Pelastusarmeijan rohkeat naiset: Vankien ystävä Mathilda Wrede

PelasTusarmeiJan rohkeat naiseT

Pelastusarmeija on aina ollut tasa-arvoinen kristillinen yhteisö, ja naiset ovat olleet tärkeitä tämän kansainvälisen liikkeen kehityksessä. Sarjassa tutustutaan näihin toimintamme ja uskomme sankarinaisiin.

Vankien ystävä Mathilda Wrede

Vankien ystävä ja vankityön kehittäjä Mathilda Wrede syntyi aateliseen sukuun ja Vaasan läänin kuvernöörin tyttäreksi vuonna 1864. Perheessä oli kaikkiaan yksitoista lasta, joista Mathilda oli nuorin. Äiti kuoli hänen ollessaan yhdeksän kuukauden ikäinen. Isän viran takia perhe asui Vaasassa, kesät vietettiin Rabbelugnin kartanossa Anjalassa. Luovuttuaan virastaan kuvernööri Wrede muutti perheineen Rabbelugniin. Mathilda kävi kartanon mailla olevaa koulua vuoden verran, ja siellä hän oppi myös suomea. Myöhemmin Mathilda lähetettiin Haminan yksityiseen tyttöpensionaattiin. Kun koulu Haminassa päättyi, Mathilda perheineen palasi takaisin Vaasaan. Säätyläistyttöjen tapaan hänellä ei ollut erityistä tekemistä kotona. Mathilda kirjoitti kirjeitä ja teki käsitöitä sekä aloitti englannin kielen opiskelun.

Vuoden 1883 alussa Mathilda oli masentunut. Syynä tähän oli ainakin tieto Vaasan kodin myynnistä. Lisäksi Mathildaa vaivasivat pahat päänsäryt. Mathildan oli myös osallistuttava isän aseman takia edustustilaisuuksiin, vaikka ne eivät häntä kiinnostaneetkaan. Kerran hän päätti mennä kuuntelemaan tunnettua ruotsalaista saarnaajaa, Carl Orestia. Mathilda vaikuttui syvästi Orestin puheista ja ymmärsi, miten voisi vapautua häntä vaivanneesta ahdistuksesta. Hengellisen heräämisen myötä Mathilda piristyi, ja myös hänen terveydentilansa koheni.

Kutsumus löytyy Mathilda oli tottunut näkemään vankeja jo lapsuudessaan. Vaasassa vankeja työskenteli muurien ulkopuolella, ja heitä kävi työssä myös kodin pihapiirissä. Kerran eräs vanki tuli korjaamaan Mathildan huoneen lukkoa. Mathilda kertoi vangille Jumalasta ja uskonkokemuksestaan. Mathildan yllätykseksi vanki pyysi häntä tulemaan vankilaan, jotta hän voisi kertoa asiasta muillekin. Mathilda lupasi tulla heti seuraavana sunnuntaina, vaikka isä oli jyrkästi sitä vastaan. Lopulta isä suostui sillä ehdolla, että vankilan vartija olisi paikalla tapaamisessa.

Mathildan käynnit Vaasan vankilassa jatkuivat vuoteen 1884, jolloin Wredet muuttivat Anjalan Rabbelugniin. Mathilda kaipasi kovasti tutuiksi tulleita vankeja ja työtään vankilassa. Hän halusi jatkaa julistustyötä kotiseudullaan, ja kutsui sunnuntaisin väkeä koolle lukeakseen heille Raamattua ja pitääkseen hengellisiä puheita. Mathildan sydän paloi kuitenkin vankityölle. Hän oli kirjeenvaihdossa vaasalaisten vankien kanssa ja avusti myös joitain heistä taloudellisesti.

Mathilda kirjoitti vankeinhoidon johtajalle Adolf Grotenfeltille ja anoi kirjallista lupaa käydä Suomen vankiloissa. Luvan saatuaan Mathilda aloitti vankilavierailut. Hän keskusteli vankien kanssa kahden kesken selleissä, jakoi heille Uusia testamentteja ja muuta kirjallisuutta sekä piti puhetilaisuuksia vankilan kirkossa. Hän kävi vankien kanssa myös kirjeenvaihtoa. Myöhemmin hän alkoi tukea vankeja sosiaalisesti huomattuaan heidän perheidensä inhimillisen hädän. Mathilda oli myös usein saattamassa Siperiaan lähetettäviä vankeja. Yksi tunnetuimmista Mathildan kohtaamista vangeista oli Matti Haapoja, pohjalainen puukkojunkkari ja murhamies. Mathilda tapasi Haapojan ensimmäisen kerran tämän ollessa oikeuskäsittelyn takia Katajanokan vankilassa. Haapoja oli kuullut Siperiassa toisten vankien puhuvan Mathildasta ja sanoi, että häntä on turha yrittää käännyttää. Mathilda kuitenkin jatkoi käyntejä Haapojan luona myös sen jälkeen kun Haapoja siirrettiin Turun Kakolaan kärsimään uutta elinkautistuomiotaan.

