Meijän Luvalla 2/2019 by Savonia UAS

LUVA MEIJÄN LUVALLA

PÖRRÄÄKÖ PELLOLLA? YMMÄRRÄ NAUTAASI LÖYLYÄ JÄÄN KESKELLÄ

TEEMANA TI N I O V N I V HY

12/2019

SISÄLTÖ 3 PÄÄKIRJOITUS

PÖRRÄÄKÖ PELLOLLA?

HAASTEENA RUOKAHÄVIKKI

TARKASTELUSSA PIHATTOLEHMÄN HYVINVOINTI

SIKAHYVÄT OLTAVAT TAPELIN LUOMUSIKALASSA

VAIHTOEHTONA MALLASOHRA

LOMITUSAPUA PERHEVAPAALLE

MAATALOUSYRITTÄJÄN JA LOMITTAJAN SAAPPAISSA

KUN NAVETTAPOLKUUN TULEE MUTKA

EI KAVIOTA, EI HEVOSTA

LAITUMELLE LOMPSIS!

MUOVIONGELMIA JA ONGELMAMUOVEJA

YMMÄRRÄ NAUTAASI

BIOKAASULAITOKSELLA MAATALOUDEN POTENTIAALI HYÖTYKÄYTTÖÖN

SUOMALAINEN NAUTA ON HIILENSITOJA

KULJETUSMUKAVUUTTA ELÄIMILLE

RYPSISTÄ ON MONEKSI

HYVINVOINTIA JA HYGIENIAA HIEKASTA

UHKANA TILASOKEUS

VASIKOIDEN VIERIHOITO - TILOJEN TUHLAUSTA VAI SATSAUSTA TULEVAISUUTEEN?

NYKYAIKAINEN TRAKTORI SÄÄSTÄÄ KULJETTAJAA

TALOUS JA TYÖAIKA HALTUUN YHTEISVOIMIN

INVESTOINNILLA HYVINVOINTIA

RATKAISU VEDESTÄ JA KOKO APE SYÖDÄÄN EDESTÄ

MISSIONA TERVEET SORKAT

HEVONEN IHMISEN KUNTOUTTAJANA

SUUNTANA YLÄMÄÄNKARJA

SUOJELE SUOMENKARJAA

LÖYLYÄ JÄÄN KESKELLÄ

OSAAVA TYÖNTEKIJÄ HELPOTTAA MAATILAYRITTÄJIEN ARKEA

VIHREÄ KULTA YMPÄRILLÄMME

JYVÄT & AKANAT

2 Meijän Luvalla 12/2019

PÄÄKIRJOITUS

Hyvinvointia maatalouteen Luonnonvara-alan opiskelijoina olemme huolissamme maatalousyrittäjien jaksamisesta. Kilpailu kiristyy ja tuottajiin kohdistuvat paineet kasvavat. Kiire ja suuri työmäärä nakertavat jaksamista ja lisäävät stressiä. Hyvinvointi on tärkeä ja ajankohtainen aihe, jota emme voi painottaa liikaa. Tämän vuoden Meijän Luvalla -lehden teemana onkin hyvinvointi. Käsittelemme hyvinvointia monelta kantilta – niin kasvien, ilmaston, eläinten kuin ihmistenkin näkökulmista. Lehdessä esitellään muun muassa keinoja tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Näitä keinoja ovat esimerkiksi eläinten käsittely niiden lajinmukaiset käyttäytymistarpeet huomioiden, vasikoiden vierihoito sekä hiekkaparret. Voit lukea Meijän Luvalla -lehdestä muun muassa biokaasulaitoksen hyödyistä sekä maatalousmuovien ongelmista ja käsittelyvinkeistä. Maatalouden tähän asti ongelmallisiksikin koetut sivutuotteet voivat olla jopa arvokkaita esimerkiksi ilmastonmuutoksen hallinnassa. Ilmastonmuutoksen kannalta tärkeitä lehdessä esiteltäviä aiheita ovat myös suuri ruokahävikki ja suomalaisen naudan hiilijalanjälki, joka on aiemmin luultua pienempi. Tiedätkö jo, miten tärkeitä pölyttäjät ovat kasveille ja siten kotimaiselle ruoantuotannolle? Entä onko monipuolinen ja pölyttäjille hyödyllinen rypsi tuttu viljelykasvi? Tai mikä on jääsauna ja miten sellainen rakennetaan? Näistä ja monista muista mielenkiintoisista aiheista voit lukea Savonian agrologiopiskelijoiden Meijän Luvalla -lehdestä. Kuva Janina Pasanen

Antoisia lukuhetkiä! Minna Klemetti ja Kaisa Holappa Päätoimittajat

MEIJÄN LUVALLA 2019 SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU KANSIKUVA Lauri Vasalampi

MARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖ Lauri Vasalampi

PÄÄTOIMITTAJAT Minna Klemetti Kaisa Holappa

MARKKINOINTI Janne Oinonen Kosti Kopola Roni Hyttinen Jonna Poutiainen

ULKOASU JA TAITTO Jasmine Blomberg Tanja Kokkonen Emma Ahonen Wellamo Loppukaarre

PAINOPAIKKA Ecoprint Oy

KUVATOIMITTAJA Tanja Kokkonen 12/2019 Meijän Luvalla

PÖRRÄÄKÖ PELLOLLA? Valtaosa käyttämästämme ravinnosta on suoraan yhteydessä pölyttäjiin, joten pölyttäjäkato uhkaa koko maailman ruokaturvaa. Pölyttäjillä, kuten mehiläisillä, perhosilla ja kärpäsillä, on erittäin suuri merkitys koko maailman ruuantuotannossa. Jopa yli 75 prosenttia maailman ruokakasveista tarvitsee ainakin osittain pölyttäjiä tuottaakseen satoa. Ruuantuotannon lisäksi pölyttäjillä on mittaamaton merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemille. Marjojen ja hedelmien kasvatuksessa hyönteispölytys on välttämätöntä. Onnistunut pölytys on monen viljelykasvin hyvän sadon edellytys. Lisäksi se vaikuttaa marjojen ja hedelmien painoon ja kokoon positiivisesti. Pölytyksellä on myös merkitystä sadon ulkonäköön, muotoon sekä kuljetus- ja säilytyskestävyyteen. Esimerkiksi mansikoiden kiinteys ja säilyvyys sekä rypsiöljyn laatu paranevat pölytyksen ansioista. Peltoviljelykasvien saama suurin etu pölytyksestä on sadon nopeampi ja tasaisempi tuleentuminen sekä öljykasvien siementen öljypitoisuuden lisääntyminen. Pölytyksestä hyötyviä kasveja ovat esimerkiksi omena, vadelma, pensasmustikka, rypsi, rapsi ja punaapila.

4 Meijän Luvalla 12/2019

Onnistuneen pölytyksen varmistamiseen voidaan käyttää pölytyspalveluita. Pölytyspalveluita tuottava taho tuo korvausta vastaan mehiläispesänsä lähelle pölytystä kaipaavaa viljelystä. Mehiläistarhaaja huolehtii mehiläisten ja pesän hoidosta sekä korjaa itselleen hunajasadon. Viljelijälle jää huolehdittavaksi, etteivät mehiläiset kärsi viljelytoimenpiteistä. Pölytyksen lisäksi mehiläisiä voidaan käyttää pölytyspalveluiden avulla myös mansikan ja vadelman harmaahomeen biologisessa torjunnassa, jolloin mehiläiset lentävät pesästä kukkaan ja levittävät torjunta-ainetta kasveihin. Samalla periaatteella voidaan torjua myös omenan siemenkotamätää.

Miten ja miksi suojella pölyttäjiä? Pölyttäjäkato on koko maailmaa koskeva ongelma, ja pölyttäjiin ja niiden suojelemiseen kannattaisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Esimerkiksi jotkin kasvinsuojeluaineet ovat vahingollisia pölyttäjille. Pölyttäjiä voidaan suojella ruiskuttamalla kasvinsuojeluaineet kukkivalle kasvustolle yöaikaan, jolloin pölyttäjät eivät lennä.

Luonnonmukainen tuotanto edesauttaa pölyttäjien selviytymistä, sillä luomussa ei käytetä pölyttäjiä vahingoittavia kasvinsuojeluaineita. Lisäksi pientareet ja pajukot luonnonkasveineen ovat pölyttäjille tärkeitä ruokapaikkoja, joten pölyttäjiä auttaakseen kannattaa pientareet niittää vasta luonnonkasvien kukinnan jälkeen. Koska suurin osa ruokakasveistamme tarvitsee pölyttäjiä tuottaakseen riittävästi satoa, saattaisi pölyttäjien hävitessä koitua ongelmaksi maailmanlaajuinen ruokapula. Ruuantuotannon lisäksi kärsisi myös luonnon monimuotoisuus, sillä esimerkiksi metsämarjoista täysin hyönteispölytyksestä riippuvaiset mustikka ja puolukka todennäköisesti katoaisivat. Marjat ovat arvokasta ravintoa myös monille eläimille, ja samoin pölyttäjät sekä muut hyönteiset ovat tärkeitä niitä ravintonaan käyttäville linnuille. Pölyttäjistä huolehtiminen sekä pölytyspalveluiden käyttö ovat täten järkevää niin ruuantuotannon turvaamisen, luonnon monimuotoisuuden kuin viljelyn kannattavuudenkin kannalta. Teksti Jasmine Blomberg Kuva Pixabay

VIERIVÄ KIVI EI SAMMALOIDU –

Savonia aktiivisena kehittäjänä UMPI HANKE

MATUKE TURVALLISUUS MUKANASI

JALAKA

UMPPARI

ASKELEEN T E R V E E M P I N A U TA

HANKE

KV farmari

HevosDigi

InsectSavo

Lue lisää Savonian kehitys- ja innovaatiotoiminnasta! www.savonia.fi/ruokatuotannonhankkeet

12/2019 Meijän Luvalla

HAASTEENA RUOKAHÄVIKKI Ruokahävikki on maailmanlaajuinen ongelma, johon kiinnitetään liian vähän huomiota. Kotitalouksissa leipäpussin lopun heittäminen roskiin voi tuntua pieneltä, mutta vuositasolla syömäkelpoista ruokaa päätyy jätteeksi merkittäviä määriä. Se rasittaa ympäristöä turhaan. Ruoka ja ruoantuotanto herättävät paljon keskustelua niin julkisten tahojen kuin kuluttajienkin keskuudessa. Kuluttajia mietityttävät eläinten oikeudet ja eri ruokavalioiden vaikutukset ilmastoon. Ruokaan liittyvät myös terveellisemmän elämän tavoittelu sekä syömiseen liittyvät sosiaaliset paineet. Kuluttajalle ei kuitenkaan välttämättä ole selvää, miten hänen valintansa vaikuttavat terveyteen tai ympäristöön. Eri tutkimukset saattavat tarjota keskenään ristiriitaisia tuloksia esimerkiksi liha- ja maitotuotteiden käytöstä. Kasvisruokavalion sekä erilaisten lihan- ja maidonkorvikkeiden koetaan olevan ratkaisu moniin ympäristö- ja terveysongelmiin. Kasvisruokavalio ja veganismi saavat paljon julkisuutta keinoina vähentää ruoankulutuksen ympäristövaikutuksia, mutta argumentit voivat olla osin virheellisiä. Eläinten oikeuksiin ja ruoantuotannon ympäristökuormituksiin vedotessa monesti käytetään ulkomailla tuotetun ruoan dataa. Kotimaista tuotantoketjua ja sen toimintatapoja tai päästöjä ei useinkaan tunneta. Viralliset ravitsemussuositukset ohjaavat kuluttajia vähentämään punaisen lihan ja rasvaisten maitotuotteiden kulutusta. Paineita tulee myös globaalilta tasolta, kun ympäristöjärjestö WWF kehottaa vähentämään lihan kulutusta. Maailman väkiluku kasvaa, mutta maapallon resurssit hupenevat kovaa vauhtia. Yhä useampi vaihtaa maito- ja lihatuotteet kasviperäisiin valmisteisiin. Tiettyjen raaka-aineiden välttelyn sijaan tehokkaampi keino ympäristön suojelemiseksi olisi olemassa olevien tuotteiden tehokas käyttö. Ruokahävikki on luonnonvarojen tuhlausta, kun roskiin heitetään syömäkelpoista ruokaa. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen koko ruoantuotantoketjussa syn-

6 Meijän Luvalla 12/2019

tyvä ruokahävikki voi olla jopa 500 miljoonaa kiloa vuodessa. Tästä kotitalouksien osuus on noin 30 % eli 120–160 miljoonaa kiloa.

RUOKAHÄVIKILLÄ JA SEN VÄHENTÄMISELLÄ ON TODELLINEN VAIKUTUS YMPÄRISTÖÖN JA SEN HYVINVOINTIIN. Hävikkiviikko-sivusto on listannut edellä mainitut luvut ymmärrettävämpään muotoon. Kotitalouksissa menee hukkaan noin 14 000 rekkaautollista syömäkelpoista ruokaa, jonka arvo olisi viisi miljoonaa euroa. Hukkaan heitetyn ruoan ilmastovaikutukset vastaavat noin 100 000 keskiverto henkilöauton päästöjä. Hävikkiviikko-sivustolta selviävät myös globaalin ruokahävikin tunnusluvut. Jopa kolmannes tuotetusta syömäkelpoisesta ruoasta jää käyttämättä. Koko maailman

viljelyalasta siis 30 % käytetään sellaisen ruuan tuotantoon, joka päätyy lopulta suoraan roskiin. Tämä vastaa 1,3 miljardia tonnia ruokaa, jolla voisi arvion mukaan ruokkia kaksi miljoonaa ihmistä. Esimerkiksi tuotetusta lihasta jää noin 20 % käyttämättä, mikä vastaa 75 miljoonaa nautaa. Ruokahävikillä ja sen vähentämisellä on siis todellinen vaikutus ympäristöön ja sen hyvinvointiin. Muuttamalla omia kulutustottumuksia on helppo vaikuttaa oman ruokahävikin aiheuttamaan hiilijalanjälkeen. Huomioimalla ero viimeisen käyttöpäivän ja parasta ennen -merkinnän välillä välttyy heittämästä syömäkelpoista ruokaa pois turhaan. Lisäksi huolellinen suunnittelu ja ennakointi kauppareissuilla vähentävät syömäkelpoisen ruoan päätymistä roskiin, kun ostaa vain sellaisen määrän ruokaa, minkä varmasti ehtii syödä. Teksti Janina Pasanen Kuva Minna Klemetti

MAAKUNNAN MAISTUVIMMAT BURGERIT JA PIZZAT RENNOSSA JA PALVELEVASSA PUBIMILJÖÖSSÄ Ohjelmatarjonta www.graceville.fi Kauppakatu 15, 74100 Iisalmi Maatalousneuvoksen sähköisellä taloushallinnolla oma taloustieto on Eevamari Rauhamäki kätevästi hallinnassa.

Koneviesti opiskelijoille — 50% koneviesti.fi/opiskelija

www.suonentieto.fi

TARJOLLA ON MONIA ERILAISIA GENOMITESTEJÄ, MUTTA VAIN YKSI TESTAUSMENETELMÄ MITTAA

KARJASI PERINNÖLLISTÄ IMMUUNIVASTETTA. Elevate -sovelluksen avulla testaat helposti karjasi jalostuksellisen tason ja perinnöllisen immuunivasteen, tarkistat polveutumisen, ja saat tulokset haitallisista haplotyypeistä. Lisäpalveluina tarjolla myös TPI-tulokset, punavärigeeni ja A2A2 -beettakaseiini. Lisätiedot www.semex.fi tai omalta alue-edustajalta. Semex Finland Oy Viikatetie 3, 91900 Liminka | puh. 040 550 7643 | sari.alhainen@semex.fi

12/2019 Meijän Luvalla

Tarkastelussa pihattolehmän hyvinvointi Monissa keskusteluissa nousee esille kysymys, onko luonnonmukaisessa tuotannossa oleva lehmä onnellisempi kuin tavanomaisessa tuotannossa elävä lehmä. Mitä on eläimen hyvinvointi? Naudan hyvinvointia tulisi tarkastella sen omasta näkökulmasta: mittapuuna on oltava eläimen oma kokemus sen henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Lehmän hyvinvointia voidaan edistää ymmärtämällä sen lajinmukaista käyttäytymistä ja tarpeita. Saaliseläimenä nauta tarvitsee tilaa liikkua ja väistää esimerkiksi laumahierarkiassa korkeammalla olevaa eläintä. Riittävä tila takaa myös paremman fyysisen kunnon, kun lehmä pääsee liikkumaan vapaasti. Hyvä kunto helpottaa poikimisia ja vaikuttaa positiivisesti lehmän terveyteen. Navetan lantakäytävien pitävä pohja on perusedellytys lajityypilliselle käyttäytymiselle, jotta naudan on helppo liikkua ilman pelkoa kaatumisesta.

Valokeilassa olosuhteet Lehmä käyttää makaamiseen noin puolet vuorokaudesta, josta se nukkuu noin neljä tuntia. Makuupaikan tulisi olla mukava, jotta lehmä pystyy makaamaan luonnollisessa asennossa ja nukkumaan REM-unta. Pehmeä, kuiva ja pitäväpohjainen makuupaikka on lehmälle omiaan. Liian ahdas tai kova makuupaikka rasittaa lehmän jalkoja ja vähentää lepoon käytettävää aikaa. Liian ahtaassa parressa makuulle laskeutuminen ja ylösnouseminen

8 Meijän Luvalla 12/2019

on hankalaa. Lehmä lepää lyhyissä jaksoissa, joten helpot siirtymät makuupaikalta pois ja takaisin ovat tärkeitä. Tarve lajinmukaiseen käyttäytymiseen ulottuu myös ravinnon hankkimiseen ja märehtimiseen. Laumaeläiminä naudat syövät mielellään yhtä aikaa, joten ruokailutilaa tulee olla riittävästi. Naudan ruokinta perustuu nurmeen eli karkearehuun. Karkearehun tulee olla riittävän kuitupitoista, jotta rehun pureskelun ja märehtimisen tarve täyttyy eikä häiriökäyttäytymistä synny. Tällaista häiriökäyttäytymistä voi olla esimerkiksi kielen pyörittely. Korkeatuottoinen lehmä voi juoda jopa 200 litraa vettä vuorokauden aikana. Vesikuppien ja -altaiden riittävä virtaus on tärkeä lehmän veden saannin kannalta, koska lehmä juo tarvitsemansa vesimäärän lyhyissä sykleissä. Juomapisteen tulee olla sopivalla korkeudella ja riittävän syvä, että lehmä voi juoda sille mukavassa asennossa. Stressi ja kipu alentavat naudan hyvinvointia. Pitkittyneestä stressistä

kärsivän eläimen kunto ja tuotoskyky heikentyvät. Myös elimistön puolustuskyky laskee ja hedelmällisyyshäiriöt lisääntyvät. Olosuhteet vaikuttavat stressin syntyyn niin elintilan kuin ihmiskontaktien osalta. Lepo ja positiiviset sosiaaliset suhteet vähentävät stressiä.

Geenimanipuloidut rehut eivät kuulu suomalaisen lypsylehmän ruokavalioon missään tuotantotavassa. Nauta on herkkä koville äänille sekä äkillisille liikkeille. Naudan ja ihmisen välinen positiivinen kanssakäyminen edistää oleellisesti naudan hyvinvointia. Hyvän suhteen luomisessa kannattaa käyttää apuna naudan herkkyyskausia. Nauta on kaikkein vastaanottavaisin – niin hyvässä kuin pahassa – heti syntymänsä jälkeen. Toinen herkkyyskausi tulee hiehon ensimmäisen poikimisen aikaan.

Navetta ja ulkoilu Luomupihaton ja uudehkon tavanomaisen pihaton välillä ei ole suuria rakenteellisia eroja lypsylehmien osalta. Suurimmat erot ovat ruokinnassa ja rehujen tuotantotavassa, lääkityksissä, pihaton lattiarakenteessa sekä ulkoiluvaatimuksessa. Luomulainsäädäntö ja tuetun maatilarakentamisen vaatimukset kulkevat monelta osin käsi kädessä. Parsien mitoitukset ja pihaton pinta-alavaatimukset ovat lypsävien osalta melko yhtenevät. Luomupihatossa täytyy olla kiinteää pohjaa vähintään puolet lehmän käytettävissä olevasta lattiapinta-alasta. Luonnonvaloa antavaa ikkunapinta-alaa tulee olla vähintään 5 % navetan lattiapinta-alasta. Luomupihatot ovat yleensä eläintiheydeltään hieman tavanomaisia pihattoja väljempiä. Luomunavetat ovat pääosin pihattoja, mutta pieniä, alle 30 eläinyksikön luomulypsykarjoja saa pitää parsinavetassa poikkeusluvalla. Tällöin eläinten tulee päästä kesäisin laitumelle päivittäin ja talvisin jaloittelemaan vähintään kaksi kertaa viikossa. Poikivien eläinten kytkettynä pitäminen on kielletty.

Nurmirehu ruokinnan lähtökohtana Luomutuotannossa ruokinnan tulee koostua luonnonmukaisesti tuotetuista rehuista. Tilan täytyy tuottaa 60 % rehuista itse tai yhteistyössä muiden luomutilojen kanssa, jotta omavaraisuusvaatimus täyttyy. Luomulehmän väkirehuruokintaa rajoitetaan siten, että väkirehuprosentti saa olla korkeintaan 40 % kuiva-ainekiloista. Poikkeuksena on kuitenkin lypsylehmän tuotantokauden ensimmäiset kolme kuukautta, jolloin väkirehuprosentti saa olla 50 %. Tavanomaisessakin tuotannossa lypsylehmien ruokinta perustuu nurmirehuun, jota täydennetään väkirehuilla. Väkirehujen osuutta ei ole rajoitettu, mutta liian suuri määrä väkirehuja aiheuttaa ruokinnallisia sairauksia, joten liiallinen väkirehuruokinta ei ole järkevää. Geenimanipuloidut rehut eivät kuulu suomalaisen lypsylehmän ruokavalioon missään tuotantotavassa. Lypsylehmien herutuskauden ongelmia on vaikeampi paikata luomussa. Herutuskaudella eli nou-

sevan tuotannon vaiheessa lehmä tarvitsee runsaasti energiaa, muuten se alkaa vapauttaa energiaa omasta elimistöstään, mikä puolestaan johtaa laihtumiseen ja sairastumiseen. Tavanomaiseen tuotantoon on saatavilla runsaasti erilaisia energiarehuvalmisteita, joilla pystytään ehkäisemään herutuskauden ongelmia. Luomutuotantoon sallittuja energiavalmisteita on vähemmän saatavissa.

Lypsylehmän lääkintä Luomulehmien lääkintä eroaa jonkin verran tavanomaisten lehmien lääkinnästä lääkintäkertojen rajoittamisen vuoksi. Luomulehmän saa lääkitä vain kolme kertaa vuoden aikana – neljännen kerran jälkeen lehmän siirtymävaihe luomuun alkaa alusta. Jos lehmää joudutaan lääkitsemään useamman kerran saman syyn takia, kaikki lääkeannokset lasketaan yhdeksi hoitokerraksi. Tavanomaisen lehmän lääkintäkertoja ei ole rajoitettu. Lääkintäkertojen lisäksi luomulehmän lääkinnän aiheuttamat varoajat ovat kaksinkertaisia verrattuna tavanomaiseen lypsylehmään.

Luomulehmien tulee saada laiduntaa laidunkaudella päivittäin navettatyypistä riippumatta. Myös nuorkarjalle tulee järjestää laiduntamis- ja ulkoilumahdollisuus. Talviulkoilusta voidaan pihatto-olosuhteissa luopua, jos kesän laidunkausi voidaan järjestää normaalia pidempänä. Eläimille haitalliset sääolosuhteet voivat keskeyttää ulkoilun väliaikaisesti. Tavanomaisessa tuotantotavassa ei ole laidunnus- ja jaloitteluvaatimusta, jos lehmät elävät pihattonavetassa. Parsinavetassa asuvien lehmien täytyy päästä ulkoilemaan vähintään 60 päivänä vuodessa. Monella tavanomaisellakin tilalla pihattolehmät pääsevät ulkoilemaan ja laiduntamaan, vaikka laki ei siihen velvoita. Yleistä onkin, että nuorkarja ja ummessa olevat lehmät laiduntavat koko kesän. Ruokinnan toteuttaminen ja laitumien riittävyys hankaloittavat laiduntamista lypsykarjan osalta. 12/2019 Meijän Luvalla

Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi antibioottikuurin jälkeen maito on myyntikelvotonta vähintään kahden viikon ajan, jos lääkkeen varoaika on normaalisti seitsemän vuorokautta. Vasikoiden juomatarpeen vuoksi lypsylehmien lääkinnän aiheuttama varoaikamaito ei ole aina jätettä. Lääkintäkertojen rajoituksen takia umpilehmien kivennäisruokinta sekä lypsy- ja poikimahygienia ovat erityisen korostetussa asemassa luomutiloilla. Hyvä hygienia ja ruokinnan onnistuminen vähentävät sairastumisriskiä ja siten myös lääkintäkertoja.

Vasikoiden hoito ja ruokinta Luomuvasikoiden tulee saada täysmaitoa vähintään kolmen kuukauden ikään saakka. Tavanomaisessa tuotannossa ei ole määritetty, kuinka kauan vasikkaa täytyy juottaa maidolla tai maitojuomavalmisteella. Yleinen käytäntö kuitenkin on, että vasikat juotetaan maidolla tai maitojauhejuomalla noin kahden kuukauden ikään asti. Eläinsuojelulaki määrittää, että vasikka on juotettava vähintään kaksi kertaa päivässä ja ruokinnassa on otettava huomioon yksilön tarpeet. Molemmissa tuotantotavoissa vasikan saa erottaa emästään heti poikimisen jälkeen. Aikainen vierotus on helpompi vasikalle, koska se leimautuu emäänsä viiveellä.

Luomussa vasikkaa saa pitää yksittäiskarsinassa korkeintaan viikon ikäiseksi, minkä jälkeen vasikan tulee päästä ikätoveriensa kanssa ryhmäkarsinaan.

Tuotantotavasta riippumatta on tärkeää tarkastella lehmän hyvinvointia sen lajinmukaiset käyttäytymistarpeet huomioiden.

käri saa nupouttaa vasikan, rauhoitettuna ja kivunlievitystä käyttäen. Vasikan tulee olla nupoutettaessa alle neljän viikon ikäinen. Eläinsuojelulaki sallii vasikan nupoutuksen ilman kivunlievitystä tavanomaisessa tuotannossa. Näin ei kuitenkaan enää toimita, vaan eläinlääkäri hoitaa nupoutuksen myös tavanomaisessa tuotannossa. Suurin osa maidontuottajista kuuluu meijereiden vastuullisuusohjelmien piiriin. Vastuullisuusohjelmat takaavat vasikalle eläinlääkärin tekemän asianmukaisen nupoutuksen.

