LUVA - Meijän Luvalla 1/2021 by Savonia UAS

LUVA MEIJÄN LUVALLA 1/2021

REHUNHYÖTYSUHDETTA KEHITTÄMÄLLÄ KESTÄVÄMPÄÄ MAIDON- JA LIHANTUOTANTOA HEVOSET HERKÄN METSÄN HOITAJINA SUOMALAINEN MAATALOUSTUOTANTO KÄYTTÄÄ NIUKASTI VETTÄ MITEN SAADA ENERGIAA, KUN SÄHKÖNJAKELU PYSÄHTYY?

Pääkirjoitus

Valinnoilla voit vaikuttaa

Hevoset herkän metsän hoitajina

Suomalainen maataloustuotanto käyttää niukasti vettä

10.

Mitä turpeen tilalle?

12.

Rehunhyötysuhdetta kehittämällä kestävämpää maidon- ja lihantuotantoa

16.

Miten saada energiaa, kun sähkönjakelu pysähtyy?

18.

Valitse valkuainen oikein

20.

Tulevaisuuden maatilat

22.

Sato säiden armoilla

24.

Jääkö muovi menneisyyteen?

26.

Härkäpapupiilokas piiloutuu peltoon

28.

Hevosen hiilikavionjälki

30.

Voisiko kierrättämisestä tulla pakko maaseudulla?

32.

Mahdollisuuksien ilmastonmuutos

36.

Lasten puuhasivu

38.

Savonian agrologiopiskelijat kiittävät yhteistyökumppaneita!

RAALI PAIN UT

E UOT OT

Yritysnäkyvyytesi vastuullinen kumppani www.punamusta.com

HIILIN E

SISÄLLYSLUETTELO

Ilmasto muuttuu, muutummeko me?

lmastonmuutos on puhuttanut niin maatalouden kuin muidenkin toimialojen keskuudessa vuosittain. Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa maatalouden vaikutuksesta on monia eriäviä mielipiteitä puolesta ja vastaan. Pelkästään maatalouden toimijat eivät voi ilmastonmuutosta pysäyttää, mutta asiaan voimme vaikuttaa päivittäisissä töissämme sekä valinnoissamme. Tämän vuoden Meijän Luvalla -lehdessä käsittelemme maatalouden näkökulmasta ilmastonmuutokseen vaikuttavia tekijöitä ajankohtaisten tutkimusten ja alan ammattilaisten haastatteluiden pohjalta. Lehti sisältää artikkeleita esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, hevosten käytöstä metsätöissä, vesijalanjäljestä, turpeesta sekä hiilijalanjäljestä ja hiiliviljelystä.

Tulevaisuuden ammattilaisina, agrologeina haluamme tuoda kantamme esille sekä kertoa lukijakunnallemme realistisesti, miten maatalouden toimiala pyrkii vaikuttamaan ilmastonmuutokseen. Ilmaston muuttuminen on meille kaikille yhteinen haaste, ja maaseudun tuottajilla on valtaa vaikuttaa asiaan omilla toimillaan. Kuluttajat haluavat tehdä ympäristön kannalta hyviä valintoja tuotteita ostaessaan, ja tämä voi olla mahdollisuus suomalaiselle ruuantuotannolle. Pinja Kela ja Venla Niskanen Päätoimittajat

MEIJÄN LUVALLA 2021 – SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU KANSIKUVA Anni Tenhunen

Venla Niskanen KUVATOIMITTAJAT Heini Kettunen Taru Tanninen

PÄÄTOIMITTAJAT Pinja Kela Venla Niskanen

MARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖ Iita Juntunen

TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Oskari Korhonen

MARKKINOINTI Aapeli Matilainen Joona Ollikainen Aku Haatainen Janne Tapaninen

ISTÖME

ILJ

ÖMÄRK

JAKELUVASTAAVAT Pauliina Kervinen Elmeri Vuorela Ville Pulkka TAITTO Hurry Oy PAINO PunaMusta Oy

RAALI PAIN UT

E UOT OT

HIILIN E

R PÄ

TOIMITUSSIHTEERIT Jonna Häkkinen Heini Kettunen Henrik Leskinen

Aaro Korhonen Kaarina Virta

Painotuotteet Painotuotteet 1234 5678

4041-0619

ClimateCalc CC-000084/FI PunaMusta Magazine

Pienestä kaikki ponnistaa.

Valinnoilla voit vaikuttaa TEKSTI JANNE HENRIK HELLSTRÖM | KUVA PINJA KELA

äydessäsi päivittäistavarakaupassa saatat vertailla ostoslistallesi rustattuja elintarvikkeita ilmoitettujen hintojen perusteella. Oletko kuitenkaan tullut pohtineeksi, näkyvätkö ympäristön suojelu, ilmastoteot, eläinten hyvinvointi tai

maatalousyrittäjien hyvinvointi ja jaksaminen kotimaisten elintarvikkeiden hintalapussa? Hiilijalanjäljen muodostama kuvitteellinen syvä painauma näkyy usein elintarvikkeen hinnan edullisuudessa, jolloin

voi tulla tulkinneeksi, että tuotantoon ei haluta kohdistaa ympäristöarvoja tai eläinten hyvinvointia parantavia investointeja. Aihe on varsin monitasoinen, sillä meijerin tai lihatalon panostaessa uusiutuviin kestävämpiin ratkaisuihin ja ympäristötekijöihin

investoinnit saattavat tehdä tuotannosta huomattavasti kalliimman, mutta kuitenkin hintavertailukykyisen vaihtoehtoisen tuotteen rinnalla. Hyvänä esimerkkinä on se, kuinka kehittyneiden biokaasumoottoreiden käyttäminen maidonkeräily- tai teurasautoissa vähentää haitallisia NOx-päästöjä jopa 90 % verrattuna EPA:n Nox-standardiin (Cummins L9N 2018). Samalla tulevaisuudessa nestemäinen (LNG) tai paineistettu maakaasu (CNG) tai uusiutuva maakaasu (metaanipitoinen biokaasu) (RNG) tulee tekemään jalansijaa maatalouskonemarkkinoilla. Useilla

karjatiloilla on jo mahdollisuus biokaasutuotannon omavaraisuuteen tulevaisuuden innovaatioita odotellessa. Eläinten hyvinvointi on yksi tärkeimmistä tekijöistä eläinperäisessä tuotannossa. Panostaessaan eläinten hyvinvointiin maatalousyrittäjät ryhtyvät usein suurehkoihin investointeihin laajentaen tuotantorakennusta, mahdollistaen eläimille enemmän virikemahdollisuuksia sekä luonnonvaloisempaa ja vapaampaa tilaa. Haluatko edistää omalla toiminnallasi eläinten hyvinvointia ja tehdä ympäristötekoja valitsemalla vastuullisia tuotteita huurteisen lasin takaa kylmähyllyltä?

Vallinneen pandemian aikana useat epävarmuudet, kuten energiatuotteiden hintojen voimakas nousu, yhtiöiden talousvaikeudet sekä tuottajahintojen lähes jatkuva lasku ovat ajaneet maatalousyrittäjät ahtaalle. Kuluttajan tekemät arkiset valinnat saattavat tuntua pieniltä teoilta, mutta jokainen ostopäätös edistää tuotteen valmistajan ajamia arvoja. Yksittäinen kuluttaja tekee kuitenkin päätöksellään suuren valinnan ja kantaa vastuun tuotteen vastuullisuudesta. Maatalousyrittäjien onnellisuus välittyy yrittäjästä eläimeen ja eläimestä suoraan kuluttajaan laadukkaana, vastuullisena elintarvikkeena.

KOTIMAISUUS LAATU • PUHTAUS

CEMAGRO OY Puh. 019 375 7500 www.cemagro.fi

Faba on arjen kumppani karjan kehittämisessä ja hyvinvoinnissa

PUHDASTA ENERGIAA

Tutustu koko valikoimaan! Tuotteet ja palvelut: www.faba.fi Sonnit ja tarvikkeet: webshop.faba.fi

Kotimaiset maatilan BIOKAASULAITOKSET www.demeca.fi/biokaasu

Hevoset herkän metsän hoitajina TEKSTI OONA HEISKANEN, ELINA SIIK JA MILJA SNECK | KUVA RONJA RÖPELINEN

Aikana, jona ekologisuus ja luontoarvot korostuvat, hevosten käyttö metsätaloudessa nousee jälleen arvoonsa. Hevoskorjuu toimii vaihtoehtoisena ratkaisuna vaikeakulkuisessakin maastossa, jonne isoilla työkoneilla ei pääse.

lmastonmuutoksen myötä ympäristötietoisuus on lisääntynyt ja monet pohtivat, kuinka tehdä vihreämpiä valintoja arjessa. Hevosten käytöstä metsätöissä on pitkä historia, ja ympäristötietoisuuden sekä hiilinielukeskustelun kasvun myötä hevosmetsureiden kysyntä on lisääntynyt. Hevosmetsurit sopivat erityisen hyvin erikoishakkuisiin, kuten saariin, luonnonsuojelualueille ja kaupunkien puistoihin sekä ulkoilualueille. Myös erilaisiin ennallistamiskohteisiin ja muille herkille kohteille hevosella tehty metsätyö sopii täydellisesti, sillä hevoskorjuu ei tuota päästötai meluhaittoja ja korjuujälki on todella vähäinen. Kannattavuuden näkökulmasta hevosmetsurien käyttö toimii myös pieniin kohteisiin, esimerkiksi taajamiin, koska hevosten tuonti paikalle voi tulla halvemmaksi kuin isojen työkoneiden siirtäminen. Talousmetsissä hevostyötä voidaan hyödyntää esimerkiksi harvennuksissa, uudishakkuissa, taimien ja lannoitteiden kuljetuksissa sekä hakkuu- ja raivausjätteiden kuljetuksissa. Hevosmetsureita on Suomessa joitakin kymmeniä, ja vain osa heistä tekee työtä kokopäiväisesti. Tarkkaa määrää on vaikea arvioida, sillä käsite hevosmetsuri on laaja: kuka tahansa voi opiskella itsenäisesti hevosmetsätöitä ja

