PALSTOILLA TAPAHTUU

PALSTOILLA TAPAHTUU

TINA WESSMAN

KUPITTAAN TULEVAISUUS JÄI EDELLEEN AUKI

KUPITTAAN SIIRTOLAPUUTARHAN TULEVAISUUS ON EDELLEEN AUKI. TURUN KAUPUNKIYMPÄRISTÖLAUTAKUNTA PALAUTTI JOULUKUUSSA YLEISKAAVAN 2029 UUDELLEEN VALMISTELTAVAKSI.

KUN KÄVI ILMI, että Turun yleiskaavaehdotuksessa 2029 Kupittaan siirtolapuutarha on ehdotettu “vapautettavaksi muulle rakentamiselle”, siirtolapuutarhan puolesta nousi kansanliike. Viime vuoden kesäkuussa avattuun nettiadressiin Kupittaan siirtolapuutarhan säilyttämisen puolesta on tähän mennessä tullut yli 5000 allekirjoitusta, ja lisäksi noin 900 allekirjoitusta paperiadressilla. - Adressista uutisoitiin laajalti, ja allekirjoituksia tuli paljon. Nyt kun asia seisoo, eikä siitä ei ole ollut uutisointia, allekirjoituksia tulee harvakseltaan. Nettiadressi on edelleen auki osoitteessa adressit.com ja toivomme siihen lisää nimiä, kertoo Kupittaan ryhmäpuutarhayhdistys ry:n puheenjohtaja

Eija Meriluoto.

Tällä hetkellä vuokrasopimukset ovat voimassa vuoden 2025 loppuun. Koska Turun yleiskaavaehdotus 2029 meni uuteen valmisteluun, siirtolapuutarhan jatkosta päättävät kuntavaalien jälkeen uudet päättäjät.

Sekä kaupunkiympäristölautakunnassa että valtuustossa on puolustettu siirtolapuutarhan säilyttämistä mutta myös kannatettu alueen muuttamista kerrostaloalueeksi. Kaavaehdotukseen se on merkitty ilmaisulla “keskustatoimintojen alue”.

SITÄ MYÖTEN KUN Turussa on keskusteltu siirtolapuutarhan säilyttämisestä, Kupittaan siirtolapuutarhassa on aktivoiduttu tarjoamaan yhä enemmän virkistäytymismahdollisuuksia kaikille kaupunkilaisille.

Siirtolapuutarhan keskusmajalla on ollut kaikille avoin 4H-yrittäjien kesäkahvila, ja 4H:n kanssa on tehty muutakin yhteistyötä. Ryhmäpuutarhayhdistys on myös osallistunut monenlaisiin Kupittaa-tapahtumiin. Tuorein yhteistyöhanke on Sateenkaari Koto ry:n päiväkotilasten palsta, joka on ollut runsaasti esillä mediassa. Siirtolapuutarha-lehdessä siitä oli juttu numerossa 3/20.

Eija Meriluoto toteaa, että kaikille avointa toimintaa pyritään lisäämään koronaohjeistukset huomioon ottaen. Kupittaan siirtolapuutarha on myös kaikkina vuodenaikoina avoin Turun kaupungin puisto.

TURUN KAUPUNKI perusti Kupittaalle siirtolapuutarhan vuonna 1934. Alueelle kaavoitettiin 66 noin 300-neliön palstaa.

Ensimmäisen kerran Kupittaan siirtolapuutarhan olemassaolo kyseenalaistettiin 1980-luvulla, kun Uudenmaantietä levennettiin. Myös Citymarket havitteli yhdessä vaiheessa aluetta laajennukseensa.

Siirtolapuutarha-alue säilytettiin lopulta pääosin, yhdeksän palstaa lunastettiin. Kupittaalla jokainen palstalainen tekee vuokrasopimuksensa suoraan Turun kaupungin kanssa. Useimmilla muilla paikkakunnilla siirtolapuutarhayhdistys tekee vuokrasopimuksen koko alueesta kaupungin kanssa, ja vuokraa palstat edelleen. Turussa kaupunki voi näin ollen helpommin leikata halutessaan siirtolapuutarhan reunoista palstoja.

Kun Turussa ryhdyttiin valmistelemaan vuoden 2029 yleiskaavaa, muutama virkamies ehdotti, että Kupittaan siirtolapuutarhan alue pitää “vapauttaa muulle rakentamiselle”. Siirtolapuutarha voitaisiin siirtää Koroisiin. Kupittaan siirtolapuutarha sai jatkoaikaa, kun nykyisiä vuokrasopimuksia jatkettiin vuoden 2025 loppuun.

