Haastattelussa Liisa Väisänen

Mistä syntyy taiteentutkijan kiinnostus symbolien salaisuuksiin, Liisa Väisänen?

Symbolit ovat keino kommunikoida ja taide on kommunikaatiota. Taidetta ei voi oikeastaan edes tutkia ilman tietoa niistä. Symbolit ovat tavallaan aakkosto ja perussanasto. Kun aloittaa minkä tahansa uuden kielen opiskelun, otetaan ensin haltuun perussanasto. Vaikka kieliopinnot etenevät, ei perussanasto silti jää unhoon. Nimittäin sitten perussanastosta alkaa löytyä huimia vivahteita. Samoja sanoja onkin käytetty erilaisissa yhteyksissä ja eri merkityksissä eri aikoina. Symbolit toimivat juuri tällä tavoin taiteessa, toki myös taiteen ulkopuolella.

Minkä symbolin merkitys ihmisiä yleensä eniten yllättää?

Suolapurkki on kestosuosikkini juuri siksi, että siitä riittää kaikilla kokemuksia ja ajatuksia. Taiteessa se esimerkiksi yllättää Leonardo da Vincin Viimeisessä ehtoollisessa. Siinä Juudas Iskariot kaataa suolapurkin ranteellaan. Kaataminen symboloi sitä, että hän on rikkonut suolaliiton eli pettää Jeesuksen. Arjessakin suolapurkista riittää ihmettelyä: saako sen antaa suoraan käteen vai pöydän kautta. Itse antaisin ja annan sen kyllä suoraan käteen ja solmisin suolaliiton eli ystävystyisin vastaanottajan kanssa mieluummin kuin epäluuloisesti laittaisin pöydän kautta.

Oletko itse esoteerikko vai ovatko symbolit sinulle taidetta?

Symbolit ovat osa taiteen kieltä, mutta eivät ainoastaan. Symbolit ovat valtavasti enemmän. Ilman niitä meidän elämämme olisi täysin toisenlainen, koko ihmiskunnan historia olisi erilainen. Kirjoitusmerkit ovat symboleita.

Matematiikka on ihmisten kehittämä symbolijärjestelmä, jonka avulla tutkimme maailmaa, kosmologiaa ja ympäristöämme. Minulle symbolit ovat tapa tutkia ihmiskulttuuria ja ihmisyyttä; olenhan humanisti. Jos esoteria tarkoittaa ihmiskulttuurin ulkopuolella syntyviä symboleja, en ole esoteerikko. Jos esoteria tarkoittaa sitä, että ihminen on kykenevä luomaan myös salaisia, pienen piirin symboleja, olen sitä mitä enenevässä määrin. Viimeisessä tapauksessa minun tehtäväni on tutkia näitä ihmisten tekemiä symboleita ja kertoa niistä muillekin. ▪

Liisa Väisäsen teos Salaiset symbolit ilmestyy elokuussa 2023.

KOLME YLLÄTTÄVÄÄ FAKTAA AIVOISTAMME

AIVOILLE MIELENRAUHA ON

TÄRKEÄMPI KUIN TOTUUS

AIVOT EIVÄT TEE PARHAITA MAHDOLLISIA

PÄÄTÖKSIÄ, VAAN RIITTÄVÄN HYVIÄ

PÄÄTÖKSIÄ NOPEASTI

SALALIITTOTEORIAT EIVÄT JOHDU SIITÄ, ETTÄ AIVOT TOIMIVAT HUONOSTI VAAN SIITÄ, ETTÄ AIVOT TOIMIVAT HYVIN

Jukka Häkkinen salaliitot ympärilläni

Miksi totuus ei kiinnosta aivojamme?

Meistä jokainen uskoo salaliittoihin – aivot eivät ole kiinnostuneita totuudesta vaan selviytymisestä

Salaliittouskomuksia selitetään usein harhaisuudella tai ajattelun laiskuudella. Salaliittoteorioita pidetään aivojen virhetoimintoina: salaliittohörhöjen aivoissa täytyy olla jotain vikaa. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että me kaikki olemme alttiita salaliittouskomuksille. Meistä jokaisella on salaliittoaivot, jotka ovat aina valmiina omaksumaan tarjolle tulevan salaliittoteorian.

Nopeuden ja tarkkuuden rajalla tasapainoilevat aivot auttavat selviytymään mitä erilaisimmista tilanteista, mutta samalla ne altistavat salaliittouskomuksille. Tapahtumien nopeassa virrassa luoviessa on niin tärkeää huomata tärkeät asiat ajallaan, että pieni arkipäivän harhaisuus ei haittaa. Aivot eivät ole kiinnostuneita totuudesta vaan selviytymisestä. ▪

Minna Miao

Prokrastinaatio

Aloittamisen vaikeus ja miten se voitetaan

Miten vitkuttelun kierteestä

pääsee irti?

