Meijän Luvalla 2020

LUVA Meijän Luvalla 2020

Maatilojen omavaraisuus Mahdollisuuksien maaseutu Poikkeusolot

Sisältö 3 PÄÄKIRJOITUS 4 DIGIVALMIUS JOUDUTTI KORONATOIMIA SAVONIALLA 5 AGROLOGIT TYÖLLISTYVÄT HYVIN 6 KORONA VAUHDITTI ASKELEITA KOHTI VALKUAISOMAVARAISUUTTA 8 LANNASTA LÄMMÖKSI - BIOKAASU TURVAA MAATILOJEN OMAVARAISUUTTA 10 OMAVARAINEN LEHMÄ TUOTTAA OMAT KUIVIKKEENSA 12 SUOMALAISEN RUOAN PÄIVÄ JUHLII KOTIMAISTA 13 RUOKAKETJUA EI KORONA PYSÄYTÄ 16 ROINILAN AROMILIHA LANSEERASI LÄHIRUOAN TAKE AWAY-PALVELUN 17 LIHATALOT PANOSTIVAT PERUSTUOTTEISIIN 18 MAHDOLLISUUKSIEN MAASEUTU 20 TULEEKO MAATILAMATKAILUSTA UUSI TRENDI? 22 KUOPION ELÄINPUISTON HILJAINEN KEVÄT MUUTTUI VILKKAAKSI KESÄKSI 24 KYSELY SELVITTI PANDEMIAN VAIKUTUKSIA HEVOSTALOUTEEN 26 KUKA POIMII MARJAMME? 27 KANNATTAVA TYÖKONE - OMA VAI URAKOITSIJAN? 28 KORONA HILJENSI VIRASTOT, MUTTA ASIAKASPALVELU TOIMII 30 KORONA VAIKUTTI MAATALOUSLOMITUKSIIN LUULTUA VÄHEMMÄN 31 ETÄTAPAAMISIA NAVETASTA 32 SUUNNITELMALLISUUS TURVAA KARJATILAN TOIMEENTULON POIKKEUSOLOISSA 34 PONSSE PORSKUTTAA 36 UUSIA INNOVAATIOITA KORONAN KANNUSTAMANA 39 TURVAVÄLINÄ PENSAAN MITTA 40 KOLUMNI: METSÄSTYS ON VERENPERINTÖ 42 PIENTEN PUUHASIVU 43 AGROLOGIOPISKELIJAT 2018 KIITTÄVÄT

Ruoantuottajat ovat yhteiskunnan selkärankana

Pääkirjoitus

K

uluva vuosi on ollut sangen erikoinen ihmiskunnalle: korona ajoi ihmiset kotioloihin ja hamstraamaan elintarvikkeita ja wc-paperia. Keskusteluun nousikin muun muassa kotimaisen ruoantuotannon omavaraisuus eli ruoan riittävyys. Sen vuoksi tämänvuotisen Meijän luvalla -lehden teemoiksi valikoituivat korona ja omavaraisuus.

Lehden artikkeleiden aiheina ovat muun muassa kotimaisten kasvomaskien tuotanto, kausityöntekijöiden saatavuus ja kuivajakeen käyttö kuivikkeena.

Valkuaisomavaraisuus on myös hyvin ajankohtainen aihe – lue lehdestä lisää, miksi valkuaispitoisten kasvien viljely nousi suosioon koronan vuoksi!

Maailmanlaajuisen pandemian herätettyä suomalaisten kiinnostuksen kotimaista ruokaa kohtaan kotimaisten ruoantuottajien arvostus on kasvanut.

Savonia-ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan opiskelijoina haluamme olla mukana turvaamassa kotimaista ruoantuotantoa tulevaisuudessa – niin tavallisessa arjessa kuin poikkeusoloissakin.

Kuva: Liinu Murtola

Riina Mäenpää ja Krista Autio Päätoimittajat

MEIJÄN LUVALLA 2020 - SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU KANSIKUVA Liinu Murtola PÄÄTOIMITTAJAT Krista Autio Riina Mäenpää TOIMITUSSIHTEERI Sara Rönkä Satu Huttunen Mira Piiroinen Annika Suojärvi

ULKOASU JA TAITTO Anna-Maija Smolander Sari Vattu Sini Huuskonen Liinu Murtola Minna Ruuska

MARKKINOINTI Teemu Nousiainen Pekka Savolainen Olli Laasonen PAINO Punamusta Oy

KUVATOIMITTAJAT Liinu Murtola Sini Huuskonen MARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖ Jaakko Kielenniva

3

Meijän Luvalla 12/2020

Digivalmius joudutti koronatoimia Savonialla K

eväällä Savonia-ammattikorkeakoulu siirtyi monen muun oppilaitoksen tavoin nopeasti etäopetukseen. Koronapandemia on aiheuttanut kuitenkin myös muita muutoksia niin opiskelijoiden kuin johtoryhmien osalta, etenkin kesän jälkeen kontaktiopetukseen palattua.

Koronakevät osoitti, kuinka hyvin iso organisaatio pystyy reagoimaan ja järjestämään opetuksen kokonaan etäopiskeluna.

–Etäopiskeluun siirtymiseen meni vain muutama päivä. Koko luonnonvara-alan opetus hoidettiin etäyhteyspalvelu Zoomin välityksellä eikä lähiopetusta järjestetty, kertoo Savonian koulutusvastuupäällikkö ja kampusisäntä Petri Kainulainen.

–Sosiaali- ja terveysalan puolella oli hieman enemmän ongelmia, koska taitopajojen järjestäminen ei ollut mahdollista.

Näissä olisi joutunut olemaan lähietäisyydellä ja toimimaan kylki kyljessä. Moni joutui myös miettimään harjoittelut uudelleen, koska niitä ei voitu järjestää koronan takia. Muuten ei ole tehty erityisempiä muutoksia. Negatiivista palautetta ei opiskelijoilta ole tullut, kertoo Kainulainen.

ohjeiden mukaan, sanoo Kainulainen.

Tämä tarkoittaa, että lähiopetuksessa pyritään pitämään turvavälejä ja maskeja käytetään matalalla kynnyksellä. Myös hyvän käsihygienian merkitys korostuu, ja Iisalmenkin kampukselle on ilmestynyt useita desinfiointipisteitä.

–Savonialla on johtoryhmästä koottu koronaturvaryhmä, joka kokoontuu usein ja reagoi välittömästi, jos koronan vuoksi ilmenee jotain uutta. Henkilöstölle tiedotetaan intranetin välityksellä. Lisäksi Zoomissa on pidetty infotilaisuuksia säännöllisesti, sanoo Kainulainen. Myös opiskelijoiden tiedotus on hoidettu mallikkaasti.

Kainulaisen mukaan oppilasvaihto on pysähtynyt kokonaan koronan takia, eikä vierailevia tutkijoita tai opettajia ole tällä hetkellä Iisalmen kampuksella.

Tässäkin hyödynnetään etäopetusta, ja toivottavasti jo keväällä vaihto-opiskelijat pääsevät aloit-

Tänä vuonna keväällä valmistuneita oli vähemmän kuin yleensä.

–Luoko korona pelkoa työmarkkinoille, jolloin opiskelija jättää vielä paperit sisään ja käyttää tukikuukaudet hyväksi, miettii Kainulainen.

Koronapandemian todelliset vaikutukset opintoihin ovatkin mahdollisesti nähtävissä kokonaisuudessaan vasta ensi keväänä.

Toistaiseksi tilanne on kuitenkin hyvin hallinnassa.

Teksti: Kimmo Järvi

Savonian tulevaisuus näyttää hyvältä.

–Syksyn myötä Savoniallakin on siirrytty takaisin kohti normaalia.

Iisalmen kampuksella on palattu lähiopetukseen, mutta toimitaan vastuullisesti ja eletään THL:n

Meijän Luvalla 12/2020

tamaan taas opinnot. Savonian opettajat tarvitsevat myös matkustusluvan koronaturvaryhmältä, mikäli haluavat matkustaa ulkomaille. Tällä hetkellä niitä ei juurikaan myönnetä.

4

Agrologit työllistyvät hyvin Agrologien Liitto julkaisee vuosittain agrologien palkkaselvityksen sekä tietoja valmistuneiden agrologien sijoittumisesta työelämään. Viimeisimmät tiedot vasta valmistuneiden agrologien sijoittumisesta työelämään ja palkkauksesta ovat muutaman vuoden takaa. Alla olevat tiedot perustuvat valmistuneiden agrologien työllisyystilanteeseen tammikuussa 2018.

V

astaajien keski-ikä oli 29 vuotta ja palkkatyössä heistä oli noin 61 %. Naisten osuus vastaajista oli 61 % ja miesten 39 %.

Vastaajina olivat 2016 valmistuneet agrologit ja kyselyyn vastasi 41 % valmistuneista.

Savoniasta valmistuneiden palkka on keskitasoa Palkkatöissä päätoimisesti (yli 35 h/vko) olleiden keskipalkka oli 2584 euroa kuukaudessa.

Naisten keskipalkka oli 2450 € ja miesten 2724 €. Tässäkin, kuten useamman edellisenkin vuoden tutkimuksessa, miesten ja naisten palkkaero oli kolmensadan euron tietämillä. Keskipalkkaa parempi mittari on mediaanipalkka, joka oli 2500 €.

Savoniasta valmistuneet agrologit sijoittuvat valmistuneiden agrologien keskipalkkojen vertailussa keskivaiheille. Ammattikorkeakoulukohtaisessa ver-

tailussa kärjessä oli Seinäjoen ammattikorkeakoulu (2683 €), mutta Savoniasta valmistuneiden keskiansiot olivat vain 65 euroa tätä pienemmät.

Työnantajakohtaisessa vertailussa korkein palkkataso oli teollisuudessa ja liikelaitoksissa, jossa keskipalkka oli 2930 €. Toiselle sijalle ylsi valtio (ELY-keskus, maataloustutkimus, muu valtion toimi) 2875 euron keskikuukausipalkalla. Kolmanneksi sijoittui maatalouden ulkopuolinen ala (2583 €).

Yli puolet työllistyvät jo ennen valmistumistaan Päätoimisia maatalousyrittäjiä vastaajista oli vain kahdeksan prosenttia ja sivutoimisia maatalousyrittäjiä kymmenen prosenttia vastaajista. Suurimmat työllistäjät olivat maatalouden ulkopuolinen ala (18 %), maatalouskauppa (14 %) ja 10 %:n osuu-

5

della ProAgria ja maatila (muu kuin kotitila).

Palkkatöistä olevista lähes 58 % työllistyi jo ennen valmistumistaan ja 21 % työllistyi heti valmistuttuaan. Valmistumisen jälkeen työllistyi 21 % vastaajista ja keskimäärin aikaa työpaikan löytymiseen kului neljä kuukautta.

Koronaviruksen tuoma myllerrys on herättänyt myös kuluttajat näkemään alkutuotannon tärkeyden elintarviketuotannon omavaraisuudessa ja huoltovarmuuden varmistamisessa. Agrologien joukkoa tarvitaan nyt ja aina sukupolvien ketjussa.

Teksti: Anne Laitinen toiminnanjohtaja Katja Rajaoja järjestöagrologi

Meijän Luvalla 12/2020

Korona vauhditti askeleita kohti valkuaisomavaraisuutta Kun maailmalta kantautui huolestuttavia uutisia koronaviruksen leviämisestä alkuvuodesta 2020, suomalaisilla maatiloilla mieliin hiipi huoli valkuaisen riittävyydestä ja saatavuudesta ulkomailta. Mahdolliset valkuaisen saatavuusongelmat laittoivat monet viljelijät harkitsemaan valkuaiskasvien lisäämistä viljelysuunnitelmiin.

S

uomessa on tehty pitkäjänteistä työtä valkuaisomavaraisuuden saavuttamiseksi, mutta kotimaiset maatilat ovat edelleen pitkälti tuontivalkuaisen varassa. Suomeen tuodaan soija- ja rapsipohjaisia rehuja runsaasti, sillä Suomen omavaraisuus täydennysvalkuaisrehujen osalta on vain noin 15 %.

Luonnonvarakeskus Luken mukaan kuluvana vuonna Suomessa hernettä on viljelty ennätysmäärä. Viime kesänä hernettä oli viljelyksessä 24 900 hehtaarin alalla, mikä on suurin herneen viljelysala sataan vuoteen.

Herneen viljely on aikaisemmin koettu haastavaksi, sillä etenkin vanhojen lajikkeiden puinti on ollut työlästä. Herneen viljelyominaisuudet ovat kuitenkin parantuneet uusien lajikkeiden myötä.

Rypsin ja rapsin viljelyalat sen sijaan ovat vähentyneet: tänä vuonna niitä oli viljelyksessä vähiten sitten vuoden 1977.

Myös maa- ja metsätalousministeriö teki päätöksiä keväällä vallinneiden poikkeusolojen vuoksi ja kohdensi lähes kolme miljoo-

Meijän Luvalla 12/2020

naa euroa lisäpanostusta valkuais- ja öljykasveille. Myönnetty lisäys vuoden 2020 EU:n valkuais- ja öljykasvien tuotantosidonnaiseen palkkioon tarkoitti yli 40 %:n korotusta EU-palkkion kokonaismäärään, mikä omalta osaltaan selittänee herneen viljelyalan kasvua Suomessa.

Omavaraisuutta kohti eri kasvilajeilla Ranskassa valkuaisomavaraisuuteen on ryhdytty hakemaan ratkaisua sinimailasesta. Suomen kannalta sinimailasen viljelyn haasteeksi muodostuu heikko talvehtimiskyky, minkä vuoksi sinimailasta viljellään Suomessa lähinnä seoskasvustoissa. Sinimailanen ei kestä keväthallaa, joka voi tappaa mailasen maanpäällisen kasvuston kokonaan.

Ilmaston lämpenemisen myötä Etelä-Suomessa voi kuitenkin pian avautua mahdollisuus viljellä sinimailasta laajemminkin.

Kotimainen rehuvalmistaja A-Rehu Oy on ottanut tavoitteekseen siirtyä kokonaan kotimaiseen valkuaiseen 2020-luvun alku-

6

puolella. Tavoite pyritään saavuttamaan korvaamalla ulkomailta tuotu soija kuoritulla kauralla, ohravalkuaisrehulla, herneellä ja härkäpavulla. A-Rehun hankintapäällikön Taneli Marttilan mukaan viljelijöitä on ollut helppo saada mukaan valkuaiskasvien viljelyyn, sillä A-Rehu takaa sopimusviljelijöille herneestä ja härkäpavusta vähintään 200 €/ tn:n takuuhinnan, mikä on ollut viljelijöiden mieleen.

