Satikka 4/2015 by Satikka

SATAKUNNAN INSINÖÖRIT RY:N JÄSENLEHTI

www.satakunnaninsinoorit.fi

Pertti Porokari jatkaa Insinööriliiton puheenjohtajana

4/2015

SATAKUNNAN INSINÖÖRIT RY:N HALLITUS 2015

Markku Uusitalo Puheenjohtaja

Jani Välimaa Varapuheenjohtaja

Timo Seppänen Taloudenhoitaja

Jari Vihervirta Tiedottaja

Mikko Vettenranta

0400 225 268 markku.uusitalo@ satakunnaninsinoorit.fi

044 302 7528 jani.valimaa@ satakunnaninsinoorit.fi

040 547 8038 thjseppanen@gmail.com

044 739 1395 jari.vihervirta@ satakunnaninsinoorit.fi

045 634 2553 mikkovet@gmail.com

Mika Hietikko

Minna Suominen

Pasi Nokelainen

Jukka-Pekka Salmela Opiskelijajäsen

Severi Suni Opiskelijajäsen

040 591 5555 mika.hietikko@ satakunnaninsinoorit.fi

044 750 1107 minnsuom@gmail.com

050 408 3131 pasi.nokelainen@ gmail.com

0400 657 677 jukkapekkasalmela@ gmail.com

0400 636 507 severi.suni@ student.samk.fi

SATAKUNNAN INSINÖÖRIT RY:N VALTUUSTO Puheenjohtaja: Reijo Vuorio | Varapuheenjohtaja: Riku Laine PAIKALLISYHDISTYSTEN PUHEENJOHTAJAT Ala-Satakunnan Insinöörit: Reijo Vuorio, reijovuo@hotmail.com Porin Insinöörit: Jani Välimaa, jani.valimaa@gmail.com Rauman Insinöörit: Minna Suominen, minnsuom@gmail.com Pia Luovula Toimistosihteeri

Timo Ruoko Kenttäpäällikkö IL

02 641 4131 sati@ satakunnaninsinoorit.fi

0201 801 856 timo.ruoko@ilry.fi

SATIn toimisto Isolinnankatu 24, 5 krs 28100 PORI puh. (02) 641 4131, faksi (02) 641 4313 sati@satakunnaninsinoorit.fi www.satakunnaninsinoorit.fi

EDUSTUKSET INSINÖÖRILIITTO IL RY:SSÄ Hallituksen jäsen: Jari Vihervirta Yrittäjien valiokunnan jäsen: Olavi Ketola Järjestövaliokunnan jäsen: Timo Seppänen Koulutus ja elinkeinopolittisen valiokunnan jäsen: Jarkko Myllyniemi

SATAKUNNAN INSINÖÖRIEN TIEDOTUSLEHTI - SATIKKA Päätoimittaja: Jari Vihervirta Taitto: Jari Vihervirta Toimitussihteeri: Pia Luovula Toimittaja: Jenni Huhtapelto Painopaikka: Brand ID Oy Pori Painos: 2500 kpl Julkaisija: Satakunnan Insinöörit ry ISSN: 1235-4244 Ilmestyminen: 4 kertaa vuodessa

4/2015 Kannen kuva: Jari Vihervirta - Insinööriliiton puheenjohtaja pitää kiitospuhetta edustajakokouksessa.

Pääkirjoitus

Puheenjohtajan tervehdys

SATIn valtuusto kokoontui Porin raatihuoneella

Energiatehokkuus – mitä, miksi ja miten

Syyskauden avajaiset Kokemäellä

Kilometrikisa 2015 päättyi 22. syyskuuta

Säästämmekö osaamisen kustannuksella

Treeneissä: Pihalla – myös pimeellä

Edustajakokous on puhunut – pulinat pois

IL:n asiamiehen palsta: Rajuja esityksiä hallitukselta

Olutta joulupöytään 2015

Kun insinööritonttu pelasti joulun

Demot ja pilotit teknologiakehittämisen tukena

Hyviä viinejä Cà dei Fratin tilalta

Tapahtumailmoitukset

Sähköinen näköislehti luettavissa: www.satakunnaninsinoorit.fi/satikka/nakoislehti

Pääkirjoitus

Aloitin insinööriopintoni Satakunnan ammattikorkeakoulussa Porissa 30.8.2004. Samana päivänä liityin Insinööriliittoon Insinööriopiskelijaliiton ja Porin Insinööriopiskelijat PIO ry:n kautta. Tuolloin ei käynyt mielessä, että reilua kymmentä vuotta myöhemmin olisin Insinööriliiton hallituksen jäsen. Paljon on ehtinyt tapahtua näiden vuosien aikana. Jo ensimmäisenä opiskelusyksynä ilmoittauduimme Timo Ojalan kanssa PIOn yhteyshenkilöiksi luokaltamme. Into kehittää paikallista toimintaa oli kova ja lisää puhtia saatiin YH1-koulutuksesta. Myös Timo on jatkanut aktiivista työtä liiton kehittämiseksi valmistumisen jälkeen. Hän toimii tällä hetkellä Porin Insinöörien varapuheenjohtajana. Itse olen osallistunut liiton toimintaan monissa eri tehtävissä. Enimmäkseen kuitenkin paikallisella tasolla Satakunnassa. Tosin edellisellä nelivuotiskaudella olin liiton hallituksessa Mika Paukkerin henkilökohtaisena varajäsenenä ja Insinööri-lehden toimitusneuvoston jäsenenä. Satakunnan Insinöörit on tähänkin asti ollut varsin hyvin edustettuna liiton toiminnassa, vaikka varsinaista hallituksen jäsentä SATIsta ei viime vuosina olekaan ollut. Olavi Ketola on toiminut useita kausia yrittäjien valiokunnassa ja AYT-kassan hallituksessa. Timo Seppänen on pitkäaikainen järjestövaliokunnan jäsen ja hän on vaikuttanut pitkään myös Akavassa ja Nordean palkansaajavaliokunnassa. Kahdella edellisellä kaudella Jarkko Myllyniemi on ollut varajäsenenä koulutus- ja elinkeinopoliittisessa valiokunnassa. Näkyvin kaikista edustuksista viime vuosina on kuitenkin ollut Markku Uusitalon toimiminen kahden kauden ajan edustajakokouksen puheenjohtajana. Uusi hallitus piti järjestäytymiskokouksensa heti edustajakokouksen päätyttyä. Onneksi alkuvuodesta on tiedossa hallituksen koulutus, sillä tunsin oloni vielä ensimmäisessä kokouksessa hieman epävarmaksi kokeneiden konkarien rinnalla. Vuodesta 2016 tulee varmasti mielenkiintoinen, kun uuden keskusjärjestön suhteen tehdään päätöksiä edustajakokouksessa. Selvitysvaiheeseen osallistuvat 49 liittoa kokoontuivat marraskuun lopussa Helsinkiin linjaamaan uuden järjestön toimintaa ja strategiaa. Ammattiliitot arvioivat tarpeen perustaa uusi palkansaajakeskusjärjestö kasvaneen nykyisessä työmarkkinatilanteessa. Seuraavan kerran selvitystyöhön osallistuvat ammattiliitot kokoontuvat maaliskuussa 2016. Aiesopimus uudesta keskusjärjestöstä on tarkoitus allekirjoittaa kesäkuussa 2016. Varsinaisen toimintansa järjestön on määrä aloittaa vuoden 2017 alussa. Lopuksi haluan vielä kannustaa kaikkia teitä satilaisia kertomaan mielipiteitänne ja toiveitanne liiton toiminnan kehittämiseksi, kun tapaamme SATIn tapahtumissa. Insinööriliiton arvoissakin mainitaan jäsenistön tahdon arvostaminen. Omalta kohdaltani aion pitää tämän kirkkaana mielessä.

Jari Vihervirta Päätoimittaja

Satikka 4/2015

Puheenjohtajan tervehdys

Kuten viimekerralla aloitin kertomaan poikani talonrakennusprojektista, niin syksyn muututtua joulukuuksi voin todeta, että mukavaa on ollut. Nyt on menossa pesuhuoneen seinien muuraus. Seuraavana on vuorossa ilmastointityöt. Ajankohtaisena järjestöasiana voisin tuoda kaikille tiedoksi, että IL:n Edustajakokous teki monta valintaa ja päätöstä 20.-21.11.2015 Helsingissä. IL:n puheenjohtajana jatkaa Pertti Porokari, SATIsta IL:n hallitukseen valittiin Jari Vihervirta. Onnittelut Pertille ja Jarille. Kokouksen jälkeistä aikaa opettelemme SATIssa ja muissa paikallisyhdistyksissä elämään. Meidän kaikkien aktiivien tulee hyväksyä tehdyt valinnat ja lähteä yhdessä kehittämään liittoamme tulevaisuuteen. Nyt liiton johtotehtäviin valittujen on hyvä muistaa kenen eduksi päätöksiä tulee tehdä. Pahinta mitä voi tapahtua on, että teemme päätöksiä tai annamme julkisuuteen lausuntoja, joita saamme selitellä jäsenillemme ja useat heistä päättävät jättää liittomme. Ammattiyhdistystoiminta on nyt erittäin herkässä asemassa. On olemassa monta vaihtoehtoa valmistuvalle insinöörille miten hän turvaa työttömyysturvansa. Lisäksi on muistettava, että meistä ”vanhoista” insseistä monet ovat esimies- tai johtavassa asemassa ja tekevät päätöksiä palkkaamisista ja palkoista. Heille IL:n tulee olla myös luonteva paikka kuulua. Omasta mielestäni ammattiyhdistyksen tulee olla muutakin kuin työmarkkinajärjestö – hyväksytty ja arvostettu yhteiskunnallinen vaikuttaja on minulle tärkeä asia. Hyvä päätös edustajakokouksessa oli myös, että jäsenmaksumme kokonaisuudessaan tulee säilymään vuoden 2015 tasolla. SATIn jäsenille se tarkoittaa 34,75 €/kk jäsenmaksua. Tämä tarkoittaa sitä, että IL:n talous on kunnossa. Kotimaan politiikassa on syksy ollut ihmeellinen. On tehty Sote-päätös, jonka tulkintaa selitellään parhaillaan. On pakolaistulva rajoillamme ja maahan perustetaan vastaanottokeskuksia ja rahaa kuluu. On työttömyyttä ja heille esitetään heikennyksiä työttömyysturvaan. Maan hallituksella ei näytä asioiden priorisointi olevan kovin hyvällä mallillaan. On puhuttu ja uhottu mutta tekojen aika olisi nyt. Sitten muutama lause miten olen tukenut kotimaista taloutta: olemme päättäneet viettää tulevan talven Uuden Vuoden Levillä ja myös vk13 talvilomamme vietämme jossain päin Pohjois-Suomea. Miten sinä olet tukenut kotimaista kysyntää? Meillä SATIssa syksy on ollut vilkasta toimintaa ja lähes kaikki tapahtumat ovat olleet jälleen kerran loppuunmyytyjä – tästä on hyvä jatkaa. Käykää katsomassa SATIn netti- ja FB-sivuja niin saatte käsityksen mitä on tulossa. Ko. sivujen kehitys- ja uudistustyö on meillä yksi painopistealue vuodelle 2016. Jos tunnistat olevasi kiinnostunut tulemaan mukaan tähän uudistustyöhön niin ota yhteyttä allekirjoittaneeseen, kiitos. Toinen vuoden 2016 aikana suunniteltu jäsenistöön kohdistuva työ on mielipidekysely miten SATIn tulee kehittää omaa viestintää jäsenistölleen. Myös ideoita tulevaisuuteen otamme vastaa mielellämme.

