tullut kauan odotettu uusi Nokia.

Koodaamisen opettelun jo peruskoulussa toivotaan tuovan vientimarkkinoille lisää näitä uuden ajan Nokioita.

Suomi ei voi ratsastaa ulkomaanmarkkinoilla halvalla työvoimalla, mutta korkea

16

teknologiaosaaminen on vielä parempi vientituote.

Leikin kautta ohjelmoijaksi Vaikka ohjelmoinnin tulokset ovat lapsille tuttuja, koodi niiden takana on vieras.

Siksi ohjelmoinnin saloihin lähdetään perehtymään lapsille ominaiselle tavalla eli leikkimällä. Ensimmäisillä vuosiluokilla ohjelmoinnin opetuksessa ei käytetä tietotekniikkaa lainkaan, vaan leikeissä opitaan esimerkiksi ohjeistamaan kavereita samoilla tavoin kuin tietokonetta; tietyssä järjestyksessä suoritettujen komentojen kautta ratkaistaan ongelma, aivan kuten tietokonetta ohjelmoitaessakin.

Kolmannesta kuudenteen luokkaan ohjelmointia harjoitellaan erilaisissa visuaalisissa ohjelmointiympäristöissä. Ohjelmointiympäristöt näyttävät enemmän peliltä, mutta niiden tarkoitus onkin opettaa tarvittavia taitoja ja ajatusmalleja. Aloittelijaa nujertavia pikku- ja pilkkuvirheitä ei pääse syntymään, kun komennot annetaan esimerkiksi raahaamalla ruudulla erilaisia komentopalkkeja haluttuun paikkaan. Esimerkiksi koodaustunti.fi-osoitteessa pää-

see kokeilemaan omia taitojaan; koodauspelit eivät ole välttämättä aikuisellekaan aivan helppoja!

Yläkoulun puolelle siirryttäessä otetaan käyttöön jokin oikea ohjelmointikieli.

Leikki ja kivat kuvat jäävät vähemmälle ja oppimisen haasteena onkin motivaation säilyttäminen silloinkin, kun ei ole helppoa ja hauskaa. Ohjelmointikielen kanssakin harjoitukset voidaan pilkkoa niin pieniksi palasiksi, että kaikki pysyvät mukana. Näin osaamiselle luotu pohja ei mene hukkaan ja mielenkiinto ainakin toivottavasti säilyy myös murrosiän kuohuissa.

OPS-kirjauksesta käytännön toteutukseen Koodausopetus ei pamahda kaikille vuosiluokille yhtä aikaa ensi vuoden syksyllä.

Koska ensi syksynä seitsemännelle luokalle siirtyvät eivät ole saaneet vielä mitään opetusta ohjelmoinnista, yläkoulun puolella opetus alkaa vasta syksyllä 2017. Syksystä 2018 alkaen ohjelmointia opetetaan luokilla 1-8 ja vasta syksyllä 2019 opetus kattaa koko peruskoulun. Leikin ja visuaalisten ohjelmistoympäristöjen kautta saatu oppi

Satikka 3/2015

koetaan niin tärkeäksi, ettei 7-luokkalaisia haluta paiskata suoraan ohjelmointikielen ääreen.

Koulun tuntijaosta on väännetty kättä kauan. Joku haluaa enemmän teoriaa, joku taitoaineita ja jonkun mielestä lapsen pitäisi liikkua koulun puitteissa vähintään kahdesti viikossa. Opetushallituksen suunnitelmien mukaan aika ohjelmoinnille otetaan matematiikan opetuksesta ja vastuu opetuksesta on peruskoulun opettajilla ja matematiikan aineenopettajilla. Muodollisten pätevyysvaatimuksien puuttuminen voidaan nähdä myös vahvuutena; ohjelmointia eivät opetakkaan vain ne, joilla on siitä vahvaa osaamista. Toivottavasti moni ohjelmointitaidoton opettaja rohkaistuu tekemään tutkimusmatkoja koodin maailmaan, yhdessä oppilaidensa kanssa. Varsinkin alakouluikäisiltä löytynee innostusta ja leikkimieltä uuden oppimiseen silloinkin, kun se tapahtuu yhdessä opettajan kanssa eikä niin, että oppi annetaan luokan edestä ehdottomana totuutena.