–Viljelijät ovat kiinnostuneita hyvistä puolista, joita typpeä sitovat palkokasvit, kuten herne ja härkäpapu, tuovat mukanaan.

Hyviin ominaisuuksiin kuuluvat ehdottomasti muun muassa typen sidonta, lannoitteiden käytön väheneminen, m aanrakenteen paraneminen, viljojen kasvitautien väheneminen sekä ennen kaikkea satotasojen selvä parannus viljoilla, kertoo A-Rehun hankintapäällikkö Marttila.

Tavoitteita kohti aikataulussa A-Rehu on edennyt kohti valkuaisomavaraisuustavoitettaan aikataulussa suunnitelman mukaisesti.

–Olemme saaneet kasvatettua kotimaisen valkuaisen osuutta rehuissamme merkittävästi. A-Rehu ja Atria-ketju ovat ylivoimaisesti pisimmillä tässä tavoitteessa Suomessa, Marttila kertoo.

”Viljelijät ovat kiinnostuneita hyvistä puolista, joita typpeä sitovat palkokasvit, kuten herne ja härkäpapu, tuovat mukanaan.”

Tällä hetkellä kaikki A-Rehun Varkauden ja Koskenkorvan tehtaiden nautarehut ovat jo täysin soijattomia, kuten myös Atrian perhetilojen kaikki lihasikalat, jotka ruokitaan A-Rehun rehuilla. Myös A-Rehun valmistamissa broilereiden rehuissa on otettu suuri harppaus kotimaisten valkuaisten osalta, sillä rehuissa on syrjäytetty tuontivalkuaisen osuutta erittäin merkittävästi.

Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että valkuaisesta ei tule pulaa Suomessa, ja tulevan talven aikana tiloilla voidaan rauhallisin mielin suunnitella seuraavan satokauden viljelykasveja.

–Koronatilanne ei ole toistaiseksi aiheuttanut haasteita valkuaisen saatavuuteen ulkomailta, Marttila vahvistaa. Korona on aiheuttanut paljon epävarmuutta maatiloilla, mutta valkuaiskasvien viljelyn lisääntyminen voidaan nähdä sen positiivisena seurauksena. Koronan aiheuttama epävarmuus omalta osaltaan vauhditti Suomen matkaa kohti valkuaisomavaraisuutta. Valkuaisomavaraisuus ei ole yhdentekevä asia, vaan Suomen ruokahuollon kannalta erittäin oleellinen tekijä, koska korkea omavaraisuus yhdistetään hyvään huoltovarmuuteen eli kykyyn turvata yhteiskunnan kannalta välttämättömät perustoiminnot myös poikkeusoloissa.

Koronapandemia osoitti, että poikkeusolot voivat olla arkipäivää milloin vain. Sellaisina aikoina Suomen huoltovarmuus ja valkuaisomavaraisuus nousevat arvoon.

Teksti: Anu Hakkarainen Kuva: Tuukka Kiviranta, A-rehun arkisto

7

Meijän Luvalla 12/2020

Lannasta lämmöksi

– biokaasu TURVAA MAAtilojen omavaraisuutta

O

mavaraisuuden merkitys nousi huolenaiheeksi vuoden 2020 alussa, kun maailmanlaajuinen koronapandemia iski Suomeen. Ihmisiä mietitytti pandemian keskellä myös energian- ja lämmöntuotanto: saammeko riittävästi raaka-aineita tuotannon ylläpitämiseksi?

Suomalaisilla maatiloilla olisi kuitenkin mahdollisuus turvata koko tilakeskuksen lämmön- ja sähköntuotanto hyödyntämällä lantaa sekä muita komponentteja biokaasulaitoksessa.

Lumimetsässä sijaitsevalla Vinkin tilalla alkoi kypsymään idea omasta biokaasulaitoksesta jo vuosia ennen koronaa. Nykyään tilan toimintaa pyörittävät Jukka ja Mervi Vinkki perheineen.

Idea oman laitoksen hankkimisesta syntyi Jukan veljen, Pekka Vinkin ollessa harjoittelussa Agronicilla, jossa hän perehtyi biokaasun tuottamiseen. Harjoittelun jälkeen hän teki opintojen päättötyön biokaasusta, minkä siivittämänä tilalla alettiin suunnitella omaa laitosta. Tilalle valmistui vuonna 2008 robottipihatto, jonka suunnittelussa oli

Meijän Luvalla 12/2020

vahvasti huomioitu biokaasulaitoksen sijainti, lietteen pumppaukset sekä lämpökanaalit.

Ennen rakennustöiden aloittamista oli kuitenkin selvitettävä erilaisia lupa-asioita, kuten ympäristö-, rakennus- ja paloviranomaislupia. Biokaasuun liittyvät asiat olivat vuonna 2010 vielä viranomaisillekin uusia, joten sen suhteen tuli hieman vaikeuksia.

Rahoitukseen liittyvissä asioissakaan ei ilman mutkia selvitty.

TE-keskuksen rahoitusten maksuehdot olivat haastavat, minkä vuoksi rakentamisen aloittaminen siirtyi.

Useamman vuoden ja runsaan yrittämisen jälkeen Vinkit perustivat yrityksen yhteistyössä toisen maatilan, Bio Haapavesi Oy:n, kanssa vuonna 2013. Rahoitusta haettiin uudestaan – tällä kertaa rahoituksen saanti onnistui ja rakennustyöt päästiin aloittamaan. Syyskesällä 2014 tilan biokaasulaitos valmistui. Aluksi se tuotti vain lämpöä. Myöhemmin laitoksessa aloitettiin myös sähköntuotanto.

8

Biokaasulaitoksen toimintaperiaate on hyödyntää bakteerien toimintaa. Olosuhteiden on oltava otolliset, noin 39 astetta, jotta bakteerien työ onnistuu.

Laitoksessa voidaan hyödyntää lietelanta, rehut, kuivalanta ynnä muut soveltuvat syötteet. Syötteet murskataan tasalaatuiseksi massaksi, joka pumpataan reaktoriin. Bakteerien työskentelystä muodostuu kaasua, joka johdetaan kaasuputkella suodattimien kautta kaasupolttimelle. Polttimesta kaasu kulkeutuu eteenpäin kaasumoottorille, joka pyörittää generaattoria.

Biokaasulaitoksen tuottama energia hyödynnetään sekä maatilan että yksityistalouden tarpeisiin. Ylijäämäsähkö syötetään verkkoon. Tämä parantaa myös tilan kannattavuutta, sillä maatilan sähkön- ja lämmöntarve on suuri. Lisäksi lannan hajuhaitat vähenevät ja lannoitusvaikutukset paranevat. Prosessin aikana liukoisen typen osuus kasvaa.

Peltoon levittäminen on myös entistä helpompaa. Tulevaisuudessa liikennekäyttöön jalostettava kaasu lisää biokaasulaitoksen kannattavuutta. Biokaasu on siis tulevaisuudessa entistäkin monipuolisempi ja ekologisempi vaihtoehto.

Teksti: Kati Heikkilä Kuva: Demeca

9

Meijän Luvalla 12/2020

Omavarainen lehmä tuottaa omat kuivikkeensa Kuivajakeen käyttö kuivikkeena mahdollistaa sen, että lehmätkin voivat olla omavaraisia. Lannasta separoitu kuivajae on kuivikemateriaaleista melko uusi, mutta sen käyttöä tutkitaan, ja kuivajaetta hyödynnetään jo lisääntyvissä määrin.

utareterveyttä, ihovaurioita sekä makuuaikaa. Kokeen aikana tehtiin myös ontumis- sekä puhtausluokitteluita.

O

mavaraisuus ja kierrätys ovat asioita, jotka nousevat monessa yhteydessä esille nykypäivänä. Miksipä ei lehmäkin voisi olla omavarainen? Ainakin kuivituksen suhteen. Kun asiaa kysytään Luonnonvarakeskus Luken tutkija Lilli Frondeliukselta, hän kertookin heti, että lehmä tuottaa vuodessa lantaa oman kuivitustarpeensa verran. Lantaa ei toki sellaisenaan käytetä kuivikkeena, vaan liete separoidaan, eli kuivajae erotellaan nesteestä erillisellä separaattorilla.

Lannasta tulee kuiviketta Lietteestä separoitu kuivajae ei ole kovin yleinen kuivitusmateriaali Suomessa, eikä sitä ole kovin laajasti käytössä vielä ulkomaillakaan. Tutkimuksia kuivajakeen käytöstä on tehty kansainvälisellä tasolla jonkin verran, mutta Suomessa tutkimukset ovat vielä kovin vähäisiä. Tähän mennessä oikeastaan ainoa kuivajakeen kuivituskäyttöä koskeva tutkimus on Lantalogistiikka-hankkeessa tehty koe, jossa kuivajaetta käytettiin kuivikkeena puolen vuoden ajan.

Lehmistä seurattiin tuona aikana

Meijän Luvalla 12/2020

Maailmalla kuivajakeen käyttöä on tutkittu jonkin verran lähinnä USA:ssa ja Kanadassa, Euroopassa ensisijaisesti Isossa-Britanniassa. Kovin yleinen kuivikemateriaali kuivajae ei kuitenkaan tutkimuksista huolimatta ole muuallakaan maailmassa. Sitä käytetään Isossa-Britanniassa jonkin verran, mutta Hollannissa se on kuitenkin yleistynyt kuivikekäyttöön laajemmin.

Vanhasta kuivikemateriaalista kuivajakeeseen

Tulossa on kuitenkin uuttakin tutkimusta aiheesta Orgaanista voimaa peltoon ja parteen (Orvo) -hankkeen myötä. Siinä tutkitaan, miten kuivajakeeseen sekoitettu peltolevityskelpoinen tuhka vaikuttaa kuivajakeen mikrobiologiseen laatuun.

Lehmä tuottaa vuodessa lantaa oman kuivitustarpeensa verran.

Kokeen aikana seurataan utareterveyttä koko ajan. Hanketta toteuttavat Luonnonvarakeskus Luke ja Savonia-ammattikorkeakoulu Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tuella.

10

Kuten arvata saattaa, kun kyse on lannasta, ei kuivajae ole täysin ongelmaton kuivikemateriaali. Kuivajae sisältää enemmän mikrobeja kuin muut kuivikemateriaalit. Vaikka valtaosa tutkimustuloksista ei osoitakaan, että kuivajae heikentäisi utareterveyttä, tulee muutamiin perusasioihin kiinnittää erityistä huolellisuutta.

Kuivajae tulee ehdottomasti käyttää tuoreena: jos sitä varastoidaan pidempiä aikoja, kuivajae alkaa kompostoitua, ja tällöin sen mikrobikanta voi muuttua epäsuotuisaksi. Kuivajaetta tulee siis separoida kerralla ainoastaan se määrä, mikä aiotaan levittää parsiin. Navetan olosuhteisiin on syytä kiinnittää huomiota, esimerkiksi ilmanvaihdon tulee olla hyvä. Parsien säännöllisen puhdistuksen tarve sekä lantakäytävien puhdistus korostuvat.

Lypsyhygieniaan tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Vaikka utare ei silminnähden olisikaan likainen, voi ihon pinnalla kuitenkin olla pieniä partikkeleita, jotka voivat heikentää utareterveyttä. Haitat ovat siis ainakin osittain ehkäistävissä huolellisuudella.

Jos haluaa siirtyä aiemmin käytössä olleista kuivikemateriaaleista kuivajakeeseen, kannattaa aiheeseen perehtyä huolellisesti ennen käytön aloitusta. Itse siirtyminen kannattaa tehdä kerralla. Aiemmista tilakokemuksista on huomattu, että muihin kuivikemateriaaleihin sekoittaminen ja siitä pikkuhiljaa siirtyminen kokonaan kuivajakeen käyttöön ei ole kannattavaa. Erityisesti kuivajakeen ja turpeen sekoittaminen keskenään voi muuttaa kuivikkeen pH:ta niin, että se on suotuisa kasvualusta ei-toivotuille mikrobeille.

Jos tilalla on ollut jo aiemmin ongelmia utareterveyden kanssa, ei Frondelius lähtisi suosittelemaan kuivajakeen käyttöön siirtymistä.

Separaattorin sijoittelu kannattaa miettiä hyvin. Järkevintä se olisi sijoittaa paikalle, josta kuiviketta on kätevä ottaa käyttöön. Separaattori on mahdollista sijoittaa navettatilojen yhteyteen tai mahdolliseen erilliseen merikonttiin navetan läheisyyteen. Sijoituspaikan pitää kuitenkin olla kuiva sekä lämmin, joten ihan mihin vain sitä ei voi asentaa.

Kuivitusmenetelmää kannattaa myös pohtia huolella.

Kuivajakeen käytön hyödyt Kun kysytään suurimpia hyötyjä kuivajakeen käytöstä, nou-

sevat ehdottomasti ensimmäisenä esille kuivikeomavaraisuus sekä taloudellisuus. Kuivajakeen käytöllä onkin mahdollista saada huomattavia säästöjä kuivikekustannuksista. Alkuinvestointeja toki joutuu ainakin separaattorin verran tekemään, jolloin kannattaakin investoida juuri kuivituskäyttöön tarkoitettuun separaattoriin. Näin kuivajakeelle saadaan riittävä kuiva-ainepitoisuus. Kuiva-ainepitoisuuden tulisi olla 30–35 %.

Kun kysytään suurimpia hyötyjä kuivajakeen käytöstä, nousevat ehdottomasti ensimmäisenä esille kuivikeomavaraisuus sekä taloudellisuus.

Jos siirrytään esimerkiksi turvekuivituksesta kuivajakeen käyttöön, investointi maksaa itsensä hyvin pian takaisin. Jos ajatellaan 120 lehmän navettaa, kuivikekustannukset turpeella vuodessa olisivat noin 13 210 euroa.

Kuivajakeen käyttökustannukset jäisivät 3 960 euroon. Näin ollen vuodessa olisi mahdollista saada noin 10 000 euron säästöt. Kuivikekäyttöön tarkoitetun separaattorin investoinnille puolestaan tulisi hintaa noin 40 000 euroa, joten muutaman vuoden käytöllä investointi olisi maksanut itsensä takaisin.

materiaali: siinä missä hiekka karkeana materiaalina on koettu laitteita kuluttavaksi, kuivajae on huomattavasti pehmeämpää eikä kyseistä ongelmaa ole. Siinä mielessä kuivajae voitaisiinkin mieltää jopa laiteystävällisemmäksi materiaaliksi. Kuivajae on myös eläinystävällinen materiaali, koska ihovaurioita on havaittu kuivajaekuivituksella vähemmän kuin hiekkakuivituksella.