Markku Uusitalo Puheenjohtaja

Satikka 4/2015

SATIn valtuusto kokoontui Po Satakunnan Insinöörien valtuusto kokoontui sääntömääräiseen syyskokoukseen Porin raatihuoneelle marraskuun puolivälissä. Puhetta kokouksessa johti valtuuston varapuheenjohtaja Riku Laine. Valtuusto istuu nyt nelivuotiskautensa kolmatta vuotta. Tässä vaiheessa voi jo todeta, että valtuutetut ovat osoittaneet hienoa aktiivisuutta koko kauden ajan. Tällä kerralla kokouksessa oli paikalla 19 äänivaltaista valtuutettua, kun valtuuston kokonaisäänimäärä on 30. Toimintasuunnitelma 2016 Tuleva vuosi 2016 on SATIn 75. toimintavuosi. Juhlavuotta tullaan tuomaan esiin yhdistyksen toiminnassa eri tavoin. Kuluvana vuotena SATIn alueella on järjestetty yhteistyössä Insinööriliiton kanssa useita työelämään liittyviä koulutustilaisuuksia. Nämä koulutustilaisuudet ovat saaneet erittäin positiivisen vastaanoton jäsenistön keskuudessa, joten vastaavia tilaisuuksia tullaan järjestämään myös ensi vuonna. Toistaiseksi tiedossa on alku-

vuoden aikana järjestettävät koulutukset. CV-työpaja, 19. tammikuuta. CVtyöpajassa tutustutaan sisällöllisesti ja visuaalisesti hyvään ansioluettelon eli CV:n rakenteeseen. Mietitään, miten työnhakudokumentteja kannattaa muokata kulloisenkin tarpeen mukaan. Opitaan myös, mihin rekrytoija kiinnittää huomionsa selatessaan läpi jopa satoja työhakemuksia ja ansioluetteloita. Revive Your English, 16. helmikuuta. Revive Your English -koulutuspäivä on nimensä mukaisesti suunniteltu elvyttämään englannin osaamistasi. Päivän ohjelma on rakennettu esiintymistaidon luennon sekä käytännön puheharjoittelun ympärille. Kouluttajana on äidinkielenään englantia puhuva ammattiesiintyjä ja koulutettu pedagogi Steaf Hanvey. Työelämän pelisäännöt 4, 16. maaliskuuta. Koulutuksessa perehdytään yksityisyyden suojaan ja tietosuojaan työelämässä. Kouluttajana on Insinööriliiton koulutusasiamies Jani Huhtamella. Työnhaun peruselementit, 11. huhtikuuta. Uuden työpaikan löytäminen on

haastava tehtävä. Sopiva tutkinto ja työkokemus ovat valttikortteja, mutta eivät yksinään riitä. Sopivat työpaikat on ensin löydettävä ja sen jälkeen on vielä herätettävä työnantajan/rekrytoijan kiinnostus Sinua kohtaan. Tässä koulutuksessa perehdytään juuri näihin työnhaun perusrakenteisiin, eli avoimen työpaikan löytämiseen ja siihen, kuinka teet itsestäsi houkuttelevan rekrytoitavan. Uusi keskusjärjestö Valtakunnallisella tasolla vuonna 2016 tulee varmasti tapahtumaan mielenkiintoisia asioita, kun uusi keskusjärjestö -hanke etenee. SATI seuraa ja on vaikuttamassa omalta osaltaan uuden keskusjärjestön selvitystyössä, tuoden jäsenistönsä mielipiteitä neuvotteluissa mukana olevien tietoon. Asiasta järjestetään tarvittaessa tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia. Yhdistyksen kokous Vuonna 2016 järjestetään yhdistyksen ko-

Satikka 4/2015

orin raatihuoneella kous, jossa valitaan uusi valtuusto kaudelle 2017-2020. Yhdistyksen kokous käyttää korkeinta päätäntävaltaa SATIssa ja yhdistyksen kokouksessa jokaisella läsnä olevalla, jäsenmaksuvelvoitteensa suorittaneella jäsenellä on äänioikeus. Kokoukseen kannattaa ehdottomasti osallistua, jotta yhdistyksen toimintaa voidaan ohjata mahdollisimman hyvin koko jäsenistöä palvelevaan suuntaan. Yhdistyksen kokousten välisillä nelivuotiskasilla päätösvaltaa SATIssa käyttää valtuusto. Valtuusto nimeää yhdistyksen hallituksen, joka toimii yhdistyksen asioiden hoitajana ja lakimääräisenä edustajana. Valtuusto on myös hyvä väylä päästä mukaan SATIn toimintaan ns. aktiiviksi. Jos tunnet kiinnostusta toimintaa kohtaan, niin nyt on hyvä hetki ottaa yhteyttä esimerkiksi paikallisyhdistysten puheenjohtajiin. Aktiivisista jäsenistä on aina pulaa ja kiinnostuneille löytyy varmasti paikkoja valtuustosta. Yhdistyksen jäsenmaksu Satakunnan Insinöörien jäsenmaksu on

Satikka 4/2015

jo useiden vuosien ajan ollut 42 euroa + liittomaksu. Jäsenmaksun suuruus päätettiin säilyttää ennallaan myös ensi vuonna. Kunniapuheenjohtaja ja kunniajäsenet eivät suorita jäsenmaksua. Kannattajajäsenmaksu on 170 euroa. Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut voi vähentää täysimääräisinä verotuksessa. Palkkatulosta myönnettävä tulonhankkimisvähennys ei rajoita näiden maksujen vähennysoikeutta. Henkilövalinnat Valtuuston tehtäviin kuuluu hallituksen täydentäminen. Hallituksen jäsenen toimikausi on kaksi vuotta, ja puolet hallituksen jäsenistä sekä puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ovat kerrallaan erovuorossa. Tällä kerralla erovuorossa oli puheenjohtaja Markku Uusitalo ja hallituksen jäsenet Mikko Vettenranta, Pasi Nokelainen ja Jari Vihervirta. Muutoksia hallituksen kokoonpanoon ei tullut, kun valtuusto nimesi yksimielisesti kaik-

ki erovuoroiset edustajat jatkokaudelle 2016-2017. Hallituksen opiskelijaedustajien kausi on yksi vuosi, joten molemma opiskelijajäsenet olivat erovuorossa. Rauman Insinööriopiskelijat ovat nimenneet edustajakseen ensi vuodelle Nuppu Strandbergin ja Porin Insinööriopiskelijat ovat nimenneet Jukka-Pekka Salmelan jatkokaudelle. Myöhemmin Salmela kuitenkin ilmoitti olevansa estynyt toimimaan hallituksen opiskelijajäsenenä ja hänen tilalleen valittiin Maiju Mikkonen Porin Insinööriopiskelijoiden esityksen mukaisesti. Teksti ja kuvat: Jari Vihervirta

ENERGIATE

– mitä, miksi ja m

Nykyään kuulee usein puhuttavan energiatehokkuudesta mitä moninaisemmissa yhteyksissä. Valitettavan usein tuo termi tulee sivuutettua jonain, mikä ei suoranaisesti kosketa omaa elämää millään tasolla. Monelle energiatehokkuus on jotain mitä teollisuuslaitokset harrastavat ja mitä valtion politiikka sanelee, mutta mitä se on kotitaloudelle? Nykyisessä taloustilanteessa yhä useammat ovat havahtuneet siihen, että esimerkiksi sähkölaskua pystyy pienentämään kulutusta säätelemällä. Kun miettii

mitä tekee ja miten tekee, hyödyn pystyy havaitsemaan konkreettisesti jokaista koskettavalla tavalla – kuten sähkölaskun loppusummana. Energialuokat esillä Yleinen mielipide on nykyisen lainsäädännön vahvistamana ohjautumassa kohti energiatehokkaampaa yhteiskuntaa. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat kodinkoneita myyvät liikkeet, joiden tuotteiden yhtenä suurimpana myyntivalttina on nykyisin

energialuokka – toisin sanoen eräs ilmentymä energiatehokkuudesta. Energiankulutuksen minimointi ja ympäristöystävällisyys ovat kovaa vauhtia valtaamassa alaa perinteisemmiltä myyntiargumenteilta, kuten monipuolisuudeltaan huippuunsa viedyiltä erikoisominaisuuksilta. Mitä energiatehokkuus sitten lopulta on? Onko se pelkkä leima koneen kyljessä energialuokkaa ilmaisemassa vai onko se sitä, että jokainen yrittää tavalla tai toisella pienentää omassa taloudessaan energian käyttöä? Se on molempia

