Pelastusarmeijan rohkeat naiset Pelastusarmeija on aina ollut tasa-arvoinen kristillinen yhteisö, ja naiset ovat olleet tärkeitä tämän kansainvälisen liikkeen kehityksessä. Sarjassa tutustutaan näihin toimintamme ja uskomme sankarinaisiin.
Vankien ystävä Vankien ystävä ja vankityön kehittäjä Mathilda Wrede syntyi aateliseen sukuun ja Vaasan läänin kuvernöörin tyttäreksi vuonna 1864. Perheessä oli kaikkiaan yksitoista lasta, joista Mathilda oli nuorin. Äiti kuoli hänen ollessaan yhdeksän kuukauden ikäinen. Isän viran takia perhe asui Vaasassa, kesät vietettiin Rabbelugnin kartanossa Anjalassa. Luovuttuaan virastaan kuvernööri Wrede muutti perheineen Rabbelugniin. Mathilda kävi kartanon mailla olevaa koulua vuoden verran, ja siellä hän oppi myös suomea. Myöhemmin Mathilda lähetettiin Haminan yksityiseen tyttöpensionaattiin. Kun koulu Haminassa päättyi, Mathilda perheineen palasi takaisin Vaasaan. Säätyläistyttöjen tapaan hänellä ei ollut erityistä tekemistä kotona. Mathilda kirjoitti kirjeitä ja teki käsitöitä sekä aloitti englannin kielen opiskelun. Vuoden 1883 alussa Mathilda oli masentunut. Syynä tähän oli ainakin tieto Vaasan kodin myynnistä. Lisäksi Mathildaa vaivasivat pahat päänsäryt. Mathildan oli myös osallistuttava isän aseman takia edustustilaisuuksiin, vaikka ne eivät häntä kiinnostaneetkaan. Kerran hän päätti mennä kuuntelemaan tunnettua ruotsalaista saarnaajaa, Carl Orestia. Mathilda vaikuttui syvästi Orestin puheista ja ymmärsi, miten voisi vapautua häntä vaivanneesta ahdistuksesta. Hengellisen heräämisen myötä Mathilda piristyi, ja myös hänen terveydentilansa koheni.
Kutsumus löytyy Mathilda oli tottunut näkemään vankeja jo lapsuudessaan. Vaasassa vanke10
SOTAHUUTO
Mathilda Wrede
ja työskenteli muurien ulkopuolella, ja heitä kävi työssä myös kodin pihapiirissä. Kerran eräs vanki tuli korjaamaan Mathildan huoneen lukkoa. Mathilda kertoi vangille Jumalasta ja uskonkokemuksestaan. Mathildan yllätykseksi vanki pyysi häntä tulemaan vankilaan, jotta hän voisi kertoa asiasta muillekin. Mathilda lupasi tulla heti seuraavana sunnuntaina, vaikka isä oli jyrkästi sitä vastaan. Lopulta isä suostui sillä ehdolla, että vankilan vartija olisi paikalla tapaamisessa. Mathildan käynnit Vaasan vankilassa jatkuivat vuoteen 1884, jolloin Wredet muuttivat Anjalan Rabbelugniin. Mathilda kaipasi kovasti tutuiksi tulleita vankeja ja työtään vankilassa. Hän halusi jatkaa julistustyötä kotiseudullaan, ja kutsui sunnuntaisin väkeä koolle lukeakseen heille Raamattua ja pitääkseen hengellisiä puheita. Mathildan sydän paloi kuitenkin vankityölle. Hän oli kirjeenvaihdossa vaasalaisten vankien kanssa ja avusti myös joitain heistä taloudellisesti. Mathilda kirjoitti vankeinhoidon johtajalle Adolf Grotenfeltille ja anoi kirjallista lupaa käydä Suomen vankiloissa. Luvan saatuaan Mathilda aloitti vankilavierailut. Hän keskusteli vankien kanssa kahden kesken selleissä, jakoi heille Uusia testamentteja ja muuta kirjallisuutta sekä piti puhetilaisuuksia vankilan kirkossa. Hän kävi vankien kanssa myös kirjeenvaihtoa. Myöhemmin hän alkoi tukea vankeja sosiaalisesti huomattuaan heidän perheidensä inhimillisen hädän. Mathilda oli myös usein saattamassa Siperiaan lähetettäviä vankeja.
Yksi tunnetuimmista Mathildan kohtaamista vangeista oli Matti Haapoja, pohjalainen puukkojunkkari ja murhamies. Mathilda tapasi Haapojan ensimmäisen kerran tämän ollessa oikeuskäsittelyn takia Katajanokan vankilassa. Haapoja oli kuullut Siperiassa toisten vankien puhuvan Mathildasta ja sanoi, että häntä on turha yrittää käännyttää. Mathilda kuitenkin jatkoi käyntejä Haapojan luona myös sen jälkeen kun Haapoja siirrettiin Turun Kakolaan kärsimään uutta elinkautistuomiotaan.
Toivola Mathilda perusti yhdessä veljensä Henrikin kanssa vapautuvien vankien turvakodin vuonna 1886. Heidän isänsä lahjoitti hanketta varten Toivola-nimisen torpan. Se sijaitsi Kymijoen varrella ja sinne pääsi jokea pitkin veneellä Rabbelugnista. Ensimmäinen Toivolan asukas oli mies, jonka Wreden sisarukset lunastivat vankilasta maksamalla hänen sakkonsa. Vastineeksi mies työskenteli turvakodissa. Toivola toimi maanviljelyä harjoittavana työsiirtolana. Henrik asui Toivolassa, mutta Mathilda kävi siellä Rabbelugnista käsin. Mathilda jätti Toivolan veljensä hoidettavaksi parin vuoden jälkeen ja keskittyi taas pelkästään tuttuun vankilatyöhön. Toivolan toiminta jatkui vuoteen 1897 asti.
Yksinkertaista elämää Isä ja muut sukulaiset olivat avustaneet taloudellisesti Mathildan tekemää hyväntekeväisyystyötä, mutta isän kuoltua kesällä 1892 omaisuus jaettiin, ja perheen