tarjota kyseisiä palveluita. Suomessa on joitakin koulutettuja hevosmetsureita, mutta koulutustarjonta on kysynnästä huolimatta tällä hetkellä vähäistä. Hevosmetsureiden vähäiseen määrään vaikuttavat muun muassa suuret investoinnit, kuten sopivan hevosen hankkiminen ja sen ylläpitokulut, sekä tehtävään sopivat työvälineet. Syitä ovat myös epävarma työtilanne, ammattitaidon puute sekä alttius aikataulujen venymiseen. Hevosen sairastuessa tai loukkaantuessa toipumisaika voi olla pitkä, jolloin työ viivästyy tai jopa keskeytyy kokonaan. Hevoskorjuu onnistuu perinteisesti parireellä tai muilla hevosen perään laitettavilla kuljetusvälineillä. Perinteisessä metsätyössä suomenhevonen on oiva työkaveri, sillä sen vetokapasiteetti on jopa 200 % sen omaan painoon verrattuna. Päätoimisesti hevosmetsurin töitä tekevät ovat kuitenkin alkaneet suosia raskaampia rotuja, kuten ardennienhevosta ja pohjoisruotsalaista työhevosta, sillä raskaammilla hevosilla saadaan vedätettyä helposti myös suurempia hydrauliavusteisia metsävaunuja. Suomessa on kehitetty hydraulisella apuvetokoneistolla ja kuormaimella varustettu vaunu, joka lisää hevosilla tehtävän metsätyön tehokkuutta, koska sillä voidaan liikuttaa

suurempia kuormia kerralla. Työhevosten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista pidetään huolta, jotta ne jaksaisivat tehdä työnsä. Heinää, väkirehuja ja vettä tarjotaan pitkin päivää taukojen sekä kuormanpurkamisten aikana. Työhevosille kunnollinen ruokinta on todella tärkeää, jotta työnteko on niille mieluista. Mikäli hevoset pysyvät terveinä, ne voivat tehdä töitä 18–20 ikävuoteen saakka.

”

Yksi syy hevoskorjuun valintaan on halu tukea perinteistä ammattia, mutta myös maasto-olosuhteet voivat vaatia miettimään vaihtoehtoja isoille metsäkoneille.

Hevosmetsurien käyttö puunajossa maksaa itsensä takaisin puun arvossa, vaikka se voi olla 30 % kalliimpaa kuin metsäkoneella tehty työ. Joillekin metsänomistajille on tärkeämpää se, millainen korjuujälki on kuin siitä maksettava hinta. Yksi merkittävä etu on se, että kasvatettavalle puustoalalle jää tilaa hehtaarille jo viidennes enemmän verrattuna konekorjuuseen, sillä koneuria ei synny. Ajourien puute tuo metsänomistajalle parempaa tuottoa jo kakkosharvennuksessa. Yksi syy hevoskorjuun valintaan on halu tukea perinteistä ammattia, mutta myös maasto-

Suomenhevosella on pitkät perinteet metsätöissä, nykyään kuitenkin myös raskaampien rotujen käyttö on yleistynyt korjuukaluston muuttuessa painavammaksi.

olosuhteet voivat vaatia miettimään vaihtoehtoja isoille metsäkoneille. Hevosmetsurien palveluita suosivat muun muassa yksityismetsien ja tonttien omistajat, seurakunnat, Museovirasto, valtio, Metsähallitus, metsänhoitoyhdistykset, kunnat sekä alueelliset ympäristökeskukset. Myös erilaiset yhteisöt, yritykset, projektit ja yhdistykset ovat osoittaneet kiinnostusta palveluista. Perinteistä ja ekologista hevosmetsuria arvostetaan lähimetsissä, joita käyttävät marjastajat, sienestäjät ja muut ulkoilijat. Metsien

luonto- ja virkistysarvot ovat tärkeitä, ja suuri osa metsänomistajista suhtautuukin myönteisesti omaehtoiseen luonnon- ja maisemanhoitoon. Kaupungeissa hevosmetsureiden on todettu luovan myönteistä imagoa, ja mikäli tarjontaa olisi enemmän, todennäköisesti kysyntäkin kasvaisi. Hevosmetsurin työn markkinointi ja esille tuonti laajemmin lisäisi todennäköisesti työmaiden saantia sekä lisäisi kiinnostusta ammattia kohtaan, sillä harva tietää, että metsätöitä tehdään edelleen hevosen kanssa. 7

Suomalainen maataloustuotanto käyttää niukasti vettä TEKSTI JANITA RIEKKINEN | KUVA JANITA RIEKKINEN

Kuinka ympäristöystävällisiä olemme? Onko vesi loputon resurssi Suomessa vai kannattaisiko meidän vaikuttaa vedenkulutukseemme? Joudumme ilmastonmuutoksen seurauksena pohtimaan ympäristövaikutuksiamme, myös vedenkulutuksen osalta.

ater Footprint Network on vesijalanjäljen kansainvälinen verkosto, johon kuuluu laaja tiedeyhteisö, kansalaisjärjestöjen sekä yksityisten ja julkisten sektoreiden tukijoita.

määrän käyttö alueella, jossa vesi ei ole yhtä niukka resurssi. Suomen vesiresurssit ovat hyvät.

Luonnonvarakeskuksen tutkijan Kirsi Usvan mukaan vesijalanjälki tarkoittaa niitä indikaattoreita, jotka liittyvät yleisesti veteen, veden pilaantumiseen (mm. vesistöjen rehevöitymiseen) sekä veden kulutukseen. Vesijalanjälki lasketaan Water Footprint Networkin laskelmissa litroina. Vesijalanjälkeä voidaan myös arvioida elinkaariarvioinnin avulla, jolloin tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset analysoidaan ja arvioidaan.

Water Footprint Network jaottelee veden kolmeen eri lähteeseen: vihreään, siniseen ja harmaaseen, joiden kokonaisuus muodostaa vesijalanjäljen litroina.

Veden kolme väriä: vihreä, sininen ja harmaa

Vihreällä vesijalanjäljen alueella tarkastellaan vedenkulutusta, joka syntyy alkutuotannossa. Tähän väriin lasketaan

lisäksi sadevesi ja kasvattamisen aikana haihtunut vesi. Sininen vesi tarkoittaa jokien ja järvien pintavettä sekä pohjavettä. Näitä vedenlähteitä käytetään tuotantoketjuissa. Harmaa vesijalanjälki kuvaa makean veden määrää, joka tarvitaan laimentamaan tuotannosta vesistöön päätyvät epäpuhtaudet sovitulle vedenlaadun tasolle. Harmaan alueen vettä kuluu erilaisiin huuhteluihin ja pesuihin. Water Footprint Networkin laskelmien mukaan vuonna 2020 suomalaisen ihmisen keskimääräinen vesijalanjälki oli 1 727 m³/vuosi.

”

Vesijalanjälki tarkoittaa niitä indikaattoreita, jotka liittyvät yleisesti veteen, veden pilaantumiseen sekä veden kulutukseen.

Vesiniukkuusvaikutus tarkoittaa vesijalanjälkeä, jossa tulee ilmi käytetty vesi suhteutettuna kyseisen alueen vesiniukkuuteen. Esimerkiksi vesiniukilla alueilla käytetty kasteluvesi nostaa vesiniukkuusarvioita huomattavasti enemmän kuin saman vesi8

Maatalouden vesijalanjälki alkutuotannossa. Kuvasta puuttuvat Water Footprint Networkin mukaiset vihreä ja harmaa vesi.

Nauta voi juoda vettä päivässä 150–200 litraa.

Maatalouden vedenkulutus vaihtelee tuotantosuunnittain Maataloudessa vedenkulutus koostuu erilaisista pesuvesistä, juomavedestä ja tuotantopanosten tuotannon vedenkulutuksesta. Usvan mukaan maatalouden vesiniukkuusvaikutusta saadaan pienennettyä esimerkiksi siten, että tuotantopanoksia hankitaan suurten vesiresurssien alueilta. Maataloudessa kannattaisi suosia tuotantovirtoja, joista saadaan sivutuotteena tuote, jota voidaan hyödyntää. Tällaisia hyödynnettäviä sivutuotteita ovat esimerkiksi hera ja mäski. Rehuilla ja rehuketjuilla on suuri vaikutus vesijalanjälkeen, kertoo Usva. Yhdellä raaka-aineella tai tuotantopanoksella voi olla suuri merkitys tuotteen lopulliseen vesijalanjälkeen, esimerkiksi rehuerän tilaaminen vesiniukasta maasta lisää sen vesijalanjälkeä, jos rehua on jouduttu kastelemaan keinotekoisesti. Luonnonvarakeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan kotimaisen broilerintuotan-

non vesiniukkuusvaikutus on 0,5 m3 CO2ekv/teuraskilo ja kotimaisen sianlihan vesiniukkuusvaikutus 0,7 m3 CO2ekv/ teuraskilo. CO2ekv tarkoittaa hiilidioksidiekvivalentteja eli indikaattoreita, jotka kuvaavat vesiniukkuusvaikutusta. Luotettavia vesijalanjäljenlaskelmia maidon- ja naudanlihantuotantoon on haasteellista tehdä, koska menetelmä on uusi ja dataa on toistaiseksi ollut vähän saatavilla, mutta tilanne kehittyy koko ajan. Miltä maataloustuotannon vedenkäytön tulevaisuus näyttää? Maataloustuotannossa on haasteellista vähentää vedenkäyttöä ilman, että tuotanto kärsisi tai heikkenisi. Maidontuotannossa tarvitaan lypsykoneistojen pesua, jotta vältytään utaretulehduksilta ja maidon elintarvikelaadun heikkenemiseltä. Lihankasvattamoilla tuotantotilojen peseminen on tärkeää eläintautien ennaltaehkäisemiseksi. Vettä ei tulisi käyttää yli vesivarojen. Tuotantosuunnan suuri vesijalanjälki ei itsessään kerro sitä, onko tuote tai tuotanto

vastuullisesti tuotettu, sillä vesijalanjäljen kokonaisuuteen vaikuttaa alueen omat vesivarannot eli makean veden (pohjavesi, järvet jne.) varannot. Suomessa on hyvät vesivarannot, joten suomalainen maataloustuotanto on vesiniukkuusvaikutukseltaan ympäristöystävällisempää kuin monen muun maan. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on jokaisen kansalaisen ja maan vastuulla. Vesijalanjäljen pienentäminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on monimutkainen prosessi, sillä yhden yksityiskohdan muutos voi johtaa vesijalanjäljen merkittävään kasvuun. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi kaikkia ympäristövaikutuksia tulisi vähentää – vesijalanjälki on vain yksi niistä.