Eiku, sitku, mutku, ihan kohta… Oletko joskus lykännyt huomiseen jotakin, mikä olisi kannattanut aloittaa jo tänään? Useimmat meistä ovat. Lähes kaikki ihmiset painiskelevat aloittamisen vaikeuden kanssa ainakin joskus elämänsä aikana. Vitkuttelulla on monia kauaskantoisia seurauksia pitkittyneistä opinnoista kasautuviin kotitöihin, terveyshuoliin, säästöihin, joita et koskaan alkanut kartuttaa – jopa ilmaston lämpenemiseen.

Miten aloittamisen vaikeus voitetaan? Psykologi ja psyykkinen valmentaja Minna Miao tarjoaa vinkkejä ja ratkaisuja vitkuttelun arvoitukseen sekä auttaa ymmärtämään prokrastinaation syitä ja seurauksia. Käytännönläheinen teos tuo psykologiaan perustuvan, inhimillisen näkökulman aloittamisen lykkäämiseen. ▪

Suvi Kaipainen & Annamari Saure äimän käkenä

Äidinkielen puuhakirja aikuisille isbn 978-951-858-274-1

Suvi Kaipainen & Annamari Saure äimän käkenä 2

Äidinkielen puuhakirja aikuisille isbn 978-951-858-359-5

Suvi Kaipainen & Annamari Saure äimän käkenä k1 8

Äidinkielen puuhakirja aikuisille

Tämän kirjan parissa

Puuhastellessa Punastua Saattaa

joku muukin kuin kynä

Nautitko sinäkin kielellä leikkimisestä? Suosittu Äimän käkenä -sarja on saanut uuden osan, jota ei voi kuin aikuisille. Tämän kirjan sivuilla pääset heiluttamaan karttakeppiä oikein luvan kanssa. Aikuisille suunnattu puuhakirja tarttuu tabuihin, uppoutuu kaksimielisyyksiin ja paljastaa suomen kielen sukupuolittuneet ilmaisut.

Kielenkäyttö on taitolaji. Kirjan lopussa pääset testaamaan, kelpaisitko kielipoliisiksi. Kyttäätkö kielivirheitä punakynä tanassa, tunnetko lempeää rakkautta suomen kieltä kohtaan vai annatko kaikkien kukkia? Nyt kieli keskellä !

”Euroviisuissa on nähty jos jonkinlaisia esityksiä, muttei sentään laulavia kaloja. Sellaisiakin on. Konnakalat (Batrachoididae) ovat känsäisiä rumiluksia. Ne näyttävät kaksi viikkoa metsässä ryypänneeltä Lordilta. Ne osaavat myös musisoida, ainakin joten kuten.

Konnakalat pystyvät tuottamaan ainakin viittä erilaista ääntä houkutellakseen naaraita ja kertoakseen saalistajille ja muille uroksille, että kannattaisi pysyä loitolla. Äänet vaihtelevat eräänlaisesta vihellyksestä örinään ja matalaan pörinään.

Kalan ääntely muistuttaa lähinnä epävireistä säkkipilliä.

Jos sen luokittelisi musiikiksi, täytyisi kai puhua jonkinlaisesta kokeellisesta black metalista. Konnakalat eivät silti ole ainoita veden muusikkoja. Silakat viestivät toisilleen päästämällä erittäin kimakoita pieruja.”

Niko Kettunen örisevä konnakala

Tiedetoimittaja kertoo luonnon kummajaisista

Tiedetoimittajan tarinoita luonnon

ihmeellisimmistä eläimistä!

Osaavatko pulut vakoilla? Mikä eläin kituuttaa talven yli kestohumalassa? Ratkeaisiko terveydenhuollon kriisi, jos osaisimme kasvattaa uusia raajoja aksolotlin tavoin? Entä mitä yhteistä on Putinilla ja sinitäplätursaalla?

Tiedetoimittaja Niko Kettusen oivaltavat eläinpakinat planeettamme pienistä ihmeistä ja erikoisuuksista esittelevät 101 veikeää otusta maalta, mereltä ja ilmasta. Kettusen ”Viikon eläin” -palsta Helsingin Sanomien

Tiede-sivuilla on jo pitkään ilahduttanut lukijoita tasavallan presidenttiä myöten. ▪ porvoon talot kertovat ii

Jos seinät osaisivat puhua, mitä ne kertoisivat?

Lähde kierrokselle Suomen toiseksi vanhimpaan kaupunkiin! Porvoon vanhat rakennukset kertovat tarinoita siitä, miten kaupungissa on asuttu ja eletty ja kuinka se on kehittynyt nykyisekseen. Talojen historian kautta pääsemme tutustumaan Porvoon vuosisatoihin ja kaupungin kiehtoviin asukkaisiin. Ja mikä parasta – kaikki kirjassa esitellyt talot ovat yhä olemassa.