Maitotilojen vastuullisuus Tavanomaisessa tuotannossa yli kahden kuukauden ikäisten vasikoiden pitäminen yksittäiskarsinoissa on kielletty. Yksittäiskarsinassa olevien vasikoiden täytyy nähdä ja pystyä koskemaan lajitovereitaan. Tuotantotavasta riippumatta vastasyntyneitä vasikoita pidetään usein yksittäiskarsinoissa, jotta niille voidaan taata rauhallinen paikka ja yksilöllinen hoito syntymän jälkeen. Vasikat siirretään kuitenkin pian ryhmäkarsinoihin, jossa ne saavat leikkiä lajitovereittensa kanssa. Yleisesti ottaen ryhmäkarsinat ovat helppohoitoisempia kuin yksilökarsinat. Luomussa vasikan nupoutukseen tarvitaan poikkeuslupa, joka anotaan kerran. Ainoastaan eläinlää-

Luomutiloille suoritetaan vuosittain luomuvalvonta, jossa tuotanto käydään läpi kokonaisvaltaisesti. Luomuvalvonnalla pyritään takaamaan tuotannon korkea laatu. Myös tavanomaisia tiloja valvotaan, joskaan valvonta ei satu välttämättä joka vuosi samalle tilalle. Yli 86 % suomalaisista lypsykarjatiloista kuuluu Nasevaan, nautojen omaan terveydenhuoltojärjestelmään. Lehmämäärässä mitattuna 92 % suomalaisista lehmistä on Nasevan piirissä. Nasevaan kuuluvalle tilalle eläinlääkäri tekee vähintään yhden terveydenhuoltokäynnin vuodessa. Useat meijerit, kuten Valio, Juustoportti, Arla ja Maitomaa, ovat kokeneet eläinten hyvinvoinnin tärkeäksi ja kannustavat maidontuottajiaan tuotantotavasta riippumatta parantamaan eläinten olosuhteita. Juustoportti ja Maitomaa ovat teettäneet maidontuottajatiloilleen eläinten hyvinvoinnin arviointeja. Esimerkiksi Valio maksaa vastuullisuuslisää tuottajilleen, jotka panostavat eläinten hyvinvointiin ja täyttävät vastuullisuusohjelman ehdot. Vastuullisuusohjelma takaa naudoille muun muassa Nasevan, säännöllisen sorkkahoidon sekä vasikoiden asianmukaisen nupoutuksen. Lähes kaikki Valion maidontuottajat kuuluvat kyseisen ohjelman piiriin.

10 Meijän Luvalla 12/2019

Hyvinvointikorvaus kannustaa parempiin olosuhteisiin Suomessa maksetaan hyvinvointikorvausta tiloille, jotka sitoutuvat panostamaan tuotantoeläinten hyvinvointiin. Suomen kaikista nautatiloista 53 % on sitoutunut hyvinvointikorvaukseen. Hyvinvointikorvauksen tarkoitus on korvata kasvaneet kustannukset ja lisätyö. Korvauksen toimenpiteet ovat aina eläinsuojelulain minimivaatimukset ylittäviä toimenpiteitä. Hyvinvointikorvausta voi hakea niin tavanomainen kuin luomutilakin. Luomutila voi hakea korvausta vain luonnonmukaisen tuotannon vaatimukset ylittäviltä osin. Yrittäjä voi valita tilalleen sopivat ja järjestettävissä olevat toimenpiteet, joita ovat esimerkiksi nautojen pito-olosuhteiden parantaminen, vasikoiden pito-olosuhteiden parantaminen, nautojen laiduntaminen ja jaloittelu sekä sairas-, hoito- ja poikimakarsinat. Esimerkiksi vasikoiden pito-olosuhteiden parantamisen vaatimuksena on muun muassa vasikan nupouttaminen eläinlääkärin rauhoittamana, puuduttamana ja kivunlievitystä käyttäen. Toimenpiteen ehtona on myös ryhmäkarsinan kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu makuualue. Luomutila ei voi hakea tätä korvausta, koska korvauksen ehdot ovat myös luomutuotannon vaatimuksia. Tavanomainen tila voi ottaa toimenpiteeksi nautojen laiduntamisen ja ulkoilun. Jos laidunkausi on kesällä lyhyt (kuitenkin vähintään 60 päivää), sitoumus velvoittaa myös talviulkoiluun vähintään kaksi kertaa viikossa. Toinen vaihtoehto ulkoiluun on pitkä laidunkausi, jolloin talviulkoilua ei välttämättä tarvita.

Luomuun vai ei? Luomutuotannossa on piirteitä, jotka lisäävät nautojen hyvinvointia verrattuna tavanomaisen tuotannon minimivaatimuksiin. Ulkoilu niin kesällä kuin talvellakin edistänee nautojen henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Toisaalta hyvinvointikorvaus ja vastuullisuuslisät kanustavat myös tavanomaisia tiloja

esimerkiksi ulkoiluun ja muihin nautojen hyvinvointia lisääviin toimiin. Turha lääkkeiden käyttö ei ole ongelma kummassakaan tuotantotavassa, koska lääkkeet ovat aina eläinlääkärin määräämiä. On tärkeää, että kivunlievitystä voidaan käyttää esimerkiksi vaikean poikimisen, loukkaantumisen tai utaretulehduksen takia. Kipulääkitys olisikin hyvä vapauttaa luomun lääkintärajoitteiden ulkopuolelle.

Luomuun siirtymistä rajoittaa tällä hetkellä se, että uusia luomusopimuksia ei ole ollut saatavissa. Luomuun siirtyminen kiinnostaa tuottajia. Luomutilojen taloudellinen kannattavuus on selkeästi parempi kuin tavanomaisilla tiloilla. Monet tuotantorakennukset ovat luomukelpoisia sellaisenaan tai pienin muutoksin. Luomuun siirtymistä rajoittaa tällä hetkellä se, että uusia luomusopimuksia ei ole ollut saatavissa. Myöskään peltopinta-ala ei kaikilla tiloilla riittäisi rehuomavaraisuusvaatimuksen ja satotasojen alenemisen jälkeen. Tavanomaisen tuotannon peltoviljelyssä käytetään kasvinsuojeluaineita, jotta rikkakasvien leviäminen saadaan pysäytettyä. Kasvinsuojelu-

aineita saa ostaa ja käyttää vain kasvinsuojelututkinnon läpäissyt henkilö. Kasvinsuojeluaineiden käyttöä valvotaan tarkasti Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ja Elintarvike-, liikenne- ja ympäristöviraston tahoilta. Myös tavanomainen tuotanto Suomessa on tarkoin säädeltyä ja turvallista. Suomessa on hyvä eläinsuojelulaki, jota ollaan kehittämässä entistä paremmaksi. Olemassa olevan eläinsuojelulain toimivuutta valvovat useat eri tahot. Tuotantotavasta riippumatta on tärkeää tarkastella lehmän hyvinvointia sen lajinmukaiset käyttäytymistarpeet huomioiden. Katsaus pihattoon kertoo paljon eläinten hyvinvoinnista. Pihatossa tulisi olla rauhallinen ilmapiiri – osa eläimistä on syömässä, osa parsissa lepäämässä ja märehtimässä. Jos käytävillä tai parsissa on paljon seisoskelevia ja rauhattomia lehmiä, jotain on todennäköisesti vialla. Tilallisten ja karjanhoitajien ammattitaito sekä hyvät eläintenkäsittelykäytännöt yhdessä hyvien navettaolosuhteiden kanssa takaavat lehmälle hyvän elämän. Sanonta ”Hyvinvoiva eläin on tuottava eläin” ei ole klisee – edistetään siis nautojen hyvinvointia yhdessä tuotantotavasta riippumatta! Teksti ja kuvat Minna Klemetti

12/2019 Meijän Luvalla

SikahyvĂ¤t oltavat Tapelin luomusikalassa

Tapelin luomusikala Kiuruvedellä on yksi Suomen kahdestatoista luomusikalasta ja ainoa laatuaan Itä-Suomessa. Tilaa isännöi kolmannessa sukupolvessa Hannu Kämäräinen, joka on toiminut myös Savo-Karjalan luomuyhdistyksen puheenjohtaja keväästä 2019 alkaen. Kämäräisen tekemisestä huokuu kiinnostus omaa alaa kohtaan sekä halu toimia eläinten parhaaksi. Hän haluaa nähdä sikalaan astuessaan virkeän, uteliaan, saparo kippurassa tervehtivän yksilön, jonka karva kiiltää ja selkä on pyöreä. Kämäräiselle sikojen hyvinvointi on itsessään arvokasta ja työn edellytys. Luomutuotanto palvelee Kämäräisen mielestä sikojen hyvinvointia paremmin kuin tavanomainen, koska luomussa emakko saa liikkua tilavaatimusten sekä porsitus- ja tiineytyshäkkien käytön aikarajoituksien ansiosta enemmän. Ulkoiluvaatimus mahdollistaa lajille tyypillisempää ympäristöä ja tekemistä. Kämäräinen on kuitenkin vienyt toimintansa säännöksiäkin pidemmälle ja lisännyt sikojensa hyvinvointia ympärivuotisella ulkoilulla. Lisäksi hän on jättänyt porsitus- ja tiineytyshäkkien käytön kokonaan pois. Tapelin sikalan erikoisuutena emakot siirtyvät loppuimetyksen ajaksi porsaidensa kanssa ryhmäkarsinaan, mikä mahdollistaa porsaiden vieroituksen ennalta tutussa ryhmässä. Tutussa ryhmässä vieroittuminen vähentää imetyksen loppumisesta ja emästä erkaantumisesta aiheutuvaa stressiä sekä lieventää laumaeläimelle tyypillistä valtataistelua. Kämäräinen muistuttaa, että luomuvaihtoehdon lisäksi myös hyvinvointikorvaus on mahdollistanut sikojen olojen parantumisen Suomessa, sillä se on merkittävä tuki myös tavanomaisille tiloille. Hyvinvointituki on lisännyt sikaloissa vapaaporsitusta, virikkeitä sekä lisäkuivitusta.

Liian iso ryhmäkoko voi saada porsaat puremaan toistensa häntiä tai korvia, koska tilaa syömiselle, lepäämiselle ja leikille ei ole enää tarpeeksi. Liian isossa ryhmässä myös kuivikkeet kastuvat ja likaantuvat tavallista nopeammin, mikä saa siistin sian stressaantumaan.

Saparot ja antibioottien vähäinen käyttö ovat Suomen valttikortteja Suomessa ja Euroopassa sikojen häntien typistäminen on kiellettyä. Joissakin Euroopan maissa saparoiden typistäminen on kuitenkin sallittua erityisluvalla. Typistämisen ehkäisee häntien puremista ja siitä mahdollisesti aiheutuvaa tulehdusta ja tarvetta lääkitykselle. Kämäräinen kokee saparollisten sikojen olevan Suomen valttikortti ja muiden maiden tulisi lopettaa järjestelmällinen saparoiden typistäminen huonojen olosuhteiden aiheuttaman stressin piilottamiseksi. Kämäräisen mielestä onkin epäreilua, että muualla Euroopassa saparoiden säästämisestä maksetaan erillistä tukea, mutta Suomessa ei. Tapelin tilalla hännänpurentaa ei juurikaan esiinny, koska olosuhteet ja ruokinta vastaavat sikojen tarpeita. Jos pihaton tyhjennys viivästyy,

ilmaan vapautuu enemmän ammoniakkia, ja häiriökäyttäytymistä voi ilmaantua. Ongelma saadaan pysäytettyä nopeasti karsinan lisäkuivituksella ja virikkeellisten oksien lisäämisellä siihen asti, kunnes pihatto päästään tyhjentämään ja ilma raikastuu.

Tapelin tilalla sian luomustatusta ei ole koskaan tarvinnut poistaa. Kämäräisen mukaan hännänpurennan paras ehkäisykeino onkin olosuhteiden kuntoon laittaminen. Häntiä typistämällä vältellään huonojen olosuhteiden aiheuttamaa häiriökäyttäytymistä, eli todellinen ongelma jätetään huomiotta. Saparoiden säästämisen lisäksi Suomi niittää maailmalla mainetta vähäisenä antibioottien käyttäjänä, ja moni lihatalo onkin lanseerannut antibiootittomia tuotelinjoja markkinoille. Toisin kuin Suomessa, joissakin Euroopan maissa antibioottia voidaan lisätä suoraan sikojen rehuun tai porsaille annetaan heti syntymän jälkeen antibioottipiikit estämään ripuleita, Kämäräinen

Sika on herkästi stressaantuva eläin, ja erilaiset häiriökäyttäytymiset ilmenevät niillä varsin nopeasti, jos jokin on vialla, oli kyse sitten ruuasta, ryhmäkoosta tai virikkeiden puuttumisesta. Virikkeillä onkin suuri vaikutus sian hyvinvoinnille, joskin ihmiset ovat inhimillistäneet virikkeen merkitystä turhan paljon. Kämäräisen mukaan paras virike sialle on karkearehu, oksat ja kuivikemateriaali. Varsinaisista leluista sika ei välitä kuin hetken. Karsinan kuivikkeissa juoksentelu ja arvojärjestyksestä nahistelu ovat porsaalle mielekästä tekemistä. 12/2019 Meijän Luvalla

tietää kertoa. Suomessa antibiootteja käytetään vain todettuun tarpeeseen, ei ennaltaehkäisevästi. Vastoin monien käsitystä, luomussakin saa lääkitä eläintä antibiooteilla, mutta lääkintäkertoja on rajoitettu määrä: esimerkiksi emakkoa saa lääkitä vain kolme kertaa vuodessa ja lihasikaa kerran koko sen elinikänä, eli kuuden kuukauden aikana. Jos tila taas kuuluu antibiootittomaan tuotantolinjaan, mutta sikaa lääkitään antibiootilla, se tulee merkitä, jotta kyseisen sian lihaa ei käytetä ollenkaan antibiootittomien tuotteiden tekoon. Jos sikaa lääkitään luomutilalla enemmän kuin lääkintäkerrat sallivat, sian luomustatus poistetaan. Tapelin tilalla sian luomustatusta ei ole koskaan tarvinnut poistaa. Lääkintäkertoja tulee vain muutamia satunnaisia esimerkiksi porsaiden ripulin vuoksi.

Sikaruttotilanne monin tavoin vaarallinen Tapelin tilalle saapuessa pihatietä ja koko tilaa ympäröi jykevä ja korkea verkkoaita. Se on viime vuonna

14 Meijän Luvalla 12/2019

valmistunut villisika-aita, joka on pakollinen kaikille sikoja ulkoiluttaville tiloille. Syy villisikojen loitolla pitämiselle on niiden levittämä afrikkalainen sikarutto, joka on viimeisen kymmenen vuoden sisällä levinnyt kovaa vauhtia maailmalla.

Sikalasta aukeavissa ulkotarhoissa loikoilee tyytyväisenä kuusikymmentäviisi emakkoa, jotka tuottavat 1 300 lihasikaa vuodessa. Kämäräisen mukaan esimerkiksi Kiinassa, Vietnamissa ja Laosissa tilanne on muuttunut hallitsemattomaksi pienien takapihasikaloiden takia, sillä siat ja villisiat pääsevät niissä kontaktiin toistensa kanssa. Suomessa sikaruttoa ei vielä ole tavattu, mutta lähimmät havainnot siitä on tehty Virossa ja Venäjällä Pietarin alueella. Tilanne on monin tavoin vaarallinen taudin leviämisen kannalta, koska villisikoja voi

päästä Venäjän puolelta Suomeen jalkaisin. Lisäksi tietämätön kuluttaja voi tuoda saastunutta sianlihaa mukanaan tuliaisina Virosta. Kiinan sikaruttotilanne on Kämäräisen mukaan toisaalta mahdollistanut paremmat tuottajahinnat sianlihalle: Kiinassa syödään eniten sianlihaa koko maailmassa, mutta koska sikarutto on karsinut noin 25 % maan omasta sianlihan tuotannosta, antaa se Suomelle ja muille maille raon sianlihan vientiin.

Porsitushäkkien käyttö ja urosporsaiden kastraatio herättävät keskustelua Tuotantoeläinten olot kiinnostavat kuluttajia yhä enemmän. Sikapuolella kiinnostusta herättävät etenkin porsitushäkkien käyttö sekä urosporsaiden kastraatio. Kämäräinen kokee, että nämä ovat vanhaksi käyneitä toimintamalleja, joiden tilalle voitaisiin kehittää uusia tapoja sikojen ylläpitoon ja kasvatukseen. Muutosta tulisi kuitenkin tukea rahallisesti ja byrokratiaa vähentämällä, jotta tilojen olisi mahdollista muuttaa esimerkiksi tuotantotilojaan sopivammiksi.

Sikalat käyttävät porsitushäkkejä, koska niiden uskotaan vähentävän porsaskuolleisuutta. Kämäräisen mukaan onkin totta, että porsitushäkki voi estää emakkoa vahingoittamasta poikasiaan, mutta jos karsinassa on tarpeeksi tilaa ja emakolla terveet jalat, emakko ei vapaanakaan runtele porsaitaan. Tapelin tila onkin toimiva todiste tästä, sillä heidän vapaan porsituksen sikalassaan on vain satunnaisia porsaskuolemia. Nykyiseenkään tilanteeseen Kämäräinen ei kuitenkaan tuudittaudu vaan haluaa ensi vuonna kokeilla vinoseiniä, jotka luovat suojaa antavan tilan seinän ja lattian väliin. Tämä toimii porsaiden turvana, jotta ne eivät jää emakon ja seinän väliin rutistuksiin. Samalla emakko saa mukavan tuen, jota vasten asettua makuulle. Kämäräinen myös lisää, että sikojen jalostuksessa tulisi alkaa keskittymään aiemmin painotetun pahnueen koon sijaan enemmän emo-ominaisuuksiin ja hyvään jalkarakenteeseen.

Urospuoliset porsaat kastroidaan parin viikon ikäisinä, jotta niiden lihaan ei tarttuisi niin sanottua karjun hajua, joka haisee tai maistuu lihasta ammoniakin kaltaisena. Karjun haju johtuu kiveksien erittämästä sukupuolihormonista, mutta yllättävää on, että Kämäräisen mukaan karjun hajua erittyy usein vain pienellä osalla karjuista. Pelkkä kipulääkityksen käyttö toimenpiteessä on Kämäräisen mielestä liian vähän, koska kastrointi aiheuttaa porsaalle stressiä heti kiinniotosta alkaen ja kipu jatkuu vielä operaatiota seuraavinakin päivinä. Kämäräisellä on tietopohjaa erilaisista keinoista, joilla kastraatiota voitaisiin kehittää, muttei vielä osaa nimetä hänen mielestään parasta vaihtoehtoa. Yksi mielenkiintoisimmista vaihtoehdoista on jo joillakin tiloilla käytössä oleva immunokastraatiorokote. Rokote saa nimensä mukaisesti sian tuottamaan vasta-aineita sen karjun hajua aiheuttavaa hormonituotantoa vastaan. Muutoksia

Untitled-1 1

voitaisiin tehdä myös tuotantolinjassa: karjut voitaisiin jättää kokonaan kastroimatta, mikäli ne teurastettaisiin niin aikaisin, ettei niihin ennättäisi tarttua karjun hajua. Käytössä voisi yleistyä myös kehitteillä oleva elektroninen nenä, joka haistaisi karjunhajuiset yksilöt pois hajuttomasta tuotantolinjasta. Pidemmän päälle jalostuksella on Kämäräisen mukaan ratkaiseva rooli hajuttomien karjulinjojen yleistymisessä, sillä karjun haju on periytyvä ominaisuus, eivätkä kaikki siat periytä sitä. Sikalasta aukeavissa ulkotarhoissa loikoilee tyytyväisenä kuusikymmentäviisi emakkoa, jotka tuottavat 1 300 lihasikaa vuodessa. Tapelin luomusikalassa kasvavia porsaita ja emakoita voi päästä tervehtimään syksyisin järjestettävässä Luonnon päivä -tapahtumassa. Lisäksi sikalan arkea voi seurata Facebookissa Tapelin luomusika -nimiseltä tililtä. Teksti Heli Tikkanen ja Leena Pöksyläinen Kuvat Heli Tikkanen

*PYÖRÖPAALAUSTA *KARHOTUKSET 30.9.2019 15.19.29 *YM. TRAKTORITYÖT Haapajärvi ja lähipaikkakunnat, HEIKKI KORPI p.040 584 9331

M A AT I LO J E N PARASTA

• Neuvo 2020 • Kirjanpito • Budjetointi • Viljelysuunnittelu • Maksuvalmiuslaskelmat • Tuki- ja veroneuvonta

REHUNSÄILÖNTÄÄN

P. 0400 906 724 | Heidi P. 0400 906 231 | Juho www.eurotrading.fi

www.maatili.fi 12/2019 Meijän Luvalla

Vaihtoehtona mallasohra Tähän asti mallasohran viljely on keskittynyt Suomen hallitsevan mallastamon läheisyyteen Etelä-Suomeen. Ilmaston lämpenemisen myötä kasvukausi on pidentynyt ja maltaasta puidaan satoa myös Pohjois-Savon alueella. Kuulaana kevätaamuna kahvin tuoksu täyttää talon ja ilmoille helähtää kysymys: ”Voiko täällä viljellä sinappia?” – ”Ei”, on Jukka Ruotsalaisen suora vastaus vaimolleen, joka ei kuitenkaan tyydy vastaukseen vaan alkaa selvittää asiaa Googlen avulla. Pian Ruotsalainen saakin kattavan listauksen faktatietoa sinapin viljelystä. Tänä kesänä Tölppäänniemen tilalla Iisalmen Huotarissa on saatu ihastella auringon kanssa kilpaa säteilevää sinapin kukintaa. Epäilysten kautta onnistumiseen – näin sai alkunsa myös Mallashanke, jota maatalouden moniottelijaksi itseään tituleeraava Ruotsalainen koordinoi. Savossa on yleisesti vallinnut käsitys, ettei mallasohra kasva näillä leveysasteilla. Siitä huolimatta tänä kesänä PohjoisSavon pelloilla on viljelty mallasohraa melkein 200 hehtaarin alalla yhteensä neljäntoista viljelijän pellolla. Maltaan viljely on tähän asti keskittynyt lähinnä Etelä-Suomeen, jossa sijaitsee Suomen suurin mallastamo. Mallashankkeessa onkin selvitetty mallasohran viljelyn ja jatkojalostuksen mahdollisuuksia Pohjois-Savossa.

16 Meijän Luvalla 12/2019

Savossa on yleisesti vallinnut käsitys, ettei mallasohra kasva näillä leveysasteilla. Mallasohran viljely on sopimusviljelyä, jolloin viljeltävät lajikkeet määrittää mallastamo. Tällä hetkellä Pohjois-Savon alueella voi viljellä RGT Planetia, Tipplea, Harbingeria, Trekkeria ja Irinaa. Mallasohralle paras kasvupohja on kivennäismaa, jonka pH on hyvä. Eloperäisillä mailla ongelmaksi muodostuu typen hallitsematon vapautuminen, jolloin jyvän valkuaispitoisuus voi nousta liian korkeaksi. Hyvin muokattu, tasainen, lämmin ja sopivan kostea kylvöalusta antaa valmiudet siemenen tasaiseen orastumiseen. Lisäksi maltaan viljelyssä käytetään suurempaa kylvötiheyttä kuin rehuohran viljelyssä. Näin pystytään estämään liiallinen sivuversominen. Ruotsalainen kertoo, että painavat tähkät tuuheassa kasvustossa luovat tautipainetta, minkä vuoksi kasvinsuojeluun kannattaa kiinnittää

huomiota. Korrensääteen käyttöä ei hänen mukaansa kannata pelätä. Tärkeä tekijä onnistuneessa mallasohran kasvukaudessa on myös aikainen kylvö. Jyvä on suuri ja vaatii aikaa kuivua, joten on tärkeää kylvää aikaisin keväällä, jotta jyvällä on koko kasvukausi aikaa kypsyä. Esikasviksi mallaspellolle soveltuvat parhaiten rypsi, ruis ja kaura. Ohra ja vehnä sen sijaan lisäävät merkittävästi tautipainetta. Tärkeimpiä vaatimuksia mallasohran laadulle ovat valkuaispitoisuus ja itävyys. Valkuaispitoisuuden tavoitearvo maltaassa on 10,5 –11 % ja itävyyden 95 %. Liika valkuainen aiheuttaa panimolla ongelmia oluen valmistuksessa. Tasainen itävyys ja jyväkoko taas ovat erittäin tärkeitä tekijöitä mallastuksen idätysja kuivausvaiheen onnistumisen kannalta. Ruotsalainen mainitsee mallasohran viljelyn hyväksi puoleksi myös mahdollisuuden huonon sadon hyödyntämiseen: mikäli esimerkiksi valkuaispitoisuus nousee liian korkeaksi mallastuskäyttöön, sadon voi silti hyödyntää rehuviljana. Ruotsalainen kertoo myös, ettei itse ole ennen saanut niin suuria satoja litisteviljasta kuin nyt mallasohralohkojen reuna-aloilta.

Mallastamo Pohjois-Savoon Kaksitahoinen mallasohra ei eroa suuresti rehuohran viljelystä, mutta korkeat satotasot ja mallasohrasta saatava hyvä hinta puhuvat puolestaan. Ruotsalaisen pelloilla kasvoi mallasohran erittäin satoisaa lajiketta RGT Planetia, jonka satotaso ylsi 5 000 kiloon hehtaarilta. Paras satotaso kohosi Maaningalla jopa 7 000 kiloon hehtaarilta.

Kaksitahoinen mallasohra ei eroa suuresti rehuohran viljelystä, mutta korkeat satotasot ja mallasohrasta saatava hyvä hinta puhuvat puolestaan.

Maltaasta maksetaan noin 20–40 euroa tonnilta enemmän kuin rehuohrasta. Tämä raha uppoaa kuitenkin tällä hetkellä rahtiin, sillä ohra matkaa tilalta aina Lahteen saakka mallastettavaksi. Tähän Ruotsalaisella on kuitenkin ratkaisu, jota mallashankkeessa on kehitetty viimeisen vuoden aikana: mallastamo Pohjois-Savoon. Näin viljelijät voisivat tarjota paikalliselle panimolle mahdollisuuden käyttää paikallista mallasta oluen valmistukseen.

Mallasohran viljely parantaisi viljelyn kannattavuutta ja toisi samalla mallastamon myötä lisää töitä Pohjois-Savoon. Vaikka mallashanke tuleekin päätökseen, työ mallastamon eteen ei lopu. Viimeiset mallasohrat odottavat vielä puimista, ja Ruotsalainen kertookin suuntaavansa seuraavaksi puimurin koppiin. Kysymykseen, kasvaako Huotarissa myös ensi kesänä mallasta, Ruotsalainen vastaa naurahtaen: ”Ehdottomasti, rakkaudesta lajiin, oluen ystävät!”

Teksti ja kuvat Wellamo Loppukaarre

Juho-Heikki Kauppinen

Hankkeessa on tehty laajoja selvityksiä niin mallastamoon vaadittavasta tekniikasta, parhaista sijaintivaihtoehdoista kuin talous- ja kannattavuuslaskelmistakin. Ruotsalainen painottaa, ettei hankkeessa ole päätetty mallastamon kohtalosta vaan tehty pohjatyötä mahdolliselle yhtiölle, joka perustaisi mallastamon. Mallastamosta on kuitenkin turha haaveilla, ellei mallasohraa viljellä tarpeeksi Pohjois-Savossa. Sen viljely onkin erittäin kannattava vaihtoehto esimerkiksi karjanpidon lopettaville tiloille rehuohraa korkeamman hinnan vuoksi.