Tutkija Kirsi Usva

Mitä turpeen tilalle? TEKSTI TEEMU KARTTUNEN | KUVA ELINA SIIK

Turpeen käyttö kuivikkeena vähenee tulevaisuudessa. Useissa eri hankkeissa etsitäänkin paraikaa turpeelle korvaajaa.

urpeen korvaaminen maatalouden kuivikekäytössä on polttava puheenaihe. Hallituksen päätös vähintään puolittaa turpeen energiakäyttö sen polton päästöjen vuoksi, on jo vähentänyt turpeen nostoa huomattavasti. Turpeen energiakäytöstä luopuminen tarkoittaa myös samalla muissa käyttötarkoituksissa turpeen käytöstä luopumista.

Vaikka turve aiheuttaa päästöjä poltettaessa, on se kuivikemateriaalina erinomainen. Se on hygieeninen, bioturvallinen ja edullinen, ja lisäksi se säilyttää ominaisuutensa pitkään. Turvetta on helppo käsitellä, eikä se vaadi suuria varastointitiloja. Turpeen ominaisuudet kuivikkeena pitävät eläimet puhtaina, ja se on pehmeä makuualusta ja sitoo erinomaisesti lannasta vapautuvaa ammoniakkia ja nestettä. Turpeen noston vähentyminen on pakottanut kuivike-

turpeen käyttäjät etsimään vaihtoehtoista kustannustehokasta kuiviketta. Turvetta korvaavia kuivikkeita on testattu monenlaisissa hankkeissa. Muun muassa Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Turveke-hankkeessa on tehty kattavaa vertailua erilaisten kuivikkeiden välillä naudoilla, hevosilla ja broilereilla. Tutkimuksissa verrattiin kuivikkeiden käyttömääriä kiloina, niiden kuiva-ainepitoisuuksia, käyttäjäkokemuksia ja kuivikemateriaalien vaikutusta nautojen kuivikepatjan lämpötilaan. Erään tutkimuksen mukaan lietteestä separoitu kuivajae on varteenotettava vaihtoehto turpeen korvaajaksi. Huolenaiheena on kuitenkin separoidun kuivajakeen epähygieenisyys ja sen tuotantoon sekä pellolle levitykseen sisältyvät alkukustannukset. Kuitenkin pitkällä aikavälillä separoitu kuivajae saattaa

olla kustannustehokas tapa korvata turve kuivikekäytössä.

”

Separoitu kuivajae saattaa olla kustannustehokas tapa korvata turve kuivikekäytössä.

Kuivikkeiden vertailussa ja loppujen lopuksi turpeen korvaajan valinnassa on huomioitava useita eri tekijöitä, kuten helppokäyttöisyys, hinta, säilytettävyys, saatavuus, käsittely, kuivikelannan jälkikäyttömahdollisuudet, terveysvaikutukset eläimille ja ihmisille sekä ilmasto- ja ympäristövaikutukset. Tutkimuksissa yksikään vaihtoehtoinen kuivike ei ole ollut suoraan turpeen veroinen ominaisuuksiltaan, mutta ne ovat tuoneet esille uusia mahdollisuuksia turpeen korvaamiselle kuivikekäytössä. Tutkituilla kuivikkeilla on sekä hyviä että huonoja puolia, ja jatkotutkimusta vaihtoehtoisista kuivikkeista tullaan tarvitsemaan jatkossakin.

GrowSafe laitteisto on nykyään nimeltään Vytelle.

Rehuhyötysuhdetta kehittämällä kestävämpää maidon- ja lihantuotantoa TEKSTI PINJA KELA JA VENLA NISKANEN | KUVAT ATRIA, TUUKKA KIVIRANTA JA PINJA KELA

Eläimet, jotka tuottavat lihaa tai maitoa samalla rehumäärällä enemmän kuin toiset, ovat hyviä rehunkäyttäjiä. Tätä rehunkäytön tehokkuutta halutaan jalostaa tulevaisuutta ajatellen. Tehokkaasta rehunkäytöstä hyötyvät sekä tilojen talous että ympäristö.

autojen kasvihuonekaasupäästöt tulevat kahdesta eri päälähteestä: rehuntuotannosta (N2O, CO2) ja nautojen ruoansulatuksesta sekä lannankäsittelystä (CH4, CO2). Eläimille, joilla on hyvä rehuhyötysuhde, tarvitsee tuottaa vähemmän rehua, ja siitä syystä myös rehualan tarve pienenee. Sen seurauksena rehuntuotannosta peräisin olevien päästöjen määrä liha- tai maitokiloa kohden vähenee. Luonnonvarakeskuksessa on tutkittu, että märehtijän rehunsulatusprosessissa muodostuvan metaanin määrä on yksilöllistä. Metaanin muodostukseen vaikuttaa kuitenkin merkittävimmin kuiva-aineen syöntimäärä eli rehuntarve energiakorjattua maito- tai lihakiloa kohden, sillä jokaisen lisärehukilon sulattaminen tuottaa metaania. Tämän lisäksi rehun koostumuksella voidaan vaikuttaa metaanin muodostukseen. Rehuhyötysuhdeindekseillä tavoitellaan taloudellisimpia

”

Metaani on voimakas kasvihuonekaasu, mutta tilalle se on myös hukattua energiaa

eläimiä, jotka myös ovat ympäristöystävällisempiä. Lihakarjapuolen rehuhyötysuhde – onko kasvulla väliä? Tarkasteltaessa rehuhyötysuhteen vaikutusta lihanautapuolella saadaan pohjaa sille, mitä tulevaisuudelta halutaan. Puhuttaessa rehuhyötysuhteen käytöstä on tärkeää ymmärtää, mihin sillä pyritään ja miten se vaikuttaa tilojen kannattavuuteen ja kehitykseen. Rehuhyötysuhteen kehittäminen mahdollistaa suuremman eläinmäärän kasvattamisen nykyisillä viljelyhehtaareilla. Tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että rehuhyväksikäyttöominaisuus periytyy keskinkertaisesti (h2= 0,36–0,58), kun eläimiä valitaan paremman rehuhyötysuhteen perusteella. Rehuhyötysuhde ilmaistaan residuaalisena syöntinä eli RFI:nä (Residual Feed Intake). RFI lasketaan vertaamalla mitattua todellista syöntiä odotettuun syöntiin, joka määritetään elopainon ja kasvun perusteella. Matala RFI-arvo (mieluiten negatii-

vinen) kertoo hyvästä rehuhyötysuhteesta, eli eläin syö vähemmän sen odotettuun kokoon ja kasvuun nähden. Suurempia ja positiivisia RFI-arvoja saavat eläimet ovat huonompia rehuhyötysuhteen mukaan. Matalan RFI-arvon saavia eläimiä kannattaa valita teuraskasvatuseläinten isiksi sekä hyödyntää enemmän lypsykarjan siemennyksissä lehmille, joista halutaan jälkeläisiä teuraskasvatukseen. Naaraspuolella pitää ottaa huomioon se, että jos valitaan aina matalan RFI:n eläimiä, se voi heikentää kestävyyttä, hedelmällisyyttä sekä emo-ominaisuuksia. Käytännössä rehuhyötysuhteen huomioimisella voidaan vaikuttaa positiivisesti talouteen pienemmällä rehunkulutuksella ja ylläpitorehun tarpeella. Ympäristöön toivottu vaikutus tulee ravinne- ja metaanipäästöjä vähenemisestä. On kuitenkin muistettava, että parempaa rehuhyötysuhdetta periyttäviä eläimiä löytyy ainoastaan mittaamalla, ja tähän tarvitaan tarkkaa ja osaavaa mittausta sekä tarkoituksenmukaista eläinvalintaa. Suomessa esimerkiksi Atrian siitossonnikasvattamossa Jalasjärvellä mitataan siitossonnien rehukäyttökyky GrowSafe-järjestelmällä. 13

Insentec-rehunkulutuksen mittauslaitteistoa tutkimustilalla.

Lypsykarjapuolen kuulumisia – tutkimuksesta käytäntöön Lypsykarjapuolella on havaittu jo vuosia sitten tarve rehunkäyttökyvyn jalostamiseen, ja tutkimusta siitä on tehty pitkään. Tällä hetkellä Luonnonvarakeskuksella on käynnissä A++ Lehmä -projekti, jonka tarkoituksena on määrittää pohjoismaisille lehmille rehunkäyttökyvyn genomiset jalostusarvot, sekä tutkia rehutehokkuuden parantamisen vaikutuksia talous- ja ympäristönäkökulmasta. Projekti toteutetaan vuosina 2019–2023. Vuosien saatossa lypsylehmien rehunkäyttökyky on parantunut, koska lehmäkohtainen maitotuotos on kasvanut. Nykypäivän lehmät tarvitsevat 1990-luvun lehmiä noin 15 % vähemmän rehua maitokiloa kohden. Lypsykarjan rehuhyötysuhteen mittaamisesta on tehty paljon tutkimustyötä, ja nyt on tullut käyttöön välinei14

tä rehunkäyttökyvyn jalostamiseen. Rehuhyötysuhdetta kuvaava rehunsäästöindeksi lisättiin osaksi pohjoismaista kokonaisjalostusarvoa vuonna 2020. Rehunsäästöindeksi koostuu ylläpitoindeksistä ja rehunkäyttökykyindeksistä. Suuremmat lehmät tarvitsevat pienikokoisia lehmiä enemmän energiaa ylläpitoonsa korkeamman metabolisen painonsa vuoksi. Sen takia hyvää ylläpitoindeksiä tavoitellessa täytyy hidastaa eläinten keskikoon kasvun kehitystä. Ylläpitoindeksi perustuu elopaino- ja rakennearvostelutietoihin sekä tulevaisuudessa teuraspainotietoihin, koska elopainotietoja ei ole kaikista maista riittävästi saatavissa. Rehunkäyttökykyindeksi perustuu RFI:hin (Residual Feed Intake) eli odotetun ja mitatun rehunkulutuksen erotukseen. Lehmäkohtaisien syöntimäärien mittaaminen

on haasteellista, ja markkinoilla ei vielä ole tavallisille tiloille soveltuvia tarkkoja ja käytännöllisiä mittausmenetelmiä. Sen vuoksi syöntitiedot tulevat vielä pääasiassa tutkimuskarjoista. Uutena menetelmänä tutkitaan CFIT (Cattle Feed Intake) 3D -kuvauksen soveltumista eläinkohtaisen rehunkulutuksen mittaamiseen tavallisille tuotantotiloille. Vaikka tutkimukset ovat kesken, voimme kaikki vaikuttaa positiivisesti arvosteluvarmuuden kehittymiseen tuottamalla tarvittavaa dataa omatoimisesti. Voisiko rehutehokkuudesta tulla tulevaisuudessa tiloille jonkinlainen kilpailuvaltti?