Olisitko arvannut, että ruotsalainen kreivi pelasti rakastetun vanhan kaupungin viivasuoran ruutukaavan alta? Hilkulla oli sekin, että Suomen vanhin yhä olemassa oleva raatihuonerakennus säästyi purkutuomiolta. Ja kukapa olisi osannut ennustaa, että Suomen suurimmaksi kasvanut kirjapaino sai alkunsa pikkuisessa pakarituvassa Porvoossa.

Talojen tarinoita on julkaistu suosittuna Talot kertovat -juttusarjana Uusimaa-lehdessä vuodesta 2019 alkaen. ▪ porvoon talot kertovat isbn 978-951-858-303-8

Ulla Paavilainen & Suna Vuori kallio-kuninkala

Paloheimojen kodista taiteen pihapiiriksi

Menneisyydestä kumpuaa

luova voima

Kallio-Kuninkalan tila Järvenpäässä on erityinen osa Tuusulanjärven kuulua taiteilijayhteisöä.

Paloheimon perheen kesäpaikasta muodostui

1900-luvulla silta liikemieselämän ja taiteen välille, kun perhe vietti aikaa Sibeliusten, Halosten, Järnefeltien ja muiden lähistöllä asuvien taiteilijasukujen kanssa. Suomenmielisiä naapuruksia yhdisti rakkaus taiteeseen.

Yrjö ja Leonora Paloheimon lahjoitusten ansiosta Kallio-Kuninkala toimii nykyisin Taideyliopiston Järvenpään toimipisteenä. Sibelius-Akatemian opiskelijoiden sekä vuosittaisen Meidän Festivaalin käytössä Kuninkalan mäki soi ja sykkii elämää ympäri vuoden. ▪

Ville Eerola sivistys, valistus, vaikuttaminen

Museoliiton vuosisata

1923–2023 isbn 978-951-858-305-2 | 92 n. 260 sivua | 170 × 220 | sidottu

Syyskuu 2023

Sivistyksen ja valistuksen ihanteille perustettu Museoliitto on kasvanut sadassa vuodessa vaikuttavaksi edunvalvontaorganisaatioksi. Järjestön historiateos on samalla kertomus suomalaisen museoalan historiasta, murroksista ja jatkuvuudesta sekä suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä. ▪ eläketietokirja isbn 978-951-858-503-2 | 37.21 n. 250 sivua | 150 × 210 | nidottu

Joulukuu 2023

Miten eläke lasketaan? Kestääkö järjestelmä?

Kuka eläkkeistä päättää? Eläketietokirja vastaa yleisimpiin eläkkeistä esitettyihin kysymyksiin sekä kuvaa Suomen eläkejärjestelmän ja sen erikoispiirteet. Teos kertoo, miten eläke määräytyy, miten eläkkeet rahoitetaan ja miten eläkejärjestelmää uudistetaan. Teos ilmestyy myös englanniksi. ▪ leposaari – vilan

Satu Grünthal (toim.)

Kiviä, kuvia, kohtaloita valokuvat: patrik rastenberger

Hautausmailla aika pysähtyy ja mennyt tulee näkyväksi. Hautausmaat ovat paitsi muistojen ja tunteiden paikkoja myös monikerroksisia kulttuuriympäristöjä. Hautakivet ja muistomerkit ilmentävät aikaisempien sukupolvien elämäntyötä ja kutsuvat miettimään, minkälaisia elämäntarinoita nimien taakse kätkeytyy.

Leposaari – Vilan tarkastelee sadan vuoden ikäistä Helsingin Kulosaaren hautausmaata taide- ja kulttuurihistorian sekä sinne haudattujen elämäntarinoiden valossa. Kirjan kuvat näyttävät tunnelmallisen hautausmaan vuodenkierron koko loistossaan. ▪

Kulosaaren hautausmaan taidetta ja elämäntarinoita

Erkki Fredrikson pöydän iloja pikkukaupungissa

...ynnä unohdettuja reseptejä nykykeinoin valmistettaviksi

Makumatka Jyväskylän

historiaan

Pöydän iloja pikkukaupungissa on kertomus jyväskyläläisten vanhoista syömisistä ja juomisista sekä siitä, miten raaka-aineet päätyivät liedelle ja edelleen pöydässä nautittaviksi. Teos kuvaa kaupungin makuja piimäkiuluista hienoihin viineihin ja pröystäilevistä voileipäpöytäherkuista kunnalliskodin kahden silakan annoksiin. Samalla selviää, kehittyikö kaupunkikulttuurin saarekkeeseen mitään alkuperäisenä pidettävää suuhunpantavaa vai olivatko kaikki maut vain muualta lainattuja.

Mukana on myös joukko vanhoja ja unohdettuja, mutta nykyaikaisin menetelmin käyttökelpoisia jyväskyläläisreseptejä. ▪

Helena Telkänranta millaista on olla koira? isbn 978-951-858-511-7

Lukija: Karoliina Kudjoi

Uutta tietoa ihmisen parhaasta ystävästä! Kun ymmärrämme, mistä koiran käyttäytyminen kumpuaa, voimme paremmin tarjota sille hyvän elämän.