Kuivajae tulee tulevaisuudessa varmasti yleistymään, joskaan ei ehkä ihan samalle tasolle kuin yleisimmät kuivikemateriaalit turve ja kutteri. Turve on tällä hetkellä hieman vastatuulessa päästöjen vuoksi. Epävarmaa onkin, tullaanko turvetta tulevaisuudessa saamaan kuivikekäyttöön missä määrin.

-Voisi arvella, että kuivajae voisi mahdollisesti ottaa turpeen paikkaa kuivikkeena, Frondelius pohtii.

Teksti & kuvat: Satu Virolainen

Kiinnostusta kuivajakeen käyttöön löytyy Frondeliuksen mukaan kuivajakeen käyttö herättää runsaasti kiinnostusta. Kuivajaetta käyttäviä tiloja on yhä useampia, ja samoin syväparsien määrä navetoissa kasvaa. Tämä myös lisää kiinnostusta kuivajakeen käyttöön. Kuivajae onkin hiekkaan verraten vähemmän kuluttava

11

Meijän Luvalla 12/2020

Suomalaisen ruoan päivä juhlii kotimaista S

uomalaisen ruoan päivää vietettiin 4.9.2020 toista kertaa.

Päivän on perustanut Ruokatieto ry. Päivällä juhlistetaan suomalaisen ruoan puhtautta, ruoantuotannon omavaraisuutta ja osaamista sekä vastuullisuutta ruoantuotannossa.

jöitä. Toisaalta myös tuotteiden jäljitettävyys, tuotantoketjujen ja elintarviketeollisuuden omavalvonta ja osaaminen takaavat, että ruoka on turvallista ja puhdasta. Suomalainen ruoka siis ansaitsee arvostusta ja oman juhlapäivänsä.

Keväällä 2020 koronapandemia saapui Suomeen, ja ihmisten normaalielämä mullistui, kun hallitus julisti maaliskuussa poikkeusolot. Samalla hallitus asetti rajoituksia matkailuun ja kokoontumisiin, suositteli etätyötä laajamittaisesti sekä sulki ravintoloita. Ihmiset alkoivat harventamaan kaupassa käyntejään COVID-19-taudin pelossa ja hamstrasivat ruokaa kaappeihinsa. Hamstraaminen tyhjensi paikoin kauppojen hyllyt elintarvikkeista sekä muista päivittäistavaroista. Rajojen sulkeminen ei tosin vaikuttanut elintarvikeja tavaraliikenteen kulkemiseen ulkomailta. Silti poikkeusolot saivat miettimään, toimiiko huoltovarmuus ja riittääkö kotimainen omavaraisuus pandemian tai jonkin muun kriisin aikana.

Kuinka suomalaisen ruoan päivää vietetään?

Suomalaisen ruoan päivän viettäminen on yksinkertaista: valitaan ruokapöytään tuotteet, joissa on Hyvää Suomesta -merkki.

Tämä merkki kertoo, että tuotteen raaka-aineet sekä tuotteen

Ja riittäähän se. Kotimaisen ruoantuotannon omavaraisuus takaa sen, että ruokajärjestelmä toimii myös poikkeusolojen aikana. Omavaraisuudella tarkoitetaan sitä, että Suomi pystyy tuottamaan suomalaisille tarpeeksi puhdasta ruokaa. Maidon ja lihan suhteen Suomi onkin täysin omavarainen.

Suomalainen ruoka on myös tunnetusti puhdasta. Puhdas vesi, ilma ja maaperä ovat avainteki-

Meijän Luvalla 12/2020

12

valmistukseen tarvittava työvoima tulevat Suomesta.

Ihmiset ovat myös voineet kertoa viettävänsä suomalaisen ruoan päivää sosiaalisessa mediassa käyttämällä Facebook-profiilikuvassa suomalaisen ruoan päivän profiilikehystä sekä käyttämällä tunnisteita #suomalaisenruoanpäivä ja #hyvääsuomesta.

Tunnisteita on käytetty vaikkapa kuvaamalla suomalaista ruokaa sisältävä ruokalautanen ja lisäämällä tunnisteet kuvan yhteyteen.

Teksti: Minna Ruokolainen

Ruokaketjua ei korona pysäytä

Lehmät märehtivät tyynesti autuaan tietämättöminä ympäröivän maailman huolista. Maatalouden sidosryhmien palvelut pyörivät tavanomaiseen tapaan. Elintarvikkeiden jalostus ja jakelukin näyttävät toimivan ilman suuria rajoituksia. Kuluttajilla on kaupassa tarjolla koronasta huolimatta ensiluokkaisia suomalaisia elintarvikkeita. Mutta miten korona on vaikuttanut ruokaketjun toimivuuteen?

S

uomalaisilla tiloilla hoidetaan eläimiä kovalla ammattitaidolla ja kunnioittaen, maaseudun rauhassa. Yleinen hyvä hygienia ja tautien torjunta on ollut osa maatilojen päivittäisiä haasteita jo ennen koronaa. Kymenlaaksolaisen tilan toimintaa koronavirus ei ole järkyttänyt.

Tilatyöntekijät työskentelevät isäntien ja emäntien apuna monipuolisissa tilan töissä arkena ja juhlana.

–Maatalous on tärkeimpiä toimialoja, koska joka päivä on syötävä. Varaosien saanti ulkomailta on koronan myötä hankaloitunut, mutta muutoin korona ei ole muuttanut työn arkea, kommentoi tilatyöntekijä Etelä-Savosta.

Tiloilla käyvät sidosryhmät, kuten seminologit ja neuvojat, ovat tarjonneet palveluitaan tiloille tavalliseen tapaan koronasta huolimatta, kuitenkin vallitsevat rajoitukset huomioiden ja turvaohjeita noudattaen. Joitakin palveluja tai niiden osa-alueita on siirretty maakuntakohtaisen koronatilanteen vuoksi myöhemmäksi mahdollisuuksien

mukaan. Sidosryhmien palvelut, kuten seminologin käynnit, ovat välttämättömiä tuotannon kannalta, minkä vuoksi ne on pyritty järjestämään normaalin aikataulun mukaan.

Ruoka kulkee ja maistuu hyvin Elintarvikeketjun kuljetuslenkki tuntuu olevan lähimpänä koronatoimien vaikutuspiiriä. Elintarvikejakelu vastaa siitä, että elintarvikkeita on kaupassa kuluttajien saatavilla päivittäin ja tuoreena.

–Joissakin paikoissa on ollut maskin käyttösuositus, mutta muuten työtä on ollut tavalliseen tapaan, kommentoi elintarvikejakelija. Epäilystä on

13

kuitenkin herännyt siitä, että toinen korona-aalto voisi vaikuttaa myös tavaroiden liikkumiseen negatiivisesti. Tämä voisi alkaa jo vaikuttaa haastatellunkin töihin. Huoli vaikuttaa kuitenkin tarpeettomalta, sillä päivittäistavarakauppojen myynti on vain kasvanut. Ravintoloihin suuntautuva liikenne sen sijaan on notkahtanut rajusti.

Kysyimme myös erään kuluttajan näkemystä koronaviruksen vaikutuksesta maatalousalaan ja koko ruokaketjun toimintaan.

Hän ei ollut huolissaan maatalousalan pärjäämisestä vallitsevassa tilanteessa. Sen sijaan maaseudulla tapahtuva virkistystoiminta, kuten ratsastuskoulut ja kotieläinpihat, voivat hänen mukaansa kärsiä kokoontumis-

Meijän Luvalla 12/2020

rajoitusten takia. Kuluttaja kertoo myös pitävänsä suomalaista elintarvikeketjua todella tärkeänä ja arvokkaana – onhan se tutkitusti laadukas ja turvallinen, joten jokainen voi turvallisin mielin syödä suomalaista ruokaa.

käsin on mahdottomuus, samoin kuin rekan ajaminen.

sa kuin myös kaupan kassalla asioitaessa.

Etätyön sijaan koronan myötä ovat kuitenkin turvavälit, käsidesit ja kasvomaskit tulleet osaksi elintarvikeketjun arkea.

Pieniä muutoksia arkeen

Lomitustyön sivussa perinteiset aamukahvit tilalla ovat vaihtuneet omiin eväsleipiin ja termospullokahviin lomittajan matkatessa kotiin aamuvuorosta.

Ylläpitämällä nykyistä hyvää hygieniaa ja noudattamalla uusimpia säädöksiä voimme yhdessä varmistaa elintarvikeketjun turvallisuuden. Näin huolehdimme myös siitä, että suomalaista ruokaa on kaikkien saatavilla kaikkina aikoina.

Valtion suosituksen mukaiseen etätyöhön ei moni elintarvikeketjussa työskentelevä ole kyennyt siirtymään. Eläimet on täytynyt hoitaa joka päivä tunnollisesti.

Elintarvikkeiden ja niiden raaka-aineiden toimituksista on tullut huolehtia. Eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen kotisohvalta

Meijän Luvalla 12/2020

Sidosryhmien liikkeissä kassoille ovat ilmestyneet pleksit ja käsidesit. Turvaväleistä huolehditaan niin navetassa lomitustyön ohella, maitoautokuskin kans-

14

Teksti: Minka Kilponen ja Laura Rantala Kuva: Liinu Murtola

15

Meijän Luvalla 12/2020

Roinilan Aromiliha lanseerasi lähiruoAN take away -palvelun Asiakkaat tilasivat tuotekassin etukäteen verkosta.

R

oinilan Aromiliha Oy on eteläsavolainen pieni liha-alan toimija. Yhtiö on vuonna 2009 perustettu perheyritys, jonka kotipaikka on Kangasniemellä. Yritys käyttää tuotteissaan ainoastaan kotimaista lihaa, jonka tuottaa pääasiassa Roinilan lihatila Tmi. He kasvattavat ja teurastavat sikoja sekä nautoja Aromilihan tuotantoon. Roinilan lihatilan isäntä Heikki Manninen kertoo porsaiden tulevan heille Soimäen saparo Oy:n emakkosikalasta, joka sijaitsee Koivakkalassa Ristiinassa. Possut ruokitaan viljalla, joka on tuotettu lähialueella. Myös nautojen ruokinnassa käytetään lähialueen viljaa omalla tilalla tuotetun nurmen lisäksi.

Viime keväänä alkanut koronaepidemia toi uusia haasteita samalla tavoin Roinilan kuin muidenkin yritysten toimintaan.

Aromilihan toimitusjohtaja Erna Manninen kertoo yrityksen varautuneen lomauttamaan henkilöstöä, ja henkilökunnalle annettiinkin lomautusvaroitus, koska koronakriisin vaikutuksia tuotteiden menekkiin oli vaikea ennustaa. Lomautuksia ei kuitenkaan tarvinnut toteuttaa, koska osa henkilökunnasta aikaisti kesälomiaan ja työaikajärjestelyin mahdollistettiin työntekijöiden lasten etäopetuksen ja päivähoidon järjestäminen.

Tämän lisäksi yrityksessä mietittiin, kuinka suojella henkilökuntaa sekä asiakkaita tartunnoilta

Meijän Luvalla 12/2020

asiakkaiden asioidessa Kangasniemen myymälässä ja maakuntien toreilla myyntiautojen tiskeillä. THL:n koronaohjeiden mukaisesti myymälään päästettiin rajoitetusti asiakkaita ja autoilla asioitaessa pidettiin huolta turvaväleistä. Lisäksi myyntitiskeille asennettiin suojapleksit ehkäisemään pisaratartuntoja ja myyntiautojen tiskien eteen asetettiin opastetaulut ohjeistamaan turvaväleistä ja asioinnin yleisistä koronaohjeista.

Roinila myös kehitti take away -palvelun, jossa asiakas tilasi verkosta tuotekassin haluamallaan sisällöllä. Tuotteet sai noutaa Kangasniemen myymälästä tai liikkuvista lihatiskeistä. Tällä tavoin asiointiaika saatiin minimoitua ja tartuntavaaraa vähennettyä entisestään.

–Asiakkaat ottivat palvelun nopeasti omakseen, myyjä Hannu Väisänen kertoo.

16

Raikkaassa ulkoilmassa asiointi nosti selvästi suosiota. Etätyöt mahdollistivat sellaistenkin henkilöiden asioinnin, jotka normaalisti olivat töissä liikkuvien lihatiskien käyntiaikoina.

Myymälässä myynti vilkastui keväällä mutta tasoittui sitten kesää kohden. Roinilan lihatilan teurastaja Jere Ikonen kertookin, että korona-aikana nautojen ja sikojen teurastus lisääntyi 10 %. Kangasniemi on vilkas mökkikunta, jossa asukasmäärä nousee kesäaikaan ja pahimman koronakriisin keskellä lähiruuan arvostuksen huomattiin selvästi kasvaneen.

Teksti: Eetu Hokkanen Kuva: Timo Hokkanen

Lihatalot panostivat perustuotteisiin

P

oikkeusaikana monen suomalaisen arki muuttui, mikä heijastui myös ruokailutottumuksiin. Monissa talouksissa aterioita on alettu suunnitella aiempaa pidemmälle. Crowst tuotti HKScanille syyskuussa 2020 tutkimuksen, jonka mukaan koronan aiheuttaman poikkeusajan vuoksi noin kolmasosa kuluttajista on valinnut kotimaisia ruokatuotteita. Kotimaisuuden arvostaminen ruokatuotteissa on koronan myötä kasvanut.

Keväällä koronatilanteen nopeahko eteneminen toi haasteita myös suurille teurastamoille. Kysynnän muutos huomattiin ja tarjontaa piti muuttaa nopealla aikataululla. Useimpien kauppojen lihatiskit huusivat tyhjyyttään, joten oli panostettava perustuotteisiin. Perustuotteista suosiossa ovat olleet erityisesti jauheliha, siipikarjatuotteet ja nakit, kerrotaan Atrian tiedotteessa.

Koronan myötä siirryttiin laajasti etätyöhön, jolloin esimerkiksi työpaikkaruokailu siirtyi kotioloihin. Tämä vaikutti merkittävästi ruuan ostotottumuksiin. Peruslihatuotteet kasvoivatkin niillä alueilla, joissa tehtiin etätyötä. Einesvalmisteiden myynti nousi eniten alueilla, joilla asuu vanhusväestöä. Ravintoloiden sulkeminen vähensi puolestaan arvo-osien, esimerkiksi pihvilihan, kysyntää, HKScanilta kerrotaan. Kysynnät tasaantuivat kesää kohdin, kun rajoituksia höllennettiin.