N2O = Dityppioksidi CO2 = Hiilidioksidi CH4 = Metaani

suomalaisilta suomalaisille

PARASTA

REHUNSÄILÖNTÄÄN

www.eurotrading.fi

Hyvää lehmälle, tuottajalle ja ympäristölle! Käytämme Yea-Sacc® elävää hiivaa rehuissamme. TIMAINEN KO

Yea-Sacc® • •

Tuotantotulokset; lypsylehmällä + 1,6 litraa/maitoa, lihanaudalla päiväkasvu + 12 % (EFSA) Vähentää karjan metaanipäästöjä ja typen eritystä*

*Carbon Trust on maailmanlaajuinen organisaatio, joka tarjoaa riippumatonta neuvontaa yrityksille, hallituksille ja laitoksille hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä.

Lue lisää: www.feedex.fi Oy Feedex Ab, Teollisuuskatu 4, 68800 Kolppi puh. 020 1984 820

Tavoitteenamme on terve ja hyvinvoiva karja

Nurmesta maitolasiin!

Tutustu: www.emovet.fi

Olemme maatalouskoneiden maahantuontiin ja myyntiin keskittynyt suomalainen perheyritys. Tutustu laadukkaisiin tuotteisiimme ja kattaviin palveluihimme osoitteessa www.nhk.fi

Miten saada energiaa, kun sähkönjakelu pysähtyy? TEKSTI JYRI JELKÄNEN | HAASTATTELU & KUVA JANITA RIEKKINEN

Valtakunnallisen sähkönjakelun katkeaminen useaksi tunniksi voi työllistää maatiloilla jopa päivien ajan sähköjen palattuakin. Vaihtoehtoja tähän kuitenkin löytyy.

aatiloilla on paljon sähköisiä laitteita, joihin uppoaa useita kilowatteja. Useimmilla tiloilla sähkö tulee valtakunnallisesta verkosta ja sähkökatkon aikana on vaarana tuotannon pysähtyminen, hetkellisesti tai pidempiaikaisesti. Tällaisiin tilanteisiin on varauduttu useilla tiloilla aggregaateilla, joko itselle tai porukalla hankittuna. Aggregaatteja on mahdollista vuokrata liikkeistä, ja ne ovatkin sähköntuotannon katketessa hyvin kysyttyjä.

Autojen ja muiden pienempien laitteiden muuttuessa sähköisiksi alkavat myös isoimmat koneet muuttua sähköllä tai kaasulla kulkeviksi, ja se merkitsee riippuvaisuutta sähkön ja kaasun saannista. Polttoainelaskuihin ei voida paljon vaikuttaa, ja kaikilla ei ole mahdollisuutta omaan jalostuslaitokseen, mutta sähköä ja kaasua voidaan tuottaa omavaraisesti hyvin usealla tilalla. 16

Oman energian tuottaminen Erilaisia oman energiantuotannon vaihtoehtoja ovat biokaasu-, tuuli- ja aurinkovoimala. Omaa vesivoimalaa on hankala toteuttaa, sillä harvemmalla tilalla on juokseva puro tai joki, jolla saataisiin katettua maatilan energiantarve. Tiloilla mietitään sähköistymisen sekä jatkuvien kustannusten nousun vuoksi omaa energiaomavaraisuutta tuomaan säästöä sähkölaskuihin. Investointitukia on myös mahdollista saada energiantuotantoon.

”

Tiloilla mietitään sähköistymisen sekä jatkuvien kustannusten nousun vuoksi omaa energiaomavaraisuutta tuomaan säästöä sähkölaskuihin.

Biokaasuvoimalat ovat olleet monella harkinnassa ja jotkut tilat ovat investoineet niitä lannan hyödyn maksimoimiseksi. Tällöin ravintoarvot nousevat sekä saadaan hyötyä veden lämmitykseen, biokaasun tuottamiseen ja sähkön tuotantoon biokaasureaktoreiden avulla. Tuulivoimaloita on myös käytetty tiloilla sähkön tuotantoon, mutta kokonaan omavaraiseksi siirtymiseen tarvitaan isomman kokoluokan tuulivoimala. Tuulivoimalat ovat hitaasti yleistyneet kotien ja maatilojen keskuudessa, mutta sähköyhtiöt ovat investoineet laajemmin tuulivoimapuistoilla. Aluekohtaisia eroja on paljon riippuen siitä, missä tuulta voidaan hyödyntää eniten. Voimala käynnistyy tavallisesti 3 m/s:n tuulessa, mutta auringon tavoin öisin on yleensä tyyntä, jolloin energiaa ei synny. Hyvin suurissa tuulenpuuskissa tuulivoimalaa ei voida pitää päällä, mutta

Heiskalan tilan aurinkopaneelit asennettuna kaakon suuntaan kallellaan. Oikealla näkyy aggregaattikoppi ja pihattonavetta.

”

Heiskaset ovat olleet tyytyväisiä investointiin, sillä kesällä verkkosähkön tarve on aurinkopaneeleiden ansiosta alentunut 15–20 %.

siihen vaaditaan yleensä yli 20 m/s:n tuulen nopeutta. Tuulesta saadaan ympärivuotista hyötyä. Aurinkovoimalat ovat tällä hetkellä yleistyneet niiden käytännöllisyyden ja hintojen laskun vuoksi. Aurinkovoimalat koostuvat paneeleista, ja niiden määrällä vaikutetaan oman tuotannon maksimoimiseen. Paneeleita voidaan sijoittaa seinille, katoille tai maahan telineiden varaan. Järjestelmä on myös mahdollista asentaa auringon seurantalaitteella, jolloin paneelit kääntyvät telineiden varassa parhaaseen mahdolliseen kulmaan aurinkoon nähden tuottaakseen suurimman hyödyn. Paneelien yhteydessä on myös mahdollista hyödyntää lämpöä eli paneeleihin kohdistuvaa auringon lämpöä saadaan talteen veden lämmitykseen. Luonnollisesti talviaikaan ei saada suurta energiahyötyä. Akusto lisäämään hyötysuhdetta Akkujen kehittyessä ja kas-

vaessa muun muassa sähköautoissa lisääntyy myös kotiakkujen kysyntä. Oman tuotannon maksimoimiseksi tarvittaisiin paljon akkuvarausta, sillä aina ei tuule tai ole luonnonvaloa riittävästi tuottamaan paneeleista energiaa – tarvitaan siis puskurivarastoa. Akustolla saadaan myös sähkökatkon aikana tuotettua omaa sähköä, eli varsinaista aggregaattia ei tarvittaisi lyhyille sähkökatkoille riippuen akuston koosta. Kotiakkujen ja suurten sähköfirmojen rakentamien akkuvarastojen lisäksi tarvittaisiin myös laajempi valikoima yritysluokan akkuja järkevään hintaan. Kokemuksia aurinkopaneelijärjestelmästä Sonkajärvellä Heiskalan tilalle Jari ja Anna-Mari Heiskaselle asennettiin aurinkopaneelit hallin katolle tuottamaan maatilalle omavaraista sähköä. Heille tuli Suomi Solarilta 72 kappaletta 335-wattisia paneeleita, joiden teknillinen teho yhteensä on 24 kWh. Tuotanto alkoi vuonna 2020

kesäkuun puolivälissä ja korkeimmillaan hetkellistä tuottoa on saatu noin 20 kWh. Heiskasten ajatus omavaraisemmasta tuotannosta syntyi biokaasulaitoksesta, mutta pienen tilan koon vuoksi eivät sitä hankkineet. Aurinkopaneelijärjestelmä on suhteellisen edullinen ja huoltovapaa, ja siitä sai lisäksi avustusta 40 %. Tilalla on ennestään hakelämmitys ja automaattinen aggregaatti. Akkujärjestelmää ei asennettu, koska niitä ei saa vielä järkevään hintaan. Heiskasilla on yhden robotin pihattonavetta, ja koko tilan hetkellinen kulutus kesällä on 6–7 kWh ja talvella 8–10 kWh. Kesällä aurinkoisena päivänä saadaan energiaa ylituotantoon. Ylituotannon osuutta on syntynyt kesäkuun 2020 ja syyskuun 2021 välillä 6 400 kWh, joka myydään sähköyhtiölle. Kokonaistuotosta on tähän mennessä tullut noin 30 000 kWh. Heiskaset ovat olleet tyytyväisiä investointiin, sillä kesällä verkkosähkön tarve on aurinkopaneeleiden ansiosta alentunut 15–20 %, jolloin sähkölaskut ovat laskeneet. Paneelit alkavat tuottamaan maaliskuun alussa lumien pudottua katolta, ja syyskuussa tuotanto alkaa laskea huomattavasti, eli varsinaista tehokasta tuottoa saadaan viiden kuukauden ajalta auringon paistaessa. 17

Valitse valkuainen oikein TEKSTI SARA PASANEN | KUVA RUSLAN KHISMATOV

Tällä hetkellä tuotantoeläinten ruokinnassa käytetään vielä paljon tuontivalkuaista. Valkuaisomavaraisuuden parantaminen ja tuontivalkuaisen korvaaminen kotimaisilla vaihtoehdoilla olisikin tärkeää.

alkuaisomavaraisuuteen panostamisella on monipuolisia vaikutuksia aina valtakunnalliselta tasolta tilakohtaiselle tasolle. Valtiotasolla kotimaisten valkuaiskasvien viljelyllä saadaan edistettyä ruokaturvaa sekä huoltovarmuutta ja kasvatettua lopputuotteiden kotimaisuusastetta. Suomessa kasvatettavia valkuaiskasveja ovat esimerkiksi herne, härkäpapu, apilat, sinimailanen, virnat, lupiinit sekä rypsi ja rapsi. Tilatasolla näiden kasvien viljelyllä saadaan vaikutettua peltojen kuntoon. Palkokasvien avulla saadaan sidottua typpeä maahan. Näiden kasvien runsaalla juuristolla on myös maata muokkaava vaikutus, minkä ansiosta maaperän rakenne paranee. Valkuaiskasveja viljelemällä saadaan vähennettyä yksipuolisen viljelyn aiheuttamia tautiriskejä. Kotimaisten valkuaiskasvien käyttö on myös ilmastoystävällinen teko. Kun esimerkiksi tuontisoijaa saadaan korvattua kotimaisella valkuaisella, rehuntuotannosta syntyvä hiilijalanjälki pienenee.

