Minä & Pelastusarmeija

Pian kävi selväksi, että Pelastusarmeijan toiminta tultai- siin ajamaan alas. Helmy Boije ja muutamat toiset suo- malaiset upseerit jäivät kuitenkin kaupunkiin huolehti- maan vielä toimivista osastoista ja lastenkodeista. Eristys muista maista oli miltei täydellinen. Lopulta upseerei- den oli annettava periksi. Helmy joutui kuitenkin odot- tamaan matkalupaa Suomeen vielä pitkään, ja sinä ai- kana hän sairastui vakavasti. Lopulta matkalupa järjestyi Tanskan Punaisen Ristin avustuksella, ja Helmy pää- si matkustamaan Suomeen v. 1920. Armeija jatkoi vielä pienimuotoista työtä Pietarissa v. 1923 saakka, mutta sit- ten toiminta oli pakko lopettaa kokonaan. Myöhemmin vuonna 1991 Pelastusarmeija aloitti työn uudelleen Ve- näjällä. Tästä merkittävästä palvelutyöstä ja ”ahdingon ai- kana osoittamasta erityisestä kestävyydestä” Helmy Boije sai myöhemmin perustajan merkin. Perustajan merkki on korkein arvonosoitus, jonka upseeri tai sotilas voi saada.

Terveyden vähitellen palattua Helmy sai määräyksen Tanskan upseerikoulun johtajaksi v. 1922. Sieltä tie vei Englantiin ja taas Tanskaan, josta hän palasi takaisin koti- maahan kenttäsihteeriksi vuonna 1930. Muutamaa vuotta myöhemmin hänestä tuli kadettikoulun johtaja. Kadettien opettajana hänet tunnettiin tarmokkaana, eikä hän päästä- nyt oppilaitaan helpolla. Vuonna 1939 Helmy Boije mää- rättiin Ruotsin naissosiaalisen työn johtajaksi. Tämä työ piti sisällään myös suomalaisten lasten siirtämisen Ruot- siin sodan jaloista. Pelastusarmeijalla oli Ruotsissa toisen maailmasodan aikana lastenkoteja myös suomalaisille lapsille ja sinne lähetettiin Suomesta upseereita pitämään heistä huolta. Ruotsin Pelastusarmeija järjesti Helmyn siellä ollessa myös juhlia Suomen hyväksi, elettiinhän sil- loin kriisiaikaa ja Suomessa oli pulaa kaikesta. Näihin ti- laisuuksiin osallistui muun muassa kuninkaallisia ja mo- nia muita Suomen ystäviä.

Eversti Helmy Boije af Gennäs jäi eläkkeelle v. 1944 ja palasi Suomeen ja Porvooseen, jossa hänen kotinsa, Ill- byn kartano, sijaitsi. Hänen monipuolinen kansainväli- nen upseeripalveluksensa kesti lähes 40 vuotta. Helmy Boije oli ehtinyt olla eläkkeellä vain reilun vuoden, kun hän syyskuussa 1945 kuoli äkillisesti sienistä aiheutunee- seen myrkytykseen.

Komentaja Karl Larsson, joka oli ollut Helmyn työtoveri Venäjän vuosina sekä myöhemmin Ruotsissa, puhui Hel- myn muistolle hautajaisissa: ”Erityisesti yhteistyömme ai- kana Venäjällä opin tuntemaan everstin ja antamaan arvoa hänen suurenmoiselle työlleen raskaina aikoina. Hän oli synnynnäinen johtaja, joka ei koskaan kieltäytynyt vas- tuusta, olipa kysymys sitten kokousten johtamisesta, latti- an pesusta, pellolla työskentelystä tai Pelastusarmeijan edustamisesta viranomaisten edessä. Kaiken hän teki sa- malla innolla ja huolellisuudella.”

Eversti Helmy Boije oli kutsumukselleen omistautunut, rohkea nainen.

Eija Kornilow everstiluutnantti