Atrian tiedotteen mukaan poikkeusaikoina panostettiin toimitusvarmuuteen ja toiminnan keskeytymättömään jatkumoon henkilöstön terveydestä tinkimättä. Poikkeukselliset olot ovat lisänneet kotimaisen ruokaketjun arvostusta. Atrian mukaan kotimaisen lihan omavaraisuusaste on hyvä.

Teksti: Katja Rouvanmäki Kuva: Sini Huuskonen

17

Meijän Luvalla 12/2020

Mahdollisuuksien maaseutu Maalle muuttaminen mahdollistaa luonnonmukaisen liiketoiminnan.

K

iinnostus maalle muuttamista kohtaan on koronan myötä lisääntynyt niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla. Maalle muutosta povataan jopa uutta trendiä. Myös joensuulaiset Tarmo ja Hanna Nuutinen haaveilevat muuttavansa kaupungista maaseudulle. Pariskunta viettää monta kuukautta vuodesta jo nyt Rääkkylässä ostamallaan maatilalla, ja haaveena on siirtyä maalle pysyvästi.

Ajatus maalle muutosta on Nuutisilla syntynyt jo ennen koronapandemiaa ja asiaa on suunniteltu jo useamman vuoden ajan.

Aluksi Nuutiset ostivat pienen

maatilan pelkästään kesäpaikaksi, mutta viihtyvät siellä niin hyvin, että maalla vietetty aika on lisääntynyt. Tänä vuonna he ovat olleet maaseudulla ensimmäistä kertaa yhtäjaksoisesti loppukeväästä syksyyn asti. Pariskunta aikoo muuttaa maalle pysyvästi, kunhan talo remontoidaan ensin talviasuttavaksi. Työelämän tilanteiden myötä tämä olisi nyt mahdollista.

”Tätä ei voi tehdä miellyttääkseen muita, vaan sen täytyy olla oma elämäntapa.”

Hanna ja Tarmo Nuutinen kesäasunnollaan valmiina puusavottaan.

Meijän Luvalla 12/2020

18

Osittaista omavaraisuutta Nuutiset haluavat maalle, koska maaseudulla on paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään.

-Luonnon läheisyys, hiljaisuus ja rauha ovat tärkeitä, mutta myös luonnon monimuotoisuuden lisääminen omalta osaltamme sekä riippumattomuuden ja omavaraisuuden tavoittelu, kommentoi Tarmo Nuutinen.

Nuutisten toiminnan taustalla on monia syitä. Omavaraistaloudessa kiinnostavat ruuan alkuperä ja laatu, riippumattomuus sekä luopuminen joistain yhteiskunnan epäkohdista. He haluavat opetel-

la ja ylläpitää vanhaa perinteistä elämäntapaa, johon kuuluu esimerkiksi käsityön ja vanhan korjaamisen tärkeäksi kokeminen.

ne alkoi näyttämään uhkaavalta tai ainakin ennustamattomalta.

Muuten elämään maaseudulla korona ei juurikaan vaikuttanut.

-Korona ei ole vaikuttanut toimintamme periaatteisiin, mutta muistuttanut meitä joistakin globaaleista ja paikallisistakin riskeistä, kuten ruuan saatavuudesta tai uusista pandemioista.

Haluamme myös varautua taloudellisiin ongelmiin, Tarmo tiivistää. Ruoan alkuperä ja saatavuus sekä yhteiskunnan toimintavarmuus ovat kiinnostaneet muitakin suomalaisia koronan aikana normaalia enemmän.

Luonnonmukaista liiketoimintaa

Tänä kesänä tilalla on asustellut Nuutisten lisäksi myös neljä lammasta ja kanoja. Eläimet ovat tiluksilla vain kesän ajan, mutta jatkossa nekin ympärivuotisesti.

Ajatuksena on lisätä lihaomavaraisuutta ja kasvattaa ehkä joitain helppoja kasviksia, kuten kurkkua ja kurpitsaa omiin kesätarpeisiin. Täyttä omavaraisuutta ei tavoitella, sillä myös kaupasta saa edullisia ja laadukkaita tuotteita. Koronan takia kaupassakäyntivälejä pidettiin harvempina, ja lisäksi Nuutiset keräsivät tavallista suuremman kotivaraston siinä vaiheessa, kun tilan-

Nuutiset ovat perustaneet Luontotarha Oy -nimisen yrityksen kesän 2020 alussa. Yrityksen liikeideana on luoda monipuolinen ja monialainen palvelukokonaisuus, jossa yhdistetään esimerkiksi hyvinvointipalvelut elämyksellisiin kokemuksiin erilaisesta elämäntavasta. Suunnitelmissa ovat myös erilaiset eläinavusteiset palvelut sekä hyvinvoinnin että luonnon parantamiseksi. Lisäksi tarkoitus on järjestää erilaisia luovan toiminnan työpajoja sekä rakennus- ja korjauskursseja.

kaista liiketoimintaa, jolla voidaan täydentää omaa taloutta ja hyvinvointia. He haluavat tarjota toimintamalleja, ideoita ja elämyksiä myös toisille oman karttuneen kokemuksensa myötä.

Tarmo Nuutinen muistuttaa vastaavasta haaveilevia siitä, että omavaraisuuden lisääminen ja luontoon liittyvien palveluiden kehittäminen ovat pitkäaikaisia ja kokonaisvaltaisia prosesseja, joihin täytyy suhtautua antaumuksella ja intohimolla. Tätä ei voi tehdä miellyttääkseen muita, vaan sen täytyy olla oma elämäntapa.

Teksti: Heli Jolkkonen Kuva: Hanna Nuutinen

Alun perin asiakkaiksi ajateltiin houkutella erityisesti ulkomaalaisia asiakkaita, mutta matkustajarajoitusten ja koronan takia tämä ei ole vielä toteutunut, vaan yritys joutuu toistaiseksi kilpailemaan kovemmin kotimaisista matkailijoista.

Nuutiset toivovat, että heillä on tulevaisuudessa luonnonmu-

19

Meijän Luvalla 12/2020

Tuleeko maatilamatkailusta uusi trendi?

M

itä ajatuksia syntyy, kun tulee puhe maatilasta?

Tuleeko mieleen vanha mummonmökki tai piha täynnä eläimiä ja lintuja? Vai näetkö mielessäsi navetan täynnä suloisia vasikoita ja mustavalkoisia lehmiä tai peltomaisemassa traktorin?

Kaikki nämä ehdottomasti liittyvät maalaiselämään. Mutta miten pääsee tutustumaan maalaiselämään, jos itse asuu vauhdikkaassa arjessa kaupungin keskellä? Vastaus on maatilamatkailu.

Nykypäivänä Suomen eri kunnista löytyy maatilayrityksiä, kuten kotieläinpihat,

joissa voi tutustua moniin erilaisiin tuotantoeläimiin sekä maatilan erilaisiin käytännön aktiviteetteihin. Mutta entä, jos haluaa tutustua toimivan maatilan arkeen? Onko olemassa jotain muuta kuin eläinten katsominen? Kyllä on, esimerkiksi hieman erilaisessa maatilamatkailukohteessa, Farmila Oy:ssä.

Farmila Oy on juvalainen maatalousyritys, jossa päätuotantosuuntana on kananmunantuotanto: tilalla on suuri munituskanala (yli 40 000 kanaa). Toinen merkittävä tuotantosuunta on ylämaankarjan luomukasvatus (yli 150 eläintä). Lisäksi pienenä sivu-

Maatilan pihapiiri, kanala ja hevoset.

Meijän Luvalla 12/2020

20

toimena tarjotaan ratsastussekä majoituspalveluita.

Kuten muutkin tuotantotilat, Farmila oli aiemmin suljettu ulkopuolisilta vierailijoilta, mutta nyt tila on avannut ovensa vierailijoille järjestämällä maatilapäiviä. Tila tarjoaa myös tasokkaat ja täysin varustellut majoitustilat. Majoituksen voi varata suoraan tilalta ja sen avulla on helppo päästä nauttimaan maalaisympäristöstä.

Vierailupäivä koostuu yleensä kanalassa käynnistä, ylämaankarjan rotuun tutustumisesta sekä hevosten hoidosta ja ratsastuksesta.

Päivän aikana vierailijoille avautuu ainutlaatuinen mahdollisuus seurata ja osallistua aitoon maatilan arkeen sekä ruokailla ja kahvitella tilanväen kanssa. Koska maatilan elämä vaihtelee paljon vuodenajan mukaan, vierailijoille ei koskaan satu kahta samanlaista päivää. Tilalla pyritään myös huomioimaan vierailijoiden toiveet mahdollisuuksien mukaan.

Koronan tuomien haasteiden vuoksi matkailu on muuttunut. Suomalaisten kotimaanmatkailu on lisääntynyt, mutta haittapuolena on se, että ulkomaalaiset turistit eivät ole päässeet Suomeen. Tämä on suuri haaste matkailuyrityksille, joille turistit ovat ainoa tulonlähde, mutta Farmilan matkailutoiminnalle tämä on ollut hyvä mahdollisuus kehittää palveluita.

Koska Farmilan asiakasryhmien koko ei ole yli kymmenen henkilöä kerrallaan ja yleensä vierailuryhmät ovat samaa seuruetta, ylimääräisten ihmiskontaktien välttäminen vieraiden kanssa on helppoa. Isot ja avoimet tuotantotilat auttavat myös tarvittavien turvavälien pitämisessä. Samoin maatilalla normaalisti säännöllisessä käytössä olevat desinfiointiaineet ja suojavälineet ovat asiakkaiden käytettävissä koronatilanteesta riippumatta.

Näiden seikkojen takia Farmilan maatilapäivillä vierailevien määrä on jopa hiukan lisääntynyt koronan aikana.

Tervetuloa maaseudulle kotimaahan!

Teksti: Alena Matveeva Kuva: Vesa Laitinen

21

Meijän Luvalla 12/2020

Kuopion eläinpuiston hiljainen kevät muuttui vilkkaaksi kesäksi

K

uopion Vehmasmäessä sijaitsevassa eläinpuistossa koettiin ennennäkemätön kevät.

Normaalisti eläinpuiston keväinen arki sisältää eläintenhoitoa, lasten syntymäpäiväjuhlia ja ohjelmapalveluita. Maaliskuun koronatilanne kuitenkin muutti eläinpuiston arjen: kaikki suunnitelmat ja tapahtumat peruuntuivat. Myös kaikki yleensä toukokuulle sijoittuvat koulu-, päiväkoti- ja harrasteryhmien vierailut peruuntuivat. Eläinpuisto oli koko kevään suljettu asiakkailta. Työntekijöiden toimenkuvaan kuului ainoastaan eläintenhoitoa ja eläinpuiston kunnossapitoa.

”Eläinpuisto oli koko kevään suljettu asiakkailta.”

Kuopion eläinpuiston avaaminen kesäkaudelle 2020 sallittiin vasta kesäkuussa, joka on kuukausi myöhemmin normaalista äitienpäivän tienoilla starttaavasta kesäsesongista. Koronakevääksi tituleerattu kevät 2020 aiheutti Kuopion eläinpuistolle huomattavasti taloudellisia haasteita.

Koronan seurauksena kotimaanmatkailun suosio kuitenkin kasvoi kesää kohti ennätyksellisesti, ja Kuopion eläinpuistossakin koettiin aiempia vuosia suuremmat kävijämäärät kesä-heinä-

Miia Tukiainen (vas.), Välimeren miniaasi Boris ja Outi Parviainen (oik.)

Meijän Luvalla 12/2020

22

kuussa. Elokuun alku eläinpuistossa oli kuitenkin huomattavasti tavanomaista hiljaisempi ulkomaalaisten turistien jäätyä pois kävijämääristä.

Kuopion eläinpuiston yrittäjät Outi Parviainen ja Miia Tukiainen kertovat parhaina päivinä puistossa vierailleen vähän reilu tuhat asiakasta. Kesäaikaan koronatilanteen vuoksi kokoontumisrajoitus oli aluksi viidensadan henkilön luokkaa. Vierailijoiden määrä ei kuitenkaan ylittänyt viittäsataa kerralla, koska vierailun kesto puistossa on keskimäärin 2–3 tuntia. Puiston alue on suuri ja vierailut tapahtuvat

pääasiassa ulkona, minkä vuoksi turvavälien pitäminen on helppoa. Yrittäjäkaksikon mukaan tämä on varmasti osaksi lisännyt eläinpuiston suosiota kotimaan matkailukohteena.

”Koronan seurauksena kotimaanmatkailun suosio kasvoi kesää kohti ennätyksellisesti.”

Kuopion eläinpuistossa tehtiin merkittäviä muutoksia koronarajoitusten ja ohjeiden puitteissa. Kesän aikana eläinpuistossa päädyttiin karsimaan joitakin palveluita, jotta pystyttiin varmistamaan koronan leviämisen ehkäisy. Näitä olivat muun muassa talutusratsastuksen peruminen ja kissahäkkiin pääsyn sulkeminen. Yrittäjien mielestä asiakkaat suhtautuivat muutoksiin pääasiassa kunnioittavasti ja järkevästi.

Kesäisin eläinpuiston kahvila on merkittävä osa puiston toimintaa. Koska kahvilan sisätiloihin ei ollut tänä kesänä mahdollista päästä ruokailemaan, yrittäjät järjestivät asiakkaille mahdollisuuden ruokailla ulkotiloissa.

Kaikissa asiakaspalvelupisteissä oli myös lattiatarrat muistuttamassa turvaväleistä. Kesäaikaan eläinpuistossa yrittäjien lisäksi työskentelevien noin kymmenen työntekijän terveyden turvaamiseksi asennettiin kaikkiin asiakaspalvelupisteisiin suojapleksit.

Kuopion eläinpuiston yrittäjät Outi ja Miia kertovat koronan vaikuttaneen pienen ja kasvavan yrityksen talouteen merkittävästi. Heidän tavoitteensa kasvattaa puiston kävijämäärää tänä kesänä ei onnistunut koronan vuoksi. Yrittäjät ovat äärimmäisen kiitollisia, että eläinpuiston kävijämäärissä päästiin kuitenkin

23

edellisen vuoden tasolle.

Outi ja Miia näkevät yrityksensä tulevaisuuden hyvin myönteisenä ja ovat huomanneet kasvavan tarpeen eläinpuiston tarjoamille palveluille. Eläinpuiston rauhallinen ympäristö ja eläimet tarjoavat asiakkaille vastapainoa arjen hektisyydelle. Yrittäjät toivovat eläinpuiston olevan Pohjois-Savon lisäksi vielä koko Suomen suosituimpien matkailukohteiden joukossa.