Lannoitteet suomalaiselta yritykseltä

CEMAGRO OY Puh. 019 375 7500 www.cemagro.fi

12/2019 Meijän Luvalla

LOMITUSAPUA PERHEVAPAALLE

LAPSIPERHE, LUE OIKEUKSISTASI!

Lasten hoitaminen ja maatalousyrittäjyys voivat olla hankala yhdistelmä, varsinkin lasten ollessa pieniä. Suurin osa Suomen maatiloista on edelleen perheviljelmiä, ja maatalousyrittäjyys vaikuttaakin aina koko perheeseen. Lastenhoidon järjestämiseen voi saada lomitusapua. Lomitus on avainasemassa perhe-elämän ja maatalousyrityksen yhdistämisessä, sillä lasten ottaminen mukaan töihin ei yleensä ole turvallista. Kotieläintiloilla on paljon vaaranpaikkoja, ja työt eivät etene kovin joutuisasti, mikäli toinen silmä on oltava koko ajan lapsissa. Maatalousyrittäjällä on samanlainen oikeus äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaaseen kuin muillakin työssäkäyvillä. Vapaalla olevan yrittäjän työosuuden navetalla hoitaa yleensä lomittaja. Lomittajan saaminen edellyttää, että yrittäjä on maatalousyrittäjien eläkelain (MYEL) mukaisesti vakuutettu päätoiminen tai sivutoiminen maatalousyrittäjä. Maatalousyrittäjällä on oikeus perhevapaiden sijaisapuperusteiseen lomitukseen Kelan päivärahapäätösten mukaisesti. Lisäksi yrittäjällä on oikeus lomittajaan myös perhevapaan ajalle osuville pyhäpäiville, vaikka Kela ei niistä päivärahaa maksakaan. Sijaisapulomitus on aina maksullista ja verovähennyskelpoista. Perusmaksu määräytyy MYEL-vakuutuksen perusteena olevan työtulon määrän perusteella, aivan kuten Kela-päivärahakin. Näin ollen maksettavan päivärahan määrä yleensä kattaa sijaisapulomittajan maksun äitiys-, isyys- ja vanhempainrahakausien aikana riippuen maatalous-

18 Meijän Luvalla 12/2019

yrittäjän työpäivien pituudesta. Äitiysrahakausi on 105 arkipäivää, ja sen aikana sijaisapumaksua vähennetään 50 prosenttia perusmaksusta. Isyysrahakausi taas on 54 arkipäivää, ja sen voi pitää useammassa jaksossa joko äitiysrahakaudella äidin kanssa yhtä aikaa tai myöhemmin. Vanhempainvapaa kestää 158 arkipäivää, ja sen voi pitää äiti, isä tai vanhemmat vuorotellen. LOMITUSPALVELUIDEN TOIMIMISTA TESTATAAN PITKISSÄ SIJAISAPULOMITUKSISSA.

vän sijaan käyttää enemmänkin sijaisapulomitusta hyväkseen, esimerkiksi tilanteessa, jossa tukiverkostoa, kuten edellistä sukupolvea, ei ole käytettävissä lastenhoitoapuna. Mikäli alle 3-vuotias lapsi on kunnallisessa päivähoidossa (edes osa-aikaisesti), ei kodinhoidontukea myönnetä, ja siten myöskään lomittaja-apuun ei ole oikeutta lastenhoidon perusteella. Mikäli alle 10-vuotias lapsi sairastuu äkillisesti, lapsen hoitamiseksi tai hoidon järjestämiseksi voi saada sijaisapulomitusta. Lomitusapua voi saada enintään seitsemän päivää sairautta kohden. Jos lapsen sairaudenhoito tai kuntoutus kestää pidempään kuin seitsemän päivää, lomitusapua voi saada Kelan erityishoitorahapäätöksen mukaisesti. SIJAISAPUMAKSUN MÄÄRÄ

Jos perhe hakee kodinhoidontukea vanhempainrahakauden jälkeen, alle 3-vuotiaan lapsen hoitoon on mahdollista saada sijaisapua enintään 100 päivää vuodessa lapsen ikävuotta kohti. Kodinhoidontuen aikana käytetty sijaisapumaksu on korotettu 50 prosentilla perusmaksusta. Sijaisapumaksun nouseminen vanhempainrahakauden jälkeen voi monesti rajoittaa lomitusavun käyttämistä. Toisaalta on yrittäjiä, jotka voisivat sadan päi-

Sijaisapumaksu on kolme euroa + X / 5 400 sijaisavun alkamisvuoden alussa (1.1.) voimassaolevasta MYEL-työtulosta. Toisin sanoen mikäli maatalousyrittäjän vuosityötuloksi (= X) on valittu 25 000 €, sijaisavun perusmaksu on 3 € + 25 000 € / 5 400 = 3 € + 4,63 € = 7,63 €. Lähde: Mela

Tuet lastenhoitoon Kelalla on myös lastenhoitoa helpottavia tukia, jotka eivät oikeuta lomitusapuun. Kelan maksaman joustavan hoitorahan saaminen alle 3-vuotiaan lapsen hoitamisesta ei ole sijaisapuperuste, joten siihen ei saa lomitusta. Ensimmäisellä ja toisella luokalla olevan koululaisen hoitoon voi Kelasta hakea osittaista hoitorahaa, mikäli vanhempi hoitaa pientä koululaista kotona vähentäen samalla omaa työaikaansa. Työajan lyhentämiseen ei kuitenkaan voi saada lomitusapua, vaan työaikaa pitää vähentää muilla järjestelyillä.

Myös muut lomaoikeudet kannattaa hyödyntää Lastenhoidon tai muun tarpeen paikkaamiseen vuosiloma- ja sijaisapulomitustöiden lisäksi voi maatalousyrittäjä saada maksullista lomitusapua päivittäisiin karjanhoitotöihinsä. Kukin maata-

lousyrittäjä voi saada maksullista lomitusta 120 tuntia vuodessa. Tuetun lomitusavun hinta vuonna 2019 on 14,19 euroa tunnilta. Täysin maksullista lomitusapua voi ostaa 36,12 euron tuntihintaan. Lomituspalveluiden toimimista testataan pitkissä sijaisapulomituksissa. Perhevapaiden, kuten muidenkin sijaisapujen, tarpeesta tulee ilmoittaa lomatoimistoon kirjallisesti ennen lomituksen alkamista. Mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tehty sijaisapupyyntö antaa parhaat mahdollisuudet lomitusavun toteuttamiseen. Vaikka moni maatalousyrittäjä kokee itsensä korvaamattomaksi maatilalleen, ovat äiti ja isä läsnäolollaan korvaamattomia lapselle. Maatalousyrittäjien kannattaisikin hyödyntää saatavilla olevat lastenhoidon lomituspalvelut täysimääräisesti. Teksti ja kuva Leena Pöksyläinen

LASTENHOIDON KELA-TUKIEN MÄÄRÄT Kodinhoidontuen hoitoraha: - 338,34 €/kk yhdestä alle 3-vuotiaasta - 101,29 €/kk jokaisesta muusta alle 3-vuotiaasta lapsesta - 65,09 €/kk yli 3-vuotiaasta mutta alle kouluikäisestä lapsesta Lisäksi voi saada tulosidonnaista hoitolisää enintään 191,07 €/kk. Joustava hoitoraha alle 3-vuotiaasta: - 241,19 €/kk tai 160,80 €/kk riippuen, paljonko keskimäärin työskentelet viikossa Osittainen hoitoraha 1. ja 2. luokalla olevasta lapsesta: 96,89 €/kk Lähde: Kela

Maatalousyrittäjän ja lomittajan saappaissa Toimiva lomituspalvelu on eräs maatalousyrittäjien hyvinvoinnin elinehdoista. Ammattitaitoinen ja luotettava lomittaja on kullanarvoinen ja mahdollistaa maatalousyrittäjän todellisen irtautumisen tilan töistä. Kun yrittäjä tietää tilan olevan hyvissä käsissä, lomalle voi jäädä levollisin mielin. Aina lomittajilla ei kuitenkaan ole riittäviä taitoja kaikkien töiden tekemiseen, jolloin yrittäjä joutuu vapaalla ollessaankin osallistumaan tilan töihin. Loma säilörehua ottaen tai eläimiä ruokkien ei ole oikeaa lomaa. Pula osaavista, kaiken taitavista tekijöistä on todellinen. Työn henkisen ja fyysisen kuormittavuuden huomioon ottaen se ei ole ihme. Lomittaja on vastuussa toisten elinkeinosta, joten paine tehdä työ parhaalla mahdollisella tavalla on suuri. Lisäksi työpaikka vaihtuu jatkuvasti ja jokaisella tilalla on omat, erilaiset toimintatavat, joihin lomittajan täytyy osata mukautua. Oman

jännityksensä työhön tuovat myös vieraat eläimet, joiden käyttäytyminen on lomittajalle täysi arvoitus. Lomittajat saavat myös helposti moitteita työstään, mikä vaikuttaa työn mielekkyyteen. Aina vika ei ole kuitenkaan lomittajassa, vaan tiloilla työhön opastamisessakin voi olla kehitettävää, sillä maatilayrittäjä sokaistuu helposti omiin työtapoihinsa. Tilalliselle itsestään selvät asiat eivät ole niitä lomittajalle, jolle navetta ja karja voivat olla täysin vieraita. Siksi selkeät työohjeet ja eläinten merkitseminen ovat kaiken a ja o. Mikäli näin ei ole, vahingon sattuessa syyttävä sormi ei voi osoittaa ainoastaan lomittajaan.

töön auttaisi sekä lomittajia että maatalousyrittäjiä. Näin lomittajat pärjäisivät tilalla kuin tilalla ja yrittäjät saisivat viettää lomansa rauhassa. Teksti Iida Puustinen Kuva Leena Pöksyläinen

Jotta lomituspalvelu saataisiin nykyistä toimivammaksi, alalle tarvitaan uutta työvoimaa ja arvostuksen lomittajan ammattia kohtaan on lisäännyttävä. Lisäksi alalla jo olevien lomittajien ammattitaidon kehittämiseen tulisi panostaa. Lomittajien koulutus esimerkiksi erilaisten maatalouskoneiden käyt12/2019 Meijän Luvalla

KOLUMNI

KUN NAVETTAPOLKUUN TULEE MUTKA Mitä tehdä, kun navettapolku alkaa tympäistä eikä työstään saa enää sitä samaa iloa kuin 20 vuotta sitten? Maataloudesta on kertynyt paljon käytännön kokemusta ja kantapään kautta on tullut opittua asioita. Ala kiinnostaa, mutta päivittäiset navettatyöt eivät innosta. Tällaisia mietteitä oli päässä vuosia. Maatalouteen on investoitu, perhe on perustettu ja lapset ovat kasvaneet. Joko olisi aika miettiä, mitä muuta elämältä haluan? Keski-iän kriisikö on iskenyt? Pikkuhiljaa ajatuksissa alkoi pyöriä ammatinvaihtokin, uudelleen kouluttautuminen. Olenhan aina tykännyt lukea ja oppia uutta. Mutta toisaalta en halunnut heittää hukkaan sitä tietoa ja kokemusta, mikä vuosien varrella maataloudesta oli kertynyt. Minulla ei ollut maatalousalan koulutusta ja jos haluaisin työskennellä tilan ulkopuolella maatalouden parissa, koulutus olisi ehdoton. Niinpä hain opiskelemaan agrologiksi Savoniaan ja pääsin koulutukseen, joka toteutetaan monimuotona. Monimuotokoulutus sopii työn ohessa opiskeluun. Koulutukseen kuuluu itsenäistä opiskelua, etäopiskelua, verkko-opiskelua ja lähipäiviä. Lähiopetusta on noin joka kolmas viikko. Opiskelu aiheutti kohdallani sen, että tulevina vuosina haasteena on työn, opiskelun, luottamustoimien ja perheen velvollisuuksien yhdistäminen. Tällä hetkellä opintoja on takana reilu vuosi. Vuosi on ollut rankka, mutta antoisa. Sekä kotiväeltä että opettajilta on vaadittu joustoa ja ymmärrystä. Kurssien suorituksista on joutunut ja pystynyt neuvottelemaan ja monimuoto-opiskelijan tarpeet on huomioitu kiitettävästi. Savonialla on myös huomioitu alalta kertynyt käytännön kokemus. Joidenkin kurssien suorittaminen onnistuu hyvin myös etänä. Se mahdollistuu osallistumalla tunneille verkkokokousohjelman avulla tai katsomalla kurssiin liittyviä tallenteita. Tallenteiden avulla opiskelu on joustavaa, ja samaa tallennetta voi katsoa kerta toisensa jälkeen, jolloin asia menee perille tällaiselle varttuneemmallekin opiskelijalle. Osa kursseista on puhtaita verkkokursseja, joita voi suorittaa oman aikataulunsa mukaisesti. Nykyään opiskelu ei ole sidottu kellonaikoihin. Tämän lehden aiheena on hyvinvointi. Opiskelun aloittaminen on lisännyt hyvinvointiani. Minun ei ole pakko kulkea loppuelämää samaa navettapolkua, vaan voin muuttaa suunnan kohti sellaista, josta saan enemmän iloa. Elämä opettaa, ihminen muuttuu. Pitää uskaltaa tehdä isojakin ratkaisuja, ja ne vaativat myös läheisiltä paljon. Haluankin rohkaista tällä kirjoituksella ihmisiä menemään kohti omia haaveitaan. Minulle maatilamme on edelleenkin tärkeä, mutta toiminnassa olen tällä hetkellä mukana hieman erilaisella panostuksella kuin aiemmin. Suunnan muutos oli välttämätön. En aio olla eläkkeellä katkera vanhus kiikkustuolissa vaan elää oman näköistä elämää maatalousalalla jatkaen. Rohkaisen etenemään sitä kohti, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Se auttaa jaksamaan. Me maatalousyrittäjät ja maatalouden parissa työskentelevät teemme arvokasta työtä. Uskon työmme arvostuksen lisääntyvän tulevaisuudessa. Tehkäämme maatalouden eteen jokainen sellainen panostus, missä me itse olemme parhaimmillamme. Muistakaa toteuttaa itseänne ja haaveitanne! Merja Tuovinen Kirjoittaja on agrologiopiskelija ja maatalousyrittäjä

IISALMEN IHMEET TEHDÄÄN YHDESSÄ. Me Iisalmessa toimimme yhteisen kaupunkimme puolesta niin, että se tunnetaan nyt ja tulevaisuudessa ihmeitä tuottavana, hyvinvoivien ihmisten

ja yritysten yhteisönä, jossa arvostus ruokkii positiivista onnistumisen kierrettä. Haluamme olla Suomen houkuttelevin seutukaupunki vuonna 2030.

HYPPÄÄ KYYTIIN

osaksi ihmeellistä iisalmelaista yhteisöä

iisalmi.fi/byiisalmi

EMME ODOTA IHMEITÄ.

Teemme niitä.

PEKKA SIRVIÖN säätiö 12/2019 Meijän Luvalla

Ei kaviota, ei hevosta Hevosen pysyminen tuki- ja liikuntaelimistöltään terveenä edellyttää oikeanlaista ja säännöllistä kavionhoitoa. Keskeisessä asemassa on ammattitaitoinen kengittäjä, jolla on taito vuolla kavio anatomisesti oikeisiin muotoihin ja mittoihin hevosen rakenteen perusteella. Myös kengän muotoilu ja sovittaminen on tehtävä hevosen rakennetta kunnioittaen. Kengittäminen – tai kengittämättä jättäminen – heijastuu kokonaisvaltaisesti hevosen hyvinvointiin ja olemukseen. Hevonen, joka kykenee liikkumaan helposti ja kivuttomasti, pystyy antamaan täyden työpanoksen esimerkiksi kilpasuoritusten aikana. Samoilla linjoilla on Ylä-Savon ammattiopistolla kengityksen opettajana toimiva pitkän linjan kengitysseppä Jukka Kemiläinen. ”Säännöllisellä kengityksellä varmistetaan hevosen pysyminen sille suunnitellussa käyttökunnossa. Hevosen luontaisia liikkeitä ei kengityksellä pystytä merkittävästi parantamaan, mutta ne voivat huonontua epäsopivan kengityksen seurauksena.” Kilpahevosen seisottaminen tallissa esimerkiksi jänteen vammautumisen takia on myös kallista. Jännevauriot paranevat hitaasti ja uusiutuvat helposti. Esimerkiksi ravihevosilla yleinen ongelma on kavioiden varvasosan jättäminen vuolun yhteydessä liian pitkäksi. Hevonen joutuu tekemään paljon ylimääräistä työtä jalan maasta nostamisen aikana, mikä rasittaa jalan takaosassa olevia koukistajajänteitä kohtuuttomasti. Hyvän kavionhoidon tuomat edut pätevät kaikkiin hevosiin, ei vain kilpahevosiin. Harrastehevosilla virheellisen tai puutteellisen kengityksen tuomat seuraukset ovat samoja kuin kilpahevosillakin, mutta ne vain kehittyvät pidemmällä aikavälillä kevyemmän rasituksen seurauksena. Harrastehevosten käyttöä voidaan yleensä jatkaa keventämäl-

lä liikuttamista, mutta esimerkiksi nivelrikkoinen hevonen voi vaatia säännöllistä lääkitystä esimerkiksi niveliin piikitettynä. Vaikka oireita voidaan lievittää ja hevosen oloa helpottaa, erilaiset jalkavaivat johtavat lähes poikkeuksetta hevosen ennenaikaiseen lopettamiseen. Kemiläinenkin muistuttaa, että virheellinen kavionhoito voi lyhentää hevosen elinikää.

Kaiken takana on anatomia Kavio on monimutkainen rakennelma, joka on suoraan yhteydessä hevosen luustoon. Kavion ulkopuolinen osa eli sarveiskavio vastaa ihmisen kynttä. Sarveiskavio on kasvava osa kaviosta, jota vuolemalla muotoillaan ja lyhennetään kaviota. Sarveiskaviossa ei ole tuntoa, minkä ansiosta hevonen voi talvella seistä hangessa palelematta ja kenkiä voidaan sovittaa kuumana. Sarveiskavion sisällä ovat martokavio sekä kavio- ja sädeluu. Kavion pohjassa oleva kolmionmuotoinen kimmoisa osa on säde, joka toimii iskunvaimentimena. Se lisää pitoa sekä aktivoi verenkiertoa kaviossa. Kavio laajenee jokaisella askeleella kantaosistaan, kun säde puristuu hevosen painon alla maata vasten. Tätä kutsutaan kaviomekanismiksi, joka on edellytys terveelle ja hyvinvoivalle kaviolle. Kaviomekanismin toiminta voi estyä virheellisen vuolun tai kengityksen seurauksena. Koska jalkojen pysyminen terveenä on hevosen elinehto, martokaviossa on paljon hermoja ja verisuonia. Hevosen polven alapuolella ei ole lihaksia lainkaan, vaan luut liikkuvat jänteiden avulla ja niveliä tukevat lukuisat nivelsiteet. Suurin näistä on sääriluun takana oleva hankoside, jota moni luulee luuksi. Hevosen jalkojen anatomisesta rakenteesta johtuen vinoon tai muuten vastoin hevosen yksilöllistä rakennetta vuoltu kavio rasittaa voimakkaasti niveliä, jänteitä, sidekudoksia ja lihaksia. Erityisesti selkävaivat ovat usein merkki ongelmista jalkojen alueella, sillä kengityksen tuoma rasitus kohdistuu suoraan selkärankaa tukeviin lihaksiin.

Hevosen koko paino (noin 500– 800 kg hevosen koosta riippuen) kohdistuu kavioihin. Koska kaviot kasvavat jatkuvan paineen alaisina, vuolusta johtuva vinous pahenee kavion kasvun myötä. Epätasapainoinen kavio myös häiritsee hevosen liikkumista, mikä altistaa hevosen erilaisille tapaturmille ja lihasperäisille vaivoille. Pitkään jatkuneen virheellisen rasituksen seurauksena on usein nivelrikko.

SÄÄNNÖLLINEN KAVIONHOITO ON ENNALTAEHKÄISEVÄÄ TERVEYDENHOITOA PARHAIMMILLAAN.

hevosen maksimaalinen suorituskyky. Erikoiskengät sairaskengityksessä taas tukevat ja nopeuttavat toipumista. Talviaikaan kenkiin ruuvataan pienet nastat eli hokit, jotka ehkäisevät hevosen liukastumisia ja kaatumisia. Kengittäminen ei kuitenkaan ole itse tarkoitus. Pehmeillä pohjilla liikkuva hevonen, jolla on kestävä kavioaines, voi pärjätä hyvin myös ilman kenkiä. Kengättömän hevosen kavioiden säännöllinen vuolu on kuitenkin aivan yhtä tärkeää kuin kengässä olevan hevosen kengitys. Jos kavio pääsee kasvamaan pitkäksi ilman kengän tuomaa suojaa, kavioon tulee helposti lohkeamia tai halkeamia. Talviaikaan kengätön kavio ei anna jäisellä alustalla hevoselle riittävästi pitoa.

Hyvinvoivat kaviot vaativat päivittäistä hoitoa Kengillä vai kengittä? Kengityksen tarkoituksena on suojata hevosen kaviota liialliselta kulumiselta. Kavio kasvaa keskimäärin 4 mm kuukaudessa, mutta hevoset liikkuvat usein sellaisilla alustoilla, joilla kaviot kuluvat nopeammin kuin kasvavat. Sopiva kengitysväli on tavallisesti 6–8 viikkoa riippuen hevosen käyttötarkoituksesta ja kavion kasvunopeudesta. Ongelmatapauksissa voidaan hyödyntää tihennettyä vuoluväliä, joka voi olla jopa kolme viikkoa. Hevosella voi olla myös virheelliset jalka-asennot, jolloin hevosen liikkeet ovat kaviota epäsymmetrisesti kuluttavia. Tällaisessa tilanteessa kengän tuoma suoja ja tuki ovat tarpeen. Esimerkiksi jos hevosen rakenne altistaa kavion kantojen litistymiselle, litistyneet kannat eivät kasva koskaan takaisin ja kaviokulma jää pysyvästi virheelliseksi. Kantojen litistymistä voidaan kuitenkin ehkäistä säännöllisellä vuolulla, jolloin kavion varvasosa saadaan pidettyä riittävän lyhyenä.

Hyvään kavionhoitoon kuuluvat oleellisesti kengityksen tai vuolun lisäksi myös olosuhteet, joissa hevosta pidetään. Sekä liian kuiva että liian märkä ympäristö vaikuttavat kavion kestävyyteen negatiivisesti. Kuiva kavio lohkeilee ja kasvaa hitaasti. Märkä ja mutainen ympäristö taas pehmentää kavioita ja altistaa säteen tulehduksille. Hevonen myös pudottaa kenkänsä helpommin mudan toimiessa imukuppina. Kemiläisen mukaan kaikki kuivikkeet ovat karsinaolosuhteissa toimivia, kun kuiviketta on riittävästi ja kavioi-

Kengityksellä voidaan myös vaikuttaa hevosen liikkeisiin, esimerkiksi käyttämällä eripainoisia tai uritettuja kenkiä, jotka lisäävät pitoa. Etenkin raviurheilussa suositaan kevyemmistä materiaaleista valmistettuja kenkiä optimoimaan 12/2019 Meijän Luvalla

den puhdistus on päivittäistä. Kuivikkeissa on kuitenkin eroja. Kavion pohjaan paakkuuntunut turve hautoo ja heikentää säteiden kuntoa, kun taas kuiva kutteri tekee kavioista kovat, Kemiläinen täsmentää. Myös karsinan siivoustavalla on merkitystä. Kun karsinasta siivotaan vain pahimmat liat ja märät kohdat pois, kuivikkeesta muodostuu paksu patja karsinan betonilattiaa vasten. Kemiläinen kertoo, että tällöin alusta imee hyvin kosteuden kuitenkaan kuivattamatta kavioita. Lisäksi alusta on pehmeä ja betoni pysyy piilossa. Myös hevosen omistajalla on merkittävä vastuu kavioiden kunnossa pysymisestä. Yksinkertaisin keino kavioiden kunnossapitämiseksi on säännöllinen liikuttaminen. Kavio saa yli 90 % rakennustarpeistaan verenkierron ja aineenvaihdunnan mukana. Hevosen liikkuessa verenkierto kaviossa vilkastuu kaviomekanismin ansiosta ja sarveinen pysyy elinvoimaisena ja elastisena. Omistajan tehtävänä on myös jat-

kuvasti seurata hevosen käytöstä ja huomata mahdolliset ongelmat ajoissa. Esimerkiksi jatkuvasti yleistyvän kaviokuumeen hoidossa avainasemassa on se, että oireet havaitaan ajoissa ja hoito päästään aloittamaan heti. ”Hevosen omistajilla olisi parantamisen varaa kavioiden säännöllisessä puhdistuksessa”, Kemiläinen huomauttaa. ”Kavionpohjassa oleva paksu likakerros hautoo sädettä, ja juuttuneet kivet haittaavat hevosta”, hän perustelee. Kavioiden tarkistaminen päivittäin on tärkeää myös siksi, että mahdolliset pudonneet kengät havaitaan ajoissa. Mitä pikemmin irronneen kengän saa takaisin paikoilleen, sitä vähemmän kavio ehtii kulua ja muuttua epäsymmetriseksi suhteessa viereisen jalan kavioon. Toinen asia, mikä Kemiläisen mukaan hevosen omistajilta usein unohtuu, on riittävän lyhyt kengitysväli. Kun kavio on kengän suojaamana, se ei pääse kulumaan

Näin valmistaudut kengitykseen

Varaa kengitysaika riittävän ajoissa. Sovi mieluiten uusi aika edellisen kengityksen yhteydessä.

Ota hevonen valmiiksi kengityspaikalle ennen kengittäjän tuloa. Kurakelien aikaan pese ja kuivaa hevosen jalat. Näin kengittäjä pääsee suoraan asiaan ja ehtii ajoissa seuraavankin asiakkaan luo.

Maksa laskut ajoissa, mikäli et maksa kortilla tai käteisellä kengityksen yhteydessä.

Kengityspaikan pitää olla valoisa, rauhallinen ja turvallinen, jotta kengittäjä voi keskittyä tekemään työnsä ilman pelkoa, että hevonen karkaa paikalta.

Mikäli hevosen käytöstavoissa kengitystilanteessa on toivomisen varaa, ilmoita siitä kengittäjälle. Tämä parantaa työturvallisuutta, ja kengittäjä osaa varata enemmän aikaa haastavien hevosten kengitykseen.

Kerro mahdollisista hevoselle sattuneista vammoista tai tapaturmista, jotta kengittäjä voi ottaa ne työskennellessään huomioon.

Käytä kesäaikaan hyönteiskarkotteita, jotta hyönteiset eivät kiusaa hevosta kengityksen aikana.