Satikka 4/2015

EHOKKUUS

miten

Osa on lyhyellä aikavälillä uusiutuvaa energiaa (mm. puu, biomassa, turve), joiden syntyyn pystymme vaikuttamaan ja määrää säätelemään, mutta jotka vaativat huolellista ylläpitoa ja suunnitelmallisuutta, jotta resurssit riittäisivät maailman väestöluvun moninkertaistuessa muutaman kymmenen vuoden välein. Näiden lisäksi ovat uusiutumattomat energialähteet (ydinvoima, öljy, kivihiili), joiden hyödyntäminen on ollut kustannustehokasta, mutta jotka tulevat maailmasta loppumaan – synkeimpien uhkakuvien mukaan seuraavien kolmenkymmenen vuoden kuluessa. Edellä olevaa mukaillen ensimmäinen vaihe energiatehokkuudessa on tarjolla olevien energiaresurssien järkevä käyttö ja hyödyntäminen. Tulevien sukupolvien energiatehokkuus tulee olemaan huomattavasti meidän sukupolviamme haastavampaa jos olemme käyttäneet helposti hyödynnettävät resurssit emmekä ole kehittäneet riittävän tehokkaita teknologioita uusiutuvien energiamuotojen tehokkaampaan käyttöön. Pienilläkin asioilla voi vaikuttaa edellä mainituista, mutta myös paljon isoon kokonaisuuteen enemmän. Seuraava luonnollinen ja merkittävä askel kohti energiatehokkuutta on kuluttajien Energian alkuperällä on käyttäytyminen, sekä energian hyödynmerkitystä tämisessä että sen uusiokäytössä. Yhden Energian alkuperä ja sen tiedostaminen on kilowattitunnin (kWh) suuruinen kuluoleellinen osa varsinaista energiantehok- tuksen pienentäminen kuukaudessa per kuutta. Osa energiastamme on puhtaasti ihminen (esimerkiksi 60W hehkulampuusiutuvaa energiaa (aurinko, vesi, tuuli, pu noin puoli tuntia päivässä vähemmän maalämpö), joita emme pysty täysin hal- päällä) tuntuu hyvin pieneltä pisaralta litsemaan, mutta joita emme oletettavasti hyvin suuressa valtameressä. Jos jokainen pysty milloinkaan käyttämään loppuun. maailman reilusta seitsemästä miljardis-

Satikka 4/2015

ta ihmisestä pystyisi tämän toteuttamaan, säästöä tulisi seitsemän gigawattituntia. Säästetyllä energiamäärällä tulisi pienehkö omakotitalo, jonka kokonaisenergiankulutus on 15 000 kWh/vuosi, toimeen noin 466 667 vuotta. Jos joka kymmenes ihminen maailmassa pystyisi samaan kymmenen kuukauden ajan, päätyisimme samaan lopputulokseen. Tämä osoittaa jälleen toteen vanhan sanonnan: ”Pienistä puroista syntyy suuri joki”. Yksittäisen ihmisen tai kotitalouden tapauksessa luvut eivät tietenkään ole näin huimia, mutta yllättävän pienillä muutoksilla voidaan saada aikaan yllättävän suuria muutoksia. Kierrättäminen Energiatehokkuuden viimeiseksi vaiheeksi voidaan hyvällä syyllä lukea kierrättäminen. Tuotteiden valmistaminen, ja usein myös käyttäminen vaatii energiaa. Täten on tärkeää, että tuotteesta pyrittäisiin ottamaan irti kaikki mahdollinen myös sen käyttöiän umpeuduttua, jotta saataisiin osa tuotteen valmistukseen kulutetusta energiasta ja resursseista käytettyä uudelleen. Energiatehokkuuden keskiössä olemme me ihmiset. Keskitytään siis jatkossa jokainen omalta osaltamme energiankulutuksemme pienentämiseen jokapäiväisissä toimissamme ja näytetään esimerkkiä muille, että muutos parempaan ei jää meistä kiinni! Teksti: Marko Kukka ja Sami Rantamäki Kuva: Pixabay / Blickpixel

Illan tietovisailun voitti ja kiertopalkinnon itselleen vuodeksi haltuun saivat Ulla ja Markku Uusitalo. Kiertopalkinto on peräisin 1980 luvulta.

Syyskauden avajaiset Kokemäellä Ala-Satakunnan Insinöörit järjesti perinteiset syyskauden avajaiset Kokemäen joen varressa Kolsin Voimalaitoksen yläpuolella Ala-Ketolan maatilalla vanhassa pirtissä ”Matintalo”. Alue on vanhaa maaseutualuetta, jota halkoi 40-luvulle saakka vapaana virtaava Kokemäenjoki. Alueelta on tehty paljon esihistoriallisia löytöjä, kuten myös keskiaikaisia. Kokemäellä on ollut ensimmäinen ”Teljän” kauppapaikka. Kauppapaikka siirtyi Ulvilaan maan kohoamisen ja laivojen kasvamisen myötä. Ensin kuulimme seudun historiasta alustuksen, jonka paras anti oli kuvaus miten nuoriso ja lapset osallistuivat talon toimiin 30 – 50-luvuilla. Lisäksi kuvaus sisälsi hyvin tietoja sodan ajan Sotilaspoika-toiminnasta. Pojat keräsivät ahkerasti

valtiolle romua, jätepaperia ja lumppua, joilla saatiin hankittua raaka-aineita moninaisiin pula-ajan tarpeisiin. Tämän jälkeen nautimme satakuntalaisen illallisen talon laatimista antimista. Tilaisuuteen osallistui 20 osanottajaa nauttien maittavasta ateriasta ja hyvästä esitelmästä, jonka piti Lasse Ala-Ketola. Lasse on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa tällä alueella ja viettää nyt eläkepäiviään Naantalissa. Tähän tilaisuuteen hän tuli samalla, kun tuli laittamaan kesäasuntoaan kotiympäristöstään talvikuntoon.

netin Kokemäenjokea ja Kokemäkeä koskevista teksteistä avainsanoja. Vastausten tarkastaminen tapahtui Pertin lukeman tekstin mukaan, jokainen merkkasi omat tuloksensa. Tulosten selvittyä kilpailun jury loi säännöt ja tuhosi heti seuraavana aamuna vastauspaperit ja tuloslistat Perhekilpailun voitti tällä kertaa Uudettalot saaden vuodeksi haltuunsa yli 30 vuotta vanhan insinööritunnuksen. Rouvien sarjan voitti Seija Miettinen ja miestensarjan Reijo Vuorio.

Perinteinen tietokilpailu

Teksti: PErtti Sihvonen Kuvat: Markku Uusitalo

Ohjelmaan kuului perinteinen tietokilpailu johon kysymykset oli laadittu poistamalla

Satikka 4/2015

Kilometrikisa 2015 päättyi 22. syyskuuta Kilometrikisa on kaksi kertaa vuodessa järjestettävä leikkimielinen kisailu yrityksille, työyhteisöille, osastoille, yhdistyksille, seuroille tai mille tahansa muille joukkueille. Kisan päätarkoituksena on kannustaa ja innostaa ihmisiä pyöräilemään. Kisan järjestävät Pyöräilykuntien verkosto ry ja Suomi Pyöräilee -kampanja. Kilometrikisa 2015 alkoi vapunpäivänä 1. toukokuuta ja päättyi valtakunnallisena auton vapaapäivänä eli tiistaina 22. syyskuuta klo 24.00. Maan laajuisesti kisaan osallistui yhteensä 2 263 joukkuetta ja 26 436 polkijaa. Kilometrejä poljettiin kisan aikana 24 040 870 km eli keskimäärin 985,05 km/ osallistuja. Pyöräilykilometriksi laskettiin polkupyörän kaikilla eri lihasvoimin liikkuvilla sovelluksilla (tandem, nojapyörä,

Satikka 4/2015

laatikkopyörä jne.) ulkoilmassa poljetut kilometrit sekä kickbikellä eli potkupyörällä taitetut matkat. Sähköavusteisella polkupyörällä poljetut kilometrit hyväksyttiin kertoimella 0,5. SATIn joukkue Satakunnan Insinöörit osallistui kisaan ensimmäistä kertaa, 24 polkijan voimin, ja tarkoitus on kannustaa jäseniä perheineen pyöräilemään ja kohottamaan kuntoaan myös jatkossa perustamalla joukkue tuleviin kilometrikisoihin. Seuraavan kisan on tarkoitus käynnistyä viimeistään tammikuun alussa 2016. Lisätietoja osallistumisesta löytyy ennen kisan alkua SATIn Internet-sivuilta.

SATIn joukkue kirjasi kesän aikana yhteensä 15 154,7 km eli 721,7 km/hlö. Kilometrimäärä vastaa 6 edestakaista matkaa Helsingistä Utsjoelle, teitä pitkin. Pyöräilypäiviä kertyi yhteensä 666 kappa-letta eli 31,71 pv/hlö. Kaikkien kesän aikana yli 50 km kirjanneiden jäsenten kesken arvottiin 3 kpl lahjakortteja urheilu-välineliikkeeseen. Lahjakortit voittivat Juha Stenroth, Teemu Koskinen sekä Jami Vuori. Palkinnot on toimitettu voittajille. Teksti: Jani Välimaa Lähde ja tilastot: www.kilometrikisa.fi Kuva: Pixabay / Danfador

Säästämmekö osaamisen kus Ammattikorkeakoulu uudistukset ovat olleet voimakas trendi ja niiden vaikutuksia emme kunnolla kerkeä näkemään kun uudet uudistukset jo tulevat. Totuus on kuitenkin se, että osaamisen lasku opetuksen osalta on raakaa totuutta.

hyvin pieni verrattuna valmistuvien opiskelijoiden tuottamiseen, joka on tärkeimpiä ammattikorkeakoulun tehtäviä. Onko siis järkeä säästää opetuksessa ja ajaa hyviä opettajia pois, vähentää jo valmiiksi vähäistä lähiopetuksen määrää ja unohtaa kokonaan opinto-ohjauksen kasvava tarve.

