Teeman tienoilla

Pelastusarmeijan rohkeat naiset

Pelastusarmeija on aina ollut tasa-arvoinen kristillinen yhteisö, ja naiset ovat olleet tärkeitä tämän kansainvälisen liikkeen kehityksessä. Sarjassa tutustutaan näihin toimintamme ja uskomme sankarinaisiin.

Helmy Boije – Venäjän työn pioneeri

”Eräänä lokakuun päivänä 1889 tulimme rautatieasemalle äidin kanssa isää vastaan. Juna saapui ja ensimmäisenä junasta astui isä päässään outo lakki, jossa oli punainen nauha. Hän heilautti lakkiaan ja sanoi: Halleluja. Sitten ilmestyi täti Hedvig von Haartman yllään mitä merkillisin päähine, jota sanottiin bonetiksi.” Näin Helmy Boije af Gennäs kuvaa isänsä Constantin Boijen, Hedvig von Haartmanin ja Alva Forsiuksen paluuta Englannista hiukan ennen kuin Pelastusarmeijan työ alkoi Suomessa.

Vaikka isä Constantin hiukan myöhemmin jäi pois upseerin tehtävästä, tuli Helmystä Pelastusarmeijan upseeri ja työn kehittäjä pari vuosikymmentä myöhemmin.

Opettajaksi valmistunut Helmy Boije lähti upseerikouluun Lontooseen 1905, josta valmistui seuraavana vuonna. Urasta tuli värikäs ja kansainvälinen. Hän palveli aluksi upseerina monissa osastoissa mm. Turussa, Vaasassa ja Helsingissä sekä päämajan lauluprikaatin ja etsiskelytoimiston johtajana.

Lokakuussa 1914 ensaini Helmy Boije sai määräyksen Pietariin, jossa hänen tehtäväkseen tuli Pelastusarmeijan työn laajentaminen ja kehittäminen. Helmy oli hyvin kielitaitoinen ja hänen perheellään oli suhteita Venäjällä, siksi hän sopi tähän tehtävään hyvin. Aluksi työ kehittyi nopeasti. Osastoja ja sosiaalisen työn pisteitä kuten lastenkoteja perustettiin, vaikka Helmy joutuikin useasti taistelemaan ja ”neuvottelemaan” viranomaisten kanssa. Helmy palasi Pietariin v. 1918 oltuaan välillä muissa tehtävissä Lontoossa ja Helsingissä. Venäjän vallankumous oli muuttanut olosuhteita sinä aikana voimakkaasti. Silti tuona vuonna pidettiin Venäjän ainoa kongressi sekä upseerikoulun kurssi, josta valmistui 18 upseeria, joukossa myös muutamia suomalaisia upseereita. Tilanne kaupungissa tuli päivä päivältä yhä hankalammaksi. Kolera, isorokko ja pilkkukuume sekä ruoan puute vaivasivat, ja ihmisiä kuoli suuria määriä. Pelastusarmeija siirsi toimintaa maaseudulle, jossa vielä oli ruokaa paremmin saatavilla. Työtä tehtiin niin kauan ja sillä tavoin kuin se oli mahdollista.