”

Kotimaisten valkuaiskasvien käyttö on myös ilmastoystävällinen teko.

Tuotantoeläinten ruokinnassa käytetään edelleen paljon tuontivalkuaisia, kuten soijaa, rypsiä ja rapsia. Tuontivalkuaisten määrää on kuitenkin pyritty vähentämään ja korvaamaan kotimaisilla valkuaiskasveilla. Esimerkiksi herneen ja härkäpavun viljely onkin lisääntynyt. Soijan etuna on kuitenkin sen sisältämä suuri valkuaismäärä sekä aminohappokoostumus, minkä vuoksi sen korvaaminen etenkin yksimahaisten tuotantoeläinten ruokinnassa täysin kotimaisella valkuaisella on hankalahkoa. Toisaalta juuri sikojen ja siipikarjan rehuista suuri osa on viljaa, mikä puolestaan toimii myös valkuaislähteenä.

voidaankin korvata soija jopa kokonaan, kunhan sitä käytetään ohravalkuaisrehuruokinnan täydentämisessä. Siipikarjan ruokinnassa soijan korvaaminen on hankalinta. Härkäpapu ei sen sisältämien haitta-aineiden vuoksi sovellu niiden ruokintaan. Herne on sopivin valkuaisen lähde siipikarjalle, ja sitä voidaankin hyödyntää vapaasti, mikäli vain huolehditaan ruokinnan aminohappotasapainosta.

Märehtijöiden ruokinnassa tärkeimpänä valkuaisen lähteenä toimii nurmisäilörehu. Säilörehun ohella käytetään myös lisävalkuaista, mikä taas saadaan rypsistä ja rapsista soijan sijasta. Suuri osa näistä kasveista tuodaan kuitenkin ulkomailta rouhemuodossa. Valkuaisomavaraisuuden kannalta olisikin hyvä saada tuontirypsi ja -rapsi korvattua kotimaisilla valkuaislähteillä.

Monien valkuaiskasvien viljely on kuitenkin Suomessa hankalaa, joten myös tämän takia tuontivalkuaisten korvaaminen voi olla vaikeaa. Esimerkiksi härkäpapua on hankala viljellä etenkin pohjoisessa lyhyen kasvukauden vuoksi. Kotimaisen rypsin viljely taas hankaloituu etenkin korkeiden lannoituskustannuksien vuoksi. Valkuaiskasveista herne sopii hyvin Suomessa viljeltäväksi. Kasvinjalostuksella on saatu parannettua herneen märkyyden- ja kuivuudensietokykyä sekä valkuaispitoisuutta, minkä vuoksi herneen viljelyvarmuus on yhä parempi.

Sikojen ruokinnassa erityisesti herne ja härkäpapu toimivat soijan korvaajina. Kaikista parhaiten sioille soveltuu valkokukkaiset härkäpapulajikkeet. Härkäpavulla

Vaikka täydellisen valkuaisomavaraisuuden saavuttaminen saattaa olla hankalaa, yhdessä toimimalla voimme edetä lähemmäksi tätä päämäärää.

Jos syöt lihaa, syö parempaa. 19

Tulevaisuuden maatilat TEKSTI OSKARI KORHONEN | KUVA JANITA RIEKKINEN

Ilmastonmuutoksen torjuntaan on maataloudessakin löydetty uusia mahdollisesti tehokkaita tapoja, jotka kehittävät samalla myös maatilojen tuotantoa.

arbon Action valikoi muutama vuosi sitten hiilitiloja, joiden tavoitteena on toteuttaa hiiltä maahan varastoivaa viljelytoimintaa ja näin parantaa tilan ilmastovaikutusta. Tähän ovat ryhtyneet viljelijät, jotka haluavat saada uutta faktatietoa hiilen varastoimisesta ja pellon kasvukunnosta. Hiilen sitomisen lisäämiseksi maatiloilla tehtäviä toimenpiteitä ovat muokkauksen keventäminen sekä maan rakenteen ja kasvukunnon parantaminen monipuolistamalla viljelykasvivalikoimaa ja viljelykiertoa. Multavuuden lisääminen lannalla, kierrätyslannoitteilla ja maanparannusaineilla parantaa maan tärkeää mikrobitoimintaa. Muita hiilensidontaa lisääviä toimenpiteitä ovat myös yhteyttämisen lisääminen kasvipeitteisyyttä korostamalla ja kasvattamalla kasvuaikaa. Lisäksi satotasoja kasvatetaan lajike- ja lajivalinnoilla. Vuonna 2017 Baltic Sea Action Group (BSAG) aloitti

Sitran käynnistysrahoituksella Carbon Action -pilotin, jonka suosio kasvaa muiden yritysten liittyessä mukaan ilmastonmuutosta hidastavaan toimintaan. Nyt Carbon Actionista on muodostumassa laaja yhteistyöalusta. Carbon Actionin yli 100 hiilitilalla toteutetaan ja kokeillaan heidän omaan tarpeeseensa sopivia viljelytoimenpiteitä, joiden tavoitteena on hiilen varastointi ja maan kasvukunnon parantaminen. Lisäksi tavoitteena on luoda erilaisia mittauksia ja mallitusta hyödyntävä käytännöllinen järjestelmä hiilensidonnan ja ilmastovaikutusten määrittämiseksi ja todentamiseksi. Hyvän viljelijäverkoston avulla on saatu vertaisoppia, mikä hyödyttää suoraan viljelijöitä. Vieläkin käynnissä olevassa hankkeessa hiilipilottitiloilta vaaditaan 3 hehtaarin kokoinen testilohko, joka jaetaan koeosioon ja verrokkiosioon. Lohkolta otetaan maanäytteet useaan kertaan ja tehdään muistiinpanot toimenpiteistä ja kustannuksista.

M aa nr ak en nu s

Kaikki maanrakennustyöt: www.maanrakennusviitasaari.fi

Viljelijöiden on myös noudatettava multavuudenhoitosuunnitelmaa.

”

Carbon Actionin yli 100 hiilitilalla kokeillaan ja toteutetaan heidän omiin tarpeisiinsa sopivia viljelytoimenpiteitä, joiden tavoitteena on hiilen varastointi ja maan kasvukunnon parantaminen.

Carbon Actionin hiilipilottitilojen lisäksi Baltic Sea Action Group on laajentanut toimintaansa hiilensidontaa liittyvissä hankkeissa useiden yritysten kanssa. Yhteistyössä avustavien yritysten kanssa saadaan tietoa levitettyä tehokkaasti. Hiilineutraalia maitoketjua vuoteen 2035 tavoitteleva Valio alkoi myös kouluttaa maitotilallisista hiiliviljelijöitä. Atriakin osallistuu BSAG:n Itämeri-sitoumukseen, jolla parannetaan ympäristökestävää ruokaketjua ja kotieläintuotantoa. Voisiko sinustakin tulla hiiliviljelijä?

Sato säiden armoilla TEKSTI ELINA SIIK | KUVA OSKARI KORHONEN

Kuumat kuivat kesät sekä kevään ja syksyn rankkasateet tuovat haasteita viljelyyn. Viljelijöiden olisi hyvä valmistautua muutokseen.

lmastonmuutokseen ja sitä myötä tuleviin sään ääri-ilmiöihin voi sopeutua oikeanlaisilla viljelykasvi- sekä lajikevalinnoilla. Sään ääri-ilmiöillä tarkoitetaan piteneviä helle- ja kuivuusjaksoja, rankkasateita ja tulvia sekä kasvavia sademääriä syksyllä ja talvella. Tämän vuoksi monien eri kasvi- ja eläinlajien elinkaari muuttuu, sillä ne siirtyvät pohjoisemmaksi ja korkeammalle merenpinnasta. Ilmaston muuttumisen vuoksi monien haitallisten vieraslajien kannat vakiintuvat ja niiden elintila laajenee. Kaikki nämä vaikuttavat sadon määrään ja laatuun, sekä sitä kautta maatalouden tuloihin, ja näin ollen voivat aiheuttaa taloudellisia menetyksiä, mikäli niihin ei osata sopeutua oikealla tavalla. Sääasemat tarjoavat maatiloille monipuolisesti tietoa kasvin kasvuolosuhteista eli maaperästä, kasvustosta sekä ilmasta, ja ne voisivat näin ollen olla tulevaisuudessa apuna osa viljelysuunnittelua. Haasteita viljelyyn sekä kasvinjalostukseen tuo muuttuvat kasvuolot. Kasvien tulisi kestää samaan aikaan kuivuutta ja liian kosteita kasvuolosuhteita, sekä niillä tulisi olla vastustuskykyä uusille tuholaisille ja taudeille. Vahva ja syvä juuristorakenne on etu kuivissa ja märissä olosuhteis-

sa, sekä sään ääriolosuhteissa kasvin lujakortisuus, on tärkeä ominaisuus ja se on ollut kasvinjalostuksessa jo pitkään tavoitteena. Viljelijä voi sopeutua ääriolosuhteisiin huolehtimalla maan kasvukunnosta, valitsemalla monipuolisesti kasvilajeja ja hyödyntämällä eri kasvuajan lajikkeita. Viljelyssä on tärkeää säilyttää maan rakenne hyvänä, jotta siellä viihtyisivät pieneliöstöt sekä mikrobit, jotka ylläpitävät maan kasvukuntoa. Talvisateiden lisääntyessä ja kevään sekä alkukesän kuivuuden vaivatessa on syyskylvöiset viljelykasvit hyvä vaihtoehto, sillä silloin hyöty saadaan talvella kertyneestä maan kosteudesta.