Teksti: Johanna Kiesiläinen Kuva: Annu Liukka

Meijän Luvalla 12/2020

Kysely selvitti pandemian vaikutuksia hevostalouteen Toisin kuin tuotantotiloilla, hevostiloilla poikkeusolot ovat aiheuttaneet enemmän työtä ja tappiota. Loimme talliyrittäjille anonyymin kyselyn koronan vaikutuksista, jossa he pääsivät kertomaan koronan vaikutuksista hevosalaan.

K

yselyyn vastasi yhteensä 37 ratsastuskoulu-, ravitalli-, yksityistalli- ja kasvatustalliyrittäjää eri puolelta Suomea. Eniten kyselyyn vastasi ratsastuskouluyrittäjiä. Kyselyyn vastanneet tallit olivat pääasiassa pieniä tai keskikokoisia, alle 20 hevosen talleja.

68 prosentilla vastanneista talleista korona oli muuttanut tallin toimintaa jopa merkittävästi.

Eniten jouduttiin rajoittamaan asiakaskontakteja ja -ryhmiä sekä ihmisten liikkumista ja te-

Meijän Luvalla 12/2020

hostamaan tallien siivoamista.

Työn määrä henkilökunnalla lisääntyi, kun asiakkaiden sijaan henkilökunta joutui hoitamaan ja varustamaan hevoset tunneille.

”Suomessa ei ajettu kilpailuja kahteen kuukauteen.”

Kasvatustoiminnassa tammoja astutettiin kustannussyistä vähemmän tai ei ollenkaan. Ravitalleilla hevosilla ei päässyt kilvanajoon, sillä Suomessa ei ajettu kilpailuja kahteen kuukauteen.

Joillakin hevosia lähti kuitenkin

24

kilpailemaan Ruotsiin. Osa talleista laati myös valmiussuunnitelman henkilökunnan sairastumisen varalle.

Heinän, muiden rehujen tai kuivikkeiden saatavuus tuotti hyvin vähän ongelmia, sillä suurin osa talleista suosi kotimaisia tuotteita. Yli 60 prosenttia vastanneista käytti ainoastaan kotimaisia tuotteita, ja ulkomaisten tuotteiden määrä lopuillakin jäi reippaasti alle 50 prosentin. Myöskään rehuntuotannossa ei ongelmia juuri ollut, ainoastaan ulkomaa-

laisten työntekijöiden saaminen pellolle aiheutti haasteita ja teetätti lisätyötä tilan väelle.

Vaikka poikkeusolot vaikuttivat työn määrään lisääntyvästi ja tuloihin negatiivisesti, työntekijöiden määrä pysyi lähes samana. Vain 11 prosentilla talleista korona vaikutti työntekijöiden määrään laskevasti. Myöskään ulkopuolista apua, kuten lomituspalveluita, ei koronan vuoksi oikeastaan tarvittu.

”Etenkin leirien ja -kurssien peruminen vaikutti merkittävästi.”

Talliyrittäjät kommentoivat, että etenkin ratsastusleirien ja -kurssien peruminen vaikutti tuloihin ja toiminnan kannattavuuteen merkittävästi. Kun tulot laskivat jopa yli 50 prosenttia, oli toiminnan lopettaminenkin käynyt jo mielessä. Joillakin talleilla oli jo laitettu hevosiakin pois.

Helpottavaa on kuitenkin se, että kiinnostus lajin pariin on säilynyt ja rajoitusten hellitettyä asiakkaita on palannut harrastuksen pariin. Pienellä osalla yrittäjistä ratsastustuntien kysyntä jopa kasvoi, kun sisäliikuntalajeja jäi kokonaan pois koronarajoitteiden vuoksi. Hyvät järjestelyt rajoitusten noudattamiseksi edesauttoivat osalla toiminnan jatkumisen ilman suurempaa tappiota.

Teksti: Krista Tirronen Kuva: Liinu Murtola

25

Meijän Luvalla 12/2020

Kuka poimii marjamme?

Korona vaikutti keväällä laajasti Suomen työllisyystilanteeseen ja ulkomaalaisten työntekijöiden saatavuuteen. Tämä näkyi myös kotimaisilla marjatiloilla.

K

evättalvella 2020 alkanut koronaepidemia sai marja- ja vihannesyrittäjät huolestumaan työvoiman saatavuudesta. Aikaisempina vuosina monet tilat ovat luottaneet toukotöiden ja sadonkorjuun onnistuvan ulkomailta tulevien kausityöntekijöiden avulla. Kausityöntekijöitä on aikaisemmin tullut Suomeen noin 16 000, joista jopa yli puolet ovat saapuneet Ukrainasta.

Keväällä rajat kuitenkin suljettiin koronan takia eikä työntekijöitä saatu maahan tarpeeksi. Monella tilalla on luottotekijät, jotka ovat tulleet Suomeen kesäksi töihin jo useamman vuoden ajan. Heitä ei ole tarvinnut perehdyttää uudestaan, mikä on säästänyt yrittäjän aikaa ja parantanut työssäjaksamista. Keväällä uutisoitiin jo mahdollisista kotimaisten tuotteiden hintojen nousuista, koska epäiltiin osan sadoista jäävän korjaamatta. Yrittäjien huoli oli aiheellinen.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto tarttui ongelmaan nopeasti ja aloitti kampanjoita, joilla houkuteltiin suomalaisia työntekijöitä tiloille. Monet tilat ilmoittivatkin työntekijöiden tarpeestaan MTK:n, ProAgrian ja Suomen Kylät ry:n yhteisessä töitäsuomesta.fi-palvelussa.

Palveluun pystyi myös ilmoittautumaan työnhakijaksi.

Myös työ- ja elinkeinoministeriö ja maa- ja metsätalousministe-

Meijän Luvalla 12/2020

riö aloittivat keväällä kampanjan TE-keskusten kanssa. Kampanjan avulla yritettiin saada nuoria, maahanmuuttajia ja lomautettuja maatiloille kausitöihin. Koronan takia myös turvapaikanhakijoiden työllistymistä maa-, puutarha-, kala- ja metsätalouden kausitöihin helpotettiin: lakimuutos tuli voimaan 29.6.2020 ja päättyi 31.10.2020. Lakimuutos laajensi turvapaikanhakijoiden oikeutta työntekoon kausityöaloilla.

Kotimaisia työntekijöitä riittikin hyvin

kuinka maajussi on törkeä pihistelijä, joka ei välitä työntekijästään. Kun juttuja kuitenkin luki tarpeeksi, löytyi myös positiivisia artikkeleita ja kommentteja. Moni suomalainen nuori oli yllättynyt, kuinka hyvin marjatilalla voi tienata, kun oma asenne on kohdallaan ja kommunikointi yrittäjän kanssa toimii. Työn fyysisyys oli otettu liikunnan kannalta ja myönteiseksi koettiin sekin, että töitä tehtiin ulkona. Monet yrittäjät olivat hyvillä mielin satokaudesta, ja heiltä löytyi myös kehuja suomalaisille työntekijöille.

Työntekijöitä tiloille kuitenkin löytyi, ja marjanpoiminnasta tuli yllättävän laajasti uutisoitu kesätyö. Monissa otsikoissa vertailtiin suomalaisia ja ulkomaalaisia marjanpoimijoita keskenään: Suomalainen poimija oli hidas, mutta tarkka. Monien motivaatio fyysiseen työhön tuntui olevan hukassa. Ulkomaalainen poimija puolestaan keräsi tuplasti enemmän, mutta astiaan saattoi tulla hieman huonoja mukana. Otsikoita oli myös poimijoiden näkökulmasta, kuinka tarjotut asuintilat olivat olleet huonot, eikä palkka ollut oikeassa suhteessa työn raskauteen.

Koronaa tai ei, pellot on viljeltävä ja eläimet hoidettava. Jotain positiivistakin tästä kesästä jäi käteen: kun tarve vaatii, kyllä kotimaastakin tekijöitä löytyy. Nykyään harvemmilla on yhteyksiä maaseudulle, joten alan kausityöt eivät ole kovin tuttuja. Yleinen huoli satotappioista ja yrittäjien jaksamisesta kertoo sen, että kotimaista puhdasta ruokaa edelleen arvostetaan ja sitä halutaan olevan saatavilla.

Marjanpoiminta puhutti myös keskustelupalstoilla. Kommentteja oli laidasta laitaan, esimerkiksi kuinka kaupunkilaiset valittavat turhasta, koska eivät ole tottuneet raskaaseen työhön tai

Teksti: Meeri Partanen Kuva: Liinu Murtola

26

Kannattava työkone - oma vai urakoitsijan?

Nykypäivänä tilan töistä on entistä suurempi osa ulkoistettu.

Mutta onko tilan omille työkoneille kuitenkin vielä paikkansa osana maatilaa?

T

ilakokojen kasvaessa yrittäjille tulee usein painetta joko koneketjujen kasvattamiseen tai töiden ulkoistamiseen. Urakoinnilla saavutetaan työntehon kasvu ilman suuria investointeja tai työvoiman lisäystä. Se on myös kannattavaa oikeissa olosuhteissa, esimerkiksi jos tilan koneet ovat riittämättömät välttämättömiin töihin.

Tilan omat traktorit sekä työkoneet lisäävät huolto- ja ylläpitokustannuksia, mutta samalla antavat joustoa töiden tekemiseen. Yksi suurimmista omien työkoneiden eduista urakointiin verrattuna on se, että viljelijä voi itse päättää, mitä ja milloin omilla koneillaan tekee. Monelle

tilalliselle juuri se on ratkaiseva tekijä päätökselle säilyttää tai hankkia omat työkoneet.

Vaikka traktorit tai työkoneet hankitaankin yleensä peltoviljelyä silmällä pitäen, ne ovat käytettävissä ympäri vuoden. Tästä on hyötyä erityisesti töissä, jotka yleensä jäävät urakoinnin ulkopuolelle, esimerkiksi paalien ajaminen pellolta tilalle.

Nykyaikaisista ja tehokkaista koneista ei ole haittaa muissakaan tilan töissä, sillä työskentely niiden avulla on helppoa ja sujuvaa.

Hyvä konekanta näkyy työtehon lisäksi työmukavuudessa. Osittaisesta ulkoistamisesta huolimatta työpäivät venyvät usein

pitkiksi. Nykyaikainen ohjaamo tekee sellaisista päivistä huomattavasti kevyempiä. Konetyöt tuovat osaltaan myös vaihtelua tilan arkeen ja toimivat vastapainona eläintenhoidolle.

Investoinnit tuovat tilalle lisää kustannuksia monessa muodossa, eivätkä kustannukset liity pelkästään koneen käyttöön vaan myös ylläpitokauteen. Omien koneiden sekä urakoinnin kannattavuutta kannattaakin vertailla oman tilan koneketjujen osalta ja tehdä sitten päätös konehankinnoista ja urakoinnin käytöstä itselleen mieleisellä tavalla.

Teksti ja kuva: Markus Huusko

Omat koneet lisäävät tilan toimintavarmuutta.

27

Meijän Luvalla 12/2020

Korona hiljensi virastot, mutta asiakaspalvelu toimii Maaliskuun puolessavälissä voimaan tullut valmiuslaki tyhjensi viranomaisten kalenterit. Virastopuoli sulkeutui ja asiakkaita ohjattiin asioimaan joko puhelimella, sähköpostilla tai kirjeitse.

S

ähköinen asiointi on ollut arkipäivää tukiasioinnissa jo pitkän aikaa, ja nyt poikkeusaikana se on lisääntynyt entisestään.

Erityisesti karjatilalliset ovat omaksuneet uuden tavan välttää lähikontakteja. Monilla tilallisilla on herännyt huoli siitä, kuka hoitaa tilan työt, jos itse sairastuu.

–Keväällä epävarmuus oli yleinen olotila, kun ei tiedetty, mitä tuleman pitää, ja se vaikutti kovasti ilmapiiriin, kertoo Polvijärven maaseutuasiamies Teuvo Mutanen.

Tilakäynneillä on otettu huomioon uusia käytänteitä. Kohtaamiset viljelijöiden kanssa pyritään pitämään minimissä Ruokaviraston ohjeistusten mukaan. Suurin osa aikaisemmin tilalla tarkastetuista asiakirjoista käsitellään vasta talviaikaisessa asiakirjavalvonnassa.

–Koronasta huolimatta tilakäynnit hoidetaan asiakaslähtöisesti ja asiantuntevasti, kertoo tarkastaja Minna Venäläinen Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta.

Palvelu pelaa Jos poikkeusajasta pitää etsiä jotain positiivista, niin hallinto on tänä aikana toiminut kuten pitääkin. Asiakkaat ovat saaneet jätettyä tukihakemukset ajallaan ja tuet on saatu maksettua. Viljelijöistä, tukihallinnosta, neuvontaorganisaatiosta, Ruokavirastosta ja ELY-keskuksesta muodostuva kokonaisuus on nyt tullut testattua tämänkaltaisissa poikkeusoloissa. Vaikka Pohjois-Karjalassa koronatilanne on

Polvijärven maaseutuasiamies Teuvo Mutanen on iloinen, että Pohjois-Karjalan koronatilanne pysyi keväällä maltillisena.

Meijän Luvalla 12/2020

28

ollut vakiintunut, se on kuitenkin päivittäin taustalla ja mielessä koko ajan.

–Koronasta on tullut arkipäiväinen ilmiö, Mutanen toteaa.

”Asiakkaat ovat saaneet jätettyä tukihakemukset ajallaan ja tuet on saatu maksettua. ” Siirryttyä toimistotöistä etätöihin ELY-keskuksessa on jouduttu omaksumaan paljon uusia toimintatapoja.

–Näistä suurin on ehkä digiloikka, Venäläinen sanoo.

–Etäkokouksista on tullut uusi normaali. Ajankäyttö tehostuu, kun aikaa ei mene tien päällä kokouspaikkoihin siirtymiseen.

Samalla työn tekemiseen tulee lisää tehokkuutta ja matkakustannukset pienenevät, Mutanen luettelee.

ELY-keskuksessa etätyön positiivisina puolina nähdään toimistoa parempi työrauha, jos paikalla ei satu olemaan samaan aikaan muita perheenjäseniä.

Työergonomia voi kuitenkin olla kotona huonompi kuin työpaikalla.

Pitkän matkan päästä tulevilta ei kulu aikaa työpaikalle siirtymiseen ja kulut pienenevät. Sosiaaliset kontaktit ovat väistämättä vähentyneet ja palavereita on pidetty Teamsin ja Skypen kautta.