Jos koodaamisen halutaan muuttuvan erityisosaamisesta kansalaistaidoksi, ei riitä, että sitä opetaan kouluissa muutamalla oppitunnilla. Vaaditaan myös asennemuutosta esimerkiksi kodeissa ja mediassa. Pilakuvissa ja vitseissä koodarit ovat nörttejä, jotka juovat litrakaupalla limsaa ja istuvat hämärässä kellarissa vain tietokone seuranaan. Vitsi on vitsi, mutta juttujen toistuva kertominen vahvistaa aina mielikuvaa ja vaikka limsalitrat voivatkin lapsesta kuulostaa houkuttelevalta, hämärä kellari ei houkuttele. Vanhempien ja isovanhempien kannattaakin suhtautua pienen ohjelmoijanalun kiinnostukseen kannustavasti, vaikka ohjelmointikieli olisi omasta mielestä yhtä mielenkiintoista ja selkeää kuin muinaisheprea. Kymmenen vuoden päästä insinööriopintoihin tulee nuoria, jotka ovat kasvaneet ohjelmoinnin parissa, ja heillä on käsissään avaimet menestykseen.

Teksti ja kuva: Jenni Huhtapelto Jutussa on käytetty lähteenä koodi2016. fi-sivustoa.

Liitossa on meneillään vaalivuosi Kesäloma on jälleen edessäpäin. Valitettavasti vain huomattavasti kauempana kuin mitä taaksepäin katsoessa. Ilmatkin muuttuivat aurinkoisiksi ja lämpimiksi heti, kun lomani loppui. Toisaalta, koska vietin tänä kesänä koko lomani kesämökillä ja maalailin sen rakennuksia, viileällä oli huomattavasti miellyttävämpi maalata ja satunnaiset sadekuurot vielä keskeyttivät työn tasaisin väliajoin, jolloin en tarvinnut tekosyitä huilootaukoihin. Kaikki ne työt jotka olin suunnitellut, tulivat kuitenkin tehdyksi. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut kesäloma.

Kuluva vuosi on liittomme vaalivuosi. Edustajakokouksessa 20.–21.11. valitaan liitollemme puheenjohtaja, varapuheenjohtajat sekä hallituksen jäsenet seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Tällä hetkellä Lounais-Suomen vaalipiirin edustaja liiton hallituksessa on Mika Paukkeri Lounais-Suomen Insinöörit ry:stä ja hänen henkilökohtaisena varajäsenenään on Jari Vihervirta Satakunnan Insinööreistä. LounaisSuomen vaalipiiriin kuuluvat vain nämä kaksi yhdistystä. Yhdistykset valitsevat ehdokkaansa liiton hallitukseen vaalipiirin kokouksessa 3.10.

Käykääpä tutustumassa Insinööriliiton uudistettuun jäsensuositteluun liiton jäsensivuilla. Suosittelen! – jäsensuosittelussa on uudet palkintoportaat ja palkinnot. Siinä liiton jäsen suosittelee jäsenyyttä kollegalle tai kaverille joka ei vielä ole Insinööriliiton jäsen. Liiton jäsenyyden eduista keskustelemalla voi rohkaista epäröiviä toimimaan, epäileviä näkemään uusia puolia ja tietämättömiä tiedostamaan mahdollisuutensa. Tarjolla on myös käytännön tukea ja vinkkejä jäsenyyden suositteluun. Suosittelemalla saat itsellesi palkinnon ja kaverillesi Paremman työpäivän!

Jäsensuosittelussa onnistunut voi itse päättää, lunastaako yksittäisiä palkintoja vai haluaako jättää suosittelut kerryttämään jäsenhankintasaldoa, jolla voi siirtyä seuraavalle portaalle ja lunastaa suuremman palkinnon.

Liitto järjestää taas syksyn aikana jäsenistölleen koulutusta Satakunnassa. 9.9. on Työelämän pelisäännöt 3 -koulutus, yhteistoiminta, irtisanominen ja päättösopimukset. Kouluttajan toimii koulutusasiamies Jani Huhtamella. 10.10. on Sosiaalisen median työnhaku ja LinkedIn työpaja. Kouluttajana Tom Laine HC Services Oy:stä.

4.11. on liiton Laki-ilta joka on koulutus ja keskustelutilaisuus jossa liiton työsuhdelakimiehet käyvät läpi työsuhteen ehtojen kannalta tärkeitä, ajankohtaisia tai muista syistä merkittäviä oikeustapauksia sekä lakimuutoksia. 12.12. on vielä Neuvotteluvalmennus.

Timo Ruoko Kenttäpäällikkö Maanmittausinsinööri poikkeaa taloon, jossa oli aina tarjottu kunnon pontikkaryypyt.

Vaan nytpä oli ostettu oikein laillisesta kaupasta vihertävää likööriä. Inssi pyöritteli lasia kädessään ja tuumi: Kuparista oikein on lauhdutinkin tehty, mutta pahasti on näemmä päässyt hapettumaan.