Toivola Mathilda perusti yhdessä veljensä Henrikin kanssa vapautuvien vankien turvakodin vuonna 1886. Heidän isänsä lahjoitti hanketta varten Toivola-nimisen torpan. Se sijaitsi Kymijoen varrella ja sinne pääsi jokea pitkin veneellä Rabbelugnista. Ensimmäinen Toivolan asukas oli mies, jonka Wreden sisarukset lunastivat vankilasta maksamalla hänen sakkonsa. Vastineeksi mies työskenteli turvakodissa. Toivola toimi maanviljelyä harjoittavana työsiirtolana. Henrik asui Toivolassa, mutta Mathilda kävi siellä Rabbelugnista käsin. Mathilda jätti Toivolan veljensä hoidettavaksi parin vuoden jälkeen ja keskittyi taas pelkästään tuttuun vankilatyöhön. Toivolan toiminta jatkui vuoteen 1897 asti.

Yksinkertaista elämää Isä ja muut sukulaiset olivat avustaneet taloudellisesti Mathildan tekemää hyväntekeväisyystyötä, mutta isän kuoltua kesällä 1892 omaisuus jaettiin, ja perheen

Kuva ystävyksistä 1890luvulta. Kuvassa Hedvig von Haartman, Alma Frosblom ja Mathilda Wrede (1864–1928). Von Haartman ja Wrede tunsivat toisensa jo lapsuudesta.

antama apu loppui. Vuonna 1894 Mathilda muutti Helsinkiin. Hänellä oli muutamia pietarilaisia rahoittajia, joiden ansiosta hän saattoi jatkaa työtään. Yksi tukijoista oli Monrepos’n kartanon isäntä Paul Nicolay. Senaatin maanviljelystoimikunta myönsi Mathildalle vapaalipun junamatkoihin, joten hän saattoi matkustaa Suomessa rajoituksetta ilman kuluja. Mathilda pyrki käyttämään varojaan harkiten ja valitsi esimerkiksi majoittumiseensa halvimman hotellihuoneen, mikäli ei voinut majoittua tuttaviensa luona. Hän myös söi hyvin niukasti, mikä aiheutti huolta hänen läheisissään. Asunaan Mathilda käytti tummaa ja yksinkertaista leninkiä ja kaulusneulaa, jossa luki ’Armo ja rauha’. Puku muistutti Pelastusarmeijan univormua. Pelastusarmeija oli Mathildalle tuttu paikka, sillä hänen ystävänsä oli Suomen Pelastusarmeijan uranuurtaja Hedvig von Haartman. Mathilda asui myös jonkin aikaa päämajan yhteydessä olevassa Hedvigin asunnossa. Hän kävi myös tutustumassa Pelastusarmeijan työhön Englannissa. Viimeiset vuodet

Evankelioimisen ja sosiaalisen auttamisen ohella Mathilda puolusti vankien oloja. Hän oli kiinnittänyt huomiota muun muassa vankiloiden terveydenhoidon puutteisiin. Mathilda Wrede oli saanut vuonna 1892 puolivirallisen aseman vankeinhoidossa, kun hänet äänestyksen jälkeen valittiin Suomen Vankeinhoitomiesten Yhdistyksen jäseneksi, vaikka olikin nainen.

1900-luvun alussa olosuhteet Suomessa muuttuivat, ja jotkut virkamiehet pitivät aatelista evankelistaa uhkana yhteiskuntarauhalle. Mathilda tukikin vankien pyrkimyksiä, minkä vuoksi hänen toimiaan alettiin tarkkailla. Kapinoinnin pelossa annettiin määräys, ettei kukaan vankilan ulkopuolinen saanut tavata vankeja kahden kesken. Kun tapaamiset kiellettiin, Mathildan käynnit vankiloissa loppuivat.

”Vankien ystävänä” Suomessa ja ulkomailla tunnettu Mathilda teki kutsumustyötään 30 vuoden ajan vuoteen 1913 saakka. Tämän jälkeen Mathilda Wrede pyrki edistämään kansainvälistä rauhantyötä ja eläintensuojelua. Hän hankki itselleen Karjalasta maatilan, ja palkkasi sen hoitajaksi Kakolasta vapautuneen vangin.

Mathilda Wrede kuoli vuonna 1928, ja hänet on haudattu Anjalaan. Kunnioittaakseen tämän rohkean vankityön uranuurtajanaisen muistoa Kakolan vangit veistivät hänen haudalleen muistokiven.

Eija Kornilow everstiluutnantti

Lähteet: Antikainen, Marjo-Riitta: Wrede, Mathilda. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– URN:NBN:fife20051410 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu), (viitattu 12.5.2020), Wikipedia

Kuva: Pelastusarmeijan arkisto