Myös etätyön yleinen hyväksyttävyys on parantunut, mutta joillekin työntekijöille muuttuneet työtavat ovat aiheuttaneet ahdistusta.

mimaan normaalien tapojen mukaan. Etätyöstä on palattu takaisin toimistotöihin ja organisaation toiminta-alueella on pidetty pienempiä kokouksia, joissa on ollut läsnä alle kymmenen henkeä. Toukokuussa tarkastettiin valkoposkihanhien aiheuttamia vahinkoja, ja myöhemmin kesällä tehtiin hukkakauratarkastuksia, joissa asiakkaita on ollut mukana. Vaikka keväällä uutisoitiin monien kesätyö- ja harjoittelupaikkojen peruuntumisesta, Polvijärven maaseututoimistoon pystyttiin ottamaan kesäksi työharjoittelija.

–Pohjois-Karjalassa koronatilanne on ollut maltillinen, ja se on antanut uskoa tulevaan, Mutanen sanoo.

Sähköiset työskentelytavat ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen, mikä on herättänyt maaseututoimistossa huolta siitä, pysyvätkö kaikki asiakkaat mukana digitaalisessa myllerryksessä. Etenkin iäkkäimmillä asiakkailla voi olla hankaluuksia sähköisten järjestelmien käyttämisessä, jolloin erilaisten neuvontaorganisaatioiden rooli korostuu.

Neuvonta-apua asiakkaille tarjoavat ProAgria Itä-Suomi ja MTK-Pohjois-Karjalan EU-avustajat. Asiakkaille on annettu neuvontaa itsenäiseen työskentelyyn

sekä puhelimitse että etäyhteyksillä, esimerkiksi Teamsin välityksillä. Osa tukihakemuksista on tehty viljelijöiden valtuutuksesta heidän puolestaan. Neuvontatehtävät on poikkeusaikana pystytty hoitamaan nykyisellä henkilöstöllä.

–Todennäköisesti myös tulevaisuudessa joudutaan sopeutumaan rajoitteisiin, kunnes tautiin saadaan rokote. Nähtäväksi jää, millä tavoin koronapandemia tulee vaikuttamaan vuoden 2021 toimintaan, Mutanen summaa.

Teksti ja kuva: Kirsi-Mari Kokkonen

Paluu normaaliin Alkukevään pahimman pandemian jälkeen maakunnassa on vähitellen uskaltauduttu toi-

29

Meijän Luvalla 12/2020

Korona vaikutti maatalouslomituksiin luultua vähemmän Koronapandemian puhjetessa Pohjois-Savon maatalouslomitusta järjestävissä paikallisyksiköissä varauduttiin pahimpaan. Tärkeintä oli turvata kaikille turvallinen työympäristö sekä välttää työntekijöiden lomautukset.

M

aatalouslomittajat ovat maatiloille tärkeitä, sillä he tarjoavat tilallisille ansaittuja hengähdyshetkiä maatilan töistä vuosiloman tai sairastumisen aikana. Moni maanviljelijä lähtee vuosilomansa ajaksi pois kotoaan, esimerkiksi ulkomaille.

Koronaviruspandemian vuoksi lentoliikenne kuitenkin lakkasi lähes täysin, lisäksi myös monet kotimaan lomakohteet sulkivat ovensa.

ajankohdissa, lomituspalvelujohtaja Mirja Jestoi Sydän-Savon lomituspalvelusta kertoo. Asian vahvistaa myös Ylä-Savon lomituspalvelun lomatoimenjohtaja Heli Aamuvuori.

-Joitakin vuosilomia peruttiin, vaikka yrittäjille kerrottiin, ettei vuosilomia pysty siirtämään esimerkiksi vuoden 2021 kesälle.

Koronan takia tuli paljon peruutuksia

kerrottiin, ettei vuosilomia

Monet maatalousyrittäjät miettivät vuosilomansa siirtämistä koronaviruksen puhjettua. Keväällä sairaalat myös peruivat paljon kiireettömiä leikkauksia, koska resursseja tarvittiin koronavirustapausten hoitamiseen.

Näiden peruuntuessa myös sijaisapulomituksia peruttiin, sillä sijaisavun edellytykset eivät näin ollen täyttyneet. Maatalousyrittäjä saa siirtää vuosilomansa, jos hän tai lomittaja sairastuu.

Vuosiloman voi siirtää myös esimerkiksi tapaturman takia. Lomalentojen peruuntuminen ei ole hyväksyttävä syy siirtää vuosilomaa.

-Yrittäjät olisivat halunneet perua lomiaan koronan takia. He ovat kuitenkin hyvin ymmärtäneet tilanteen arvaamattomuuden, ja lomat on pääosin pidetty niille ennalta sovituissa

Meijän Luvalla 12/2020

”Joitakin vuosilomia peruttiin, vaikka yrittäjille pysty siirtämään.”

Lomituspalveluita järjestävissä useiden kuntien yhteisissä paikallisyksiköissä halutaan turvata maatalouslomittajien työt myös poikkeustilanteessa. On otettava huomioon, että koronatilanteen pahentuessa saatetaan joutua tilanteeseen, jossa lomittajia tarvitaan hoitamaan sijaisapulomituksia. Tällaisessa tilanteessa vuosilomien pitäminen saattaa hankaloitua, jos lomittajia ei ole tarpeeksi.

Toimintaa Melan ohjeiden mukaan Pohjois-Savon lomituspalveluiden paikallisyksiköt ovat jakaneet lomittajille kasvomaskeja ja käsidesiä, jotta viruksen leviämistä saataisiin ehkäistyä. Myös toimistoilla on jouduttu miettimään uusia toimintatapoja.

30

-Ylä-Savon lomituspalvelussa lomittajien työkokouksia on pidetty etänä käyttäen Zoom-sovellusta. Lomittajille keväällä 2019 jaetut uudet työpuhelimet helpottavat etäkokouksien pitämistä lomittajien kanssa, Aamuvuori sanoo.

Myös Sydän-Savon lomituspalveluiden arjessa on tapahtunut pieniä muutoksia.

-Olemme tehneet etätyötä jo ennen koronan aiheuttamaa poikkeustilannetta. Muutoksena aiempaan sovimme toimistolla työskentelyvuoromme etukäteen ja kokoustamme Teamsissa.

Myös keväälle suunniteltuja tapahtumia on jouduttu siirtämään virustilanteen vuoksi, Jestoi kertoo.

Mikäli maatalousyrittäjä sairastuu koronavirukseen, hän voi saada sijaisapulomitusta. Sairastumisesta tulee ilmoittaa välittömästi paikallisyksiköille. On tärkeää, ettei sairastunut yrittäjä altista eläimistä huolehtivaa lomittajaa tartunnalle. Kun lomittaja on paikalla, yrittäjän pitää pysyä poissa tuotantorakennuksista. Sekä Mirja Jestoi että Heli Aamuvuori peräänkuuluttavat kunnollisen opastuksen tärkeyttä. Tarvittaessa opastus tilan töihin voidaan hoitaa puhelimitse tai navettaan sijoitetuilla ohjelapuilla.

Teksti: Emmi Parkkinen Kuva: Sini Huuskonen

Etätapaamisia navetasta S

yksyisen kasteinen aamu nousee Kiuruvedellä töihin lähtijöille aikaisin. Öisen sateen jäljiltä ei tosin ole kiire puimaan vaan nyt suunnataan toimistotöihin Wikli Group Oy:n toimipisteelle Kiuruvedelle. Maatalousasiantuntijapalveluita tarjoavan Wikli Group Oy:n toimitusjohtaja Johannes Ahlholm kertoo, että yrityksellä on toimipisteitä ympäri Suomen, ja Kiuruvedelläkin on jo aikamoinen joukko asiantuntijoita.

Erityinen kevät vaikutti Wikli Group Oy:n asiakastapaamisiin suurimmilta osin.

Maitotilavalmentaja Anu Fräntilä kertoo, että tarpeen vaatiessa on menetelty erityisjärjestelyin. “Asiasta on keskusteltu asiakkaiden kanssa ja on jokaisen kanssa sovittu tilakohtaisesti, miten tapaamiset suoritetaan.” Moni asia onnistuu myös etänä. “Kerran tehtiin niin, että minä olin navetalla ja yrittäjä itse oli videopuhelun kautta mukana aamiaispöydästä”, Fräntilä kertaa.

Verkkotapaamisia on käytetty paljon myös lakipalveluissa. “Asiakkaat ovat todenneet ne vaivattomiksi ja helpoiksi, ja sitähän se on, kun tapaamisen voi hoitaa sohvalta tai navetasta”, lakiasiantuntija Silja Martikainen kuvaa etäneuvotteluiden palautteita. Lakipalveluihin kuuluvat muun muassa edunvalvontavaltuutus ja testamentti.

Nämä kaksi takaavat tilan jatkuvuuden ja pysyvyyden vaikeissakin tilanteissa. “Vaikka edunvalvontavaltuutus tehdään itselle, se on turva läheisille vaikeassa tilanteessa”, Martikainen kiteyttää.

Omavaraisuudesta Wikli Group Oy:llä on selkeä kanta: sitä tarvitaan.

Tuotannon toimivuutta ja tehokkuutta parantamalla saadaan enemmän irti pienestäkin alasta.

“Monesti ei edes osata ajatella, että hei tämän olisi voinut tehdä toisin, ja useinkaan muutokset eivät ole kalliita tai suuria. Ei ole isoja ongelmia, on vain nippu pieniä”, Fräntilä kertoo asiantuntijatyönsä kokemuksen perusteella.

Ahlholm painottaa tulevaisuuden tärkeyttä. “Nuoret tulevat yrittäjät määrittävät, olemmeko omavaraisia vai emme. He määrittelevät, millaista suomalainen maatalous on tulevaisuudessa. Jos jotain tarvitaan, niin innovatiivisuutta, ideoita, miten kehittää Suomen maataloutta.”

Yhdessä on selvitty monesta ja yhdessä selvitään tulevaisuudessakin.

Teksti ja kuva: Anne-Mari Tarkkio

WIKLI GROUP OY:N TARJOAMAT PALVELUT talous tuotanto taloushallinto kiinteistönvälitys arvioinnit lakiasiat

31

Meijän Luvalla 12/2020

Suunnitelmallisuus turvaa karjatilan toimeentulon poikkeusoloissa

Koronavirus jyllää edelleen Suomessa.

Tämän vuoksi siihen varautuminen tilalla on tärkeää.

R

uoantuotannon omavaraisuus on aivan olennainen osa selviytymistä kriisitilanteissa, joissa globaalit huoltoketjut ovat alttiita häiriöille. Korona on osoittanut kotimaisen ruoantuotannon tärkeyden. Suomessa on puhdas, luotettava ja antibioottivapaa ruoantuotanto kaikissa tuotantomuodoissa.

”Ruoantuotannon omavaraisuus on aivan olennainen osa selviytymistä kriisitilanteissa, joissa globaalit huoltoketjut ovat alttiita häiriöille.”

Koronasta petollisen tekee se, että oireetonkin voi olla taudinkantaja. Jos taloudessa asuu useampi ihminen, on riski sairastua suurempi kuin yksinasujilla. Esimerkiksi perheen lapset voivat altistua koulussa ja tilan

Meijän Luvalla 12/2020

ulkopuolella töissä käyvä puoliso vaikkapa työpaikallaan. Kaikki kanssakäymiset lisäävät tartuntariskiä.

Karjatilalla kontakteja aiheutuu seminologin ja eläinlääkärin käynneistä. Maidonkeräily tapahtuu omalla ajallaan, ja silloinkin selvitään yleisillä ohjeilla. Muita tuotantorakennuksen läheisyydessä käyviä vieraita ovat rehu- ja karja-autonkuljettajat sekä sorkkahoitajat. Yleisiä THL:n koronaohjeita noudattamalla, turvavälit huomioiden ja käsihygieniasta huolehtien sekä välttämällä tarpeetonta vierailua navettaympäristö saadaan pidettyä taudittomana.

Miten toimitaan, jos tilanväki sairastuu?

Mikäli maatalousyrittäjä sairastuu koronaan ja todetaan tämän takia työkyvyttömäksi, hänen on

32

mahdollista saada sijaisapulomitusta paikallisen lomitusyksikön kautta.

”On tärkeää, että tilalta löytyvät ajankohtaiset ja päivitetyt ohjeet lomittajia ja muita tilalla työskenteleviä varten.”

On tärkeää, että tilalta löytyvät ajankohtaiset ja päivitetyt ohjeet lomittajia ja muita tilalla työskenteleviä varten. Parasta olisi, että ohjeet ovat kirjalliset ja löytyvät tutusta ennalta sovitusta paikasta. Lypsykarjatiloilla myös selvä hoidettavien eläinten merkitseminen on tärkeää, etenkin antibioottihoidon aikaan. Tärkeiden puhelinnumeroiden lista tulisi myös olla helposti nähtävillä. Yleensä tilalle pyritään löytämään töihin sellainen henkilö, joka on ollut tilalla töissä ennenkin ja jolle tilan käytännöt ja työ-

ympäristö ovat ennalta tuttuja.

Toisaalta tavoitteena voisi pitää, että ohjeet ja toimintatavat ovat niin selkeät, että vieraampikin ihminen osaisi niiden avulla toimia.

Tilalla on kuitenkin oltava niin sanotut varahenkilöt, mikäli lomittajaa ei voida järjestää tai työkyvyttömyys pitkittyy. Varahenkilöille tulee luovuttaa tarvittavat valtakirjat, jotta tilan toiminta voi jatkua. Myös tilan toiminnassa käytettävien internet-tunnusten on hyvä olla henkilön tiedossa.

Nykyään karjatiloilla on erilaisia raportoitavia ja säilytettäviä asiakirjoja, jotka kannattaa neuvoa myös työntekijöille. Tällaisia ovat muun muassa lääke- ja rehukirjanpito sekä tilasäiliön lämpötilaseuranta, unohtamatta eläinrekisterin ylläpitoa.

”Tilojen välillä on eroja käytössä olevan työvoiman suhteen.”

Pandemian pitkittyessä saattaa ongelmia ja viivytyksiä ilmetä varaosien ja tarvikkeiden saatavuudessa. Nämä voi mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon ja tilata tarvikkeet hyvissä ajoin, mahdollisesti normaalia enemmän.

Tilojen välillä on eroja käytössä olevan työvoiman suhteen. Tilalla, jossa työskentelee useampi henkilö, voi olla helpompaa järjestää sijainen verrattuna tilaan, jossa töistä vastaa vain yksi henkilö. Joillakin tiloilla saattaa vanhempi isäntäväki olla vielä käytettävissä, mutta esteeksi saattaa tulla iän tuoma koronariski.

MTK:n ja Melan suosittelemat vinkit koronaan varautumiseen • Ota koronariski vakavasti!

• Suunnittele ja sovi etukäteen, kuka hoitaa kauppa-asiat, jos talon väki ei pysty.