24 Meijän Luvalla 12/2019

luonnollisesti vaan kasvaa valtoimenaan, Kemiläinen täsmentää. Pitkäksi kasvanut kavio hankaloittaa hevosen liikkumista, ja lopulta kengät voivat herkästi irrota itsestään. Tippunut kenkä on aina turvallisuusriski, ja naulat voivat jäädä kavioon kiinni aiheuttaen haavoja hevosen jalkoihin. Irti poljettu kenkä voi vaurioittaa kaviota pahastikin, eikä kavio korjaudu kuin kasvun myötä. Säännöllinen kavionhoito on ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa parhaimmillaan. Kun mahdolliset ongelmat pidetään kurissa ennen kuin ne pääsevät edes syntymään, säästyy paljon rahaa eläinlääkärikuluissa ja aikaa sairaan hevosen kuntoutuksesta. Tehtävistään helposti suoriutuvan hevosen kanssa on mukava harrastaa tai työskennellä. Parhaassa tapauksessa hevonen saa huimasti lisää kivuttomia ja aktiivisia elinvuosia omistajansa ilona. Teksti Janina Pasanen Kuvat Tanja Kokkonen

LAITUMELLE LOMPSIS! Rouhialan tilalla panostetaan sorkkaterveyteen. Lehmät pääsevät laiduntamaan tai jaloittelemaan päivittäin, mikäli sääolosuhteet vain sallivat.

Rouhialan tilan pihaan ajaessa nautoja laiduntaa molemmin puolin pihatietä; lypsyssä olevat eläimet toisella sekä hiehot ja ummessa olevat lehmät yhdessä toisella puolella. Nautojen hyvinvointi ja jaloittelumahdollisuuden tarjoaminen ovat tilallisille sydämenasia. Kuopiolaista Rouhialan maatilaa isännöivät Niina ja Tatu Pekkarinen. Tatun suvulle kuuluneella tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos tammikuussa 2015. Vuonna 2016 aloitettiin muutostyö parsinavetasta pihatoksi, joka valmistui keväällä 2017. Tilan 50 lehmän lypsyn hoitaa lypsyrobotti. Lehmät laiduntavat kesäisin sekä ulkoilevat säännöllisesti myös talvella. Niina Pekkarinen listaa laidunnuksen ja jaloittelutarhan käytön hyviksi puoliksi eläinten lisääntyneen liikkumisen sekä positiiviset vaikutukset yleiseen hyvinvointiin. Nautojen keskinäinen lauman hierarkiaan liittyvä välienselvittely tapahtuu yleensä ulkona, missä sille on enemmän tilaa. Pekkarinen arvelee, ettei jaloittelutarhassa tai laitumelle menevällä kujalla makoilu tee hyvää lehmien utareterveydelle.

Lypsylehmillä on käytössään kaksi laidunlohkoa, jossa lehmät laiduntavat vuorotellen. Toiselta lohkolta lehmillä on pääsy järveen juomaan, ja toisella lohkolla ollessaan lehmät käyvät juomassa sisällä. Tilan emäntä Niina Pekkarinen kertoo järven houkuttelevan lehmiä ulos lämpimämmillä keleillä, kun taas toista lohkoa laiduntaessaan ne jäävät mieluummin sisälle.

”LAIDUNNUS ON LEHMILLE ENEMMÄN TERAPIALAIDUNNUSTA KUIN RAVINNON SAAMISTA." Laidunnuksen alkaessa lehmät unohtavat käydä lypsyllä ja jäävät laitumelle syömään, mikä vähentää lypsykertoja ja luo viivettä robotille. Tilanne tasoittuu kuitenkin melko nopeasti. Laidunnus ei vaikuta juurikaan ruokintaan. "Laidunnus on lehmille enemmän terapialaidunnusta kuin ravinnon saamista." Ruokinnan pitää olla kunnossa sisällä, jotta lehmät kiertävät itse lypsyllä, Niina Pekkarinen kom-

Sorkkahoito- ja maatilapalvelu Poutiainen Sorkkahoitoa Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueella

044 059 9601 / Antti Poutiainen

mentoi ruokinnan muuttumista sisällä laidunkautena. Säilörehun maittavuus vaikuttaa lehmien kiertoon lypsyrobotilla, mutta sitä voidaan hallita rajoittamalla laitumelle pääsyä, jolloin eläimet syövät säilörehua taas paremmin. Laidunkauden ulkopuolella lehmät ulkoilevat jaloittelutarhassa. Tilalle on rakennettu jaloittelutarha siirreltävistä elementeistä. Liikuteltavien elementtien ansiosta aitausta voidaan hyödyntää esimerkiksi teuraskuormien lastauksessa. Pois lähtevät eläimet voidaan kerätä jaloittelutarhaan, josta teurasauton kuljettajat ottavat eläimet kyytiin. Tämä helpottaa kuljettajien työtä eläinten käsittelyn osalta ja tarttuvien tautien kulkeutumisen riski pienenee. Niina Pekkarinen kertoo tilan lehmien jaloittelevan ympärivuotisesti lukuun ottamatta liukkaita kelejä ja kovia pakkasia. Pekkariset ovat olleet erittäin tyytyväisiä laidunnuksesta ja jaloittelusta saataviin terveyshyötyihin ja aikovat panostaa eläinten ulkoiluun jatkossakin. Teksti Jonna Poutiainen Kuva Niina Pekkarinen

Karja Rahti Pudas Oy Eläinkuljetukset ammattitaidolla ja nykyaikaisella kalustolla

040 038 2288 & 040 809 2601 12/2019 Meijän Luvalla

Muoviongelmia ja ongelmamuoveja Muovi aiheuttaa suuresti päänvaivaa maatiloilla. Eräs ratkaisu muovin helppoon varastointiin on muovipuristin. tiloissa muodostuu hiilidioksidia ja myrkyllisiä päästöjä. Lämpökattilassakaan poltettaessa lämpötila ei nouse riittävän korkeaksi, jotta palaminen olisi puhdasta.

Muovin kierrätys ja lajittelu

Muovipaalaimella puristettuja muovipaaleja. Muovia käytetään nykyään lähes kaikkialla niin maataloudessa, teollisuudessa kuin yksityissektorillakin. Säilörehun tekotavasta riippumatta muovi on välttämätöntä rehun säilymisen takaamiseksi. Käytetyt maatalousmuovit tuottavat monilla tiloilla suurta päänvaivaa. Muovia tulee tiloilla suuria määriä, ja sen säilöminen ja kierrättäminen on haasteellista. Muovien pois saaminen tiloilta on ollut viime vuosina suurin muoveihin liittyvä ongelma. Lisäksi muovin kierrättäminen on tiloille kallista, jolloin muoveista eroon pääsemiseksi saatetaan käyttää ympäristölle haitallisia menetelmiä.

muovijäte hajoaa pitkän ajan kuluessa mikromuoveiksi. Mikromuovit kulkeutuvat veden mukana varsinkin kalojen mutta myös kaikkien eläinten ja lopulta ihmisenkin elimistöön. Osan muovien lisäaineista tiedetään aiheuttavan hormonihäiriöitä. Eläimen syödessä muovia sellaisenaan vaarana ovat suolistotukokset ja tukehtuminen.

Muovien varastointi ja käsittely eivät ole työläitä, mikäli ne tehdään päivittäin.

Muovi ei kuulu luontoon Muovijätteet ovat monella tapaa haitallisia ympäristölle. Muovin polttaminen heikentää ilmanlaatua, ja polttamisesta syntyy ilmaston lämpenemiseen johtavia päästöjä. Veteen ja maaperään päätynyt

26 Meijän Luvalla 12/2019

Tilalliselle helpoin tapa maatalousmuovien hävittämiseksi olisi niiden polttaminen paikan päällä, mutta se on laitonta ja ympäristölle haitallista. Poltettaessa muoveja avotulella ja liian alhaisissa lämpö-

Monet yritykset ovat vuosien varrella aloittaneet maatalousmuovien keräilyn, mutta toiminta ei ole ollut kannattavaa. Syitä yritysten lopettamiseen ovat olleet muovien ja käärintäverkkojen likaisuus, logistiikan järjestäminen ja toimimaton jatkojalostus. Toisaalta alalle on ilmestynyt uusiakin yrittäjiä. Uusimpana isona toimijana alalle on tullut Itä-Suomen Murskauskeskus Oy yhteistyössä MTK:n kanssa. Alueittain löytyy myös pienempiä toimijoita, jotka ottavat maatalousmuoveja vastaan esimerkiksi polttolaitoksiin. Polttolaitoksissa lämpötila saadaan nousemaan riittävän korkeaksi, jotta muovi palaa puhtaasti luontoa saastuttamatta. Vaikka tiloilta saataisiinkin muovit liikkumaan eteenpäin jouhevasti, ongelmia aiheutuu käytettyjen maatalousmuovien varastoinnista tiloilla. Ylimääräistä varastointitilaa kun ei tahdo löytyä moniltakaan tiloilta. Muovien varastointi ja käsittely eivät kuitenkaan ole työläitä, mikäli ne tehdään päivittäin. Muovin varastointi- ja käsittelypaikan tulisi sijaita lähellä paalien purkamispaikkaa. Tällöin käsittely olisi sujuvaa eikä muoveja jäisi lojumaan sinne tänne. Muoveista tulee eritellä paalausverkot erilleen sekä ravistella ylimääräiset rehut pois. Muovin keräilystä laskutetaan painon ja likaisuuden mukaan. Märän ja likaisen muovin kierrättäminen on täten selkeästi kalliimpaa. Muovien varastointi olisi sen vuoksi hyvä järjestää säältä suojaan. Kier-

Käytetyn muovipaalaimen voi saada 1 500–3 500 eurolla.

rätykseen menevien muovien tulisi olla puhtaita rehusta ja mullasta. Paalausverkot eritellään ja pakataan erikseen. Muovit tulisi eritellä myös värin mukaan: valkoiset erilleen ja värilliset sekaisin.

ja tiiviisti pakatut muovit vievät näin myös vähemmän säilytystilaa. Muovien säilytyspaikan olisi hyvä sijaita siten, että muovit saadaan sieltä helposti korjattua nosturilla keräilyautoon.

Märkien säilörehupaalien muovien olisi hyvä antaa kuivua ennen kuin niitä kääritään rullalle tai puristetaan. Eräs erittäin toimiva tapa muovien kuivatukseen on levittää ne irtoaitojen päälle. Kuivia ja puhtaita käärintämuoveja on myös miellyttävä käsitellä. Pyöröpaalaimen muovisidonta vähentää lajittelua, kun käärintäverkkoja ei enää tarvitse käyttää. Muovisidonnalla sidotuista paaleista saadaan muovi siistimmin irti kuin verkkosidotuista ja näin myös puhtaampia muoveja kierrätykseen.

Puristimilla muovit pienempään tilaan

Muovit tulisi säilöä kuivalla alustalla, kuten betonilaatalla tai trukkilavoilla, sateelta suojassa. Hyvin

Eräs tapa käsitellä ja säilöä maatalousmuoveja on niiden puristaminen siisteiksi paaleiksi muovipuristimella. Puristimella muovit saadaan mahtumaan entistä pienempään tilaan, ja niiden käsittelykin on näin helpompaa. Muovipuristin on oiva apu tilalliselle: se helpottaa muovien varastointia ja siirtelyä. Kannattaa puristaa paalit tiukkaan paaliin, sillä puristetut muovit vievät vain murto-osan siitä tilasta minkä puristamattomat. Teksti ja kuvat Suvi Rytkönen

Kierrätysmateriaalien paalaimet & puristimet Paalaimemme sopivat erinomaisesti maatalouden muovien paalaamiseen

Mil-tek Suomi

www.miltek.fi +358 405406117 miltek@dlc.fi

Mil-tek-paalaimella pakkaat paalimuovit pieneen tilaan. Jätteen hävittämistavalla on suuri merkitys sekä yrityksellesi että ympäristölle. Muovin kierrättäminen pienentää jätekustannuksia, vapauttaa varastotilaa ja vähentää ympäristövaikutuksia. 12/2019 Meijän Luvalla

YMMÄRRÄ NAUTAASI Kuinka kauan lehmällä kestää nousta turvallisesti ylös makuuasennosta? Entä miksi lehmä ei kulje, minne haluan? Navettatyöskentelyssä kohtaamme usein tilanteita, joissa lehmää käsitellessä voimme turhautua, kun lehmä ei toimikaan niin kuin haluaisimme. Nautojen aisteja ja käyttäytymistä ymmärtämällä voimme kuitenkin välttää saattamasta nautaa sille hankaliin tilanteisiin. Tämä taas vähentää työntekijän kiireen ja ärtymyksen tunnetta lisäten työn mielekkyyttä. Suomen eläinsuojelulaki velvoittaa kohtelemaan eläimiä rauhallisesti, pelottelematta ja niitä turhaan kiihdyttämättä. Eläimiä ei saa vahingoittaa tai kohdella väkivaltaisesti. Myös kuluttajat ovat yhä valveutuneempia tuotantoeläinten pito-olosuhteiden ja käsittelyn suhteen. Kesyt eläimet sekä niiden rauhallinen ja ystävällinen käsittely ovat siis myös imagoasia. Mahdollisimman stressitön eläintenkäsittely on myös kannattavuustekijä. Tutkimuksissa on havaittu, että hoitajan asenne eläimiä ja eläintenkäsittelyä kohtaan voi vaikuttaa tuotokseen. Sujuva eläinten käsittely säästää myös työaikaa ja lisää työturvallisuutta.

Krooninen stressi kuluttaa energiaa Pelko on luonnollinen fyysinen ja psyykkinen reaktio, joka on edellytys lajin kuin lajin hengissä säilymiselle, mutta erityisen tärkeää se on naudan kaltaiselle saaliseläimelle. Pelko aiheuttaa stressiä, joka on pieninä annoksina hyödyllistä ja luonnossa voi pelastaa hengen. Tuotanto-olosuhteissa usein tois-

tuvana stressi kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti eläimen terveyteen, hyvinvointiin ja tuotokseen. Hetkellisen stressireaktion aikana keuhkoputket laajenevat, verensokerin ja stressihormonien määrä veressä kasvavat ja lyhytaikainen vastustuskyky paranee. Samaan aikaan kuitenkin ruoansulatus ja lisääntymistoiminnot heikkenevät. Pitkäaikainen eli krooninen stressi kuluttaa energiaa, jolloin lehmän kuntoluokka laskee sekä kasvu ja tuotos heikkenevät. Myös vastustuskyky ja tiinehtyvyys heikkenevät. Sairaan eläimen kokema stressi heikentää ja hidastaa paranemista. Aiemmat positiiviset kokemukset ihmisistä auttavat kuitenkin sietämään yksittäisiä negatiivisia kokemuksia, esimerkiksi lääkitsemistä piikittämällä. Myös tuttu hoitaja, laumatoverit ja rutiinit lisäävät naudan turvallisuuden tunnetta ja rauhoittavat eläintä. Naudalle tulee antaa aikaa tottua uusiin asioihin.

Luottamusta tarvitaan molemmin puolin Syy, miksi nauta on saatu 10 000 vuoden kuluessa kesytettyä ihmisen tarkoituksiin sopivaksi tuotantoeläimeksi, on naudan kyky sopeutua ympäristöönsä. Samoin kuin nauta sopeutuu pitopaikkaansa, se sopeutuu myös käsittelyyn, jota se kohtaa navetassa. Nauta turtuu liian paineistettuun ja epäjohdonmukaiseen käsittelyyn, jolloin painetta joutuu käyttämään

voimakkaammin. Paine tarkoittaa nautaan kohdistuvaa käskyä, esimerkiksi lähestymistä tai ääntä. Kun työaika on suunniteltua tiukemmalla, kiireen tuntu voi saada yliotteen työntekijästä ja painetta lisätään asioiden nopeuttamiseksi. Vääränlainen paineen anto saa eläimet toimimaan usein ei-halutulla tavalla, mikä lisää omaa kiireen tuntua yhä enemmän. Kiireinen ihminen on kireä ja äkkipikainen, mitä eläimet eivät ymmärrä. Kiireellä navetassa kulkeva hoitaja ei välttämättä edes huomaa antavansa turhaa painetta eläimelle, joka seisoo käytävällä edessä tai kävelee kohti päämäärää, mutta valmiiksi arka ja epävarma eläin muistaa sen kauan. Toisessa ääripäässä eläimestä tulee aggressiivinen, jolloin se useimmiten poistetaan karjasta. Pelkäävä eläin, olipa se ihmistä kohtaan hyökkäävä tai ei, on aina työturvallisuusriski. Eläimen ja ihmisen välinen luottamuspula vaikeuttaa eläimen kanssa toimimista kaikissa tilanteissa ja vähentää työn mielekkyyttä ja työmotivaatiota. Hyvä keino kierteen katkaisemiseksi on muuttaa omaa toimintatapaansa sekä paineen säätelemisessä että työajan suunnittelussa. Tärkeää on myös muuttaa omaa asennetta eläinten käsittelyä kohtaan.

Ymmärtämällä nautaa saamme sen toimimaan halutusti Ymmärtämällä nautaa voi omaa käyttäytymistä ja ympäristöä muut-

taa ja saada naudan toimimaan halutulla tavalla. Naudan ymmär täminen onkin varsin helppoa, kun oppii huomioimaan kaksi asiaa: naudan fyysiset ominaisuudet ja sen sosiaaliset tarpeet. Naudan fyysiset ominaisuudet pätevät maailman kaikkiin lehmiin. Naudat ovat painavia eläimiä, joten niiden liikkuminen vie aikaa. Painavuus korostuu varsinkin silloin, kun lehmän halutaan nousevan ylös. Lehmiä tutkittaessa on huomattu, että lehmän ylösnousu vie keskimäärin viisi sekuntia, jos lehmä on terve ja sen makuualue on sopiva. Vaikka aika ei kuulosta kovin pitkältä, siltä se tuntuu kiireiselle karjanhoitajalle, mikä voi saada hoitajan hoputtelemaan jo ylös nousevia nautoja.

Jokainen pinnan muutos saa naudan epäröimään, koska se näkee huonosti. On tärkeä ymmärtää, että kiirehtiminen ei auta, jos lehmä on jo nousemassa. Muuten pyyntö menettää merkityksensä: nauta ei enää tiedä, mitä siltä toivotaan, ja se stressaantuu. Lehmiä tulisi totuttaa ennakoivaan tapaan, jossa aloitetaan lähestymällä, toistetaan tuttu sana, kuten “ylös” ja annetaan eläimelle merkki ylösnousemiseksi. On myös muistettava, että jos lehmä ei ole terve tai sen makuualusta on epäsopiva, ylös nouseminen vie siltä reilusti pidempään. 12/2019 Meijän Luvalla

Ihmisen ja naudan fyysiset ominaisuudet eroavat toisistaan Naudalla on neljä jalkaa, ja sen etupää on takapäätä painavampi, mikä vaikuttaa lehmän liikkeiden sulavuuteen. Neljällä jalalla ympäripyörähtäminen vie enemmän aikaa kuin meillä ihmisillä kahdella jalalla. Lisäksi pyörähtämistä vaikeuttavat pään painavuus ja rungon pituus, mikä tekee etupään askelluksesta vaivalloista. Liian nopeat pyynnöt saavat naudan helposti kolaroimaan itseään ja muita, varsinkin jos tilaa on vähän ja lattiat ovat liukkaat. Jos nauta pyrkii nurkkaan tai muuten hankalaan paikkaan siirrettäessä, tulisi karjaa hoitavan antaa naudalle aikaa ja tilaa asennon korjaamiseen. Tilanteen hoitaminen liian nopeasti saa naudan ahdinkoon, jossa se ei tiedä, mitä tehdä ja minne mennä. Tällaisia tilanteita helpottaa myös reittien suunnittelu mahdollisimman suoriksi ja aukeiksi. Turhia esteitä ei kannata jättää kulkureiteille. Yksi tärkeä nautojen käyttäytymiseen vaikuttava ominaisuus ovat niiden aistit. Tämä on ihmisen myös hankalin käsittää, koska ihmisellä on hyvin erilaiset aistit kuin naudalla: nauta on kasveja syövä saaliseläin, kun taas ihminen on saalistaja. Luonnossa nauta kulkee pää alhaalla laumassa laiduntaen, mikä on muokannut sen aistit luottamaan enimmäkseen kuuloon ja hajuun. Tämän takia työnteki-

jän kannattaa kiinnittää huomiota omaan äänenkäyttöönsä navetassa ja välttää kaikenlaisia korkeita kovia ääniä.

Naudan pakoalueen tunteminen ja hyödyntäminen helpottaa eläinten siirtoa ja tekee siitä sujuvampaa ja turvallisempaa.

taan kannattaa ripotella hyvän hajuisia ja makuisia asioita. Kapeisiin kujiin siirtymistä voi helpottaa asettamalla aitoja siten, että tila kapenee hiljalleen aukkoa kohti siirtyessä.

Lehmä ei halua kulkea vasten korkeampiarvoista lehmää

Lehmän näköaisti poikkeaa suuresti ihmisen näöstä, koska lehmä näkee vain perusvärejä, erottaa huonosti tarkkoja rajoja ja näkee kehnosti taakseen. Ihmisen on ymmärrettävä, että kun lehmä siirtyy paikasta toiseen, jokainen pinnan muutos saa naudan epäröimään, koska se näkee huonosti. On siis luonnollista, että kynnyksen ylitys kohti lastausautoa tai siirtyminen pienestä aukosta robotin sisään saa naudan hermostumaan ja kääntymään pois. On myös hyvä muistaa, että nauta liikkuu mieluummin kohti valoisaa kuin hämärää.

Nauta on laumaeläin, joten sen käyttäytymistä navetassa ohjaavat hyvin vahvasti muut naudat. Ylempiarvoiset naudat saavat parhaat paikat nukkumiseen ja syömiseen, tulevat lypsylle ensimmäisenä ja saavat tietä kävellessään käytävillä. Kun lehmää ohjataan navetassa kulkemaan esimerkiksi kohti lypsyrobottia tai sairaskarsinaa, on ymmärrettävä, että lehmä ei halua kulkea vasten sitä korkeampiarvoisempaa lehmää. Jos tällainen tilanne tulee, lehmä koittaa joko paeta takaisin päin tai puikahtaa liukkaasti ohi, jolloin se myös altistaa itsensä liukastumisille ja törmäyksille. Nauta ei siis huvikseen koettele rajojasi, kun se liikkuu ohjaamaasi suuntaa vasten, vaan kyseessä on todennäköisesti sinulle näkymätön arvovaltasuhde lehmien kesken.

Jokainen siirtotilanne vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, jotta lehmä saa kerätä tietoa ympäristöstään ja tottua muutokseen. Liiallinen paine tässä tilanteessa saa lehmän tolaltaan, kun joka suunnassa odottaa jokin epämiellyttävä asia. Tilannetta taas helpottaa, jos pinnan muutoksia saa vähennettyä esimerkiksi yhtenäistämällä lattiaa kuivikkeen tai mattojen avulla. Haluttuun suun-

Mahdollinen kokoomatila lypsyrobotin luona taas on suljettu alue, jossa alempiarvoinen lehmä ei pääse pakoon, jos ylempiarvoinen haluaa haastaa sitä. Hyvä työntekijä huomioi nautojen laumahierarkiatarpeen antamalla naudoille aina tarpeeksi tilaa liikkua ja tarpeen tullen pysähtyä ja väistää. Kokoomatilaan kannattaa hakea vähän lehmiä kerrallaan ja tuoda sinne

mieluiten mahdollisimman saman ikäisiä yksilöitä, koska niiden välillä arvoasteikoissa on todennäköisesti pienimmät erot ja tappelua syntyy näin vähemmän. On myös hyvä huomioida, että lehmän kokoomatilassa viettämä aika on jostain muusta tekemisestä – pahimmassa tapauksessa tuotokselle tärkeästä syömisestä ja makaamisesta.

Ongelmatilanteissa kannattaa asettua eläimen asemaan ja pohtia syytä eläimen käyttäytymiselle. Auktoriteetti, jota nauta väistää, voi olla myös toinen ihminen. Jos ihminen ohjaa nautaa käytävää pitkin eteenpäin ja käytävän päässä odottaa toinen ihminen katse nautaa kohti, eläin kokee saavansa ristiriitaiset ohjeet siitä, mihin kulkea. Naudan pakoalueen tunteminen ja hyödyntäminen helpottaa eläinten siirtoa ja tekee siitä sujuvampaa ja turvallisempaa. Pakoalue tarkoittaa sitä, kuinka lähelle eläin päästää ihmisen väistämättä tätä. Mitä kesympi eläin, sitä pienempi pakoalue. Pakoalueeseen liittyy vahvasti myös tasapainopiste. Se, missä kohtaa ihminen on suhteessa eläimeen, määrää suunnan, mihin eläin liikkuu. Kriittinen piste on eläimen lavan alue: sen takana oltaessa eläin väistää eteenpäin ja etupuolella oltaessa taaksepäin, rinnalla seisottaessa lehmä pysyy paikallaan. Yhdessä navettatöitä tehdessä on siis tärkeä, että työntekijät tietävät, kuinka toimia, jotta naudan kulku olisi mahdollisimman mutkatonta. Esimerkiksi portteja avatessa kannattaa kääntyä selin tai ainakin katsoa toiseen suuntaan naudan lähestyessä, jotta kynnys ohitukseen on naudalle pieni.

Eläinkäsittelytaitoja kannattaa kehittää Kaikilla nautojen kanssa työskentelevillä on mahdollisuus käsitellä eläimiä niiden käyttäytyminen ja ominaisuudet huomioiden. Tämän takia tilallinen voi vaatia myös työntekijöiltään sitoutumista ennakoivaan ja eläinystävälliseen kä-

Vinkit nautojen käsittelyyn • Liiku ja puhu rauhallisesti. • Suunnittele ja varaa riittävästi aikaa eläinten siirtoihin. • Anna lehmälle aikaa liikkua. • Aseta itsesi naudan asemaan. • Anna tilaa ja ohjaa omalla sijainnillasi. • Käytä portteja apuna. • Opeta lehmille merkkisanoja. sittelyyn. Ulkomailla joillakin tiloilla on käytössä kirjallisia sopimuksia työntekijöilleen lehmien käsittelyä koskien, mikä antaa selkeän perusteen esimerkiksi työsuhteen päättämiselle, mikäli sopimusta rikotaan. Onneksi omia eläintenkäsittelytaitojaan on mahdollista parantaa, kun tiedostaa aukot omissa tiedoissaan. Usein riittää, kun ongelmatilanteissa yrittää asettua eläimen asemaan ja pohtii syytä eläimen käyttäytymiselle, eikä laita asioita

eläimen ymmärtämättömyyden piikkiin. Rauhallisen ja johdonmukaisen asenteen kanssa työskennellessä saa palkinnoksi mukavia, yhteistyöhaluisia ja tuottoisia eläimiä. Keppi tuntuu usein nopeammalta ja tehokkaammalta keinolta kuin porkkana, mutta pitkällä aikavälillä kärsivällisyys palkitsee. Teksti Heli Tikkanen ja Janina Pasanen Kuvat Ella Tikkanen ja Janina Pasanen

Osuuskunta Maitosuomen omistavat alueen valiolaiset maitotilayrittäjät. Maitosuomi haluaa auttaa maitotilayrityksiä kehittymään ja menestymään. 12/2019 Meijän Luvalla

Biokaasulaitoksella maatalouden potentiaali hyötykäyttöön Biokaasu on arvokas voimavara uusiutuvuutensa takia, ja sillä onkin merkittävät ympäristöedut. Kaasua voi käyttää biopolttoaineena ja energialähteenä esimerkiksi lämmityksessä ja sähköntuotannossa. Metaani on 20–70 kertaa voimakkaampaa kasvihuonekaasua kuin hiilidioksidi, joten sen talteenotolla ja hyötykäytöllä on suuri vaikutus kasvihuonekaasuihin ja ilmakehään. Kaasuntuotannosta syntyvät sivutuotteet voi hyödyntää lannoitteena pelloilla. On mahdollista saavuttaa niin sanottu täydellinen kierto, jos pelloilta kerätään biomassaa ja sivutuotteet palautetaan pelloille. Tilojen on mahdollista rakennuttaa biokaasulaitos itselleen, jolloin esimerkiksi lietelannan voisi pumpata laitokseen ja sen jälkeen lietealtaaseen. Tila voi käyttää itse tuottamansa kaasun tai myydä sitä eteenpäin.