Ammattikorkeakoulut osakeyhtiöiksi

Rahoitusmalli

Ammattikorkeakoulujen siirryttyä osakeyhtiö malliin oli ensimmäisiä askeleita mahdollistamaan kysymyksen ”voimmeko säästää opetuksen tasosta?” muodostumisen. Opetuksen digitalisoittaminen on tavoitteellista ja on tärkeää siirtää opetusta hallitusti verkko-opintoihin. Kuitenkaan tekniikan opetuksen siirtyminen on kaukana hallitusta siirtymisestä. Tekniikan opettajien pedagokiset taitojen alhainen taso ja fysikaalisten laboratorioden väkisin verkkoon vieminen yhdistettynä vanhojen opettajien digitaalisten taitojen ala-arvoiseen osaamiseen ajaa kokoajan opetuksen tasoa halitsemattomasti tiedottomattomaan sekametelisoppaan. Ymmärrän säästöjen tarpeen tällä taloudellisella tilanteella, mutta sen verran ymmärrän yritysmaailmasta ettei yksikään yritys säästäisi tärkeimmästä tuotteestaan. Mietimme ammattikorkeakoulun tuottamaa tuotetta niin tutkimuksen osuus on

Eikä nykyinen rahoitusmallikaan tuottanut välttämättä sitä kaikkein parasta mahdollista lopputulosta. Tässä mallissa 55 opintopisteen vuositahdissa edistyvä opiskelija tuo koululle rahaa. Ongelma piileekin siinä, että tämä ajaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Myös tässä mallissa helposti se huonommin menestyvä 30 opintopistettä vuodessa tienaava opiskelija ei välttämättä saa tukea tai ohjausta jota hän tarvisi saadakseen kiinni opintojaan, mutta 45-50 opintopistettä loppukeväästä omaava henkilö saa kaiken tuen, jotta 55 opintopistettä tulee täyteen. Onko tulevaisuuden osaaminen niin aliarvostettua, että voimme antaa suurilla säästöillä osaamisesta, pieniä tuloja sijoittajille? Osaamisen tulee olla tulevaisuudessakin tekniikan alalla riittävän laadukasta ja opettajien osaamista täytyy tunnistaa niin että ketä vaan ei saa opettaa tulevaisuutemme tukipilareita. Tekniikan osaajat

eli insinöörit ovat kuitenkin tulevaisuutemme peruste ja heidän avullaan saamme vientiteollisuuteen tarpeellista kasvua ja uskottavuutta, jota tarvitsemme. Opetuksen taso ei saa heikentyä Insinööriopiskelijaliitto ja Insinööriliitto on taistellut kauan opetuksen tason ylläpitämisestä. Uusi ilmiö suurista luokkakoista ja opetuksen osaamisen säästöistä on saatava kääntymään ja tulevaisuuden insinöörin tulee olla edelleen ammattitaitoinen osaaja jolla on valmiudet tulevaisuuden työn haasteisiin. Insinöörien osaamisen laskeminen saattaa meidät tilanteeseen, jossa joudumme kysymään kysymyksen ”onko insinööriopetuksen taso enää validi?”. Tällä haluan tarkoittaa sitä, että onko tulevaisuuden insinöörit yhtä osaavia ja tietäviä kuin nyt jo valmistuneet insinöörimme. Tutkintoja arvostavassa yhteiskunnassa tulemme tilanteeseen, että jos osaaminen tuleville insinööreillä laskee samalla laskee myös jo valmistuneiden insinöörien arvostus. Jos kerran insinöörikunnan arvostus on vaarassa laskea tulee meidän yhtenä rintamana olla tukemassa laadukkaan opetuksen ja oikean sisäänotto määrän takaamisessa. Tulevaisuuteen emme tarvitse paljon keskinkertaista tai huonoa osaamista vaan

Satikka 4/2015

stannuksella? sopivan määrän oikeasti asiansa osaavia ammattilaisia. Tampere 3 Kun puhumme osaamisen ja insinöörikunnan arvostuksesta esiin nousee voimakkaasti tällä hetkellä oleva Tampere3-hanke, joka on johtanut keskustelua nykyisen koulutusjärjestelmän duaalimallin hajoittamisesta ja sen johtamisesta lähemmäksi binaarimäistä ratkaisua, jossa yhdestä putkesta pusketaan kaikki opiskelijat läpi. Tämän malli ei herätä minussa suurta uskoa siihen, että insinöörikunnan arvostus tai koko insinööritutkinnon arvo olisi kohoammassa vaan päinvastoin kärsimässä. Tampere-3 tyyppisen ratkaisun myötä nousisi mahdollisesti tilanne, jossa nykyiset rakennusinsinöörit siirtyisivät täyttämään vanhojen lakkautettujen rakennusmestarien työtehtävät. En sano etteikö tälläkin hetkellä olisi tarvetta kouluttaa ja saada osaavia mestareita valvomaan ja ohjaamaan työmaita, mutta voiko tätä tehdä insinöörien arvostetun koulutuksen arvon laskulla. Duaalimallin hajoittamisen varjopuolena näenkin niin sanotun korjausliikkeen typerälle idealle lopettaa teknikkojen koulutus. Tämä pohjautuu ajatukseen, että tulevaisuudessa AMK-insinöörejä verrattaisiin karkeasti nykyiseen kanditutkin-

Satikka 4/2015

toon. Onkin selvää ettei samaa pätevyysmäärää eikä osaamista voi saavuttaa 180:llä opintopisteellä, mitä voisi saavuttaa 240 opintopisteellä. Ei toisteta vanhoja virheitä Olemmeko siis ajamassa tulevaisuuttamme insinöörittömään aikakauteen? Tämän liikkeen tekeminen näkyisi vientiteollisuuden katoavana osaamisena vasta muutaman vuoden viiveellä. Samoin kävi teknikkokoulutuksen loputtuakin, muutaman vuoden viiveellä käsitys lakkautuksen merkityksestä havainnoillistui ja tuli todelliseksi. Haluemmeko nyt tehdä toistamiseen virheen korjataksemme edellisen virheemme? Pitäisin jopa edesvastuuttomana ruveta hajoittamaan koulutusrakennetta, jonka vahvuuksia ja heikkouksia ei olla saatu mitattua millään periaatteella. Jos jatkamme tulevaisuutemme rakentamista rakenneuudistuksilla vuosi toisensa jälkeen emme tule pääsemään eteenpäin ja kadotamme käsityksen mikä on insinööritutkinto ja mitä osaamista se kattaa. Opetuksen tason leikkaaminen on ollut edesvastuutonta ja se on jatkunut liian kauan. Ilman resursseja ja koulutusta tämä tuleva sukupolvi ei omaa mitään mahdollisuuksia korjata toivotanta taloustilannetta tai vastata tulevaisuuden haasteisiin. Tä-

män maan ja maailman toivona on osaavat tekniikan, cleantech ja sosialisoituvan maailman osaajat. Laadukkaalla opetuksella valoisaan tulevaisuuteen Uskon kuitenkin nykyisen koulutuksentason olevan kipurajalla. Meillä ei kuitenkaan ole varaa säästää laadukkaassa tulevaisuuden osaamisessa enää senttiäkään. Meillä ei ole varaa päästää insinöörien arvostetun ammattikunnan ottamaan askelia taakse päin, vaan tulevaisuuden tarpeiden ja vientiteollisuuden kehittämisen nimissä insinöörien tulisi saada laadukkain opetus, jolla takaisimme maamme ja kansalaisten valoisamme tulevaisuuden. Kysynkin loppuun, että onko oikein säästää osaamisen selkänahasta vai tulisiko tekniikan opiskelijoiden opetuksen olla sillä tasolla, että voimme vastata tulevaisuuden haasteisiin joihin muilla ei ole kykyä vastata. Teksti: Jukka-Pekka Salmela Kuva: Pixabay / Geralt Kirjoittaja on Insinööriopiskelijaliiton varapuheenjohtaja, Porin Insinööriopiskelijat PIO ry:n hallituksen varajäsen ja Satakunnan Insinöörien hallituksen opiskelijajäsen.

Treeneissä

Pihalla – Pimeä kausi on alkanut ja Facebookkiin ilmestyy ajatuksia herättäviä tarinoita, joissa autoilija kertoo kuinka pelästyi ilman heijastinta kulkevaa. Osa tarinoista tuntuu olevan liioteltuja – tai ainakin niin toivoo tapauksissa, joissa aikuinen osoittaa välinpitämätöntä tyhmyyttä aihetta kohtaan. Yleensä tarinoissa on ehditty juuri ja juuri jarruttaa tai väistää. Havainto tehty kuitenkin viime hetkellä, ja tarkoitus on herättää lukija miettimään mitä jos. Olen välillä miettinyt läheltä-piti -tilanteen jälkeen omaa toimintaa, miksi en painanut torvea? Vilkutellut valoja? Onko se pimeä tyyppi edes tajunnut tilannetta? Lapsien kohdalla sitä ei voi olettaa, mutta entä ne isommat, pimeet tyypit? Pieni piru sisällä herää joka haluaisi säikyttää sen pimeän urpon yhtä pahasti, kuin on itse säikähtänyt. Nyt ajattelet että kauhea ihminen – ei tuolla lailla sovi liikenteessä toimia. Ehkä ei, mutta itseasiassa laki taitaa on puolellani. Tieliikennelain 34 § ohjaa toimimaan seuraavasti: “Milloin vaaran välttämiseksi on tarpeen, kuljettajan on annettava ääni- tai valomerkki taikka jarruvaloa käyttämällä tai muulla tavalla kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota.” ja toisaalta saman lain 42 § sanoo: “Jalankulkijan on pimeän aikana tiellä liikkuessaan yleensä käytettävä asianmukaista heijastinta.” (Finlex: tieliikennelaki 267/1981). Tai jos vaan huutaisi ikkunasta

kansainvälisten käsimerkkien siivittämänä: “Käytä heijastinta ***** urpo! “ Sillaikaan ei kai saisi liikenteessä toimia, mutta eikös juuri valitettu etteivät suomalaiset puhu toisilleen? Mutta miksi sitten on niin hankalaa pukea se heijastin? Tai oikein kunnon heijastinliivi? Hinnasta se ei voi olla kiinni, ei myöskään saatavuudesta. On myös vaikea uskoa että kaikki näkymättömät aikuiset eivät itse olisi koskaan ajaneet autoa pimeässä, ja sitä kautta havainneet kuinka näkymätön pimeä kävelijä voi olla. Okei, onhan siinä tavallaan yksi kerros enemmän puettavaa kun laittaa sen liivin. Mutta jos kuitenkin puet takin, sidot kengät, etsit pipon ja kaivaudut parittomien hanskojen koriin niin myönnä pois, on se aika pieni vaiva ottaa heijastinliivi päällimmäiseksi. Helppous ja vaivattomuus, nuo kaiken ylittävät taikasanat. Suhtauden itse yhtä fanaattisesti heijastimiin kuin pyöräilykypäräänkin, mutta olen kuitenkin samanlainen laiska insinööri kuin te muutkin. Kerronpa miten olen itse tehnyt asia helpoksi itselleni! 1. Heijastimet vaatteissa Varsinkin ulkoiluvaatteiden kohdalla tsekkaan ostaessani heijastavat pinnat. Myös pipoista ja hanskoista. Nykyään on valikoimaa myös valmiiksi hi-vis -takeista, -housuista ja -kengistä. Jos ei lähikylän