Huhtikuussa 2020 Turun kaupunkivaltuusto hyväksyi uuden siirtolapuutarhan perustamisen Koroisiin Kupittaan kohtalosta riippumatta. Kupittaan siirtolapuutarhan puolustajat korostavat muun muassa alueen arvokkaita, vanhoja kasveja, jotka muun muassa Turun yliopisto ja luonnonvarakeskus ovat kartoittaneet.

PIRJOLIISA LAURÉN, TINA WESSMAN

www.adressit.com/turun kupittaan siirtolapuutarha on sailytettava.

PALSTOILLA TAPAHTUU

MÖKKIELÄMÄÄ

Muistoa kunnioittaen

TARKOITUS EI OLLUT tappaa. Olemme syvästi pahoillamme, jos niin kävi.

Meidän ei olisi pitänyt pelästyä, kun luikahdit mökin avoimesta ovesta sisään eikä meidän olisi pitänyt säntäillä huutaen ympäri huonetta. Olisi pitänyt muistaa, että kun oven kerran avaa, ei koskaan varmasti tiedä, onko elämä sen jälkeen samanlaista kuin ennen.

Pohjimmiltamme kunnioitamme kaikkea elävää ja olemme sitä mieltä, että eläinten vilpittömyys on valloittavaa ja niiden toiminnalla on aina tarkoituksensa.

SEURAAMME IKKUNASTA, miten puun oksalla nuokkuva viirupöllö tekee salamannopean syöksyn pahaa-aavistamattoman myyrän kimppuun.

Kun astumme verannalle, lähettävät mökin katon alla pesivät ampiaiset kaksi tiedustelijaansa lentämään kahdeksikkoa kuistin pylvään molemmin puolin, mutta rauhoittuvat, kun huomaavat, ettemme uhkaa niitä. Yksikään ei ole pistänyt meitä ja kiitokseksi kannamme jokaisen sisään eksyneen ampiaisen tulitikkulaatikossa ulos.

Katselemme lumoutuneina sitä lähes näkymätöntä liikettä, millä kyykäärme lähestyy verannan lattian raosta sen alle piiloutunutta myyrää. Seuraavana aamuna se makailee verannan lattialla paksuna ja raukeana. Heittelemme sitä kukkapurkeilla, saappailla, koiran vesikupilla ja verannan pöydälle unohtuneella, puutarhan perinnekasveja käsittelevällä kirjalla. Viimein se sähähtää, siirtyy laiskasti sivuun ja livahtaa kukkapenkkiin. Myyrää ei enää koskaan näy, eikä käärmettäkään.

KOIRAN VESIKUPPIIN TIPAHTANEEN kimalaisen pelastamme hukkumiskuolemalta nostamalla sen kukkapenkkiin lehden päälle ja juottamalla sille kukasta mettä. Vesisaavissa ajelehtivan muurahaislautan kiepautamme kauhalla ruohikkoon. Eteisen naulassa roikkuneesta kassista löytyneen pesän tosin heitämme menemään arvellen, ettei sitä enää tarvittaisi, kun ulkonakin jo oli riittävän lämmintä. Hetken mietittymme heitämme pois myös kassin.

Meidän ei olisi pitänyt olla niin kärsimättömiä sinun suhteesi. Motitimme sinut kaapin alle ja pyöritimme matot rullaksi, niin että niistä muodostui suora tunneli ulko-ovelle ja edelleen ulos. Tunnelin päähän asetimme juustonpalan. Arvelimme, että hiirenä pitäisit juustosta.

Hieman ennen ulospääsyä löysit kuitenkin kolon, josta pääsit pyörtämään takaisin sisälle. Yritimme lakaista sinua nurkista ja kopistella harjalla esiin kaappien alta. Myönnämme tosin, että se, että yritimme imaista sinut pölynimuriin, oli hieman liioiteltua. Se imuri ei ole koskaan vetänyt kovin hyvin.

VASTA TOISEN PÄIVÄN iltana hoipuit esiin jääkaapin alta kahdella jalalla seisten, koko pieni vartalo täristen. Niin kovin pieni. Sillä hetkellä meille valkeni, ettemme olleet antaneet sinulle ruokaa – sitä juustonpalaa lukuun ottamatta, jota et syönyt – emmekä juomaa. Olimme kuitenkin kiitollisia siitä, että tulit esiin piilopaikastasi ja nakkasimme sinut viilipurkissa ruohikkoon. Jos et olisi tullut, olisimme yhä nukkuneet yömme rauhattomasti ja säpsähtäneet jokaista nurkasta kuuluvaa rapinaa.

Tunsimme silti, että olimme rikkoneet räikeästi vieraanvaraisuuden lakeja. Olimme olleet todella ajattelemattomia. Pyydämme vielä kerran anteeksi.

ARJA HEIMAN

IRMA NIKKOLA