On mahdollista saavuttaa niin sanottu täydellinen kierto, jos pelloilta kerätään biomassaa ja sivutuotteet palautetaan pelloille. Biokaasulaitoksen toimintaperiaate on melko yksinkertainen. Laitoksessa käsiteltävä aine laitetaan mädätyssäiliöön, joka on ilmatiivis tila ja varustettu nesteen kierrätyksellä ja lämmitysjärjestelmällä.

32 Meijän Luvalla 12/2019

Mädätyssäiliöstä kerätään kaasu ja mädätysjäännös eri paikkoihin. Säiliöistä ne kerätään talteen ja mahdollisesti jatkojalostetaan tarpeen mukaan. Biokaasu on kaasuseos, joka muodostuu erilaisten mikro-organismien hajottaessa orgaanista ainesta hapettomassa tilassa. Se sisältää 40–70 % metaania, 30–60 % hiilidioksidia ja pieniä pitoisuuksia muun muassa rikkiyhdisteitä. Suomessa biokaasulaitoksia on hieman yli sata kappaletta vuoden 2018 tilaston mukaan. Maataloudessa on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia biokaasun suhteen. Lantaa syntyy noin 17,3 miljoonaa tonnia ja ylijäämänurmea noin 1,5 miljoonaa tonnia, ja ne sisältävät 83 000 tonnia typpeä ja 22 000 tonnia fosforia. Maatalousmassojen potentiaali on noin neljän terawattitunnin (TWh) luokkaa. Yksi

terawattitunti on 1 000 000 000 kilowattituntia. Laitoksesta olisi hyötyjä muun muassa jäähdyttelevälle tilalle, koska peltobiomassat ovat hyödynnettävissä, ja siitä voi saada lisätuottoja. Biokaasulaitoksesta on luonnolle suuri hyöty, koska metaani kerätään talteen, eikä metaani pääse suoraan sellaisenaan ilmakehään. Teksti Sanni Korhola Kuvat Pixabay

Suomalainen nauta on hiilensitoja Suomalainen nauta on mainettaan parempi. Sen merkitys hiiltä sitovalle nurmelle on suuri. Viime vuosina on puhuttu paljon hiilijalanjäljistä. Tapetilla ovat olleet lentäminen, autoilu ja ruuan tuottaminen. Suomalaisen ruuantuotannon hiilijalanjälkeä on usein moitittu. Usein tunnutaan ajattelevan, että suomalainen maidonja lihantuotanto jättävät suuren hiilijalanjäljen ympäristöön eikä tuotteita näin ollen ole hyvä ostaa. Asiaa kannattaa kuitenkin pohtia tarkemmin. Hiilijalanjälkeen vaikuttavat monet seikat, esimerkiksi missä ja millä keinoin tuote on tuotettu ja miten se on tuotu kaupan valikoimaan

tarjolle. Suomessa nurmipinta-alaa on noin 70 prosenttia viljellystä pinta-alasta. Nurmi on eräs parhaita hiilensitojia, ja Suomessa nurmipellot sitovatkin lähes kaiken hiilidioksidin, jonka nautakarja tuottaa. Kotimaisia tuotteita ei myöskään tarvitse missään vaiheessa kuljettaa pitkiä matkoja, joten niiden hiilijalanjälki on pienempi kuin vaikkapa Etelä-Amerikasta tuodun lihan. Lisäksi muualla maailmassa viljellään paljon maissia, joka puolestaan vapauttaa ilmakehään lisää hiilidioksidia. Nauta on tärkeä osa hiilen kiertokulkua: Nurmi sitoo hiiltä, ja nauta käyttää ravinnokseen nurmea. Syömällä nurmea nauta auttaa pitämään nurmen hiilensidontakyvyn

hyvänä. Samalla nauta muuttaa nurmen proteiiniksi, jonka ihmiset pystyvät hyödyntämään maitona ja lihana. Naudan lanta taasen lannoittaa nurmea. Kaupan ala on tuomassa tuotteisiin hiilijalanjälkimerkinnän. Tuotteen hiilijalanjäljen tunnistaa pian CO2 ekv/kg -merkinnästä, jossa eri kasvihuonekaasut on yhteismitoitettu CO2:na. Näin kuluttajille tehdään helpoksi verrata tuotteiden hiilijalanjälkiä, jotka kotimaisilla tuotteilla on huomattavasti pienempiä kuin ulkomaisilla. Kotimaisen nautatuotteen ostaminen onkin ilmastoteko, ja samalla tulee tukeneeksi kotimaista ruuantuotantoa. Teksti Merja Räisänen

Kuljetusmukavuutta eläimille Lastaus, purku ja kuljetus ovat eläinten stressitasoon eniten vaikuttavia seikkoja. Eläinten kokema stressi vaikuttaa lihan laatuun, minkä takia eläinkuljetuksissa pyritään vähentämään stressin määrää monin eri tavoin. Eläimet stressaantuvat helposti kuljetuksen aikana, jolloin ne voivat vahingoittaa itseään tai muita eläimiä. Eläimiä joudutaan kuljettamaan sekä eri tilojen välillä että tiloilta teurastamolle. Stressistä kärsivällä eläimellä kuluu normaalia enemmän energiaa. Lisäksi sen kasvu- ja lisääntymistoiminnot heikkenevät. Voimakkaasti stressaantuneen naudan lihaa kutsutaan tervalihaksi. Tervalihalla tarkoitetaan heikompilaatuista lihaa, joka on tummaa, kuivaa ja kiinteää. On myös olemassa stressin aiheuttamaa PSE-lihaa, jota esiintyy yleensä sioilla. Tämä liha on vaaleaa, pehmeää ja vetistä. Lihan korkean laadun

takaamiseksi eläinten stressitaso pyritään pitämään mahdollisimman matalana. Eläinkuljetuksia rajoittaa eläinten kuljetuslaki. Lain mukaan eläimelle ei saa tuottaa kuljetuksen yhteydessä tarpeetonta tuskaa, kipua tai kärsimystä. Eläinkuljetusyrityksen tulee hakea aluehallintovirastolta eläinkuljetuslupa. Vain henkilö, jolla on eläintenkuljettajan tai -hoitajan pätevyystodistus, saa kuljettaa eläimiä. Myös virallinen pätevyyskoe täytyy olla suoritettu hyväksytysti. Hyviä olosuhteita tavoiteltaessa kuljetusautoissa tulee olla ilmastointi sekä mittarit, jotka mittaavat auton lämpötilaa kuljetuksen aikana. Autoissa on lisäksi lämmitysjärjestelmät, jotka mahdollistavat toiminnan jatkumisen myös kovilla pakkasilla. Eläinkuljetusajoneuvot pitää olla varusteltu lajikohtaiset tarpeet huomioiden. Esimerkiksi sikakuljetuksen ilmanvaihto täytyy olla parempi kuin naudoilla, koska sikojen kuljetusautoihin menee

enemmän sikoja kuin nautojen kuljetusautoihin nautoja. Naudoilla taasen täytyy olla enemmän tilaa kuin sioilla. Eläintautiriskien vuoksi auton täytyy olla helposti pestävissä. Auto pestään huolellisesti jokaisen eläinkuljetuksen jälkeen. Teurasauton saavuttua teurastamolle eläimet siirretään odotuskarsinoihin, jossa ne pääsevät hetkeksi rauhoittumaan. Odotuskarsinoissa olevat juomapisteet pitävät huolen vedensaannista kuljetuksen jälkeen. Eläinlääkäri tarkastaa eläinten kunnon teurastamolla. Teurastus on nopea ja kivuton operaatio eläimelle, eikä se aiheuta eläimelle turhaa kärsimystä. Stressin vähentämiseen kuljetuksessa tulee panostaa jatkossakin, jotta säästytään vahingoilta ja jotta eläimet eivät stressaannu turhaan. Stressiä voitaisiin vähentää myös teurastamalla eläimet tilalla ja kuljettamalla ruhot teurastamoille jatkotoimenpiteisiin. Teksti Roosa Raatikainen 12/2019 Meijän Luvalla

Rypsistä on moneksi Öljykasveja voidaan hyödyntää monipuolisesti maatiloilla. Omasta pellosta voi saada valkuaista eläimille ja öljyä koneille. Myös viljelykierrossa rypsi on varteenotettava vaihtoehto.

Rypsi on monivuotinen öljykasvi, jota käytetään yhä enemmän maailmalla. Rapsi, puuvilla, maapähkinä, auringonkukka, soija, palmuydin ja kopra ovat maailmalla viljeltyjä öljykasveja, ja niistä soija on yleisin. Suurin osa kasviöljyistä menee elintarvikkeiksi, mutta mielenkiinto biopolttoaineita kohtaan on lisännyt öljykasvien kysyntää. Suurimmat rapsin tuottajat ovat EU, Kanada ja Kiina. Rypsin viljely on yleisintä Pohjoismaissa.

Öljykasvin viljely Rypsin viljely on mahdollista ainakin viljelyvyöhykkeelle III asti. Lajikevalinta on nykyään kattava. Rypsin sadot ovat tunnetusti pienempiä verrattuna viljojen satotasoon. Tuleentumiseen vaadittava lämpösumma rypsillä kertyy 1 000 asteessa. Rapsi vaatii tuleentuakseen jopa 1 200 asteen lämpösumman. Valitsemalla syyslajikkeita saadaan vaadittava lämpösumma täyttymään todennäköisimmin, koska talven tullessa oras on noussut jo kymmenen senttimetrin mittaiseksi. Satomäärä on talvehtimisen onnistuessa suurempi kuin kevätlajikkeilla. Oras ei saa kasvaa liikaa, koska kylmyys tappaa öljykasvin, mikäli se ehtii tehdä kukintaa. Syysrypsi kylvetään maahan heinäkuun ja elokuun vaihteessa.

34 Meijän Luvalla 12/2019

Valkuaisrehu voidaan ottaa eläinten ravinnoksi ja kasviöljy kerätä astioihin muuhun käyttöön. Öljykasvit menestyvät lähes jokaisella maalajilla. Maan pH:n tulisi olla hyvä, eli maalajista riippuen yli 6, mikäli tavoitellaan maksimaallista satoa. Öljykasveista saatava sato on keskimäärin rypsillä 1 450 kiloa hehtaarilta ja rapsilla 1 730 kiloa hehtaarilta. Vaihtelua on paljon lajikkeiden, maalajin ja ravinteiden valinnan mukaan. Muuttuvat kustannukset ovat viljakasvien tasoa, mutta lannoitus nostaa hieman kuluja. Ennen kylvöä maan tulisi olla mahdollisimman kuohkea ja tiivistymistä täytyisi välttää. Esimerkiksi kynnön jälkeen tehdään muokkaus puolet matalampaan syvyyteen kuin viljoilla. Siemen kylvetään hyvin lähelle pintaa, 1–3 senttimetrin syvyyteen. Maan lämpötilalla on olennainen vaikutus taimettumiseen, mutta kylvöä suositellaan kylvöjärjestyksessä ensimmäisenä, mikäli se viljellään kevätlajikkeena. Rypsin viljely onnis-

tuu useimmilla tiloilla, varsinkin jos tiloilla on reilusti peltoa eläinmäärään nähden. Rypsin ja rapsin sadon odotuksessa on riski myös epäonnistua, sillä öljykasvien viljely vaatii tarkkuutta ja kokemusta. Satoa ei välttämättä pääse puimaan, sillä esimerkiksi ankara halla keskeyttää rypsin tuleentumisen. Sadon epäonnistuessa viljely ei kuitenkaan mene hukkaan, sillä öljykasveilla on huomattavan laaja ja syvä juuristo. Juuristo kuohkeuttaa maaperää ja vähentää muokkaustarvetta. Maan rakenne ja vesitalous paranevat viljellyllä lohkolla. Öljykasveja voi viljellä samalla lohkolla viiden vuoden välein. Öljykasvien tautipaine kasvaa viljeltäessä tätä useammin. Tunnetuimpia kasvitauteja ovat möhöjuuri ja pahkahome. Myös erilaisten tuholaisten torjuntaan on valmistauduttava. Viljelykierrossa öljykasvit ovat hyödyllisiä, koska maaperään jäävät hyvät typpitasot seuraaville kasveille. Öljykasvit toimivat maassa viljojen kasvitautien puhdistajina, eivätkä viljojen taudit vaikuta öljykasveihin. Öljykasvit vaativat hyvän lannoituksen, jotta niistä saatava sato olisi laadukas. Puidut siemenet kuivataan aina alle 9 prosentin kosteuteen, jotta siemenet säilyvät itävinä ja niiden sisältämä öljy ei pilaannu.

Öljyn käsittely ja jalostus Maatilalla öljykasvit on joko myytävä tai jalostettava itse käyttöön. Markkinoilla liikkuu erilaisia ruuvitekniikkaan perustuvia öljypuristimia, joilla siemenistä lähtevä kasviöljy ja valkuaispitoinen rehu saadaan eroteltua. Valkuaisrehu voidaan ottaa eläinten ravinnoksi ja kasviöljy kerätä astioihin muuhun käyttöön. Kasviöljyn jalostaminen polttoaineeksi on ehkä kannattavin ratkaisu kasviöljyn käytölle tilalla, jos öljy saadaan tuotettua riittävän edullisesti. Puristettu öljy kerätään astioihin, joissa ylimääräinen sakka ja epäpuhtaudet laskeutuvat astian pohjalle kahden kuukauden aikana. Tämän jälkeen öljy voidaan siirtää varastoastioihin, joista öljy joko jalostetaan tai otetaan suoraan käyttöön. Polttomoottorikäyttöön kasviöljy on liian jäykkää, ja se voi tuoda ongelmia palamisen puhtaudessa. Polttomoottori tarvitsee pieniä muutoksia kasviöljyn suorakäytön mahdollistamiseksi. Ratkaisuja tähän ovat muun muassa öljyn lämmittäminen ennen sen sumuttamista moottoriin ja suuttimien kokoa muuttamalla.

Dieselin sekoittaminen kasviöljyyn parantaa sen palamisominaisuuksia. Kasviöljy voidaan jalostaa biodieseliksi, kun öljystä erotellaan palamista hankaloittava glyseroli. Glyseroli saadaan erotettua kasviöljystä yksinkertaisen kemiallisen käsittelyn tuloksena. Tarvittavat aineet ovat metanoli ja natriumhydroksidi. Puhdas kasviöljy siirretään käsittelyastiaan, jossa metanoli sekoitetaan öljyn joukkoon suhteessa 1:3. Glyserolin erottaminen vaatii kuitenkin katalyytiksi natriumhydroksidia 0,5–1 % kasviöljyn määrästä. Biodiesel nousee pintaan omana kerroksenaan, sen alapuolella esterikerros ja alimpana glyserolikerros erottuneena. Biodiesel voidaan käyttää sellaisenaan polttoöljyn korvaajana. Biodieseliä voidaan sekoittaa myös dieseliin ja näin saadaan pakkaskestävyyttä nostettua.

Kasviöljy voidaan jalostaa biodieseliksi. Öljykasvit ovat maaperän kuohkeuttajia ja niiden käyttöä viljelykierrossa suositellaan. Öljykasvin viljely antaa myös pölyttäjille suotuisat olosuhteet. Valkuaisrehun tuotanto on suurempi, sillä puristuksessa sitä syntyy 66 % öljykasvin

siementen painosta. Valkuaisrehun hyödyntäminen tilalla on kannattavaa, sillä se säästää ostorehukuluja. Öljypuristimet ovat yleensä automaattisia, joten puristimen voi jättää työskentelemään ilman valvontaa. Ylikuormakytkimet ovat syytä olla turvallisuuden vuoksi. Öljyn puristaminen kylmässä ei ole kannattavaa, joten talvella se vaatii lämpimän ympäristön. Öljyn jalostaminen vaatii mielellään lämpimät sisätilat, jos öljyä käsitellään ympäri vuoden. Kasviöljy voidaan käyttää polttoaineena, joka biopohjaisena on 90 % ympäristöystävällisempää kuin fossiilinen polttoaine. Kasviöljy sellaisenaan soveltuu suoraan käytettäväksi mm. moniöljypolttimissa, jolloin käyttö onnistuu erinomaisesti talon lämmityksessä tai kuivaamokäytössä. Polttomoottorikäyttöön otettaessa kasviöljy on suositeltavampaa jalostaa biodieseliksi, mikäli halutaan varmistua sen toimivuudesta pitkällä aikavälillä. Eläimille jäävä valkuaisrehu voidaan joko myydä tai käyttää omille tuotantoeläimille lisäruokintana. Näin säästetään ostorehuissa, kun saadaan tuotettua laadukasta valkuaisrehua itse. Teksti Juho Kotovuori Kuvat Pixabay

12/2019 Meijän Luvalla

Hyvinvointia ja hygieniaa hiekasta Ulkomailla vieraillessa näkee usein hiekkapedeillä lepääviä lehmiä. Hiekkaparret yleistyvät myös Suomessa, vaikka kylmä talvi, rakennusvaatimukset ja hiekan ominaisuudet tuovat omat haasteensa navetan suunnitteluun ja toteutukseen. Hiekka on kiinnostava kuivikemateriaali antibakteerisuutensa takia. Epäorgaanisena materiaalina hiekka on huono kasvualusta esimerkiksi utaretulehdusta aiheuttaville bakteereille. Hiekkapeti on pehmeä, mukautuva ja pitävä makuualusta, jossa lehmä lepää mielellään. Paine jakautuu lehmän jalkojen alla tasaisesti, eikä makuulle laskeutuminen aiheuta kipua polviin tai sorkkiin. Lehmän on helppo nousta ylös, mennä syömään, käydä lypsyllä ja palata takaisin parteen lepäämään. Hiekan antaman hyvän pidon ansiosta liukastumisista aiheutuvat tapaturmat vähenevät niin parsissa kuin käytävälläkin.

Kuivikkeena hiekka Alilan tilalla Paltamossa kokeiltiin hiekkaparsia ensimmäisen kerran 2000-luvun alkupuolella. Uuden navetan syväparret täytettiin hiekalla, mutta pian käyttöön otettiin turve, koska silloisessa navetassa lanta käsiteltiin kuivikelantana. Runsaasti nestettä sisältävä lanta täytyi imeyttää kiinteämpään muotoon, jotta sitä oli helpompi käsitellä.

36 Meijän Luvalla 12/2019

Ajatus hiekasta mukavana ja antibakteerisena kuivikkeena jäi kuitenkin kytemään tulevan isännän mieleen. Vuonna 2016 tehdyssä navettainvestoinnissa pihattoa laajennettiin ja turvekuivitteiset syväparret vaihtuivat hiekkaparsiin. Alilan tilan isäntä Jussi Moilanen kertoo, että uudessa navetassa haluttiin panostaa lehmien hyvinvointiin ja terveyteen. Hiekasta oli saatavilla sekä kokemusperäistä että tutkimukseen perustuvaa tietoa Tanskasta, Kanadasta ja USA:sta, joissa hiekkaa on käytetty kuivikkeena jo vuosikymmeniä. Suomen olosuhteissa hiekka oli vielä muutama vuosi sitten melko vieras kuivikemateriaali. Valmista suunnitelmaa ei kuitenkaan voitu tuoda ulkomailta sellaisenaan, koska hiekan fysikaaliset ominaisuudet ovat erilaiset kuin Suomessa. Lisäksi Suomen kylmä talvi luo omat haasteensa hiekkaisen lietteen käsittelyyn ja varastointiin.

Terveyttä edistämässä Hiekkaparret ehkäisevät ihovaurioiden syntyä ja parantavat sorkkaterveyttä. “Hiekkaparret ovat lisänneet märehtimiseen ja lepää-

miseen käytettävää aikaa ja siten parantaneet myös maitotuotosta. Mukava makuupaikka mahdollistaa kokonaisvaltaisen rentoutumisen”, Moilanen kertoo.

Suomen kylmä talvi luo omat haasteensa hiekkaisen lietteen käsittelyyn ja varastointiin. Hiekka on erityisen kiinnostava kuivikemateriaali utareterveyttä edistävien ominaisuuksiensa takia. “Edellisessä navetassa oli paljon utareterveysongelmia osittain siksi, että hyvälaatuista turvetta ei ollut aina riittävästi saatavilla”, Moilanen harmittelee. Hiekkaparret ovat vieneet karjan utareterveyttä parempaan suuntaan: lehmät pysyvät aiempaa puhtaampina ja utareen iho on hyvässä kunnossa. Toimiva navetta on kokonaisuus. Hyvä ilmanvaihto on tärkeä, jotta kuivike pysyy hyvälaatuisena parsissa. Hiekan ominaisuuksien ansiosta myös lehmien sorkat pysyvät kuivina ja puhtaina. Hiekka kuluttaa sorkkia luonnollisesti, mikä on huomioitava sorkkahoidossa.

Parret toimiviksi Parsien oikea mitoitus on tärkeä osa hiekkaparsien toimivuutta. Pelkkä kuivike ei takaa parsien mukavuutta, vaan myös niskaputkien ja parrenerottajien asentamiseen tulee kiinnittää huomiota. Erityisesti liian suuret parret lisäävät parsien siivoamiseen käytettävää työaikaa, koska parteen päätyy enemmän epäpuhtauksia. Hiekan määrän lisääntyminen käytävillä rasittaa myös lannanpoistojärjestelmää. Liian pienet parret voivat aiheuttaa hiertymiä, jotka tuottavat lehmälle kipua ja lisäävät tulehdusriskiä. Parsien kuivitusväli ja parsien huoltamiseen vaadittava aika riippuvat parsien mitoituksen onnistumisesta. Väärin mitoitetuissa parsissa eläimet siirtävät kuiviketta käytäville, jolloin kuivitusväli lyhenee. Alilan tilalla parsien kuivitusväli on noin 1–2 viikkoa, mikä on melko tavallinen kuivitusväli hiekkaparsitiloilla. Alilan tilalla siirryttiin automaattilypsyyn joulukuussa 2018, jolloin käyttöön otettiin DeLaval VMS V300 -lypsyrobotti. Hiekka kuivi-

kemateriaalina tulee ottaa huomioon robottia varusteltaessa, koska hiekka voi kuluttaa lypsylaitteiston osia muita kuivikkeita enemmän. Yrittäjän mukaan hiekka ei ole aiheuttanut merkittäviä ongelmia lypsyjärjestelmässä, mutta joitakin kulutusosia täytyy vaihtaa tavallista useammin.

Kuivike rakennussuunnittelun lähtökohtana Hiekka itsessään on edullinen kuivikemateriaali, mutta hiekan kuluttava vaikutus lisää koneiden huoltokustannuksia ja niiden käyttöikä lyhenee. “Lähtökohtaisesti järjestelmä tulisi suunnitella kuivikemateriaalin fysikaalisten ominaisuuksien ympärille, jotta siitä tulee toimiva. Viitseliäisyyttä aihepiiri vaatii siis erityisesti silloin, kun lanta käsitellään lietteenä”, Moilanen kertoo. Kaikki hiekkalaadut eivät kuitenkaan sovellu kuivikkeeksi navettaan, jossa lanta käsitellään lietteenä. Suomessa hiekka on hyvin erilaista kuin esimerkiksi Tanskassa, jossa kuivikkeeksi nostetaan ikivanhaa merenpohjaa. Hyvälaatuista hiekkaa on saatavilla rajallisesti ja ominaisuudet vaihtelevat suuresti.

Hiekkaisen lietteen ajamisen helppous yllätti Hiekkaisen lietteen käsittely on osa-alue, joka herättää paljon ennakkoluuloja hiekkaparsia kohtaan. Alilan tilalla hiekka pyritään sekoittamaan lietteeseen, jolloin mahdollisimman suuri osa kuivikkeesta poistuu lietteessä peltoon ja altaan pohjalle laskeutuva sakka jää mahdollisimman vähäiseksi.

“Nestepitoinen, hiekkainen liete on hyvin virtaavaa ja tasalaatuista, mikä tekee siitä helposti levitettävää.” Koneurakoitsija Antti Haataja kertoo, että hiekkaisen lietteen ajamisen helppous yllätti hänet positiivisesti. Haataja on ajanut lietettä Alilan tilalla aina uuden navetan valmistumisesta lähtien. “Yleisesti vallitsevista ennakkoluuloista huolimatta nestepitoinen, hiekkainen liete on hyvin virtaavaa ja tasalaatuista, mikä tekee siitä helposti levitettävää”, Haataja kehuu.