intersportiasta löydy, niin kysy ainakin isoon äänen miksi ei sellaisia valikoimassa ole. Nettikaupoista löytyykin sitten monenlaisia. 2. Juoksijan heijastinliivi Kevyt verkkoversio ei kierrä jä heilu miten sattuu, vaan on oikeasti huomaamaton päällä, itselle. 3. Koiran valjaat ja hihna Kyllä, niissäkin on hyvä olla heijastin. Ja niissä on valikoimaa, kannattaa suunnata eläinkauppaan tutkailemaan, ja hinnat on oikeastaan markettitasoa eli ei voi siihenkään vedota. Tarjolla on myös vilkkupantoja ja -valjaita. Ei ole myöskään yhtään kivaa juosta tai pyöräillä päin pimeää hihnaa, olen kokeillut molempia, ja tästä juontaakin seuraavan kohdan oppi. 4. Otsalamppu Sen lisäksi että itse näkyy, se on näppärä myös vastaantulevien havainnointiin ulkoilureiteillä. Toki se vaatii vastapeluriltakin heijastinta. Auttaa vähentämään myös nilkan venähdyksiä ja vesilätäkkölähtöistä kiroilua. 5. Pyöräilykypärä Lähinnä pyöräillessä, heijastinteippiä ja -tarroja. Varsinkin pienitehoiset pyöränlamput hukkuvat tienreunassa helposti

Satikka 4/2015

Treeneissä

myös pimeellä vastaantulijoiden valoihin mutta heijastava kypärä näkyy ja kertoo pientareen kulkijasta! Niin ja fanaattisuus – käytän aina, myös hiukset laitettuina, kypärää pyöräillessä. Oli matka lyhyt tai pitkä. Aina. Ja siinä on heijastimia, myös kesällä. Ja sen ei kuulu keikkua villapipon tupsun päällä, ei lapsillakaan. Ja siinä on kiristettävät hihnat, niiden on tarkoitus pitää kypärä paikallaan päässä. Puuh – takaisin heijastimiin. 6. Liivivarasto autossa Hanskalokerossa, ovilokerossa, penkkitaskussa, eli siis muuallakin kuin takaluukun lattian alla mistä sitä ei jaksa kaivaa kun on ensin hiukan myöhässä kurvaillut lenkkiporukan treffipaikkaan. 7. Heijastin vetoketjun nipsussa Oikeastaan jokaisessa takissani on vetoketju, ja siinä sitten pehmo-heijastin roikkumassa. Nyt täytyy hiukan mainostaa, seuraavassa siis tuotesijoittelua: Marimekolla ja Pentikillä on todella hyvä valikoima pehmeitä heijastimia, missä on pikalukko-ripustin. Niitä on nopea kiinnitellä napinläpiin, käsilaukun solkiin, joka paikkaan. Ja ne on vielä hyvän näköisiäkin. 8. Helpot säilytyspaikat eteisessä Heijastinliivit roikkumaan naulaan etei-

Satikka 4/2015

seen, taskulampuille oma laatikko jonka vieressä patteiden ja akkujen latauspaikka. Vielä kun opettelee laittamaan ne samaan paikkaan aina kotiin tullessa. Mutta osaa sitä laittaa kännykänkin lataantumaan ja avaimet(ainakin yleensä) samaan paikkaan, miksi ei heijastimiakin? Lapset ja teinit Lapset ja teinit, itselle voisi vielä laittaa mutta millä sen saisi pysymään muotitietoisen teinin päällä?. Vinkki, joka ainakin omassa partioryhmässä auttoi ymmärryksen syntyyn. Eräässä viikkoillassa teimme pistekisan: osa ryhmästä pukeutui heijastimiin, osa ei, ja loput hyppäsivät auton kyytiin. Sitten lähdettiin kiertämään autolla korttelia, ja samalla autoporukan piti bongata kaverit jotka olivat joko heijastimen kanssa tai ilman heijastimia matkan varrella, pisteitä sai jokaisesta bongatusta. Kierros korttelin ympäri autolla ja roolien vaihto. Täysiä pisteitä ei tainnut saada kukaan vaikka autossaolijat osasivat pimeitä kavereita etsiä. Kummasti alkoivat heijastimet lisääntyä porukalla, ilmestyi niitä “dorkia” heijastinliivejä päälle. Tämän saa vapaasti jalostaa kotikäyttöön - eteen istumaan, hetkeksi nenä irti puhelimesta ja katse ulos. Koska asia kuitenkin edelleen askarruttaa niin sitähän pitää kysyä tietysti myös

kaikkitietävältä kuukelilta! Ja sieltähän se totuus löytyi: ”Samasta syystä kun en käytä pyöräilykypärääkään.” (demi.fi) ”En tykkää niistä.” (demi.fi) ”Vaihdan takkia verrattain usein, joten en jaksa siirtää heijastinta takista toiseen.” (demi.fi) ”Tarttuu aina joka paikkaan, kuten laukun hihnaan.” (demi.fi) ”Asun kaupungissa, ja käytännössä joka paikassa on katuvalot. Koiran kanssa kuljen kävelyreiteillä, joissa ei kulje autoja.” (demi.fi) ”En hypi autojen eteen.” (demi.fi) ”Muutin vasta, enkä ikinä muista katsoa niitä.” (kaksplus.fi) ”Lasten ulkovaatteissa ei ole, koska he ei kulje pimeällä.” (kaksplus.fi) Teksti: Johanna Huhtapelto Kuva: Pixabay / tpsdave

Edustajakokous on puhunut – p – Talouden pysähtyneisyys ja vaikea tilanne työmarkkinoilla on leimannut koko kulunutta nelivuotiskautta. Meillä on vielä osaamista yrityksissä, mutta leikkaukset koulutuksesta ja yritysten investointien jatkuva lasku ei lupaa hyvää tulevaisuudelle. Palkansaajat ovat kuitenkin kantaneet vastuunsa sopimalla äärimaltillisista palkkaratkaisuista ja eläkeratkaisusta. Palkansaajat ovat hyväksyneet reaalipalkkojen laskun kriisin ratkaisemiseksi. Silti Suomen hallitus on päättänyt heikentää palkansaajien asemaa, Pertti Porokari totesi avauspuheessaan. Pertti Porokari jatkaa puheenjohtajana Ensimmäisen kokouspäivän mielenkiintoisin hetki oli Insinööriliiton puheenjohtajan valinta. Edustajakokouksen päätöksellä Insinööriliiton puheenjohtajana jatkaa seuraavan nelivuotiskauden ajan Pertti Porokari. Porokari voitti vastaehdokkaana olleen Insinööriliiton järjestöjohtaja Mikko Wikstedtin äänin 44-28. Pertti Porokari on johtanut Insinööriliittoa

vuodesta 2007. Porokari edusti vaalissa edunvalvontavetoista linjaa. Varapuheenjohtajat Varapuheenjohtajien toimenkuvat vahvistetaan varapuheenjohtajien valintaa edeltävässä sääntömääräisessä edustajakokouksessa. Tarkoitus on, että varapuheenjohtajat joustavat tehtävänkuvissaan ja tekevät tehtäviä työvaliokunnassa tai hallituksessa sovitun mukaisesti. Toimenkuva on enemmän katsottava vastuualueeksi, jonka kyseessä oleva varapuheenjohtaja tavallaan peittää. Varapuheenjohtajaksi toimenkuvalla Koulutus-, työvoima- ja elinkeinopolitiikka: koulutuspolitiikka, työvoimapolitiikka, elinkeinopolitiikka, alueellinen elinkeinopoliittinen vaikuttaminen, innovaatiotoiminta ja yrittäjyys, valittiin Raimo Sillanpää. Varapuheenjohtajaksi toimenkúvalla Järjestötoiminta: järjestötoiminta, viestintä, jäsenhankinta ja -pito sekä opiskelija- ja piiritoiminta, valittiin Kari Laitinen. Valinnan myötä Laitinen ei voi jatkaa edustajakokouksen puheenjohtajana. Hänen

tilalleen edustajakokouksen puheenjohtajaksi kevään 2016 edustajakokoukseen asti valittiin Ari Koskelin. Varapuheenjohtajaksi toimenkuvalla Julkinen sektori: julkisen sektorin työmarkkinatoiminta; valtio, aluehallinto, kunnat ja seurakunnat, lainsäädäntötyön seuraaminen ja vaikuttaminen, julkisen hallinnon muutokset, aluevaikuttaminen, työvoimahallinto ja työelämä 2020, valittiin Pekka Liimatainen. Hallitus Insinööriliiton hallituksen jäseniksi valittiin Heikki Autio, Esa Koskinen, Marjo Lehtinen, Jukka-Pekka Salmela, Samu Salo, Ari Viiala ja Jari Vihervirta. Hallitus piti järjestäytymiskokouksensa edustajakokouksen jälkeen. Edustajakokous Insinööriliiton toiminta perustuu jäsenistöä edustavan edustajakokouksen päätöksiin. Edustajakokous pidetään kaksi kertaa vuodessa. Insinööriliiton kaksipäiväinen

Satikka 4/2015

Rajuja esityksiä hallitukselta

pulinat pois syysedustajakokous pidettiin Helsingissä, Scandic Marina Congress Centerissä marraskuun lopulla. Satakunnan Insinööreillä on edustajakokouksessa käytettävissä kolme ääntä. Tällä kertaa SATIn osalta varsinaisina edustajakokousedustajina olivat Jani Välimaa, Timo Seppänen ja Markku Uusitalo. Markun jouduttua poistumaan myös Mikko Vettenranta pääsi osallistumaan päätöksentekoon. Lisäksi paikalla olivat varaedustajat Mika Hietikko ja Pasi Nokelainen. Jari Vihervirta ja Pia Luovula olivat paikalla tarkkailijoina. Teksti: Jari Vihervirta Kuvat: Pasi Nokelainen, Jari Vihervirta