• Vältä tarpeetonta vierailua maatilalle.

• Tarkista ja päivitä tilasi toiminnan kannalta tärkeät puhelinnumerot ja yhteystiedot: eläinlääkäri, lomatoimisto, sähkömies, lypsykoneen huolto, rehutoimitus, sorkkahoito.

• Tee ohjeet tavallisiin navettatöihin, mahdollisiin ongelmatilanteisiin ja peltotöihin. Voit hyödyntää monipuolisesti eri välineitä, esimerkiksi WhatsAppsovelluksen kautta jaettavia kuvia ja tiedostoja.

• Perehdytä varahenkilö tilan asioiden hoitoon.

Varahenkilöitä olisi hyvä olla kaksi, joista toinen tilan ulkopuolelta. Anna heille lista tilan käyttämistä verkkoosoitteista ja tunnukset niiden käyttämiseen.

• Tee varahenkilöille valtakirjat tilan asioiden hoitoon.

Pidempiaikaisessa sairastumisessa tuuraajalta vaaditaan monialaista osaamista. Päivittäiseen työskentelyyn tarvittavien ohjeiden lisäksi korostuu myös maatilan ja tuottajan turvaverkko, esimerkiksi naapuriavun mahdollisuus.

”Toimintaa on jatkettava, vaikka tilanväki ei siihen itse kykenisi.”

Sesonkiajat tuovat lisää haastetta. Kun tilan oma väki sairastaa, on erittäin tärkeää, että myös muihin kuin päivittäisiin töihin löytyisivät kykenevät ja osaavat henkilöt. Sesonkiajan töitä ovat kevät-, säilörehunkorjuu- ja syystyöt. Tällöin korostuvat koneiden ja laitteiden kunto sekä turvallisuus, joita voidaan ylläpitää ennakoivalla huollolla. Työntekijöiden huolellinen opastaminen tilan käyttämiin koneisiin on järkevää. Saattaa olla, että työntekijän ei ole aiemmin tarvinnut käyttää esimerkiksi aggregaattia.

Maatiloilla varautumissuunnitelman tekeminen koronan ja sairastumisen varalta on otettava vakavasti, onhan kyseessä toimeentulo ja perheen koti. Toimintaa on jatkettava, vaikka tilanväki ei siihen itse kykenisi.

Teksti: Sami Juntunen Kuvat: Liinu Murtola

33

Meijän Luvalla 12/2020

PORSKUTTAA Korona jätti jäljen Ponssen 50-vuotiseen historiaan, mutta se ei kuitenkaan päässyt nujertamaan vieremäläistä metsäkonevalmistajaa.

K

orona-aikana Ponsse on kokenut paljon. Tilauskanta on kaventunut, Keski-Euroopasta saapuvien komponenttien saatavuudessa on ollut ongelmia, kuluja on karsittu ja henkilökuntaa on jouduttu lomauttamaan.

Tuotanto on kuitenkin jatkunut keskeytyksettä koko vuoden, ja kesäkuussa tehdas palasi kahteen vuoroon. Syksyn aikana tilauskantaa pyritään kasvattamaan, jotta normaali toiminta olisi mahdollista myös vuodenvaihteen jälkeen.

Menneisyyden haasteet Ponsse on kohdannut koko 50-vuotisen historiansa aikana monenlaisia haasteita, jotka ovat olleet sidoksissa senhetkisiin olosuhteisiin. Esimerkiksi 1980-luvun alussa kehiteltiin uusia tuotteita, mutta niitä ei ehditty valmistamaan ajallaan. Tämän seurauksena myynti kärsi ja tehtaalle hankittiin töitä kunnostamalla Ruotsista hankittuja vaihtokoneita.

Ehkä merkittävin koettelemus Ponssen historiassa sijoittuu kuitenkin vuosiin 2008–2009, kun globaali finanssikriisi iski. Myös Ponssella jouduttiin tekemään kovia sopeutustoimia, mutta samalla satsattiin entistäkin voimakkaammin tuotekehitykseen ja asiakaskeskeisiin palveluihin.

Muutos oli perustavanlaatuinen. Kriisistä selvittiin uusien tuotteiden, aktiivisen myynnin ja kommunikaation avulla. Samalla toiminnassa palattiin juurille, jolloin asiakas oli keskiössä, ja

Ponssen toimitusjohtaja Juho Nummela uskoo Ponssen tulevaisuuden oleva valoisa.

Meijän Luvalla 12/2020

34

kirkastettiin periaatteita.

yhtiön

toiminnan

Vuosi 2019 oli Ponsselle ennätyksellinen, mutta vuoden loppua kohden talouden epävarmuudet alkoivat heijastua myös metsäkoneiden kysyntään. Tänä vuonna koronapandemian aiheuttama lisäshokki hiljensi metsäkoneiden kysyntää edelleen useilla markkinoilla.

–Korona on vaikuttanut toimintaamme todella paljon, mutta eri tavalla kuin globaali kriisi viime vuosikymmenen lopulla, Ponssen toimitusjohtaja Juho Nummela kertoo.

Tämänhetkinen tilanne Nummelan mukaan tällä hetkellä suurin haaste on käsin kosketeltava epävarmuus, joka on vaikuttanut kysyntään ja muuttanut voimakkaasti työtapoja, koska ei ole tietoa, kuinka pitkään korona vielä vaikuttaa. Etätyöt ovat uudistaneet työtapoja tehokkaasti, ja positiiviset kokemukset mahdollistavat laajemman etätyön myös jatkossa. Työterveyshuollon kanssa tehdään tiivistä yh-

teistyötä, eikä tehtaalle oteta ulkopuolisia vierailijoita Suomesta tai ulkomailta.

Lisäksi Ponsse on vähentänyt tehtaalla toimivien työntekijöiden välisiä kontakteja esimerkiksi jaksottamalla ruokailuajat osastojen kesken. Työntekijöille on painotettu turvavälien ja käsihygienian merkitystä. Hengityssuojaimien käyttöä suositellaan, ja Ponsse onkin jakanut kaikille Suomessa työskenteleville työntekijöille hengityssuojaimia.

Myös tytäryhtiöitä on kehotettu samoihin käytäntöihin. Koronan tuomat riskit on saatu pidettyä näillä toimenpiteillä hallinnassa.

”Korona hidasti Ponssen menoa, vaan ei onnistunut pysäyttämään sitä.”

Ponssella on ympäri maailman tytäryhtiöitä sekä jakeluverkostoja yli 40 maassa huolehtimassa huolloista, vaihtokoneista ja uusien koneiden myynnistä. Koronan vaikutus kuitenkin vaihtelee voimakkaasti eri maissa. Eniten epävarmuutta on tällä hetkellä Yhdysvalloissa ja Brasiliassa,

35

koska siellä koronaan sairastuneiden määrä kasvaa nopeasti. Metsätalouspuolella korona on kuitenkin vaikuttanut luultua vähemmän, mikä on positiivista.

Yhtiön tehokkaan toiminnan kannalta kommunikaation merkitys on korostunut voimakkaasti.

Vieremän uudessa tehtaassa olisi kapasiteettia suuremmallekin tilauskannalle, mutta tuotanto pyörii kuitenkin tällä hetkellä normaalisti olemassa olevien tilausten ansiosta. Tilanne on parantunut kevääseen nähden, vaikkakin tilauskanta on supistunut. Nummelan mukaan alalla on havaittavissa pientä virkistymistä ja metsäteollisuuden kokonaiskuva on pysynyt hyvänä, vaikka vielä ei tiedetä tarkkaan, kuinka korona tulee vaikuttamaan talouden elpymiseen.

Nummela kuitenkin uskoo, että puuperäisten tuotteiden kysyntä jatkaa kasvuaan, ja myös alan teknologia kehittyy jatkuvasti.

Vieremäläisen metsäkonevalmistuksen tulevaisuus vaikuttaa haasteista huolimatta valoisalta.

Teksti: Erika Kemppainen Kuva: Ponsse

Meijän Luvalla 12/2020

Korona kannustaa uusiin innovaatioihin Ovatko biopohjaiset maskit pian jo täällä?

Kotimainen, uusiutuvista raaka-aineista valmistuva kuitukangas lisäisi Suomen huoltovarmuutta ja toisi lisämahdollisuuksia metsien hyödyntämiseen.

T

erveyden ja hyvinvoinnin laitos THL antoi elokuussa suosituksen kasvomaskien käytöstä tilanteissa, joissa lähikontakteja ei voida välttää, esimerkiksi joukkoliikenteessä. Itsetehtyjen kankaisten kasvomaskien ohjeita on ilmestynyt useita, mutta maskien suojausteho on yleensä heikko ja hengittäminen useiden kangaskerrosten läpi voi olla vaikeaa. Kertakäyttöisiä maskeja on ilmestynyt sekä markettien hyllyille että verkkokauppoihin.

Samalla terveydenhoitoalalla on tarvittu enemmän suojaimia kuin koskaan ennen. Mistä kysyntään vastaavat suojaimet tulevat?

Suuri osa tuodaan yhä ulkomailta, missä olemassa olevat tehtaat ovat saaneet lisättyä kapasiteettia nopeasti. Kotimaista suojaintuotantoa kuitenkin kaipailtiin jo keväällä, kun Huoltovarmuuskeskuksen varastot hupenivat ja osa suojaimista osoittautui vanhentuneiksi. Myöskään kaikki Kiinasta toimitetut suojavarusteet eivät vastanneet terveydenhuoltoalan vaatimuksia. Kansalaisille tarkoitettuja maskeja oli kaupan hyvin vähän, joten suositukset pohjautuivat vahvasti turvaväleihin.

Meijän Luvalla 12/2020

Keväällä kuluttajille sopivien suojainten valmistuksen aloitti vihtiläinen Globe Hope Oy, ja syksyllä suomalaisia maskeja ja hengityksensuojaimia valmistavia yrityksiä oli jo useita.

Keskolle kotimaisia kansalaismaskeja valmistaa Filterpak ja S-ryhmälle Teho-Filter.

Kaikkia yrityksiä yhdistää yksi tekijä: materiaali. Kaikkien maskien valmistamiseen käytetään Ahlström-Munksjö Oy:n Tampereella valmistamaa korkealaatuista kuitukangasta. Tällä hetkellä kuitukankaan materiaali on uusiutumaton ja maaöljypohjainen polyesteri.

Biopohjainen kuitukangas voisi parhaimmillaan myös auttaa ratkaisemaan maskien jäteongelmaa, sillä nykyisiä maskeja ei voi kierrättää.

36

Täysin kotimaisen maskin valmistaminen on kuitenkin mahdollista, ainakin tulevaisuudessa.

Suomessa biopohjaista kuitukangasta on kehitelty LUT-yliopiston BIOPROT-hankkeessa, jota Business Finland on rahoittanut koronakriisirahastosta.

Kuitukangas parantaisi Suomen suojainhuoltovarmuutta,sillä raaka-aineeksi sopivaa puuhaketta on metsissä runsaasti. Olisiko uusiutuvasta materiaalista valmistetusta kuitukankaasta vientivaltiksi Suomelle?

–Mielenkiintoinen mahdollisuus muiden sellusovellusten joukossa, kommentoi Metsäteollisuuden innovaatioasioiden päällikkö Antti Tahvanainen biopohjaisen kuitukankaan valmistusta Suomessa.

Tahvanainen näkee hyvänä mahdollisuutena sellulle mahdollisesti saatavan arvonlisän, mutta huomauttaa, että tutkimuksen vielä ollessa käynnissä arvioita on haastavaa laatia. Valmistuksen kustannuksia suuremmassa mittakaavassa ei vielä tiedetä eikä näin ollen sitäkään, miten ne vertautuvat perinteiseen muovisulaan. Alalla on myös kovaa kilpailua, sillä Aasiassa on mo-

Monipuolista kuitukangasta voi tulevaisuudessa valmistaa kokonaan biopohjaisesti.

nia suuria tehtaita, jotka voivat tuottaa suuren määrän suojaimia pienin kustannuksin.

Kysymys onkin, onko terveydenhuoltoalalla varaa hankkia biopohjaisia suojaimia, jos niiden hinta kohoaa hieman korkeammaksi kuin polymeerisuojainten.

Turvallisuudesta ei tietenkään voida tinkiä, mutta määrärahat on otettava huomioon muita hankinnan ominaisuuksia pohdittaessa. Onko kannattavaa hankkia biopohjaisia suojaimia, mikäli muovisulasta tehtyjä saa samalla hinnalla useampia? Myös tulevaisuuden kysynnästä on vaikea tehdä luotettavia arvioita, vaikka suojainten tarve ei ole heti katoamassa.

Tahvanainen arvelee joidenkin yritysten olevan valmiita tarttumaan suojavarustehaasteeseen

huoltovarmuuden turvaamiseksi myös niin sanotulla talkoohengellä ja esimerkiksi aktivoimaan tuottajia omissa maailmanlaajuisissa yhteistyöverkostoissaan, mutta isossa kuvassa Suomenkin on aina ajateltava kannattavuuden osalta globaalisti.

Laatikainen kertoo, että liiketoimintamahdollisuuksien kartoittaminen on tärkeä osa hanketta. Kannattavuutta arvioimassa hankkeessa on mukana Paulus Torkki Helsingin yliopistolta, ja Susanna Tella LAB-ammattikorkeakoulusta selvittää kuitukankaan turvallisuutta eri käyttökohteissa, esimerkiksi maskeissa.

Tällä hetkellä kuitukankaan materiaali on uusiutumaton ja maaöljypohjainen polyesteri.

Laatikainen muistuttaa maskien turvallisuudessa olevan monta eri huomioon otettavaa seikkaa.

Maskissa kuitukangas on aivan kasvojen herkkää ihoa vasten, ja sen läpi on voitava hengittää hyvin, mutta samalla on mietittävä suojauslukuja. Hengityksen vesihöyry asettaa omat haasteensa materiaalin kehittelylle, sillä kostuminen laskee nopeasti maskin suojaustehoa. Myös maskien turvallinen hävittäminen käytön jälkeen on mietittävä ennalta.

–Totta kai se [kilpailukykyisyys] on haaste, sanoo akatemiatutkija ja BIOPROT-hankkeen johtaja Katri Laatikainen LUT-yliopistolta.

37

Meijän Luvalla 12/2020

Biopohjainen kuitukangas voisi parhaimmillaan auttaa ratkaisemaan maskien jäteongelmaa, sillä nykyisiä maskeja ei voi kierrättää. Varsinkin maailmalla tällainen muovijäte päätyy helposti luontoon hajoten aikanaan mikromuoviksi, jonka tarkkoja haittoja ei vielä tiedetä.