Hiekkaparret ennaltaehkäisevät ihovaurioiden ja utaretulehdusten syntymistä ja parantavat sorkkaterveyttä. 12/2019 Meijän Luvalla

Hiekkaisen lietteen tehokas sekoitus on erityisen tärkeää, ja hiekan laatu voi vaikuttaa lietteen käsiteltävyyteen. Haataja kertoo, että kalustossa ei ole havaittu poikkeuksellista kulumista hiekan vuoksi. “Yhteistyö on Antin kanssa sujunut hyvin, ja on hienoa, että urakoitsija on suhtautunut hiekkaiseen lietteeseen ennakkoluulottomasti. Rakentava ajattelutapa mahdollistaa toiminnan kehittämisen ja luo

samalla uskoa omaan tekemiseen sellaisessa aihepiirissä, mikä vaatii myös kokemusperäisiä havaintoja eivätkä vastaukset kysymyksiin ole aina täysin valmiiksi pureskeltuja”, Alilan tilan isäntä Jussi Moilanen jatkaa. Parsi- ja kuivikeratkaisut ovat monessa tapauksessa jonkinlainen kompromissi. Hiekkaparsien rakentaminen navettaan on valinta, jossa on hyväksyttävä jossakin suhteessa

suurempi työmäärä sekä koneiden tihentynyt huoltotarve ja nopeammasta kulumisesta aiheutuvat kustannukset muihin kuivikemateriaaleihin verrattuna. Samalla se on kuitenkin valinta lehmien hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Terve ja hyvinvoiva eläin on tuottava eläin – ja onnellinen eläin tuottaa iloa myös hoitajilleen. Teksti ja kuvat Minna Klemetti

Hiekkaparret myös emolehmille Hiekkaparret kiinnostavat myös emolehmätilallisia. Yksi syy hiekkaparsien suosioon on hyvälaatuisen oljen heikko saatavuus. Oljen menekki kestokuivikekarsinoissa on suuri, vaikka osa oljesta korvattaisiinkin turpeella. Jonna ja Pasi Häkkisen uuteen emolehmänavettaan rakennettiin hiekkaparret. Kestokuivike- ja vinopohjakarsinat vaativat paljon olkea ja turvetta, jotta eläimet pysyvät kuivina ja puhtaina. Olkea on alueella huonosti saatavilla, ja sääolosuhteet vaikeuttavat turpeen nostoa. Turpeen käyttö kuivikkeena voi myös muuttua ympäristösyistä tulevaisuudessa. “Hiekkaa on hyvin saatavilla ja parret vievät paljon vähemmän kuiviketta kuin kestokuivikekarsinat. Emolehmät pysyvät myös puhtaina päästä sorkkiin saakka”, Jonna Häkkinen kertoo. Häkkisten pihatossa on kuivalantajärjestelmä. Käytävät työnnetään puhtaiksi etukuormaajalla noin kaksi kertaa viikossa. Hiekkaparsinavetan lanta käsitellään vinokuivikepihatosta ja vasikkapiiloista tulevan kuivikelannan kanssa, mikä helpottaa hiekkaisen lannan käsittelyä. “Kokemuksemme perusteella parsipihatto on emolehmille rauhallinen elinympäristö”, Jonna Häkkinen toteaa. “Laumahierarkia toimii hyvin, koska arvoasteikolla ylempänä olevat eläimet eivät mieleistä makuupaik-

38 Meijän Luvalla 12/2019

kaa etsiessään aja muita lehmiä pois makuulta”, Häkkinen jatkaa. Hiekan kuluttavia ominaisuuksia on helpompi hallita pihatossa, jossa lanta käsitellään kuivalantana. Hiekka onkin hyvä vaihtoehto kuivikemateriaaliksi tilan tuotantosuunnasta riippumatta. Teksti Minna Klemetti Kuva Jonna Häkkinen

Uhkana tilasokeus Maanviljelijöitä vaanii pahamainen ammattitauti nimeltä tilasokeus. Se saa ihmisen kyllästymään ja tilan kehityksen hidastumaan. Rohtona toimivat tiedon haku ja uudet näkökulmat tilan töiden hoitamiseen. Tilasokeudessa yrittäjä tai työntekijä ei enää huomaa maatilan mahdollisia kehityskohteita tai pahimmillaan turtuu käsillä oleviin ongelmiin. Tilasokeus ei tarkoita ammattitaidottomuutta tai tiedon puutetta, vaan se on pikemminkin seurausta kauan muuttumattomana pysyneestä työnkuvasta. Paras tapa päästä eroon tilasokeudesta on omien tietojen päivittäminen maatalouden nykytilanteesta ja uusien näkökulmien aktiivinen etsintä oman tilan kehittämistä varten. On monia tapoja etsiä tietoja ja näkökulmia, ja tilallinen voi valita tavoista mieluisensa, esimerkiksi neuvontapalveluiden hyödyntämisen, toisilla tiloilla vierailemisen, sosiaalisen median seuraamisen, ammattilehtien lukemisen ja alan tapahtumissa käymisen. Myös ulkomailta voi käydä hakemassa tietoa.

Sosiaalinen media kasvaa ja leviää hurjaa tahtia myös maatilojen keskuuteen. Oman ammatillisen osaamisen päivittäminen ja uusien näkökulmien etsiminen yrittämiseen auttavat katsomaan omaa tilaa uudella tavalla: voitaisiinko meilläkin tehdä noin ja mitä siitä seuraisi? Kaikki ratkaisut eivät tietenkään sovi kaikille tiloille, mutta tämänkin ymmärtäminen auttaa antamaan omalle työlle ja taidolle arvoa.

ta jaettua osaamista. Toisten onnistumisista nuriseminen yksin kotona johtaa vain tilakateuden, toisen pahamaisen taudin, syntymiseen.

Tulee katsoa sekä lähelle nykyhetkeen että kauas tulevaisuuteen. Naapurin lailla onnistuminen voi olla saavutettavissa omallakin tilalla pienellä strategian muutoksella. Muiden yrittäjien navettojen avajaisiin osallistumalla voi aloittaa tilavierailut matalalla kynnyksellä ja luoda kontakteja muille mahdollisille tilavierailun kohteille. Myös eri tapahtumien yhteydessä, kuten Lypsikit livenä -tapahtumassa, järjestetään avointen ovien päiviä jo toiminnassa oleville tiloille. Sosiaalinen media kasvaa ja leviää hurjaa tahtia myös maatilojen keskuuteen. Jo nyt Instagram-sovelluksesta löytyy kymmeniä karjatiloja, joita seuraamalla pääsee kurkistamaan tilan arkeen videoiden ja kuvien kautta. Instagramissa on myös helppo laittaa kollegalle viestiä ja kysellä tarkemmin kiinnostavista päivityksistä. Instagramin lisäksi keskustelua maataloudesta löytyy Facebookista ja YouTubesta: Facebookista hieman poliittisempaa näkökulmaa esimerkiksi hiilineutraaliin maatalouteen ja YouTubesta neuvontapainotteisia videoita, kuten lehmän rakennearvosteluja ja kuntoluokitusta.

Kurkistus muille tiloille

Jatkuva kehittyminen osaksi arkea

Toisilla tiloilla vieraileminen on harvinaista herkkua, johon on kuitenkin mahdollista päästä osaksi, kun on itse avoin aikeistaan. Halu kehittää omaa tilaa muiden yrittäjien avulla synnyttää molemminpuolis-

Kun uusia näkökulmia ja tietoa on haettu ja haetaan edelleen, on hyvä ottaa omalla maatilalla käyttöön jatkuva kehittäminen johtamisen avulla. Työntekijöiden kanssa kannattaa pitää työpalavereita

vähintään kerran kuussa ja yksi tai kaksi isompaa kokousta vuodessa. Näissä palavereissa keskustellaan yhdessä tilan kehityskohteista, tavoitteista ja sovitaan joka vuodelle oma teema, johon keskitytään syvemmin. Vuositeeman valinta auttaa omistautumaan aiheelle ja saamaan sen vaivatta osaksi tilan arkea. Palavereissa voi lisäksi tiedustella toisten jaksamista ja suunnitella esimerkiksi loma-aikataulut kuntoon. Omia työntekijöitä kannattaa myös ohjata koulutuksiin, jolloin työntekijä voi erikoistua haluamaansa osa-alueeseen ja motivaatio työntekoon kasvaa. Oma kouluttautuminen on myös tärkeää. Tilasokeudelle altistuminen laskee motivaatiota, ja usein tällainen tila ei voi kehittyä kannattavalla tavalla. Tulee katsoa sekä lähelle nykyhetkeen että kauas tulevaisuuteen, jotta voi suunnitella oikeaa polkua asettamiaan tavoitteita kohti. Tilasokeuden myötä tilalla voidaan myös tyytyä normaalia huonompaan eläinterveyteen tai satotasoon, vaikka ne olisi mahdollista muuttaa paremmiksi tilan kehitystä suunnittelemalla. Maatalousyhtymien ja osakeyhtiöiden lisääntyessä ja tilojen laajentuessa vaara tilasokeudelle vähenee, kun tilalle tulee töihin ihmisiä, joilla on erilaiset taustat ja tiedot. Kannattaa myös aina miettiä, onko tuleva työntekijä sopiva ihminen työhön ja ennen kaikkea sopiva tiimiin, jotta työnteon lisäksi työntekijöiden välille voi syntyä luottava ja keskusteleva yhteys. Toisten mielipiteet ovat rikkaus. Jokaisella tilalla kannattaakin ottaa tavaksi kysyä: “Mitä sinä ajattelet tästä?” Teksti ja kuva Heli Tikkanen

Juottotapa vaikuttaa vasikan hyvinvointiin Juottotavalla on selvä vaikutus vasikan hyvinvointiin. Vasikalle luonnollinen tapa saada ravintoa on imeä emänsä nisästä. Ihmisen tarjoama juotto tuttipullosta tai tuttiämpäristä ei ole täysin verrattavissa oman emän vetimeen. Tuttiämpärijuotossa puuttuu emän ja vasikan välinen kontakti. Lisäksi ihmisen järjestämässä juotossa juottoaika on huomattavasti lyhyempi.

Vasikoiden vierihoito – tilojen tuhlausta vai satsausta tulevaisuuteen? Vasikoiden vierihoito kiinnostaa maailmalla ja myös meillä. Vierihoidolla on myönteisiä vaikutuksia niin vasikan kuin emän terveyteen ja hyvinvointiin. Vierihoidolla tarkoitetaan aikaa, jonka vasikka viettää oman emänsä kanssa poikimisen jälkeen. Vierihoito voi kestää vuorokaudesta viiteen vuorokauteen. Sen toteuttamisessa käytetään erilaisia malleja: puhutaan sekä lyhyestä että pitkästä vierihoidosta. Nykyaikaisessa maidontuotannossa vasikka kuitenkin erotetaan lehmästä hyvin pian syntymän jälkeen. Vierihoito on vielä harvinaista maitotiloilla, koska vierihoidon järjestäminen vaatii paljon tilaa ja aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia eläinten hyvinvoinnista ja tuotannon eettisyydestä. Tuottajien kannattaa pyrkiä vastaamaan kysyntään, ja vasikoiden vierihoito voi olla yksi potentiaalinen vaihtoehto.

40 Meijän Luvalla 12/2019

Vieroittaminen aiheuttaa vieroitusstressiä Lehmä leimautuu vasikkaansa nopeasti. Vastaavasti vasikan leimautuminen emoonsa vie pidempään, mikä mahdollistaa adoptoinnin toiselle lehmälle tarvittaessa. Vieroittaminen aiheuttaa molemmille osapuolille vieroitusstressiä. Vierihoito antaa emälle ja vasikalle mahdollisuuden toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan, eli niitä tarpeita, joita ne saisivat toteuttaa vapaasti luonnossa eläessään. Varsinkin parsinavetoissa nopea vieroitus on yleistä, koska vierihoidolle on hankala järjestää tilaa. Myös osassa pihattonavetoissa on käytössä nopea vieroitus. Yksi syy tähän saattaa olla tuotantorakennusten suunnittelussa.

On todettu, että oman emän tai imettäjälehmän imemisestä on vasikalle runsaasti hyötyä. Esimerkiksi suoraan nisästä imeminen lisää vasikan oksitosiniihormonin eritystä. Vasikan aineenvaihdunta ja kasvu paranevat kyseisen hormonin erityksen lisääntymisen myötä. Vasikan päiväkohtaiset maitomäärät ovat suurempia nisästä imettynä. Suuremmat päiväkohtaiset maitomäärät parantavat vasikoiden kasvua.

Yksi lehmä kykenee huolehtimaan 1–5 vasikan maidonsaannista. Pitkässä vierihoidossa käytetään imettäjälehmiä, jotka toimivat vasikoiden keinoemoina. Vasikkaa pidetään emänsä kanssa vähintään ternimaitokauden ajan. Imettäjälehmien käyttö on yleisempää luomutuotannossa kuin tavanomaisessa tuotannossa. Imettäjälehmien käyttö vaatii erilliset tilat, mikä on haaste, kun tuotantorakennuksia suunnitellaan. Imettäjälehmiä varten on rakennettava riittävän isot karsinat, joissa tilaa tulee olla vähintään 13 neliötä lehmää kohden. Juvan Muumaan 130 lypsylehmän luomutilalla imettäjälehmät huolehtivat vasikoiden maidonsaannista kolmen kuukauden ajan. Imettäjälehmätoimintaa Juvan Muumaassa on harjoitettu vuodesta 2000 lähtien. Poikimisen jälkeen emä hoitaa vasikkaansa ternimaitovaiheen yli ja tämän jälkeen lehmä siirtyy takaisin lypsyosastolle. Vasikka jatkaa oloaan toisen lehmän hoivissa kolmen kuukauden ikään asti. Kun vasikka lähestyy tätä

ikää, aloitetaan vieroittaminen rajoittamalla maitomäärää imettäjäkarsinassa. Vasikoita on enemmän yhtä lehmää kohti.

Luonne ratkaisee ”Kaikista lehmistä ei ole imettäjälehmäksi, luonne ratkaisee paljon”, toteaa Heli Ahonen, yksi Juvan Muumaan omistajista. Jotkin lehmät ovat luonnostaan hyviä imettäjälehmiä. Kaikki lehmät eivät kuitenkaan anna vieraiden vasikoiden juoda utareestaan ja voivat olla jopa aggressiivisia vasikoita kohtaan. Sellaiset lehmät eivät sovellu imettäjiksi. Hyviä imettäjälehmiä ovat esimerkiksi soluongelmaiset ja pitkämaitoiset lehmät. Yksi lehmä kykenee huolehtimaan 1–5 vasikan maidonsaannista. Imettäjälehmän tulee olla suhteellisen runsasmaitoinen, jotta jokainen vasikka saa juotua päivässä vähintään 8 litraa maitoa. Vasikan on saatava imeä omaa emäänsä 1–2 päivää ennen imettäjälehmän hoiviin menoa, jotta vasikka saa tarvitsemansa vasta-aineet ternimaidosta ja oppii imemistekniikan. Vasikat saavat maidon lisäksi lehmien apetta ja väkirehua, joita on tarjolla koko ajan. Syöntimäärät kasvavat sitä mukaa, kun juonti vähenee. Juvan Muumaassa vasikat vieroitetaan kolmen kuukauden iässä kokonaan maidolta siirtämällä ne toiseen karsinaan.

Imettäjälehmät säästävät tilallisen työtä Ahosen mukaan merkittävin etu imettäjälehmissä on se, että ne säästävät työtä: lehmää ei tarvitse ensin lypsää ja sitten vasikkaa juottaa käsin tuttisangolla, vaan lehmä hoitaa juottamisen ihmisen puolesta. Toisaalta imettäjälehmien käyttö kuitenkin myös työllistää tilallista jonkin verran. Juvan Muumaa -tilan poikimakarsinassa on lukkoparret, joihin lehmät otetaan kiinni aamuin illoin. Imettäjälehmien utareiden kunto tarkistetaan ja vetimet pestään. Sen jälkeen lehmät päästetään juottamaan vasikoita. Erityisesti tarkkaillaan sitä, että kaikki vasikat menevät utareelle ja tulevat kylläisiksi imemisen jälkeen.

Imettäjälehmät oleskelevat kestokuivikekarsinassa Vierihoidossa tärkeintä on valvoa vasikan ensimmäinen imeminen, jotta voidaan varmistua vasikan saavan sopivan määrän maitoa riittävän aikaisin. Vasikalle on annettava ternimaitoa mahdollisimman nopeasti tuttipullosta, jos imeminen ei onnistu toivotulla tavalla. Jos vasikka jätetään vierihoitoon ilman valvontaa, passiivisen vastustuskyvyn puutoksen riski kasvaa. Vierihoito ei onnistu ilman valvontaa.

Vierihoitovasikat voivat ja kasvavat hyvin, sillä vasikan tarvitsema maitomäärä ja juontitiheys ovat oikeat. Juvan Muumaa -tilalla on jo parinkymmenen vuoden kokemus vierihoidosta. Tilalla ollaan tyytyväisiä vierihoitoon, jonka hyödyt ovat selvästi nähtävillä. ”Vierihoidon myötä vasikat ovat terveempiä, eikä esimerkiksi ripuleja esiinny”, Ahonen toteaa. Myös sonnivasikat kasvavat imettäjälehmän huomassa kolmen kuukauden ikään asti, kunnes lähtevät toiselle tilalle. Vierihoito vähentää sekä emän että vasikan stressiä. Vierihoidosta puhuttaessa nousee esiin kysymys, laskeeko lehmän maitotuotos vierihoidon seurauksena. Juvan Muumaassa ei olla havaittu maidontuotannon laskua, sillä lehmän ollessa imettäjänä maitotuotos lisääntyy, koska ime-

miskerrat lisääntyvät. Imemiskertoja voidaan tässä tapauksessa verrata lypsykertoihin. Tilalla on tietty määrä imettäjälehmiä käytössä, joita vaihdellaan säännöllisesti. Imettäjälehmänä toimiva eläin ei ole samaan aikaan lypsyssä.

Vasikasta märehtijäksi Vierihoidon myötä vasikat kehittyvät nopeammin märehtijöiksi. Vasikoilla on heti saatavilla säilö- ja väkirehua syntymänsä jälkeen. Korsi- ja väkirehun merkitys on suuri pötsin oikeanlaiselle kehitykselle. ”Vasikat, jotka juovat alussa paljon, oppivat myös syömään rehua varhaisessa vaiheessa”, Ahonen painottaa. Vierihoitovasikat voivat ja kasvavat hyvin, sillä vasikan tarvitsema maitomäärä ja juontitiheys ovat oikeat. Terve ja hyvinvoiva vasikka on luonnollisesti utelias, ja se jaksaa matkia lehmiä jo varhaisessa vaiheessa. Vasikat siis mallioppivat imettäjälehmiltä. Tämän ansiosta vasikoiden pötsi kehittyy nopeasti ja niistä tulee märehtijöitä. Imettäjälehmänä toimiminen voi olla ratkaisu yksittäiselle runsaasti soluttavalle lehmälle. Utare tyhjenee tiheään ja samalla bakteereja poistuu utareesta. Vierihoito saattaa olla yksi askel kohti parempaa utareterveyttä. Teksti Kaisa Holappa Kuvat Heli Ahonen ja Heli Tikkanen

12/2019 Meijän Luvalla

Nykyaikainen traktori säästää kuljettajaa Traktorit ovat kehittyneet viimeisten vuosikymmenten aikana paljon kaikilla osa-alueilla. Suurin parannus on ohjaamoiden hallintalaitteiden sähköistyminen, joka parantaa ergonomiaa ja helpottaa käyttöä. Ergonominen traktori on tärkeä työhyvinvoinnin kannalta, ja siihen kannattaa panostaa. Koneista aiheutuva melu haittaa keskittymistä ja lisää tapaturmariskiä. Meluhaitat on huomioitu uusien traktoreiden valmistuksessa, ja melutasot ovat jo samalla tasolla kuin henkilöautoissa. Traktorin istuin on merkittävä tekijä peltotöissä, koska jatkuva pitkäaikainen työ rasittaa kehoa.

Traktoreiden käyttöliittymät kehittyvät hurjaa vauhtia Uusissa traktoreissa on kosketusnäyttö, jolla voidaan hallita käytännössä kaikkea traktorissa tapahtuvaa. Traktorin ominaisuuksista saadaan itse muokattua mieluiset jokaiseen työtehtävään ja tarpee-

Hyvällä ilmajousitetulla istuimella ei tule hiertymiä eivätkä lihakset mene kovin herkästi jumiin. Käännettävä istuin auttaa vähentämään niskan jumiutumista. Nykyaikaisissa istuimissa on myös sivuttaisjousitus, mikä vähentää retkahduksia epätasaisella ajettaessa. Uusista istuimista löytyvät myös ilmastointi ja lämmitystoiminto: ilmastointi vähentää hikoilua, mikä osaltaan vähentää hiertymien syntyä, kun taas lämmitys lisää ajomukavuutta pakkaskeleillä.

Kosketusnäytöt parantavat huomattavasti työergonomiaa, koska suurin osa hallintalaitteista löytyy näytöltä eikä niitä tarvitse etsiä ympäri ohjaamoa. Lisäksi oman puhelimen saa yhdistettyä traktorin äänentoistojärjestelmään, joten erillistä handsfree-laitetta ei enää tarvita. Monissa traktoreissa huolto- ja ohjekirjakin löytyvät käyttöliittymästä. Käyttöliittymistä löytyy myös automaattiohjaus, jolla voi tehdä monia uuvuttavia töitä. Automaattiohjaus on huomattavasti tarkempi työntekijä kuin ihminen, sillä se vähentää polttoaineen kulutusta ja lisää ajotarkkuutta vähentäen päällekkäistä ajoa esimerkiksi kylvötöissä. Teksti ja kuva Roni Hyttinen

NÄ N Ä KÄ PSY LY SUUN NOU ssa

JOPA

9.3 %

AMPI NOPE US VIRTA N O D I MA

*verrattuna DeLaval Harmony lypsimeen jossa pyöreä nännikumi, samoissa olosuhteissa ja asetuksilla testitiloillamme. Tulokset voivat vaihdella.

42 Meijän Luvalla 12/2019

sin ™ za lyp

Tutustu lisää: www.delaval.com/fi/lisaatietoa/fi/ajankohtaista/

l Evan

nza™ al Eva DeLav Clover™ ja lypsin asetti eivät k vaihto paras in a v le o t ä hä n n in s p e ly ssä. S e n n me sa a e s i s lisäk tähän aikaan eimman p asti no vir tauksen. n o id ma

DeLava

an ™:n k vanza E l a v DeL a

seen. Kosketusnäytöltä pystytään säätämään traktorin ilmastointia, työvaloja, hydrauliikkaa sekä muita lukuisia toimintoja.

Talous ja työaika haltuun yhteisvoimin Viime vuosikymmenen aikana maatilayritysten voimakas tilakoon kasvu sekä uuden teknologian käyttö ovat lisänneet tilojen kustannuksia tuottoja nopeammin. Tämä on vaikuttanut monien tilallisten päätökseen yhdistää voimansa ja muodostaa suurempia tilayhtymiä tai yhtiöitä. Tilojen välillä voi olla yhteistyötä myös ilman yhtiöittämistä. Tilallisten työhyvinvointia voidaan edistää monella tapaa. Yksi näistä tavoista on koneyhteistyö tilojen välillä. Se tarkoittaa sitä, että tilat hankkivat yhteisiä koneita. Koneyhteistyön hyviin puoliin lukeutuvat muun muassa konekustannusten puolittuminen, rehunteon tehokkuus, työmäärän väheneminen sekä kollegalta saatava sosiaalinen tuki. Kun tilat tekevät keskenään koneyhteistyötä, sillä on suoria positiivisia vaikutuksia yhteistyötä tekevien yrittäjien talouteen: koneiden kustannukset ovat vähintään puolet pienemmät kuin ilman yhteistyötä, sillä yhteiskoneita hankkimalla pääomaa ei tarvitse sitoa koneisiin yhtä paljon kuin aiemmin. Näin ollen enemmän pääomaa jää kohdistettavaksi tuotantoon, mikä takaa paremman tuoton. Yhteiskoneet mahdollistavat myös investoimisen tehokkaampaan kalustoon. Koneyhteistyö tuo säästöä muutenkin kuin vain investointeja vähentämällä. Esimerkiksi säilörehunkorjuu on tehokkaampaa ja taloudellisesti järkevämpää tehdä yhteiskoneilla ajosilppuriketjuna kuin niin, että kumpikin tila paalaisi itse rehunsa yhdistelmäpaalaimella. Rehunteon tehostuessa rehunkorjuuajankohtakin saadaan kohdilleen, kun rehunteko ei pääse venähtämään. Kun rehunteko on tehokasta, rehu saadaan kerättyä sen D-arvon ollessa kohdillaan. Tämä taas säästää yrittäjiltä rahaa, sillä väkirehuja ei tarvitse käyttää niin paljon, kuin jos rehun D-arvo pääsisi tippumaan liian alas rehunteon viivästyessä.

Koneyhteistyö sopii myös sellaisten tilojen välille, joilla on keskenään eri tuotantosuunta. Tiloilla voidaan tehdä yhteiskoneella eri aikaan rehut niille sopivaan aikaan. Tällöin koneen käyttökapasiteetti saadaan maksimoitua ja rehuntekokulut tilaa kohden minimoitua. Yhteistyön ansiosta myös koneiden huolto- ja remonttikustannukset rasittavat tilallisia aiempaa vähemmän, kun menot saadaan jaettua omistajien kesken.

Koneyhteistyötä tekevillä on havaittu 20 % suurempi puhdas tulo verrattuna omilla koneilla työskenteleviin tiloihin. Yhtiön tai yhtymän perustamisessa on monia hyviä puolia, mutta parhaimmat niistä ovat vastuun jakautuminen ja taloudellisen taakan keveneminen. Yhtymämuodossa työvoima yleensä tuplaantuu, joten tilallisten on mahdollista lyhentää työpäiväänsä reilusti ja pitää säännöllisiä vapaita, mikä antaa aikaa harrastamiseen ja sosiaaliseen toimintaan, kuten esimerkiksi ystävien ja läheisten kanssa olemiseen. Erilaiset harrastukset ja irtiotot arjesta ovatkin tärkeitä maanviljelyksessä. Vaikka moni sanoo, että kyseessä on kutsumusammatti, on silti muistettava, että maanviljely on erittäin raskasta työtä. Henkisen ja fyysisen jaksamisen kannalta on tärkeää olla muutakin ajateltavaa kuin peltotyöt, koneiden kunto ja karja. Siksi moni tilallinen ehkä suosiikin harrastuksenaan metsästystä

ja kalastusta. Luonto rauhoittaa ja saa ottamaan etäisyyttä hektisestä arjesta. Kun vapaa-aika ja työt on jaettu yhtymässä tai yhtiössä hyvin, tilalla on täydet mahdollisuudet pärjätä. Jokainen osakas saa työnsä lisäksi omaa vapaa-aikaa ja jaksaa näin ollen kehittää omaa työtään, jotta tuotos tai satotaso olisivat mahdollisimman korkeat. Koneyhteistyössä on silti riskinsäkin, jos tilallisten henkilökemiat eivät kohtaa tai koneiden käytöstä tulee erimielisyyttä. Kuitenkin sesongin ulkopuolella yhteiskoneet ovat stressittömämpiä tilallisille, koska koneiden käyttöväli on pidempi ja tilallisilla on työhön käytettävissä olevaa aikaa enemmän. Koneyhteistyön toimivuuteen vaikuttavat myös tilojen sijainti, yhteispeltopinta-ala ja asenteet. Jos koneyhteistyöhön tarjoutuu mahdollisuus, se kannattaa ehdottomasti hyödyntää, sillä mahdollisia hyötyjä on enemmän kuin uhkakuvia. Koneyhteistyötä tekevillä on esimerkiksi havaittu 20 % suurempi puhdas tulo verrattuna omilla koneilla työskenteleviin tiloihin. Yhteistyöstä saatavat hyödyt eivät myöskään rajoitu pelkästään taloudellisiin etuihin: Yrittäjän työhyvinvointi paranee työtuntien vähetessä. Lisäksi kollegalta saatava sosiaalinen tuki on verraton apu, kun yrittäjä joutuu tekemään päätöksiä tilaa koskien. Yhteistyökumppanien kesken voidaan jakaa myös osaamista. Teksti Markku Harju, Miikka Kinnunen ja Kosti Kopola Kuva Olavi Piippo

INVESTOINNILLA HYVINVOINTIA Tilan kehittäminen vaatii investointeja. Investoinnit eivät kuitenkaan aina tähtää tuotannon laajentamiseen, vaan ne voivat yhtä hyvin olla eläinten hyvinvointiin panostamista tai työn keventämistä. Eläinten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa pito-olosuhteilla, hoidolla, käsittelyllä ja eläinjalostuksella. Eläinten hyvinvointia parantavia investointeja parsinavetoissa ovat esimerkiksi parsimattojen uusiminen ja ilmanvaihtoremontin tekeminen asentamalla kennoikkunat tai tuubi-ilmastointi. Talviulkoilutustarhan tai poikimakarsinoiden tekeminen on myös vaihtoehto eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Mittavampana olosuhdemuutosinvestointina on parsinavetasta siirtyminen pihattoon. Maitotilojen määrä laskee ja monella maatilalla on pelko, että tuotanto joko lopetetaan tai tilalle täytyy tehdä miljoonainvestointi. Epävarmuutta tulevaisuudesta aiheuttavat muun muassa maidon hinnanvaihtelut sekä jatkajakysymykset ja investointien rakennuskustannukset. Suurena tulevaisuuden haasteena on saada maitotilat investoimaan ja kehittämään tilaansa. Pohjois-Savossa maitotilojen kehittämisen tukemiseksi on meneillään Potentiaalisten maitotilojen kehitysura -hanke. Hankkeen projektipäällikön Perttu Kattaisen mielestä tilojen tulevaisuuden kehitysaskeleiden on oltava tilan itsensä näköisiä ja kokoisia. Hänen mielestään paras navetta lypsylehmän olosuhteiden kannalta on viileä, valoisa, hiljainen, selkeä, tilava ja puhdas. Kattaisen mukaan ei ole merkitystä, kuinka näihin tavoitteisiin päästään. Tärkeää on tavoitella optimaalisia olosuhteita. Hyvinvointiin

44 Meijän Luvalla 12/2019

voidaan investoida myös pienin taloudellisin panoksin. Kattaisen mukaan yrittäjien työhyvinvointiin vaikuttavat myös navetan toiminnallisuus, työn keveys ja työturvallisuus. Varsinkin eläinten siirtäminen tulee olla toteutettavissa vähällä työvoimalla ja turvallisesti. Hänen mukaansa navetassa on tärkeää se, että ulkopuolisten, kuten esimerkiksi lomittajien, olisi helppo omaksua navetan työtavat ja rutiinit.