Syksy se vaan pimentää maailmaa. Kun aamulla lähden töihin, on pimeää. Kun illalla tulen takaisin kotiin, on pimeää. Odotan lunta kuin kuuta nousevaa. Mielestäni ihanteellinen ilma tähän aikaan vuodesta olisi viisi senttiä lunta ja 2 – 5 astetta pakkasta. Silloin maailma olisi selvästi valoisampi ja ehkä mielikin pirteämpi. Joka yö voisi vielä tulla pari milliä puhdasta lunta peittämään päivän aikana likaantuneet kohdat. YTN on saavuttanut uuden neuvottelutuloksen työllisyys- ja kasvusopimuksen toisen jakson palkankorotuksista energia-alalle. Toinen jakso alkaa 1.8.2016 ja päättyy 31.1.2017. Kuukausipalkkoja korotetaan 1.8.2016 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta 8 euron, kuitenkin vähintään 0,22 prosentin yleiskorotuksella. Hallitus on esitellyt palkansaajapuolelle saatanallisia säkeitään koko olemassa olonsa ajan. Esityksenä on ollut: 1) Loppiaisen ja helatorstain muuttaminen palkattomiksi vapaapäiviksi vuosityöaikaa lyhentämättä. 2) Ensimmäisen sairausajan palkan poisto ensimmäiseltä sairauspäivältä ja päiviltä 2-9 maksetaan 80 prosenttia palkasta. 3) Ylityökorvaukset puolitetaan ja sunnuntaityökorvaukset pienennetään 75 prosenttiin. 4) Pitkiä, erityisesti julkisella sektorilla olevia lomia lyhennetään maksimissaan 30 työpäivään. 5) Yksityisen työnantajan sosiaaliturvamaksua alennetaan 1,72 prosenttiyksiköllä vuoden 2017 alusta. 6) Lomarahaa leikataan. Hallitus on samaan aikaan patistellut työmarkkinajärjestöjä neuvottelemaan kokonaisratkaisusta, jolla saavutettaisiin hallituksen edellyttämä kilpailukykyloikka. Eri puolilta tulleen painostuksen johdosta hallitus on jo luopunut tai muuttanut osaa ehdotuksistaan. Suurin osa näistä leikkauksista ei koske hirveästi ylempiin toimihenkilöihin lomarahan leikkausta sairasajan palkkaa lukuun ottamatta. Mielenkiintoista kuitenkin on, että lähes kaikki leikkaukset osuvat heikommassa asemassa oleviin. Olen elätellyt toivetta, että nämä olisivat vain ruuvi joilla hallitus pakottaa keskusjärjestöt ihan oikeasti neuvottelemaa. Insinööriliiton edustajakokous oli Helsingissä 20. ja 21. marraskuuta. Siellä päätettiin liittomme toimintasuunnitelma ja budjetti sekä valittiin liittomme puheenjohtaja, varapuheenjohtajat ja hallitus nelivuotiskaudeksi. Lounais-Suomen vaalipiirin, johon SATI:kin kuuluu, hallitusjäseneksi valittiin yksimielisesti Jari Vihervirta SATI:sta ja hänen henkilökohtaiseksi varajäsenekseen Mika Paukkeri LOUSI:sta. Muutkin hallituksen jäsenet valittiin yksimielisesti esitysten mukaan. Puheenjohtajasta ja varapuheenjohtajista jouduttiin äänestämään. Pertti Porokari äänestettiin jatkokaudelle äänin 44–28. Hänen vastaehdokkaanaan oli liittomme järjestöjohtaja Mikko Wikstedt. Varapuheenjohtajiksi edustajakokousedustajat äänestivät Pekka Liimataisen Turusta, Raimo Sillanpään Vaasasta sekä Kari Laitisen Varkaudesta. Kari Laitisen tilalle edustajakokouksen puheenjohtajaksi valittiin Ari Koskelin Tietoalan toimihenkilöt ry:stä.

Timo Ruoko Kenttäpäällikkö

Satikka 4/2015

Olutta

Joulupöytään Jaahas, ja tänä vuonnakin Jari pisti kirjoittamaan jonkun jouluolut suosittelu artikkelin. Näihin nyt päädyin, enemmänkin näitä tietty olisi mutta en nyt jaksa koko lehteä täyttää. Kokeilkaa itse ja maistelkaa, ei niitä omia lemppareita muuten löydy. Ayinger Urweisse (vehnäolut)

läkin. Kauniin kuparin värinen olut jonka tuoksussa mansikkaa, karamellimallasta ja brittityyppistä humalaa. Maku karamellimaltainen, hieman hedelmäinen ja humalaa on niin että varmasti huomaa. Vanhan liiton humalaa, ei mitään jenkki hedelmä/sitrus hömpötyksiä. Todella tasapainoinen olut, klassikko, Jolly good! Alkon tuotenumero 009376.

Maailman paras vehnäolut Ayingerin Bräuweisse on jostain kumman syystä poistunut Alkon valikoimista (en tosin ymmärrä oikein muutenkaan tuon monopoliyhtiön toimintaa näinä päivinä), mutta tässä on se seuraavaksi paras. Ainakin omasta mielestä. Tässä vehniksessä on käytetty sekä vaaleita että tummia vehnämaltaita joka luo tähän runsaasti vaahtoavaan (onpa omituista vehnikseltä) oluekseen vähän toffeeta sekä makuun että tuoksuun. Myös pehmeää banaania on mukana talon tapaan. Maussa myös neilikkaa ja mausteista hiivaisuutta ja lopussa mieto humalan puraisu. Pehmeää ja täyteläistä. Sehr gut! Sanois saksalainen. Alkon tuotenumero 753276.

Achouffe N’Ice Chouffe (belgialainen vahva ALE)

Founders All day IPA (IPA)

Nøgne Ø God Jul (amerikkalainen vahva ALE)

Onko tässä maitokauppojen paras IPA? Ainakin kärkikolmikossa jos tuoretta tavaraa saa. Todella hedelmäinen tuoksu, myös pihkaa ja keksimäistä mallasta mukana. Maku jatkaa samaa linjaa. Loppuliuku hapan, hedelmäinen ja sitruksinen. Huh huh miten se kaikki onkaan saatu tasapainoon rungon keveyteen nähden. Hyvin varustetuista maitokaupoista. Fuller’s ESB Tätä Fuller’sin Extra Special Bitteriä on valmistettu jo vuodesta 1969. Mitä sitä hyvää muuttamaan, maistuu erinomaiselta vie-

Tämä belgi on maustettu appelssiinilla ja timjamilla, ja pullosta riittää jaettavaksi tai pitkään nautittavaksi (0,75l). Punertavan ruskeaa runsaalla höttöisellä vaahdolla kaatuvaa olutta. Tuoksussa belgihedelmää, päärynöitä ja yllättäen appelsiinia. Myös muita mausteita. Maussa tummaa kuivattua hedelmää, appelsiinia ei ole liikaa ja yrttisiä mausteita. Mitään ei kuitenkaan ole liikaa, vaan tässäkin on osattu tehdä tasapainoinen ja suunmyötäinen nautiskelu olut. Osta heti kaksi tai kolme ja juo seuraavina jouluina kypsytettynä. Alkon tuotenumero 797977.

Tästä oluesta ei ainakaan ole maltaita säästelty. Alko kirjaa Maris Otter-, ruis-, special b- ja turvesavustetut maltaat, paahtoja kahvimaltaat, melanoidmaltaat. Reseptiä on vissiin viilattu huolella, ratebeer lukemat 99/100. Tumman ruskea olut, tuoksu tummaa ja paahteista mallasta, suklaata, kahvia, hitusen vaniljaa. Maku tumman paahteinen ja kahvinen. Kuivattuja hedelmiä ja kahvia ennen kuin suun kuivattama humalointi saapuu kehiin. Kannattaa kokeilla jos a-market suostuu Nøgnea myymään alle seitsemän euron. Alkon tuotenumero 719366

Vakkasuomen Panimo Prykmestar Savukataja (Savuolut) Paras suomalainen olut hopeasija 2009 ja 2012 enkä yhtään ihmettele. Voitti myös HS:n olutmaistelun joskus jonka jälkeen loppui äkkiä jokaisesta alkosta. Mennään todella lähellä Schlenkerla Urbockia mutta lisätään makuun vielä katajaa. Mustaa ja sameaa olutta, maussa ensin palvikinkkua ja sen perään makeahkoa paahteista mallasta. Tässä kohtaa myös kataja astuu tantereelle tuoden katkeruutta human kanssa. Alkon tuotenumero 713406. Vuoden takaa Viime vuoden suositukset olivat Ayinger Winter-Bock, Sinebrykoff Porter, Schlenkerla Helles Lager, Prykmestar Luomu Pils, Gouden Carolus Classic, Malmgård Huvila X-Porter, ja ne ovat edelleen erinomaisia oluita. Valitettavasti Schneider Aventinus Weizen-Eisbock ei tullut täksi jouluksi valikoimiin. Ajattelin vielä laittaa muutaman nettikaupan lisää viime vuodesta, tosin gourmondo ei enää Suomeen toimita. Tällä hetkellä oluen nettitilaaminen on muutenkin vähän auki EU-tuomioistuimen linjauksen vuoksi. Tulli ilmoitti jo että ei päästä eteenpäin mitään tilausta missä toimituksen hoitaa kauppa vaikka verot olisikin maksettu.Tästä aiheutuu aika paljon ylimääräistä tointa tilaajalle. Lisäksi, voithan tehdä itse oman jouluoluen. Omalleni tosin taisi käydä niin, että se on valmista vasta ensi jouluna. Mutta se on toinen tarina se. www.saveur-biere.com/en www.belgianbeerfactory.com firmabier.com Teksti: Mikko Vettenranta Kuvat: Harri Metsäjoki, Mikko Vettenranta, Pixabay