Ympäristönäkökohdat ovatkin olleet yksi hankkeen pääprioriteeteista alusta saakka, turvallisuuden, talouden ja huoltovarmuuden ohella. Optimaalisessa tilanteessa kuitukangasta voitaisiin tuottaa maa- ja metsätalouden sivuvirroista ilman, että materiaaleille ja lopputuotteelle oleelliset ominaisuudet kärsivät.

Kuitukankaalta vaadittavat ominaisuudet riippuvat luonnollisesti käyttökohteesta. Kuitukangasta ei käytetä pelkästään maskeihin vaan monipuolisesti muihinkin suojaimiin, esimerkiksi suojatakkeihin. Muita sovelluksia ovat

muun muassa puhdistus- ja hygieniatuotteet. Rajauskeskustelut yritysten kanssa ovat paraikaa käynnissä tätä artikkelia kirjoitettaessa.

–Tässä on iso kenttä, tilaa riittää kaikille, Laatikainen toteaa.

Mukana ovat niin aiemmin artikkelissa mainittu kansainvälinen toimija Ahlström-Munksjö, kuin myös maskivalmistaja Lifa Air, valtiollinen toimija Millog sekä suomalainen monialayritys Berner.

Alun perin biopohjaisen kuitukankaan kehittelyssä ei ollutkaan kyse suojavarusteista vaan aikuisten vaipoista. Tutkimusta rahoitti silloin Etelä-Karjalan Säästöpankkisäätiö. Viime kevät kuitenkin osoitti miten haavoittuvainen Suomi on pandemian edessä. Laatikaisen mielestä on hyvä varautua siihen, että rajoja saatetaan joutua sulkemaan vastaavista syistä toistekin. Silloin raaka-aineista lopputuotteeksi asti ulottuva ketju on kullanarvoinen asia.

Koska rajauksia valmistettaviin lopputuotteisiin tehdään vasta ja tutkimuskin on osittain käynnissä, biopohjaista kuitukangasta ei nähdä kauppojen hyllyillä ihan vielä. Myönnetty tutkimusrahoitus on aikavälille 1.7.–31.12.2020, jonka jälkeen vasta aletaan rahoittamaan tuotantoa. Saatavuuteen menee arvioiden mukaan kahdesta neljään vuotta. Hanketta johtava Laatikainen on kuitenkin toiveikas.

Eri tuotannonvaiheista kiinnostuneita onkin ollut moneen lähtöön ja neuvotteluissa on osallisena yli kymmenen yritystä.

–Uskon todella siihen, että jos saamme koko arvoketjun ja yritykset mukaan, niin yhteispelillä tämä onnistuu Teksti: Sara Rönkä Kuva: Sini Huuskonen

Tulevaisuudessa kierrätettävät maskit voisivat korvata nykyiset kertakäyttöiset maskit.

Meijän Luvalla 12/2020

38

Turvavälinä pensaan mitta K

oronaepidemian alkaessa keväällä 2020 Suomen riistakeskus ohjeisti metsästysyhdistyksiä toimimaan koronarajoitteet huomioiden. Kokoontumiset olivat kiellettyjä, metsästysampumakilpailut peruttiin tai siirrettiin myöhäisempään ajankohtaan eikä metsästäjätutkintoja tai ampumakokeita järjestetty toistaiseksi.

Syksyn myötä rajoitteita on voitu jo hieman höllentää, mutta edelleen metsästäjiä ohjeistetaan omalla toiminnallaan ennaltaehkäisemään koronaviruksen leviämistä. Metsästäjäliitto on koonnut ohjeita ja suosituksia, jotka löytyvät Riistainfo.fi-sivustolta. Ohjeissa esimerkiksi neuvotaan aiempaa tarkempaan käsihygieniaan ja muistutetaan, että jos on flunssan oireita, niin jäädään matalalla kynnyksellä kotiin. Kokoontumisrajoitusta ei tällä hetkellä ole, mutta on suositeltavaa, että seurojen ko-

kouksia järjestettäisiin etänä tai siirrettäisiin myöhempään ajankohtaan. Jos seurat kuitenkin kokoontuvat, tulisi niissä kiinnittää huomiota turvaväleihin ja käsihygieniaan mahdollisuuteen.

Yhteisjahteja, jotka ovat yleisiä hirvenmetsästysmuotoja, voi toteuttaa, mutta on suositeltu, että kokoontumiset järjestettäisiin pienemmissä ryhmissä turvavälit huomioiden. Yhteisjahdissa käytetään yleensä koiraa metsästettävän riistan etsintään, mutta jos koiraa ei ole tai sitä ei voi päästää irti, käytetään riistan liikkeelle ajoon ajomiehiä. Lo-

put metsästäjistä ovat passissa ajoketjun edessä. Saaliin käsittelyyn olisi hyvä nimetä oma ryhmä, joka kaadon tullessa hakee saaliin ampujalta ja käsittelee saaliin kylmiöön asti. Ampuja ei osallistu saaliin käsittelyyn, ellei hän hoida sitä itse loppuun saakka. Kaadolle ei myöskään kokoonnuta, vaan vain ampuja jää odottamaan saaliin hakevaa porukkaa yksin, jonka jälkeen palaa omalle passipaikalleen. Seurat voivat pitää talkoita koronaohjeistukset on huomioiden, mutta niihin osallistuminen täytyy pitää vapaaehtoisena.

Kesäkuun alusta alkaen kokoontumisrajoituksia höllennettiin, joten myös metsästysampumakilpailuja, metsästäjätutkintoja ja ampumakokeita voidaan taas järjestää, kunhan huomioidaan koronaohjeistukset turvaetäisyyksien ja käsihygienian osalta. Suomen riistakeskus ohjeistaa sivuillaan ampumakokeisiin ja metsästäjätutkintoon tulevia välttämään turhia lähikontakteja, varaamaan mukaan tasarahan maksua varten sekä noudattamaan tarkkaan annettuja ohjeistuksia paikan päällä.

Teksti: Niina Jokinen Kuva: Pixabay

Meijän Luvalla 12/2020

39

Kolumni

Metsästys on verenperintö N

ykyään mietitään paljon sitä, kuinka me suomalaiset pystyisimme olemaan ruoan suhteen omavaraisia ja riippumattomia, niin ettemme tarvitsisi muiden palveluita. Hienointa olisi täydellinen omavaraisuus, mutta se vaatisi paljon panostusta kasvatus- ja varastointitiloihin.

Oma talouteni ei ole oikeastaan omavarainen muuten kuin lihan suhteen. Meillä ei ole lihakarjaa, sikoja tai edes kanoja, vaikka kuinka mielelläni niitä hoitaisinkin. Mutta mistä syötävä liha sitten meille tulee? No, metsästä.

Voisin sanoa, että siitä lihamäärästä, joka meillä vuoden aikana syödään, 90 % on riistaa. Valtaosa lihasta on hirvenlihaa, mutta jos oikein metsästystuuri käy kohdilleen, ruokapöydästä voi löytyä myös teeripaistia. Loput 10 % syötävästä lihasta on sitten kanaa tai porsasta, koska vaihtelu virkistää.

Metsästysharrastus on kulkenut mukanani ihan pienestä pitäen.

Toki teinivuodet verottivat minulta muutaman vuoden harrastuksen parista, mutta ei metsä ja metsästys ikinä kokonaan unohtunut. Lapsena metsässä kuljettiin isän mukana, ja sitten kohta olikin oma ase, metsästyskortti ja koira, joiden kanssa metsään pääsi aina kun halusi.

Meijän Luvalla 12/2020

tselläni harrastus on nykyään voimissaan ensisijaisesti koiriemme ansiosta. Perheessämme asuu tällä hetkellä viisi koiraa: welsh corgi cardigan Eki, harmaa norjanhirvikoira Nita, suomenajokoira Ada ja jämtlanninpystykorva Saiva sekä saksanpaimenkoiran, rottweilerin ja plottinajokoiran sekoitus Unto.

Jos metsästäjä saisi joka kerta saalista, olisi Suomen luonto aika päiviä sitten tyhjennetty riistasta.

Nita ja Saiva ovat meillä hirvikoirina, Ada toimittaa kettukoiran virkaa ja Eki ja Unto toimivat vakiovarusteina lintumetsällä (jos ei muuta, niin pihavarpuset saavat ainakin pojilta kyytiä).

Olemme me Ekin ja Unton kanssa saaneet ihan riistaakin metsästä mukaan. Eiväthän nämä kaksi nyt mitään mestareita ole metsästyksessä, mutta jos minulla on sihti kohdillaan ja lintu saadaan alas, kyllä nämä pojat sen minulle etsivät. Metsästyksessä koiran rodulla ei ole niin väliä, kunhan mahdolliset haavakot eivät jää metsään.

40

Metsästys on vähätelty harrastus Tunne, kun kuulet oman koirasi ensimmäiset äänen avaukset riistalle, on sanoinkuvaamaton.

Ajokoiran ajoäänet raikuvat pitkin metsiä ajon mukana ja hirvikoiran haukku on tiivistä ja paikallaan pysyvää. Sydän paukuttaa niin lujaa haukulle hiipiessä, että tuntuu, että hirvetkin kuulevat jytkeen. ”Raps!” kuuluu kengän alta, kun astut oksan päälle, ja siinäpä se sitten olikin, kun hirvet säikähtävät ääntä ja painavat pitkin metsiä koira kannoillaan.

Metsästyksessä on valmistauduttava siihen, että useimmiten tulee tyhjin käsin kotiin, mutta kokemusta rikkaampana. Joskus harvoin saa saalista, jos tähdet ja tähdenlennot ovat osuneet kohdilleen. Ja sitähän metsästäminen onkin: jos metsästäjä saisi joka kerta saalista, olisi Suomen luonto aika päiviä sitten tyhjennetty riistasta.

Metsästyksessä on valmistauduttava siihen, että useimmiten tulee tyhjin käsin kotiin, mutta kokemusta rikkaampana.

Monet kuvittelevat, että metsästys on vain sitä, että metsään mennään veren maku suussa ja ammutaan kaikki mitä vastaan tulee.

Harrastus sisältää kuitenkin paljon muutakin kuin vain riistan ampumisen: Metsästysharrastukseen kuluu vuodessa noin 12 kuukautta, josta noin 6 kuukautta on mahdollista metsästää. Täällä Korpi-Kainuussa jahtikausi kestää 4 kuukautta. Loppuaika on sitten muuta riistanhoitotyötä, esimerkiksi riistapeltojen perustamista ja jäniksille haapojen kaatamista talveksi.

Me metsästäjät yritämme parhaamme mukaan turvata riistaeläinten ravinnonsaannin myös talven aikana. Riistapellosta hirvet, jänikset ja kauriit saavat ravintoa pitkälle talveen. Näiden riistapeltojen ääreen eläimet myös rauhoittuvat oleilemaan, jolloin eläinten aiheuttamat liikenneonnettomuudet vähenevät, kun niiden ei tarvitse kulkea parempien ruokamaiden perässä.

Heti keväällä viemme suolakivet metsään ja asennamme riistakamerat kuvaamaan. On mielenkiintoista seurata, kuinka vanha tuttu hirvilehmä tuo joka vuosi kaksi vasaa samaan paikkaan Koko jahtikausi menee yleensä miettiessä säätä ja keliolosuhteita, sillä meillä harrastetaan koirien ehdoilla: ei saa olla liian kuuma tai kylmä, eikä saa sataa vettä, lunta ei saa olla liikaa mutta lunta pitää olla sopivasti, lista on loputon. Mutta tosiasia on se, että parhaasta jahtika-

Koko jahtikausi menee yleensä miettiessä säätä ja keliolosuhteita, sillä meillä harrastetaan koirien ehdoilla. verista haluaa pitää huolta. Liian lämpimällä kelillä vaarana on lämpöhalvaus tai kurkkutulehdus. Ja kun lunta on liikaa, koirien on vaikea liikkua metsässä, jolloin vaarana on, että koira voi joutua hirven polkemaksi. Vaaran paikkoja ja sairastumiselle altistavia tekijöitä on metsässä lukemattomia.

Mutta vaikka metsästys teettääkin töitä koko vuoden eikä parhaassa tapauksessa koko kauden aikana pääse kertaakaan ampumaan, ei harrastuksesta halua luopua. Paitsi että harrastus tarjoaa omavaraisuutta, luonnossa liikkumista ja yhdessäoloa muiden metsästäjien kanssa, metsästyksestä saa myös hyvän tekosyyn suunnata metsään muulloinkin: harrastus kannustaa esimerkiksi myös marjastamaan ja sienestämään, sillä marjat ja sienet kruunaavat hirvipaistin kylminä talvikuukausina. Vaikka syksyllä välillä tuntuukin, että räntäsateella ei jaksaisi olla seisomassa tienlaidassa varpaat ja sormet jäässä, talven mittaan se ehtii unohtua, ja huhtikuussa on jo täysi mietintä päällä, miten metsästys hoidetaan seuraavana syksynä.

Tämä homma on mennyt veriin jo lapsena, ei se sieltä enää mihinkään häviä.

Teksti: Outi Kuvaja Kuva: Anssi Mäntykivi

41

Meijän Luvalla 12/2020

PIENTEN

42

Meijän Luvalla 12/2020

Savonian agrologien vuosikurssi 2018 kiittää yhteistyökumppaneita!

Ylärivi Liinu Murtola, Mira Piiroinen, Jaakko Kielenniva, Olli Laasonen, Mikko Korhonen, Pekka Savolainen, Eemeli Pehkonen, Anna-Maija Smolander, Sari Vattu

Alarivi Venla Aliranta, Niina Juutilainen, Sini Huuskonen, Teemu Nousiainen, Krista Autio, Riina Mäenpää, Heta Ollikainen, Ainomaria Räisänen, Sara Rönkä

Kuvasta puuttuvat Annika Suojärvi, Minna Ruuska

Täältä olemme kotoisin:

Kuvassa Merja Tuovinen, Outi Kuvaja, Markus Huusko, Aini Partanen, Emmi Parkkinen, Anu Tiikkainen, Erika Kemppainen, Satu Virolainen Kuvasta puuttuvat Kimmo Järvi, Minka Kilponen, Laura Rantala, Krista Tirronen, Kati Heikkilä, Anu Hakkarainen, Minna Ruokolainen, Meeri Partanen, Heli Jolkkonen, Eetu Hokkanen, Sami Juntunen, Katja Rouvanmäki, Johanna Kiesiläinen, Alena Matveeva, Niina Jokinen ja Kirsi-Mari Kokkonen

43

Meijän Luvalla 12/2020

Savonia mainos 1/2

Jedu mainos 1/2

Meijän Luvalla 12/2020

44