Satikka 3/2015

17

Paikallisyhdistysten syyskokoukset Satakunnan Insinöörien jäsenet jakautuvat kolmen paikallisyhdistyksen jäseniksi seuraavan postinumerojaon mukaisesti. Oman paikallisyhdistyksesi näet myös jäsenkortistasi. Jokainen jäsen on äänioikeutettu oman paikallisyhdistyksensä kokouksessa. Kannattaa lähteä mukaan tapaamaan toisia insinöörejä ja vaikuttamaan yhdistyksen toimintaan!

Porin Insinöörit PI ry 28007-29180, 29310-29600, 29680-29790, 29900-29940

Torstaina 12.11.2015 klo 18.00 JPT Jaskari OY Ristolantie 5, Köyliö Tervetuloa tutustumaan JPT Jaskari Oy:n tehtaalle Köyliöön Yritys- ja tehdasesittelyn jälkeen pidetään Ala-Satakunnan Insinöörien sääntömääräinen vuosikokous.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat.

Rauman Insinöörit ry 26007-27260, 27310 Ala-Satakunnan Insinöörit ry 27400-27920 29200-29280, 31900-31950, 32610-32920, 38300-38370, 38510

Ala-Satakunnan Insinöörit ry:n syyskokous

31970,

Tarjoilusta johtuen pyydämme ilmoittautumiset maanantaihin 2.11.2015 mennessä, SATIn toimistoon sati@satakunnaninsinoorit.fi tai markku.uusitalo@satakunnaninsinoorit.fi Tervetuloa!

Ala-Satakunnan Insinöörit, Hallitus

18

Porin Insinöörit ry:n syyskokous

Rauman Insinöörit ry:n syyskokous

Tiistaina 3.11.2015 klo 18.00 SATIn toimistolla, Isolinnankatu 24, 5 krs., Pori

Keskiviikkona 4.11.2015 klo 18.00 Logistikas Oy, Hakunintie 26, Rauma Ennen kokousta tutustumme Logistikas Oy:n toimintaan.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat.

Tarjoilun järjestämiseksi, ilmoittautumiset Jani Välimaalle 30.10.2015 mennessä, 044 302 7528 tai jani.valimaa@satakunnaninsinoorit.fi

Ilmoittautumiset perjantaihin 30.10.2015 mennessä SATIn toimistoon sati@satakunnaninsinoorit.fi

Tervetuloa!

Porin Insinöörit, Hallitus

Tervetuloa!

Rauman Insinöörit, Hallitus

Satikka 3/2015

Ala-Satakunnan Insinöörit järjestää

Torstaina 5.11.2015 klo 18.00 - 21.45

Meksikolaisen ruuan

valmistus ja maistelu -koulutustilaisuuden Säkylän koulukeskus, opetuskeittiö, Rantatie 340, Säkylä (sisäänkäynti ovesta K) Kurssi-iltana kuullaan meksikolaisen ruuan perinteisistä raaka-aineista tietoisku ja sen jälkeen tehdään ruokaa yhdessä ja illan päätteeksi on yhteisruokailu.

Osallistujamäärä: max 12 henkeä, Opettaja: Auli Kukonlehto, Hinta: 10 €/osallistuja Kurssi on tarkoitettu kaikille Satin jäsenille + avec.

Ilmoittautumiset Pialle toimistoon, sati@satakunnaninsinoorit.fi 31.10.2015 mennessä.

Lisätiedustelut kurssista: markku.uusitalo@satakunnaninsinooit.fi.

Satikka 3/2015

19

Satakunnan Insinöörit kutsuu jäseniään seuralaisineen joulukonserttiin Vesa-Matti Loiri & Peter Lerche orkesteri

Sydämeeni joulun teen

18.12. kello 19.00 Promenadikeskus, Pori Liput 30 € kpl, varata voi 2 kpl /jäsen. Varaukset sähköpostilla sati@satakunnaninsinoorit.fi.

Liput pitää varta ja maksaa 1.12. mennessä. Liput noudetaan SATIn toimistolta.

20

Satikka 3/2015

Rauman Insinöörit kutsuu perheen nuorimpia katsomaan Linnateatterin tuottamaa, touhukaksikko, Tatun Ja Patun pihatouhuja.

Tiistaina 24.11. kello 18.00 Rauman kaupunginteatterissa.

Näytöksen kesto on noin 40 minuuttia ilman taukoa.

Liput 6 € / hlö. Lippuja on varattu 40. Lippujen jako on ennen esitystä kello 17.30 alkaen teatterin aulassa.

Ilmoittautumiset sati@satakunnaninsinoorit.fi 12.10.2015 mennessä.

Maksuohjeet saat sähköpostiisi ilmoittautumisen jälkeen.