Satikka 4/2015

Kun insinööritonttu pelasti joulun J

oulupukin pajassa Korvatunturin kupeessa kävi kova kuhina, kuten aina tähän aikaan vuodesta. Lasten toivekirjeitä saapui pikapostina kaikkialta maailmasta, tarkkailijatontut kiiruhtivat antamaan raportteja ja värikkäitä paketteja lajiteltiin suuriin säkkeihin. Joulupukin, tai oikestaan koko Korvatunturin väen suuri ylpeys, TurboLahjanaattori2000, suolsi jatkuvasti hihnaltaan mitä mielikuvituksellisimpia lahjoja. TurboLahjanaattori2000:n keksimisen jälkeen joulunalusviikot Korvatunturilla olivat olleet huomattavasti vähemmän kiireisiä kuin aikana, jolloin jokainen lahjatoive kirjattiin käsin Joulupukin suureen kirjaan ja toimitettiin edelleen pajalle, missä puuseppätontut nikkaroivat käsin lahjoja ja paketoijatontut käärivät niitä papereihin.

urboLahjanaattori2000 oli Ilpo Insinööritontun suurin keksintö kautta aikojen. Se oli kätevämpi kuin kiinteällä terottimella varustettu lyijykynä ja porojen liike-energialla lämpenevät reen jalakset yhteensä! Se oli niin kätevä, että sen käyttöönoton jälkeen tontuille oli jäänyt aikaa pitää tonttuehtosopimuksen mukaiset kahvitauot ja pöyhiä säännöllisesti lakkinsa tupsu myös joulukuun kiireisimpinä viikkoina. Riitti, kun syötti TurboLahjanaattori2000:een saapuneet kirjeet, niin koje suolsi sisuksistaan valmiiksi nimikoituja lahjapaketteja. Lisäksi se sitoi toivekirjeistä siistejä kirjoja, jotka voitiin suoraan arkistoida Joulupukin loputtoman pitkiin kirjahyllyrivistöihin. Aluksi muut tontut, saatikka sitten pukin muori, olivat suhtautuneet koneeseen hiukan nuivasti. Konekko muka pystyisi tekemään samat työt, mitä tontut olivat tehneet satoja vuosia? Pyh ja pah! Mutta kun alkujärkytyksestä oli päästy ja kone huomattu hyväksi kiireen helpottajaksi, alkoi muorikin suhtautua siihen hiukan lempeämmin.

uutaman vuoden kuluessa TurboLahjanaattori2000:sta oli tullut erottamaton osa Korvatunturin jouluvalmisteluja ja nytkin se teki tasaisesti työtään keskellä pajaa. Ilpo Insinööritonttu oli juuri seisahtanut koneen viereen ihaillakseen jälleen kerran kättensä työtä, kun hän kauhukseen huomasi, ettei kaikki ollut kohdallaan. Koneen männät eivät liikkuneet kuten olisi pitänyt eikä käyntiäänikään ollut tasainen hurina, kuten yleensä. Katastrofin välttääkseen Insinööritonttu syöksyi painamaan hätäpysäytys painiketta. Kuului muutama epämääräinen kolahdus ja TurboLahjanaattori2000:n sisuksista pullahti ulos puolikas pienoisjunarata. Sitten Joulupukin pajaan laskeutui täysi hiljaisuus.

iljaisuutta ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Tonttujoukko syöksyi pulisten ja päätään puistellen Ilpo Insinööritontun luo. Vain hetkeä myöhemmin pajan ovesta marssi sisään itse Joulupukki, joka halusi tietysti tietää, miksi kone oli pysähtynyt. Insinööritonttu-parka osasi kyllä vastata vielä siihen kysymykseen; hänhän se oli koneen pysäyttänyt. Pysäytyksen varsinainen syy sen sijaan oli vielä Insinööritontullekin arvoitus, mutta hän aikoi tottavie ottaa siitä selvää! Aikaa tuhlaamatta Ilpo Insinööritonttu haetutti suurimman työkalupakkinsa ja ryömi koneen alle ottamaan selvää vian syystä. Täytyihän loput lahjat saada valmiiksi, eikä aikaa ollut hukattavaksi asti.

nsinööritonttu tutki huolellisesti koneen eri osat. Hän ryömi koneen sisään materiaalinsyöttöluukusta, ulos kirjeluukusta ja taas sisään siitä luukusta, josta valmiit paketit yleensä tulivat ulos. Eikä hän löytänyt mistään vikaa, ei puhki kuluneita osia eikä löysiä ruuveja. Insinööritontun täytyi jo pitää pieni riisipuurotauko ja miettiä asiaa. Mistä hän

olikaan ensimmäiseksi havainnut, että jotain oli pielessä? Koneen päällä näkyvien mäntien liike oli ollut tavallista hitaampi, suorastaan kankea ja nykivä. Ilpo Insinööritonttu päätti kiivetä koneen päälle, aina korkean pajan katonrajaan saakka, tutkimaan mahdollista vikaa.

elvittyä toisesta, kolmannesta ja vielä neljännestäkin lautasellisesta Muorin riisipuuroa, pääsi Insinööritonttu lopultakin aloittamaan kiipeämisurakkansa. Matka huoltotikkaita pitkin ylös, aina koneen päälle asti, tuntui loputtoman pitkältä eikä kädessä kulkeva lyhty helpottanut asiaa yhtään. Mutta niin hän vain pääsi ylös aina mäntien luokse saakka. Ja mitä hän näkikään! Kaksi oravaa asettelemassa pähkinöitä mäntien väliin ja pähkinänkuoria lojumassa ympäriinsä. ”Mitä ihmettä te oikein teette?”, puuskahti Insinööritonttu oraville. ”Oi, me vain odottelemme, että pähkinänsärkijäkone lähtee uudelleen käyntiin”, vastasi toinen oravista. Totta tosiaan, tasaisesti louskuttavat männät toimivat varmasti jonkin aikaa oivallisena pähkinänsärkijänä mutta pidemmän päälle kuoret jumittivat koko koneen toiminnan. Insinööritonttu huokaisi. Pakkohan oravien oli saada kovakuoriset pähkinät auki, mutta toisaalta TurboLahjanaattori2000 oli pakko saada käyntiin. Insinööritonttu huokaisi uudestaan. ”Ottakaahan nyt pähkinänne ja tulkaa alas”, hän sanoi oraville. ”Joku auttaa teitä kyllä noiden pähkinöiden avaamisessa.” Oravat keräsivät mukisematta pähkinänsä, kuulostihan apu paremmalta kuin hurjaa vauhtia liikkuvan koneen käyttäminen kuorien rikkomisessa. Kun Insinööritonttu laskeutui huoltotikkaita oravat vanavedessään, koko tonttujoukko hurrasi! TurboLahjanaattori2000 saataisiin käyntiin ja joulu oli pelastettu! Teksti: Jenni Huhtapelto Kuva: Shutterstock

Satikka 4/2015

Demot ja pilotit teknologiakehittämisen tukena

Uusia teknologioita julkaistaan maailmalla koko ajan. Jotkut teknologiat nousevat hiteiksi, joista insinöörit kohisevat ja joiden ”tulemisesta” puhutaan vuosia. Yrityksissä teknologioiden käyttöönotto pitää kuitenkin perustua selkeisiin, tunnistettuihin ja todistettuihin hyötyihin, joten päätösten tekeminen pelkän ”hypetyksen” perusteella on mahdotonta. Satakunnan ammattikorkeakoulun automaation tutkimusryhmä keskittyy demonstroinnilla ja pilotoinnilla juuri tähän ongelmaan.

Satikka 4/2015

Korkeakouluissa tehtävä teknologioiden tutkimus- ja kehittämistyö on perinteisesti tuottanut tuloksenaan erityisesti tieteellisiä artikkeleja ja erilaisia raportteja. Tutkimustuloksia on myös patentoitu tai niiden käytöstä on tehty esimerkiksi lisenssisopimuksia. Tämä on johtanut siihen, että usein vain isoilla yrityksillä on ollut mahdollisuuksia hyödyntää tutkimusten tuloksia suoraan. Satakunnan ammattikorkeakoulun automaation tutkimusryhmä tekee automaatioteknologioiden tutkimusta ja sovelluskehitystyötä erityisesti alueen yritysten tarpeisiin. Ryhmän fokus on konenäköteknologioissa, tunnistusteknologioissa, simuloinnissa, erilaisissa anturointi- ja ohjausjärjestelmissä, sulautetuissa järjestelmissä ja 3D-tulostuksessa sekä yhä enemmän robotiikassa. Uusia teknologioita esitellään koko ajan ja tutkimusryhmän tavoitteena onkin hallita uudet automaatioteknologiat ja niiden soveltava tutkimus niin hyvin, että alueen yritykset voisivat hyötyä niistä mahdollisimman tehokkaasti. Viime vuosina automaation tutkimusryhmässä on mietitty paljon sitä, miten SAMKissa tehtävän soveltavan tutkimuksen tulokset ja sovelluskehittämisen osaaminen siirretään yrityksille niin, että siitä on hyötyä yrityksen koosta riippumatta?

Ryhmän vastaus kuuluu: Demonstroimalla ja pilotoimalla. Uusien teknologioiden demonstroinnilla havainnollistetaan teknologioiden hyödyntämismahdollisuuksia monin tavoin. Yleisellä tasolla demoja tehdään SAMKin laboratorio-olosuhteisiin. Niillä havainnollistetaan eri teknologioiden perusteita, sitä, mitä teknologia vaatii toimiakseen sekä sitä, miten ko. teknologia on hyödynnettävissä. Toisaalta hyvin spesifisiä demonstraatioita tehdään esim. yritysten toiveiden mukaisesti ja niillä havainnollistetaan teknologian soveltumista määrätyn ongelman ratkaisuun. Demonstraatioiden perusteella on tehty monia pilottisovelluksia esimerkiksi yritysten tuotantolinjoille. Pilottisovelluksilla määrättyä teknologiaa testataan johonkin tiettyyn teollisuuden kohteeseen. Silloin kohteeseen rakennetaan mahdollisuuksien mukaan SAMKin laitteilla ja tarvikkeilla täysin toimiva sovellus, jota yritys pääsee testikäyttämään määrätyn ajan. Jos järjestelmä vastaa odotuksia, ostaa yritys vastaavat laitteet ja ne vaihdetaan pilottisovellukseen SAMKin laitteiden tilalle. Tällaisista todellisen tarpeen mukaan suunnitelluista pilottisovelluksista yritys saa todenmukaista tietoa sovelluksen hyödyistä ja haasteista, mutta vielä testausvaiheessa ei