”

Viljelijä voi sopeutua ääriolosuhteisiin huolehtimalla maan kasvukunnosta, valitsemalla monipuolisesti kasvilajeja ja hyödyntämällä eri kasvuajan lajikkeita.

Pellon eroosiota ja ravinnehävikkiä voidaan estää kasvipeitteisellä maalla. Ongelmana voi kuitenkin olla leudot talvet sekä sade- ja jäätymisjaksojen vuorottelut, ja mikäli syksyn sateet runsastuvat myös syyskylvöt vaikeutuvat. Lu-

mipeitteen puuttuessa oraat voivat altistua pakkasvaurioille ja kuivumiselle syksyn hallajaksojen sekä kevään pakkasien aikaan. Kaikkiin sään aiheuttamiin tuhoihin ei voi varautua, sillä esimerkiksi kypsä vilja, jonka rankkasade on kaatanut, ei nouse enää puitavaksi ja koko sato menetetään sekä vilja- ja rehunurmisadon voi ankara kuivuus puolittaa. Sääasemilla voidaan mitata lähes kaikkea säätietoa, mutta tärkeätä tietoa saadaan myös maasta. Kylvö- ja kasteluajankohta pystytään määrittelemään ruudulta ja tällöin voidaan päättää eri lohkojen sadonkorjuuajankohta. Kasvinsuojeluun voidaan saada apua mittaamalla roudan syvyys ja lehtikosteus. Sadonkorjuuta varten sääasemalta saadaan tietoa kasteesta kasvin lehdellä ja siitä, milloin se kuivuu. Dataa olisi parasta kerätä useampana vuotena eri lohkoilta, että se auttaisi analysoimaan tarkasti tehtyjä toimenpiteitä. Näin ollen viljelyä voidaan saada tehokkaammaksi, kun toimenpiteet ovat oikea-aikaisia. Sääasemien avulla voitaisiin tarkistaa lohkojen vallitsevat sääolosuhteet etäältä ja mahdollisesti välttää turhaa ajamista pellolle, mikäli olosuhteet olisivat epäsuotuisat työskentelyyn.

MAATALOUSKONEIDEN KORJAUS JA HUOLTO ÖLJYT JA VARAOSAT

agrihuoltopitkanen.fi

TYÖKONEIDEN SEKÄ NIIHIN LIITTYVIEN VARAOSIEN JA TARVIKKEIDEN ASIANTUNTIJA

WWW.KIERTOKANKI.COM

Järjestä ikimuistoiset juhlat ja tapahtumat Rientolassa!

TARJOLLA ON MONIA ERILAISIA GENOMITESTEJÄ, MUTTA VAIN YKSI TESTAUSMENETELMÄ MITTAA

www.rientolavierema.ﬁ info@rientolavierema.ﬁ

Rientola Vieremä Koitontie 2, 74200 Vieremä

KARJASI PERINNÖLLISTÄ IMMUUNIVASTETTA. SAVOMANUJEN

KUUSENKARISTAJAISET Elevate -sovelluksen avulla testaat helposti karjasi jalostuksellisen tason ja perinnöllisen immuunivasteen, tarkistat polveutumisen, ja saat tulokset haitallisista haplotyypeistä. Lisäpalveluina tarjolla myös TPI-tulokset, punavärigeeni ja A2A2 -beettakaseiini.

21.-22.1.22 TAHKOLLA! LISÄTIEDOT: WWW.POHJOIS-SAVO.MTK.FI/MAASEUTUNUORET

Tervetuloa !

Lisätiedot www.semex.fi tai omalta alue-edustajalta. Semex Finland Oy Viikatetie 3, 91900 Liminka | puh. 040 550 7643 | sari.alhainen@semex.fi

Jääkö muovi menneisyyteen? TEKSTI JA KUVA JANNE HELLSTRÖM

ulevaisuus tuo tullessaan uusia mahdollisuuksia, mutta myös suuria haasteita. Viimeisen vuosisadan varrella maatalouden kehitys kaskitulien sammuttua on ollut varsin nopeatempoista ja mahtipontista, varsinkin koneteknologian saralla.

Tilakoon kasvaessa koneiden ja kaluston käyttö on lisääntynyt, mutta työvoiman tarve on vähentynyt. Rehuntekotapa on muuttunut heinäseipäälle piikittämisestä reilussa puolivuosisadassa säilörehunteoksi. Kyseinen muutos on tuonut esille rehuaineksen säilönnällisen laadun turvaa-

miseksi käytettävän säilöntäkatteen kierrätysongelman, kun kierrätysmahdollisuudet ovat alueittain varsin vähäiset. Maatalousmuovin kierrätys on toistaiseksi vielä varsin alhaisella tasolla, sillä maatalousmuovien kierrätys ei ole osoittautunut taloudel-

kea. Jotta maatalousmuovien oikeaoppinen lajittelu helpottuisi niin muovilaadun, -värin kuin muovin puhtauden osalta, tarvitaan kuitenkin ripeästi uusia strategisia innovaatioita muovin kierrätyksen suhteen.

”

Maatalousmuovin kierrätys on toistaiseksi vielä varsin alhaisella tasolla, sillä maatalousmuovien kierrätys ei ole osoittautunut taloudellisesti kannattavaksi.

Materiaalina muovi on varsin kestävää, joten kierrätyksen kannattavuus paitsi ympäristön näkökulmasta, mutta myös esimerkiksi muovista jalostettavien rakennusmateriaalien osalta on merkittävää. Haasteena muovin kierrätyksessä, maatalousmuovin ohessa esiintyvän orgaanisen materiaalin vuoksi maatalousmuovin kierrätys on varsin työlästä. Kun katseen kohdistaa tulevaisuuteen, voi nähdä kestäviä, ympäristöystävällisiä ratkaisuja energian tuotannossa sekä säilönnässä. Erilaisten orgaanisten materiaalien uudelleenhyödyntäminen

tulee lisääntymään muun muassa maataloustraktoreiden biopolttoaineina, sähköenergian tuotannossa sekä säilöntämateriaalien käytössä. Säilörehun säilönnässä käytettävä säilöntämuovi voitaisiin tehdä tulevaisuudessa erilaisista orgaanisista kuiduista niin, että turvataan rehun säilönnällinen laatu, mutta myös säilöntäkatemateriaalin biohajoavaisuus. Mikäli säilöntämateriaali sen mahdollistaisi, miksei sitä voisi sekoittaa seosrehun sekaan, jos säilöntämateriaali olisi väkirehu- tai kuitupitoista, ilman ruokintaan liittyvien riskien syntymistä. Kierrätettävyys on tärkeää, mutta tärkeintä on kuitenkin turvata kuluttajan elintarvikkeen eettisyys ja turvallisuus.

lisesti kannattavaksi. MTK:n aloitteesta Itä-Suomen Murskauskeskus Oy on kuitenkin aloittanut maatalousmuovin alueellisen maksullisen keräilyn oikeaoppisesti lajitellulle muoville. Muovin kierrätys aiheuttaa vielä haasteita monilla tiloilla. Kierrätyksessä korostuukin se, ettei kukaan maanviljelijöistä saa jäädä jälkeen nopeatempoisesta kehityksestä eikä ketään saa jättää jälkeen. Maatalousmuovien kierrätyspantti tai -pakko olisi yksi virstanpylväistä, mutta toisi myös maatalousyrityksille lisää kustannuksia. Maatalousmuovien kierrätyksestä voitaisiin kuitenkin luoda paljon uusia työpaikkoja, luomalla uusia ammatinsarkoja, hyödyntämällä mahdollista palkkatu25

Härkäpapupiilokas piiloutuu peltoon TEKSTI SARA PASANEN | KUVA TOMASZ KLEJDYSZ

Härkäpapupiilokas on kasvituholainen, joka on levinnyt nyt myös Suomeen. Härkäpapupiilokkaan torjunta on hankalaa, joten tuholaisen laajempaa leviämistä tulisi ennaltaehkäistä jo tässä vaiheessa.

lmastonmuutoksen myötä monia kasveja pystytään Suomessa viljelemään yhä enemmän. Lisääntyvän lämmön sekä uusien viljelykasvien kasvavan määrän vuoksi kuitenkin myös kasvituholaisten esiintymisalueet laajenevat. Esimerkiksi härkäpapupiilokas on levinnyt nyt myös Suomeen. Suomessa härkäpapupiilokkaista on tehty aiemmin satunnaisia havaintoja, mutta tuholaista on tavattu nyt suurempia määriä. Varsinais-Suomessa Paimiossa härkäpapupellolla tehtiin kesällä havaintoja sekä vioittuneista siemenistä että itse piilokkaista. Härkäpapupiilokkaan leviäminen Suomeen oli odotettavissa, sillä härkäpapujen viljely on kasvanut. Viime kesä oli myös erityisen lämmin ja kuiva, mikä on piilokkaalle suotuisa sää. Härkäpapupiilokas on ruskeanmusta, noin 4–5 mm:n pituinen lehtikuoriaisiin kuuluva kovakuoriainen. Muninta tapahtuu lämpötilan ollessa yli +20 astetta, ja naaraat

munivat kasvin palkoihin. Toukat tekevät siemeneen reiän päästäkseen sisälle koteloitumaan. Poistuessaan siemenestä aikuinen piilokas tekee toisen reiän. Nämä reiät erottuvat myös paljain silmin, minkä avulla voidaan havainnoida härkäpapupiilokkaan esiintymisiä. Nämä tuholaiset vaikuttavat sekä sadon määrään että laatuun. Toukat vahingoittavat siemeniä, mikä vaikuttaa siemenien itämiseen. Myös härkäpapujen kasvitautiriski lisääntyy piilokkaiden vuoksi. Kyseisen tuholaisen torjunta ei ole helppoa. Toukat pysyvät siementen sisällä, ja näin ne ovat suojassa torjuntaruiskutukselta. Tämän vuoksi kemiallinen torjunta tulisi suunnata muniviin aikuisiin. Aikuisten piilokkaiden torjuntaa kuitenkin hankaloittaa härkäpavun pitkään kukkiva kasvusto. Härkäpapupiilokkaiden seurantaan taas voidaan käyttää feromonipyydyksiä. Feromonipyydysten toiminta perustuu koiraita houkuttelevien feromonien vaikutuk-

seen. Pyydyksiin jääneiden yksilöiden perusteella voidaan selvittää aikuisten esiintymisaika, tuholaisen levinneisyys sekä niiden runsaus. Ruotsissa tuholaista on tavattu vuodesta 2008 lähtien. Tuholaistorjuntaan käytetään Ruotsissa tuholaistorjunta-ainetta Biscaya, mikä estää piilokkaiden munintaa.