SUURENA TULEVAISUUDEN HAASTEENA ON SAADA MAITOTILAT INVESTOIMAAN JA KEHITTÄMÄÄN TILAANSA.

Kun eläinten hyvinvoinnin kannalta ulkoiset olosuhteet – tilat, ruokinta, ilmanvaihto ja lämpötila – ovat kunnossa, eläinten hyvinvointi on lopuksi kiinni hoitajasta. Ihmisen työhyvinvointi ja työssä jaksaminen ovat Kattaisen mukaan tärkeitä, sillä ne vaikuttavat suoraan eläinten hoitoon ja hyvinvointiin. Monesti eläinten hyvinvointiin tähtäävät pito-olosuhteiden parantamiset ovat samalla myös tuottajan työhyvinvointia edistäviä. Kaikki eläinten hyvinvointia parantavat investoinnit vaikuttavat eläinten terveyteen.

Eläinten parempi terveys vähentää yrittäjän työtunteja, lisää työn mielekkyyttä ja tukee näin tilallisen jaksamista.

Tukea investointiin Isompiin maatalouden investointeihin voi hakea investointitukea alueen ELY-keskuksesta. Rakentamisinvestoinneissa tukea voi anoa yli 20 000 euron investointeihin (AB-tukialueella yli 17 500 euron investointeihin). Eläinten hyvinvointiin satsaavissa investoinneissa tukea voi hakea yli 8 500 euron investointeihin. Tuen määrä on 30– 35 prosenttia kustannuksista. Kattaisen mielestä hyvinvointiinvestointituen haku on helppoa maatalouden tukien sähköisen haun Hyrrän kautta. Ongelmallista on se, että hyvinvointi-investointituen yhteydessä eläinpaikat eivät saa lisääntyä. Mikäli niitä tulee investoinnin myötä lisää, hanketta käsitellään rakentamisinvestointina, johon tuen hakeminen on hieman työläämpää. Investointituet ovat rakentamisen edellytys, ja ilman niitä isoja investointeja ei kannata tehdä. Kattaisen mukaan maatalouden seuraavan ohjelmakauden tukitasot ovat arvoitus ja niiden ei toivoisi ainakaan laskevan nykyisestä. Hänen mukaansa myös nuoren viljelijän kymmenen prosentin korotus investointitukeen pitäisi olla käytettävissä pidempään kuin viisi vuotta. Viiden vuoden sisällä sukupolvenvaihdoksesta monen nuoren

yrittäjän on taloudellisesti vaikeaa tehdä isoja rakennusinvestointeja tilan kehittämiseksi. Investointitukien lisäksi eläinten hyvinvointituki sekä meijereiden hyvinvointilisät toimivat porkkanoina eläinten hyvinvoinnin edistämisessä. Kattaisen mielestä maito-osuuskunnat voisivat osallistua hyvinvointi-investointien kustannuksiin rahallisesti. Eläinten hyvinvointituki on Kattaisen mukaan alle kuuden kuukauden ikäisillä naudoilla hyvällä tasolla, ja olisikin hyvä, jos tukitasot saataisiin korkeammiksi myös vanhempien nautojen osalta. Hänen mukaansa harmittavan moni jättää eläinten hyvinvointikorvauksen hakematta, vaikka sen vaatimukset monesti täyttyisivätkin. Tilatasolla tämä tarkoittaa useiden tuhansien eurojen menetystä.

pääse laitumille. Hänen mukaansa laiduntaminen lisää lypsylehmien hyvinvointia ja kaikilla lehmillä pitäisi olla vähintään jaloittelumahdollisuus ympäri vuoden. Jaloittelupakkoa tuskin tulevaisuudessa tulee, mutta jaloitteluun kannustetaan esimerkiksi tuilla ja lisillä.

INVESTOINTITUKIEN LISÄKSI ELÄINTEN HYVINVOINTITUKI SEKÄ MEIJEREIDEN HYVINVOINTILISÄT TOIMIVAT PORKKANOINA ELÄINTEN HYVINVOINNIN EDISTÄMISESSÄ.

Tulevaisuuden näkymät Viime aikoina mediassa puhuttanut vapaan lehmän maito parantaa Kattaisen mukaan maidon imagoa ja on hänen mielestään lähtökohtaisesti hyvä juttu. Se on kuitenkin toisaalta asettanut parsinavetoista tulevan maidon huonoon valoon kuluttajan silmissä. Kattaisen mielestä tämä on väärin, koska parsinavetoiden lehmät laiduntavat, kun taas pihattolehmät eivät yleensä

Kattainen toteaa, että tulevaisuudessa haasteina ovat pelto- ja tukipolitiikka ja alan yleinen huono kannattavuus sekä julkisuuspaineet parsinavetoista ja ympäristön kuormituksesta. Viime aikoina on saatu lisää tutkimustietoa maatalouden ravinnekuormituksesta, ja se onneksi kohentaa maatalouden imagoa ansaitusti.

Tulevien vuosien rakennemuutos luo Kattaisen mukaan mahdollisuuksia, kun peltoalaa mahdollisesti vapautuu aktiiviviljelijöiden käyttöön. Peltoalan riittämättömyys on yksi suurimmista tilakoon kasvamista hidastavista tekijöistä. Alan innovaatiot ja automatisoituminen luovat kehitystä tulevaisuudessa. Automatisointi auttaa työn fyysisen kuormittavuuden vähentämisessä sekä tarjoaa tilaisuuden kasvattaa tuotantoa. Karjojen keskituotos, peltojen satotasot ja yrittäjien ammattitaito kehittyvät koko ajan. Ruuan alkuperä on alkanut yhä enemmän kiinnostaa kuluttajia, ja Kattaisen mielestä suomalaisen ruuan arvostus on lisääntynyt. Hänen mukaansa suomalaiset ostaisivat suomalaisia maitotuotteita, vaikka hinta olisikin nykyistä korkeampi. Valitettavasti vielä toistaiseksi ostoskäyttäytyminen on suosinut vieressä myytäviä ulkomaalaisia tai kaupan omia brändimaitotuotteita niiden halvemman hinnan vuoksi. Kattaisen mukaan ruuan halpuuttaminenkaan ei ole hyväksi ruuantuottajille. Kuluttajien kiinnostus ja tutkimuksissa todettu suomalaisen elintarvikkeen suosiminen pitäisi saada näkymään myös ostoskäyttäytymisessä. Teksti ja kuva Leena Pöksyläinen

POTENTIAALISTEN MAITOTILOJEN KEHITYSURA -HANKE • ProAgria Pohjois-Savon Potentiaalisten maitotilojen kehitysura -hanke toimii Pohjois-Savon alueella. Tammikuussa 2019 alkanut hanke jatkuu kesäkuun 2020 loppuun saakka. • Hankkeen tarkoituksena on kartoittaa tiloja, joilla on potentiaalia kasvuun ja kehittymiseen. Hanke antaa työkaluja tilan kehitysuralle. Maatilojen kehitysura voi tarkoittaa rakennusinvestoinnin lisäksi esimerkiksi peltoviljelyn kehittämistä, maitotuotoksen nostamista sekä talouden ja työmäärän hallintaa. Pienemmätkin kehitysideat halutaan konkretisoituvan joko investoinneiksi tai muiksi toimenpiteiksi. Tilojen kehitystarpeita kartoitetaan tilakäynneillä ja pienryhmätapaamisissa. • Hankkeessa luodaan samalla tilojen kehitysuraa tukeva palvelumalli. Palvelumallista rakentuu eri tahojen asiantuntijuudesta nivoutuva kokonaisuus, joka antaa parhaan mahdollisen tuen yrityksen kehittymiseen. Hankkeessa on mukana muun muassa ruokinnan, johtamisen, talouden ja peltoviljelyn asiantuntijoita. Hankkeen päärahoittajana toimii OLVI-säätiö ja yksityisrahoitusosuudesta vastaa Osuuskunta Maitosuomi. Hankkeen projektipäällikkönä toimii Perttu Kattainen. • OLVI-säätiö on iisalmelainen vuonna 1955 perustettu yleishöydyllinen säätiö. Eräs sääntöjen mukaisista apurahakohteista on luonnonvarojen käytön ja elintarviketalouden (kala- ja maatalous) kehittäminen. Vuosittain OLVI-säätiö jakaa 2–3 miljoonaa euroa apurahoina, stipendeinä, avustuksina ja palkintoina toimialueelleen Itä-Suomeen. Lisätietoja: www.olvisaatio.fi 12/2019 Meijän Luvalla

RATKAISU VEDESTÄ JA KOKO APE SYÖDÄÄN EDESTÄ Ruokinta ja siinä onnistuminen on eräs lehmien hyvinvoinnin tärkeimmistä peruspilareista. Kun lehmä saa oikeanlaista ravintoa riittävän määrän, se voi hyvin ja tuottaa paljon.

Yhä useampi seosrehuruokinnan tilalleen valinnut tuottaja on joutunut seuraavanlaisen haasteen eteen: lehmät valikoivat apetta ruokintapöydältä kuin ihmiset makeisia irtokarkkihyllyltä. Valikoinnin tavoitteena on etsiä ja löytää parhain sekä kaikista eniten makunystyröitä hivelevin herkkupala. Käytännössä tilanne on seuraavanlainen: apetta on jäljellä ruokintapöydällä vielä runsaasti, mutta se ei enää kiinnosta juuri ketään. Lähes kaikki ruokailijat ovat poissa ruokintapöydän ääreltä. Muutamat jäljellä olevat syöjät pyörittelevät apetta edestakaisin. Kun tuolloin tutkailee itse apetta tarkemmin, voi huomata, ettei siinä ole enää juuri ollenkaan jäljellä kuivia komponentteja, kuten viljaa ja rypsiä, vaan seosrehu koostuu lähes kokonaan karkearehusta. Kun tuoretta apetta jaetaan pöydälle, lehmät nousevat välittömästi ylös ja ryntäävät vauhdilla syömään. Jaettu ape ei ole enää hetken päästä tasainen matto, vaan lehmät ovat syöneet siihen koloja niin, että ruokintakourun pohja on jo paikoin näkyvissä, vaikka lehmien kuuluisi syödä tasaisesti apekasan päältä. Tämä on selvä merkki siitä, ettei seosrehunvalmistuksessa ole onnistuttu täydellisesti ja lehmät onnistuvat valikoimaan syömistään. Ape siis lajittuu.

46 Meijän Luvalla 12/2019

Arvojärjestyksen merkitys Appeen lajittuminen aiheuttaa ongelmia etenkin ensikoille ja laumassa oleville aremmille yksilöille. Näillä laumahierarkiassa hännillä olevilla yksilöillä ei ole mahdollisuutta päästä syömään silloin, kun appeessa on vielä kaikki komponentit tallessa oikeassa suhteessa.

Ongelma korostuu entisestään, jos ruokintapöytätilaa on niukasti. Vanhat lehmät ja hierarkiassa korkeammalla olevat yksilöt pääsevät nauttimaan herkkuapetta ensimmäisenä ja syövät kovan luonteensa voimin appeesta kaiken valkuaisen. Mikäli jokin arempi yksilö yrittää tulla syömään muiden lehmien viereen, lauman pomolehmät

Riittävän kostea ape ei pääse lajittumaan.

puskevat nämä heikommat pois ja pitävät näin huolen, ettei tasalaatuista apetta vahingossakaan riitä heikoimmille.

MAATALOUSKONEIDEN KORJAUS JA HUOLTO ÖLJYT JA VARAOSAT

Kovapäiset ja liikkeistään nopeat yksilöt saavatkin nauttia valkuaispitoisesta appeesta, kun taas muut joutuvat tyytymään laihaan apeseokseen, jossa ei juurikaan ole jäljellä esimerkiksi viljaa ja rypsiä. Tässä vaiheessa seosrehuruokinta alkaa muistuttaa hyvin paljon erillisruokintaa, jossa on tarkoitus syöttää kuivat ja kosteat komponentit erikseen.

LEHMÄT VALIKOIVAT APETTA RUOKINTAPÖYDÄLTÄ KUIN IHMISET MAKEISIA IRTOKARKKIHYLLYLTÄ.

www.agrihuoltopitkanen.fi

KIVI-PEKKA Kivenkeräyskoneet

Kuivuus kuriin Edellä kuvattuun ongelmaan on olemassa ratkaisu, joka on helppo toteuttaa käytännössä. Lisäämällä appeeseen vettä on mahdollista estää appeen lajittuminen kokonaan, sillä kosteat komponentit tarttuvat paremmin kiinni toisiinsa kuin kuivat. Jauhojen tarttuminen karkearehuun estää eläimiä valikoimasta syömistään. Jo sadan litran veden lisäys tonnia kohden auttaa estämään appeen lajittumisen. Paras tulos saavutetaan, kun vesi laitetaan kuivien komponenttien päälle. Tällöin komponentit kiinnittyvät hyvin kuivaankin karkearehuun. Näin ollen apevaunun lastaus on hyvä aloittaa kuivilla komponenteilla, kuten viljalla ja rypsillä. Tämän jälkeen lisätään riittävä määrä vettä samalla sekoittaen. Viimeisenä vaunuun lastataan karkearehut. Tätä menetelmää hyödyntäen on mahdollista saada appeen kuiva-ainepitoisuus laskemaan riittävän alas, 38-prosenttiseksi. Seosrehun onnistuessa on mahdollista päästä ruokintasuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin ja saada tuotos nousemaan. Teksti Lauri Vasalampi Kuvat Lauri Vasalampi ja Tanja Kokkonen

A OSAAMIST A T IS A L A ILTA SUOM ILTÄ PELLO M IM IS IV K UOMEN

Olli Lönnroos 040 593 6913

www.pel-tuote.ﬁ @peltuote @peltuoteoy

Jukka-Pekka Hoffren 040 845 4999

etunimi.sukunimi@pel-tuote.ﬁ

KONEMIEHEN VERKKOKAUPPA Työkoneiden sekä niihin liittyvien varaosien ja tarvikkeiden asiantuntija.

WWW.KIERTOKANKI.COM 12/2019 Meijän Luvalla

MISSIONA TERVEET SORKAT Juankoskelaisen Antti Poutiaisen mukaan terveet sorkat ovat hyvinvoivan ja tuottoisan eläimen perusta. Poutiaisella on sorkkien hoitoon erikoistunut yritys Sorkkahoito- ja maatilapalvelu Poutiainen, joka on toiminut Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueella vuodesta 2012 lähtien. Poutiainen kertoo, että säännöllisellä sorkkahoidolla voidaan ennaltaehkäistä sorkkaongelmia, jolloin maidontuotanto ei kärsi esimerkiksi kipeiden sorkkien aiheuttamasta syömättömyydestä. Säännöllisen sorkkahoidon lisäksi Poutiainen painottaa käytävämattojen merkitystä pihatoissa. Käytävämatot vaimentavat sorkkiin kohdistuvaa rasitusta ja ehkäisevät ulkoisten vaurioiden syntymistä. Tällainen ulkoinen vaurio on esimerkiksi valkoviivan repeämä, joka on merkittävä ontumisten aiheuttaja.

SORKKAHOITAJAN VIISI VINKKIÄ TERVEEMPIIN SORKKIIN

Säännöllinen sorkkien hoito. Sorkkia tulisi hoitaa parsinavetoissa vähintään kaksi kertaa ja pihatoissa mielellään kolme kertaa vuodessa.

Mahdollisimman tasainen ruokinta. Rehun on oltava laadultaan mahdollisimman tasaista, ja rehua on oltava saatavilla koko ajan. Liian voimakas viljaruokinta voi happamoittaa pötsiä, mikä taas voi johtaa sorkkakuumeeseen. Piilevä sorkkakuume näkyy sorkissa vertyminä. Väkirehujen antamista voi jakaa useampiin kertoihin vuorokaudessa, jolloin happaman pötsin riski pienenee. Myös riittävä kuidun saanti pienentää riskiä.

TERVEET SORKAT OVAT ISO OSA ELÄIMEN HYVINVOINTIA. Työssään Poutiainen hyödyntää SorkkaMobiilia, joka on Faban tarjoama ohjelma sorkkahoitajien käyttöön. Sillä saadaan yhdellä kirjauksella tieto sorkista löytyneistä ongelmista tietokantaan, jolloin tietoa voi hyödyntää sorkkahoitajan ja tilallisen lisäksi esimerkiksi eläinlääkäri tai jalostusneuvoja. Aiemmin sorkkahoitotietoja on kerätty paperiraporteille. Sähköisen kirjaamisen helppouden ansiosta sorkkahoitotietoja on aiempaa enemmän saatavilla. Poutiaisella on käytössään veden- ja iskunkestävä tabletti. Tilalla töitä aloittaessaan Poutiainen avaa tabletista SorkkaMobiili-sovelluksen, johon hän ensimmäiseksi hakee tilan tiedot karjatunnuksella. Töiden edetessä Poutiainen kirjaa jokaisen eläimen tiedot ohjelmaan, ja lopuksi hän lähettää tiedot eteenpäin tietokantaan. Poutiaisen mukaan sorkkaterveyteen kannattaa panostaa, koska tervejalkainen eläin liikkuu mielellään, syö tarpeeksi ja tuottaa paremmin. Terveet sorkat ovat iso osa eläimen hyvinvointia. Teksti ja kuva Jonna Poutiainen

48 Meijän Luvalla 12/2019

Vaihtelut ruokinnassa vaikuttavat myös sarveisaineen kehitykseen. Jos sarveisaine ei kasva ja kehity tasaisesti, sorkkaan voi tulla heikompia kohtia, jotka ovat herkempiä valkoviivan repeämisille.

Hyvät olosuhteet. Eläintiloissa kannattaa käyttää käytävämattoja. Esimerkiksi ritiläpalkin kumimatolla suojaamaton kulma voi aiheuttaa lehmän sorkkaan valkoviivan repeämän Samanlaiset alustat eri tiloissa. Hiehoilla, leh-

ja umpilehmillä pitäisi mielellään olla sa4 millä manlainen alusta. Esimerkiksi kun hieho siirtyy pihatossa lehmien alueelle poikimisen jälkeen, kovemmasta alustasta on vain haittaa, jos hiehon edellisen olinpaikan alusta on ollut selkeästi pehmeämpi.

olla oma sorkkapenkki, jolla akuutit ta5 hyvä paukset saa hoidettua helposti ja nopeasti. Nopea sorkkavikojen hoito. Pihatoissa olisi

Akuutin vaivan korjaamisen jälkeen lehmä pärjää seuraavaan sorkanhoitopäivään eikä vika sorkassa ehdi haitata eläimen hyvinvointia tai maitotuotosta.

Kotieläintilojen ajankohtaisia asioita ja arkea blogissamme

hkscan.com/fi/kotitila-blogi

Analyysien avulla varmistat

KASVUSTON JA KARJAN HYVINVOINNIN Maa-analyysien tulokset kolmessa viikossa Rehut NIR-analyysinä 3 - 5 päivässä

PALVELUA MAATILOILLE VUODESTA 1979 Vitamiinivalmisteet • Energiavalmisteet • Juomarehut • Hygieniatuotteet • Kalsiumvalmisteet • Pesu- ja desinfiointiaineet • Jyrsijöiden ja kärpästen torjuntaaineet• Kasvinviljelytuotteet • Nestemäiset lannoitteet • Rautavalmisteet • Magnesiumvalmisteet • Mahan ja suoliston hyvinvointituotteet • Erikoiskivennäiset ja hivenaineet • Kivennäisrehuseokset • Biologiset rehunsäilöntäaineet • Rehukomponentit • TalliPro-hevostuotesarja

Vahvasti mukana elintarvikeketjussa

www.vilomix.fi/edustajat P. 015 320 400 • PL 500 (Graanintie 7) • 50101 Mikkeli P. 044 5885 262 • Nuottasaarentie 17 • 90400 Oulu www.viljavuuspalvelu.fi • www.suomenymparistopalvelu.fi

Vilomix Finland Oy puh. 010 402 7700 www.vilomix.fi

Tuotosta ja kestävyyttä parhaalla eläinaineksella

Presiis

www.feedex.fi

tilakohtainen rehuratkaisumme Jokainen maatila on erilainen, säilörehun arvot vaihtelevat ja ruokintatavat eroavat. Miksi siis sama rehu sopisi kaikille? Me teemme niin rehuja kuin kivennäisiäkin tilan omien reseptien mukaisesti.

Suunnitellaanko tilallasi SPV:tä, onko se vastikään tehty, vai onko tilanne että eläkeikä lähestyy, jatkajia ei ole ja investoida pitäisi siitä huolimatta? Tule mukaan hankkeen pienryhmiin! Pienryhmissä pääset luomaan uudenlaista palvelumallia maatilojen investointipolulle tilakohtaisten tavoitteiden ja lähtökohtien perusteella.

RYHMÄT KOKOONTUVAT TAMMI-HUHTIKUUSSA 2020

Lisätietoja Perttu Kattainen, ProAgria Itä-Suomi perttu.kattainen@proagria.fi 043 825 4983

kotimainen perheyritys Oy Feedex Ab, Teollisuuskatu 4, 68800 Kolppi puh. 020 1984 820

12/2019 Meijän Luvalla

HEVONEN IHMISEN KUNTOUTTAJANA

Ratsastusterapia kuntoutusmuotona

Hevosella on merkittävä ja monipuolinen rooli osana ihmisten hyvinvointia. Sitä käytetään eri tavoin niin virkistys-, liikunta-, hyvinvointikuin sosiaali- ja kuntoutuspalveluissakin. Hevonen on hyvä yhteistyökumppani, opettaja ja kasvattaja. Se ei syrji vamman, ulkonäön, taustan tai muun perusteella. Hevosen kanssa työskentely voi auttaa esimerkiksi käsittelemään omia tunteita. Hevosta käytetään apuna myös virallisissa eläinavusteisissa terapioissa. Eräs hevosiin pohjautuva terapiamuoto on ratsastusterapia. Sitä on ollut Suomessa tarjolla 1980-luvulta lähtien. Ratsastusterapia on monimuotoinen terapiamuoto, jossa asiantunteva ratsastusterapeutti ja hänen omistamansa terapiatyöhön koulutettu hevonen toteuttavat yhdessä kokonaisvaltaista kuntoutusta. Ratsastusterapia ei ole pelkästään ratsastusta, vaan siihen kuuluu hevosen hoitamista, käyttäytymisen seuraamista sekä tallitöiden tekemistä. Hevosavusteinen terapia on yksilöllistä, suunnitelmallista, tavoitteel-

lista ja toiminnallista kuntoutusta. Jokaiselle asiakkaalle asetetaan omat tavoitteet. Asiakkaan ongelmat voivat olla psyykkisiä, sosiaalisia tai fyysisiä. Terapian tarkoituksena on opettaa oman kehon, mielen, vuorovaikutustaitojen ja käyttäytymisen hallintaa. Ratsastusterapiaa voidaan käyttää esimerkiksi fysio- ja toimintaterapian sekä psyykkisen ja sosiaalisen kuntoutuksen tukena. Lisäksi terapiamuotoa käytetään paljon myös tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoidossa. Ratsastus kehittää pään ja vartalon hallintaa, tasapainoa ja koordinaatiokykyä. Lisäksi se vaikuttaa myös hengitykseen ja puheen tuottamiseen. Tallitöiden avulla taas puolestaan opitaan noudattamaan ohjeita ja sääntöjä. Sen lisäksi kestävyys ja käsien käyttö kehittyvät. Psyykkisistä ja sosiaalisista ongelmista kärsivillä ihmisillä terapia kohdistuu vuorovaikutustaitoihin, sillä hevonen on vuorovaikuttajana omaa luokkaansa. Se reagoi ratsastajan tunnetiloihin suoralla ja

vilpittömällä tavalla ja ymmärtää kuntoutujaa. Hevonen toimii terapeuttina, johon on helppo ottaa kontakti. Tämän avulla pystytään luontevasti lähestymään erilaisia tunnetiloja sekä opitaan hyväksymään ja löytämään uusia tapoja ilmaista ne. Ratsastusterapia on mieluisa ja positiivinen kuntoutusmuoto, joka tuo merkityksellistä sisältöä elämään. Hevosen kanssa työskentely antaa onnistumisen kokemuksia, mikä motivoi ja palkitsee kuntoutujaa. Olisikin hyvä, että ratsastusterapian suosio kasvaisi yhä ja tulevaisuudessakin nähtäisiin hevosen merkittävä rooli kuntoutuksessa ja ihmisten hyvinvoinnissa. Teksti Julia Colliander

Iloa ja ammattitaitoa Kivoja eläimiä hyvissä oloissa! Meillä voit opiskella monipuolisesti hevosalaa Hingunniemessä ja eläintenhoito- ja maatalousalaa Peltosalmella

Katso lisää: www.tallitaitavatkaviot.fi tiina.dahlgren@tallitaitavatkaviot.fi SRL:n hyväksymä ja valvoma!

050 541 6296/Kiuruvesi

50 Meijän Luvalla 12/2019

KOIVUKALLION TILA 040 144 3335/Haapavesi Kiuruvesi

www.ysao.fi

NOUSE HYMYSSÄ SUIN RATSAILLE!

AMMATILLISET n perustutkinnot n ammattitutkinnot n erikoisammattitutkinnot Lyhyt- ja täydennyskoulutukset

JATKUVA HAKU kaikkiin koulutuksiin, tutustu: ysao.fi/koulutus Seuraa meitä somessa!