Satikka 3/2015

21

Porin Insinöörit kutsuu SATIn jäseniä seuralaisineen viettämään iltaa Ravintola Buccoon

Viinejä ja hyvää ruokaa 23.10.2015 klo 18.00 alkaen Ravintola Bucco, Hallituskatu 22, Pori Onko viinisi sitruksinen, mineraalinen ehkä voinen?

Buccossa järjestettävä viini-ilta on rento ja sosiaallinen tapahtuma, jossa pääsemme tutustumaan noin kuuteen erilaiseen viiniin. Tastingin jälkeen nautimme maistuvan kolmen ruokalajin illallisen viineineen.

Ravintola Buccon tarina alkoi rakkaudesta luonnon antimiin ja käsityönä valmistettuun ruokaan. Buccon perustajan Jani Lehtisen intohimona on italialainen keittiö skandinaavisella twistillä. Buccolle parhaat raaka-aineet ovat kunnia-asia. Pöydän antimet ovat kypsyneet juustoloissa, oliivitarhoissa ja viinitiloilla sukupolvilta toisille jaettujen perinteiden mukaan. Menumme elää neljän vuodenajan rytmissä.

Kukin kausi tarjoaa paikallisia helmiä.

Buccon oma viinivalikoima on ainutlaatuinen. Viinitilojen tuotantoon ja perinteisiin käydään tutustumassa ja maahan tuodaan tarkoin valikoituja eriä huippuviinejä.

Illan hinta on 75 € / osallistuja. Mukaan mahtuu 40 osallistujaa.

Ilmoittautumiset 12.10. mennessä sähköpostilla sati@satakunnaninsinoorit.fi

22

Satikka 3/2015

Tervetuloa SATIn jouluruokailuun ja teatteriin 5.12.2015 kello 13.00 Porin teatterille

HOUSUT POIS Teatterin jälkeen siirrytään omin konstein Porin Mieslaulutalolle, Vapaudenkatu 10. ”holilliset” ruokajuomat ns. ”ota omat mukaan” periaatteella. Juomat voi tuoda jo ennen teatteriesitystä Mieslaulutalolle 12- 12.30 välisenä aikana, pakattuna omalla nimellä varustettuun ”kassiin tai pussiin ”.

Liput maksavat 40 €, sis. teatterin ja ruokailun.

Ilmoittautumiset 5.11. mennessä sähköpostitse, sati@satakunnaninsinoorit.fi, ilmoitathan samalla myös mahdolliset ruoka-aineallergiat!

Liput noudetaan toimistolta 9.11.- 3.12. välisenä aikana, varmista puhelimitse 02 6414 131, että toimistolla ollaan paikalla. Puhelimitse voit myös sopia muun toimitustavan.

Mukaan mahtuu 100 henkilöä.

Vieraaksi tilaisuuteen saamme Insinöörejä Turun seudulta !

New Yorkin Buffaloon sijoittuvan musikaalikomedian keskiössä nähdään kuusi miestä, jotka kukin kamppailevat työttömyyden, rahapulan ja naishuolien keskellä. Tunnelin päähän syttyy valo kun Jerry, yksi ryhmän miehistä, keksii pähkähullun idean perustaa tavallisista miehistä koostuvan strippausryhmän! Hankkeen myötä esiintyjät saisivat aimo annoksen kaivattua itsetunnon kohotusta ja keikoista saatavilla lipputuloilla voitaisiin heittää hyvästit paitsi housuille, myös rahahuolille.

Jerry saa houkuteltua sekalaisen miesporukan mukaan projektiinsa. Tanssia sisältävän esityksen harjoittelemista hidastaa vain yksi pieni “sivuseikka”: kaikki miehet eivät osaa tanssia! Jerry tietää, että esityksen on tarjottava jotain enemmän kuin jo alalla ammatikseen työskentelevän miesryhmän show. Mutta mitä esitykseen voisi vielä lisätä...? Eipä juuri mitään. Jotain on siis vähennettävä nimittäin vaatteita! Lopussa heitetään kaikki pois!

Luvassa on mukaansatempaava komedia, jossa musikaalin keinoin seurataan miesporukan arkea iloineen ja suruineen.

Virtaavan äijäenergian lisäksi tarinaa värittävät tärkeät naisroolit. Reija Wäreen ohjaaman ja koreografioiman esityksen keskeisissä rooleissa nähdään Teemu Niemelä, Marko Honkanen, Veikko Pukkila, Oskari Penttilä sekä vierailijoina Juha Suihko ja Kwan-yhtyeestä tunnetuksi tullut Tidjân Ba. Mieskomeutta lavalle tuo mm. Skandinavian Hunks -ryhmän tanssija Petri “Mauno” Ahonen.

Satikka 3/2015

23