”

Uusien viljelykasvien ja -mahdollisuuksien myötä suomalaisten viljelijöiden on varauduttava myös uusiin haasteisiin.

Uusien viljelykasvien ja -mahdollisuuksien myötä suomalaisten viljelijöiden on varauduttava myös uusiin haasteisiin. Aluksi voidaan ainakin pyrkiä tarkkailemaan tuholaisen mahdollista leviämistä ja toimimaan tarvittaessa. Tarpeen tullen voitaisiin ehkäpä ottaa mallia tuholaistorjuntaan niistä maista, joissa härkäpapupiilokasta esiintyy.

M A AT I LO J E N • Neuvo 2020 • Kirjanpito • Budjetointi • Viljelysuunnittelu • Maksuvalmiuslaskelmat • Tuki- ja veroneuvonta P. 0400 906 724 | Heidi P. 0400 906 231 | Juho

www.maatili.fi 27

Hevosen hiilikavionjälki – Hevosen hiilijalanjäljen pienuus yllättää TEKSTI TEEMU KARTTUNEN JA MILJA SNECK | KUVAT MILJA SNECK JA RONJA RÖPELINEN

evosen hiilijalan- tai -kavionjälki on pieni verrattuna esimerkiksi lypsylehmiin. Hevosen ruuansulatuksen metaanipäästökerroin on 18, kun taas lypsylehmän vastaava on 128. Nämä erot johtuvat eläinten ruuansulatusjärjestelmien erilaisuudesta, sillä lehmä on märehtijä ja hevonen yksimahainen. Hiilikavionjälki muodostuu hevosen tuottamasta lannasta, kuten päästöt sekä kaasut, ja heinän sekä rehujen viljelystä muodostuvista päästöistä. Myös rehujen ja kuivikkeiden kuljettaminen sekä pakka-

usmateriaalit, mahdolliset eläinkuljetukset ja käytetyt lääkkeet lisäävät hiilijalanjälkeä. Hevostaloudessa moni asia kasvattaa hiilijalanjälkeä huomaamatta, sillä esimerkiksi rehuissa saattaa tietämättään ostaa ulkomaista, koska eläinten rehuihin ei tarvitse merkitä tuotteen tai raaka-aineiden tuotantomaata. Myös muun muassa eläinkuljetus, etenkin kilpahevosen kuljetusmatkat kotimaassa ja ulkomailla sekä mahdolliset muut erikoispalvelut, saattavat kasvattaa hevosen hiilijalanjälkeä runsaastikin.

”

Rehuissa saattaa tietämättään ostaa ulkomaista, koska eläinten rehuihin ei tarvitse merkitä tuotteen tai raaka-aineiden tuotantomaata.

Miten pienentää hevosen hiilijalanjälkeä? Talleilla kannattaa panostaa kierrätykseen. Mikäli tallille hankitaan ostorehuja ja kuiviketta, tulisi suosia suomalaisia tuotteita. Rehut ja kuivikkeet kannattaa tilata suurina erinä.

Toimivalla laiduntamisella voidaan pienentää hevosen hiilijalanjälkeä.

Myös lannan oikeanlainen säilyttäminen ja hyödyntäminen on tärkeää. Tallin sähköntuotantotavan voi vaihtaa ekologisempaan vaihtoehtoon, kuten bio- tai tuulienergiaan. Mikäli tilalla on tarve rakentaa uutta rakennuskantaa, kan-

nattaa tutkia mahdollisuuksia käyttää ekologisia rakennusmateriaaleja ja panostaa niiden käyttöön. Toimiva pohjaratkaisu vähentää myös mahdollista ylimääräistä liikennettä ja siten kertyvää hiilijalanjälkeä. Siihen vaikuttaa myös hyvin suunniteltu

ja toteutettu laiduntaminen, joka vähentää myös korjattavan heinän tarvetta. Hevosen loppusijoituksessa ekologinen vaihtoehto on teurastaa hevonen ruoaksi, sillä Suomessa tuotettu hevosenliha on ekologisempi vaihtoehto kuin esimerkiksi naudanliha.

”Kohti puhtaampaa Ylä-Savoa!” www.ylasavonjatehuolto.fi 0

Valiovastuuta ja tulevaisuuden tekoja.

Vahva toimija maidontuotannon tarvikekaupassa.

Osuuskunta Maitosuomen Valmakaupat palveluksessasi. Valmakaupat ovat avoinna myös kuluttajille.

Voisiko kierrättämisestä tulla pakko maaseudulla? TEKSTI OONA HEISKANEN | KUVA ELINA SIIK

Uusi jätelaki asettaa tavoitteita kierrätyksen lisäämiseksi. Kaupungissa ja maaseudulla on kuitenkin eriävät mahdollisuudet toteuttaa muutoksia.

9.7.2021 voimaan tullut uusi jätelaki perustuu EU:n jäsenmailleen määrittämiin tavoitteisiin kierrätyksen lisäämiseksi. Ensimmäinen välitavoite tulee eteen jo vuonna 2025, jolloin yhdyskuntajätteen kierrätysasteen tulisi olla 55 %. Yhdyskuntajätteistä tulisi päätyä kierrätykseen 60 % vuonna 2030 ja 65 % vuonna 2035. Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan asumisessa syntyvää jätettä sekä siihen rinnastettavaa palvelu-, hallinto- ja elinkeinotoiminnasta syntyvää jätettä. Mittayksikkönä käytettävä kierrätysasteprosentti kuvaa, kuinka suuri osa jätteiden kokonaismäärästä hyödynnetään materiaalina. Kierrätyksellä tarkoitetaan sitä, että jätteestä valmistetaan uusia tuotteita. Poltto ei ole kierrätystä, sillä silloin hyödynnetään vain poltosta saatava energia ja lämpö, mutta materiaali menetetään. Suomi tähtää kiertotalouden

kärkimaaksi, mutta kierrätysaste muuttuu hitaasti. Vuonna 2019 yhdyskuntajätteistä 42 % kierrätettiin. Muutosta on kuitenkin jo tapahtunut. Vuonna 2016 voimaan astui orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto, jonka mukaan orgaanista eli biohajoavaa jätettä ei saa enää viedä kaatopaikoille, vaan se pyritään ohjaamaan materiaalina tai energiana hyödynnettäväksi. Vuonna 2018 EU:ssa hyväksytty jätesäädöspaketti saa aikaan muutoksia esimerkiksi siten, että kaikkien taajamassa sijaitsevien vähintään viiden huoneiston asuinkiinteistöjen tulisi lajitella jätteet sekajätteisiin, biojätteisiin, kartonkeihin, muovipakkauksiin, lasipakkauksiin ja metallipakkauksiin. Harvaan asutuilla maaseudulla muovia, kartonkia ja biojätteitä ei ole kannattavaa hakea erikseen joka talosta, sillä tämä lisäisi merkittävästi jätehuollon kustannuksia. Lisäksi pitkistä

kuljetusmatkoista aiheutuu ympäristöhaittaa. Tästä johtuen velvoitteita painotetaan ensisijaisesti kaupunkeihin, taajamiin ja taajamien liepeille. Kierrätystä ei tulisi ajatella vain velvoitteena, sillä se turvaa luonnon monimuotoisuuden, uusiutumiskyvyn ja puhtaiden tuotteiden kilpailukyvyn. Jätteen talteenotolla, jalostamisella ja kierrätyksellä säästetään luontoa. Tuotannon suunnittelulla tulisi pyrkiä siihen, että jätettä syntyisi mahdollisimman vähän. Maaseudulla on osoitettu innokkuutta lajitella ja kierrättää jätteitä, mutta sijainti harvaan asutulla alueella aiheuttaa usein haasteita.

”

Maaseudulla on osoitettu innokkuutta lajitella ja kierrättää jätteitä, mutta sijainti harvaan asutulla alueella aiheuttaa usein haasteita.

Kierrättämisen haasteet näkyvät maaseudulla

Maaseudulla kierrätystä voidaan tehostaa muun muassa kompostoimalla biojätteitä, käyttämällä vanhat tekstiilit esimerkiksi matonkuteiksi sekä muilla luovilla ratkaisuilla. Maaseudun kierrätystä voitaisiin tehostaa ottamalla kylät ja yhteisöt mukaan suunnittelemaan kierrätystä. Kimpparatkaisut ja kylän yhteiset jätepisteet vähentävät jätemaksuja ja jätteiden kuljetuksen päästöt vähenevät, kun roska-auton ei tarvitse käydä joka talossa erikseen. Maaseudulla ongelmana ovat usein juuri pitkät välimatkat, jolloin esimerkiksi muovienkeräyspisteelle voi olla sadankin kilometrin matka. Jätehuollon vastuut ovat usein jakautuneet monelle toimialle, mikä lisää sekavuutta. Maatiloilla suuri jätteen aiheuttaja on muovi, jota syntyy vuosittain noin 12 000

tonnia. Kierrätykseen menee noin viidennes ja suurin osa poltetaan energialaitoksissa tai hävitetään muuten. Hankaluuksia aiheuttaa kotimaisten laitosten vastaanoton ja tuotantokapasiteetin rajallisuus. Muoveja joudutaan toimittamaan myös ulkomaille käsittelyyn. Positiivista on, että tänä vuonna on löytynyt myös uusia hyödyntämistapoja, joiden ansiosta myös ei-kierrätettävää muovia voidaan alkaa joissakin paikoissa kerätä. Ratkaisuja miettiessä lähtökohtana tulisivat olla maaseudun ihmisten omat tarpeet ja ajatukset kierrättämisestä. Harvaan asutuilla alueilla on yleensä totuttu kulkemaan pitkiä matkoja kouluihin, kauppoihin ja terveyspalveluihin. Kierrätysmahdollisuuksien ei tarvitse maaseudulla olla yhtä lähellä kuin kaupungeissa, mutta kierrätys-

mahdollisuus tulee tarjota riittävän lähellä ja mahdollisuuksista tulee tiedottaa asukkaille. Haasteita aiheuttaa myös maaseudun autottomat taloudet, joilla ei ole mahdollisuutta viedä roskia kauppakäynnin yhteydessä kauempana sijaitsevaan kierrätyspisteeseen. Jätehuollossa on vielä paljon kehitettävää ennen kuin lajittelupakko voidaan laajentaa koskemaan myös maaseutua ja harvaan asuttuja alueita. Omalla tilalla tehty hankintojen suunnittelu ja tuotteiden uudelleen käyttö ja orgaanisen jätteen kompostointi ovat keinoja, jotka ovat onneksi jo nyt kaikkien saatavilla. Kierrättämällä turvaamme yhdessä, että suomalainen luonto ja ruuan tuotanto säilyvät tulevaisuudessakin puhtaana ja turvallisena. 31