Iisalmi, Kiuruvesi, Siilinjärvi ja Vieremä

#ysao #ylasavonammattiopisto #ysaohingunniemi #ysaopeltosalmi

Suuntana ylämaankarja Pitkä takkuinen otsatukka peittää uteliaasti tutkivia silmiä, kun pellonlaitaan astelee joukko vieraita hahmoja. Highland cattlea eli ylämaankarjaa edustavat pörröiset pienehköt naudat suurine sarvineen kiinnittävät huomiota kuluttajissa monin eri tavoin. Ne ovat suloisia ja niillä on erinomainen riistaisa liha, mutta ennen kaikkea ne ovat esimerkki ilmastoystävällisestä lihantuotannosta.

Nykymaataloudessa etsitään yhä kiivaammin keinoja vastata muuttuvan maailman tarpeisiin, jossa erityisesti ruuantuotannon eettisyys ja ekologisuus kiinnostavat kuluttajia. Positiivista on huomata, että kuluttajat ovat yhä useammin myös valmiita maksamaan enemmän, mikäli he kokevat ruuan vastaavan heidän arvomaailmaansa. Ylämaankarja sopii tähän maailmaan vallan mainiosti.

Terve ja hyvinvoiva alkuperäisrotu Kuluttajille on tärkeää, että eläimet ovat terveitä ja hyvinvoivia. Ylämaankarja kuuluu alkuperäisrotuihin, eikä sitä ei ole jalostettu eteenpäin tuotantotarkoituksissa, kuten muita karjatuotannossamme käytettäviä rotuja. Jalostus on muilla roduilla lisännyt tuotokselle ihanteellisia piirteitä, mutta samalla se on altistanut eläimet tuotannon tuomille rasitteille, kuten aineenvaihduntasairauksille ja hedelmällisyyden heikkenemiselle. Alkukantaisella ylämaankarjalla näitä tuotantorasitteita ei kuitenkaan ole, mikä on pitänyt eläimet terveinä ja hyvinvoivina kautta aikain. Nykyään arvoon on noussut myös eläinten vapaus niille tyypillisessä ympäristössä ja mahdollisuus luonnollisen käyttäytymisen toteuttamiseen. Tukastaan tunnettu karja

on kotoisin Skotlannin ylängöiltä, missä vaativa sää on luonut ehdot hengissä säilymiselle, myös Suomen olosuhteisiin. Ylämaankarjalla onkin paksu turkki, jossa tuuhea aluskarva toimii kylmältä eristävänä kerroksena ja päällyskarvan pitkät jouhet suojaavat sateen tunkeutumiselta iholle. Ominaisuus mahdollistaa karjan ympärivuotisen laidunnuksen. Toisaalta se myös varmistaa, ettei eläimiä voida sulkea rakennuksiin kasvatettavaksi. Keväällä paksu karvakerros vaihtuu, ja eläin saa nauttia kesästä ilman tunnusomaista ulkoasuaan.

Uusin trendi ilmastoystävällisyys

set. Ylämaankarjalle ei siis tarvitse tuottaa ravinnoksi yksivuotista viljaa tai keinotekoisia täysrehuja tai tiivisteitä. Ylämaankarjaa kasvattavia tiloja on Suomessa vain harvoja, ja näyttäisi siltä, että hyvin markkinoitu liha viedään käsistä. Nykyisessä maatalouden tilanteessa alalla kyydissä pysyvän täytyy etsiä kannattavia tuotantoratkaisuja ja vetäviä markkinarakoja. Luontoa ja silmää hellivä ylämaankarja näyttäisi voivan vastata näihin kumpaankin. Teksti Heli Tikkanen Kuvat Tanja Kokkonen

Viimeisimpinä vuosina ruuantuotannon uusimmaksi trendiksi on noussut ilmastoystävällisyys, mikä on saanut monet ekologiset kuluttajat nostamaan syyttävän sormen kohti lihantuotantoa. On kuitenkin huomattu, että maatalouden nurmituotanto on erittäin tehokas hiilinielu ja nurmituotantoa voidaan hyödyntää vain naudan ruuaksi. Ylämaankarjan ruokinta perustuukin täysin nurmeen. Se tarvitsee karkearehua päivittäin, mieluiten laitumen, esikuivatun säilörehun tai kuivan heinän muodossa. Tämän lisäksi ainoa sen vaatima lisärehu ovat kivennäi12/2019 Meijän Luvalla

Suojele suomenkarjaa

Luomukarjatila Anne ja Pojat -tilalla kyytöt laiduntavat.

Maidontuotannossa käytetään nykyään muualta tuotuja maitorotuja, ja Suomen alkuperäiset tuotannossa olleet lehmät ovat poistuneet melko nopeasti jo 1950-luvun jälkeen. Suomenkarjarotujen väheneminen vaarantaa niiden olemassaolon. Rikas geenipankki kannattaa säilyttää tuleville sukupolville, jotta rodut voisivat kehittyä tulevaisuudessa. Alkuperäisrotujen käyttö lypsykarjataloudessa on merkittävästi vähentynyt. Alkuperäisrotujen määrä pieneni 1950-luvulla ja etenkin ayrshire syrjäytti Itä- ja Pohjois-Suomen

kyyttökarjat. Myös friisiläisen rodun yleistyminen 1960-luvulla teki hallaa suomen maatiaisroduille. Jalostuksen seurauksena ovat syntyneet nykyiset maitorotuiset naudat,

jotka ovat syrjäyttäneet maatiaisrodut. Alkuperäisrodut ovat jääneet historiaan heikomman tuotoksen vuoksi, mutta alkuperäisrotujen kantoja on pidetty yllä valtakunnallisten toimijoiden avulla. Monet maatalousoppilaitokset ja vankilat ovat panostaneet alkuperäisrotujen säilyttämiseen. EU:hun liittymisen myötä alkuperäisrotujen kasvattamiseen on myönnetty myös tukia.

Pohjoissuomenkarja (PSK) eli lapinlehmä 1980-luvulla havahduttiin lapinlehmän vähäiseen määrään. Rodusta löydettiin monia arvokkaita ominaisuuksia ja rotua ryhdyttiin suojelemaan. Nykyään lapinlehmien lukumäärä pyörii 1 000 naudan kieppeillä, ja niistä tuotosseurantaan

52 Meijän Luvalla 12/2019

kuuluu reilu 400 yksilöä. Lapinlehmän väritys on yleensä valkoinen, mutta korvat ja turpa ovat ruskeat tai mustat. Väritys voi olla joskus lähellä kyytön ulkonäköä, mutta selkä on musta. Lapinlehmän kevyt ja ketteräliikkeinen olemus maastossa on hyödyksi maisemanhoidossa. Terveys ja pitkäikäisyys ovat lapinlehmän valttikortteja. Poikiminen sujuu lehmältä itsenäisesti, eikä lehmää tarvitse auttaa poikimisessa. Älykkäänä, uteliaana ja avoimena rotuna se sopii hyvin myös muun muassa hoitopalvelujen virkistyskäyttöön. Maidontuotannossa keskituotos jää alle 6 000 kilon vuosituotantoon, mutta maito on laadukasta. Valkuaispitoisuudet ovat olleet keskimäärin 3,43 % ja rasvapitoisuus 4,33 %.

Itäsuomenkarja (ISK) eli kyyttö Itäsuomenkarja kävi sukupuuton partaalla 1980-luvulla. Jäljellä oli ainoastaan viisikymmentä lehmää ja kymmenen sonnia, mutta määrä on nyt vakiintunut 800 yksilöön. Tuotosseurannassa on 250 yksilöä. Itäsuomenkarja eli kyyttö on väriltään punaruskeakylkinen. Kyyttö on saanut nimensä selkäharjan kiemurtelevasta sahalaitaisesta raidasta, joka

Länsisuomenkarja (LSK) Länsisuomenkarja on Suomen alkuperäisroduista yleisin, ja niitä onkin 3 000 kappaletta, joista tuotosseurannassa on yli 1 400. Rotuyhdistys on perustettu vuonna 1906. Vuoteen 1927 mennessä rekisterissä oli yli 22 000 länsisuomennautaa. Väritys lehmällä on vaaleanruskea sävyeroineen ja valkoisia

muistuttaa kyykäärmeen selkää. Itäsuomenkarja rekisteröitiin omaksi rodukseen 1890-luvulla, jolloin lähes kaikki kyytöt olivat sarvellisia. Sarvet kuitenkin jalostuivat pois 1920-lukuun mennessä. Toinen maailmansota jätti jälkensä rotuun, kun evakot lehmineen levittäytyivät ympäri maata ja rotua ei pidetty arvossa muualla. Keskituotos kyytöllä on alle 4 000 kiloa vuodessa. Rasvapitoisuus on 4,28 %:n luokkaa ja valkuaispitoisuus on 3,51 %.

laikkuja voi olla siellä täällä. Kooltaan rotu on hieman ayrshirea ja holsteinia pienempi. Rodulla oli alkujaan sarvet, mutta ne jalostuivat ajan mittaan pois. Keskituotos länsisuomenkarjalla jää alle 7 000 kiloon vuodessa. Rasvapitoisuus on 4,39 %, kun taas valkuaispitoisuus 3,50 %. Tuotos nostaa rodun yhdeksi korkeatuottoisimmista alkuperäisroduista maailmassa.

Odotukset tulevaan Maatiaisrodut ovat terveempiä kuin nykyiset lypsyrotuiset naudat ja tulevat toimeen niukemmalla ravinnolla. Nykyiset maitorodut ovat maidontuotannon kannalta kannattavimpia, mutta jalostamalla alkuperäisiä rotuja tuotokset saataisiin nostettua kohtuulliselle tasolle. Lehmäkohtaisen tuen suuruus on maatiaisroduilla suurempi kuin valtaroduilla, mikä kannustaa tiloja ottamaan suomenkarjoja kasvatukseen. Tilojen olisi huomioitava enemmän

suomenkarjarotuja, sillä nekin ovat jalostettavissa tuottavammiksi. Tiloilla voitaisiin esimerkiksi pitää muutamaa suomenkarjaa vertailun vuoksi ja jalostaa niitä tuottoisammiksi. Näin säilytettäisiin kallisarvoinen geeniperimä, joka suomenkarjoissa on. Toivottavasti maatiaisrodut voisivatkin tulevaisuudessa olla suuremmassa merkityksessä suomalaisilla tiloilla kuin nykyään. Teksti Juho Kotovuori Kuvat Anne Rintamäki ja Tanja Kokkonen 12/2019 Meijän Luvalla

Löylyä Jään keskellä

Jääsauna kohosi Iisalmen Porovedelle talvella 2019. Kuva: Horst Reiter

Jääsaunan ensimmäinen kerros on rakenteilla.

Koulun ohella erilaiset harrastukset ovat tarpeen. Opiskelijoiden kesken suuremmatkin projektit voidaan toteuttaa. Sauna jäästä oli haaste, jonka otimme vastaan. tiin laipalla reiät, joihin kaadettiin vettä, jotta välit jäätyisivät varmasti tasaisesti. Seinien valmistuttua saunaan sahattiin rannan puolelle oviaukko. Oveksi asennettiin ulkoseinään vanerilevy. Sisäseinällä oven virkaa ajoi räsymatto. Tuplaovet takasivat, että löyly ei sulattanut saunan oviaukkoa tarpeettomasti vaan virtasi saunan katossa olevan ilmanvaihtoluukun kautta ulos.

jäihin. Kun kiuas oli riittävän kuuma, se työnnettiin saunan sisään ja saunominen saattoi alkaa. Kiukaassa paloi tuli koko saunomisen ajan. Hormi johdettiin katon läpi. Löylyvesi lämmitettiin muuripadassa, jotta kiuas ei jäähtyisi kylmän veden vuoksi. Saunomisen jäljiltä sulanut katon sauma tilkittiin aina löylyttelyn päätteeksi, jotta sauna olisi käyttövalmis seuraavaa kertaa varten.

Katto tehtiin neljän 2 × 5 tuuman parrun päälle. Parrut sijoitettiin tasaisesti ja upotettiin jääsaunan seiJäästä leikattiin moottorisahalla nien sisään. Parrujen päälle asennoin 70 palaa, joista kukin oli kool- nettiin Finnfoam-levyt, jotka pitivät taan 50 × 100 × 40 cm. Jääpalat löylyn ja minimoivat lämpöhukan. nostettiin jään päälle neljän Sisälle saunaan kuljetettiin miehen ja puisen nosjääpaloja, jotka kannattetimen voimin. Palat livat puista lauderunkuljetettiin autolla koa. Lauteet olivat vetäen saunankolmella seinällä ja Ensimmäiset rakennuspaikalle. kiuas keskellä, jolöylyt Jääpalat aseteltiin ten saunojia mahpäästiin samoin päin kuin tui saunaan jopa ottamaan ne järvessä olivat, neljätoista henkeä. helmikuun jotta kerroksista tuSeiniin sijoitettiin alussa. lisi tasaisia. Jäät kaledinauha, joka loi sattiin ensimmäiselle valoa ja tunnelmaa. kierrokselle käsin, mutLopuksi katto tiivistetta sen jälkeen ne nostettiin tiin sohjolla ja lumella. seuraaville kerroksille traktoriin kiinnitetyn trukkirungon avulla. Pa- Kiuas löytyi erään opiskelijan kolikat aseteltiin paikalleen kuin tiilet. toa. Kiukaan alle hitsattiin vanhoista parsikalusteista sukset. Sukset Jokaisen jääpalan liitos täytyi saha- laitettiin kiukaaseen sen takia, ta moottorisahalla tasaiseksi niin, että sitä olisi helpompi liikutella että saumasta tulisi tiivis ja pitävä. jäällä. Kiuasta lämmitettiin ulkona Aina kun yksi kerros jääpaloja oli yli kolme tuntia, jotta kivet saatiin asennettu paikalleen, kerrokset kunnolla kuumiksi. Lämmityksen jäädytettiin toisiinsa sohjolla ja ve- aikana kiukaan alla oli kuitenkin dellä. Tämän lisäksi paloihin pistet- laudanpalat, jotta kiuas ei vajoaisi

Ensimmäiset löylyt päästiin ottamaan helmikuun alussa. Löylyt saunassa olivat todella hapekkaat, ja saunomaan pystyi helposti muutamankin tunnin kerrallaan. Saunomisen yhteydessä monet kävivät pulahtamassa avannossa.

Aloimme syksyllä 2018 suunnitella Savonian agrologiopiskelijoiden kesken jääsaunan rakentamista Iisalmen Porovedelle. Idea sikisi erään agrologiopiskelijan innoittamana, ja ryhmä opiskelijoita innostui asiasta. Odotimme jään paksuuntumista ja aloitimme sitten sen puhdistuksen lumesta. Tammikuun puolessavälissä jään puhdistaminen ei kuitenkaan vielä onnistunut jään päällä olleen veden takia. Seuraavalla viikolla alue saatiin puhdistettua lumesta kokonaan ja jään nosto voitiin aloittaa.

Saunan rakentaminen koulutyön ohella virkisti ja lisäsi tekijöiden ryhmähenkeä. Rakentaminen vaati usean hengen työpanoksen, mutta saunominen palkitsi vaivan. Lisäksi moni sai kokea erilaisen saunomiselämyksen. Jääsauna herätti paljon innostusta muissakin opiskelijoissa, ja myös itävaltalaiset vaihtoopiskelijat saivat ikimuistoisen kokemuksen kotiin vietäväksi. Teksti Janne Oinonen ja Juho Kotovuori

Katso video jääsaunan rakentamisesta!

12/2019 Meijän Luvalla

Osaava työntekijä helpottaa maatilayrittäjien arkea Päteville maataloustyöntekijöille löytyy kysyntää. Luotettavan työntekijän löytäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Maatalouden rakennekehityksen myötä tilakoot ovat kasvaneet viime vuosina kovaa vauhtia. Tästä syystä ulkopuolisen työvoiman palkkaaminen maatiloilla on yleistynyt, varsinkin kesäaikaan. Vielä parikymmentä vuotta sitten suurin osa Suomen maatiloista oli pieniä perhetiloja, jossa työt saatiin hoidettua omalla väellä eikä ulkopuoliselle työvoimalle ollut juurikaan tarvetta. Maataloustyöntekijä voi olla hankittu johonkin tiettyyn työtehtävään, esimerkiksi karjanhoitajaksi tai koneenkuljettajaksi, mutta joskus maataloustyöntekijän toimenkuva voi olla hyvinkin laaja. Hänen työtehtäviinsä voivat kuulua esimerkiksi myös metsänhoito-, rakennus- ja huoltotyöt. Urakoin-

tipalveluiden lisääntyminen on helpottanut kasvavien maatilojen työvoimapulaa. Joillakin alueilla urakointipalveluja ei kuitenkaan ole saatavilla ja työntekijän palkkaaminen on perusteltua. Antti ja Helena Sorannan lihanautatilalla Haapavedellä työskentelee kesäaikaan kaksi palkattua työntekijää ja etsinnässä on yksi ympärivuotinen työntekijä. ”Pitkäaikaisen työntekijän löytäminen on haastavaa ja uuden työntekijän kouluttaminen aikaa vievää ja stressaavaa”, Helena kuvailee Sorantojen kokemuksia työntekijän hankkimisesta. ”Ammattikouluissa tulisi ottaa huomioon maataloustyöntekijöiden kasvava tarve. Tulevaisuudessa maatalousyrittäjien määrä vähenee”, Antti tuumaa.

Maatiloilla käytettävä tekniikka ja automatiikka ovat lisääntyneet karjakoon kasvaessa. Esimerkiksi aperuokinta ja lypsyrobotit ovat yleistyneet nopeasti nautakarjatiloilla viime vuosina. Tämän vuoksi lomittajien koulutustarve on lisääntynyt. Voi kuitenkin olla vaikea löytää lomittajia, joilla olisi tarvittava taitotaso. Tällöin vakituinen työntekijä on avainasemassa maatalousyrittäjien lomien järjestämisessä. ”Lyhyille reissuille on helppo lähteä, kun työntekijä osaa navettatyöt, kun luottolomittaja ei ole käytettävissä”, Antti ja Helena toteavat. Parhaimmillaan työntekijä siis sujuvoittaa maatilayrityksen arkea ja parantaa yrittäjien mahdollisuuksia irrottautua arjesta. Teksti Olavi Piippo

JCB 403 -pienkuormaaja

Laaja valikoima laatukoneita NHK:lta

Pöttinger Novacat A10 CF -yhdistelmäniittokone

Ota yhteyttä asiantuntijoihimme ja kysy lisää tarjoamistamme koneista ja ratkaisuista. Robottimyynti: Simo Jokinen 046 859 0112, Iisalmi Kimmo Pennanen 050 596 7687, Joensuu

Lely Astronaut A5 -lypsyrobotti

56 Meijän Luvalla 12/2019

Työkonemyynti: Pauli Markkanen 045 124 9003, Kuopio

KOLUMNI

VIHREÄ KULTA YMPÄRILLÄMME Hän nosti pienen tytön sinisen polkupyörän tarakalle ja lähti polkemaan pöllyävää peltotietä pitkin suuret saappaat jalassaan. Taakse jäävällä peltoaukeamalla parikymmenpäinen karja seurasi rämisevän pyörän matkaa kiinnostuneena. Pyörä pysähtyi. Metsän laidalla pystyi kuulemaan käen kukkuvan. Metsä oli kaunis. Metsä oli pyhä. Auringon säteet loivat suurien puiden varjoja ja saivat puolukat hohtamaan punaisina. Takaisin tielle saapuessaan hän kertoi edessä ylväänä kohoavien puiden olevan Suoharjun suojelijapetäjät. Hän istui keittiön pöydän ääressä aina omalla paikallaan katsoen ikkunasta kauas yli peltojen. Nyt suuret saappaat lojuvat eteisen nurkassa ja istuessani hänen paikallaan näen sen, mitä hänkin näki: aamuauringon kultaiseksi maalaamat metsät silmän kantamattomiin. Suurin perintö isoisältäni oli arvostus metsää ja luontoa kohtaan. Mitä kaikkea metsä meille voikaan antaa? Ei vain marjoja, sieniä, riistaa tai puukaupoissa syntyvää rahaa. Saamme metsästä myös mielen hyvinvointia. Usein kiireen keskellä tuntee itsensä voimattomaksi, vaikka yhteiskunta on luonut paineen, ettei saisi: heikkoutta ei sallita ja joka suunnalta hengitetään niskaan vaatien kovempaa panosta ja nopeampaa toimintaa. Metsän siimekseen astuessa tuntuu, kuin kiireellä ei olisi siellä tilaa. Metsässä on lupa olla voimaton. Istua sammalmättäällä ja kuunnella puiden huminaa. Voin nähdä siellä sieluni silmin isoäitini halaamassa puita saadakseen niiltä voimaa. Metsähallituksen projektipäällikkö Kati Vähäsarjan (Yle 19.1.2015) mukaan ”stressi laskee metsän tuoksuista, rentouttavissa äänistä, maisemien näkemisestä ja metsän mauista”. Metsässä liikkumisen on todettu laskevan paitsi stressiä myös verenpainetta – se siis kohottaa mielialaa siinä missä kuntoakin. Saamme metsältä paljon, mutta mitä me annamme sille? Viime vuosina Amerikassa riehuneet metsäpalot ovat tuhonneet ison alan maailman metsistä, joilla on suuri merkitys ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Samalla sademetsiä hakataan viljelysmaaksi esimerkiksi soijan viljelylle. Suurin ero suomalaisen metsänhoidon ja muun maailman välillä on se, että Suomessa istutetaan uusia taimia hakatun metsän tilalle eikä metsää hakata pois muun tuotannon tieltä. Metsät ovat ahkeria hiilensitojia, ja Suomen metsien onkin todettu sitovan hiilidioksidia puolet siitä määrästä, mikä meiltä syntyy kasvihuonepäästöjä vuosittain. Metsien hakkuut ilmaston lämpenemisen kannalta ovat aiheuttaneetkin suurta keskustelua: hakata vaiko ei? Puut sitovat hiiltä vain niin kauan kuin ne kasvavat, minkä vuoksi on tärkeää maksimoida kasvutila harvennushakkuilla. Vanhat puut alkavat lahota, jolloin ne eivät pysty sitomaan hiiltä enää yhtä tehokkaasti kuin kasvaessaan. Lahoamisen jatkuessa puu alkaa itse asiassa jopa vapauttaa hiilidioksidia ilmakehään. Suunnitelmallinen metsänhoito oikealla määrällä hakkuita ja uudistusistutuksella ovat siis ehto tehokkaalle hiilensidonnalle. Puusta valmistetaan pääsääntöisesti vain käyttöajaltaan lyhytikäisiä tuotteita, jolloin niiden sitoma hiili vapautuu pian takaisin ilmakehään – usein jopa nopeammin kuin metsässä lahoavasta puusta vapautuisi. Suomessa muovin käyttöä on onnistuttu vähentämään ja puulla on korvattu monet muoviset kertakäyttöesineet. Meidän tulisi kuitenkin lopettaa kertakäyttökulttuurimme myös puun osalta, jotta puiden hiilensidontaa pystyttäisiin jatkamaan niistä valmistettavien pitkäaikaisten tuotteiden avulla. On kuitenkin hyvä pohtia sitä, että jos vähennämme metsien hakkuita merkittävästi, niin hakataanko nämä määrät kuitenkin toisella puolella maapalloa? Kuinka siis taistelemme ilmastonmuutosta vastaan lisäämättä omia vähennyksiämme toisten kassaan? Mitä me jätämme perinnöksi? Wellamo Loppukaarre Kirjoittaja on Savonian agrologiopiskelija, joka sai rakkauden metsään verenperintönä isovanhemmiltaan

t ä v Jy 8

7 8 9 5 8

7 8 7

t a n a k A & 6

6 1

9 3 2

3 2

4 3 9

2 9 5 6

6 2

1 6

Ratkaise ristikko: 1.

↓ 1. 2.

3. 3.

4. ↗

6.↗

5. 6.

8. 7. 7.

8. 9.

10.

58 Meijän Luvalla 12/2019

4 7

Vuosikurssin 2017 agrologiopiskelijat kiittävät!

Markku Harju, Roni Hyttinen, Kosti Kopola, Juho Kotovuori, Lauri Vasalampi, Janne Oinonen, Jasmine Blomberg, Miikka Kinnunen, Olavi Piippo, Roosa Raatikainen Julia Colliander, Wellamo Loppukaarre, Leena Pöksyläinen, Iida Puustinen, Janina Pasanen, Sanni Korhola, Heli Tikkanen, Suvi Rytkönen, Minna Klemetti, Kaisa Holappa, Tanja Kokkonen Kuvasta puuttuvat: Emma Ahonen, Merja Räisänen, Merja Tuovinen, Jonna Poutiainen

Kotipaikkakuntamme:

1 7 4 2 5 3 9 8 6

6 8 3 9 1 4 7 2 5

5 9 2 7 8 6 3 1 4

8 3 5 4 7 1 2 6 9

Sudoku 1

4 1 9 6 2 5 8 7 3

7 2 6 3 9 8 4 5 1

9 5 1 8 3 2 6 4 7

2 4 7 5 6 9 1 3 8

3 6 8 1 4 7 5 9 2

9 4 6 1 5 3 8 2 7

5 8 1 7 2 6 4 9 3

7 3 2 8 4 9 5 1 6

6 2 8 3 9 5 7 4 1

1 5 4 6 7 2 9 3 8

3 7 9 4 1 8 2 6 5

2 1 5 9 3 7 6 8 4

Sudoku 2 Ristikon vastaus: Kottikärry

12/2019 Meijän Luvalla

8 9 3 5 6 4 1 7 2

4 6 7 2 8 1 3 5 9

Hae tulevaisuus. Opiskele luonnonvara-alan ammattilaiseksi Iisalmessa! savonia.fi

Kevään 2020 yhteishaussa on tarjolla vankkaa ammattitaitoa maaseutuelinkeinojen harjoittamiseen. Agrologina olet mukana kehittämässä Suomen elinvoimaista maaseutua. Luonnollisesti. Agrologi (AMK) päivätoteutus Agrologi (YAMK) maaseudun kehittäminen, monimuotototeutus

#HaeTulevaisuus #SavoniaAMK

Parempaa maatalouskauppaa paikallisesta Lantmännen Agrosta! Tutustu syksyn Maatilatarvikekuvaston valikoimiin ja tule ostoksille!

Josilac® -säilöntäaineet grass – Taloudellinen vaihtoehto classic – Paras pH:n alentaja combi – pH:n alennus ja jälkilämpenemisen ehkäisy ferm – Jälkilämpenemisen ehkäisyyn extra – Jälkilämpenemisen ehkäisyyn myös luomutiloille

Kotimaiset Farm-pesuaineet Vuoropesunesteet, 20 l, 60 l ja 200 l

Meiltä myös Robo-tuotteet Robottitiloille. Kysy tilatoimitusta!

Joseran juomarehut Easymil Calfcare, 25 kg

• Herapohjainen esihapatettu juomarehu

Supramil Calfcare, 25 kg

Yhdistelmäpesuneste, 20 ja 200 l

• Taloudellinen herapohjainen esihapatettu juomarehu

Maatalous-Rauta Raatikainen Oy

Veljekset Heiskanen Oy

Pielavesi • 040 3000 830 Keitele • 040 3000 840 Viitasaari • 040 3000 850

Vieremä • 050 579 0204 Suonenjoki • 050 579 0213 Kiuruvesi • 050 579 2226

Iisalmi • 050 579 2243 Kuopio • 050 361 1663 www.lantmannenagro.fi