tarvitse ostaa mahdollisesti kalliitakin laitteita. Laitteet ostetaan vasta, kun järjestelmän hyödyt on testaamalla todistettu. Demoista ja piloteista monenlaisia hyötyjä Demonstraatioista ja piloteista on todettu olevan monenlaista hyötyä. Niiden avulla varmistetaan teknologiatiedon ja -osaamisen siirtyminen yrityksiin ja opiskelijoille mahdollisimman mieleenpainuvasti. Demonstraatiot konkretisoivat teknologian hyödyntämismahdollisuuksia. Ne tuovat esiin teknologian hyödyntämisessä eteen tulevat haasteet ja sulkevat pois epäkelvoiksi todettavat ratkaisut. Demot ja pilotit antavat merkittävää tietoa, jota yritykset voivat käyttää päätöksenteon tukena esimerkiksi investointi- tai kehittämissuunnitelmissa. Yritysten näkökulmasta tuotettavat demonstraatiot auttavat opiskelijoita sisäistämään teknologian toimintaperiaatteita ja hyödyntämismahdollisuuksia. Demoja käytetään koko ajan opetuksen tukena todellisten järjestelmien havainnollistamisessa. Yrityksille projekti-insinöörien ja opiskelijoiden yhteistyössä tehtävät pilotit taas tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden osallistua todellisten sovellusten kehittämistyöhön teollisuusympäristössä jo opiskeluaikana. Demonstroinnista ja pilotoinnista on hyötyä myös ammattikorkeakoulun opettajille. Tutkimus- ja kehittämistyöhön osallistuminen on yksi tapa kehittää ja ylläpitää opettajan ajantasaista asiantuntijuutta. TKI-työn kylkiäisenä opettajalla on aina valmiita demoja ja oppimisympäristöjä opetukseen ja myös sitä kautta opettaja voi varmistaa opiskelijoiden kiinnostuksen ja motivaation. Vastaavasti hyvät työelämäyhteydet ja nykyään ammattikorkeakouluissakin tärkeiden julkaisujen aiheet syntyvät kuin itsestään. Kun yritysten kanssa tehdään monipuolista yhteistyötä, löytyy siinä samalla runsaasti hyviä opinnäytetöiden aiheita ja toisaalta osaamisen kasvaessa, voidaan ottaa ohjattavaksi aina vaan haastavampia opinnäytetöitä. Teksti: Mirka Leino Kuvat: Samk Kirjoittaja on automaation tutkimusryhmän vetäjä ja tutkijaopettaja Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Kuvituksena on 3D-kuvausdemonstraatio Fringe-tekniikalla tehtävästä kuvauksesta sekä lopputuloksena saatu 3D-malli ihmisen päästä.

Satikka 4/2015

Hyviä viinejä

Cà dei Fratin

tilalta

Cà dei Fratin perhetila sijaitsee Italian Sirmionessa Etelä-Gardalla. Tilaa ovat pyörittäneet Del Cero suvun jäsenet jo neljän sukupolven ajan vuodesta 1940 alkaen. Tuulinen ja leuto ilmasto mahdollistaalaatuviinien tuottamisen maan tasaisuudesta huolimatta. Tilalla on viinitarhoja 150 hehtaarin verran ja kaikki rypäleet korjataan käsin.Osa tilan viineistä on hyvin innovatiivisia ja osa taas perinteisiä. Kaikki kuitenkin vaalivat alueen henkeä ja kunnioitettavaa viiniperinnettä. Cuveé Dei Frati Brut. Kullankeltainen Chardonnay ja Turbiana rypäleistä valmistettu kuohuviini. Maussa voi aistia keksin ja pähkinän aromeja. Rosa Dei Frati 2011. Vaalean pinkki roséviini, joka on valmistettu Groppello, Barbera, Marzemino ja Sangiovese rypä-

leistä. Tämän miellyttävän raikkaan viinin mausta voi löytää mansikan aromin. Brolettino 2011. Kullanvärinen valkoviini, jonka hedelmäisessä maussa tuntuu pieni vaniljainen vivahde. Viini on valmistettu sataprosentisesti Turbiana-rypäleestä ja kypsytetty tammitynnyrissä. Pratto 2010. Mineraalinen ja aromikas valkoviini. Valmistukseen on käytetty kolmea rypälelajiketta. Turbiana 50 %, Chardonnay 25 % ja Sauvignon Blanc 25 %. Amarone Classico Della Valpolicella 2008. Tastingin aino punaviini, jonka maku oli varsin runsas. Valmistuksessa on käytetty neljää rypälelajiketta: Corvina, Corvinone, Rondinella ja Croatina. Porin Insinöörien ravintola Buccossa järjestämässä viini-illassa viineihin tutustuttiin rennosti jutustellen ja maistellen. Varsinaisen tastingin jälkeen nautittiin

vielä todella maistuva illallinen viineineen. Alkuruokana nautimme kuohkean kermaista rapukeittoa, fenkoli-rapuhöystöä ja paistettua kampasimpukkaa. Viininä alkuruoan kanssa tarjoiltiin I Frati 2012. Pääruokana oli tällä kertaa rosmariiniglaseerattua poron paahtopaistia, tryffeliperunapyreetä, paistettuja sieniä ja sipulia sekä marsalakastiketta. Pääruoan kanssa nautimme Ronchedone 2012 viiniä. Aterian kruunasi jälkiruoaksi tarjoiltu tuoremustikkasorbetti ja prosecco. Ateria oli todella maistuva, kuten Buccossa sopii tietysti odottaakin. Osallistujien palaute oli siinä määrin positiivista, että vastaavia illanviettoja tullaan varmasti järjestämään jatkossakin. Teksti ja kuva: Jari Vihervirta

Satikka 4/2015

Satakunnan insinöörit kutsuu jäseniään perheineen seuraamaan Porin Teatterin esitystä

ME ROSVOLAT 9.3.2016 kello 18.00

10-vuotias Vilja Vainisto ryöstetään kesäloman alussa. Tylsä lomamatka perheen kanssa muuttuu kertaheitolla vauhdikkaaksi seikkailuksi, kun Rosvolat nappaavat Viljan mukaansa. Aluksi Vilja-tyttö vastustelee ryöstäjiään, mutta kaksi rosvoa – Hele ja Kalle - ovat hänen ikäisiään ja hän ystävystyy heidän kanssaan. Rosvoperheen muut jäsenet ovat värikkäitä hahmoja, eikä kommelluksilta voi välttyä tällaisessa porukassa. Viljastakin tulee täysiverinen rosvo kun hän keksii aivan oman uuden rosvousidean! Kaiken kruunaa suuri rosvojen kesätapahtuma, jossa eri rosvoklaanit ottavat mittaa toisistaan. Hurjanhauska kesä on täynnä rosvoromantiikka ja lihapullantäyteisiä aamupaloja. Lopussa asiat kääntyvät päälaelleen, kun rosvotkin huomaavat kaipaavansa lämmintä sänkyä ja kattoa päänsä päälle. Me Rosvolat -näytelmä pohjautuu kirjailija Siri Kolun samannimiseen lastenkirjaan. Syksyllä 2009 Kolu voitti tekstillään kustannusosakeyhtiö Otavan ja Kinoproductionin järjestämän lastenromaani- ja elokuvakirjoituskilpailun. Me Rosvolat -teos ilmestyi huhtikuussa 2010 ja voitti samana vuonna Finlandia Junior -palkinnon.

Liput 10€ Liput varataan ja maksetaan 19.2.2016 mennessä sähköpostilla sati@satakunnaninsinoorit.fi. Lippuja voi noutaa SATIn toimistolta 29.2. alkaen. Varmista puhelimitse 02 6414131, että toimistolla ollaan paikalla. Voit myös sopia muun toimitustavan.

Satikka 4/2015

Satakunnan insinöörit kutsuu jäseniään puolisoineen seuraamaan Porin Teatterin esitystä

Kulttuurikulmaan 13.1.2016 kello 19.00 Gallen-Kallelankatu 7, Pori

Edith Piafin syntymästä tulee sata vuotta joulukuussa 2015. Hän oli omana aikanaan - ja ehkä on vieläkin - maailman tunnetuin naisääni. Hänen suvereenia laulutapaansa, joka on yhtä aikaa karkea ja hyväilevä, tuskainen ja leikillinen, ei voi sekottaa kehenkään toiseen. Piaf aloitti laulu-uransa jo alle kymmenvuotiaana Pariisin kaduilla esiintymällä isänsä kanssa, joka oli sirkustaiteilija. Vähitellen hän eteni savuisten klubien ja kabereiden kautta suurten estraadien tähtivaloon, leyvytysstudioihin ja maailmankiertueille. Edith Piafin lyhyeen elämään liitetään vaihtuvat miessuhteet ja riippuvuudet, mutta vain musiikille hän antoi kaikkensa. Hän löysi vaistomaisesti parhaat laulut ja tekijät, riiteli ja harjoitteli heidän kanssaan hioen väsymättä esiintymisiään. Hän myös koulutti monesta aloittelijasta omaleimaisen taiteilijan. Musiikillisessa osaamisessaan ja voimassaan Pariisin pikku varpunen oli kotkien sukua.

Liput 15 €

Sisältää pullakahvit väliajalla Liput varataan ja maksetaan 31.12.2015 mennessä. Varaukset sähköpostilla sati@satakunnaninsinoorit.fi. Ilmoituksen kuva: Janne Alhonpää

Satikka 4/2015

Satakunnan Insinöörit kutsuu jäseniään katsomaan kiihkeätunnelmaista

Satakuntalaista paikallistaistoa Rauman Lukon haastaessa Porin Ässät

VS. Isomäki Areenalla Porissa Lauantaina 23.1.2016 klo 17:00

Liput 10 €

max 2 lippua / jäsen paikat D3-istumakatsomossa

Tervetuloa nauttimaan jääkiekkoviihteestä! Liput varataan SATIn toimistolta sati@satakunnaninsinoorit.fi Varauksen yhteydessä saat viitenumeron lippujen maksamiseen. Liput on maksettava ja noudettava SATIn toimistolta 15.1.2016 mennessä tai sovittava toimittamisesta muulla tavalla. Varmista ennen noutoa puhelimitse 02-641 4131 että toimistolla ollaan paikalla. Lippuja ei toimiteta jäähallille! Lippuja on rajoitettu määrä.

Satikka 4/2015