Mahdollisuuksien ilmastonmuutos TEKSTI ILPO KÄHKÖNEN | KUVA SHUTTERSTOCK

Onko ilmastonmuutos pelkästään huono asia maataloudessa vai voiko se tuoda jotain uutta viljelyyn Suomeen?

ikä on ilmastonmuutos? Se tarkoittaa sitä, että maapallon keskilämpötila nousee, kun kasvihuonekaasupitoisuus ilmakehässä kasvaa. Tämä tuo mukanaan sään ääri-ilmiöitä. Kuivat kuumat kesät yleistyvät ja syksyiset sateet lisääntyvät. Etelässä ei välttämättä tule lunta ja pakkasta ollenkaan. Lumiraja siirtyy entistä enemmän pohjoisempaan. Tämä luo haasteita varsinkin syyskasveille, mutta kevätkasveja saadaan aikaisemmin maahan ja kasvukauden lämpökertymä on aiempaa isompi. Maanviljelijöiden on varauduttava muuttuvaan ilmastoon kiinnittämällä huomiota peltojen vesitalouteen ja ravinnekiertoihin. Ojituksella on tärkeä rooli siinä, että vesi ei jää seisomaan pellolle ja varastoituu luovuttamaan kosteutta kuivan ajan koittaessa. Tärkeää on huomioida myös viljelykierto ja kasvivalinta.

Viljelykierrossa on hyvä käyttää syväjuurisia palkokasveja ja nurmia. Yksipuoliset kasvivalinnat heikentävät maan multavuutta ja aiheuttavat maan tiivistymistä. Talviaikainen kasvipeite vähentää eroosiota ja maan multavuus paranee. Hiilensidonta on myös tärkeässä roolissa päästöjen vähentämiseksi varsinkin turvepelloilla. Hyvin hoidettu pelto pidättää vettä ja ravinteita paremmin Kasvukausi pitenee, ja se luo uusia mahdollisuuksia puutarha- ja marjanviljelyyn tulevaisuudessa. Esimerkiksi suomalaista vesimelonia voidaan Etelä-Suomessa kasvattaa avomaalla. Kasvutunnelit yleistyvät ja kasvihuoneissa voidaan kasvattaa ympäri vuoden kustannustehokkaasti marjoja ja vihanneksia, kun kasvihuonetta ei tarvitse talvella lämmittää niin paljon.

Pohjoisemmassa voidaan viljellä laajemmin eri lajikkeita ja satotasot nousevat. Tämä mahdollistaa monipuolisen ruoantuotannon Suomessa.

”

Pidentynyt kasvukausi luo uusia mahdollisuuksia viljelyyn Suomessa.

Ilmastonmuutos ei välttämättä ole paha asia suomalaisessa maataloudessa. Kun viljelijä varautuu siihen huolella, on mahdollisuuksia viljellä entistä enemmän eri lajikkeita. Haasteena on lisääntyvä kastelun tarve ja uudet kasvitaudit. Niistä ei ole vielä mitään ennakkokäsitystä, mutta varautumalla siihenkin voidaan vaikuttaa. Suomessa riittää vesistöjä, joita viljelijät voivat hyödyntää kastelussa. Työtä ja investointeja se toki vaatii, mutta myös palkitsee aiempaa korkeampana satona.

Oletko uusi harjoi�elijamme tai työkaverimme?

proagria.ﬁ/rekry ProAgria Itä-Suomen alue ka�aa Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueet ja toimipaikkoja on usealla paikkakunnalla ja etäyhteydet luo lisää uusia mahdollisuuksia toimia.

Kannattavuutta maatalouteen

wikligroup.fi

ita-suomi.proagria.ﬁ Instagram ja facebook: proagriaitasuomi Twi�er: ProAgria_Ita 33

Oulun ja Lapin lääni Juuso Jussila 040 838 1648 Myös rahtityöt: Lihat kaupan myyntipakkauksiin www.savokarjalanliha.fi Jouko Koistinen 0500 278 548

Toimisto 017 261 8919

Hyödynnä ennakkotarjoukset! Rehunsäilöntäaineet Laadukkaat Nurmensiemenet Lantmännen Agrosta! Mm. UUTUUS Joustava Timotei-nurminataseos. Kysy Tilan omaseosta!

ennakkohintaan!

Vaihtoehtoja mm. eri rehuraaka-aineille ja rehuille.

Käärintäkalvot ja pyöröpaaliverkot Kotimaiset säilöntäliuokset kaikille rehukasveille sekä säilöntämuodoille.

Veljekset Heiskanen Oy Iisalmi puh. 050 579 2243 • Kuopio puh. 050 361 1663

Maatalous-Rauta Raatikainen Oy Pielavesi • Keitele • Viitasaari

saastopankki.fi/optia

Menossa Mukana Vesannon Siemen Oy Tilasiemen - Tähkän mitan edellä

Lietteensiirtoa tehokkaasti Rautakatu 14, 51600 Haukivuori 050 543 1731 | jukka@kkasema.fi

Rakennusinsinööritoimisto TIIMI Oy www.tiimipihatto.fi

MURSKEVILJAMENETELMÄ PARANTAA MERKITTÄVÄSTI TILASI KANNATTAVUUTTA – HYÖDYNNÄ MURSKAN ENNAKKOKAMPANJAN EDUT!

Laske tilasi säästö energiakustannuksissa murskevilja-säilöntämenetelmällä vs. viljan kuivaus - samalla saat myös laskelman paljonko tilasi CO2 päästöt vähenevät. www.murska.fi/energialaskuri

Ollinaho Oy

terveitä sorkkia

– maaseudun ammattilaiset www.luva.fi/agrologit

Ylä-Savon Terni Oy Luonnonvara-alan koulutukset YSAO Peltoniemi YSAO Hingunniemi Kotikyläntie 254, Iisalmi Hingunniementie 98, www.ysao.fi Kiuruvesi

DeLaval keräävä lantarobotti UUTUUS

DeLaval RM37Fparsipeti PREMIUM UUTUUS

EasyStride sorkanhoitoaine, DryMaxx™- kuivike HC40 sorkkasaippua

Lisää sorkanhoito-ohjelman tuotteita, 5 kohdan suunnitelma sorkka-alueen ihotulehdusten ehkäisyyn ja 10 sorkanhoidon kultaista sääntöä löydät osoitteesta:

www.delaval.com/fi/laiteratkaisut/ elaintenhyvinvointi/sorkanhoito

TEKIJÄT ANNI TENHUNEN JA LEEVI HARTIKAINEN KUVAT PIXABAY

N E T S LA U V I S A PUUH

LÖYDÄ LEHMÄLLE REITTI TAKAISIN VASIKKANSA LUOKSE

1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11.

3. 1. 4.

10.

11.

RATKAISUSANA: KORVAMERKKI

Vuosikurssi 2019 kiittää yhteistyökumppaneita!

Takarivi vasemmalta: Ville Pulkka, Janne Tapaninen, Aapeli Matilainen, Aku Haatainen, Teemu Karttunen, Henrik Leskinen, Elmeri Vuorela Keskirivi vasemmalta: Janita Riekkinen, Ville Karppinen, Oskari Korhonen, Aaro Korhonen, Jyri Jelkänen, Joona Ollikainen, Leevi Hartikainen, Janne Hellström, Taru Tanninen Alarivi vasemmalta: Pauliina Kervinen, Milja Sneck, Pinja Kela, Venla Niskanen, Heini Kettunen, Iita Juntunen, Jonna Häkkinen, Anni Tenhunen, Kaarina Virta Kuvasta puuttuvat: Oona Heiskanen, Ilpo Kähkönen, Sara Pasanen, Elina Siik

Täältä olemme kotoisin

Kotikuntamme: Kiuruvesi, Suonenjoki, Vieremä, Sonkajärvi, Paltamo, Lapinlahti, Heinävesi, Joensuu, Juva, Rantasalmi, Viitasaari, Seinäjoki, Iisalmi, Kuopio, Siilinjärvi, Kuhmo, Suomussalmi, Tohmajärvi, Saarijärvi

Kun haluat elämän maalla ja maailmalla – luonnon ja kansainvälisten uramahdollisuuksien ääreltä.

Opiskele monipuolisesti ammattiin Kainuun ammattiopiston Seppälässä! Seppälän kampuksella Kajaanissa opiskelet ammattiin aidoissa oppimisympäristöissä luonnon keskellä.

Koulutuksiimme on jatkuva haku ympäri vuoden osoitteessa kao.fi Tutustu, innostu ja hae!

KAO Seppälä, Kirkkoahontie 115, 87950 Linnantaus Opintopalvelu p. 040 165 0010

Liity Ihmeidentekijöiden joukkoon iisalmi.fi/byiisalmi

#byiisalmi #tehdäänihmeitäyhdessä

Voit opiskella puutarhalla, hoitaa eläimiä navetassa ja tallissa sekä oppia metsänhoitoa, koneiden huoltoa tai suuntautua luonnonvara-alan palveluiden tuottamiseen. Seppälästä löydät muun muassa maailman pohjoisimman vertikaalipuutarhan sekä harvinaista Itäsuomenkarjaa. Puhdas metsä on käden ulottuvilla.